Sivut

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

MAIJA&KALLE--55


- No, sovitaan poes nyt riidat nämä
alakaa ressiksi alakaa riitely tämä
jos kiltinä oot sulle ruusuja annan
kultatuolissa läpi elämän kannan-
sovun merkisi vien sinut maalikyllään
sannoo Kalle parempi asu yllään.

Maijalla on päällään arkivaatteet
vaen mielessä jyllää uuvet aatteet.
- Minäki tahon uuven takin varmaan
perinnöksi saen äetiltä tään takin harmaan.
-
- Empä tiiä katotaan kaopungissa,
aluksi pittää käyvvä kapakissa
kato mulla ei oekein puhe luista
jos ei suuta kalijalla voijella muista.
-
- No niimpä tietenki, pitihän arvata tuo
mies koko päivän pubissa juo
siinä unohtuu äkkiä takin ostot
sen voittaa reilusti tuopin nostot.

MARI --27.


- Olen kovin pahoillani, mutta … … se pyörän kumi… Minun varmaan pitäisi päästä paluumatkalle.
Mari pelkäsi, mitä Sakke sanoisi. Hetken hiljaisuuden jälkeen tämä kuitenkin vaikutti päässeen entiselleen, kun naureskellen vastasi:
- Aivan meinasi jo unohtua! Tottahan se laitetaan kuntoon, että voit pistää pyörät pyörimään!
Sakke talutti pyörän halliin ja käänsi sen näppärästi ylösalaisin. Mari katseli ympärilleen. Kaikki työkalut oli siististi omilla paikoillaan. Hallin betonilattiakin oli siististi lakaistu.
Vaikka ulkona paistoi aurinko, oli ilma hallissa melko vilpoinen. Maria puistatti, häntä hävetti oma käytöksensä äsken sisällä. Mikä ihme häneen oli mennyt, kun oli sillä tavalla … mutta toisaalta kun hän muisti Saken reaktion, hän lohduttautui ajattelemalla, että oli ollut SE hetki, jota ehkä tämä oli tarvinnut, ja jonka jälkeen hänen ei tarvitsisi varmaan enää edes nähdä tätä koskaan. Se tunne samalla sekä helpotti että jätti tyhjän olon. Mari muistutti itseään, että mieshän oli naimisissa.
Hieman vaisujen hyvästelyjen jälkeen Mari nousi pyöränsä päälle. Ajettuaan portista tielle hän lähti polkemaan paluumatkalle yhä vauhtiaan kiihdyttäen.
Marin pyörä kulki keveästi taas. Sakke oli
ohimennen pistänyt ketjuun rasvaa ja pumpannut kumit koviksi. Oli ilo ajaa. Mari ajatteli käyttäytymistään
äsken Saken luona. Mikä ihme hänet panikaan lähestymään
täysin outoa miestä.....Typerys, Mari jo sätti itseään. Mitähän mies hänestä ajatteli.
Mitä ihmettä! Mari ajeli aivan tienreunaa, mutta
siitä huolimatta takaatuleva auto tuntuu pysähtyvän hänen kohdalleen. Hän vilkaisee sivulleen ja huomaa punaisen
Mersun keulan vierellään. Keula sivuutti Marin ja kuului
auton äänimerkin piipaus. Mari hyppäsi pyöränpäältä , samalla autokin pysähtyi.
- Mitenkäs se kumi pitää? Autosta nouseva Sakke
sanoi. Sinulla jäi tää sinne tuolin selustalle,
hän lisäsi, kohottaen kädessään olevaa valkoista
villatakkia.
- Ai lempo, no ei ollut ensikerta kun minulle
näin käy. Olen oikein mestari unohtelemaan
tavaroitani, minä päivänä unohtanen itseni?
Kiitoksia sinulle kovasti. Sulle vaan tuli turhaa
vaivaa mun takia.
- Tämä oli hyvä hommeli. Jäi nimittäin sopimatta
milloin tavataan mukavammissa merkeissä? Kun eivät
ahdista rikkonaiset kumit, tai tekemättömät työt.
Voisimme mennä vaikka syömään, elokuviin , tai
vaikka tanssimaan?
- Kiitos vaan, mutta minulla on niitä työkiireitä,
lähes kaikki on vielä tekemättä. Pitää kylvää ja
kitkeä.Sunnuntaista huolimatta, meinaan uppoutua
lopuksi päivää siemenen sirotteluun.

HEILI.


Seon kohtapian sitä helluntaeta eikä hellusta oo tietuva. Vae täöttääkö kriteerin tuo vaki? Kehenostihan tuo jaksaa mennä. Toesaalta onhan tuohon tottunu ia on tietonen valinta. . Helluthan tahtoo, mitä oon kuullu, tulla hintoehisa? Liekkö perrää?
***
No, mitäpä se on välijä kun ei semmosesta oo välijäkkää. Ihan hellutta pärijevvää. Varsinnii kun raapasi tuon ilimaston kolijaksi. 6 + näöttää. Pittääki olla kuuma heili joka vaehtolämpösen äijän pitäsi käöttökuntosena.
***
Villatikkurija saa aevan niskaasa katella, että jotenkikkaa säelysi toeminnot, vaekka vaen verkkaesesti. Toevon mukkaan ei jämähä kokonaan. Seki vaara vaanii alavariisa.
***
Voe mahoton millasta mekkalata ja siunaamista sitä kuulu kun oli muutama notkijampi päevä. Oekein sähköenen tievotusvälineistö oli valijastettu tievottammaan, että kun on muka kuuma ja huomenna kuumempi.
***
Ihimeteltiin jo tokko valakoihonen mahtaa kestää kaohijaa hellettä. Innokkaemmat lienee jo suunittellu muuttuva mannerjäätiköelle pinkkiviiniksi.
***
Eiköhän tuo tuu nyt välipää siihenki buumiin.Tae sitte raaka kylymyys jumittaa aatokset.
***
Noo. sitä Helluntaeta, ite kullekki, kun aeka on. . Se pitäs päevänki helottaa, vaen ei taija helotaa. Taetaaki tulla sajekesä. Vaekka linnut kuinka kuksiit? No otetaan vastaan mitä on tarijolla.

tiistai 30. toukokuuta 2017

MAIJA&KALLE -54.


Tietysti jos sä sabotoit
niin kuritukseen aiheen loit,
jos työt ei suju tismälleen
niin tiedän kyllä mitä teen.
-
Nostetaan leipävarrasta
jos vilunkia harrastat,
kun työt on tehty tismalleen,
katotaan sitten uudelleen.
-
Järkeäsi nainen käytä
niin ei huoli mieltä täytä,
ilikeyttäsi nyt vaen vehtoot
kun et töetä tehä kehtoo.

Hohhoe, taijat vanaha olla
kun ei säteile sun polla,
nuorempiko pittää hakkee
vetrijä ja pirun makkee.

MARI - 26


- Ota toki siitä piirakoita, tein niitä eilen isot kasat! Sakke kehoitti, viittilöiden ison vadin suuntaan, joka oli täyteen lastattu siististi rypytettyjä karjalanpiirakoita. Marilta oli mennä kahvi väärään kurkkuun.
- Ihanko tosi…? Tottakai otan niitä, ne on herkkua… Mari katsoi ottamaansa piirakkaa, se oli kuin kotitalousopettajan opinnäytetyö. - Taidat tykätä leipomisesta…?
- No joo. Äiti sai innostumaan aiheesta…auttelin sitä aika paljon. Kivaa puuhaahan kokkaaminen on, myönteli Sakke.
- Läheskään kaikki miehet ei valitettavasti ole samaa mieltä.
- … Nooh, lienet niitä naisia, jotka ei miestä tarvitse liioin remontti- tai autonhuoltohommiin. … naurahti Sakke. Maria vähän kenkutti, mutta päätti viisaasti olla vastaamatta ja vaihtaa aihetta.
- Yksinkö tosiaan asustelet näin valtavassa talossa? Kaupunkilainen voi vain uneksia tällaisesta neliömäärästä…
- Enpä osaa ajatella sitä siltä kannalta. Yksin asuminen ei ole aivan oma valintani.
Sakke oli totisempi. Mari ehti jo kirota suurta suutaan. Aihe oli selvästikin miehelle arka. Mari mietti kuumeisesti, mihin siirtäisi keskustelun seuraavaksi, mutta ehtimättä sanoa mitään Sakke jatkoi:
- Olihan mulla perhe… tai on. Vaimo vain asuu muualla…vei tytönkin mennessään…
Mari huomasi, kuinka vaivalloisesti mies sai sanottua kolme viimeistä sanaa. Hän haparoi mielessään oikeita sanoja, mutta ei saanut niitä kokoon, ennen kuin mies jatkoi edelleen:
- Ei näitä asioita tajua… Kaikki piti olla niin hyvin…En huomannut mitään, olisinhan minä jotakin yrittänyt… ne vaan lähti.
Saken ääni oli tukahtunut. Mari istui neuvottomana eteensä tuijottaen. Harvoin hän oli tuntenut itsensä yhtä typeräksi. Hän ei osannut sanoa yhtään mitään. Hän vain katsoi miestä, joka hetkeä aikaisemmin oli näyttänyt niin iloiselta ja reippaalta, mutta nyt istui paikallaan hartiat jonkin verran lyyhistyneinä, kasvoillaan mietteliäs, ankarakin ilme.
Kuin jokin outo voima olisi nostanut Marin paikaltaan, hän nousi kevyesti ja käveli miehen luo. Sakke nosti yllättyneenä päätään. Mari meni hänen luokseen ja veti molemmin käsin miehen pään itseään vasten. Hän tunsi, kuinka mies painoi kasvonsa hänen syliinsä ja päästi pitkän, tukahdutetun nyyhkäisyn. Miehen kädet kiertyivät Marin vyötärön ympärille ja puristivat voimakkaina kuin epätoivoisesti.
Mari menetti ajan tajun ja tunsi vain miehen kovan puristuksen viipyvän ja yltyvän. Sitten hän aivan kuin unesta heräten tajusi, mitä oli tapahtunut. Säikähtäen Mari irrottautui lempeän päättäväisesti Saken otteesta ja pakotti itsensä takaisin maan pinnalle, vaivoin hän sai soperrettua:

SILIJÄÄ.


NYT pitää aamu aukasta rennolla otteella. Katella suvaitsevasti oikeaan ja vasempaa. Jakaus kaljussa suoraksi ja menoksi! Siis niissä suhteissa ku on mahikset.
***
OOTTELEN itteni uudesti syntymistä. Eihän tästä tule helvettiäkään, jos ei saa materiaa narinamyllyynsä. Myönnetään se on vaikeaa. Elämä on tasasta kuin santapaperilla vetastu. Em minä sillä että pitäs rypistellä. Rypistyys e naama muutenki.
***
AATTELIN vaen, että oes jotaki maenittavvaa. Saes sanomista. Tämä alakaa muistuttaa niitä stantup koomikoeta jokka muka ovat hauskoja, mutta jutut ei naorata kun pöhönässä olevija. Nehän ny naoraa muutenki - tae itkee elämäsä surkeotta. Sillon siinei aota stantupit eikä nupit. Voehan se olla että meikä tavan tollo ei taijuu niitä vitsejä? Onko näen? Minä vaan kysyn!
***
EI OO TIETUA kuka on oikeassa... vieläkään. Vaekka se ylleesä on oekijassa jolla on paksu hauis - tai lompakko. Raha ratkasee kinkkisenkin propleeman. Setelit oekoo suuretki kuprut. Pieni mieski on suuri jos on milijonääri.
***
EPÄTIETOSUUVEN tuulet huojuttaa männyn lahonnutta latvaa. Itsensä hirttäneitä riippuu vahvoilla oksilla ja kalmanhaju saa Yrjön vierailulle. _ Mitä Yrjö? Oletko saanut.. montakin ählämiä ? Siinäpähän mieti mitä tuli tehtyä. Meinaa ehtyä öljyhanat, mutta ei se mitään ajetaan viinalla.
***
PELOTTAVAT luopumisoireilut ovat tiedostettu koko maassa, jopa kuussa on asiaan törmätty. Välillä on ihmetelty, voiko kloppaali vaikuttaa kansantalouteen ja ´kansan hyvinvointiin? Kyllä vaan se voi. Nyt ei ole selittelyjen aika.
***
KURKKIKAA ympärillenne kun vielä voitte. Stasi kerrää listojaan ja suuret uhkakuvat on piirretty laajoihin seiniin. Heiniin makaamaan voi pyrkiä jos ei ole heinänuhanen. Voitto on meijän eikä pelastusarmeijan, sanottiin ennen. Usko siirtää vuoria ja kotimaisenomenan kuoria voi nauttia vapainmielin.
***
OI vapaus kuule kutsua... Orjat killuvat kahleissaan ja lesket lempii. Suurin silmin voi katella maailmanmenoa - eikä siihen jarruja löydy! Näin muuten on, vai onko?

maanantai 29. toukokuuta 2017

KEVÄTKUKKIA-


Jo etelärinteeseen noussut on
keväänkukkia ihania.
Sinivuokkoja katson ja ihailen
niiden varsia hentoisia.
Miten kuitenkin kukkaa kaunista
varsi hentoinen jaksaa kantaa.
Ja hyvänolon tunnetta
se ihailijalleen antaa.
-
Sinivuokon lailla sä tyttöni
olet hento ja vartesi taipuu.
Täällä kaukana sinua ikävöin
on luoksesi minulla kaipuu .
Sinun huultesi terälehtiä,
minun huuleni halajaa.
Ja aatokseni aina
sinun luoksesi palajaa.
-
Sinä kevääni kaunis kukka,
Sinä kukit vain minulle.
Niin hellä tahtoisin olla
oi armaani sinulle.
Mutta välimatka on pitkä
en koskettaa sinua saa
Kevätkukkani kasvoit sinne
hankalien matkojen taa.
-
Mutta koittaa kerran kesä
jolloin etsin kukkani tuon.
Ja terälehdillensä
minä suudelmani suon.
En sitten koskaan enää
häntä luotani päästä pois.
Vaan ikuisesti minun,
tuo kukkanen olla vois.#

MAIJA&KALLE--53.


No helevetissä, eihän sentään lempijä voe aena
tarkasti ny kuuntele ja mieleesi se paena,
elämä on muutaki kuin pelkkää lempimistä,
alahan nyt pyyhkijä unija silimistä.
paenu siitä kahavinkeittoon, elä ennää rihloo,
piäki tässon kipijä ja ohimoeta vihloo.
-
Juhannus on lopussa ja arki alakamassa,
asijat nyt alakaa olla semmoses´jamassa,
että täötyy työtä paenoo, tuli hännän alla
asijoeta hoijeta ei sentään nussimalla,
siehan suatat tänäpänä peräpellon niittää,
minä vähän leppäelen, että sitten jaksan siittää
***
- Vielä tälle palakkaa pitäs?
Kaekkija sitä kuulee,
syöki niinku hevonen,
no, aevan turhaan luulee!
Ei tipu kyllä euroja
ja säästä pittää ruokaa,
ei se aota laesinkaa
vaekka Maijja huokaa.
Minä oon herra talossa
nyt voimia mä kerrään,
valamista hyvät sapuskat
siihen kun mä herrään,
Ja muista että kunnolla
teet kaikki kylyvöhommat
ja vaohtia paa rattaisiin
että soekiat on sommat.
Tuo nöyryys mua miellyttää
torumiset pittää jättää,
tulehan suuta suikataan
ja vanha riita kuitataan.

MARI--25-


Asuinrakennus oli vieläkin juhlavamman näköinen mitä tieltä katsoen näytti. Pihamaa oli kuitenkin täysin hiljainen, ketään ei ollut näkyvissä. Mari asetti pyöränsä jalustallee ja lähestyi kahdella sisäänkäynnillä varustettua rakennusta. Ovi oli kuitenkin lukittu. Mitään soittokelloja ei ollut, eikä Mari uskaltanut koputtaakkaan. Neuvottomana hän silmäili ympärilleen. Kohautti sitten olkapäitään ja palasi pyöränsä luo. .....-Jumaliste kun janottaa....
Mari käänsi pyöränsä ja alkoi työntää sitä tiellepäin. Päästyään konehallin seutuville, pieni kulkuovi avautui ja siitä tuli ulos pitkä, hiukan tukevahko komea mies. Mies katsoi Maria kummastuen, sanoi sitten:
- Päivää! Etsitkö jotakin, ei siellä ketään kotona ole, yksin elelen. Minä olen
Sirviön Sakke, mies sanoi ja tulee Marin luokse kattään ojentaen.
- No, minä olen pelkkä Mari vaan. Olen tuolta toisesta pitäjästä. Onnenenkelit
ei jaksanut mukana lentää, tai muutenko lie eksyneet, ainakin lasinsirpale
tohahti kumista läpi. Maailma karkasi vapaampiin sfääreihin, Mari selosti
Mielessään hän ihmetteli miten hän aivan oudolle miehelle puheli kuin
vanhalle tuttavalleen.
- Sehän ei ole ongelma eikä mikään. Pistetään TipTop-paikka niin jopas
taas maisemat vaihtuu. Mutta saanko tarjota ensin kahvia, olin itse juuri
aikeissa lähteä keittelemään, Sakke sanoi.
- Kiitos, mielellään, mutta ensin juon ämpärillisen raikasta vettä, en arvannut
ottaa mukaan. Äkki panee, Mari sanoi.
- Onkin lämmin päivä, ja olet pitkästi ajanut, kyllä siinä hiki virtaa. Nyt
lähdetään sisälle, jätä pyörä siihen, paikkaustarvikkeet on hallissa.
Taidokkaasti Sakke taikoi kahvipöydän kaikkine antimineen. Näki että
mies oli tottunut taloustöihinkin. Mari katseli ympärilleen valtavankokosessa tuvassa.
Kaikki oli paikallaan ja jokapaikassa oli puhdasta. Jopa puhtaat räsymatot oli levitetty
lattialle. Pari kaktusta ikkunalaudalla antoi oman lisänsä tuvan rauhalliseen tunnelmaan.

JAKSATKO ?


Lämpimät huomenet Naamalaisille, vaikka kolijaa onkin ulkona. Lienee aika suunnata katse tulevaan ja murehtia menneitä tai sitten miettiä eri mahollisuuksia kuormankantokykyyn.
***
SEON SILLEEN, että kun taakkaan tulee paino lisäystä. Jo yksi korsi voe katkasta kamelilta selän. Sei mee niin ku sillä entisellä miehellä joka halakoja rekkeen lastas. Ahaneos voetti: Jos tuon jaksat jaksat vielä tämänki, ukko mutisi kunnes kuorma oli niin mahtava ettei enempää millää mahtunu. Eihän se kuorma mihinkään liikkunut. Hevosen hakkaamiseksihan homma meni. Mutta jos taakka on liian painava se on raja jossakin.
***
UKKO aikansa hakata mylykytti juhtaansa kunnes alako latua halakoja kuormasta hokien: Kun et tuota jaksanut et jaksa tätäkään...Niin kauan kuin reki oli täysin tyhjä. Ukko lopen väsynyt ja eikä jaksanut muuta kuin ajella kotiin. Mitä tästä voi oppija? Ei pijä luontokappaleella yrittää urakoija. Kone ei valita, ei vaekka roemasee paksulla rangalla konepeltiin:
***
LIIAN suuri kuorma musertaa alleen, eikä murhekaan oo mukavaa kantaa.
Ei ainakaan yksin. Taakkaa jakaen homma helpottuu ja matka jatkuu kohti taivaanrantaa. Harvalle nykysin sattuu löytyyn semmonen elämäntoveri joka avittaa pahassa paekassa. Puukkuva kylykeen ja ajetaan heikompi osapuoli mäkkeen.
***
TOSIN papit porisee, että kellekkää ei anneta suurempaa kuormaa kun jaksaa kantaa. Pötypuhetta. Moni on nujertunut vaikeuksien alle. Papitkin kulukee ölövinä ohitte jos eivät saa eri korvausta. Jos mahollista potkivat tieltään syrijempään.
***
KOVAKSI on menny meininki. Ihimisen alhaesimmat käöttäötymismallit on vallassa. Katteos kaona ja pahansuopasuus pyrkivät näköjään nousemaan pintaan. Kun lukkee viikonvaehteen avviiseja niin sitä viinan kanssa tehtyjä pölijyyksijä, ryöstöjä ja raeskaoksija. Ei se arempi immeinen tohi hämäräaekaan palijo mökistään kurkkija. Huonolla tuurilla seon viimenen reissu. Toki niinkae seon ollu aena, siitä vaen eijoo huuveltu.
***
Vaen ei kun ettenpäen! Mummo aokoo tietä - tiijättä se joka lumessa tarpoo. Ylämummo taas kattelee hyväksyven kun perinteet on hyvässä kurssissa! Huomenna taas oon päevä uus Nähellään!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

MAIJA&KALLE--52.


- Therve shinä kaunokaenen
khyllä uhkija oot naenen,
shori vaekha viivyn vähän,
khato thähän elämähän,
vaehtelua pittää hakkee,
voeh khun olet naenen makhee.
Näötähän kun khaton shua
alatho shä khuumentua,
Pushata nyt voesin shua,
vhoesit vhaekka riisuutua!
No, mikä khumma hsua vaivaa,
khun aloet khomeroa kaevaan.
Voe, eikae thämä totta lie
khaolinta en khestä mie.
Mishä suuhhttunut oot khulta
silimäs aevan iskhee thulta.
anna kunhan leppään hiukhan
othamma sithen matshin tiukan.
-
Siellä uinuu pariskunta
toisistansa näkee unta
unissa alkaa lempi syttyyn
eikä homma mene myttyyn.
-
Antaa rauhassa nyt maata
häiritä ei heitä saata
ehkä aamulla taas alkaa
elonpolku yhtäjalkaa.

MARI---24


Onneksi paikallinen taimimyymälä tarjosi palvelua sunnuntainakin. Kun Mari talutti pyöränsä sieltä tielle, syklaaminpunaiset verenpisarat keinahtelivat paperikassissa pyörän ohjaustangossa. Taival hautausmaalle oli upottavaa hiekkaa. Noustuaan pyörän päältä Mari sai tyhjätä sandaaleistaan hiekat useaan kertaan, ennen kuin pääsi hautausmaan portille.
Harmaa graniittipaasi oli kallellaan, kukaan ei ollut oikaissut sitä näinä vuosina. Maria alkoi itkettää. Hautakumpu oli kunnossa, seurakunta oli ajellut nurmikon hautojen päältä, mutta kohta, jossa olisi pitänyt olla hoidetut kukkaistutukset, kasvoi ikävännäköisiä rikkakasveja, nokkostakin.
Mari tiesi, että seurakunta tarjosi hautojenhoitopalvelua maksua vastaan, mutta hän ei ollut tullut tehneeksi mitään asialle.
Kun hän viimein palautti lainaamiaan työkaluja seurakunnan varastorakennuksen seinustalle, kauniisti istutetut kukat koristivat hautaa, ja Marilla oli jo parempi mieli.
Polkupyöränsä luona hän mietti, mihin suuntaan lähtisi retkeilemään. Leppoinen lounatuuli kutsui mukaan.
Lempeä kevättuuli pyyhki Marin kasvoja, polkupyörän kiitäessä alamäkeen.Maisemat vaihteli tievarsilla, pajuttuneista pakettipelloista, jo orasta tunkeviin laajoihin peltoaukeamiin.
Mari nautti täysin siemauksin olostaan, illallinen pikkuinen pettymys oli pois pyyhkäisty. Iloisesti hyräillen jotain iskelmää, matka jatkui nopeaan.
Mari oli tullut jo usean kymmenen kilometrin matkan. Huolettomasti maisemia
katsellen, Mari ei huomannut tielle rikottua kaljapulloa. Tusahdus vain ja eturatas
alkoi kolistella vanteen varassa:
- Voi samperin, samperi! Mistä täällä korvessa saa edes apua, ja vielä pyhänä.
Taasen tätä minun tuuria.Kun alkaa mennä huonosti, se todella menee, Mari
sadatteli ääneen.
Kotvan mietittyään tilannetta Mari aukaisi laukkunsa. ......mihinkähän soittaisi
....jos vaikka jollekkin huoltikselle......paikaahan he autonrenkaitakin!
- Voi vitsi! Tietysti, näinhän se menee! Känny nököttää vaunun pöydällä.....Minä
torvien varsinainen torvi. Soitin sinne kukkakauppaan ja siellä on känny ja
pysyy. Mari, marssimaan siitä!!
Pitkä metsäinen taival avautui viljelyaukeamaan. Mari oli väsynyt, janottikin!
Peltoaukeaman keskellä, pienellä mäellä, oli varakkaan näköinen talo. Rakennukset oli komeat ja hoidetun näköiset.
Mari päätti poiketa taloon, ainakin soittamaan, jos ei muuta. Mahtavat koivut reunusti taloon johtavaa tietä, Muutenkin kaikki tuntui juhlallisen komealta. Suuret konehallit kätkenevät viljelyskaluston sisäänsä, koska sitä ei näkynyt taivasalla.

TOIVOTONTA.


Nyt kun olemme perimmäisten arvojen äärellä viskaamme syötiksi kopan Oivallista purtavaa. Toisaalta teksti on Toivotonta, kun Toivo lähti Rauhan kaa rillutteleen. Toivo  elää!
***
Eilinen katsoo hämärtyvin silmin huomisen kirkkautta. Tippa silmässä vanhus rientää taivaanrantaan. Pensseli unohtu lähtohötäkässa. Kyllä kyrsii. Pitää roiskia!
***
Suuret laivat etsii satamaa. Soutuvene keikkuu ristiaallokossa- Ristit kolisee veneenkylkiin tuomiopäivää. Viimeinen lautta keinuu Tuonenvirran mustissa vesissä ja lautturin viitan alta vilahtaa pukinsosorkka.
***
Siipirikkoenkeli räpistelee syöksykierteessä ja syoksyy tummaanvirtaan. On jo Eläkeijässä, ei aiheuta hämminkiä. Tuonenvirran vellova vesi kaiken peittää voi, eikä häntä enää ole. Rauha muistolleen.
***
Kesäiset haaveet seilaa vetten päällä. Pääskynen liitelee ohitse, eikä sano päivääkään. Etana katsoo sarvillaan, onko huommenne pouta ja västäräkkiä on vähäsen, eilistä ei ensinkään.
***
Suuret saappaat kahlaa syvissä vesissä, lipposet on kesäkelejä varten. Leviät varpaat täyttää suuret kengät pikkuvarvas pulassa. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä eukolla housuja.Helpottaa pissillä käyntiä.
***
Monia nousuja seuraa lasku, eikä se ole pieni. Mutta velka on maksettava vaikka olisi kalavelka. Leipäsusi syö monen eväät eikä tilaa ole majatalossa. Verot kansan verta juovat mutta paratiisissa koittaa helpot päivät.
***
Kahvinkeittäjä sakkansa sanoo, eikä teestä virka halaistua sanaa. Suuretkaan sanat ei suuta halkaise jos pureksii huolella. Näin ollen sanomatta paras😁🤣😎

lauantai 27. toukokuuta 2017

REISSUSSA,


Kuljin kerran reissuillani
elontaivalta vaelsin
reissumiehen meiningillä
joron jäljillä jotenkin
mieron tiellä taapertelin
väliin poikkesin taloihin
tulin torppiin toisinaankin.
-
Oli pirtissä isossa
vaari vanha harmaapäinen
joka penkillä pakisi
joutavia jumputteli
tutkin vanhusta vähäsen
ehkä saavuin väärin elkein,
jospa jossakin mokasin.
-
Mietin millä voisin saada
ukon toiselle tolalle
-
Hymyyn väänsin tiukat huulet,
silmät lauhdutin vihaiset.
äänen muutin lempeäksi
otin leppoisan asennon
heitin läppää liennytellen
vedin roolia kaverin
läpsin miestä olkapäälle
niin kuin ennenkin tavatun.
-
Norui sylki leuoiltansa
kuola parrassa levisi
puoleheni katsoi taasen
suu jo muodosti sanoja:
-
- Mikä lienet leuhottaja
kuka kurja kuljeksija
mene sinne kuin tulitkin
tietä pitkin tarpomahan
turhaa täällä sä turiset
joutavia kerskailet
kun ei miehessä makua
uroksessa uskallusta
mene matkoihis mokoma
jätä vanha vahtimatta
poistu portuvaan äkisti
taikka turpaan tusjahutan.
-
Lähdin toisaalle talosta
pirtin suuren surkeudesta
missä kohtelu on kylmä
vieras vainottu vasiten.

MAIJA&KALLE--51.


Mittee minun tehä pittää
missähän se siemen ittää
kerro Maijja salat ilmi
ennenkuin mun katkee filmi.
-
Eekae sitä päätäpahkaa
kiristellä esinahkaa
ensin pittää esileikit
huuliin tehdä kestomeikit
Valmistua kaikintavoin
olla kotva paljain navoin
oottaa että kiima yltyy
muuten hommaan pian kyltyy.
-
Maijja meehän kampaajalle
minä pistäyvyn kaljalle,
katotaan kun ilta saapuu
sitte katistellaan kaapuu
mikäli ne pojat hurjat
eivät olisi niin kurjat,
että minut täöteen juottaa
se voe pettymystä tuottaa.
Vae heippa sulle siihen asti
janottaaki kamalasti.

MARI.23.


Kotimatka eteni kaikesta huolimatta hilpeissä tunnelmissa. Mirja kertoi monia hauskoja juttuja, mitä hänelle oli vuosien varrella lavatansseissa sattunut. Mari aavisteli, että jutut oli osittain melko räikeästikin väritettyjä, mutta ei antanut sen haitata, vaan nauroi välillä sydämensä pohjasta.
Vaunulla Mari tarjosi Mirjalle vielä kahvit. He istuivat vaunun ulkopuolella kankaisissa, kokoontaitettavissa puutarhatuoleissa isot höyryävät kahvimukit kädessään. Luonto ympäröi heidät kirpeän raikkaana. Ilma huokui koivujen tuoksua.
- Mä taisin sotkea siellä tansseissa jotain… Kyl mä hokasin, että teillä sen Jussin kanssa oli meneillään jotakin…aloitti Mirja varovasti tunnustellen.
- Äsh, mulla oli jokin heikko hetki siinä justiin, olis voinut vaikka heinällä kaataa. Onneksi tulit siihen, sain itteeni niskasta kiinni….. Kuvittelin vissiin jotain siitä miehestä.
- Kyllä se varmaan ihmisenä on ihan jees-tyyppi. Lada oli tosin pitkä miikka… aprikoi Mirja ja maisteli kahviaan.
- Ajakoot vaikka aasilla, mun puolesta.
Naiset hörähtivät vapautuneeseen nauruun.
Kun Mirja oli lähtenyt, Mari heitti kesämekkonsa kasaksi vaunun nurkkaan ja pujahti notkeasti lakanoiden väliin. Juuri siemaistu suuri kahviannos oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä eikä unentulosta ollut tietoakaan. Mari kertasi illan tapahtumia ja palautti mieleensä joitain arkojakin yksityiskohtia. Hän myönsi arvioineensa päin mäntyä Jussi Puskan. Hänellä oli ollut niin voimakas tunne-elämys miehen läheisyydessä, että oli kuvitellut jo vaikka mitä. Hän moitti itseään, kuinka helposti oli ihastunut mieheen tätä lainkaan tuntematta. Jos mies vaihtaisi autoa, olisi tämän ja Mirjan tieltä raivattu viimeinenkin este. Maria kiusasi ajatus: niin vähästä se saattoi jollakin olla kiinni. Autosta. Hän tunsi, kuinka silmäluomien alla alkoi kirvellä ja poskille alkoi virrata kyyneleitä. Hän melkein säikähti tunteitaan. Molemmin käsin hän alkoi hangata silmiään kuin peläten, että joku näkisi hänet tällaisessa tilassa.
Aikaisin aamulla Mari kiirehti joelle uimaan. Hän halusi karistaa mielestään kaikki illan muistot. Hänellä oli niin sekava olo, että toi suurta helpotusta sukeltaa pitkään vedenpinnan alla ja nousta vasta hapen loppuessa pintaan virran välkehtiessä ympärillä. Hiukset eivät olleet enää aivan sängellä, vaan kasvettuaan taipuivat jo pienille kiharoille.
Mari vaihtoi uimatyylejä useaan kertaan ja eteni vaivattomasti saareen. Pikkulintujen viserrys sivuutti hänen omat ajatuksensa, ja hän istui maahan kietoen kätensä polvien ympärille.
Palatessaan vaunulle Marilla oli jo uudet suunnitelmat päivän varalle. Aivan ensimmäiseksi hän tietenkin söisi, mutta sen jälkeen hän oli päättänyt tehdä pitkän pyörälenkin, jolla voisi hieman päivittää tietojaan kotiseudusta. Niin, ja olihan hänen jo aika pistäytyä vanhempiensa haudallakin. Hän oli siirtänyt käyntiä kiireisiinsä vedoten, mutta nyt oli alkanut jo omatunto kolkuttaa.

KIERROKSILLA.


NAHKAT silmillä katselin taas kun NukkuMatti posotteli lapi lankkuaijjan. Ei käynyt kuinkaan, tuli vaan lankulla päähän mutta ei se mitään - kerran kirpasee ja sitten palaa muisti ja päreet. Näin on näreet vaikka voehan se olla toesellahhii laella!
***
PALUUMUUTTAJALLE sapuskaa tai ainakin lämmin peti. Takaisinmuuttaja vei enemmän kuin toi. Kiitetty olkoo Suomenkansa sillä kaikessa olet väkevä ja rahaa riittää. Heikoissa olet sinä vahva ja päinvastoin. Heikot sortuu elontiellä. Nokijan kumisaapas on jees! Pattiineissa on kumminkin suuret varpaat. Herra varjele niitä litystymästä.
***
KIITTÄÄ tuskin jaksaa kiittämätön, mutta kissa elää kiitoksella ja koera päänsilityksellä. Siis kiittäkäämme ja silittäkäämme lemmikkejä. sillä kissanruoka on kallista. Toki koira on kova käyttökones vaikka vähän rispaantunut. Mutta jos antaa sille hirvenkoipia jokohan pelittää.
***
HUMMEETTI kyllä kierroksia ottaa, kun vain muistaa kiristää mutterit. Tein testi.98% ruuveista löystyny. Pudonneet osat on kattelussa. Kuitenkaan ei paniikkia! Mulla tää uusin on ollut remontissa. Pyöri nääs vastapäivään ja nakkasi eilisen paskat silmille. Mutta paskatkos siitä? Nyt kyllä leikkaa kun moottorisaha. Hummeetti pöyvälle ja asennettiin suunnanvaihdin. Saa nähä oliko välitys oikea, vai välittääkö lainkaan, tiedä vaikka menee vihan puolelle. Seon niitä hevosen murheita - tai aasin! Oli miten oli niin takkuu kiristää mutterit ja ehkä pinnankin? Oisko paha?
***
KAURAPUUROLLA päivä alkaa, sanovat terveyspingot, nuo tytönhuppanat suuressa etevyydessään. Koera ei kyllä ole tottunut kauraan. Saa mahanpuruja. Sitten tahtoo mennä plörinäksi ja päästöjä pukkaa. Taisin mainita jo oireista. Spelttiä eholle saattas nousta avaruuteen. Tosin koera nykysin on posliinia niin ei se paljon kakkua kaipaa.
***
HAUKKU sijan saakoon, ei tee haavaakaan. Hampaisiin jos joutuu jäläkiä syntyy kertapurasulla. Takapää ei pure- eikä hauku. Hampaissa sen salaisuus- tai ainakin tuska ja jäykkäkouristus- Mikäkö koira? Meissä jokaisessa on pieni koira joka mielellään haukkuu - jopa puree! Hau!
***
KIINASSA jos koira falskaa se pannaan makkaraksi. Koiransielu ui syöjän liiveihin ja siitä seuraa kamalia. Mutta seon taas eri juttu eikä kuulu gategorijaan - vaikka korija onkin. Tähän tyytyen peli on pelattu ja on aika periä voitiot! Huommenna palataan jos ei muuta mukavaa. 

perjantai 26. toukokuuta 2017

MUUTOSTA:


Jussi poikamies poloinen
iltaa vietti loikoellen
koitti töllöttää vehettä
kaiken kansan viihdykettä
tuota ruutua somaista
vetonaulaa nautiskella.
-
Eipä maistunut mokoma
kuva saaste surkeampi
pekkää seksiä rikosta
sekä paskan jauhamista
päätti lähteä kylille
kaupungille kulkemahan
tuopin keskustaa imasta
janojuomaa lutkutella.
-
Jussi katseli sivusta
syrjäsilmin seuraeli
mikä meininki menossa
tappeluko syntymässä?
-
Joku nyrkillä nykäisi
toinen tyrkki tumpuillansa
jopa veitsellä vetäisi
stiletillä tirskautti
raaka hommeli pojilla
sääli nyt on sairautta.
-
Veitsi sattuvi vähäsen
pitkä peitsi sattuvammin
sepä kouraisee syvältä
sydämestä viiltelevi
saattaa turmion tuhoisan
hengen lähdön läikäyttävi.
-
Jussin tympäisi typerä
ilmapiiri paskamainen
pois jo mestasta halusi
väljemmille maisemille
missä rakkaus rajaton
antaa puitteet elämälle

MAIJA&KALLE--50


- Tuota, mitenhän tuo lienee
aikase se toki vienee
ratkaista tää juttu vainen
tosin olet hehkee nainen
mutta kiukkuinen on luonne
tohtisinko tulla.....tuonne.
-
- Olokoon menneeksi tämän kerran
tarkennan sentään sen verran
Etkae lähe äetees luokse
päätäpahkaa sinne juokse
valittaan kuinka julma olen
aena tahtos maahan polen.
-
- Voie taevas nythän se alakaa
ehtiikö tässä ylimalakaa
etes reppua selästä heittää
kun hummeetti hulluna keittää.
-
- Tämä irrottaa varpaesta kynnet
ja kirijasta repiää kannet
seksiopasta tässä kun tavvaa
ootahan kulta, tää ei vie kauvvaa.
-
- Kato, jos tehhään hommeli tälleen
siinä tyyvytys tullee välleen
jouvutaan tuone navettatöehin
ettei aeka tärvävvy öehin.
-
- Taeteensäännöt pittää muistaa
sillon homma hyvin luistaa
mistä löyvät tikanpojan
joka neuvvoo mulle ojan?
-
- Novviisi oon hommis näissä
pappi opettaa kae häissä
kuinka nämä temput tehtään
ettei juttu juokse mehtään.

MARI - 22..


Maria suututti, kun jäi syrjään toisten keskustelusta. Jussi ei enään
nähnytkään häntä. Mirja keikisteli ja hymyili viekoittelevasti Jussille. Näki
selvästi, että jotain sähköä liikku noiden kahden välillä. Mari nousi pöydästä
totisin kasvoin ja sanoi Mirjalle:
- Minua ainakin väsyttää, maltatko jo lähteä kotiin?
- Oota vielä vähäsen, lähden aivan kohta, Mirja sanoi, irrottamatta katsettaan
Jussin silmistä.
- Näkis vaan!
Mari vilkaisi Jussiin päin, huomattuaan, että hänet oli syrjäytetty, Mari
pyörähti kannoillaan ja suunnisti pää ylpeästi pystyssä ulosmenoa kohti...
- saakeli, menkööt kaikki jätkät hornan tuuttiin. Tulikin lähdettyä! Voi itku ...
eikai tässä vesittelemään aleta......missähän se kuplakin on?
- Hei Mari , älä siellä harhaile. Täälläpäin se auto on, Mari kuuli Mirjan huutelevan kauempaa.
Mari nosti katseensa ja huomasi Mirjan viittoilevan kutsuvasti toisesta
suunnasta mihin itse oli menossa. Mari pyyhkäisi sumun silmistään.....ja
vielä, pitäköön Mirja hyvänään.
- Hitsi, mä en kyllä oisi löytänyt, olin jo aivan pihalla. Tuollahan se kupla jo
näkyykin, Mari huudahti tekoreippaasti.
- Mihin sä ryntäsit, aivan ilman päätä. Jussikin oli ällikällä lyöty. Epäili jopa
että jos sulle tuli veskihätä, Mirja kertoi.
- Heh-heh ja mitäs vielä? Ei paljon kiinnosta mitä sekin jätkä luulee.
- Ihan nami tyyppi, ehkä liian päällekäypä. Mitä lienee ollut mielessä kun pyyteli kyytiinsä. Piruuttani kysyin: Mikäs kaara? Hän kertoi ajavansa Ladalla
kiittelin kohteliaasi, ja sanoin tykkääväni enemmän omasta kuplasta.Mutta ,vanha kamu, istuhan kaaraan niin lähdetään.

HÄKISSÄ.


Huomenttta Naamakaverit. Kesää lupailee, mutta nappaako? Näkkyypähän, kun katellaan- Eilisen suunnilleen tietöää huominnen on arvailua!
***
Kaukaa siintävät kaukaiset vuoret. Silmissä vilisee seitikin antama huuma. Onko kohta kuuma? Kesä tuli- Suurena laskeutuu taivas maanpäälle. Alle ei saa jäädä! Sieraimista sinkoilee elämän neste. Verta pakkiin ja vedetään viimeinen virsi!
***
Hukassa hirsi joka oli elämäni puu. Avoinna suu josta näkyy huomisen tuulet. Joko kuulet? Jossain louhitaan! Monistus toimi menossa. Selkä kenossa otan vastaan mitä tuleman pitää. Mikäli itää - pikkuset tulevat - täyttävät maan ja käyttävät tehoainesta sielujensa hyväksi. Pysyväksi iloksi muodostuu kivinäyttely. Kivikasvoin katsovat jäykät naamat.
***
Häkissä vielä killuu hirressä kanarialintu. Pää alaspäin. Menikö veri päähän ja jäähän nappasi Inarin järven. Niin pitkä on kuin paksukin. Tyytyväisyys taattu tai rahat takaisin. Makasin... onneni ohi. On niin pienestä kiinni ja mahdoton ei mahdu olemattomaan. Kultainen leikkaus on rikkaiden viihdettä. Köyhä tyytyä saa elettyihin päiviin.
***
Kelopuussa kukkiii kesäiset ajatukset. Temppu tehdään jos ei kaava unohdu. Kankeat kaavat vaikea sulloa pieneen tilaan. Pilaanko kaiken. Hapanmaitotuotteissa on hapan maku.
***
Siivetön lentää päin seiniä ja pyrstössä pyörii puristusvoima. Lepopäivä siunataan mennen ja tullen. Mutta ei käsitetä. Mitä se on?
***
Pöytälaatikossa Rauha! Jallaat mutkilla. Päässä pyörivät hikiset sukat. Korvat hörössä kulkee juna pohjoiseen ja keukkuen jatkuu matka Lappiin. Ei pappiin ole luottamista. Satuja kertoo ja katuja mittaileen joukkojen suuret laumat.

torstai 25. toukokuuta 2017

LAULETAAN,

VANAHANPOJAN TAPPAOS Säv: Joensuun Elli
1.
Minä muistan sen tappaoksen vielä,
vaekka kauan siitä aekoo jo on
kun kohattiin myö mehtätiellä
olj kesä ja sää satteeton.
Minä kahtelin Elliä pitkään
oli sopiva se silimälle niin
etten uatellu juur muuta mittään
vuan vaevuin minä niin hurmoksiin.
En ruvenna Elliä jahtoomaan
vuan heittäyvyn sohovalle makkoomaan
poekamies siksi minä vieläkin oon
sehän on palijoki näen helepompoo.
2.
Monet kerrat minun miettiä pittää
sitä tappaosta vaen uuvestaan
Ei haalennu nuo muistot mitkää
niistä paljonkin lohtua saan.
Minä muistan sen kapijan uuman
ja hiuksettii kultaset nuo
ne nostavat poltteen niin kuuman
ja vieläki naotinnon suo
En ruvenna Elliä jahtoomaan…

3.
Siitä aekoo on jo puól´sattoo vuotta
enkä hötkyily enempää niin,
akan ottanna oesin ihan suotta
kun en halunnukkaa naemisiin
Yhä vieläki yksin mie makkoon
vanahapoeka minä vakkaa jo oon,
minä naesija juoksen jo pakkoon,
niistä Luoja mua vaen varijelkoon
En ruvenna Elliä jahtoomaan ..

MAIJA&KALLE - 49.


- Ehän minä tossun alle ihtiäni laita
eikä tässä kahvikaa juurikaan maita,
yksin kun piti nukkua, ämmän kiukun tähen
jos ei tarijous parane, vieraisiin tässä lähen.
Eikö sinun navettaan jo juosten pijä rientää,
ei meikäläinen ajatukset rauhaa saa pientää,
kun akka alakaa tasa-arvotöestä nalakuttaa,
ei miettimisenrauhaa enää hituistakkaan saa.
Saat anteeksi kiukuttelun, mulla lempi riittää
rakastellelun jäläkeen voet sitte minua kiittää,
kas hyvä lempi pariruhteessa on suurnmoesta
No, tuukko sinä? Lähenkö mä ehtimään toesta.
No eikö kelepoo, lähenki mä varmaan kylille
kun ei pääse meikä täällä naottiin sylille.
Tissistä mun pittää vielä sua puristaa
sitte varmaan kiukkusi muualle huristaa.
Siinäpä kiukkuus tukehu mä sanon hellurei
tulukoon tässä sanottuva vielä yksintein
akka olit kamala ja pirun kiukkuinen
rakkaus taesi olla meillä yksipuolinen.
Kylymä sekä kalsia oot ollu tosijaan,
miten lienet sortunukki meikä kosijaan
ylypijä ja koppavaki aena ollut oot
kaekki toeset miehet sua tarkoen varokoot.
Hei ny sitten , lähenki ny tästä kulukemaan
ehkä jossaen hellyyttä ja rakkavutta saan,
Sano ny jo lähenkö vai mitä haluat
Voe luoja kun sie ittetuntuani kaluat.
-
-Senkun mänet empä kaepaa sua takasi
sannoe Maija ja lattijata lakasi
- Takasi ei ennää tarvi ennää saapua.
sun tautta puje en päälleni surukaapua

MARI--21.


Äskeisestä tunnelmasta ei ollut tietoakaan. Tanssiparinvaihtoa suunnittelevat olivat jo liikkeellä joka puolella. Hakuriviin kiiruhtavia tungeksi heidän ympärillään. Parit vaihtoivat kiireesti silmäyksiä, kuului "kiitti"-sanoja, joku pyyhkäisi kämmenellään kosteita hiuksiaan otsalta. Yhtye oli alkanut soittaa sambaa. Osa miehistä loittoni kauas sivuseinän vierustalle.
- Kiitos, sai Mari sanotuksi. Hän nielaisi tyhjää.
- Maistuisiko sinulle kahvi vai otatko mieluummin jotain kylmää juotavaa?
Vaivoin sai Mari kakaistua haluavansa mielellään kupin mustaa kahvia. Jussi lähti saman tien noutamaan juomia.
Samassa Mirja käveli hänen ohitseen ja pysähtyi heti Marin nähdessään.
- Jukoliste mikä namu! Millä sä sen pyydystit?
- Ole nyt hiljaa! Apua. Eihän tässä nyt mitään oo. Kahvia meni hakemaan… ja tuolta se jo tulee.
- Hei! Täällähän on kauniita naisia jo valita asti. Minä olen Puskan Jussi , yrittelen saada tuossa Paakkolassa tuntumaa maaseutu elämään. Maalla kun on niin mukavaa, Jussi esitteli itseään. Meillä Marin kanssa yhteistoimintaa maahommissa.
- Minä olen Mirja, tuolta toisesta päästä pitäjää, tuon Marin kanssa aikoinaa
samaa koulua käytiin. Nykyään minäkin revin jokapäiväisen leivän lehmän tissistä. Hei, mutta olenhan minä sinut nähnyt K-maataloudessa useinkin, sulla vaan olleet vetimet pikkuisen...hmmm arkisemmat, Mirja sanoi.
- Olen minäkin sinut nähnyt useasti. Mieli on ollut perään viheltää, ei vaan ole tohtinut, Jussi nauroi.
Mari tunsi jääneensä kolmanneksi pyöräksi pöydässä. Jussi antoi toisen
kahvikupin Mirjalle tämän estelyistä huolimatta ja lähti hakemaan itselleen uuden kupin.
Jäätyään kahdestaan Mari katsoo Mirjan kasvoja, jotka oli punehtuneet ja
kasvoilla oli odottava ilme.
- Noo, mikäs maalari se Mirjan naamalla on käynyt, Mari kiusoitteli
- Höh, ei mikään.On vaan niin kuuma. Mutta on vaan oikea nami...
mitä se teidän yhteistoiminnasta höpisi? Mirja kysyi.
- Eipä sen kummempaa kuin kävi muokkaamassa palstaa koneillaan.shiis, se tulee nyt. Niin kuinkas sinun pitikään lähtee kotiin. Kello on jo kohta puolessa yö. Saat mennä kohta suoraan lypsämään lehmiäsi, Mari sanoi.
- Lypsyllekkös täällä ollaan jo menossa, vaikka ilta on vielä nuori, Jussi sanoi,
- Kyllä Mari oikeassa on. Yritys ennen kaikkea muuta. Tilanpito loppuu lyhyeen ja pankki lähettelee äkäisiä kirjeitä, jos ei maksut ala hoitua,. Mirja sanoi.
- Joo-o. tiedän. Alussahan se on minullakin tilanpito. En kuitenkaan anna sen jatkuvasti mieltä painaa. Myös rentoutuminen pitää muistaa. Muuten alkaa tympimään. Hehhee elämää ja erotiikkaa, Jussi heitti rohkeasti.
- Siinä on erotiikkaa, meikätytölle kun aamulla putsaa lehmäntissiä, ja saa paskasesta hännästä päin näköö, Mirja sanoi.

HELOTTAA-


Komijaa HELApyhää, helolla tae iliman. Aurinkohan sen helottaa jos ei mene pilveen. Muuten mennee kohtuullisesti politiikot esittää tejatterujan ja ylleisöllä on hauskaa
***
On se mahotonta meininkijä tuo politiikka. Yhtenä päevänä puhutaan jottae ja toesena päevänä on takki kääntyny ja mietteet onki päenvastaset. Tietennii seon mukava kahtuva kun politiikko silimät kirkaana puhhuu entisijä kantojaan vastaan.
***
Tietennii sitä pittää kantaasa vaehtaa jos huomaa olevasa väärässä, mutta kun nämä vekkulit vaehtavat kantasa sen mukkaan kuka kyssyy.
***
Tämä atomikeskustelu on varsin hauskaa viihettä. Ollaan olevinnaan niin vihreetä ja ytinvoemaa vastaan, kuitenki sitte halutaan vähentää aotoelua. Kulukija kuitenki pittää ja sähköllähän se piili kulkee tulevaisuuvessa.
***
Hahhah! Risuva onkapannun alle niin saahaan höyryvä joka pyörittää keneraattoria. Mahtaa tulla aeka kallista sähkyvä.vaen sehän tulleeki pistoraiasta.
***
On se kuitennii mukavaa kun tämmöselle joutilaalle on monenlaesta hupija. Nuo nykyviihteet kun ei palijo innosta. Semmoset laolaa jokka ei ossaa ja näötelmät on hanurista.
***
Neon niin taeteellisija, muka, että tavan moukka on heti poessa juonesta, tosinhan niissä ei saa etes juonta olla. Onneksi on tämä politiikka. Teatteria vaella vertaa - ja vielä ihan ilimatteeksi.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

MAIJA&KALLE.-48


Maija vihossaan lähtiki töehinsä
sito palijo rekvisiittaa vöehinsä
Kalle jatkoe raohassa unijaan
siinä sivumennen haotoe munijaan.
-
Jopahan Maijalla piässäsä välähti
ensin kirosi sitte karskisti älähti
- Kalle perkele sullepa nyt opetan
lakon tien sekä sexinkin lopetan.
-
Naorusuin sitte jatkoe hommiaan
ja illaksi kehitteli isua pommijaan
kunpahan muatameno oesi käsillä
mikähän ilme on Kallen pläsillä?
-
Kalle huomasi Maija on voimissaan
tehokas ja railakka toimissaan
pellot kyntelii ja illalla äesti
pikkulinnut hommaansa säesti.
-
Kalle kuorsaili toppastuolissaan
eipä ollunna mistään huolissaan
unta kahteli Maijan uumasta
ja haaveili hetkestä kuumasta.
-
Maija viimmein pellolta palasi
ja rankasti Kallejaan halasi
suapa nähä mitähän nyt seuraakaan
se ny pittää pistää seurantaan.
-
Eipä Kalle se ollunna kummissaan
vaan veteli unija tummissaan
piällysvaatteet piälläsä makkoeli
nyt ei piitannu vaekka Maija lakkoeli.
-
Kyllä varmoo on vielä se pyytelee
kuhan klapit liiteriin syytelee,
se on kiukkunen akka voemissaan,
ja nopia kaekissa toemissaan.
-
Aamu koettiki lopulta ankea
Maija muistutti jo raotakankea
oli kylymä ja jäökkä mieleltään
kirosanoja syyteli kieleltään.
-
Kalle puolestaan on myrrystuulella,
vallankäöttö on kovasti huulella,
kun se Maijalle tilanteen selittää,
miten avioliitto paremmin pelittää.
(jatkuu)

MARI --20.


Samassa tanssiorkesteri vaihtoi hitaampitempoiseen kappaleeseen. Mari tunnisti sen lempikappaleekseen, joka toi hänen mieleensä muistoja vuosien takaa. Hän yllättyi itsekin niiden aiheuttamasta voimakkaasta hämmennyksestä. Hän oli luullut päässeensä kaikista Jariin liittyvistä muistoista jo ajat sitten eroon.
Jussi pani merkille oudon muutoksen Marin olemuksessa, reipas huulenheittäjä oli tipotiessään ja tilalla oli levottomasti liikehtivä nainen. Jussi aavisti Marin lähtöaikeet ja päätti ennättää ensin:
- Mennäänkö tanssimaan?
Mari näytti ensin epäröivältä, mutta nyökkäsi sitten nopeasti hymyillen.
Jussi katseli edellään kohti tanssilattiaa kulkevaa naista. Ohut kesämekko myötäili kauniin kevyesti keinuvia askelia. Hänet yllätti vastustamaton halu saada tuo nainen pian itseään vasten. Onneksi yhtyeen musiikkivalinta oli hänen puolellaan.
He tanssivat hiljaisina. Jussi huomasi, ettei Mari ollut juttelutuulella eikä halunnut pilata ihanaa hetkeä millään toisarvoisilla keskustelunavausyrityksillä.
Mari havaitsi heti, kuinka hyvä tanssittaja Jussi oli. Heidän liikkeensä myötäilivät toisiaan pehmeästi. Aivan kuin he olisivat tanssineet satoja kertoja aikaisemminkin.
Koska Jussi ei aloittanut keskustelua, Mari käpertyi omiin ajatuksiinsa ja päästi varovasti muistonsa irralleen. Tämä sama kappale oli soinut melkein tauotta sinä kesänä, kun he olivat Jarin kanssa tavanneet. Siitä oli tullut "heidän tunnusmelodiansa". Mari oli pitkään torjunut näitä muistoja mielestään, sillä ne olivat niin kovasti ristiriidassa siihen, kuinka ikäviä ja turhauttavia heidän yhteiset viime aikansa olivat olleet.
Jussi arvuutteli mielessään, mitähän Mari mahtoi parhaillaan miettiä. Kätkien hämmästyksensä hän oli huomannut pienen kyynelen kimaltavan Marin silmäkulmassa. Ehkä hänellä on ikävä kaupunkiin ja kavereitaan siellä, päätteli Jussi.
Toinen tanssikappale olikin sitten uudempaa tuotantoa, ja se tempaisikin Marin nopeasti muistojen parista nykyhetkeen. Häntä vähän harmitti, kun tuli vasta nyt ajatelleeksi, miten Jussi varmaan oli ihmetellyt hänen vaiteliaisuuttaan.
- Tätä kappaletta on soitettu tänä keväänä melko ahkeraan, totesi Mari.
- Niin on. Mutta hyvähän tämä onkin.
Jussi veti Marin uudestaan aivan lähelleen. Mari ei voinut mitään sille, että pehmeä väristys kulki hänen lävitseen. Miehen voimakkaat käsivarret tuntuivat Marista niin turvallisilta ja rauhoittavilta.
Kun kappale loppui, Mari huomasi pettymyksekseen miehen saattavan häntä takaisin kohti sitä puffetin nurkkausta, josta he olivat vähän aikaisemmin lähteneet liikkeelle. Mari oli salaa toivonut miehen pyytävän häntä uuteen tanssiin. Mutta Jussi ei virkannut mitään, vaan eteni määrätietoisesti kahvioon päin.

VOONATAAN


Sanovatten nuo vanahat tietävät immeiset, mua vanahemmat ja palijo viisaammat, että liijan aekanen lämmin tietää pitkällistä kylymää jaksova.
***
Seon hyvä jos on kylymää ja märkää Jussiin asti ja sittepä sitä onki sitä kessää ja hellettä muuan viikko sitte voeki alakaa oottelemmaan hallaöetä.
***
Tätähän se on immeisen elämä, aenaesta ototusta. Tyytymättömänä ootellaan vaen niitä hyvijä aekoja, kuitenki huonotki on elettävä.
***
Ilimoesta ei voe juuri kettää syyttää, ne on mitä on. Se onki eriasia kun mennään politiikan puolelle. Hallitus on syypää vaekka lirahtaa housuun,
***
Siellä se syyllinen löytyy äkkijä, Tae aenaki tehhään syyllinen johonkin vaekka ei olisi vielä mitään tapahtunutkaan. Tietysti oppositijon pittää veisata niitä valitusvirsijään, mutta pitäsi niissä olla asijaa takana.
***
Kyllä kae tässä seilaellaan suhtanteiten mukkaan sinne ja tänne. Ei kae tavallinen immeinen ole huomannut siitä ns. lamasta mitään tähän mennessä. Mieluummin päinvastoin. Komijasti mennee. Tää politiikka on ollut asiallista ja taitavaa. Toivottavasti jatkoa seuraa samoissa merkeissä? Olisi kauheaa jos seurataan tien viittaa jossa lukee: KREIKANTIE???

tiistai 23. toukokuuta 2017

MAIJA&KALLE -47,


- Akkain aivoilla ei ajattelu luista,
eläkä rokulia pijä, se tarkoen muista
Sen laijunaijan voet tehä iltayöstä
kun viilenee, paremmin nautit työstä
Ja ensiksi karhita voesit tuon pellon
parin tunnin päähän laeton herättään kellon.
Näen jutteli Kalle ja sohovaan pötkähtää
kohta mies vettää kuorsaosta sikijää.
-
Kun Kalle herrää jo taasen alakaa:
-Ookko mittää saanu aekaan ylimalakaan,
ruokaa kyllä paenuu että sinkeenä maha,
vaen tiijäkkö riittääkö moeseen raha?
Voe ihime! Tuo se on tuo naesen älli
jos ite oesin aevan tavallinen sälli
niin heti rientäsin tietysti urakoemaan
ja pääsisin tulokseen tosi roemaan.
Vuan kun oonki kokonaan toesta maata
eihän naenen aena sitä arvata saata
mikä viisaos se miehen päässä ittää,
kato, asiat tarkon miettiä pittää.
Seon tämä ajatustyö tärkijää niin
siten pääseepi kunnon tuloksiin,
että sinulle Maija passaa ryskätyö,
minä urakoen sitte kun tulleepi yö.
-
Eipä oekein hommelit menneet putkeen
Kalle aamulla kuulin kumman jutkeen
Kae Maijalla vissiinki petti taeto
kuatu maahan vasta lypsetty maeto.
-
Minnoon sanonu sulle:- Tarkka olla koeta,
turhalla votakalla et sinä mittää voeta,
Raohallisesti vaen, kuitenki tehokkaasti
eipä roesku sillon muurarilla laasti.
Mikä kumma se panneeki paekat särkeen
sehän semmonen mahu ei miehen järkeen,
Kun tarkkana on, niin on tuloski hyvä
ja rinnassaki on tyytyväisyys syvä.
Parhaasiko koetat? Sehän ny ei riitä
otahan siemenet aetata, seulo niitä
kylvä kaekki pellot, sillae kyyhättele,
ekkö hommaa ällyä, johan on perkele?
Kaekkiko pittää opettaa käestä pittäen,
tässä mietteetki itävät ny jo nimittäen
lieneekö aevoessa elämää laenkaan sulla
työn kaeken teet yhellä huitasulla.
Raskaaksi mulle tullee nämä talontyöt,
sinä pelekästään makkaat ja pirusti syöt.
ihanko tässä ittesä nousta täötyy,
vaekka issias mulla kyllä pahaksi äötyy.
Mihin rattorinkin ratas lienee hipassu?
kun kumi näkkyy olevan melekein tussu,
sepä onki alettava sinun rengashommiin
sillä aekaa minä vaevun ajatuksiin ommiin.
(jatkuu)

MARI, 19.


Jyrkän tanssilava oli kokenut, Marin viimenäkemän,
perinpohjaisen muutoksen. Se pikkuinen kahdeksakulmainen pieni lava oli muuttunut oikeaksi huvittelukeskukseksi.
Autoja oli parkkipaikoilla jo niin paljon että Mirja joutui puikkelehtiin ajokäytäviä pitkin, etsien, ennenkuin paikka löytyi.
- Siinäpä töröttäköön.Löytäisi vaan poislähtiessä,
Mirja tuumaili.
- Isketään Mersunmiehet niin omat bensat säästyy.
Käydään sitten huomenissa Ihmekupla hakemassa,
Mari nauraen sanoi.
- Joopajoo, taitaa mersunmiehet iskeä nuorempia
maailman naisia. Mitäs he meistä maalaistollukoista
joilla on ......multaakin varpaissa, ahaaa,,,Mirja
hyräili MatiasMyyrää.
- Anskattoo ny! Ilta on nuori ja katiskat kokematta
Tiedä millaisia haukia siellä vielä potkii?
- Hihhii! Jokin valaskala???En kyllä jonkun
kaljamahan matkaan lähde. Rajansa se on
riemullakin, Mirja vakavoitui.
Jutellessa he tulivat lippujonoon. Sitä riittääkin pitkästi. Ilta oli alkanut hikisen päivän jälkeen viilenemään. Ilma oli kuitenkin keväisen leuto.
Liput saatuaan naiset hakeutuvat tanssivien parien lomitse seinänvierus penkille. Pareja oli lattialla... tungokseen asti. Kappale loppui ja melkoinen kaakatus kävi naisten puolella kun naiset kikattivat ja purkivat iloaan. Näki selvästi: vaikka ilta oli vielä alussa, että naistenpuolellakin oli kallisteltu taskumattia.
Taas alkoi uusi peli Mirja haettiin tanssiin, mutta Marille ei vaan näytänyt hakijaa tulevan.......kaikkeen sitä tulee lähdettyä. Eihän nämä maalaiset uskalla outoa hakea,Mari mietti, kun huomasi että joku on seisahtunut
hänen eteensä. Hän nosti katseensa ja huomasi Paavon kumartavan hänelle. Marin kasvoilla käy tumma varjo, ja hän siirsi katseensa katsomaan syrjään. Paavo on hänelle kuin tyhjää ilmaa.
Vähin äänin, nolostuen Paavo sieppasi viereisen, varmaan hänelle tutun naisen vierelleen, jonka vei tanssimaan.Maria aivan etoi Paavon epäsiisti olemus.Hänen oli saatava jotain juomista, muuten tulisi oksennus.
Vierustoita luovien, Mari hakeutui pufetin puolelle ja osti pullon keltaista Jaffaa. Huhhuh, Jopas helpotti.
Mari katseli ympärilleen kun kuulee takaansa:
- No, jokos ryytit on taimella, Jussi Puska oli
komea siistissä sporttisessa asussaan. Ei kyllä
tuntisi samaksi joka ruokaili päivällä
pihamaalla, Mari arvioi.
- Tottahan toki, ensimäinen sato jo on kaupattu ja
toinen kasvamassa. Ei uskoisi niistä huonoimmista
pelloista? Vai?
- Eipäs ne ollutkaan kuin toiseksi huonoimmat. Itse
yritän niistä huonoimmista, mutta turhaa minun on
toivoakkaan yhtä satoa enempää.
- Joo, se pitää hallita tuo viljelytekniikka ja
varsinkin lannoitus.Kun kulkee ympäri peltoa
ja puhuu potaskaa, niin johan ryytit kasvaa
silmissä, Mari sanoi.
- Eipä ainakaan jää jäämiä. Se onkin todellista
luomua.

VATULOINTI


Terrori-iskusta huolimatta parasta huomenta. Pitäs laettaa kova kovvaa vastaan- raajasti terrorstiltä nirri poekkee. Sääli on saeraotta!!
***
Kyllä se immeinen on sortunu kauas elämän realiteeteista. Sen huomasi eilen kun kahtoen eläintensuojelijain höpinöitä töllöstä eilisiltana.
***
Aika erikoisia mielipiteitä. Kuten eläintä ei saisi tappaa???? Voi hellanlettas!!! Mitähän siitäkin tulisi jos kaikki saisi lisääntyä vapaasti?
***
Saatana kanejaki olisi joka paikka täynnä. Karhuja susia muita petoeläimiä. Jaa, mutta sehän olisiskin noiden mieleen. Ihmisen pitää kärsijä ja vaikka nälkään kuolla, kuhan susi saa einestä.
***
Kyllä kai hyötyeläimen elämä on enimmäkseen tuskaton ja hyvä. Kuolemakin tuskaton. Parempi kuin ihmisellä, tai luonnossa?
***
On se melko julmaa kun pedot syö kinkkuja ja eläin on vielä hengissä. Näinhän käy luonnossa.Aenaki töllössä. Voephan tuo olla että elukat ite tahtoo tulla syövyksi petojen eloksi. Luonnonlaki?
***
Mitähän siitäkin tulisi jos lihaa eikä maitotuotteita tuotettaisi? Olisi siinä vitsi aika vähissä. Purasta pettuva ja vettä voeteeksi. Tapa tae tule tapetuksi . viitakonlaki
***
Oikeastaan rikollista porukkaahan tuo sakki on. Laki säätää jokaiselle ihmiselle kotirauhan. Nämä sekulisakki tunkeutuu varkaisiin turmelemaan toisen omaisuutta. Eikö noita kukaan saa aisoihin? Ärsyttää!

maanantai 22. toukokuuta 2017

MAIJA&KALLE --46,


Tokhan Kalle tilan suuremman ostas
rahat retteesti pankista tililtä nostaes
mutta salto kun siellä on pyörijä nolla
on talletuspuoli aevan hunningolla.
-
Oesi milli kouraan niin muuttusi tahti
nääs rahalla on mitä melekonen mahti
meleko kartanon sillä millillä saa
eipä tarvii Maijan pienuutta valittaa.
-
Maijan vaatimus Kallella otti päähän,
ensin koetti viitoella kolijaan säähä,
kun Maija töehin tuota hoputtaa,
selityksen vahavan Kallelta saa:
-
- Isännät eivät koskaa hulluna heilu
sohvalla on asento rento ja reilu
ajatustyö kuuluu isännän rooliin
pistähän aamijainen siihen tooliin
napostelen samalla kun mietin noita
millon kylvät viljaa, istutat perunoita.
Ryskätöetä se saattaa tehä myös naenen
mutta järkiä vaatii, hommeli mutkaenen,
Vaen kyllä se käö kun sinä hommat teet,
mulla kun selekijämmät ovat asenteet.
(jatkuu

MARI --18.


Mari mietiskeli, olikohan vielä tapana tarjota päivämiehelle ruokaa. Hän tutkiskeli vaatimattomia ruokavarastojaan. Mitään suurempaa lounaspöytää hänen aineksistaan tuskin saisi loihdittua, mutta olisihan se varmaan kohteliasta jotain tarjota.
Jussi Puska saapui sovittuna aikana. Traktorin ulkonäkö ei tosiaan tehnyt suurta vaikutusta, mutta Marillehan olikin tärkeintä työ, jonka se hänen puolestaan tulisi tekemään. -Niin, ja mies ajokin sisällä oli vielä jonkinlainen mielenkiintoinen kysymysmerkki, johon ajatukset palasivat aina uudestaan, vaikka heidän ensitapaamisensa olikin ollut lyhyt.
- Hei vaan! Tulin niin kuin oli puhe, huikkasi mies laskeutuessaan kuskin pukilta.
- Hei! Tämmönen se on mulla plantaasi. Miltä susta näyttää? Mari kysäisi hieman toiveikkaana.
Jussi katseli Marin osoittamaan suuntaan.
- On ….on vain yhden kerran pahempaakin nähty… tuumaili Jussi eikä Mari saanut selvää, oliko mies tosissaan vai puhuiko kiusallaan.
- Ai, pahempaa ja yhden kerran? Sun omat sarkas vai? tuiskahti Mari.
Miestä huvitti; hän oli mielessään arvannut, mitä tuleman pitää.
- Niin, no nekin. Paljollako myisit nämä mulle entisten jatkeeksi? jatkoi Jussi.
Mari käänsi selkänsä ja lähti vaunulle päin. Mennessään hän kääntyi sanomaan: - Mitäpä sitä huulta heittämään ennen kuin työ on tehty!
Mari vetäisi kuuluvasti vaunun oven perässään kiinni. Hän jäi seisomaan paikalleen ja kuunteli, milloin mies käynnistäisi traktorinsa. Vasta kun tasainen moottorinääni loittoni pellon suuntaan, Mari suuntasi omiin töihinsä.
Kun mies palasi traktoreineen takaisin pihamaalle, hän pani merkille, kuinka emäntä oli kattanut ruokapöydän ulos. Mari oli päättänyt unohtaa aiemman puuskahtamisensa ja kiitollisuuden osoitukseksi tehdystä palveluksesta keittänyt maittavat makkaraperunat. Hän oli koettanut ottaa kaiken huomioon ja ensi töikseen näytti miehelle käsienpesupaikan.
Jussia huvitti kannolle nostettu pesuvati saippuoineen kaikkineen, puunoksaan oli ripustettu raidallinen froteepyyhe.
Keskustelua ei tahtonut syntyä ensin lainkaan. Jussi oli tahallaan vaitonainen, ja Mari ei keksinyt mitään luontevaa puheenaihetta.
- Hyvää maatahan se on tuo sinun peltosi, ei siinä pahemmin kiviäkään… aloitti Jussi.
- Ai, sentään jotain plussaa, pääsi Marilta.
- No, leikkiähän se… tuun sitten äkeen kanssa seuraavaksi. Kyllä se tästä…
Mari tyytyi hymyilemään varovasti.
Kun oli päästy lauantai-iltaan, oli Marin palsta jo kylvämistä vaille valmis. Mari oli päättänyt pitää viikonlopun vapaata. Nyt hän huomasi ensimmäisen kerran paikkansa suurimman puutteen, saunan puuttumisen. Vuosia sitten tansseihin lähtöä edelsi aina saunominen. Mutta nyt hänen oli tyytyminen pulikointiin joessa. Tällä kertaa hän katseli kauan ja hartaasti ympärilleen, näkyikö rannalla ylimääräisiä hiippailijoita. Kaikki puut ja pensaat näyttivät levollisina rohkaisevan uimaan lähtijää.
Jo kaukaa Mari tunnisti lähestyvän Volkkarin äänen. Hän pujotti jalkaansa kevyet kesäavokkaat ja asteli autoa vastaan pihan vähiten muhkuraiseen kohtaan. Mielessään hän ihmetteli, kuinka tuli kuitenkin pakanneeksi mukaan tämän yhden kesämekon.
- Hei!
- Hei, hei! Ja nyt me tytöt heitetään vapaalle! Kesälauantai ja lavatanssit, voiko olla hauskempaa?!?
- Vastaan tuohon takaisin tullessa!!!

LÄTKÄSSÄ


Huomenta! Taas on lätkäsouvi saatu läpi kahlattua, Me kun ollaan niin HYVIJÄ, niin lopputulosta on vaekija käsittää.   Meillä kun on SISU ja kaekki!
***
Syteen män TAAS. Eikae sen niin välijä mutta kun taas viikolla oltiin vähintään koko roskan voittajia ja rinta rottinkilla mesottiin, että ollaampa maaliman kaikkeuven paras porukka. POEKA tuuvaan kotiin,
***
Niihän se aena on oli kysseessä mikä kisa vaen niin uhotaan että varppina voitetaan ja sitte kuitenki tullee JUMBOT! Mulle sama. mutta ennen sanottiin: Älä suulla suurentele, jos et kunnossa kykene! Tae siitä vaan ompahan jottae hupija!
***
Sää on kolija ja satteinen suap nähä kuin pitkään nämä kelit kestää. Sehan kohta jo ruskaa pukkaa, ettei tässä parane kovin pitkijä aekoja helteitä vuottaa.
***
Varmuuven vuoksi tuossa kitisin taas ilimosta, jos se vaekka sääntekijä hoksovaesi vääntää sitä lämpöhannaa.
***
Kesä tullee kesäkuussa tuuli mistä tuuli. Sehän on vastaanotettava vaekka turkki päällä.
***
Äkkijäpä se muutama viikko hurahtaa, oli sää millanen tahansa, Paremminhan sitä oesi valittamista jos sää ei oo toeveen mukainen. Se on tätä!😎🤣😠

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

MAIJA&KALLE - 45


Kalle hyppää ylös viha miehen täöttää,
aevan kamalalta tuo tilanne jo näöttää,
Kalle karijasee: Akka piru jumalaota,
tässä leikkipuhheet eivät ennää aota.
Saat olla varma se on valta nyt mulla,
sitä ei multa oteta venkoelulla,
ala mennä siitä jo navettahommiin,
ettei kaekki asijat mene taas pommiin.
-
Jopa säehkähtää Maija kun Herrasa ääntää,
perruu lähtoaekeet, näen kelekkasa kääntää,
ja kuuntelee Kallen ohojeita tarkkaan,
ny ei tohikaa alakaa sanaharkkaan.
***
- Voe taevas onko tää ny mikä tentti
tuli peakalle maatallouskonsulentti
liekkö tarkotus tutkija kylyvöjen määrä
pittääkö hakija karsinasta oekija jäärä
joka tutkijat huaveista herättää
kuka voe konsulenttijä ymmärtää?
-
Maija taetaaki olla suuren perrään
kun vihannesmualta kaluja kerrään
niin moettii liian pieni on tila
ompa sennii sanonu; Tää on pelekkä pila.

MARI 17.


- Esimakua on kyllä koettu, sen voit uskoa. Enpä
juuri alkaisi koko jätkää muisteleen. Mutta mitäs
sinulle...??.Varmaan naimisissa ja pirtillinen
mukuloita, Mari muutti puheenaihetta.
- Ja vielä mitä, ei ole tullut sitä ritaria
josta silloin aikoinaan haaveiltiin. Kotona
pakerran lehmien parissa. Isä kuoli vuosia
sitten. Ihmettelin ensin mikä on se minun homma
Päädyin sitten alkaa yrittämään, lähteekö leipä
äidille ja minulle edelleen tilalta. Hengissä on
pysytty, vaikka joskus sitä kaipaisi säännöllistä
työaikaa. Olin sähköfirmassa muutaman vuoden,
silloin kun isä vielä eli, että kyllä tiedän
senkin puolen,Mirja kertoi.
- Ai, olet säilynyt tyttöihmisenä? Vapaa minäkin
olen nyt. Neljä tylsää vuotta yritin elää miehen
ehdoilla. Ei se onnistunut.Pitää nyt kokeilla tätä
"junttielämää", Mari nauroi.
- Mulla ei ole ollut edes vakavaa seurustelusuh-
detta. Olen kai liian vaativainen, vai suojanneeko
ulkonäkö. Mirja sanoi.
- Onko täällä ollenkaan, sellaista vapaata riistaa
jota edes voisi ajatella...Mari kysyi.
- On toki , vaikka kuinka monta. Isojentalojen
isäntiä.Hyvinkin fiksuja. Kaikki ei ole "Pillu-
Paavoja". Niillä vaan on työtä niinpaljon, ettei
niitten elämään muuta mahdu kuin työtä, Mirja
selitti.
- Ai,vai sellaisen nimen on Pate saanut? Olihan sillä
niitä erikoisuuksia jo kouluaikana. Rymysi tyttöjen
huussin takana. Muistatko?
- Muistan toki! Mutta olihan minulla asiaakin.
Lauantaina on Jyrkänlavan avajaiset. Lähdetkö
kaveriksi? Yksin on niin tylsää. Täällä kun eiole
meidän ikäisiä naisia, muita kuin minä. Talvella
ei tule käytyä missään. Mutta tulossa on
" Kuumakesä" jos se jotain säpinää toisi elämään?
- Vieläkö Jyrkkä on käytössä? Voi ihme! Tottakai
lähden. Sinulla on auto? Mutta tulehan ottamaan
kahvia, Mari sanoi.
- Oli se Jyrkkä vuosikausia käyttämättä, mutta
kylätoimikunta pisti tuulemaan, kolme vuotta
taaksepäin. Nyt Jyrkkä on suurin mesta täälläpäin.
Juu, on minulla kaara.Tuo vanha kupla. Riemullinen
kesäauto.
Naiset jutteli kupposten ääressä pitkät tovit. Äkkiä Mirja muisti olevansa kauppamatkalla. Sovivittuaan lähdöstä tansseihin, Mirja kiireellä juoksi autolleen. Pian kuului kuplan röpätys etenevän kirkonkylän suuntaan.
Mari tunsi aivan uutta virtaa sisässään. Tiedä mitä tässä onkaan tulossa... nyt vaan pensasta nurin. Pelto ei laiskaa elätä.
Rapsahdellen katkeilivat pajunvarret. Marin ajatukset olivat jossain muualla. Tässä työssä ei tarvinnut ajatella. Poikki vaan ja uuden kimppuun.

KESÄMAA


Huomenta! Sehän on tätä, syksy saapuu ennen kun kesä on alkanutkaan. Hättäesimmät pannee kesäsen kevyttä ylle ja sitte saerastuu lentsuun js pottee koko mahoollisen kesän.
***
SEHÄN näötästää että Kesää turhaa voonata. . Vilvoittava pohjoisentuuli puhaltelee, saaden ihmiset tuntemaan kesän ihanuutta. Kesäisesti virtuaalipakkanen paukkuu nurkissa, mutta sisällä on ihanaa kääriytyä kesäisiin suoja-asusteisiin.
**
Aurauskalusto on hälytys valmiina ja nastarengasliikkeet ovat valmiina pistämään piikkikiekkoja kaaran alle.
Jääkarhuja käyskelee eloonsa tyytyväisenä kylänraitilla. Pakastettua tavaraa on syötävissä joka tarpeeseensa.Kylymästä täristen immeinen kattoo tihkusatteista taevasta.
***
Pakastekasvista työntää maasta esiin käärepahvit rutisteh ja pakasteseitä uiskentelee pohjanlahden hyisissä kuohuissa. Titanikit törmäelee jäävuoriin ja käjet kohomeessa kakarat tahtoo jäätelyvä.
***
Pakkanen panee raivokkaasti ja kesä saa täyvven tyyvytyksen.Ja pakkasen jäykistämät elimet on terästä.Tuleva pakkaskesä on varmisttettu.
***
Helteinen pakkaskesä on siis tulollaan. Etsikäämme kaikki mahdolliset härvelit esiin joista on mahdollista saada henkäys lämpöä,
***
Eipä tässä tähellistä koettakaa tareta. Kyllä se siitä taas tulee leuto talvi :D :D

lauantai 20. toukokuuta 2017

MAIJA&KALLE


Kalle vaeti vaen kahtoo lähtevää akkaa,
siinä penkilla aevan tuo raohassa makkaa,
välliin nokka tuhahtaa siihen malliin
että haluvaesi osallistuu lähtijäesralliin.
-
Parraan mekkosa Maijja on vetäny niskaan,
ja koettaa olla niin ku ei olisikkaan,
mutta viimmen sannoopi Kallelle sentään:
- Tämä akka ny lähtee mierolle lentään.
-
Kalle tuhahtaa vähän ja sitte virkkoo:
- Siitä vaen, minnoon ajatellu Kihinulan Pirkkoo,
leipäsutena paekallesi touhuamaan,
ja tietenki yöksi viereelle makkoomaan.
-
Jopa seisahtuu Maijja ja on muotosa musta,
sehän Kallelle tietää kurinpallautusta,
silmät tulta iskee ja kieli laolaa,
ihan hätä jo puristoo Kallen kaolaa.
-
Vaen jopa terästyy Kalle ja lujasti sannoo:
- Kyllä tämä jo kovastikki nielemään pannoo,
suat akka uskoo minulla on vahavemman valta,
jos et raohotu en suuttumatta olla malta.
-
Maijja tuhahtaa takapuolen Kallelle kääntää,
ja hammeenhelemaa jo ylemmäs kääntää,
sitte pierasee niin että nurkat raekaa,
minkä vaekutuksen pieru Kalleen saekaan?

MARI --16.


Mari talutti pyöränsä pihasta tielle ja hyppäsi sen selkään. Tyytyväisin ajatuksin hän lähti polkemaan asumustaan kohti. Vielä ei tarvinnut heittää pyyhettä kehiin. Asioilla oli yleensä taipumus järjestyä. Niin oli käymässä nytkin. Vauhdin kiihtyessä hän jo suunnitteli, mitä seuraavaksi tekisi.
Iltapuhteeksi Mari rupesi raivaamaan leveämpää väylää jokirantaan päin. Hän ihmetteli itsekseen työn keveyttä: tällaista työtä hänen kroppansa oli vaatinut usein. Kaupungissa ruumiillisen työn määrä oli tosi vähäistä. Työn vastapainoksi hänen oli ollut pakko purkaa liikkumisen tarvetta pitkiin lenkkeihin ja kuntosalilla.
Jokea myötävirtaan lähti ajelehtimaan vesirajasta raivatut pajun oksat. Mari jäi katselemaan niiden menoa pyyhkien hikikarpaloita otsaltaan.
Hän oli kuulevinaan jonkun äänen ylhäältä töyräältä. Luullen kuulleensa omiaan Mari nousi muutaman askelen polkua pitkin. Silloin ääni kuuluikin selvemmin. Joku nainen huhuili häntä nimeltä:
- Mari ! Ootko se sinä täällä?!?
Mari lähti kiirehtien äänen suuntaan. Hän ei tuntenut huutelijaa äänestä, mutta sehän ei ollut mikään ihme niin monien vuosien jälkeen.
Vaunun vierellä seisoi tummatukkainen nainen kevyessä shortsiasussa.
- Mirja! huudahti Mari tunnistamisen merkiksi.
- Mari, sinähän se olet! Mirja vastasi ja asteli vastaan kädet halaukseen ojennettuina.
- Voi kun kiva nähdä… sanoi Mari hymyillen, - tervetuloa tänne matalaan majaani!
Mari työnsi vaunun oven auki ja päästi vieraan edellään sisään. Mirja katseli ympärilleen istuinta hakien ja istuutuessaan suoristeli vaatteitaan käsillään. Mari vaihtoi pikaisesti puhtaan T-paidan ja suki suurpiirteisesti kesätukkaansa.
Mirja ei ollut paljon kouluajoista muuttunut: sama hoikka olemus, pitkät tummat hiukset siististi harjattuna.
- Tieto on sitten kiirinyt teille asti, että minä olen asettunut tänne vanhan kodin paikkeille…? aloitti Mari.
- On, on! Lehtisen Paavo sitä uutista meille toi… ilmoitti Mirja ja jäi hetkiseksi odottamaan Marin reaktiota, tämä oli varuillaan, ettei heti paljastanut kokemuksiaan Mirjalle, kun ei ollut varma, kuinka läheinen perhetuttu Paavo näille oli.
- Niin, Paavohan on ehtinyt täällä vierailla jo pariin otteeseen. Onko hän kaikissa asioissa yhtä aikaansaava? hämmästeli Mari lievästi ivaten.
- Paavo kertoi, ettet ollut häntä tuntevinaan…Koppavaksi sanoi. No, eihän se mikään Brad Pitt ole, mutta pitäjän kovimpia jätkiä. Noin niinku vihjeeksi…

KERMANLITKIJÄT


Huomenta! Vaekka ei mieli mettä keitä, niin ei itketä lauantaina! Ei se siitä sommene, vaen vielä se paestaaki!
***
Hauska tappa vanha tuttu.Eiköön ne Turkkuses tolleen haasta? Minä ku en noeta murteita oekein hallihe. Varmuuven vuoksi piställän sanoja vähän joka murteesta, Semmosia sanoja jokka tuntuu suussa mukavilta, tae sormenpäessä tietenki kun ne purkaotuu tuohon lujettavaksi sormenpäihen kautta
***
Mutta mitä me Turun köyhyyvestä kun Naantali on rikas kaopunki. Vae oliko se toesa päen. Taekka mitäpä noeta minkää taajaman tasseita tutkimmaan. Jos kunnilta iteltään kyssyy, niin kaekkihan ne sannoo olevasa köyhä ja että kurijasti mennee. Tukirahalle on käöttyvä. Pitäsi valtuuskunta lähettää Vinkuintijjaan tutkimaan huorijen käöttätymistä eri asennoessa.
***
Lähinnä tuota tasuvahan se pruukaa olla näehen kermanlitkijäen tutkimusmatkat. Tosin tämä Kilijunen pisti aekonaan paremmaksi. Vissiin ku on ruma mies niin otti varmuuveksi seksipartnerin mukkaasa.No, eipä sen väliä kunhan on kivaa ja raha palaa. Kansan jarttuisa käsi kustantaa kyllä.
***
Vae ei kae tässä.Ryypätään me raanavettä niin kermmat säästyy eliitin reissuihin. Evustukselista temokratujaa, Eipähä tuu äänestäjällä pää kipijäksi. eikä maksa poksaha.

perjantai 19. toukokuuta 2017

MAIJA&KALLE .43.


- Helevetti vieköön, jo kilijasoo Maijja.
- Ei sulla mittää häpyvä olla taijja,
niin ku vappaaherra tämä viettee aekoo,
huutaa Maijja niin että pirtti raekoo.
-
- Hättäellähän tässä on aevan suotta,
tässä vielä on aekoo monta vuotta,
ennen ku ne eläkepäevät koettaa,
ja vappauventuulet korvissa soettaa.
-
- Mun puolesta on saletti en jaksa ennää,
kun terveöski meinoo tehä jo tennää,
kun yksin sua kaekki hommat ruatoo,
kun isäntä vuan pirtissä ryyppyjä kuatoo.
-
- Ny akka hilijoo, jo karijasee Kalle,
jos ei olla passaa, menneepä mualimalle,
ei sielläkää syömiset vaevatta tule,
eikä hyvivoenti kenkäten luokse kule.
-
Maija kahtoo Kalleen, ihan aekaa vähän,
- Vaen tiijän ratkasun pulumaan tähän,
suat olla talossa pitkin taekka poekin,
kohta mitta on täös tästä muuvalle loekin.
-
Maija tärkeimmät tavarat kassiin mättää,
resusimmat ja paekatut hyllyyn jättää,
kaehua meinoo pukata Maijjalla rintaan,
pala kulukussa noussu on lähelle pintaa

MARI --15.


- Hyvää päivää! Talon isäntä?
- Päivää, päivää! Tiedä niistä isännistä. Tässä oikeastaan joutuu olemaan
kaikkea. Vanha äiti vaan on lisäksi tuolla sisällä, mies selitti.
- Minä olen Mari. Palasin niinkuin juurilleni. Tuolla Yläkylällä oli vanha
kotitila. Siitä on jälellä pari hehtaaria. Meinaan saada kesäksi jotain
kasvamaan, Mari selitti.
- Etkai sinä ole Mäyrän Mari? Naapuri kertoi että Mäyrään on tullut asukas. Oli
nähnyt asuntovaunun pihassa. Minä olen muuten Jussi Puska
Pari vuotta olen tässä yrittänyt saada leivän irti maasta. Muutettiin äidin
kanssa kaupungista kun alkoi se kaupunki ahdistaa. Olen oikealta
ammatiltani opettaja, mutta alkoi kiinnostaa nämä nuoruusajat hommelit.
Siispä pankin suosiollisella avulla, ostin tään Paakkolan.
- Mielenkiintoista, Mari sanoi. - Sittenhän tässä ollaankin "paluumuuttajia"
molemmat......Niin minulla sellaista asiaa, että pitäisi saada koneapua,
kun Mäyrän pelto on niin juurista, ettei sille käsivoimin mitään voi,
uskallanko pyytää pikkuista jelppaamista, että saisi maan käännettyä.
- Kyllähän tuota saattaa koettaa, vaikkei mun konekannassani ole kehumista. Ei passaa ajaa toisten isäntien huippuvehkeitten tuntumaan, nauravat ittensä kipeiksi.
- Mulle on aivan sama, miltä näyttävät, kunhan saa nujerrettua sen kesannon.
- Siinä tapauksessa sovitaan sitten vaan päivästä… mies eteni pyyhkien samalla käsiään trasselitukkoon. Mari näki kyllä miehen todellisen olemuksen kaikesta arkisesta vaatetuksesta ja naamaan pyyhkäistyistä rasvatahroista huolimatta. Näkymä miellytti häntä suuresti. Miehen syvän siniset silmät katsoivat häneen niin tutkivasti, että Mari oli seota sanoissaan:
- Ky-ky-kyllähän se olisi hyvä, jos vaikka jo huominen kävisi…?
Maria harmitti änkyttely. Hän koetti hengähtää syvään, että palautuisi ennalleen.
- Sopii se mulle. Tulen vaikka siinä puolilta päivin… mies ehdotti.
- No hyvä! Pääsee tässä jotenkin alkuun. Tuntui jo niin toivottomalta, kun koetin sitä maan kamaraa voimieni takaa enkä saanut siihen naarmuakaan!
- Niin suurta alaa ei muutenkaan ilman hevosvoimia saa muokattua… Varmaan saat kykkiä siellä vielä ihan riittävästi muutenkin, vakuutteli Jussi ja heitti trasselit huolettomasti pihassa olevaan ruosteiseen tynnyrinpuolikkaaseen.

PAREMPI MIELI.


Hyvät huomenet! Suttusen näkönen aamu, Vettä luvassa. Mittarissa + 10, Eihä tuo paha`???
***
Päevän kysymys on Nahka vae liha. Kah, siinäpä kysymys.
Taetaa olla melekolaella tejoreettinen kysymys.Vaatii tarkennusta.
***
Taetaa siellä makkarapötkyssä, varsinki halavoissa laatuissa olla melekosta moskaa . Kaekki käö kun pistetään myllyllä hienoksi ja massaan sitten äkäset aromit. Jopa sanotaan; hyvä ruoka, parempi mieli. Sijan nahkaa ja kananhöyhenijä. Jo vaan!
***
Kyllä kai sitä tuonne päänrakkoon katuvaa monenlaesta, tietämättä. Kerran oli lehessä että hiiri pakastevihanneksessa.
***
Mitä sitte? Hiiriki oli pakastettu. Sattunu vaen olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Huonosti siinä silloin käy. harvonkos sitä pakastelihaa vejetään naamariin?
***
Monenlaista hirvitysta sitä löyvetään milloin mistäkin tuotteesta. Siitäki hirmunen haloo jos karva jossakin leivässä.
***
Sitä hyikäillään ja silleen, mutta sama suu saattaa sopivassa jamassa nuolla toisen .... Punahuulet tötteröllä. Eikä oo sattumaa. Makusa kullaki, vaen miten se mennee?
***
Niihän se on että mikä ei tapa se vahavistaa ja tuskin makkaran syöntiin on kukaan kuollu? Että nahka vae liha? Kaikki käy jos on nälkä ja väkevät maosteet.!
***
Sittenki parasta ruvisleipä ja aito voi. Mitä ssiihen lisätään, se on pahasta. No , mkä kellekki kelepaa! Itehhän sitä monttuvaan täöttää,!

torstai 18. toukokuuta 2017

MAIJA&KALLE---42,


Raohanolova kuluikin muutama aeka,
kun kumpaaki kiehto se lempimistaeka,
vuan annahan olla kun muutama uamu,
Maija navetasta pallaa ku hirvijä huamu.
-
- Jumaliste Ukko on assiin tultava muutos,
kun kantturoella aena on rehhuista puutos
ja isäntä täällä vaen sikkeitä vetelee,
ja naapurin emännästä huaveilee.
-
Herree Kalle tuosta jo noppeesti henkiin,
ja työntee palijaeta koepija kumikenkiin,
- Mikä pallaa ja missähän hätä liennee,
ryysyt piälle nakkaan - hetken aekaa viennee.
-
- Voe sen tolovana, vielä on unessa aevan
kyllä Luoja lykkäs tuosta tuskan ja vaevan,
aena makkoo vuan eikä mittee sua aekoo,
kehotuksen sanat kuuroelle korville kaekoo.
--
Pallausihan sillä Kallella viimmen taju,
oli ollu se herätys vaen liian raju,
raohottuu kun huomaa ei hättää oo mittää
uuvetaan taasen pitkälleen panna pittää.

MARI.--14.


- No, ajattelin avittaa naapuria pellontevossa. Hento naisihminen saa millään keinolla maata mustaksi, Paavo sanoi, ja katsoa killitti Marin naisellista olemusta.
- Vain täällä kun ei tuollaista apua tarvita. Minä itse määrään mitä teen , ja miten teen, palstallani. Ala vaan vetää minun palstalta niin kuin olisi jo. Eikö se illalla tullut selväksi, vai pitääkö hoito uusia, Mari melkein huusi.
Paavo yritti jotain selittää, mutta Marin kiukkuisen käskevä käden heilahdus traktoriin päin, sai Paavon kapuaamaan takaisin koneensa hyttiin.
Mari oli todella kiukkuinen...johan on kumma miehenkuva, kun ei selvää suomenkieltä usko. Turrittaa, kuin jokin laupias samarialainen, heikon naiseläjän pikkuiselle palstalle.....Pirsana katotaan eikö multa ala pöllyään, Mari tuhahti ja otti uuden lapion ja iski lapion nurmettuneeseen maankamaraan. Mutta lapionterä pomppasi kuin olisi yrittänyt jotain asfalttia kaivaa. Vuosikymmeniä juurettunut maa oli todella tiukkaa.
Mari muisti missä kohti äidillä oli ennen kasvimaa.....Toiveissa että siitä pääsisi helpommin alkuun, hän siirtyi entisen kodin kivijalan raunioitten taakse.Uudella innolla hän taas yritti saada lapiota uppoamaan, mutta yritys oli epätoivoinen.
Mari viskasi vihaisesti lapion käsistään....pitääkö se Paavo sittenkin?.....ei ikinä. Oli kai kylällä muitakin viljelijöitä. Ainakin Paakkolassa oli traktori pihalla ja muutenkin asutunnäköinen piha. Varmaan sieltä sai apua.
Jälleen Mari hyppäsi polkupyörän satulaan ja alkoi polkea parin kilometrin päässä olevaa Paakkolaa kohti. Aurinko paistoi ja koivunlehdetkin olivat saaneet vauhtia sateesta. Kevään huumaava tuoksu tuntui kaikkialla. Linnut pitivät keväisiä konserttejaan. Leivonen nousi kohti sinistä taivasta, sen liverrys kertoi kesän taas olevan aivan kohta läsnä.
Paakkolan kaksikerroksinen asuinrakennus alkoi näkyä metsäsaarekkeen takaa. Mari pyyhkäisi kädellä otsaansa...huh kun on lämmin. Talo siaitsi lähellä tietä ja Mari kaarratti pihaan. Hän asetteli pyöränsä jalustalleen, kun pihanperältä kuuluu pauketta. Mari kääntyi katsomaan äänen aiheuttajaa ja huomasi miehen olevan traktorin kimpussa.
Reippaasti Mari käveli remonttimiestä kohti. Mies kääntyi uteliaana katsomaan tulijaa. Naama rasvassa ja likainen haalari päällä, mies oli koomisen näköinen. Kuitenkin Maria säväytti miehen katse.

TYYTYMÄTTÖMÄT.


Huomenet! Taas uusi aamu hyvällä akukka. Kaorapuuro keitetty ja lapioitu tuulen suojaan. Mieli hyrisee hyvää mieltä.  Ei oo aihetta tyytymättömyyteen. Ahne ei koskaan saa tarpeeksi.
***
Kyllähän immeinen on meleko tyytymätön elukka. Koskaa eijoo mikkää kohillaan. Millon on kylymä, millon on kuuma, millon on näläkä tae muu himo päällä. Narinata kuuluu joka puolelta.
***
Niinkun tuolla töllössähi näen aamusin riittää narinaa. Nytki muutama hyvä tuossa valittaa, että ku ei saa apurahoja vaekka annoo???
***
Aevan pittää itkijä kun ei työnnetä rahhaa anomuksen perusteella. Semmonen 18 tonaa olis mukava kelle vaen, mutta ei sitä tavan tallaajalle anneta.Sentään jotaki näöttöö!
***
Peiliinhän sitä pittää kahtuva jos anomukssiin tullee hylyky. Eijoo asijantuntijat olleet oekein tyytyväisii.
***
Ja on se kyllä mallillaan, ku taoluun läeskästy pari purkkija maalija sitte jollae hämmennetty. Kuivaos päälle. Ei menny pitkään ja taolu on varmasti uniikki. Ei ees taetavin väärentäjä pysty sammaan. On kumminki apurahan väärtti? Vae onko?
***
Siksi kae seon tuo kuvanveistoki tehty niin "näkemykselliseksi" että joka poropeokalo voe lyyvä pari kakkosnelosta ristiin ja alakaa sitten keksimään sille näkemystä. Hienuvahan se on, ei vaen tavan jäbä tajjuu.
***
Ei kae tässä kummempia- Pittää alakaa katteleen turkkija päälle. Satteenkestävä. Kolijaa on sää ny.Ootettaan aekaa parempaa, ei tää outua! Elä se mittää! Narinaksi se lipsahti, :D :D

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

MAIJA&KALLE.


Säekähtäjen Kalle sikijästä unesta herrää,
siinä tajunnan rippeesä kokkoon kerrää,
ja huomaa kun nieleepi kuumaa kusta,
että juoma onkin suolasen makusta.
-
Sitte vielä kun lissee pallaa taju,
jopa nokkaan leijaelee vitunhaju,
Sillon Kallella pallaa toeminta teho
ja naesta ny kaepaapi Kallen keho.
-
Pystyyn hyppää ja hijalla nuamaa pyyhkii,
Maija väsymystään ja kostuvaan nyyhkii,
mutta Kalle ei mittää ny kuule ei nää,
vaen Maijjan se sänkylle kellistää.
-
Johan Maijjallahi muuttuu mielentila,
vaekka kusemishomma oli vaen pieni pila,
nyt on tulessa pylly ja Kalle vaohtija lissää,
Maijja hokkee ;- Mene syvälle tää tunnu ei missää.
(jatkuu)

MARI--13.


- Kiitti vaan kovasti. En tiedä, miten olisin saanut ne kuljetettua tänne…ilman että…
- Tämän verran nyt pitää palvelua löytyä… …aloitti mies aikomattakaan nousta takaisin autoonsa.
- Kävisikö kuppi kahvia noin niin kuin työpäivän päätteeksi, vai onko kiire kotia? kysäisi Mari. Mielessään hän manasi jälkimmäistä lausettaan.
- No, jos sulla on valmiina, niin ainahan sitä sen verran on aikaa…
Kahvipöydän ääressä mies esittäytyi Kari Koivulaksi. Mari odotti miehen kertovan enemmänkin itsestään, mutta tämän puhe siirtyi päivän tapahtumiin ja säähän. Kun mies aloitti yksinpuhelun viiden vuorokauden sääennusteesta, Mari nousi hakeakseen lisää kahvia. Hän oletti, että seuraavaksi vertailtaisiin vuotuisia sademääriä ja sitä seuraavaksi vuosisadan lämpötilaennätyksiä. -Kaikkea kanssa! ajatteli hän harmistuneena, tällaista oli tapahtunut ennemminkin: joku mies oli ensin vaikuttanut kiinnostavalta, mutta oli osoittautunut ennen pitkää täydeksi pettymykseksi.
- No, pääasia, että työkaluasiat oli saatu kuntoon!
Miehen lähdettyä Mari oli päättänyt kokeilla vähän uusia välineitään. Nuori pajukko lakosi vaivattomasti, mutta käsivarren paksuisiin runkoihin piti koettaa jo järeämpää asetta. Pensaat olivat sen verran märkiä, että hänen oli lopetettava työ, vaikka se tuntuikin sujuvan hyvin.
Juuri kun Mari oli laittamassa työvälineitä talteen, alkoi tien päässä näkyä lähestyvä traktori. Mari ei tietenkään tunnistanut kenenkään kulkuneuvoja tai työkoneita, joten hän jäi seisomaan pihaan ja katsomaan, jos tulija olisi vaikka Keskimaan Mirjan mies. Paavo oli kylläkin väittänyt heidän lopettaneen viljelemisen, mutta tämä nyt oli saattanut puhua mitä sattuu.
Kyllä Maria harmitti, kun hän tunnisti traktorin kuljettajaksi Paavon. Mies ajoi aivan hänen viereensä valtavalla traktorilla, jonka perään oli kiinnitetty monisiipinen aura.
- Naapuria ei jätetä! hihkaisi mies laskeutuessaan traktorin hytistä. Paavo käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut.
- Mitä tuo tarkoitti? Ja mihin olet matkalla koneinesi? Mari ei yrittänytkään kuulostaa kohteliaalta.

HYMY HYYTYY!


Huomenet! Nyt kunsää  näöttää pikkusen notkijammalta on syytä maalata muutamija piirujjja seinälle. Hymy voi hyytyvä vielä monneenki ottteeseen ennen kun lohuton syksy hyytää vähäisenkin riemun. Pessimisti ei pety!
***
Näenä ankeina aekoena jolloenka ihimisolijon päälle on kaatumassa montahi vitsaosta ja kirrousta, niin pittää nöyristyven luuva katte alaspäen ja oottaa nöyränä mitä sitä tuleman pittää. Sen tietää kyllä Sokija Reetaki että mittää hunajakakkuja eijoo tarijottimella.
***
Ensimmäenen uhkakuva on, kun tuuli on kääntäny suuntasa. Ny se hönkäelee tuolta pohojosen suunnalta. Poesa on toeve ja sen ihana pehemeys jonka lämpö immeisessä saa aekaan. Missäpä immeinen voesi onnellisempi ollakkaa ku kuuman saonan laoteilla?
***
Minä tietysti vaen kysyn. Tiijän toki , erijävijä mielipitteitäki on, vaen niitä ei kirijata pöytäkirijaan. Ei aenakaa mun!
***
Sitä kae saa alakaa kahteleen toppavaatetta ja huopatöppöstä, että vanaharaaato jotennikkaa pysysi sulana.
***
Hymyhän on hyytyny jo talavipakkasilla. Juuri alako sulamaan ja naamassa tuntu kesänlämpö, vaen perkele , kesken jäe homma.
****
Toenen suruva tuottava uhka on tämä leikkauspuukko joka uhkaa tyhyjentää ruokatiskit. Pakastetuilla lekkeillä ei Herranhuonetta rakenneta. Pakaste seitijä siinä saa koettaa rillissä sulatella. Maestuuko se? Turha yrittää, ei varmasti. Lahopuuki on aromirikasta siihen verraten.
***
Koska pajatsova ei passova kerralla tyhjentää, niin uhkakuvija taas myöhemmin. Jos ei äkkinäenen aorinkonpaeste nuuta kelejä.Siihen mennessä ootellaan konretisoetuuko nämä ny esillä olleet?

tiistai 16. toukokuuta 2017

LINTU TIESI.


Lintunen oksallaan lauleli
kertoili niitä ja näitä
lauleli kesä yhä viipyypi
vielä huomenna sataa jäitä.
-
En minä lainkaan uskonut
mitä lintunen haastoi mulle
ajattelin ehkäpä huomenna
jopa tännekin kesä tulle.
-
Oli yöllä kylmänyt kovasti
lumikinoksessa mä rämmin
ja ajattelin lintua oksalla
onkohan sen olo lämmin
-
Sen huomasin luonto tietää sen
mitä säätä on tulemassa
itse siitä olen ´niin iloinen
kylmät säät on loppumassa! :D

MAIJA&KALLE--40.


- Aevan pelekkää pelleilyä meijän tauvit on
takasi meijät saatta ajella, on olo kivuton
Ei Maija ehi saerastaa, kun lehemät tarvihtoo
ja eikähän tässä minullakaa mittää hättää oo.
-
Niimpä pariskunnan aoto navettalle tuo,
konijakkija pullollisen Kalle jannoon juo,
Maija ei oo moksiskaa sitä vaen siunaelee,
- Kyllä se tajun nappaapi jos jalaka luiskahtee.
-
Niinpä jatkuu arki Maijjan, Kallen talossa,
Maija nähänee asijat monesti siinä valossa,
että voesihan se kikoloki tehä komijaa
vuan kyllä tämä muori navettaan on omijaan
***
Kalle konijakkipullon tyhyjensi pohojaan,
sitte askeleesa sohovan seuvulle ohojaa,
siihen sammuu ja sohovaan mätkähtee,
ei taija miehellä ees viisari värähtee.
-
Kello seinällä nappasee tunnin ja kaksi,
Maijahi navettahommat saa valaamimaksi,
siitä tuppaan taevaltaa olo on vaesu,
navettatakista lemuvaapi kitkerä haesu.
-
Vuan kun Maija viimein sen tuvanoven auvvaa,
ihan juoksujalakaa Kallen sohovalle rauvvaa:
- Senkö vietävää ukko tieällä yhä makkoo,
kun akalla ei oo pienintä hengähysrakkoo.
-
Vuan Kallehan ei tietenkää mittää kuullu,
suusa tohhaeli aevan kuin oesi tuullu,
Maijalla ottaa seikka se tietysti koppaan,
- Kyllä akan on pistettävä lusikka soppaan.
-
Maijja heittee navettatakin ja housut poes,
suunnitelma ny pakko kae se tehtävä oes,
paeneita tuntuu olevanki sopivasti
Kallen naamalle tyhjenee kusilasti.

PUROSET


Hyvää huomenta! Nyt pittää luuva katsaus finansseihin.
Kehenosti mennee - vaen yhtä kehenosti tuota tulleeki. Rahhaa nimittäen. Rahavirrat, vae oesikko parempi sanua puroset ovat kuivuneet täyvvelleen näen laskusuhanteen aekana.
***
Raha tullee rahanluokse vanahaan aekaan sanottiin, vaen ku ei joo sitä pesämunnaa niin täötyyki sanuva : Mennee? Tiijä missä se rahanpesä on? Vissiinki rahamiehen luona?
***
Onhan se meleko pölinätä ollunna rahamiehen lompuukissa viimeaekoena.Jos eilen ostit millillä taaloja, saet melekeen puolitoesta milliä taaloja. Mutta kun ostat tännään millin eoronipulla taaloja saatki jottae milli ja kaksisattaatuhatta.
***
Kolomesattaatuhatta livahti ostovoemaa huitsun vittuun. Sehän on oekijastaan hyvä se. Tasottaa kummasti suurten poekaen kaoppoja?Minnoon meleko novvisi noessa flnasseissa. Rahaton ei pysty reenaamaan.
***
Meikä kun ei taaloja senteillään ostele, niin ihan sama. Taetaa vaen Euron heikkeneminen vaekuttaa hintoehin pitkässä juoksussa. Pirruvako tuolla päätään vaevaa. Jotkuhan tekkee sitä palakan eistä.
***
Tietysti on suuri asija kun raskas eoro on keventyny. Sitä äijä kohta leijuu ilimassa. Tähän asti pitäny kävellä kierossa ja persetasku lötköttäny allaalla kun on lompuukissa raskas Eero pyrkiny maata kohen.
***
Että hyvin mennee kun ei mene eikä tule. Helteillä tarvii muuta ku vettä kraanasta ja seon ilimasta. Jos sen ny voi niin ilimasta olla? Niitä helteitä voonaellen!

MARI.12.

- Toki, toki, mies vakuutti. - Tunnen pitäjän kuin omat taskut, ja taskuni tunnenkin tosi hyvin, heh jokaisen reiän. Illalla sitten viiden jälkeen tavarat on paikalla, myyjä yritti keventää.
- Hyvä juttu, pääsee tuhlaamaan naisenergiaa tosissaan, Mari sanoi nauraen ja huiskautti kättään hyvästiksi.
Suoritettuaan ruokakaupassa lisäyksiä muonavarastoihin, Mari suunnisti taas kohti kotikylää. Taivas oli vetäytynyt yhä paksumpaan pilveen. Olikohan tulossa ukkonen.? Ilma oli tyyni ja hiljainen. Luonto aivankuin odotti mitä tuleman pitää.
Mari polki viimeiset kilometrit niin lujaa kuin pääsi. Pilvet tummuivat ja täyttyivät silmissä eikä aikaakaan, kun ensimmäiset suuret sadepisarat piiskaavat maata, ensin harvakseen ja pian yhtenään. Mari koetti vielä lisätä vauhtia. Vesi valui selkää pitkin ja kirveli silmissä.
Vaunulle päästyään Mari kiskoi vaatteet päältään ja heitti ne huolettomasti ovesta ulos pihalla olevaan tyhjään saaviin. Hän pukeutui nopeasti kuivaan oloasuun. Purettuaan ruokaostoksensa kaappiin Mari istahti vuoteelle tutkimaan kaupasta ostamaansa päivälehteä. Sade rummutti tasaisesti vaunun kattoon. Ilma ei ollut juurikaan raikastunut, vaan tuntui painostavalta.
Mari jatkoi lukemista makuullaan, eikä aikaakaan, kun hän nukahti.
Tajuamatta kuinka kauan aikaa on kulunut, Mari hätkähti unestaan. Hän luuli heränneensä johonkin ääneen. Noustessaan hän vilkaisi kelloon, joka näytti iltapäivän vierähtäneen jo melko pitkälle.
Avattuaan asuntovaunun oven Mari totesi heränneensä ukkosen ääniin. Mustanpuhuvaa taivasta pirstoi kirkkaat salamansivallukset. Välillä kuului ankara kaukainen jytinä.
Pihalla virtasi pieniä puroja. Maisema oli uitetun märkä. Mari vetäisi oven kiinni ja ryhtyi ruoanlaittopuuhiin.
Maatalouskaupan myyjä ajoi lava-autollaan pihaan juuri kun Mari oli nostamassa vaatekappaleitaan vesisaavista narulle. Sade oli hellittänyt ja aurinko pyrki esiin pilvien lomasta.
Mari pani huvittuneena merkille miehen katseen tämän tarkastellessa vaivihkaa vaunua.
- Toin sitten nämä värkit, niin kuin sovittiin…
Mari katsoi, kun mies nosteli lavalta maahan useita uutuuttaan kiilteleviä, oranssipäisiä työkaluja.
- Siinä ne olikin kaikki, tuumi miesmyyjä ja napautti kädellään lavan reunaan.

maanantai 15. toukokuuta 2017

KESÄ ON PIAN.


Käki kuusessa kukahti
varis raakkui koivikossa
tikat honkia naputti
pikkulinnut riemulaulun
heti kuuluviin luritti
tuuli lauha leyhytteli
kesän tullessa takaisin
palatessaan matkoiltansa.
-
Heitä turkki hartioilta
keventele vaatetusta
tuulta haistele halulla
lehtipuita silmäele
niille nousevat nätisti
lehtiverhot leyhkimähän
silmänruokaa antamahan
sekä kukkaset kedolle
nousee kohta nostamatta.
-
Kohta kauniissa kukassa
loistelevi valkotuomi
sekä pihlaja mäellä
punaruusut rintehessä
tuoksut huumaavat tulevat
houkuttavat mettiäistä
mikä valtava pörinä
kuulumassa kaikkialla
kesän tullessa takaisin
juhlavaatteet valmihina.

MAIJA&KALLE----39


- Perkelettäkö uliset, karijasee Maijja,
apua eipä sinusta tässä olla nyt taija,
anna kännykkä mulle ambulanssin tillaan
mulla kun vaeva ja tuska on pahimmillaan.
-
Kalle hätkähtee hiukan ja kännykän kaevaa
- Maija rakas , mikä sinnuu oekeen vaevaa?
- Eiköpä tuo lienne lorvikatarrii vaenen
hammastapurren sannoo tuo urhia nainen.
-
Kallepa tuosta hättääntyy, syvän slaakin saa
siihen Maijjan viereen maahan kellahtaa
ambulanssin hoetajat tekkee huomion sen nyt,
kummaltaki on täyvelleen, taju nyt mennyt.
-
Elevytystä molemmille sitte koettaa antaa
avioparin paareilla aotoonsa kantaa,
navetassa lehemät huutavat lypsäjää,
Maijan lemmikit nyt lypsämättä jää
-
-Kiireesti piipaa-auto ajjaa saeraalaa kohti,
mitenhän tässä käönee? Sitä hoetajat pohti.
Huokasoo Maijja silimijjään räpsäöttee vaenen,
tuas tajuttomaks männee tuo uhkeja naenen.
--
Surkijaa, niin surkijaa on elo emännällä,
eikä paljon paremminkaa suju isännällä.
- Mitenhän minä nuo tolokkuusa saesinkaa,
kun ei kummallakkaa tajua oo laesinkaa.
-
Vuan elä se mittää, hättäiltiin suotta ihan
kun ampulanssi ajjaa reonaan saeraalan pihan .
Maijja pystyyn poukkasoo, tekkee huomijon:
-Lempo soikoon, kantturathan lypsämättä on!
-
- Meijämpä heti pittää piästä navettaan,
kun Kalleki jo piätäsä alakaa kohottaan
johan ampulanssi miehet perinjuurin ällistyy
- Mikä se miestä vaemaltaa, mikä on tauvvin syy?

MARI -11.

Lopulta Mari rohkaistui kertomaan myyjälle ongelmastaan. Myyjälle tilanne näytti olevan jokapäiväinen, mikään ei tuottanut vaikeuksia, kun oli tiedossa monen sadan euron kaupat. Hän oli tyytyväisenä pannut merkille, että asiakas luotti laatuun, joka näkyi hintalapussa.
- Katoppas nyt, nämä voimasakset on kuin tehty sinua varten. Tämä on aivan uusi idea ja erittäin suosittu kampe. Yksinkertaisesti ei voi ajatella mitään pajupehkojen perkausta ilman tätä. Entäs sitten tämä voimaveitsi! Pistät terän vaan rungon taakse. Pikkaisen tuosta kahvasta nykäiset, vesa kaatuu kuin tyhjää ja on nopea menetelmä. Lisäksi tekniikaltaan yksinkertainen, ei tarvitse bensaa eikä moottoreita, pikkuisen vaan hauista, myyjä vuolaasti selosti, esitellen erilaisia vempaimia.
- En tiedä, minulla tuo hauis pikkuisen kehittymätön, Mari naurahti.
- Lapio sinulle ainakin pitää olla ja talikko. Nehän on välttämättömät jos meinaa saada maata muokatuksi. Myöskin rautaharava...? Kummankos otat nuo voimaleikkurit vai vai tuon voimaveitsen, myyjä kyseli.
Marilla meinasi iskeä neuvottomuus. Hullua kai oli sioittaa satasia pelkkiin työvälineisiin , onko tässä mitään järkeä?
- Mutta, mutta....kun minä en saa näitä työvälineitä edes sinne tontille.... Ei taida tulla mitään koko touhusta, Mari empi.
- Se kuljetus kyllä järjestyy. Saatan illalla heittää sieltä kautta kun menen kaupunkiin. Ei juuri matka jatku, myyjä oli aulis palvelemaan.
- Sittenhän minulla on huolet pois, Mari sanoi. - Sinä tiedät alanmiehenä mitä välttämättä tarvitsee ja minkälaista vempelettä yksi naisvoima jaksaa käyttää. Valtuutan sinut hovihankkijaksi.
Myyjä valitsi erilleen erilaisia kaluja. Napsutteli hinnat koneeseen. Mari meinasi pyörtyä kun sai lipun käteensä. Kylläpä tulisi hintoihinsa porkkanat tänä kesänä, mutta ken leikkiin alkaa....Mari mutisi ja kaivoi pankkikortin esiin.
Myyjä oli aika komea , varmaan Marin ikäinen solakka mies. Tumma kihara tukka oli venähtänyt hiukan liian pitkäksi, joka teki kasvoista hiukan naismaiset, pehmeät.
Silmät oli taivaansiniset ja hymy avoin ja lämmin. Väkisellä Marin katse hakeutui miehen silmiin.
Mari vahti sydäntään, eihän siellä vaan jo ala rakentua romanssiin viittaavaa, mutta rinnassa oli rauhallista..... Varmaan on ukkomies, ei tuollaiset vapaana säily, sormusta ei kuitenkaan näy. Hmm.....tietysti sormusta ei pidetä näkyvissä, mikä lie shemeikka, Mari tuhahti mielessään ja tempasi ajatuksensa sivuraiteelta pois.
- Sinäkö nyt tiedät mikä on tavaroille oikea osoite, Mari vielä varmisti.

TITITYY.


Ilimoja pitelee Mukavasti se tuo jo aorinko lämmittää. Kun vaen sattuu noeta piliviä saamaan työnnettyy sivuun. Ihanhan tässä kohta köyhäki pääsee naottiin Kanarijan helteitä, vaekka eilen rätki räntää ja luntaki koko päevän. Tosin ne kurvikkaat silimänruuvat puuttuut vaen ei kae se niin välliä. Se suattaa käyvvä liikaa syvämmen päälle.
***
Monenlaesta sirkutusta ja piipitystä kuuluu taas tuosta takapihalta. Mahtaa olla peräti pesäpuuhia menossa. Pojantytär teki tuohon pöntönkin, mutta lintujen vuokramarkkinoijjen listoella on vissiin ylitarijontaa, koska ei oo pönttö kelevannu. Sannoen tytölle että sun pittää panna ilimotus Etuovveen. Heh.
***
Koko viikoksihan se töllönennustaja luppaeli notkijoeta kelijä, kuhan alakuun pääsee. Ihan kuulema pyrkii toeselle kympille. Sitä pittää olla oottelussa kohtuullinen. Pessimisti ei pety.
***
Saespa tuo minun puolesta jatkua vaekka pitempäänki.Tässä olleillessa eijoo niin välliä sato tae paesto. Oli helle tae pakkanen. Se kutennii metija pittäää säätä koko ajan esillä, niin täötyyhän siihen kantaa ottaa. Kuitenki säät on mitä ovat vähä niitä voe rukata. Tyyvytään mitä annetaan.
***
Kirijotushommiin tässä pitäsi taas panneotua. Ei oo etistyny ollenkaa parriin viikkoon mikkää. Toesaalta pukkii: Mitä se hyövää? No, tänne fb, seinille kun roeskii tekstejään, niin mielihyvällä panee merkille, että joku aina tykkääki ja sepä on paras palkkio!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

TAKATALVI.


Eletään jo toukokuuta,
tuntuisi kai ilman muuta,
että kesäkin , näyttäisi jo merkkejään.
Mutta pakkasta on öisin,
voi kuinka ikävöisin,
että pikkulinnut pääsisivät pesimään.
-
Pohjoinen vain kylmin tuulin,
suutelee mua jäisin huulin,
kun vasten tuulta yritän mä ponnistaa.
Ei aurinkokaan paista,
vaan pieni pilvenkaista,
lumihiutaleita maahan pudottaa.
-
, Sitkeä on talvenvalta,
sehän näkyy kaikkialta,
silmutkaan eivät vielä ole turvonneet
Ja varmaan lintusetkin,
jotka tänne tulla ehti,
takaisin ovat lämpimään taas lentäneet
-
Täytyy odotella että,
hiukan satelisi vettä,
se meille varmaan lämpimämmät tuulet tois.
Sitten kesä voisi alkaa,
ja me kaikki yhtä jalkaa,
tuonne kesälaitumille sitten taasen päästä vois.

MAIJA&KALLE 38.


Kalle vaen siellä pirtissä vetelee virsiä
sielu alakanu kovin on Kallella kärsiä
Nuotin vierestä kuitenki, muistin varalla
Kalle etenee tälläki taeteen saralla.
-
Oe jospa mä kurija matkamies saan
joskus hetkesikään pääsen huohahtaan
vaen aenaenen huoli on eokosta mulla
miksei se ruokaa ala tekemään tulla.
-
-No mihkähän jäe eukko tuas kuppoomaan,
kun ei ala viimmen tulla jo kokkoomaan.
Tuumaa Kalle laettaa tohovelit jalakaan,
- Hilijakseenhan tässä jo huolettaa alakaa.
-
Sitten sattuuhi vilasemmaan ikkunasta näen,
huomoo Maijjan muassa makkoovan pitkittäen.
Jopa kiire tulj Kallelle, ulos jo laokkoo,
niin kiireellä että pirtin ovet paokkoo.
-
- Voe minkä taotta sinä kompuroet tuolleen
ärhentellee Kalle, kiäntyy Maijan puolleen
Sitte huomovvaa, on Maija aevan tajua vaella
nytpä kiire on eipä mittää syytä haekaella..
-
Kalle töpeksii suustaan vielä mällin loput
nythän elevytykseen onkin kiireet ja hoput.
nelinkontin Kalle laskeotuu Maijan iäreen
suusta suuhun, sitä touhua alakaa hiäreen.
-
Kovin kalapija on sillä Maijalla nuoama,
jokohan tähän menehtyypi Luojan luoama,
Kalle häjissään siinä ähkii ja puhkuu,
sempä tahissa sen Maijan rintaki notkuu.
-
Yhä puhaltaa ja puhkuu pelossaan Kalle,
jopa rukkoeloo apuva sitä tarvihtevalle.
-Voe armijas auta jos oot taevaassa siellä,
poekkee antasi en minä Maijjooni vielä.
(jatkuu)