Sivut

lauantai 28. helmikuuta 2015

KUUTAMO

Yö jo valkeni valoksi
varjot muuttuivat väriksi
pimeys väistyi valon tieltä
tuli maisema esille
kunpa kuuhut kultapallo
maahan maalasi hopean
esiin taikoi tahtomatta
ääriviivat niin upeat
lumottuna katsoin tuota
olin mykkänä peräti.
-
Kaunis hetki kuutamossa
vielä muistossa minulla
tunnelmankin nautittava
oli mahtava oloni
keskustassa hiljaisuuden
seudun hiljaisen sisässä!
-
Usein kaipaan mielessäni
noita päiviä vapauden
eipä huomen huolettanut
tulevaiset muistuttanut
kuu vain kelmeä kumotti
hopeoitsi  hohteellansa
koko maisemaa satutti
leveällä pensselillä.

perjantai 27. helmikuuta 2015

ÄIJÄ

Kuljin, kaartelin kylillä
yksinäni, vailla noita
tunnusmerkkejä hyviä
joista nähdään silmäyksellä
onko mies ihan mitätön
vaiko kunnon kansalainen
jolla löytyvi kykyä
sekä tarmo tahdollensa.
-
Moni katseli kysellen
kysellen ja kuulostellen
onko miehellä mahikset
täyttää tarkoin vaatimukset
josta kasvaisi lopuksi
yksilö niin hyödyllinen.
-
Näin kartanon komean
talon vauraan vuottamassa
sinne poikkesin polulta
mieron tietä mittaamasta
pihan valtavan perälle
talon rikkaan tanhualle.
-
Ukko kirvestä terotti
liipallansa lipsutteli
mies naamalta totinen
uros vallan  vaatimaton
tuskin peukalon pituinen
sentään parta leuossansa.
-
Minä reissumies ravakka
otin miehen kämmenelle
sille juttelin loruni
sanomiset suollattelin
vähän kiusata halusin
pikku miestä narraella.
-
Mies varrelta vähäinen
eipä tuosta mielistynyt
teki temppuja monia
heilutteli kirvestänsä
oli hurjana  peräti
kämmenellä riehuessa.
-
Sääli mieltäni satutti
hellä hempeys pakotteli
miehen laskemaan takaisin
sinne sammaleen sekahan
sinikukkain varjostoihin.
Lienee vieläkin talossa?
Minä jatkoin taivallusta.

torstai 26. helmikuuta 2015

UNI

Kerran maata mennessäni
oli tuntu niin tukala
mahaa poltti kumma tuska
päätä painostus pakotti
veti silmää sikkuralle
siihen kumminkin nukahdin.
-
Uni perin kummallinen
painajainenko peräti
todelta se kaikki tuntui
elin täysillä mukana.
-
Tietä pitkin taivaltelin
menin polkua koloista
mietteissäni kuljeskelin
sattui silmiini äkisti
 kulkija niin kummallinen.
outo vihreä olio
häntäheiki hätkäyttävä.
 -
Päätä seitsemän sojotti
hartioilla vahvan miehen
toiset katsoivat sivulle
pari tutki taakse päinkin
kolme tietäkin tähysti
edetessä  matkalaisen.
-
Kädet karvaiset koholla
tervehti tuo kohdatessa
antoi kukkia minulle
metsän kauniit kielonkukat
sekä kaikista somimmat
kissankellot kiehtovaiset
vielä kummasti kumarsi
heilutteli korviansa
sumuun häilyvään sukelsi
otus häipyi horjumasta.
-
Ihmettelin sattunutta
kotvan kukkia ihailin
jatkoin siitä suunnistellen
jossakin vesi kohisi
sinne tahtoi mieli mulla
joen rannalle uneksin.
-
Hiljaa  polkua kävelin
metsä muuttui synkemmäksi
kuuset tummina humisi
kaikui jostain vieno soitto
oli tunnelma tehokas
sai se vallan haltioihin
riemu rinnassa repesi
hupi suuri hulmahteli
silloin sängystä pulosin
uni loppuikin lopulta.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

SULHO

Ilta saapuikin, varasin
monet herkut heililleni
paistin valmistin mehevän,
leikkeleitä, suikaleita,
niille kastikkeet sopivat
jälkiruuat runsahimmat.
-
Itseni myös kaunistelin,
panin huulille punaista
kulmakarvaan tummennusta,
myöskin tuoksuja hyviä
tupsuttelin turkasesti.
-
Istuin sitten ja odotin
ikkunasta kurkistelin
milloin tuttuni tulisi
oma kulta vierelleni.
Rintaa raateli ikävä,
kaipuu kalvoi kauheasti.
-
Kului tunnit tuumiessa,
viinipullon korkatessa
otin ryypyn kohta kaksi
pullon tyhjäksi lipitin
aika kännit kopsuttelin
vedin viiniä vihassa
pettymystä sillä peitin.
-
Pääni kauhean sekaisin
mietteet kaikki kaaoksena,
toiveet tyttären pilalla,
surkeasti haaveet suuret.
Lähden kuppilaan minäkin,
etsin heilin kammariini,
kullan kainaloon haluan,
lemmenleikkiin taivuttelen.

tiistai 24. helmikuuta 2015

JUSSI

Kauan mietti Jussi tuota
kauan mietti ja uneksi
jospa vaimon vakituisen
tuohon vierelle vetäisi
ukkomiehenmeiningeissä
eipä puutetta olisi
seksi täyttää Jussin mielen
aivan kuumaksi tekevi.
-
Pakko  laatia sopivat
suunnitelat suurenmoiset
joka tuottavi tulosta
toteuttaapi toiveet pienet
tila tarvitsee totisen
vaon vahvan kyntelijän
että jatkuisi hyvästi
perinne niin tarpeellinen.
-
Jussi lehteen suunniteli
ilmoituksen niin pätevän
eipä pannut vaatimusta
eikä toiveita pahemmin
toki kaunis missinlainen
ehkä kartanon perijä
rahaa myöskin valtavasti
monta miljoona peräti.
-
Paljon tuotti vastauksia
jopa tyrkylle tulivat
Jussi täysin pökkerössä
kauhun paikasta pakeni
viikkomoisin kylpylässä
ilman naisia oleksi
- jääkööt joutavat johonkin
naiset tuottaa vaikeuksia
vievät mieheltä vapauden
jopa paljonkin parempi
vapaana on taivallella.

maanantai 23. helmikuuta 2015

AHTI

istuin rannalla unessa
torkuksissa tuijottelin
vedenkalvoa sinista
merenselkää peilityyntä
päivä paisteli ihana
kultakehrä kuumenteli
olin raukean uninen
taju täysin kankahalla.
-
Vesi viileä vavahti
nousi laine lakkapäinen
aalto hyökynä eteni
saavutti jo rantaviivan
siihen seinämä pysähtyi
vesipatsas jarrutteli
ovi seinässä avautui
kultaportti vingahteli.
-
Ahti mahtava kuningas
vedenvelho suurenlainen
atrain piikikäs kädessä
kultakruunu kutreillansa
tuosta luokseni käveli
kankeasti laahusteli
katsoi tuikeesti minua
vihaisena tuijotteli.
-
- Sinä turkasen tunari
ihmisroisto raadollinen
ahne koijari peräti
paholaisen painajainen
olet pallomme tuhonnut
vedet vallan myrkyttänyt
kaiken ryöstänyt katala
kaaokseksi kaiken saanut
tämä viimeinen varotus
paina kalloos tarkallensa
muuten maailman tuhoan
vedet lasken laajemmalle
ihmiset veteen hukutan
loppuu kauhea hävitys
koko myrkyn kylväminen.
-
Sanoi sitten tuo hävisi
vedet laski - seinä häipyi
kaikki normaaliin palasi
unta lienee - painajaista?

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

LENTSU

Saapui viirus vihtahousu
vanhan Santerin mökille
kuullosteli tarkasteli
josko löytyisi  verevä
limakalvo kelvollinen
asuinpaikaksi sopiva
jossa voisi mielinmäärin
tehtäväänsä suoritella.
-
Nenä Santerin sopiva
asuinpaikaksi hyväksi
jossa kasvavat kaverit
koko kopla kaikkinensa
kohta valloittaa lisäksi
nenät kaikki lähistöllä
-
Santtu vuoteella heräsi
oli vallan vaimeana
kovin viskeli vilulla
täristeli törkeästi
joka paikkaakin kolotti
kipu kouri kaikialta
oli tuntu niin tukala
olo vallan vaikeakin.
-
Viirus kauhea kamala
oli saanut saaliiksensa
miehen vahvan vangiksensa
taisto sitkeä tulossa.
että säilyy henki kulta.
‎19.‎1.‎2015

lauantai 21. helmikuuta 2015

KIIMA

Oli suuri herranketku
mies tuo mahtava, mahoton
mietti näitä, mietti noita
mietti syntyjä syviä
aatoksia kummempia
aivan pinnaa jo kiristi
hikinahkaa hiillosteli.
-
Johan saatteli sanoiksi
leukaluuta louskutteli
partahaivenet pärisi
kulmahampaat kirskahteli
silmät kummasti kipinöi
otsanahat kurtisteli.
- Kuuleppas sinä toveri
rinnallani taivaltava
nyt on huonosti tulokset
seikat sietämättömästi
aivan oon minä pulassa
piukeassa pinhuusissa
keitos pohjahan kärähti
paloi aivan hiillokseksi
kun en tempaissut ajoissa
vekkulia vempaimesta
siemen upposi syvälle
alkoi siellä kasvamahan.
-
- Nainen huora niin mitätön
levitteli, houkutteli
aivan käski ja kehotti
vienosti näin viekotteli
antoi tissistä sipaista
taputella kannikoita.
-
- Minä miekkonen mitätön
sorruin naisen nappuloihin
punahuulisen suloihin
kiharoihin kiehtovihin
-
Johan tissistä sipaisin
taputtelin kannikoita.
Silloin valtaansa vetäisi
otti aivan pauloihinsa
raiskasi minut väkisin
pani vallan penteleesti.
Minkä mahdoin mä mitätön
mitä mahdoin kiimaiselle?

perjantai 20. helmikuuta 2015

KUN EI TIEDÄ

Kun ei tiedä ihminen,
mitä huominen tullessaan tuo.
Kiitellen vastaan ottaa täytyy,
kaikki se minkä kohtalo suo.
Turhaa vastaan on panna sittenkään,
vaikka tuleva ei aina  miellytäkään.
-
Kun ei tiedä minkä vuoksi,
täällä pallolla samoillaan.
Kukin vuorollaan virheitä tehden,
elämänpolku taiteillaan.
Mikä on tämän kaiken tarkoitus
minä veikkaan- se oisiko Rakkaus.
-
Rakkaus kaikki esteet murtaa voi
Rakkaus aina vihan voittaa.
Ehkä silloin kun kaikki rakastaa,
ihmiskunnalle onni koittaa.
Silloin Rakkaus voimista suurin on
kun kaikki riita ja sota on tarpeeton.
-
Siksi täytyy meidän jokaisen,
lähimmäiselle ihminen olla.
Asiohin joskus vaikeisiin
täytyy, suhtautua sovinnolla.
Hyvä silloin on jokaisen taivaltaa,
oman aikansa täällä uurastaa.

torstai 19. helmikuuta 2015

HALLA

Viesteissä tuulen ,
sinun äänesi kuulen.
Sinun hahmosi aivan,
kaikkialla nään.
Silti koskea en voi,
vaikka mieli unelmoi.
Kokoajan vain aivan
yksin  jään.


Niin on kaukana armas,
että kyynelkin karvas
usein kaihosta
poskelle vierähtää.
Vaikka huhuilet mua
en löytää voi sua.
Kun jo iltakin
tienoolla hämärtää.


Usva rannalle hiipii
toiveet minulta riipii.
Enhän usvassa koskaan
sua löytää voi.
Vyöryy sieluuni halla
aivan kaikkialla.
Löydän vain nyt
synkkyyttä,  kuolemaa.


Uusi päivä kun koittaa
silloin aurinko voittaa.
Yön hallaisen kuumilla
säteillään.
Riemu suuri on mulla
kun viimein saan tulla.
Sinun luoksesi  rakkain
siihen  viereesi  jään

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

IHOLLA

Minä tunnen sun hellän kosketuksen ,
sormet hivelee ihoni pintaa
Minä kuulen hiljaisen huokauksen,
rakkaus kuumentaa meidän rintaa.
Vielä lähemmäs ,lähemmäs, tahtoisin,
meidän sielumme sulavat yhteen.
Me leijumme kauas pilvien taa.
ja kaadamme lasimme täyteen.
-
Lasit täyteen viiniä huumaavaa,
jota vain voi rakkaus antaa.
Tuo viini mielemme juovuttaa,
ja outoihin maihin kantaa.
Maihin tuonne, missä on hellyyttä vain,
siellä riidat ja torat on poissa.
Missä kesäinen tuuli puhaltaa,
sinisten vuorten onkaloissa.
-
Siellä olemme kanssasi kahden vaan,
viini ruuaksi meille riittää.
Ja rakkaudenviini lujemmin.
meidät kaksi yhteen liittää.
Me kuulumme yhteen ainiaan,
ei mikää voi meitä erottaa.
Ja rakkauden jumalat laulaen,
meille onnea toivottaa.

tiistai 17. helmikuuta 2015

LUUSERI

Kuljin, kaartelin kylillä
yksinäni, vailla noita
tunnusmerkkejä hyviä
joista nähdään silmäyksellä
onko mies ihan mitätön
vaiko kunnon kansalainen
jolla löytyvi kykyä
sekä tarmo tahdollensa.
-
Moni katseli kysellen
kysellen ja kuulostellen
onko miehellä mahikset
täyttää tarkoin vaatimukset
josta kasvaisi lopuksi
yksilö niin hyödyllinen.
-
Näin kartanon komean
talon vauraan vuottamassa
sinne poikkesin polulta
mieron tietä mittaamasta
pihan valtavan perälle
talon rikkaan tanhualle.
-
Ukko kirvestä terotti
liipallansa lipsutteli
mies naamalta totinen
uros vallan  vaatimaton
tuskin peukalon pituinen
sentään parta leuossansa.
-
Minä reissumies ravakka
otin miehen kämmenelle
sille juttelin loruni
sanomiset suollatelin
vähän kiusata halusin
pikku miestä narraella.
-
Mies varrelta vähäinen
eipä tuosta mielistynyt
teki temppuja monia
heilutteli kirvestänsä
oli hurjana  peräti
kämmenellä riehuessa.
-
Sääli mieltäni satutti
hellä hempeys pakotteli
miehen laskemaan takaisin
sinne sammaleen sekahan
sinikukkain varjostoihin.
‎3.‎7.‎2014

maanantai 16. helmikuuta 2015

ASFALTTIA

Musta asfalttitie halki maiseman vie,
yli peltojen jokien kulkee.
Monta liittymää siellä on valtatiellä,
kaikki ihmiset piiriinsä sulkee.
Kun tie lähestyy asutustaajamaa
yhä enemmän tiellä on kulkijaa.
-
Jos poikkeat sieltä - asfalttitieltä.
sinun matkasi hidastuu.
Mutta hauskempaa on taivaltaa,
kun reittisi uudistuu.
Syrjätiellä voit ihailla maisemaa,
ei tarvi toisten mukana kiiruhtaa.
-
Vauhti asfalttitiellä leveällä siellä,
monen ajotaidot ylittää .
Silloin mieleen muistuu,jos tieltä suistuu
miksi pitikään niin kovaa rientää.
On varmempaa hitaasti kiiruhtaa,
niin paremmin päämäärän saavuttaa.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

SATUMETSÄ

Olen kulkenut aukeita Lakeuden,
olen kiertänyt merenrantaan.
Siellä heinää ja kaislaa kyllä nään,
varpaat uppoaa rannan santaan.
Se ei kuitenkaan saa mua riemastumaan,
jotain maisemanilmeestä puuttuu.
Sen aukea lakeus ahdistaa,
yksitoikkoisuuteen sen suuttuu.


Suuntautui kerran aivan yllättäen,
matkani kohti Koillismaata.
Sen maisemat jylhän moninaiset,
niitä unhoittaa en minä saata.
Tuolla nään joen uinuvan uomassaan,
metsälammet silmiini hohtaa.
Näen mäkiä, rinteitä vaarojen,
soita ,nevoja silmäni kohtaa.


Saavun matkallain paikkaan syrjäiseen,
siellä rauhallisuus täyttää mielen.
Siellä rinnasta kaipuu raukeaa,
se mykistää meluisan kielen.
Hiljaisuus minun mieleni rauhoittaa,
herkistää aistit kokemaan uutta.
Kuulen kuin lohi altaassa polskahtaa,
nautin tuon paikan ihanuutta.


Koillismaan Jumalattaret johdattaa,
Satumetsään , hämäräntummaan .
Siellä mahtavat kuuset kuiskailee,
joudun tunnetilaan niin kummaan.
Joudun valtaan kummien aistimusten
huomaan oliot oudot tuolla.
Näen keijuja , sinipiikoja,
menninkäisiä jokapuolla.


Jumalattaret minulle ojentaa,
pikarin joka kullalta hohtaa.
Minä nauttien maljan pohjaan juon ,
viini uusiin tunnelmiin johtaa.
Satumetsään sinne mun sieluni jäi,
palajan kerran noutamaan sen .
Kun taas aurinko kirkkaasti paistelee,
sinne katveeseen kuusien.

perjantai 13. helmikuuta 2015

INNOVAATIOITA

Sehän on perijantai ja 13. Seon ny tukalat jutskat miten iltaan selevitä. Siinäpä on Luojassaan? Taijat on taekurilla, epäuskosella ei mittää, ruukasi äetee sanua kun taekauskosta puhuttiin- Sitä mennään taas kylymään suuntaa -3.8 on lukema.
***

Enerkijahan seon nykypäevänä kova sana. Kaeken maaliman väkkärrää on pyörimässä joka notkossa ja saarelmassa. Mihin semmosen sähkömäärän kaa joutuu kun sitä ei pysty pakkaseenkaa säelömään.

***

Pittää keksijä uutta innovaatijuva lisäkulutukseen. Visijoen tässä muutamija kohteita joessa helepotettaan raskaeta - hikkoelemmaan panevija toemintoja. Näen ollen kalliit sijotukset ei mene ketuille.

***

Kepun nykynen pomohan seon itejamiehiä ja ajattellee päntijönnään uusija sähkönkäöttökohteita. Sehän on kehuva retostellu, että sähköpyörä on eturivin innovaatijoeta, helepottaa kovasti raskasta matkantekuva. Nyt tuntuu olevan sähkökottikärry kehittelyn alla- Ei silti molemmat on jo ennen keksittyjä. No, insinöörimies voe keksijä rattaanki uuvestaan.

***

Kuntoeluhan seon sellanen elämisenala, että siinä roppa tippuu ja hiki virtaa. Näen ollen siihen pittää saaha helepotusta ja mielekkyyttä hommeliin. Sähköhän siihen on hyvä ratkasu. Kuinka monta hikipisaraa onkaa vuojatettu puntin nostossa tae muuten salilla reohatessa.

***

Kuntopyörään vaen sähkömoottori joka pyörittää polokimija suurimmalla vastuksella. Energijjaa kulluu, eikä kroppa rasitu. Homma saa aevan uusija ulottuvuuksija. Sohovaperunaki vääntäötyy salille. Varsinki jos keksitään erilaesija houkuttimija, kuten kalijaa ja makkarraa!

***

Kuntosalin sähköestys on myös niitä etukeolan toemija jossa helepotettaan taakan alle nääntyvää ihimispolosta. Pienellä innovaatiolla kaeki vevot ja nostot sekä työnnöt voijaan sähköstää. Siihempä loppuu kuin leikaten rasitusvammat, kun sähkö duunaa ja kuntoelija ihastellen kattoo kun energijjaa kulluu. Lääkärit saa hakkeutuva toesiin hommiin ja arvaoskeskus saa naolata lauvvat akkunoehin.

***

Kuntosalejahan on joka kylällä toesissa montaki. Äkkijä siinä muutama ydinvoemalan tuotot hupenee. Tuuliväkkärän tehot ei riitä lähtemään. Kyllä saa viherijat ajatella toesenki kerran, ennen kuin alakavat vastustaa ilimi selevää kestävvää kehitystä. Ne nuo vaekijatki asijat on aeka yksinkertasija, kun vaen oekein silmin katellaan. Moe! -O-13.2.2015


torstai 12. helmikuuta 2015

LISÄÄ...

Siellä suuressa talossa,
eduskunnan käytävillä,
edusmiehemme  ajavat,
muka meidän pulmiamme.
Tositarmolla peräti,
huoli suuri sielussansa.
Vaalin jälkeen jo kävivät
kovaa kiistaa  keskenänsä,
mitä puutteita pitäisi,
kohdallensa korjaella.
Että saataisiin hyväksi,
olot aivan kohdallensa..
Juotiin kahvia kovasti ,
keppanata nautittihin,
velihengessä hyvässä ,
porukassa haasteltihin.
Pian päästiinkin jyvälle,
saman tuuman tuntumahan.
Sossu hoksasi kamalan,
palkkakuopan ammottavan,
aivan silmäinsä edessä,
itse sinne sortumassa.
Johan tuohon on pätevä,
konsti keino keksittävä.
Johan tuon sanoiksi virkki:
-Kuulkaahan hyvät toverit,
arvoisimmat aateveljet,
Kokomustat ja Kepulit,
Vihreät ja Kommaritkin,
kaikki parhaimmat kaverit.
naisetkin mukaan lukien.
Huoli mulla on kovasti,
meidän palkan pienuudesta.
Mihin riittää se mokoma?
Palkka niin perin  mitätön
Aivan saa tätä hävetä,
nolona näin notkahdella.
Johan huomasi toverit,
innostuivat veljet ,siskot,
lisäillä rahaa  pitäisi,
palkka paljon korkeemmalle.
Että jaksaisi jalosti,
koko kansaa  puolustella.
Puhuttihin, purnattihin,
rahakuumeessa kovassa.
saalistuksen saamisissa,.
huumassa oman himonsa.
Kaikki huutaa hurmiossa:
Rahat riittävät hyvästi!
Kului tuosta  hetki toinen,
tuli tuokio tukala.
Eläkettä köyhän mummon,
pitäs pikkusen lisätä.
Korotusta markan verran ,
johan oisi tyytyväinen.

Heti herrat sen  hokasi,
ministeri tuumaeli.
Huolissaan niin maan tilasta,
tuloksista kansakunnan:
- Nyt on nappula  lopussa,
pussinpohja paistamassa.
Unohdetaankin äkisti,
eläkkeitten nostamiset.
17.10.2001op

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

SAUNASSA

Olj laouantaeilta kun kahestaan,
saonanlöylyihin aijjottiin rientää.
Olj kiuvvas punasenhehkuinen,
ikkuna olj aaki sentään.
Silti kamalan kuumalta tuntuupi,
tuo puhtauventeppelj aevan..
Löyljvesikiposta ittellein,
ensinj vastan suojaksi kaevan.


Minä katton sun varttasi ihanoo,
senj kaoniita kumpareita,
Sen vietteleviä kurvejahi
ja muitaki varusteita.
Niin ihanalta se näöttääpi ,
minun silimiin tuo naesenkeho.


Ei tarvitte yhtää arvaella,
miten sillä onj niin hyvä teho.
Sinä löylyvä viskoot kiukaaseen
minä en saa silimiän susta.
Sinä tuommosena niin kaonis oot,
muista en kyllä yhtää perusta.


Niin rakkaana siinä mä sinut nään,
semmosena kun Luoja sun loi.
Ja minun silimien iloksi,
tänne synkkään maailimaan soi.
Voe kultani tuu tänne sylliini,
aevan iho on kiinni ihhoo


En kalliimpaa sylissäin pitäny oo,
hiki kummanki pintaan kihhoo.
Voe aotuutta tätä, kun jatkusi vaen,
vaekka maailiman loppuun asti.
Meillä yhessä saonassa kylypien,
aeka menisi rattoesasti..

tiistai 10. helmikuuta 2015

VALLANMULIJAOTUS

Sehän viikko lähtu komijasti kulukeen. Tuulivoemaa myllyt jaohaa ja vihirijä, pirunkallis, sähkö tarrataan kiinni ja kaopataan kalliilla kuluttajaparalle. Lämpö näyttää + 3.4 astetta. Ei kae se paha? tae aevan sama!
***
Vaalit lähestyy! Vallattomat vallanmulijaotuslaolut oottaa kilijujaasa. Tartu aekaan sinä kaltoen koheltu ja raskaotettu. Se voe olla viimmenen taesto.
***
 Kato ku vasurit kuollee sukupuuttoon ja arkejolokit kerevää niihen luurankoja kokkoelmiisa ja ihimettelevät miten sellasella aevokopalla on ylleesä voenu tulla juttuun.
***
Eihän se tietenkää häpijä oo jos piä on umpiluuta. Se on luonnon valinta ettei tule liikaa sanomista. Silla armahtaahan voi sellaiset joilla ei päässä tikitä, sillä nehän eivät tajua mitä tekevät. Tae paremminki ovat vaen.
***
Rauha ja rakkavus voettaa äkkiväärät ajatukset. Olkaamme kiitollisia että viisaitakin on joukoissamme.
***
Nerojahan on joukossamme, mutta he pitää kynttiläänsä vakan alla. Toivotaan, että säilyy vakka palamatta - ja älli!
***
Varsin moni vettää tuota vaehtoehottomuuven linijaa. Ollakko vae eikö ollakko? Sitä ne pähkäellee saamatta mittää tolokkuu tuohon roplematiikkaan.
***
 VoeXiissus kuitennii kun oesi pikkunenkaa monttu siellä kallossa aevvoja varten voes tapahtuvä ihime? Moniki huommaesi , että vaehtoehtoja on mualima pullollaan ja sen että voe sen tehä toesinki. Ei oo pakko takertuva vaehtoehottomuuven haarniskaan.
***
Vaen eikae se mun syy oo jos joku ei tajjua vähhää palijosta, eikä viärrää oekijasta. Käpälät täötyy nostaa pystyyn ja toevua pahinta ja pelätä parasta. Sillä kaekki mitä suustanne vyöryy voijjaan käöttää sanojaasa vastaan.
***
Varsinnii nuo kerettiläeset ajatelmat saattoo saaha arvaamattomija lumivyöryjä aekaan. Minkä pirun mie sille voen? Kuhan pätisen joutavia! Huomiseen Moi! -O-‎‎10.‎2.‎2015

maanantai 9. helmikuuta 2015

MONTTU AUKI

Maanantae huomenta satunnainen lukija. Nyt on taas pöytä puhas, on aika taas piirtää muutama näkökohta olevaan tilanteeseen- Pakkanen paukkuu -9 ja hyytävä viima ettii purasu kohtaa. Nam-
***
Mikä tässä oekein vaevovvaa. Oon huomannu itessäni selevijä kyynisyyven oereita. Liekkö se paha. Toesten tekemiset sinällään ei pitäsi kettää hetkaotaa, kuhan itellä pyyhkii ja linkovaa.
***
No, tässä maalimassa nykyvään pittää eppäellä kaikkea ja kaikkia. Saakeli hyväki kaveri saattaa pyöräöttää ahterisa päen näköä. Puhutut sopimukset ei kestä tiukassa paikassa.
***
Miten tuota kasvasi semmoseksi suvattevaksi ja halakinaeseksi. Heti naapuri huomaes mitä "peräkamarissa" tarijolla ja voesi tehä tarpeeliset johtopäätökset - oekijat tae väärät - kuhan oes itelle mieluisat
***
Hyvin monella se on pikkusen eri tyyli. Saateri se onnii muihen vika jos ei homma ou hanskassa. Valittaa pittää kokoajan.  Vaekka elintassoo on jäämäänni asti. Liekö semmosella peilijä laenkaa, tae on vähällä käötöllä. Syyllinen kaekkeen pahhaan olloon kattelee sieltä peilistä.
***
Minnen oou ikkää ees haaveillu jostahi pirun kesämökistä. Yksi asunto riittää meikälle aivan hyvin. Ja ruokaahi on ollu aena huomiseksiki. Ei tarvihte valittaa, saatan jollekki laettoo leivänkyrsän kun vaen tietäsi osotteen.
***
Ohan se saatannaa jos mies kuolee näläkkään osakesalakkusa päälle. Ilemanko se näläkä vierraellee ku osinko voettoja pittee huamilloija.
***
Saateri poeka! ( Häävimmälle minälle sanon) Nyt sinnoot käsittännä aevan oekkeen. Kun tuota resehtijä nouvatat niin sinnäe voet vielä selevitä henkissä seorraavaan pimennykseen asti. Hehhee! Tässä tämän aamun sallaatti koeta lukija tolokusti niin voet löytää sen viherijänlangan - tae punasen . viivan...Moe. -O-‎‎9.‎2.‎2015

lauantai 7. helmikuuta 2015

NAINEN

Minun sieluni tunteita riopottelee,
tuo kummallinen nainen.
Hän välillä minun omani on,
väliin toisiin taipuvainen.
Minun syömmeni kohta hän hulluksi saa,
epätoivoon vaivun, mua pelottaa.
-
Usein haaveilen ja unelmoin,
jos hänet aivan omaksi saisin.
Aina hänen kanssaan olisin,
kaiken muun silloin unohtaisin.
Hän veisi minut kauas pilvien taa,
satumaahan, jossa vain onnen saa.
-
Olen haaveissain onneni kukkuloilla,
kuljen Satumaan tuoksuvaan lehtoon.
Siellä yhdessä voisimme nukahtaa.
tuulten lempeitten tuutimaan kehtoon.
Ehkä siellä viimeinkin selville saan,
rakastaako hän minua ollenkaan.
-
Mutta totuus on karu, yhä arvailen,
milloin nainen kokonaan karkaa.
Kummallinen nainen koettelee,
sydäntäin haavoittuvaista , arkaa.
Mikä totta on , mikä valhetta vain,
sitä pohdin, mielessäni minä ain.

perjantai 6. helmikuuta 2015

HIHHULIT

Perijantae - vaen ei pitkä, Mittarissa lukema -1,9. Yöllä käyny +puolella 7,kymmenystä. Mitä tännä luvassa? Kiireellistä joutenolua ja raskasta leppäelyä. IIllala voe kattuva aekaansaannoksiaan ja voi raohassa nukahtaa.'
***
Monenlaesta hiipparia kulukee ovelta ovelle, valaamiina iskemään. Raha ja tavaravirrat valluu vuolaana rosvon r´taskuun jos kohe löytyy.
***
Näetä hihhuleitahan on ollunna kaotta aekaen jokka velttoelemalla tekkee hyvinvoentija. Vaen aeka lyhyvveen seon aena niillä loppunna. Ilikeöttä vaen värkkäävät ja toesilta vaativat päästötöntä elämää.
***
Oravanpyörähän seon jopelo laete. Jos siihen aparraattiin sortuu se on juoksemista - kieli vyön alla. Pittää juosta vaekkei jaksaskaa - loputtomasti.
***
Miehän hyppäsin syrijään hývän sään aekana.. Vaen siinä sitton mennä kelekkerehtanu, huolimatta katteellisten solovaoksista. Ellää kölläelee semmosta kaavaa nouvattaen kun ite haluvaa. Onko pakko jos ei taho? Ellää muihen pillin mukkaan.
***
Joopa pewkele meikä seillaa pelekällä nahkapohojalla. Ei tunnu tuskana maailimanihimeijen näkemättömyys.  Meikä on senverran yksinkertanen, että monimutkaset naotinnot mennee yli ymmärryksen. Lentokonneeseen ei oo hinku. Kertoja eijoo sitä yhtäkkää. Vaen sammaa päevää elän ku muutki.
***
 Vuan siitä huolimmatta tajjuun että jos terve immeinen vaatii puolet toesen ahkeruuvellaan saamasta tuloksesta, niin seon mielestäni väärin. Seon minusta paremminnii jonku asteinen ryöstö.
***
Vuan nämä nykyset vetelehtijät halluuvat ellää taetetta tehten ja haaveilemalla. Se ei syötäväksi ruppia. Siksipä sitä pittee alakaa sitte mölisseen kuinka järijestemässä vikkaa? Hehhee kattosivat peiliin siellä se vika. Jos valittee sen helepon elämän nii turpa tukkoon, poes vaatimukset  ilimasta ettuuksista.
***
Tänä aamuna tässon puoleksi vielä untenmailla. Ruutuun tullee tekstijä iliman johonmukasuutta. No, millompa ei? Kuhan ny jottae!  MOE! -O-‎6.‎2.‎2015

torstai 5. helmikuuta 2015

SINAPPI

Kuljin mieli murheisena,
tietä harmaata kävelin,
maistui kaikki katkeralta,
oli nautinnot vähissä,
arki näytti ankealta,
tuskalta koko elämä.

Kävi mielessä ajatus ,
miete musta muljahteli,
joko kaikki on koettu,
isot riemut nautiskeltu,
mistä löytyisi kipinä,
kaverille voima uusi,
joka potkisi pojalle
uutta virtaa vartalohon.

Kamuilta sitä kyselin,
tiedustelin tuttavilta,
mistä kimpoaa kipinä,
uusi liekki leimahtavi,
syttyy sielussa tuleksi,
lehokseksi lämpimäksi.

Kun mä kurjuutta inisin,
Repun kautta kaiuttelin,
sanoi Väinämö:- Lähetän
sinappia siivun sulle,
taintuu tuska ja valitus,
muuttuu malli miekkosessa.

Kusti kuljetti sinapin,
pani posti parhaitansa,
perille tuo jo paketin,
YTY-pullot pöytähäni.

Noita kääntelin käsillä,
korkkia jo pyörittelin,
nytpä testiä tekisin,
pätevyyden päättelisin.
Siitä siemaisin sinapit,
suuni täyteen turskahutin,
naamaan nakkasin nätisti,
lärviin lätkin empimättä.

Sitten tuokion odotin,
vokottelin vaikutusta,
nielaisin pian sinapin,
annoksen niin herkullisen.
Ensin tuokion tutisin,
silmät pyöri pillereinä,
savu korvista kohosi,
jäseneni jäykistyivät.
Petti shortsien sepalus,
olo tunne taivaallinen.

Oho! siinäpä sinappi,
en oo moista ennen saanut,
litkut joutavat jokehen,
turkulaiset tunkiolle,
YTY antaapi eniten,
paras mauste makkaralla,
kunhan ehdin kai kokeilen,
miten maistuu piirakassa.
19.6.2002

tiistai 3. helmikuuta 2015

KATASTEJUJA

Kehenosti meni yö. Meinasin jo kipulääkettä ottaa , mutta myrkyt minimiin, niin sen voe vielä huomisenki nähä: Talavi näöttää tapojaan lunta ja pakkasta. -9.8 astetta tarkka. Siinä kun taas päevän kattelee, niin taas on yhtä vähempäna.
***
Kyllähän meikkä markinaalit täöttääki reilusti vaekka onki soukka poeka. Miten tuossa kävisi jos hyppäesin poes sieltä markinaalista ja oesin ku miehet? Ongellako lienen käöny? Kovasti nykkii vaen ei käö pyyvyksiin.. Mihin pyyvyksiin?? Mietippä sitä.
***
Monenniilaestahan sitton nähty. Vuan palijo on jiännä näkemmättäkki. Sehän seon ihimeistä suurin että vitun näkkee, sannoo isot pojat, ja naoraa päälle. Mulla seon sehhii ihime kokematta. Kato ujo mies sitä aena pimijässä. Heko, välillä rietasta - sitä nykyajan meininkijä.
***
Heleppohan seon, luukasan,  harrastaa tuollastaki urheilumuotuva kuin kaolakiikkuilua. Oksa kestää ja köysi. Kuollee tervennä?
***
 Toesta seon minulla. Mistä löytyy niin vahava oksa ja varsinnii köysi joka kestää tämmösen ukonraavon? Ei mistää. Katkijjaa ja loukkaa ihtesä kun putuvaa. Eikö tuo luomu oo tuossae asijassa kunnijassaan. Aekasa kun vuottaa niin jalaka koukistuu itestään potkaseen viimesen kerran.
 ***
Kyllä suatana tässä onnii niin valosalla mielellä, että kuvittellee olevasa joku suatanan västäräkki joka lentää lämpimään....Kanarijalla voesi laolaa titityytä nuotin vierestä joku ilolintu kaenalossa.
***
 Tosi on, oesikkae siinäe puolesa jos toenenki. Varmaanni luonnonsaastuminen kyrvähtäsi lussanpuolelle. Nettisraoha pallaotusi suommeen ja Tärräötyslaetokset tulisi tarpeettomaksi. Pannaanpa mietintään MOe! -O-‎‎3.‎2.‎2015

maanantai 2. helmikuuta 2015

HERMANNI


Nyt laulu soi Hermannin,
tuon kuuluisan kulkurin.
Joka elämää eli niin,
että kaukana tunnettiin.
:,: Siitä vieläkin kuulla saa,
kaikkialla siitä kuiskaillaan.:,:
Oli Hermanni kansanmies,
naisten lemmikki kukaties.
Kaikkihan toki tiesi sen,
hurmaa Hermanni jokaisen.
:,: Siitä vieläkin ........:,:

Kohtasi Hermanni Aliinan,
tuon neidoista kauneimman.
Häneen kuumasti rakastui,
aivan villisti huumantui.
:,: Siitä vieläkin......:,:
Mies Aliinan vihille vei,
ei empinyt yhtään ei.
Ja rakkaus hehkui niin,
kaikkialla se huomattiin.
:,: Siitä vieläkin ........:,:

Osti Hermanni torpan niin,
siitä heti jo supistiin.
Ei kulkuri laisinkaan,
nyt maata saa kasvamaan.
:,: Siitä vieläkin ......:,:
Hermanni pellolla ahkeroi,
hän torpasta talon loi.
Oli pellot niin viljavat,
ja pytingit komeat.
:,: Siitä vieläkin ......:,:
Mutta sitten aivan yllättäin,
kävi Hermannille näin.
Hänet kuolema korjasi niin
ja hänet hautaan laskettii.
:,: Siitä vieläkin .........:,:
Alina meni uusiin naimisiin,
ja tietysti kävi niin.
Mies talon vuodessa joi.
hän onnettomuutta vain toi.
:,: Siitä vieläkin .........:,:
Oli Hermannin laulu tää,
se muistoksi hänestä jää.
Hän mies oli paikallaan,
säilyy mielissä ainiaan.
Hänet kaikki kyllä muistavat,
ja tunnustuksen antavat.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

H&M

Sipolankylässä Hermanni ja Mari,
elivät yhdessä, komea pari.
Yhdessä pellolla he ahkeroivat,
kortensa kekoon näin toivat, niin.
Ja Hermanni tuumi:- Ei meille tämä riitä,
Luoja ei milloinkaan laiskoja kiitä.
Eiköhän osteta vain lisää maata,
ei kai se taloutta kaada, niin.

Ja Hermanni ostikin naapurin pellot,
kävi ympäripyöreitä digitaalikellot,
Hermanni pellolla aina vain raatoi,
risutkin ojista kaatoi, niin.


Hermannin täytyikin navettaa jatkaa,
suunnitella kerinnyt ei lomamatkaa.
Suurempi karja ja koneita lisää,
velat painoi Hermanni-isää ,niin.
Ja lapsien kanssa aina uurasti Mari,
vanhimmat heistä, ne Samppa ja Kari,
pikkuisen kyllä jo apua toivat,
tekivät sen minkä voivat, niin.


Ja Hermanni ahkeroi vain yötä päivää,
ei elämässä ollut enää onnenhäivää.
Työtä ja tuskaa vain elämä antoi,
hän synkkää mieltä jo kantoi , niin.
Hermanni huomasi ei tämä passaa,
tää liikaa kyllä jo minua rassaa.
Ensin vien lomalle tuon vaimon rakkaan,
tänään jo matkalaukut pakkaan , niin.


Ja sitten mä muutankin elämäntapaa,
järjestän niin että oon joskus vapaa.
Lomalle lähden ja terveyttäni vaalin,
ympärille ystäviä haalin, niin.
Ja Hermanni tuumi :- Ei direktiivit mua määrää,
vaikka ne herrat niiden kanssa niin häärää.
Minä oon Isäntä minun talossa aina,
Herrat ei kyykkyyn mua paina, niin.