Sivut

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

NYT.....


KULKUKOIRANELÄMÄÄ

Olen paljon kyliä kulkenut,
ihmiset ovat ovensa sulkenut,
joku kalikallakin heittänyt,
joku pelännyt, silmänsä peittänyt,
mutta lihaista luuta ei kukaan.

Moni vihainen on mua potkaissut,
tunkiosta kun jätettä hotkaissut,
haulikolla on perääni laukaistu,
tietä viime matkalle aukaistu,
kukaan ei mua tahtonut mukaan.

Tahtonut olen ihmistä palvella
seurata häntä kesällä talvella
mutta kukaan ei minuun luottanut
ei riemua minulle tuottanut
silittivät vain vastasukaan.

Kulkukoirana elänyt eloni oon,
koskaan en päässyt ihmisten suosioon,
sekarotuinen hurtta mä olin vain,
sen leiman syntymässä jo sain,
arvostusta ei annettukaan.

lauantai 30. tammikuuta 2016

SÄÄ

XX
Sehän tuo Ylämummo leikkii nuihen ilimojensa kanssa. Ei tiijä mitä millonki tarijuvaa . Eikä taija se yhenvertasuuskaa totteutua. Toesille jatkuvaa kessää ja meitsitpannaan kärsiin se tuhannet tuiskut ja pahat ilimat! Seon taas kylymä luppeissa-
***
Runokonit laokkovvaa ja kovvaa. Äijä kanottaa selläässä ja koettaa jarruttaa vaen eihän koni oo aoto. Se vaonti kiihtyy ku koepi liikkuu. Jarruva ei oo vaen ilimastoenti pellaa. Onneksi tuuli tuo ja vie -että sillee!
***
. Miehellä mekko päällä. Nyt immeiset vuatii tilille petoksesta. helekkeri! Eekai se naesen mieheksitulo/ ja päinvastoin niin paha. Eihän läheskään aina asiat oo miltä näyttää. Mielikuvitusta kun käyttää pääsee totuuden torille.
***
Ei haetta oesi ku kosmeettinen. Naesen viisaos vaen pääsisi niinkuin väheksymättä essiin, sieltä irtoparran takkaa. Ei tarvihe hakija joomiestä meistä ukkoista hakija . Halleluijjaa noteerrataan heti. Kun se miehen suusta irtovaa!
***
Luvin ny koortinaatit väärin. Eihän se viisaan tarvii olla liikekannalla, vaen tähti seoraa ku hae laevvaa. Mittää vaevaa siitä ei viisaalle sykerry. Ompahan niin ku hakupäällä. Ja kuten tiijetään etsivä löytää ja anovalle annetaan, jos vaen ehot täöttyy.
***
Mäni sitte mihin vaen. Pubin päällähi tähti loestaa kirkkaana että viisaat voe saapua luo. Kalija ei maestu, mutta viina tekkee kaoppasa. Viinahan on viisaan juoma. Sen jo Biplija on sanonu. Mikäs se on viisaan lipittää litkuva. Talo tarijuvaa Kippis! Tae vaekka firman piikkiin! MOE

perjantai 29. tammikuuta 2016

SKETSI.9-



HUOMAAKO SEN..?

MIINA
- Päivää taloon! Miten se Manta on jaksanu? Minua on aivan huolettanut miten ystävä jaksaa. Minulla on kolottanu niin joka paikkaa. Vain minä en anna periksi. Jos jollaki olisi nämä vaivat niin sängynpohjalle oisi ruokittava.
MANTA
- Niinköhän tuo lienee? Hyvin näyttää Miinalla jalka nousevan ja kieli laulavan. Ei edes kahvia tarvitse voiteeksi.
MIINA
- Ettäkö kahvia? Voi kiitosta, kiitosta! Aina se muutama kuppi menee, varsinkin kun tuo ilma on niin kylmä.Huomaako se Manta mittää erikoista?
MANTA.
- Mitä sitä taas oes pitänyt huomata. Entinen Miinahan tuota oot. Onko tullu muutama ryppy lissää?
MIINA.
- Hihhii! Kyllä se on tuo Manta entisensä. Se ei säästele sanojaan. Vaen etkö tojella huomaa?
MANTA.
- Täh? Onko se menny tukkasa värijäämään? Hyh, vanaha muori. Kyllä sinne maanrakkoon kelepaa harmajanakin.
MIINA
- Minäpä en aijokkaa sinne maanrakkoon vielä vuosikymmeniin. Miinalla veri on kuumaa. Menen päivätanssehin ja kellistän sieltä uroksen.
MANTA.
- Sen jumalaton. Tuommoisia puhhuu. Pyhänä vielä kirkonmeiningeissä olit. Kyllä on piru saanut hyvän saaliin. Vie nyt ommaasa , että hippulat vinkuu. Voehan maailman pahennus!
MIINA
- Mikä tuo nyt on? Ei sitä ennää eletä virsijä hyrryttelemällä ja kuoleman pelossa. Minä aijon ellää ainaki satavuotijaaksi. Otan ilon irti elämästä ja joka yö kellistän vereksen uroksen.
MANTA
- Rienaa siinä vielä. Meille on jokkaiselle tarkasti laskettu elomme päivät. Heitä sinäkin tuo rietastelu ja vakkaannu aattelemmaan ijankaikkista autuutta. Se ei maailimanlapsille tipaha.Ja tuommonen vouhkasu eijoo hyvän eillä!
MIINA
- Hui ja hai. Minä elän tätä päivää. Keittääkö se Manta ne kahvit. Minun pittää ehtiä vielä käymään kemikaalissa. Huulipunaa pitää ostaa. Se nuorentaa ainakin puolella... Hiih hiih ja tuntuu rinnassa niin mukavalle kun pojat on kiinnostunut.
MANTA
- Pojat?? Ihanhan sinä oot tullu möyrytautiin. Ihiminen kohta settemänkymmentä ja puhhuu kuin tytön heitukat.
(Rupeaa vitkastellen laittamaan kahvia tulemaan)
MIINA
- Kerran sitä vain eletään. Uskooko se Manta jos sanon, että Jukuraisen Eemeli on kovinkin minusta kiinnostunut. Ihan autoonsa pyyteli.Aattelin lähtiä . Rehvit tehtiin meijän maetolaeturille kuuveksi.
MANTA
- Voi sua hupsua. Eemelihän on vielä nuori mies alta nelikymppinen. Kyllä Miina-raukka on tainnut nyt lopullisesti mennä sekaisin. Siinä on nyt sulle sitä kahavia. Kaaja äkkiä tuo kahvi emättiisi, että jouvut sinne Eemelin mopon tarakalle...
MIINA
- Kiitosta vaen. Mukava seon kun ystävä kahavit tarijuvaa....Hyvvää oli. Nyt pittää joutua

torstai 28. tammikuuta 2016

PAKKASPOIKA

Pakkaspoika kiihkeästi
syksyn-neitoa kosi
suuteli neitoa kylmin huulin
siitä liitosta tuli tosi
kohta alkoikin lapsia tulla
lumikeijuja ilmassa nähtiin
ja pieniä pakkaspoikia
oli kipuamassa tähtiin.

Talvi saapuikin maisemaan
lumivaippa tienoon peittää
lumikeijut aina lisää vaan
lunta valkeaa maahan heittää
ja pakkaspojat innoissaan
puree poskea nenänpäätä
ja tuulitontut touhuissaan
vahvistavat järven jäätä.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

SKETSI 8

KUN NIIN KOLOTTAA!
( Siiri on pitkällään sohvalla. Sohvi tulee puuskuttaen sisälle)
SOHVI:
- Päivää taloon. Huhhuh! jopa se ottiki syvänalasta kun niin riskisti tormasin tullessa.
SIIRI:(Nousee istualleen)
- No päivää ja tervetuloa! Oliki niin yksinäistä. Täytinenkö sua takaa-ajaa? Sinähän oot aivan lääpästynyt.
SOHVI:
- Sanos muuta. Se kun tuo astma tukkii paekat, niin aivan sitä on henkilaita. Kolmenlaiset rohdot otin lähtiessä. Vain eivät mitään auttaneet.
SIIRI:
- Minäkin nakkelin viidenlaiset vitamiinit. Kalanmaksakapselit, kalsumia ja mangnesiumia. Nesteensieppaajaa ja asperiiniä. Buranaa otin varmuuveksi - sitä kuusisatasta. Silti päähän vain koskee ja korvissa humisee.
SOHVI:
- Tuo ei oo vielä mitään. Minä otin ainakin kahdestakymmenestä purkista ja monestakin tupla-annoksen. Ovat ruvenneet tekemään pillereistä liian pieniä. Eikähän niillä ole mitään tehoa. On kuin jotain pahvipallaa vätkyttäsi.
SIIRI:
- Eikö tuo lie pelkkää huijausta nykyään nuo lääkkeet? Kauhean kalliita. Nuo luontaiskaupan lääkkeet kyllä tepsii.Niistä oon monesti avun saanu.
SOHVI:
- Joo minäkin olen huomannut, että mieliala on keveä kun niitä ottaa. Kalliitahan ne on, mutta terveytesä eteen pitää uhrata.
SIIRI:
- Minä kävin terveyskeskuksessa eilen. Jotain särkylääkettä kirjotti. Hirmukalliita, mutta ei mitään vaikutusta. Ne on lääkärit sellaisia tyttösijä ettei ne mittää tajua toisen kivuista.
SOHVI:
- Se on aivan tosi. Et usko!... Kun viime viikolla kävin. Minä selostin kaikki vaivat ja kolotukset. Nii tiijätkö? Ei tuo ruoja käjellä hipassu. Sano että ne on niitä mummovaivoja. Miten ihimeenlailla kun en minä ole edes mummo.Eikähän minusta koskaa tulekkaa, kun se Juuso oli niin saamaton.
SIIRI:(alkaa laittaa kahvia)
- On ne kirjasa lukeneet. Oon minäki huomannu. Minulla ollu kulukku niin kipijä monta aikaa, niin lääkäri sannoo, että seon puheliaiten ihimisten tauti. Aattele, suoraan päen naamaa kehtaa sellaista sanua.
SOHVI:
Kyllä kun ennen oli sairautta. Niin kun käväsi vanhan Juliinin luona, niin se kyllä tiesi kaikki tauvvit ja romuskat. Nykyään EEUUSTA määrätään, niin ettei saa enää edes sairastaa.
SIIRI:
- Näihän se on. Tirektiivejä syynätään ja sitten sanotaan, että hullu ja luulosairas! Terapiijaan vaen ja rahat pois.
SOHVI:
- Annatko vettä, minä otan muutaman vitamiinipillerin. Jos ei huolehi terveyvestä sitä on kohta sänkyn pohjalla. Otatko sinä? Mullon kahenlaisia mukana.
SIIRI:
- Voi, kiitoksia.Minulla ei olekkaan tätä merkkiä. Pitää kirjottaa muistiin
ja hakea kun käy kirkolla...Otahhan kahvia! Kahvi se on parasta lääkettä kaikkiin vaivoihin.
SOHVI:
- Seon kyllä tosi. Ei parraenkaan pilleri saa mieltä niin iloseksi kuin kunnon kahvi.

tiistai 26. tammikuuta 2016

SKETSI -7

(Pienen talon isäntä makoilee penkillä. Naapurin mies tulee tupaan. Reiska hyppää nopiasti pystyyn ja ottaa lehden penkiltä käsiinsä)

REISKA
- Masallahan on taennut olla naislykkyä, kun vieläki on paijanhelema liitinkin päällä

MASA: (Kokeilee paitaa joka on liputusasennossa)
- Minähän en akkoesta perusta, vaekkeijoesi aenuvaa sitä lajia maanpäällä. Käväsin tullessa paskalla, niin näöttää jääneen paeta liputtaan. Haetanneeko?
REISKA:
- Jaa vaen luomishommissa. Tuliko näkönen
MASA:
- Tämän talon isännän näkkööhän tuo oli. Veltto ja haesi pahalle.
REISKA:
- Joo! Vaen mitempä oot saanu aekasi kulumaan. Ei sullakaa taija niitä porinakavereita käyvvä?
MASA:
- Mikä tässon polokijessa. Saes vaen noelta kiimasilta muoreilta rauhan. On ne kyllä menny aevan mahottomaksi. Oekein mökkiin pakkaotaan . Ja SEN persolla. Vaen minnen aenakkaa rupija millekkää. Kohta pittää niille koruja ostaa ja mekkoja laettaa.Toropaesen Mantaki telläösi, oliko toessa päevänä, mökkiin pahat mielessä. Lirputti vaekka mihin malliin. Aevan piti suuttua, että sen sae lähtemmään. Onko sulla käöneet lesket ahistelemassa?
REISKA:
- Mukavahan tuo on kun käövät. Melekeen tie sonnalla nuo ovat ravanneet mökillä. Vaen kun pikkusen naorattellee niitä niin tyyttyväesenä lähtevät. Aena ne tuo kahavileipää ja kakkuvaki. Sinnoot vanahapoeka, et tiijä kuinka mukavija ne naeset on kun ...
MASA:
- Pöh! Elä kehtaa! Rahhaa ovat heti inkuttamassa. Minä en semmoseen pelliin rupija. Tähän ikkään selevinny iliman niitä muutamija, niin pärijään vastaki.
REISKA:
- Minä voesin alakaa vaekka puhemieheksi. Tuo Ryllykäesen Tiina on vielä kopsakka muori. Siinon Masalle iloja monneen lähtöön!
MASA.
- Rollaattorilla ajeleva muori. Elä nyt ala pilikkaa tekemään.
REISKA.
- On siinä se hyvä puoli. Seon rahasa muori.
MASA
- Ompa tuota itelläki. Eläke tullee, eikä mihinkää mee. Minnen kyllä akkaen tähen loestopäevijäni hukkaa. Aattelisit itekki. Käö vielä , että jottae muorija saat orijana passata koko ikäsi, eikä sullä oo pienintä sanan sijjaa.
REISKA
- Voehan se olla niinki. Pittääpä harkita

maanantai 25. tammikuuta 2016

PARI

Tilta nainen on napakka,
sorea kuin heinänkorsi,
tai kuin nuori koivun vitsa,
kuni kukkanen kedolla.
-
Tuomas jäyheä jötikkä,
niinkuin karhu karjuessa,
urosleijona vihoissa,
tai kuin synkkä korven kuusi.
-
Sanoi Tilta näin nätisti:
-Tuomas kultani komea,
oma armas aarteheni.
Jospa auttaisit vähäsen,
minun kanssa ahkeroisit
arkiaskarten teossa ,
kodin kunnossa pidossa..
-
Pölyt pyyhkiä pitäisi,
luuduskella lattioita,
matot puistella pihalla,
roskat kaikki sohvan alta,
vielä puunata vähäsen,
hinkatakkin himpun verran.
Kipot tiskata pitäisi,
sulatella pakkaskaappi,.
Käydä kaupassa välillä
varastoja täydennellä,
että viikko taas menisi,
huominenkin huoletonna.
-
Tuomas muikeesti murahti,
kulmain alta kurkisteli.
Sitten virkkoi jo sanasen,
jörösti sen lausueli:
-Mulla kiireitä kovasti,
monenlaista muistiluussa,
työtä tyrkyllä hitosti,
hommat päälle kaatumassa.
Auto puunata pitäisi,
vahata myös polkuratas,
pistää kuntohon kalusto,
viritellä vimpaimia.
Mutta eikö oo parempi,
tuokio nyt lemmiskellä,
vähän seksiä välillä,
hempeillä nyt hetken verran.
Kyllä myöhemmin sujuvat,
kiireet kaikki kerkiävät.
pesemiset taas paremmin,
puurtamiset hienommasti.
Parisuhteelle parempi
rakkaudelle antaa aika
Sitten hoituvi hyvästi,
askare tuo ankeakin.
Sua rakkaani rutistan,
sulosuuta suukottelen
rakastan tosi rajusti,
oman kanssa oikeasti.
Tunteet tuikkivat tulena,
polttavana hiilloksena.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

SKETSI 6-

ELÄ SITTE KERRO KELLEKKÄÄN:
(Manta istuu ikävystyneenä pöydän ääressä. Väliin hippasee siellä täällä. Sitten oveen koputetaan?

MANTA:(itsekseen)
- Kukahan sieltä tähän aikaan. Ettei vaen niitä kaupustelijoita. (Menee ja avaa oven)
MIINA:
- No päivää! Piti lähteä kattomaan oletko sinä aivan joutunut vuoteenomaksi, kun ei ole näkynyt viikkokausiin.
MANTA:
- Päivää. Miinako se on taas lähteny tuulen perässä juokseen. Onko sitä jotakin tapahtunut?
MIINA:(Menee pöydän luo ja istuutuu.)
- Tapahtunut, joka päivähän sitä tapahtuu. Sinä et tiijä mitään mitä maailmalla tapahtuu. Harvoin käyt missään.
MANTA:
- Tiiän minä mitä tarvitseekin.Mies kertoo tärkeimmät.
MIINA:
- Ihmisen pitää tietää mitä ympärillä tapahtuu. Se pittää virkijänä, eikä tementiija hyökkää kimppuun.
MANTA
- Tementiija? Parempi se on kun ei muista liikaa. Ei tarvitte lähtiä pitkin kyliä juoruja levittään.
MIINA: Minäkö oon juoruja levittäny? Minä pijän tarkoin varani etten muijen asioihin sekkaannu.
MANTA:
- Minä jos jotakin kuulen, niin sen juorun siivet loppuu siihen. Juoko se Miina kahvia?
MIINA:
- Kiitos mielelläni. Eihän se juttukaa luista jos ei saa kupillista.
MANTA:(Laittaa kahvia tulemaan ja kupit pöytään.)
- En tiijä onko sillä vaikutusta. Mutta semmonenhan se on tapa.Muutama kupillinen aina menee. Mutta mitäs kuuluu.
MIINA:
- Ethän kerro kellekkään? Kuulin tuolla Kyröllä, että se Kyyrösen tyttö on pieniin päen. Kyrön Kerttu vannotti, että ei saa kertua, mutta sulla se varmasti pyssyy salassa.
MANTA:
- Sus siunatkoon! Sekö Kyyrösen tyttö joka on yläasteella?
MIINA:
- Se justiin! Sehän on vielä alaikänenki.Vain tiijätkö kuka on isä?
MANTA:
- Mistäpä minä semmosia, kun en tiijä ees että seon sinnepäen.
MIINA:(Panee käden suojaksi ja kuiskaa)
- Tohinkohan minä sulle sanoa? Lupasi Kyrön Kertulle etten vihijasekkaa.
MANTA:
- Sinähän tiijät, minuun voi luottaa. Se on kuin lukkojen takana. Kerro nyt.
MIINA: (Vilkuilee ympäriinsä)
- Minä nyt sulle sanon, vain elä kerro kellekkää!
MANTA:
- En en, kerro jo?
MIINA:
- No, Iso-Porholan isäntä! Eikoo hirvijää, uskovainen mies.
MANTA:
- Hyh! Uskovainen! Kaikkia kanssa. Meijän mies kertoi sen Manun olleen päissään kuin tikka, jollaki isäntien reissulla.
MIINA:
- Ihan totta? Voi ihme, ja on olevinaan niin harrasta seuroissa.
MANTA:
- Minä en tiiä, vain niin se meijän mies sanoi! Se ei valehtele.
MIINA:
- Kyllä Eskon sanaan voi luottaa, se ei huutele kellekkään.
MANTA:
- Olihan siellä teijänki Hannu, samalla reissulla. Eikö oo puhunu mitään?
MIINA:
- Oho! Meijän ukko ei saa sanaa suustaan. Se on niin hiljasta sorttia.
MANTA:
- Mitenkähän se Iso-Porholan frouvan naama vääntyy. Nouseeko nokka vieläkin pystympään. Ylpeys käy lankeemuksen edellä!
MIINA:
- Ähäkutti! Saapahan maistaa omaa lääkettä! Oisihan tässä paljonkin näitä asijoita, mutta täytyy keritä käyä vielä tuolla Niemen Maijan luona. Liekkö vielä kerinnyt kuulla mitään.
MANTA:
- Mukava oli kun pistäysit kahvilla. Ethän kerro kellekkään mistä juteltiin.
MIINA:
- En tietystikkään. Minun takana kyllä pysyy salaisimmatkin asiat. Kiitosta vain kahvista. Tulehhan käymään kun ukot on töissä saadaan jutella kaikessa rauhassa.
MANTA:
- Se on luotettu ystävä kullan arvoinen. Vie Maijalle terveisiä. Kerro että minäkin tulen pistäytyyn jos jotain uusia kuulen.
MIINA:
- Ja muista ettet kerro Eskolle! Miehillä tahtoo lipsahtaa usein salaisuudet huomaamatta. Meijän Hannu tosin on hyvin hiljanen, mutta aina se jotain kertoo, kun oikein tiukille sen panen. Mutta nyt pitää mennä. Hei hei!

lauantai 23. tammikuuta 2016

KILPAA

Vaka vanha Aika poika,
lauloi niitä,lauloi näitä,
lauloi lauluja lamasta,
luritteli lypsäjille,
kertoi kauniisti kesästä,
tarinoitsi talven säästä .
-
Vaka vanha Aika poika,
runon rustasi rutosti,
pakinaa niin perkeleesti,
ihan itsensä iloksi,
kaiken kansan kiusallakin.
Piruillen joskus peräti,
huumorilla höystätellen.
-
Tuli Lieto lappalainen,
poron kellesten purija,
väärä leuka vätkyttäjä.
Mies on mieleltä mahoton,
aatokselta uskomaton.
Vaikka lie pirun penikka?
Liekö saatanan sukua?
-
Eipä Lieto mielistellyt,
eipä anteeksi anonut.
Sanat saatti suomalaiset,
kaartamatta,kysymättä
aivan aidosti alati,
luontevasti lausueli.
-
Salaisen jutun sanaili,
sanan riettaan riimitteli.
Pitäneet ei ne typerät,
sallineet ei saamattomat.
Sivistyneet ei tykänny ,
tekosievät tahtonunna.
-
Jopa nappulat natisi,
eräs etsi entteriä.
Sitä paineli pirusti.
Ovat halvat hullun riemut.
Vaka vanha Aika poika,
lähtee miekan mittelöhön,
sanan säilällä sotahan,
kahakkahan kanssa Liedon.
Runon rustaukseen rutosti,
laulukilpaan kirpeästi.
-
Nytpä nähdään se nätisti,
salat saadaan lausutuksi.
Kumpi lauluilta parempi,
jutuiltansa juohevampi

perjantai 22. tammikuuta 2016

SKETSI 5.

AUTOKAUPPOJA.
(Pariskunta saapuu autokauppaan, rouvalle auton ostoon.)

AUTOKAUPPIAS:
- Hyvää päivää ja tervetuloa. Millaistahan autoa herra on ajatellut?
HERRA:
- Eihän se minä vaan tuo rouva aikoo hankkia oman auton.Lähdin kyytipojaksi.
AUTOKAUPPIAS:(Herralle)
- Sehän sopii vallan hyvin. Millaistakas autoa olette rouvalle suunniteelut?
HERRA:
- En ole suunnitellut mitään.
AUTOKAUPPIAS:( Kääntää selkänsä rouvalle)
- Ahaa! Ostatte rouvalle auton yllätykseksi. Sekin meille sopii
HERRA:
En ole ostamassa autoa lainkaan.
ROUVA:(Taputtaa myyjää olkapäälle. Myyjä kääntyy rouvaan päin)
- MINÄ olen ostamassa autoa.
AUTOKAUPPIAS:
- Ai jaahah, sehän sopii. Me vaan herran kanssa neuvvotellaan kaikki asiaan liittyvä, niin sitten voimme tehdä paperit.
ROUVA:(Hiukan jo kiivastuen)
- Kuulkaas nyt! Eikö teidän päähän mahdu, että se olen minä joka autoa ostan.
AUTOKAUPPIAS:
- Tietysti on tullut selväksi. Odottaa nyt vähäsen. Esittelen herralle muutamia ohittamattomia tarjouksia. Kas tässä olisi aivan ehdoton menopeli perhekäyttöön. On turvatyynyä ja rouvallekin ihan oma. On navikaattoria, ei herran tarvitse kysellä rouvalta minne ajetaan. Hehhee!
HERRA:
- Minulla on jo auto. Rouva etsii itselleen menopeliä.
AUTOKAUPPIAS:
- Mutta kai herrallakin on jo auton vaihto tarvetta? Kuinkas iäkäs rauta on alla?
HERRA:(Kiusaantuneena)
- Noo, onhan se pari vuotta ollut.
AUTOKAUPPIAS:(Selin rouvaan)
- Hyvänen aika, sittenhän se on jo kovasti vaihtoijässä. Kirjoitan aivan mahtavan tarjouksen. Mitä sanotte?
HERRA:
- Kun tarkemmin ajattelen, niin olisihan se uusi aina uusi.
AUTOKAUPPIAS:
- Tekniikka menee näinä aikoina, niin nopeasti eteenpäin. Luontoystävällisyys lisääntyy. Kukapas meistä haluaisi olla maapallon tuhoaja. Odottakaas, haen tuolta esitteitä! (menee pois)
ROUVA: (Vihaisena)
- Oliko se näin puhe? Sinäkö sen uuden auton ostatkin?
HERRA:
- Ajattele mikä tarjous. Ympäristö säästyy. Sinunkin astmasi helpottaa kun saasteet vähenee. Ja aivan hyvin voit pyörällä käydä töissä. Kymmenen kilometriä, sopiva lenkki aamutuimaan, ja pysyt solakkana.
ROUVA:
- Vai niin! Tämä riitti mulle! (Poistuu äkäisesti kävellen)
AUTOKAUPPIAS:
- No niin! Nyt päästään asiaan. Kas, mihinkäs rouva häipyi?
HERRA:
- Johonkin mekkokauppaan tuntui kiire olevan. Mutta eipä tässä naisia kaivata. Aletaampa laskemaan välirahoja.

torstai 21. tammikuuta 2016

EEEEEEEEEEE

EETUN ERIKOINEN ELÄMÄ.
Eetu eleli eläkeläisenä entisessä erätorpassa. Ei Eetu elämältä erikois etuja etellyttänyt. Eukkoa ei Eetu etsinyt ensinkään, eleli eräänlaisen elukan esimiehenä. Eetu etsi entisijä elämän eri ehtoja. Etenkin erikoiset elukat etellytti elämän etsimistä. EilenEetu ennusti edustajansa esitytä eduskunnassa.Eipä ennustus edennyt etemmäksi. Epäilijät ehdotti epäluottamusta edustajan esitykseen. Eikä Eetukaan edellyttänyt enempää.
Erikoisesti Eetua etoi eukkojen esiintyminen Ehdottelivat Eetulle erotiikkaa. Eihän Eetu ehtinyt elintä ehostaa, Eenokki Ehrukainen ehti ehotella etumustaan eukoille. Eetu ei edes ehdotellut erotiikkaa epäeettisenä eleenä. Eetu ei Eenokkia edes ennustanut eteväksi erotiikassa.Eetu epäsikin erikois etuutet. Ei Eetu enää eukoille esitä etevääkää. Elää entisenlailla entisessä erätorpassa.
Eksyen enemmistön ehotuksiin Eetu epäsi erikoisesti elvytyksen. Enempää epäilyksiä ei etellytettykään. Eetu ehdotti Eenokille eilistä empatiaa. Ei enentynyt Eetun edistyksellinen empatia ensinkään. Erikseen ehdoteltu elvytys ei enentänyt eilisen erotiikkaa.
Enempää ei Eenokki Eetulle ehotellu. Eenokki eksyi evästään eukkoaan Eetun erikoisesta elämästä., Eukko eteni evakkoon eteiseen eikä enempää Eenokkia edistanyt elämään. Eukko eteni Eetun eukoksi.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

SKETSI 4

( kaksi tyttöä leikkii nukilla ja leluilla. Toinen äkkiä vakavoituu)
LAILA:
- Etpä Leila arvaa? Minulla on salaisuus.
LEILA:
- Mikä muka? Meidän äitipä sanoo, että salaisuus on valetta.
LAILA:
- Tämä salaisuus ei ole valetta. Se on totta?
LEILA:
- Narraat kuitenkin.Sinä aina narraat.
LAILA:
- En varppina. Uskotko jos minä sulle kuiskaan?
LEILA:
- Äitipä on sanonut että sipi on valetta.
LAILA:
- Teidän äiti onkin ihan hoopo. Meidän äiskä sanoi niin iskalle.
LEILA:
- Meidämpä äiti sanoi iskälle, että teidän äiti on leipäsusi. Tiedätkö sinä mikä se leipäsusi on?
LAILA:
- Melkein varppina tiedän. Leipäsusi on sellainen kiltti susi joka syö vain leipää. Sitä voi vaikka silittää.
LAILA:
- Äiskä ei ole susi. Äiskä on ihminen! Kohta minäkin olen ihminen. Sitten kun minä saan vauvan, sitten olen ihminen. Nyt minä olen vain lapsi!
LEILA:
- Miten muka saat vauvan? Sinä aina narraat
LAILA:
- En varppina narraa. Meidän äiti sanoi, että vauvan saa, kun panee siemenen mahaan!
LEILA: (Katsoo tuumien)
- En kyllä usko. Eihän sinulla ole edes siemeniä.Äiskä sanoi että siemenpussi on iskällä tallessa.
LAILA:
- Joojoo! Mutta minäpä löysin iskän siemenpussin. Se oli pannut sen piirongin laatikkoon.
LEILA:(melkein itkien)
- Taas narraat. Iskän siemenpussi on hyvässä tallessa. Äiskä sanoi niin.
LAILA:
- Meidän iskä ei pane mitään hyvään talteen. Niin meidän äiti aina sanoo. Meidän iskä on huolimaton veikko! Niin on äiskä sanonut.
LEILA:
- Meidän iskäpä on kova poika. Äiskä muutamana iltana sanoi iskälle, kun oli menty nukkumaan, että ompa kova poika. Minä kuulin kun ei nukuttanut.
LAILA:
- Minäpä en tykkää kovista pojista. Ne aina kiusaa.
LEILA:
- Kyllä meidänkin iskä aina kiusaa. Se aina kutkuttelee.
LAILA:
- Sitten kun minä olen ihminen, niin minä kyllä syön siemmeniä joka päivä. Mahasta tulee hiiirmu paljon vauvoja. Minä tykkään vauvoista.
LEILA:
- Minä en ainakaan halua tulla ihmiseksi. Lapsena on kivempi. Ja vaikka minä iskän siemenpussin löytäisin, niin antaisin siemenet äiskälle. Äiskällä on suuuuuri maha. Sinne mahtuu paljompi vauvoja.
LAILA:
- Minulla on ainakin ihan varppina kamala jano. Minä lähden tahtoon äiskältä kaakaota. Heippa! (juoksevat pois

tiistai 19. tammikuuta 2016

LLLLLLLLLLL

LASSE LEMPII LIISAA
Liisa lehahti lempeästi Lassen lakanalle. Lasse loikoili lepposana lomapäiväänsä. Liisa leperteli Lasselle lapsellisia lauseita. Lasse lausui loitontavan lauseen. Liisa loittoni Lassesta loitommalle lausuen loukkaantuneen lauseen. Lasse liennytti lausettaan liikkuen Liisaa lähemmäksi. Liisa läymäytti Lassea leukaan leikisti lehdellä läheten Lassen lantiota. Lasse laistoi Liisan lähentelyn livahtaen lattialle! Lasse lähetti Liisalle lämpimiä lauseita luvaten Liisalle lempiä lauantaina. Liisa luopui lempeistä lauseista. Lausuili Lassea luuseriksi laiska Lasseksi. Lasse loukkaantui lempparisti. Liisa luovi Lassen lähelle lumoten Lassen lättänäksi. Lasse lamaantui lähtien Leevin luokse luovimaan. Leevi lykkäsi Lassen laiskanlinnaan, lääkiten Lassea liköörillä. Lasse liikuttui Leevin liennytyksestä, luvaten lunastaa laskun liköörista. Leevi lähetti Liisallekin limsaa, liennyttääkseen lemmenliekkiä. Lasse luotti Liisan lupaukseen lemmestä, lataten latingin lauantaiksi. Lauantaina Lasse levitti lakanan levälleen, lemmen liekki lepatti lehoksena. Liekki loimotti loistavasti. Lemmen laineet loiskui, lisäten lohtua Liisan lemmettömään lauantaihin. Lopuksi Lasse laukaisi latingin, luottaen Luojaansa lempiessään, lisäten loppuun lupauksen lapsesta!

maanantai 18. tammikuuta 2016

AAAAAAAAAA


Aamulla aikasin Anselmi antoi Annalle aamuherätyksen. Anna aisti ankaraa anargiaa aamu ahistuksessaan. Antoi Ansemin ahkeroida aivan ankarasti aavistamatta arveluttavaa ajatusta Anselmin aivoissa, Ankarasti ahertaen Anselmi auttoi Annan ajantasalle aavistamatta antaako Anna anteeksi ankeaa aikomusta. Anselmin ajatukset ahkeroivat aamiaisessa. Annaa anellen asettumaan apuriksi aikoi aamiaisen asettaa asiallisesti ateriaksi. Akka aloitti aherruksen ajatellen ankeaa aamua. Antaisipa Anselmi arvoa ahkeroinnille. Arveli apatia asettuvan asumaan Anselmin aivoihin. Anselmi aloitti arvioinnin aikomatta asettua aloilleen. Akkunasta avautui ankea alue arveluttavaa aavikkoa. Ajaisikko autolla aavikolle antamaan arabeille aihetta apinoda ankeasta autosta. Anselmin avo auto, arviolta Austin - antiikkinen ajokki.Annaa aina ahisti ajelulla- Arabit antoi Allahista ankaran aavistuksen, asettamalla anargian aseeksi. Anna aavisti aavikko ajelun alunperin ankeaksi. Anselmin ankaruus antoi Annalle ankaraa alistumista aavikon arveluttaviin asetuksiin. Ajatteli ainakin antavansa arabille ainoansa Anelllen Allahilta armoa aikomukseleen. Anselmi ajautui ankaraan ahistukseen, ajatelematta antautua. Avaruudestta Allah antoi aavistusen armosta. Anselmi Annoineen ahtautui autoon antamatta arabeiile aikaa asiattomaan ajatteluun.Ansemi ajeli Annoineen asunnolleen avoauton antaesa auvoisen asennon. Anna arveli aikovansa antaa anopin Arabeille.aavistamatta Anselmin ajatusta.Aihe alkoi arveluttaa. Amen.













sunnuntai 17. tammikuuta 2016

LENKILLÄ

Manta:
- No, voi ihime. Miinako seon? Minä oonki ajattellu, että missähän se Miina mahtaa kulukija kun eijoo näkyny viikkokausiin!........ No, joko se sinäki oot nuo vouhotuskepit ottanu völökkiin. Pökiöksihän ne ihimiset luulee kun on sauvat vaen, eikä suksia.
Miina:
- Siinäpä luulkoot! Minä oon huomannu kuinka nämä on kaohijan hyvät. Notkistuu hartijat ja jokapaekka. Mieliki nuorentuu. Kohta tässä on kun nuoret tytöt.
Manta:
. Höpö, höpö! Minnen aenakaa ikinä ala houraan tuota tementija hiihtuva, ja vielä kesällä. Oesit sinäki pikkusen ajatellu. Nuorentunu? Pyh! Minä oon katsonu että ei tuu vanhuus sinullekkaan yksin. Naama on kuin pyykkilauta!
Miina:
- Hihhii! Pyykkilauta ? Seon entinen Manta, ei paljo säästele sanojaan! .................Vain etkö sinä tiiä. Tämmön nyt muotija maalimalla.
Ei muuta kun meet sinäki ja laeta sauvat, niin sullaki loppuu se aenaenen kolotus.....ja valitus!
Manta;
- Vaen sitä saat oottaa. Meijän mies oli jostakin lukenu, vai töllöstäkö oli kattonu, että sauvat voi aeheuttaa kulumia tuolla hartijoessa. Tietäähän tuon kun pittää käsiä rempuuttaa koko ajan. Ei ne vanahan ihmisen paikat semmosta kestä.
Miina:
- Mitä ne ny ukot tietää. Kaikkia sinäki uskot. Ota sinäkin, vaikka luuvan varret, niin alkaa elämä maistua. Tähän kun alakuun pääsee, niin ei malta sauvoja pois jättää.
Manta:
Niin ja Kukkaron Katariina, sinäki tunnet? Niin oli yhen kerran käöny sauvojen kanssa lenkillä, niin ei ollu aamulla vuoteesta ylös päässy. Minnen haluva tällä ijällä halavautua sängyn pohojalle.
Miina :
- Hihhii! Kävinhän minä Katariinalla tuossa toissapäivänä kylässä. Oli justiisa sauvojen kanssa lähössä lenkille, mentiin sitte yhessä. Tavallinen lentsu siinä Katariinassa oli ollu. Ei siihen sauvat syypää ollu!
Manta:
- Jos sitte lienee? Vaen minä enn kyllä ikinä tuommoseen humpuukiin sorru. Ampulanssi pitäs kuttua, joka korijais sauvanheiluttajat pöpilään. Terrorisoivat tien ettei sovi kunnon ihimiset kulukemaan.
Miina:
- Manta hei! Laita sinä semmonen rollaattori siinä ei tartte huitua eikä tuu kulumia. Eikä naama mee ryppyseksi!
Manta: (tuohtuneena)
- Kompeilemmaanko alat? Minun eijoo pakko kuunnella tuommosta puhetta. (lähtee menemään ja tupisee)- Ainahan oon tienny että tuo Miina on tuulella käypä. Olokoon ja tehköön miten haluaa!
Miina: (huutaa Mantan perään)
- Kohta se Mantaki ostaa sauvat. On nämä niin hyvät kumppanit.

lauantai 16. tammikuuta 2016

AAMUKAHVILLA

LIISA:
- Hohhoijakkaa, jopa se nukuttiki mahottoman hyvin. Missä ihimeessä sinä yökauvvet luuhasit. En tienny millon kottiin tulit.
Heikki :
- Kumpahan nyt olin jossain. Aina se kotiolot voittaa.Kuulee muutakin kuin ainaista kitinää. Miksi sinun pitää tietää mun reissut?
LIISA:
- Tuota se on!Yöt valavoo. Minuun sitten vihojaan puskee kun minä vain jotain kysyn.
Heikki:
- Aena sun pittää minun menoja tutteerata. Olimpahan missä olin!Ei kai se sulle kuulu?
Liisa:
- Minä saan täällä kotona yksin olla. Isäntä vain heiluu ympäri kaupunkia. Sinä et oo ikkää minua arvostanut.
Heikki:
- Joko se taas alkaa. On se sitten kumma jos pikkusen pitempään viivähtää, niin jo eukolle pittää olla meriselitys kaikista askeleista.
Liisa:
- Vanha mies ja pittää hutsujen perässä juosta. Sinä et enää rakasta minua.
Heikki:
- Rakasta? Mitähä se sitten on? Tuoko se on rakkautta, kun nuuskii toisen joka askelta. Enhän minäkään sun retkiä valvo.
LIISA:
- Se onkin eri asia . Minähän käyn vain ompeluseuroissa. Kyllä sinä sen tiijät. Sinä lontostat ravintoloissa tihtaamassa nuoria naisia. Kyllä minä sinut elostelijan tiiän.
Heikki:
- No, vanhojako pitäs? Semmostahan tuota näkkee joka päivä kotona ja.....kuulee.
Liisa:
- Arvasin naiset sinulla on mielessä. Viijenkymmenen villitys vie äijjää, ettei itekkään tajua kuinka naurettavaa se on.
Heikki:
- Naurele pois vain, jos naurattaa. Mutta naurattaa minuakin tuo sinun ainainen mustankippeys.
Liisa:
- Minäkö mustankipijä? Mun puolesta saat luistaa vaikka maailiman ääreen, eikä ikävä tuu! Mikä lie sokassu kun tuommosen matkaan lähin. Kun kattoo tuota naapurin Jormaa, siinä on sellainen mies jota nainen voi rakastaa. Siivoaa ja keittää ja tekee kaikki työt. Anneli saa käyttää aikaansa shoppailuun ja itsensä hoitoon. Nytkin oli käynyt taas kampaajalla. Minnen saa käyvä kun joskus ja sillon on jo isännällä suu kierossa.
Heikki:
- Anneli onkin sentään siro ja solakka. Sinä olet ollu liian ahneesti ruokakupilla.
Liisa:
- Iteppä olen läskini kantanut, en ole sua apumieheksi pyytäny.Etkä tuota itekkää mikkää aijanseiväs oo, mahaki kuin oottavalla.
Heikki:
Mies onki eri asia.Uljas ryhti ei pikkuisesta kummusta pahene.
Liisa:
- Niin on kuin pystyyn nostettu sikapossu........ Vai ulijas?
Heikki:
- Helekutti, tämä mennee taas mahottomuuksiin. Poikien kanssa kävin pikkuset huurteiset, nii akka rikuneeraa kuin maalimanloppu oesi tullu
Liisa:
- Millon ne pojat on alakanu huulipunnaa käyttään? Paijankaulus aivan punanen
Heikki:
- Tuoko pikkunen täplä? Siitä nyt on turha tehä johtopäätöksiä.Ketsuppia räiskähti kun poikien kanssa otettiin hiukapallaa.
Liisa:
- Niin ja naapurin kissa puri kaulasta? Mee sen salarakkaasi tykö, minäki pääsen parempaa ettimään.
Heikki:
- Taijjampa vaikka lähteäkkin! Jaksa tuommosta natinaa ja kiukuttelua kuulla.
(menee poispäin)
Liisa:(hätääntyen)
- Rakas,anna anteeksi, elä mene!Unenpöpperössä vain joutavia tuli mieleen. Uskonhan minä että kavereijen kanssa sinä olit.
Heikki:
(palaa takaisin)
- Joo arvasin että Liisukkani oli vielä unissaan. Tulehan tänne kun sinua pikkuisen halin!
( Halaavat toisiaan)

perjantai 15. tammikuuta 2016

NEUTRAALIT

Sukupuolineutraalina hilluu koko kansa,
Piru heitä kaikkia jo pitää omanansa
kaikki huutaa kuorossa :Nyt on vapaat ajat
nyt suvaitaan ja sallitaan nyt kaatuu kaikki rajat.
-
Nyt vapaat tuulet puhaltavat kirkon kuorissa,
se pahennusta herättää papassa, muorissa
he sankoin joukoin protestoivat piispan sanoja,
nyt tarvittaisiin vankastikin vastaanpanoja.
-
On leipäpapit, leipäpiispat kirkot vallanneet
he perinteiset arvot pirstaleiksi tallanneet,
kaikkea saastaa kuorrutellaan rakkaudella,
kaikkea sallitaan suvaitsevuudenkaudella.
-
Rakkaudella pappi panee pientä lammastaan,
tarkasti pitää piilossa hän himon hammastaan,
nääs rakkaudella pedofiilit varmaan käyttäytyy,
kai kohta kirkonsankarina pedot näyttäytyy.
-
On sukupuolineutraaliksi tullut koko maa,
saa rinnallansa alttarille koiran kuljettaa,
kas rakkaus on sallittua joka muodossa,
kaikkea sitten irvaillaan kai Uudisvuodossa.
-
Ei ole yhtään esteitä, ei löydy sääntöjä,
ei harrasteta missään enää kiven kääntöjä.
on unohdettu kaikki mennyt, nyt on aika uus,
uusi aito sääntö - sukupuolineutraallisuus.

torstai 14. tammikuuta 2016

PÖLLÖ


Pöllö istui oksalla tummassa yössä
oli silmä tarkkana saalistustyössä
rinnassa kumminkin kaihoa sillä
tunteita myöskin on eläimillä.
-
Kaihoansa Pöllö huhuili hiukan
jostakin kuulikin vastauksen niukan
hiukan se sykäytti Pöllön rintaa
johan nokalla raapaisi oksan pintaa.
-
Lensi horisko Metso kuuseen samaan
se asetti Pöllön tukalaan jamaan
rasistiset mietteet valtasi mielen
se sanattomaksi sai Pöllön kielen.
-
Vanha homenokka on lempeä vailla
koppeloiden kylkeen turha on haikailla
mutta Pöllöllöltä voisi lempeä saada
nykyään ei homous kuppia kaada.
-
Homenokka osasi lemmentuumat
kohta olikin Pöllöllä paikat kuumat
se siipeä Metson kaulalle laittoi
ja poikalempi linnuille maittoi.
-
On metsäänkin tulleet vapaat ajat
on poistettu estot ja kaatuneet rajat
nyt vapaudentuulet puhaltaa saavat
on uusia säännöt ja vapaat kaavat.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

RUKOUS

Oi Luojani! Sinua rukoilen vain
ole vahvana oppaana matkallain
opasta minut oikein valitsemaan
ja turvassa tietäni taivaltamaan.
***
Oi Luojani! Ethän mua yksin jätä
ole lähellä kun on sielussa hätä
joka hetki on aikani vähempänä
loppusuorakin hiukan lähempänä.
***
Oi Luojani! Useinkin eksynyt oon
tuonne elämän synkkään viidakkoon
mutta aina on löytynyt turvaisa tie
joka eksynyttäkin eteen päin vie.
***
Oi Luojani! Kiittäisin päivistä noista
väliin myrskynnyt on - joskus aurinkoista
voi riemulla tietään eteen päin jatkaa
tyytyväisenä huokaista lopulla matkaa.

tiistai 12. tammikuuta 2016

VOUHKAT


PAHA MAAILMA K B R Blog FbRIHMA

Aika kauhea kamala
parhaillaan lie soljumassa
joka puolella sotivat
sotahullut tappelevat
ilman sääliä panevat
kaikki paikat pirstaleiksi
sekä tappajan himossa
surmaa lapset pienokaiset
naiset raiskaavat rajusti
pedon lailla raatelevat.
-
Aika katsoa kahesti
kolmastikin silmäellä
miten murskata mokomat
sotahullut hurjanlaiset
heidät riisua aseista
rauhantöihin houkutella
-
Tehdä täytyisi jotakin
tykit muuttaa hyytelöksi
putket uhkaavat tuhota
maata kohti tähtäämähän
taikka vieläkin enemmän
putket muuttaa kyntimiksi.
-
Siinä haastetta kovasti
monellekin mahtajalle
muuttaa toiseksi asenne
sotahulluus muutettava
ajatuksiksi hyviksi
mietinnöiksi mainioiksi

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

KOOOOOOOOOOOO

Kerran kesällä, kulkiessani kimulien kintereillä, kiinnyin kihara kutriseen Kaisaan. Kuljettelin Kaisaa kaikenkarvaisissa keimeissä. Kaisan korvaan kuiskuttelin kaikenlaista kivaa. Kaisa kylläkin kivahteli keskustellessamme koirista.Kaisa karttoi koiria, koska karvat kutitti kulti kovin kauhistui. Kaiken lailla koitimme karttaa koiran kohtaamista. Koirat kuitenkin kulki kintereillä.
Kun kuljimme kesän kaksistaan, kiinnyimme kumpikin kovasti. Kiihkossani koittelin Kaisan kärsivällisyyttä, koska kankeana kuljin Kaisan keralla. Koska kuitenkin kaipasin kovasti kontaktia
keksin Kaisaa kosia.
Kaisa kertoi kyllästyneensä kaikenlaisiin köyhiin kulkijoihin. Koska kuitenkin kovasti kaipasin kumppania kuppikuntani kokiksi, kokeilin konsteja. Kerroin Kaisalle Kertusta. Kehuin Kertua kauniiksi. Kun kerroin Kaisalle, Kerttua kuksineeni, Kaisa katkerana karkasi kamariinsa. Kaisa katseli kammarin klasista, kun kiirehdin kulkukoneeni kanssa kujalle.
Kerkesin kauan kaivata Kaisaa, kun kulkija kuletti kirjeen Kaisalta. Kaisa kertoi kaipaavansa kovasti,
kertoi kenties kellistyvänsä kedolle, kun kosisin Kaisaa kihloihin. Kuumenin kirjeestä kovasti. Kattelin korijat kuteet kondikseen. Keplottelin kulkukoneen kuntoon. Kumitkin kunnostin kulkukelpoisiksi. Ketjut kohensin kestäväksi, käyttäen kunnollista korjaus konstia.
Ketjut kuumana kurvasin Kaisan kartanolle. Kaisakin kuumentuneena kirmasi kammaristaan. Koukistin koipeni kosien Kaisaa kumppaniksi. Kiersin käteni Kaisan kaulaan, kahmaisin koko kimulin kylkeeni. Kopeloin Kaisaa koittaakseni kumpareita. Kaisa kiljaisi kuuluvasti, kellistyen kedolle. Karistin kainouden kannoiltani , kunnostautuen koinaamaan. Kauan kesti kisailu Kaisan kanssa kunnes keksin kaipaavani keittoa. Kaisa keitti kattilassa kamalaa kesäkeittoa. Katsoin Kaisan kokkaamisen kamalaksi. Kiihdyksissäni kapusin kinnariini,karaten kauas Kaisan kotoa. Kaiken kaikkiaan Kaisan kosinta katkesi kesäkeittoon.
 

lauantai 9. tammikuuta 2016

SATTUMIA

Sattui suuria sattumuksia, silloin sievänä suvena, sopivan suloista Sanelmaa saatellessani Seurasaareen suukottelemaan. Sanelma suoristi suloiset suortuvansa syrjään silmiltään. Sivummalle siksi, saadakseen suunsa suppuun. Sieppasin Sanelman syliini, saadakseni siedettävän sektorin Sanelman suun suuntaan.
Sanelma sulki suloiset silmänsä, suunnaten sulohuulensa suoraan suuni suuntaan. Silloin sattumalta sohaisin suurta sukkulaa. Se sattuikin sopimattomaan saumaan, saattaen shokkiin siinä, sen seutuvilla seisoskelijat, sillä sukkula sisälsi suunnattoman suuren satelliitin. Sukkulan suuret sivusiivekkeet sattui silmieni seutuville. Siipi sohaisi silmäni siniseksi. Sadattelin saamaani sinelmää. Sanelma siveli sievällä sormikkaalla silmäkulmaani. saaden sen siedettäväksi. Siispä sinnikkäästi suunnittelin suudelmaa Sanelmalta.
Suunnittelin stratekian selvemmäksi. Solutin sormeni Sanelman selkään, saaden Sanelman suhisemaan. Se saikin suuret saappaani sutimaan suunnattomasti. Sinnittelin Sanelman sievään sopukkaan, siirrellen suurimmat sälät syrjään, saaden siedettävän sopen suutelulle. Suutelin Sanelmaa suoraan suulle. Sanelma sai sekoitettua somasti suuni , syntisellä syljellään. Sekoilin suurissa saappaissani , saaden Sanelman sievän suun sähisemään. Silloin suikkasin suukon Sanelman suulle. Se sai Sanelman sekaisin, suorastaan shokkiin.
Sormeni soluivat Sanelman selkää surutta. Suurimmat sulot sivelin sivuilta. Sitten saavuin siihen sievään suvantoon, sitä sormeni solutti suuremmaksi. Satoi saakelisti siitettä, siasin sijan säkin selustaan. Sieluni surisi Sanelmaa, siihen se sitten simahtikin. Särjetyin sydämin synkistyin Sanoen Sanelmalle selvät sanat. Sanelma suri suuret silmänsä sameiksi.
Siitä suunnistin sitten Seurasaaren saaristoon suremaan sammunutta seksi seikkailua. Suuressa surussani särjin saaressa säilytetyt seslongit, sinkauttaen suuren sementti säkin syrjälleen sviitin sohvalle.
Sitten sekoitin sekavat suunnitelmat sammuen siihen sohvan sopukkaan.

perjantai 8. tammikuuta 2016

VEE

 
Veera venytteli vuoteessaan , vastaillen vaisusti Vernerin visaisiin vuorosanoihin. Veeralla venähti vapaailta vaarallisen vauhdikkaasti, valitettavasti viinan vuoksi varhaistunneille. Verneri vaati Veeralta vakuutteluja, voidakseen vahän vapautua, vaarallisesta visiostaan. Verneri varoitteli Veeraa valehtelemasta, varsinkin vaaleasta Vectrasta. Verneri väitti vaalean Vectran vilahtaneen varhain varjoihin, Veeran vaeltaessa Vernerin viereen.
Veera valahti valkeaksi Vernerin väitteelle. Väitti varmasti viettäneensä vapaaillan, valikoidun viina valikoiman vieressä. Veera veti vaalean vartalonsa Vernerin viereen, valittaen vokottelevasti vaillinkiaan. Verneri vilkaisi varovasti vaatteisiinsa, vetäen verryttelyasun vierelleen. Vain Veera viskasi vaatteet vitikkoon vihaisena, vaatien Verneriä viihdyttämään vähäsen. Verneri vajosi vaisuna vuoteelle, vihjaisten väsymykseen. Veera vahtasi Vernerin velttoa vartaloa vauhkona. Vieläkö Verneri vauhkoontuisi, varovasti viettelemällä.
Veera vetäisi vähäisen volinan Vernerin vaisuudelle. Vetäen verhot välillä vönstereihin Veera vinkkasi Vernerin vierelleen. Verneri virnisti varovasti, värisyttäen Veeran vatsaa. Vähän viisastellen Verneri vaihtoi villin vaihteen virkustuneeseen Vauhti-Veikkoon
Veera vajosi Vernerin vartalon varjoihin. Viisaasti Verneri vetäisi Veeraa viidesti, vähäkään väsymättä. Vielä viimeistelen varmat värinät, Verneri vaipui vapauttavaan viihteeseen.
 
 

torstai 7. tammikuuta 2016

PEE

Pyssy piilossa Pekka palloili pankin parkkipaikalla. Pekka potkaisi pohatan Pösöä, pikkuisen pyrki pakottaan pattia , pohatan paremmat pelit. Pekka painoi pahanmielen penkinalle, päättäen paikalla
panna pystyyn paremmanpuoleiset pyssytappelut. Pekka pani päähänsä paksun pipon, punoen punaisen partansa palmikoille. Pekka patikoi pankin portaille, pitäen pyssyä piilossa.
Päästyään pankin puolelle, Pekka pisti pipon päähänsä , piilottaen poskensa. Pyssy pystyssä
Pekka patikoi pankkineidin puheille. Pari papparaista porisi pankin penkillä .Pekka paukautti pari paukkua pappojen puoleen. Papat painuivat permantoon, pelosta pulisten.
Pekka punoi pyssyn pankkineidin posken pinnassa. Pirkko panikoi pirusti,pitäen pahaa pulinaa. Pekka pyysi pätäkkää pussiinsa. Pirkko puisteli päätään, päättäen pyörtyä. Pekka pelästyi Pirkon pökertymistä,
pyöräyttäen peukaloitaan. Pahasti pettyen Pirkkoon, Pekka pomppasi pankkitiskille, pistäen pätäkkää pussiinsa.
Pekka poistui pankista pikaisesti. Pian Pirkko piristyi, painaen punaista pyörykkää. Pian poliisi porhalsi paikalle pillit parkuen. Pekka piiloutui parkipaikalla pankkiirin Pösön paremmalle puolelle. Poliisi piiritti Pekan pahasti. Pekka paukutteli poliisia . Paukut pian puuttuivat pistoolista. Pekka porhalsi pakoon, pamahtaen pahki poliisin puomiin.
Pahasti pelasi pieleen Pekka pankkikeikan. Pekka pantiin putkaan, paranemaan pahasta paheestaan .Paremman puutteessa Pekka päätti paneutua pitkäkseen, passatkoon poliisit palkkansa puolesta Pekkaa.
 

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

POHJAANPALANUT


Nyt se tepposen tekaisi
yllätyksen kummanlaisen,
teki tyttösen noloksi,
tippa silmistä sikisi
paha mieli sielun täytti
-
Heili hemmetin hetale,
pukkas pohjaan porstallansa,
sinne pisti tuotoksensa
siemenensä singahutti.
-
Pohjaan keitokset kärähti,
löysi siemen mustan mullan
alkoi kasvamaan kohussa
poika potra potkimahan.
-
Siskot kertokaa minulle,
kuinka tässä nyt tekisin
potkin heilin hemmettihin,
vaiko mieheksi vikitän
avioksi kelpuuttaisin.
-
Kokemusta teillä paljon
auttakaa mua mäessä.
jäänkö kuorman kantamahan
yksin poikaa kaitsemahan
vaiko heilinkin pakotan
tästä vastuun kantamahan.

tiistai 5. tammikuuta 2016

´TALVEEN

Syksysäällä
elo täällä
synkkää pimeää
hohde ruskan
kuolontuskan
aika taakse jää
hyinen halla
kaikkialla
etsii saalistaan
koura jäinen
itsepäinen
luovu ei maalistaan
-
Kylmä hyytää
tuskin pyytää
lupaa toimilleen
jäätää maata
eipä saada
tulppaa voimilleen
Järvet jäätyy
siihen päätyy
mikä sulaa on
kuolo kulkee
silmän sulkee
kirkkaan auringon
-
Sataa lunta
niin kuin unta
peittyy kuollut maa
valkohuntu
juhlan tuntu
tienoon valloittaa

maanantai 4. tammikuuta 2016

MIELIPAHAT

Kyllä mieleni pahoitin
surun sieluuni sain suuren
kun nuo turkasen tunarit
politiikan toimittajat
paskanpenkojat mokomat
ampuu kaiken liikkuvaisen
lynkkaa hengiltä jokaisen
lihat raastaa luiden päältä
pistää muusiksi jokaisen
joka hiukan horjahtaapi
ilkkuu vielä sen lisäksi
käyttää tervaa höyheniä.
-
Kyllä mieleni pahoitin
murhemieltä kannattelin
vihanvallasta kovasta
epäluulon siemenestä
Kateus voimissa pahoissa
tuottaa tuskaa tuttavalle
välit rikkovi rajusti
katkerana lausumahan:
"-Minä saanut oon vähemmän
kaverilla kaunis kaara
minä Mossella ajelen
ottaa päästä hemmetisti
mutta vartoohan vähäsen
vielä muuttuu maukkahaksi
velli meikän lautasella
Loton taitavan tekaisen
näytän pitkät petturelle."
-
Kyllä mieleni pahoitin
otti koppaan jonkin verran
nuopa johtajat jopelot
rahamiehet mahtinaiset
noilla palkoilla hyvillä
vetää liiviin mansikoita
jopa keinoilla kepulin
lisää liksaa saalistavat
vievät tuhkatkin pesästä
sekä roppeet marjastajan.
mitä jättävät tilalle
tuskaa paljon kyyneleitä.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

KUUSI

Kasvoi kerran suuri kuusi
näre näppärän näköinen
tuolla korven kainalossa
metsän suuremman sisässä
suuren järven rantamalla
matkan tiettömän takana
salon synkeän perillä
rauhaisilla rantamilla
noilla tanhuilla Tapion
korven kohdussa syvällä.
-
Eipä kuusi suuren suuri
eikä myöskään pienen pieni
oli kasvultaan parempi
muita puita mahtavampi
oli korkeutta kovasti
leveyttkin riittävästi
oksat laajalle levisi
juuret vielä laajemmalle
latva taivaita tavotti
Otavaista kosketteli
kuunkin sirppiä sipaisi
tähtiäkin tunnusteli.
-
Tahtoi kaataa kauniin kuusen
äijä pieni niin mitätön
poltto puuta mökkihinsä
ukko vanttera halusi
ettei pysty jäinen viima
kylmä koittele kolea.
Takka puiksi kaataa kuusi
moneen tarpeeseen lisäksi.
-
Otti miekkonen mokoma
käteen kirveen melkomoisen
käsikassaran kamalan
pitkävartisen valitsi-
Iski kerran iski toisen
kopahutti kolmannenkin.
Johan kallistui kamala
hujahteli mahtilatva
kuusi kauhea kemahti
pienen vaarin varpahille.
-
Onhan oksan ottajia
jos on kuusen kaatajia
toki tarpeeksi jokaisen
riitti puussa antimia.

lauantai 2. tammikuuta 2016

AUTONOSTO

Ostin juuri markkinoilta
auton vaalean punaisen
kohta sillä kurvaileisin
pian kampetta kokeilen.
-
Jos on testi kunnollinen
kyyti tarpeeksi tehokas
ilmoitanko kamraateille
vaiko vaikenen peräti.
Eipä tiedä millä lailla
sijoitukseni sävellän.
-
Jospa tuuman toteuttaisin,
miten kaarani kävisi
ajaisinko niin kuin miehet
vastuun vaatisin teosta
vaiko pistän pelleilyksi
hupi hommaksi kokeilun.
.
Eipä mulla tottumusta
ajo taitoa todella
mankelilla matkustellut
sykkelillä sytkytellyt
polkupyörällä lähinnä
kaikki matkat matkustellut
-
Kertokaahan tottuneemmat,
miten hoitelen hanikat
kuinka potkin polkimia
punonko rattia rajusti
vaiko hellien puristan.
-
Tässä pulmaa on minulla
pohtimista kiireiselle
miten moisen nyt tekisin,
miten toiveet täytteleisin.?

Vempele niin kummallinen
äly loppuvi minulla.
taidan laistaa täysin homman
minä mieluummin kävelen
pistän tossun toimimahan.

perjantai 1. tammikuuta 2016

TAITEILIJA

Kirjoitin sanan paperiin
sitten vielä sanoja kaksi
oli uhoa suurta rinnassani
tunsin itseni taiteilijaksi
uutta jatkoa runoon haluan
mitä räväkkää siihen keksin
ajanvirtauksia noudattaen
halusin ottaa mukaan seksin.
-
Sukuelimet tähän kuuluisi
ja ähkinää yhtymisen
en ujona tohdi kuitenkaan
vaan pikkuisen vain vihjasen.
Kunhan mä suuri runoilija oon
laitan esille pillut ja munat
ja kerronpa vielä siitäkin
kuinka rakennetaan ryhmäjunat.
-
Sitten kun olen saanut nimeä
otan homot ja lesbot mukaan
siinä kerron kuinka rakastellaan
kliimaksiin ei pysty hetero kukaan.
Varmaan ilmaisuni on upeaa
siinä ei tarvi oppaita laisin,
ja sitten aivan yllättäen
voittaa Finlandian jo taisin.
-
Kunhan lisää vielä opettelen
sitten osaan jo paremmasti
kuinka fantasiaa ilmaistaan
ja kauhua kummemmasti
En tiedä jos jättäisi riimit pois
se kun kahlitsee ilmaisuvoimaa
ja kun tulevaa tyyliä ajattelen
sepä antaakin intoa roimaa.