Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2012

KUUTAMOKUSKI

Yksin minä laulan
kun rekkaa ajelen
ikävissäin armain
sinua ajattelen
Kuvaasi mä lasissa
jatkuvasti nään
sinun hellää ääntä
kaipaamaan mä jää.
**
Rullaa pyörät
paistaa kunnon kuu
keikka jälleen
varmaan onnistuu.
***
Yksin minä laulan
diiseli nakuttaa
moottorini äänestä
lisää voimaa saa
musta pikisarka
pyöräin alle jää
tästä minä nautin
tää on elämää
***
Rullaa pyörät...
***
Yksin minä laulan
keikkaa minä teen
joskus rekan pysäytän
metsän katveeseen
ehkä penet torkut
siinä siemaisen
sitten virkeänä
jälleen ajelen-
***
Rullaa pyörät
keikka onnistuu
kotiin päin taas
kulku suuntautuu

maanantai 30. heinäkuuta 2012

RAHALLA

Helppoahan on rahalla maksaa
rikkaat tietenkin maksaa jaksaa
köyhällä maksuissa pulma on suuri
pankissa vekseli lankesi juuri.
-
Rahalla pelataan nyt joka puolla
rahanvoimalla nyt voi jo kuolla
rötöstelläkin voi mielin määrin
rahalla maksetaan jos muistaa väärin
-
Rahalla ostetaan lempeä kuumaa
rahalla saadaan pillerihuumaa
Rahanvoimaa silloin voi käyttää
kun jonon hännille jäävän näyttää.
-
Rahan voimalla saarnaa pappi
rahalla pröystäilee johtajatappi
rahalla ostetaan oikeutta aitoa
kun tuomarilla on tulkintataitoa.
-
Rahalla kohta voi taivaaseen päästä
eihän kuoleva euroja säästä
papille vaan vankka setelinippu
taivaan armo näin rikkaalle tippu.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

50 V.

Miten lienee mahdollista,
liekö totta lainkaa,
kavereilta kummallista
mitä kuulla sainkaan,
että poikasetkin
pyrkivät jo miehenikään,
eipä tässä maailmassa
pysyväistä mikään.

Kyllä se tuo aika vierii,
vuosirenkaat karttuu,
mistähän tuo harmajakin
hiuksihin tarttuu,
ei se lainkaan paha väri
hopea jos hohtaa,
pahempia asioita
elämässä kohtaa.

Tässä paalupaikalla
on hyvä seisahtaa,
ottaa uutta kurssia
ja suuntaa parempaa.
Mittarissa jäljellä
kai lukemia lienee,
aivan uusiin sekkailuihin
sinut varmaan vienee.

Onnea siis sankarille
ruusut vielä mukaan,
Aika kulkee kulkuaan,
se eipä seisahtukaan.
Aikansa täällä olla saamme
siitä nautitaan,
ei huomisia murehtia
tarvi ollenkaan.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

KETKULOITA

Onhan noita ketkuloita
jotka ahmii kermaa voita
ryöstää vielä naapurilta
heti kun on tumma ilta.
-
Komijat on niillä mahat
taskussa on suuret rahat
lisää saaha sitä pittää
kaveri ei tartte mittää.
-
Ahneus valtava on aina
kurjuus kaverin ei paina
tuhkat pesästä se perkkaa
saaliiksi itselleen merkkaa
-
Autot hienot heillä lienee,
usein ongelmiin se vienee,
humalassa karkaa kaara,
pelota ei kuolonvaara.
-
Naiset väkisin he ottaa,
nyrkilläkin niitä mottaa,
väkisinkin panee niitä,
helppo nakki ja se siitä.
-
Onhan noita ketkuloita
kuriin ei saa kukaan noita
saalistavat omaan taskuun
kuittaavat kaverin laskuun.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

ONNEKSI OLOKOON


Kyllä nuo vuuet männä ruapassoo,
ettei perässä meinoo pyssyy.
Joka päevä huolija, murheita tuo,
se se sitkijää mieltä kyssyy.
Mutta naorussasuin hiän vuan juttelloo,
noeta haoskoja juttujjaan kertoelloo.

Vaekka vuuet jo alakooki ahistoo,
karvan harmajan hivuksiin lykkee
Vaen heleppua se onnii järijestee,
tukka muliksi - siitä tyttäret tykkee
Kohta kuontalo hopiaa hohtelloo,
mualima silloen hellästi kohtelloo.

Malli sankarin on oekeen säösiä,
luonne miehellä rehti ja reilu,
ja jos joskus se jottae luppaelee,
sanostasa ei horiju ei heilu.
Kyllä sankari on mies vaella vertaa,
senki sanua saatan montaki kertaa.

Vuan sitten on sankari parraemmillaan,
kun se sohovalla rentona makkaa.
kalijatuoppi tietysti seorana on,
sitä kallistaa tavan takkaa.
Mikä voesi olla sen rennompaa,
kun välillä sikkeeseen urvahtaa.

Onnee toevotan sulle tietenki,
riemullista sinun matkasi lienee,
Älä murheijen anna ahistaa,
huumori aina etteepäen viennee.
Eläköötä nyt sankarille hurrataan,
lasi samppanijjaa kurkkuun kaajetaan.

torstai 26. heinäkuuta 2012

EIPÄ HÖTKYILLÄ

Viisaasti vaietin istuvi kansa
miettien mietteitä omiansa
turhaa on suurempaa melua nostaa
kun päivä huominen kaiken kostaa.
-
Eletään hissuksiin rynnistämättä
suuria saasteita jättämättä
niin silloin puhdasta ilmaa riittää
tulevat polovet tuota jo kiittää.
-
Miksikä pittää niin palijon olla
pianhan on asiat hunningolla
saasteita täynnä on jokainen soppi
on aika vaatia tälle jo stoppi.
-
Mutta ei yksikään luopuisi mistään
kiinni vain pittää elämisistään
elelee vaen niin kuin viimestä päevää
ei ole hommassa järjenhäevää.
-
Toesaalta aevan sama kae tuo liennee
kukapa tuo viimmesen päälle tiennee
parasta vaen kattoo huomisen eväät
se ratkoo tuleeko syksyt vai keväät.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

ITSESTÄÄN SEN LÖYTÄÄ

Sattuu sitä monenlaista
mukavaa ja toisenlaista
murhe tuopi mustaamieltä
värin tumman kaivaa sieltä
missä aurinko ei loista
eikä kukaan kaipaa toista.
***
Itsestään sen ilon löytää
herkut kattaa tunnepöytää
huumoria hyväämieltä
hellyyttäkin löytyy sieltä
kun vaan tohdit aito olla
irroitellakin kunnolla.
***
Synkät murheet eipä haittaa
kun ne sinne piiloon laittaa
uhoittuvat perin juurin
niinpä yllätytkin suurin
Mieli iloinen ja rento
keveä kuin pääskynlento.
***
Ilon pinnalla kun pitää
siitä onnenkukka itää
huoleta ei murhe musta
ilo antaa lohdutusta
askel keveä on silloin
etpä surkea oo illoin.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

RUNORATSU


Enhän mie poloinen poika
Miesi varrelta matala
Tohdi käydä taisteluhun
Runokilvan koitteluhun
Näillä surkeilla eväillä
Mitättömin valjaineni

Mikä ratsussa vikana?

Vaikka ratsuni ravakka
Kuopii, hirnuu tallissansa
Hepo mielisi menoihin
Kovimpihin koitoksihin
Kun vaan ohjastaa osaisin
Sopivasti suitsittaisin.

Tässäkö se pulma juuri?

Aina selkään kun yritän
Heittää herja hietikkohon
Suistaa miekkosen murahan
Rutakkohon runteleepa.
Tai jos kaulasta silitän.
Lempo näykkii leuallansa
Pistää korvansa koreat
Lerpallensa lepsauttavi.

Arvokas on humma sulla?

Vaikka kultaiset kaviot
Hopeaiset harjaksensa
Silti siipensä sirommat
Eivät kestä koitoksissa.
Toiset , tammatkin tasaiset
Korkealla kurvailevat
Minun kaakkini kamala
Pysyy maassa vatsallansa.

Vieläkö keinoja kehität?

Minkä tuolle nyt tekisin?
Kuinka saisin suuremmaksi
Siivet saakelin sivakat
Korkeuksiin kurkottavat
Tuonne aurinkoon ajaisin
Kultapalloon ratsastaisin.
Tämän ratsuni ravakan
Konin maassa piehtaroivan.

Mutta jos sulat sulavat?

Mitäs siitä marmattaisin
Siivet uudet kai rakennan
Sulat pistän paikoillensa
Laitan lankusta laveat
Siivet suuret, kestävämmät
Kesto puuta kelpuuttaisin.
Sitten tervalla sivelen
Höyhenissä pyörittelen
Jopa näyttäisi hyvältä
Siivet aivan aidommilta?

Annahan ajan kulua!

Mitäs tässä tuskaelen
Konin kuntoa kiroan
Menköön matkoihin mokoma
Ostan hienon härrävärkin
Jolla taivaita tavoitan
Nousen päälle pilvipeiton
Sieltä katselen kaverin
Kamppailua humman kanssa

MUMMO SAUNASSA

Mummo laoteille kapusi
muori löylyyn livahteli
sinne aotuuteen halusi
kaepasikin kamalasti
naottiin loylystä hyvästä
saonan kuuman lämpimästä
-
Oho, tuntuipa hyvältä
olo vallan mainijolta
tuntui synniltä peräti
hekumalta homma haisi
ihan pinnassa kipunoi
ihon päällä pursueli.
-
Löyly kiukaasta lehanti
kuuma höyry höngähteli
pitkin seiniä kipusi
laskeusi jo lattialle
löysi mummelin lavolta
ikänaisen nauttimassa.
-
Mikä puhke ja ähinä
huokailu ja taivastelu
kuului höyryjen seasta
kiukaan kuuman hehkuessa
mummon kylvyssä kovassa
savusaunan nautinnassa.
-
Kauas kuulu vastan läeske
kova naotinnon ähinä
puhkui muori mahtavasti
läskit lanteilla lätisi
aekanaesen naottijessa
höyryhuurujen sejassa.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

HUPSISTA

 
Olin kerran sen verran hölmistynyt
että asian tilaa en älynnyt
vaan monttu auki jäin seisomaan
kun en tajunnut hommasta ollenkaan.
-
Olin pihalla aivan kuin lintulauta
enpähän älynnyt seikkaa jukolauta
kun ei kukaan vihjannut seikasta tuosta
että pakoon mun olisi parasta juosta.
-
Minä hölmö vain katsoin ja ihmettelin
miksi ihmiset olivat minuun selin
ja nauruntirskuntaa myöskin kuulin
jotakin perin hauskaa sattuneen luulin.
-
Minäkin hiukan hymähtin muiten lailla
mutta yhäti olin vain tietoa vailla
Toiset välillä vilkuili minuun päin
niin silloin se naurun aiheen näin.
-
Olin lähtenyt matkaan housuja ilman
sehän nauramaan pisti Kaijan ja Hilman
kesäinen tuuli hyväili muniain vain
No, minä ylväästi jatkoin kulkuain.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

VUODET VAATII VERONSA

Kun nuo vuojet vääjäämättä
kuulumattomiin kuluvat
vierineetkö aitovieriin
kujan kulmille kavoten.
Vaiko säilötty johonkin
tuskaksi toisen toverin.
-
Eipä noita näkyvillä
eipähän vuojet esillä
piilossa kai pysynevät
tuskin voinevat palata
ne vaen jonnekkin menivät
jätti toki jälkijänsä.
-
Vuojet teki verkkaiseksi,
johan askelta lyhensi
Saatti sääriin kolotukset
pakotuksetkin pahimmat
teki paikat kankijoiksi
läskin lanteisiin latasi!
-
Tukan nyhti juurta myöten
karvat kallosta kalusi
pani silmät vuotaviksi
muistin muruiksi murensi
ällin otti empimättä
järjen harmaaksi hämärsi
-
Eipä maha mahtimiehet
ukot kummemmat kumonne
tuota vuotten vaikutusta
ajanhammasta nujerra
päivä toisensa perästä
se vaan jyrsii uhrejansa.
-
Saa kai sentään onnitella
ehkä laulaakin vähäsen
itteäni kehuskella
suurin sanoin suitsutella
tälle potralle pojalle
kaverille kaijutella
kun on tänne asti päässyt
ehtoo puolelle peräti
pois on kiire kintereistä
hoppu hankala hävinnyt.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

TURKASEN TUNARI

En mie taijuu en mie muista
en mie laisinkaan kykene
tuomaan teille tunnelmija
viskelemään viiliksijä
saamaan fiksuja väreitä
kutkuttavaa kutinata
tuolla vatsan pohjukassa
naurulähteijen lähellä
hihityksen hapenilla.
Tahi nostella iloja
naurujuhlaa juonitella.
saati murheijen surujen
lohdutusta suunnitella.
-
Äijä turkasen tunari
ukko tuskin tunnettava
koettaa värssyjä väsätä
tunnelmia tuumaella
panna sankasti sanoja
lauleskella lausehija
elonkolhuista kovista
maisenmatkan meinigeistä
jopa kuolosta kovasta
Tuonenvirran mainingeista.
-
Toki tullut on tutuksi
tieto tänne lennätetty
että kelpaa ei kipale
värssy väärin synnytetty
virke väkisellä tehty
noihin herrojen haluihin
kulttuureihin kummempihin
jossa taitajat sanovat
esiin tuovat tunnelmatkin
jotka kourivat syvältä
antaa tunteen tyydytyksen.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

KAKSI KOIVUA

Kasvoi koivua kaksi rannassa lammen,
vaikka olleet ei sukua ylevän tammen.
Tyytyväisiä silti vankkoihin juuriin,
vaikka kuuluneet eivät sukuihin suuriin.
-
Aivan pienenä olivat juurtuneet sinne,
jossa laskeutuu lampeen viettävä rinne.
Aivan lähekkäin siihen turvaksi toisen,
kasvinkumppanin rakkaan, samanmoisen.
-
Aikanaan koivut toisiinsa rakastui,
rakkaus viileni aina kun pakastui.
Toisiaan olivat silti lähellä niin,
melkein aina toisiaan syleiltiin.
-
Kevät heille olikin parhainta aikaa,
mahla virtasi, kokivat lemmen taikaa.
Oksat oksien lomassa lempivät,
oli ihanaa aikaa, olihan kevät.
-
Tuli paljon lapsia ympärille,
oli tilaa pojille, tyttärille.
Toiset kauaksi juuriltaan lähtivät,
kauas syntymäseutunsa jättivät.
-
Nuo kaksi jo vanhaa, mutt` yhäti vaan
he vieläkin toisiaan rakastaa.
Oksasormet koukkuiset tavoittavat
elämänkumppanin sormet vastaavat.
-
Kerran syksyllä, molemmat huomasi sen:
laho vienyt on kummankin sydämen.
He tiesivät pakko on luovuttaa,
kun oman tehtävän täyteen saa.
-
Vielä syleillen kerran viimeisen
jäähyväiset näin toisilleen jättäen.
Myrskytuulessa maahan kaatuvat,
maaksi jälleen paikalleen maatuvat.

torstai 19. heinäkuuta 2012

MIKÄÄN EI MITÄÄN

Mikään ei enää tunnu miltään
noin kun miettiipi äkiksiltään
niin tavallista on elämänlaatu
kaikki on koettu mitä on saatu.
-
Mitä on mieltä rehkiä aina
nostella puntteja puuhakkaina
Voihkia sitten kättä ja jalkaa
arvauskeskusreissutkin alkaa.
-
Otetaan piikkiä otetaan nappii
kouristaa maksaa kivistää sappii
Otetaan kuuria monenkinlaista
sairaudet pelottaa miestä ja naista.
-
Totta kai lenkille mennä pittää
vanhuuten tuloahan se lievittää
kaunis on oltava hoikka kuin missi
ei saa roikkua maha ei tissi.
-
Antaa vanhuuten tulla mitä se haittaa
aivan turhaan sille hanttiin laittaa
Kukaan ei kuitenkaa ole ikinuori
vaan harmaantuva vaari tai muori.
-
Tietysti harmautta toki voi peittää
vaan eipä auta järki kun heittää
Otetaan iisisti kuin luonto vaatii
jokaiselle aikataulunsa laatii

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

PÄEVÄ KERRALLAAN

- Voe rietas kun tuasennii kolottee,
tuota polovia, lonkkoo ja ohtoo,
joka paekkoo juilii ja vaemaltoo,
pakottee jokkaesta nivelkohtoo,
ikävuuvet ei kellekkää sallaa tuu,
vaevat kaekille aekanaan ilimaantuu.
-
On kulumavikkoo ja tementijaa,
heimereitä ja mitähän lienöö?
mikä lempo tuolta pöntöstäkin
joku tarkalleen muistinnii vienöö,
pelätä saa myötääsä eikösjuu,
että tikka pönttoon jo asettuu.
-
Joka uamu on tietennii armo uus,
kunhan jotennii liikkeelle viäntee
vaekka kippeetä tekköö niin kuitenkaa,
ei pie liian suuresti iäntee,
liijan suuren vallan jos vanahuus saa,
hyvinni pijan liikut se lopettaa.
-
Tolokusti kynttä kettoon eikös vaen,
kovan piästä sen pehemijän löytee,
mitä hättee immeisen laenkaan on
kun se ruvisleipä koristoo pöytee,
er assii varmaanki sitten lienee,
kun kielestä makijan mavun vienee!

tiistai 17. heinäkuuta 2012

TERÄVÄT HAMPAAT

Lauma kasvoton, vieras, tuntematon,
ilman valtuuksia ne häärää
Niillä omat, tarkat lakinsa on
ne ohjeita antaa ja määrää.
Ne joitakin kyttäävät, vainoavat
myös toisiaan vahtii ja valvoo
samanmielisten edestä taistelevat
heitä kannustaa, nuolee ja palvoo.
Mutta jos laulat väärällä nuotilla
ne kimppuusi hyökkää ja sylkee
jos itseäsi koetat puolustaa
elävältä sinut armotta nylkee.
-
Tuo kasvoton lauma kiihkeä on
nillä omat on säännöt niin vankat,
Jos heitä mielipiteesi ärsyttää
saat niskaasi syytökset sankat
Ne terävin hampain kurkkuusi käy
suden lailla ne repii ja raastaa
Sinut rikki ne puree ja raatelevat
ne kamppailemaan sinut haastaa.
--
Tuo kasvoton lauma saalistaa
ne herää jos vainun ne saavat
Niillä samat systeemit aina on
niillä aina on samat kaavat.
Jos eroat joukosta vähäkään
jos et mukana hurraa toisten
ne huutava, ulvovat, haukkuvat
eivät seuraa ne siedä moisten.
-
Niin kummallinen on maailma,
joka puolella vainoa riittää,
kateus sekä suvaitsemattomuus
aina uusia tyyppejä siittää.
Jotka itse osaavat vain elellä
toiset ovatkin väärällä tiellä
kuka meistä voi toisia tuomita
Ei kukaan! Emmehän sitä kiellä?

maanantai 16. heinäkuuta 2012

SUVAITA PITÄÄ?

On se pirun mahtavaa
kun vapaita on ajat,
aitoja on kaadettu
vapaita kaikki rajat
kaikkea pitää suvaita
kaikkea pitää sietää
jos jarruttelet vähäsen
se vaikeuksia tietää.
-
Nyt mitään ei voi kieltää
nyt ei mikään ole väärää
pappikin siellä sakastissa
poikain kanssa häärää
kaikkea pitää suvaita
kaikkea pitää sietää
jos jarruttelet pikkusen
se vaikeuksia tietää.
-
Ei lapsia saa kasvattaa
ei laittaa raja-aitaa
kun vapaat tuulet puhaltaa
ei missään ole laitaa
kaikea pitää suvaita
kaikkea pitää sietää
jos jarruttelet pikkasen
se vaikeuksia tietää
-
Kirkossa vonkuu haitari
ja rokki siellä soi
sehän on tosi ihanaa
kun kansa musisoi
kaikkea pitää suvata
kaikkea pitää sietää
jos jarruttelet pikkusen
se vaikeuksia tietää.
-
Homoja yhteen liitetää
se onkin ihanaa
kun kaksi karjuu yhdessä
vuoteessa mellastaa
kaikkea pitää suvaita
kaikkea pitää sietää
jos jarruttelet pikkusen
se vaikeuksia tietää.
-
Menoa kummaa taivaassa
katselee Jumala,
kun koko kansan vallannut,
on huumeet, humala
Jumala kyllä ymmärtää
ja armon antelee
ja eksyneitä lapsiaan
hellien kantelee..

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

TÄHKÄPÄÄT

Oras nousi kauniina ylöspäin
jo pellon mä viheriöivän näin
niin voimakkaana se kasvoi vain
että olin jo aivan kummissain.
-
Tuo pelto oli aina mun silmissäin
joka päivä se kauniinpana vain näin
tuuli huojutti korsia hiljalleen
se kauneus satutti sydämeen
-
Vilja varttui kohta jo tähkään sai
oli päivä se niin kuin sunnuntai
ihastellen huomasin tähkäpäät
se sulatti sydämmestäni jäät.
-
Tuli myrsky ja raiskasi pellon sen
joka korren silpuksi murskaten
nyt itken kaivaten peltoain
miksi nähdä sen hävityksen sain.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

TAITEILIJAKSI

 
Kirjoitin sanan paperiin
sitten vielä sanoja kaksi
oli uhoa suurta rinnassani
tunsin itseni taiteilijaksi
uutta jatkoa runoon haluan
mitä räväkkää siihen keksin
ajanvirtauksia noudattaen
halusin ottaa mukaan seksin.

Sukuelimet tähän kuuluisi
ja ähkinää yhtymisen
en ujona tohdi kuitenkaan
vaan pikkuisen vain vihjasen.
Kunhan mä suuri runoilija oon
laitan esille pillut ja munat
ja kerronpa vielä siitäkin
kuinka rakennetaan ryhmäjunat.

Sitten kun olen saanut nimeä
otan homot ja lesbot mukaan
siinä kerron kuinka rakastellaan
hekumaa ei koe hetero kukaan.
Varmaan ilmaisuni on upeaa
siinä ei tarvi oppaita laisin,
ja sitten aivan yllättäen
voittaa Finlandian jo taisin.

Kunhan lisää vielä opettelen
sitten osaan jo paremmasti
kuinka fantasiaa ilmaistaan
ja kauhua kummemmasti
En tiedä jos jättäisi riimit pois
se kun kahlitsee ilmaisuvoimaa
ja kun tulevaa tyyliä ajattelen
sepä antaakin intoa roimaa.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

ILMASTONMUUTOSTA

Kaikki huutavat ilmastonmuutosta
kohta kaikesta on kovaa puutosta
erämaaksi kun muuttuvat pellot nuot
ja kuivaksi kuivuvat jokien vuot.
-
Helle kauhija ihmiset nutistaa
tiedemiehien kallotkin kutistaa
kova parkuna laajalti kajahtaa
kun aurinko pellot kuivattaa.
-
Eipä nouse hiekasta tähkäpäät
ei enää oo kasvuun suotusat säät
valtameret on korkeelle kohonneet
monet matalat maat veteen vajonneet.
-
Aurinko kaiken kasvun on uhkana
kohta kaikki on pelkkänä tuhkana
Ruoka loppuu ja nälkä on mahassa
siinä moni on pinteessä pahassa.
-
Mutta Suomi poika toki hyvin voi
Afrikasta se bannaanipuita jo toi
apinatkin puissa sitten hyppelee
banaaneja puista suihinsa nyppelee.
-
Suomalaiset ovat ainoat maapallolla
ku me varustettu kovalla on kallolla
hevillähän me ei olemasta lakata
voihan pelkurit kimsunsa pakata.
-
Tulukoon helle tae vaekka pakkainen
täällä SISU onkin aekojen takainen
Suomi-poika riskisti pärjäilee,
taivaanrantoja joutessaan värjäilee.

torstai 12. heinäkuuta 2012

ENKELI

Jos enkeli oisin niin sinulle soisin
matkan niin kauniin ja hyvän.
Sulle suojaa toisin ja antaa voisin
öisin turvallisen unen - syvän.
Päivisin sinun kanssasi kulkisin,
sua kaikilta vaaroilta suojaisin.

Jos enkeli oisin niin silloin voisin,
aina auttaa kun hätä on sulla.
Sinun kulkuasi aina vartioisin,
mitään turmaa ei voisi tulla.
Kauas karkoittaisin pelot uhat nuo,
jotka varjoja tummia tiellesi tuo..

Jos enkeli oisin niin sinulle toisin,
päivänpaistetta sateisiin päiviin.
Suojella rajuilmoilta tahtoisin
sinut ohjaisin paikkohin hyviin.
Sua suojaisin - sinun on hyvä olla
kuin taivaitten esikartanolla.

Jos enkeli oisin niin sinulle loisin ,
elämän pitkän huolia vailla
Viimein ikuiseen uneen heijaisin
saattaisin sua varjojen mailla
Sinut veisin täältä kauaksi pois,
missä ikuinen kesä ja rauha ois.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

NAIMAKUUMETTA

Oli isäntä asiaa tuumannut
moneen kertaan ja hartahasti.
-Jos akan viimein ottaesi
ja veisi ihan vihille asti.
Piruko tässä jaksaapi aenijaan,
yksin poekamies sänkyvä makkoomaan.

Oli isäntä tykönään tuumannut:
-Täötyy akan niin säösiä olla,
että päeväunetkin vetästä,
sittenki vielä voisi -kunnolla.
Se on tärkijää voinnille tuumi hän,
yöllä jaksaa siten nukkua enemmän.

-Pieni pitäes se olla-vähäruokainen,
muutenki pieni ....halvaksi tullee.
Metritolokulla kangasta kuluttaa,
jos on kovin suuri ja pullee.
Jos se tyytyy mun vanahoehin vaatteisiin,
suuret säästöt näin aikaansaataisiin.

-Jos tuuria oesi niin tietysti,
sillä tukkaa oes vähänlaesen,
Pääassiahan se vaen oesikki,
että siitä voes tuntia naesen.
Kovin kalliita kampaamolaskut on,
huomaamatta tässä pian on varaton.

-Ja tietysti täötyisi olla sen,
tosi rivakka töehen perrään.
Oesi navetassa työt jo tehtynä
.kun minä puoliltapäevin herrään
Akka kun mua ruualle herättelee,
hän hellästi hymyillen katselee.

-Kyllä täötyy se tarkoin harkita,
onhan se elämänmuutos raju.
Kun vain niitä iloja ajattelee,
ihanhan tässä mennee taju.
Mutta toesaalta seki on mukavaa,
kun ihtesä herra olla saa.

-Kylläpä minä taijjan sittenki,
tuohon naemiseen lykkäöstä ottaa.
Kun monella parilla nähäny oon,
pelekkää riitaa ja sanasottaa.
Mutta sehän se pulumaan ratkasun toesi,
jos mykän akan jostae löytää voisi

tiistai 10. heinäkuuta 2012

KEVÄÄNKOHINAA


Kevät on jälleen
siemenenet vakassa
Maahenki herää
ukossa, akassa
Haistella haluttaa
mullantuoksua,
katsella keväisten
purojen juoksua.

Aurinko paistaa
on luonnossa säpinää
Pellolta kuuluu
kiroilun ätinää.
Traktori siellä
liejuun on juuttunut
Koneelleen isäntä
pirusti suuttunut

Emäntä pihassa
rapsuttaa roskia.
Keväinen tuuli
hyväilee poskia.
Rinnassaan tuntee
rakkauden tuskia.
Silmänsä etsivät
traktori kuskia .

Viimein saa isäntä
Valmetin ojasta
tuleepi mieleen
ajatus pojasta.
Kyllä on hommalle
jatkaja saatava,
vuorollaan pellolla
voimalla raatava.

Isäntä kiireesti
ajelee pihalle
aikoopi antaa
liikettä lihalle.
On marinaadit
tietysti luomua
eikä nyt varmasti
käytetä juomua.

Emännän kellistää
puskan juuressa
parastaan pistää
himossa suuressa
Siemenet lentää
vakoon jo syvälle.
Kylvötyö aina
maistuupi hyvälle.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

MALJAKKO





Vain rakkautta hellyyttä sieluni kaipaa,
rakkautta sitä kaiken kestävää.
Ei kaunaa , kateutta, katkeruutta,
ei mitään helliä tunteita estävää.
Ei rakkaus voi elää riitelemällä,
riita rakkauden kohta hengiltä syö.
Jos rakkaudenmaljakko sielusta särkyy,
sitä ehjäksi ei saa mestarin työ.

Säröt ilkeät jäävät maljakon pintaan,
vaikka hioo ei särmät häviä pois.
Maljakolle varmaan parempi oisi,
jos sen kaatopaikalle heittää vois.
Koskaan ei se enää ehjältä näytä,
kun rakkaus raoista vuotaa pois.
Voi kuinka hartaasti toivoisinkaan,
että vielä tuo maljakko ehjä ois.

Voi kunpa sieluni maljakon voisi,
vielä uudeksi kerran uudistaa .
Ja kukkia kauniita uusia aivan
voisi siihen keväällä kasvattaa.
Terästä jos maljakko sielussa oisi,
ei se särkyisi siruiksi milloinkaa.
vaikka lattialle sen pudottaisi,
ei se hajalle menisi silloinkaan.

Teräsmaljakko syvällä sydämessä,
on kivikova ja tunteeton.
Mutta varmaankin arkielämässä,
juuri siten kuitenkin monella on.
Sydäntä niin herkästi särkyvää,
toiset kivillä tahtovat heittää.
Jos sinulla hellä lasisydän on,
se on viisainta piiloon peittää.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

SATUMETSÄSSÄ

Olen kulkenut aukeita Lakeuden,
olen kiertänyt merenrantaan.
Siellä heinää ja kaislaa kyllä nään,
varpaat uppoaa rannan santaan.
Se ei kuitenkaan saa mua riemastumaan,
jotain maisemanilmeestä puuttuu.
Sen aukea lakeus ahdistaa,
yksitoikkoisuuteen suuttuu.
-
Suuntautui kerran aivan yllättäen,
matkani kohti Koillismaata.
Sen maisemat jylhän moninaiset,
niitä unhoittaa en minä saata.
Tuolla nään joen uinuvan uomassaan,
metsälammet silmiini hohtaa.
Näen mäkiä, rinteitä vaarojen,
soita ,nevoja silmäni kohtaa.
-
Saavun matkallain paikkaan syrjäiseen,
siellä rauhallisuus täyttää mielen.
Siellä rinnasta kaipuu raukeaa,
se mykistää meluisan kielen.
Hiljaisuus minun mieleni rauhoittaa,
herkistää aistit kokemaan uutta.
Kuulen kuin lohi altaassa polskahtaa,
nautin tuon paikan ihanuutta.
-
Koillismaan Jumalattaret johdattaa,
Satumetsään , hämärään, tummaan .
Siellä mahtavat kuuset kuiskailee,
joudun tunnetilaan niin kummaan.
Joudun valtaan kummien aistimusten
huomaan oliot oudot tuolla.
Näen keijuja , sinipiikoja,
menninkäisiä jokapuolla.
-
Jumalattaret minulle ojentaa,
pikarin joka kullalta hohtaa.
Minä nauttien maljan pohjaan juon ,
viini uusiin tunnelmiin johtaa.
Satumetsään sinne mun sieluni jäi,
palajan kerran noutamaan sen .
Kun taas aurinko kirkkaasti paistelee
sinne katveeseen kuusien.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

NÄIN ON KÄYNYT




Kaunis kesäinen aamu tunkiolla
kanalauma ahkera kuoputtaa.
Kaikki siinä he ahkeroi sovinnolla,
tosin tunkio hieman tuoksahtaa.
-
On kukko ylväästi korkeimmalla
kirjavia sulkiaan kohentaa.
Sitten äänellä kauas kantavalla,
komeuttaan kaikille kuuluttaa.
-
Kana-rouvat katsovat ihastellen,
tuota herraansa komeaa, mahtavaa.
Jokainenhan tietysti, mielistellen
tahtoo kukon tunteisiin vaikuttaa.
-
On yksi kanoista huomannut,
madon mehevän, herkullisen.
kukko sen kuitenkin siepannut
herkun kurkkuunsa nielaisten.
-
Siitä kana suuttuu ja kiukuissaan
se rohkeuttaan haluaa näyttää,
Kukon kimppuun arvaamatta käy
ja nokkaansa terävää käyttää.
-
Kukko äänensä kohta korottaa
kiekuu niin että maailma kaikuu,
kanat tuota tuokion kuuntelee,
hiljaa nyt onkin kaikkien suu.
-
Yksi kanoista silloin kehaisee:
-Kukon hommelit hoidan kyllä,
olen ylivertainen kaakattaja
kukot ei niihin taitoihin yllä.
-
Kanalauma alkoi riemuissaan
kukko- raukkaa hakkeloimaan,
siltä heltat, kannukset revittiin
alkoi kukolla korvat soimaan.
-
Tunkiolta kukko pois häädettiin
jäi jäljelle paskankatku.
Eivät kanat sitä tajunneet
ilman urosta suku ei jatku..

perjantai 6. heinäkuuta 2012

SE OLJ SAONAILTA


Olj lauantaepäevä niin laohkija, hellä
mielj kirree ja ankee olj immeisellä,
vuan mistäpä tuohonnii appuu löytee?
hullunlaella hyö paekasta toeseen töytee!
-
Nuo Uapo ja Tilta toesijjaan kahtoo,
sitä miettivät, mitähän toenen tahtoo?
Sannoo Uapo viimmennii: -Seon saonailta!
- Ka, niihän tuo taetoo, vastoopi Tilta.
-
Uapo pisteepi tulta jo kiukaan alle,
olo alakoo jo tuntua paremmalle.
Tuoksuu noki ja savu niin mukavasti,
että aeka jo kulluupi rattosammasti.
-
On palanna halakoo jo aekalaella,
alakaa saona olla jo kylypijee vaella,
männöö Uapo tuppaan ja Tiltalle tuumoo:
- Jospa lähetään naottiin lauantaehuumoo?
-
Kirreehän se onj vielä Tiltalla mieli,
sentään vilikkaasti laoloo kerkijä kieli:
- Eihän siellä ou varmasti kitkua ennee,
nii herkästi mulla piä kun sekasi mennee.
-
Mennee Uapo ja Tilta saonaan peräkannaa,
nyt on juhulan tuntu ei sanota sannaa,
niin hartaana kumpihi vuatteet heittee
sukukalleuvvet Uapo kourakuppiin peittee.
-
Tilta ottoo vettä ja vastat laettoo,
tulj kuuma lööly ei Tiltoo haettoo,
ovj aoki on vielä - männöö kitkut ulos,
vastan huumoova tuoksu on hauvonnan tulos.
-
Johan nousevat laoteille hartahasti,
kiuas hohtoo kuumuutta sinnennii asti,
voe kun hik jo alakooki kihhoomaa,
alaku maestijaeset siinä kokia saa.
-
Kipon Tilta ottoo ja kuapassoo vettä,
heittee kiukaalle pikkusen yllykettä,
vuan Uapo sannoo: - No tuo eijoo mittee,
tokihan sitä saonassa tareta pittee.
-
Ottoo Tilta kiulusta täöteen kaohan,
jopa veiki Uapolta loekoeluraohan,
istualleen mies siitä kohottaotuu
jo huohottee rinta ja puhkuupi suu.
-
Jopa paokahtee kiuas ja kuumuutta sylykee,
Uapo kyhynyttee itteltään mahhoo ja kylykee,
jopa tuntuuhi tämä kuin syntii oes,
täältä ei kyllä ruahi lähtee poes.
-
- Vuan nakkoohan lissee löylyä vähän,
muutonhan myö jiävyttään paekkoon tähän!
Viskoo Tilta, kiuvas paokkoo ja ryskee.
-Tää se rinnasta poestoo limmoo ja yskee!
-
- Voe tokkiisa, sannoo Tilta jo tähän,
vieläkö tääki sinusta on liian vähän?
- Alakoohan tuo jo joltahhii tuntumaan,
outahan kun vielä vastan kätteeni saan.
-
Uapohi ottoo vastan ja nyt se alakoo,
siinä hakkoovat välliin selekee ja jalakoo,
vettä lissee heitellään kiukaaseen,
sitte hakkaavat kehuaan uuvelleen.
-
Ka, johan tuo alakoo tuntumaan,
kirreöttä eijoo mielessä ollenkaan,
Tiltan suu jo naoroo ja puheloo kieli,
on Tiltalla puhas ja virkiä mieli.
-
- Voe tokkiisa, Tilta välillä huokoo,
ei tarvihe immeinen millonkoo ruokoo,
kun saes olla saonassa aenaesesti,
ja naottija aotuutta ikkuisesti.
*******
On lauvantaeilta rantasaonalla lahen,
istuu Uapo ja Tilta saonanportaella kahen,
on nii raokija olla, piäskyt itikkoo pyytee,
joku toesella rannalla virvellii syytee.
-
Pesty kylyvyn jäläkeen on selät ja mahat
eipä kummallakkaa ou mielet pahat
aevan hempijästi Uapo Tiltoo halloo
ja virveljmies vettee sualiikseen kalloo.
-
Lämmin kessäenen, kuulakas lauantaeilta
vein liplatus kuuluupi laeturilta,
paestoo aorinko, mehiläenen mettä hakkoo,
käen kukunta vaen kuuluu lahen takkoo.
-
.Voeko olla se suurempoo onnia kellää
kun sua naottija saonasta syvämmellään.
Niin naottivat aotuutta Uapo ja Tilta,
kaheltaan jokaikinen lauvantaeilta.

KULTAKANGASTA

 
Niin vierivi vuodet verkkaisaan,
aika kultaista kangasta kutoo,
hetki jokainen uutta lankaa luo vaan,
joskus vaik´ silmukoitakin putoo,
Silti kangas tuo yhteinen teidän on,
pieni virhe siinä on huomaamaton.

-
Elämä antoi lankoja kankaaseen,
värit kirkkaat kauniina hohtaa,
joskus vaihtuivat sävyyn harmaaseen,
kun vaikeudet matkallaan kohtaa,
Silti ajat raskaatkin kesti sen,
siinä rinnalla rakkaan ihmisen.
-

Toi vuodet runsaasti mukanaan,
silkkilankoja elämän pirtaan.
Omat lapset silkkilankoja antaa,
osa vain hukkui kiireen virtaan,
Työkiireet vanhempain aikaa vei,
sitähän lapset aina ymmärrä ei.
-

Lastenlapset ne kultalankoja on,
kangas kokonaan kullalta hohtaa,
joka hetki varmaan unohtumaton,
milloin lastenlapsiaan kohtaa.
Eipä ahdista silloin kiire lain,
kangas on yhä kauniimpi, kauniimpi vain.
-

Nyt kun kultahäitänne juhlitaan
teitä saamme näin kaikesta kiittää.
Onnea yhä matkalle toivottaa saan,
kauniin aatoksen mukaan liittää:
Rakkaus kestää jos sitä vain hoivataan,
näin se kuihdu ei taatusti milloinkaan.

KESÄLLÄ

Kesätuuli hempeästi
kulkee yli maan
tuoksuja niin huumaavia
kantaa mukanaan
ihanaa on tuntea
kesä täällä on
kukapa nyt elävistä
oisi onneton.
-
Nyt on aika nauttia
kesän lämmöstä
oi kun meillä aina
voisi olla tämmöstä
kesämaahan haluaisisin
aina olemaan
jossa kylmät viimat
ei tuule milloinkaan.

KESÄTUULI

Nyt kun kesä on
ja mieli vallaton
virkistää kesätuuli tuo
poskea hyväilee
helmaa heiluttelee
ja nautinnon hetkiä suo.
-
Nyt kun kesä on
aika auringon
kesätuulelle kumpani parhain
tuuli nukkua saa
vielä kehdossaan
mutta aurinko nousi jo varhain.
-
Tuuli heräilee
kohta kirmailee
se pitkin rantoja soita
eipä kiinni saa
vaan se vaeltaa
pitkin maita ja rannikoita.

Kesämieli.

 
SUVENSULO
Pehmeä lämpö hivelee pintaa
nautinnon saada voi ilman hintaa
heittäydyt nurmelle tuoksuja haista
leskenlehteä puraise - maista.
-
Ilmassa leikkii pääskyjen joukko
liverrys - kaikuu jokainen loukko
maassa on mönkijää ötijäistä
kukapa tarkkaan tietää näistä.
-
Vain poutapilvi taivaalla soutaa
kesällä nauttimaan jokainen joutaa
Vain pienen hetken nautimme näistä
Suomen niin ihanista suvisäistä.