Sivut

maanantai 25. elokuuta 2014

NARTTU


Koitti kohta viikonloppu,
aika kauhea koviksen.
Olin tuota tuumiskellut,
vielä harkinnut vähäsen,
kuinka kaadan kaikki gimmat
kaikia viiksehen vetäsen.
-
Istuin rattiin Lamborghiinin
nahkapenkille pemahdin,
päästin voimat valloillensa,
konit korskeat viritin,
mylvähteli hieno rauta,
suurta vauhtia janosi.
-
Nousi katku asvaltista,
savu sankea kohosi,
kumi luisti perkeleesti,
viiva mustana eteni,
lähtiessäin katsomahan,
noita narttuja kovia
kiiman, kuuman polttamia.
-
Ajoin keskustaan satasta,
näytin mallit mahtimiehen,
jot´ ei kahlitse kamalat
rajotuikset raukkamaiset,
ne on köyhien varalle,
pelokkeena pelkureille.
-
Lambon parkkihin peruutan,
rehvakkaasti retkutellen ,
tulen mestoille menoihin,
pubin suuren saapuville,
sinne hurmaavaan hämyhyn,
nousen baarijakkaralle.
-
Nakkaan rennosti resuten
iloliemen linjakkaasti,
katson gimmoja himolla,
sutturoita silmäelen,
halu palleissa pakotti
nainen täytyy kohta saada.
-
Huomaan pikkusen sivussa,
nurkkapöydän tienovilla,
huoran käytetyn näköisen,
tarkoitukseen verrattoman.
Heitän rennosti hetulat,
nostan naisen nurkastansa,
läpsin korville vähäsen,
pakaroille paukuttelen.
-
Gimma kuumenee kohisten
huohottaapi kiimojansa,
suuta suikkaapi nätisti,
pusun painaa poskelleni.
Sitten löysääpi hamosen,
keikuttelee lanteitansa,
tussu paljaana läheten,
kaataa miehen kanveesille.
-
Temput tempaisen äkisti,
panen huoraa perkeleesti,
kunnes huutaa tuo hetale,
karjuu lailla lahdattavan.
-
Se on pantava pakosta,
aika poika ollaksensa.
-
Äiti huolissaan kotona,
odottavi sielu täynnä
noita huolia pojasta,
rakkaudella kasvatetun,
noilla neuvoilla hyvillä,
miehen mallin maininnoilla

lauantai 23. elokuuta 2014

VALITTAJAT



Sepä suututtaa kovasti
ottaa päästä penteleesti
noijen vanhojen valitus
ikäloppuin ihmettelyt
kuinka huonosti asiat
hommelit on hunnigolla.
-
Ilmaiseksi  täytyis tulla
kaikki palvelut etuina
eläkettä paljon lisää
sekä riemua huvia
että säästyy valtavasti
 rahaa pankkiin pantavaksi
voisi leikkiä rikasta
rahamiesnä keikaella.
-
Rahaa tahtoo rikkahatkin
vanhan vaurauden lisäksi
että saapi jälkikasvu
perinnöistä kinastella                                                                                                                              
sovut särkeä sukuhun
vihaa kantaa katkerata

torstai 21. elokuuta 2014

MOPO



Mopo kiisi tietä myöten
renkaat kuumana savusi,
pakoputki paukahteli,
likasuojatkin rämisi,
takapyörä mutkitellen
ketju löysänä rutisi.
Valot aivan vinksinvonksin,
ovat vaihteetkin sekaisin.
Heikki-pojan koitellessa
maastorallia rajua.
Oli tiessä suuri kuoppa,
kolo kauhea, katala.
Uppos rattaat liejukkohon,
pyörät monttuhun mojahti.
Heikki lensi linnunlailla
ojaan suurehen sukelsi.
Kastui Heikin haalaritkin,
meni saappahat risaksi.
Mopo aivan on hajalla
osat kaikki ympäriinsä.
Heikki huolissaan kovasti
miten saisi korjattua
pappa-Tunturin hyväksi,
mopopyörän ennallensa?
Iskän ainoan ajokin,
kulkuneuvon kunnollisen.
Heikki taivaltaa kotia,
mopon rengas kainalossa.
Täytyy vastata tekonsa,
miettii Heikki huojentuen,
isän ankaran edessä,
Piiska sattuu selkäpiihin,
kasvattavi muistamahan:
Pitää miettiä aluksi
tekojansa tuumaella!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

AJELEN REKKOO


Pikkusen esittelen ommoo ekkoo
oon Mikko Mujunen - ajelen rekkoo
joka viikko mun pittee
kurvaella etelään.
Tavaroeta rahtaan aekalaella
keikkaa heitän makarooni maella
monenlaesta naesta
keikoellani nään-
-
Keikkaa heitän minä tässä nytkin
jännittää vaen ajoneuvon kytkin
jos se kesken matkan
tielle lasahtaa.
Rekkarosvojaki vaanii tiellä
pelottaapi joskus empä kiellä.
mutta tuskin sentään
niihen kynsiin jään.
-
Tiisseli vaen laolaa pellin alla
keikan heitän vaen mä maailmalla
sitten koti Suomeen
pääsen palaamaan
Täällä tahtosin minä olla aena
päevijäni viettää onnekkaena
sitte eläkkeellä
en etelään kusekkaa!

maanantai 11. elokuuta 2014

MUMMO HURJANA



Minua vaivaa ei
herrojen metkut,
nehän nyt tietää
ne vietävän retkut,
ymmärrä eivät
he ihmisen tuskaa
syksyin nauttivat
Lapissa ruskaa.
-
Kalliit on torpat
hienoja juomat,
raskaasti juhlivat
nuo luojan luomat
perseitä olalle
pohjanmaan kautta,
heikoimmat korjaa
Tuonelan lautta.
-
Juhlat vain kiihtyy
maksajan piikkiin
aviokumppani
ei saa nyt kiikkiin,
parit kun uudet
vierelle valitaan
kännissä syvässä
ensiksi halitaan.
-
Sitten jo syrjässä
riisutaan takkia,
kiimassa kovassa
kaivetaan nakkia,
vinkuen halkee
riemujen rieska
kuumana jokainen
suusta käy lieska.
-
Kerran taas loppuu
juhlat nuo jalot
mieleen jo muistuu
kumppanit, talot.
palataan kotiin
hyppelyt salataan
synkeään arkeen
jälleen palataan.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

PEKKA



Pieni Pekka nukkumassa
oli sängyssä somassa.
Kukallisen peitteen alla,
unessa oli syvässä.
Unta katsoi kummallista,
aivan tuntui se todelta.
Oli Pekka Riemumaassa
missä tunnu ei suruja.
Kaikki siellä naurelivat,
kiukkupussitkin hekotti.
Itkuiikat tirskahteli,
kaikki riemuiten remusi.
Oli kaikki kummallista
ihmeellistäkin peräti.
Linnut soitti soittimilla,
rokkibiisin niin retevän.
Solistina lauloi hukka
joiun vaikean vetäisi.
Oli karhu polvellensa
suuren haitarin hakenut.
Kettu soitti ketkutellen
viulun veikeät sävelet.
Suuri hirvi koivillansa
hakkas rumpuja rajusti.
Lehmät lensi taivahalla,
hevoset autoilla ajeli.
Nauru kaikui kaikkialla,
hymy naamassa jokaisen.
Pekka siellä juoksenteli,
muitten lapsien keralla.
Mutta koitti ankeana
aamu harmaa ja sateinen.
Pekka nousi haukotellen
uni mielessä mukava.
-Ehkä joskus kurkistella
Riemumaahan voi unessa?

lauantai 9. elokuuta 2014

BLONDI



Sattui minulle sauma niin suurenmoinen,
siitä teille nyt kertoilla hiukan voinen.
Vain harvalla ovat nämä tuurit moiset,
meikkä tekee, mistä vain puhuvat toiset.
-
Blondi minulle kännyyn kilauttaa:
-Josko sinusta lomalle seuraa saa?
Mersun nokka jo onkin Leville päin,
kyytiin nappaan sinut, ohimennessäin.
-
- Mikäs siinä se minulle passaa niin,
vaikka maailman ääriin mentäisiin.
Pistä vain Mesen kone hyrräämään,
eihän lomille saa mennä yksinään.
-
Niin Leville yhdessä ajeltiin,
sinne jylhiin tunturimaisemiin.
Blondi juttua praatasi tietenkin.
sujuvasti häntä mä kuuntelin.
-
Tultiin Leville tietysti aikoinaan,
matkan pituus ei tuntunut ollenkaan
loistomökkiin tavarat kannettiin,
irtohuulien lennellä annettiin.


Siitä sitten lähdimme etsimään,
paikkaa missä voi ravita itseään,
ruoka maistui, viiniä ryypättiin,
tultiin kohta pikkuisen juovuksiin.


Blondi oli niin kaunis jo huomasin sen
kiinnostui siitä Aslakki jokainen,
aivan jonossa tulevat pokkaamaan,
Blondia näin tahtoen rokkaamaan.


Sehän ei käynyt pirtaani ollenkaan,
että nainen minulta vallataan,
muutaman kerran nyrkkiä heilautin,
pakoon Aslakit helpolla karkoitin.


Siskonpetissä kiltisti nukuttiin,
lomariehaa aamulla jatkettiin,
viikko kului hyvin ilman suksia,
kahvin juontiin käytettiin kuksia.


Paluumatkalla olo on haikeaa,
ystävästä ero on vaikeaa,
mutta tullenee talvia toisia,
jolloin saapi taas Levillä koisia.

perjantai 8. elokuuta 2014

KETKULA



Jussi Jumpero menossa
oli metsätietä pitkin.
Oli lähtenyt kotoa,
ensikerran yksiksensä.
Suuri maisema edessä,
pelko Jussin rintaa raastoi.
Kerran hyppynsä hypähti,
kuunteli ja tutkisteli,
joko harmaana vilahti
sudenturkki männikössä.
Varmaan jossakin kahahti!
Joko jäljillä on kettu?
Jussi Jumpero vapisi,
päänsä työnsi pensaan alle,
joko turma nyt tulisi,
joko hampaat raatelisi?
Taasen rauhoittui toviksi,
kerran loikkaa Jussi-parka.
Kettu Ketkula tulossa
hämäriltä retkiltänsä.
Reppu painava selässä,
kassi suuri kainalossa.
- Minnekkäs pupu menossa,
kunne Jussi kulkemassa?
- Peloittaa mua poloista,
kauhistavat metsän äänet.
Vanhemmat ajoi kotoa,
nyt en tiedä minne mennä!
- Mitäs tuosta nyt murehdit
lähde Jussi seurakseni,
minun luola on mukava,
siellä lämmin ollaksesi.
- Jospa vainoat minua
isä on siitä muistuttanut!
Aina Ketkulaa kavahda
hän vie varmaan surmansuuhun?
-Mitäs turhia murehdit
ystävänä annan sulle
kodin lämpimän, mukavan
kaikinpuolin kunnollisen.
Jussi Jumpero poloinen
otti turvan Ketkulasta,
hyppi nöyrästi perässä
pian saapui luolan suulle.
Kettu Ketkula kumarsi
oven vankan aukaistessa:
- Käyhän kuomani majaani
herra Jussi Jumperoinen,
saavu torppaani sisälle,
tuloruuat valmistamme.
Jussi Jumpero sisälle
astuu pirttiin sotkuisehen,
kettu häijysti hymyillen,
oven nappaa reikelihin.
Jussi Jumpero poloinen
huomaa tulleen narratuksi.
Nauroi Ketkula kamala,
pahoin sattui Jumperoisen,
joutui Ketkulan patahan,
luotti liikaa veijarihin!

torstai 7. elokuuta 2014

ONNENREKKA


Mulla on rekka ja mulla on valta
onnea etsiä voin maailmalta
näin joka hetki maisema vaihtuu
arkiset huolet mielestä haihtuu
-
Mulla on rekka ja mulla on valta
katsella muita korkeammalta
tumpelot henkilöautoja ajaa
pois tieltä joiden taito on vajaa.
-
Mulla on rekka ja mulla on valta
duunini tuntuisi kai paremmalta
jos oisi kesä ja kukkia maassa
voimaa rekassa terhakkaassa.
***
Mutta niin surkea, vanha on peli
tie on liukas ja räntäinen keli
taitoa tarkkuutta paljon kysyy
että rekkani baanalla pysyy.
***
Mulla on rekka ja mulla on valta
onneni etsiä saan  maailmalta
Ehkäpä rekkani onneen ohjaan
osoitteen saan painan tallan pohjaan

keskiviikko 6. elokuuta 2014

RENTTA-ANTTI



Rentta-Antti riekaleinen,
poika orpo ja osaton,
taipaleella yksin kulki,
varjonpuolella vaelsi.
Eipä ollutkaan kotia,
turvapaikkaa poikasella,
nälkä seuranaan mukana,
vilu kulki vierellänsä.
Rentta-Antti kaupungissa
joutui paikkoihin pahoihin,
löysi huumeet, löysi viinan,
tuli tuttavaks´ tupakan.
Kyllä löytyi kumppaneita,
jotka kiellettyyn opasti.
Oli kylmä pakkaspäivä
päivä armoton, viluinen,
Rentta-Antti huumeisena
löytää syötävää yritti.
Käsin kylmin, tunnottomin
penkoi roskalaatikoita.
Rentta-Antti riekaleinen,
sinne jäätyä jämähti
kaatopaikan sokkeloihin,
jätesäkkien lomahan!
Käsi jäätynyt puristi
reikäleivän puolikasta.

maanantai 4. elokuuta 2014

VASTUSTAA


Tänäaamuna oli niin vaikeaa
tätä arkista elämää aloittaa
kaikki asiat tympäisi, hatutti
ukkovarpaani kulmaan satutti.
-
Kynsi halki, varvas on mustana
kivun tunnen suurena tuskana,
huono tuuri aina seuraa perässä
varsinin kun olen huonossa terässä.
-
Kaukokaipuu mun rintaani ahdistaa
jospa kerran Napolin nähdä saa
Taikka sopisi kai mulle Thaimaakin
tiukan tulleen menettelee Saimaakin.
-
Mutta ei tästä jouda mihinkään
ei Luostolle edes hiihtämään,
kukas ehtii talon asiat huolehtiin
jos katoan minä maisemiin.
-
Sisältöähän siitä elämään saan
kun keskityn tarkasti seuraamaan
naapurin rouvaa mun pitää vahtia
ettei hajoa liitto niijen kahtia.
-
Toki tarkasti merkitsen muistiin sen
pihamaalla pyörivän ihmisen
eihän tiedä millä asioilla liikkuvat
kaikki paikat varmasti nuuskivat.
-
Naapurin muija kovin raivostuttaa
kun pikkutunneille mua valvottaa
kai ravintelissä hyppääpi kaiket yöt
vahtimisessa siinä on kovat työt.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

JUSSI



Asui tunran tunturissa,
noilla kairoilla karuilla,
vahva Jussi Jättiläinen,
velho vanttera , vakava.
Siellä luolan ontelossa,
suuren tunturin sisässä.
Jussilla on luolassansa,
vuode valtava, jykevä.
Tuolit puiden korkuisia,
pöytä suuri kuin stadion.
Oli kaikki hirmu suurta,
kissakin niin kuin kirahvi!
Jättiläinen syödessänsä,
popsi suuhunsa sapuskat,
lautasella härkä suuri
itikkalta vain kuvasti.
Mutta Jussi Jättiläinen
oli murheesta sekaisin.
Yksin vietti päivät pitkät,
vaimon puutetta murehti.
Itse Jussi keitot keitti
itse vuoteensa sijasi.
Päätti Jussi Jättiläinen:
-Nyt on tehtävä jotakin!
Vaimon lähden etsimähän,
omaan luolaani emännän!
Sitten kelpaa jättiläisen,
sisässä tunturin elellä.
Harppoi Jussi Jättiläinen
Lapin kairoja kuleksi,
järvet syntyi askelista,
joet syntyivät syvimmät.
Tuli toiseen tunturihin,
Noita Näppärän tapasi.
Noita Näppärä säkätti,
Jussia näin moitiskeli:
-Painu pois mun kartanolta,
kutsumaton jättiläinen!
Liian suuri oot minulle
keskustelu kumppaniksi.
Jussi, Näppärän kopaisi
valtavalle kämmenelle,
sitten pyyteli sanoen:
-Jospa lähtisit minulle
aamupuuron keittäjäksi,
voisit siivota vähäsen
kuntoon luolan puhdistella.
Kovin yksin on ikävä,
pitkää iltaa istuskella.
Noita Näppärä tokaisi:
-Enhän lähde, enkä saavu,
toisen nurkkiin nukkumahan.
Kotona paljonkin parempi,
kuin on vierais vieriskellä.
Sanoi Jussi Jättiläinen:
-Minäpä vien sinut väkisin,
kannan poikki selkosien.
Kotiluolalle talutan,
köytän kiinni kiukkupussin,
oven suljen ristikolla!

Noita Näppärä vetäisi
taikasauvan taskustansa,
sillä Jussia hipaisi,
heilutteli keppiänsä,
toteutti topakat taiat ,
loitsut kaikkein loistavimmat
Jussi alkoikin koveta
kohta kylmäksi kiveksi.
Noita Näppärä, yhäti,
asuu niissä maisemissa
suuren tunturin tykönä.
Jättiläisen vierustalla,
joka aikoinaan olikin,
vahva Jussi Jättiläinen

lauantai 2. elokuuta 2014

UUSI YRITYS

Apijana Roina-Reino oli pitkän aekaa tuosta,
mutta sitten uusi aatos päässä alkoe juosta,
selevästi jottae vikkaa oli luijjuuslaskelmissa,
taas alkoe Reino taevaalle pyrkijä unelmissa.
-
Hän piirteli ja suunnitteli taaskin pitkän aikaa,
Paulan jäkätys ja vaatimukaet kuurolle ny kaekaa,
Reino mennä rymistää omissa maalimoissa,
vaen keskiyöllä nukahetaan Roinaloehen koissa.
-
Taoti vaen yhä pahenee Reino jo ossaa hankkii,
moottorin hankkii suuremman ja isontaapi tankkii,
eipä polliisit kae ratsiassa liene taevahalla,
ja satelliitit eksyttää mutkalla muutamalla.
-
On RoenaReinon lentomopo valamis tuota pikkaa,
kaekki on hyvin hanskassa ei laskelmissa vikkaa,
on kaekki paekat vahavistettu, silitetty kolot.
ja kuskilla on kappiinissa tosi makeet olot.
-
Jo Reino polokee mopuaan vaen ei se etes luppaa,
Reinolla paeneet kohuaa ja vilikaseepi tuppaa,
Paola akkunassa vahissa ja heristellee nyrkkii,
Reino lentomoposa taas tallin sissään tyrkkii.

perjantai 1. elokuuta 2014

KUUMATAALLOT

Hyvää syksyä rakkaat siskot
moneen suuntaan on vieneet kiskot
usein on pyörinyt kumikin alla
kun on pyörinyt maailmalla.
-
Vielä tallella on reipas mieli
suussa on terävä, suulas kieli
pannaanko jälleen riimiä ruutuun
vai joko alkanut paikat puutuun.
-
Paljon on virrannut Vantaassa vettä
ilman pienintä viihdykettä
jospa hiukkasen huvitellaan
kuumuutta latataan  hellaan!
-
Sopiiko sinulle tuollainen tuuma
hellan ääressä on liian kuuma
viilentyy veret kun viuhahtellaan
alatko sinä kanssani pellaan?
-
Vaikka on syksy heitetään vaatteet
otetaan omiksi nudisti aatteet
tissit jos roikkuu mitä se haittaa
kunhan syksykin kuumalta maittaa.
-
Lämpimätaallot ne mummoa kuskaa
kun yläpäässä aivot jo fuskaa
Nautitaan vielä kun on meillä aikaa
kirkonkellot ei meille vielä kaikaa.