Sivut

torstai 30. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA----43

OSA. 43.
- Niihän seon varmaanni käönnä. Kovan takkoo hänennii pit ratkassuu hakkoo. Vuan minkä näelle mahtannoo. Piti näöettee loppuun asti jotta hänen piätään ei kiännetä.
- Mikähän niillä liennöö ollunna isä-Matin kansa kun olivat kuin kissa ja koera, vihhoessa koko ikäsä.
- Eipään niitä ou kerrottu. Mutta mahtanneeko olla niitä rakkaostarinoeta? Nehän ne suattoo riipasta viimesen piälle. Jos tulloo pahhoen petetyksi.
- Oeskoon? Mahotanta uatella että äetees ja Matti oesiit ollunna heilipari. Ovat ku yö ja päevä.
- Uatteleppa kuinka kauan on aekoo kulunna. Immeiset ollunna sillon er tilanteessa.
- Vuan pistettäänki Matti tiukille kuhan ehittään. Pitteehän tähän jokkii selitys suaha.
- Oesihan tuo mukavata tietee. Voep vuan arvaella mittee on tapahtanna.
- Nythän sieltä piipaa aoto tullee. Mummo vaen ei näö tokenevan.
- Äet hei! Ryhistäötyppä nyt, piäset hoettoon. Kyllä myö käyvvään siellä kahtomassa.
Niin Niemen Miina, yksinäinen ja ylpeä emäntä vietiin mielisairaalaan, lopuksi elämäänsä.
Kun ambulanssi lähti, Salme ja Seppo tekivät vauhdilla navettatyöt kummassakin navetassa. Sitten sisälle mentyään kertoivat miten oli Miinalle tapahtunut.
- Vaen niin piti sillehii käyvvä. Ei auttanna ees paha sisu, Martta sanoi.
- Niihän tuo kävj ei se ymmärtännä miettee tän mualiman menolle. Uamusella olj käönnä panemassa navetan lukkoon. Mitä lienöö siinähi uatellu? Seppo kertoi.
- Isä kerrohan mikä teijjän välillä olj aekoennaan? Kummalta tuntuu kun näehii lähheiset nuapurit, eikä hyvän päevän varroo...
- Tiijä nuita alakoo muistella. Tulloo vuan tympiä miel.
- Olija työ hellupar, Sepon kanssa sitä pikkusen uateltiin.
- Oljhan ne niin kaohijan rakastunneita. Minnuu ei tuo ukko ies vilikassu. Miina ku olj vualija kiharaenen ja niin kamalan nätti, Martta sanoi.
- Hih, millanenhan tuo lienöö kamalan nätti? Salme naurahti. Alappahan kertoo isä, tae pannaan sinulle peokaloruuvi, alakoo sallaesuuvet palijastuun. Kerroppa sie äetee!
(jat.)

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...42.

OSA. 42.
Seppo nousi eteisen portaat ja huuteli lisäksi. Mutta mitään ei tapahtunut. Ikkunakin pysyi autiona, eikä kuulunut mitään.
- Ei kae tässä muu aota kun pittee murtaottuu sisälle. Virkavalta on niin kaokana, ettei se maha joutuu parriin tuntiin. Jiäp sinun ja minun elikot hoetamata, jos tiällä pittee väekkyy koko ilta...Suap kae sitä ommaan talloon murtaottuu.
- Empähän minä niitä tiijä, vuan niihän tuo tuntusi. Suaphan sitä omasa kansa tehä kuin tahtoo.
- Outahan ku minä hakija tempasen sorkkarauan. Eiköön tuota välämee ala löyttyy.
Hetken päästä Seppo tuli kalustovajalta sorkka- rauta kädessä.
- Tämä se mahtoo aokasta etteisen oven. Siinä on vanahan ajan humpuuki lukko. Se juuri vaohtii hijasta kun pikkusen paenallan.
- Elä aenakkaa pahasti säre ovija.
- Kaho sie, niin aokes ku kirkonovet, Seppo sanoi kun lukonkieli lipsahti pesästään.
- Tulehhan katotaan minkämoenen tiellä lie tilanne.
Seppo aukaisi tuvan oven. Tunkkaisen kuuma pirtti oli epäjärjestyksessä. Revittyjä lehtiä oli lattialla kahlata asti ja pöytä oli kukkuroillaan kaikenlaisia astioita. He kai oli otettu kaapeista esille. Osa oli tippunut, tai tahallaan tiputettu lattialle, jossa sirpaleita oli joka puolella.
Niemen Miina istui keinutuolissa tukka hapsottaen. Yläruumis nyökkäsi edestakaisin. Silmät tuijotti yhteen kohtaan. Huulet liikkuivat kuin jotakin supattaen.
- Mitteepä sitä tänne kuuluu, Seppo kysyi.
Miina vain kyökkäsi ja oli aivan toisissa maailmoissa.
- Ny eijoo asijat äeteen kohalla reilassa. Meijän pittee hommata se saerraalaan.
- Niin on ny käönnä. Vähintäänni hermoromahus. Ei se taijjuu tästä mualimasta mittee, Salme sanoi ja alkoi soittaa apua.
- Olj se hyvä että murtauvvuttiin. Oes vissiinni ennemminnii, vuan hyvä ettei ou ihtijjään satuttanna. Meleko vaohissa ollu, Seppo sanoi katsellen sekasortoa.
- Millä ihimeen konstilla liennöö navetan lukinna? Romahus sattunna vasta uamun jäläkeen.
- Joo seon syömättä olla kutjottanna. Vihan voemalla koettanna tehä kiusoo. Sittä ku on sen temppusa tehnä on piä menny täösin sekasi. Vaekka mikä nämä tiennee?
(jat.)

tiistai 28. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...41.

OSA.41.
- Enpä minä siitä kaonoo kanna. Seon jokkasella immeisellä luonteesa. Toenen on tasasesti aena vihanen. Muutamalla suattoo olla välliin muuan kirkkaampihi päevä.
- Minnoon tuota asijaa mietinnä. Tahtoo haetata muutahi elämee. Onneksi sinä out semmonen valopilikku, että se keventee joskus niin palijo, ettei jalat muahan ylety.
- Elä sie omijasi ala huastoo. Kyllä siekii piäset vielä minun pahattii puolet tuntemmaan. Suat ehtii piilopaekkoo, ku akka tosissaan karijassee.
- Sepä tuo onniin nähtävä kun sinullahhii roput kärähtee.
- Uatappahan päevvee nousevvaa...
- Etpään tuota muorillekkaa suomentanna, vaekka se niin ouvvosti on käöttäötynnä. Pitäsköön meijän ku iltanavetalle mennään, niin käyä kahtomassa missä jamassa sillon ruokahommelit. Vaekkei palijo syö, vuan ohan se jo ollunna viikon itekseen...
- Kyllä kae meijän pittee huolta kantoo. Ohan se sinun äetee kumminki.
- Niinhän se on. Siksipä tuommonen käöttäötyminen pannee huolestuun. Että onko se muutahi kuin pelekkee pahhoo sisua.
- Eipään se yksiolo maha aenakkaa parantee tilannetta. Vuan asijaan on tartuttava, ennen ku seon liijan myöhästä. Mulla seon ollunna mielessä, vuan en oo tohtinna älähtee.
---
Rauhallinen hiljaisuus lepäsi Niemen pihamaan seutuvilla kun nuoret ajoivat pihalle mennäkseen navettatöille. Syksyinen hämärä jo oli laskeutunut maisemaan. Kuitenkin pihavalo valaisi pihaa, jättäen monenmuotoisia varjoja rakennusten katveisiin. Navettakissa saapui häntä loirahdellen tulijoita vastaan.
- Kisuliko seon tullunna jo maijonpersolla vastaan... Noin on mahakkii täönnä. Hiirijä on varmaanni suatu, nytpä sitte lämmin maeto on nannaa, Salme jutteli kissalle ja kumartui sitä silittämään.
- Voi jumaliste! Kuului navetanovelta kun Seppo oli ehtinyt sinne asti.
- Mikä nyt on`? Mikä niin vastustoo?
- Hulluksi kai muori on tullut. Pistäny navetan oven lukkoon. Vienyt avvaimen männessään. Ruahtisi ovveekaa rikkoo.
- Mitä me nyt keksitään? Pakkohan eläimet on hoitaa.
- Ei kai auta kuin alkaa kopistella muoria herreille... Jospa se avaisi. Uamun jäläkeen seon tämän pirruuven tehnä.
(jat)

maanantai 27. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...40

OSA-40
Syksy alkoi ottaa lujempaa otetta maisemasta. Pakkanen vajosi jo kymmenen pahemmalle puolelle. Salme ja Seppo olivat kihlat ostaneet ja sormi jäykkänä he tekivät arkisia askareitaan.
Niemen Miinan kova sisu ei näyttänyt pehmeämisen merkkejä. Talon ulko-ovi pysyi tiukasti lukossa ja nyrkkiterveiset akkunasta oli nuorille melkein jokapäiväiset.
- Vuan Seppo, mitteepä sie uattelet tuon äetisi tappaoksesta. Näläkäänhän se kuoloo kun ei kaoppaan piäse. Onko tuo laesinkaa oekijjaa hommoo?
- Mitteepä se minä. Iteppä tuo lienöö sopan keittännä. Miäräsä se miunnii reppu kestee. Tässä ikäsä suanna hypätä muorin tahon jäläkkeen. Lienöö korkija aeka minunnii alakaa ellee omilla ehtoella. Teillä se onnii erlaesta. Out suanu käyvvä kokkeilemassa mualimmaaki.
- Kylläpä se meillähhii äetee oesi pistännä minut niin ku kanin luatikkoon ja reijästä ruokkinna. Vuan isä-Matti pani muorin ruotuun, jotta miun tytär suap ite piättee miten elämäsä ellee. Ja siitä oonnii isälle mahottoman kiitollinen.
- Joo, se Matti onnii viisas ja mukava mies... Mitenkähän sie miun kansa pärijäät jos seon muorista tarttunu tuo ittepäenen luonto.
- Et sie maha olla nuin jiäräpäenen ja pitkävihanen. Sie out tullunna issääs. Matti kerto että Niemen Risto olj aottavaenen ja ilonen mies. Kuol vaen niin nuorena.Kyllä miekii Riston vielä muistan.
- Parkymmentä vuottahan siitä on kun isä sai sen invarktin. Miekii olin juur aekusuuven kynnyksellä. Se varmasti vaekutti miun kehitykseen. Äet kun aena haokku issee jo sen elläessä ja ne haokut siirti sitten minnuun. Mie olin huono ja mitätön, issääsä tullu hunsvotti.
- On sulla ollu kyllä raskasta. Sie et ruahtinna puolees pittee?
- Eipä se isäkään tohtinu. Se aen pakeni työn iäreen kun emäntä alako huutaa. Ja senpä oun joutunna miekii tekemään nyt myöhemmin. Se kun muori männöö aevan sekasi jos ei assiit mee mieltä myöten. Niin outhan tuon sinähhii kokenna.
(jat.)

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---39.

OSA. 39.
- Joo ja ukolla housunpersuus täräji kun pelekäs tuon hirmun piäsevän tuppaan, Martta selosti.
- Mittee ou pelännä. Pikkusen väpsäötti, kun olin tuossa leppäämässä. Kohta alakaa semmonen molotus kuulumaan.
- Olj se hyvä kun sattu tuo Seppo paekalle. Ei näättännä lapa lotisevan. Mitteepä oesit huastanna jos Jyrki oes alakanna sivaltoo uluko-ovvee kirveellä.
- Vaen kun ei alakanna. Mitä tuossa vatuloe semmossia joeta ei oo sattunna, Martta sähähti.
- Elekee kehata alakee kinata. Lähetään myö Seppo tuonne minun kämppään. Suavat nämä riitapukarit ärhentee mielesä mukkaan.
- Elä sinä tyttö turhia ala vänkeemään. Myöhän mummon kanssa pärijättän, poes tieltään. Vuan menkee vuan. Mehhii vanahat aletaan ehtimmään kylen paekkoo. Ohan tuo kellohhii jo melekeen yhtä palijo ku eilettäen tähän aekaan.
- Tarkkaampa sillä tuolla meijän isännällä on tuo ajantaju tallella... Salme sanoi.
- Niin näkkyy olevan, melekeen sekunnilleen. Vuan meinaakko sie olla tosissaan, että minä pakkaon sinun kamariin.
- Tässon naenen joka ei vitsejä vilijele. Ala vaen sonnistaotuu orrelle. Kahotaan pysykkö.
- Eipä tuosta huoli kiistoo alakaa käyvvä, Seppo sanoi ja livahti Salmen auki pitämästä ovesta Salmen kamariin.
***
- Rupijahhan taloksi. Vuatteet poekkee ja sänkyyn. Ny ei nuhujustella ilimanaekojjaan. Seon vientii nyt.
- Siehän se hättäenen outtii. Vuan eipään se minä ala hanttiin panemaan.
(Nyt pitää vetää taas esirippu näyttämön eteen. Kahden kauppa ja kolomannelle annetaan turpiin)
(jat.)

lauantai 25. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---38

OSA.38.
- Tuljhan se Jaska kerran humalapäessään Sannaa kahtelleen tiältäe. Ollj vissiin johhii piilopaekka johon Sanna pakeni ukkovvaan.
- Vuan minunhan se pittee rientee sinne naessiiin, ennenkun männöö lattaos sivu, Jyrki sanoi ja niksautti Salmelle silmää. Jyrki olikin jo aivan normaalikunnossa. Muutaman rohkaisuryypyn nostama viha oli purkautunut ja normaali iloisenluontoinen Jyrki oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
- Mitempä se sinun kirves? Seppo kysyi.
- Minun pittee pyytee anteeksi Matilta kun sillälailla rietausin. Mukavatahan seon kun välliin tekköö kaopunkimatkojjakkii... Nakkova Sepi joskus ohikulukiissa, kun out sen varrenmallin ottanna.
- Vaen naesiin se Jyrki meinottellee. Joko sulla on hyvinnii pitkällä assiit. Joko out piässy reijä iäreen?
- Isä, joko sinä tuassii alotit... Jyrki tiijä mitä sanosi...
- Eihän mie kun koetan vihijasta, että pittee koeajjaa, että näötteekö olevan vehkeet synkrossa. Seon sitte papin aamenen jäläkeen vaekijjaa alakaa äplistelleen, jos ei homma pelitäkkää.
- Joo kyllä kae se pittee muutama varvi sutasta. Paeneita on hyvinnii siihen suuntaan.
- Katohan poekoo. Sehän alako maenostaa kuin parempihhii hurmuri. No, kahotaanhan millon sinä Rimpilläeseen uutta emäntee hualaat. Minä kyllä pelekään että pelekkä Parpara taetoo olla tähtäemessä.
Jyrki muljautti äreän silmäyksen Mattiin. Nousi pöydästä ja kiitti kahvista. Sanomatta enää mitään hän poistui pihalle.
- Taespa Jyrki- ressukkaa kirpasta kun en uskonna sen rehevastelluu. Minä pahhoen pelekään, että Jyrki on vielä äetin jäliltä. Vaen mitä se tämä meijän vävypoeka sannoo?
- Kah, enpä ou ollunna jalakoo pitämässä. Vuan lienööhän tuolla Jykälläe ne omat seikkaelusa.
- Mitä?? Onko niitä sullakkii? mie kun uattelin että suan aevan käöttämättömän vehkeen, Salme nauro.
- Sitäpä en sulle meinoo alakaa selostaa. Vuan olpa se Jykä tosivaohissa, kun kirveen kansa alakaa rihveltee. Minä jo uattelin, että Matti kävellöö kohta piätään lyhempänä. Piti lähtee kaohijalla votakalla henkijä pelastaan.
- Niihän tuo näätti että aevan tosissaan seon tullunna antamaan opetuksen. Hyppäsi tuossa kuin intijaani sotatanssijjaan. Kirvestä piän piällä pyörittelj.
(jat.)

perjantai 24. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---37

OSA.37.
- Isä! Mihin ihimeeseen sinä jäet kuppasseen? Salme tuli ovelta sanomaan.
- Myö vaen tuon Jaskan kansa ihastellaan näetä hyvijä nuapurisopuja.
- Mitteepä noessa lie ihhaelemista. Tulukkee kahaville... Jiähtyy kahavit ku on jo kuavettuna.
- Kah, joutoopa tässä. Tuo Jaska tuntu torraotuvan kahavin juonnilta.
- Minnen köyhijen sakkavettä kaepoo. Ja Muista Matti vastasuuvessa rajat.
- Mitteepä se Juakko hönkyvvee raijoesta...?
- Kumpahan sitä vanahoo virttä...
Salme ja Matti menivät sisälle ja istuutuivat kahvipöytään. Martan juuri kaataessa kahvia Matin kuppiin, kuuluu eteisessä kova pamaus. Tuntui kun koko etuseinä vähintään kaatuisi paikaltaan.
- Minkä saatanan se nyt keksi. Jo minä sitä uattelin jotta ei mäne tämäkää kärhämä iliman purkaosta, Matti kirosi ja riensi ikkunasta katsomaan. Jaakko häipyi juuri pihavalon piiristä ympäröivään pimeyteen.
- Millä moukariilla se jämmäötti ovveen... Salme sanoi ja riensi ulko-ovelle. - Ei out totta! Se juutas on vihossaan viskannu sen petonitontun säpäleiksi ovveen. Polliisihan tuommoselle häätyy tilata...
- Suaphan noeta tilata, vuan tuskimpa nuo tonttujen vuoksi lähtöö ajelloon satoja kilometrii... Matti sanoi.
- Onnii se tuo Jaako melekomoenen melskaaja. Meijän lehemän pirut olliit kerran karanneet Jaskan pottumuahan. Piäellehän se Jaska yritti tosissaan. Vuan minulla on nopijat jalat, ei se kiinni saanna. Ison laskun se laetto sitte postissa pottuistaan. Minä en oesi maksanna vuan Äetee luuli että paras seon maksoo. Että seon helepompi tie, Jyrki selitti.
- Joo seon meijännii laetettava lasku tontusta ja ovesta. Tekkööhän se tuommonen mitä tahtoo jos ei hanttiin pistä.
- Maksanneeko vaekka perintätoemiston panisi asijalle? Keksiikö se Seppo mittee vastaliäkettä? Matti sanoi.
- Enpä nyt äkikseltään ossoo keksii. Pittee miettiä.
- Onhan siitä harmija Jaakosta ollunna tässä vuosiin varrella melekeen joka päevä. Nuo rajathan sille on tärkijät. Ite siirtellee pyykkikivijää ja sitte syyttee muita. On se semmonen mielharmi, Matti sanoi.
- Seon Jaako niin katteellinen ja pahansuopa immeinen. Sanna-raukka kai se pahiten joutui sen kokemaan. Monet kerrat Sanna kävi itkemässä mulle pahaaoloaan. Salloo kun Jaako oli reissunpiällä, Martta sanoi.
(jat.)

torstai 23. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...36.

OSA. 36.
- Salme, minä sitä lähin sillä mielin reissuun jotta meinaan pyytee sinua Rimpiläeseen emännäksi. Suat aevan täyvvet valtuuvet ja vaekka uuven Mersun ostan. Kuhan nyt vaen suostut. Mittee helekuttija sie tuossa hevosen näkösessä Sepissä niät?
- Kato Jyrki korroos. Mie en sinulle tulis vaekka ostasit kaksii mersuu. Juopporetale ei käö mun pirtaan. Tässä Sepossa mulla on uros joka miut vie seihtementeen taevaaseen.
- No, minkäpä sille sitte mahtoo. Antooko se Matti niitä kahavija, että ehtii naesiin tuonne kirkolle.
- Silläkeinoon! Sillä mahtoo Jyrkillä ollahhii morssiimmija joka puolella. Vuan onko niin ettei kukkaa jaksa pitempee urakkoo alakaa Jyrkin rinnalla puurtoo, Salme sanoi.
- Vuan heitetään joutavat jorinat ja lähetään kahtommaan onko se Martta suannu keitettyy pöönävettä, Matti sanoi.
- Matti, elä sinä ala tulukuttaa... Hittuako se sinua liikuttee vaekka se muuan ämmä juoksis mualiman iäriin. Piä sinä omasta muoristaas huoli, Jaakko heräsi selostaan, kun muu porukka alkoi solua sisälle.
- Suat sitä Jaska sinnäe lähtee hörppään kupposen. Piä pikkusen selevennee.
- Vitut minä sun kupposista. Perkale aena meikäläesen asijat hampaessa, varsinnii akallasi...
- Siehän uottii hörpänny mölyviinoo kun tuomosia alat! Vuan siinäpä! Minä en sinua muanittelleen.
- Suakalleen syöttiläs. Toessakesän olit rajaojjoo kaevaesa mättäny ojamuat mun puolelle. En kehanna sillon sannoo. Vaen kun vittuilla aletaan...!
- Katohan. Yhteinen ojahan seon rajaoja. Tietennii sun pittee puolet suaha kaevuumaesta. Pian alat syttee muan varastamisesta.
- Kyllä sinnoot Matti ollu vittumaenen rajanuapur. Ominpäen out kaevanna rajaojat etkä mulle oo puhunna mittee... Nii entä se talavitie kun minun metän läpitte ajot savotapuut.
- Oohhan ny iäneti. Minnoo mittee puita sun maihen läpi ajanna. Jos yhtiö lie ajattanna niin ei kae se mulle kuulu. Ovatpa taenneet sulle maksoo haetasta...
- Neon mitättömmii ne korvaokset. Ajoura näkkyy vuoskymmennii...
- Sepä eijoo minun murheita.
(jat.)

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...35.

OSA.35.
- Raohallinen se Jaska on. Aoko tulla vaen antaan kihilajaesryypyt. Mulla kun on tarkotus kosia Salmea... Jyrki sanoi.
- Suatat olla myöhässä, kun se Seppo on vissiinni potin korijanna.
- Miten se Salme Sepon...? Hevosen näkönen mies ja eijoo ies neliveto raktoria...
Kyllä minä taijan Salmea kosia...
- Kah suaphan tuota yrittee, vuan eiköömpä tuo Salme lie Sepolle nahkasa myönnä.
***
- Iltoo nuapurriin. Mitteepä sitä tiällä. Joko se Jyrki sae kosittuu...?
- Iltoo! Seon Jaska lähtennä kuntolenkille. Mihimpä lienet muijas hukanna?
- Se saakelin liähkäsijä joutoo mennähhi. Joka suakelin päevä märissee kuinka on palijo työtä ja kuinka huono ukko on sattunna. Heleketti parikymmentä kantturraa hoetassee sivutöennään, vaen ku ei sykerry homma milläälaella. Nysvee ja nysvee, eikä tuu tolokkuva.
- Se sinulla itelläsi taeskii simahella äpyliin hoeto helepolla.
- Tiijä niin helepolla. Akka opettanna pari lehemmee niin potkuriksi, että jätin lypsämätä. Eiköön nuo uammuksi raohotu. Oekeen tyrkylle tulevat kun paeneet kasvaa.
- Kyllä Jaska sinnoot nyt erehtynnä. Saerastuuhan ne jos ei kaks kertoo päevvään hypellöe. Ei taijja olla sulla homma hanskassa? Jyrki sanoi jo rauhoittuneena.
- Akkaen puhetta tuommoset hoetamiset. Perkuuti lekkaa näötän jos ei näötä sorkka muassa pysyvän.
- Silläpä onnii Jaskalla uuvet konstit ja keinot. Sehän äkkijä käö kato, Laakson navetassa tuollasilla konstiilla.
- Siinäpä se akan-uilisko näkkee kun takasi pallaa, että ei taritte alakaa temppuileen...
- Vaen jospa sei ennee pallaa. Semmosijaki ihimeitä on nähty.
- Suat Matti olla varma että pallaa. Semmonen nysvääjä ei pärijää omin nokkisa. Kyllä routa porsaan kottiin ajjaa, pittee yhä paekkasa...
- Mittee ne isännät tällä porsaeta ajelloo, Seppo sanoi kun Salmen kanssa käsikkäin tulivat navetasta.
- Tuo Jaska opettaa Luakson lehemille uusija konstija, kun se emäntäsä lähtennä suolan ajjoon...Suattoo olla, että sitä hommoo riittee...
- Näötti se meno olevannii semmosta, että mahtaapa viipyvä vähä enemmän aekoo ku lypsynvälin, Salme heliällä äänellä ennusti.
(jat.)

tiistai 21. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---34

OSA.34.
- Salme ny porisee jokkaesen kansa. Ilonen immeinen... Vuan jos elämänikusta kaverija hakkee, niin siinä pittee olla tunteita mukana. Ei se emännänotto ou lehemän osto.
- Mahtoopa tuo olla niinnii, mistä vitusta nämä tiennee...
- Annappa sitä kirvestä. Out tehennä uuven varren... Vaen kaopastako ostaa tulumasit.
- Iteppä tejin. Minnen huoli tehastekossii. Nei passaa kätteen. Kaho, eikö oukkii viimmosen piälle kätteen sopiva.
- Joo, kyllä tällä ruimii rankaa kummoon. Millon meinovat rynnistee...? Parraeta kelejä siihen hommaan ku ei oo lunta.
- Tarkotus oesi lähipäevinä. Rupes vaen niin vituttaan, kun meni päevä turhaa kaopugissa
että siemasin kossua puolikkaan ja lähin perräämmään Mattia puhheistaan.
***
Matti oli katsonut tuvan ikkunasta asiain kehittymistä. Huomattuaan Sepon saaneen kirveen pois Jyrkiltä, hän tuli pihalle:
- Mitteepä pillurallii se Jyrki ajelloo raohallisena iltana. Eiköön se sullahi ou navettahommat. Seon tärkijjää suaha elikot rehusa, ennenko vappaalle pukkaa...
- Ompa mulla lomittaja... Eikae sitä muuten... Jyrki kakisteli.
- Minkä tautta sinä kirveen kanssa lähit reissuun?
- Tuota... Sepelle lähin näöttään varrenmallia.
- Sillälaella... Taeshan tuota olla muutahhii mielempiällä, vaen miteepä näestä. Kun oot kerran lomalla niin lähettään kahaville...Poristaan!
- Mie kuletannii tämän Jyrkin kirveen taltteen ja otan siitä varren mallia. Mie sitte pallaotan sen sulle...Vaekka huomenna?
- Joo soppiihan se... Ja jos siellä Martta kahavit tarijuaa, niin suattaahan nuo imasta.
- Menkee vuan... Mehhii Salmen kansa tullaan aevan kohta. Tuntuu olevan jo pesu menneillään...
- Joo elekee jiähä pellaotuun, ku on kahaviseoroo. Vuan kuka se tuolla kujan piässä pimijässä kuhuveltoo. Ettei se nuapurin Jaakko oo lähtennä vilivottelleen.
- Jaska se mahtaa olla... Silloli akka lähtennä karkuuseen. Jaska olihi meleko äemissään ku olj yksin joutunna lehemät hoetaan. Piställin Jaskalla tuossa tullessa, niin sehhii aeko tulla tänne Turakaeseen.
- Lieneeköpä sillähi kirves evväänä? Se on vuarallinen kalu päättömän miehen käessä.
(jat.)

maanantai 20. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---33.

OSA.33.
- Jyrkipä tuo näöttee olevan. Minkä taotta se tuas tänne vyöräötyy... Ei, ny eijoo Jykän asijat mallissaan. Mittee se ny meinovvaa? Kaohijan päessään seon aenahhii ja kirves sillon käjessä? Ny sillon pahat mielessä.
- Elä ihimeessä? Ottiko tuo sen pikkusen pilan nuin tosissaan. Mittee myö tehhään? Pitteekö polliisi soettoo?
- Ei maha polliisi joutuva näehin hippoehin. Niillehän pittee olla rikos tapahtunna ennen ko ne korvaasa lotkaottee.
- Pari vaenajjoo ja kolomas kötällään, sittehän nuo mahtoo tänne syrijeen ajjoo. Mitteepä myö keksittään?
- Luoja tietee, vuan ei tähän hättään ilimota. Minun pittee lähtee vanahaa kaveria raohottaan. Sinä pysyt tiällä vaekka mikä tulis. Minä meen kiireellä, näöttee että se tuonne sisälle meinovvaa. Siellä Martta ja Matti joutuut pian pahan etteen.
Seppo lähti juoksujalkaa pihalle. Jyrki hoiperteli villin näköisenä pihalla ja heristeli kirvestä päänsä yläpuolella.
- Terve vanha kamu! Mitteepä sulle kuuluu. Ekkae sinnoo näen iltapäevällä rankamehtään menossa?
- Perkele! Vittuilla siinä... Missä se Matti on? Minuva tyhyjän piälle hyppäötti ja sitte vielä mahtaelloo ja naoroo rätkättee... Saatana minä panen semmosen äijän kahtelleen unija. Kallaotan kalsolla ohtaan, nii eiköhän muista ketä alako hyppyyttee -tana!
- Höpö höpö, nythän sulla kaapassoo aevan ulan puolelle. Matti on vanaha mies, eikä aena ajattele tekemissiään. Linnaanhan sinä jouvvut jos Mattia kallaotat. Miten sitten äetisi pärijevvää?
- Vitut...! Vaekka linnaan... Vaen oon minä semmonen Rimpiläenen, että mulle ei ilimaseksi vittuilla eikä tehä jäönnää...!
- Kukapa tässä jäönää on tehnä? Raohotuhan ny ja mee leppeemään pääsi seleväksi.
- Hyvä kae siinä sinun on selittee kun Salmen sieppasit. Kieruuvella veit minulta varman morssiin. Vittu kun tuli sulle sanottuu...
- Minnoo mittee viennä. Eiköön tuo Salme lie joka valihtoo. Sie olit vissiin liijan jiäräpäenen, etkä älynnä kenestä se Salme tykkee.
- Oesikko tuo ollunna niin...? Sie saatana valehtelet. Salme mulle ollunna aena hyvä porinakaveri.
(jat)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---32

OSA.32.
- Sillälaella. Sehän onnii oekija homma. Ei aenakkaa ou kiireellä pilattu. Vaen mitempä se tämä potilas. Taenna käyvvä ihan rajamaella, on niin raokijan näkönen. Vuan pannaampa ensin virkistystippoja...
- Näen olj piässy käömään ettei ollunna juur henkee helemee. Vuan Seppo poksaotti rapamahan puukolla, niin on pikkusen toentunna. Tullenneeko eläjjää, vaen pittääkö sinne Honkajojelle, Salme selitti.
- Eipähän vielä passaa luovuttee... Komijan näkönen elikko.
- Sielläpä ne litkut nyt on. Lehemälle alakaa tulla liikettä silimään. Hoijettaan vuan tuo pistohuava, niin ei siinä muuta kun toevottee pitkee ikkää.
- Anna hoeto-ohojjeet niin yritettään suaha lypsikki vielä tuottamaan.
- Kyllä tämmöset hyvin parannoo. Liennee suanna jottae hommeista rehhuu tae muu häerijö. Aenahan näetä sattuu, vuan ei siinä mittee. Soetelkee jos näöttee alakavan männä tuoasa viäreen suuntoon.
- Ihampa tuo jo hammuillee rehhuu suuhun. Kyllä se kuoleva elukka ei kakkuu kaepoo, Salme vakkuutti.
- No mie tästä lähennii seoraavaan paekkaan. Poekimahalavaos on tiijossa. Että näkemmiin ja hyvvee alakavvee yhteistä taevalta.
- Joo kiitosta vaen. Muistahan varua sitä Laakson Jaskaa, sittei tiijä jos reten tiellä makkoo.
- Minä lähennii tuonne toeseen suuntoon, suap Jaska käöttee hyväkseen koko tienlevveyvven.
- Joo, turvallista matkoo!
***
- Näötteekö se siitä seleviivän? Salme sanoi ja alko putsata ritilöitä.
- Kyllä tämä kohta pommppaa ylös. Ala sinä lypsee, minä alan panna sapuskoo elikoelle turvan alle.
- Jospa siitä piäsöö pelekällä säekäöksellä.
- Aenapa noehen elikoehen kanssa suap olla syvän syrijällään.
- Säekäötti tuo Tiittanennii. Kirijotti jättilaskun. Helekutti kun lehemänpassoojan pittee uurastee päevätolokulla että suap satasen näppiin. Vuan elukkaliäkär satasella hätäsesti päevee sannoo... Salme rotestoi.
- Ohan se niinnii, vuan on se niinnii, että apuva tarvitessa seon valittava kirves tae liäkär. Parreehan seon elävee lehemee lypsee, että liäkär on joskus hyvinnii tarpeen.
- Onkae se niin... Vuan mikä vihuri sinne pihhaan ajo. Kamala metakka ja pihahi pölissee ku Saharan erämuassa, hiekkamyrskyn aekaan.
(jat.)

lauantai 18. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...31.

OSA.31.
- Ei tästä taijja tulla ennee elävee. Aottaskoon tuo jos pistältäs tuon rapamahan puhki. Piäsee höyryt pihalle.
- Tohikko pistee jos tuon puukon.
- Voe veikkonen. Eip ou ens kerta. Eikä viimmenenkää. Tämä vaen suatto männä liian myöhässen. Söekö se uamulla...? Vae varohan ny minä suhhaotan. Ku ei nuo muut alakas kilimuiloon.
Vihreätä vaahtoa ja kaasua tuli puukon reiästä. Seppo nyki elikon päätä pystyyn ja huolehti että hengitys alkoi kulkemaan.
- Soetahan elläenliäkärille, että ny on pappi kututtava, jos ei elläenliäkär tuu välleen.
- Sielunmessuuko meinovat?
- Kahotaan. Niihän tuo näöttee, että se siitä ikkäänku alakoo riskistyy. Mitenpä liäkärj?
- Oljkii hyvvee tuuria. Olj tuolla nuapurkylällä. Juur olj suanna hommat hoijettuu. Aeko piästellä semmosta votakkoo, että ehtii ennen pappija.
- Niimpä se näöttee ettei pappia tarvii. Elläenliäkär ku laettoo tuon reijän tukkeisiin niin eiköhän tuo siitä. Vae olpaan se tipalla.
- Onneks sie olit. Miul oeskii jiännä pistämättä.
- Kyllä jos on pakko tilanne niin. Tuuppa antaan pusu tässä liäkärrii voonatessa.
***
- Nyhhän sieltä Tiittanen jo porhaltoo pihhaan. Eihän tuo rehevake aja vuan navetan seineen. Tämähän se vasta Räekkönen on... Salme siunaili.
Suuri miehenkolijake kumarteli matalia ovenkamanoita kun tuli navettaan.
- Kah päevee! Tiälläkö sitä jo suunniteliin kuoleelle kiitosta, vae mitä se emäntä papista porisi. Hitto kaekkijjaan, tuossa meinasi tosijaan tulla papille töetä. Laakson Jaska olj vissiinni löytännä juomatonta viinoo. Olj niin änkyräpäessään että väkisten meinasi aoton alle jiähä. Onneksi kerkesin kiepaottoo syrijjään.
- Joo sillä Jaskalla taetoo olla akan leppuutuspäevä menossa. Näötti eokko tuossa päevällä suurine tarakoeneen nousevan linijapiiliin, Seppo sanoi.
- Jaa sekö Seppohhii on muuttanna navettoo. Ihanko tuo isäntee malloo?
- Kah, pikkusen uattelin koeajjoo, jos vaekka häntä reten tosissaan muuttoo.
- Vaen semmossii ne tiällä salassa suunnittelloo? Ihanko ne rinkulatkii on sormessa?
- Ei ou vielä, vuan konneistoja on kokkeiltu... Salme heläytti nauraen.
(jat-)

perjantai 17. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA ...30

OSA.30.
- Suaphan tuo uhota jos halluu, vuan eipään tuosta taija olla miehen vastusta, Seppo sanoi.
- Taija olla naisenkaa... Vaen katotaan millä piällä seon? Jos tuo alakoo hävittömäksi niin pittee antoo poijalle opetus.
***
- Perkele, ny vituttaa... Tyhyjän päälle isäntä hyppäötti uamulla... Sepe taes olla mukana samassa juonessa... Kaveriksi luulin, vaen heti selekään puukottaa kun tillaisuus tarijoutuu, Jyrki vihaisena sanoi heti sisään tultuaan.
- Eipähän tässä olla kellekkää ilimotusvelevollissii... Pijehän Jyrki pienempää suuta jos et halluu joutuu tämän akan kässiin, Salme sanoi.
- Täh, mitä? Minä kun meinasin sinusta emäntee. Rajanuapurkii, on heleppo liittee tilat yhteen.
- Siehään se vitsimies taijat ollahhii. Tuollaanen poijan retalle hukkuu tämmösen rotevan naesen jalakovälliin. Ei kyllä siinä pittee olla mies ja miehen vehkeet.
Jyrki meni sanattomaksi. Katsoen jokaista vuorollaan ja nähtyään ettei saa mistään myötätuntoa, käännähti kannoillaan ja poistui ulos. - Tämä ei jää tähän, kuului uhkaus Jyrkin nakatessa oven jälkeensä.
***
- Jopa siinä oljkii poijassa vaohtii. Voep olla että Jyrki ottaa ryypin murheeseen. Se kun mahtaa olla Jyrkillä hyvinnii herkässä. Äetisä siitä mulle juttelj, Martta sanoi.
- Noo, olokoompa mite on, kuhan jollahhiilaella! Vuan meijän sitä pittee jo Sepon kanssa rynnistee, että piästään leppeemään.
- Se mahtoo Seppo ollakkii yökylässä. Pikkusen noesta puhheista hoksinu. Mikäpä siinä niin ku sanottu, vaohtija pittee panna perille. Ei ennee aota pittee vehkeitä rokulissa, Matti sanoi.
- Noniin, ja joko taas. Sulla sitteijoo mittee porstuvvaa suusi eissä. Martta motkotti.
***
Käsikädessä Salme ja Seppo riensivät pihan yli. Jo oven avattua kuului navetasta vaimeaa lehmän yninää:
- Ny eijoo asjat kyllä oekijalla tolalla. Siellon jottae hämminkii. Mennään äkkijä kahtommaan.
- Voe suatana! Seon piru palehtunna. Ny on henki katkolla Kaonikilla. Vielähän tuo huokuu vaen silimät jo piässä seisoo. Ny pittee suaha sille jottae ölijyvä. Röyhtöö pitäs olla. Mie hajen, ou sie valammiina juottammaan.
(jat)

torstai 16. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA ...29.

OSA. 29.
- Oun minnäe nähnä Sannalla silimät mustanna. Meijjän Martalle olj höpissy, että sonni sarvellaan töykkäs. Voephan tuo niinnii olla. Voe olla toesennii laella.
- Mistä nämä tietee. Eikäpä tuolla ou nii vällii... Vuan seon rynnättävä niihen siun äpyleihen palavelluun...?
- Ka niihän seon. Pitäsköön mein käyvvä kuitennii kahvilla. Martta varmaanni osanna keittee, ku ny on niitä aekoja.
- Sieltähän tämä nuorpar suapuu ja niin naoravaesina. Siellä Niemen Miina keitteli varmaanni äkäset kahavit, Matti kyseli.
- Joo, keittihän tuo... Myrkkypattoo kuumentelj.
- No, eikö malttanna pittee terävee kieltään piilossa. On, kehvettiläenen, se aekamoenen muori. Ei pehemene vielä vanahanakkaa. Kuitennii pittäösi sanan voemalla ruataelleen?
- Mikä kumma teijän välit on viennä tuommoseeen jammaan?
- Sitäpä nuorena tapahtuu kaekenmoesta. Semmostahhii jota pittee ikäsä kattuu. Vuan mitteepä näestä. Pyssyy erillään nii eipään tuo häerihe. Sanottako työ yhteenmenosta?
- Tokhan... Sillä mielellähän myö lähettiin että viijjään ilosanommaa äetmuorille, Seppokin puuttui puheeseen.
- Kattilalla paeskas ku ei muuta hoksinu, Salme sanoi.
- Arvasinnii jotta ei sillä Miinalla sana riitä. Sepolla ei maha olla kottiin asjaa aevan het?
- Voehan se olla... Antoo ny muorin möyröttee omassa liemessään. Navettahommat myö tehtiinni Salmen kanssa. Ny pitäs rynnistee tämän talon navettaan.
- Ikäveehän se on kun tuolleen... Vaen tulukee ottaan kahvia. Lehmät siellä oottoo hoetajjaa, Martta sanoi.
- Siinä ei palijo vanahane ku kaks riskii rynnistee, Salme sano ja moeskaotti pusun Sepon poskelle.
- Vuan sieltähän se Jyrkihhii rynnistee kaapuntista. Miten se poeka on nuin ärijän näkösenä. Pittäeskö tein Seppo ja Salme haehtuu ilimaan. Voep olla että Jyrkillä kyrsii se kaapuntireissu, Matti sanoi kun katsoi pihalle tullutta autoa.
(jat.)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA --28.

OSA.28.
- Elä muori hölömyä. Se on laki sentään olemassa. Isän jättämä ossuus ja lisäksi panen vuoskymmenien palakat perintään. Nähhään kuka se tätä talua assuu. Kun kerran tappeleen ruvetaan, niin tapellaan vain. Minua et ennnää uunota.
Seppo tarrasi Salmea käsipuolesta ja aukaisi oven. Niemen emännän naamalle nousi julma
ja katkera ilme. Kattila, jota hän piti kädessään, lensi kovalla kolinalla poistuvien perään, iskeytyen sulkeutuvan oven paneeliin.
***
- Olipa se vihhoo täännä, Salme puuskahti. - Mistähän liennöö tuommosen lastin sisälleen suanunna...
- Aenapa seon muori ollunna tuommonen mörkö. Issäähi piti pihteissään niin kauvan ku muistan. Siks´kae se issäe menehty ressiin.
- Vae Seppo kulta, entä lehemät? Eikae herranenaeka voijja elikoeta jättee jalattoman immeisen kontolle. Jottae pittee kehittee.
- En tiijä! Syyttömmijähän elikot on tilanteesseen. Jospa tehhään ensin nämä työt tieällä ja sitte huimmastaan Turakkaeseen?
- Onko sulla ylmiärästä hualarrii, niin johan alako se Lyyti kirijottoo. Toenen lypsee ja toenen ruokkii.
- Taetaahan tuo olla sulle huimannii iso, vuan ohan ne siulla nuo puskurit jotka vie tilloo, Seppo sanoi ja tavoitteli Salmen tissejä.
***
Nopeasti oli maito tankissa ja hommat hoidettuna. Pariskunnan saapastellessa autolle
Niemen emäntä katsoi julkeasti akkunasta ja heristi nyrkkiä.Nuoret ei tuosta välittäneet vaan huiskuttivat iloisesti kättään.
***
- Olpahan mukavata kaheltaan uurastoo. Näenhän myö tehhäännni? Sie piäset miun neitsyt kammijjoon vuokralaeseksi...Sittä uamusella hyökättään sinun navettaan ja sitte minu.
- Lieneekö kovahi vuokra? Seppo kysyi.
- Sittenpähän tuon näkköö... Mutta mitä ihimettä tuolla Laaksolla touhhuttaan? Onkohan Jaskan muija suuttunna, vae minkä takkii ryhveltee kapslaokkujen kansa pysäkille... Mahtoohan se Jaakoki olla meleko elävä akalleen, ettei ou ihime jos eokko välliin hakkoo helepotusta, Salme sanoi.
- Kyllä Jaska pittee ja on aena pitännä kovan komennon. Suattanna joskus luuvitonennii, kassaan koottuna viuhahtee eokon nuamaan.
(jat)

tiistai 14. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA ---27.

OSA.27.
- No myöhän lähettiin Salmen kanssa sulle sannoon, että meinotellaan huomenissa kihilojenostoon. Kato sie äetmuori, minnoon tässä huomanna, ettei sitä akkoo ottamata näö suavan. Ikkääki alakoo olla enämpi ku sulla, että alakaa olla korkija aeka.
- Tuollahan tuo taetoo pula pajeta. Aenakkaa jos on polokijjaasa tullunna. Jos tuosta meinovat akkoo, niin sepä on turha sinun sitä Niemeen hualata. Tänne ei kahta emäntee tarvihe.
- Kah, jos out assiin niin piättäny, nii alahan toemeotuva iltanavetalle. Me lähtäänki Salmen kansa Turakaeseen äpyleitä ruokkimmaan.
- Miten sinä saeraan äetisi voet pakottaa navettaan. Syvänhän mulla loppuu ja kun en oo vuoskymmenneen siellä ollunna. Ehän mie ossookkaa.
- Ossoot aenaki olla typerä ja tympijä ihiminen. Minkä pahan se Salme on sinulle tehenynnä, kun näen häntä kohtelet.
- Minnen Turakaesen Matin jäläkelläesijä silimmiini siiä. Paenukkoon mistä on tulluhhii. Ja sinä vejä navettahaalari piällesi ja navettaan justiisa.
- Ny taijat erehtyy. Mie en ennee ala sinun oekkujen mukkaan hyppeemään. Eiköpään myö Salme lähetä sellasseen paekkoon jossa käyttäyvyttään kuin immeiset ruukovvaa.
- Olennii pahoellani kun emäntä suhtautuu minnuun tällä tavalla. Olisin niin halunna Sepon äidin kanssa lämpöiset välit... Mutta minkäpäs näelle asjoelle mahtoo, ne männöö kui on männäkseen, Salme hiljaisella äänellä selitti.
- Lämpöset...! Pyh, semmosia saat oottaa. Niemen talloon ei Turakaesija tunkeo, eikö se ala jo pikkuhilijoo männä jakelluun.
- Sepähän meijän pittee vissiiinni uskoo. Elä sitte äetimuori itke jos alakoo lehemänlypsy ottoo lujille.
- Seppo! Nyt lopetat tuon vouhkaamisen. Mänet navettaan ja paa tuo muuvan Turakaesen hutsu kävelleen...
- Perkele, ny minä kyllä jo suutun. Sinnoot vuosikymmenijä kohellu minua kuin palakatonta renkii. Tae semmosta olijota jolla eijoo mittää ommoo tahtoo. Vaekijaa on tunnustee tuommosta immeistä äitikseen.
- Mäne mäne tuon hutsusi kansa. Eikä tarvihe takasi tulla. Ja rippustakkaa et vie Niemen omaisuuvesta.
(jat)

maanantai 13. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA ...26.

OSA.26.
- Vain on sillä tuolla Jyrkillä tuo piha kuin menneitten esikartano. Jumaliste ei laenkaan järijestele kalustovvaan. Näkkyy reheveltäjä vielä olovan kaapuntissa, ku ei aotova näö, Salme sanoi ku he ohittivat Jyrkin pihapiirin.
- Joo, eipä se Jykä oekkeen kerkijä kun sillä tahtoo lipsahtoo sinne kalijalinijalle. Minuttii sae houkuteltuu eilisiltana matkaasa, vuan eipähän se meikäläesem piä kestä väkevvii. Ihan olin uamulla niin kippee ettei meinanna seleveytyy navetasta. Vuan pakko olj pittee kiirettä, kun se Jykä uhosi meneväsä Turakaesen Salmee kosimmaan. Piti ehättee ensin, Seppo sanoi ja pukkasi Salmea kylkeen.
- Hyvinpä tuota kerkiisit, ku männään jo rukinpaekkoo kahtommaan...
- Heh, vaekka lienneekö ies sitä rukkiii
ka.
***
Niemen piha on siisti.Komeat konehallit kätkevät sisäänsä peltotyökalut ja traktorit on ajettu talliin.
- Oho! Onpas sinulla helekutin kaanis piha. Istutuksiakkii vaek millassii. Millä ihimeen ajalla out telläötynnä laittoon?
- Kylläpä taettoopi olla äitimuorin tekossii nuo kukkaset laitellu ja muuttii istutukset. Eipään sitä ehi eikä jaksakkaa panneotuva pihankoristammisseen.
- Ohan se välleen niihi... Helekatti kun meinovvaa hermostuttaa... Sepä äetiis suottoopi vaekka napsata miut suupalakseen...
- Paras seon ollahhii varruillaan. Kaek minniä ehokkaat seon syöny luineen nahkonneen. Joko sulla alakoo jänistee.
- Ottooko se ies henkee poekkee, enneko syö?
- Kah. kerta nielasu, eipään siinä palijokkaa tarvihe kakistella.
Salme kurkkasi huulillaan Seppoon päin ja innolla Seppo imaisi pienen pusun.
- Ken tästä käöp sua kaeken toevon heittee, Seppo sanoi kun aukaisi ulko-oven.
- No, hyvvee päevee, Salme sanoi kun astui tupaan.
Niemen emäntä jynssäsi pöytää rätillä ja vilkaisi ovellepäin, mutta ei sanonut mitään.
- Etköö sie kuullunna kun sulle toivotettiin hyvvee päevee... Seppo sanoi.
- Mitä tuo tiällä tekköö? Emäntä sähähti ja nyökkäsi Salmeen päin.
(jat.)

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...25.

OSA. 25.
- Tämäkö uskos jottae muuta. Aena ollunna semmonen jiäräpiä. Vuan ohan tuo ollunnna mukavakkii, Martta nauroi.
- Oes ollunna palijo terhakampiki, vuan kun Martalla seon aena ollunna jokkii vaeva.
millo on piä ollunna kippijä, millon perse...
- No joo, sorromnoo... Se on taas sitä isän kielenkäöttöö vieraehen aekana.
- Täh? Ketteepä vierasta tiällä liennöö? Ja eiköön tuota suomeksi puhuta muuallakkii? Herrojen höpinöetä muka... Sanat on sanoja. Perse on perse. Eikae se muutu muuksi vaekka sannoo takapuoli?
- Kyllä isäntä on oekijassa. Turha sievistely vie puhheesta kaeken värikkyyven. Minua ei aenakkaa haettoo sen tipan vertoo...
- Tulukeehan ottaan kahavija. Oeskoo nämä ihan kihilajaeskahavit?
- Eihän ny toki, ku eijoo sormuksijakkaa. Vuan huomisiltana onnii tos kysseessä.
- Sitte Niemen emäntäkkii kihilajaeskahville...Muistahan Seppo sanua.
- Pitäskö mein Salme käyvvä näöttäötymassä meillä kotona. Näkköö äetihhii jotta mistä seon kysymys.
- Ohan tuo minut nähäny montahhii kertoo. Voehan se olla melekonen pommi... Ne kun ei taija tuon isän kanssa olla niitä henkiystävvii.
- Minkäpä tuolle tekkööö kun se muori ei taijuu pienintää rippusta huummorrii. Onneksi tämä Seppo on ermuata. Tämän Sepon kanssa sitä suattoo puhhuu vaekka naesen tavarasta. Sei ala turhija sissittelleen, niin kun tuo mein tytär.
- Noo juuuampa ny kahavit niinku immeiset. Leikkikkää sitte... Kaks samanlaesta värnäkettä... Martta sanoi happamesti.
- Elä sinä muori ala toppuuttelleen.Kuhan kirkolle ampastaan niin naemisentyötä riittelee.
- Höh, siinä paraski uhhoo...
Punastellen häveliäästi nuoret niksauttivat toisilleen silmää. Ja kuin sopimuksesta nousivat pöydästä.
- Kiitoset kahvista! Me lähdettään nyt Salmen kanssa katsomaan miten siellä Niemessä on asijat.
(jat.)

lauantai 11. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA... 24,

OSA.24.
- Tuota ... Se suattoo siitä jo talavennii tehä. Rankamehtään oun uatellu...
Tottapuhhuin sie out minulle mahottoman tärkijä. Koko ajan sinnoot minun mielessä...
- Vae rankamehtään... Eiköön tuo tukinuitto oesi palijonnii mukavempoo... Salme sanoi ja heittäytyi selälleen heiniin.
***
(Mehän hienotunteisina poistutaan paikalta ja jätetään pariskunta kutteotuun... Uskottaan että hommasta jotahi tullee. Ootellaan kun ne tulee kahville. Siihenhän menee aikaa. Mutta meillähän pitää antaa aikaa. Toki Seppo on ens kertaa pappia kyydissä. Luonto tikanpojan......Ootellaanhan!
***
- Noo, millanen lomittaja siellä Sepolle ilimaotu. Oliko kovinnii tuntematon?
- Eihän tuo ollunna... Tuttu ja mukava monellakkii laella...
- Millälaella se Seppo on testaellu? Ehävvaen...
- Isä! Mitäpä se sulle kuuluu...?
- Eipä se kuulu, vuan huolettaa jos ei hommat ala luonnistuun... No?
- Eläpä ou häjissäes. Tiijä vaekka out vaari yheksän kuun piästä.
- Sillälaella, alakohan se homma lutviutuu kun Salmen kans pantiin vaohtia asiaan. Mitteehän se Jyrki? Kahtelloo siellä kaapuntissa morsmaekkuu...
- Me sitä Salmen kans aiottiin lähtiä kihilojen ostoon huomenissa. Ei siinä ny muu aota! Kerranhan seon sehhii liikku tehtävä.
- Seon miehen puhetta. Seon pantava pohtija perille että uusi polovi piäsöö kasvun alakuun. Vuan eipä se maha Niemem muori palijo kiitellä sun aekomuksija.
- Siinäpä on vallassaan... Mie tuun kotivävyksi jos muori alakaa liikaa miäräelleen. Tiijän tok´ että voephaa siinä olla melekonen savotta.
- No vaen se passaa. Sehän suattaa muori mörköellä siellä yksikseen. Myö suatettaan Martan kansa muuttoo kirkolle. Tehhään vaen kaopat. Eihän myö täöttä hintoo. Se pittee piästä ommaan vappaoteen. Kukkaa ei sua olla vahissa. Vuan sitä pittee suaha naija napsaottee, vaekka kesken leipomuksen, jos se siltä tuntuu...tekkää että ou ennee mittää teininuorissoo, niin sitä häätyy olla oma vappaus. Sitä pittee ....
- Tuo isä se ei kyllä piäse erilleen tuosta lempilajistaan. Miten se äetikkää eijoo pistännä suihtija kanttoon.
(jat.)

perjantai 10. kesäkuuta 2016

SYNTTÄRIT


HUUMORIMIELELLÄ(kiitosta kamut)
säv: Käyn ahon laitaa...
1.
Rutiinit kun tarpeeksi on meitä nyppinyt
tulisimmat seinillekin lienee hyppinyt
lenkkeily ei maita, eikä töllö piristä,
niin päässä kohta alkaa siristä.
-----
Kerto........
Käyn Naamaan silloin, hämyssä illoin,
ne jutut hauskat, vie mukanaan
Naamassa istun, siellä onnistun,
arkiset huolet unohtamaan..
***
2.
Naama tää on meillä sattumalta saatua
jokainen sen tietää; Parasta on laatua
voimme siksi antaa tälle paljon kiitosta
tästä kavereijen liitosta.
------
kerto
------
3
Synttäritkin onnistuivat hyvin Naamassa
jokaiselta onnea kun olin siellä saamassa
kiitoksia kaverit kun hetken muistitte
äijää hereille näin puistitte
------
kerto
----
4
Ystävät siis Naamassa kun jälleen tavataan
ajatuksiamme toisillemme avataan
kaverien kesken Naama hyvä mesta on
se antaa jokaiselle nautinnon.
----------
kerto
........

torstai 9. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---23.

OSA 23.
- Seppo mitteepä sie luulet, kuka se mahtannee tuolla navetalla työjellä? Jospa mänet kahtommaan...
- Kah, kukapa siellä lienöö lomittamassa? Jos vaekka lienöö outoja immeisijä...?
- Tiijä vaekka oesi hyvinnii tuttu...Matti nauroi ja lähti tupaan. Pyörähti sitten kuitenkin Seppoa kohti: - Kuule! Mie mänen muorille sannoon että pannee kahavinliruketta valummaan. Tule sitte kahaville kun suat sen uuven lypsäjän testattuu.
- Kiitosta vaen, vaen empä kehtoo mennä kettee töessään häerihtemmään. Eipään tuo minulle kuulu...
- Jos ei kuulu... Tuota... Käö ny kumminki!
- No, jos mie isännän mieliksi. Vaen siitä kahavista torrauvvun kun ei se Salmekkaa...
Seppo alkoi kähniä navetallepäin. Avasi ulko-oven...
Kovin oli hiljaista. Ainoastaan maitotankki hurisi ja lypsykoneen pesuri paukahteli pesuohjelmaa suorittaessaan. Seppo kurkki navetanpuolellekin, mutta ketään ei näkynyt. Äkkiä kädet kietoutuu hänen kaulaansa ja ilkikurinen ääni kuului:
- Arvaappa kuka...?
- Salme...! Ethän sinnou kaapuntissa. Issäes semmosija tuossa pihalla selosti...
-...Niin ja sae Jyrkiboyn lähteen päätäpahkaa kaapuntiin, neitoo pelastaan...
- ...Ja neito onnii kotnavetassa. Mitteepä se tämmöstä...
- Katoppa kun tuo Muinosen Manta toe sannoo jotta tuo Jyrki tulloo tosissaan kosimmaan... Ehämmie Jyrkistä tykkee...! Jyrki kun on vähä semmonen laeskansitka leohottaja. Mie tykkeen jostae muusta... Matin kans sittä suunniteltiin miten myö tehhään. Eihän myö sitä tietty että siekii tuut... Hyväpä olj että tulit. Suattii pussata nii että kipinät sinkoelloo silimistä.
- Vae semmossia työ Matin kansa... Sepähän mulle passovvaa... Vae tykkeekkö sie minustakkaa?
- Sinustahan mie tykkeen ku hullu polokasta... Vuan ohan se kyse siittäe, välitätkö sinä minusta? Mitteepä sie out nyt uatellu. Se mahtoo pallo ollannii sinulla...
Seppo punastui ja mietti kuumeisesti mitä rohkeneisi seuraavaksi.
(jat.)

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA --22.

OSA.22.
- Sullahan on kiireiset assiit, ku et meinoo aotoo suaha seisattuun. Suatto Turakaesella mennä housupyykiksi? Seppo nauroi.
- Elä eppäele. Se savolaenen kruppunaru kestee pahattii paeneet, Matti kehui.
- Kah hyvähän tuo sitte. Vuan mihimpä sillä Jyrkillä on tuommonen kiire.
- Eihän tässä kiireitä, vuan joutuva pittää. Mulloes Salmelle aevan tärkijjää asijjaa.
- Jopa ny on nuapuriit suanneet jottae juoksujaohetta, ku tyttärriin hännässä heiluvat.
Niinku mie jo Sepolle pikkusen maenihin, niin eipä taija Salme olla ennee kotpuolen karjujen varassa.
- No, mihin tuo livahti?
- Kaeppa kaopunkilaesen suoron perrään. Illalla katottiin koko perhe, meleko rasvasta vitejoo. Eijoo ihime jos se Salmeenki vaekutti.
- Pitäsikköö sitä puhaltaa Salmen perrään, ennenku se tekköö tyhymmyyksijä.
- Kyllä kae se sulla Jyrki lienee melekkeen pakko jos meinovat piästä vielä loppusuoralle. Tuo Muinosen Manta siitä puhu, että Jyrkillä on naemakaoppa suunniteilla.
- Joko se Manta män hökässeen, vaekka sannoen että ei mäne huutelleen.
- Huonommin sana levijjää avviisissa kun mitä Mantan levittämänä. Lisäksi mahtaa tehostaa tievotusta kun maenihtee, ettei pie huuvella.
- Persanan Manta. Siksiinkö se Salme lähti, kun kuuli että suluhassii tulloo?
- Mäneppä näetä naessia tietämmään... Vuan tosijjaan... Pistä ratas pyörimmään ja ajele kaopunttiin, nii eiköön tuo Salme sieltä löyvvy. Kerkijäesit vaen ennenku se Salme nappiutuu vaekkapa kihiloehin, Matti-isäntä yllytti.
- Sepi, lähe sinnäe. Käyvvään grillillä ottaassa makkarapotut. Suatana ku meinovvaa hiukasta se eilinen...
- Enpä kehtova. Suattoo olla että mänen rankamehtään...
- No, vaen minä mänen kaapuntiin... Jos hyvinnii hommeli onnistuu. Aenae näkköö sen suluhasehokkaan. Siellähän ne tietennii kaoppakeskuksessa kutteotuu. Vae eiköhän tuo Salmella silimät aokia kun näkköö millanen uros nuapurissa aevan reten joutillaana.
Jyrki pyöräytti autonsa maantielle ja nopeurajotuksista välittämättä antoi tien juosta pyörien alla.
(jat.)

tiistai 7. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA --21

OSA.21.
Seppo ei sanonut enää sanaakaan vaan saatuaan puetuksi poistui ulos. Sisällä kiehui niin että hän istuttuaan autoonsa kiskaisi oven kiinni, että oveen kiinitetyn peilin ruostuneet ruuvit katkesi ja peili jäi yhden ruuvin varassa keikkumaan mukana.
- Perkele, tässä on pantava nyt liikenteeseen muutakin kuin vain aikomuksia. On otettava asioista selvä ennen kuin mahollisuus menee sivu suun. Nopeat syö hitaat... Salme kuuluu minulle... Saatanan paukapää kun piti eilen hötkyillä kotia. Muorilla mitään hätää...
Seppo starttasi Fordin ja pyörät sutien auto syöksyi maantietä kohti. Seppo katsoi oliko Jyrki jo noussut kun huomasi naapurin juuri nousevan autoonsa.
- Se on eellä joka on hevosena, Seppo hihkui ja usutti autonsa yhä kiivaampaan menoon.
Se pari kilometriä oli hetkessä ajettu ja kahva edellä Seppo saapui Turakaisen pihaan.
- Kah, mikäpä se Seppoo nuin lennättee? Ajjoo ku Räekkönen, vaekeijoo Verrarijakkaa.
- Päevvee! Missäpä se Salme liennöö. Oesi meleko tärkijjää asijjaa.
- Sepä Salme suatto lähtee kaopunkiin uamusella. Lomittaja siellä navetassa ryskejjää. Sepä suatto Salme männä hakkeen vävyntekelettä. Vuan minä kyllä eppäelen jotta ei ne kaopuntilaeset kykene ku siihe yhtee hommaan. Muahommat taetaa olla melekolaella hakusessa.
- Eikae, perkele! Sepolta pääsi.
- Niin se vähän sitä uamulla suunnitteli. Sanohan se että kotikylän urokset on niin suamattoommii. ettei ne sua mittee aekaan, vaekka vartos mualiman tappiiin, Matti tuumasi sisäänpäin myhäillen.
- Voe suatana, hopijallekko tässä ny sortu...
- Sepä pittee morsmaekku leimata hyvviissä aijjoen. Ei nee kauaa kahtele jos ei mies saa mittee aekaan.
- Nyt ei taijja mennä putkeen tämä homma, Seppo sanoi.
- Ei niin, mitä sinä et oo terhakoitunut ennemmin. Oisit eilen pistäny siementä vakkoon. Ei tarvihteisi nyt näppijjään nuolla. Jaa sieltähän se Jyrkihhii posottaa, Ei joo aevan vähänen hänenkään vaohti. Elä ny perkuuti piälle aja, Matti hädissään huusi kun Jyrki meinasi tyrkätä isännän nurin.
(jat.)

maanantai 6. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA ...20.

OSA.20.
- Alakaahan se Sepillää jo kirkastuu. Nuama vaen on ku petolinnun perse. Eippään tuommosta kehtoo portsari laskee ohitteen. Naeset pyörtyy ja äijät kussoo houssuun.
- Eippään tuo sullakkaa ou nii lasten kateltava. Vertakkii nokasta tulloo...
- Se ny mulla kuulluu kuvijjoon. Vittuko liennöö ku viinoo ottoo niin leppä lentee. Suatana kun sehhii vituttoo.
- Eippään tämä riemuksi repijä... Ajellaan pihhaan...
***
Seuraava aamu olikin kummallakin veijarilla pää kipeä. Vaikka viinaa oli vähän niin tottumattomille se oli ollut ainakin tarpeeksi. Sepon ohimoita hakkasi ja kurkussa oli etova tunne, mutta ei auttanut, navettaan oli mentävä.
- Vae meinovvaa se naapuri tulla sammoelle kalavesille... Suaphan tuota kuvitella, vuan Salme on varattu. Tuskimpa se Jyrki muanantae uamuna sinne ryntevvää... Tae ei sitä huimmoo tiijä... Jos vaekka liennöö kuinkakkii poltteissaan... Pakko seon lähtijä heti navetan jäläkkeen Turakkaeseen...
Nopealla tempolla Seppo teki työt ja taas vaatteiden vaihtoon. Emäntä oli jo noussut ja olikin elementissään.
- No, onkos se ny mielj tyytyväenen ku tuas sae rellestee ja viinaa särpee. Niin olj päessään ku käki kun tulj pihhaan. Hukkaan on männeet kaek valavomiset ja huoli kun piti tullahhii tuollaenen renttu.
Seppo vaikeni vanhasta tottumuksesta. Veteli vain farkkuja jalkaansa,
- No vieläkö pittee lähtee joutavan jälille. Eikö tuota oo jo tarpeeksi rellestäny ja rahhoo tärvelly. Mihin sinä mänet?
- Mänempä mihin mänen...
- Tuommosta seon. Ei ennee äetilleen sano asioestaan. Vasta olj pikkunen poeka ja nyt tuommonen jiäräpiä, emäntä sanoi ja kuivaili silmiään esiliinan helmoihin.
Sepon sisällä kiehui. Teki mieli kirota ja karjaista, että tietää omat asiansa. Kuitenkin vuosikymmenien nöyrä asenne pani vaikenemaan.
(jat)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...19.

OSA 19.
- Mikäs mies se sieltä meinovvaa ihan paenovoemalla sissään. Eipä se maha onnistuu. Kiännyhän ja tervetulloo sitte selevinpäen.
Ystävällisesti portsari pakotti Jyrkin palaamaan autolle. Sehän oli kova kolaus vaohtiin sopivasti päässeelle.
- Huttunen hei! Suakeli ku ei piässynnä sissään. Oun kuulemma liijan vähä suannu viinnoo. Oesikko sinulla putellii, että saes semmosen puutteen poekkeen.
- Eipähän sitä viinoo mulla.
- On siinäkkii taksimies. Ei viinnoo? Siinä hommassa se markkina onnii kohillaan. Sepisaatana, virkisty niin lähettään kokkeilleen seorraavaa paekkoo...
- Ei tässä ny pysty kykenneen. Lähettään kottiin makkoomaan.
- Voehan suatana! Kyl män perseelleen tuassii tämä reissu. Viinan vähhyys se tätä tekköö. Onkoos sitä Huttusella asijaan mittee visijjoo?
- Kah, mitteepä tässä minä hötkyillemmään. Mittari puahtoo eoroopan rahhoo, että aevan meinovvaa ilettee. Vuan minkäs tiet ku laki miäree.
- Sepi perkele! On sinulla liijan keheno viinapiä. Lähetäänkö tosijaan poekkee kaapuntin illoesta.
- Mitteepä tiällä mahtannoo rikastuu...
- No eippään palijo jiä tästää reissusta kertomista lastenlapsille...
- Ohan sitä siinnäe... Pannaanko rattaat pyörimmään? Huttunen hätäili.
- Elä sinä Hartikaenen , Vae mikä sinä olit, Suakel, muisti pätkii ny Jyrkillä. Huttunen saatana omankylänmiehii. Nii ei hättäellä... Pittee Sepin kaa sunnitella. Mitteepä sannoo mies...?
- Kuhan ny lähettään. Katottaan sittä pihassa.
- Voe jumallaota mies. Kello oo palijo mittee ja tämä vuan pihasta huaveilloo...Ei kyllä tullunna tolokkuu tästää hommasta.
- Kuule Jykä ... Ekkae sinä ollunna tosissaan, että Salmee meinovat?
- Semmonen on ollunna meininki pitemmän aekoo... Pelottoo vaen jos se Matti torraotuu. Kuuluu olleen nuorra miessä meleko pahapäenen. Muori sitton kertonu.
- Joo suattoohan se olla. Parempi on ku et mäne ittees munnoomaan. Vae eiköön katkasta tuo Huttusen rahantulo ja ajellaan pihaan. Ei kae se tästä somene. Sisälle eivät piästä ja tiällä ulukonakkii on lystit meleko vähäset.
(jat.)

lauantai 4. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA... 18.

OSA18.
- Vuan tekhän se helepotuksen kerta luakista... Niin että mitteepä sie meinasit sannoo?
- Kuule Jyrki, minä sanon sulle näen nuapurina, että elä kehtova männä sinne Turakaesseen. Nollaat vuan ittesi. Kato seon Salme meleko ronkeli naesimmeinen.
- Kah, mitteepä tuo haetannoo. Miekii oon sentään meleko poeka! Rahhoo on ja komija talo. Emäntä vaen puuttuu, vaen eipä puutu kauaa.
- Minä kun luulen jotta sillä Salmella jo taetaa olla vakituinen...
- Elä Sepi puhu mittee... Minnoon meleko haka noessa naeshommissa. Katohan ku piästään ravinteliin niin ei mäne ku hetki niin seon suttura kaenalossa. Vuan eihän niistä emäntee kannata ottoo. Eikös muuten asija oo näen Hakkaraenen...?
- Suattaahan se olla, vuan saattaa se olla olemattahhii...Mistä nämä kaekki asijat tiennöö? Vuan siinähän se onnii kaapunti entisessä paekassa. Minneppä ajellaan? Huttunen kyseli.
- Ajeleppa vaekka Suppariin, siellä se homma lähttee käöntiin. Vae mitä Sepi... Ekkae sinä nukkuva meinova.
- Meinoo paenostoo. Aekoo ku ottanna viinnoo niin tuntuu jo tässäe olevan liikkoo.
- Mitä sitä kissanpaskoo. Lähetään ja tilataan muutamat niin jo alakaa kirkasttuu.
- Minä se mahan jiähä leppäämmään tänne Huttusen aottoon. Mulla voe kohta alakoo työntee kaolapaskoo...
- Siinä meillä Sepi tullee ryppy rakkaoteen jos alat oksentee. Mää ulos ja anna siellä laatan lentee, Huttunen sanoi.
- Vaen uskokko sinä Huttunen? Minä sitä voen lähtijä imaseen parit kossut. Nappaan sutturan ja sitte katottaan mitä tehhään. Huttunen ... Mitäpä tuumoot? Lieneekö sulla asijaan mikäällaesta huomaotettavaa?
- Mitäpä minä... Mittari raksuttaa.
- Sepi hei! Naapuri... Lähettään kiskasseen kossut ja katellaan tussut ja pannaan suoro töehin.
- Mäne sinä... Minä en ny kykene... En pysty kykeneen.. On saatana vaekijjaa...
- Mänehän Sepi sinnäe ulos... Ei kehata sotkee aotoo. Miekii lähen tupakille...
- Minä palajan kuhan kerkijän... Katohhan ku meinovaa keikuttaa...vaen ei se mittää. Vuatii neuvvova antava.Koeta Sepi pärijätä. Tämä poeka suapi piakkoen naesta!
(jat.)

perjantai 3. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---17.

OSA. 17.
- Mitteepä sie Sepi sanot jos ajjoo hurraotettaan oekkein kaopunttiin? Huttunen mielellään ajelloo? Käyvvään kokkeilemassa miltä se kaopunkin meno maestuu. Ja eipähän tuota tiijä vaekka sotkeottuu kaopunkin naesseen. Vuan uamuksi pittee ehtii lypsylle. Rahhoo meillä löytyy että seon Huttusen kanssa koko yön varraos. Että pistähän Huttunen mittari raksuttaan.
- Eiköönpä tuo raksuttele iliman yllyttelyvä, Huttunen naorahti. - Tokhan tuo passovvaa. Sinnekkö kaopuntiinko ajellaan.
- Sopivat alakusävelet vae mitä Sepi? Narskaotettaan vielä ja sitte uotellaan miten se votko ruppee hivusrajassa kutkuttaan. Vaen tosijaan Huttunen... Pijä huoli että me Sepin kanssa ehittään tissiä hypellöemmään. Seon sinun vastuulla jos lehemijen utarreet paokahtelloot.
- Joo mie vien vaekka väkisten viimmestään nelijän aekkaan. Kappaan toesen, toeseen kaenalloon ja sitte aottoon. Pistän lapslukot piälle, ettettä piäse karkoommaan.
- Joo tieppä se Huttunen, niin piäset vastahhii atjutantiksi. Mitempä se Sepillä? Tuntuukko se yhtää olevan sinnepäen?
- Kah, eipään tässä niin monnia tahoja vielä tiijä. Annappa sitä putellija, jos pannee pikkasen lissee virtoo.
- Huitastaan pohojilleen koko putelli. Saatana... tässä säännöstellä ku on oma pullo. Elä saatana kaekkija lipitä.
- Jiäp siihen sullennii vielä suuntäös. Joo... Ny alakaa olla sopiva meininki.... Vae mitä Huttunen. Sulla seon meleko uusi Mersu.
- Ohan tällä jo muutama mutka tullu heitettyy. Seku ei monellekkaa taksiksi passaa muu ku Mersu. Kun kerran maksoo kyyvistä, pittee olla kunno aoto, eikä mikkää riisiluatikko.
- Seoraavasta maetotilistä me Sepi ostettaan uuvet Mersut ja annettaan sitte Huttuselle kyytijä, eikä mittari naputa. Seon hilijalleen tosi. Oho, ellostella meinovaa. Huttunen pyssäötäppä niin käväsen kusella.
- Jyrki kuule. Käö sinä ensinnäe kusella. Minä sanonnii sitte sinulle yhen asijan. Ihan kavereijen kesken. Vuan muistahan vettee vempele essiin, ettei mäne kus houssuun.
(jat)

torstai 2. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA ---16.

OSA.16
Illalla navetasta palattuaan Seppo alkoi laittaa puhtaampia vaatteita päällensä. Farkut ja punainen poolopaita. Niemen emäntä katsoi vaiti poikansa touhuja kunnes sanoi:
- Etkö vielläkkää ou suannunna tapeekseen rentustamisesta? Mihin sitä ny pittee puulata.
- Kuhan vaen pittee...
- Tuassii saa syvän kylymänä vartoo, lauvvossako tuuvaan vae rauvvossa. Mikä ihimmeen juoksutaoti seon iskennä.
- Eipään tuota aena jaksa kotona möllöttee. Ehän nuo huonekalut mihinkää karkoo.
- Vuan kalijoo et kittoo etkä huonoja naesija kahtele.
- Misteepä tuon tiennöö mikä seon huono naenen?
- Kaekki akat neon hutsuja.
- Oukko siekkii...Seppo tohti nakata.
- Mittee sie sannoet? Minnoon uusta-ahtauvesta yrittännä sinun etteen kaekkeni antaa. Issäes oli semmonen renttu ja poijasta tulj samallaenen... En tiijä mistä Jumala minnua rankassoo...
- Siinäpä sitä onnii miettimistä.
- Mitä...? Taksi pihhaan ajjaa. Mittee sie renttana meinovat? Voe kun tekköö pahhoo. Tuassii rinnasta ottoo. Kiittämättömyys om maailiman palakka. Sie et lähe mihinkää renttuilemmaan. Rupija vaen pettiisi leppäämään. Uamulla ei muistella mittee näetä hölömöyksii, emäntä yritti komentamalla.
- Rupiahan sie ite makkoomaan, mie pistäyn kylillä...
Niemen emäntä jäi harmistuneena siunailemaan kun ennen niin taipuisa poika oli alkanut osoittaa itsenäistymisen oireita.
***
- Terve! Taksinko tilasitkii! Alakoko hirvittee, että jos narahtoo...
- Näen piäs käömmään. Löysin puolikkaan votkoo, niin nappasin pikkusen pohojia. Otakko sie? Tuolle Huttuselle mei tarijota, kun se ajjoo pirssiä.
- Kah, suattoohan tuota maestoo onko männynnä pilolle.
- Suattoohan se olla hapanta, vuan niin pitteeki... Makustelehan...
- Makijatahan tuo olj. Otampa toesellehhii koevelle. Sie out kumminnii jo eillä.
- Ota veikkonen. Piästään kohta ottammaan oekein rahan iestä.
(jat.)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...15.

OSA15.
- No enpä tiijä. Olin kokopäevän poekessa. Se suattoo muori revetä liitoksistaan jos vielä illaksi puulovvaa kylille...
- Paskammarijat. Kylläkae ne muorit varijeleisi tarkkaan naesilta ja kalijalta, vuan onkae se meijännii jo aeka alkaa katella sitä elämänsulostuttajjaa. Ne ku ei niin vaen kottiin tule.
- On kae se niinkii, mutta seon nii kiusallista kuunnella muorin jumpittelluu...
- Ohan ne itekii olleet nuorrii. Paetti mehän tuota aletaan olla jo ukonkönttyrröetä. Invlaatijo syö sitä vähästäki markkina-arvoo, Jyrki pelotteli.
- Suatampa minä yhen lähtii... Tuukko sinä hakemmaan? Vae mennäänkö myö taksilla?
- Eipään tuo taija parista viisari värähtää... Eikä ne maha polliisit täällä syrijäteillä parveilla. Minä ennoo nähäny aenakkaa vuoskaosiin. Eipähän täällä näö ees aotoja. Mitä ny myö ja Turakaesen Salme... Salmehhii se ei vaen ou isäntee löytännä vaekka Matti ei ennee palijo töehin pysty, muuta ku puhheissaan.
- Joo, eihän seo. Taetaa olla niin ronkeli jotta ei taija tämänkylän poijat kelevata.
- Niinkö arvelet. Minä sittoon meinanna pistee vieheitä vetteen. Ei sitä tiijä jos nappaa...
- Jaa, vai niin... Seppo kakisteli.
- Sehän on Turakaenen meleko öky talo. Vähä niinku rajanaapuri. Vaekka niinhän seon sinullekkii... Vaekka sinä et taija naesista palijo perustee?
- Tuota...Tiijä häntä. Se kun tuo ulukomuoto suojellee melekolaella...
- Niin ohan se Salme meleko näöttävä naenen. Runkoki säelyny niin solakkana. Sehän on meijän ikijä. Lempo kun eijoo tohtinna koettoo tuurijjaan. Ohan se Salme ylypijjää sorttija. Vaen tiijä jos joku pyhä lähtisi yrittään...
- Elä mee ittees munnoomaan. Seon Matti meleko suorapuhheinen. Vaen lähetään sinne baariin kalijoelle. Nyp pittää lähtee niitä tissejä hypellöemmään.
- Joo pittää se minunnii. Se voep ollakkii uamul piä kippee!
(jat)