Sivut

perjantai 31. maaliskuuta 2017

MUMMON HUOLIA


Kevät kaatuu ikkunasta
suvi saapuvi suloinen,
kevyillä kengillänsä,
somaisilla supikkailla,
päällä hentoiset hepenet
liehuvainen mekko päällä.
-
Kevät kurkistaa sisälle,
katsoo ruudut, katsoo nurkat,
katsoo lattiat lakeat,
kurkistavi komeroihin,
vilkaisevi vierustohin,
tutkii tarkasti jokaisen
seinäpinnan piintynehen.
-
Senpä huomasi pahasti
ikkunat on töhrittynä,
kaaos kauhea komeron,
laatikoissa sikinsokin
kaikki tärkeät paperit,
tavarat niin tarpeelliset.
-
Mies on kaukana kylässä,
eipä saavu sanomahan,
miten helposti, hopusti
saisin talon sortillensa.
Kertokaa toki minulle,
mistä alan, miten jatkan?
Paanko euroa eholle,
piian otan penkomahan,
minun mainiot tavarat,
romut kaikki kunnolliset.
-
Auttakaa toki vähäsen,
ettei satu väärät aineet
ettei irtoa tapetit,
eikä lähde linoleumi,
taikka parketti pakene,
tämän kämpän lattiasta?

KEHENOSTI.


Kehenosti ovat asijat
ja kehenohnnommaksi käyvät,
kunhan persu-hallittijat
kohta valtaan ennättäövät,
siluveiksi sitte pannaan
tallous, hyvinvoenti,
sitte vasta nähhään
mitä on tosi tunaroenti.
-
Hakkareaenen suoraan sannoo
mielessä mitä liikkuu,
Soenin mieli lakkaamatta
tukirahois kiikkuu,
puoluvetuki valtava on
viimein näppiin saatu,
eipä sillä väliä,
mikä toeminnan on laatu.
-
Persun leuvat ahkerasti
jyrsii tukirahhaa,
heleppo sillä kasvattaa
on suurta rapamahhaa,
nelijä pitkää vuotta
vielä evut mannaa tuovat,
vielä senkin jäläkeen
jos pölijät ääniäki suovat.
-
Käpykaartissa ku ollaan
vastuuta ei mittää,
toki aena toesinajjoin,
mellastella pittää,
että muistaa pölijäkansa,
populistin aatteet,
jälelle ei mittää jää
jos riisuvat ne vaatteet!
‎5.‎2011

KUKKA


Kukka nousi arkana roudasta maan,
syksyntuuliin tuimiin kokeilemaan,
voiko kukka hentoinen juurtua lain.
kun on alla lunta ja routaa vain.
-
Kasvi kasvoi hitaasti kukkia vailla,
se voimia keräsi sillälailla,
että kunhan juuret on vahvat niin,
niin sitten voi puhjeta kukkasiin.
-
Nyt kevät tuli on vahvat juuret,
on kukassa nuput jo aivan suuret.
Se odottaa, että sadetta saa,
ja sitten se kukkahan puhkeaa.
-
Kukka ystävyyden se kukkikoon niin,
että kauan siitä nautittaisiin.
Sen juuret vahvat kai kestää sen,
vaikka pyörremyrskyn hirmuisen?

MIEHENMITTA -94.

- Kyllä se hetkittäin on, mutta nyt sateella pitää tuota emäntää passailla.
- Aivan niin. Lämmin parisuhde on antoisaa ja niin kaunista. Näin kulttuuriperheessä Kitulassa riittää lämpöä talvipakkasellakin. Oi, kuinka kodikasta ja siistiä teillä täällä onkaan. Ei ole ehtinyt poikkeamaan koko kesänä.
- Juuri isän kanssa puhuttiin kulttuurisihteeristä. Päiviteltiin, kuinkahan raskasta se pyörällä onkaan polkea pitkiä matkoja syrjäisiä sorateitä. Hän on laittanut auton helpottamaan liikkumista.
- Toki minulla auto on ollut jo vuosia mutta nautin pyöräilystä kesäisin. Nytkin lähdin autolla siksi kun satoi.
- Juoko hän kahvia jos panen tulemaan?
- Mielellään. Kiitos. Isäntä lie varmaankin aktiivisesti harrastanut lukemista ja runojen tulkitsemista. Vieläkin selkäpiissä tuntuu ne tunnot jotka viime kesänä saimme kokea Jussin aattona, Suomen ihanassa kesäisessä luonnossa, hyvien ystävien seurassa.
Samalla Piritta-Anneliina loi Jaskaan hymyn joka sai miehen rinnassa värähtelemään kuumia tunteita.
- Eihän se meikäläinen osaa, mutta parhaani yritin. Minulla kun on sellainen tyyli, että mihinkä minä rupean sen myös kunnolla teen.
- Kun meidän isällä on niin jämäkkä luonne,
niin kaikki on todella omaperäistä ja jylhää
tulkintaa, Elli ehätti lisäämään.
- Se on totta. Vaikka opettaja Kärhämäinen, on koko ikänsä opiskellut runon tulkintaa menee Kitulan isännän tulkinta kokonaan eri tasolle.
Jaska vilkaisi merkitsevästi Elliä. Sitten
verkkaisesti sanoi:
- Joo, kyllähän opettaja aivan hyvin lukee. Eipähän siinä mitään, mutta esityksessä pitää olla henki joka sukeltaa sielunsopukoihin.
- Isäntä on huomannut aivan oikein. Paatosta Kärhämäisellä on liikaakin. Ehkä se on pahin virhe tulkinnassa. Asiasta seuraavaan....
jat.

KAPULA RATTAASSA

Huomenet! Lunta silipassu yön aekana ja peitelly Mummon jälet. Ei hiirenhyppyä näö. Nii on valakijjaa että häijyä tekkee. -7  mittarissa... UUsi vaanhan turma, tiesi vanha ´kansa,
***
Aamuhan on vielä nuori, Tässä pittääki leikillään nousta barrikaateille ja iskijä maaliskuun teesit pöytään. Vaatimusta ja purnaosta kehiin!
***
Kun lukkee fb-epistollaa huomaa: Monikaa ei voe naottia elämästä. Elämä on yhtä helevettijä ja kärsimmystä. Joku saeraos iskee kyntesä ennemmin tae myöhemmin, tae köyhyys nostaa naotinnot ylähyllylle!
***
Jos yrittää alakaa jostae naottija, niin eikö perkele joku huonompi osanen satu silimään ja niin täötyy luopuva siitä ylimääräsestä ihokkaasta ja santsi annoksesta.
***
Naotippa tässä tämän hellän luontosa kanssa. Varsinki kun se köyhyysrima on itelläki ylittämättä. Köyhä oon ja köyhäksi jään.
***
Saatana kun sitä oesikki ärtsy mies ja iskis nyrkkijä pöytään ja VAATIS itelleen etes kohtuullista naotintuva. Mutta ei.
***
Saatana lyyvään ponupullo kouraan ja sanotaan että ota siitä ja naoti???? Jumaliste sehän on niin äöterijä että lonksahtaa leokanivelet ja löysää kruppunaru alapäässä. Naotinto kaokana.
***
Taas potkittaan päähän ja persijjeen ja sanottaan että paenu siitä haesemasta. Elliittien elämistä pillaamasta. No. riskisä neon rikkaallaki, että ei kosteos iske.
***
Eikö kellekkää koskaa käö näin? Ne nuo hyväosaset ossaa nuo naotinnot. Oekijastaa omista valinnoistahan siinä loppupelleissä on kiini. Tästä tuliki varsinaesta kapulakieltä. Vaen niinhän ne on virallisetki tievotteet. Täyestä mennee, vaekkei kukkaa tajua.Vaen palataan! MOI!

torstai 30. maaliskuuta 2017

KOHTA KESÄ


Käki kuusessa kukahti
varis raakkui koivikossa
tikat honkia naputti
pikkulinnut riemulaulun
heti kuuluviin luritti
tuuli lauha leyhytteli
kesän tullessa takaisin
palatessaan matkoiltansa.
-
Heitä turkki hartioilta
keventele vaatetusta
tuulta haistele halulla
lehtipuita silmäele
niille nousevat nätisti
lehtiverhot leyhkimähän
silmänruokaa antamahan
sekä kukkaset kedolle
nousee kohta nostamatta.
-
Kohta kauniissa kukassa
loistelevi valkotuomi
sekä pihlaja mäellä
punaruusut rintehessä
tuoksut huumaavat tulevat
houkuttavat mettiäistä
mikä valtava pörinä
kuulumassa kaikkialla
kesän tullessa takaisin
juhlavaatteet valmihina.

SIVUPERSOONA


TÖYSÄNTYTTÖ
(pissihätä)
Jatkui huono tuuri mulla, itku aivan meinas tulla
vessahätä alkoi arvaamatta painostaa
muistin silloin hyvän kaskun, voisin tehdä hatälaskun
asiaa ei tässä tarvii silti mainostaa.
-
Tuntui että halkee rakko, tyhjentää on aivan pakko
silmissä jo tähdet monenlaiset vilisee,
Enhän laskea voi tähän, ajatella täytyy vähän,
hätäkellot kovin päässäni jo kilisee.
-
Jalat ristiin panna täytyi, hätä tuosta yhä äytyi
varjopaikkoja jo silmilläni katselin,
rakennuksen nurkan suojaan, kiittelin jo hyvää luojaa
kiiruhdin jo aivan pitkin juoksuaskelin.
-
Kyykistyin lähelle nurkkaa, syrjäsilmälläni kurkkaan
helpottuen paineet sisälläni vähenee
mutta sitten kuulen tuolta, läheltä takapuolta
kun askeleet kammottaen lähenee.
-
Siihen vedentulon toppaan, pikkarini ylös koppaan
taakseni ei ole aikaa jäädä katsomaan
pakoon pian pitää juosta, välitä en yhtään tuosta
en jää itkuvirttä suuremmasti veisamaan.
-
Torille takaisin mä menin, ehkä kalventunein nenin
kiinni yritin mä saada palttoon nappia,
olin hiukan aatoksissa, niin kuin kissa pistoksissa,
törmäsinkin päätäpahkaa kohti pappia.
-
Täytyyhän se minun myötää, aivan ilon pintaan työtää
kun se pappi minut ravinteliin halusi
Kuitenkin pahoin jatku päiva, lisääntyi se huolen häivä
kun suuri koira sääriluutani jo kalusi.
-
Koiran isäntä vain huusi, korjaa akka täältä luusi
koiralla on täällä kulkemisen tarkoitus
ukkoa pukkasin mä mahaa, aikonut en lainkaan pahaa
sanoin: Tämäkö on hameväen karkoitus.
.
Ukon totiseksi veti, kaippa ymmärsi se heti
ettei meikätyttö ihan heti säikähdä
Varoittelin äijää vähän, tarttumasta seikkaan tähän
ettei kiivastus laidan yli läikähdä.
.
Äijä pahoitteli kovin, kuuntelin mä tuota tovin
sitten pois jo lähdin tapahtumapaikaikalta
Päivä päättynyt ei tähän, joskus kerron vielä vähän
nyt jo makuhermot maistuu ihan saikalta

MAALISKUUN KUKKA

Vielä peitti peltoja hanki , jää
vielä viimaiset vihurit kulki.
Minä kaipasin kovasti ystävää,
joka ois tuonut tunteensa julki.
Mutta hyiset viimat vain vinkuivat
ja myrkyiset tuulet riehuivat.
-
Minä katselin pihalle yksinäin,
näin hangesta nousevan kukan.
Minä annoin sen hiljaa isota,
ja nauttia sydänrukan.
Sitä pohjoisen tuulilta suojelin,
sitä kämmenen sujassa lämmitin.
-
Minun jäätyneen sieluni sulamaan,
oli saanut tuo ihana kukka.
Kevään lempeän tuulen vihdoinkin,
sai tuntea minunkin sydänrukka.
Kukka lämpöä hehkui ja poltti niin,
että luulin tulleeni taivaisiin.
-
Mutta tuulipa kääntyi pohjoiseen,
se toisi yöllä pakkasen, hallan.
Suuri pelko oli jo sielussain,
silloin saanut jo mahdin ja vallan.
Minä kukkaa suojasin, peittelin.
peloissain sille hyvästiä, heittelin.
-
Kun aamulla riensin ikkunaan,
näin kukkani lakastuneen.
En olisi saanut milloinkaan,
sitä jättää ja vaipua uneen.
Nyt mä itken kukkani kuolemaa,
niin kaunista en nähdä koskaan saa.

VAALIKARJAA


Vaalikarija käyskellee jo laetumella tuolla,
ääntenkalastajat ryntäelevät ihan joka puolla,
luppauasta on monenlaesta, sokeria, mannaa,
saalistajan suusta tihkuu rakkavuuven sannaa.
-
Kenellä on paras syötti, eniten ken luppaa,
luppaoksija heitellään ja kansalla on huppaa,
tyhjät tynnyrit taas pitää - suurimman kolinan,
tokihan sentää aikaansaavat tuskanvolinan.
-
Kansa menee retkuun, kohta kaikki volisee,
tietysti yhä kovemmin tynnyrit kolisee,
ei päätä eikä häntää ehtokkaijen jutuissa,
kun mietteet niillä askaroi aiheissa tutuissa.
-
Kas jokaisella haaveena on päästä perille,
siks kaverilta revitään naamakin verille,
on tärkijätä päästä paremmille palkoille,
kas evustajat eivähän pahemmin talkoille-
‎31.‎5.‎2009

MIEHENMITTA -93.


- Älähän nyt kulta! Hetken oikaisin selkääni kun niin tuntuu taas ottavan. Olikin salaa ryyppäytynyt uneen. Mikä nyt niin kamalaa on?
- Sinä itse, Kitulainen. Jos minäkin heittäytyisin längilleni niin mitenhän kävisi?
- Kuka se on uudet talot ja saakelin -porsliinit hommannut? Sanohan se? Kuka on itsensä pannut tosissaan likoon yhteiseksi hyväksi?
- Kuka se on aamun vetänyt hirsiä, kun minä olen paskahäntiä hämmentänyt.
- Otathan se sinäkin päikkäreitä joka päivä kun minä olen raatamassa peltohommissa. Pitää tuo jo tajuta, että miehellä on miehen työt ja miehenmitta.
- Joo, eihän ne akkain työt ole, Kitulaisen mielestä, kuin askartelua. On sekin niin monta kertaa kuultu.
- No, onko ollut paskapuhetta? Eläinten kera kun saa työskennellä sitähän on kuin ystävää paijaisi.
- Ole pöljäke. Sul..
Silloin pölähti pieni, punainen auto pihalle. Ellissä tapahtui salaman nopea muutos. Oli vain hujaus kun kaikki ylimääräinen roina oli piilotettu komeroiden kätköihin.
Jaska katseli ikkunasta ja huomasi kun kunnankulttuurisihteeri Piritta-Anneliina Pynnönen-Pyrytalvinen astui autosta ulos.
- Sehän on kulttuurisihteeri. Muuttanut autokantaan. Kyllä kulttuuri kannattaa. Kukapa sitä polkupyörällä jaksaa rämpiä huonoja teitä...Muistakin olla sitten ihmisiksi! Älä ala hölöttämään luulojasi ja tietämyksiäsi.
- Siinä paras neuvoja. Minä en ole ensikertaa pappia kyydissä.
- Kuhan lienet edes lukkaria... Jaska vielä urahti kun tuvan ovi aukaistiin.
- Hyvää päivää! Onhan täällä taiteilija kotosalla. Hyvä! Luulin että maatyö on näin kesäisin niin hektistä.
jat.

KASVUKIPUJA.

NO NIIN! Uutta usvaa putkeen ja taas mennään - alamäkkeen. Nousut on niitä varten joila on vaikkua kynnen alla ja uskomaton uho! Poes alta risut ja männynkävyt!
***
HYvältä näöttää. Arska kipuvaa aamu aamulta korkijammalle. Alakaa kasvunaeka. Kasvaa alimmat aijanvitakset ja vanhaki nyt nuortuu. Nuoriso kasuvaa Kohta kaekki jättejä. Sitä tuntee ittesä kääpijöksi.
***
Eihän meikää oo kasvatettu! Oon saanu kasvaa aevan ommia aekojjaan ja viimeaekoena enimmäkseen alaspäen. Kohta sitton vaen jäläki lattijassa - jos sitäkää.
***
Vaen sama se sille kuhan on, ettei tarvii suurennuslassia ettijä, eikä harrastaa haku ammuntaa, kun lehemät on myöty, tae syöty? Sudetkin saavat ettijä naukujia!? Jottae suolenmutkaan.
***
Enpa tuosta suruharsoja kattele. Kirkkaen silimin vakkuutan poeka on päässy kottiin. Kiitetty olkoon ettei eksynyt heikoille jäille kun se järvessä on ohut jää. Paskanhaju voittaa hijen ja naisetkin pökertyy.
***
Murheet on mulla siitä kun täyttää täyttämättömijä ja näyttää näyttämättömiä. Sukukalleuvvet sujet söe ja eunukkien kuorossa saa laulaa korkijalta ja kovaa. Kovan  perästä pehemijän löytää.
***
Kummaa kutinaa ja sekavaa mutinaa kuuluu laajemmissa piireissä ja viireissä näkyy tuulen suunta.
Autuas se joka tiensä löytää ilman kompassia. Niin hyvä kun on kotiin tulla taas...

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

KEVÄT


Kevät saapui kimpsuinensa
iloinensa riemuinensa
suvi seurassa somassa
kesä kaunis kantapäillä
mukanaan somat asiat
jutut kaikkein kaunehimmat
-
Halki ilmojen tulivat
tänne Suomeen sutjakasti
pilvenhattaran keralla
länsi tuulen tuomisina
-
Neidot katseli kahesti
kolmestikin kurkisteli
joko voisi valloitella
talven tautisen tuhota
-
Kevät katsoi ihmetellen
suvi kummasti kikatti
kun on hanget haihtumatta
lumet paksut painumatta
tuuli jäätävä jämäkkä
pistää posket hohtavaksi
pakkas poikakin poloinen
vielä rehkii routivasti.
-
Eipä tyttöset tarennut
hieno helmat hurmaantunut
sinne tahtoivat takaisin
missä päivä paistelevi
tuuli lempeä, levoton
helmojansa heiluttavi

TUULIA

Kylmä raju pohjantuuli
mäntypuuta taivuttaa.
Kevään kauniin orastavan
jälleen uneen vaivuttaa.
Pakkasta on yöllä ollut,
silmujako jäätänyt?
Kesän tulon odotetun,
kauaksikin häätänyt?

Voi, kun kaipaan lämpöä
ja suvituulen hempeyttä.
Samoin sielu kaipaa sinun
rakkautta ja lempeyttä.
Eihän pohjoistuuli pääse
tunteitamme hyytämään.
Jotka onnistuimme kerran,
sattumalta löytämään.

Mitä tunnen sielussani,
hävittää ei mikään voi.
Tunne uusi ihmeellinen,
syömessäni aina soi.
Vaikka vinkuu myrkytuul
ukkonenkin salamoi.
Tunnettamme ihmeellistä,
ei mikään koskaan viedä voi

HALLITUSKIIMAA

Hallituksentekijöellä
mahat ovat kuralla,
menestystä eipä juuri
ministerinuralla.
Audin takaistumelle
nousu on niin vaekijaa,
mutta siitä poessa jäänti,
onkin tosi haekijaa.
-
Arhimäki punasena,
puheet kaekki perunut,
kuitenkaan ei musta salkku
vielä käteen herunut,
Sinnetänne harhaillut
on aatoksissa jaloissa
kovin tekee mieli jatkaa
julkisuuven valoissa.
-
Ristillinen Päivikin
saa kääntää vielä takkinsa,
tarpeentullen päästä heittää
ajatukset, lakkinsa.
homostelut sallitaan
ja urosparit vihkastaan,
Jumalalle ainoalle
tervehykset hihkastaan.
-
Hurreillahan luonnostaan
on takki täysin hukassa
vinisterinsalkkutoive
kauniissa on kukassa,
aivan sama mitä suuntaa
hallitus nyt kiskoopi
hurrit tiukanpaikan tullen
housutkin pois viskoopi.
-
Kahta suurta halua en
tässä alkaa heitellä
keskenänsä saanevat
ne murkkysopat keitellä,
sitä kansa kieroin ilmein
sisukssiinsa ahmivat
suuret herrat tuotot kaikki
persetaskuun kahmivat.
‎1.‎3.‎2011

MIEHENMITTA- 92.

Elli oli hiukan hämmästynyt miehensä tavallisuudesta poikkeavasta käytösmallista, mutta sitten päätti nauttia kerrankin olostaan.
- Oi kiitos! Oletpa sinä ollut huomaavainen
ja noin kauniisti kattanut kahvipöydänkin. Osaat sinä kun vain haluat tehdä naisen onnelliseksi. Kuinka runollisesti sanoitkaan "metsän siimekseen kehräämään" Aivan rinta pakahtuu.
- On niin ihanaa kun on ymmärtäväinen vaimo
joka saa miehen tuntemaan olevansa mies.
Lempeitä sanoja heiteltiin puolin jos toi- sin. Auvoisa avio-onni kukoisti.
Kun kahvit oli juotu niin mies alkoi penkoa laatikkoa jossa olivat kaikki veroasiat. Vilkuillen Elliä Jaska sanoi:
- Minäpä alan tekemään tuon satokirjanpidon.
Kun ei tullut siitä mustikkaan menosta sitten
mitään. Sade tuli sotkemaan niin tarpeellisen
asian.
- Mukava on kun olet sinäkin huomannut asian. Marjat ovat luonnonmukainen ja puhdas ravinto. Ihan ilmaista vielä.
- Aivan! Harmi vaan, kun tuli sää sotkemaan suunnitelmaa.
Elli pisti navettakamppeet yllensä ja poistui ulos. Jaska nappasi laatikkonsa takaisin kiinni ja kellahti selkäpiilleen penkille. Ei aikaakaan kun napakka kuorsaus täytti Kitulan hämyisen pirtin.
Tummat pilvet antoivat edelleen vettä. Toisinaan aivan kohisemalla. Välillä vain hiukan tihuuttaen. Pari tuntia vierähtikin nopeasti.
Sadesää oli kuitenkin Jaskalle tehnyt sopivan jekun. Elli pääsi yllättämään äijän juuri sikeimmän unen aikana. Yöllinen seikkailu otti nyt tappioitaan takaisin:
- Kyllähän minä tämän arvasin. Ei ole Kitulaisesta muuhun kuin sohvalla makkaamaan. Siitä voisi antaa vaikka Diplomin.
Jaska tunsi taas kerran kutistuvansa kääpiöksi Ellin saarnan piiskatessa korvia ja sielua. Silla tokihan Jaska tunsi olevansa syyllinen tuomarin edessä.
jat

KÄRRYT&VANKKURIT

Kieli pitkällä tuuletan kieltäni. Aamutuimaan käötin kieltä kielikylyvyssä. Teki hääviä. Konijakin puuteessa käötin, wiskiä-AAH! Kokkeillaan ny valuko puhaskielisyys sormenpäihin
***
Kesäaika ja helijät ilimat. Verta pakiin ja eläköön Suomi! Vaalivankkurit lähestyy turmaa tuoden sille joka ei pija varojaan. Köyhä kansa jää jalkoihin ja temari porhaltaa keulilla. Epätoivo heittää paskaa kepun rattasiin. Huhukone ottaa kierroksia ja paska lentää.
***
PÄIVIN hyvätyö on tehty, tuumi Mooses ja pani - tupakaksi. Pelastettu on muutama epätoivonen. Aju jatkuu ja palalaekat soe. Demari kerevää rahhaa ja johtotähtee. Siitä se lähtee kannatus nousuun. Poessa on itku ja hampaankiristys.
***
LIPPOSEN entinen elämä etäältä. Eläkkeellä saa olla kuin sika pellossa tae paska mättäällä. Jutta leipoo kakun joka maistuu pahalle, luktar illa sanoo ruottalaenen. Tämä aeka on raakaa. Säälitä ei toisen omaa, onhan somaa kun oma ei kulu. Laina hevonen ja heilillä siniset silmät! Valot näyttää punasta. Siinäkö syy ja seuraus. Kevyvet mullat!
***
RUNOKONI karkasi ja siirtyi lajemmille laitumille. Kaipailen penkon sen vanhoja jätöksiä. Jo Ammoin kirjoitettuja jo unhoon jääneitä rosoisia riimejä luen makustellen. Kummasti runo palauttaa muistilokerosta tunnetilan joka vallitsi tekelettä tehessäni,
***
TUHANSIA niitä on, vaikkakin kokonaisia kansioita on epähuomiossa tullut napsautettua bittiavaruuteen. Vahinko ei oo suuri, mutta muistin pallauttajana olisi pitänyt kaikki pitää tallella. Varmuuskopijot jääneet tekemättä. Välijäkö?
***
NO TUSKIN - aika ei riitä. Luetaan minkä se jaksetaan. Ja maksetaan kalavelat. Ainakin korot! 0-korko on helppo maksaa, eikä muutenkaan ahista. Mieli on hyvä ja positiivisesti katon huomiseen. Mikäs tässä? Ei panttaa murheita ja ottaa tosiasiat semmoisena kuin ne tulee pärjää aika pitkälle ja wiski pittää ajatuksen sekkeenä!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

SYDÄNSURU

Itke sydän hiljaa nuo kaihon kyyneleet,
ne yksin sinun tähden vain ovat vierineet.
Oi kuinka paljon oonkaan mä sua kaivannut,
on ikäväni sinuun,vain yhä kasvanut.
-
En tiedä sitä lainkaan miks´minut hylkäsit
ja miksi rakkauteni sä maahan polkaisit.
Oi, kuinka minä voisinkaan sinut unhoittaa.
kun kaikki ympärilläin sinusta muistuttaa.
-
En tiedä miten voinkaan mä jatkaa elämää ,
kun tiedän ettén sua mä koskaan enää nää.
On tulevaisuus harmaa,arkinen ,ankea,
ei mulle enää koskaan onneni aukea.

AAVALLA

Keväänaurinko lämpöään hehkuttaa,
säästämättä se valoaan hukkaa.
Tuuli hempeä tuntuu kasvoillani,
ja sekoittaa tuuheaa tukkaa.
Meren rannalla seison ja katselen,
valon leikkiä laineilla aaltojen.
.
Tuolla kaukana venhe purjehtii
aivan pieneltä silmiini näyttää.
Kun katson sen huojuvaa keinuntaa.
kumma tunne mieleni täyttää.
Noinhan ihminenkin aivan yksin on
keskellä elämänmeren aallokon.
-
Et kuiteenkaan sinä yksin oo
jos on ystävä mielessä sulla.
Jos merellä hyökyaallot käy
voi ystävä auttamaan tulla.
Vaikka raivoaa myrsky, kuinka vaan,
ystävä auttaa suojaisaan satamaan .
-
Näintä miettien, yhä katselin.
tuota keinuvaa ulappaa.
Kun näen suuren laivan
suuntaavan kohti satamaa.
Jospa ihmisen purjehdus vakaata ois
viimein rauhaisaan satamaan tulla vois.

HALLITUSHAAVEITA


Jutta sekä Heinäkuorma
saivat tietää huutija,
ku ne aikoi itsellensä
kaikki edut luutia,
muka saavutetut edut pitää
kynsin hampain säilyttää,
ei se haittaa jos tuo Suomen
taloutta häilyttää.
-
Jyrkillä ei kestänytkään
pinna moista kuppausta
vaikka oli antanut jo
monen monta luppausta,
temarithan kaiken veisi
tuhkat sekä uunitkin,
lailla heijän mielestä
pitäisi kieltää duunitkin.
-
Keskustassa harkitaan
mennäänkö onnee koittamaan,
siellä ei saa silti jäädä
toista viuluu soittamaan,
mutta vastuun pakoilu
on persuksijen tapoja,
populistit tahtoo kaikkialla
olla keskusnapoja.
-
Luovuttas nyt kokoomus
sais Persu antaa näyttöä.
onko niijen porinoilla
minkäällaesta käyttöä
kevät tuuli lempijästi
Soenin huulta liikuttaa,
Hakkaraenen kirkkoviinit
juhlimisiin kiikuttaa.
-
Tietysti seon haitallista,
Veltto ei mee sisälle,
ja jos menee - kertomista
ei jää paljon isälle
Impivaarantietä tallaa
jengi eripurainen,
jälki lienee touhuilusta
paskanen ja kurainen.
-
Ootellaan ja katastellaan
mitenkä pullat paistuvat,
makustellaan tuotoksija
kuinka suussa maistuvat,
katkeria yrttejäkin
pulliin lienee mätkitty,
jokaiselle nieltäväksi
lautaselle lätkitty.
‎10.2.‎2011

MIEHENMITTA - 91.

- Sinne minä lattialle. Sinäpä se olet sitä varten, että siistit huolehdit. Voitkin pestä kun välipäätä tulee.
- Vaan nyt pomppasi! Minäpä en sinun paskahousuihisi koske.
- Pesihän tuo Reetakin, kun vahin...
- Mitä! Milloin se Korven Ruusu olisi sinun paskahousuja pessyt? Nythän minä aloin käsittää sen flanellipaidan katoamisenkin. On melko varmasti siellä Tonttisen mökillä. Tunnusta justiinsa!
Elli oli sähköä täynnä ja Jaska tunsikin olevansa todella pahassa saranassa. Jaskan aivot kelailivat eri vaihtoehtoja. Mutta kaikki ne tuntuivat heppoisilta. Tunnustus kaikista kamalimmalta vaihtoehdolta.
Tuntui, että hyökkäys oli nyt paras puolustuskeino. Jaska loikin jäätävän katseensa Elliin ja tiuskaisi vihaisesti.
- Vittujako siinä utteeraat? Mene katsomaan niin saat rauhan sielullesi. Vastauksia odottamatta Jaska poistui vessaan putsaamaan housujaan.
**'
Keskikesänaamu valkeni nuhruisen sateisena. Raskaat pilvet riippuivat matalalla Kitulan viljelysten yllä. Vastaniitetty sekä paalattu sato oli puhtaanvalkoisina, "jättiläisenmunina", pellon vierustalla. Ja vettä tuli kaatamalla.
Kitulainen heräsi peltikaton kohinaan, Ääni oli ihaninta musiikkia Jaskan korville... Kukapa mustikoita sateella poimii.
Hyvillä mielin Jaska nousi lataamaan ensi-töikseen kahvinkeitintä. Olipa se ollut taasen tipalla. Nyt piti jo ennakkoon keksiä verukkeita marjasavotalta säästyäkseen.
Jaskalle tuli mieleen yöllinen vahinko. Oli epävarmuutta millä mielellä Elli tapausta nyt muistelisi. Ehkä oli otettava käyttöön pehmeä sovitteleva käyttäytymismalli.
- Kulta! Nousepas kahville. Saatkin kahden munan kassa keitettyä kahvia. Tein vielä lämpimät juustovoileivät. Jaksat sinne tuotantolaitokseen. Minulla on tässä monenlaista kupsehtimista. Pitää tarkistaa onkos linnut nokkineet paaleihin reikiä ja muutakin tarkistamista löytyy. Oli se kyllä harmi kun tuollaisen sateen teki. Olisi ollut niin ihanaa oman kullan kanssa mennä metsänsiimekseen, kehräämään, niin kuin runoilija sanoo.
jat.

SIELLÄ&TÄÄLLÄ

HYVÄT huomenet toivottaa hän! Kirvesvartta sanoo kyllästynyt lukija, mutta ei sen väliä kunhan mylly pyörii ja tuottaa pelkkää mennyttä sälää jossa ei arvo-osia ole!
***
MENNEISSÄ päivissä häivä huomisesta. Joka ei entistä muista ei uutta tajua.Lisää lisää, huutaa maailman lapset, vaika eilen vielä anoivat armopalaa.
***
ÄÄRIMMÄINEN ahneus venyttää vatsan pyöreäksi ja raateluhampaat valmiina iskemässä toverin kurkkuun. Hälytyskellot rikki, eikä huolto pelaa, selaa vain selaimella klopaalia tuotetta. Se on halvalla tehtyä roskaruokaa joka on terästetty tulisin maustein.
***
SAVUAVAT rauniot törröttää taistelutantereella. Vihirijät on katkerat läksynsä lukeneet. Tauti tarttuu ja rutto rupeaa, tuhoten terveen elämän.
***
ANARGISTIT tahtovat tuhota kaiken. Maila heilahtaa ja osuu. Väliäkö sillä jos toiseen sattuu. Psygopaatit ovat riemunsa saaneet!
***
EIPÄ OLE kohen koskaan. Loskaan hukkuvat vihreät niityt ja liityt maailman menoon. Oi jos voisin kerrankaan....maistaa hiukan mammonaa.
***
MUTTA kielletyt huvit salpaa hengen ja antaa tilalle pelkkää saastaa. Kurkkua raastaa keittiömestari ja huomaa syksy on tullut! Sato on runsas, mutta pakastin täynnä. Haaskioon menee elämän tarpeet.
***
VÄLIÄ eioo mitä valuu. Kunhan valuu, jos haluu! Pyyhkiä voi myös vasemmalla. Jos hyvin pyyhkii, niin äiti nyyhkii ja on onnessaan, kun ei hukkaan ole mennyt synnytyskivut ja vivut on sitä varten että voi tarttua vipuseen.
***
Menestyksen tuuli puhaltaa. Nousukiitoon kone on valmis. Kiinnittäkää turvavyö! Vauhti kiihtyy ... huomiseen! Mitä huominen antaa on arvailujen varassa. Suuri kämmen tyhjentää antiikkipöyvän, patinan alta kuultaa mennyt eilinen. Aikoja ootellen!

maanantai 27. maaliskuuta 2017

SIIMEKSESSÄ.


Kuului kummia kylillä
juoruttihin kaupungissa.
Nyt on huonosti asiat
hunningolla kaikki hommat.
Pörssit tippuvat kovasti
Sonera on ahdingossa!
Kävi kummasti kähinä
eduskunta taivasteli:
-Mihin haaskattiin valuutat
katosivat voittomarkat?
Nyt on valtio sopassa
ministeri melkolailla!
Johan Heinonen halusi
pitkän pennin kourahansa,
että maksaisi vähäsen
velkataakkaa pienentäisi.
Ihan Moosesta rukoili,
Niinistöä suostutteli.
-Toki löytyvät roposet
pihistetään vaivaisilta.
Leipäletkoille lopetus
häpeä on kansakunnan!
Vielä pikkuinen kuristus
eläkkeitä pienemmäksi!
Sepä päätettiin sovussa
kättä oikein lyötiin päälle.
Maljat maistuivat makeat
oltiin kimppakumppaleita.
Mooses kiitteli kovasti
ylisteli yhteistyötä!
Siimes syrjässä jupisi:
-Nyt on tullut hetki mulle
ottaa ohjakset käsihin,
soololaulu harjoitella.
Jopa huomaavat minutkin,
siilitukka ei nyt auta!
Laati kirjelmän kireän
laskelmilla sen osoitti:
-Turhaan tuhlautuvat markat
tuuleen lentävät setelit.
Jarruja on pakko panna
hallituksen haaveiluille!
Johan nielaisi media,
arvoriistaa vätkytteli.
-Nyt on hallitus hukassa
Suvi-Anne siimeksessä
liekkö piilossa peräti
soolovirttä veisaamassa!
Mooses tuosta jo tulistui
synkeästi kirvaeli:
-Siimes huomautan sinua
lempeästi nyt opastan.
Jos ei lakkaa yksinlaulut
kohta itket ja lopetat!
Suvi-Anne siilitukka
yskän ymmärsi äkisti.
Otti jälleen kourahansa
pienen kultaisen lusikan
Hyvin maistui taasen soppa
kanssa Mooseksen mukavan.
26.10.2001.op

KEVÄTAURINKO.


Kevätpäivä helotteli yllä hankien
kohta kukat vapautuu ikeestä vankien
kun päätänsä ne nostavat ylemmäksi niin
niiden kauneus saattelevi ylös taivaisiin.
-
Kevätpäivä vienon tuulen pisti heräämään
viimeisiä lumia mukaansa keräämään
jo tuolla jossain pälvessä on leskenlehtiä
ja vuokot monenväriset voi mukaan ehtiä.
-
Kevätpäivä lämmittää jo kovin hienosti
ja mehiläisen pörinäkin kuuluu vienosti
on konserttia monenlaista ilma tulvillaan
niin monenlaista ihanaa kevät tuo tullessaan.
-
Kiuru lentää korkealla laulu sentään soi
talven jälkeen sydäntä se sykähdyttää voi
tervetullut kevät olet tänne Pohjoiseen
vaikka jalka vielä kastuu lumeen sohjoiseen.

MIEHENMITTA ---90.


Kaljan vaikutus oli jonkunlainen. Vauhdilla kurkkuun kaadettuna tuntui tukanrajassa kivaa kutinaa. Vaan paremminhan uni tulisi, ainakin Jaska niin luuli.
Vaan luulohan ei ole koskaan tiedon väärti. Äkkiä imaistut kaljat eivät tehneetkään hyvää Jaskan herkälle mahalle.
Vain muutama tunti ja Jaskapa heräsi outoon tunteeseen. Tuntu, että tavaraa pukkaa molemmista päistä. Nyt olisi posliinipytty tarpeen kun oli niin lähellä.
Kaulapaskaahan alkoi tulemaan kurkuntäydeltä. Ellikin tuosta valpastui ja tuli ihmettelemään näytelmää:
- Non niin! Jopahan se kelpaa isännällekin posliini. Koko kesän siinä on jumputtanut sisävessan tarpeettomuutta. Vaan kuinka oli nyt tarpeeseen.
Vastaukseksi Jaska yökkäili entistä lujempaa.
- Mikäpä täällä haisee, Elli huomasi outoja aromeita ilmassa. - Et kai sinä saakelin pökelö ole paskantanut housuusi. Jo on aikoihin eletty.
- Pilkkaa siinä vielä. Toiseen äkkiä sikalentsun iskee, niin tämä vain pilkkaa. Täytyy myöntää että oli valinnan paikka kumpaa päätä pyttyyn työntää. Näin vain sattui käymään.... Kuumettakin taitaa olla varmastikin viisikymmentä ja ylikin.
- Olet sinä asukas, eipä voi muuta sanoa... Vai sikalentsu. Aamulla vaan mustikkametsään. Siellä tekosairaudet paranee... Alapa siivota itsesi. Jumaliste kyllä pitääkin olla äijällä mahassa varsinainen Outakolonkin tehdas, Elli sanoi ja paiskasi vessan oven kiinni.
Eihän siinä Jaskan auttanut muu kuin alkaa korjaamaan vahingon jälkiseurauksia. Maha murahteli vieläkin ja olo oli mitä melkoinen.
Jaska riisui itsensä ja suihkun alla siisti vahingon tuomat seuraukset itsestään. Vetäisi sitten kylpytakin päällensä ja lähti takaisin asuinhuoneisiin.
- Mihin sinä ne housusi laitot? Et kai odota, että minä niihin puuttuisin, Elli tivasi.
jat!

TÄTÄ&TUOTA


HUOMENTA! Tuulet niin vinhasti vinkuun.  Puuta kaatuu ja käörät nousee, mutta minun sinnikkyys ei väisty.  Höpötysliiterin ovet on aoki ja sana on vappaa kirmaamaan kevälaetumille.
***
TALAVIKINHAN tuo vielä näöttää tapojaan. Entiset kuijjeet ryötällä näöttää olevan. Pakkasta ja pyryä, pyryvä ja pakkasta. Koeta siinä sitte luovia kessään päen turkkihaalareissa fällyjen alla. Jääkarhujen rypypaekka tämmon paremmin kun valakoihosen immeisen. Mittari nyt -0.3.
***
SIINÄ monijaeta kertoja katellaan klasista, ennen ko alakaa räöstäät tippumaan ja täe korvallisella elämään. Pitkässä kuusessa on helteet ja valakijat yöt. On perkele se niin väärin. Vaen yksitellen seon päevät kateltava. Kävi syvin tae matalin.
***
VIRTUVAALISTI aotosta on akselit poikki ja kumit puhki. Syylärissä vuoto, mutta peli vain kulkee. Maailma tarvitsee sirkushuveja. Kuten huomataan viisas on kohta tyhmä. Vieraat vaikenee ja viisaat horjuu , mutta pinnistys ei lopu.
***
ELÄMÄN merella kulkee lentävät hollantilaiset. Purjeet kasassa ja vesilastissa. Kukaan ei sano mitään, korkeintaan tavailee loppumattomia viisauksia joita viisaiden kielestä irtoaa. Tyhymemmät häppeilee tyhymyyttään eikä saa irtopisteitä ja kiintijät ei irtoa.
***
HAAVOSSA haviseva tuuli leyhyttää perseenpyyhettä. Käytettyä kortsua lojuu käytettynä ehkäisyyn. Muutama harhautunut heebo kurkkii ovelta mutta tietopuolinen viisaus tyrmää hänet. Suuret luulot kokevat suuren rommaoksen. Katkerat ilmaisut kieppuvat häkkyröinä pakkasyöhön. Hopeinen kuu katsoo naureskellen pakkastaivaalla.
***
Maalis kumminki maita näyttelee. Ja kun huhti saa - vie hummauttamalla loput lumet ja käki kukkuu kultia ja sanainenarku takalukossa. Käytössä vaan oleellinen. Kyllä ja ei, ne riittää tiukassa paikassa mitä niihin lisätään on pahasta'-

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

SÄTEITÄ

Kevätauringon säteet saa kimaltamaan
lumikinoksen sulavaa pintaa.
Kun muistelen sua se sulattaa,
minun jäässä ollutta rintaa.
Olet mulle kuin säde auringon,
tai kuin kevättuuli, tuo vallaton.
-
Sinä tulit kuin kevät mun sydämeen,
Sinä tulit, ja sulatit roudan.
Jospa voisin joskus kokea,
myöskin kesänsateen ja poudan.
Silloin oisin mä rikas kuin ruhtinaat,
tai niin kuin mahtavat kuninkaat.
-
Sinun rakkaudes säteet sai aikaan sen,
minun suonissain nyt veri etsii
uutta uomaa kuin kevätpuronen,
sekä sieluni iloitsee, hupsii.
Minun korvissa leivonen livertää,
ja rintaani elvyttää kevätsää.
-
Minä toivon, että ei halla vois,
ystävyydemme kukkia viedä.
Tulevaisuutta kukaan kuitenkaan,
ei arvaa, ei lainkaan tiedä.
Elää voimme vain päivän kerrallaan,
minkä voimme -siitä me nautitaan.

ESKO AHOLAINEN


Jopa ottikin koville
pressakilpa tiukanlainen.
Oli kaikki niin sekaisin,
omat naiset häipyivätkin?
Tarja villitsi nätisti,
naiset taakseen houkutteli.
Tuli tappio tavaton,
selkäsauna sietämätön.
Kisa loppui niin nolosti
täytyi jäädä tappiolle.
-Mutta oottakaa vähäsen!
Esko silloin tuumaeli.
-Vuosi vastuusta vapaana,
muuttaa kyllä kannatuksen.
Käyrät huipulle menevi ,
alkaa uusi vastuunaika.
Vaikka viisas jo olenkin,
tulen vielä viisaammaksi!
Se on Anneli Mäkinen,
tiukka akka pohjanmaalta.
Otti ohjaksen käsihin,
kurssin uuden kuunarille.
Kepu muuttuikin äkisti,
puolueeksi suurimmaksi.
Tuli Eskokin takaisin,
viisaana ja tietävänä.
Itse mainosti vähäsen,
kannatusta kerjäeli.
Mutta Anneli olikin,
ollut täysin toimivana.
Esko koitteli kovasti,
Tarjaakin jo moitiskeli:
-Olet väärin työsi tehnyt!
Muuta tyyliä äkisti,
linjat laadi toisenlaiset,
että tietävät toverit,
ajatukset hallitsijan.
Johan lehdistö heräsi,
pilkkalaulut lauleskeli,
aivan mahtaili monikin,
päästi pienen naurahduksen,
Kannuksen suurelle pojalle,
suuren puolueen pomolle .
Huomas Mauri tuon mokoma,
nyt on pullat hiiltymässä,
aivan tuhkaksi palavat,
kaikki suuret suunnitelmat.
Sanoi Mauri mahtavasti:
-Nyt on laulusi lopussa!
Usko aivan varmuutena
totuuden karun sanelen,
visioni vuodattelen.
 
-Lähde Suomen Pankkiin siitä,
kasvat korkoa korolle.
Jättipotti oottaa meitä,
Annelin mahtavan keralla.
Kohta saapuu pressanvaali,
silloin punnitaan lopulta,
kuka laulaa kaunihimmin?
Kun sä viisaasti valitset,
taas on kaikki valta meillä!
2.11.2001.op
 

MIEHENMITTA -89


Toki hän tiesi, että Ellikin oli aika sikeä uninen, mutta ei oikein passannut riskeerata.
Aivan mahdottomiakin herätyksiä Jaska suunnitteli, mutta aina oli se että homma olisi äänekästä.
Viimeisin hän päätyi kompromissiin, että se oli korkeampien voimien tahto jos ei herännyt luonnonmenetelmällä. Niin marjareissuun olisi mentävä.
Onneksi oli mäyräkoiranperse säästynyt jemmaan. Neljä keskinkertaista putelia Jaska imaisi ennen nukkumaan asettumista. Hän luotti vahvasti siihen, että luonnonmukainen kusihätä antaisi herätyksen varmasti ajoissa. Elli ei huomaisi mitään. Mopoahan saattoi lykätä tienvarteen, ettei senkään räpätys herättäisi Elliä..
Eihän Ellikään niitä herkkäunisimpia ollut. Monesti meni aamulla nukkuminen pommiin. Jopa Jaska havahtui ensin. Täytyi toisinaan alkaa nykimään Elliä jo navettaan - tissinkoitolle.
Niinpä illan tullen Jaska imaisi keppanansa tuulensuojaan ennen kuin kähni Ellin kylkeen.
jat.

JÄLÄKIJÄ.


Eässä vetelin hiilijanjläkijä. Kattelin Foemulaa. Tylysä kisa. Ovatliijan tasaväkisijä ja varovaesia. Romuva ratalle ja verta pakkiin. Saes hirvistellä.
***
Se on niin saletti nykyvään, että kun nuo kirijasalukeneet alkaa ihimispolosta syyllistään, niin sillei oo mittää raijaa. Suatana kun ei sua kusta ei paskoo, muista elintoeminnoesta puhumatta. Tullee kuulemma niin suuri hiilijalanjäläki, ettei paremmasta väliä.
***
Tämmösijä puhuvat vielä nuo saakelin renttanat jotka on ns. parempiosasia. On säälimättä tehty jäläkijä sinne ja tänne varsinki niitä hiilisiä.
***
Poltetunmaan taktiikkaa ne piiperöt vetelee. Sormipystyssä muita varotellaan, mutta ite seisotaan hiili aavikolla.
***
Nyt kun taas on takkuuvarmasti ilimastonmuutos tulossa. On tullu kae milijoonija vuosija, suunnilleen tähän sammaanaekaan, niin kyllä nyt on pontta puhheessa.
***
Pienempijä ilimastonmuutoksia tapahtuu hyvinnii lyhyvellä syklillä. Yöllä on pakkasta parikymmentä astetta ja päevällä pyrkii jo plussanpuolelle. Ei se oo ihime jos tietenaenen on huolissaan, miten tässä hommassa käö?
***
Eikö tuosta kesä tulle ja sen jäläkeen taas syksy. Joten on sitä ilimastonmuutosta tulossa. Ennustaja eokot taputtaa käsijään: - Mitä minä sannoen?

lauantai 25. maaliskuuta 2017

SOKKONA


Me sokkoina täällä kuljemme,
ovet oudot avaamme, suljemme.
Eteenpäin, eteenpäin vaistot meitä vie,
tuntematon aina silti on edessä tie.
-
Haparoiden me kuljemme, horjahdellen,
merkkipaalulta toiselle harhaellen.
Niin vähän toisesta apua lie,
jokaisen kuljettava on oma tie.
-
Usein joudumme kaaoksen syöveriin,
sekoamme elämän pyörteisiin.
Emme tiedä minnekä meitä se vie,
oikea vaiko väärä, määränpää lie.
-
Niin moni jo uupuu kesken matkaa,
vaikka haluaisikin, ei jaksa jatkaa.
Kun ei näe tietä , merkkipaaluja sen,
niin usein luovuttaa sellainen.
-
On tärkeintä kuitenkin rakastaa,
siitä eniten voimaa matkalle saa.
Ilman rakkautta niin moni olla saa,
aivan yksin matkansa taivaltaa.

PAHA SAA PALKKANSA


Pieni Paavo Pussirotta
viidakossa aivan totta
mökissänsä asusteli
seuranaan on sisko veli.
-
Sattui kerran aivan totta
herra rouva Pussirotta
lähti käymään vieraisilla
siellä Harmaa Hiirosilla.
-
Pieni Paavo Pussirotta
tää on muuten ihan totta
unhoon jäivät varoitukset
Paavo avaa mökin ukset.
-
Pieni Paavo Pussirotta
huomasi sen todentotta
ovella on ketun naama
nälän irvistykseen saama.
-
Pieni Paavo Pussirotta
tämä muuten ihan totta
häijyn ilmeen naamaan otti
irvisteli ja hohotti.
-
Pelästy jo kettu tuota
itseensa ei enää luota
on kettu aivan paniikissa
jahtaa sitä iso kissa.
-
Pantteri jo ketun nappaa
ilkimyksen heti tappaa
Paavolla on hyvä olo
turvallinen kotikolo.

MIEHENMITTA -88.


- Se on luonnollinen tarve. Vietti joka on lahjaksi saatu. Kyllä se rakasteleminen on ihanaa.
- Joo vieraan kansa? Minä jos vihjaisenkaan niin on päätä kipeänä ja perseessä muuta vaivaa. Vaan johan silmään nouseekin kiilto kun Kärhämäinen tulee maisemiin. On se niin monet kerrat nähty. Siitä toisesta en rupea tinkaamaan: Melkeinpä suosittelen.
- Olehan siinä nyt horinoinesi. Pelkkää pulinaa poriset. Minulla ei ole ketään.
- Niin, kukapa se tunnustaa. Jos sittenkään kun joutuu rysän päältä kiikkiin.
- Lopeta jo. Minä en jaksas sinun kansa vatuloija tuntikausia. Sen pökkelö. Huomenaamuna mennään mustikkaan. Vien vaikka väkisin.
- Äläpäs ole niin hallelujaa siinäkään asijassa. Tässäpä on semmoinen poika joka itse katselee omat polkunsa. Siihenpäs ei tarvitse akkaväen vaivautua määräämään.
- Katsotaanhan kumpi se pitkänkorren vetäisee, Elli sanoi uhkailua äänessään.
- Ka, kestäähän tuo koettaa. Vaan harvoinpa se tuuli isoa kiveä liikauttelee. Siinäpä puhaltelet. Se voi olla, että meikäläisen pitää olla silloin kokonaan eri suunnalla.
- Kuhan nyt siinä kometiijaasi pelaat. Koska kumminkin näyttää marjakeitto painuvan Kitulaisenkin kitusiin, niin onhan kumma jos ei ukko lähde salolle.
- Sepä on kulttuuri tärkeämpää kuin marjat, Jaska yritti.
- Kyllä se on hallelujaa, että Kitulainenkin noukkii marjoja kuin pyhät pojat.
Jaska alkoi suorittaa esivalmisteluja aamua varten. Aikaisin pitäisi herätä ja Elliltäkin vielä salaa. Sepä ei olisi helppoa uneliaalle miehelle. Jaska koetti miettiä keinoa mitenkä herätyksen saisi huomaamatta.

SINNE&TÄNNE


Kone remppaa ja Formuloeta - kiieueta pittäääääää ja kesäaekaki päälle paenaa mutta niin se pittääki, ei tylsisty!
***
AIKAA eletään nyt muka niukkaa ja kurijaa ootetaan muka aikaa parempaa, Jokkaenen huutaa jospa se lähtis kausi nousuun, nousukauteen.Tietysti saahakseen sitten itkijä kuinka on niin vaekija ja naapurilla niin heleppuva. Koskaa ei tule semmosta päivää, että jokkanen olisi tyytyväinen osaansa. Siihen ei auta kepu, eikä persu, kommarista puhumatta.
***
KATTEUS katkoo kahleitansa ja kärsimysten malija kukkurillaan on... Kyllä se oli toesta kun oli Kekkonen ja hyvinvoetivaltijo. Kertaus on opintojen äeti, ja niitä kertapakkauksija on kertyny tupa puolilleen. Vanhoja muistelin ja kertasin. Paha sae palakkasa ja uhuri sae maksaa henkellään kun ei löytyny käshiä!
***
SANOTAAN nyt: - Näen kävi. Olisi voinu käyvvä paremminki. Samoten huonommini, mutta ken tästä käy saa kaiken toivon heittää ja peittää valhehen jälet. Totuus ei pala tulessakaan ja jättää jäläkeen semmoset orkamat, ettei jää mittää arvailun varraan. Mihinkähän se rikas tarttee lissää rahhaa?
***
No tietenkin siinon oma viehätys kun kattelee pankkitilin suurentuvia summija ja saa viettää unettomija ettei rosvot ja ruoste pääse kovin pahoin mellastaan. ja kun on rahnaa niin on helpoa laittaa haisemaan - Tosin köyhäkin voi jos irtovaa kolikko hernekeittoon. Se haiseminen onkii luomua.
***
VAEN tyyvy siihen minkä saat. Jos hyvin saet niin hyvä on, jos vähä saet se ei oon tuomijo. Yritä uuvestaan paremmin paperein. Jos ne jostakin saat. Jos saat niin hyvä on ja jos et - väärennä! VALE-mikä vaen on päivänmuoti. Että toemeen vaen. Valelääkäri on muotia.
***
VIHANNEKSET raakoja. Tappaneet monta ihmistä. Lämmitys jumissa ja pakkanen kovettaa pehemijät paekat. Keitä poeka pottuja niin että saahaan vaohtija masinaa. Missä masina? Aetan alla...Missä aetta? sanoppa se. Tämmöstä tännään ja huomenna ehkä vieläki hullumpaa. Senpä näkkee sitte!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

TULLEE&MENNEE


TUULLEE rahhaa niin pirusti ja veen kolot on mättäetä täynnä. Lunta luppaelee ja pakkasta. Seon temppu jos pystyy naaman pittään virneessä. Näen kevätaekaaan! Mittari -1
***
VAEKKA vene on pieni ja elonmaeninkit korkeina käövät, silti ei huolijen häevää nää, kun pistää pirtin pimijäksi. Pimmeys pelastaa tottuuven havaitsemisen. Pimijässä rumakin on yhtävertanen komistuksen kaa. Pimijässä erottaa toesen vaen äänestä - ja hajusta!
***
MUUTENKIHAN mennee päen persettä. Pörssikurssit laskee ja kustannus nousee. Näkkileipä on kovvaa ja pehemijänleivänpöyvässä tunkosta. Asijat päen vittua ja muutenki riepoo. Pakkaset tulossa ja pahat ilimat. Koeta tässä sitte riemujuhulija pittää. Toenen mahollisuus, että paokasee kesähelteet. Mikä nämä tietää.
***
VANAHOJA jos muistelee niin pistetään tikulla silimään. Yritin tehä kauppoja - kustiin siihen toiseen. Pimmeys vallittee ja henget kiikkuu puijen oksilla. Suurilla silimillä kattelevat onko huomenna pouta? Ja ettei ihimisenpenikalla oesi liijan heleppuva niin Puttiiniki pullistellee paijata, eikä tiijä tekojaan.
***
VITTUVAKO se mulle kuuluu sato tae paesto. Yhtä pitkä kuin levijäki: Kylläpähän joku jarruja polokee jos mennee överiksi- No mitäpä tuo haetannee? Jos rysähtää seon pientä suuren rinnalla. Rahat on kaekki ja mieli on mustaa. Rustaa tässä sitte vielä jottae järkeen tae kätteen käöpää.
***
TARTTIS hommata kättä pitempää. Hiilikuitu oes hyvä. Kevy ja lujempaa ku teräs. Sillä ylettäs tökkimään ettäälle jos niin ku haluvaa.
Tuskin kumminkaa nappiin ossuu kun käpälä vapisee.Seon tolerassi pitkän päässä melekomoenen. Tyhyjästä ei ny enempää nyhjästä. Vaen palataan!!!

LADA


Katsoin kuinka kamraateilla
audot hienot ja komeat,
rikkaimmilla Mersujakin,
japsikärryjä eniten.
Autollahan kaikki kulki,
minä pyörällä poleksin.
-
Ajattelin jatkuvasti
auton ostoa omaksi.
Himoitsin niin helvetisti,
aivan vauhkona vapisin,
että jospa sen minäkin
saisin kerran kelpo kaaran
jolla kaahaisin reteesti,
ankarasti kaasuttaisin.
-
Menin kaaraa katsomahan,
jospa sellaisen satutan.
Ostan vaikka vekseleillä,
taikka lainalla lunastan,
kunhan saisin jonkinlaisen
koneenvoimalla menevän.
-
Hallin nurkassa hokasin,
syrjään sinne heitettynä
Laapan ruosteisen, punaisen,
auringossa himmennetyn.
Kummit kaljuna kajotti,
myöskin vaati hinkkaamista?
-
Minä myyjälle ojennan
saturaista saadakseni
pyörät alleni äkisti,
rientääkseni ralli tielle.
-
Tingannut en ostostani,
Laapan kyytiä halusin.
-
Myyjä virkkoi viisastellen
virne huulessa ivasi:
- Tässäkin on liikaa puolet!
Vaikka maksanut olisin
kun vain Laapan rikkinäisen
jemmaan joutavan hävität.
-
Into poltti lätsän alla,
hoppu rinnassa rutisi,
baanalle nyt päästäkseni.
- En mä pienistä välitä,
saturainen sinne, tänne,
ei se kirpaissut povessa,
eikä tunnu sielussani.
-
Motti lauloi laatuisasti,
putkesta savu pölisi,
komentaissa kampettani.
Laapan kyytejä kokeilin,
kiihtymistä kunnon kärryn.
-
Käärin asfaltin kerälle,
mutkat muutin suoremmiksi,
oli tuntu taivaallinen,
riemu pinnassa kihelmöi.
-
Nappi lautaan, Laappa kulki,
oli kierrosta koneessa.
Päässä pyöri perhanasti,
aivot hehkuivat häjysti,
posket poltti kiihtymystä,
kädet rattia ravisti.
-
Sompa pyöri kierroksia,
oli klappia pirusti.
Laappa heilui helvetisti
kunnes pylvääseen rysähti.
Riemu riitti vartin verran,
hupi muutaman humauksen

torstai 23. maaliskuuta 2017

KEVÄT


Kevät saapui keikutellen
sulohuulilla huhuillen:
- Joko lähti taipaleelle
talvi kylmä ja pureva
joko heltyi pohjanmahti
pakoon pinkaisi hopusti
tuonne kauas tuntureille
aivan Pohjolan perille.
-
- Pohjanpoika ilkeästi
meitä kohdellut pahasti
jäähän pannut kaikki paikat
viimat vinkuneet vihaiset
paleltanut poskipäitä
tehnyt synkäksi elämän.
-
Kevät tarttui tarmokkaasti
työhön rankimpaan rupesi
pisti hanskat heilumahat
kintaat kämmeniin kiristi.
-
Kohta nosti nokkelasti
kukat kukkimaan kedolle
herätteli heinänkasvun
silmut pulleiksi puhalsi
lehdet kauniit kasvatteli
tuoksut huumaavat herätti.
-
Kesä lämmin nyt voi tulla
suvi saapua suloinen
ihmislapsen nautinnoksi
jopa aikuisen iloksi.

MIEHENMITTA.-87.


- Oli niin kivaa katsoa sinun äherrystä. Älä nyt turhasta vedä herneitä nokkaan. Muista että ollaan kavereita, Paavo nauroi.
- Tämä on jo paremminkin pilkan tekoa. Olisit tuon saanut itsekin. Vituttaa meinaa.
Paavo puhdisti tulpan ja pisti paikalleen. Jaska vaan murjotti.
- Rauhoitu toki. Eihän tässä kuinkaan käynyt. Kokeillaan joko se tauti parani, vaiko paheni, Paavo sanoi ja polkaisi värkin pyörimään.
- Ottaako se kierroksia höylimmin, Jaska jo leppyen kysyi.
- Niin on kuin hihnalta otettu. Kyllä tällä nyt posottelee kotvan. Vaan tosiaan huomenna sinulla on ne rehukiireet. Tai mitäs kiirettä sinulla muuta kun maksaessa. Olisi vaan hyvät ilmat.
- Joo, se on helppo rahalla maksaa. Tulikin tili sopivaan aikaan. Olisi ollut tiukantakana maksaa.
***
Kun rehut olivat saatu käärittyä muoviin ja Jaskalla tuntui työt olevan vähissä niin Elli sanoi:
- Hoida asiat siihen jamaan että huomenissa mennään mustikoita poimiin. Ilmaiseksi tuolta metsästä saa kun vain hakee.
- Minä se en taida semmoisiin hommiin alkaa
mitästäs hulluja. Linnunruokaa se on! Lisäksi kun olisi niitä harjoituksiakin.
- Eipähän niitä taida koko kulttuuri-iltoja tulla. Kärhämäinen ei jouda, eikä kulttuurisihteeriä ole näkynyt. Taisi sekin homma loppua kuin päättömän kanan lento navetanseinään.
Sehän minun kuitenkin pitää käydä kirkolla asioilla. Mene sinä sinne metsään. Sinulla on notkeampi selkä.
- Sielläpä on karhuja. Minä en tohdi yksin lähteä.
- Lemmonko minä voin jos karhu sinut syö?
- Oisit miehisenä tukena ja näyttää ne marjat painuvan isännänkin naamariin.
- Hyviähän mustikat on syödä ja ne herättää seksihaluja, että...
- Taija sinulla herätä vaikka uisit mustikkapöntössä.
- Joko siitäkin piti alkaa halveeraamaan... On se kyllä kumma.... Höh, onhan sinulla Kärhämäinen ja tuota... Kuullut monenlaista juttua... on se toinenkin!
- Mikä toinen? Elä ala taasen venkoilla. Oo ketään. Kärhämäinen liikkuu henkisemmällä tasolla. Se ei erotiikasta välitä.
- Olipa tuo Tont... tonttuna jouluna. Jaska vetäisi takaisin, kun huomasi puhuvansa läpiä päähänsä ja vaikeni miettimään.
- Totuudessa pysyväkseni niin on se kauheaa nykyvään tuo erotiikkavouhotus. Pitäisi panna panemasta päästyvään. Enää ei ole ihminenkään joka ei oo kuksinut kaikkia naapurin emäntiä, piikasista puhumatta.
jat.

ALUSTA ALKAEN.


Alusta sen jälleen alkaisin. Taas on kumminkin päästy hiukka + puolelle +0.2 mittarissa. Lunta lupaillu - saa sit nähä!
***
TALAVELLA aetassa ei tarkene. Vakkuutus ei vastaa, eikä pane vastaan paitti jos vastaa käyttää saunassa, niin tulee vastoinkäymisiä jos on vihtamiehiä. Vae samakae se sille ja senpuoleen. Alakaa olla syytä huoleen kun kauniit on rohkeita mutta vetoakselit siellä pokki. Vekselit pyörii.
***
NAARASPUOLISEN hätä ei kauaa kestä. Juhannuksesta jouluun jos sitäkää. Hätä käessä sitten lentelee munimaan muihin pesiin. Kolopesijälle kolo on elintärrkiä. Puhtaus on puoli ruokaa. Ei niinkään pönttö. Kottaraisella joukkosurma kun ei vapaita pönttöjä. Varpuset ja paskanärhet ovat tehneet pöntönvaltauksen. Talvella tarjolla joka lähtöön.
***
KESIIN saa hohtoa jos on rohtoa kun ei ajattele huomista päivää. Elää tässä ja nyt, monikaan ei älynnyt että eilistä takaisin ei saa. No jaa onko väliikään? Eilisellä oli omat murheet.Huominen luppailee sajetta. Ja jos kessään kurkistaa niin hellettä piisaa.
***
VÄLILLÄ suututtaa välipäät. Muutenkin alapäässä kulkee yläpään viisaus. Suunnilleen suurin silmin voi kokeilla katsoa huomiseen. Näkyykö mitään? No, johan kumma. nainen vaalea tai tumma . Ei sen väliä kunhan on väliä.
Välistä tuntuukuin olisi ahtaassa ravossa, toesinaan ei. Ota tuosta selevää. Jos saat!
***
ASIASTATEHEN lienee asiattomin asia se kaikista asijattomin asia. Se on asija jossa ei oo kun pelkkää höttöä. Hyvin harva sen hoksaa , mutta katseleekin silloin oksaa, naru olalla ja vaseliinia plakkarissa.
***
VOISI olla nykysin tarpeen, yksilönsuojaksi laittaa hirttoköyteen varoitus: "Voi vaikeuttaa henkitystä ja estää verenkiertoo". Kuinka monta vainajaa pelastuukaan? Eikä päiville loppua näy, jos hyvin käy kattelee vielä harmajan kiven läpi. Ja se on paljon se! Ny venkoelu sikseen, vae pittääkö selevittää MITÄ SE ON? Koettakaa pärijätä.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

LANNOSTA.

Jytkyä talliin myöskin
kaipaa Vasemmistoliitto
on lato aivan tyhjänä
aletaan heinän-niitto
on kuntavaali tulossa
nyt kiire alkaa tulla
pakkasessa ihan jäässä
on Paavon eväspulla.
***
Paavo silmää vainioita
harmissaaan punoo päätä
- Heikosti halme kasvanut
pellossa routaa, jäätä
liiaksi vähän lannoitin
ei paskapuheet riitä
palloa liikaa potkinut
laiskaa ei luoja kiitä.!
***
Kasvonsa Paavo ylös luo:
- Etkö sä voisi auttaa
minulle kunnon Jytky suo,
ei tarvitse huomauttaa
oon liian paljon totonnut
ja rillutellut hiukan
kun ministerin hommelit
asettaa ohjeen tiukan.
***
Jo vaikeneepi Paavon suu
mahassa jokin vääntää
housuista persuus pullistuu
myös kimakasti ääntää
ja Jytky aivan valtava
täyttääpi housunpuntit
lannosta kohta levittää
saa luuserit ja juntit.
2011.

MIEHENMITTA -86.


- Kitulassakin ovat rahavirrat velloneet Ellin ohjastamana itään jos länteen. Varsinkin se Tupperi touhu jurppii.
- Näinhän se on. Helppoa on ja melkein pitää sanoa, että rikastuapa meinaa väkisin. Ei ehdi kierrättää eteenpäin tarpeeksi nopeaan.
- Taitaa sillä Peräläisellä rahaa olla. Miten tuo olisi jos nakkaisit Ellille muutaman satasen silloin tällöin. Lievittäsi natkutusta melko laella.
- Ei kait se siitä ilosta paljon ole. Maksanko sinulle vai Ellille?
- Eihän se Elli osaa rahaa käyttää. Minähän päinvastoin tiedän rahan arvon. Sepä ei minun näpistä niin helposti löysääkään.
- Pidetään sovittuna, että näin tehdään... Onko sinulla vastata viis satasesta?
- Eipä tuo sattunut lompsa olemaan mukana. Vaan kelpaa minulle kokonaankin. Eipähän heti sinunkaan tarvitse pahaa mieltä kantaa...
On niin kuin lunastettu oikeus. Onhan siten? Jaska vuolaasti selitti.
- Olokoon menneeksi. Turhempaankin olen rahoja pannut. Pikkusen ylläpitokuluja sinulle, Paavo sanoi ja ojensi rahan Jaskalle.
Jaska pyörähti kuin kärppä selin tuvan ikkunaan. Sieppasi rahan ja sulloi sen nopeasti puserontaskuun. Kumartui taas mopon moottorin puoleen ja kuiskasi Paavolle:
- Yhteistä se on kavereilla tavara.
- Niinhän se on, Paavo nauroi. - Mutta eikö se tulppa jo irtoa. Nysväät sitä koko päivän.
- Kun ei ole kunnon avainta. Putkitongitko pitää hakea, eiköhän tuo sillä?
- Ei helvetissä. Särjet koko menopelin. Mitä pienempi avain sen pienemmät vahingot.
- Tämä on ruostunut kiinni ja oot nuljannut nuo kulmat pyöreiksi jakoavaimella.
- Kukahan siinä lienee koko aamun nuljannut oikein urakalla? Luulin että sinulla on homma hoidossa. Taisinpa erehtyä.
- Leka tähän pitää hakea? Ei ole totta että näen lujaan punotaan tulppa.
- Eikös se ollut Kitulainen joka aluksi veti väärään suuntaan kahden perseen voimalla.
- Se silloin inahtanutkaan. En tiedä minkä tekisi.
- Katsopa kun vanhempi mies näyttää. Kun on oikeat vehkeet niin ei ole puolta palavaa.
Paavo otti avainlaukusta tulppa avaimen sekä väänsi tulpan auki.
- Perkele. Nyt minä taian suuttua. Sinä tahallaan minua kurmootit?
jat.

LIUKASTA


Kelit on leutoja. Mahtaa olla paikoin aika liukasta. Se kun vielä jään päälle nakkaa pikkusen lunta on lääkäripäivystyksessä tungostal
***
Vaseliini on hyvinkin tarpeen jos tihkasee, moni hihkasee jos on luisto hyvä. Syvä kuilu edessä jota tyynnä kyntää aurallansa maata isien. Äitinkieli keskellä suuta homma onnistaa. Surunpilvet haihtuvat ja vaihtuvat yölliset usvat.
***
OIKEUSJUTTU on niinkuin se luetaan. Aa-sian ajajat käärii rahaa. Sika juoksee henkensä edesta. Takana on saparo ja kinkut! Rikkaat ostaa parhaat palat ja köyhät pelaa armopaloilla. Tuskin aikaansaavat valmista, mutta päivä se on huomennakin.
***
HOHOI! kivenlohkare. Milloin särmäsi hioutuu. Konsa koittaa aika jolloin louhoksesta löytyy helmi? Moni kelmi oottelee kopolla kourin. Sormet haroen koettaa ottaa mitä irti saa. Kynnet lipsuu ja lipasee kieli. Ahneet on herrojen haaveet. Eemmän enemmän hupattaa aivo. Koura kahmii suuret setelit. Kultainen koura puristaa viimmeiset mehut, eikä höystöista ole puutetta.
***
JOKAISELLA loppuikä on hupeneva luonnonvara jokaisen elävän kohdalla. Päivävarasto hupenee eikä lisäyksiä myönnetä. Se on joka päivä yksi pois. Piikki kammassa. Montako jälellä. Onneksi ei tiedä, jos ei turvaudu köyteen tai myrkkyviinaan. Moni yrittää tuhota itsensä hivuttamalla. Tupakki ja huumeet on hijas mutta melko varma vaihtoehto. Hintaahan siinä keryy, mutta taivas on rahatonvyöhyke. Raha on paperia- Pyyhkimään!
***
VIRPOMALLA ehtii kunhan ensin virkoaa. Jos sittenkään. Ei kantsi Toivoa heittää, jos ei ole isompi? Toivo on tuhti mies. Tuskin kumminkaan olematon paukahtaa. Vaen eikae tässä sanat suuta halkaise, joten pienikin ilo voi murskata kirkonmeininkin. Naama peruslukemiin ja , huomiseen!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

LAULETAAN.-23


RAKKAANI‎.
(-kulkurin kaiho-
1
Olet rakkaani mun, tahdon vierelle sun
elonmyrskyissä vaan yhdessä kulkemaan
Onnea, onnea vaan, sinun kanssa saan
tule, tule jo kanssani
olethan minun armaani!
2.
Vain Sinusta unelmoin. sun kanssasi tulla voin
ilot, murheet jakamaan, kun vain lähellä olla saan
Onnea,onnea vaan...
3.
Ethän luotain mene pois, ikävän se mulle tois
silloin onneni saan, kun oot mun ainiaan
Onnea, onnea vaan...

PERSUTUSTA


Persujohtajat ne koettaa
kansaa kovin kusettaa
kehuen ja mielistellen
riveihinsä houkuttaa
silmät lempeänä katsoo
naurua huulenheitossa
sudensydän sykähtelee
lampaanturkin peitossa.
***
Vihapuheet lentelevät
niin kuin kerran Aatulla
ihmisiä sumutetaan
Jytkyllä - aikaansaatulla
tyytymättömyyttä on nyt
jokaisella huulilla
kun persujohto ratsastavi
pattipolovi muulilla.
***
On uho aevan valtava
toisia kilvan rienataan
populistin lailla vaan
omaetu tarkoin katsotaan
Kovin vähän tietämysta
sekavassa joukossa
peruskoulu opeteltiin
arestissa loukossa.
***
Nyt tää sekalainen lauma
äänestäsi taestelee
nuuhkii sua kuonollansa
kankkujasi maestelee
Mutta huomaa, nuuskijalla
muoto vaikka on lampaan
suuhun voisit vilaista
näät siellä sujenhampaan.
‎26.‎8.‎2011

MIEHENMITTA - 85.

- Älähän nyt Jaska ala rakentamaan paholaisen kirveeseen varrenjatkoa. Olettehan tuota huiskineet jo toisianne tarpeeksi. Minä ehdotan edelleen Jaskalle sitä siedätyshoitoa. Se kyllä tepsii vaikeuksiin.
- Minkämoista se Peräläinen on ehdotellut? Etteihän ihan... Elli kihersi.
- Myöhemmässä vaiheessa. Sitten kun on saatu perheessä taas roolit kohdalleen, voidaan asioita palkita luonnonmenetelmillä. Ellille siitä ei parane vielä selvittää. Vaan aikahan sen näyttää tuleeko asiasta tolkkua... Tuota, tuota... Se moponremontti jäi meillä kesken. Eiköhän lähetä katsomaan jos se alkaa saamaan kipinää. Ellille suurkiitokset kahvista. Minä taidan olla melkein joka päivänen kahvivieras. Ihan hävettää.
- Eihän nyt sentään joka päivänen. Useammin pitäisi käydä. Yksin täällä kotona kun Jaska raataa tuolla töissä.
Paavo vilkaisi Jaskaa, mutta huomasi tämän olevan aivan kuin ei olisi kuullutkaan.
- No, katsotaan kun satun kulkemaan ohitse. Mukava se on Ellin sankaa puristaa, Paavo sanoi.
- Niin ja Ellin runkoa. Vaan aivan sama. Ei ole paljon vetoja. Ulkoistaminenhan on päivänsana.
- Joo! Mitäpäs sitä itse urakoi kun on varalta miehiä. Eikös tuossa riittäne sinullekin. Eipä se paljon siinä hommassa kulu.
- Pikkusen se jurppii. Vaan ei tuosta kehtaa tämän kummempia käräjiä nostaa. Vaan sovitaanko, että mennään joku päivä Tonttisen Reetan porinoille? Ostetaan pitkä pullo Reetalta lystäillään kahden perseen voimalla. Ja jos se Reeta on kiimassa niin voidaan naapureina hyvässä sovussa vuorotella. Sopiiko?
- Vaan jospa sinulla se maha?
- Riski on otettava. Tulee siitä Reetan aineesta niin kepeä humala. Se jurppii kun rikkoo vatsan. Onko se sinulle semmoista tehnyt?
- Ehei! Minulla on sisusputket rosteria. Ne kestää vaikka rikkihappoa imaisisi. Eipä ole tähän päivään kaulapaskaa työntänyt, ainakaan viinan takia.
- Lähetäänkö?
- Mikäs ettei. Pitää kait muutama välipäivä pitää. Jos niitä noita heinikoita panisi pakettiin. Sekin homma on mennyt helpoksi. Sanoo urakkamiehelle, että tuostapa se alkaa ja tuohon loppuu.
- Se on tosi. Eihän siinä kauaa meilläkään nokka tohise kun pojat rynnistävät. Taisivat puhua, että huomissa päivänä tulisivat Kitulaan. Kyllä pojat homman hoitaa. Kunhan isännällä löytyy pikkusen sitä rahaa.
- Sehän ei tuota tuskaa. Rahamyllyt pyörii kahdessa vuorossa ja pankit niitä jakelevat pahemmin kyselemättä milloin maksat takasi...
(jat)

ASIANHAAROJA

Haarat on suuri tekijä nyky maailimassa, niitä on lieventäviä jasemmosia jokka pukkaa sanktijoo. Haarakiila on mielenkiintoinen ilmiö, mutta se pijetään piilossa utelijoita.
***
LIEVENTÄVÄ asianhaaraa on liitetty haaraliikkeeseen. Haaraliike vaatii notkeutta tai liikemiestaitoa. Peräti aitoa tunnelmaa ja monenlaista kannanottoa. Suuret setelit vaihtaa lompakkoa ja kolikot kilisee maailman pahuutta! Rikkaat paheksuu köyhän riemua!
***
KANNANOTTO on vaikeaa jos on Norjanlipposet. Tiijä millaset Norjan lipposet on. Onko niissä kantaa laisinkaan, mutta olettaa sopii, jos ei ole ahasta. Rahasta liikkuu raskaskin perse, ilman penkkiä. Verta pakkiin huutaa teurastaja eikä armoa tunne. Tarmo paikalla panee haisemaan.
***
VAIKEAKSI menee tää homma. Nukuttaakin !! Päiväunia nähden seilaan tämän päivän iltaan. Kurkku karhejana. Pistin vaseliiniä rokkatorveen. Vaseliini oli myrkkyä. Kurkku on nyt liukas mutta karkea. Pitää hyvin vaikka reilummasti karijasee. Ja sitten paranoo kun tullee käännekohta. Tietysti pittää olla otollinen otatus.
***
HAMPAAT helisee menneitä loistonpäiviään. Juuret vain irvistää huomisen kauheudelle. Tympeäntuntoista on pistää fluoria suuhun kun puuhun nousee moni perse eellä. Veellä on pesty monet poijat puhtaaksi ja kaikkialla on paniikki päällä. Sillä totisesti, totisesti totuus paljastuu eikä se ole mitään lapsen kateltavaa.
***
TUULI vinkuu ja moni hinkuu kissaa pöyvälle. Kissa rukka. Sukkamehulla käynnistyy ankea perhe-elämä. Vahva aromi antaa syitä ja seurauksia, eikä sille loppua näy. Ulkoruokinta antaa väriä poskiin ja syksy saa. Mutta pystyykö? Asian näin ollessa autuampaa on ottaa kuin antaa, sillä katso tilisi ei kestä antamista - eikä panoihin ole varaa
***
PITEMMITTÄ pölinöetta aamu on avattu. Helppo homma. Sanainen arkku oli unohtunut auki ja huitsin nevadaan on häipyneet sanat jotka tarpeen nyt olisi. Ilman sanoja ajatus pätkii, eikä löyvä kohettaan.Näin on käynyt kohta valmista. Sahti sanansa sanoo! MOI!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

LAULETAAN -22.

KESÄTUULI,‎
- Karjalan Marjaana -
-
Hempeästi mulle kesätuuli
korvaan kuiskaa viestin salaisen
ystäväni toiveeni kai kuuli
tunsin huulillani suukkosen
ystäväni toiveeni kai kuuli
tunsin huulillani suukkosen
kNiin kauan ootin kauan toivoin
viestiäsi tyttö kuuman maan
lentosuukostasi vihdoin
riemun rintaan saan.
***
Viesti pieni onnen mulle antoi
se kertoi sinut vielä joskus saan
viesti onnenmaahan minut kantoi
vielä kerran kanssas kaiken jaan
viesti onnenmaahan minut kantoi
vielä kerran kanssas kaiken jaan.
Niin kauan...
***
Hempeästi mulle kesätuulet
kertoi luokseni sun saapuvan
rakkaudenvalat vannoo huulet
sinetiksi liiton alkavan
rakkauenvalat vannoo huulet
sinetiksi liiton alkavan,
2x Niin kauan...
OP.

JYTKY.


Väsyneenä vaelteli
persu maailmalla
jytky oli mielessä
kun nukkui kuusen alla
painajaiset pirulliset
koittelivat miestä
kun on kovin kivikkoinen
tullut vaalitiestä
***
Jytky oli puikoissa
on nälkä tullut suoleen
persu sitä lohdutti
- Ei syytä ole huoleen
jos hiukan heikot toisinaan
on olleet Jytkyn eväät
vaalit tuovat evästä
mukanaan syksyt keväät.
***
Jytky nostaa häntäänsä
näin vastauksensa antaa
demarien ruusulle se
pukkaa hevonlantaa
Persuhan tuosta huolestuu
- Nyt meni kasvunmahti
tarrata pitää kaulimeen
jos parane ei tahti.
***
Peloissaan Jytky karkasi
majoittui toiseen talliin
kepulla rehu riittelee
jos Sipilä vain sallii
Jytkylle paljon evästä
apilaa, porkkanoita
keppiä sitten tarjotaan
jos vaaleissa ei voita.
‎29.‎8.‎2012

MIEHENMITTA -84.


- Vieraiden aikana se on eri asia... Pitää näyttää olevan vihkikaavanmukainen aviomies.
- Sehän tuo selittää koko jutun. Vaan onpa tämä tulppa imaissut kiinni tosilujaan. Vaikka kahdenperseen voimalla vääntää. Ei liikahda. Nämä hitusvinkulat semmoisia värkkejä.
- Eipä ole Jaskalla vielä pääkopassa kaikki palikat paikallaan. Sinähän väännät vikasuuntaan. Ei kai se mahdottomia painu. Kokeilehan toisinkäsin.
- No, voihan helvetti! Miten minä tuolleen? Eipä ole ennen tuommoista erehdystä sattunut, vaikka olen näiden kanssa tuohannut toesenkin kerran. Polvillaan rukoillut, että lähde vielä tämän kerran.
- Alkakaapas joutua sieltä kahville. Pannu painaa kohta sen piloille.
- Tosiaan käyvään hörppimässä kahvit. Miten vitussa minä väännin vikasuuntaan? Jaska jahkaili.
- Eipä tuossa vahinkoa tullut. Kahvin jälkeen se sitten onnistuukin ylitoivoen.
***
- Oliko siellä kulttuuriopissa se Piritta-Anneliina? Elli kyseli kun ukot alkoivat hörppiä jo kaadettua kahvia.
- Jaa, sitä melkein pitää miettiä... Olihan siinä niitä pyllynpyörittäjiä montakin, vaan eipäs siinä halut hyrränneet kun piti painaa roolisanoja mieleen. Elli ei arvaakaan kuinka taiteeseen pitää keskittyvä ennen kuin siitä tolkkua saa.
- Siinä paraskin keskittyjä. Saakeli kun se päivät pitkät makailee pitkin penkkiä.
- Elli, minä sanon tämän ihan ystävänä. Älä liikaa rienaa taiteilijan herkkää sielua. Se voi jättää kipeät arvet, Paavo sävelsi välillä ja otti toisen palan pullaa.
- Kyllä minä näin sen pelin viime kesänäkin Mihin se olisi siitä kummemmaksi tullut. Minä tuon ukon kyllä tunnen... Missä silmä välttää niin heti on vieraan kimpussa. Vihitty vaimo saa näppejään imeä.
- Voi jumaliste. Minäpä en jaksa tuommoista höpinää kuulla, Jaska sanoi ja hyppäsi äkkiä seisaalleen. Päässä vihlaisi kuitenkin niin, että putosi takaisin istualleen.
- Niin ettäkö mitä? Ellikin terhakoitui.
- Rakkaat ystävät, malttakaa toki mielenne. Riita vain pahentaa tilannetta. Ellille sanon että koittasi hillitä hurjaa luontoaan. Katso Jaskan herkkä taiteilijasielu voi saada pahan vamman.
- Niinpähän tuo lienee. Aina vaan ei muista kuka on vastapelurina. Minähän tahon anteeksi Jaskalta. Koeta ymmärtää minuakin. Luonto kun tahtoo leimahtaa. Ei sille mitään mahda. Vaan onpahan tässä menty vaikka Jaskalla on herkkä taiteilijanmieli...
- Kovin on ollut koleaa kyytiä jo vuosikymmenen. Saatana ei ainoaakaan lämpimämpää päivää. Vieraille miehille se kieli kyllä laulaa kun satakielellä. Minulle vaan selkänsä kääntää ja vittuilee.
(jat)

YÖ&PÄIVÄ


Maanantaita! nyt sitte on tasottelupäivä -fihti,fihti. Seos hyvä kun tasoteltas läpi linian. Rahat ja tavarat. Velat ja. Taetas luu jäähä tasottajan kouraan.
***
KÄRÄJÄ kivillä istuu ankara raati, saati  eipä yhtään naista joukossa. Peräkylän miehet rynnii, kyynärpäät terävät ja taskussa akseli, joka on poikki. Ei kuitenkaan pyöri. Akselin pyöriessä jälki on kamalaa kattoa. Toki muunlaista rattoa löytää elämään, kun katsoo silmin avoimin. Vekseli turvaa ihimisen kiireet.
***
RANKKAA puhetta pulppuaa, vatsamäen kunnaat lainehtii entisiä aikoja . Kerätyt ihrat on sijansa saaneet ja paljon on polunvarteen karissut. Varissut on haaveet solakasta ja sutjakkaasta vipeltäjästä, jolla ei ota henkeen eikä nivelet petä. Ihminen pettää vain...
***
KIVIKYLÄSSÄ asuu Retu ja muijansa. Hyvin kulkee Retun auto mättäekössä. Täyttääkö saastenormit? Suodatus puuttuu. Piipertät asijalle. Nyt narahtaa? Retu eikä sano päivääkään. Tahvoolla sentään homma hanskassa. kumminkin hanska hukassa- Vilmalla pyyhkii ja linkovaa.
'''
MUTIKAESEN Lassin, kae sinä poijan tunnet? Senpä uuvessa talossa veet pyssyy putkissa. Tylsää kun ei tapahdu mitään. Kaiken se kestää!! Kunnes ratkijaa. Kamala on se päivä, saattaa olla yökin jolloin ei löyvvy kiviä kiven päällä, on vaen pelekkää asfalttija ja Lemminkäenen lissää luo.
***
MIHIN on tämä maalima menossa. Kas siinäpä kysymys. Ei ole Himasen kirjassa katsottu puuta pitkää, vaan kapsahettu katajaan. Näköalattomuus on metsässä silmäänpistävä. Malka silmässä saattaapi eksyä. Eikä Peräkylässä ruusut kuki, eikä kasva sopu ihmisten kesken. Vaan jokainen on palkkansa ansainnut. Eikä se ole iso!
***
Mutta kumminkin pilvet väistyköön ja aurinko paistakoon heti kun pimennys on taputeltu. Tulkoon valkeus ja voittakoon pimiän. Yhdestoista hetki on koettanut!‎

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

KASVIHUONEILMIÖ


Kasvihuoneilmiö puhaltaa kylmin tuulin
kuumaa sekä hellettä sen antavankin luulin
vaan jälleen petti herroilla ne laskelmansa aivan
lieko homma maksanut tekijälleen vaivan.
-
Sanotaan että ihminen se luonnon hävittääpi,
mutta se on varmaa, toiseksi, taistelussa jääpi.
Nääs luonnolla on konstit joilla varman voiton nappaa,
jos ihminen on häjy, luonto häiriköivän tappaa.
-
Miten kävi mammutin ja monen muunkin lajin
kaikki valtaan pyrkivät, ihminen on pahin?
Kehitys kuuluu kuvioon, turhaan päätä vaivaa
vaikka nykyihminen kenties hautaansa jo kaivaa.
-
Pallo jääpi kuitenkin, tai tomuksi räjähtääpi
hyvät henget, myös ehkä pirut tänne sitten jääpi
Maailmankaikkeus varmaankaan ei sure yhtä palloo
miksi siitä nostettu on niinki suurta halloo?
-
Ihminen kun aikanaan kai sukupuuttoon kuolee
minkämoiset seuraavaksi toisiansa nuolee
Kaamee valtataistelu on otuksilla noilla
viihdyttääkö toisiaan ne nettitarinoilla?
-
Vai jääneeköhän autioksi Telluksemme aivan
aivan nään jo silmissäni uppoavan laivan
jääkö yhtään rannalle? no, kaippa rotat sentään
sekä myöskin lintuset jotka oppineet on lentään.
-
Vai onko niinkuin alussa, on täällä tyhjää aivan
jaksaneeko Jumalakaan nähdä enää vaivan
että päivää seitsemän taas pakertaisi työtä,
minä luulen taitaa Ukko kintaat tiskiin lyödä.
-
Homma on niin raskasta ja ikäkin jo painaa
urakkaan jos ryhtyisi, niin oisi kohta vainaa
parempi on pimeydessä sitä ihmetellä
kuinka meni kaikki pieleen Tellus-tähtösellä.

LAULETAAN -21

POLKUJA
-orpopojan valssi-
1.
Niin raskasta matkata on elontie
sillä taakka niin painava on
se kautta kurujen korpien vie
vaikka kuormakin on suunnaton
Vaan aina riemumiellä
kulje elontiellä
vastukset voi niellä
rientää eteenpäin.
Siis huolet kaikki heitä
huumorilla peitä
kaikki onkin parhain päin
Riemu raikukoon, laulu kaikukoon
Kannat kattoon siis
surut meiltä vieköön hiis
Etsin unelmaa sen mä sinun kanssa saan
Kohta kai lähdemme sen noutamaan?
***
Ei elämänpolulla ruusuja näy
ohdakkeet tietä vain reunustaa
vain eliitti asfaltti baanoja käy
rahvas ruhjeita jalkoihin saa.
Ei auta elontiellä
jos vaikeuksia siellä
murheet täytyy niellä
jatkaa elämää.
Ja matka jatkuu aina
mieleeesi se paina
vaikka ois myrskyinen sää.
***
Päättyvi päivä ja ilta pian saa
taivaanrantakin jo ruskottaa
niin huokaisten taakkani riisua saa
viime lepohon voi uinahtaa
Vaan vielä siihen asti
kun löytyy viime rasti
paista päivä ihanasti
nauttia mä saan
kai pouta päivät riittää
niistä voin jo kiittää
myrskyt on jääneet jo taa.
***
1.säkeistö....
OP.

KRISTILLISET


- Herra meitä suojatkoon
ja suokoon siunausta
muuten meidän maailma
on aivan pikimusta
rosvot ryövää rahamme
ja raiskaa naisenpuolet
kertoa voin siitä meiilä
suurimmat on huolet.
***
Turhaa on silti poliisi
turhia kaikki pyssyt
päähän kaikki painetaan
me miettimisenmyssyt
ja Herraa avuks huudamme
hän auttaa meitä aina
vaikka rosvot puuhailevat
aina touhukkaina.
***
On suvaittava raukkoja
ja ymmärtääkin pittää
kamalista tuomioista
väkivalta ittää.
Ole herra keskellämme
armos anna loistaa
rukouksin voimme pahan
maailmasta poistaa.
6.‎5.‎2011

MIEHENMITTA_83.


- Niin rakkaani. Olin tosiaan kulttuuriharjoituksissa. Mahdotonta se on nykyvään. Siinä äkkipoika on piankin kanttuvei. Siinäpä vasta kysytään miestä. Ikäväkin vaivasi.
- Helvetti, tapellutko se on? Naamakin kuin kissat raapineet? Vai se kulttuurisihteerikö on naamasi repinyt?
- Elli, älä, älä! Ei siinne päinkään. Sehän kun Väinämöisen pitää rimputtaa sitä kanneltaan, niin sepä sattui muutama jousi katkeamaan siinä taiteen tiimellyksessä. Ja ei kun suoraan naamaan. Saa siinä nyt syytellä, vaan tosi on, kulttuuri käy hengen päälle. Kysyhän vaikka Paavolta ennen kun äänesi korotat.
- Tottahan se Jaska porisee! Tosi on juttu! Kansantaiteilija joutuukin moneksi taipaleellaan.
- Jos Perälän isäntä niin sanoo, niin se on
myös niin. Minäpä lähden sitä kahvia
- Mitenkäs on Paavo sen sinun hitusvinkula? Pitäisikö se tulppa putsata?
- Kylläpä se on katsottava. Onkohan minulla avainta mukana, Paavo sanoi ja alkoi penkoa avainlaukkua. Elli oli mennyt kuulomatkan ulkopuolelle. Niinpä Paavo jatkoi.
- Sehän tepsi kuin puukko vanhaan ihmiseen. Sinulla itselläsi on selvä uskottavuusongelma. Se on mietittävä mitenkä luottamus palautuisi.
- Kovinpa tuo on saristunut ja piruako sillä on väliä. Se ei siitä muutu. Olen ajatellut sitäkin josko lähtisi kokonaan koko huushollista. Vapaana taiteilijana voisikin olla hyväkin sauma.
- Älä nyt hulluja puhu. Saathan sinä tässä sentään katon päänpäälle ja sapuskaakin joka päivälle. Kansantaiteilijana ei elä.
- Mutta se ainainen kitinä joka asiasta. Se ottaa niin otsaan.
- Siihen minä kiinnitinkin huomiota. Sinulle pitää antaa siedätyshoitoa.
- Mitenpä tuo hoituisi. Jospa sattuu?
- Ei satu. Minä olen käyttänyt systeemiä jo vuosia. Kerttu onkin nykyään melko säyseä.
- Olen minä sen huomannut. Kerro millaista?
- Eihän siinä tarvitse muuta kun apteekista ostaa sellasia korvatulppia jotka eivät päästä ääntä lävitse tippaakaan. Akka saa reuhata mielin määrin, vaan eipä mene sanoma perille. Alussa Kerttu meinasi puhutella käsimerkein, vaan ei sitä monesti tapahtunut. Minä kun en kuullut haukkui vaiko kehui. Sietokyky onkin minulla jo niin hyvä, että akkakin saa huutaa saata peetä eikä minun perse penkistä nouse, Paavo uhosi.
- Paavo perkele! Sinäpä nyt selität omiasi. Olenhan tuon nähnyt kun Paavokin kipaisee kun kärppä liikenteeseen jos Kerttu jotakin vihjaa.
(jat)

KEHVELI&KIHVELI.


Sunnuntaehuomenta sinä uskollinen joka tuhlaat aikaasi näihin mun aamuhöpinöehin. Iliman vastuuta paan esille mitä mieleen putkahtaa.Ettää silleen"!
***
KEHVELI on kihvelin kaveri. Kehveli on kirosana josta tulee merkintä isoon kirjaan. Taivasosa mennyt, tai ainakin katkolla. Sanovat miehet joilla on liperikaulukset.Sanahan muovostuu sanosta kehno +veli. On varsin tuomittavvaa eksyä vanhan Kehnon aisanj´kannattajaksi.
***
EI HUOLTA - yhdennellätoista hetkellä vielä ehtii, paitsi jos myöhästyy junasta. Juna meni jo, sanoo asemamies ja luo osaaottavan silmäyksen mieheen joka aina myöhästyy. Syy ei ole miehen vaan aikataulun. Parempaa synkkaa vaatii katkera mies.
***
VAIKEAA on panna kilon pulla, puolenkilon pussiin. Otappa vaikka kassi. Se helpottaa kummasti. Tai syö puolet, haihtuu huolet ja rahat! Hakkaraisen sahat on remontissa -johto puuttuu. Se pääkaapeli. Pomo viela evuskunnassa.
***
VIRTANEN lomalla. Myrsky mylvi ja kaatui puu. Virtanen iski hanskat tiskiin ja katosi kuin pieru Siperijaan, Vanhaa kliseetä muuntaakseni. Muuntaja vielä pelaa.
***
LIIAN laaja tupa panee tupakoimaan. Tupakoimaton saa maton liekkeihin. Tikulla tai sytkyllä. Jytkyssä on voimaa jos on virtaa. Siinä palaa talot ja tavarat ja perskarvat,Taas yksi pahe vähemmän. Elä hyvä ihiminen ala sellasseen. Mennee keuhkot ja terveys ja rahat. Päiviä toki riittää.
***
JUHANNUS kuitenkin kaukana. Päivävaraston avain hukkunut. Oliko se tässä? Syksyllä sato korjataan. Tuleeko kato, vai täyteen lato heiniä joille ei ole syöjää, eikä myojää. Heinahatut on mennyttä aikaa, jota moni katsoo katehtien! Suurempaa meteliä pitämättä luomme samean katseen kaukaisuuteen. Tulee aika jolloin taas nousen pukille. Pukki sanansa sanoo. Siihen asti.!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

PERHONEN


Perhosen lailla
huolia vailla
liidellä tahtoisin
vaan siipiä vailla
saan vain harhailla
askelin horjahtavin.
-
Kadehtin heitä
ne kuin enkeleitä
estä ei kahleet maan
kuitenkin näitä
monia siivekkäitä
maanpinnalta ihailla saan.
-
Mutta unelmat sentään
saa minut lentään
siihen mulla ei estettä lain
ylemmäs korkealle
rajaa ei unelmalle
siitä onneni löytää sain.
OP. -‎17.‎3.‎2017

YÖSSÄ



Viherpiipertäjät jälleen
kokoontuivat baariin
henki oli päällänsä
nyt satoi heidän laariin
hätätila ilmeinen
tanaan pannaan peitset
on rekvisiittaa varattu
mukana maalit veitset.
***
Nyt minkkitarha suunta on
on tullut aika näytön
laki nyt unohtuva on
on aika vallankäytön
näin pimeässä toimitaan
saa minkit vapautuksen
lukot kaikki rikotaan
näin avata voi uksen.
***
On piipertäjät hyvillään
kun vapaana on minkit
Tarhaajan huoli suunnaton
kokeilee kaikki linkit
ei oikeutta mistään saa
syytetynpenkki vuottaa
ei ahkeroiva yrittäjä
lakiinkaan voi luottaa.

MIEHENMITTA.82.


- Helvetti noissa ei ole juuri tiiraamista. On niin kuin näppylä poskessa. Pitääpä sillä Kitulaisella olla hyvät luulot itsestään.
- Hae helkutissa jo ne rytkyt. Reumatismikin ja vaikka mikä kolera, tai kurkkumätä iskee. Tulee kuoleman tauti.
- Sittenpä ei ole syytön surma. Joko se Peräläisellä alkaa väsy hellittää?
- Nälkähän tuo tuli nukkuessa. Ja saattaapa se Jaskaakin hiukanen nykiä?
- Ei kyllä sinne päinkään. Kaulapaskaa tuntuu meinaavan, Jaska parkasi ja juoksi ovesta pihalle.
***
Jaska oli päässyt vihdoinkin omiin housuihinsa. Reeta oli ne taas pessyt ja kuivatellut. Saattoi harkita Ellin luo paluuta.
Jaskan mopokin oli pienen oikomisen jälkeen kunnossa. Paavo oli avittanut sen kunnostamisessa. Nyt miehet lasketteli peräkanaa valtatielle päin. Soratiellä vain hiekka lensi kurakaariin, kun mopoista otettiin kaikki irti.
Miesten tultua valtatielle, Jaska pysäytti ajokkinsa ja nosti Paavolle kättä pysähtymisen merkiksi.
- Pitäisikö se sinun lähteä takuumieheksi? Sepä voi Elli kiskoa karvat päästä juurineen. Sehän ei usko minua vaikka leivosen kielellä laulaisin. Kaikistellen luottamusta meikäläisen puheeseen on aika vähän. Miten on?
- Ja mikä ettei. Se vois Elli vaikka kahvit antaa? Riippuu tietysti onko torautunut.
- Hyvää pataahan se on sinun kanssa. On se hyvä kun sinulle passaa. Pääsisi tästä seikkailusta kuin koira veräjästä.
- Joo, alahan posottaa Kitulaa kohti. Minä koitan tulla perässä. Mopossa vaan meinaa sytytystä katkoa. Meinanneeko piikkiä. Ainakin jotakin sen kiduksissa on.
- Sitäpä saatettaan katsoa sitten pihassa. Kuhan tässä sinne päästään.
Eipähän siinä kauaa mennyt muutamassa kilometrissä. Miehet kurvasivat Kitulan kartanolle kuin kummemmatkin helvetinenkelit. Elli oli juuri pihalla laittelemassa kukkapenkkiä. Hän oikaisi selkänsä ja löi käsiään yhteen.
- Nyt ne ukot on lopullisesti hulluksi tulleet. Ajetaan kuin viimeistä päivää. Missäpäs niitä on pidetty?
- Satuttiin sopivasti Jaskan kanssa nokikkain. Niin lähdettiin yhdessä Ellin kahvipannun sankaa puristamaan. Kait sieltä muutama tippa tirahtaa.
- Tottahan Perälän isännälle. Samalla siinä tullee tuolle ukollekin. Vaikka pitäisikös se vaatii selitys, missä se on kuhveltanut? Saakeli kun on naamakin ruokkoamattoman näköinen kun Väinämöisellä.
(jat)

MUORI&VAARI.

SUURINA surisevat enkeliparvet ja arvet näkyy rääkätyssä lihassa. Kukko kiekuu kolmasti ja Saara nauraa. Metsosopraano laulaa linnuista, mutta julma metsästäjä lopetti soitinmeno-lystin lyhyeen. Ampui mezon alas ja palas lihapatojen ääreen. Onnistui kuitenkin saamaan sulan hattuunsa ja untuvia muorin tyynyyn.
***
MUORI oli saanut sääreen säärihaavan josta vuoti verta, eikä se ollut linnun! Se oli äkästä muorinverta, siinä oli ärhäkkyyttä ja sisua- Dna näötti punasta ja senkka huiteli satasissa. Muori otti rahat ja pisti ison nokan suojaan, kiittäen Luojaa kun sai!
***
NÄINHÄN se on nähtävä ja korvin kuultava. Aistit avoinna, sanoi hän ja otti huikat! Meni baariin ja haksahti vaariin joka oli jo parasta ennen päivät nähnyt, nyt näki vaan käskopelolla.
***
Vaari tuskin olisi Muorija hoksannut, mutta kun katsoi käsillään niin se oli vikatikki. Käsi sattui arkaan paikkaan ja Muori hermostui helevettiin. Vaari sai tuta muorienergijjaa eikä aikaan kun Vaari heitti veivinsä.
***
JA KATSO pilvi laskeusi hänen yllensä. Näin pitkäaikainen pouta päättyi rajuilmaan. Vaari eijollu turha mies. Muori huusi hoosiannaa ja halleluijjaa. Näin oli päivän epistola täytetty ja naytetty närhen munat.
***
Mutta sepä ei tuottanut tulosta, vaikka suurin toivein sitä ototti. Yhdeksän pitkää kuukautta. Kunnes huomasi etsikkoaika on ohitse eikä takaisin palaja. Kallit on laulujen lunnaat!
***
HÖPÖTIN tuossa aamutuimaan joutavija, Sori!. Ilimasuva pittää reenata - pahan päivän varalle Tiijä vaikka meikäkin vetassee kunnijjaa ja maenetta ja helevetin suuren rahasäkin. Sitähän minä en ite tarvii, joten lahajotan tarvitteville. Selevästi Ropin Hootin sielunveli`Näen mahtaa olla. Apuraha kolunkeja täötteleen. Täält pesee!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

LAULETAAN - 20

PERSULASSA

Mies näytti possulta
tuoksahti kossulta
röllykkämahoineen
apurit toiset
ne on monenmoiset
sirkkelisahoineen
-
Julmia joukossa
kainoja loukossa
persujen laulu soi
kirjavaa sakkia
ei valkolakkia
joukossa olla voi.
-
Hejahejaheja me laulettiin kaikki
ja uurnilla virtemme soi
demarin joukosta, ovensuuloukosta
karata äänet nyt kauaksi voi.
-
Putkonen sanoi sen
demari ole en
en Luoja varjelkoon
toivetta elätän
Soinin mä selätän
parempi johtaja oon.
-
Toimi on toimessa
kuin sika loimessa
Herraansa kiittelee
oras on kasvannut
on sitä rasvannut
sitä nyt niittelee.
-
Hejahejaheja me.....
-
Persu lie iskussa
munat vain liskussa
tuskaansa hoilailee
Teuvo on sahalla
paikalla pahalla
harhassa toilailee.
-
Ei mittää hätiä
kysellään tätiä
jos persu kiinnostaa
kerralla perille
ja syvänverille
jokainen laulaa saa:
-
Hejahejaheja....
‎18.‎9.‎2012

AJANVIRRASSA.


Ajanvirrassa soutelen verkkaisaan
uppotukkeja, salakareja väistellä saan
mutta kapteeni itse elonpurressa oon
olen tarkkana - tyyni sää vallitkoon.
***
Ajanvirrassa soudan - vastavirrankin kestän
virranpyörteisiin venhon menemisen estän
tyynet poukamat - parhaiten miellyttää
siellä myrskylläkin on paljon tyvenempää.
***
Navigaattori jossain sisällä opastaa kyllä
jos ei minun oma taitoni ohjaamaan yllä
automaatti ohjauksen toimimaan pukkaan
eipä elämän paattini purjehdi hukkaan.
OP.

MIEHENMITTA -81.


Tonttisenakan juttuja on kylillä kuultu. Semmoisiakin joissa ei ole siteeksikään totta.
- Sanopa Kitulainen, mitä olen valheita levitellyt? Totuudessa olen pysynyt. Ei kait se ole minun vika jos Kitulaisella ei touhut onnistu. Enkä oo salannut Jallunkaa juttuja.
- Etpähän Perälän Paavosta kouhota perättömiä puheita. Eikä ole kuulunut niistä satiaisistakaan. Sanopa mikset niistä huutele.
- Etkös sinä pirun Kitulainen jo usko, että minulta se ei ole niitä saanut. Minähän olen siisti ja siveäkin nainen. Elä sinä Kitulainen pane omijasi. Kummallinen tootisko vaikka olen hoitanut kuin omaa ukkoa, niin tämä vain märisee.
- Sepä on sana sanaa vastaan. Onko se Paavo vielä täällä. Otetaan se tuomariksi. Milloin sinä annat ne vaaterytkyt?
- Tuolla pirtissä se Peräläinen levähtää... Väsytti raukka itsensä. Hän kun joutui elvyttämään sitä opettajaa. Se kun poloinen pökertyi kun joutui totuuden eteen. Vanha mieshän se on jo Paavokin, että näyttää sekin väsyvän kun raataa ylivoimiensa.
- Mitäs sinä siitä Paavosta pökiset. Hae ne minun vaatekutjut niin minä lähden sinne kirkolle ja viemään Ellille niitä ostoksia.
- No voihan veikkonen. Sepä Paavo kävi viemässä Ellille tarvikkeet jo eilen. Oli Ellille sanonut, että Kitulainen on joutunut menemään metsänistutukseen yökuntiin. Oli sanonut että virkakunta oli vienyt. Mitenkäs se Kitulainen sillä lailla mennee laittomasti kaatamaan metsää?
- Ja paskanmarja. Minä en ole kaatanut metsiä eläissäni. Minkäpä sopan se Paavo taasenkin on keittänyt.
- Kyseleepä itseltään. Niin se vain minulle siitä puhui. Tuoltapa tuo tulla vornii, Reeta sanoi kun vilkaisi taakseen.
- Mitäs sitä naapurille kuuluu. Sehän näyttää että elämä voittaa. Oli se vaan melkoinen tälli ollut. Tuntuuko se muistia pimentäneen. Se usein tuommoinen tälli saattaa pistää vintin hyvinkin pimeäksi.
- Ainakin tuo muisti Ellin. Heti oli parkumassa Elliä apuun kun havahtui. Ainakin se ne ostokset muistaa.
- Äläpäs ole niistä huolissasi. Kerroin Ellille, että Jaska on saanut tärkeän tehtävän viranomaisten puolelta. Elli epäili että olisitko putkaan joutunut. Vaan minä kerroin Ellille kulttuurikiireistä joissa sinua välttämättä tarvitaan. Helposti uskoi. Sinulla kun on näyttöä. Mutta vieläkös se on munasillaan? Taitaa Reeta tahallaan pitää.
- Elä jo muuta sano. Reeta vienyt rytkyt... Mihinkä lie. Sitten munia tiiraa, Jaska sanoi ja suojasi kourakupilla ainoaansa.
(jat)

ONNI&AUTUUS

PULTSARI oottaa kesän tuloa jo vesikielellä. Sillä mielellä. Mutta mieletön sälli ei tiedä mikä on kohtalo kova. Alli taas lentää veteen, ja eteen ui pikkukaloja se on siinä eikä viidestoista päivä. Kuuvestoistapäivä onkin sitten murheet itellään - tai ilot.
***
HÄIVÄ Onnista nähty romuvaraston takana, jossa lakana, näköesteenä. Kenolappukainalossa jossa 50€ potti. Pienessä on suuren alku. No, mihin se riittää? Viisikymmentä päivää 1rivin tahdilla. Mutta aina on joka päivä mahdollisuus että se poikii. Se on tosin aika pieni nakki, mutta mahdollisuus kumminkin, mutta Onni antaa ja ottaa tarpeijen mukaan.
***
TUSKIN kumminkaan raha muuttuu lihaksi? Sanahan voi - sanoo papit!. Kaupan tiskillä kyllä muuttuu, jos on virtaa lompsassa tai Visa. Kadehtien katsoo lihansyöjät, kuten esimerkiksi kissa.
***
Tuskin kuitenkaan mirri naukasi? Susi se oli jolla suussa oli lihaa. Leipäsusi se ei ollut. Pantasusi paremminkin. Se vihaa kaikkea mikä liikkuu, tai kiikkuu. Kohta vainaa. Riiputettu lihA SUJEN HERKKUA. Paitsi jos seriippuu asianhaaroista. Vaaroista viisi---
***
SELKÄ kenossa voi nauttia vapaista päivistä. Kumminkin tulee aika jolloin perse ei penkistä nouse, eikä lusikka osu oekijjaan rakkoon. Uhkakuva pahimmillaa on kun muu ei liiku kun silimäluomi. Veltto sormi ei nappulaan osu. Oikosulussa rätisee piuhat ja sakea savu leijuu tulevan edessä. Näkkeepähän. Jalka valmiina potkaseen, eikä päivitys auta.
***
HARKITEN pitää ovia aukoa näinä päivinä. Voi astua Toivo sisään ja siinä sitä ollaan toivoa täynnä, mutta pelätään pahinta. Illanrauha kun maille taas hiipii. Usva laskeutuu maisemaan ja ei näe huomista päivää. Kostea lakana kietoutuu ympärille ja homma on paketissa.
***
Rauhattomana vaeltaa kuolleet sielut. Lakana päällä peittää olemattomuutta. Huhuu sanoo hän ja kolkko nauru repii kouvusta tuohta.
***
Tuskin ilta ehtii kun aamu jo saa. Sialla saparo kippurassa.Tuskin oikenee ilman hännänvejintä. Tuskalla oikeneen kaavoihin kangistunut.Pahassa tapauksessa mutkasta poikki! Saparon suuret oikasut osuu oikijaan jos vasen ei pane hanttiin.Jep!

torstai 16. maaliskuuta 2017

MIKSI EN VOINUT.

Miksi ei voinut kieleni kiittää
siitä kaikesta mitä jo sain
mikään tahtonut ei mulle riittää
miksi en tyytynyt osaani lain
Lisää tahtoi ahnas mieleni mun
vihdoin itsekkyyteeni havahdun
***
Miksi tahdoin mammonaa ylenmäärin
lisää himoitsi mieleni kyltymätön
vaikka tiesin kyllä . se on niin väärin
olin itsekäs - sieluni heltymätön
Keräsin tavaraa - nyt huomaan sen
rajallinen on aika ihmisen.
***
Minkä vuoksi en voisi kiittää
tästä kaikesta minkä jo sain
minkä sain se minulle riittää
enempää en tarvitse lain
joka ilta nyt mielessäin tahdon kiittää
niin kauan kuin eloni päiviä riittää.

MIEHENMITTA -80.

Kitulan Jaska heräili Tonttisen pihavajan sängyn tapaisesta kun aurinko jo paisteli korkealta.
Hän huomasi olevansa aivan alasti. Vaatteen rytkyt oli joku piilotellut tuntemattomaan olinpaikkaan.
- Ai saatana, Jaska ärähti, kun nosti varomattomasti päätään. - Se Reetan pontikka tämän taas teki. Jumaliste kun eipä se tuo järki kasva vaikka ikää tulee.
Varovasti hän nosteli päätään ylös. Samalla koetti saada itsensä istualleen... Viimein se onnistui. Jaska käänteli varoen päätään sekä kokeili oliko kaikki luut ehjänä. Hänellä oli vähitellen palannut muisti siitä kun mopo oli karannut käsistä. Saatanan Hitusvinkula!
- Se Reeta Jumaliste tahallaan taas juotti. Ihan vain nöyryyttääkseen. Mikäs sillä akalla oikein lienee mielessä. Tiedäpä näitä naisia. Ja miten hän oli sortunut Tonttisen vajaan?
Vain hämärinä kuvina Jaskan muistissa häilähteli Kärhämäinen ja Perälän Paavo.
- Mutta missä minun housut on? Jaska katseli ympärilleen, jopa sängyn allekin, mutta ei vaan housuja näkynyt.
Silloinpa kolahti oven takana ja Tonttisen Reeta itse seisoi oviaukossa kaikessa peikkomaisuudessaan.
- Katsohan! Johan se alkaa sankarikin valveutua. Onpa tuota unta ollutkin ihan urakaksi asti, Jaska veteli hirsiä. Vaan minä pestä lutrasin paskasta persettä.
- Mitä sinä puhut? Oletko sinä pessyt multa munatkin? Et kai tehnyt väkinäisiä?
- Pakkohan se oli. Mäntysuovalla lutrailin. Eipähän se karstottunut peräpää muuten lähde. Meinasihan se pikkuinen Jaskakin terhakoitua. Vaan tämä akka ei semmoisia hätkähdä.
- Voih! Uikahti Jaska. - Yksinkös sinä telläännyit?
- Enhän minä yksin. Peräläinen se tuli pyytämään pesemään. Pelkäsi nääs, että Jaskalla jämähtää housut kiinni perseeseen. Pitipä sen Peräläisen olla kaverina kääntelemässä. Myöskin jalkaa oli pitämässä kun minä oikein lutrausin.
- Sinun syytä se oli taaskin koko hommeli. Juottaa rullitit sitä pohjaan palanutta pontikkaa. Meni maha taas sekaisin. En minä yleensä housuun laske.
- Ka, eiköhän tuo liene tullut laskematta. Lienee kruppunarut pikkusen höllännyt. Taikka kasvoiko paineet liian suuriksi. Menepä tuota ja tiedä. Onhan se Kitulainen semmoinen värkki, että sillä kaikki asiat jää puolitiehen.
- Nyt kyllä lopetat sen mollaamisen. En ole käskenyt sinun koskea sormellakaan. Tahallasi tukkeusit, että pääset ilkkumaan. Jos minäkin aloitan. Kylläpä ne nauraa Jallulle - immeiset.
(jat)

AHDINKO.

Temarijen hätähuuvot kuuluu vihlovasti,
kun se kannatuksenpuoli laskee uhkaavasti,
Vanhat kukot nokkii Jutan peräsulkija,
on Jutta haaveilija omantiensä kulkija.
-
Miihkaeli kummasti on järjen jättänyt,
Miihkaeli puheissaan on paskaa mättänyt,
kun suunsa avaa siitä riemastuupi koko maa,
puoluvesihteeri ei sentään Pelle olla saa.
-
Heinäluoma tyrkyllä on kansan mielessä,
Heinis kokeiltu on kaikki silloin pielessä,
ei temari voe yksilölle antaa mitään etuja,
vaan ne suoltaa lakkaamatta kauhusatuja,
-
Temareihin luottaa tuskin kukaan duunari,
syvällä se ui kuin ikäloppu kuunari,
voi seuraavissa vaaleissa se täysin hukkua,
jos äsaakoossa ei ojenneta rahatukkua.
-
Persut vievät temareilta kaikki mahikset,
persuihin kun houkuteltiin hullut, pahikset,
On Soenin Timo joka koko potin korjaa pois,
tuskimpa se mikään onni kansallemme ois?
-
Urpilaisen vitsit alkaa olla vähissä,
syynää - tulevaisuus näytetty on tähissä,
valta oisi makijaa ja tietty - julkisuus,
mutta ehkä joskus koitaa vielä aika uus.
‎7.‎8.‎2011

KIIREITÄ...

KUN ON olevinnaan kiirekki, että ei jouvva oekein keskityä siihen olellisseen. Tuo harrastustoeminta näenä hektisinä aekoena tuottaa joskus suurtakin synronoentivaikeuttal
***
Harrasteena on pällimmäesenä lonkanveto, mahankasvatus ja naoruharijotukset. Harvemmin toestuvina löylynlyönti ja konijakinjuonti. Kyllä siinä yhelle miehelle touhua riittää... Kaekenkaekkijaan kovvaa mennee - ylleesä mettään- vaen aena sieltä on noustu.
***
LEIPURI se leipää leipoi ja rieskoja kaulitsi. Seinäännaulitsi eilisenrippeet. Ei tullut tolkkua limpusta, sillä hiilijalanjälki näkyi mustana limpun pinnassa. Leipuri otti tilanteesta vaarin ja oli piilottanut limppuun hiilareita ja kaloreita ja onneton Onni söi ne. Synti suuri surkija täytti Peräkylän porstuvan. Eipä sinne muuta mahtunut.
***
EIPÄ SE hyvältä paha näytä. Susi se on, ei kissa. Leipuri ei ennemmin ollut sutta tehnyt, mutta tämä tapahtuiki myöhemmin. Pizza sukassa oli hiljaa ja viljaa leikkasi maajussi, etsien morsianta.
***
Viiden joukosta löytää jos löytää. Yksikin on liikaa paitsi jos piikaa etsii hän. Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot,. Pizzassani pysyn ja kysyn pannaanko? Ei ole hinnankirossa, eikä tehty Virossa. Suomipoika leipoi kakkaran ja katso se oli maukas ja mehevä-
***
MAMU-pizza on silkkoa täynnä ja yliaika täyttää itaran mahhaa. Eipä vie ohi leivästä kun ei ajattele. Sana ei ruuvaksi rupia, tiesi vanha mies. Otti kuokan ja meni suolle ja katso kohta kultainen vilja aaltoili halmeella. Mutta:Tuli ilta ja hallayö ja pani kontallaan vihannanviljan . Pani puolet petäjäistä. Kummasti maistui kun vetasi roppaa päälle.
***
TYHMYYS Joukolla tiivistetty ja kiitetty olkoon hän ken sai ken sai emannän ja antaa pitkät koko seurakunnalle. Lyhyt-tavarakaupassa myydään vain lyhythihaista paitaa. Ja pitkälle pötkii maratoonari , mutta leipuri vain leipoo ja yön hellä siipi laskeutuu hänen päällensä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

ISTUI LNTU...............

(ennustus)
Istui lintu oksallansa,
sade piiskasi pahasti,
kastoi siivet sirkuttajan,
oli surkea olonsa,
otti kylmä kynsihinsä,
ilma koitteli kolea.
Lensi siihen toinen lintu,
yhtä surkea olonsa,
sanoi tuolle tuttavalle,
nokka naksuen mutisi:
- Takatalvi saapumassa,
kesä surkea tulossa,
sataa vettä kaatamalla,
eikä ruokaakaan nokassa,
itikat on piiloissansa,
koppiaisetkin kadonnut.
Toinen vaiti liikahteli,
jopa kuiskasi sanasen:
- Kaduttaa niin kaikkinensa,
kun mä matkalle lehahdin,
kuinka siellä Afrikassa,
ruokaa paljonkin nokassa,
täällä kuolla kupsahtavi,
nälkään nääntyvi nätisti.
Lehahtivat siivillensä,
lämpöön lähtivät etelän

LAULETAAN -19.


KOHTALO KOITTELEE
-rakastan elämää-

Hetken vaan kestää saa
ihmisen elo huolia vailla
lapsuus kun on jäänyt taa
vaellat upottavilla mailla
Kohtalo koittelee
se sulle harvoin ruusuja antaa
kohtalo koittelee
joskus vain kultatuolissa kantaa.
***
Joskus vaan onnen saa
sitten se luotasi kauas vierii
yksin saa vaeltaa
kyyneleet joskus silmistä kierii
Kohtalo koittelee
harvoin auringonpaistetta antaa
kohtalo koittelee
pilvet tummentavat taivaanrantaa.
***
Hetken vaan saa vaeltaa
kun jo askeleet alkavat painaa
sitten kun ilta saa
huomaat - elämä olikin lainaa
Kohtalo koittelee
viimein rauhaisa lepo jo koittaa
Kohtalo koittelee
hempeät tuulet soittaa
***
Kohtalo koittelee
viimein rauhaisa lepo jo koittaa
kohtalo koittelee
hempeät tuulet vapautta soittaa.

MIEHENMITTA.-79


- Äläpä Kitulainen ala ääntäsi korottaa tai pääset taas pahan akan kynittäväksi.
- Odotahan Jaska kun mietitään. Ainahan me on selvitty pahoistakin paikoista.
- Sattuuhan niin saatanasti, Jaska sanoi ja painoi kämmenillään ohimoita.
- Älä sinä Kitulainen kitise. Se on pontikka joka päätä vannehtii... Vaan menepä tuonne vajan pöksään muutamaksi tunniksi kontalleen niin kyllä helpottaa. Siellä on Jallun selviämisvuode käyttämättä.
- Vaan kun se Elli niitä ostoksiansa vuottelee, Jaska parkasi.
- Paskat! Annat odottaa. Ei kai se Elli ole Kitulaista pistänyt tohvelin alle. Sepä pitää miehen olla siellä missä haluaa, Reeta hihkasi ja vilkaisi tielle päin. - No voihan räkä. Nyt taitaa tulla tungosta. Sillä on Kärhämäi- sellä tilattu aika. Paavo joutuu nyt odottelemaan vuoroaan. Se on opettaja täsmällinen ja tärkeä asiakas.
- Ei minulla suurempia paineita ole. Haitat
on melko pienet jos jääkin väliin. Kitulainen pitää huolehtia nyt lepäämään. Saatanpa minä hakea Ellille ne ostokset. Itsekin olin menemässä kirkolle.
- Se olisikin kaverin teko. Voisithan sinä ottaa palkkion luonnossa. Vaikka onhan sinulla niitä ennakoita.
- Katsotaan nyt. Vaan nousehan ylös, ennen kuin opettaja ehtii näkemään sinun alennustilan. Sillä kun on kovasti korkeakäsitys Kitulaisen kulttuuriteoista.
Jaska kompuroi jaloilleen ja ryhdistäytyi. Paavo oli nostanut jo mopon jalustalleen. Mopoon nojaillen Jaska pysyi hyvin huojumatta.
Kärhämäinen tuli lähemmäksi ja yllättynyt hymy valaisi hänen laihat poskensa:
- Hyvää päivää! Täällähän tapaakin kunnan kulttuuriväkeä aivan yllättäen.
- Päivää opettajalle! Paavo sanoi jämäkällä äänellään. - Sehän on ilmoja pidellyt. Mitenkäs se opettaja on kesälomaansa saanut kulutetuksi.
- Niin kuin Perälän isäntä tietää opettajan kesä on hyvinkin raskas. Pitää kerätä opetusmateriaalia pitkän talven tarpeisiin. Lisäksi kulttuurinsarka vaatii kyntäjää. Onneksi meillä on Kitulan isäntä. Jumalanlahja omalle kylälle. Elli- rouva myös osallistuu.
Jaskalla ei ollut sana nyt oikein hallussa. Housun persusta tuntui painavalta ja haju oli hirvittävä. Paavo koitti kuumeisesti keksiä keinoa miten saisi opettajan menemään sisälle.
- Tuota se Reeta-rouva puhui jostain ajasta jonka opettaja on varannut. Hän menikin valmistumaan.
- Aivan oikein. Reeta-rouva lupautui hieromaan minun pakottavia hartioita. Toivottavasti saan siitä apua. Minä lähdenkin sisätiloihin. Hyvää päivänjatkoa vaan teille. Tavataan taas kun alamme jälleen valmistella kulttuu- ritapahtumaa. Innostus on valtavaa.
(jat)