Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---105

OSA.105.
- Hyvä Raevo! Elä piästää näetä paskahousuja sisseen, Ne vie sinut putkoon. Vuan voesinnihan minä tulla sinne kaveriksi. Jospa lopetettaan vertyöt ja aletaanni raohanneuvvotteluihin. Vae mittee se komissaari siihen meinovvaa?
Kumarainen ei reakoinut Kainon puheisiin vaan sanoi Pökiölle:
- Mikä siinä maksoo? Vetäse kunnolle, nii että heimovelj tulloo suttina perässä.
- Suaphan tuota yrittee muuttii, Pökiö sanoi ja meni Kainon viereen, luoden ihailevia katseita Kainon herkkuihin.
- Mittee se poeka kahtoo? Aevan silimähhii kiiltellöö ihan silleen!
- Pökiö! Kuului silloin Kumaraisen karjaisu. - Sassiin nyt hoommiin.
- Hitonlaellako tässä voep mittee suaha aekaseksi kun ov on kiinni ja pyssyy, Pökiö selvitti.
- Pitteekö se kahtoo akkunasta, ulukopuolelta, että mittee siellä kamarissa oekein lienöö, Kilikki sanoo ja oottaa vahvistusta Tikalta.
- Suakel, sehän oesii pitännä jo het männä akkunasta tekemään vuarattomaksi. Nyt se voep ollahhii liika myöhästä, Tikka vahvisti.
- Eipähän tuo kello näätä kun pikkusen yl kymmentä. Onko Tikalla männy vuorkauven rytmi sekasi. Eipä tuo ihime kun niin punasena tolijottoo naesta, Kumarainen arveli.
- Vähemmästä tässä tolokku mulijahtoo, vaen kaekhan seon näessä hommissa kestettävä.
- Kukapa se lähtöö varmistaan, kun mänen kahtommaan akkunasta, ettei aevan vasten nuamoo lavase. Tikka, jouvvatko?
- Kah, pakkopa seon isämaan ja naesten puolesta uhraotuu. Joko sitä mäntäs?
Kilikki suuntasi ovelle ja alkoi vaaniutua seinänvierustaa kammarin ikkunaa kohti. Tikka seurasi ase tanassa perästä.
- Älä mennä liika rohkijasti. Se suattoo livvaottee haalikolla, ja se ei naarata. Ota tuosta kivenmurikkata ja heitällä, jos se siitä herpaotuu.
Kilikki heitti kiven, joka paukahti osuessaan seinään. Kuitenkaan ei mitään tapahtunut.
- Ei kae seo itteesä ampunna? Tikka sanoi.
- Kah oesihan tuo laakaos kuulunna. Eipään sieltä ou muuta kuulunna, kun kaks kertoo oven läp.
Kilikki meni yhä lähemmäs akkunaa. Huomasi kepakon maassa ja pisti hattunsa sen päähän ja hivutti lakin ikkunan kohdalle. Ei tapahtunut mitään.
- Vuan johan seon ihime! Suakel, tässä ollaan sevverran savolaenen, ettei peleko ou perseessä, Kilikki sanoi ja asteli ikkunaan ja katsoi sisälle.
(jat.)

tiistai 30. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---104.

OSA.104.
- Kilikki viekää tuo kauhea nainen putkaan. Käsiraudat ranteisiin jos ei muu auta, Kumarainen provosoitui.
- Kato perseeseen parassii nylykyttäjä, Kaino kirkaisi.
- Neiti minä varoitan...Kumarainen sanoi.
- Varottele sinä komissaari vuan. Sepä ei värräötä minuu tippookaa. Tuommonen komissaari pitäsi sulloo vittuun takasi ja synnyttee apinaksi, Kaino herjasi.
Kumarainen huomasi, että on turhaa tuhlata aikaa pääkölle naiselle, hän käänsikin selkänsä, ja sanoi Pökiölle.
- No niin! Pökijö sitte männee ja kahtoo millaenen hirmu se mahtaa olla tuolla kammarissa.
- Täh! Mitteepä jos se tusjaottee henken poekkee?
- Seon polliisin pantava henkesä katkolle joka päevä ja monta kertoo. Rohkijasti vuan. Ei siinä suurija tapahu jos ossuuki. Pijettään sankarhaotajaeset, Kumarainen sanoi.
- Kah, mikseipä se herra isoherra ite mäne aokassemmaan?
- Eikö se Pökijö tiijä esmies pannee muita tekemään likaset hommelit. Rivimiehijä riittee. Siitä vuan ov aaki.
- Kah, suatampahan tuon välämän aakasta, Pökiö sanoi ja tarttui ovenkahvaan.
Toiset poliisit katsoi jännittyneenä mitä tapahtuu.
- Vuan jos ampuu munille, Pökiö tokaisee.
- Ei se niin pieneen osu, Kilikki nauroi.
Pökiö meni seinän suojaan ja käänsi kahvasta...
Vielä ei tapahtunut mitään. Jännittynyt tunnelma huoneessa tihentyi.
- Raevo! Nyt hyöt suatanat tulloot. Räyvväötä haalikolla.
Kumarainen oli ottanut aseen käteensä ja kahdella kädellä, silmä kovana, tähtäsi kamarinoveen.
- Suakel Pökiö, aakase jo ov, ennenko multa karkoo . Liipasinsormi onnii ny herkällä piällä.
- Raevo ouhhan valammiina. Se voenni tuo iso komissaari sinnuu suolata. Vuan anna sinä tuolle perkeleelle haolkylypy, Kaino huuteli.
Pökiö oli aivan kalpea jännityksestä. Hikeä otsaltaan pyyhkäisten, hän katsahti ylöspäin, ikäänkuin lisävoimia olisi anonut taivaan Jumalilta.
- Nyt kae se onnii menova, Pökiö kiljahtija vetäisi rivasta. Vuan eipä ovi auennutkaan. Pökiö vetäisi toisen kerran, mutta ovi pysyi tiukasti kiinni.
(jat.)

maanantai 29. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---103

OSA.103.
- Mittee helekuttija se nytten alako möykkeemmään. Ilekeöttään patskaottelloo lasit mäjelle. Kaenolla tullooki kylymä yö jos ei sua tuon enempätä piälle. Ihan on ihokii kananlihalla. Kilikki löysäsi raudat Kainon ranteesta ja kehotti Kainoa pukeutumaan.
- On tiällä naesennii lihhoo, Kaino sanoi ja poliisien katseet kääntyi kuin mangneetin vetämänä Kainon parhaimpaanpaikkaan.
Kamarissa oli taas hiljaista. Pihalta kuului auton ääni ja poliisiauto kaarratti porraseteen. Itse Kumarainen ja Pökiö ja Mörö laskeusi autosta. Kumarainen koputteli oveen. Kaino meni kuin paraskin Eeva aukasemaan.
- Voe mahoton kuitennii! Lissee polliisija ja onko se ihan komissaari ku onnii noeta kalluunoeta, vae mitä ne oli?
- Päivää vuan, Kumarainen sanoi, eikä saanut katsettaan Kainon rehevistä muodoista. - Kilikki! Mitteepä tiällä räskittään. Jaskako tiällä on tuassii pyssynjatkona?
- Voe kun minusta onnii kommee tuo komissaarin univormu, Kaino kihersi ja otti Kumaraiseen lähikontaktia.
- Kah, eipään tiällä Jaskoo. Se on Raivo ku raivoaapi. Se onnii tosj äkkiottonen mies. Heimoveljii se Kaeno sano sen olevan. Vuan eipä tuo piästä tuonne kamariin. Ampua latskaottelloo, ettei siinä terveös aenakaa parane, jos meinovvaa ottoo miehen väkisin.
- No, johan onnii tuassii poekoset asijalla. Sepä ei tarvihe kun marssii kamariin ja litskaottee kihilat sille Raevolle ranteisiin.
- Suaphan tuota koettoo. Minä en halluu kuuloo ohtaani.
Kaino hypisteli kokoajan Kumaraisen univormun koristeita ja arvomerkkejä.
- Voe kuitennii, ku onnii komija poeka tämä kommissaari. Kaeno tykästyhhii aevan piätäpahkoo, alta aekayksikön. Jiätkö sie Kaenoo lämmitteen seoraavaksi yöksi, Kaino huokaili.
- Poistukaapa syrjempään. Pankaa myös vaatetta päälle.
- Eekö se komissaari tohi kahtoo pilluu? Eikö oukkii komija pelj, Kaino sanoi ja räähisti polvet levilleen.
- Minä varoitan. Epäsiveelisestä käyttäytymisestä saattaa tulla parikin vuotta linnaa. Hus siitä, Kumarainen sanoi ja tönäisi Kainoa.
Kaino katsoi Kumaraista silmät leimuten, käänsi takapäänsä ja pierasi aimo latauksen päin Kumaraisen hienoa, kyömyä nenää.
(jat.)

sunnuntai 28. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---102

OSA.102.
Kaikki olivat poistuneet etäälle ovesta, suuren kiviuunin suojaan. Kammarissa oli hiljaista. Kilikki huusi:
- Tulla ny sassiin sieltä ja pane ase poekkeen. Me ollaan asijallisia miehijä, jos vaen rosvohi on! Vuan me ollaan armottomija , jos rosvo pistee hanttiin.
Vastaukseksi paukahti taas laukaus. Puunsäleet ovesta sinkoilivat etäälle.
- Tuohan onnii aevan raevo, Tikka sanoe.
- Raevohan se onnii, Kaino sanoi. Seon marijanpoemija Eestistä. Pyyvin tuota rieähkee yö ajaksi viihyttää, vuan eipään tu malttanna lähtee marijaan, kun olj Kaenolla niin makijjaa tarijolla
- Pane helvetissä, jotahi piällesi. Tässä seisoo muuhi ku järk, Tikka valitti.
- Miten tässä ku on vangittuna ne valtion kihilat tekköö avuttomaksi. Tuo ruma polliisi on ankara. Silläpä tuo ei taija viisar värähtee.
- On tässä huorijen vittuja nähty, eipä palijo hetkaota, Kilikki tuumi.
Kammarissa oli ollut hiljaista. Kaikki odotti uunin suojissa tapahtumien etenemistä.
- Sano sille suluhasellessii, että parempihi on antaotuu, eekä ennee tehä tyhymmyyksiä. Se tullooki kot vankilasta, pitkäks aekoo, sille joka polliisia uhkoo, Kilikki sanoi Kainolle.
- Jos iso polliisi Raevon pijätätte, niin suapkoo tuo poijan retale jiähä Kaenoo viihytteen, Kaino sanoi.
- Kah, sepä mahtannoo ollahhii Tikan ihtesä piätettävissä. Voethan tuota kyssyy, niäthän tuon kun koko mies on jääkkänä. Mahtoo ollahhii meleko paeneet.
- Mitteepä meinoot, passaako sulle? Kaino kysyi ja leväytti polviaan.
- Elä turhii kysele. Pannaan vaekka het, kun tuo rosmo on kiikissä.
- Minäpä huutoo kiekasen, nii eiköön tuo antao.
- Sano sille,että oman etusa takkii kannattee antaotuu.
- Raevo hei, Kaeno tiellä pyytee sinnuu antaotuun. Kyllä minä suatan käyvvä sinnuu kahtomassa linnassa.
Vastaukseksi jyrähti taas aseen paukaus ja puusäleet lenteli ovesta.
Sitten oli pitkä jännitystä täynnä oleva tuokio. Sydänten äänet kuuluivat hiljaisuudessa, kun elimistö kävi yli kierroksilla.
Äkkiä kammarista kuului suuri rysäys ja ikkunanlasin helinää. Poliisit olivat kummissaan:
(jat.)

lauantai 27. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA--101

OSA.101.
- Eipään tuo ou vittuu kummempi. Mitäpä tuota tuossa peilaeloo, Kilikki yrähti. - Vuan nuo tissit onnii semmoset, ettei tuolaessii ou ees Rikitti Bartoutilla.
- Halluuko se polliisi puristoo? Kaino sanoi ja läheni Kilikkiä.
- Eipään tuota virkaaekana passoo alakaa värkkäötyyn. Katohan Tikka kammarinpuolelle onko siellä kettää. Minä kattelen komerot, Kilikki sano.
- Kammariin ei sua männä, se uskua! Kaino kiljahti.
- Sekö Jaska on sittehhii siellä? Kilikki sanoi ja läheni kamarin ovea.
- Elä aakasta, Kaino huusi, kun Kilikki painoi ovenkahvaa.
- Onko sulla siellä sittekkii Jaska piilossa. Ee Kaeno se passoo semmonen leekki. Nythän myö kahotaan, mittee sinä yrittelet piilottoo, Kilikki sanoi kun Kaino meni Tikkaa häätämään ovelta.
- Vuan perkele, minu kuolleen ruavon ylitte. Suatta olla varmana jotta ov ei aokee, Kaino sanoi uhmakkaasti ja leväytti koko rehevän alastomuutensa poliisien esteeksi.
- Mittee sinä alot juntturroo heittee? Oekijassa asijassa. Minä suatan vaekka tulla illalla käömään. Suatetaan vaekka suhhaottoo, Tikka suostutteli.
Kilikki kaiveli taskujaan ja veti käsiraudat esiin.
- Ilettäähän minnuu tämmönen toohu. Ja ku on viel naesimmeinen, vuan pakko kun pakko! Kilikki tuumi ja napsautti renkaat Kainon ranteeseen.
- Voe sen vietävän lattajalaka, nyt sinä tehitkii semmosen tevon jotta suatat joutuu katumaan, Kaino hihkui.
Kilikki meni taasen oven luokse ja tarttui kahvaan, mutta tuskin ehti painaa, kun Kaino hihkaisi:
- Raevo, suakel tulloo ne sittenkii...
Mökin täytti huumaava paukaus ja kamarin oven läpi piuhahti luoti. Kilikki syöksyi hirsiseinän suojaan turvaan. Kaino ja Tikka katsoivat kauempaa kalpeana.
- Voehan vittu. Miksi sinä riehaannut ampummaan. Ei männy kun vuaksan piästä käsvarresta. Minähän sannoen ettei ampua!
- Jaa heimovelikö siellä onnii, Kilikki tuumi. Korotti sitten ääntään ja huusi:
- Tiällä on polliisi, pankee ase poekkee ja aokaskee ov. Se onnii pahempi juttu ku alakoo ammuskelemaan.
- Raevo! Elä antaotuva, ne pistee sinut pimijjään koppiin. Suomen polliisi on raakaa ja tyhymee, Kaino kirkui.
(jat.)

perjantai 26. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---100.

OSA.100.
Poliisit eivät saa sanaa suustaan. Vaitonaisena he sivuuttavat Kainon likietäisyydeltä. Kaino tunnistaa Tikan.
- No suakel! Ohan se sentään tämä poijanrepale liikenteessä. Olj eilen niitä ympäristöhaettoja niin et piässy panemaan. Vuan nyt voetassiin harkita!
- Eipään tuo ennee huvita. Näättee olevannii konneisto jo välijänlaenen, Tikka tohti sanoa.
- Katohan poekoo! Kyllä sulle väliä näötän. Suakel tuommosen riäpälleen survon sinne kokonaan, Kaino suutahti.
- Kah suaphan sitä yrittee, vuan
seon minä joka miäreen mihinkä kaluni piställän!
- Poekaha puhhuu ku iliman alaleokoo. Minkäpä sinä sille mahat kun mihä nappaan sun kikulin kouraan. Siinä on ja pyssyy, Kaino uhitteli.
Kilikki oli seurannut sananvaihtoa sivusta. Hän alkoi selvitä tissien tuomasta seisokista. Ryviskellen tomerasti sanoi.
- Eipään sitä maha virka-aekana passata alakoo namuttelemaan. Seon Tikalla muutennii jo putkoo tiijossa. Mikäli minä oekein luvin Kumaraesen katannon...! Niin mehän ollaan semmosella asijalla että etitään tuota nuapurin miestä. Sillä mahtaa olla jonniillaenen mielehäerijö tae mikähäntä lie...Aenakkii se meleko hulluna on kun tappo elukkasa ja poltti talosa. Että onko se Kaeno-neiti mahtanna Jaskoo nähä?
- Voe tok montahhii kertoo. Melekkeen joka yö mutjelti mun sänkyyn, kun sillä oma akka ei antanna. Sittehän se akka lähtiki lätkimmään. Siitäkö se Jaska lienöö torraotunna kun ei sille oo ennee pillukkaa kelevanna.
- Sitääpä mie tarkotinnii, että onko näkynnä viimeyönä? Kilikki tivasi.
- Jo aevan rehellinen oun nii kävhän se siinä uamuyöstä. Tahto sitä turvapaekkoo, vuan minä sannoen, ettei se tiällä ou polliisilta turvassa, että seon varmaa jotta tiältä tulevat kattelleen. Sannoen Jaskalle, että männöö vaekka Rimpiläesen Jykän luo, vuan sano sieltä juur lähtenneen. Yöhön se sitte hävis. Sääli kun sillä män assiit nii kehenolle mallille.
- Kehenosti on! Ja eiköön tuolla liene ihtesä kiikkuunlaetto mielessä, kun olj jo Rimpiläesen pihassa värkkäötyny nukenhirttäjjäesii, Mittee se sehhii liennöö. Vuan pistä Kaeno jotahi riepuu tuohon pillun piälle. Niihän tuo alakoo terhakoetuu, että Luoja varijelkoon seoraoksiata, Tikka sano.
- Katohan poekoo, sehän alkoo huastoo ku miehet. Kaho ny tarkkoon, ennen ko piställän piiloon, Kaino sanoi ja räähisti jalkojaan.
(jat.)

torstai 25. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---99.

OSA.99.
- Joo, seon tuo tikanpoeka erikoestunna kaekkiin nuaraspuollissiin. Se koenaa kaekki kaksijalakaset, tikapuista lähtiin.
- Tämähän se mahoton epelj mahtoo olla. Passoo ovveesa ravottaa ennää polliisillekkaa. Mihin se tämä mualima mahtoo olla mänössä, muori päivitteli.
- Tuasiisakko sinä alot niitä mualimanlopun juttujasi suarnaamaan. Mäne siitä sänkyyn ja ala kuorsoomaan. Polliiseille sua kaekkija lakrattoo, ukko kirahti ja läpsäötti kämmenellä muoria kankulle.
***
- Kyllähän sitä Luakson veijarrii ei tavota ikkee. Suatana neon nämä mualaeset niin porukoessa, että ne piilottelloo vaekka vuoskaosii kaverriijaan, Tikka sanoi.
- Enpä mie semmostakkaa ala uskommaan. Nämähä on nii katteellissii toesilleen, että vaekka keksivät jutun suahakseen nuapurin käpälälaotaan.
- En tiijä miten lienöö, vuan jotennii kumminki.
- Joo, jos seon erlaella nii seijookkaa toesellalaella, Kilikki sanoi syvämietteisesti.
Kilikki jyskytti seuraavan tönön ovea. Meni kotvan aikaa kun sitten kuului naisen ääni:
- Kuka suatana siellä jyskeijjää keskella yötä. Suatana paenu sieltä helevettiin, että suap kunno immeine raohassa nukkuu.
- Eipähän tuo maha olla ennee yö. Kellohhii rapelehtii ylj kaheksaa. Seon hyvinnii aeka nousta tällennii päevälle.
- Suatana, vasta justaasa kötälleen pistin. Kukapa se on joka siellä meinovvaa tönön kaatoo?
- Kah, polliisihan tiällä. Aokastahan ovvii niin piästään asijjaan.
- Vitut minä aokase. Polliisit heti raeskovvaa, sittä mänevät äetmuorisa helemaan itkemmään ku Kaeno on ollunna ilikijä. Mahtaako siellä olla se pikkunen polliisinretale?
- Kah, vöyreitä polliiseja ollaan. Avvaahan ovi!
- Vuan ku mulla ei oo mittee piällä. Saeskoon sen yhen polliisin piälle?
- Katotaan sitte. Ensin meijän pittee nähä onko siellä ennestään piällysmiestä.
Lukko alkoi rapsehtimmaan. Kohta ovi avautui ja ilkialaston nainen seisoi rehevänä oviaukossa.
Kilikki nielaisi kurkkuun noussen palan ja katsoi silmää räpäyttämättä edessään näkyviä maailman suurimpia tissejä. Tikan katse hakeutui alakertaan, eikä Tikallakaan ollut valittamista.
- Mitteepä se siinä töllätä. Ettäkö työ ou ennen vittuu nähnä? Ohan tuo jo aekaki. Tuuttako työ sisseen, vuan paleltuvakko tässä pittee?
(jat.)

keskiviikko 24. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA...98.

OSA.98.
- No, ei kehata muistella menneitä, kuhan pijät muistissa, että sooloelu on sinun kohalla tuakse jiänyttä elämee, jos meinoot minun kansa kamppeet pistee yhteen.
- Mitteepä tuostakaa vatuloe. Aekapa sen näöttee tulleeko meijän touhusta mittee. Tuo Matin perkele pilovaa hyvät senssit.
- Se oekija mies ei anna muihen vaekuttee tekemissiisä. Vuan ny lähetään, että hippulat vinkassoo.
- Missähän tällä lienöö semmonen hippula?
- Höh, etkö tuota ou vielä hoksanna.
***
Kilikki ja Tikka lähtivät tien toisellapuolen tönöttävien mökkien asukkaita haastattelemaan. Eihän sitä tijjä jos Jaska on päässyt jonkun lesken suojiin. Tikalla palasi mieleen edellinen yö ja kokemansa.
- Kuule Kilikki, sie suatkii hoetoo tuon juttupuolen, mie suaton töpeksii eilen. Jospa eivät muista. Tässä mökissä kuitennii assuu kamalan ruma akka, eikä se ukkokaa ou lastenkatottava.
- Ka, suatampa mie jottae, vuan sinun pittee olla sitte jämeränä ettet ala naesille lemmestä huastommaan.
- Minä oonnnii hilijanen poeka, varsinnii jos sattuu se gorilla tulemaan vastaan, siinä suattoo Kilikillähhii alakaa paekat tutisseen.
- Suaphaa tuota koettoo. Sepä polliisi onnii melekeen suojaverkossa. Se piäsee pitkee kakkua syömeen jos polliisia meinovvaa hakata, Kilikki sanoi ja kolkutti ensimmäisen mökin ovelle.
- Sen vietävveekö työ jatkuvasti ramppaatta meijän oventakana? Suatana kun muori tulj ripulille ja kuset män varkaen kun näk kahen polliisin oven tuakse tulevan.
- Anteeksi vuan, mutta tämäpä seon meijän työtä! Sitä kysellään mahtaako se Laakson Jaakko ollunna tiällä päen. Seon uamutunteina karanna ja on tiellä tietämättömällä.
- Ei myö olla nähty- vielä sängyssä oltiin.
Muori huusi takaa. - Mänkää tuonne nuapurriin, sieltä se Jaska hak märkee ja mukavata ennen hulluksi tulloosakki.
- Kaenonko tykönä? Tikka ei malttanut pitää suutaan kiinni.
- No sen hyvän! Kah , eikö seo sama polliisi kun meinas väkisellä yöllä mutkeltoo minun huaraen välliin, muori nauro ja tuli lähemmäksi.
- Taesimpa tuota käyvvä kolokuttamassa. Vuan vesperähän tuo taessii tulla. Oesi isäntä taenna pistee kampossiin.
- Ja paskat, tuon taotta suap olla vaekka jatkuvasti vieras uros mun jalakovälissä. Ei se ennee muista mitä siellä mahtoo olla.
- Sitä värnäkettä ei selevinpäen kaepoo, vuan kun saa ponupullon niin suattoo se tulla mieleen.
- Äijähän meinovaa puhua kuin paraskii häntyri. Kyvenny ennää sattaan vuoteen, muori kirahti.
- Harvatpa tuntuupi välit olevan. Vuan eikö Luaksoo ou tosijaan näkynnä?
- Terve uskoo kerralla, mittee tuossa vatuloe turhaa. Mänkee sen levijäperseisen Kaenon luo niin suatta itehhii helepotusta. Siellä kyllä lohkivvaa. Kaekenmualiman mieliharmii sitä selevällä leivällä elätettään, muori julisti.
- Mänkee vuan uuvestaan kötälleen. Myö jatkettaan seoraavan oven tuakse, Kilikki sanoi ja veti kättä lippaan.
- Tarvihtooko sitä Luakson Jaskoo pelätä, onko se tullunna kuinka hulluksi, eukko varmisteli.
- Kylläpä se kannattoo pittee lukko reikelissä. Eihän tuota ikkää mahtane tietee mitä huiman piähän päläkähtee.
- Miksei se polliisi ota semmosija ryökäleitä kiini ja pistä kaltereihen tuakse? Pillun perässä vuan hypätään.
- Sitä Jaskoopa tässä etitäänni. Ee se ite maha tulla eholle?
- Hyppäspä tuo tämä toenen polliisi eile illalla pillun perässä. Nii oli kiimossaan, että minuttii , vanahan muorin meinasi raeskata.
(jat.)

tiistai 23. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA...97.

OSA.97.
Seppo raahasi pari paalia navettaan. Hän oli tuskaisan näköinen:
- Suakel ku on niin tympiä tunne mahassa, että meinas yrijö tulla tuolla lavossa. Kyllä siihen hetki heijahtoo, ennen kun viinaputellii kallistan.
- Ei se haettoo jos joskus ku vappaalle vetästään yhessä, vuan kun työaekana ja navettatyöt tekemättä. Kimmastuu sitä jo vähemmästäe.
- Alakoohan tuo jo helepottoo. Ruvetaan lypsään yhessä nii jouvutaan sinne Niemeen.
Vähitellen sovut palasi ennalleen ja Salmen kieli lauloi kuin kesäsellä pääskyllä.
Navettahommat oli tehty ja Seppo lähti starttaamaan autoa lähtökuntoon. Mutta yllätys oli suuri kun auton takarengas oli tyhjä. Tarkemmin katsottuna puukko oli pistetty kupeesta sisään:
- Jaska perkele! Tämän vielä maksat, Seppo sähisi ja lähti takaisin navettaan.
- No, eikö sitä mennäkkää. Vuan uattelitko tiällä lypsee toesennii kerran, Salme nauroi.
- Eekä ku seoli alakanna tankki vuotammaan, vae lieneeko joku vohkinu pensatankin tyhyjilleen. Pittee mennä sinu aotolla.
- Kah ohan tuo joutavana. Pensooki siellä lienöö.
- Vuan minun pittee käyvvä paskalla. Suattoo jööti tipahtoo kaekissa satteenkaarenvärreissä, sanoi Seppo ja kynsi persettään.
- Mittee sinä tuollalaella. Hyi olokoon, Salme sanoi kun Seppo haisteli sormiaan.
- Nuuhkin vuan sitä että mahtaako tulla jöötiä vaeko peräti ripulia ruutaa, Seppo sanoi ja nuolaisi etusormea.
- Mäne ny ihimeessä jo sinne ruikulle, että suahaan ennen iltanavettoo hommat hoijettuu. Alakaa siinä värkkäötyä.
- Sepä on meikäläesen pakko käyvvä riuvvulla, ku eijoo pijätyskykkyy niin kuin polliiseilla, Seppo ilvehti.
- Joko ne polliisit muuten ovat männeet? Piästäs mehhii välillä kahavit hörppimään.
- Vielähän tuo aoto näkkyy olevan kartanolla. Keitellään sitte Niemessä kahavit, eijoo kukkaa häerihtemässä.
- Vuan jospa se Jaska pyyhältee pyssyn kansa tervehtiin.
- Ei tule, annan siitä takkuuut.
- Mikkee helevetin takkuumies se sinä mahat olla?
- Oumpahan vuan.
- Olitkohan illallahhii? Ja yöllä? Suatanna kun pit hoetoo ku pikku penskoo.
- Mitteepä alot pellaotua. Suatana, se pittee olla oma vappaos...
(jat.)

maanantai 22. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---96.

OSA.96.
Turakaisen navetassa oli leikitty mykkäkoulua. Salme nakkeli niskojaan ja Seppo oli arkana ku jäneksenpoeka syksyllä. Viimein Salme aukaisi suunsa:
- Minkä ihimeen tautta sinun piti alakoo ryyppeemään. Minnen juoppua äijää halluua, pane se mieleesi. Isä-Matti on sitä herkkuva antanna jiämäänni asti. Senhän minähii käsitin ku tuljpalloon lähit. Semmosesta ei sua kieltäötyy ku on nuapurissa hätä. Vaen kun kelevoton mänittii ryyppeemään...
- Sepä Matti alako pilikkoomaaan, etten tohi ottoo. Pienempi häppiihän seos ollunna jos oes jättännä ottamatta.
- Sinu ei pije alakaa hyppäämään Matin toelaosten jäläkeen. Miehen pittee ite piättee mitä millonnii tekköö. Onko ny hyvä olla ku piä on kippee ja työkää ei huvita? Mäne hakkeen lavosta heinii lehemille, piästään viimennii lypsylle.
- Suattoohan nuita hakkee. Kavuttoohan tuo se illallinen, vuan tehty mikä tehty. Taetaa minun kohalla jiähä viinan kansa läträös tähän.
- Seon hyvä piätös. Unohettaan koko illallinen juttu.
Seppo meni latoon ja napsautti valon palamaan. Heinäpaaleja kurkottaissa hän näki kun kumisaappaankärki pisti esiin heinistä.
- Mittee helevettiä...?
- Elä metakoe, oo hissukseen. Vieläkö ne kytät parveiloo pihassa?
- Jaska saatana. Mittee ihimettä sinä tiällä? Vielähän nuo näätti kahavittelevan, Matti niitä höösövvää.
- Tulin uamuyöllä tänne. Jyrkin kansa porinoijessa piätin pistee polliiseihin liikettä. Panin olokinuken roekkummaan Jyrkin pihapuuhun. Vanahat suappaat pistin nuken jalakoehin.Mitteehän tuo liennöö Rimpiläenen uatellu kun näk suappaat roekkumassa koevussa.
- Jo sinnoot hulluksi tullunna. Eihän polliisin kansa saa pelleillä. Polliisi vettää aena pitemmän korren. Jyrkihän olj aeva hulluna. Sepä tuo tulj sannoon polliisille.
- Suphan se koettoo. Tässon poeka joka on pistännä elämän uuvempaan kurssiin. Sepä mahtoo Sepolla olla vielä vaekija eissä? Eihän naesen kansa parijää susikkaa. Mikä helekutti se sinukkii riivasi ku alot akkoo hankkimmaan?
- Kah, eipä tuota vielä ou kirkossa kuulutettu.
- Riivattuunko se jäe norkolemmaan. Eikae se halavattu nukkummaan ruvennu, kuulu navetasta Salmen ääni.
Jaska vipelsi etäämmälle paalien taakse piiloon, sanoa suhautti vain:
- Sitte ei sannaakaa polliisille. Ei ne arvoo tiältä tulla ehtiin.
(jat.)

sunnuntai 21. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA...95.

OSA.95.
- Ihan tojellahhii. Ny pittee polliisin lähtijä justiin ottaan se Jaska sieltä hirrestä.
- Mikäpä hätä tuolla liennöö? Pyssyypähän poekkee pahantevosta, Kilikki sanoi.
- Kahavit juuvaan, ennen ei lähetä, Kumarainen toisti ja otti lisää nisua.
- Tosijaanni Jyrki! Tulehan nuapuri kahaville. Harvemmin sitä suahaan valtijon piikkiin kahavitella. Rumahan seon lasku kun Kumaraiselle kirijotan, vuan eipään se ite ou maksajan paekalla.
Jyrkikin otti kupin ja seisaallaan hori kupillisen ja oli jo menossa ovella. Poliisitkin nousivat yksi toisensa jälkeen ja kohta oli Turakaisen pirtti tyhjä.
***
Poliisivolkkari vyöryi Rimpiläisen pihalle. Pihanperällä valopiirin laitamilla oli suuri koivu. Sitä kohti Viirto ajoi. Auton valot näytti siinä jonkin nukentapaisen jalkoihin sidotut saappaat. Viirto räjänti nauramaan kun ensimmäiseksi tajusi jekun.
- Sepähän mahtoo ollahhii huumormiehii se Jaska. Tuossei henki pakene vaekka kiikkuu pitemmännii ajan.
- No voehan jumaliste kuitennii, Kumarainen ähkäisi. - Vuan mihin tuo liennöö ite männä mulijahtanna?
- Eipähän tuolla liene mittee hättee, kun malttoo pelleillä. Sepä suattoo pittee polliisia pilikkanaan, Viirto sanoi.
- Vuan siinäpä se erehtyyhi pahimmannii kerran. Suakel seon polliisi semmonen valtijomahti, ettei sitä parane alakaa pilikkamaan. Kaekki miehet vuan muastoon ehtimmään kavonnutta. Perkele elävänä tae kuolleena. Alakaako ne isännät hevostellleen, Kumarainen kiihtyi ja hyppäsi autosta pihalle.
- Sepä mahtoo olla vielä näen pimijässä mahoton tehtävä. Ouvvot paekat niin katuvaa ehtijätki, Viirto varoitti.
- Missä se Tikanpoeka piileksii? Nyt tarvitaan alan miehii. Mänet nuo kaekki nuapurmökit kaekki läp. Se mahtoo Laakso piileksii jonnii vanahanpiijan huaroen välissä.
- Vuan sepä soppiiki. Kukapa se mahtoo kaveriksi?
- Mänköön tuo Kilikki. Naeset ei tee väkinäesijä Tikalle. Ja muistakaa, työ outta töessä, eikä millää seksilomalla. Tuliko se seleväksi, Kumarainen varmisti.
- Selevähän tämä jos mikä. Naesiin ei sua koskee muut kun Kilikki, jos joku on niin ihteesä suuttunu, että Kilikkihi kelepaa.
- No siihenhän tuon suattoo antoo luvannii. Sitä luppoo vuan eu tarvihe vissii koskaa lunastoo.
(jat.)

lauantai 20. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA...94.

OSA.94
- Mittee se vävyhi vötkistellöö. Suatanna lieneekö pystynnä ies suorotouhuihin. Ei pirhana, kyllä pittee mallin muuttuva jos hiäkelloja soetellaan.
Siihen saapui Marttakin ja alkoi torua Mattia:
- Joko tuassii piti alakoo Seppoo nakertelleen. Seppo on niin kunnon nuorimies, että pyssyy viinastahhii erossa. Sen ryökälleet, väkisin juotitta.
-Eipään sitä sua virkakuntoo vastustoo. Se suattoo ollahhii putkan paekka jos alakaa terennellä vastahankaan. Vaen mitä se sannoo tämä komisaari?
- Riippuu asijan huaroesta. Polliisi on kansan palavelija niin seon tappaos kerrallaan. Vuan jos alakoo kovinnii rimpuilla niin pampulla semmosta nykästään, Kumarainen todisti.
- Ettei kuitenkaa naesenhuaroesta?
- Joko taas! Martta kirahti.
Matti alkoi kaadella kuppeihin täyttöä kun Jyrki puulasi sisään. Silmät paurottivat kuin sarkanapit ja suu haokko henkiä kuin kala kuivalla maalla.
- Perkkele pojat...
- Mikäpä se ny Jyrkii riivovvaa? Ookko sinä hukanna putellin, vae antoko äetee rotakalla perseelle, Matti kyseli.
- Eekä ku... Jaska saatana...?
- Eekös se Jaska ou putkassa?
- Mitästä paskoo. Polliisit on vankasti istunna tämän pöyvvän tienoolla. Muut ei pysty vangitteen, Kumarainen valisti ammattilaisen ottein.
- Ei kun meijän pihalla...! Koevussa! Jaska olj tehnä kiikun, Jyrki alkoi jo rauhottua.
- Kiikkumaanko se olj alakanna. Siinäpä se piä selevennee, Pökiö naureksi.
- Sepä oljkii yksnarunen ja suappaat heilu ilimassa. Perkelleen Jaska. Otin Jaskan vastuulleni palopaekalla kun polliisia ei näkösällä! Poristiin kauvvon ja pätettiin alakaa miehiksi, Eekä ies maestella viinoo. Vaen mitä sitä hevosenpaskoo! Se vuan olj uamulla kavonna ja näin lasista kun Jaskan suappaat heilu pihavalon loesteessa...
- No eipään se ennee häeriköe. Ryypitään nämä kahavit ja lähetään sitte kahtommaan josko se hauvvankaevaja saesi tienestii. Eipään tässä oukkaa vielä ruummiita tullunna ku elukoesta. Vuan passaapa se outtee jos se alakasi siitä siunattavvoo siunaantummaan, Kumarainen sanoi ja otti lisää pullaa.
- Elähän Jyrki hättääsi tukehu. Tuuhha kahaville. Mitteenpä se muuten on nuapurilla männy? Outko suanna naesta. Sanovat sinun käövän siellä tientakana pussit tyhyjäämässä. Liekköpä siinä perree? Minnoon sanonna että mahtaa Jyrki olla äeteen jäliltä, Matti jutteli.
(jat.)

perjantai 19. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---93.

OSA.93.
- Eipä taenna olla kovin hyvä viinapiä vävynkokelaalla. Kovin helepostihan tuo tuohon kyrvähti, Viirtokin yhtyi keskusteluun. - Entäs tämä meijän Tikanpoeka. Sehän suattoo olla vielähhii kanttuvei?
- On suakeli mulla kommijaa sakkija allaisina. Mitenpä lienöö vartioentitehtävä tullunna hoijettuu. Suakel tuota Tikkaahi. Eijoo miestä palijo, vuan siltihhii se ehtii tekkeen vahinkuva kahennii iestä, Kumarainen mutisi.
- Täyvelleen muussa mualimassa se Tikanpoeka on ja eipä taija kestee kehua tuon Mörönkää piä. Raetis mies ja sammahti ku saonalyhty ku muutaman ryypyn sae, Kilikki sanoi.
- Vuan kaekkein kommeinta katottavvee se oli suurenherran toelaelut. Oessii ollunna vitejokamera mukana, niin siinä sitä oesikkii ollunna aeneistuva, vaekka koko illan elokuvvaan, Pökiö härnäsi.
- Pökijö hilijjoo. Eipä mennä yksityiskohtiin. Ny joka mies terhakoetuu ja heittee turhat höpinät poekkee. Tokihan kusella häätyy käyvvä. Missähän se isäntä? Uamukahavet pittee suaha, jotta suahaan homma pyöriin. Käyvvään vilikasemassa palopaekalla onko siellä mittee tehtävvee.
- Huomenta vuan kaekki. Johan tiällä virkavalta alakaa nostee karvapiätä pystöön. Mikäpähän tuo lienee olotila? Matti tuli sisälle ja kyseli aamun tilannetta.
- Eipähän tässä maha olla kehun varroo. Vuan sen verran pittee vielä vaevata talonväkkee että kahavit juotassiin. Pistetään sitte isoraha maksammaan. Evustuskulluihin rytkästään. Passooko sellanen pelj? Kumarainen kyseli.
- Voe tokkiisa! Kahavit ketettään ja äkäset. Se piä seleviytyy ja kankkunen kaekkovvaa poes tieltään. Vuan mun pittee tuo nuorparj herättee navatalle. Jospa se vävyhii on piässynnä pahimmasta.
- Seppo ottihi kuin miehet, Vierto sanoi.
- Joopase joo, ottihan se, vuan kestikö ku miehet? Suatana olj niin pehemmiiijää poekoo.
- Kyllä se siinä luonto kasvovvaa, appiukon koulussa. Aenahhii on jämerä opettaja. Sei isännällä palijo jalaka horijahtanu. Mitä ny pikkusen pani laolammaan. Vuan eiköpä tuo se liene tarkotussii? Viirto sanoi.
---
Kukin omaa viinan kestävyyttä kehuskellen poliisit odotteli kahvin joutumista. Seppo oli korvat luimussa sännännyt navettaan Salmen kintereillä. Appiukon tekele vielä manasi lisää vauhtia huutelemalla perään:
(jat.)'

torstai 18. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---92.

OSA.92.
Aamu valkeni pakkasyön jälkeen kylmänkirkkaana. Naapurin rakennukset höyrysivät pakkasilmaan palamiskaasuja, liekkejä ei enää näkynyt. Muutama mies kierteli raunioiden vaiheilla vartiossa. Oletettavasti pahin oli voitettu koska paloautot olivat poistuneet paikalta.
Turakaisen Matti tuli tupaan kamaristaan. Tukka sotkuisena ja silmät sikkaraisena hän katseli lattialla kuorsaavia poliiseja.
Pökiö, joka oli pysytellyt melkein tyystin erillään tippahommista nousi myös istualleen. Katseli virkaveljiään ja pudisteli päätään.
- Voe kuitennii. Lieneeköhän kukkaa ollunna polliisia vaella? Näöttee että tämä porukka on eksynnä lavijalle tielle.
- Sepä onnii kommiaa porskutella levijää tietä. Ei lipsaha ojjaan vaekka pikkasen horijahtaa. Kun on reilu meininki ja holija luonne, niin jopa seon heleppuva tuo elämäsä ellee. Vuan lieneekö tuota jiänny ollenkaa aenetta. Niihän tuo tuntuu suuta kuivaavan, Matti sanoi ja tallusteli pöydän ääreen. -
- Elä se mitä sano. Teällähän onnii komijahhii lasillinen. Ottooko se polliisi?
- Eiköpä nuo polliisin ottelut ou oteltu. Pitteehän tähän jotahhii järijestystä suaha. Pimmeehän tuo on ulukona vielä. Vuan saeskoon tuota talosta ostoo vielä kahavvii. Maksoo rytkäötettään sitte kerta ryssäöksellä. Valtijon piikkiinhän tuo männöö, vuan pitteehän niihen muihennii osallistuu muan turvallisuuven takkuuseen. Kuhhii kykysä mukkoo.
- Johan tok, turraotettaan kahavvii. Eipään se muuten lähe kone käöntiin. Vuan nurkan takana pittee ensin, Matti sanoi ja nakkasi lasista aineet suihinsa.
Kumarainenkin nosti päätään tuskaisin ilmein.
- Mikä lienöö mua ja millä tiällä maksettaan. Mitteepä sitä eilen liennöö sattunna ja missä se Pökiö on?
- Kah, tässähan minä herra suuriherra. Mitteepä tuo lienöö elämä vaella. Nuinhan siinä aena käöp ku ei ossoo viinoo käättee. Minulla ei oo tuskanpaekkoo ja entinen muistihhii on kirkas ja vijaton kuin vauvan pylly.
- Voe suakel! Miksi minä oun tuassii sortunna. Sen tauttako minä oun Pökijö sinulle sanonna, että pijät jonniinmoesta kontrollii.
- Tuassiinko ne laalut onnii katumuksenpallaatija. Eilen illalla hoellattiin vallankummousta. Tämmösen halavan polliisin neuvot jäekii kaekilta notteeraamatta. Talon isäntä tietennii tiesi hyvinnii rajasa. Vuan pahulaenen ilikeösillään juotti polliisit hutikkaan. Mitteehän tuolla lienee ollunna mielessä. Vävysähhii uupu tuohon lattijalle. Taes äkki poijalla panna. Muutapa ei taenna pystyä panemmaan koko yönä, Pökiö selitti.
(jat.)

keskiviikko 17. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---91.

OSA.91.
Seppo raotteli silmiään kuullessaan Salmen äänen. Matti meni halaileen Marttaa ja taisipa kopeloidakin:
- Uo siinä vieraehen aekana. Mitä nuo polliisittii uattelloo?
- Etkö sie vieläkkää tiijä mitä mies uattelloo. Semmosta karvasta ja kostijjaa. Suat olla hyvinnii varma. Outko sie suohullaan jos käötässiin namuttelemassa, Matti hoilasi juopuneen rohkeudella.
- Olokaa ny immeisiksi. Menkää kutemmaan jos mänettä, vuan tarviiko sitä kaekille kuuluttoo, Salme sanoi äreästi ja meni Seppoa herättelemään.
- Sepä suattoo ollahhii yljpiäsemätön hommeli. Sepä suattoo Sepolla olla vilimi poekki kotvo aekkoo, Viirto selitti.
- Isäkö se juotti Sepon nuin tiijottommaan tillaan. Helekutti kun se juottoo joka kokellaan. Mitä se sillähhii meinottellee.
- Sehän on vanaha tottuus. Mitense mennee? Vino veritas tae jottae: Tottuus viinissä. Se meinovvaa Matti testata millaenen mies seon vävyksi pyrkimässä, Kumarainen oli tietävinään.
- Olokoot vinot tae viärät, niin nyt tämä sankar pittee suaha tolokulleen. Suatana retkottee ku kuolleeksi kiitetty, Salme sanoi.
Pökiö ja Kilikki tarttuvat Seppoa käsistä ja nostivat ylös taluttaen miehen Salmen kamariin. Sinne jäivät molemmat.
Pökiö joka oli lähes selvä, katseli virkaveljiään ja puhkesi puhummaan:
- Voehan suatana! Virka-aeka ja polliisit ympäripäessään. Kommiaa on kahtuva kun suuri herrahhii on unohtanna täyvvelleen polliisin velevollisuuvet ja siännöt, Pökiö saarnasi.
- Elä lyö lyötyä. Suatana kun olj niin mavullaan. Ei sitte levitellä juttuva tämän luajemmalle. Ei käö kiistämminen, että rikottu on kaekkija siäntöjä. Vuan ny koko porukka pistetään lattijalle pötkölleen. Uamulla sitte selevitellään talonväen kanssa mitä polle on aetoo kuatanna, Kumarainen sanoi ja könysi lattialla kontillaan.
- Elähän sinä suur piällikkö ala nukkuun, ennenkun käöt kusella. Männöö vielä vesvahingon puolelle. Sitte sinä uottii tojella kusessa, Pökiö viisasteli.
Koko poliisilauma poistui pihalle. Tikkakin oli imaisut pettymykseen miehenlailla. Pienoiseen mieheen oli aine vastannut hyvin ja seinästä tukea etsien Tikka meni viimeiseksi ulos.
(jat.)

tiistai 16. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA...90.

OSA.90.
- Antakkee pojalle viinnoo. Pontikka kyllä herättee vaekka kuolleista. Onko se Tikka ottanna tänä iltana yhtee? Kumarainen kysyi. Hänen humala oli säikähdyksen myötä huomattavasti laimentunut.
- Eipään noeta ou ollunna tarijoojii. Ehän mie sinne lähtennä viinoo vonkoomaan, vuan pilluu. En suanna kumpaakaa. Saen vaen luuvitosta. Suatanna kun se äijä linttasi nokkaan niin tulj verta ku härijän kurkusta. Vuan eiköön tuo asetu ku on oekijat liäkkeet.
- Joo, pilluu mei tiällä voija tarijota. Vuan pontikkoo on ja äkästä onnii. Otahan tuosta alakkuun , että suat syvämmen lyönnit kohilleen, Matti sanoi ja tyrkytti puolillaan olevaa putellia.
- Voe suatanna, tätä tämä elämä olj vaella. Tuntoo kun alako elämä palata jäsenniin. Pilihi meinovvaa innostuva vielä vaekka tilanne on melekolaella ohi.
- Tuo se onnii miehen puhetta. Vävy suatanna vaen tuossa kuorsovvaa. Taespa ollannii heikompi mies kun minä luulinkaa. Ei kestännä litrookaa pontikkoo. Tuosta Tikasta minä alannii hommoomaan itelleni vävvyy. Suatanna polliisi omasta takkoo. Eipä tarvihe polliisija kuhtuva jos sattuu pistämmään ranttaliksi, Matti sanoi ja nousi jalolleen. Pyörähti lattijalla muutaman piruetin ja suusta kuului:
- Tilulii, tilulaa, kohta tässä naija saa.
- Vieläkö se Matilla ottannee etteen. Ikkee jo sentään, Kilikki epäili.
- Poeka perkele! Tohikko lähtijä viivalle. Ei kuule ruiki villolle, eikä kunto lopu kesken. Tohikko sinä.
- Antaapa ny olla. Eipä tässä maha olla viivoo tarijolla. Vuan viinoo on. Otahan Matti tässä onnii meleko sopivasti, niin suahaan vaehettaa putellii. Vaen Pökiön perkiisi taes eksyy pimmeöteen. Se Pökijön rehevana ku ei oekein ossoo kulukee muuten ku kirkkaessa valloessa. Kumaraenen! Miäräätkö sinä ehtimmään sitä Pökijjöö?
- Voe suatanna, Pökijö onnii sellanen mies että siitä se ei polliisi parane. Se vaekka nuoloo esmiehen perssiinni. Se kyllä tietee palata ku esmies sormijjaan napsaottee, Kumarainen sanoi ja napsautti sormiaan, että koko tupa meni hiljaiseksi.
Juuri silloin aukeni tuvan ovi ja Martta ja Salme, Pökiö vanavedessä tulivat sisälle. Pökiö meni esimiehen luo ja napsautti asennon:
- Herra suuri herra. Tehtävä suoritettu. Autettu naisia lehmienhoidossa ja muutenkin valtakunnassa kaikki hyvin.
- Hyvin tehty poikani. Otahan häppää palkkioksi, Kumarainen sanoi ja ojensi pullon Pökiölle.
(jat.)

maanantai 15. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA...89.

OSA.89.
- Kah! Sehän on tiällä tämä pinko-Kumaraenennii ja niin suatanan päessään. Misteepä se lienöö suanna pontikkata. Sehän on laetonta viinoo, Mörö sanoi. - Nii ja eiköön tuo vielä virantoemituksessa ou alakanna viinan kansa läträämmään.
- Suu poekki ku mulhe puhut, Kumarainen äsähti. - Sei kuulukkaa vitunkarvan vertoo Mörölle millon minä juon ja mitä. Mörö ilimottaotuu piällikön kanslijassa huomenuamulla kello kaheksan.
- Ilimottaotuu joka ilimottaotuu, Mörö sanoi ja ryyppäsi pahoin vajunneesta pullosta pitkän ryypyn.
- Mishää se Pökiö liennöö. Suatana pittee kirijata muistiin Mörön ylimielisyys ja vittuilu. Se suattoo käyvännii melekolaella viran piälle, Kumarainen sanoi.
- Itehhän sinä sen passitit pimijään yöhön tuota Mörröö ehtimmään. Suattoo sehhii eksyvä naessiin? Viirto sanoi.
- Tietennii se män naemmaan. Tämä vävykokelas se vuan nuokkuu. Salme puutteessa äöskii ja tämä vuan kuorsoo. Eipä palijo hyvältä näätä! Mittee sinä oekkeen siinä värkkäöt, Matti tönäisi Seppoa. Se oli Sepon tasapainolle liikaa ja mies suistui suoraan päistikkaa lattialle.
- No jo onnii keheno vävyntekele. Se mahtoo tuuli puhaltoo tuollaeset miehet mennessään.
Seppo ei kuullut appi-ukon arvailuita vain kuorsasi, että pirtti tärisi.
Silloin alkoi porstuassa kuulumaan kiroilua ja möykettä. Oven takaa kuului romahdus, niinkuin jokin olisi kaatunut. Tuokion kuluttua kuului vaimeasti:
- Aottakkee helevetissä. Ver loppuu aevan äkkijä.
Viirto joka oli ottanut viinaa vain muutaman ryypyn hyppäsi ylös ja huudahti:
- Tikanpoika perkele. Mitä ihimettä sille lienöö sattunna. Ny kaekki nopijjaan appuun,
Viirto sanoi ja riensi aukasemaan ovea. Kilikki kiirehti horjahtellen perässä.
- Mittee suatannoo? Kilikki kiljaisi. - Mies on verissään ku lahattava sika. Voe kuitennii! Kuka tämmösen tek?
- Suakel kun mie uinnii suoraan rysän perälle. Sen huoran äijä olj suuri ku höyrmassiina. Se kun vetasi niin taju olj kankaalla eka luakista. Pihalle oljvat nakanneet. Sitä vaelle että en kyrvähtännä matkalle.
(jat.)

sunnuntai 14. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---88.

OSA.88.
Mörö oli viipynyt reissullaan ällistyttävän pitkään. Eihän matkaa ollut kuin muutama kilometri.
- Viirto, ookko shinä ottanna? Vhitthuunko se Mörön perkhele mäni? Pitäskö sinun lähtiä sitä ehtimmään? Shaatana khummia allaesija. Männään aena oman piän mukkaan.
- Sepä on Mörö eksynnä pimijässä. Tae tehnä Tikanpojan tavalla.
- Pökkiö hse on varma mies. Mäne shinä kahtommaan mihin ne miehet on kavonneet.
- Kah, suatampa minä lähteekki ku iso herra miäree. Pitteekö ne hyvinnii äkkijä suaha kassaan? Voevathan ne olla meleko ehtimisessä. Ja pimijäähi on ku persijeessä Jouluna. Eehän se palijo innosta. Vuan se tuon suuren herran sana seon meikäläesen laki.
- Pökijö se onhii oekija polliisi. Se ossaa pitkällä kielellä nuolla esmiehen persettä, Kilikki sanoi.
- Ka eipään sitä muuton piäse esmiehen suosijjoon, Pökiö naureksi ja lähti ulos.
- Sepä suattohhii unneota tältä vävymieheltä perusteellisesti se hätä morsmaekusta. Suatana mies vuan nyökkii siinä ku Suppusen leski kun äijäsä ehotti namutteluja. Terästy hyvä mies. Sei muuvan litra pontikkoo sua miestä lannistoo. Perkele, suoro kourassa vaen ehtimmään naesta. Minnen taija noen velttuva miestä vävyksi huolijakkaa, Matti vatuloi.
- Appiukko perkele! Pijäppä se sontaluukkus pienemmällä, eli se tukittaan. Tässon semmonen poeke jolle ei vittuilla. Jämtti on nii!
- Nono vellukset! Eipään aleta riitoo huastammaan. Otetaan pikku napanterit nii näöttee mualima tuassii kokolaella mukavalta. Passooko semmonen ehotus? Kumarainen sovitteli.
- Enpää tuota nielisi tuon appiukon vittuilluuj jos ei oesi näen palijo poliisija paekalla. Se pittee kunnijoettoo esvaltoo nöyrästi. Sille, sanoi Seppo ja nosti lasiaan.
Silloin alkoi eteisestä kuulua kolinaa ja sankkaa kiroilua. Ääni oli Mörön ääni:
- Suatana kuka helevetissä on varastanna ovesta rivan. Tulukkee aokommaan, muuten potkasen koko töllin kummoon.
- Helevetti seon Mörö! Seon kitanna ihtesä humalaan. Sehän on ollunna aevan vesjpoeka. Mittee sille on käönnä, Kilikki ihmetteli ja meni aukasemaan ovia.
- Perkele! Minä se mahan ollakkii kuningas. Nöyrät palavelijat aokoo ovettii. Oon minä vuan tavallista parempi, Mörö kehuskeli.
- Suatanha Mörhö! Nyt esmiehen puhutheluun ja justhiinsa. Misthä kosthaapeli on suanna viinoo ja kuka on antanna luvan ryypätä työaekana, Kumarainen tulistui ja katsoi Möröä tiukalla ilmeellä.
(jat.)

lauantai 13. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---87.

OSA.87.
- Kaajetaan suurimmalle Herralle ensin. Jos kuolloo, niin piäsee pienellä tappiolla. Pistähän kuksa alle, Matti oli vedossa.
- Top tykkänään. Ensin vaen vähäsen. Otappa Pökijö ja maesta.
- Esmiespä se männöö eiltäpäen, Pökiö naurahti.
- No, perhana. Korijatkaa ruumis poekkee, jos siäret oekijjaa. Hölökynkölökyn seon menuva nyt, Kumarainen sanoi ja keikautti kuksan pohjille.
- Oliko kun linnunmaetuva? Matti uteli.
- Ihan on tolokkuva aenetta. Pikkusen vinkee jäläkimaku.
- Joo, tietennii, kun on tislattu ihimispaskasta, Matti leikkijä laski.
- Jo minä uattellinnii, kun tuoksahti sille itelleen, Kumarainen nauroi. - Hällä vällijä mistä on tehty kuhan männöö piähän ku kakilakki. Kerrannnii suap rentoutusta. Siellä kaapuntissa ku ei tohi. Siellä kaeken mualiman muorit vahtaa ja kantelloo suurille herroelle. Ja suuret herrat ne onnii kaohijan vihasija.
- Kylläpä sitä suap pelijätä tätä meijännii isuva herraa. Suatanna kun männöö kusettii housuun kun se karijassee. Tietennii selevin päen...
- Pökkiö hilijjoo. Sittä vasta suat puhhuu kun sulta kysyttään. Vuan kuajahhan isäntä lissee sitä ihimisjäläkee. Varmaan naesen läp männy ku on niin makossaa.
- Nämäpä toeset polliisit ei vissiin tohi ponuva ottoo? Koura vuan kuksan piällä. Oekijjaa varovaesuuttahan seon. En minäkää ite ota sitä. Tarijuvan vaen vittumaesille vieraille.
- Pökijö alahan maestoo ku esmies käsköö. Suatana seon putkareissu, jos ei peräti urannii loppu. Minä en kauvvaa kahtele niskottelevvii alammaesii, Kumarainen tolkutti.
- Pökijö pistä silimät kiini ja uattele, että out naesen tavaran iärellä. Hyvältä se maestuu ja tuoksahtoo samalta, Viirto yllytti.
- Eipä tässä muu aota. Pittee ottoo kun esmies käsköö. Ei kae tuo uutta reikee tie?
Pökiö kallisti lasiaan ja imasi pitkänkin ryypyn. Sitten makusteli, että kieli läsähteli. Otti jo toisenkin ryypyn:
- No, helevetti. Parempatahan tämä on ku valtijon viina. Niin on kirkastakkii ku lähevesj. Ottakkee poijat ku esjmies käsköö. Huomen uamuna se tuas kieltee.
Seppo oli istunut tuolillaan hiljaa. Toisinaan ottaen lasistaan ryyppyjä. Appiukko ei antanut lasin juuri vajeta.
Viinassa se on totuus miehestä, Matti aatteli. Seppo oli kai tyystin unohtanut Salmen koska ei sen kummemmin enää hätäillyt. Toinen kierros pontikkaa kelpasi jo hyvin. Matti itse otti säästeliäästi, mutta Kumarainen imi kuin pesusieni.
(jat.)

perjantai 12. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA...86

OSA.86.
- No, ei ou Jaskan assiit rapijasti. Siellä se hulluna riehu kun mänin. Käsrauvvat se ol jotenkii smirkkelillä suannu katkottuu. Sitäpä ei tiennä mittee olj tuohannu. Vae aevanko tahallaan rytkäötti sen kalustorakennuksen tulleen.
Siitä hullu vissiinni innostu ja sytytti muuttii rakennukset.
- Voe kamalaaa. Oljko se telonna ihtijjään.
- Vertahan tuolla käsistä tulj ja nuama olj ajetuksissa. Kymmenen miestä piti olla , että suatiin talttummaan. Eikä paekalla ollunna yhtää polliisii. Tiällä pullon ympärillä sittäe enempi, Seppo heitti.
- Eipä tuonne kukkaa hällyyttännä. Se pittee polliisi kuhtuu paekalle, vasta sitte kun rikos on sattunna.
- Mihimpähän ne sen hupelon ruahasivat? eekae ne sitä vappaoteen piästännä?
- Pakkopaijanhan ne sille piälle vetasi. Outtanevakko paekalle ny polliisia. Sepähän eijoo ennee minun huoli. Vuan onko kukkaa nähnä Jyrkii? Ettei se ou napanna Salmee?
- Elä helevetissä hullujas uattele, Matti sanoi. - Minnen uskokkaa että se muista välittee kun sinusta. Mäne vuan sinne navettaan. Siellä se Martan kansa lypsee meiän lehemmii.
- Oesikkoo tuo sittä niin?
- Jyrkihän, se pien poijanretale, näätti hulluna humalassa heiluvan siellä utelijaehen joukossa tuljpalopaekalla, Pökiö tiesi.
- No sittehän tässä ei hättee. Kuatakeehan mullehhii lissee. Kovinhan tuo mukavalle tuntuu.
- Tämäpä alakaa loppummaan! Mihin pirkulleeseen se Mörö lie eksynnä? Kyllä se pittee paekkasa se vanaha sanonta: Pane paska asijalle, mene ite perrään, Kumarainen huolehti.
- Eehän viina talosesta talosta piäse loppumaan. Outtaattehan kun minä kiännähän tuolla porstuvassa.
- Sitäkö onnii niinnii lähellä. Taessii eksyy Mörö naesiin, kun ei ala pallaella, Kilikki sanoi.
- Viina ei lopu jos vähenee, Matti palasi ja heilutti pontikkapulloa kädessä.
- Vaen tämähän on pontikkaa. Kiellettyvä aenetta.
- Voe persana! En hoksannukkaa että polliiseille meinovan tarijota. Meinovvaako se Kumarainen toemittoo meikäläesen putkaan?
- Maestellaan ensin. Jos on sikunaa, niin iliman muuta putkaan. Vaen jos on siejettävvee niin käököön armo oekeuvesta.
(jat.)

torstai 11. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA--85.

OSA.85.
- Pökijö. mitteepä sinä huastot siitä putellista? Kumarainen kysyi.
- Joo oessiihan siellä Montejon etupenkin alla korkkaamaton. Kukapa sen ruahtii lähtä noutamaan? Minulla on niin mavullaan, että ei malta välliin jättee.
- Minä suatan noutoo. Tuo viina ku on viisasten juomoo, niin sei oekeen mulle passoo, hiljainen Mörö sanoi.
- Joo sehän tuo passoohi hyvinnii hyvästi. Alahan männä reissuun, vuan älä säre putellii, äläkä eksy joron jälille, jo punakkana hääräävä Kumarainen sanoi.
- Vuan ohan tässä vielä aenetta, Kilikki sanoi.
- Joo eihän se viina lopu juomalla. Aena sitä uutta siunaantuu. Vuan mitempä seon pojat?
Suapko se polliisi pilluu?
- Eipä sitä passoo riskeerata. Polliisilla pittee olla pijätyskykkyy. Jos sitä kovin alakoo veivvaamaan naesten kansa, niin käpälälaotaan jootuu.
- Vuan sehän voe olla niinnii. Mulla ei ukkomiehenä ou mittee kiusanpaekoo ees. Vuan tuolla Pökijöllä se mahtoo ollannii tuskanpaekka.Mahtaa tuo ulukomuoto karkottee naeset meleko ettäälle.
- Mittee se Suur Herra hölöpöttee. Kumaraesen rouva onnii antavaesta sorttii. Eiköön seo maeninna?
- Heh, olematon rouva. Ehän seo ku leipäsus. Paenele poekkee jos siltä luulet lohkijavan. Eijoo kielletty suuria uattelemasta.
Silloin rämähti Turakaisen ovi. Seppo syöksyi sisälle. Silmät seisoi päässä ja pää pyöri katellen Turakaisen tuvan joka nurkan.
- Missee se Salme on? Se jäe Niemen navettaan kun lähin tuljpalloon. Nyt mänin niin immeistä ei missää. Uattelin jotta seon tänne hyökännä.
- Eipään tiällä ou näkynnä. Raohotuhan ja tuu ottaan ryyppy. Martta sinne läks, varmaanni männeet meijän navettaan, Matti raohotti.
- En tiijä! Eipä tuolla valoja näkynnä. Jos vaekka on männy Jyrkin kanssa kutteotuun?
- Ja höpsistä. Kuka naenen sennii riukulan kaa kutteotuu kun on oekijjaa miestähhii tarijolla. Heitä helekattiin joutavoenti.
- Oeskoon tuo nuin? Pittee lähtee kahtoon navettaan onko se siellä.
- Ota etes ryyppy, niin helepottoo.
- Pittee ottoo. Alako tuolla tuljpalossa suuta kuivaan.
- No, mitempä tuljpalo paekalla? Suako ne mittee pelastettuu. Entäpä Jaska? Onko näkynnä?
(jat.)

keskiviikko 10. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA...84.

OSA.84.
- Tuota, ounan minä niitä rimpulamissii. Vuan en noen ihanan rehevvee. Ihan täs meinovvaa järk seisoo.
- Kuhan ny muukii? Kaino heitti
Se sae Tikan poes kipsistä. Turha kaenostella. Saalis oli varma.
- Vuan missäs siun lottomiljonääri äetees on ja issäes.
- Paskat! Olleet jo montussa vuosii. Yksinpä tässä elelen ja riettaeta ajattelen.
(Jutut alkaakin mennä niin intiimipuolelle että jätämme Tikan ja Kainon rauhassa kuteutumaan. Ehkä Tikka sattuu tauluun , ehkä ei, mutta se ei ole meidän murhe. Palatkaamme siis Turakaiseen, onko Pökiö ja Kumarainen päässeet kahvin makuun.)
***
Turakaisen kahvipöyvässä oli ilo ylimmillään. Martta keitti lisää kahvia ja Matti hauskutti poliiseja. Olipa Matilla löytynyt terävämpää kermaakin poliisien kahvin höysteeksi.
- Vuan misseepä se liennöö Salme ja Seppo, Martta alkoi kaipailemaan.
- Seppohan se taes männä sinne tuljpalloon sieltä peltojen kautta suoraan. Salme lienee jiännä sinne Niemen navattaan. Missäpä se liennöö Laakson isäntähhii? Kumarainen selosti.
- Voe eikae se Salme raokka ou yksin jiännä outoon navettaan. Omattii lehemät on hoetamata. Tämä alakaa mennä kyllä aevan sekasi tämä homma, Martta julisti.
- Kylläpä nuo aekaset immeiset huolehtiit itestään ja toesistaan. Ei tuonne tarvihte sun änkeötyä, Matti julisti.
- Sinä sitä et ossoo huolta kantoo mistee. Piä laoloo ja perse on jiässä. Minä aenahi lähen kahtommaan pärijjääkö se tyttö siellä ouvossa navetassa.
- Sen kun mänet. Mitä nuita reissujjaan kaekille kuuluttoo? Kyllä me poijat pärijättään iliman vahtimistahhii.
- Rouva ei sittä mäne suoraan. Tien kaotti pittee kiertee. Se suattoo savukuasut männä henkeen ja suattoo vaekka pökertyy, Kumarainen sanoi.
- Pitteepä muistoo. Se onnii mukavata kun virkavalta huolehtii.
- Vuan nyt me poijat otetaanhi koko persijjeen voemalla. Eijoo hameväkkee suapuvilla. Par putellii on siästynnä jemmaan. Suapiko sillä jalakoja ies tutisemmaan?
- Montahan meitä onnii miestä. Eipään tuosta perskännii taija revetä. Vuan mitäpä tässä. Hölökynkölökyn! Viirto sanoi.
(jat.)

tiistai 9. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA...83.

OSA.83.
- Mitteepä se polliisikkaa muuta voe kun siirtyy seoraavalle ovelle jos ei sisseen piäse. Vuan eipä tuossa saranat niin mahottomasti kulu vaekka pikkusen ravottee?
Sisäpuolella kuului hiljaista supatusta, sitten kuului taas oven läpi.
- Vuan kun tuolla emännällä on melekosen kevy tuo yöasu, onko se polliisi kuinka älijä naesiin.
- En laesinkaa. Virka-asijoessa sitä tytärtä tavottelen.
- No jos minä sitte aakasen. Mutta vuan tunnistuksen verran. Yökylymä ruapassoo, niin tullee kuolemantaoti.
Sitten kuului avaimenkierätys lukossa ja ovesta kurkisti lihava harmaatukkainen nainen joka hampaattomalla suulla hymyili Tikalle.
- Joo eijoo tämä. Anteeksi kun häirihtin unianne. Hyvvee yötä!
Tikka oli äimänkäkenä. Nainen oli onnistunut huijaamaan täydellisesti. - Vae lottomiljonäärin tytär. Suatto ollannii ite hulluinhuoneelta karannu.
Tikka meinasi jo kääntyä kävelemään kohti Turakaista, mutta päätti sitten käydä vielä kolmannessa talossa joka oli pienenmatkan päässä.
- Teällä on polliisi! Tikka taas huuteli kun koputuksen jälkeen nuorekas naisääni kyseli kuka koputtelee. - Jälestän sellasta ihanata naesta jonka tuolla tuljpalo paekalla tapasin.
- Eepää teällä ou ihannii näkyny! Tämmönen vuan tavallisen levvee läskperse, naisen tuttu ääni vastasi.
- Kylläpä minä iänestähhii jo piättelen, että viimmennii satun oekeelle ovelle. On ollunna vanahhaa muorii ja höperröö ukonkalstoo, vuan viimmennii sattu tääsosuma.
- Mittee se polliisi huastoo tääsosumasta? Eipään myö ou vielä kokkeiltu sattuuko ies seuvvulle, nainen nauraa kihersi.
- Aaakasetko sie oven? Vuan pitteekö turvaotuu polliisivaltuuksiin?
- Pitänneekö tuo aakasta, kun polliisin vastustaminenhan onnii rikos. Suattoo joutuu linnaan pölliisin vastustamisesta.
Kaino aukaisi ovea hitaasti ja kuin härnätäkseen Tikkaa. Kohta näkyi naisen naurava naama ja koko nainenkin.
Tikka jäykistyi puhumattomaksi. Nainen pitkä tukka valtoimenaan ja vain kevyt oloasu verhonaan näkyi ovi aukossa.
- No mitä se älijähti siihen kahtommaan. Ekkö ou ennen naesta nähnä?
(jat.)

maanantai 8. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---82.

OSA.82.
- Vuan niitä vekkuleita tässä kaepaeltiin. Mihin neon huvenneet Viirto, Mörö ja Kilikki. Eekae ne kaapuntiin? Kumarainen sanoi.
- Ei tietenkää. Tuonnehan ne män ryystään Turakaeseen kahavija, se isäntä onnii Kilikin vanahoja tuttavvii. Luulivat jottei heitä ou palomieheksi koolutettu.
- Vuan suakel. Mäne sinä Tikka sen kolopuusi luokse. Me lähetäänni Pökijön kansa myös metästään kupposta. Tosijaanni mehän ollaan polliisia, turvataan kansa rosvoelta eikä tulelta.
- Joo minä suatannii viivähtee muutaman päevän tyttöessä. Vuan tulukkee hakkeen jos alakee näöttee ettettä iliman pärijee.
- Suattoo olla että lipsahtoo muuvan vuos. Sitte ku aletaan eläkepapereita ettii, niin suatetaan huomata Tikan puuttuvan.
- Sepä selevä. Elekeä hukkua kahavikuppiin, Tikka sanoi ja lähti menemään tien yli naapuriin.
***
Tikka saapui pienoisen talon pihalle ja kopisteli oveen.
- Kuka suatana siellä keskellä yötä häerihtee immeisten raohoo, kuului sisältä äreä miehen ääni.
- Tiällä on polliisi. Aokivvaako se ovi vaen pitteekö tehä sama ku nuapurissa?
- Kah tokhan se aokasta pittee ku polliisi, kuului sissittelevä naisen ääni.
- Vittuvako se yöllä tänne änkee, tuntui mies sanovan naiselle.
- Vuan minnoon ollunna aevan laenkuulijaenen. Eekae minua syytetä tuosta tuljpalosta? Minnen ou käännä edes toesellapuolen tietä viikkokaosiin, mies jatkoi huutelua oven lävitse.
- Ei siitä oukkaa kysymys Kaenoo kyselen, teijän tyvärtä.
- Meilläpä ku eijoo mittää tyttäriä. Ei ou ikkää ollukkaa.
- Vastapa oltiinni tuolla nuapurin tuljpalossa. Sellaenen rehevämuotonen tytär. Olj niin silimmäänkäöpä.
- Ettäkö rehevä? Oliko se tuo meijän muori? Sillon tosin levvee peräpiä ja runsaat ryntäät. Mitteepä se polliisi semmosella?
- Aakaskeee, niin sittehän tuo nähhään, oljko äetee vae tytär. Minusta sen nuama kyllä näätti silijältä ja nuorelta.
- No, mittee se polliisi tek siellä nuapurissa ku eivät ovija aakasseet? Eipä seo pakko aokasta kaekille reissaajille.
(jat.)

sunnuntai 7. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA...81.

OSA.81.
- Kuhan tässä katellaan. Niihän tuo kuumasti loemottee tuo roehu, vaekka monta aotoo yrittee ruutata vettä sekkaan. Käöhhän Pökiö hae tuo Tikanpoeka tuolta turvaan ennenku tuo mummo vie siltä poekuuven, Kumarainen suhahti Pökiön korvaan.
- Tikanpoeka tuu poekkeen. Suurella herralla on sulle asiaa.
- Vuan ku eipä tästä oekeeen malttasi lähtee pomoloehen haakuttavaksi. Vuan lähekkö sinä Kaeno minun henkvartijaksi. Seon tuo meijän pomo niin verenhimonen ja häijy.
- Enpä maha lähtee. Suattoo pijättee ja joutuu leivättömän pöyvän iäreen. Näen tuhti tytär ei ileman rieskoo pärijee.
- Meijän pomolla onnii kyllä olematon pijätyskyky. Että turhampa taotta sie pelekeet.
- Neon polliisit kovvii pamputtaan, siksikkii mie polliisia pelekeen.
- Pakkokae sen mäntävä. Törmäellään jossaki? Anna vaekka kännynumerosi?
- Suatampa antoo, jos tuut hakkoomaan. Mie asun tuossa toesella puolen tietä olevassa mökissä. Mullon vaen mahottomat vanahemmat. Äetee on lomalla hulluinhuoneelta ja iskä karannu vankilasta. Tappaasit hyökiim toesesa, piäsis perintörahoja tuhuloomaan. Niitonki palijo. Äetee voetti lotossa kaksi milijoonoo. Hullulla on hullun tuuri.
- Tiijä vaekka tulenki! Sullon niin romakat puhheet, niin neon varmasti totta.
- Minnen osova valehella. Äetee sano aena, että valehella ei saa. Köyhännii lapsella pittee olla yksi rikkaos, rehellisyys.
Tikka tuli Kumaraisen luokse ja sanoi:
- Mikä tiällä ny mättee? Suakel ku olj niin rehevä hoeto, että siinä sitä oesikkii ollunna Tikanpojalle nakuttamista.
- Eipään tuo mihinkää haehu noen rehevä immeinen. Hukuthan sie poekeparka sen jalakovälliin.
- Eipään tuolla vällii, samanmoesesta sitton tullu tänne riähkässeen elonpolokkuu. Somahan tuo oesi suaha sama toesinpäen
- Outhan sie niistä ajjoesta pikkusen vöyrtynnä. Suattassii siinä olla välijähhii värkki lujilla jos Tikka sinne piä eillä tunkee, Pökiö arveli.
(jat.)

lauantai 6. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---80.

OSA.80.
- Kyllä sinä aevan käöttökeleponen vielä out, suatassiin sulle vuan jostahhii uus piä. Alahhan nousta niin lähetään marssimmaan palopaekalle. Montejossa pensat pihalla. Sillä ei homma kuonnu kohilleen.
- Vuan jospa se pyssymies ampuu?
- Mitempä se meijät näkköö pimijässä
Varoen Pökiö nousi seisaalleen. Poimi poliisin koppalakin päähänsä sekä puisteli pahimmat hiekat vaatteistaan.
- Eipään tuossa kuinkaan... Suatto siinä tulla saan metrin uus Suomen ennätys, kun piställin tuossa Datsunin perässä.
- Joo ja se mualiin syöksy olikii komijaa katottavvee. No alahan tulla, ettet eksy.
- Tuunhan mie kun vuan suuri polliisipiällikkö ei hättäellä.
***
Paloautoja saapui palopaikalle monesta suunnasta. Hälyvalot vilkkui rauhattomana joka puolella. Tumma syysilta oli kuin ilotulitus, kun navetan liekit nousivat palon kiihtyessä yhä korkeammalle.
Kumarainen puuskutti, pienoisen ylipainonsa johdosta, kun poliisit jalkaisin kiirehtivät palopaikalle. Pökiö kävellä lompsi aivan kuin joutessaan, siinä rinnalla.
- Näöttääpä olevannii siinä mallissa että parempi oes kohennella tulta, ku sammuttoo. Tuotahan ei kyllä pelasta ennee mikkää. Misseehän ne meiän miehet lusmuillee?
- Suattanneet puulaottee jo kaapuntiin.
- Ei tottaste näö maijjaa missää. Suatanna kun männään ku lammaslaoma oman piän jäläkeen. Vuan eikö helevetti ou se nuapurin isäntä tuolla reohaamassa. Tämähän se vasta näättee olevannii kumma elävä. Pitteeköhän meijän männä se pijättään.
- Mitteepä tuosta turhii huollii ottoo. Eipä silloo ennee viinoo. Olj sillä aotossa täös putelli, vuan minä evakoen sen parempaan talteen. Eipään sitä kallista tavaroo pie hukkaan heittee. Mitteepä se pomo tuumooo jos lauantaena kylypästään ja nosteltas voetonmalijoja. Mitteepä me poekamiehet hötkyillään?
- Sie Pökkiö sitä et oukkaa aena nimesi mukanen. Ihanko seoli isoki leka.
- Olj tok. Eehän se puolikas kahteenmiehee ou ku härnyyksi. Vuan eikö se tuolla ou Tikanpoeka? Jututtelloo jottae mummoo. Mitteehän sillähhii lie mielessä. Mitteepä sinä suuri herra miäreet mulle nöyrälle allaeselle työn kuvvoo.
(jat.)

perjantai 5. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---79.

OSA.79.
- Vuan sinnehän pittee männä appuun. Miten se polliisikin vuan tollottee. Hoetele Salme hommat loppuun, mie mänen appuun palopaekalle, Seppo sanoi ja sanko kädessä ryntäsi juoksemaan, palavaa Laakson rakennusryhmää kohti, joista jokaisessa liekit leimusivat luoden kummia valojen ja varjojen leikkejä pimenevään syksyiltaan.
Kumarainenkin hyppäsi Mondeon ratin taakse. Pökiö meni pelkääjän paikalle. Kumarainen starttasi autoa pitkään, mutta se ei edes hörähtänyt. Oli kai mennyt jotain sekaisin törmäyksessä.Ja pensa oli lirinyt mäkeen.
Silloin Jyrki juoksi navetan ovesta suoraan Datsunin ratin taakse. Kerta laakista dieseli oli tulilla ja Jyrki kierräytti pihalla kuin kunniakierroksen, humalaisen näyttämishalulla.
Pökiö oli hypännyt Mondeon istuimelta takaisin pihalle ja kun huomasi Jyrkin lähtevän niin tarrautui Datsunin perälaitaan. Jättiläisaskelia loikkien Pökiö yritti pysyä auton vauhdissa, mutta viimein vauhti oli liian kova ja Pökiön oli pakko löysätä kouransa peltilaidasta.
Pökiö lensi vauhdilla rähmälleen pihatien sorapintaan. Hän tunsi kovaa kipua käsissä ja polvissa. Lisäksi veren maku suussa kertoi kielen tai huulen jääneen hampaiden väliin.
- Pökiö perkule! Mittee sinä tuolleen? Eikö sulle järkvähä sanonna ettei sitä miesvoemin sua aotoo pysähtyyn. Kävikö sulle pahastikkii?
- Vittu kuitennii. Joka paekka on paskana ja univormu riekalleina. Ver maestuu suussa ja kusettaa.
- Elä hemmetissä housuun kuse, Kumarainen hätääntyi.
- Vuan ei ota jalat alleen. Suattoo olla polovettii paskana. Suatana kun se juoppo ajo varmaanni yljnoppeotta. Se pittee ruahata putkaan.
- Eläpä ny siinä uhua. Kahotaan ensinnäkkii sinun vaorijot ja sitte vasta katellaan syyllisiä. Vuan et sinäkää aevan puhtaeta paperija sua. Sankarrii alot leikkiin? Suat uskoo siinä käöp huonosti.
Pökiö nousi istualleen. Oikoili käsiä ja jalkoja. Kaikki pelasi niin kuin pitikin. Kämmenissä oli aristavia haavoja, mutta luita ei ollut poikki.
(jat.)

torstai 4. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA...78.

OSA.78.
- Tuljpa tästä savotta. Uskaltaakohan sinne mennä vieläkään? Äijä kyttejää jossaen nurkanpiässä ja laskoo haolikolla läpi.
- Mitä sitä paskoo. Eihän sillä ny kissan silimät ou. Siellähän on melekeen syspimiä...Kilikki nauroi Kumaraisen puheille ja pelolle.
- Voe voe, tuas se onnii nuoren sankarin tyhymänrohkeotta. Leikittään sankaria ja sittä
itketään kun henki männöö. Juopoelle kun pullon henki kuiskaeloo, että jokkaenen immeinen on vihollinen. Nappaa vähintään nyrkillä ja monestihan siinä nyrkissä on puukko tae muu teräase jolla suahaan nuapurin ihon halaki, Kumarainen esitti.
- Vuan eikö kukkaa mäne sammuttaan tuljpalloo? Pökiö sanoi ja liikehti rauhattomana sinne tänne.
- Eiköpä tuo palane omija aekojaanki. Jos kerran isäntä haluvaa polttaa navettasa, niin sua kae sen omasa polttoo, Mörö sanoi.
- Tulloohan siellä palijo palavilihhoo. Koko karija ruatona. Taes vuan jiähä riiputtamatta, Tikka sanoi.
- Ei saatana, nyt se huima on sytyttännä jo assuinrustinkin myös tulleen. Koko kartano pallaa. Siellä männöö aotot ja rattorit. Lähetään ny ies kahtommaan, Viirto sanoi.
- Minkäpä tuolle palijaen käsin voenee, Kumarainen sanoi alistuneena.
- No aenaki enempi kuin tässä Niemen pihalla Viirto sanoi ja hyppäsi Wolkkarin rattiin. Toiset poliisit nousivat myös autoon, niin että vain Pökiö ja Kumarainen jäivät pihalle.
- Mitteepä sitä myö`Pökiö kysyi.
- Mänhän tuonne miehiä. Tuumitaan me mille aletaan. Se nuapurin miessii on vielä karkuteillä. Läyvään kattomassa jos on tullunna takasi.
Samalla hetkellä aukesi navetan ovi ja Salmen hätääntyneet kasvot näkyi ovenraossa:
- Missee se pallaa? Navetassa tuntuu savun hajjuu. Seppo käski kattoo onko se syttynnä mökki palamaan.
- Taetoo olla Luakson pytinkit. Kaekki rakennukset on tulessa. Vissiin isäntä ite pistännä tulen nurkkiin.
- Seko tässä vielä puuttu. Immeiset mennee aevan hulluiksi tuon viinan lotraoksen kansa, Salme sanoi. - Seppo, tuu sinnäe kattoon, Luakson rakennukset pallaa.
(jat.)

keskiviikko 3. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---77.

OSA. 77.
- Voe sen tunarit. Joka paekkaan sitä pitäs ite ennättee. Ee oekeen voe pittee totena, että laoma polliisia niin yksi mualaesäijä, ikämies piäsee livohkaan. Hävetä saesitta... Mihinkä päen tuo mennä livahti?
-Eipään tuo suunnitelemistaan jutellu vuan ommaan talloon se palasti. Olj jo niin hämärätä, ettei oekein nähnä mänkö tuppaan vaeko ulukorakennukseen.
- Jumaliste perräänhän sen oesi pitännä männä ja vaohilla.
- Eipä tuota ihtijjään tapattammaan yhen hullun taotta kehtoo. Sittei tiijä mitä oesi pimijässä keksinnä.
- Silläkö on käsrauvolla käet seläntakana?
- Kah, niihän nuo olj, vuan tiijäppä näestä mennä sanomaan mitä keksiit. Suattaap smirkkelillä ajjoo rauvat hajalle. Niillon mualaesisännillä keinot ja kotkotuksettii.
- Perkele! Tässä suur mieslaoma ruatanna koko päevän yhen hullun taotta. Onko tässä ennee mittee järkee? Ja kun kiinni suap, viin irti laskoot. Jumaliste, nyt kyllä suomeksi sanottunna vituttoo...
- Oespaan tiällä ollunna rohevija voemmija. Oes piästännä tiukan voeman jylleemään, Kilikki uskalsi huomauttaa. - Heleppoo seon lehtereiltä huuvella. Menneepä vuan ite tuonne kenttähommiin. Luoti viuhhuu kahtapuolta. Ei seo niin yksinkertasta kuin joku tuntuu uattelevan.
- Ei se aenakkaa oesi karkuun piässy, jos se oes näessä näppeissä ollunna, Kumarainen sanoi kireästi... vuan jossae pallaa.
- Pistikö se emäntä muurpaan alle tulen kun tuntuu savun hajjuu, Tikka sanoi tähyillen navetan piippua.
- Suattoopa se tulla kauempooki. Ohan tuo jo niin hämärree ettei niä, Viirto sanoi ja nuuski ilmaa. Joo, kyllä se savun hajua on. Vuan mikä se tuolla Luaksolla päen loehuvvaa. Onko se isäntä lähtennä rattorilla liikenteeseen, Kilikki sanoi ja asteli solalle. - Ei suatana. Se hullu on tuikanna navettasa tulleen. Tuljmerenä koko rustinki. Nyt äkkijä hällyytys.
Kumarainen tempaisi kapulan taskusta ja paenoe 112. Saatuaan yhteyden hän selosti tilanteen ja apua luvattiin heti.
(jat.)

tiistai 2. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---76.

OSA.76.
- Anna häntä poijan syyvä, laeha retale. Ei haettaes vaekka oes pyörijämmättii posket, Martta sanoi.
- Taetoo olla läpipasko, syö ku hevonen, eikä sen vöyreemmäksi tule. Mitenhän se Tikka liekkii piässynnä polliisikouluun? Viirto härnäsi.
- Faija olj polliisi, niin sehän männöö jo suvun paenolla, Tikka nauroi.
- Vuan mitteenpä neon poijilla naes assiit. Outtako suanna pilluu? Matti kysyi.
- Kyllähän ne muut varmaanni, vuan tuosta Tikanpojasta en mäne takkuuseen, tienneekö tuo mikä semmonen värnäke onkaa? Viirto sanoi.
- Kyllä se pittee pilluu suaha usijampi kerta viikossa, muuten se alakoo piässä viheltöö.
- Ou sinä siinä viheltelyines. Muuta ossookkaa, Martta sanoi.
- Ohan tuo hyvä jos tämän...
- Vuan nyt meijän pittee lähtee. Isäntäväelle kiitokset tarijoilusta. Toevotaan että se Laaksohhii vielä kiinni napataan, Viirto sanoi kaikkien puolesta.
***
Viirto käänsi auton Niemen pihaan. Piha oli autio ihmisistä.
- Eipään tiällä ou mittee tappelunnujakkoo. Taenneet männä nukkummaan koko porukka. Eikä aenakkaa ou vuaroo ampujasta. Meleko paha ampuu käet seläntakana. Ne kun on hankala ne kokokäjen kihilat ottoo poekkee.
Viirto pysäytti auton Datsunin viereen.
- Ei helevetti. Onko tuo Datsuni pärskeöttäny tuon pomon aoton perrään. Aenaki pikkusen siltä näöttee. Oesi ollu mukavata kahtoo Kumaraesen ilimeitä. On taenna Datsunin äijä suaha korvamakkeeta koko rahan eistä.
Silloin navetan ovi aukeni ja Kumarainen tuli ensimmäisenä ulos. Yritteli katsella poliisiauton takaosaan, vaan ei kait saanut silmiinsä kaipaamaansa, koska kysyi:
- Noo, onko tullunna mittee valamista. Joko pyssymies on raotoessa?
- Kah lieneehän tuo raotoessa. Jotta tuntoo sen jos vastaan tulloo. Piäsi vaen punnaotteen ihtesä irti. Karkas ryöttä, vaekka ei ollunna ies karkaospäevä. Ollii jykkee ukonruato, vaekkoli änkyräkännissä. Vuan hullulla on hullunvoemat.
(jat.)

maanantai 1. elokuuta 2016

KUN SE PARASTA---75.

OSA.75.
- No johan onnii markkinat. Kyllä mualla on mukavvoo. Tiällä sitä aena tapahtuu. Tuolla kaopungissa seon tappelu ylleesä pariskunnan välissii. Niissä ylleesä akka voettoo ja ukko viijään putkoon. Eijoo ikkää ollunna siellä lehemee tae hevosta tappelukaverina. Kumpiihan niistä oes pitännä putkoon viiä?
- Jyrki tietennii. Ei se tajuton mies karkoo ies polliisin kynsistä, Matti nauroi.
- Oljkii äkkiliikkeinen tämä Laakso. En yhtee arvanna varroo, että pyörähtee. Ei se taenna niin päessään ollakkaa, tekkeösi? Viirto ihmetteli.
- Syntymähumalassa paremminnii. Pääkköhän seon Jaska ollunna aena. Akkaahi piti ku orijaa. Liekkö peräti lukkoen takana säelyttännä.
- Niin eekae se viisaan immeisen hommoo ou, mitä se siellä navetassaan olj tehnä, Tikka yhtyi keskusteluun.
- Mitteepä hiän oli siellä tehnä. Oliko jättännä äpylit ruokkimatta.
- Eipään nuo ennee evästä kaevanna. Olj piästännä kaekista elävistä ilimat poes. Tae olj siellä yksi elävähhii. Kaohijan iso kollikissa. Suakel kun se panniikissa huökkäsi lasin läpi mäjellen, volahti vuan surkijasti.
- Seo ollunna Iivari. Mie oun ihimetelly ku sei ou käönnä kylässä. Emäntä ku olj vielä Laaksolla niin Iivari kävi joka päevä meiltä herkkuja vornuamassa, Martta kertoi.
- Ettäkö tappanna koko karijan? Ei tuo lie totta. Helekutin hyvä karija, Matti ihmetteli. - Seoli emäntä etevä karijaihiminen. Kuitennii vässyi liiallisen työmiärän kanssa.
- Joo, ruatona olivat ja koera vielä oli sisällä tapettuna, että hulluus siihen isänteen olj iskennä, Tikka sanoi.
- Voe surkeuven miäree... Ja niin iso karija. Aevan tässä tippa tulloo silimeen, Martta päivitteli. - Ja kun sen koerannii. Sehän olj viisas ku immeinen, puhetta vaelle. Ja tottelj kyllä isentee. Tiellähhii kävi Jaskan kansa pihassa, niin kyllä outti nöyrästi koko ajan, vaekkei ollunna riimussakkaa.
- Ruatona se makas pirtin lattijalla. Millon se lie sennii ampunna. Ver olj aenaki jo mustaksi kuivanna, Tikka selitti ja otti vielä pullapalasen.
- Elä ny helekutissa talloo tyhyjäksi syö, Viirto varotteli.
(jat.)