Sivut

tiistai 30. syyskuuta 2014

SYKSY



Syksy lämpimät nujersi
pitkän päivän piilotteli
vastalahjaksi jakeli
hämärää ja sadesäätä
kuuraan maiseman veteli
räntää myöskin rätkytteli.
-
Kylmä hiipivi kamala
aitovieriin viekkahasti
kaataa kukkaset kedolla
maalaa lehdet kirjavaiset
muuttaa maiseman äkisti
kuolo hiipii kantapäillä.
-
Luonto hiljenee - tajuten
poissa lämpö lähtenynnä
suven lämpimät lopussa
kauniit päivät päättyneinä
tullut kylmyyttä tilalle
myrskytuulen vaikerrusta.
-
Syksyn synkeän lomassa
itseään voi lohdutella
hetken kestävi pimeä
kohta jälleen valkeana
hohtaa korkeat kinokset
talven tullessa takaisin!
‎28.‎9.‎2014

maanantai 29. syyskuuta 2014

KUKKA

Vielä peitti peltoja hanki , jää
vielä viimaiset vihurit kulki.
Minä kaipasin kovasti ystävää,
joka ois tuonut tunteensa julki.
Mutta hyiset viimat vain vinkuivat
ja myrkyiset tuulet riehuivat.


Minä katselin pihalle yksinäin,
näin hangesta nousevan kukan.
Minä annoin sen hiljaa isota,
ja nauttia sydänrukan.
Sitä pohjoisen tuulilta suojelin,
sitä kämmenen sujassa lämmitin.


Minun jäätyneen sieluni sulamaan,
oli saanut tuo ihana kukka.
Kevään lempeän tuulen vihdoinkin,
sai tuntea minunkin sydänrukka.
Kukka lämpöä hehkui ja poltti niin,
että luulin tulleeni taivaisiin.


Mutta tuulipa kääntyi pohjoiseen,
se toisi yöllä pakkasen, hallan.
Suuri pelko oli jo sielussain,
silloin saanut jo mahdin ja vallan.
Minä kukkaa suojasin, peittelin.
peloissain sille hyvästiä, heittelin.


Kun aamulla riensin ikkunaan,
näin kukkani lakastuneen.
En olisi saanut milloinkaan,
sitä jättää ja vaipua uneen.
Nyt mä itken kukkani kuolemaa,
niin kaunista en nähdä koskaan saa

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

KAIPUU

Oi kuinka mä kaipaan läheisyyttä,
sitä syvintä, parhainta ystävyyttä.
Joka tuntuisi syvällä rinnassa silloin,
kun tarvitsen lämpöä, hellyyttä milloin.


Oi miksi on niin vähän kohtalo suonut,
rakkautta ja lämpöä minulle tuonut.
Toisten riemua syrjästä oo seurannut,
niin paljon itsekkin myös halunnut.


Oi mistä mä löytäisin lämpöä vähän,
kohmetun ja palellun viimaan tähän.
Sen tunnen jo rintaani hyytää halla,
kuoleeko kaikki tunteeni paleltumalla.


Oi missä on minulle lämpöinen syli,
jossa hengissä päästä voin surujen yli.
Missä sykkii se sydän lämpöinen,
joka on mulle rakas ja läheinen.


Oi milloin mä pääsen lähelle toista,
pääsen nauttimaan onnenpisaroista.
Lähelle joka sulattaa rintani jään,
tuoden sisällein ihanan kesäsään.

lauantai 27. syyskuuta 2014

LAIVA



Lipui venhe vettä pitkin
pursi aalloilla yleni
purjeet puhtaanvalkoisina
hohti kauaksi kadoten
minne venho kiitämässä
mihin paatti nyt hävisi.'
-
Joka päivä kumma paatti
aina aalloilla  kohosi
keikkui hetken aallokossa
kunnes kuohuihin katosi
purjeet pulleana aina
matkan seilasi somasti.
-
Oli tuossa katsojia
monen sortin selvitystä
toinen toistansa paremmin
pohdiskeli merkitystä
jopa maailmanlopusta
monet muorit kauhisteli.
***
Moni peljäten kyseli
laivan kumman kulkemista
aallonharjalla soluen
aavan suuren  tietämillä
siellä lieneekin yhäti
kumastelun kantimena.

perjantai 26. syyskuuta 2014

MUISTIKUVA

Luonto lempeä lepäsi
kesäpäivää paistatteli
tuuli lempeä hyväili
ihon pintaa mieluisasti
lehdet haavassa havisi
värähteli veikeästi
kuusen huumaava humina
kertoi mulle juttujansa
olin metsässä menossa
noille marjamaisemille.
-
Puro pienoinen solisi
veden virman vieriessä
kiire valtava johonkin
ehkä merten mainikeihin
sinne laajoihin vesihin
joukkoon kuohujen komeiden.
-
Mikä konsertti suloinen
kaikui metsänsiimeksestä
sievä piipitys sirinä
kuului kauas kaikkialle
kilvan kertoivat tarinat
muiden maiden maisemista
sekä laulellen ylisti
kesäpäivän kauneutta
siitä kiitoksen sanoivat'
Luojallensa laulelivat.

torstai 25. syyskuuta 2014

SAATANA

Oli enkeli lähtenyt juhlimaan,
niin valkeina siipensä hohti.
Sydän pamppaillen hiljaa lähestyi,
tuota huvipaikkaa kohti.
Kultaiset oli kiharat valtoimenaan,
sädekehä loisteli kutreissaan.


Iloisena enkeli tanssien vaan
iloansa muillekin jakoi.
Paholainen mustassa turkissaan,
jo pirun keinoja tummia takoi.
Puki itsensä hienoihin vaatteisiin,
hohtavaiseen silkkiin ja samettiin.


Paholainen tanssiin jo kumarsi,
kovin komealta näytti hän aivan.
Sarvet tarkkaan oli se piilottanut,
nähnyt siinä on suuren vaivan.
Enkeliä hän palvoi ja liehakoi,
tämä vastustaa sitä ei kauan voi.


Oli enkelin siivet hohtavat,
alkaneet käydä tummemmaksi.
Sädekehä, kirkaan hohtava,
muuttunut oli rumemmaksi.
Mutta enkelinsilmät ne loistivat,
kuin taivaalla tähdet tuikkivat.


Paholainen vain yhä tanssitti,
enkeliä niin ahkerasti.
Ei enkeli tiennyt ollenkaan,
että katuisi katkerasti.
Hän huomasi vain miehen uljaan niin,
vaipui täysin hän onnenunelmiin.


Kotimatkalla sitten paholainen,
sen oikean karvansa näytti.
Lokaan polki hän valkean enkelin,
riettaasti häntä hyväkseen käytti.
Sammui loiste kirkkaitten silmien,
ilo pois valui kyynelin, nyyhkien.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

RAJUILMA

Voi kuinka nyt myrsky pauhaa,
kuinka iskevät salamat.
Kuinka raunioksi palaa,
minun uljahat unelmat.
Rajuilma sielussani,
tunteen puita taivuttaa.
Ja tunnen sen sisälläni
kun herkimmät katkeaa.


Oli ollut aivan tyyntä oli ollut pouta sää.
Jostain kaukaa kuitenkin kuulin,
rajun ukkosen jyrinää.
Paistoi aurinko rintaani lämpöä toi.
Ja mun sieluni rikkirevitty
taas onnesta unelmoi.


Sen huomasin se on jo lähellä.
Tummat pilvet auringon peittää.
Kohta rajusti tuulee ja salamoi
ja pilvet sadetta heittää
Minä koetan sateelta piiloutua,
rajuilmalta turvaan suojautua.


Minä katsoin alta katoksen
kun myrsky riehui ja raastoi.
Se kaikki valtavat voimat
tuohon taistohon julmaan haastoi.
Meni sekaisin sieluni maisemat,
pysyi paikoillaan tunteet, vain vahvimmat.


Ei aitoa rakkautta kaada myrskyt,
vaan se kestää iäti pahimmat tyrskyt.
Myrskyn jälkeen kohta huomaan sen
oli sielussain tyyntä ja rauhaa.
Vain jostakin hiljaa kauempaa
vielä kuuluu kun myrsky pauhaa.


Nyt kasvua uutta odotan
uudet siemenet sielussa itää.
Näin kun tunteeni uudet kasvavat,
ne aion myös hengissä pitää.

tiistai 23. syyskuuta 2014

NIITYLLÄ

Menin etsimään niitylle kukkia,
näin horsmia, apiloita
Niittyleinikkien joukossa
oli päivänkakkaroita.
Kukat huumasi minua tuoksullaan,
ja kutsuivat minua luokseen vaan.


Minä katsoin kauan ja ihailin.
minkä niistä mä raaskisin taittaa
Tuonne tupani pienelle pöydälle,
vanhaan hopeamaljaan laittaa.
Mutta pelkäsin, jos kukka lakastuu.
maljakossa yksinään surkastuu.


Siinä kumarruin kukkia haistelin
oli syömmeni hellyyttä täynnä.
Ruiskukkaa katselin hellien,
näin taivaansineä siinä.
Ei varmaan se sopisi maljakkoon,
eikä mikään muukaan, siitä varma oon.


Minä lähdin niityltä mietteissäin,
päätin että en kukkia taita.
Enkä maljakkoon enää milloinkaan,
noita villejä kukkia laita.
Ne vapaina aikansa kukkikoot,
ja niittyjä kesäisin hallitkoot.#

maanantai 22. syyskuuta 2014

AITTA


Näen maalaistalon pihamaan,
joka kerran ennen loistossaan,
Henki vilkasta touhua, elämää
nyt en yhtäkään ihmistä siellä nää.
'
Vanha aitta nurkin lahonnein,
säänpieksemin hirsin haljennein.
Seissyt pihapiirissä paikallaan,
vuosisatoja nyt jo kallellaan.
'
On myrskyt repineet katon sen,
tuuliviiri aivan ruosteinen.
Enää tuulien mukaan se käänny ei
myrsky kauan sitten jo pyrstön vei.
'
Vanhan aitan ovi repsottaa
siitä lunta sisään tuiskuttaa.
On sisällä laarit lahonneet
ja lattiat alas vajonneet.
'
Punamaalit on seinistä häipyneet
vuorilaudat valkoiset särkyneet.
Eikö vanha huoltoa kaipaakkaan,
sitä mielessäni jään pohtimaan.
'
Aitta vanha muistelee vaieten
noita päiviä menneitten aikojen.
Takaisin eivät palaa milloinkaan
aikanaan painuu kaikki unholaan.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

VENE



On venhe tuo virtaa seilannut,
vuosikausia vakaasti aivan.
Vaikka pieni se on niin kuitenkin,
sama tehtävä sillä, kuin laivan.
Päästä suurelle selälle, toive sen on,
mutt´hyökyaalloissa onko se turvaton?


Keula pystyssä venho koettikin,
virran pienen aalloissa näyttää.
Kyllä tarpeen tullessa pienikin,
suuremman aluksen paikan täyttää.
Teki mieli sen ulapalle niin,
että vaipui se useinkin unelmiin.


Siellä suurella selällä näyttäisin,
kuinka voin suuret aallot voittaa.
Kyllä pienikin aalloissa etenee,
kun virheittä seilata koittaa.
Hyökyaaltokaan ei mua kaataa voi,
näin venhe tuo niin pieni unelmoi.


Oli kiinnitysköysi tuo katkennut,
venhe lähtikin kohden merta.
Koskaan ennen merta ei nähnyt lain,
tämä ensimmäinen on kerta.
Keula pystyssä kuitenkin eteenpäin,
haave sen on täyttynyt yllättäin.


Valtameri on kuitenkin armoton,
kohta aallot lyö laidan yli.
Vielä muutama kerta ja odottaa
sitä rauhaisa meren syli.
Vaikka pinnalla meren myrskyää,
pinnanalla on rauhaa syvempää.


Vene pieni tuo tiesi sisällään,
on viimein täyttyneet haaveet,
Valtamerelle pääsi hän viimeinkin,
täyttyi kaikki unelmat, toiveet.
Päämääränsä viimein kun saavuttaa,
kukaan ei voisi toivoa parempaa?

lauantai 20. syyskuuta 2014

HÄKKILINTU



Häkin orrella pienoinen lintu kiikkuu,
vaikka vanki se on niin laulaa vaan.
Mitä pienessä päässä oikein liikkuu,
aavista en tuota mä ollenkaan
Miten noin voi riemukkaasti laulaa.
vaikka ahdistus puristaa rintaa ja kaulaa.


Mistä löytyy riemua vangin rintaan,
mistä voimaa, uskoa tulevaan.
Mistä nousee ilo lähelle, pintaan,
surematta suruja ollenkaan.
Yhä kauniimmat soinnut täyttää huoneen
näyttää laulajalle , laulu vapauden suoneen.


Kauniit sävelet ristikot rikkoa voi,
kaataa muurit ja aukaista ukset,
Sitä kauniimmin laulajan laulu soi,
kun tuntee sielussaan tuntemukset.
Jokainen sävel sielua koskettaa,
laulaen vanki itsensä vapauttaa.

perjantai 19. syyskuuta 2014

KEVÄÄSEEN



Niin kauan kestivät pakkassäät,
pohjan puhurit ylläni kulki.
Minä kasvojain viimalta suojelin,
surunsumu silmäni sulki.
Talvi piteli minua vallassaan,
jääti minut paksulla roudallaan.
-
Minä kuljin suojaa etsien,
nostin puseronkauluksen pystyyn
Mutta korvissain viimat vinkui vaan,
enhän kyennyt ystävystyyn.
Sokein silmin vain kuljin eteenpäin,
kun lämpöä tunsin yllättäin.
-
Minä seisahduin siihen ja empien,
käden kohmeisen poskellein nostin.
Minä tunsin lämmön, en kuitenkaan
tienyt mistäpäin lämpöä tunsin.
Minä katselin suuntaan jokaiseen,
maahan katsonut en, kevät loskaiseen.
-
Sillon huomasin katseesi lämpöisen,
se jostain kaukaa luokseni loisti.
Kylmän tunteen, viiman ja pakkasen
lämpö sen minun rinnasta poisti.
Minä katsoin, katsoin ja katsoin vaan,
jopa rupesi rintani sulamaan.
-
Minä tiedän nyt on jossakin,
mulla ystävä joka muistaa.
Kevään tuulet lempeät sielustain,
kuivuneet oksat alas puistaa.
Syömessäin uusi kevät nyt koittaa saa,
ja kesää vehreään, kohta vaeltaa

torstai 18. syyskuuta 2014

SYKSY


Syksyn värikkäät lehdet peittää
metsänpolkua mutkaisaa,
pilvet sadekuuron heittää
kulkuni on verkkaisaa.
Mietin kuinka ,kerran taasen, kaikki kaunis katoaa,
kevään tullessa taas luonto, eloon uuteen puhkeaa.
-
Jo on kuurassa varjon puolla,
nuo mättäät ja kannokot..
Ja poimiaa oottaa suolla,
punahehkuvat karpalot.
Lumi kohta ne jälleen peittää, alle vaipan valkean
kun taivas lumen heittää, ylle pehmeän , untuvan.
-
Ovat heittäneet lehtipuutkin,
jo pukunsa värikkäät.
Enää oksiaan koristavankin.
lehden kirjavan, muutaman näät.
Kuin koukkuiset oksasormet syksytuulta tavoittaa,
tuntu metsässä autio aivan, tuuli kuoloa valittaa.
-
Mutta vain hetken pimeys kestää,
valo voittaa taas pimeyten.
Eikä mikään voi sitä estää,
lämpö voittavi kylmyyden.
Vuodenajat vaihtelullaan, antaa väriä elämään.
Taas uutena, uutena aivan, minä kevään jälleen nään.

tiistai 16. syyskuuta 2014

KYLMENEVÄÄ



Iltaan päivä painumassa
valo valkea menossa
tuonne maille tummuville
syliin syksyisten sateiden
sinne synkkiin syövereihin
luolan harmajan perälle.
-
Syksy tumma saapumassa
kanssa kalpean kaverin
kuuraparran paukkuvaisen
kylmän kalsean keralla
viimaveikon vallattoman
tuulen tuikean perässä.
-
Nujerti jo kaiken kasvun
kaiken vihreän hävitti
pisti routaan rantapellot
jäähän jängätkin jämäytti
kolisteli nurkkapielet
koukkusormilla kovetti.
-
Tuli kohta talventuiskut
paha pohjoisenmyräkkä
peitti pellot pehmeästi
uneen maiseman nukutti
kattoi kankaat kattavasti
mäet vahvasti kinosti
veti kaiken valkeaksi
talven saatteli todeksi.

maanantai 15. syyskuuta 2014

HELSINGISSÄ



Siellä herrain Helsingissä
paljon kummempi elellä
aina hoito saatavissa
kaikki palkoilla hyvillä
mannaa tippuu taivahalta
suuhun pursuaa hunaja.
-
Siellä herrain Helsingissä
onpa tyrkyllä rahoja
satasia saatanasti
kolikoitakin kosolti
tavaraakin mielinmäärin
herkkuruokaakin hitosti.
-
Siellä herrain Helsingissä
onpa tarjolla huveja
ooperat on oivalliset
taatut nautinnot nopeat
teatterit kaikenlaiset
huvipuistotkin hupaisat.
-
Siellä herrain Helsingissä
homma hanskassa hyvässä
aurinkokin paistaa aina
tuulet lempeät tulevi
kesä pitkä kelvollinen
suvi lämmin ja suloinen.
-
Täällä raukoilla rajoilla
eipä paista eipä helli
eipä lämmöstä läkähdä
Tuiskut tuimat tuttavina
pitkät pakkaset pahimmat
viimat naamaa viiltämässä
jäätää jäykäksi jäsenet.
-
Siellä herrain Helsingissä
onpa helppoa elellä
kateus ei rintaa raasta
kiukku kauhea kalua
eikä kaipaa kummempata
kaikki on pirun hyvästi.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

LEVIJÄÄ



Kuulkaa siskot Mummon huolta
läskit kasvaa kahtapuolta
perse  leveneepi yhä
olipa arki taikka pyhä.
-
Mutta kuinka itseään helliä
pitää nälässä vuoteella kelliä
jos en lainkaan suklaata suuhun paa
kaupat varmasti konkurssiin romahtaa.
-
Entäpä sitten vaatekauppiaat
jäävät myymättä asusteet arvokkaat
entiset kun sopivat monta vuotta
mekon uusuminen siis aivan suotta.
-
Muutenkin pyörät kaikki seisahtaa
kun kauppa ei mitään myydyksi saa
Tänään tyhjennin kolme suklaarasiaa
mutta huomenna täytyy jo laihduttaa.

lauantai 13. syyskuuta 2014

HÄNTÄHEIKKI



Oli Väinämö vakava
tuumiskellut mielessänsä,
noita konsteja kovia
joilla naisen saalistaisi,
kesän kuumimman ajaksi,
hellepäiväin viihdykkeeksi,
kesäkissaksi mökille,
kaveriksi reissunpäälle.
Mietti Väinämö kahesti,
kolmestikkin laskeskeli,
mikä hommassa hyväksi,
asiassa kunniaksi?
Miten nappaisi napakan,
sorjan naisen vierellensä!
Blondi olla sen pitäisi,
kultakutri kaunokainen.
Oli Väinämö varannut
Mersun kauniin kaaraksensa,
auton syötiksi sopivan,
vieheeksi näin viehkeimmille
naisenpuolille somille,
kainaloisille kanoille.
Soitti Väinämö kamulle
kuuluisalle koinarille,
miten parhaiten pitäisi,
ansat varmat varmistella,
että saalista somaista,
pyydyksehen pyörähtäisi.
Antoi neuvonsa nerokas
häntäheikki Häntälästä,
ohjeen oikean, pätevän,
tieten tehtyn Väinämölle,
neuvon tolkun ja totisen,
uunot josta mielessänsä
päivähaaveita näkevät,
keskenänsä haastelevat.
Nuoret poikaset poloiset
eivät koskaan kuulle moista,
noista keinoista hyvistä,
konsteista niin koetelluista.
Ne on konsteja kovia,
tosi miesten meinailuja!
Tehty veikoille koville,
partasuille suunniteltu,
noille vankoille pojille,
oman tiensä kulkijoille.
- Kunnon konsti on sinappi,
mainosteli häntäläinen
- tahna tärkeä, kätevä,
auttaa tinka tunnelmassa,
sitä paksusti sivele,
huuliin, myöskin vartalolle,
silloin hormonit heräävät,
tunteet pintaan paukahtavat.
Iski Väinämö vasiten
blondin kauniin kaarahansa,
senpä kyyditsi mökille,
kesäpaikkaan keinotteli,
mirrin muhkean, mukavan,
kesäkissan kunnollisen.
Kohta käytihin taloksi,
lämmitettiin rantasauna,
konstin Väinämö salasi,
yllätystä suunnitteli,
saunaan saatteli putelin,
pisti pullon piilohonsa.
Kiihtyi Väinämö vähäsen,
haaveili näin hehkutellen,
kohta syttyvät sypäkät,
kesän kuuman huippuhetket,
hommat hanskassa hyvästi,
sopivasti sormikkaissa.
Siitä saunahan menivat,
lautehille leppoisasti
vierivierehen visusti,
kylkikylkeen kyyristellen,
kumpikin ihan alasti
tunnelma tosi totinen.
Johan Väinämö hamusi,
putellia piilostansa,
kourahansa keinotteli,
tahnaa kuumaa ja tulista,
lautehilla lämmennyttä.
Läiskää selkähän misukan,
sinappia kourallisen,
kohta roihahtaa rajusti
lemmenliekki leiskumahan.
Mutta kirkaisee misukka,
kiljahtelee kaunokainen,
hyppää hetkessä pihalle,
kartanolle kaikkoaapi,
samaa kyytiä kylille,
hyvästiä heittämättä.
Vaisu Väinämö väkisin
aattelee jo mielessänsä
taisi huijata hyväkäs
häntäheikki Häntälästä.
Yksin saunoa pitikin
itse pestä kulkusensa.

perjantai 12. syyskuuta 2014

SINAPPIA



Tumppi tuumi tuikeana,
aivan äksynä ähisi,
syömisien kehnoutta,
ruuan puutetta rutisi,
valui kuola kielen päästä,
lima leuassa levisi.
Kesäkeitto herkullinen,
maukas, suolainen sakea,
tuotiin siihen nälkäiselle,
vielä höystöillä hyvillä,
voita kellui keitoksessa,
rasva pinnalla pihisi.
Eipä kelvannut kamulle,
kesäkeitto taiten tehty,
maahan lautasen latasi,
ketoon polki kengällänsä,
saatti saappaalla sapuskan
muurahaisten murkinaksi.
Miespä karjahti kovemmin,
lausahteli laatuisimmat,
voimaloitsunsa vakavat,
kirouksensa kauhehimmat,
taivas synkkeni syväksi,
ruosteen ruskeen karvaiseksi.
Tumppi makkaraa halusi,
Wilhelmiä vierellensä,
lihansyöjää niin himotti
paistit pistää liiveihinsä.
Tuotiin makkarapaketti,
varmatuote tuhdinlainen,
kovin näyttikin hyvältä,
maukkaalta ja mainiolta.
Aivan herkkua himotti,
vesi vieri kielen päällä.
Tumppi käänsi ja käpälöi,
pötkylöitä paisutteli,
niitä haistoi ja näpisti,
katseensa loi luimistavan,
kiroten pian ärähti:
- Kyllä lihhaa on eholla,
mutta missä on sinappi?
Emännät jo hermostuen,
toivat litkuja monia,
ulkomaista, maistuvaista,
"kahta vaihda en", Turusta.
Pullot Tumppi tutkisteli,
niitä testasi, ravisti,
sipaisipa kainaloihin.
Eihän kelvanneet tökötit,
kaverille ronkelille,
liian mietoja mokomat,
lasten litkut laimeahkot!
Vesilintua livautti
sinapeilla simppeleillä.
Pulma vaikea pelotti,
mistä mausteet murkinalle,
grillilenkille lokoisat,
kyytipoijat kunnolliset.
Tumppi tuskaansa tupisi,
vatsaa väänsi vietävästi,
kovin rinnassa närästi ,
kurkunpäässä kuohahteli.
Silloin paikalle patikoi,
Laihon Väinö virnistellen,
pullon salkustaan vetäisi,
Tumpille sen tarjotteli,
antoi ohjeita lisäksi,
tulisuutta varmisteli.
Tumppi pullosta puristi
sinappia makkaralle,
kohta suuhunsa sutaisi
annoksen niin herkullisen,
suu jo läyryynsä levisi,
kipunoita silmät iski.
Haukkas kerran, kohta toisen,
pian koitti kolmannenkin,
höyry korvista kohosi,
savu sievä sieraimista,
johan veikkonen sanovi:
- Voehan Väinämö vakahin,
kylläpä nyt tuurit lykkäs,
tämä varmasti parasta
mitä lienee maustehia,
anna laatikko minulle,
herkkua näin hervotonta.!
Väinö viisaana hymyili,
silmiänsä vilkutteli:
- Maku nautinnon tekevi,
YTY, herkun makkarasta!

torstai 11. syyskuuta 2014

VÄINÖ

Väinö Laiho mielessänsä
mietti syntyjä syviä,
ihmetteli, laskeskeli,
sen jo selväksi havaitsi:
- Liian paljon tuotoksesta
menee sheikkien hyväksi,
täytyy tässä suunnitella,
jotain hienompaa tilalle.
-
Väinö Laiho sen havaitsi,
makkaroita syödessänsä:
Ratkaisuhan on sinappi,
siitä öljyt Valmetille,
sekä Mersulle mehevät,
kulkuliemet kunnolliset.
-
Otti Väinö siemeniä,
suuren vakkasen valitsi,
pisti toimeen tuumailunsa,
teki, eikä vain puhunut.
Jopa kasvoikin komea
sinapista pelto kaunis,
tuli siementä somasti,
puristimen purtavaksi.
-
Kulki teitänsä omia,
polkuja niin mutkikkaita,
kohta mietitty puristin,
Uusi Sampo saavutettu.
-    
Väinö naureli hymyten,
kultavirran vieriessä:
- Nytpä loppuivat lopulta,
arabeitten ahdistelut,
pelto kasvattaa kotona,
menoliemet mahtavasti.
joka pirttiin vain puristin,
loppuu mahti Hassanien.
-
Väinö vonkasi vähäsen,
öljyänsä seisotteli,
kohta Valmettiin valeli,
mersun tankiin tarjotteli.
-
Sitten testattiin lujasti,
tehtiin töitä jatkuvasti,
koneet kunnolla pelitti,
munkinrasvan kirratessa,
voimaa riitti ja nopeutta,
 näytti näppärältä.
-
Mutta sattuma satutti,
Mersu ruostui ruttanaksi,
loppui pellit ja lopulta
päättyi Mersulla tarina.
-
Vielä Valmetti pelitti,
auraa kiskoi ketterästi,
vähän kuitenkin savutti,
öljy lensi putken päästä,
-
Väinö tuota jo valitti,
oireet kertoi kummalliset,
joko Valmetti pilalla,
saanut ruokamyrkytyksen?
-
Kevät kynnöille kykeni
vielä Valmet vaikeroiden,
kovin mongersi mahassa,
köhähteli käännöksissä.
--
Sitten äkkiä pamahti,
ilma täynnä tarviketta,
vieri männätkin mäellä,
sylinterit särjettynä,
mutka-akseli makasi
risukossa runneltuna.
-
Väinö itki ja kirosi:
- Voihan kurja Bin Lateni,
miksi laitoít latauksesi,
panit pommisi pahimman,
Valmettini vaurioksi!
Oli kostosi kavala,
liian tuhti tuomiosi,
teit kai terrori tekosi,
vihan vimmassa pahassa.
Enhän kilpailla halua,
öljytuote markkinoilla,
itsekseni vain halusin,
tulla toimeen tuotoillani
-
Taisi kuitenkin sinappi
olla liikaa Valmetille,
YTY ryökäle räjähti,
kyntökamppeen sieraimissa.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

VILJO



Se on Viljo Viljaäijä,
tinkimätön tarkkailia,
vahtii päivin, vahtii öisin,
vahtii vieläpä välillä,
tarkastikin tutkaileepi,
josko leikataan tukea,
taikka muitakin rahoja,
tissinkoittajan hyväksi,
lenmänpaskan pinkkarille.
Viljo istui ja ärisi
kun ei koidu lypsäjälle
mitään vastusta vasiten,
tuolle tissinkoittajalle,
luuserille pohjalaisen.
Näyttää kulkevan kovasti,
mersuilla vaan mahtailevat,
kaksi seisovi pihalla,
muuan Volvokin varana.
Viljo huokaa katkerana:
-Minä poika niin poloinen,
olen kaikien hyljeksimä,
aivan onneton olio,
muitten kaltoin kohtelema.
Jalta autona minulla,
sekin aivan arvaamaton,
aina paljonkin hinailla,
pitkät matkat työnneskellä.
Silloin kalkattaa puhelin
Viljo nostaa kuuloketta:
-Naapuri, tämä napakka,
ikävä on tässä mulla!
Jospa tunniksi tulisit
kahvit vahvat kaatelisin,
vielä pullaakin, varaksi
pipareita pussillisen.
Ukko ärjyvi kotona,
murjottaapi muikejana.
Toisit riemua tupahan,
hyvää mieltä sieluhuni.
Kovin oot sinä ihana
aivan meikän mielitietty.
Viljo hämmästyy vähäsen
sanoo sitten sössötellen:
-Tottakai minä haluan
kylään tulla kaikitenkin,
sinne yhdessä pykäämme
solun uuden viljaliiton.
Jaltaan hyppään mä äkisti
jos se vaikka käynnistyisi?

maanantai 8. syyskuuta 2014

SINIPIIAT



Ilta katsoi kuusen alta
hienon verhonsa levitti
sievän hunnun kaikkialle
päivän varjoihin vajotti
säteet kirkkaat sammutellen.
Metsäiselle aukiolle
saapui mörköä kaheksan,
kaksi suurta vanhempia
lasta kuusikin mukana.
Alkavat näin peikko tanssin
hännät heiluivat mukana.
Sinipiiat sipsutteli,
auringon sulosäteissä
meni syrjään peikkoperhe
katsoi keijujen iloa.
Keveästi keinahteli
keijut tanssissa somasti
päivän viime hetken myötä
hämyyn pensaiden katosi.
Peikot alkoi hurjan polkan
ilta metsässä pimeni
ilo kaikui kaikkialle
peikot riemunsa repäisi,
kun on mennyt päivän kirkkaus
joka silmiä sokaisi.
Aamuun asti jatkui tanssi
kunnes päivä taas palasi.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

TOSSU



-Tahdon ystävän minäkin,
huokaa vanha aamutossu.
Oli hukkunut kaveri,
samanlainen tossu toinen .
Siellä nurkassa komeron
oli syytä mietiskellä,
aamutossulla risalla,
tarpeetonna hyljätyllä.
Nappisilmiään siristi,
pimeässä kuulosteli
onko toisia lähellä,
yksinänsä vartoomassa.
Kuului hiljainen kahina,
likellä on varmaan toinen?
Tossu hyppäsi vähäsen
äänen suuntaan suunnisteli.
Tanssikenkä tuo koroton,
oli yhtä yksinäinen.
Tunsi poskella hipaisun,
kovin tuntui pehmeältä!
Risat toisiinsa rakastui,
hempeästi suutelivat.
Loppui tossulla ikävä,
kaverin sai rinnallensa.

lauantai 6. syyskuuta 2014

KAMALAA



Aika kauhea kamala
parhaillaan lie soljumassa
joka puolella sotivat
sotahullut tappelevat
ilman sääliä panevat
kaikki paikat pirstaleiksi
sekä tappajan himossa
surmaa lapset pienokaiset
naiset raiskaavat rajusti
 pedon lailla raatelevat.
-
Aika katsoa kahesti
kolmastikin silmäellä
miten murskata mokomat
sotahullut hurjanlaiset
heidät riisua aseista
rauhantöihin houkutella
-
Tehdä täytyisi jotakin
tykit muuttaa hyytelöksi
putket uhkaavat tuhota
maata kohti tähtäämähän
taikka vieläkin enemmän
putket muuttaa kyntimiksi.
-
Siinä haastetta kovasti
monellekin mahtajalle
muuttaa toiseksi asenne
sotahulluus muutettava
ajatuksiksi hyviksi
mietinnöiksi mainioksi.

torstai 4. syyskuuta 2014

TYYTYVÄINEN



Tämä rekkani ei ole aivan uus
runkopalkit taottiin jo tammikuus
puskurit ei ole tehty pellistä
eikä renkaat makaroonivellistä.
***
Moottori käy - kuten sydän tykyttää
kilometrit mutkaisetkin taakse jää
Tiisseli niin kotoisasti nakuttaa
että rintaan hyvän tunteen siitä saa.
***
Tämä lasti se vietävä on perille
kilometrit monet käärittävä kerille
Sitten vapaa-ajalle voi hetkiseksi heitellä
rekkamiehen hellästi noin punkkaan peitellä.
***
Arki koittaa - uutta keikkaa putkeen vaan
hommastani toki tyydytystä paljon saan.
Tässä työssä tosimiestä aina tarvitaan
haastettakin monenlaista itsellensä saan

tiistai 2. syyskuuta 2014

PALKAT



Siellä suuressa talossa,
eduskunnan käytävillä,
edusmiehemme  ajavat,
muka meidän pulmiamme.
Tositarmolla peräti,
huoli suuri sielussansa.
Vaalin jälkeen jo kävivät
kovaa kiistaa  keskenänsä,
mitä puutteita pitäisi,
kohdallensa korjaella.
Että saataisiin hyväksi,
olot aivan kohdallensa..
Juotiin kahvia kovasti ,
keppanata nautittihin,
velihengessä hyvässä ,
porukassa haasteltihin.
Pian päästiinkin jyvälle,
saman tuuman tuntumahan.
Sossu hoksasi kamalan,
palkkakuopan ammottavan,
aivan silmäinsä edessä,
itse sinne sortumassa.
Johan tuohon on pätevä,
konsti keino keksittävä.
Johan tuon sanoiksi virkki:
-Kuulkaahan hyvät toverit,
arvoisimmat aateveljet,
Kokomustat ja Kepulit,
Vihreät ja Kommaritkin,
kaikki parhaimmat kaverit.
naisetkin mukaan lukien.
Huoli mulla on kovasti,
meidän palkan pienuudesta.
Mihin riittää se mokoma?
Palkka niin perin  mitätön
Aivan saa tätä hävetä,
nolona näin notkahdella.
Johan huomasi toverit,
innostuivat veljet ,siskot,
lisäillä rahaa  pitäisi,
palkka paljon korkeemmalle.
Että jaksaisi jalosti,
koko kansaa  puolustella.
Puhuttihin, purnattihin,
rahakuumeessa kovassa.
saalistuksen saamisissa,.
huumassa oman himonsa.
Kaikki huutaa hurmiossa:
Rahat riittävät hyvästi!