Sivut

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA ---74

OSA.74.
- Suattoopa se Tikanpoeka lentee tuonne pylyvääseen naputtelleen matoja välpalaksi... Kyllä kae tässon yhet kahavet tienattu. Kerkijjäähän tuota sittä mennä Kumaraesen haokuttavaksi. Mitähän nehhii siellä touhunnee. Uamusta asti vehanneet aevan tyhyjee, Viirto tuumi. - Vuan missapä ne nämä humanterit lienöö palloelleet. Suatanna ou koko päevänä näkynnä. Tikanpoeka jo suoritti paskalammessa uintijjae. Meinovvaa vielähhii tuoksahella.
- Jaa, sitäkö se onnii, mie jo säekähin, että jollahi on alakanna pruppunaru valskoomaan. Kovassa hommassan myö on oltunna koko päevä. Oun tutkittu tämän Laakson taustoja. Se onnii ollunna palijo liikkeellä tuolla takametässä. Kaek jälet syynättiin ja yritettiin luuva kokonaes kuvvaa, mikä johti Laakson sortummaan... Mörö löysikkii par er viinaputellii, niin päävyttiin siihen, että viina se on tämännii tappaoksen tavustalla, Kilikki sanoi.
- Joo, myö nostettiin kissa pöyvälle ja tutkittiin perusteellisesti, mitä tuo katti on syönnä, vuan paskalla käyvvessä, tuo Kilikki, pyyhki sillä tutkimuksella persettään, että työntäöteinen päevä tuli siinä samantien leimattua, Mörö sanoi.
- Tulla ny sieltä koko porukka ryysteemään tuota kahavinlitkuu, ettei mäne aevan omasta eistään, Martta oli tullut portaille seuraamaan tilannetta.
- Kiitosta vuan, kyllä kahavi maistuuhi. Sapettoo vaen vietävästi kun se vanki karkasi, Viirto sanoi.
- Tuskinpa se mihinkää katuvaa. Uamusella hakkiitta miehen poes kun selevvijjää. Eikä Jaska ou pahapäenen selevänä, paremminnii semmonen uivelo, että ei sua sannoo suusta, Martta lohdutti.
- Tuskimpa tuota ies pimmeessä tavottee. Vuan sepä tuo onnii Kumaraesen piänsärky. Ryystettään nämä kahavit, niin lähettään kahtommaan tilannetta sinne Niemeen, Viirto sanoi.
- Salmepa tuo soettelj. Sanohan tuo olleen siellähhii äksonnii. Mitä se sitte lienneekää? Vuan kuitennii Rimpeläesen Jyrki siellon viinan kera reohannu. Aevankae seoli Sepon kansa meinanna ottoo yhteen, vuan lehemä olj sen tyrmännä, Matti selitti.
(jat.)

lauantai 30. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA ---73

OSA.73.
- Kyllä seon Jaska niin riski mies että siinä suap olla polliisit terhakkana, että suavat sen pijettyy aesoessa, Matti jatkoi, kun muut vain vaiti katselivat.
- Kylläpä siellä putkassa männöö riehumishalut riskiltähhii. Siellä kestee potkasta lujempaahi, Kilikki sanoi.
Oli jo niin hämärää että Turakaisen pihavalot oli syttyneet ja tapahtumat näki hyvin. Pienoisia lumihiutaleita leijaili alas, maisema oli kuin joulukortti.
Poliisit raahasivat Jaskaa lähemmäs autoa. Alkoi kuulua sisälle Jaskan möyhäntelyt:
- Suatanan paskapäät. Työ valehella mulle... Vittu kun höynäytettään tämmösessä paekassa. Jumalauta minä tapan kaikki!
Äkkiä Jaska pyörähti ympäri ja poliiseilla irtosi otteet. Kuin pikajuoksija Jaska kirmaisi takaisin kotipihaansa. Kadoten sen varjoihin. Viirto vetäisi aseensa esiin ja huusi:
- Seis! Tai ammun kohti! Mutta se oli jo myöhäistä, kun miehestä ei näkynyt merkkiäkään.
Kilikki ja Mörö ryntäsivät myös pihalle, mutta poliisit joutuivat tunnustamaan tappionsa. Tikka kirosi ja syytti Viirtoa huolimattomuudesta.
- Perkele kun tuommonen karju... Se juoppohan lähti käsistä kuin ripulipaska.
- Olihan tuossa Tikanpoikakin pitelemässä. Oesit riekkunu puseron liepeessä. Suatanna kyllä het ollaan vyöryttämässä syytä toesen piälle. Mitä sie ite tejit?
- Minnoon niin keviäkätinen poeka. Tuommoset isot korstot pyyhkässee kuin roskat rintamuksista. Suatana mie voemoo vuativassa hommassa pärijee, vuan järkee löytyy.
- Joo, teräväpaenenhän seon Tikanpoeka, männöö kuusi koppalakkii kesässä... Eipään tuo taenna olla kenenkää syy. Se olj vuan huonoo tuuria. Olpahan tuolla käsrauvvat ei se suurempija tuhumuuksija pysty tekemmään. Lähtekkää tehhii pojat tuonne Turakaeselle kahaville. Myö siinä melekeen jo alettiin, vuan te alotta isäntee ruahaamaan, niin jäevättii juomatta, Kilikki selitti.
- Miten se lienee tuo teräväpäenen Tikanpoeka, kuontuuko sen nokka kahavikuppiin vae alakaako nokkija tilskuttoo, Mörö pisti väliin.
(jat.)

perjantai 29. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---72

OSA.72.
- Vuan sepähän se meillä onnistuu. Pistähän Martta pöytä korijaksi.
- Kyllä me maksetaan. Kilikki sanoi
- Ja paskanmarijat. Seon polliisi immeisijä varten. Pistävät nuppisa vuaralle alttiiksi. Kyllä sillon pittee suaha oekeen pullakahavit.Onko sillä Martalla känttyä?
- Keskity sinä niihin horinoehisi, kyllä minä ossaan kahavit laettaa.
- Ei silti eikä sen vuoksi, vuan uattelin jos hyvinnii on unehtunu.
- Ite et muista eilistä päevee. Aena jottae turisemassa.
- Mitteepä ne poijat? Outtako poekamiehijä, vaen outtako erehtynnä pirttihirmun vaevoksenna ottammaan?
- Eipä tuo oo oekija vielä vastaan suapastellu. Eipä se poekamies akkaa tarvii, Kilikki sanoi.
- Jaa seon tietennii miten sen ottoo. Outtakao työ suanneet pilluu, sehän iliman pilluu on nykyvään rankastava teko.
- Heh, semmoseen eijoo vissiinkää kumpikkaa sortunna. Vankasti ollaan pilluu touhuissa aherrettu. Toesinnaan tuolla Kilikillä männöö ihannii kilikkimiseksi se homma, Mörö naurahti.
- Sepä se onnii tämän elämän tarkotus. Myöhii tuon muorin kansa vehattaan joka ilta, välliin päevälläkkii, vaekka meinovvaahan tuo jo alakoo omat vaekeotesa olla. Vuan niin kauanhan sitä pittee terennellä, ku sokeri suussa sulloo...
- Mittee se tuassii alako rietastelleen. Ei ikäkää viisaotta anna, Martta sanoi.
- Tiijä niistä viisaoksista. Eiköpään tuo viisaos lie ollunna korkeimmillaan ku ens kerran teällä mualimassa riäkäsin.
- Sen ny tietee kyllä iliman maenoksiiki, Martta sanoi ja käski miehiä kahville. - On siinä sullekkii, vaekket kyllä tarviis. Suu tuntuu käövän entisilläe evväellä.
- Kiitosta vuan, pittääpä sitte hörppijä, Matti sanoi ja siirtyi pöydän ääreen samalla vilkasten ikkunasta. - Täötistäkö ne ruahoo tuolta nuapurista nuo polliisit. Eiköön seo Jaska. Heikkoon kuntoonpa on männy kun pittee kummaltahi puolen taluttee... Tae taetaa tuossa Jaskassa olla vielä ytyä jälellä kun meinovvaa reohata ku Heleppo-Heikki.
Muut huoneessa olevat riensivät katsomaan tapahtumaa.
(jat.)

torstai 28. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---71

OSA. 71.
- Koetahan jo raohottuva. Piäset nukkuun. Huommenna näöttee palijohhii paremmalta. Laskeottaan alas ja männään tuonne valtijon kulukuneuvvoon piäset aevan ilimaselle matkalle.
***
Kilikki heräsi nokosilta. Vilu meinasi puistella ja ruppi tuntui aivan kankealta. Hän nousi istumaan ja näki Mörön nenän pilkottavan heinistä. Hän tarttui ulokkeeseen ja väänsi. Mörön kuorsaus katkesi ja käsi sipaisi nenää.
- Vittu kun ei sua ennee nukkuakkaan. Mikä ny maksoo?
- Lähetään helevetissä, tuolla Turakaesen pihalla on meijän aoto. Koukataan tuolta kierros, niin ei jouvuta tuljlinjalle.
Kilikki vilkaisi kelloa, oli jo melkoisen hämärä.
- Pirulauta, kohtapuoliisa nelijä. Ei tuu helevettii, kun pittee ruatoo huonolla palakalla ylipitkee vuorroo. Näläkäki on nii helevetisti. Vuan lähettään ennen kun tulloo pimijä. Vitut me lähetä kierteen ennää mistää. Ei sillä paokuttelijalla ou silimä niin kirkas että näkis näen hämärässä tihata.
Poliisit lähtivät ylittämään peltoa. Turakaisen ikkunassa näytti Matti ja Martta seuraavan tilannetta. Kilikki nosti kättä ja Matti vastasi. Pihalla Mörö meni Wolkkarin ratin taakse ja pyöräytti dieselin pyörimään.
- Mitteepä sitä nyt? Antasikko tuo isäntä kahavit jos mänis norkoelleen? Mörö sanoi.
- Tosijaanni! Turakaesen Matti on vanahastaan tuttu. Mukavapuhheinen ukko. Jätettään aoto lämpijjään.
- Vuan sehän on kiellettyä. Tulloo polliisi ja sakottaa.
- Siinäpä. Valtijon piikkiihän se sehhii ilo männee.
***
- Päevee talloon! Kilikki sanoi. - Lähettiin kerijeemään kahavia. Ollunna rankka päevä, ei ou evväetä mukana.
- Vaen sitä kyllä järijestyy. Martta, pistähän pojille sitä sumppivettä tulleen. Suatana kun suaneet koko päevän ruataa syksysissä olosuhteissa. Mikäpä se lienee tilanne? Ampuva jyskänneet ku talavisovassa. Siellä se minnäen veli venäläestä toppuuttelin, ettei se aevan marssimalla sua muata vallatuksi.
Me ollaan oltunna tuolla muastotehtävissä. Tehtynnä erillaessii harhaotuksii ja hiottu rynnäkkyä tulipesäkkeeseen. Nyt onnii asemasotavaehe niin uateltiin, että sopiva aeka hörpätä kahavit.
(jat.)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---70.

OSA.70.
- Jos isäntä ei halluu nostee syytettä, niin antoo olla. Vuan sen rattijuoppouven tiimoelta pittee myöhemmin palata asiaan. Lähetäänhän Pökiö kahtommaan vieläkö luoti vinkuu. Vaen jumaliste, siellähän meijän Maija ajjoo juur pihhaan. Lähetäämpä kahtommaan mikä on tilanne.
***
Jaska katsoi väsymyksestä harmailla silmillään Tikkaa. Vilkaisi vielä Viirtoa ja sanoi.
- Onko tosiaan sullekki käönnä? Mie en ennää jaksa, Jaska vaekeroi ja kiväärin piippu laskeusi alas. - Suatana kun kaek männöö, tae on jo männy. Meinasin vettää ihten kiikkuun tuohon kattokoukkuun, vuan alako pelottee, jos ei kestä, niin putovvaa. Ihtesähän siinä loukkovvaa. Vuan onko se elämä muillahi vaekijjaa...?
- Perkele yhtä vitutustahan seon, mutta pittää koettaa oottaa parempija päeviä. Mullahi olj pirun kaonis vaemo ja kaksi sulosta tytärtä. Oltiin kaohijan onnellissii. Vuan viina alako maestummaan, enkä osannu varraotua, niin viina vetäs mukanaan. Ensin män rahat. Sitte män vaemo ja lapset ja ite olin aevan tuuliajoella. Vuan sitte yhen kerran tartun ihtijjäen niskavillosta ja lopetin juomisen. Mänin polliisikouluun ja rupesin immeisiä pelastaan viinapirun vallasta. Nyt elämä maestuu, mutta vaemo ja lapset ei tuu takasi vaekka kuinka toevosi. Vaemo löytäny uuven miehen, papin! Minnen pääse edes lapsia näkemmään kuin puoli tuntija valavotuissa olloissa kuukauvvessa, Tikka valehteli sujuvasti.
- Jopa helepotti kun kuuli, että muillakkii on vaekijjaa. Minä luulin että kaekki vaekeuvet on kertyny minun kannettavaksi.
Tikka lähestyi Jaskaa ja tarttui kivääriin:
- Pannaampa se paokkuraota poekkee, neon pirun vuarallissii vehkeitä. Tälläkeinoen... Nytpä sei ou ennee vuaraksi kellee, jos ei vuan käätä lyömäasseena. Tikka sanoi ja tyhjensi aseen lippaan panoksista.
- Kuitennii pistetään nämä valtijon kihilat kätteen ettei ennee tuu mieleen alakaa riehuu. Sie piäsettii semmosseen kamariin jossa suap kokkeilla sitähi keinoo. Ja seinättii kestee potkasta. Niin ja siellä suat nukkuu niin palijo kun nukuttee, Viirto rauhotteli.
- Ei pojilla ou viinoo? Piätä särkee ja vieläki vituttaa. Oesi viina riittäny niin oesin pannu kaeken siluvei. Suatana tätä elämmee.
(jat.)

tiistai 26. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...69.

OSA.69.
Kumarainen otti navetan seinustalla olevan votkapullon, jossa oli vielä yli puolet jäljellä, kaatoi sisällön looriin ja sanoi:
- Tämän aeneen naotinta loppu ny tähän. Käöppä Pökijö kahtoo, josko Datsunissa on lissee. Siellä sama tuomijo.
Pökiö meni Datsunin luo ja löysi istumen alta kolmenvartin Finlandia-votkaa. Hän vilkaisi navetalle päin. Ei näkynyt ketään. Nopeasti hän juoksutti pullon Mondeoon ja työnsi pullon pelkääjänistumen alle. Meni sitten navettaan muina miehinä.
- Eipään tuolla näkynnä kun yksi pullo sehhii melekeen tyhyjä. Kuavon aeneet pihalle.
- Hyvä homma! Vuan eikae tuota sankarrii voe piästee vappaalle jalalle? Putkaan kae se pittee viijä selevijjään, Kumarainen sanoi.
Jyrki oli yltä päältä märkä ja lehmien jätteissä. Salme toi pyyhkeen ja sanoi:
- Koetahan seleviytyy siittä elämmään. Tuossa sulle rättii että suat pahimmat paskat nuamastasi poekkee. Ja heitä jo helevettiin tuommonen venkoelu. Tuo täöspäesen hommoo ou!
- Mitäpähän tuo liennöö, vauan tarvihtooko tässä polliisipartijjoo? Helevetti ei nuita näö tarpeen aekanakkaa, vuan sitte tullaan riäkkeemään ku pahinta roestua jos muutaman ryypyn ottoo.
- Polliisi on kansalaesen turva häjän hetkellä. Kopistelehhan, Rimpeläenen housusi, ennen ku perse ryytyy, Pökiö irvaeli.
- Hyväpä seon suuta soettoo univormu piällä, vuan tvoemasuhteet onnii toesipäen.
- Mitempähän ulehan sonninpolulla vastaan.Suattoo olla että seon Iso Herra oliko tuo uhkaos virkavaltaa vastaan? Pitteekö tuo poetsu viijä turvasäelöön.
- Melekeempä sen voesi semmoseksiki tulukita. Katotaan ny kuhan se toenen sankar suahaan satimmeen.
Jyrki vilkaisi poliiseja ja huomasi heidän mielenkiinnon kohdistuvan votkapullon sielun elämään, hän huomasi hetkensä koittaneen. Pieni, vilkasjalkainen mies oli hetkessä heinäladossa. Poliisit juoksi perästä, mutta mies oli hävinnyt.
- Pitteekö sitä riehkee lähtii jälestään, Pökiö sanoi. - Varsinnii kun se uhkael laettomasti.
- Paskaako työ humalaesen puhheista. Antakkee tok nuapurin olla jo raohas. Eipään tuo mittee rikosta ou tehnä, Seppo sanoi.
(jat.)

maanantai 25. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...68.

OSA.68.
- Kyllähän tuo pulssi tuntuu. Eipä haettoo vaekka pikkusen saekkii muistutuksen. Eipään aenakkaa pysty Seppoo syyttee. Huastakkoon Mansikin käräjjiin pahhoenpitelystä. Salme sanoi ja kokeili Jyrkin kaulasta sykettä.
- Onko kylymee vettä? Sehän se saes miehen äkkijä pallaamaan untenmaelta, Pökiö sanoi.
- Eipään tuosta suurempata haettoo jos vaekka uinaellooki. Vuan suatteepahan tuon virvotteekki. Outtakkeehan kun haen, Salme sanoi.
- Onnii pojanretale meleko paskasessa kunnossa. Taenna lauvveta kruppunaruhii, kun niin tuoksahtelloo, Pökiö virkkoi.
- Nyt sitte Jyrkipoe suap äkkiherätyksen. Samalla puhistuut pahimmat paskat nuamalta, Salme sanoi ja heitti sankollisen kylmää vettä Jyrkin päälle.
- Kah, ihimeijen aeka eijoo ohi. Mieshän herevvee niin virkistynneenä.
Jyrki pyöritti päätään pöljän näköisena. Paskavanat valui pitkin naamaa ja poski oli turvonnut potkaisukohdasta.
- Seppoko se löe? En oes uskonna että kaverija alakoo mätkimmään. Miksi ne nuo polliisit. Suksikkaa vittuun!
- Rimpeläinen nyt raohottuu vai pitteekö laettoo nämä valtijon kihilat, Kumarainen sanoi.
- Vaen eikai sitä sua immeisiä hakata. Hyvä ku ei henki männy.
- Eipään tuossa oesi niin suurta vahinkua tullunna. Tuommosija miehijä mahtuu kolometoesta tusinaan ja enempikkii. Eikae sulla ou paskat housussa? Pökiö naoreksi.
- Itelässii on paskoo piässä. Onko tässä mittee laetoo kun hakataan ja aevan vijatonta miestä. Helevetti kun turtana koko piä. Sepon perkelekki vaen naoreksii...
- Sinua kukkaa ou lyönnä. Ite syöksyt lehemän perseeseen. Se sinnuu potkasta sivvaotti, luuli varmaanni että Jyrki panohommiin...? Mansikki ei ookkaa niin perverssi, että antas jätkän astuu, Salme sanoi.
- Voe perkele! Ilimankos on puol piätä tunnottomana, Jyrki sanoi ja nousi verkkaisesti jaloilleen, katseli ymparilleen kuin jotakin etsien. Otti jo askelen putellin suuntaan...
(jat.)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...67.

OSA.67.
- Suatanan paskalakit! Nyt tulj noutajat. Se lasahtee justiisa jos ei käet nouse ylös. Vuan luulija työ että panetta Laakson Jaskan pakkosarannaan. Jumaliste tuommoset miehet. Paska housuun männöö jos pikkusen paokuttelloo. Noustahan sieltä ylös kumpihhii. Vuan joko pyörryttee. Katotaan kellä se kantti kestee. Nostallahan käpälee ylemmäs, Jaskaa ei huijata, niin.
- Suaphan tuota possaottee, jos halluu loppuelämäsä linnassa istuu. Seon polliisinmurha meleko suur rikos. ja ku pitässii vielä kaksi tappoo.
- Turvat tukkoon tae lasahtoo, Jaska sanoi.- Eiköön se ylösnousemus ala onnistuu, vuan pitteekö vaohittoo pikkusella napsulla.
- Kah, tullaahan täs, elä sie hättäellä valamiissa mualimassa, Tikka otti humoristisen asenteen. - Siehää olittii pitännä meleko teorastusjuhulat viime yönnä.
- Omanipa ammun, siihe eijoo kellää mittee sanan valtoo. Akan, perkelleen, oesin pannu lihoksi, vuan saatana karkasi.
- Kovapa onnii poijalla kohtalo. Vuan elä Jaska välitä, lähti se akka mullae, vuan hyvähän tuo on ku lähti. Miestä eijoo luotunna naesen kanssa elämään. Sinkkuna on mukavata! Tikka koitti eksyttää Jaskaa muihin aatoksiin.
***
Niemen navetassa oli tilanne päällä. Jyrki solvasi Seppoa naama punaisena, väliin tönäisten Sepon käsivarresta.
- Eihän sinusta paskijaisesta oo mihinkää. Nyttii vapissoo ku huavanlehti. Sennii naesenryöstäjä. Ethän sinä raokka ou ikkää suanunna naijjakkaa... Kaekki suatana ne tyttäriä jahtoo. Taijattii vokotella Turakaesen manttaaleita? Vuan kun minä tirskaotan niin... Jyrki sanoi ja veti oikean käden iskuun. Seppo teki äkkinäisen liikkeen sivuun kun Jyrkin nyrkki tuli kohti... Jyrki syöksyi rähmälleen paskakouruun.
Parressa oleva lehmä siitä säikähti ja napakka potku sattui Jyrkin korvalliselle. Jyrkin pää retkahti sivulle ja miehellä oli taju kankaalla...
Seppo tarttui Jyrkiä kiinni ja veti hänet vaarattomalle alueelle. Salme ja poliisitkin ehti loppunäytökseen.
- Teällähän onnii oekija kaopoe hommeli männeillään. Taespa sankar suaha semmosen tällin jonka muistoo vähä aekoo. Se tekköö meleko komijjaa jäläkijä kun lehemä potkassoo. Ohan se elossa?Kumarainen kysyi.
(jat.)

lauantai 23. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...66.

OSA.66.
Salme oli livahtanut ulos navetasta. Pihalla Kumarainen yritti yhä yhteyttä Tikan kännykkään. Tikan laite oli kuitenkin mennyt mykäksi lietekylvyn jälkeen.
- Ei jumaliste sieltä mittee kuulu. Sannoop vuan ettei yhteöttä sua. Mitteepä sitä ny tehhään Pökijö?
- Tulukee äkkijä tuonne navettaan. Toesessa ne tappaa. Jyrki on niin hutikassa, ettei se ällyy mittee, huoastoo vaen riitoo.
- Seki vielä. Tämähän kumma kylä onnii, ku kaek tappelloo kaekkijen kanssa. Vuan mennään kahtommaan.
***
Hiljaisuus oli laskeutunut Laakson pirttiin. Vain vuotavan hanan tippuminen kuului keittiöstä. Vintillä oli hiljaista. Kissanpaskan ällöttävä haju tunkeutui poliisien sieraimiin.
- Hyi helevetti, pistä se keittijön ovj kiinni. Tuollasella kuasulla suattoo kuasuttoo vaek koko ihimiskunnan, Tikka sanoi.
- Melekosta arommii on. Vuan suatanhan mie laettoo läven kiinnikkii. Vuan aletaampa ettii niitä vintin rappussii. Jonnii oven takana ne takkuulla on.
Poliisit perääntyivät käytävään alkaen availla oveja. Komeroista vaatteet vyöryi käytävälle ja vessassa kusen lemu tulvahti väkevänä. Olikohan isännällä ollut hommassa ohjausvaikeuksia.
- Bingo! Tikka huusi, käytävän viimeisen oven avattuaan. - Tiällähän seon tie ylöspäen tohitko sinnäe tulla.
- Kah, mitäpä tässä ennee arkaelloo. Jotennihan tämä touhu pittee suaha loppummaan. Mihin kummaan seon ratsuväk häepynnä. Ee yhtee ukkooo ou näkynnä, eikä kuulunna.
- Männeet sitä mummon kissoo pelastaan. Se kun ei ammu vastoon. Männäänhän ylös.
- Vuan aevan hilijjoo. Ei männä ku mustilaeslaoma.
- Paskat! Oes se jo ihtesä ilimineerannu, jos se vuan taijjollaan on.
- Eehän näestä vekkuleista tiiä. Tiijä mitä mömmöjähhii on suuhusa työntännä. Tavan viina sua tuommossiin hulluntöehin.
- Vuan jos seon sitä rähinäviinoo ja joutunna viäreen kurkkuun. Siinä suap henkijjään varuva kaek jokka liikkeelle piäsöö.
Viirto nousu edeltä askeleitaan varoen. Kun hänen päänsä nousi välipohjan yläpuolelle hänen vartalonsa jäykistyi kesken askelen. Kiväärin piippu osoitti suoraan kohti ja takaa kuului kiukkuinen, humalainen ääni.
(jat.)

perjantai 22. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---65.

OSA.65.
Kissan volinata ja lasiruutujen kilinä kuului poliisien tukikohtaan. Suurempaa aktiviteettiä se ei kuitenkaaan synnyttänyt.
- Kato kilikaa! Jottaehan siellä sentään tapahtuu. Ollaampa hissukseen ettei ala kuulaa satamaan hirrenravosta, Kilikki sanoi ja kaivautui syvemmälle heiniin.
***
Niemen navetassa oli tilanne sähköinen ja leimahduspisteessä. Jyrki oli naukkaillut pullostaan, olipa tarjonnut muutamat huikat Sepollekin. Salme ei ollut ottanut, tarjouksesta huolimatta. Jyrki alkoi olla siinä jamassa, että tunsi koko maailman olevan häntä vastaan. Ehkäpä pullonphjalla oli sitä rähinä viinaa. Mistä nämä tietää?
- Sepe perkele, olittii sinä vittumaenen nuapur! Veit miun morsijammen silimäen eistä. Sei ollunna aenakkaa kaverruutta.
- Jyrki! Eikö sinun piähäsi mahu, että mie en oukkaa niin vietävissä. Minä ite ratkasen kenen völijyyn minä lähen.
- No niin tietennii, vaen kun me ollaan rajanuapurittii ja yhteisijä konneita. Mattihi on ollunna mulle melekeen kun isä. Suatana kun sinä Salme kehtasittii tehä tämän mulle. Seppo on liijan totinen mies sinulle. Kyllä minä sinut tiijän. Ikäsä yhessä penskana leikittiin. Eihän se Seppo piässy ikkää mihinkää kun äetisä piti sitä arestissa. Sepe on pelekkä nulijuska. Sei ymmärre naesen piälle tuon taevaalista. Työhän sille Sepelle on vuan tärkijjää. Tohi viinookaa ottoo, ku kieltä kastoo...
- Annahan Jykä jo olla tae minun pittee litskauttoo niin että nokka männöö niskan puolelle. Aekunen mies kitisee kun pikkupoeka. Kyllä kae se Salme tietee kenet halluu rinnalleen.
- Paskat sinä tohi mittee litskaottoo. Neon kuule muut miehet jotka ossoo nyrkeillä puhhuu. Kuulikko sie lammaspaemen, Jyrki sanoi ja tönäisi Seppoa.
- Koetappa olla tyrkkimättä... Sinnuun riäpälleesseen en käsiäin sotke, vuan tuossa onnii polliisi lähellä.
- Perkelleen vellihousu et uskalla, Jyrki sanoi. - Pittee virkakuntoo hälyttee paekalle, ku ei ite tohi.
(jat.)

torstai 21. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...64.

OSA.64.
- Vaen seon vitun vale että viikkomoesin alatta Jaskoo jahtaammaan. Jaska-paralta läht eokko karkuun, nii ei ihimekkää jos piässä kiehahtoo.Jospa minä lähen ja tien homman sen kummempija hälinöetä. Minnoon varma ettei se Jaska minnuu ammu.-
- Vuan minäpä kiellän ankarasti. Miehellä kun männöö piä sekasi sei tunne onko se nuapuri vae vihollinen. Ampuu patskaottee, niin siinä se sitte on.
- Vuan naorettavvoohan tuo tuommonen touhu on. Suakeli kun suur miesarmeija, kyttejee vanahaa pirulaesta, Salme sanoi puhisten ja meni takaisin navettaan.
- Kyllä on ihime vellukset ne Viirto ja Tikka. Eihän nuo sua mittee aekaan, Kumarainn sanoi.
- Eipä nuo oo saaneet Kilikki ja Mörökää. Niin ja eipä nuo saavutukset uo nii maenittavia meilläkkää, Pökiö arveli verkkaisesti.
- Onpa tässä tätä johtotyötä ollunna ihan piisalle asti. Pitteepä tuassii killaottee sinne Tikanpojalle. Lieneetkö alakanneet vettään sikkeitä.
---
Kilikki oli pilikinnyt kaikki rahat Möröltä. Mörö oli aivan olematon pelimies ja Kilikki tottunut neljän kuninkaan käsittelijä. Ei niitä Möröllä paljon rahoja ollutkaan, muutama euronkolikko taskun pohjalla. Eukko piti tarkan kontrollin ettei mukana ollut liikoja rahoja. Säästää piti kun talonvelat painoi päälle, eikä konttorirotan ja poliisin palkat niin mahtavia olleet.
- Perkele kun taas lankesin sinun houkutuksiin. Ei näö tuo viisaos kasvavan vaekka vanahaksi eläsj. Pitääshän minun tietee että seon sama jos antasin rahani sulle suoroon kätteen.
- No, elä oo katkera. Mänhän siinä par tuntii huvassa. Se ei pellaa joka pelekee... Ja mehän Mörön akanpojan kanssa ei pelätä pirujjaa?
- Mik on männy, se on männy, eipään nuita pikkurahoja aota kitistä, vuan vasta en sinun kansa alota.
- Pitteehän siun ottoo häviösi takasi. Äeteetä rapsuta yöllä siihen malliin, että kyllä se muutaman kympin nakkaa. Heleposti sinä nykäset voeton puolelle.
- Ja vitut tämmösellä pelipäällä mittää voeteta. Sanua akalle että pihistee entisestään. Vuan mikäpä siellä lie tilanne tuolla kohteessa. Eijoo näkynnä eikä kuullunna.
(jat.)

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---63

OSA. 63.
- Miehä oun ollunna valamis jo kolomattakymmentä vuotta.
Viirto oli päässyt oven taakse, ovi pysyi kuitenkin kiinni. Viirto nousi polvilleen ja siirtyi oviaukon viereen. Käsi hakeutui oven kahvalle. Annettuaan Tikalle merkin, Viirto alkoi vääntää kahvaa hitaasti alaspäin.
Äkkiä Viirto painalsi kahvan pohjaan ja vetäisi oven auki. Hän ei kerinnyt edes käsittää, kun ruskeanviiruinen mahtavan suuri kissa, ryöpsähti keittiöstä kuin jättiläiskäden viskaamana olohuoneen pöydälle ja siitä suuren ikkunaruudun läpi pihalle. Iloinen lasinsirujen kilinä antoi tapaukseen oman ilomielisen soinnin.
- Kissa pertana. On kai ollut keittiössä vankina monta päivee? Ainakin paskakasoista päätellen. Vain oli kyllä iso kolli. Tappanut kai se olisi jos sattui sen kulkureitille, Tikka sanoi.
- Voe kehvelj! Kylläpä osasikkii säekäöttee. Vuan ouppa hilijjoo kuuluuko vintiltä mittee. Tuommosseen rummaokseen herree jo kuolleeksi kiitettyhi, Viirto sanoi ja nousi jaloilleen.
***
Samaan aikaan Niemen pihalla oli syntynyt kova kärhämä siitä, meneekö Pökiö kokeileen vieläkö kiväärimies on liipasinherkkänä.
- Vuan se on pikkuhilijoo alettava ottoo selevee. Pökiö on sopiva tehtävvään. Voephan sitä lyyvä rätkäöttee maehin, jos alakaa paoke käömeen. Onko se Pökijö ollunna armeijassa kun noen pelekää raohan aekannakkii?
- Soppiihan tuonne männä isommannii herran kokkeilleen miltä tuo tuntunnee kun kuula iskeötyy lappaan.
Navetan ovi aukesi ja Salme tuli kuin tuulispää Kumaraisen eteen.
- Mitteepä helevetin pelijä tämä tämmönen on. Suatanna kun yhtä sankarrii taltutettaan päeväkaosii. Pittääkö tuota minun lähtee ottaan Jaskalta ase poekkee?
- Emäntä nyt raohottuu. Ei missää nimessä sinne piästetä sivillii. Polliisi on sitä varten että suojellee kansalaesija tuollasilta ihimispettoelta.
- Paskat se Jaska ou immeistä kummempi. Työ kaopunkilaespolliisit vuan luulla, että myö muallaeset ollaan typerijä ja petomaesija.
- No, emäntä nyt raohottuu ja männee sinne navettaan töelleen. Meillä on miehet laokasemassa tilannetta. Uhureja ei sua piästee tulemaan. On otettava varman piälle.
(jat.)

tiistai 19. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA--62.

OSA.62.
- Kah, eipä tässä parane koko päevee kuurottaa. Jossae suunnassahan sen täötyy portaekko olla yläkertaan. Suatana , juluma raevo vuan piälle, Viirto kuiskasi.
- Voephan se olla ettei varsinaesta toesta kerrosta oukkaa. Näätti talo niin matalalta. Lienöö vaen korkija vintti.
- Siellä se pyssysankar kyllä kuitenni on, mänen takkuuseen.
- Sammoo mieltä se minnäe. Kyllä se laokaoksen iäni tulj tuolta vintiltä.
- No hyvä ettei tuu riitoo. Vuan lähetäämpä tuonne käötävveen kahtommaan jos joku ovi johtasi rappusiin.
Poliisit pistivät aseensa koteloihin ja valppaina alkoivat siirtyä käytävään. Silloin olohuoneen perällä suljettuna olevan oven takaa kuului kuin jokin astia olisi pudonnut lattialle. Hetkessä poliisit suojautuivat punatiilestä muuratun uunin suojaan. Vetäisivat taas aseet koteloistaa ja odottivat.
- Perkeeti, on siellä joku. Se on varma kuolema jos sinne mennöö. Se kyttää oven takana, ase tanassa. Vahingossa pukkasi jonnii kupin lattialle. Mitä me nyt tehhään, Tikka kysyi.
- Eipään tässä montaa vaehtoehtoo taia olla. Jos männään pihalle, suolaa se meiät sinnekki. Minä ryömin tuonne ovelle ja aakasen oven, ei se ossoo tähätä niin alas. Sie varmistat homman. Ammu sinä sitä vaekka poloveen. Ei tuommonen roesto sua piästä liian helepolla.Joutee kärsimmään linnassa muutamannii vuuen.
Viirto laskeutui mahalleen ja alkoi ryömiä ovea kohti. Välillä hän seisahtui kuulostelemaan kuuluuko oven takaa mitään. Tikkakin oli tullut esiin uunin takaa ja seisoi ase valmiina oveen suunnattuna.
- Kuuluuko mittee, Tikka kysyi.
- Hemmetti kyllä sieltä jottae. En vuan ossoo yhistee mitä, ihan ku henk´laeta koni huohottee.
- Ei kae se ny hevosta keittijjöön. Ei se sentään niin hullu liene.
- Pölijä! Ei tietenkää, vuan siltä kuulostee. Mutta olokoon vaekka piru niin se katotaan. Oukko sinä valamiina? Viirto suhisi.
(jat.)

maanantai 18. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---61.

OSA.61.
- Suatana et sinä aevan asseeton poeka oo. Vuan saattohan se olla pelekkä sattumahhii.
- Sattumalla ei kuule tämä poeka pellaele. Seon kuule välämä aoki hetkessä kun tämä poeka rassaa. Aena pellaa ja puksuttee, Tikka leuhki.
- Ei sinusta aenakkaa rosmoksi ou. Sehän hällyytys kerkijäes suaha polliisit paekalle kun ähäräesit lukon kimpussa.
- Miehä ounnii polliisi. Siinä kiäntyy virkavellukset nöyränä poekkee...
Poliisit työntyivät varovasti ulkoeteiseen ja avasivat oven. Sen takana avautui käytävä jossa oli suljettuja ovia molemmin puolin. Naulakossa oli muutama takki ja muita vaatteita, hattuhyllyllä komea supitalvihattu ja lipallisia lakkeja joissa näkyi eri firmojen logoja.
Kuin yhteisestä sopimuksesta poliisit jäykistyivät paikalleen. Sydämet jyskytti jännityksestä, muuten oli aivan hiljaista.
Viirto sai ensin toimintatarmonsa takaisin ja hiipi kuulumattomin askelin käytävän päässä olevaa ovea kohti, joka ilmeisesti vei olohuoneeseen. Tikka seurasi ja koitti ovista päätellä millaisiin tiloihin kukin johti. Pari kapeaa ovea oli varmaan komeron ovia, wessan ovessa oli kuva jossa pikkupoika suoritti tärkeää toimitusta.Oikealla olevat kaksi ovea johti ilmeisesti makuuhuoneisiin. Mutta missä oli raput toiseen kerrokseen?
Viirto nosti sormensa huulille, vaitiolon merkiksi ja käänsi varovasti ovenripaa. Työnsi sitten oven auki. Silmien eteen avautui kammottava kaaos. Lattialla oli kaikkea kamaa, moottorisahan osia lehtejä ja vaatekappaleita.
Tiilestä muuratun uunin edessä lojui päähän ammuttu saksanpaimenkoira. Mustaksi kuivunutta verta oli lattialla koiran pään ympärillä.
- Voehan pirkele kaekkijjaan. Se äijä on kyllä ampunna kaekkeja mikä liikkuu. Vuan missää se isäntä ite on. Ouhan varullaan millonka pätskähtää lapaluihen välliin...
Tikka vilkuili kasvot kalpeina joka puolelle. Korvat tarkkana he kuulostelivat mahdollisia ääniä.
(jat.)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

KUN SE PAASTA---60

OSA. 60.
- Sepä onnii heleppo homma. Minnoon kummempijaki välämmii aokassu. Suat uskoo ettei mäne montaa melekeetä kun piästään sisseen, Tikka uhosi ja kaivoi taskustaan välineitä alkaen työntää jotain piikkiä avaimenreikään.
- Mahtaahan tuo onnistuu? Tojellisuus eijookka semmosta kun "Kahen keikan" Matulalla. Tae sulla eijoo homma hansikkaassa niinku sillä?
- Elä, elä, sinä hättäellä. Kyllä se melekeen jo aokes. Tämmon ihan heleppo hommeli.
- Joo, kun näkis vuan. Toesekseen mikäpä hätä tässä valamiissa mualimassa, kun ei kukkaa ies ammu, eikä tuo pahemmin palelekkaa, vaekka ohan tuo tuulj jo meleko viileetä.
- Elä höpötä koko aekoo. Meinas auveta, vuan tuas lipsahti kipijän paekan ylj kun sinun höpinnää kuuntelin..
- Mie pistän persetupakan, Viirto sanoi ja istahti rapulle sytyttäen savukkeen.
- Suatana kun alot kärryyttee. Savu männee silimmiin etteihän tästä rassaamisesta tuu tolokkuva. Se pitäs virka-aekana olla savuttelu kielletty. Ei ku linnaan muutamaksi vuojeksi.
- Katohan poekoo, sekö alako oekein kansanevustajan hommiin. Vielä kun otallat seksuvaalihäerinnän toeseksi teemaksi niin piäset paremmin evuskuntaan, kun siitä ovesta. Aokase vuan se lukko eläkä pörise joutavvii.
- Aevan kohta tämä aokijjaa. Vaen kun sinnoot yhtä hättäenen ku papin mulukku. Äskönnii melekeen aokes, vuan kun män savua silimiin niin lipsahti siitä taekapaekalta, Tikka sanoi ja yritti sorhoa lukkopesää.
- Eipään mulla mittee kiirettä ou, vuan uattelin että oes siihen helepompihhii konsti. Par kutija aokaseisi oven kyllä meleko sukkellaan.
- Sinnoot tihannu aevan liijan ahaneesti niitä toeminta elokuvija. Muuta seksikuvviin niin paremmin reikähommattii onnistuu, Tikka neuvoi.
- No niin Poeka, kokkeilehan rivasta eiköhän ihime tapahu. Muista kuitennii sannoo: - Sesam aokene.
Viirto vääntäysi jalolleen. Epäuskonen ilme kasvoillaa tarttui oven ripaan ja käänsi. Kimeästi narahtaen ovi aukesi.
(jat)

lauantai 16. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA--59.

OSA.59. - Tuohan se vasta uutinen olikii. Piäsettäkö työ kattommaan sinne assuinrakennukseen onko se pyssymies sammunna, kun ei oo ampuva paokuttanna kotvalleen.
- Kuhan nuo vetimet suap kuiviksi. Suattoohan tuota sitte vilikasta.
- Ei sitte tapattee ihtijjään, eikä ennee paskamontuissa rypemisiä, muuten männöö piirileikiksi tämä koko savotta. Palattaan! Kumarainen sanoi ja sulki kännykän.
***
Kilikki ja Mörö olivat koukanneet kaukaa metsän kautta talon taustaan. Vain satakunta metriä peltoa erotti heidät talosta. Pellon laidassa oli vanha hirsinen heinälato. Kilikki meni ovesta sisään ja heittäytyi heinien päälle rentona.
- Ja paskat minä en aenakkaa mäne ihtijjäen tapattaan. Seon se lyijymyrkytys paha taoti ja meleko varmasti tappava. Tottapa isoherra selevittee kun on enempi kokemusta.
- Kah, mitäpä minnää hötvellän piä kolomantena jalakana. Tehköön isopomo niinku parraaksi näkköö. Valtapiir ku ei tänne asti ylety.
- Piställettään muutama peli katkoo joutessaan. Kylläpähän nuo assiit männee omalla paenollaan.
- Vuan sepähän tuo soppiihi. Vetasehan laput essiin niin alettaan...
***
Viirto tutki navetan ikkunasta mahdollisuutta miten voisi päästä asuinrakennukseen. Matkaa oli vain muutamia kymmeniä metrejä. Sivuseinillä ei ollut ikkunoita vinttikerroksen kohdalla. Vain päätyikkunat varmaan kummassakin päässä rakennusta.
- Mitteepä sanot jos minä pinkasen tuon pihan poekki ja otan pirtin hallintaani. Suatatko sinä vahtii ikkunoeta sen aekoo kun minä piäsen rakennukseen. Ei siinä univormuu tarvihe.
- Kohtapa tämä on meleko kuiva. Tuo sähkölämmitin oli tarpeeseen. Pikkusen on paksummat kohat kostijat, vuan kyllä ne piällä kuivaa. Ootahan kun mieki suan vetimet niskaan, sittepä sitä suattoo lähtee taestoon tuimmaan.
Viirto livahti ovenraosta pihalle kun Tikka ase kädessä seurasi näkyykö liikettä ikkunan takana. Viirto juoksi niskat kyyryssä pihan yli, ilman että mitään tapahtui. Hän pääsi portaille ja kokeili ovea joka oli, niinkuin arvata saattaa - lukossa. Viirto vinkkasi kädellään Tikalle kutsuvasti ja Tikka käveli pihan yli, pitäen kuitenkin ikkunoita silmällä.
- Pirulauta lukinnuhan se kehvel on oven. Mitempähän siitä piästään läpi?
(jat.)

perjantai 15. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---58.

OSA.58.
- Kah, näenköpä tuo liennöö? Suakel kun värijötellään sementtiseinän suojassa. Pittäeskö se tuo Jyrki piästee irti? Se kun uhosi ettei siinä pyssylöetä tarvii kun hän muka Jaskan suap syömmään käjestä, Salme sanoi.
- Sitä tuhumuutta ei pie mennä tekemmään. Suap vielä alakoo haotajaessii suunnittelleen.
- Vuan pitäshän sitä jottae. Tuntitolokulla viimmesestä laokaoksesta. Ja urhijat polliisit vaen uhuvvaa. Voe jumallaota, Salme sanoi ja nappasi navetan oven kiini.
- Pökiö! Oeskoon siellä viskattavvoo vielä. Kokkeillaan alakaako kivvääri tuas laolloo.
- Ohan siinä pikkupissa muitahi kapselleita. Miepä viännällän irti.
Pökiö tarrasi Tasunin pölykapselliin ja kitraotti irti.
- Mitteepä se isopomo sannoo jos heitällän?
- Niimpähän tuo piätettiin kokkeilla. Anna laotasen lentee.
- Pirsana! Eee kuulunna mittee! Onkoon tuo sammunna. Männöökö se isopomo koettoon uottaako se elävee mualia?
- Nyt eijoo leikinlaskun aeka. Suunnitellaampa sillä pohojalla, että sankar on sammahtanna. Pitteepä soettoo Viirron pojalle, jos tuo se vastaa, Kumarainen sanoi ja otti kapulan taskusta.
- Tiällä ollaan! Milleppähän sitä alettaan?
- Onko siellä suatu mittee aekaan?
- Voe veikkosta. Palijohhii... Tikka munasillaan tuossa vuottelee housun kuivuuta.
- Mänkö huonot housuun? Taes ollahhii kuuma paekka?
- Ja paskat! Paska monttuun se sukelti, piti pyykkihommia tehä.
- Voe jumaliste. Joka paekkaan sitä pitäs ite keretä. Onko siellä niitä Kilikkii ja Mörröö näkynnä?
- Ka eipä tieällä kun tuo Tikanpoeka ja puolensattoo vaenajjoo.
- Mitä? Ee kai siellä ou niin palijo vihollissikkaa. Vaen outtako työ hyökännä nuapurkyllään?
- Nää vaenajat onnii karvapiällissii. Tuo pyssysankar on piästäny ne aotuvaammille laetumille koko karjan.
(jat.)

torstai 14. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---57

OSA. 57.
- Perkele tästä mittää tuu taaskaan. Jumaliste miehet kuin lehemänmulukkuja. Kaeket assiit pitäs käestä pittäen neuvoo. Ja mihin helevettiin se Tikka ja Viirto häeppäs?
- Eiköön nuo lie männeet naessiin, ku ei mittee ou kuulunna.
- Jopa nuo tuasennii naarattaa nuo Pökiön viisauvvet.
- Suaphan tuo yljpomo naaraa jos naarattee...
- Eikö suatana al...
Sillon kuului kaksi laukausta.
- Ny se sota onnii alakanna. Tusjaotanko minnäe, Pökiö sanoi ja hamuili asettaan.
- Kahotaanhan ny vähä aekoo. Nähhään vieläkö se kivväärimies on herreillä.
Ei mennyt kuin muutama minuutti kun kiväärin laukas kuului ja luoti helisytti taas eteisen laseja.
- Kylläpähän se vuan on siellä valaveillaan. Meinovvaa vaen sottoo jatkoo. Pitteepä minunnii tusjaottee, Pökiö sanoi ja laukaisi aseensa.
- Elä helevetissä ommia ammu. Nepä on Kilikki ja Mörö tuolla suunnassa.
- Enpään minä kun ilimaan possaotin, tietää kaverikkiii jotta nyt pittee pittää piä matalana.
- Mitä kummoo tiällä alettiin räeskimmään. Elukat hulluiksi tulloo. Telovat ittesä kun seinille hyppiit, Salme tuli navetan ovelle harmistuneena.
- Ollaampa siellä navetassa hissuksiin. Se suattoo tuo kivväärimies ampua sissään.
- Eipään siellä takana ou akkunoeta. Toevosin että työkii outta iisisti. Ei se Jaska pitkään jaksa yksin ampuilla.
- Vuan jotenkii tämä pattitilanne pittee laokasta. Helekutti männöö ylitöeksi ja akka marmattoo ku ei jouvvu syömään, Kumarainen sanoi.
- Voe xiisus, onpa ne polliiseilla nuo työajat meleko tiukat. Joko se mummon kisuli tuli pelastettuu?
- Kyllä se vielä siellä puussa jurnottee. Äsken mummo soetti ja itkeskeli kissan kurijuutta, vuan pittee ne immeiset ensin pelastee. Polliisi kun on kansalaesten tuki ja turva, Kumarainen sanoi.
(jat.)

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...56.

OSA. 56.
- Kah aenahan navetalla vettä pittee olla. Männään tuosta takaovesta niin piästään vesiruanan iärelle.
- Sepä mahtaa olla ovi lukittunna. Ei siitä maha piästä, Tikka sanoi riisuen haisevaa univormua.
- Polliisithan aena ampuu elokuvissa lukot säpäleiksi. Voijjaan tehä sama liikku, Viirto sanoi ja otti aseen kotelosta.
- Vuan jospa se kivväärimies kuuloo mein jyskytyksen?
- Sepä pomo käski mein jyskyttee kun on sopiva aeka. Eiköön nuo ällyy sitte alakaa räeskimmään itehhii.
Räsähtäen murtui ovenreuna lukon kohdalta kun Viirto laukasi pari kertaa lukon kohdalle. Ilman ponnisteluja ovi aukeni, mutta samantien kumpikin poliisi muuttuivat kuin kivipatsaiksi. Järkytys oli valtava kun navetan sisällä avutuva näkymä oli sanoinkuvaamaton. Parsissa makasi koko karja kuoliaaksi ammuttuna.
- Voi saatana! Nyt kyllä meinovvaa hirvittee. Aenahi parikymmentä lehmee ruatona makkoo. Ja tuolla on mullikatkii tapettu. Millonka se hullu lie pitännä lahtijuhulia. On kae siinä meleko räeske käönnä.
- Eepä tiällä kukkaa välitä kenenkii räeskimisistä. Mitteepä nyt tehhään?
- Pese ne vuatteesi ja pane kuivammaan, Mietittään millekkä alettaan.
- Jospa sille Kumaraeselle pitäs killaottee?
- Ja vitut, se vaen vittuilee ja on niin tärkijjää. Männeehän tämä näennii.
- Hei, tiällä onnii suihkut ja pelit. Lämmintä vettähi tulloo. Kyllä se vielä iloksi muuttuu, sanoi Tikka ja alkoi pyykille.
- Vaen surkijjaa on kahtuva kun elukkaraokat ovat suanneet moesen lopun. Olleet vissiin nälillään ennen tappamista kun kaekkijen kohalla pöytä nuoltu jokkaesesta rehunhitusesta.
- Vettä niillä on kumminki ollu. Kyllä tuommoset hullut pitäisi panna pyörijjään koppiin.
***
- Pökiö perkele! Töehin ja justiisa. Pyssyypihän tuo navetta pystyssä iliman pönkkäähi, Kumarainen sanoi, kun huomasi Pökiön nojaavan navetan seinään.
- Mitteepähän tuota pittäes alakoo ropottee?
- Työnnällettään tuo pikkupin romu kaus ennenkuin se räjähtee. Missä se isäntä onj joka pärskäötti polliisiaotoon peräpeilliin.
- Taes männä emännän ja isännän kansa tuonne navettaan.
(jat.)

tiistai 12. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---55.

OSA. 55.
- No ny se tuljkii kiireen votakka. Seon nuor henki tärkijjää pittee tallessa, Tikka sanoi ja puulasi samantien pystyyn ja juoksi navetan katveeseen. Viirto tutki rauhallisesti yläkerran ikkunaa, mutta ei nähnyt siinä mitään liikettä niin nousi pystyyn ja käveli rauhallisesti Tikan viereen.
- Perkele vielä ihtesä tappaa tahallaa. Mitteepä oesit sanonna jos oes ilimestyny keskelle ohtaa pieni pyörijä reikä.
- Eiköpä nuo porinat oesssii jiännä meleko vähhiiin. Oesikko muistanna kirota minu eistä? Viirto sanoi.
- Voe olla että oes pitännä poestuu takavasemmalle pikkusen nopijaan tahtiin. Vuan kyllä minä ihimettelen mittee siellä kyppästään ku ei mittää tapahu. Eikae ne ou lähtenneet poekkee? Pyssysankar suap itekseen outella. Pitääsköön meijän pistee liikettä kalossiin? Tikka uhosi.
- Mikäpä siinä ku alat porhaltee. Minä suatan tulla perässä. Minä kuitennii pelloon varman piälle.
Tikka katsoi edessä kahisevaa pitkää kuloheinää. Se antoi näkösuojaa ja olisi vain pienihetki kun rakennusten välinen sola olisi ylitetty. Jostain kumman syystä Tikan oli vallannut näyttämisen halu. Hän kaivoi käsiaseensa kouraan ja valmistautui rynnäkköön.
Heinikko huojui ja vain Tikan pää näkyi kun hän eteni heinikon sisässä. Äkkiä kuului murtuvan puun ritinää ja loiskaus. Sitten katkeraa kiroamista.
- Voi perkele kuitennii. Kaikkeen jumaliste sitä immeinen sortuu...
Viirto lähti menemään Tikan polkemaa uraa ja tuli pian tapahtumapaikalle. Tikka makasi rähmällään mustaa, haisevaa liejua vellovassa montussa.
- Kato kehvel. Miten se tuolleen? Onhan tuossa ollunna suoja-aetahhii. Sie uattelit että suoratie on kiertotietä nopiampi?
- Vittuilla siinä. Tule ja vetäse käestä, että piäsen kovalle mualle.
- Kyllä nyt pyssysankar on lyöty kun Tikanpoeka männöö pijättään. Eihän tuota hajjuua jaksa kukkaa pyörtymättä.
- Niinköpä eppäelet?
- Suat kyllä heittee nuo vuatteet poekkee. Eehän tuommosta voe aotoonkaa ottoo. Seon siun heitettävä munasilleen ja käötävä pesemässä.
- Pesemässä? Missä?
(jat.)

maanantai 11. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...54.

OSA. 54.-----
- Kato Jaskan rietasta. Tosissaan seon. Siitäkö akan lähöstä tuo kimpaantu. Vaekka oli se ihime kun se Sanna niinnii kauan siinä jakso väekkyvä.
- Joo! Aevampa tässä on tuurilla vielä selevitty. Suap nähä kuinka pitkälle...Ehän sen tarvii kun kerran napsahtee ohtaan, niin sepä onnii saletti... Kilikki ja Mörö. Mikä maksaa...Jo aekapäeviä oes pitännä olla tuolla selustassa.
- Eepä tässä arvanna lähtee kun näätti että yljkonstaapelin virkapaekka oes ollunna näestäpuolin aaki, Kilikki totesi virnistäen.
- Naama peruslukemille ja töehin. Eikae se tämä toenen sankari ala tekkeen lissee pahojaan. Emäntä suakkii olla vahissa. Pensaki jo haeskahtoo niin että se suattoo räjähtee, että pitteeepä, Rimpeläinen, ne tupakkavehkeet taskussa.
***
Tikka aristeli lähteä autolta eteenpäin. Viirtoon oli tarttunut seikkailuhenki ja hän oli jo hyvää vauhtia ryömimässä Laakson taloa kohti. Tikka loi epätoivoisen silmäyksen ympärilleen, ikäänkuin jokin pelastava enkeli olisi liihoittelemassa maisemaan.
Toive oli kuitenkin turha. Koska velvollisuus kutsui, Tikka ryntäsi viimmein Viirron jälkeen.
- Mitteepä sinä rynteet kuin päätön, pyssyn ulottuville. Vähempikkii tohina tuo riittelisi. Suat perseposkiin reikijä kun perse pystyssä mänet, Viirto sanoi.
- Noo, eipään nuo varkaen satu. Kyllähän se sevverran kirpassoo, että huommaa alakoo valittoo. Vielä eijoo mittee tuntunna.
- Mitä ihimettä ne kuppovvaa kun ei sieltä kummastakkaa piästä kuulu pienintä paokaosta. Jospa ne hyvinnii jo nappasivat sen sankarin parempaan talteen? Tikka jatkoi.
- Enpä usko että näen pijan oesivat humalikon kesyttänneet. Tietennii jos saevat täösosuman ja se pyssysankar on nyt suorasiäristen pataljoonassa.
Silloin paukahti taas laukaus. (Se joka sattui pölykapselliin.)
- Ehei! Ei ou kaverilla paokut loppunneet. Vuan minusta se tuntu että laokaos kuulu ylempää. Tuossa talossa on kaksikerrosta. Sieltä onnii hyvä näkyväesyys joka puolelle. Nyt me ollaan kuule Tikanpoeka kuin tarijottimella lahattavaksi. Meijän pittee suorittoo äkkirynnäkkö tuonne navetan taakse. Sinne ei yläkerrastakkaa näe.
(jat.)

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---53

OSA. 53.
- Joo-o, vaen kun piti lähtijä sannoon että naapurin Jaska ampuu kovilla. Pirtistä män suuri ruutu ja äetmuori sängyn alla itköö ja valittoo.
- Mikä mies työ outta?
- Kah minnoon Rimpiläesen Jyrki tuosta naapurista ja kehtaan sanua. Menneekö se komissaari pijättään Jaskan vaen pittääkö käöttee sivviilirohkeotta. Ei se Jaska sentää nuapurriisa ammu.
- Eiköhän jätetä ne sankaritarinat tekemättä. Ootatta rauhassa kun virkavalta hoitaa homman.
- No pittee pistee raohansavut. Suatana ku viinaki teki taspiän. Ei sitä ou polliisilla? Suattas pari lekkaa ostoo. Taespa perkele alakoo pensatankki vuotammaan, kun nojasin pikkasen tuon Montejon peräpeilliin. Suattoo vissiin paras olla tullee ruapimatta, Vaekka oesihan tuo kommee nuotijo ja Dasuni aevannnii joutava vaekka tuon tulleen tuikkaes.
- Heittäkääpä helevettiin tuommoset jutut tai jouvvutta niistä vastuuseen.
- Pikkusen herijoo heitin, ku tuntuu olevan niin vakavvoo tämä homma. Seon tuo polliissirotu niin saatanan tosissaan ottavvaa.
- Jykä hei! Männään keitteen kahavvii. Kylläpähän polliisi vastoo meijän turvallisuuvesta, Seppo houkutteli Jyrkiä.
- Asunrakennukseen ei muuten männä, Kumarainen sanoi. - Se on varmoo että se napsauttaa het kun näkköö solalla liikettä. Kattoottepa miten käö kun viskoon tuonne solalle tämän pölykapselin joka Datsunista lähti irti.
- Oeskoon tuo Jaska niin ärreötyny, että ihan tosissaan tappoo.
- No sehän nähhään... Männeekö nuapur tuohon solalle, vaen viskoonko tämän kapselin?
- Suaphan tuon viskata, jos näppilöessä poltelloo. Emminä usko että se Jaska sentään tosissaan... Varsin joutessaan pelottelloo.
Ylikonstaapeli heitti kapselin korkealle kaarelle talon päätyä kohti ja heti lasahti kivääri ja lävisti muovin.
- No niin sielläpä seos sielu lähtennä ehtimmään leposijaa meleko vikkellästi.
(jat)

lauantai 9. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...52.

OSA.52.
- Paskat tässä maeninnoesta sen enempää kuin mitalleista. Neon pelekkee rihkammaa. Piäasia että henki säely vielä käöttökeleposena.
- Kilikki ja Mörö tulukeepas tänne.
- Nyt onnii vakava tilanne. Lienettäkö työ selevillä tehtävistännä? Mitteepä se Kilikki tekisi jos joutusi luojin tuljlinijalle?
- Jaa, mitteepä siinä muuta kun kuolisin. Nimittäen jos pahhaan paekkaan osusi.
- Ettäkö ei mitteee muuta? Mitä se Mörö?
- Kah mie varmaanni löesin maehin ja ehtisin turvapaekkoo...
- Nyt pannaaki käötäntöön tejorijat. Työ lähettä koukkaan tuolta metän kaotta selustaan. Suojaatta Tikkaa ja Viirtoo. Iltapäevällä sitte katotaan kumpi on parempi polliisi. Onko kysyttävvää?
- Mitteepä tuota kysellee selevässä asijassa, sanoi Kilikki.
- Suakohan tuota kyssyy mittee se ylikonstaapeli meinovvaa tehä. Sehän voep kivväärimies tulla tuohon navetan nurkalle ja seon sittä siunaosta vaelle, Mörö sanoi.
- Mie uattelin hakkee asemalta luotiliivit itelleni. Kyllä työ hoijatta hommat sillä aekoo. Illalla laskettaan vainajat.
***
Kumarainen työntäytyi poliisiauton ratin taakse ja alkoi suunnitella sen käynnistystä kun maantieltä kaarratti, parhaat päivänsä nähnyt lava Datsuni. Kumman kovalla vauhdilla Datsun tuli poliisiautoa kohti ja vauhtia hiljentämättä iskeyty Mondeon perään. Seurasi peltien rutinaa ja lasien kilinää kunnes tuli täysi hiljaisuus.
Kumaraisen niska retkahti törmäyksestä ja Datsunin kuski iski päätään hiukan tuulilasiin. Pikkuisen päätään puistellen Datsunin kuski konkoi jaloilleen autostaan, katseli jokaista erikseen ja kaikkia yhtäaikaa. Katse päätyi viimein ylikonstaapeli Kumaraiseen.
- Tuota herra komisario... Eihän käönyt pahasti? Sevverran tuli otettua ettei kampe meinova pysyä käsissä.
- Mikäs helekatin sähfööri sinä oot? Saatana kun meinasi niska katketa. Oesihan tuota suattanna pikkusenkaa jarruttee.
- Ja paskat ei Dasunissa ou ies jarruja, muuten kulukee aika mukavasti. Peltoaotona oun pitännä. Siksipä siinä ei oo rekkareitakkaa.
- Mitä perkelettä ja ylleisellä tiellä ajellaan. Ja lisäksi päessään ku käki.
(jat.)

perjantai 8. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...51.

OSA.51.
Ylikonstaapeli Kumarainen oli suorastaan neuvoton. Tilanne oli aivan uusi. Maalaiskunnan poliisina hän oli tottunut selvittämään lähinnä perheriitoja. Niissäkään ei ollut tähän mennessä koskaan ollut ampuma-aseita.
- Konstaapeli Pökiö! Käökeepä kurkkaamassa tuosta navetan nurkalta josko sitä ihme sankarrii näkkyy siellä nuapurtalon pihamualla.
- Vuan jospa tuo antoo napin keskelle ohtoo?
- No siitäpähän tuon sitte näkköö onko se valamiuvessa... Tottapuhhuin voet kurkistoo aevan muan rajasta. Suahaan seleville tilanne.
- Kah, ohan nuita muitahhii...
- Seon jokkaesella tehtäväsä. Pökijö vaen käö kurkkimassa. Kohta se takatuli on valamiina, niin suatettaan alakaa savustaa äijee kolostaan.
- Pitännee sitte männä, vaekka voep siinä männä henk halavalla.
- Konstaapelit Kilikki ja Mörö valamistaotuu ...Kovat piippuun ja valamiina ampummaan. Aluksi ammuttaan vaen taevaeta, ettei omat miehet ou tulilinijalla. Pijetään vuan sen äijän huomio tännepäen. Ja sitte muistaatta ettettä ammu toesijanna siinä innoessanna, sanoi Kumarainen ja alkoi kopeloida käsiasetta esille.
***
Konstaapeli Pökiö hiipi navetan seinustaa kuin suurenkin luottamustehtävän saaneena. Lähestyessään navetan nurkkaa, hän painautui litteäksi kiviseinää vasten. Betonin viileys tuntui virkapuvun lävitse, mutta jännitys sai silti hien nousemaan Pökiön otsalle.
Saavutettuaan nurkan Pökiö laskeutui nelinkontin ja otti maasta kepakon. Hän asetti koppalakinsa kepin nenään ja työnsi sitten lakin nurkan ohi.
- Hieno homma Pökiö. Tuopa ei tullunna mieleen. Heilutappa hattuu niin huomattaan onko siellä mies vielä tähtäemen takana. Työntäkkee viel... Kumuraisen sanat katkesi kiväärin laukaukseen ja Pökiön hattu lensi kepin nenästä, luodin lävistäessä hatun, jatkaen matkaansa asuinrakennuksen eteisenseinään.
- Perkele! Mitä minä sanoin? Ei esimiestä parane aina totella.
- Täätyy myöntee Pökiö osotti oekeenni hyvvää polliisimies taetoo ja ejistyksellistä ajattelua. Pökijölle siitä pittee hommata kunniamaeninta ja vaekka oman hengesä pelastusmitalli, Kumarainen sanoi.
(jat.)

torstai 7. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---50.

OSA.50.
- Jumaliste eikö sana kuulu. Ja eikö se Tikka saa vauhtia hommaan.
- Mennäähän tässä kuhan ehittään, herra komisarjus, Tikka heitti. - Kellot kuitennii pittee tarkistoo. Mihin aekaan se sota alakaa.
- Sanotaan että kymmenen minnuuttii jiä teille aekoo ehtijä Turakaeseen. Sitte myö aletaan antaa paokuttajalle muutahhii ajateltavvoo.
---
Poliisiauto ajoi pienellä nopeudella Laakson ohi. Konstaapeli Viirto istui pelkääjänpaikalla ja katseli Laakson pihalle.
- Vuan jospa yllätettään se äijä ja kuhhaotettaan pihalle. Paskat se mittee tohi ampuu. Kuhan räeskii joutavvii.
- Suatampa minä pyssäöttee. Suattaahan tuonne mennä kävellenki jos meinaa sankarpoekoo näötellä.
- Neon loppuinlopuksi pelekureita jokka räeskii pyssyillä ympäriisä. Itkun pollaottavat jos niille karijassoo.
- Mitä tuossa uhhoot. Mäne karijasseen, niin nähhään kumpi alakaa voliseen.
- Jospa kuitennii mennään yhessä.
- Joo, seon heleppo olla puhheissaan rohkija, Tikka totesi kuivasti.
- Meillä on kohta kiire jos meinataan männä sen suunnitelman mukkaan. Elä helekutissa sivutte aja, vae uattelitko laestaa koko homman?
- Tiijä sitäkää. Uattelin vaen että kaekkeen sitä alakaaki kun polliisiksi. Suap olla joka päevä henki katkolla.
- Siehän se taijattii olla varsinaenen polliisi. Sehän pittää uhuraotuu järijästyksen ja vappaan elämäntavan alttarille. Jos kaeken maaliman hemmot suap riehuu mielesä mukkaan niin seon äkkijä kaaoksessa koko systeemi.
- Onkae se niinki, vuan säekäötti se luoti kun räpsähti siihen akkunnaan. Minä olin kuin mualitaoluna tikkaella.
- Männään varovasti nii ei meillä ou vuaroo. Ei sillä ou selässä silimmii.
- Perkele kun oesi ies lyijjyliivit, ee aenakkaa läp laskis.
- Kerrampa tuo kirpassoo. Jos on sattuvakseen niin ei siinä kauvoo äplistele.
- Ollaampa sitä ny rohkijjaa. Sie suatkii männä eiltä, Tikka sanoi ja pysäytti auton Turakaisen pihalle.
(jat.)

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---49.

OSA. 49.
Tuskin Seppo saarnansa loppuun kun kuului laukauksen pamaus ja vinkuen luoti iskeytyi eteisen ikkunaan johon tuli pyöreä reikä ja lasi säröili reijän ympärillä säännöllisinä halkeimina.
Hetkessä kaikki poliisit heittäytyi matalaksi. Kumaraisen vielä karjaistessa:
- Suojautukaa! Nyt on tosi kysymyksessä. Perkele kun tässähän on henki katkolla. Onko sitä kellää luotiliivii mukana? Oesi se pikkusen suojana.
- Eipä nuita suata olla kun jossaki piäkaapunkin polliisilla. Karhukoplallahan ne vissiinni on? Tänne muaseuvvulle ei semmossiin rahhoo anneta, Tikka sanoi.
- Kukapa se mahtaa olla joka tuon pyssysankarin pyssäöttee? Siinä suattoo suaha lyijjymyrkytyksen, Seppo sanoi.
- Jotaki pitäsi keksiä, vuan mitä? Suatana kun ne hullut nykyvvään juoksoo vappaena. Koppiin nuo pitäs laettoo. Seon tämä avohoeto hanurista, Kumarainenkin manasi.
- Pitääskö sitä kiertee tuonne vastapuolelle. Eiköön tuolla rosmolla lie tarpeeksi puuhoo kun vahtii tännepäen tapahtummii. Kukapa mahtannee lähtijä kaveriksi, Tikka sanoi.
- Sepä suattas olla hyvinnii toemiva ratkasu. Varsinnii jos tiältäpäen muutaman kerran tusjautettaan, Kumarainen antoi tunnustusta. - No kuka männee Tikalle kaveriksi, vaen pitteekö miärätä.
- Sielläpä suattoo tulla kuumat paekat, sanoi konstaapeli Viirto.
- Jaa, kun näöttee että ny Viirrolla viluttaa, niin ei kun reissuun, eiköhän siellä lämmintä sua.
- Sepä voes olla hyvä ajjaa tuonne TUrakaesen pihhaan. Sielltä on lyhy ja suojasa taeval Luaksoon, Seppo ehdotti.
- Ilimanmuuta sieltä. Piästään sankari yllättään housut kintuissa.
- Onko sillä maha kipijä, kysyi konstaapeli Pökiö.
- Jos ei vielä niin kohta on ,kun tusjautettaan tulta munille, Kumarainen uhosi.
- Vuan sepä on kurataoti vaekija vaeva. Eikae siitä ny pijä rankasta.
- Konstaapeli Pökiö pitää nyt läpensä kiinni ja jättää ajattelun viisaammille.
- Mitempähän tuota suattaa puhua jos suu on kiinni...
(jat.)

tiistai 5. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---48

OSA.48.
- On suakel tottaste. Mitenhän tuota voes lähempee tutkii, poliisi sanoi vilkuillen ympärilleen ja samalla koukkien kädellään toisia poliiseja tulemaan paikalle.
- Outteehhan kun hajen tikaraput niin piäsöö reijä iärelle, Seppo sanoi ja lähti juoksujalkaa navettalatoa kohti.
Toiset poliisit tulivat nyökäytellen Salmelle tervehdyksiään samalla kaikki katsoivat hytin kulmaa kuin maailman suurinta ja tärkeintä nähtävyyttä.
- Kyllä teällä on tosiaan ammuskeltu, Kumarainen sanoi ja Salmen puoleen kääntyen lisäsi:
- Sekö pyssymies tosiaan oli näkyvillähhii? Eipään tuo nytten ou paokutellu.
- No, olj olj. Tuossa torrakko selässä tuo juoks ku tuljpalloon. Myö Sepon kaa lyöttiin maehin het ko se sen laokaoksen ampu. Misteepä minä tiijan jos vaekka liennöö tehnä välraohan, ennen ku alakaa tosissaan. Meijän kanssa hiän ei aenakkaa sopuva hieronnu, Salme terhakoitui.
Seppo saapui samaan aikaan kantaen lyhyitä alumiinitikkaita.
- Siinäpä sitä onnii jalanjatketta. Nyt piäsee tutkimmaan onko siellä reijässä muuta ku tyhyjee.
Kumarainen käski yhtä urheilumiehen oloista hoikkaa poliisia:
- Ja Tikka nousoo reijälle tutkimmaan asijjaa. Sen näkköö onko nyt ammuttu vaeko viimme sovan aekaan.
- Perhana eppäeleekö herra ylikonstaapeli ilimotusta, Salme hihkaisi.
- Huastetta vuan annoen nuorelle miehelle, että panneotuu asijaan sen vaatimalla tarkkuuvella. Lisäksi niin monenlaesen ilimotuksen perässä tuota on joutunna riehkasseen. Vuan kohtapa tuo Tikanpoeka laosuu arvelusa.
Konstaapeli Tikka tutki tarkoin luodin reikää. Rapsutteli maalia reijän ympärillä, kunnes antoi tuomionsa:
- Eipään tästä sua selevee. Voephan se olla vastakkii ammuttu, tae sitte on vanahempaa perua. Ruostetta on tuossa reijän ympärillä eikä tuo mualikkaa ou mustunna
- Johan on perkellettä! Seppokin ärsyyntyi. - Luuleeko se virkavalta että tässä huvikseen soetellaan. Tässon kuulkaa muutakkii tekemistä kun olla jonku hullun mualina. Ottakkee ampuja ja pistäkkee raotoehin, että piäsöö navettatouhuille.
(jat.)

maanantai 4. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---47

OSA.47.
Seppo soitti taas 112. Näin pääsikin sitten poliisille selostamaan tilanteen. Hän selosti tarkkaan mitä oli tapahtunut ja että tilanne oli hyvin vaarallinen. Nyt löytyikin vauhtia virkakuntaan ja paikalle luvattiin lähettää kaikki irroitettavissa olevat yksiköt.
- Nythän nuo ottivat assiit tosissaan. Äsken vaen jäkättivät joutavvii. Taes jiähä mummon kisuli outammaan parempii aekoja. Vuan mitteepä sitä myö tehhään. Tohitaanko alakaa ruahaamaan tavarraa sisälle. Jos se Jaska pirulaenen kyttevvää nurkan takana.
- Eipään tässä vielä ruahi kuollakkaa. On ne jäläkikasvuttii vielä tekemättä ja monta muutahhii hommoo keske-eräsenä... Taetaa olla paras kun männään keitteen kahavit. Jos se virkavalta tulloo siihen männessä?
- Tosijaanni, lähettään keitteen ja seorattaan tuvan lasista Jaskan liikkeitä. Se Laakson pytinki sopivasti näkkyy, etenki kun kiikarilla tarkentoo.
- Sitteepä ei maha tohtia tehä. Suattoo se olla Jaskalla kiikarkivvääri. Juilassee napin keskelle ohtoo, kun alakoo pällistelemmään.
- Tekiskkö tuo riähkä sillee? Minnen jaksa uskuva.
- Herranenaeka kun järk piästä pakennee niin sitä voep outtoo vaek millasta meininkii.
- Voehan se olla niin nii. Vuan nyt keitteen sitä kahavia, että ehitään ennen koppalakkeja.
- Mahtoopa olla ettei ennee keritä. Kahohhaa tuonne mehtän reonaan ja johan tuo kuuluuki polliisiaoton ujellus ja siniset valot loehahtelloo. Se oessihhii komijaa jos oes pimijää.
- Tuskin tuota palijo ehtii ihimettelleen. Tänne meillehän nuo näöttee kiäntyvän. Kolome aotoo. Taesivat ottoo tosissaan.
- Etteikö ou vakava tilanne? Helekutti kun meinattaan ihan aenuva viijä.
---
Poliisiauto seisahtui keskelle pihaa ja siitä laskeutui pönäkänpuoleinen virkapuvussa oleva poliisi.
- Tätä päevee! Tiältäkköön sitä hällyyteltiin. Kovinnii raohallistahan teällä. Vae oliko se pelekkee lehemän ammuntoo? Minnoon ylikonstaapeli Kumaraenen poliisi sanoi ja kätteli kumpaistakin.
- Joo! Kylläkae se polliisin pitäs vakavammasti ottoo tämmöset keikat? Kyllähän tiällä luotijen laolu soe äskettäen. Kattoopa tuohon hytin kulumaan. Eipään nuo ampijaeset ou tähän mennessä suanneet pelttiin reikee.
(jat)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---46

OSA.46.
- Uattelin tuossa tullessa et... Sepon lause jäi kesken kun jossain paukahti laukaus ja luoti lävisti Fordin hytin nurkan. - Mitä suatannaa, nyt muahan ja justiisa. Ryömitään traktorin toiselle puolen, Seppo kuiski Salmelle, alkaen ryömiä jäisellä pihalla.
- Nyt taissii tulla noutaja. Se ampuu tappaminen mielenpiällä. Jyrkikö se liennöö? Salme kysyi.
- Ei Jykällä ou pyssyy. Kirveshän sillä olj Turakaesessae. Kyllä seon joku muu, vae olko se pelekkä vahingon laakaos. Polliisille se pittee soettoo, Seppo mutisi ja kaivoi kännykän.
- Mitteepä hyöt sannoe...? Salme tinkasi kun Seppo pani kännykän taskuunsa.
- Kissanpaskoo, neon polliisit jossaki Huitsun vitussa, jonku muorin kissoo pelastamassa puusta. Suattoo ehtii iltahämärissä tänne.
- Vuan ruatonnahan myö jo ollaan siihen männessä.
- Suattoohan tässä niinkii käyvvä. Vuan taeshan tuo heretä ku ei ou toesta napsuu kuulunna. Suattopa se olla hirvimiesten harhalaakaos?
- Hualarpa tässä alakoo kastuu. Ylös seon noustava vaekka hyöt tykillä jämmäöttee, Salme sanoi ja alkoi nousta traktorin suojassa jaloilleen. - Ei jumalisti! Seon Jaska tullunna hulluksi. Nouse kahtommaan.
- Perkele, on se tosiaan Jaska, torrakko selässä juoksoo. Taetoo männä ommaan pihhaan. Mikä helevetin matalapaene sillon meitä kohtaan. Vaekkon joskus riijelty niin ei kuitenkaa ou ennen ampummaan alettu. Mistähän tuo lie torrautunu?
- Sekasi seon männy. Sillon jo olj kun sen tontun heittee mäökäsi siihen mein ovveen. Ei sekkää mikkää järkmiehen työtä ollunna.
- Mikähän sillä Jaskalla lienöökää tilanne. Ihan huimahan tuo on. Lieneekö elukoetakkaa älynnä hoetoo.
- Tämänhän sen kyllä arvasi kun Sanna lähti poekkee, jotta ei se Jaska sua talontöetä tehtyy. Vuan paha seon puuttua toesen hommiin. Näöttee että on kohta tässon vaenaa vaekka ei puutukkaa sen asijoehin.
- Kyllä helekatti pittee suaha virkakuntoo paekalle. Kohtahan se immeisii jahtoo ku mehtän elävvii, Seppo sanoi ja otti taas kännykän taskustaan.
- Sano niille että suap kohta ruummisaoton tilata paekalle, jos ei appuu löyvvy, Salme opasti.
(jat.)

lauantai 2. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA---45

OSA.45.
- Taijatpa tosiaan olla. Oekija jiäräpiän eskuva, Martta kirahti.
- Äet, elä sie tuu välliin kun suahaan sallaisuuvet seleville.
- Suatan mie olla hilijooki!
- No, kerrohan mitenkä se sitte homma eteni kun Miina sinut hylykäsi?
- Nono tyttö! Kyllä seolin minä kun kiänsin suappaan kannat vastakkaen. Pirkuusi sitä yhtä pilluu aota ikkääsä palavoo. Kun ei homma hoetunu, alon katella verestä kokkeelukenttee.
- Jaa jaa. Tuosta mein äeteestä se semmonen...
- Suu poekki. Minuuun liittyvistä kokkeiluista ei puhuta puolta sannoo. Korville tulloo jos ukko alakoo niistä jupittammaan, Martta kivahti.
- Taetoopa olla paras jättee kesytykset kertomatta. Vuan kuten näkkyy tässon jahistu yhtenä jo yli nelijä vuoskymmentä. Että täötyy vihijasta että kokkeilu tuotti tyyvyttävän tuloksen.
- Ukko, minä varotan...!
- Raohotu äetee leikkiihän tämä on... Seppo eikööhän myö lähetä kokkeileen passaako rellukka reikään.
- Pitännöö nouvattee isännän neuvvoo. Vuan huommeniksi myö muutettaanki Salmen kansa Niemeen. Suahaan alakaa opetella assuun kotia. Suattoo kokkeilla vaek päevällä.
- Tuohan se onnii miehen puhetta. Eipään sieltä Miina taija ennää itelliseen elämeen palata. Piättelen kun olj niin toesis mualimoessa.
- Joo ei se äet varmaankaa siitä tokene. Pitänee mein käyvvä kahtomassa pallautuuko yhtää tolokkuusa.
***
Kylän maisema oli kuin joulukortista, kun Seppo ajeli raktorilla Niemeen päin. Salmen tavarat oli kärryssä ja Salme ajeli Sepon autolla perässä.
Lunta oli alkanut satamaan. Suuria höytyväisiä hiutaleita oli takertunut koivujen alastomille oksille. Sepon vanhan takapotku Fordin ketjut hakkasi likasuojiin tehden meluisan hytin vieläkin meluisammaksi.
Kuitenkin kun matka oli lyhyt niin oltiin äkkiä Niemen pihalla.
Salme pysäytti auton sivummalle. Hän tuli puoliksi luistellen Sepon luokse jäisellä pihamaalla.
(jat)

perjantai 1. heinäkuuta 2016

KUN SE PARASTA...44.

OSA. 44.
- Misteepä se minä tiijän heijän kiistojjaan eijoo näehen nelijänkymmenen vuuen aekana palijastanu. Sen vuan muistan kun se Matti äkkijä lopetti Miinan kansa kulukemisen ja minähi kelepasin muutaman vuuen piästä, vaekkoon musta kun korppi, Martta selitti.
- Ahaa, vae silleen se homma onnii ollunna. Nyt alat isä kertoo, muuten ei hyvä seoroo.
- Ehä minä mittee muista nuin vahahoja asijoeta. Marttahii lienöö unija nähnä.
- Elä turhoo ala mutkoo heitteen, sie kyllä muistat. Kerro vaekka meille nuoremmille vaekka varotukseksi.
- Kyllä seon tuo Salme kyllä yksi tinkooja. Varohhan Seppo, se voe ollahhii sinulla sallaisuuvet meleko vähäset.
- Mitteepä nuita sallaisuuksia tarvinnoo. Pittee puhua arattii asiajat jos meinovvaa sammoo talloutta assuu, Seppo sanoi.
- Siinä sen kuulit. Alahhan vaen kertoo...
- Myöntee pittee, että kyllähän sitä hellusteltiin montahi vuotta Miinan kansa. Kaekhan ne meitä parina piti ja olivat varmoja että myö yhteen mennään...
- No niin oekijassahan myö oltiin. Mistäpä se sitte heitti ryppyä rakkaoteen. Eikae siinä raha ratkassu...?
- No, eipähän tuo... No olokoon helekatti. Pihtaamisseenhan se kaatu. Miina kun olj tavarastaan niin pihi ettei silittää suanu. Höpätti vaen jotta papin sanan jäläkeen. Minä kuitennii otin sen piän etten sikkoo säkissä ota. Pitteehän tuo tietee miten ne pelit toesiisa soppii. Pienemmissähi asijoessa pittee kokkeilla onko se käöpänen. Vuan ei se Miina antanna jäläkeen. Homma rottiutu riijoeksi ja Niemen Risto sen Miinan haalasi vihille, saakeli varmasti summamutikkaan? Minnoonki sanonu kaekille helluparreille että kokkeilkaahan ensin soppiikko rellukka reikkään, ennen ku umpisolomuja sivotaan.
- Voe taevas. Nyt se isä taetoo pistee eholle. Ei kae tuo voe pittee paekkaasa. Kyllä se alakoo naesellahhii tehä miel kun tarpeeksi pistee lämmitystä.
- Vuan eipä Miinalla. Korville tulj jos pikkusen tissiä puristi. Riitelyksihän tuo män sitte pitemmän piälle. Tympässeen alako koko touhu. Ja sitten kun tarpeeksi suap kenkee niin sitä sannoo semmostahhii jota myöhemmin kattuu. Niimpähän tuo kävj meijännii. Miina kun olj jiäräpiä ja niin taijan olla miekii...