Sivut

perjantai 31. lokakuuta 2014

TAIPALEELLA

Huokaa tuuli, sadepilvet itkee,
kylmyys kolkko huokuu yli maan.
Lämpöä niin sielu odottelee,
mutta eikö kesä tulekaan?
-
Harmautta näkyy kaikkialla,
yhtä harmaa sielunhuone on.
Mieli maassa, matkankulkijalla,
tyhjä tie on yhtä lohduton.
-
Taival raskas on nyt matkaajalla,
oottaa milloin päivä pilkahtaa.
Mutta kohta aivan kaatamalla,
sadekuuro ylleen lankeaa.
-
Tuuli kolkko kovemmaksi yltyy,
mistä löytää suojan matkamies.
Mistä yöksi lepopaikka löytyy,
jossa uinahtaakin voi, kenties.
-
Ehkä enkelit on turvanansa,
kenties joku suunnan osoittaa.
Ehkä joku kulkee kerallansa,
jolta voimaa matkallensa saa.
-
Eihän myrsky ikuisesti kestä,
koittaa vielä kesä ihanin.
Kiitos silloin nousee sydämestä,
kun on viimein kesä lämpöisin.

torstai 30. lokakuuta 2014

REISSU

Voe tokkiisa - aeka se viilettää
joka hetki vaen vaohti kiihtyy
välliin tie saattaa olla kuoppasta
mutta ussein kyytissä viihtyy.
Luonnon laki tuo lienee kumminki
aeka jokkaesen kohalla rientää
vaekka yrittää, eipä kukkaa voe
vuosimäärää takasi viäntää.
-
No, välijäkö tuolla - tuskimpa
kukkaa maalimanpatsaaksi halluu
sen jokkaenen kohallaan oottellee
tiimalasissa hiekka kun valluu
sitte reilusti voeki huohahtaa
se on tämäki reissu nyt tehty
mistäpä sitä voemaa ammentaa
kun virta omissa kintaessa ehty

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

OLET

Olet lämpöinen paiste auringon,
olet hopeinen kuutamon hohde.
Olet tiikeri villin viidakon,
olet utuisten unelmain kohde
Olet sade mi kukat saa kukkimaan,
jotka luokseen kutsuvat tuoksullaan.
-
Olet kuin kesätuuli hempeä,
olet raikas kuin lähteenvesi.
Olet täynnä kesäyön lempeä,
olet maukas kuin kukkien mesi.
Olet myrsky mi mieleni myllertää,
joka tunteita päässäni pyörittää.
-
Olet tuli mi lempeni syttymään saa,
olet hiillos mi hehkuu ja palaa.
Olet räjähdys joka leimahtaa,
olet valo mi loistaa salaa.
Olet minulle ilma jota hengitän,
löysin sinussa ikuisen ystävän.

tiistai 28. lokakuuta 2014

NYKYTAIDE

Pärisevät liuhuparrat,
leuat louskuttaa leveät,
heristävät sormeansa,
ääni kiukkusta kimeenä,
muiden tuotteet tuomitsevat,
suohon polkevat peräti,
omaa paskaa mainostavat:
-
- Mulla selvästi isompi,
laatuisampi, tuoksuvampi,
läjä mainio pykätty,
pyllistelty tiedon päältä,
pantu kestävä perusta.
-
Eipä lähde poikosilta,
tuote tarpeeksi tukeva,
ruikulia ruutaileepi,
lähtee helposti ripuli,
mutta jööti luonnollinen,
se on taidetta parasta,
ei se helposti ulostu,
aikaa siihen tuhrautuupi,
menee päiviä peräti,
venähtävi vuosiakin.

maanantai 27. lokakuuta 2014

LENKILLE

Se on menoa nyt
olen sen älynnyt
jarrutella en meinaa lainkaan
kaasu pohjaan siis
murheet vieköön hiis
mistä vauhtia kinttuihin sainkaan.
***
Tukka putkella nyt
vauhti on löytynyt
sydän aivan vauhkona hakkaa
läskit vauhtia saa
toteutan unelmaa
treenaamasta en koskaan lakkaa
***
Hoikka poika kun oon
taivas varjelkoon
elo on sitten pelkkää juhlaa
aina lenkille vaan
kuntoa petraamaan
mässäilyyn en mä aikaani tuhlaa.
‎22.‎10.‎2014

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

JUNASSA



Nyt jälleen pitää
taivalta taitaa
pyhä on levätty
matka taas maittaa
mukana rensselit
ja kumisaappaat
vielä jos evästä
mukaasi kaappaat.
-
Pyörivät pyörät
tupruttaa lunta
tuiskussa tässä
matka kuin unta
vilisee metsä
ja maisema muuttuu
kukapa kyydissä
toisilleen suuttuu.
-
Konnari vaatii
lippusi näytä
velvollisuutesi
reilusti täytä
kukapa tässä
pummilla ajaa
vauhti vain kiihtyy
onkohan rajaa?
-
Mutta voi kamala
matka nyt katkes
veturinkuski
juomaan jo ratkes
kinokseen suureen
juna nyt juuttui
matkustajatkin
tuosta jo suuttui.
-
Tässä nyt jumissa
junamme istuu
liikkeelle lähtö
tuskin onnistuu
kosteat halot ja
pannukin rikki
matkalle lähtö
oli vikatikki.
-
Jospa tuo aurinko
lämmittään alkaa
virkistää mieltä
ja notkistaa jalkaa
ehkäpä vielä juna
taas kiihtyy
matkustajatkin
junassa viihtyy.

lauantai 25. lokakuuta 2014

UNELMAA

Oi haaveitten valkeat laivat,
koska saavutte satamaan.
Unelmien uljahat purret,
milloin teidät nähdä saan.
Keula vaahdoten rantaan jo saapukaa,
mulle hiukkasen onnea antakaa.
-
Oi haaveeni valkoiset pilvet,
yli taivaan nyt seilatkaa.
Virkistävää sadetta hiukan,
vaikka vähänkin antakaa.
Lämmin, lempeä sade jo saavu luo,
mulle elämän eliksiiriä suo.
-
Oi haaveitten valkeat linnut,
tänne luokseni lentäkää.
Tuokaa viesti mun rakkaaltani,
saapuko hän ja luoksein jää?
Jos sen tietäisin onnen saisin,
uneen kauniiseen uinahtaisin.

perjantai 24. lokakuuta 2014

VAPAUTEEN

Miksi rintaani painaa ja ahdistaa,
miksi elämä on raskasta aivan.
Mua niin kovin elää haluttaa,
mutta tuntuu kuin hautaani kaivan.
Näkymättömät kahleet mua kahlitsee,
haamukalterit vangiksi vangitsee..
-
Tahdon vapauteen , tahdon elämän oman,
tämä vankila minut hengiltä syö.
Tahdon itsellein olon niin huolettoman,
jossa riita ja tora ei kasvoihin lyö.
Minä tahdon katkaista kahleeni kerran,
tahdon rakastaa itseäni sen verran.
-
Mikä katkaisee kahleet teräksen vahvat,
mikä poistaa kalterit tuomitun.
Mistä löytyy uuden elämän kahvat,
missä on olinpaikka suomitun.
Moneen kysymykseen minä vastausta vuotan,
parasta on varmaan jos itseeni luotan.
-
Itse katkaisen kahleet kaulaltain,
itse kalterit poikki sahaan.
Olen kyllästynyt vanki olemaan vain,
kyllästynyt valheeseen pahaan.
Onko oikein jos elämäni tuhotaan,
vain katkerat rippeet itsellein saan.
-
Nyt viimeinkin pääsin vapauteen,
kahleet kirposi kaulastani.
Minä kasvoin viimeinkin rohkeuteen ,
joka piinalle pisteen pani.
Valoisin mielin katson nyt eteenpäin,
on mulla nyt elämä edessäin.

torstai 23. lokakuuta 2014

SADE

Syksysade soittaa säveltään
mietteissäni kuuntelemaan jään
sateen laulu surullinen on
sävelmässä sointu lohduton
***
Sade kertoo kuinka hetken vaan
kaikki kaunis hehkuu tuoksuaan
kun jo hallankoura huurteinen
kaataa kauneimmankin kukkasen
***
Harmaat pilvet itkee surujaan
tunnelmaani sateen kanssa jaan
kaiken kauniin syksy vienyt on
mieli haikea on sydän onneton.
***
Sade vielä laulaa  laulujaan
aiheen siitä runooni jo saan
vaikka itkee taivas kyynelin
mielelläni sitä kuuntelin.
‎20.‎10.‎2014

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

APAJA


Sua palvoin ja jumaloin
olit minulle nouseva koi
sinä kuitenkin viekkautta käytit
minulle oikean karvasi näytit.
-
Petollinen on ajatus sulla
ensin viereeni tahdoit tulla
mutta kohta jo sängyssä toisen
sinun kanssasi samanmoisen.
-
Enkö merkinnyt sinulle muutaa
toinen mielessä , antaissa suuta
Petoksella sait kaikkeni multa
lokaan niin likaiseen painetulta.
-
Sinua rakastin pyyteettömästi
alussa ihan mielettömästi
mutta äkkiä huomasin sen
sulle riitä mä lainkaan en.
-
Mietin kuinka ne väärät valat
oli kuin poissa uineet kalat
hetken viihtyivät vain apajalla
tyhjä koukku nyt vain onkijalla.

tiistai 21. lokakuuta 2014

TAHTOISIN

Tahtoisin takaisin päivän sen
jolloin kokea onnea sain
sen päivän kauniin onnellisen
Sinun kanssasi kahden vain
Oli päivä täynnä hellyyttä vain
sen muisto on säilynyt - rakkaimpain.
***
Tahtoisin takaisin päivän sen
silloin olimme huolia vailla
sitä tunnetta tahtoisin pikkuisen
jota tunsimme onnemme mailla
nyt on aika ryöstänyt kaiken sen
kuihduttanut kauneimman kukkasen.
***
Tahtoisin takaisin päivän sen
mutta toiveeni turhaa lienee
syksynruskakin kukan kaunoisen
kourin kylmin muassaan vienee
Kaikki kaunis kestävi hetken vaan
vain muistoa kaunista helliä saan.
‎19.‎10.‎2014

maanantai 20. lokakuuta 2014

TOIVE

Sua kaipaan niin
että kyyneliin
uuvun aina iltaisin
olet lähelläin
kuvittelen näin
että luonasi olisin.
***
Tämä kaipuu on
aivan toivoton
lämpöäsi jäänkin vaille
tiesin silloin sen
kylmän totuuden
kun lähdit muille maille
***
Nyt mä toivon vaan
että uudestaan
luokseni vielä tulet kerran
silloin onnen saan
kaiken kanssasi jaan
saanhan haaveilla sen verran.‎
18.‎10.‎2014

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

NISSAN



Nissanille tauti iski,
lentsu kauhea, kamala,
aivasteli ankarasti,
imusarjassa suhisi,
oli viirus voiton saanut,
olon tehnyt heikommaksi.


Pakoputket pamahteli,
tukivarsissa kivisti,
jouset kaikki joutavimmat
pitkin polkuja putoili.
Kovin koitti kestävyyttä,
kumma tauti niin katala.


Meni Nissan lääkärille,
luokse tohtorin vaelsi,
valitteli vaivojansa,
itku silmässä volisi.
Lääkäri tuo keinon keksi,
laittoi Nissanin levolle
romuttamoon reitti kulki.

lauantai 18. lokakuuta 2014

TULE

Tule luokseni kun on taas kuutamoillat
tule silloin kun järvessä hopeiset sillat
meitä kutsuvat kauaksi kulkemaan
käsi kädessä untemme Onnelaan
***
Tule silloin kun hämärtyy syksyinen yö
tule silloin kun sydämet kiihkeesti lyö
ne odottavat rakkauden täyttymystä
riemuiten nauttien hellästä syleilystä
***
Tule tuulena luokseni odotan sua
tule tuoksuina jotka huumaavat mua
tule unelmana joka täyttyä saa
taika kuutamoyön se kanssani jaa.
‎16.‎10.‎2014

perjantai 17. lokakuuta 2014

PAATTI

Ajanvirrassa soutelen verkkaisaan
uppotukkeja, salakareja väistellä saan
mutta kapteeni itse  elonpurressa oon
olen tarkkana - tyyni sää vallitkoon.
***
Ajanvirrassa soudan - vastavirrankin kestän
virranpyörteisiin venhon menemisen estän
tyynet poukamat - parhaiten miellyttää
siellä myrskylläkin on paljon tyvenempää.
***
Navigaattori jossain sisällä opastaa kyllä
jos ei minun oma taitoni ohjaamaan yllä
automaatti ohjauksen toimimaan pukkaan
eipä elämän paattini purjehdi hukkaan.

torstai 16. lokakuuta 2014

PIRTTI



Vanhan pirtin seinähirret,
hiljaa kuiskailee,
Tarinoita joita monet,
ovat kokeneet.
Muistaa ajat ankeatkin,
surut elämän
Muistaa ilon hetkiäkin,
riemun raikuvan.
 
Kauan sitten ,
kesällä,
kun pirtti veistettiin.
Hirret loisti puhtaana,
kun nurkat salvettiin.
Saumaan pantiin sammalta,
kiilalla riivattiin.
Koivun tuohta katolle,
suojaksi laitettiin.


Nyt pirtti seisoo,
yksinään.
mustojaan kertoilee,
Kai kuulla voit kun autiuttaan,
se hiljaa huokailee.
Ei vanhan pirtin tarinoita,
nykyään kuunnella.
Vaan nykyajan tekniikka,
on kaikien huulilla.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

HUOLETON

Yhä vietän riemujuhlaa
suruun aikaani en tuhlaa
onhan päivä mitä parhain
tänään nousinkin jo varhain.
-
Miten jaksan riemun määrän
erotanko edes väärän
syntiä tää aivan lienee
tosin lempo nämä tienee.
-
Kumpuaapi ilo pintaan
tosin voi se nousta hintaan
tulee lasku aikanansa
senhän tietää koko kansa.
-
Hiekkavalli painaa kaulaa,
kehnonlaista lienee laulaa,
mutta aina siihen asti,
aika kuluu rattoisasti.

tiistai 14. lokakuuta 2014

KAMUJA

Tule vaan joukkoon
tittelit loukkoon
heitetään hetulaa
reippaalla mielellä
hunajaa kielellä
poskesta nuolaistaan.
-
Joukossa viihdytään
harvemmin kiihdytään
ystävät ollaan vaan
jos sua kiristää
ystävä piristää
huolet jää unholaan.
-
Vuodet kun vierivät,
kieppuvat, kierivät,
jokainen huomaa sen.
Päivät ne vaihtuvi,
nuoruuskin haihtuvi,
elossa ihmisen.
-
Polku on ankarin,
monenkin sankarin,
täysillä päästellään.
Päiviä riittävi,
vuosiksi liittävi,
turhia säästellään.

maanantai 13. lokakuuta 2014

MIERONTIE


Lähdin kauaksi kotoa
mierontietä kulkemahan
mulla muistoja repussa
säveliä sielussani
jotkut vaskena helisi
joku kaikui kaipausta
yksi riemusta repesi
kaksi kaikui katkerasti
kolmas vaivoja valitti
neljäs nyyhkien vapisi
***
Kuljin kuljin katkerana
yksin kaukana kotoa
kaikki kaukana kaverit
toveritkin toisenlaiset
aivan vieraana vaellan
syrjäteitä taapertelen
metsän synkeän sisässä
mierontiellä matkustelen.
***
Sitten kuulinkin sävelen
käen kultaisen kukunnan
haihtui murhe rinnastani
suru kauaksi katosi.
‎25.‎9.‎2014

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

PEIKKO

Oli kerran, kauan sitten,
taikametsä niin sakea.
Kuuset huojui kaunihisti,
hongat hienosti humisi,
kesätuulen henkäillessä,
ilta-auringon valossa.
Tuli pieni peikkopoika,
metsän tummuvan sisästä,
näki pienen keijukaisen
tantereella tanssimassa
metsäkukkien seassa,
kuusten suurten varjostossa.
Peikko pikkuisen pelästyi,
koski silmiin katsellessa,
tuota keijua somaista,
hopeisena hohtavaista.
Kovin kirkkaana kajasti
peikon silmiin sievät siivet.
Ilmava kuin linnunhöyhen,
kuni haahkan untuvainen,
oli keiju niin keveä
niityn päällä liidellessä.
Päivän mennessä levolle,
säihkyessä viime hehkun.
Peikko keijuhun rakastui,
katsoi päätä kallistellen
keijun tanssia, hamuten
pientä keijua sylihin.
Sanoi peikko jo sipisten:
-Oi, oi kaunis keijukainen
tulethan minun omaksi?
Sua lempisin jalosti
luolan lämmössä hyvässä!
Herkut sulle parhaat toisin
sienet, sammakot ihanat.
Kuiskaa keiju kyynelsilmin:
-Enhän siellä voi asua,
pimeässä kuolen kohta,
valossa on vain eloni.
Täytyy mennä nyt takaisin
viime hehkun saattamana
tuonne auringon tupahan
valon suuriin kartanoihin.
Itki peikko ja pimeä
otti kuuset kainaloonsa.
Peikko luolaansa vaelsi,
pettymystä purkamahan.
Näinkin sattuvi monesti,
tapahtuupi tummuneessa,
taikametsässä isossa,
satumaassa matkatessa.

lauantai 11. lokakuuta 2014

JUNA



Kilkati kolkati kolisee kiskot
mukana seuraa veljet ja siskot
kun juna kulkee eteenpäin vaan
hyvässä seurassa iloni saan.
-
Rata on suora ja valittaa rauta
mutta ei siinä nyt mikään auta
onkaa pannuun ja maisemat vaihtuu
vauhdissa elämän murheet haihtuu.
-
Kilkati kolkati matkalla ollaan
junaa en kyllä vaihtaisi jollaan
juna nääs tulee perille kerran
vesillä henki vallassa Herran.
-
Tuleppa sinäkin junaan tähän
istu seurana aivan vähän
isketään hurjia tarinoita
kunnella ei mummon marinoita.
-
Moni kai junassa jäniksenä kulkee
toisinaan oven avaa taas sulkee
kohtahan junassa ei viihdy kukaan
kaikki siis tulkaa joukolla mukaan.

perjantai 10. lokakuuta 2014

LASKUJA

Kohtalo kanssamme leikittelee,
jokainen kuitenkin huomannee.
Se todellista on aina,
ystäväin tämä mieleesi paina.
Joskus voi sulle onnenkin antaa,
usein pettymyksiä kantaa.


Luota silti sä kohtaloosi,
se ei mitään vilppiä suosi,
jos sitä yrität pakoon juosta,
voittajana et selviä tuosta,
Siksi riemuiten ota vastaan,
millä Kohtalo muistaa lastaan.

Kohtaloaan kukaan ei vältä,
lainata et voi elämältä.
Itsesi pitää kolhusi maksaa,
maksun lykkäys korottaa taksaa.
Siis älä laskujas lykätä koita,
vaikka kertyisi paljonkin noita.

torstai 9. lokakuuta 2014

TOISIN

Syksyllä on kaikki toisin
kuinka unhottaa mä voisin
kesän lämmön - helteisen
niityn kauniin kukkasen.
-
Syksyllä on kaikki toisin
vaikka kuinka unelmoisin
tunnen kylmän tuulen vain
kulkevan mun matkassain
-
Syksyllä on kaikki toisin
kunpa linnunlailla voisin
lentää kurkiauran mukaan
tuskin kaipaisikaan kukaan.
-
Kaikki syksyllä kuin ennen
haavekuvin sinne mennen
missä huojuu palmupuut
ja on ihanuudet muut.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

KIMPPAKINA

Katsoi Mooses katkerasti
muljautteli murhaavasti
missä kulki Esko-poika
Ahon- poika Pohjanmaalta,
kun Esko arvossa ylempi,
johdatteli hallitustaan.
-
Tuli vaalit valta vaihtui,
pääsi valtaan vasemmisto,
vallan huipulle peräti,
käskijäksi kansalaisten.
Rupes kuulumaan rytinä,
Mooses antoi mahtikäskyn,
luki tympeät lukunsa,
irti sanoi sopimukset.
-
Eskohan tuosta jo varoitti,
kovin päätä pudisteli:
-
-Ei tää suunta oo oikea,
kehitys ei kelvollinen!
-
Sanoi Mooses jo sanasen
puhu pätkän puutaheinää:
-
-Sinä Kannuksen Kenedy
mitätön oot mitoiltasi
taitamaton taijoiltasi,
miten sie mua opetat
miten annat neuvojasi?
Kyllä hiljenee isännät,
uhoomiset unohtuvat,
kun mä leikkaan ja kavennan,
tiukennan viell´säännöksiä.
Kyllä nyt minä opetan,
nyljen nahkat nahkureille,
täysin viljelyn lopetan,
pistän pellot puita kasvaan.
-
Sanoi tuohon Esko Aho
vähän vihasta vapisten:
-
-Jos en ookkaan yhtä vahva
kovin vahva ja väkevä,
olen sentään mieleltäni
ylivertaisen etevä.
Laulan suohon kaikki toiset
kaikki toiset niin totiset
Paavot panen paistikkaiksi
Mooseksen maanrakohon.
-
Murahteli tuosta Mooses
murahti ,sitten kirosi:
-
_ Johan nyt on pentelettä,
pirullistakin peräti,
jos ei löy tuke suuhun
tappi tuohon pään rakohon
mies on aivan kuin itikka
tai kuin hyttynen hyväkäs
silti suuta, silti ääntä
vaikkei puheen vastinetta.
-
Tuli paikka nyt totinen,
totinen ja tuskallinen,
aivan armoton ahinko.
-
Kansa tahtoo pressaksensa
Ahon Eskon tuon etevän,
etevän ja tunnollisen,
miehen vahvan ja jämäkän,
kaikinpuolin kunnollisen.

tiistai 7. lokakuuta 2014

RYYPPY

Tässä muistelen vasiten
pengon hiukan muistiani
miltä tuntuikaan tukassa
ensiryypyn saadessani
ottaessa kunnon kopsut
miesten lailla latkiessa
paholaisen taikalientä
viinanlitkua tulista
tulinesteen vaikutusta.
-
Oli hirmuisen makuista
ihmejuoma niin kehuttu
poltti suussa saakelisti
rintaa korvensi kovasti
vatsan seudulla pakotti
ilmavaivat vaikeammat.
-
Oli vallan pontikkata
korvenkyyneltä kylältä
alla kuusen kypsytetty
salomailla pullotettu
pantu hiivat hillumahan
viinalierot liikkumahan
vielä runsaimmat sokerit
voimajuoman mausteheksi.
-
Tuota ryyppäsin kahesti
kolmannenkin keikahutin
miehuus kasvoi kauheasti
virtaa poijassa rutosti
kovin tuntui mahtavalta
olo varsin varmemmalta
pääkin pilvissä lujasti
taju tolkku hartijoilla
 -
Mutta vartoohan vähäsen
kerron kuinka kekkulissa
velat muuttuivat rahaksi
vanhat maksut saamisiksi
olin reilu kansalainen
miesten paraita peräti-
Juoma tuntui koivissani,
viina virtaava veressä.
Jalat horjui holtittomat,
pää ei pöhnäinen pitänyt.
Istuin siihen pehmenneenä
virta valtava vähissä
taju kankaalle katosi
viina tehnyt tehtävänsä.

maanantai 6. lokakuuta 2014

RATSU

Menin kerran markkinoille
uuden ratsun kun halusin
joka juoksee juonimatta
ravaa raitteja rajusti
lentää kauas kaamoksesta
liitää seuduille hyville
jossa henkii hellät tuulet
tuoksuu kukkaset paremmat.
-
Hirnahteli hieno orhi
kuopi korskuen halusta
lentää pitkin taivaankantta
luokse pilvien lähelle
ihastuinkin mielessäni
humman ratsuksi halusin.
-
Kovin kaunis katsellakin
oli ratsu niin komea
kaviot sen kultaa hohti
harja hallava lehahti
orhin päätä nostellessa
uljahasti korskahdellen
orhi kaunis ja vireä
kaikin puolin kelvollinen.
-
Katsoin sitten tarkastellen,
joka puolelta valotin
onko jäänyt huomiotta
jokin tärkeä asia
tarkastelin siivet vielä
sitten pohtien puhelin:
-
Tässä mulla ratsu raisu
hieno siivekäs hevonen 
sillä lennän korkealle
jos vain miehessä pitoa
tällä pääsen maisemille
jossa tuoksuvi apila
solisevain vetten luokse
tiukan tunturin laelle.
-
Olin tuohon tyytyväinen,
pistin myyjälle setelit
rahat suuret suikahutin
sitten hyppäsin hopusti
humman selkään helpohkosti
ratsun kannustan kotia
vanhan laitoin makkaraksi.

perjantai 3. lokakuuta 2014

VÄREJÄ



Syksy hiipii maisemaan
katsastelee tullessaan
mitä voisi ehostaa
kauniimmaksi olevaa
Puidenoksiin värit ruskan
että kestää eron tuskan
-
Syksy maalaa maisemaa
värikästä kirjavaa
värin roiskii puolukoihin
suolla myöskin karpaloihin
Ruohon kellastumaan saa
sitten lehdet pudottaa.
-
Syksy muuttaa maisemaa
kasvupaikat kohmettaa
jäädyttää jo puron suut
kuurassa on kaikki puut
Syksy ensilumet heittää
koko luonnon alleen peittää.

torstai 2. lokakuuta 2014

TALVEN TULO



Iltaan päivä painumassa
valo valkea menossa
tuonne maille tummuville
syliin syksyisten sateiden
sinne synkkiin syövereihin
luolan harmajan perälle.
-
Syksy tumma saapumassa
kanssa kalpean kaverin
kuuraparran paukkuvaisen
kylmän kalsean keralla
viimaveikon vallattoman
tuulen tuikean perässä.
-
Nujerti jo kaiken kasvun
kaiken vihreän hävitti
pisti routaan rantapellot
jäähän jängätkin jämäytti
kolisteli nurkkapielet
koukkusormilla kovetti.
-
Tuli kohta talventuiskut
paha pohjoisenmyräkkä
peitti pellot pehmeästi
uneen maiseman nukutti
kattoi kankaat kattavasti
mäet vahvasti kinosti
veti kaiken valkeaksi
talven saatteli todeksi.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

ETSIEN

Minä kuljen elämän varsitietä,
en tiedä minnekkä päin se vie.
Kun tuota tarkemmin ajattelen,
sillä suurempaa merkitystä ei lie.
Minä kuljen, etsien hellyyttä vaan
ja rakkautta elämään tulevaan.
-
Sen mistä voi tietää mitä huominen antaa,
se aurinkoako vai sadetta suo.
Niin arvaamaton on elämän leikki,
se usein myös vaikeuksia tuo.
Täytyy vastaanottaa kaikki tyynellä miellä,
pettymyksetkin katkerat täytyy niellä.
-
Sitäkään ei kukaan tietää voi,
mikä polku onneen johtaa.
Tuon tien, jonka varressa ruusut kukkii
myöskin siellä vastukset kohtaa.
Täytyy mennä vain rohkeesti eteenpäin,
ehkä onnensa parhaiten löytää näin?