Sivut

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

UNIA

Oi saavu jälleen se ihana uni,
joka usein on yötäni viihdyttänyt.

Oi saavu luokseni haavekuva,

joka usein on mieleni kiihdyttänyt.

Oi tulkaa luokseni, tulkaa niin,

että kiedotte minut untuviin.

-

Oi tule muusani, tule mun luokse,

ota taikakengät, sua oottelen.

Ja askelin kepein syliini juokse,

tai lennä siivillä haavetten,

Ikävissäni täällä oottelen sua,

et voisi sä suunnasta harhautua.

-

Oi tule jo yönä seuraavana,

en kauemmin jaksa mä odottaa.

Tule muusani helli ja hyväile mua,

siihen asti kun päivä taas sarastaa.

Pois karkoita otsaltain huolet ja surut,

ja anna mun poimia onnenmurut.


tiistai 30. joulukuuta 2014

KOIRA

- Uskollisna palvellut
oon isäntääni aina,
mutta eipä uskollisuus,
vaaassa nyt paina,
tiukan paikkan tullen,
potkun takalistoon saa,
hännän juurta vieläkin
se potku pakottaa.
-
Isäntä on kummallinen,
toisinaan se hellii,
lattialla kanssani se
leikitellen kellii,
mutta sitten vihastuen
potkuun nousee saapas,
syvältä se sieluani
tuskan lailla raapas.
-
Ihminen on kumma otus
vihaa rinnassa,
useasti ovat tuossa,
aivan pinnassa,
koira saakin tuntea
omassa turkissa,
jos isännällä tuli on
mökkinsä nurkissa.
-
Oi kun mä saisin vapaana
kierrellä metsiä,
ja sitä koiranonnea,
itsellein etsiä,
mut ihmisien orjana
päiväni kuluvat,
onnenhetket luotani
kauaksi soluvat.
‎30.‎12.‎2014

maanantai 29. joulukuuta 2014

KOIRANELÄMÄÄ

Makaa koppinsa edessä talonvahti,
kytketty ketjuun - nujerrettuna mahti,
aina ihmisen orjana, arvoa vailla,
nyt turhaa ystävää on kaipailla.
-
Niin kylmä on yö, pakkanen paukkuu,
lajitoveri jossain kylällä haukkuu,
sillä kohtalo on aivan samanmoinen,
isäntänä sielläkin julmuri toinen.
-
Kylmä sormin kohmeisin puristaa kaulaa,
ulvoen pitää tuskaansa toiselle laulaa,
yhtyvät kuoroon muut koirat kyläkulman,
näin kertoo tempusta isännän julman.
-
On salit hienot, ei sinne koirat pääse,
vaan pelkäksi haaveeksi toive jää se,
jälleen ensiyönä kun pakkanen paukkuu,
niin viluiset koirat tuskaansa haukkuu.
‎29.‎12.‎2014

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

KOSINTA

Hetken huumassa mä elin,
mutta sitten käännyit selin,
nakkelit vain mulle ylpeänä niskojas
et sä tuntenut mua laisin,
erehtyä susta taisin,
ajattelin mielessäni pikkusiskojas
mutta tarkemmin kun katsoin,
siinä seisoit suurin vatsoin,
huomasin siemen alkanut on itämään,
mutta miksi suutuit mulle,
kullallesi, kaivatulle,
sinustahan olen alkanut jo pitämään.
-
Käänsit minulle sä selän,
vaikka sinulle mä elän,
aina yöt ja päivät olet minun mielessä
Mikä kumma sua vaivaa,
mustasukkaisuusko kaivaa
vai onko sulla kipee rakko kielessä.
sinua palavasti lemmin,
no, ehkä hiukan sitä emmin,
olenkohan sulle sopivainen laisinkaan,
Mutta kai kun perhe kasvaa,
syödään läskiä ja rasvaa,
mistäpä noin rikkaan muualta mä saisinkaan.
Kyllä appi ukko korvaa,
mitä tämä poika sorvaa,
siksipä en ole mies varovaisinkaan.

lauantai 27. joulukuuta 2014

SIIVOUSTA

-Niinhän siitä joulusta selevittiin,
sannoo Tuomas sohovaltansa.
Vaekka aattona pikkusen riijeltiin,
sano  kumpiki  sanottavansa.
Vaen vieläki tässä ihimettelen ,
oliko siivous riitelyn arvoenen?
Oon huomannu  kovin ahkeraan,
taasen pölyrättiä kaepaat.
 Taasenko se rulijanssi aletaan,
nurin  kaekki systeemit ramppaat?
Tule tänne mun lähelle pikkusen,
sua helliä tahtosin hetkisen.
Voe Tilta kun sinäki viimenki,
huomaesit sen asijan kalliin.
Tajuathan sä kulta ittekki,
etkä hyökkäesi siivousralliin.
Jätä sinäki mielestä kaekki muu,
ja pitkälleen tähän sohovaan tuu.
Minä niin sua tahtosin lempiä,
sulle tärkeintä on pölyrätti.
Tule, tule sylliini viimmenki,
voe että kun sinä oot nätti.
Uusi Vuosi kun nyt kohta aletaan,
sitten eihän siivota ollenkaan?


Mutta Tilta vaan vimmoissaan siivoaa,
tuulettuun kaekki matotkin kantaa.

Tuomas seoraa hommaa sohovaltaan,
joskus kommentin Tiltalleen antaa.
 Niin kaonista on, yhteiselämä  tuo,
se kottoesen tunnelman pirttiin luo.

perjantai 26. joulukuuta 2014

LAUTALLA

Tuonenvirran lautturilla
tungosta on kovasti
Manalaan on pyrkimässä
kerjäläinen sekä rovasti
monenlaista miestä naista
porukkaa niin sekalaista.
***
Rovasti vaatii itsellensä
palvelusta parempaa
- Mulla paikka varmistettu
joukossa ei hurskaampaa
voi roskasakin virtaan heittää
ne unohduksen tomu peittää.
***
Lautturi ei sietää voi
kyynärpäätaktiikkaa
kylmästi hän tönäisee
hyvyyttään kerskujaa
Rovasti saa tuomion heti - kerralla
onhan vanha viisaus - herra on herralla.
‎26.‎12.‎2014

tiistai 23. joulukuuta 2014

REISUUN

RAUHOITTELIN TUNTOJANI,
jäitä hattuuni halusin:
- Eihän kiire kintereillä,
eikä hoppukaan hädistä,
ehtii tässä harkitenkin
hommat hoidella hyvästi.
-
Tarkistelin vielä paikat,
pultit löystyneet kiristin,
panin rasvaa laakereihin,
releet kunnolla kokeilin,
virittelin vilkkuvalot,
valonheittimet tsekasin.
-
Tankin täyttelin löpöllä,
pissapojan pintaan asti,
laitoin vessat ja laverit,
ettei matka mynkään sorru.
Vielä töllötin lisäksi
taipaleeni viihdykkeeksi.
-
Nyt on kunnossa kalusto,
kalu matkaan varmistettu,
siitä sievästi sisälle
ratin taakse taivuttelin.
-
Poljin kaasua kokeeksi,
ryntäilytin moottoria,
hyvin kierrokset koheni,
toimi kaikki loistavasti.
-
Nytpä matkalle menoksi,
aikakone reissun päälle,
menneisyytehen menisin,
sinne syöveriin syvihin.
-
Ensin Kossua kitaani
pullon suusta pontevasti,
kunnon kopsut mä kohotin,
vahvistusta vaivoihini,
ettei pitkästy polulla,
taipaleella kompastele.
-
Pykälän panin lovehen
työnsin täynnä innostusta,
täältä häippäsen hopusti,
jää lähtövirsi veisaamatta.
-
Nyt ei kahlitse remelit,
pidättele paksut ketjut,
olen viimeinkin vapaana,
suora reitti taivallella.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

TOUHUA

Jouluvalmistelut tiukat mulla menossa
oon syömisiä kanniskellut selkäkenossa
kinkkujakin kaksi olen arkkuun varannut
kalkkunankaan ostossa en vastaan harannut
-
Laatikoita tehnyt olen paljon pakkaseen
torttuja ja pipareita väsään myöhäiseen
ohessa seuraan tarkoin mitä rapus tapahtuu
myös yöllä kun en unta saa ja loistaa täysikuu.
-
Oon siivonnut, puunannut paikkoja maalannut
joutavata rojua roskikseen haalannut
Lävitse käynyt kaikki paikat röörit nuohonnut
Jouluni vuoksi uupumatta työssä touhunnut.
-
Lahjoihin olen tuhlannut jo monta tonnia
on ostoksissa ollut mulla paljon onnia
kas boonusta ja blussaa olen paljon kerännyt
kauppaan meen kun olen aamusella herännyt.
-
On kuusta sekä koristetta joka paikassa
se kateutta herättää naapurin akassa
pistävällä katseella se tappaa yrittää
mut tämän tytön nauru iloiten vain helkähtää.
-
Välillä olen ihmetellyt tuota kyllikseen
kun naapurit ei paikkojansa pistä kondikseen
mun sormet aivan syyhyää kun pääsis raatamaan
naapurin kehnot jouluviritykset kaatamaan
-
Niin hankalaa on kerrostaloon saada tunnelmaa
vain kiroilua puuskutusta illoin kuulla saa
mitempä tässä Joulun ihmeen saisi syntymään
ja mielenrauhan sisällänsä saisi syttymään.
-
Kai yksin täällä kotonani joulun kulutan
ehkä viinipullon korkin auki narautan
Jeesus-lapsoselle viinimaljan kohotan
Hän kuitenkin tuo ainoastaan Joulun oikean.
‎21.‎12.‎2014

lauantai 20. joulukuuta 2014

JUHLIMASSA

 Iliman muuta ja selvä on seikka
PikkuJouluun nyt rientää Veikka
evästä repussa siihen malliin
että hän kaaran jättää talliin.
-
Taksihan toki kyytiä antaa
Veikka kyselee kautta rantaa
- Tiijäkkö missä on parraat naeset
naamalta komijat ja suostuvaeset?
-
Kuski ei sellaiseen otakaan kantaa
Veikan takapenkillä mökeltää antaa
kuljettaa miehen restauranttiin
Veikalla kulut jää muutamaan lanttiin.
-
Sisällehän Veikka yrittää heti
vesiperän toki toiveessaan veti
portsari näyttää torjuvaa kättä
kauniit naiset jäivätkin näkemättä.
-
Ei mennyt putkeen Veikalla hommat
ei luista suksi, hajalla sommat
- Tässä on tarjolla kovinta miestä
pitääköhän, saakeli, muutama piestä.
-
Nyrkkiä tarjoaa pyytelemättä
suurempi karju lyö empimättä
Veikalla PikkuJoulu on loppu
poissa on uho ja palanut proppu.
´‎20.‎12.‎2014

perjantai 19. joulukuuta 2014

KATTELUSSA

Joulutunnelma kadonnut, hukassa, poissa
sekö piilossa melussa, jouluvaloissa
vai löydänkö sen alennettuun hintaan
kaupan tiskiltä pantuna kultaus pintaan.


Jouluvaloissa kuljen ja musiikki pauhaa
kovaääniset toivottaa "sikarauhaa"
Valot vilkkuu, kolikot kilkattaa:
- meiltä kaikista eniten eurolla saa


Ei löytynyt kaupoista joulurauhaa
vain koristeita sekä silkkinauhaa
Mistä voisin etsiä sielulle rauhaa
joka puolella markkinamelu pauhaa.


Menen kirkkoon varmaankin siellä saan
viimeinkin päästä Jouluiseen tunnelmaan.
Mutta pettymykseni on hyvin suuri
siellä esiintyy tunnettu idoli juuri.


Kirkon ovella ollaan myös rahaa vailla
ei köyhät voi liikkua niillä mailla
missä tarvitaan rahaa merkiksi sen
että olet joulurauhan arvoinen.


Kuuset humisee tummana pääni yllä
täältä metsästä rauhan löysin kyllä
Tähdet tuikkivat Jouluvalona mulla
   ilman rahaa voi rauha nyt rintaani tulla.
‎19.‎12.‎2014

torstai 18. joulukuuta 2014

SIIVOTAAN

 Viikon päästä on Joulu, huolestuu Tilta.
Nyt pittääki siivota , jokkainen ilta.
Sillä eihän se  Joulu, Joululta tunnu.
Jos siivonnu ei oo, eikä touhunnu.


Tuomas kulumaesa alta katselee..
Myös välillä syvvään huokaisee.
Sitten rykäsee, kurkkuaan kakistaa.
Verkkaisesti sitten  lausahtaa.


- Minä oon tässä syrijästä katastellu.
Kun sinä oot siinä siivoskellu.
Miksi pittää jokkaenen kolo nuolla.
Että aevanhan meinaat tuohon kuolla.
Eikö tuossa nyt kannattas järkijä käöttää,
ja muilleki esimerkkijä näöttää.
Siivoukset voesi suorittaa kesäseen aekaan,
siinähän sitä oesi tunnelmaa, taikaa.
Sitte oesi helepompaa tuulettaa,
ja muutenkin tarkenis ahertaa.
Ei kävisi veto ei lumikaa haettaa,
aevan turhaa nyt mattoja ulos laettaa.
Mikä oesi nyt meijjän köllöttää ,
´ja vaekka telekkua töllöttää.
 Kun ei heiluisi laenkaan pölyrätti,
voe Tilta kun sinä oot kovin nätti.
Tule tänne ja heitä tuo touhu poes,
minusta se oekija Joulu oes.
Kun kiireettä tässä köllötellään,
ja toesiaan hellästi silitellään.
Mutta se on Tiltalla tärkeää,
ettei mikään kolo siivoamatta jää.
Rättiväsyneenä pyhinä  nukkuu vaan.
nauttia ei voi Joulusta ollenkaan.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

KONI

1
Sepä täötyy teille ensin sannoo
aevan äkki tässä poekoo pannoo
näjet runoratsun
sen laetoen Atrijaan
Nyt vaen omin siivin koetan lentää
isothan kämmenet on mulla sentää
jonkulaesen biisin
ehkä aekaan saan.
***
(kerto
Vaekka konissa ei ollunna vikkoo
joulusyömisiksi kasvatan sikkoo
ehkä sillälaella kinkkuaki saan.
2
Pikkujouluun pienen laolun rustaan
jos se valuva tuo yöhön mustaan
varsinnii jos tuikun
lepattammaan paan.
Sillon kauas häepyy synkkä mieli
riemusta jo sitte laolaa kieli
eikä hätäpäevee
ennää missää näö.
***
Kerto
3
Firmallahan kyllä riittää viinaa
eipä jano meitä laenkaa piinaa
sehän pikapuolin
alakaa huippoomaan.
Yrijyvähän tuo jo alakoo pukkaan
taijan ottaa jonku hoijon mukkaan
eipä sitä tiijä
vaekka naesta saa.
‎17.‎12.‎2014

tiistai 16. joulukuuta 2014

PIKKUJ.



Pikku-Joulu on porraspäässä
rattoa riemua kontissaan
vaikka ei maa ole vielä jäässä
sukset voi tuoda tullessaan
vaikka ei luista hiekassa sukset
eipäs ne lipsu ainakaan
pidetään nyt avoinna ukset
nythän ei huolet painakaan.
-
Sahtia kiuluun siitä se alkaa
Pikku-Joulu on kerran vaan
perseitä olalle ylimalkaa
surra ei tarvii pollenkaan
ryyppyjä sinne ryyppyjä tänne
ainetta riittää haitari soi
pitäkää ystävät lähellänne
lystimpää kellään ei olla voi.
-
Sahti riittää kaverit kiittää
Pikku-Joulu on kerran vaan
tonttuja kyllä sakissa riittää
suu ei kuivana Pukinkaan
Pohjanmaan kautta kulkeepi reitti
Pukki pikarin nurkkaan heitti
Muorin kylkeen nyt nukkumaan
kohta taas töihin toivutaan.
‎16.‎12.‎2014

maanantai 15. joulukuuta 2014

TIPI TAPI



Marraskuu kovasti pimeä, ankea,
tontut vain hiihtelevät pitkin hankea,
suurissa laskuissakaan eivat lankea,
tipi tapi tipi tapitellaan.
-
Tonttu Tormakas hiihtävi edellä,
janonsa tyytyttänyt lähdevedellä,
pahempi tilanne on tonttu Petellä
tipi tapi tipi tapitellaan.
-
Petellä pullossa on viinanlitkua,
silmissä Petellä ihan on itkua,
illalla saunassa lie ollut kitkua,
tipi tapi tipi tapitellaan.
-
Tormakas näyttävi tontuille mallia,
hiihtelee riuskasti päin lumivallia,
tämä jo muistuttaapi Tunturirallia,
tipi tapi tipi tapitellaan.
-
Petekin parhaansa myöskin koittavi,
korvissa moukarit tahtia soittavi,
Tormakas Peteä hiukan varoittavi,
tipi tapi tipi tapitellaan.
-
Petellä matkassa huonoa tuuria,
laskettaa rajusti päin tiilimuuria,
Tormakas ehdottaa raittiuskuuria,
tipi tapi tipi tapitellaan.
-
Tarmakas Peteä turpiin jo veteli,
siitähän tulikin melkoinen meteli
vahingot maksavi kai Peten seteli,
tipi tapi,tipi tapitellaan.
-
Pikkujoulusta tunturiin palataan
pukilta Peten kömmätys salataan,
Joulun merkiksi toisiaan halataan.
tipi tapi tipi tapitellaan.
‎15.‎12.‎2014

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

VAUHTIA


Se on menoa nyt
olen sen älynnyt
jarrutella en meinaa lainkaan
kaasu pohjaan siis
murheet vieköön hiis
mistä vauhtia kinttuihin sainkaan.
***
Tukka putkella nyt
vauhti on löytynyt
sydän aivan vauhkona hakkaa
läskit vauhtia saa
toteutan unelmaa
treenaamasta en koskaan lakkaa
***
Hoikka poika kun oon
taivas varjelkoon
elo on sitten pelkkää juhlaa
aina lenkille vaan
kuntoa petraamaan
mässäilyyn en mä aikaani tuhlaa.
‎22.‎10.‎2014

lauantai 13. joulukuuta 2014

VÄSY

Pukki katsoi kalenteriin
vanhaa päätään puisti
- Joulu onkin pikapuoliin
nyt ei pelaa muisti
aivan äsken poltettiin
juhannus kokkoloita
Kanarijalla lomailin
niin enpä muista noita.
-
Lieneekö ne tonttupojat
lainkaan ahkeroineet
keskenään vain tapelleet
tai muuten tunaroineet
aina pitää valvoa
ja töihin komennella
pitää homma katsastaa
sitten iltasella.
-
Nokkaunet tässä pitää
kunnolliset ottaa
Missähän se muori on
kun ei oo täällä pottaa.
-
Pukki vetää sikeitä
parikin vuorokautta
Muori luulee Pukin vieny
Tuonelan lie lautta,
mutta kolmas aamu
Pukki vihonviimen herrää
Eipä Pukin kuolemassa
liekkää mittää perrää.
‎13.‎12.‎2014

perjantai 12. joulukuuta 2014

MUSTANKIPPEE

      Korvatunturissa oli meno melkomoinen
Pukki sitä epäili
Muorilla on toinen
sitäpä ei arvannut
onko se Pakkasukko
varmisteli iltaisin
että ovessa on lukko.
-
Pakkasukon epäily
se oli ihan fakta
Pakkasukon mökille
kun oli lyhyt matka
aamusella Pukki polun
tutki hyvin tarkkaan
usein Muorin kanssa
siitä joutui sanaharkkaan.
-
Huolestuen Pukki sitä
jatkuvasti mietti
ihan aina nollaa näytti
sukupuolivietti
mielessä kun aina oli
Pakkasukon naama
koko tämän syrjähyppy-
jutun aikaan saama.
-
Muori oli kalsea
se alkoi olla varmaa
salarakas varmasti on
Pakkasukko harmaa
Tehonneet ei Pukin konstit
Muori kun vain huusi
- Mene siitä Vanha Pukki
korjaa täältä luusi.
-
Pukki valvoi öitänsä
ja tuumi jatkuvasti
millä keinon Muorin saisi
roihuamaan asti
Konstit oli vähissä
vaan kohta keksi ukko
Muorille nyt hankittava
lienee siveyslukko.
-
Huolet pois on Pukilla
voi kiertää maalimaa
palatessa hommelitkin
aina onnistaa
Pakkasukko muuttanut
on pojoisnavalle
sehän Joulupukista
ei tunnu pahalle.
12.12.2014

torstai 11. joulukuuta 2014

ÄLYÄ

Tonttu-Ukko terhakkaana lahjoja jo pakkaa,
itse JouluPukki  vallan laiskana nyt makkaa,
voimia on kerättävä rankkaan lahjatyöhön,
hommat kun ne jatkunevat  myöhään Jouluyöhön.
-
Monenlaista tarviketta suksea ja sauvaa,
Tonttu-ukko ihmetellen erään lahjan auvaa,
Tonttu ei oo ennen nähnyt  vempelettä moista,
eikä oo selvää tajua kirjaimista, numeroista.
-
Koska Tonttu-ukkeli kännykkää ei käytä,
ei se mielestänsä lahja vaatimusta täytä,
viskaa kalliin kompuutterin suoraa päätä roskiin,
vihastus jo punan nostaa Tontun ruttuposkiin.
-
- Aivan tässä hävettää tuo nykyajan malli,
mutta tämä Tonttu-ukko kännykkää ei salli,
paremmat on luistimet sekä sauvat sukset,
pukin pulkkaan eivät kuulu turhat vouhotukset.
‎11.‎12.‎2014

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

REKKA & KUSKI

Rekka on vanha
ruoste jo risaksi syönyt
kuskinkin otsaan
aika on leimansa lyönyt
kuitenkin yössä
keikalla on pikitiellä
kestääkö rekka
raskaissa olossa siellä.
***
Vanha on kuski
väsymys silmiä painaa
pakko on jatkaa
pankissa rutosti lainaa
viimeinen keikka
kohtako edessä lienee
huolien taakka
tarmon miehestä vienee.
***
Yö on niin musta
valot vain pimeyttä leikkaa
päässä on tuska
sydänkin rinnassa reikkaa
tiessä on mutka
rekka suoraan vain painaa
tuo vanha kuski
on ratin takana vainaa!
‎21.‎11.‎2014

tiistai 9. joulukuuta 2014

NUIJA

Jouluhan on aivan pian
viimehetket koittaa sian
isäntä kun etsii nuijaa
apuriksi pyytää muijaa.
-
Sika katsoo aidan takaa
isäntä tuo varma, vakaa
katsoo otsaa sikapossun
rohkea - voimalla Kossun.
-
Nousee nuija korkealle
isku sattuu vasemmalle
hipaisee vain sianpäätä
muija siunaa täyttäpäätä.
-
Sika kiljuu äijä noituu
sian voitoksi tää koituu
Kossua taas ryypyn ottaa
sitten eukkoansa mottaa.
-
Erävoiton otti sika
eihän ole sian vika
että äijä kovin hosu
eipä nuija silloin osu.
‎9.‎12.‎2014

maanantai 8. joulukuuta 2014

LASIT

Siellä Korvatunturissa ankeat on ajat
kaikki vanhanaikasta siel ahertaa taitajat
kynttilässä liekki palaa aivan koko ajan
hehkullansa valaisee myös suuri ahjo pajan
-
Tontut siinä ahkeroiden kilkuttavat rautaa
pajan peränurkassa Touhukas sahaa lautaa
on Tomeralla tehtävänä suunnitella silta
Höyhensaareen matkatessa tarpeen joka ilta.
-
Hutilus on mokannut, rikkonut Pukin rillit
kuperkeikkaa heittänyt tehnyt temput villit
nyt vahinko on korvaamaton, mitä tuumii Pukki
pyörimästä lakkaa myöskin Joulumuorin rukki.
-
Mikäpä nyt neuvoksi, rikki on lukulasit
joululahjat väärät saa Anterot ja Pasit
vanhan Pukin silmät tarvitsevat tehostusta
Hutiluksen Joulu taitaa olla aika musta.
-
Viisas muistaa:- Kesällä lasit ostettiin
Joulupukin elintaso pilviin nostettiin
Nyt on Pukin hyvinvointi ihan pinnalla
kun kolmet lasit saatiinkin yksien hinnalla.
-
Niin risat lasit varovasti piiloon kannettiin
ja uudet lasit Pukin päähän heti annettiin
Nyt lahjat menee perille ilman huolia
on markinoitten kilpailu parhaita puolia.
‎8.‎12.‎2014

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

MAHATAUTI




Silloin oli huono päivä Korvatunturissa,
lahjahommat oli silloin aivan juntturissa,
muori oli kiukkuisena siivousduunissa,
kinkku oli paistumassa leivinuunissa.
-
Pukki apeana pöydän päässä huokaili,
tonttuperhe joulupuuroa jo ruokaili,
Pukilla ei lainkaan ollut ruokahaluja,
poltteli ja närästeli sisuskaluja.
-
- Mitä tuossa nullotat, takkia päälle nyt,
mistä olet, äijä paha, lopen väsynyt,
eipä taida hommistasi tulla tolkkua,
kun ulkona on sääkin melko kylmänkolkkua.
-
- Tanskalaista kinkkua oot taasen ostanut,
monenlaista luuloa minulle kostanut,
pakko minun vierailla on lesken tuvassa,
minkä teen jos lempeä on siellä luvassa.
-
- Elä yhtään yritä tekojas selittää,
tiijän kyllä Pukilla hommeli pelittää,
tuhansia tonttuja on joka puolella
reissujasi tutkinut oon hyvin huolella.
-
- Joulunahan pitää kaikki naiset tyytyttää,
kun tuo kolkko pakkanen tunteetkin hyytyttää.
Mutta tänä jouluna hommat on sillä sipuli,
kun Tanskan kinkusta on mulla kauhee ripuli.
-
- Joulu pitää pelastaa saat tuosta Viagraa,
eikohän se sitten ala hommakin onnistaa,
toisen saat sä sitten kun palajat reissusta,
minäkin kun tykkään Pukistani hassusta.
‎7.‎12.‎2014

lauantai 6. joulukuuta 2014

VALTAPELI

(kiekkumarallan)‎


Pukin Muori Joulukiireistä on uupunut,
horjahdellen kävelee se niin kuin juopunut,
on Muorilla nyt vitsipuolet aika vähinä,
ja niinpä tulee Pukin kanssa melko kähinä.
-
Muori sanoo kireenä:- Kuules ukonkeppana,
sä olet liian saamaton ja laiska reppana,
kesän pitkän pelkästään oot mua määräillyt,
ja kaikki hommat tarkasti tontuille jättänyt.
-
Pukki tuosta valpastuu ja viimein urahtaa;
-  On se kummaa kun ei millonkaa saa urvahtaa,
raskaat hommelit on mulla Jouluaattona,
kun maailmalle taivaltelen porosaattona.
-
Muori tuosta hermostuu ja alkaa jäkättää:
- Ilman minun ahkeruutta lapset ilman jää,
en sinun laista laiskimusta kauaa kattele,
en jouluaaton tärkeelle matkalle saattele.
-
- Eipä oo minun vertaista, niillä ei taitoa,
ei kellään ole sellaista porojen raitoa,
vain minun porot osaavat ilmassa ravata,
ja halki ilmojen ne voivat tiensä avata.
-
- Ostin Mimmi Matamilta paljon taikaluutia,
ne sinun poroillesi kyllä näyttää huutia.
mä itse aijon tästä lähin hommat hoidella,
saat sinä Pukki parka toista viuluu soitella.

perjantai 5. joulukuuta 2014

MUTIKAENEN

Minä olen Mutikaesen Kalle
kuusikymppinen ja vähän alle
poekamiehenä mä aijon
ellää aenijaan
Akkaa haetoksi en aijo ottaa
siitä seoraapi vaen sanasottaa
yksinollen mokissäni
rauhassa olla saan
-
Joskus tullee mulle naesenkaepuu
sillon vankka päätökseni taepuu
jospa rinnalle naesen
voesin kelepuuttaa
Tievosssa on mulla naenen soma
mutta kun se on jo toesen oma
naapurinmiehen onni
minuva suututtaa.
-
PikkuJouluun lähin uusin tuumin
pikkupöhönässä ja tuntein kuumin
kaopunkilaesen elävän
aijon kengittää
Mutta matkaan teki pahan jumin
lasinsiru puhko mopon kumin
nyt sitte sieluun pistää
vaekijjaa on hengittää.
‎5.‎12.‎2014

torstai 4. joulukuuta 2014

KUUSIVARAS

Aatelkaa ystävät
joulu on ovella,
kiire jo kipunoi
jokaisen povella,
hössötys kamala
jokaisen mielessä
muilla on hyvin,
itsellä pielessä.
-
Lahjoja lapsille
pitäisi ostella,
tilit taas tyhjäksi
rahoista nostella,
paineita nostavi
kinkun hankinta
siivoushommelit
kaikista rankimmat.
-
Lapsetkin meluaa,
meno on villiä,
äitikin muistuttaa
kuollutta silliä,
isällä kuusesta
vielä ei hajuja,
kuusien hinnat
ne ovat rajuja.
-
Sopiva kuusi
naapurin pihassa
Jouluna kukaan
ei liene vihassa
jos kuusen ottaa
halvalla hinnalla,
kaverit kulkee
toistensa rinnalla.
-
Naapuri huomaa
hommelin katalan
pihalle tekee
lennon matalan,
kouralla tarttuu
isiä tukasta
pahalta tuntuu
nyt iskä rukasta,
-
Naapuri vaatii
kuusesta tonnia,
iso on naapuri
muistuttaa sonnia
iskän pakkona
on rahat kerätä,
Jouluiseen aamuun
peeaana herätä.
-
Aattoiltana ei
kuusta talossa,
sähkökynttilät
on koivuhalossa,
perheen tunnelma
on perin ankea
tontut hiihtelee
pihamaan hankea.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

LAKKO

Tonttu Tormakas tonttujen luottamusmies,
oli kyllästynyt työpakkoon.
Hän tonttuille aattona kuulutti:
- Hyvät toverit nyt mennään lakkoon,
näillä liksoilla ei kyllä toimeen tuu,
Pukki rikastuu, tontut vain kurjistuu.
-
Tonttu Epäilys epäili tietenkin:
- Siitä hommasta ei tule mittää,
illalla jo sesonki ohi on,
entiseen kyllä tyytyä pittää.
Jos Pukki nyt suuttuu - asia ehdoton,
ensi Jouluna koko tuotanto Kiinassa on.
-
- Ei kun persettä penkkiin ja katotaan,
miten Ukolla hommelit luistaa,
tehköön vaan itekseen koko savotan,
varmaan nulijuna olleensa muistaa.
Se on meillä valta nyt tosiaan,
toverit nyt aika on painostaa.
-
Niinpä kävi, tontut kun tonttuja on,
ahneus vei työpaikatkin Kiinaan,
leipäjonoissa tontut nyt jonottaa,
korvaukset menee tarkasti viinaan.
Joulupukki matkusti Kanariansaarille,
vihdoin vapaus koetti vanhalle vaarille. 
 ‎3.‎12.‎2014

tiistai 2. joulukuuta 2014

JOULUJAHTI

1,
Possu katsoi karsinassaan aseen piippua
kohtalo sen orressa ois pian riippua,
Isäntä jo liikkuvia vetää taaksepäin
johohan nyt possun taival loppui tähän näin?
2.
Kauhuissansa Possu siitä pakoon pinkaisee,
juoksee ulos ovesta, riemusta vinkaisee,
Isäntä jo hölmistyy ja alkaa toimintaa,
kun hän sarjatulta sian perään tulittaa.
3.
Possu syöksyy pellolle, kinokseen kaivautuu,
miettii kuinka Joulun yli elää onnistuu,
Joulun jälkeen saavat kinkut olla rauhassa,
kun laihdutuksen liemet ovat vellikauhassa.
4.
Joka päivä Jouluun asti kesti jahtia,
Isäntä kun halus näyttää suuren mahtia,
mutta Possu koko Joulun ajan lymysi
nälissään se metsiä, mantuja rymysi.
5.
Tammikuussa Possu jälleen kotiin palasi
tyytyväisen hymynsä se tarkoin salasi.
- Kaksitoista Joulua on onni potkinut,
Kalkkunaa lie Isäntä Jouluna hotkinut.

maanantai 1. joulukuuta 2014

POSSU

Jos tässä aloitan
siististä lätistä
emakkosijasta ja
porsaasta nätistä
joka ei tietänyt
tarkoitustaan
jatkoi vaan tonkien
taivallustaan
-
Kesällä kelli
kurassa syvässä
hommelit olivat
hanskassa hyvässä
possu ei vaipunut
murheeseen mustaan
kasvatti rasvaista
takamustaan.
-
Aika se kului
kinku jo leveni
isännän huoli
ruuasta keveni
saisihan Jouluna
maistella possua
ryypätä rajusti
kirkasta Kossua.
-
Possuhan kasvoi
muuttui jo sijaksi
sitähän meillä
ei lueta vijaksi
aavisti sika
Joulu jo lähenee
lokoisat olot
laakista vähenee.
-
Sika jo tunsi
otsassa kutisi
katseli aukkoja
itsekseen mutisi:
- Tiukille vetää
hengissä pysyä
pitänee piletti
etelään kysyä.
-
Niin sika bussiin
nousi ja hävisi
isäntä äimänä
- tiesin näin kävisi
Eukolle vielä
tuumasi äreenä:
-Hermot tässä
täysin on päreenä.
Arvasin sijalla
tuntui kai tukassa!
Jokainen Joulu
kinkku on hukassa
‎1.‎12.‎2014

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

LÄHTÖ

Pukki on lähössä lahjusta jakaamaan
passaa ei jäähä nyt sohvalle makaamaan
kierrellä pitänee kai kautta Takamaan
ritirati ritirati rallaa
-
Tormakas  matkalle saatteli Pukkia
veteli jalkoihin hän villasukkia
kesän muori on käytellyt rukkia,
ritirati ritirati rallaa.
-
Pukilla päällänsä hirmuinen rapula
hankeen hukkunut puhelinkapula
lompsakin tyhjänä vaivaako nyt pula
ritirati ritirati rallaa.
-
Kapula löytyykin Pukki jo soittelee
linja pätkii se hermoja koittelee,
Tormakas Pukin suksia voitelee
ritirati ritirati rallaa.
-
Pukki Tontulle antaapi sulkeista
moittii pirusti  naisista julkeista
vielä lisäilee tonttuista, nulkeista,
ritirati ritirati rallaa.
-
Viimeinkin lahjat kaikki on lastattu.
muorin kiukkuisiin neuvoihin vastattu
Petterin kuono reissulle rasvattu,
ritirati ritirati rallaa.
-
Tonttu pukille Onnea toivottaa,
muori vieressä itkeä voivottaa,
Pukki ryypit pullosta kallistaa
Joulun jäläkeen kotia taas pallaa.
‎30.‎11.‎2014

lauantai 29. marraskuuta 2014

PUKKINA

Joulupukki se punasessa nutussaan
lähti maailimaa kiertelemään
erehtyi pukki paikassa tutussa
vanahaapiikaa jo silimäelemään
Liijan pitkään se neitoa suuteli
sekä riettaeta sanoja huuteli
sae Neiton kuumenemaan - tottatosiaan
sekä kaulaansa kapsahtamaan.
-
Vaen sehän oli Pukilla jo meininki
päästä tytön viereen makkoomaan
suunnitelmaa mielessään tuumaeli
tulosta ei menny takkoomaan
Ensin ukkeli anteeksi pyyteli
lahjat runsaat kontista syyteli
Sitten halamaan vaan - tottatosiaan
Neito käönyt ei vastustamaan.
-
Pukkisänkyyn sitten jo kavuttiin
Pukkikin riisui turkin pois
himokkaasti siinä jo suuveltiin
mitähän tästä tulla nyt vois
Pukki huomasi kampe ei pelitä
mutta ei sitä neitolle selitä
sieppaa turkkinsa vaan - tottatosiaan
lähtee Muorin kylykee koisailemaan
‎29.‎11.‎2014

perjantai 28. marraskuuta 2014

SALARAKAS

Jouluaikaan Joulupukki rauhatonna mietti
alkanut on vaivaamaan se sukupuolivietti
kahdensadanvillitys nyt ukkelia vaivaa
seksihalut jatkuvasti ajatusta kaivaa.
-
Muorista ei ukkelille helpotusta hommiin
aena kun on kokkeillu homma menee pommiin
kuivaa niinko Saharassa Muorilla puutarha
Pukki ei pääse muokkaamaan - se on suuri harha.
-
Netistä nyt Joulupukki etsi salarakkaan
mynkään menee hommeli melkeinpä sen takkaan
ensirehveilla jo huomaa eipä luista suksi
Pukin seksikalenteriin tuskin tulee ruksi.
-
Kiivasti Pukki tekstareita taipaleelle pisti
kovasti hän muistiansa hommassa pinnisti
kymmenijä vuosia on ollut rauhallista
siinäpä nyt Pukilla on paljon pohtimista.
-
Täysin unohtuneet ovat päästä lemmenaatteet
tavatessa pysyi päällä toki Pukin vaatteet
- Kylmähän ja iskias se heti iskee kroppaa
jos ei Pukin vuosilla himojansa stoppaa.
-
Niinpä Pukki salarakkaan heitti hevonkuuseen
Muorin kylkeen palasi istunnolta puuseen
parempi on vanhan miehen paatilla vain soutaa
hempijämmät ajatukset romukoppaan joutaa.
‎28.‎11.‎2014

torstai 27. marraskuuta 2014

PULLAA

Siskot kuulkaa, sattui mulle kummallinen juttu
onko tämä tapahtuma kenellekkään tuttu
hermot meni minulta ja päästä lähtee tukka
mokailuaan siunaileepi täällä tyttö rukka
-
Pullaa aioin leipasta ja tarpeheksi asti
maidon ensin lämmittää meinasin varovasti
mutta sisko kilautti - Joulua toivotteli
samaan syssyyn kaikki vaivat mulle voivotteli.
-
Enhän lainkaan muistaa voinut maitokattilaa
arvaamatta tietysti se maito kiehahtaa
Luurin iskin siskon korvaan arvannette sen
kyllä oli meikä tyttö tosi kiukkuinen
-
Kattilasta paloi pohja aivan pilalle
mistä löydän yhtähyvän vanhan tilalle
Kaksioni muuttui aivan savusaunaksi
naapurikin haukkuu mua nokikanaksi.
-
Kunhan Joulu menee saa kuulla vietävä
ei köyhätyttö kaikkea sentään sietävä
pyhänajan kostoa meinaan miettiä
palvoessani syömiseni viettiä.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

JOULUSAHTIA

Pojat on istuneet
kimpassa kivassa,
vierailla meinaavat
pitkässä rivassa,
loppuneet rahat
 pitkässä juoksussa
raha kun kasva ei
vienossa tuoksussa.
-
Niimpä niin, näin aateltiin!
-
Nestori puuskahti;
-Rahaa voi vipata
suuria summia
tilille kipata,
taikka voi myöskin
arpoja ostella
voittoja  suuria
tietenkin nostella.
-
Niinpä niin, näin aateltiin.
-
Mietittiin tuota
asiaa kovasti
paikalle ajeli
Mossella rovasti
almua pyydeltiin
pappi ei antanut
köyhän saatanan
tuskaa ei kantanut.
-
Joopa joo pappi siunatkoon
-
Pojat jo riutuu
viinantuskassa
vettä heittääpi
jo pajupuskassa
joku jo hoksaa:
kiljusta iloa
kaupasta sokerit
muutama kiloa.
-
Juupa juu nyt suttaantuu.
-
Pihisee aineet
pöntössä suuressa,
pojat kyttäilee
panoksen juuressa
Jouluksi tulossa
on kunnon sahtia
jossa on voimaa
maukasta mahtia.
-
Ahaa  nyt maistamaan!
-
Kilju on makeaa
mukeja kipataan,
heikommat horjuvat
sitten jo sipataan
komijaa Joulua
kiljujen juojille
kepijät unet
maljojen suojille!
-
Ahaa ja halleluijjaa!
‎26.‎11.‎2014

tiistai 25. marraskuuta 2014

TIPOTELLAAN

Kasperi illalla käynnisti Rellua,
saalistaa aatteli jouluksi hellua,
iskeä meinasi naapurin Tellua,
Tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Rellussa kuitenkin on jotain vialla,
Kasperin mieli kuin Jouluna sialla,
matkaan  pääseekin veljensä Kialla,
tipo tipo tipo tipotellaan,
-
Tellun luo ajelee matalaa lentoa,
ryypitkin ottaa ja näyttelee rentoa,
Tellu nainen on tyyppiä hentoa,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Tellu Kassulle kieltänsä näytteli,
sanoja rumia lisäksi käytteli,
Kasperin tunteet rikki räjäytteli,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Kasperi nahkoista huonoa tykkäsi,
Kiian sakastiin perseensä lykkäsi,
sydän vihasta Kasperin sykkäsi,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Kasperi oli jo viinoissaan kovasti,
pubissa nuhteli Kassua rovasti.
- otahan poika  nytten varovasti,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Kasperi tuosta ei ottanut oppia,
katseli nurkkista sopivaa soppia,
etsi nääs itselleen kusemiskoppia,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Sepalusketju on Kassulla jumissa
hilpeyttä herättää miehissä rumissa,
virtaahan Kassussa kuin  Fortumissa,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Kassulla silmissä vilahtaa punasta,
mies on sekona kuin jäänyt ois junasta,
karjuu miehille suureta munasta,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Hetkessä Kasperi makailee kedossa,
rumat miehen on kovassa vedossa,
mietteet julmat on kuin villipedossa,
tipo tipo tipo tipotellaan.
-
Kasperin siihen makaamaan jättävät,
naamariin vielä nyrkillä mättävät,
keskenään mennessä vielä käkättävät
jaloin Kassu kotijansa tallaa.
‎25.‎11.‎2014

maanantai 24. marraskuuta 2014

VALOA

Syksyinen tuuli
vaikeroi oksissa puiden
jähmettää huulet
iloisien naurusuiden
pimeys synkkä
ottaa valtaansa tienoon
maisema peittyy
harsoon utuiseen hienoon.
***
Kynttilän liekki
lepattaa edessä paaden
valoa hiukan
pimeyden keskelle saaden
toinenkin syttyy
satoja kai tuhatkunta
näkymä kaunis
aivan kuin kaunista unta.
***
Hautausmaalla
katselen valojen merta
on satumainen
tunnelma jokainen kerta
muistoksi niiden
jotka on eläneet kerran
jokainen varmaan
tehdä voisi sen verran.
‎21.‎11.‎2014

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

SUMUN LÄPI

Sumujen usvaan
katosi haaveeni laivat
aikojen taakse
kurssin uuden ne saivat
majakka sentään
vilkuttaa varmuutta luoden
kulkua ohjaa
reitin turvaisan suoden.
***
Usva jo väistyy
meri on tyyni ja vakaa
aurinko armas
kurkistaa pilvien takaa
helppo on laivan
reittinsä selväksi muuntaa
väistellä karit
etsiä oikeaa suuntaa!
‎20.‎11.‎2014

lauantai 22. marraskuuta 2014

KUOHUISSA

Jäätyi jo järvi
kahleissa vierivä virta
elämänkankaan
kutoi jo iskevä pirta
elämänehtoo
kohta on lähellä aivan
kauneimmat hetket
esille muistoista kaivan.
***
Kuohuva virta
elämän haasteista suurin
helposti mursin
tahdolla vahvankin muurin
elämänvirtaa
sitä kun soudella koitin
rakkauden voimin
synkimmät syöverit voitin
***
Nyt on jo tyyni
laantuneet  merellä tyrskyt
kaikonneet kauaksi
ukkosenilmat ja myrskyt
löytänyt olen
rauhaisan poukaman pienen
sataman rauhaan
purteni huteran vienen.
‎20.‎11.‎2014

perjantai 21. marraskuuta 2014

KANTELE SOI

Jos joskus kuulen
kanteleen helkynnän vienon
sielussa soinnun
heleän hempeän hienon
rinnassa tunnen
tunteitten riemua syvää
soinnut nuo antaa
elooni evästä hyvää.
***
Kanteleen kielet
sointuja kauniita antaa
rakkaani luokse
kaipaavat aatokset kantaa
vaikka en koskaa
kättäsi koskea saata
rakkaus sinuun
ei rinnasta koskaan voi laata.
***
Vanki mä lienen
kalterit rautaiset estää
vapautta en saa
lukot nuo vahvimmat kestää
kanteleen soiton
yhäti korvissa kuulen
vai lieneekö se
huokausta syksyisen tuulen.
‎19.‎11.‎2014

torstai 20. marraskuuta 2014

ENKELIPARVI

Näin kerran unta
iltana arkisen ehtoon
lastani laitoin unille
pehmeän kehtoon
hyräilin hiljaa kun
äänen hiljaisen kuulen
se huokaus lienee
tohailevan syksytuulen.
***
Rauhassa jatkoin
ihanaa unelmaunta
enkelten joukko
ainakin satakunta
lenteli lapsen
kehdon pienoisen yllä
rauhan niin syvän sain
silloin rintaani kyllä.
***
Kuin suuri taakka
putosi mieleni päältä
jos tuska painaa
löydän apua täältä
enkeliparvet lasta
matkalla suojaa
muista siis aina
kiittäen rukoilla Luojaa
‎19.‎11.‎2014

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

PUTOUS kirkossa!

- Kirkon suunta muuttumassa
arkki-piispa tuumaa
kirkkokin on pelaamassa
Putousta ja Huumaa
Kansa kirkonpenkit täyttää
mainiolta homma näyttää.
***
Nakuna nyt heiluu pappi
taustalla nuoret naiset
eipä kesken lopu happi
sketsit on monenlaiset
Niin hauskaa on ja mukavaa
kaikkia touhu kiihottaa.
***
Tunnelma on katossa
pois lentää yksi takki
ja lisää kohta ratossa
nakuna koko sakki
Duutsonit homman hallitsee
täys sekasorto vallitsee.
***
Äänestys tuottaa tulosta
 perinteet on tippunut
nyt kaikki on niin sulosta
ahdistus loppunut
Kirkossa riittää säpinää
vain tosikot nyt kotiin jää.
‎16.‎11.‎2014 

tiistai 18. marraskuuta 2014

KOPISSA

Mummo lasikopissa
se kiihottaako miestä
vaikka on ilkialaston
ja kroppa kiiltää hiestä
"parasta ennen" täyttynyt
kuulemma taidetta on vainen
ja tietyt merkit vahvistaa
se ainakin on nainen.
***
Ketähän mahtaa kiinnostaa
"taidevarkaus" moinen
kas luultavasti tekijä
kun mahtaa olla toinen
Taiteilijaparka itkee :
- Poliisi suuri pulma
mummo istuu potalla
on tuore näkökulma.
***
-Taiteellinen näkemys
sijoittuu omaan luokkaan
nestettä aina lirahtaa
vaikka ei mummo juokkaan
siis ikäkään ei tuone
siihen mitään estettä
aina jostain tippasee
jos ottaa nestettä.
‎16.‎11.‎2014

maanantai 17. marraskuuta 2014

VAIHTO

Synninpäästö ale-hintaan
kirkoissa nyt tarjotaan
eipä tuijoteta plntaan
kaikkea nyt annetaan.
Valikoimat ylimalkaan
saavat vipinöitä jalkaan.
***
Tarjonta on moninaista
suvaitaan ja sallitaan
sisällä on miestä naista
kaikki keinot hallitaan
Kaikki perin rauhallista
oloissa ei moittimista
***
Raaka rokki repii jalkaa
on vapaus viimein koittanut
kalliit urut ylimalkaan
viime virret soittanut
Pirunkeuhko lurittaa
Piru tuo ilosanomaa.
***
Jeesus Piruun vaihtettuna
kirkossa nyt hommaillaan
paljas perse taikka muna
estoitta nyt hengaillaan
Jeesus nurkassa nyt itkee
piispat vanhat opit kitkee!
‎16.‎11.‎2014

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

ANTAKAA...

- Kaikki varmaan Taivaantiellä - jotka siellä
suuret summat nurkumatta lahjoittaa
joka pihtaamatta uhrimiellä - enpä kiellä
parhaat paikat tahdon sulle  varmistaa.
***
Jumalalle toki arvatenkin - kerron senkin
kenellä suurin raha-arkku on
maailmalla tehtyäsi lenkin - kirkonpenkin
sinulle on lohtu pohjaton.
***
Rahavarasi jos siirrät mulle - varmaan sulle
taivaanportit tiukat aukeaa
synneistäsi voisit irti päästä - riippuu säästä
milloinka ne auki ponnahtaa.
***
Vielä sanon sinulle sen verran - että kerran
ryvettynyt kruunus kirkastuu
kilvoitellen voinet vielä jatkaa - loppu matkaa
kunnes musta monttu avautuu!
‎14.‎11.‎2014

lauantai 15. marraskuuta 2014

TAIVAASEEN !

Niin hartaana soivat sävelet Taivaan
ne antavat lohtua tuskaan ja vaivaan
nainen hurmahegessä julistaa:
-Runsas lahja synneistä vapauttaa!
Siunaten sitten pirun karkoittaa
jaloiltansa uhrinsa horjumaan saa.
-
- Isot  setelit kolehtiin varmistaa
että Jumala antajaa armahtaa
on armoton Jumala sille ken
joka vaarantaa elämän ikuisen
eikä raaski paikkansa lunastaa
selkävoiton perkele silloin saa!
***
Nainen aivan vaipuu hurmokseen
julistaa sanomaansa uudelleen:
- Kun luovut niin sinulle annetaan
sinut Taivaanilohin kannetaan
jos on lahjasi runsas - varmaa on
tiesi Taivaaseen sileä - estoton.
   ‎14.‎11.‎2014

perjantai 14. marraskuuta 2014

KURJAA

Aina täällä, sadesäällä, joudun kulkemaan.
Korpiteitä, liettyneitä, aina vaeltaan .
Aivan yksin, yrityksin, kilvotella saan.
Pimeässä , itkemässä, olen aina vaan.
-
Usein siellä, korpitiellä, uupuin lankeaa
Askel juuttuu, valo puuttuu, elo ankeaa.
Mikä voisi, riemun toisi, tähän surkeuteen.
Kun mä tässä, elämässä, kuolen kurjuuteen.
-
Miksi mulla, sorretulla, kaikki vaivat on?
Mutta toiset, monenmoisen, saavat huomion.
Vailla rajaa, mua ajaa, epäonni vaan!
Kun taas muille , suositulle, aina hurrataan.
-
Aina kuulen, myrskytuulen , mua seuraavan.
Vaikeroiden , kuulen noiden, mua uhkaavan.
Mistä suojaa, lämmöntuojaa, täällä löytää voi.
Toisten noissa , asunnoissa, onnensävel soi.
-
Milloin mulle, kolhitulle, päivä paistanee.
Onnenranta, kultasanta, aina pakenee.
Jos mä voisin, unelmoisin, tuulten kääntyvän.
Onnen mulle, sorretulle, viereen vääntyvän.

torstai 13. marraskuuta 2014

KILPAA

Vaka vanha Aika poika,
lauloi niitä,lauloi näitä,
lauloi lauluja lamasta,
luritteli lypsäjille,
kertoi kauniisti kesästä,
tarinoitsi talven säästä .
Vaka vanha Aika poika,
runon rustasi rutosti,
pakinaa niin perkeleesti,
ihan itsensä iloksi,
agro kansan kiusallakin.
Piruillen joskus peräti,
huumorilla höystätellen.

Tuli Lieto lappalainen,
poron kellesten purija,
väärä leuka vätkyttäjä.
Mies on mieleltä mahoton,
aatokselta uskomaton.
Vaikka lie pirun penikka?
Liekö saatanan sukua?
Eipä Lieto mielistellyt,
eipä anteeksi anonut.
Sanat saatti suomalaiset,
kaartamatta,kysymättä
aivan aidosti alati,
luontevasti lausueli.
Salaisen jutun sanaili,
sanan riettaan riimitteli.

Pitäneet ei ne typerät,
sallineet ei saamattomat.
Sivistyneet ei tykänny ,
teko sievät tahtonunna.
Jopa nappulat natisi,
eräs etsi entteriä.
Sitä paineli pirusti.
Ovat halvat hullun riemut.
Vaka vanha Aika poika,
lähtee miekan mittelöhön,
sanan säilällä sotahan,
kahakkahan kanssa Liedon.
Runon rustaukseen rutosti,
laulukilpaan kirpeästi.
Nytpä nähdään se nätisti,
salat saadaan lausutuksi.
Kumpi lauluilta parempi,
jutuiltansa juohevampi?

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

LUUSERIT

Ilman työtä ei oo mitään
laiskurintili alkaa itään,
toinen kun sen eestä painaa,
laiskuri vaan on kuin vainaa.


Suu vaan vaatii lisää hyvää,
hyvinvointii lisääntyvää,
tuet muka liian pienet
järjen liekö vienyt sienet.


Kaikki laiskaksi jos alkaa
hommat seisoo ylimalkaan
mistä silloin leipä suuhun
luulen, äijät nousee puuhun


Apinana huutaa noita
luuserien kapinoita.
talventullen laulu lakkaa
kaikki vainajana makkaa.

tiistai 11. marraskuuta 2014

MATALAA

On turhia haaveet ,
turhaa tuulentuvat.
On turhia toiveet,
ne poissa haihtuvat.
Mitä jääkään jäljelle?
tyhjää vain.
Pettymystä kai liikaa
jo kokea sain.
-
Ei onnea mulla,
pelkkää tuskaa vain.
Tällä maisellamatkalla
kokea sain.
On suljettu minulta
onnenukset.
Vaanii minua vain,
huonot kokemukset.
-
En suosikki liene
onnetarten.
Ei menestys olekkaan
minua varten.
Pelkkää harmautta
matkallain kokea saan.
En riemua , iloa
murustakaan.

maanantai 10. marraskuuta 2014

SYDÄNSURU

Itke sydän hiljaa nuo kaihon kyyneleet,
ne yksin sinun tähden vain ovat vierineet.
Oi kuinka paljon oonkaan mä sua kaivannut,
on ikäväni sinuun vain yhä kasvanut.
-
En tiedä sitä lainkaan miks´minut hylkäsit
ja miksi rakkauteni sä maahan polkaisit.
Oi, kuinka minä voisinkaan sinut unhoittaa.
kun kaikki ympärilläin sinusta muistuttaa.
-
En tiedä miten voinkaan mä jatkaa elämää ,
kun tiedän ettén sua mä koskaan enää nää.
On tulevaisuus harmaa, arkinen, ankea,
ei onnenovi koskaan minulle aukea.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

ISÄNPÄIVÄ

 Isänpäivä tulossa nyt meillä jälleen on
mielestäni keksintö on vallan verraton
herkistelyyn saa nyt harmaahapsen
itse tehty kortti lastenlapsen.

Moni päivää moittimassa sanoin hepposin
vaikka tunnelma on aina mitä lepposin
onko väärin joskus tunteita myös paljastaa

eikä aina ivan mustaan kaapuun valjastaa?

Isänpäivänkortti se on aarre pysyvä
selostuksen niistä saanee vieras kysyvä.
Hyvän mielen vallassa sen sanon lisäksi
On parasta se miehelle jos pääsee isäksi.

lauantai 8. marraskuuta 2014

MYRSKYJÄ

  Nyt on syksy ja hyytävä halla,
apeaksi mun mieleni syö,
toisinaan aivan kuin kaatamalla,
sade syksyinen ruutuihin lyö,
viima vihainen nurkissa pauhaa,
lehdet ilmassa lentelevät,
mulle mietteeni ei anna rauhaa,
sinun luokse ne kiitelevät.
-
Kesä niin kaunista oli meillä,
rakkauden aika uskomaton,
kahden kuljimme rantateillä,
onnemme oli loppumaton,
mutta syksy saapuikin silloin,
kuihtui rakkauden kukkaset nuo,
kesää kaunista muistelen illoin,
mikään tuskaan ei lohtua suo.
-
Rajuilmaksi tuuli jo yltyy,
puista hennoimmat katkeavat,
myrskyn raivo tuskimpa kyltyy,
taivaat raivoonsa ratkeavat,
sysimustat pilvet viskoo,
rakeet kattoihin rummuttaa,
puita maasta juurineen kiskoo,
kunnes lopultakin rauhan saa.

perjantai 7. marraskuuta 2014

AUTTAJA

Yksin kuljin polkujani
vaeltelin korpimaita
kinttupolkuja kipaisin
tarvoin tiellä laatuisalla
väliin horjahdin vähäsen
usein tunsin tuskaa suurta
kun ei kimpassa minulla
ollut kunnon seuralaista.
-
Miettein mustin matkustelin
metsän synkeän sisässä
tuli vastaan pieni miesi
urho peukalon pituinen
musta parta miekkosella
nuttu vihreän värinen
paljaat varpaat vilkuttivat.
huopatöppösten sisältä.
-
Ukko loihe lausumahan
sanan suuren suoltamahan
kysyi karskisti kaveri
heitti riimin rohkeasti:
- Mitä miekkonen murehdit
mikä kalvaa kantapäitä?
Kerro huolesi minulle
toverille taitavalle
-
- Orpouttani murehdin
siitä mulla mieli musta
Maamo hempeä emoni
lähti Tuonelan tuville
sinne Kalman kartanoihin
jätti poikansa poloisen
yksin tietä tarpomahan.
Taatto taitava takoja
muihin maihin matkustellut
yksin jäänyt oon osaton
ilman turvaa taipaleelle.
-
- Älä huolehdi hupakko
keinot kyllä keksitähän
uudet konstit koitetahan
sepä tuottavi tulosta
antaa palkan pyytäjälle.
-
Ukko pienoinen urahti
alkoi kumma kuiskutelu
sekä  jatkuva jorina
tuntui  tuimat tuiskahdukset
sumu sankea sakeni
liekkejäkin leimahteli
sitten kuuluikin räjähdys
-
Haihtui  sauhu saatavilta
sumu sankea pakeni
edessä näin ihmeellisen
naisen kaunihin, ihanan
tukka hohti kultiansa
loisti silmissä  timantit.
-
Sanatonna tuota katsoin
vaiti  kaunista  tapitin
tuoko mulle ystäväksi
matkakumppani minulle?
Saisinko tuon tuttavaksi
rinnallani kulkijaksi
riemuntuojaksi todella
ainaiseksi kumppaliksi.
-
Ukko kättänsä ojensi
osoitteli neitokaista,
sitten saatteli sanoiksi
verkkaisesti näin valisti:
- Mikä lienet miehiäsi
kuka kumma kulkijakin
tuota täysin en tajua
eikä ymmärrys yletä.
Nytpä helpompi sinulla
jatkaa maista taivallusta
Sanoi ukko ja katosi!

torstai 6. marraskuuta 2014

YLÄMUMMO

Oli enkelikuorossa yksi vaan
joka aina lauleli omiaan
soraäänin häiritsi laulua muiden
ihanien enkelten kultasuiden.
***
Ylämummo tuosta jo hermostui
enkelille pienelle vihastui
hänet pudotti takaisin päälle maan
säveliä oikeita oppimaan
***
Maan päällä sitten enkeli rakastui
muusikkoon kuuluisaan hullantui
oppi nuotit ja soinnut tarkalleen
oli saanut katetta markalleen.
***
Lähti enkeli takaisin taivaisiin
ei kuulunut maanmato-vaivaisiin
niitä harpun sointuja viritti
rokkibiisin kuumimman sovitti.
Ylämummo kuunteli ihmeissään:
-Nämä biisit taivaassa soimaan jää.
‎‎5.‎11.‎2014

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

HARMAATA

Synkkä syksyinen harmaus ympäröi,
jokapuolella nyt nään usvaa vaan.
Syksy kolkko hengiltä kesän löi,
tappoi kukat ja kuihdutti maan.
Jokapuolella näen kun elämä kuolee,
sade syksyinen kesän muistoja nuolee.

Ei auringonsäteet jaksa lämpöä luoda,
sen voittavi puhurit pohjoisen.
Ei lehdetön puu voi suojaa suoda,
elo vaikeaa on linnun pikkuisen.
Kun se yrittää tuulelta suojaa löytää,
lumikin kohta kattaa sen ruokapöytää.


Usva lohduton, harmaa, kietoutuu,
puun oksien koukkuisiin sormiin.
Lintu pienoinen , harmaa piiloutuu,
kylmissään höyheniensä suojiin.
Kaikki lohdutonta on ja ikävää,
kesän kauniin on surmannut syksynsää.

tiistai 4. marraskuuta 2014

KOHTALO

Kohtalo kanssamme leikittelee,
jokainen kuitenkin huomannee.
Se todellista on aina,
ystäväin tämä mieleesi paina.
Joskus voi sulle onnenkin antaa,
usein pettymyksiä kantaa.


Luota silti sä kohtaloosi,
se ei mitään vilppiä suosi,
jos sitä yrität pakoon juosta,
voittajana et selviä tuosta,
Siksi riemuiten ota vastaan,
millä Kohtalo muistaa lastaan.


Kohtaloaan kukaan ei vältä,
lainata et voi elämältä.
Itsesi pitää kolhusi maksaa,
maksun lykkäys korottaa taksaa.
Siis älä laskujas lykätä koita,
vaikka kertyisi paljonkin noita.

maanantai 3. marraskuuta 2014

HIETIKOLLA

Kesää vietin laiskotellen
hiekkarannalla makasin
painanut ei mainen huoli
suru silmiä sokaissut
annoin mietteiden muhia
ajatuksen kiemuroida
kaikenlaista mietiskellä
aivan hulluja kuvia.
-
Suljin silmät puolitellen
luomet viiruina vakoilin
taivaan pilvenhattaroita
lammaskatrasta kokeilin
panna niille verrokiksi
niiden mennessä ohitse
kauas niiden matkatessa
taivaan rantojen rajalle.
-
Rauha huokui kalliolla
kosken pauhina unetti
lempeästi linnut lauloi
tuuli kasvoja hyväili
muistanut en huoliani
surrut suuria suruja
virtuaalissa elelin
kuvittelun maailmassa
kaikenlaiset kuvitelmat
pyöri mielessä minulla
miete karkaa kankahalle
olen vahvassa unessa.
-
Kuulen silloin loiskahdellen
vesi virrassa värähti
ääni kiiri korvihini
koko tienoota satutti
lakkaa linnut laulamasta
kulkee mielessä visiot.
Katsoin virtaa purppuraista
verenkarvasta katastin
joki tulvi valtoimena
hirmuhäijyä otusta
liekit suihki sieraimista
savu korvista kohosi
-
Lojuin rannan hietikolla
rojorankana rojotin
sätki koivet jännitystä
keho kauhua todisti
kunnes rankka tuulenpuuska
minut harhoista herätti
helpotusta huokaelin
unta kaikki vain olikin.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

ORPO

Oi hempeät tuulet tuulkaa,
minun rintaani sulattaen.
Niin kauan tuntenut olen
sydämeni jäätyneen.
Viimat pohjoiset jäädytti rinnan,
siitä maksanut oon kalliin hinnan.


Olen orpona kulkea saanut,
vailla rakkautta ,lämpöä
Oi jos vielä kokea saisin
hiukan aitoa lempeä.
Mutta tuomittu oon tähän kohtaloon
olen luotu vain tuskaan ja ahdinkoon.


Ei onnenruusut kasva
minun polkuni reunalla.
vain ohdakkeet ja horsmat,
kukkivat tieni varrella.
Minkä vuoksi en minäkin onnea saa,
orpokin toki rakkautta halajaa.

lauantai 1. marraskuuta 2014

APATIA

Jostain kaukaa taivaanrannan takaa,
nousee pilvi tummareunainen.
Tunnelma niin luottavainen vakaa,
saanut on nyt sävyn suruisen.


Tunnen kuinka hiljaa sielussani,
tumma sointu ylivallan saa.
Valonkajoa en näe missään,
syöksynkö nyt kylmään, pimeään?


Kauan kesti kaunis onnenaika,
aurinkoinen tiemme valaisi.
En silloin tiennyt että arvaamatta,
mustat pilvet jälleen palaisi


En tiedä, voiko enää päästä suojaan,
alta myrskytuulten viuhuvain.
Miten paeta voi kohtaloaan,
pystyy kaiken hyväksymään vain.


Tapahtuu, mi´tapahtua pitää,
omaa rataa kaikki taivaltaa.
Kohtaloaan kohden täytyy rientää,
suunta kohden on pääteasemaa.

perjantai 31. lokakuuta 2014

TAIPALEELLA

Huokaa tuuli, sadepilvet itkee,
kylmyys kolkko huokuu yli maan.
Lämpöä niin sielu odottelee,
mutta eikö kesä tulekaan?
-
Harmautta näkyy kaikkialla,
yhtä harmaa sielunhuone on.
Mieli maassa, matkankulkijalla,
tyhjä tie on yhtä lohduton.
-
Taival raskas on nyt matkaajalla,
oottaa milloin päivä pilkahtaa.
Mutta kohta aivan kaatamalla,
sadekuuro ylleen lankeaa.
-
Tuuli kolkko kovemmaksi yltyy,
mistä löytää suojan matkamies.
Mistä yöksi lepopaikka löytyy,
jossa uinahtaakin voi, kenties.
-
Ehkä enkelit on turvanansa,
kenties joku suunnan osoittaa.
Ehkä joku kulkee kerallansa,
jolta voimaa matkallensa saa.
-
Eihän myrsky ikuisesti kestä,
koittaa vielä kesä ihanin.
Kiitos silloin nousee sydämestä,
kun on viimein kesä lämpöisin.

torstai 30. lokakuuta 2014

REISSU

Voe tokkiisa - aeka se viilettää
joka hetki vaen vaohti kiihtyy
välliin tie saattaa olla kuoppasta
mutta ussein kyytissä viihtyy.
Luonnon laki tuo lienee kumminki
aeka jokkaesen kohalla rientää
vaekka yrittää, eipä kukkaa voe
vuosimäärää takasi viäntää.
-
No, välijäkö tuolla - tuskimpa
kukkaa maalimanpatsaaksi halluu
sen jokkaenen kohallaan oottellee
tiimalasissa hiekka kun valluu
sitte reilusti voeki huohahtaa
se on tämäki reissu nyt tehty
mistäpä sitä voemaa ammentaa
kun virta omissa kintaessa ehty

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

OLET

Olet lämpöinen paiste auringon,
olet hopeinen kuutamon hohde.
Olet tiikeri villin viidakon,
olet utuisten unelmain kohde
Olet sade mi kukat saa kukkimaan,
jotka luokseen kutsuvat tuoksullaan.
-
Olet kuin kesätuuli hempeä,
olet raikas kuin lähteenvesi.
Olet täynnä kesäyön lempeä,
olet maukas kuin kukkien mesi.
Olet myrsky mi mieleni myllertää,
joka tunteita päässäni pyörittää.
-
Olet tuli mi lempeni syttymään saa,
olet hiillos mi hehkuu ja palaa.
Olet räjähdys joka leimahtaa,
olet valo mi loistaa salaa.
Olet minulle ilma jota hengitän,
löysin sinussa ikuisen ystävän.

tiistai 28. lokakuuta 2014

NYKYTAIDE

Pärisevät liuhuparrat,
leuat louskuttaa leveät,
heristävät sormeansa,
ääni kiukkusta kimeenä,
muiden tuotteet tuomitsevat,
suohon polkevat peräti,
omaa paskaa mainostavat:
-
- Mulla selvästi isompi,
laatuisampi, tuoksuvampi,
läjä mainio pykätty,
pyllistelty tiedon päältä,
pantu kestävä perusta.
-
Eipä lähde poikosilta,
tuote tarpeeksi tukeva,
ruikulia ruutaileepi,
lähtee helposti ripuli,
mutta jööti luonnollinen,
se on taidetta parasta,
ei se helposti ulostu,
aikaa siihen tuhrautuupi,
menee päiviä peräti,
venähtävi vuosiakin.

maanantai 27. lokakuuta 2014

LENKILLE

Se on menoa nyt
olen sen älynnyt
jarrutella en meinaa lainkaan
kaasu pohjaan siis
murheet vieköön hiis
mistä vauhtia kinttuihin sainkaan.
***
Tukka putkella nyt
vauhti on löytynyt
sydän aivan vauhkona hakkaa
läskit vauhtia saa
toteutan unelmaa
treenaamasta en koskaan lakkaa
***
Hoikka poika kun oon
taivas varjelkoon
elo on sitten pelkkää juhlaa
aina lenkille vaan
kuntoa petraamaan
mässäilyyn en mä aikaani tuhlaa.
‎22.‎10.‎2014

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

JUNASSA



Nyt jälleen pitää
taivalta taitaa
pyhä on levätty
matka taas maittaa
mukana rensselit
ja kumisaappaat
vielä jos evästä
mukaasi kaappaat.
-
Pyörivät pyörät
tupruttaa lunta
tuiskussa tässä
matka kuin unta
vilisee metsä
ja maisema muuttuu
kukapa kyydissä
toisilleen suuttuu.
-
Konnari vaatii
lippusi näytä
velvollisuutesi
reilusti täytä
kukapa tässä
pummilla ajaa
vauhti vain kiihtyy
onkohan rajaa?
-
Mutta voi kamala
matka nyt katkes
veturinkuski
juomaan jo ratkes
kinokseen suureen
juna nyt juuttui
matkustajatkin
tuosta jo suuttui.
-
Tässä nyt jumissa
junamme istuu
liikkeelle lähtö
tuskin onnistuu
kosteat halot ja
pannukin rikki
matkalle lähtö
oli vikatikki.
-
Jospa tuo aurinko
lämmittään alkaa
virkistää mieltä
ja notkistaa jalkaa
ehkäpä vielä juna
taas kiihtyy
matkustajatkin
junassa viihtyy.

lauantai 25. lokakuuta 2014

UNELMAA

Oi haaveitten valkeat laivat,
koska saavutte satamaan.
Unelmien uljahat purret,
milloin teidät nähdä saan.
Keula vaahdoten rantaan jo saapukaa,
mulle hiukkasen onnea antakaa.
-
Oi haaveeni valkoiset pilvet,
yli taivaan nyt seilatkaa.
Virkistävää sadetta hiukan,
vaikka vähänkin antakaa.
Lämmin, lempeä sade jo saavu luo,
mulle elämän eliksiiriä suo.
-
Oi haaveitten valkeat linnut,
tänne luokseni lentäkää.
Tuokaa viesti mun rakkaaltani,
saapuko hän ja luoksein jää?
Jos sen tietäisin onnen saisin,
uneen kauniiseen uinahtaisin.

perjantai 24. lokakuuta 2014

VAPAUTEEN

Miksi rintaani painaa ja ahdistaa,
miksi elämä on raskasta aivan.
Mua niin kovin elää haluttaa,
mutta tuntuu kuin hautaani kaivan.
Näkymättömät kahleet mua kahlitsee,
haamukalterit vangiksi vangitsee..
-
Tahdon vapauteen , tahdon elämän oman,
tämä vankila minut hengiltä syö.
Tahdon itsellein olon niin huolettoman,
jossa riita ja tora ei kasvoihin lyö.
Minä tahdon katkaista kahleeni kerran,
tahdon rakastaa itseäni sen verran.
-
Mikä katkaisee kahleet teräksen vahvat,
mikä poistaa kalterit tuomitun.
Mistä löytyy uuden elämän kahvat,
missä on olinpaikka suomitun.
Moneen kysymykseen minä vastausta vuotan,
parasta on varmaan jos itseeni luotan.
-
Itse katkaisen kahleet kaulaltain,
itse kalterit poikki sahaan.
Olen kyllästynyt vanki olemaan vain,
kyllästynyt valheeseen pahaan.
Onko oikein jos elämäni tuhotaan,
vain katkerat rippeet itsellein saan.
-
Nyt viimeinkin pääsin vapauteen,
kahleet kirposi kaulastani.
Minä kasvoin viimeinkin rohkeuteen ,
joka piinalle pisteen pani.
Valoisin mielin katson nyt eteenpäin,
on mulla nyt elämä edessäin.

torstai 23. lokakuuta 2014

SADE

Syksysade soittaa säveltään
mietteissäni kuuntelemaan jään
sateen laulu surullinen on
sävelmässä sointu lohduton
***
Sade kertoo kuinka hetken vaan
kaikki kaunis hehkuu tuoksuaan
kun jo hallankoura huurteinen
kaataa kauneimmankin kukkasen
***
Harmaat pilvet itkee surujaan
tunnelmaani sateen kanssa jaan
kaiken kauniin syksy vienyt on
mieli haikea on sydän onneton.
***
Sade vielä laulaa  laulujaan
aiheen siitä runooni jo saan
vaikka itkee taivas kyynelin
mielelläni sitä kuuntelin.
‎20.‎10.‎2014

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

APAJA


Sua palvoin ja jumaloin
olit minulle nouseva koi
sinä kuitenkin viekkautta käytit
minulle oikean karvasi näytit.
-
Petollinen on ajatus sulla
ensin viereeni tahdoit tulla
mutta kohta jo sängyssä toisen
sinun kanssasi samanmoisen.
-
Enkö merkinnyt sinulle muutaa
toinen mielessä , antaissa suuta
Petoksella sait kaikkeni multa
lokaan niin likaiseen painetulta.
-
Sinua rakastin pyyteettömästi
alussa ihan mielettömästi
mutta äkkiä huomasin sen
sulle riitä mä lainkaan en.
-
Mietin kuinka ne väärät valat
oli kuin poissa uineet kalat
hetken viihtyivät vain apajalla
tyhjä koukku nyt vain onkijalla.

tiistai 21. lokakuuta 2014

TAHTOISIN

Tahtoisin takaisin päivän sen
jolloin kokea onnea sain
sen päivän kauniin onnellisen
Sinun kanssasi kahden vain
Oli päivä täynnä hellyyttä vain
sen muisto on säilynyt - rakkaimpain.
***
Tahtoisin takaisin päivän sen
silloin olimme huolia vailla
sitä tunnetta tahtoisin pikkuisen
jota tunsimme onnemme mailla
nyt on aika ryöstänyt kaiken sen
kuihduttanut kauneimman kukkasen.
***
Tahtoisin takaisin päivän sen
mutta toiveeni turhaa lienee
syksynruskakin kukan kaunoisen
kourin kylmin muassaan vienee
Kaikki kaunis kestävi hetken vaan
vain muistoa kaunista helliä saan.
‎19.‎10.‎2014

maanantai 20. lokakuuta 2014

TOIVE

Sua kaipaan niin
että kyyneliin
uuvun aina iltaisin
olet lähelläin
kuvittelen näin
että luonasi olisin.
***
Tämä kaipuu on
aivan toivoton
lämpöäsi jäänkin vaille
tiesin silloin sen
kylmän totuuden
kun lähdit muille maille
***
Nyt mä toivon vaan
että uudestaan
luokseni vielä tulet kerran
silloin onnen saan
kaiken kanssasi jaan
saanhan haaveilla sen verran.‎
18.‎10.‎2014

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

NISSAN



Nissanille tauti iski,
lentsu kauhea, kamala,
aivasteli ankarasti,
imusarjassa suhisi,
oli viirus voiton saanut,
olon tehnyt heikommaksi.


Pakoputket pamahteli,
tukivarsissa kivisti,
jouset kaikki joutavimmat
pitkin polkuja putoili.
Kovin koitti kestävyyttä,
kumma tauti niin katala.


Meni Nissan lääkärille,
luokse tohtorin vaelsi,
valitteli vaivojansa,
itku silmässä volisi.
Lääkäri tuo keinon keksi,
laittoi Nissanin levolle
romuttamoon reitti kulki.

lauantai 18. lokakuuta 2014

TULE

Tule luokseni kun on taas kuutamoillat
tule silloin kun järvessä hopeiset sillat
meitä kutsuvat kauaksi kulkemaan
käsi kädessä untemme Onnelaan
***
Tule silloin kun hämärtyy syksyinen yö
tule silloin kun sydämet kiihkeesti lyö
ne odottavat rakkauden täyttymystä
riemuiten nauttien hellästä syleilystä
***
Tule tuulena luokseni odotan sua
tule tuoksuina jotka huumaavat mua
tule unelmana joka täyttyä saa
taika kuutamoyön se kanssani jaa.
‎16.‎10.‎2014

perjantai 17. lokakuuta 2014

PAATTI

Ajanvirrassa soutelen verkkaisaan
uppotukkeja, salakareja väistellä saan
mutta kapteeni itse  elonpurressa oon
olen tarkkana - tyyni sää vallitkoon.
***
Ajanvirrassa soudan - vastavirrankin kestän
virranpyörteisiin venhon menemisen estän
tyynet poukamat - parhaiten miellyttää
siellä myrskylläkin on paljon tyvenempää.
***
Navigaattori jossain sisällä opastaa kyllä
jos ei minun oma taitoni ohjaamaan yllä
automaatti ohjauksen toimimaan pukkaan
eipä elämän paattini purjehdi hukkaan.

torstai 16. lokakuuta 2014

PIRTTI



Vanhan pirtin seinähirret,
hiljaa kuiskailee,
Tarinoita joita monet,
ovat kokeneet.
Muistaa ajat ankeatkin,
surut elämän
Muistaa ilon hetkiäkin,
riemun raikuvan.
 
Kauan sitten ,
kesällä,
kun pirtti veistettiin.
Hirret loisti puhtaana,
kun nurkat salvettiin.
Saumaan pantiin sammalta,
kiilalla riivattiin.
Koivun tuohta katolle,
suojaksi laitettiin.


Nyt pirtti seisoo,
yksinään.
mustojaan kertoilee,
Kai kuulla voit kun autiuttaan,
se hiljaa huokailee.
Ei vanhan pirtin tarinoita,
nykyään kuunnella.
Vaan nykyajan tekniikka,
on kaikien huulilla.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

HUOLETON

Yhä vietän riemujuhlaa
suruun aikaani en tuhlaa
onhan päivä mitä parhain
tänään nousinkin jo varhain.
-
Miten jaksan riemun määrän
erotanko edes väärän
syntiä tää aivan lienee
tosin lempo nämä tienee.
-
Kumpuaapi ilo pintaan
tosin voi se nousta hintaan
tulee lasku aikanansa
senhän tietää koko kansa.
-
Hiekkavalli painaa kaulaa,
kehnonlaista lienee laulaa,
mutta aina siihen asti,
aika kuluu rattoisasti.

tiistai 14. lokakuuta 2014

KAMUJA

Tule vaan joukkoon
tittelit loukkoon
heitetään hetulaa
reippaalla mielellä
hunajaa kielellä
poskesta nuolaistaan.
-
Joukossa viihdytään
harvemmin kiihdytään
ystävät ollaan vaan
jos sua kiristää
ystävä piristää
huolet jää unholaan.
-
Vuodet kun vierivät,
kieppuvat, kierivät,
jokainen huomaa sen.
Päivät ne vaihtuvi,
nuoruuskin haihtuvi,
elossa ihmisen.
-
Polku on ankarin,
monenkin sankarin,
täysillä päästellään.
Päiviä riittävi,
vuosiksi liittävi,
turhia säästellään.

maanantai 13. lokakuuta 2014

MIERONTIE


Lähdin kauaksi kotoa
mierontietä kulkemahan
mulla muistoja repussa
säveliä sielussani
jotkut vaskena helisi
joku kaikui kaipausta
yksi riemusta repesi
kaksi kaikui katkerasti
kolmas vaivoja valitti
neljäs nyyhkien vapisi
***
Kuljin kuljin katkerana
yksin kaukana kotoa
kaikki kaukana kaverit
toveritkin toisenlaiset
aivan vieraana vaellan
syrjäteitä taapertelen
metsän synkeän sisässä
mierontiellä matkustelen.
***
Sitten kuulinkin sävelen
käen kultaisen kukunnan
haihtui murhe rinnastani
suru kauaksi katosi.
‎25.‎9.‎2014

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

PEIKKO

Oli kerran, kauan sitten,
taikametsä niin sakea.
Kuuset huojui kaunihisti,
hongat hienosti humisi,
kesätuulen henkäillessä,
ilta-auringon valossa.
Tuli pieni peikkopoika,
metsän tummuvan sisästä,
näki pienen keijukaisen
tantereella tanssimassa
metsäkukkien seassa,
kuusten suurten varjostossa.
Peikko pikkuisen pelästyi,
koski silmiin katsellessa,
tuota keijua somaista,
hopeisena hohtavaista.
Kovin kirkkaana kajasti
peikon silmiin sievät siivet.
Ilmava kuin linnunhöyhen,
kuni haahkan untuvainen,
oli keiju niin keveä
niityn päällä liidellessä.
Päivän mennessä levolle,
säihkyessä viime hehkun.
Peikko keijuhun rakastui,
katsoi päätä kallistellen
keijun tanssia, hamuten
pientä keijua sylihin.
Sanoi peikko jo sipisten:
-Oi, oi kaunis keijukainen
tulethan minun omaksi?
Sua lempisin jalosti
luolan lämmössä hyvässä!
Herkut sulle parhaat toisin
sienet, sammakot ihanat.
Kuiskaa keiju kyynelsilmin:
-Enhän siellä voi asua,
pimeässä kuolen kohta,
valossa on vain eloni.
Täytyy mennä nyt takaisin
viime hehkun saattamana
tuonne auringon tupahan
valon suuriin kartanoihin.
Itki peikko ja pimeä
otti kuuset kainaloonsa.
Peikko luolaansa vaelsi,
pettymystä purkamahan.
Näinkin sattuvi monesti,
tapahtuupi tummuneessa,
taikametsässä isossa,
satumaassa matkatessa.

lauantai 11. lokakuuta 2014

JUNA



Kilkati kolkati kolisee kiskot
mukana seuraa veljet ja siskot
kun juna kulkee eteenpäin vaan
hyvässä seurassa iloni saan.
-
Rata on suora ja valittaa rauta
mutta ei siinä nyt mikään auta
onkaa pannuun ja maisemat vaihtuu
vauhdissa elämän murheet haihtuu.
-
Kilkati kolkati matkalla ollaan
junaa en kyllä vaihtaisi jollaan
juna nääs tulee perille kerran
vesillä henki vallassa Herran.
-
Tuleppa sinäkin junaan tähän
istu seurana aivan vähän
isketään hurjia tarinoita
kunnella ei mummon marinoita.
-
Moni kai junassa jäniksenä kulkee
toisinaan oven avaa taas sulkee
kohtahan junassa ei viihdy kukaan
kaikki siis tulkaa joukolla mukaan.

perjantai 10. lokakuuta 2014

LASKUJA

Kohtalo kanssamme leikittelee,
jokainen kuitenkin huomannee.
Se todellista on aina,
ystäväin tämä mieleesi paina.
Joskus voi sulle onnenkin antaa,
usein pettymyksiä kantaa.


Luota silti sä kohtaloosi,
se ei mitään vilppiä suosi,
jos sitä yrität pakoon juosta,
voittajana et selviä tuosta,
Siksi riemuiten ota vastaan,
millä Kohtalo muistaa lastaan.

Kohtaloaan kukaan ei vältä,
lainata et voi elämältä.
Itsesi pitää kolhusi maksaa,
maksun lykkäys korottaa taksaa.
Siis älä laskujas lykätä koita,
vaikka kertyisi paljonkin noita.

torstai 9. lokakuuta 2014

TOISIN

Syksyllä on kaikki toisin
kuinka unhottaa mä voisin
kesän lämmön - helteisen
niityn kauniin kukkasen.
-
Syksyllä on kaikki toisin
vaikka kuinka unelmoisin
tunnen kylmän tuulen vain
kulkevan mun matkassain
-
Syksyllä on kaikki toisin
kunpa linnunlailla voisin
lentää kurkiauran mukaan
tuskin kaipaisikaan kukaan.
-
Kaikki syksyllä kuin ennen
haavekuvin sinne mennen
missä huojuu palmupuut
ja on ihanuudet muut.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

KIMPPAKINA

Katsoi Mooses katkerasti
muljautteli murhaavasti
missä kulki Esko-poika
Ahon- poika Pohjanmaalta,
kun Esko arvossa ylempi,
johdatteli hallitustaan.
-
Tuli vaalit valta vaihtui,
pääsi valtaan vasemmisto,
vallan huipulle peräti,
käskijäksi kansalaisten.
Rupes kuulumaan rytinä,
Mooses antoi mahtikäskyn,
luki tympeät lukunsa,
irti sanoi sopimukset.
-
Eskohan tuosta jo varoitti,
kovin päätä pudisteli:
-
-Ei tää suunta oo oikea,
kehitys ei kelvollinen!
-
Sanoi Mooses jo sanasen
puhu pätkän puutaheinää:
-
-Sinä Kannuksen Kenedy
mitätön oot mitoiltasi
taitamaton taijoiltasi,
miten sie mua opetat
miten annat neuvojasi?
Kyllä hiljenee isännät,
uhoomiset unohtuvat,
kun mä leikkaan ja kavennan,
tiukennan viell´säännöksiä.
Kyllä nyt minä opetan,
nyljen nahkat nahkureille,
täysin viljelyn lopetan,
pistän pellot puita kasvaan.
-
Sanoi tuohon Esko Aho
vähän vihasta vapisten:
-
-Jos en ookkaan yhtä vahva
kovin vahva ja väkevä,
olen sentään mieleltäni
ylivertaisen etevä.
Laulan suohon kaikki toiset
kaikki toiset niin totiset
Paavot panen paistikkaiksi
Mooseksen maanrakohon.
-
Murahteli tuosta Mooses
murahti ,sitten kirosi:
-
_ Johan nyt on pentelettä,
pirullistakin peräti,
jos ei löy tuke suuhun
tappi tuohon pään rakohon
mies on aivan kuin itikka
tai kuin hyttynen hyväkäs
silti suuta, silti ääntä
vaikkei puheen vastinetta.
-
Tuli paikka nyt totinen,
totinen ja tuskallinen,
aivan armoton ahinko.
-
Kansa tahtoo pressaksensa
Ahon Eskon tuon etevän,
etevän ja tunnollisen,
miehen vahvan ja jämäkän,
kaikinpuolin kunnollisen.

tiistai 7. lokakuuta 2014

RYYPPY

Tässä muistelen vasiten
pengon hiukan muistiani
miltä tuntuikaan tukassa
ensiryypyn saadessani
ottaessa kunnon kopsut
miesten lailla latkiessa
paholaisen taikalientä
viinanlitkua tulista
tulinesteen vaikutusta.
-
Oli hirmuisen makuista
ihmejuoma niin kehuttu
poltti suussa saakelisti
rintaa korvensi kovasti
vatsan seudulla pakotti
ilmavaivat vaikeammat.
-
Oli vallan pontikkata
korvenkyyneltä kylältä
alla kuusen kypsytetty
salomailla pullotettu
pantu hiivat hillumahan
viinalierot liikkumahan
vielä runsaimmat sokerit
voimajuoman mausteheksi.
-
Tuota ryyppäsin kahesti
kolmannenkin keikahutin
miehuus kasvoi kauheasti
virtaa poijassa rutosti
kovin tuntui mahtavalta
olo varsin varmemmalta
pääkin pilvissä lujasti
taju tolkku hartijoilla
 -
Mutta vartoohan vähäsen
kerron kuinka kekkulissa
velat muuttuivat rahaksi
vanhat maksut saamisiksi
olin reilu kansalainen
miesten paraita peräti-
Juoma tuntui koivissani,
viina virtaava veressä.
Jalat horjui holtittomat,
pää ei pöhnäinen pitänyt.
Istuin siihen pehmenneenä
virta valtava vähissä
taju kankaalle katosi
viina tehnyt tehtävänsä.

maanantai 6. lokakuuta 2014

RATSU

Menin kerran markkinoille
uuden ratsun kun halusin
joka juoksee juonimatta
ravaa raitteja rajusti
lentää kauas kaamoksesta
liitää seuduille hyville
jossa henkii hellät tuulet
tuoksuu kukkaset paremmat.
-
Hirnahteli hieno orhi
kuopi korskuen halusta
lentää pitkin taivaankantta
luokse pilvien lähelle
ihastuinkin mielessäni
humman ratsuksi halusin.
-
Kovin kaunis katsellakin
oli ratsu niin komea
kaviot sen kultaa hohti
harja hallava lehahti
orhin päätä nostellessa
uljahasti korskahdellen
orhi kaunis ja vireä
kaikin puolin kelvollinen.
-
Katsoin sitten tarkastellen,
joka puolelta valotin
onko jäänyt huomiotta
jokin tärkeä asia
tarkastelin siivet vielä
sitten pohtien puhelin:
-
Tässä mulla ratsu raisu
hieno siivekäs hevonen 
sillä lennän korkealle
jos vain miehessä pitoa
tällä pääsen maisemille
jossa tuoksuvi apila
solisevain vetten luokse
tiukan tunturin laelle.
-
Olin tuohon tyytyväinen,
pistin myyjälle setelit
rahat suuret suikahutin
sitten hyppäsin hopusti
humman selkään helpohkosti
ratsun kannustan kotia
vanhan laitoin makkaraksi.

perjantai 3. lokakuuta 2014

VÄREJÄ



Syksy hiipii maisemaan
katsastelee tullessaan
mitä voisi ehostaa
kauniimmaksi olevaa
Puidenoksiin värit ruskan
että kestää eron tuskan
-
Syksy maalaa maisemaa
värikästä kirjavaa
värin roiskii puolukoihin
suolla myöskin karpaloihin
Ruohon kellastumaan saa
sitten lehdet pudottaa.
-
Syksy muuttaa maisemaa
kasvupaikat kohmettaa
jäädyttää jo puron suut
kuurassa on kaikki puut
Syksy ensilumet heittää
koko luonnon alleen peittää.

torstai 2. lokakuuta 2014

TALVEN TULO



Iltaan päivä painumassa
valo valkea menossa
tuonne maille tummuville
syliin syksyisten sateiden
sinne synkkiin syövereihin
luolan harmajan perälle.
-
Syksy tumma saapumassa
kanssa kalpean kaverin
kuuraparran paukkuvaisen
kylmän kalsean keralla
viimaveikon vallattoman
tuulen tuikean perässä.
-
Nujerti jo kaiken kasvun
kaiken vihreän hävitti
pisti routaan rantapellot
jäähän jängätkin jämäytti
kolisteli nurkkapielet
koukkusormilla kovetti.
-
Tuli kohta talventuiskut
paha pohjoisenmyräkkä
peitti pellot pehmeästi
uneen maiseman nukutti
kattoi kankaat kattavasti
mäet vahvasti kinosti
veti kaiken valkeaksi
talven saatteli todeksi.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

ETSIEN

Minä kuljen elämän varsitietä,
en tiedä minnekkä päin se vie.
Kun tuota tarkemmin ajattelen,
sillä suurempaa merkitystä ei lie.
Minä kuljen, etsien hellyyttä vaan
ja rakkautta elämään tulevaan.
-
Sen mistä voi tietää mitä huominen antaa,
se aurinkoako vai sadetta suo.
Niin arvaamaton on elämän leikki,
se usein myös vaikeuksia tuo.
Täytyy vastaanottaa kaikki tyynellä miellä,
pettymyksetkin katkerat täytyy niellä.
-
Sitäkään ei kukaan tietää voi,
mikä polku onneen johtaa.
Tuon tien, jonka varressa ruusut kukkii
myöskin siellä vastukset kohtaa.
Täytyy mennä vain rohkeesti eteenpäin,
ehkä onnensa parhaiten löytää näin?

tiistai 30. syyskuuta 2014

SYKSY



Syksy lämpimät nujersi
pitkän päivän piilotteli
vastalahjaksi jakeli
hämärää ja sadesäätä
kuuraan maiseman veteli
räntää myöskin rätkytteli.
-
Kylmä hiipivi kamala
aitovieriin viekkahasti
kaataa kukkaset kedolla
maalaa lehdet kirjavaiset
muuttaa maiseman äkisti
kuolo hiipii kantapäillä.
-
Luonto hiljenee - tajuten
poissa lämpö lähtenynnä
suven lämpimät lopussa
kauniit päivät päättyneinä
tullut kylmyyttä tilalle
myrskytuulen vaikerrusta.
-
Syksyn synkeän lomassa
itseään voi lohdutella
hetken kestävi pimeä
kohta jälleen valkeana
hohtaa korkeat kinokset
talven tullessa takaisin!
‎28.‎9.‎2014

maanantai 29. syyskuuta 2014

KUKKA

Vielä peitti peltoja hanki , jää
vielä viimaiset vihurit kulki.
Minä kaipasin kovasti ystävää,
joka ois tuonut tunteensa julki.
Mutta hyiset viimat vain vinkuivat
ja myrkyiset tuulet riehuivat.


Minä katselin pihalle yksinäin,
näin hangesta nousevan kukan.
Minä annoin sen hiljaa isota,
ja nauttia sydänrukan.
Sitä pohjoisen tuulilta suojelin,
sitä kämmenen sujassa lämmitin.


Minun jäätyneen sieluni sulamaan,
oli saanut tuo ihana kukka.
Kevään lempeän tuulen vihdoinkin,
sai tuntea minunkin sydänrukka.
Kukka lämpöä hehkui ja poltti niin,
että luulin tulleeni taivaisiin.


Mutta tuulipa kääntyi pohjoiseen,
se toisi yöllä pakkasen, hallan.
Suuri pelko oli jo sielussain,
silloin saanut jo mahdin ja vallan.
Minä kukkaa suojasin, peittelin.
peloissain sille hyvästiä, heittelin.


Kun aamulla riensin ikkunaan,
näin kukkani lakastuneen.
En olisi saanut milloinkaan,
sitä jättää ja vaipua uneen.
Nyt mä itken kukkani kuolemaa,
niin kaunista en nähdä koskaan saa

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

KAIPUU

Oi kuinka mä kaipaan läheisyyttä,
sitä syvintä, parhainta ystävyyttä.
Joka tuntuisi syvällä rinnassa silloin,
kun tarvitsen lämpöä, hellyyttä milloin.


Oi miksi on niin vähän kohtalo suonut,
rakkautta ja lämpöä minulle tuonut.
Toisten riemua syrjästä oo seurannut,
niin paljon itsekkin myös halunnut.


Oi mistä mä löytäisin lämpöä vähän,
kohmetun ja palellun viimaan tähän.
Sen tunnen jo rintaani hyytää halla,
kuoleeko kaikki tunteeni paleltumalla.


Oi missä on minulle lämpöinen syli,
jossa hengissä päästä voin surujen yli.
Missä sykkii se sydän lämpöinen,
joka on mulle rakas ja läheinen.


Oi milloin mä pääsen lähelle toista,
pääsen nauttimaan onnenpisaroista.
Lähelle joka sulattaa rintani jään,
tuoden sisällein ihanan kesäsään.

lauantai 27. syyskuuta 2014

LAIVA



Lipui venhe vettä pitkin
pursi aalloilla yleni
purjeet puhtaanvalkoisina
hohti kauaksi kadoten
minne venho kiitämässä
mihin paatti nyt hävisi.'
-
Joka päivä kumma paatti
aina aalloilla  kohosi
keikkui hetken aallokossa
kunnes kuohuihin katosi
purjeet pulleana aina
matkan seilasi somasti.
-
Oli tuossa katsojia
monen sortin selvitystä
toinen toistansa paremmin
pohdiskeli merkitystä
jopa maailmanlopusta
monet muorit kauhisteli.
***
Moni peljäten kyseli
laivan kumman kulkemista
aallonharjalla soluen
aavan suuren  tietämillä
siellä lieneekin yhäti
kumastelun kantimena.

perjantai 26. syyskuuta 2014

MUISTIKUVA

Luonto lempeä lepäsi
kesäpäivää paistatteli
tuuli lempeä hyväili
ihon pintaa mieluisasti
lehdet haavassa havisi
värähteli veikeästi
kuusen huumaava humina
kertoi mulle juttujansa
olin metsässä menossa
noille marjamaisemille.
-
Puro pienoinen solisi
veden virman vieriessä
kiire valtava johonkin
ehkä merten mainikeihin
sinne laajoihin vesihin
joukkoon kuohujen komeiden.
-
Mikä konsertti suloinen
kaikui metsänsiimeksestä
sievä piipitys sirinä
kuului kauas kaikkialle
kilvan kertoivat tarinat
muiden maiden maisemista
sekä laulellen ylisti
kesäpäivän kauneutta
siitä kiitoksen sanoivat'
Luojallensa laulelivat.

torstai 25. syyskuuta 2014

SAATANA

Oli enkeli lähtenyt juhlimaan,
niin valkeina siipensä hohti.
Sydän pamppaillen hiljaa lähestyi,
tuota huvipaikkaa kohti.
Kultaiset oli kiharat valtoimenaan,
sädekehä loisteli kutreissaan.


Iloisena enkeli tanssien vaan
iloansa muillekin jakoi.
Paholainen mustassa turkissaan,
jo pirun keinoja tummia takoi.
Puki itsensä hienoihin vaatteisiin,
hohtavaiseen silkkiin ja samettiin.


Paholainen tanssiin jo kumarsi,
kovin komealta näytti hän aivan.
Sarvet tarkkaan oli se piilottanut,
nähnyt siinä on suuren vaivan.
Enkeliä hän palvoi ja liehakoi,
tämä vastustaa sitä ei kauan voi.


Oli enkelin siivet hohtavat,
alkaneet käydä tummemmaksi.
Sädekehä, kirkaan hohtava,
muuttunut oli rumemmaksi.
Mutta enkelinsilmät ne loistivat,
kuin taivaalla tähdet tuikkivat.


Paholainen vain yhä tanssitti,
enkeliä niin ahkerasti.
Ei enkeli tiennyt ollenkaan,
että katuisi katkerasti.
Hän huomasi vain miehen uljaan niin,
vaipui täysin hän onnenunelmiin.


Kotimatkalla sitten paholainen,
sen oikean karvansa näytti.
Lokaan polki hän valkean enkelin,
riettaasti häntä hyväkseen käytti.
Sammui loiste kirkkaitten silmien,
ilo pois valui kyynelin, nyyhkien.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

RAJUILMA

Voi kuinka nyt myrsky pauhaa,
kuinka iskevät salamat.
Kuinka raunioksi palaa,
minun uljahat unelmat.
Rajuilma sielussani,
tunteen puita taivuttaa.
Ja tunnen sen sisälläni
kun herkimmät katkeaa.


Oli ollut aivan tyyntä oli ollut pouta sää.
Jostain kaukaa kuitenkin kuulin,
rajun ukkosen jyrinää.
Paistoi aurinko rintaani lämpöä toi.
Ja mun sieluni rikkirevitty
taas onnesta unelmoi.


Sen huomasin se on jo lähellä.
Tummat pilvet auringon peittää.
Kohta rajusti tuulee ja salamoi
ja pilvet sadetta heittää
Minä koetan sateelta piiloutua,
rajuilmalta turvaan suojautua.


Minä katsoin alta katoksen
kun myrsky riehui ja raastoi.
Se kaikki valtavat voimat
tuohon taistohon julmaan haastoi.
Meni sekaisin sieluni maisemat,
pysyi paikoillaan tunteet, vain vahvimmat.


Ei aitoa rakkautta kaada myrskyt,
vaan se kestää iäti pahimmat tyrskyt.
Myrskyn jälkeen kohta huomaan sen
oli sielussain tyyntä ja rauhaa.
Vain jostakin hiljaa kauempaa
vielä kuuluu kun myrsky pauhaa.


Nyt kasvua uutta odotan
uudet siemenet sielussa itää.
Näin kun tunteeni uudet kasvavat,
ne aion myös hengissä pitää.

tiistai 23. syyskuuta 2014

NIITYLLÄ

Menin etsimään niitylle kukkia,
näin horsmia, apiloita
Niittyleinikkien joukossa
oli päivänkakkaroita.
Kukat huumasi minua tuoksullaan,
ja kutsuivat minua luokseen vaan.


Minä katsoin kauan ja ihailin.
minkä niistä mä raaskisin taittaa
Tuonne tupani pienelle pöydälle,
vanhaan hopeamaljaan laittaa.
Mutta pelkäsin, jos kukka lakastuu.
maljakossa yksinään surkastuu.


Siinä kumarruin kukkia haistelin
oli syömmeni hellyyttä täynnä.
Ruiskukkaa katselin hellien,
näin taivaansineä siinä.
Ei varmaan se sopisi maljakkoon,
eikä mikään muukaan, siitä varma oon.


Minä lähdin niityltä mietteissäin,
päätin että en kukkia taita.
Enkä maljakkoon enää milloinkaan,
noita villejä kukkia laita.
Ne vapaina aikansa kukkikoot,
ja niittyjä kesäisin hallitkoot.#

maanantai 22. syyskuuta 2014

AITTA


Näen maalaistalon pihamaan,
joka kerran ennen loistossaan,
Henki vilkasta touhua, elämää
nyt en yhtäkään ihmistä siellä nää.
'
Vanha aitta nurkin lahonnein,
säänpieksemin hirsin haljennein.
Seissyt pihapiirissä paikallaan,
vuosisatoja nyt jo kallellaan.
'
On myrskyt repineet katon sen,
tuuliviiri aivan ruosteinen.
Enää tuulien mukaan se käänny ei
myrsky kauan sitten jo pyrstön vei.
'
Vanhan aitan ovi repsottaa
siitä lunta sisään tuiskuttaa.
On sisällä laarit lahonneet
ja lattiat alas vajonneet.
'
Punamaalit on seinistä häipyneet
vuorilaudat valkoiset särkyneet.
Eikö vanha huoltoa kaipaakkaan,
sitä mielessäni jään pohtimaan.
'
Aitta vanha muistelee vaieten
noita päiviä menneitten aikojen.
Takaisin eivät palaa milloinkaan
aikanaan painuu kaikki unholaan.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

VENE



On venhe tuo virtaa seilannut,
vuosikausia vakaasti aivan.
Vaikka pieni se on niin kuitenkin,
sama tehtävä sillä, kuin laivan.
Päästä suurelle selälle, toive sen on,
mutt´hyökyaalloissa onko se turvaton?


Keula pystyssä venho koettikin,
virran pienen aalloissa näyttää.
Kyllä tarpeen tullessa pienikin,
suuremman aluksen paikan täyttää.
Teki mieli sen ulapalle niin,
että vaipui se useinkin unelmiin.


Siellä suurella selällä näyttäisin,
kuinka voin suuret aallot voittaa.
Kyllä pienikin aalloissa etenee,
kun virheittä seilata koittaa.
Hyökyaaltokaan ei mua kaataa voi,
näin venhe tuo niin pieni unelmoi.


Oli kiinnitysköysi tuo katkennut,
venhe lähtikin kohden merta.
Koskaan ennen merta ei nähnyt lain,
tämä ensimmäinen on kerta.
Keula pystyssä kuitenkin eteenpäin,
haave sen on täyttynyt yllättäin.


Valtameri on kuitenkin armoton,
kohta aallot lyö laidan yli.
Vielä muutama kerta ja odottaa
sitä rauhaisa meren syli.
Vaikka pinnalla meren myrskyää,
pinnanalla on rauhaa syvempää.


Vene pieni tuo tiesi sisällään,
on viimein täyttyneet haaveet,
Valtamerelle pääsi hän viimeinkin,
täyttyi kaikki unelmat, toiveet.
Päämääränsä viimein kun saavuttaa,
kukaan ei voisi toivoa parempaa?

lauantai 20. syyskuuta 2014

HÄKKILINTU



Häkin orrella pienoinen lintu kiikkuu,
vaikka vanki se on niin laulaa vaan.
Mitä pienessä päässä oikein liikkuu,
aavista en tuota mä ollenkaan
Miten noin voi riemukkaasti laulaa.
vaikka ahdistus puristaa rintaa ja kaulaa.


Mistä löytyy riemua vangin rintaan,
mistä voimaa, uskoa tulevaan.
Mistä nousee ilo lähelle, pintaan,
surematta suruja ollenkaan.
Yhä kauniimmat soinnut täyttää huoneen
näyttää laulajalle , laulu vapauden suoneen.


Kauniit sävelet ristikot rikkoa voi,
kaataa muurit ja aukaista ukset,
Sitä kauniimmin laulajan laulu soi,
kun tuntee sielussaan tuntemukset.
Jokainen sävel sielua koskettaa,
laulaen vanki itsensä vapauttaa.

perjantai 19. syyskuuta 2014

KEVÄÄSEEN



Niin kauan kestivät pakkassäät,
pohjan puhurit ylläni kulki.
Minä kasvojain viimalta suojelin,
surunsumu silmäni sulki.
Talvi piteli minua vallassaan,
jääti minut paksulla roudallaan.
-
Minä kuljin suojaa etsien,
nostin puseronkauluksen pystyyn
Mutta korvissain viimat vinkui vaan,
enhän kyennyt ystävystyyn.
Sokein silmin vain kuljin eteenpäin,
kun lämpöä tunsin yllättäin.
-
Minä seisahduin siihen ja empien,
käden kohmeisen poskellein nostin.
Minä tunsin lämmön, en kuitenkaan
tienyt mistäpäin lämpöä tunsin.
Minä katselin suuntaan jokaiseen,
maahan katsonut en, kevät loskaiseen.
-
Sillon huomasin katseesi lämpöisen,
se jostain kaukaa luokseni loisti.
Kylmän tunteen, viiman ja pakkasen
lämpö sen minun rinnasta poisti.
Minä katsoin, katsoin ja katsoin vaan,
jopa rupesi rintani sulamaan.
-
Minä tiedän nyt on jossakin,
mulla ystävä joka muistaa.
Kevään tuulet lempeät sielustain,
kuivuneet oksat alas puistaa.
Syömessäin uusi kevät nyt koittaa saa,
ja kesää vehreään, kohta vaeltaa

torstai 18. syyskuuta 2014

SYKSY


Syksyn värikkäät lehdet peittää
metsänpolkua mutkaisaa,
pilvet sadekuuron heittää
kulkuni on verkkaisaa.
Mietin kuinka ,kerran taasen, kaikki kaunis katoaa,
kevään tullessa taas luonto, eloon uuteen puhkeaa.
-
Jo on kuurassa varjon puolla,
nuo mättäät ja kannokot..
Ja poimiaa oottaa suolla,
punahehkuvat karpalot.
Lumi kohta ne jälleen peittää, alle vaipan valkean
kun taivas lumen heittää, ylle pehmeän , untuvan.
-
Ovat heittäneet lehtipuutkin,
jo pukunsa värikkäät.
Enää oksiaan koristavankin.
lehden kirjavan, muutaman näät.
Kuin koukkuiset oksasormet syksytuulta tavoittaa,
tuntu metsässä autio aivan, tuuli kuoloa valittaa.
-
Mutta vain hetken pimeys kestää,
valo voittaa taas pimeyten.
Eikä mikään voi sitä estää,
lämpö voittavi kylmyyden.
Vuodenajat vaihtelullaan, antaa väriä elämään.
Taas uutena, uutena aivan, minä kevään jälleen nään.

tiistai 16. syyskuuta 2014

KYLMENEVÄÄ



Iltaan päivä painumassa
valo valkea menossa
tuonne maille tummuville
syliin syksyisten sateiden
sinne synkkiin syövereihin
luolan harmajan perälle.
-
Syksy tumma saapumassa
kanssa kalpean kaverin
kuuraparran paukkuvaisen
kylmän kalsean keralla
viimaveikon vallattoman
tuulen tuikean perässä.
-
Nujerti jo kaiken kasvun
kaiken vihreän hävitti
pisti routaan rantapellot
jäähän jängätkin jämäytti
kolisteli nurkkapielet
koukkusormilla kovetti.
-
Tuli kohta talventuiskut
paha pohjoisenmyräkkä
peitti pellot pehmeästi
uneen maiseman nukutti
kattoi kankaat kattavasti
mäet vahvasti kinosti
veti kaiken valkeaksi
talven saatteli todeksi.

maanantai 15. syyskuuta 2014

HELSINGISSÄ



Siellä herrain Helsingissä
paljon kummempi elellä
aina hoito saatavissa
kaikki palkoilla hyvillä
mannaa tippuu taivahalta
suuhun pursuaa hunaja.
-
Siellä herrain Helsingissä
onpa tyrkyllä rahoja
satasia saatanasti
kolikoitakin kosolti
tavaraakin mielinmäärin
herkkuruokaakin hitosti.
-
Siellä herrain Helsingissä
onpa tarjolla huveja
ooperat on oivalliset
taatut nautinnot nopeat
teatterit kaikenlaiset
huvipuistotkin hupaisat.
-
Siellä herrain Helsingissä
homma hanskassa hyvässä
aurinkokin paistaa aina
tuulet lempeät tulevi
kesä pitkä kelvollinen
suvi lämmin ja suloinen.
-
Täällä raukoilla rajoilla
eipä paista eipä helli
eipä lämmöstä läkähdä
Tuiskut tuimat tuttavina
pitkät pakkaset pahimmat
viimat naamaa viiltämässä
jäätää jäykäksi jäsenet.
-
Siellä herrain Helsingissä
onpa helppoa elellä
kateus ei rintaa raasta
kiukku kauhea kalua
eikä kaipaa kummempata
kaikki on pirun hyvästi.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

LEVIJÄÄ



Kuulkaa siskot Mummon huolta
läskit kasvaa kahtapuolta
perse  leveneepi yhä
olipa arki taikka pyhä.
-
Mutta kuinka itseään helliä
pitää nälässä vuoteella kelliä
jos en lainkaan suklaata suuhun paa
kaupat varmasti konkurssiin romahtaa.
-
Entäpä sitten vaatekauppiaat
jäävät myymättä asusteet arvokkaat
entiset kun sopivat monta vuotta
mekon uusuminen siis aivan suotta.
-
Muutenkin pyörät kaikki seisahtaa
kun kauppa ei mitään myydyksi saa
Tänään tyhjennin kolme suklaarasiaa
mutta huomenna täytyy jo laihduttaa.

lauantai 13. syyskuuta 2014

HÄNTÄHEIKKI



Oli Väinämö vakava
tuumiskellut mielessänsä,
noita konsteja kovia
joilla naisen saalistaisi,
kesän kuumimman ajaksi,
hellepäiväin viihdykkeeksi,
kesäkissaksi mökille,
kaveriksi reissunpäälle.
Mietti Väinämö kahesti,
kolmestikkin laskeskeli,
mikä hommassa hyväksi,
asiassa kunniaksi?
Miten nappaisi napakan,
sorjan naisen vierellensä!
Blondi olla sen pitäisi,
kultakutri kaunokainen.
Oli Väinämö varannut
Mersun kauniin kaaraksensa,
auton syötiksi sopivan,
vieheeksi näin viehkeimmille
naisenpuolille somille,
kainaloisille kanoille.
Soitti Väinämö kamulle
kuuluisalle koinarille,
miten parhaiten pitäisi,
ansat varmat varmistella,
että saalista somaista,
pyydyksehen pyörähtäisi.
Antoi neuvonsa nerokas
häntäheikki Häntälästä,
ohjeen oikean, pätevän,
tieten tehtyn Väinämölle,
neuvon tolkun ja totisen,
uunot josta mielessänsä
päivähaaveita näkevät,
keskenänsä haastelevat.
Nuoret poikaset poloiset
eivät koskaan kuulle moista,
noista keinoista hyvistä,
konsteista niin koetelluista.
Ne on konsteja kovia,
tosi miesten meinailuja!
Tehty veikoille koville,
partasuille suunniteltu,
noille vankoille pojille,
oman tiensä kulkijoille.
- Kunnon konsti on sinappi,
mainosteli häntäläinen
- tahna tärkeä, kätevä,
auttaa tinka tunnelmassa,
sitä paksusti sivele,
huuliin, myöskin vartalolle,
silloin hormonit heräävät,
tunteet pintaan paukahtavat.
Iski Väinämö vasiten
blondin kauniin kaarahansa,
senpä kyyditsi mökille,
kesäpaikkaan keinotteli,
mirrin muhkean, mukavan,
kesäkissan kunnollisen.
Kohta käytihin taloksi,
lämmitettiin rantasauna,
konstin Väinämö salasi,
yllätystä suunnitteli,
saunaan saatteli putelin,
pisti pullon piilohonsa.
Kiihtyi Väinämö vähäsen,
haaveili näin hehkutellen,
kohta syttyvät sypäkät,
kesän kuuman huippuhetket,
hommat hanskassa hyvästi,
sopivasti sormikkaissa.
Siitä saunahan menivat,
lautehille leppoisasti
vierivierehen visusti,
kylkikylkeen kyyristellen,
kumpikin ihan alasti
tunnelma tosi totinen.
Johan Väinämö hamusi,
putellia piilostansa,
kourahansa keinotteli,
tahnaa kuumaa ja tulista,
lautehilla lämmennyttä.
Läiskää selkähän misukan,
sinappia kourallisen,
kohta roihahtaa rajusti
lemmenliekki leiskumahan.
Mutta kirkaisee misukka,
kiljahtelee kaunokainen,
hyppää hetkessä pihalle,
kartanolle kaikkoaapi,
samaa kyytiä kylille,
hyvästiä heittämättä.
Vaisu Väinämö väkisin
aattelee jo mielessänsä
taisi huijata hyväkäs
häntäheikki Häntälästä.
Yksin saunoa pitikin
itse pestä kulkusensa.

perjantai 12. syyskuuta 2014

SINAPPIA



Tumppi tuumi tuikeana,
aivan äksynä ähisi,
syömisien kehnoutta,
ruuan puutetta rutisi,
valui kuola kielen päästä,
lima leuassa levisi.
Kesäkeitto herkullinen,
maukas, suolainen sakea,
tuotiin siihen nälkäiselle,
vielä höystöillä hyvillä,
voita kellui keitoksessa,
rasva pinnalla pihisi.
Eipä kelvannut kamulle,
kesäkeitto taiten tehty,
maahan lautasen latasi,
ketoon polki kengällänsä,
saatti saappaalla sapuskan
muurahaisten murkinaksi.
Miespä karjahti kovemmin,
lausahteli laatuisimmat,
voimaloitsunsa vakavat,
kirouksensa kauhehimmat,
taivas synkkeni syväksi,
ruosteen ruskeen karvaiseksi.
Tumppi makkaraa halusi,
Wilhelmiä vierellensä,
lihansyöjää niin himotti
paistit pistää liiveihinsä.
Tuotiin makkarapaketti,
varmatuote tuhdinlainen,
kovin näyttikin hyvältä,
maukkaalta ja mainiolta.
Aivan herkkua himotti,
vesi vieri kielen päällä.
Tumppi käänsi ja käpälöi,
pötkylöitä paisutteli,
niitä haistoi ja näpisti,
katseensa loi luimistavan,
kiroten pian ärähti:
- Kyllä lihhaa on eholla,
mutta missä on sinappi?
Emännät jo hermostuen,
toivat litkuja monia,
ulkomaista, maistuvaista,
"kahta vaihda en", Turusta.
Pullot Tumppi tutkisteli,
niitä testasi, ravisti,
sipaisipa kainaloihin.
Eihän kelvanneet tökötit,
kaverille ronkelille,
liian mietoja mokomat,
lasten litkut laimeahkot!
Vesilintua livautti
sinapeilla simppeleillä.
Pulma vaikea pelotti,
mistä mausteet murkinalle,
grillilenkille lokoisat,
kyytipoijat kunnolliset.
Tumppi tuskaansa tupisi,
vatsaa väänsi vietävästi,
kovin rinnassa närästi ,
kurkunpäässä kuohahteli.
Silloin paikalle patikoi,
Laihon Väinö virnistellen,
pullon salkustaan vetäisi,
Tumpille sen tarjotteli,
antoi ohjeita lisäksi,
tulisuutta varmisteli.
Tumppi pullosta puristi
sinappia makkaralle,
kohta suuhunsa sutaisi
annoksen niin herkullisen,
suu jo läyryynsä levisi,
kipunoita silmät iski.
Haukkas kerran, kohta toisen,
pian koitti kolmannenkin,
höyry korvista kohosi,
savu sievä sieraimista,
johan veikkonen sanovi:
- Voehan Väinämö vakahin,
kylläpä nyt tuurit lykkäs,
tämä varmasti parasta
mitä lienee maustehia,
anna laatikko minulle,
herkkua näin hervotonta.!
Väinö viisaana hymyili,
silmiänsä vilkutteli:
- Maku nautinnon tekevi,
YTY, herkun makkarasta!

torstai 11. syyskuuta 2014

VÄINÖ

Väinö Laiho mielessänsä
mietti syntyjä syviä,
ihmetteli, laskeskeli,
sen jo selväksi havaitsi:
- Liian paljon tuotoksesta
menee sheikkien hyväksi,
täytyy tässä suunnitella,
jotain hienompaa tilalle.
-
Väinö Laiho sen havaitsi,
makkaroita syödessänsä:
Ratkaisuhan on sinappi,
siitä öljyt Valmetille,
sekä Mersulle mehevät,
kulkuliemet kunnolliset.
-
Otti Väinö siemeniä,
suuren vakkasen valitsi,
pisti toimeen tuumailunsa,
teki, eikä vain puhunut.
Jopa kasvoikin komea
sinapista pelto kaunis,
tuli siementä somasti,
puristimen purtavaksi.
-
Kulki teitänsä omia,
polkuja niin mutkikkaita,
kohta mietitty puristin,
Uusi Sampo saavutettu.
-    
Väinö naureli hymyten,
kultavirran vieriessä:
- Nytpä loppuivat lopulta,
arabeitten ahdistelut,
pelto kasvattaa kotona,
menoliemet mahtavasti.
joka pirttiin vain puristin,
loppuu mahti Hassanien.
-
Väinö vonkasi vähäsen,
öljyänsä seisotteli,
kohta Valmettiin valeli,
mersun tankiin tarjotteli.
-
Sitten testattiin lujasti,
tehtiin töitä jatkuvasti,
koneet kunnolla pelitti,
munkinrasvan kirratessa,
voimaa riitti ja nopeutta,
 näytti näppärältä.
-
Mutta sattuma satutti,
Mersu ruostui ruttanaksi,
loppui pellit ja lopulta
päättyi Mersulla tarina.
-
Vielä Valmetti pelitti,
auraa kiskoi ketterästi,
vähän kuitenkin savutti,
öljy lensi putken päästä,
-
Väinö tuota jo valitti,
oireet kertoi kummalliset,
joko Valmetti pilalla,
saanut ruokamyrkytyksen?
-
Kevät kynnöille kykeni
vielä Valmet vaikeroiden,
kovin mongersi mahassa,
köhähteli käännöksissä.
--
Sitten äkkiä pamahti,
ilma täynnä tarviketta,
vieri männätkin mäellä,
sylinterit särjettynä,
mutka-akseli makasi
risukossa runneltuna.
-
Väinö itki ja kirosi:
- Voihan kurja Bin Lateni,
miksi laitoít latauksesi,
panit pommisi pahimman,
Valmettini vaurioksi!
Oli kostosi kavala,
liian tuhti tuomiosi,
teit kai terrori tekosi,
vihan vimmassa pahassa.
Enhän kilpailla halua,
öljytuote markkinoilla,
itsekseni vain halusin,
tulla toimeen tuotoillani
-
Taisi kuitenkin sinappi
olla liikaa Valmetille,
YTY ryökäle räjähti,
kyntökamppeen sieraimissa.