Sivut

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

ILOLINTU


Suater ku ny ottoo aevvoon

alottelin nokkoo kaevoon,

uattelin suan röörit reillaan

ihan ittijjäni peillaan.

-

Mutta voehan kamalata

näppylöetä aenae sata

koristelj mun karvanuammaa

mistä sattuinkaa nuo suammaan

-

Suater kun mie mietin sillon

mistä tatunnan ja millon

lintulentsuun suanna liennen

mistä moesen tässä tiennen.

-

Muistellin eelistä päevee

ollunna ei huolen häevvee

ilolinnun löysin nätin

tuolta takkoo sikolätin.

-

Lempeesti se minnuu halas

yhes vielä käötiin kalas

pilikittiin puolille öetä

harrastettiin ylitöetä.

-

Siitäkö tuo rutto tarttu

harmija minulle karttu

lääkettä kae pittee ottoo

alakaa kovvaan viirussottoon.

-

Siispä pullo koskenkorvoo

eiköhän tuo röörit sorvoo

että taasen kunto pallaa

tissutan eokolta sallaa

maanantai 25. helmikuuta 2013

KUKAT JA MEHILÄISET

Eikö kukaan pannut sitä merkille
mikä selvä on naapurin Erkille

että luonnossa paljon on seksiä,

sitä ei ole vaikeaa keksiä.


Mehiläiset ja kukat ne aina saa

jonkinlaista seksiä harrastaa

sen on luonto määrännyt jetsulleen

kuinka kasvu jatkuvi uudelleen.


Entäs linnut? ne kuksivat yhtenään

eivät kyllästy siihen ensinkään

Tikanpoikakin puuhun kipuaa

sekin seksinautinnon sitten saa.


Itikat ja kärpäset tottakai

ne kesällä koko ajan nai

lempi leiskuu myos metsälammessa

kun on kiimaa lohessa, sammessa.


Että tarkkailkaahan nyt jullilleen

kuinka lehmäkin antautuu mullilleen

pelkkää seksiä on aina kesä vaan

ja se jatkuunee varmaan ainiaan.

lauantai 23. helmikuuta 2013

PAPPI

Vaihteleepi ihmismieli

kiroaa ja siunaa kieli

synnin tekoon mieli palaa

useimiten ihan salaa.

-

Papit armon muille kantaa

lohduttaa, siunauksen antaa,

salaa omat himot herää

vilkuillessa naisen perää.

-

Unohtuvat viisaat opit

mielessä on poikaklopit,

piru huuliansa nuolee

syntisenä pappi kuolee.

-

Kirkonmiehen hartaudella

pappi alkaa paneskella

silmät ristissä on sillä

piru nauraa ympärillä.

-

Papin sakastissa sielun

kokee hurjan himon nielun

hiki otsassa hän painaa,

joskus kiehtoo perä vainaa.

-

Pyhänä taas saarnaa siitä

ettei Luojan armo riitä

jotka huoraavat ja tappaa,

papin kuuloon kansa lappaa

torstai 21. helmikuuta 2013

SEON TUURISSA

Se on tuurissa kasvaako suuret munat
Se on tuurissa jättääkö lähtevät junat
Tuurinpeliä on koko elämä varmaan.
Tuuri tuo sulle päivän kirkkaan tai harmaan.

Se on tuurissa ootko sä suuri vai pieni.
Se on tuurissa iskeekö jalkasieni.
Tuurinpelillä ajelet liikenteessä.
Se on tuurissa onko ratsia eessä.

Se on tuurissa saatko sä paljon rahaa.
Se on tuurissa koetko hyvää vai pahaa.
Tuurinpelillä etsit sinä kaunista akkaa.
Se on tuurissa milloin seisokit lakkaa.

Se on tuurissa millaisen eukon saat.
Se on tuurissa kasvaako viljelysmaat.
Tuurinpelillä yrität perheenlissää
Se on tuurissa huutaako lapset issää.

Se on tuurissa saatko sä koskaan naista.
Se on tuurissa käytätkö virolaista.
Tuurinpelillä voit saada taudin pahan
Se on tuurissa saatko kuralle mahan.

Se on tuurissa konsa kuolon kellot soittaa.
Se on tuurissa milloin viimehetki koittaa.
Tuurinpelillä viimein arvotaan se,
helvetti vai taivas on sun osoite.

tiistai 19. helmikuuta 2013

HÄÄPARI

Ompa morsian korea,
korea kuin kauniskukka
keväänkukka tai apila,
taikka lintu taivahalla.

-

Ompa morsian ihana,
heleä kuin aamukaste,
aamukaste tai odelma,
notkea kuin nuorikoivu.

-

Ompa morsian suloinen,
kaino niinkuin valkovuokko,
kevätvuokko tai kanerva,
hillankukka rahkasuolla.

-

Ompa morsian suloinen,
lempeä kuin länsituuli,
kesätuuli tai puhallus,
vire vieno hellesäällä.

-

Ompa sulhanen komea,
vahva niinkuin korvenkarhu,
korvenkarhu ,korpikuusi,
lohi suuri koskenalla.

-

Ompa sulhanen jykevä,
voimakas kuin metsänkarhu,
uroshirvi tai hevonen,
ikihonka korpimaalla.

-

Ompa sulhanen roteva,
uljas niinkuin ratsastaja,
sotaurho tai ulaani,
peloton kuin partisaani.

-

Ompa sulhanen solakka,
notkea kuin koivunvitsa,
katajainen , paksujuuri,
taikka mänty kalliolla.

-

Ompa kumpikin tilattu,
toinen toiselle varattu
ainaiseksi tuumaeltu
taipaleelta talteen saatu.

maanantai 18. helmikuuta 2013

KUSTI



Kustia kun kovasti, tuo akanpuute vaivaa.

Pussihousut paremmat, hän komerosta kaivaa.

Huopahattu tietystikkin, päähän pitää laittaa.

Pihan ruusupusikosta, ruusun rintaan taittaa.

-

Kusti ottaa polkupyörän, nouseepi sen selkään.

Nyt on tosi kyseessä, ei Kusti ala pelkään.

Polkupyörän ohjastaa, hän leski-Miinan luo.

Kustille on sopivainen,emännäksi tuo.

-

Kusti saapuu mökille, taaksensa vilkaisee.

Jännitystä päälle pakkaa, Kusti nielaisee.

Varovasti ovelle hän sitten koputtaa.

Kohta mökin sisältä hän vastauksen saa.

-

Kusti tuntee polvissaan jo lievää vapinaa.

Astuu sisään,Miinalle hän päivää toivottaa.

Hatun koppaa käteensä, on aivan neuvoton.

Kaekki hyvät valmistelut, unohtunneet on.

-

Punaisena Kusti siinä, ensin rykäisee.

Sitten aevan jämeränä Miinaa katselee.

Sanoo sitte:Tuota... mökillä oon mietinyt,

onko sitä meijjän Rekkuu täällä näkynyt?

lauantai 16. helmikuuta 2013

KANAMAISTA


Kaunis kesäinen aamu tunkiolla
kanalauma ahkera kuoputtaa.
Kaikki siinä he ahkeroi sovinnolla,
tosin tunkio hieman tuoksahtaa.
-
On kukko ylväästi korkeimmalla
kirjavia sulkiaan kohentaa.
Sitten äänellä kauas kantavalla,
komeuttaan kaikille kuuluttaa.
-
Kana-rouvat katsovat ihastellen,
tuota herraansa komeaa, mahtavaa.
Jokainenhan tietysti, mielistellen
tahtoo kukon tunteisiin vaikuttaa.
-
On yksi kanoista huomannut,
madon mehevän, herkullisen.
kukko sen kuitenkin siepannut
herkun kurkkuunsa nielaisten.
-
Siitä kana suuttuu ja kiukuissaan
se rohkeuttaan haluaa näyttää,
Kukon kimppuun arvaamatta käy
ja nokkaansa terävää käyttää.
-
Kukko äänensä kohta korottaa
kiekuu niin että maailma kaikuu,
kanat tuota tuokion kuuntelee,
hiljaa nyt onkin kaikkien suu.
-
Yksi kanoista silloin kehaisee:
-Kukon hommelit hoidan kyllä,
olen ylivertainen kaakattaja
kukot ei niihin taitoihin yllä.
-
Kanalauma alkoi riemuissaan
kukko- raukkaa hakkeloimaan,
siltä heltat, kannukset revittiin
alkoi kukolla korvat soimaan.
-
Tunkiolta kukko pois häädettiin
jäi jäljelle paskankatku.
Eivät kanat sitä tajunneet
ilman urosta suku ei jatku..

torstai 14. helmikuuta 2013

SE ON TÄTÄ

Usein tässä

elämässä

meille sattuu niin

että vainen

matka mainen

suuntaa helvettiin

houkutukset

monenlaiset

halpa viina

helpot naiset

vaikeuksiin sut vie

alkaa kurja tie.

***

Alku maittaa

eipä haittaa

varoitukset nuo

luonto kutsuu

se onnistuu

onnenhetken suo

alamäkeen

liukuu suksi

piirretäänkö

suuri ruksi

maksun aika on

velka loputon.

***

Virhe painaa

pelkkää lainaa

onkin onni tuo

velka lankee

mieli ankee

pahanolon suo

Hetkestä pois

kiitävästä

tuosta valhe-elämästä

laskun maksaa saan

sen muistaa ainiaan.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

AKAN MIEHEKSI



Kulki poika polkujansa,
vaelteli varsiteitä.
Silmäeli maisemia,
katsoi vielä ,toisen kerran,
kuulosteli,tarkasteli
jospa jostakin näkyisi,
vähäisenkään pilkahtaisi,
kiharainen neijon tukka,
neijon helmat heilahtaisi,
jonka ottaisi omaksi,
sormuksella saalistaisi,
ihan itselle ijäksi,
aamupuuron keittäjäksi,
kerallensa kulkemahan
vierellensä vierimähän.
Lasten äidiksi ,emoksi,
perustaksi perhekunnan.

-
Tuli tunne jo tukala
olo aivan ankeakin,
Kun ei kuulu, kun ei saavu
kun ei törmää tiellä siihen.
Pysyy piilossa peräti,
liekkö vielä syntynynnä

-

Katsoi yhtä ,katsoi toista ,
katsoi kohta kolmattakin.

-

Eipä tuntuneet tutuilta,
omalta ei ollenkana.
Johan arveli akaton ,
pohdiskeli rinnassansa
-Eipä akkaa oo minulle,
kaunokaista vierelleni,
riemullista rinnalleni
ilontuojaakaan tupaani.
Yksin saan minä elellä
aivan orpona oleilla,
talo ilman naisenkättä.

-

Kulki Poika polkuansa,
johan heilahti hamonen
nilkka vilkkui kauniinneidon .
Kutrit kultaiset kimalsi.
silmät sievät vilkuttivat.

-

Jo tiet yhtyivät yheksi,
polut yhdensuuntaisiksi.
Matkaan yhdessä lähetty
kahden aivan kulkemahan.
Rintarinnan, käskäessä
samaantahtiin astumahan.

-

Kohta tuntuikin tutulta,
pian täysin rakkahalta.
Ihan kullalta omalta
puolisolta puuttuvalta.

-

Aatteli sitä akaton:
-Tämän tahdokin omaksi,
ihan itselle iloksi,
vaimokseni vartavasten.
Kullakseni,aarteekseni,
elontielle kulkemahan.

maanantai 11. helmikuuta 2013


Mureni mun elonleipä,

limppu pehmeä lopahti

kun mie kurja kuljeskelin

pitkin maanteitä ravasin

onneani etsiskelin

hyvää tuuria tavotin.
-

Kuljeskelin, vaeltelin,

pitkin maanteitä matelin

kuljin siellä, kuljin tuolla,

jopa tännekin tähysin

mutta onni pysyi poissa

tuurintynkäkin hukassa.
-

Kunto kului huonommaksi

ikä tepposta tekaisi,

jyysti kankut kapeoksi

polvet väljäksi porasi

niveliä naposteli

nahkan ryppyihin rutisti
-

Nyt oon paluumatkallani

tyhjän konttini keralla

matkalle on haaskattuna

kaikki tärkeät tavarat

tunteet vienyt talventuiskut

tahto tuulehen tuhottu
-

En mie sure en mie kavu

en mie muutenkaa murehi

elän päivän kerrallansa

viikon vitkalleen kulutan

kummastellen kummempia

ihmeita suuria sulatan.

lauantai 9. helmikuuta 2013

KOMIJASTI KULKEE



Komijasti mulla mennee

minkä sille mahtaa

päeväkauvvet itekseen

ruutua kun vahtaa

Eipä siinä mahollista

mennä Joronteille

naorellahan toki voe

kiireeseen eksyneille.

-

Jos mie sohovaan urvahan

ei laesinkaa tee pahhaa

myötääsä jos rynnistää

ja ajattellee rahhaa

niin pilalla on elämä

ei lepohetkee laesin

siispä aevan vappaana

jo nukahtaa mä taisin

-

Ajatukset muhivat

ne nahkatukan alla

pian kaikki asiat

tolalla oikialla

kas luova laiskottelu

antaa suurta tyydytystä

mielessä ei kahleita

ei kurjaa kyykytystä.

torstai 7. helmikuuta 2013

YSTÄVÄ

Oli kerran minulla ystävä hyvä,
häntä muistelen useinkin vielä
oli häntä kohtaan rakkautein syvä
häntä vieläkin kaipaan ,en kiellä.
-
Hän oli niin kaunis katsella
häntä ihailin ,seurastaan nautin
usein ystävyytemme varrella
hänet mielellään syliini otin.
-
Oli hän kovin lempeä luonteeltaan
oli hänellä olemus lampaan
mutta jos häntä satuin torumaan
näin suustansa sudenhampaan.
-
Niin paljon me yhdessä kuljettiin,
pihapolkuja metsäteitä
usein toisemme syliimme suljettiin
ei estot ne estäneet meitä.
-
Usein sattui kun asiat painoivat
kun mun oli pahamieli.
sinun silmäsi suruisna katsoivat,
kohta lipaisi poskestain kieli.
-
Heti aikaisin aamulla lähdettiin
sinä koira ja minä isäntä
tuonne männikkömetsiin me kuljettiin
riemukkaasti sun heilui häntä.
-
Oli vaikeaa sinusta luopua,
sinuun kun paha tauti iski
tahtoo vieläkin mieleen muistua,
olit KOIRA et mikään piski.

tiistai 5. helmikuuta 2013

SHEIKKINÄ

Naisia kaupattiin
kaupungin torilla

tunnotkin olivat

mulla kuin orilla

katselin naisia

eistä ja takkaa

kokeilin tietysti

kuinka ne makkaa.

-

Naisia olikin

montakin mallia

muistutti hiukan

tammojen tallia

Enpä tuon antanut

tunnelmaa pilata

vaan aloi ittejäen

eturiviin hilata.

-

Rahana ei käytetty

mummonmarkkoja

kameleita käytettiin

ei oltu tarkkoja

Kamelia viisi

hintana hyvistä

niin aloin seuloa

akanat jyvistä

-

Hametta nostelin

paikkoja koittelin

kielillä herkillä

pikkusen soittelin

Blondia mustaa

oli siinä joukossa

koeajon suoritin

komeron loukossa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

VAIMO REISUSSA

Kevät kaatuu ikkunasta
suvi saapuvi suloinen,
kevyillä kengillänsä,
somaisilla supikkailla,
päällä hentoiset hepenet
liehuvainen mekko päällä.
-
Kevät kurkistaa sisälle,
katsoo ruudut, katsoo nurkat,
katsoo lattiat lakeat,
kurkistavi komeroihin,
vilkaisevi vierustohin,
tutkii tarkasti jokaisen
seinäpinnan piintynehen.
-
Suvi huomasi pahasti
ikkunat on töhrittynä,
kaaos kauhea komeron,
laatikoissa sikinsokin
kaikki tärkeät paperit,
tavarat niin tarpeelliset.
-
Vaimo kaukana kylässä,
eipä saavu sanomahan,
miten helposti, hopusti
saisin talon sortillensa.
Kertokaa Martat minulle,
mistä alan, miten jatkan?
Paanko euroa eholle,
piian otan penkomahan,
minun mainiot tavarat,
romut kaikki kunnolliset.
-
Auttakaa toki vähäsen,
ettei satu väärät aineet
ettei irtoa tapetit,
eikä lähde linoleumi,
taikka parketti pakene,
tämän kämpän lattiasta?

perjantai 1. helmikuuta 2013

KUUSI & PIHLAJA



 

Kasvoi rannalla kuusi ja pihlaja,

vesirajassa, lähekkäin toisiaan

Kuusi pihlajaan kerran rakastuu,

pihlajan näkee ainoastaan.

Vaikka rannalla muitakin puita on,

mutta rakkaus aina on ehdoton.

-

Kuusi tuuheita oksiaan ojentaen,

suojaa tuulilta rakkaintansa.

Koskaan suojatta ei sitä jättänyt,

muisti aina hän armaintansa.

Myrskytuulet kun vinkuen tulivat,

kuusen oksat pihlajaa suojasivat.

-

Kului vuodet, yhä pihlajaa,

kuusi palavasti vain lempi.

Ei maailmassa mikään muu

ollut kuuselle läheisempi.

Jatkuvasti toisiaan syleillen

oli toinen toiselle läheinen.

-

Oli jokainen kevät juhlaa vaan ,

kumpikin aivan hullaantui.

Juuret juurien lomaan työntyivät,

oksat oksihin takertui.

Kovin kaunista oli rakkaus tuo,

jota rakastavaiset kuin viiniä juo.

-

Tuli syksy ja myrskyt toi tullessaan,

tarttui puhurit oksiin kuusen.

Ei voinut vahvempaa vastustaa,

vaan juuriltaan kuusen sai sen.

Kuusi joutuu huoaten luovuttamaan,

vei rakkaansa kuoloon mukanaan.

-

Siinä lepäävät kaksin rinnakain

kuolokaan ei erottaa voinut.

"- Rakkaani kanssa aina rinnakkain!"

Oli kuusi tuo noin unelmoinut.

Laulaa syksyinen tuuli suruissaan,

tuota rakastavaisten tarinaa.