MUSTANKIPIJÄ

Korvatunturissa oli
meno melkomoinen
Pukki sitä epäili
Muorilla on toinen
sitäpä ei arvannut
onko se Pakkasukko
varmisteli iltaisin
että ovessa on lukko.
-
Pakkasukon epäily
se oli ihan fakta
Pakkasukon mökille
kun oli lyhyt matka
aamusella Pukki polun
tutki hyvin tarkkaan
usein Muorin kanssa
siitä joutui sanaharkkaan.
-
Huolestuen Pukki sitä
jatkuvasti mietti
ihan aina nollaa näytti
supupuolivietti
mielessä kun aina oli
Pakkasukon naama
koko tämän syrjähyppy-
jutun aikaan saama.
-
Muori oli kalsea
se alkoi olla varmaa
salarakas varmasti on
Pakkasukko harmaa
Tehonneet ei Pukin konstit
Muori kun vain huusi
- ala sinä Vanha Pukki
korjata täältä luusi.
-
Pukki valvoi öitänsä
ja tuumi jatkuvasti
millä keinon Muorin saisi
roihuamaan asti
Konstit oli vähissä
vaan kohta keksi ukko
Muorille nyt hankittava
lienee siveyslukko.
-
Huolet pois on Pukilla
voi kiertää maalimaa
palatessa hommelitkin
aina onnistaa
Pakkasukko muuttanut
on pojoisnavalle
sehän Joulupukista
ei tunnu pahalle.

EIPÄ HOPPUA

Kun nuo vuojet vääjäämättä

kuulumattomiin kuluvat

vierineetkö aitovieriin

kujan kulmille kavoten.

Vaiko säilötty johonkin

tuskaksi toisen toverin.

-

Eipä noita näkyvillä

eipähän vuojet esillä

piilossa kai pysynevät

tuskin voinevat palata

ne vaen jonnekkin menivät

jätti toki jälkijänsä.

-

Vuojet teki verkkaiseksi,

johan askelta lyhensi

Saatti sääriin kolotukset

pakotuksetkin pahimmat

teki paikat kankijoiksi

läskin lanteisiin latasi!

-

Tukan nyhti juurta myöten

karvat kallosta kalusi

pani silmät vuotaviksi

muistin muruiksi murensi

ällin otti empimättä

järjen harmaaksi hämärsi

-

Eipä maha mahtimiehet

ukot kummemmat kumonne

tuota vuotten vaikutusta

ajanhammasta nujerra

päivä toisensa perästä

se vaan jyrsii uhrejansa.

-

Saa kai sentään onnitella

ehkä laulaakin vähäsen

itteäni kehuskella

suurin sanoin suitsutella

tälle potralle pojalle

kaverille kaijutella

kun on tänne asti päässyt

ehtoo puolelle peräti

pois on kiire kintereistä

hoppu hankala hävinnyt.

KAHLITTU KOIRA

Koiraksi synnyin koiraksi jään

tulevaisuuden harmaana nään

isäntä julma mua hallitsee

kuri ankara talossa vallitsee.

minut riimuun hän kahlitsee.


Jos on isäntä pahalla tuulella

on pulloa käyttänyt huulella

purkaukset saan kamalat kärsiä

paljasta luuta ruuaksi järsiä.

olot ankeat vallitsee.


Pakkasellakin öisin oon ulkona

tuskaani saan kuutamoon ulvoa

kierrän häkkiä hermot pinnassa

tuska niin suuri painaa rinnassa

synkkyys mieltäni hallitsee.


Luottaa en voi koskaan ihmiseen

vielä kerran oikean tempun teen

minä karkaan kauaksi täältä pois

helpompaa siellä eloni varmaan ois.

Kahlittu kaipaa vapauteen.

KISSANEITI

Olen kaunis tiedän kyllä

pehmyt kissanturkki yllä

arvoni mä kyllä arvaan

edes katsomatta karvaan.

-

Olen hieno, sisäsiisti

jos mun paikan joku riisti

sähisen ja kynnet näytän

niitä tarpeentullen käytän.

-

Päivät pitkät nautin näistä

ihmisistä, kaistapäistä

kun ne kilvan mua palvoo

takiani öitä valvoo.

-

Hiiriäkö? Ei käy mulle

hienoksikin kutsutulle

syömiseni - lohikala

joskus suklaatakin pala.

-

Hienon kissan elämässä

muistaa täytyy nyt ja tässä

arvosa kun aina muistaa

kissanpäivät hyvin luistaa.

SYKSYN SAAPUESSA

 Syksy saapui jo salolle
syksy kolkko ja sateinen,
riipi kaikki lehdet puista,
oksasormista somista.
-
Kolkko tuuli jo kohahti,
virma viima vingahteli,
syksyn tullessa tohisten,
saapuessa näille maille.
...

-
Tummat kuuset jo kumarsi ,
hongat huojui sinne tänne,
pajupensaatkin surivat,
kohtaloaan itki koivu.
-
Kesä mennyt matkoihinsa ,
ihanainen kasvun aika.
Siitä muistot vain elävät
takaisin ei koskaan saavu.
-
Sadepisarten kimallus,
ovat niinkuin kyyneleitä.
Luonto tuskaansa kapinoi,
suree kalmaa kohtaloa.
-
Nytpä turma jo tulevi,
kuolo kulkee kaikkialla.
Kukat kuihtuvat ihanat,
surkastuvat sammaleihin.
-
Mikä itku ja valitus
kuuluu aivan kaikkialla.
Kuolo korjaa nyt satoa,
saalistaapi ahkerasti.
-
Mutta kuitenkin syvällä
kasvunsiemen aivan uusi.
Puhkeaa kevään iloksi,
tuore kasvu kaikkialle.

KUMMALLISTA

Kummallista on maailman tyyli

pois täältä halutaan Santra ja Lyyli

Kallekin kai on kuin väärää rahaa

vaikka ei mies oo tehnyt mitään pahaa.

-

Elämä lienee elämisen vuoksi?

näyttää menevän rimpisuoksi

vaientaa halutaan tyhmemmät aivan

sellainen tuskin maksanee vaivan.

-

Jokaisen oikeus on sitä paitti

tavallaan tallata maailmanraitti

jota voi taivaltaa kulttuurijupit

joilla on viisautta täynnä nupit.

-

Samahan on oikeus maalaistollon,

kuin myös tähtien Ginan ja Lollon,

niin mustien kuin valkoistenkin,

sekä murjaanin kuin aidon jenkin.

KESÄLLÄ KERRAN

Kerran kesällä tuli mua tyttö vastaan,

ei sanonu mittää, hymmyili aenovastaan,

se tyttö jäe kuitenkin minulla mieleen,

mietin tuon kyllä kesytän, vae menneekö pieleen?

-

Minä ettin tuota tyttyä kaekkijalta

kotikylästä ja tietenki maalimalta

vaen eipä tuo koskaan kävelly vastaan

kolokon näkösiä muoreja aenovastaan.

-

Ny oon toevoni heittänu en etti ennää

kun tuo kulukupuoli jo tekkee tennää

rollaattorilla pitkälle toki mennä voesi

mutta kuka minut kaokaa kotia toesi?