Sivut

perjantai 30. kesäkuuta 2017

JÄLKITAOTI

- Noo! Miten seon nuin kiukkusen näkönen? Eikö siellä seoroessa saanukkaa uskonvahavistusta?

- Mitä sitä sijanpaskaa! Perkele ei niin hevillä luovu omistaan.

- Mitenkä niin, niihän nuo kovasti messusi että kämpille kuulu, vaekka matkaa on riskisti!

- Saahan se kuuluva, vaen kun se piru pani jonku sekottimen päälle. Ei menny asija perille, vaen mikä lie ollu? Meininki oli niin kamalaa, että kohtuuvella siihen kypsy. Pistin mopon keolan mökille päen.

- Johan on kumma! Mistä se tökki?

- Joka paekasta. Mummot läeski käsijään ja solokkasivat semmosta jota en tajunnu. Lienee ollunna joku kooti tae salakieli. Sei Ylitalon isäntä taijja tajuta selevää Suomija. Oli miten oli niin kamalaa oli kuulta. Ja ne isäntämiehen näköset saarnaajat silimät kiiluven katteli nuorija tyttöjä. Mikä lie ollu mielessä.

- Kaekenlaestahan sitton kuultu, minkä verran lienee tottuutta.

- SItäpä ei sanoneet. Liekkö ollu jottae salattavaa. Väkijä oli kyllä kun persun kokkouksessa!

- Eikö seo tottuus ja elämä meleko suosittu niissä piireissä. Minnen ees terentele semmossiin sakkiin. Parempi ite uskuva mihin uskoo, ruvisleipään ja pikään piimään.

- Niinpä tuo mulijahti mullaki taas oekijoelle raeteille. Tuossa mopon päällä mietin, että turhaa touhuva seon alakaa hihhuloemaan. Kankija kieli ei semmossiin mökellyksiin taevu. Ja piruvako noeta menneitä vatvoo? On tehty mitä on pitäny. Kuka sen ossaa sanuva rupesko se synniksi vae kerräösikö pisteitä sinne Pietarin muistikirijaan.

- Mitä! Ookko sinä ees taijollaan ku hopiset kun saarnamies! Tuo eijoo hyvän eillä!

- Mitäpä hyvvää sitä meikäläesen eillä juoksenee. Yhtä helevettijähän tämä touhu on. Vituttaa niin saatanasti tämä mopoki, piikkijä tekkee tuluppaan ehtimisseen. Saa polovet ruvella rukkoella tämän tästä että suostusi käömään.

- Jaa, siksi se ilime on ku petolinnun perse. Vaen sehän elämä on kilivotteluva. Siitä se riemuksi muuttuu.

- Kyllä se sitte kun hajen keppana kopan ja annan riemun raekuva. Siellä salolla ei häerihe kettää vaekka kielillä puhhuu!

MARI, -57.

- Joo, iliman muuta ja paljon rahaa, mutta ei ajatella niitä näin herkällä hetkellä. Suutele rakas, Mirja sanoi huohottaen.
Mirja iski välillä salaa silmää Marille. He olivat päättäneet antaa sellaisen opetuksen, että naiset jäisi vastedes rauhaan. Käsimerkein Mirja antoi Marille vinkkejä mitä hän suunnitteli.
Paavo oli punakka ja hikinen. Marikin tuli hänen kimppuunsa. Marikin pöllytti Paten hiuksia ja sanoi sitten nauraen Mirjalle:
- Mutta nyt Mirja katsotaankin Paavolta ase. Muistatko kun se
alaluokalla näytteli kikuliaan tytöille. Katsotaan nyt onko
sillä kasvanut?
- Sepä tehdäänkin. Hihhii, tää menee jännäksi. Pitäähän minun
nähdä millaiset aseet minun puolisolla on? Mirja sanoi ja
alkoi aukoa Paavon vyön solkea.
- Vain perkele, sitä te ette kyllä tee, Paavo huusi.
Mutta naiset olivat vahvoja, töissä karastuneita. Marin kipeään jalkaan hiukan sattui, mutta nyt ei pikkuseikat saaneet haitata.
Paavo uhkaili ja rukoili, lupasipa jo rahaakin, mutta naiset jatkoivat hidasta riisumista. Vyö oli jo auki mutta tiukalla oleva
housunkauluksen hakanen ei vaan auennut, kun Paavo pullisti hyvinmuodostunutta vatsaansa. Mirja yritti ja yritti, kuitenkin hakanen pysyi raksissaan.
- Mari, sakset äkkiä. Tämä nyt viedään loppuun, siinä ei auta
mikään.
- Siinä ne on pöydällä. Minä pidän miestä aloillaan. Mutta
varovasti. Tulee sinulle köyhä liitto jos hupivälineen
katkaset! Mari sanoi.
- Homma hyppysissä. Nyt on sakset sellaisissa käsissä, joilla
on kuohittu porsaita iso joukko. Kyllä se samoin menee isompikin sika, Mirja huusi ja työnsi saksen kärkeä sepaluksen alle.
Paavo oli aivan hiljaa. Hän ei uskaltanut edes hengittää. Saksenkärki, mahanahkojen läpi ei olisi hupijuttu. Napsahtaen katkesi housunkaulus ja Paavon iso kaljamaha pullahi vapaaksi. Mirja katsoi Maria, aivan kuin kysyen jatketaanko? Mari sanoi vakavana.

MOEKKA!

ISO käsi taas jokkaelelle joka seinällä vieraelee. Aamua tässä käönnistelen, mutta meinaa yskijä. Ilimanputsari lie tukossa niin raakana polttaa kun ei saa happija.Voesko sanuva: Huonossa hapessa?
***
Mikseipäs voe, tae ehän minä sano kun kirijotan. Tämä meikän ilimasu on niin hataraa. Tiivistää pitäsi mutta on tuota käöttämätöntä sannaa sanavarastossa, niin pittää ulukoeluttaa.
***
PITI sanomani vaekka en saa sannaa suusta.. Saakeli kun nakit näpyttää miten sattuu, eikä ehi tarkistaan. Paa arvaamalla jos halluut tietää asijan laijan. Tae välijäkö hällä silläkkää? Virhelyöntijä ja kirijaenpuutoksija kokoajan. Vika täötyy olla näppiksen. Ehän minä ny tahallani tee hommaa vaekijaksi. Vaen jos joku joutilas lukkee niin elä pijä kiirettä arvaa puuttuvat sanat ja kirijaemet. Sopivata aevojumppaa sullekki. Ehkäsee Alshaemerija ja muita muistivaevoja.
***
SEHÄN ei tietenkää oo aehe naoreskella, vaekka joskus se homma on kuin hajamielisen prohfesorin. Ei laseja huomaa vaekka rillit nenän satulassa kiikkuu. Monija muitaki vaekeoksija se ikä tuo mukanaan.
***
Nivelet on jäökät ja kolotus vie yöynet. Nukkuissa tullee vaen heikko olo kun puolivälinrajalla koettaa oottaa kummalle puolen se hyppää. Jos sinne unenpuolelle niin sehän lykkää paenajaesta ja muuta kaohua ynnä mielikuvvaa. Ei se levoksi rupija. Minkä tauttahan sitä pittää unia kattuva immeisen? Tokhan se elukkaki voe? Kovasti sillä koeralla nykkii koepija ja jopa äänijä päästelee.
***
EIPÄHÄN tässä tämän raohattomampia tuu ny mieleen. Muutama hommeli pittää koettaa saaha aekaseksi. Saa nähä saako ratsun siipien alle ilimaa, vae pittääkö kulukija
mettäpolokuja. Eipä hällä välijä kun se saa tulla semmosena kun se sormenpäestä valluu. Toki on seki mahollista, etei synny mittää, vaen sekkää ei vie sivu leivästä.
***
Joo, ehän mulla asiaa. Mutta lähin sanomaan, että taetaa tulla kesä. Digitaali näyttää jo +16. Voipi mennä 20 rikki. Katellaan-

torstai 29. kesäkuuta 2017

VAHVISTUSTA!


- Hei! Mihin se köröttellee?

- Piruhan se syntistä saatanaa ajjaa. Meinaan mennä hakkeen lääkettä.

- Jaa! Suviseoroehin.

- Sinnehän meinasin. Niillä kun on konstisa mitenkä se Pirulle annetaan semmosta myrkkyvä, että ei myötääsä oo riettauksiin houkuttelemassa.

- Ahaa. Sekö on sinuaki ahistellu.

- No helevetti. Unissahi näöttelee riettaoksija ja alastomija naesenkuvija. Baariin kalijollekki on ahistellu ja jopa pitkärivassa pistäötyyn.

- Pahaksipa on päässy. Sinäkö aattelit että tuolta lääke löytyy?

- Niin ne avviisissa siitä sano jotta seon kertalaaki ja Piru on teorastettu?

- Saattaahan tuo nuinki olla, vaen soppiihan tuota eppäellä.

- Sinnootki niin maalimassa kiinni, ettei sinnuun ennää kohtulääkkeet pure. Synnissä rypeny melekeen satavuotta. Sinnoot niin paatunu, että pitäsi tapahtuva uuvestisyntyminen.

- Täh! Ei voe olla totta. Sinähän näöt läksysi lukeneen viimesen pääaale! Saahan nähä miten poijan käö.

- Tässä murheenlaaksossa ei koskaa tiijä. Hänneen luottajen hivuskaa ei mun päästä katkija.

- Hän? Saakeli sinähän oot kalijupää. Eihän ees parturi saa otetta sun hivuksiin. Partakarvaahan tuota on, koskeeko sopimus partaa?

- Nyt sinä alot rienaamaan. Minnen siellä istu missä rienaajat istuu.

- Eihän tuohon mopon satulaan mahu usijampija. Joo-  käöhän seoroessa ja pistä reppuun mökille viemisijä. Niitä joella Piru pökertyy! Käö haje mäöräkoera. Näöttää että tullee kuuma päevä.

MARI - 56.

Mirjaa sekä huvitti että jollain tavoin säälitti Paavon kaltainen tyyppi, joka niin sitkeästi yritti päästä suosioon. Ulkoisten avujen niukkuutta Paavo koetti korvata rehvastellen omaisuuksillaan. Kaikki Paavon jututkin olivat enemmän tai vähemmän väritettyjä tai yliampuvia. Tänä iltana Mirjasta tuntui tosin, että he olivat ensimmäistä kertaa päässeet näkemään todellista Paavoa.
Mari katsoi vieraitaan miettien, olikohan hänen aloittamansa leikki turhan rohkaisevaa Paavolle.
- Hyvä ruoka, parempi mieli, tokaisi Paavo saatuaan ensimmäisenä urakkansa päätökseen.
Mielikuvissaan hän siirtyi jo seuraavaan vaiheeseen; mikähän se tosiaan olisi. Odottivatkohan naiset häneltä jotain tietynlaista käytöstä? Aloitetta? Ehdotusta? Paavon valtasi ennen kokematon epävarmuuden tunne.
- Sentti ajatuksistasi, Pate! vetosi Mari huomattuaan Paavon poskilla punan syvenevän.
- E-ei, e-enhän mi-minä mitään.... takelteli Paavo vähätellen.
- Ei oo myytävänä, vai? Eihän Patelle sentti oo MITÄÄN! hehkutti Mirja vuorostaan.
- Mi-minä… aloitti Paavo yhtä huonolla menestyksellä.
- Joo, joo Pate…. Ei sun tartte yrittää sumuttaa meitä! Isolla isännällä KAIKKI on suurta, vai mitä, Mirja, eikös se tähän tapaan mene??? laukoi Mari kikattaen.
- Ilman muuta! Pate ON KOVA jätkä, eiks niin, Pate? hihkaisee Mirja pörröttäen samalla Paavon tukkaa.
Paavo oli tuomittu häviämään tämä taistelu. Naiset riehaantuivat vielä kovemmin. Mirja kapsahti Paavon kaulaan ja suuteli häntä suoraan suulle.
- Oi rakas, oi kuinka sinuun olen koukussa. Tule ja korjaa minut elämälle. Kosi rakas minua. Olet aina ollut minus uljas ritarini, Mirja näytteli rakastunutta.
- Mu-mutta ethän si-sinä ole koskaan minusta valittänyt.
Tarjosin koulussa karkkiakin, et koskaan ottanut, Paavo muisteli.
- Ja höpsis! Olin niin hurjan ujo, etten tohtinut, mutta nyt ei pelota mikään, Mirja sanoi ja suuteli Paavoa tulisesti.
- Tuota tämä tuli niin äkkiä, mun pitää ajatella. Saatko sinä kotoasi osuutesi heti matkaasi? Osan tietenkin voisit ottaa peltona, siitä Lehtosen läheltä? Ja se uudempi traktori kuuluu varmaan sinulle? Sinähän olet yksin työt tehnyt, Paavossa alkoi ahneus herätä.

LUOTAUSTA.

OON TÄSSÄ viime aekoena pitäny stan uppia sisäsille voemille.Tiijättä yksi jäbä puhhuu paskaa ylleisölle, toevoen että ylleisö löytää timantin paskan seasta.  EI LÖYVÄ, taputtaa säälistä! Niin kävi mullekki . iliman taputuksia. No minä pohtimaan ooko lintu vae kala? Kala  en kumminkaa kun en ossaa uija. Enkä lintukaa kun en lennä  - Strutsi? Ei oo niin suuret munat! Pittää jättää asia hautumaan -ja munat.
***
ILIMOJA se vaen pitelee. Saattasihan tuota jo välillä heivata. Nämä syksyltä laenatut tuulet joutasi jo siirtää sinne lokakuun kurakelleihin. Eipähän rapa niin roeskusi kun on jäässä. Tosin ainahan sitä roiskuu kun rapataan, mutta eipä tässä oo rappauksija - ihan hyvin joutaa vaikka - rannolle?Siellähän ne hampparit!
***
NOITA kansan syvijä rivejä kun kuuntelee, niin ei oo lainkaan mieleen kesäkuun kylymät- tosin kiruvaahan ne joulukuun kuumijakin. Koskaan ei oo kohen. Mahtaa se ylätuvan isäntä vähitellen hermostuva tekeleeseesä. Ei tullunna kummosta värkkijä viimesestä luomuksesta. Ei sitä pitäs alakaa tekkeen lauantaina kovinkaan vaativaa tekelettä. Torstai ois voinu olla hyvä?? Kuten tunnettua to. on toivoa täynnä!
***
KUMMINKIN vaekijaa on ennään tehtyä saaha tekemättömäksi. Immeinen on teheny luonnolle palijo pahhaa. Muovin kappaleita tienoot tulvillaan ja ilimaki niin sakijaa, että saa kohta lusikalla mättää kitusiin. Kännykät soettelee, varotellen tulevasta. Puttiiniki siinä hästää omijaan. Muusta ilikeyvestä puhumatta- jo vain siinon paimentamista.
***
EI SE homma hyvälle näötä. Suurina parvina pikku pirut koettaa tehä immeisen elämistä vaekijaksi. Houkutusta riittää joka päevälle jopa yölle. Jos sattuu että isäntä väsyneenä nukahtaa niin Belsebuubi ottaa ohojat-
***
SEON ensi työ pirulla! Valot poekkeen ja pimmeys tyhyjyyven päälle. Materia työnnettään Mustaan Aokkoon ja se on siinä. Alimmassa helevetissä on juhla suuri, sillä niin paljon kiukkuva ja vihhaa on sinne vuosimilijaateina kertyny. Siinäpä sitton töetä Väenämöeselle alakaa kaekki alusta.
***
Vaen eiköhän se Arska siellä paestele. Aenaki niin kauan kun vetäsee pilivet etteen. Siinä se kesä mennee ootellessa. Heko!‎Anteeksi! Järki on kesäterässä joten jäläki sen mukasta. Terottaa pitäs.......

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

RAHAMIES


- Miten se rahamiehellä lykkii?

- Unettomija öetä ja koko ajan peleko persiissä.

- Miten se niin?

- Aatteleppa ite. Pörssit romahtaa ja osakkeet halapuu. Nokijaki on paperija.

- Mitä tuota surree, ei kirpase.

- Eihän se köyhää koettele. Rikkaalle nämä on tuskan aekoja.

- Huoleton on hevosetonm ...ja sillee,

- Niihän ne köyhät aena sannoo.... Kyllä rahalla on puolesa.

- Äsken valitit kuinka vaikeaa! Haloo!!

- Ei köyhä tiijä rikkaan riemuja.

- Vaekijaahan se touhu on Roope-setälläkin, vaekka on kyllä hilloo monellekin leivälle.

- Roope on niin pihi, ettei se raski panna rahaa menemään.

- Eikö sitä äkkiä köyhyys kuikista jos rahavirrat on poes päen?

- Niinpä! Sitäpä tuskaelinki, että kaekki on niin kallista. Inflaatijoki nakertaa rahanreonasta. Tämmon yhtä helevettijä.

- Eihän hätä oo tuon näkönen. Osta itellesi rahapaja. Jos mennee niinkyllä tulleeki. Loekkarin pistät vielä silimään, niin siinä ei kauaa millijä maalaeltas.

- Sepä oes heleppo homma. Miten nei tollot pistä rahamyllyä pyörimään? Oesi äkkijä setelirahhaa tyrkyllä jokkaeselle!

- Minnen siitä perusta. Ruvisleipää purasee niin hajuaki riittää!

MARI. -55.

Puhe kiertyi säähän, sillä ulkoa kantautui voimistuvan ukonilman äänet. Välillä maa järisi, että vaunun irtain helisi. Välillä he laskivat ääneen sekunteja salaman välähdyksestä ukkosen jyrähdykseen. Äkkinäiset ilmaa leikkaavat paukahtamiset kuulostivat pahimmilta.
- Kamalaa! huudahti Mirja, -Auta nyt, Paavo! samalla hän nojautui Paavoon kuin turvaa hakien. Tästä Paavo oli mielissään.
- Eipä hätiä, totesi Paavo rauhoittavasti, vaikka tunsi oman olonsa hyvinkin levottomaksi.
- Apua! kirahti Mari.
- Mikä se ääni oli????
- A-anteeks, se oli vain mun vatsa…en oo syöny tänään paljo mitään… selitti Mari nolona.
- Jukra, ja mä luulin, että sekin oli jotain luonnonvoimiin liittyvää…! huudahti Mirja purskahtaen nauruun.
- Hei, mutta mun seurassa ei ole kenenkään koskaan nälkää tarvinnut nähdä! painotti Paavo ja näppäili jo täyttä päätä kännykkäänsä. Sen muistista hän poimi tottuneesti Kotipizzan numeron ja siltä istumalta tilasi heille pizzat, kysäisten välillä naisten toivomukset täytteiden suhteen. Naiset toipuivat ihailtavan nopeasti hämmästyksestään ja ilmoittivat kumpikin mielitäytteensä.
Keskustelu jatkui jo paljon luontevammin. Siirryttiin muistelemaan kouluaikoja. Kukin kertoi, mitä oli parhaiten jäänyt mieleen. Ne olivat tavallisesta koulupäivästä poikkeavat tapahtumat; kommellukset, nolot tilanteet tai harvat tähtihetket. Opettajista oli jäänyt mieleen vain muutama, jotka olivat olleet todellisia persoonallisuuksia, jopa heidän vaatetuksensa muistettiin.
Kolmikkoa huvitti näky, kun pizzataksi viimein ilmestyi näkyviin poukkoillen kapeaa, sateen syövyttämää väylää myöten sisukkaasti vaunua kohti.
- Hyvä Pate, sä oot rautaa! hihkaisivat naiset yhteen ääneen. Paavon kasvoille kohosi helakka puna.
Ukkonen vaikutti loitonneen. Kaikki askartelivat pizzansa parissa, joten vaunussa oli hetken aivan hiljaista.
Paavo vilkaisi Mirjan suuntaan. Hän oli havainnut tämän suopeammaksi, ja olihan Mirja maataloustöihin enempi tottunut, järkeili Paavo.

HUOMIOITA!

TUOSSAPA avviisia sellaelessa huomasin, että lasiin hukkunut nuorimies ei uimataidottomana selvinnyt. Vaan vahavassa sivumyötäsessä purjehti ojasta allikkoon ja huomasi veden muuttuneen viiniksi. Otti ryypyn taas ja pää pyörällä katsoo maailmaa ja monta kummaa nähdä saa. Täyvessä lastissa seilasi viimeseen satamaan.
***
HELMI taivalvaaran louhintalaohkareen sisällä on paineessa puristettu. Iso ja kaunis silti mukiinmenevä. Muki kylläkin aika iso. Peräti tuoppi. Tuoppiin sopiva helmi onkin arvokas. Kultaa kalliimpi. Mikä helevettihän se siinäki maksaa? Meikä ei taijjuu. Niillon herrolla kotkotuksesa. Perästäkin kuuluu!
***
SAHTI tuskin kuitenkaa ei Helmiä pilaa? Uutta tilaa ja taas siirtyi seesteinen sää. Mitään ei nää jos huppu silmillä, tai ohranjyvä haittaa näkemistä. Suuressa tuopissa viisaus asuu ja humala, paitsi ei sillon jos se on tyhjä. Tyhjä on tyhmä - sillä avara mieli katsoo kauas - taevaanrantaan.
**
PUTKISTOKOHINAA voi kuunnella pikkuhönössä. Humina tullee päästä. Ei putkista, oikijammin pullosta. Silloin tönössö juhlat on parhaimmillaan. Akseli vain ei paikalla. Ilman akselia ei ole ratasta. eikä akseli rakasta pyörimistä. Paitsi vastapäivään. Ei huolenhäivää, jos ei ole murhetta.
***
VALLANKAHVASSA on suuri roso. Valta on voimaa, eikä yksi kolo komijassa haittaa. Hyvin maittaa koeaamiainen. Kuka tarttuu vipuhun? Kaksi piirua eteenpäin on sopiva tahti ja hukkaviivassa näkyy nouseva aurinko. Eespäin, eespäin väki voimakas ja valta silloin meidän on eikä naapurin nahajuksen. Näellä sitä pitäsi koettaa mennä ryhyveltää. Jos ei tämä riitä - tilataan taxi!
***
VETASIN tuossa pikkusen sympoliikkaa, liekkö menny viesti perille, vae onko jo taju kankaalla? Ei kae sen väliksi vaekkei menekkää. Pallaottaa saa sammaan hintaan.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

TERVIISIÄ!


- Ootpas sinäki lähteny!

- Lähin ku en saanu sijaesta. Iteppä tuota oot itekki.

- Minä ny oon joka paekassa ku paska rattaassa. Sua eijoo näkyny viikkokaosiin.

- Minnen raetilla rallattele. Tarttuu kaekenlaesta humpuukija puseroon.

- Uusija virtaoksijahan pittää olla. Muuten syrijäötyy, sannoo viisaat.

- Syrijäötyy? Perkele tässoo ikkää ollu mikkaa komeljanttari. Mökillä on vapaata.

- Siellä Peräsalossa mahtaa olla raohallista.

- No ei siellä markkinavoemat mellasta. Käki kukkuu ja jäläkeläesen kun pukkaa nii äetelä on haju.

- Jaa! Ihanko rukkiinen on aromi. Ehän vaen taajamasta kannettu?

- Täötyy myöntää, että repussa kannettuva on - aromi.

- Tuli tuossa mieleen. Nehän on Suviseorat tuossa lähellä. Siellähän sitä saes hengelle ravintuva. Viisaat väettää.

- Mökillä eijoo henkijä eikäaaveita näkyny, että mitpä se evväellä - olematon?

- Onhan se välleen niinki. Vaen saa siellä kuulema kalijaaki. En oo käöny, oon vaen kuullu. Liekkö pirun levittämmää puhetta.

- Mikäpä nuo tiennee. Vaen seon käötävä pankissa ja kaopassa. Äkkijä täältä tekkee mieli mökille.

- Millä sinnoot liikenteessä.

- Mopohan seon mukava väline. Pärisee eikä vaohti huimaa.

- No, vie salolle terveisijä. Vaekka mettän puille!

- Ne sun terveisiä huoli. että pijä vaen itellä. Ei tuu vaellinkija.

MARI -54.


- Se nousee aivan päälle. Lähdetäänkö meille, Mirja sanoi,
- No samanlailla se iskee sielläkin, jos on iskeäkseen.
Ei tässä auta muu kuin odottaa mitä tuleman pitää.
Mari sanoi.
Silloin kuului vaunun ovelta raju koputus, että vaunu heilui!
Naiset vilkaisivat toisiaan, mikäs häirikkö nyt on liikkeellä?
Mari meni vaununovelle, otti kirveen käteensä huusi sitten jännityksestä kireällä äänellä
- Kuka siellä? Tänne ei ole kellään asiaa.
- Täällä on Lehtisen Pate. Päästä minut suojelemaan heikkoa naista, tulee raju myrsky.
Mari haukkasi jo keuhkonsa täyteen ilmaa aikomuksenaan karjaista, mutta saikin samassa loistavan idean. Hän painoi käden suulleen, ettei olisi tirskahtanut ääneen, iski silmää Mirjalle ja lausahti oven takana rehvakkaana esiintyvälle Paavolle:
- Ai, Paavo! Sepäs sattui sopivasti… tule toki sisään sieltä sateesta!
Paavo totesi ällistyneenä oven todellakin aukenevan, ja kerrankin hänet toivotettiin oikein tervetulleeksi. Hän oli lähtenyt ikään kuin kokemaan kepillä jäätä, muttei ollut uskonut sen näin helposti murtuvan.
- Et kai, Paavo-poika, ala nyt vain jänistää, vaikka meitä onkin täällä kaksi naista, ei kai liian kova pala purtavaksi noin vetreälle miehelle…? kiusoitteli Mirja.
Paavon mielikuvitus lähti rivakkaan laukkaan. Olihan hän toki kuullut joidenkin miesporukassa rehvastelleen, kuinka oli tullut hoidelluksi kaksikin naisihmistä tuosta vain. Mutta että hän itse joutuisi vastaavaan tilanteeseen, tuntui valmistautumattomalle melkoiselta haasteelta.
Pontevasti Paavo kuitenkin nousi vaunuun hiuksiaan sukien, unohtamatta riisua kenkänsä heti ovensuussa.
Naisten hämmästykseksi Paavo oli satsannut pukeutumiseen eikä ulkoasussa ollut moitteen sijaa.
- Mikäs maar, sun jalkaasi on tullut? Et suinkaan vesurilla ole mennyt vetäsemään viipaletta…? tiedusteli Paavo huolestuneena.
Mari kertoi typistetyn version tapaturmastaan ja toivoi mielessään, ettei asioiden oikea laita paljastuisi. Paavon ei tosiaankaan tarvitsisi tietää koko tarinaa.

VIIMENEN TAISTO.


Itestään seleväähän se on että jos kukkaa ei tee mittää, ei kukkaa saa mittää. Ei etes herrat. Ja jos herrat ei saa palakkaasa, ei saa kukkaa. Se tuo tallous pyörii älyn ja rahan ehtoella. Ei siinä ihime tuottua tule jos tavan taukki duunari oesi vastuussa että hommija riittää. Räkyttäähän itekuki kyllä ossaa. - ja vaatija.
***
Voe vittu kun muistoja on 40-70 luvuista. Saatana ne vuuet kokeneena ossaa antaa arvoa nykysille palveluille. Sillon ei ollu mittää. Syöttiin pettuva ja ooteltiin parempija aikoja. Onneksi ne tulivat. Kyllä ny kelpaa. Lääkärissäki ravataan jos pikkusen paskanpää tyssää. Ennen ei tohtorin luokse menty ennen kuin pää oli kaenalossa tae jalaka repussa.
***
Vääräkätiset ovat ottaneet käöttöön käsitteen suhteelinenköyhyys. Vittu, Toki se köyhä on köyhä jos 1000 vertaa 100000. mutta näin se on aina ollut. Rikkaat on keskuudessamme. Kukaan ei nykyään nälkää näe. Siitä huolimatta huuvetaan köyhyyttä kun eijoo vara pittää kahta autua ja 300m2 lukaalia. Katteutta vae ahaneutta? Sanoppa sinä.
***
Voe helevetti nähköön!. Toesta tonnija taskuun käärrivät eijoo köyhää nahänykkää. No, jos hypätään henkiselle puolelle, niin köyhä saattaa olla se kymppitonninki tienaava. Se ei oo rahasta kii kuka on rikas.
***
Eipä oo tullunna säästetyksi, kun sittei tiijä millon sottaaa pukkovaa ja seon sitte kummiteräsuapassii arvossaan arvaamattomassa. Joku nuuka tekkee tiliä sovan sattuvessa Mustassa Pörssissä. Onneksi eijoo tullu sijotettuu tuohon kerska asumisseen. Vaatimattomasti honkäpölökyt on istumina. Vaen sehän on arvossaan nykysiisä tuo punahonka. Vaekka se onnii pätkissä.- Niin ja tietenki hartijoilla.
***
Komijaa seon elämä nykysin köyhänki. Puhelimet taskussa ja taplettija ja läppäriä uuven karhijjaa on joka mummolla ja papalla.. Sossu helepottaa jos miinusta tili näöttää. Pittäää olla niin helevetin nykyaekanen. Vaen ilimankos on rasvamaksa ja hermot riekaleina. Se tuon omasuuven kaa pitää olla aina varullaan, ettei sipsa syö, eikä ruoste raiskaa.
***
Tää on viimmeinen taisto??? Näläkä on vieraana, mutta kuntosalille vaen että liika rasva tippuu. Se kun on muotija kun paskattaa...sanovat ennen...

maanantai 26. kesäkuuta 2017

´RIETASTAKO.?

Nehän tirektiivit nykyvään määrää, että teksti, ollakseen minimivaatimukset täyttävää siitä pitää löytyä jotain .. Tekstissä pittää olla sexiä, mieluiten vähemmistöjen (homot,lesbot) vert, töllösarjat) kirroomista ja muuta riettaeluva. Vappaat on ajat on kaajettu rajat. Mikkää silti eijoo mittää. Vappaotta ja suvattevuutta sano!
***
Tietenki asija on juur noin niin kun sanovatten. "Matkalaesten" vessan sotkemistahan tämä. Ja tämä paskominen on semmosta ettei satu siihen reikään, joka kuulema tuolla itässä on käötössä. Ympäriisä meinaa roeskua!
***
En tiijä. Pikkuhilijaa opetellu tavolle?. Vaen tuskin mie opin , vanaha ukonraato. aevo kiertää ympyrrää ja sormi sotkee miten sattuu. Tuota siinä sitte järkeenkäöpää tekstijä. Tulosta tuskaelee jokkaen joka sattuu vilikaseen tuotosläijää. Toesaalta ohan se niinki, että mikä se on niin järkeenkäöpää? Ei mikkää! Toesilla vaen on maenetta ja menestytä. Novviisipoekija ei notteerata. No, mitä välii??? Eihän Tavan Taavi taijuu tauluja eikä patsaistakaan, silti pittää keksijä näkemyksiä. Seon niin hienuva.
***
Ihampa tuo tippa tulj silimään kun luvin että rikkaella onkii ollunna ankijjaa tuo elämä. Lapsuus varsinnii. Kielletty leikit ja liekkö nälässäki pijetty. Mutta kun pääsi rahanmakkuun, niin lissäähän sitä haluvaa. Pojastahan tuli milijonääri. Seon tuo sisu kun pelittää. Sitäpä en kerro kuka kysymyksessä. Se ei tarinassa niin tähellistä.
***
Paskat siihen tohtoriksi tarvii olla, ollakseen liäkär. Nehän on tohtoreita maestereita melkein jokaenen. No, kyllä kae se putkimieskin on palakkasa ansaennu, aenaki eläkkeen. Valeheppuvahan ryykää joka alalle. Mikäpä siinä jos pokka pittää. Vaen mikä minnoon tuomihteen kun en oo tuomari. Viemäriksihän oon omijaan. Sillä ei palijo leohkita maaliman mqrkkinoella
***
Muistan kun takavuosina vuonna Tikku ja kirves joku minnua Rixun aseman vessassa veti lärviin. Minä jo sillon huomasin että pittee olla kaekenmualiman Heitemannia liikenteessä. Siinon maalaespoeka    heikoella.Nykyväänhän sei ilta oo onnistunu jos ei saa turpiisa ja pari Moran pistua kylykeesä, Seon raaka peli, kato! Onneksi seoli sillon vaen pieni episoti. Nykysin saattaa olla raakemmat menetelmät. Moralla kylykeen ja sillä sipuli. Tästäpä tuli ny ajatuspätkijen sekameteli. Haetanneeko?Joo - ny luukkupöksyt ylös ja katteleen mitä ilikeöttä sitä keksis.

MARI .53.


Palattuaan navetalta Mirja ei saanut rauhaa ja pisti keveän kesäasun päälleen ja istahti Kuplaan. Ei aikaakaan kun Kupla tutusti päristen kaarratti Marin vaunun eteen.
Mirja huomasi ystävänsä koivun katveessa. Nauraen hän heilutti kättään ja huusi:
- Onhan tämä hengissä! Missä ihmeessä olit yöllä kun kävin
kolkuttamassa, mutta ei kolkuttavalle avattu. Vai oliko
sinulla kutsuttuja vieraita, ei kyllä Mersuja näkynyt.
- Hiiteen kaikki Mersut ja niitä kuskaavat kaksilahkeiset.
Minulla on sinulle paljon kerrottavaa, mutta tule auttamaan
niin mennään vaunuun keittämään kahvia.
- Herttileijaa! Mitä ihmettä sä oot hommannu? Ollu lähi-
idässä sisällissodassa ja ammuttiin jalka muusiksi?
- Muuten ihan oikein , mutta tulkinta on väärä. Mutta oota
vähän, kerron sitten kaiken, mutta kahvia pitää nyt saada.
Ja vahvaa, jos vielä pistetään vahvistusta. On minulla
senverran pullonpohjaa.
- Sinulle varmaan tarpeen. Mulle riittää pelkkä kahvi
ei kantsi käräyttää itseään ratista, niinkuin politiikot.
Tuskin tuosta lööppejä tulisi, mutta tarvitsen autoa joka
päivä.
Iloisesti rupatellen naiset kertoivat seikkailujaan, etteivät huomaa kun tummat pilvet olivat synkistäneet koko taivaan. Päivä oli pimentynyt ja myrskyisät tuulenpuuskat huojuttivat puita vaunun ympärillä.
- Ajattele se sika yritti väkisin. Repi mun hienon
puseronkin. Sitä vaille ettei kuristanut minua hengiltä
tukeva potku polvella munille, teki pojusta säyseän
ja helposti käsiteltävän. Käskin sen ulos autosta ja
sinne se jäi pitelemään kalleuksiaan,Mirja kertoi.
Varoittamatta huikaiseva salama leimahti ja kaukainen jyrinä kertoi luonnonnäytelmän alkamisesta.
Naisetkin havaitsivat ympärillään muutoksen. Oli tyyntä myrskyn edellä. Luonto seisoi kuin tuomiotaan odottaen. Yhä tihenevät salamaniskut ja lähenevä jyrinä sai naisille vakavan ilmeen kasvoille. Heistä kumpikin pelkäsi rajua ukonilmaa:

EI SIVU LEIVÄSTÄ


Saje soettaa surusäveliään Mitä murehtinee? Päivät valuvat vetenä viemäriin. Alkaa tulla kiire jos meinaa muutamankaan hellepäivän ihmisen tuskaksi tuottaa - päivä lyhenee jo.
***
No eipäse juurikaa kirpase, mulle passaa vaekka vesi tulis kusikuumana. Pääasija että on jonkukaamoista ilimaa sierammeen.
***
Siinä ei maajussilla mieli mettä keitä jos ei ilimat parane. Kukkaa ei kumminkaa oo hoksinut riisiä kylyvää. Riisiä pukkaa ihimis-suhteissa, mutta riittääkö se.
***
Niihän ne höpäjää, että ei se koskaa sivu leivästä vie, mutta tyhjästä on paha nykästä. Vaasalainen leipoo ja K-kauppa myy. Ylipäiväset antaa iliman.
***
Surulla kannetaan velvollisuudentaakkaa. Sillä katso jos ei selkä kestä on luovutuksen aika. Hyvin monen ratkasu on : - Pitäkää tunkkinne romu vehe!
¨***
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kansa käänsj kalpeat kasvonsa ja naama sai mitä oli tilaanut, Vesirakkuloila iho, Tuli ilta tu´li aamu ja tuli syöpä. Muistoksi veisatkaamme

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

SE SIITÄ...

...Jussista! Sehän piti arvata, että se ei tuo kalijanryystäminen mee jäläkijä jättämättä: Ehei! Yhtä helevetin taesteluvahan tämä on. Putki on aoki ja se vaatis virtaoksija. Ajatteluelin onki ollunna ny korkijapaeneen alasena ja laakerivikkaa ja muuta kuumenemista on havvaettavissa.
***
Jokkae työ arvasitta mikä aeheottaa tuommosija komplikaatijua ja akkuuttija vaevaa? Aevan oekein. Sepä keppanapänikkä joka kyyristellee jaakaapin perimäesessä nurkassa, sillipurkkijen ja lenkkimakkaran takana.
***
Muutaman kerran oon himolle jo antanu pikkusormija, vaen viimmetipalla on saanu pirunaekeet estetyksi. Oon siis erräällaenen sankari. Laoluntekijä tosin sannoo että niinhän kaekki...Ihan jokkaenen...Tuohon kyllä panen haesevan vastalaoseen. Omakohtaseen kokemukseen vevoten voen ilimottaa. Mitä sitä helevetin hulluva. Meikkä oo sankari. Sankarit ei käö kilipajuoksuva jonki keppanapanikän keralla. Sankari ottaa tölökin ja kesyttää sen.
***
Tosin tämä tölökki tuntuu olevan akressiivista sorttija. Läheppä semmosen kanssa samalle viivalle! Sen tietää jo ennakkoon, että väärin käö. Muistutan Jusinkokemuksija kaksosvelijen kanssa. Tämä yksilö saattaa olla vielä piruttunu, joutuessaan syrjitynasemaan historiallisen valinnassa.
***
Käsitättä varmaan elämänituskan. Ollakko vai eikö olla vaeko peräti oleskella. Kas siinäpä on pallaa purekeltavaksi pitemmäksi aekaan. Se tosin aeheottaa mahanpurua ja lievää ripulija. Onneksi pahemmilta seuraamuksilta onkin vältytty, ahkeralla vessassakäönillä ja sopivilla järjestelyillä.
***
Nyt panee pohittavaksi, mitä teen jääkaapissa vankina olevalle keppanalle. Pallaotanko kaoppaan. Upotanko merreen , vaen otanko pänikän lujaan käsittelyyn ja imen liemet ? Viimenen vaehtoehto tosin toesi parinpäevän muistikatkoksen. Pysähtyykö mittari elämänkellossa ja ikä pitenee pari tiimaa.
***
Se pittää panna harkintaan. Voes olla hyväkin vaehtoehto? Viinahan on viisasten juomaa, kalija passaa pölijällekki, että meeppä ja tiijä! Tae piruvako tuota mihinkää mennee? Tässä seison enkä juuri muuta voe!Kysynki onko Lukijalla heleppua ratkasua onkelmaan?

MARI. -52.

Laittaessaan teetä Mari kävi läpi seikkailunsa vaiheita eikä hän voinut olla hymyilemättä, vaikka asiassa oli ikäväkin puolensa. Hän joutuisi lähipäivinä turvautumaan aika paljon Mirjan apuun, mutta uskoi tämän suostuvan.
Sakke koetti saada mieltään tasoittumaan. Keittiöön palatessaan hänellä kuohahti uudelleen nähdessään siellä valmiina odottavan kahdelle katetun pöydän. Suutuspäissään hän oli vähällä kiskaista koko komeuden liinoineen lattialle, mutta malttoi mielensä.
Todettuaan pakovälineen Sakke päätti noutaa skootterinsa pois ja viedä samalla Marin vaatteet, jotka hän hitaasti taitellen laittoi paperikassiin. Hän kytki peräkärryn auton vetokoukkuun ja liukui pihasta maantielle.
Mari istui tuolilla koivun katveessa pidellen kipeää jalkaansa koholla toisen puutarhatuolin päällä, kun hän näki Saken punaisen Mersun äänettömästi lähestyvän kapeaa tietä pitkin. Mies tuli siihen farkuista lyhennetyissä shortseissaan, valkoinen T-paita päällä. Hän heitti huolettomasti Marin jalkojen juureen ruskean paperikassin.
- Palautan neidin vaatekerran, sanoi Sakke kuulostaen lähes töykeältä.
- Neiti kiittää pesulapalvelusta ja palauttaa samalla skootterinne vähän käytettynä, vastasi Mari nyökäyttäen ajokin suuntaan.
Aikailematta Sakke käveli skootterinsa luo ja tarttui sen sarviin, kevyesti hän talutti ajokin peräkärryn taakse ja sieltä lavalle. Mari seurasi toimitusta kuin odottaen vielä sen jälkeen keskustelun jatkuvan. Mutta mies ei näyttänyt olevan enää juttutuulella, vaan teki lähtöä. Hän tuskin vilkaisikaan Mariin.
Mari oli nukahtanut koivunkatveeseen. Särky oli lakannut ja keho vaati viimeinkin rauhallista unta. Aurinko paistoi mutta tuuhea ritvakoivu antoi varjoaan.
Taivaalla oli muutamia tummia pilvenlonkareita, lupaisko ne illaksi ukkosta? Puuskainen tuuli ehkä ennusti vielä jotain tapahtuvan.
Mirja oli ollut koko yön huolissaan ystävänsä kohtalosta. Hän syytteli itseään heitteillejätöstä ja samaannippuun haukkui kaikki miehet iljettäviksi krokotiileiksi. Mirja ei keksinyt tähänhätään parempaa vertauskohdetta. Jussi Puska oli ollut täysi pettymys. Mirjaa puistatti kun muisti kuinka väkivaltaiseksi Jussi oli käynyt, kun hän ei ollut suostunut suinpäin hänen tahtoonsa. Eiköhän sälli tunne munissaan käytöksensä, Mirja mietti.

KEN TIETÄÄ...

...mistä piika pissii. Asia ei niin oleellinen vaan tulipahan mieleen. Jussikin on loppusilausta vaille valmis..Kesää on vielä jälellä, tae oikijastaan korkkaamaton.  Heinäkuunhelteen kun pukkaa sitä kaepaa näetä arktisia virtauksia.
***
TIETÄMÄTTÄÄN raivoisa tuuli tuulee mereltä. Maalla pistää parastaan. Ei saa selvää onko huomenna pouta. Kesän rippee kiehuu ilmassa! Onkohan nyt syksy vai kevät? Puskassa asustaa tupajumi yhteiskunta. Untako tää?
*** Kettu vieraili kanalassa. Kanat kuoli kukko jäi? Muniiko? Aika sen näyttää. Kukolla munat pussissa? Kanalla muna putkessa. Onkohan? Kanat jätti aukon sivistykseen ja unhoituksensiivessä on sulkasato. Kato. se on tätä!
***
ALAPUOLELLE vetää täsmäkohteen, mutta minkäs voi? Kas maailma tarvitsee tekijänsä. Sekä Luojansa. Pimeys oli syvyyven päällä. Oliko kuinka syvää. Köys katkes laulu kuultihin...Moninaiset ovat elämisen ilot ja surut. Veljet keskenään... Vai ovatko. Vihapuheet vailla vertaa, myrkyttävät ilman. Ilmanputsari tukossa.
***
TAIVAALLA tähti. Johtotähti yhä vailla ottajaa. Ruostetta meinaa. Pajassa terästohtori työtä vailla. Näillä mailla on hanket korkijat nietokset...Missä menee raja kun paja on jo rakennettu. Kivirakenteet kestää, ei voi estää pientä ihastusta Saksalaiseen tekniikkaan..
***
TAVATAAN valittaja silmästä silmään ja tavataan lukemisen alkeet. Siitä se lähtee, mistä alkaa, ja yhtäjalkaa käymme rinnakkain.Seitsemän lihavaa vuotta, kymmenen katoa. Kuolema korjaa satoa ja taas jossain on ylituotantoa.
***
Nyt tulee jo liian lennokasta. Yksi lukijani ei pysy enää siivellä. Ei se mitää nokka irti ja pyrtö tartuu. Pikaliima pitää. Tarvitaan saksia. Näellä mennään jos ei palata . Paluumuuttajalla kusiset paikat.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

AENA SITÄ JOTKIN...

...tapahtuu, niin kun tässä Jussinpäevää pittäessä.
--
Heti alakuun on myönnettävä että mopo karkasi tottaalisesti kämmenistä ja rysähti tietenki mehtään. Siis noen kuvvaannollisesti. Eihän mullä oo mopuva. Kuntopyörällä ei mettään pääse vaekka laettas apumoottorin.
--
Vaen siitä Jussistahan mun piti. Saakeli kun ne nuo sivutiet aena vetasee puoleesa, vaen yritettään ny tolokusti pysyvä asijassa.
Heikompihermosija ja sivveitä kehottasin lopettaan lukemisen tähän, sillä teksti voe aeheottaa heikompihermoselle syvämmentykytystä ja unettomuutta.
---
Niin, ne Jussin valamistelut alotin niin ku miehet ruukaa. Liemiruokaa pittää kesäjuhulan kunnijaksi varata. Niinpä astelin kaoppaan ja ostaa pätkäsin kaksi pänikkää sitä keppanaa, se kun näen keskustalaeselle on ikkään kuin polliittinen pakko! Pänikät oli sitä pienempää sorttija, siis 0.3 l.
---
Kottiin kun pääsin pistin oluset jääkaappiin kylymenemmään, tietenki vesikielellä. .. Hitto seoli muistin uusiminen eissä.
---
No, käväsin Jussisaonassa ja ei kun toemeen. Jo ensimmäenen kullaos laokasi putken aoki ja tempasin toesen ryypin jäläkeen. Laolattaahan se meinasi alakaa, vaen tallouvenhallitus oli häerijörajan sisäpuolella niin pijin mölyt mahassa.
--
Noella liemiruuvillahan ruukaa olla se vaekutus, että tuo mieleen rietastelun. Aenaenen vietti vaatii osasa näenä sukupuolineotraalina aekonaki. Niimpä potkasin töllön aoki ja sopivasti sattu tulemaan "Pikku kakkonen". Sormijen lomasta kattoen sitä palijasta pintaa joka silimiini sieltä töllöstä oli saatavana. Lähes kaekki oli iliman vaateita, oli uros tae naaras. Keskenään rymysivät.. Voe näetä riettaeta irstastelunaekoja!
--
Tuommonen rietas meininki otti niin otasta, että kippasin pänikän pohojilleen. No se teki tehtäväsä. Vintti pimeni ja äijä oli kanttuvei.

Herräelin siinä väliyönä ja kävin laskemassa poes sen mikä pahentaa ja huomasin kalloni muuttuneen kupariseppienpajaksi. Huomasin että keskustassa on vahava meininki.
--
Mielessä vilahti toenen pänikkä. Sen kuitenkin työnsin kauaksi jääkaapin perälle. Ehkä uskallan ensi Jussina ottaa uusiksi, jos ei sitä ennen sieppaa raevoraettiiksi ja vieteistä vappaaksi!
--
Nyt alakaa olla asijat kohillaan. Pönttö on vahavasti sekasi ja itserittiikki täysin nollassa joten tohtii taas höpättää mitä mieleen juolahtaa.

MARI--51.


Aivan seinänvierusta hiipien Mari eteni mopoa kohti. Ylettäen jo koskettamaan - avaimet oli paikallaan!
Tarkka silmäys ympärille........ketään ei ollut näkyvissä. Kuin jousen viskaamana hoikka nainen singahti mopon satulaan. Tuttu homma. .....alas jalustalta. Napin painallus ja pehmeästi nelitahtinen kone lähti käyntiin.Aivan pienellä kaasulla ajaen Mari ajoi mopon konehallin taakse ja väänsi kaasukahvaa, että kädessä teki kipeää.
Pikitiellä mopo kiisi parasta vauhtiaan. Marin riemulla ei ollut rajaa. Ne on eri naiset joita väkisin viedään..
Marin onneksi liikenne tiellä oli vähäistä. Kilometrejä hän sai taitettua ilman että ketään elollista näkyi missään. Hieman loivaksi lipsahti yksi kaarre, ja Marin oli täysi tekeminen saada ajokkinsa laidemmaksi, kun samassa vastaan puski mustia mökäpilviä tupruttava ruosteinen auto. Yskien Mari kohensi vauhtiaan. Ohikiitävän hetken hän näki autokuskin, jonka alahuuleen liimautunut tupakannatsa irtosi leuan loksahtaessa auki.
Sakke oli edennyt ruuanlaitossa haudutusvaiheeseen. Hän hyräili pöytää kattaessaan. Naisethan yleensä antoivat arvoa kauneudelle, joten Sakke teki parhaansa valitessaan kaapista astioita ja niihin sopivia lautasliinoja. Hän ei ollut lainkaan kuullut loittonevan skootterin ääntä eikä aavistanut minkään uhkaavan hänen hienoa visiotaan viihtyisästä lounaasta ja rattoisasta iltapäivästä.
Antaakseen kattaukselle viimeisen silauksen Sakke nosti keskelle pöytää maljakon, joka pursui sinisiä orvokkeja.
Vielä vilkaisu padan kannen alle ja Sakke käveli joustavin askelin huoneen ovelle, jonka takana hän tiesi Marin lepäilevän. Kun ei heikkoon eikä hieman voimakkaampaankaan koputukseen kuulunut vastausta, Sakke työnsi hitaasti oven auki. Hänen hämmästyksensä oli suuri, kun ainut mikä häntä huoneessa tervehti, oli avonaisen ikkunan edessä hulmuava pitsiverho.
- Helvetti soikoon! pääsi Sakelta. Vimmoissaan hän asteli tyhjän vuoteen luo ja viskasi siihen sotkuisesti jätetyn peiton vihaisesti lattialle.
Mari käytti loppumatkallaan hyödyksi oikopolkua, joka johti jokirantaa myöten, peltosarkojen päitä suoraan vaunulle. Paikoin taival oli melko muhkuraista, mutta lopulta hän kuitenkin pääsi perille. Varovasti hän nousi skootterin päältä alas ja työnsi sen koivun runkoa vasten nojolleen.

HULAHULA..


...zulazulan merkeissä kului aattoilta töllön ääressä herättäen sisälläni uinuvan  höpinäaparraatin ja yön muhittuaan    tuottanut riemunkirjavaa tuotosta, Ehkäpä pitää katastaa millasia mielikuvia mylly on saanut aikaan. Ei pie ampua pianistia ja viulunsoittaja on katolla. - rähmällään.  
***
PUNAINENLANKA yhtyi punaiseenviivaan ja seurauksena oli punainenmatto, jota eliitti polkee jalkoihinsa. Punastellen katsoo nolostunut matto lattianrakoon. Pakoon yrittää, mutta ei pääse. Siinä on ja pysyy. Jos ei pysy - liimataan!
***
SORJA korjaa vartta norjaa. Laaksot on kukkulain takana ja lakana on kerran pesty. Pakana kieltää kielellään ja mielellään viettää jumalatonta elämää. Uskoo kuienkin ateismiin, mutta ei ristiin. Hakaristit syyvään tortuina mieltä pahoittamasta. Muka. Hassuja nuo ruottalaiset.
***
SUURIA summia virtaa rahaa jos lautoja sahaa. Sahasta viisi kunhan riisi riittää. Siittää suuret ikäluokat pieniä. Missä vika? Tuskimpa SIINÄ koska homma ikiaikainen ja sattuma on aina korjannut satoa. Mutta ei Onnistu.
Ikä jäykistää jäseniä, mutta yksi on veltto virtanen. Oisko välikysymys paikallaan. Ryhtiliike olisiko jotain...?
***
TURHAA on rakennella patoa kuivalle maalle - näinä ankeina aikoina tarpeen itkumuuri. Kyynelistä virtaa? Tuskimpa vaan. Krotiilinkyyneleet tekee kauppansa. Jos helmijä kyynelet ois... Miljonääri tuskin pääsee taevaaseen armosta. Oviraha kelepaa Pietarille ja sille malja...
***
TUURI on onnea eikä piru sano mitään. Kylvää katteuvensiemmenijä pirruuttaan. Itämään alkaa potut lämpimässä. Siinä on itua! Taitaa tulla kesä?

perjantai 23. kesäkuuta 2017

AUTUVAITA!


...ovat jalakamiehet sillä nillä eijoo autuva. Ei pensalaskuja eikä vakkuutusmaksuava. Ei ei remppakuluja eikä ressijä. Seon kaara semmonen syöpäläenen ettei suurempata oo keksitty. Nämä sähköset vempaemet on halapaa huvija siihen verraten. Kaarat pitäsi kieltää lailla, jos ei kävellen kerkijä istukoon perseellään.
***
VARSINKI huonontuurin kanssa seilaava on joku päevä jääny rattiksen uhuriksi. Toki jalakamieski saattaa joutuva jonku yliajamaksi, mutta tieten sitä alle kävelee. Pittää kaarat näköetäsyyven ulukopuolella. Toki se kuolema korijaa aekannaan, mutta ei sitä malttas kesken pelin lähtijä.
****
MONI, aevan liijan moni se ottaa kaarasa ittesälopettamis kaluksi. Siinei oo sanomista jos ajjaa betonipylyvääseen tae järveen. Henki lähtee takkuuvarmasti kun ettii salomaelta rapakon johon porskaottaa. Ei koera perrään haoku, ei ees polliisikoera, ku ei saa vaenua.
***
SEHÄN näöttää olevan tyyli, että rekkaan tae joku huima junan alle. Siinä on aena pieni mahollisuus jäähä kitumaan loppu ijäksi ja vielä suuremmalla vitutuskäörällä. No, mitä tuo mulle kuuluu mitä itekuki elämällään tekkee.
***
TIETYSTI kaonista on kuolla nuorena kun komijat kukkaset on...Tullee kaonis ruumis. Aekahan tekkee tehtäväsä. Satavuotijas ei oo lasten kateltava. Tae mitäpä tuota kurkkimmaan. Hyvin se toukille maestuu vanahaki liha! Kiertoon vaen.
***
PISTIN lopuksi vankempata tavaraa, ettei mene ihan hempeilyksi ja lällättelyksi. Kunnon karski perkele se aokassee rööpit ja käönnistää hormonit heilummaan. Oon kuullu.
***
Vae ei kae tässä! Kolijaa on sää vaekka arskaki paestaa. Se tuo Pohojpnen on vika suunta kesä aekana. Mutta näellä seon mentävä. Tosin taitaa tuo ilimaston lämppeneminen olla suuri huijaus? NO, aivan sama!

ISTUMALAKKO




- Lieneekö se janttautunu ihan toloppaesa päälle? Istu hyvä mies.

- Eipä tässä istututa. Mullon menossa istumalakko

- Täh! Eikö sitä sillon isketä persettä penkkiin,

- Seon ihan väärä tulukinta. Kun ollaan istumalakossa sillon ei istuta,

- Voe kae se olla nuinki jos kirijaemellisesti asijan hoetaa. Mikä seon semmoseen voematoemeen pakottanu?

- No kun kyrsii! Ottaa niin saatanasti otasta.

- Pahaksipa on päässy. Seon lakko aena se viimmenen keino. Ei kae sulla oo makkuulakkoki?

- Ei tojella! Maata kärsii oekeinki hyvin.

- Ahaa. Ny pikkusen äläpin missä mennään.

- Näenkö on? No missä?

- Eppäelen että sullon perse kipijänä?

- Joo ajosta pukkaa kumpiki kannikka. Pittaa olla meleko intijaani jos meinaa istua!

- Pahaanpa paekkaan on kyntesä iskeny. Mee lääkäriin!

- Ja vielä- Minnoon allerkinen lääkäreille. Tullee semmonen ihottuma ettei pysty ees makkaamaan.

- No, on ne murheesa itekellää! Se sulla mennee sitte Jussi jalakaesa päällä?

- Ei ku aattelin vettää perseet olalle! Ei ajokset sillon istumista haettaa!

MARI -50.

Oli keksittävä jokin todella naiseen menevä jippo jolla saisi hänet suopeammin suhtautumaan täälläoloon.
Sakke muisteli aikoja jolloin nainen oli kuulunut hänen jokapäiväiseen leipäänsä.
....Mikäs se olikaan joka vaikutti positiivisesti naisen tunteisiin? Ehdottaisikko kaupunkireissua.....hölmö , miten sinne raajarikon voisi viedä. Ajatus oli hyljättävä!
Tie naisen sydämeen menee.....? höh ei ainakaan vatsan kautta. ....jo tää on vaikeeta..
Kokeilla kuitenkin täytyy. Jospa kevyt kasvispata olisi mieleen........?Turhaa tehdäkkään jotain läskisoossii ja kuoriperunoita....Ei kun toimeen. Innolla Sakke alkoi
pienennellä kasviksia pataan.
Mari teki sotasuunnitelmaa selvitäkseen pinteestä. Tänne en jumaliste jää. Pakolla mua ei pidetä kuin telkien takana. Nyt oli kuitenkin ovet lukitsematta ja ikkuna auki......IKKUNA AUKI????? Jees.
Mari hyppäsi niiltä istuviltaan ylös, mutta oli saman tien taas istuvillaan, jalkaan sattui niin saamaristi.. Hemmetti tuolla koivella ei polkkaa mennä ikinä, Mari sadatteli. Tästä talosta kuitenkin mennään......saatana! Särkylääkkeitä? Mari katseli ympärilleen!Haa, jumalat oli armollisia . Metallinen kaappi jossa ovessa punainen risti. .....Mari taituroi itsensä lääkekaapin eteen ja avasi sen, lukkoon unhoittuneella avaimella.......ne miehet.....tuli hänen mieleen.....jättää nyt kaikki myrkyt, kenen vaan ulottuville.
Kaapissa oli hyvä arsenaali , erilaisia purkkeja, oli sidetarpeita Ideal-side? Jep, se jalan ympäri ja..... lääkepulloja..Inventoinnin jälkeen Mari otti kotelon käteensä.
Burana 600. Tuo jo olis jotakin, kun ottaa tupla-annoksen. Eiköhän mene jalka turraksi? Vielä lasillinen vettä päälle ja sitten side lujalle koiven ympäri.......!
Kuin varas hiipi Mari ikkunaan. Jalassa ei juuri kipu tuntunut., se oli kuin puujalka olisi tökätty aidon tilalle.
Helposti hän soluttautui ikkunasta ulos ja katseli ympärilleen. Onneksi oli rintsikat ja pikkarit mustat, eivät ainakaan näkyisi päivänvalossa niinkuin valkoiset.Mari kyykistyi talon takana kasvavien marjapensaitten suojaan ja alkoi edetä talonpäädyn suuntaan vilkaisu etupihan puolelle...ei ketään. Mersu seisoi keskellä pihaa. traktorin keula näkyi konehuoneen nurkan takaa. Haa, moposkootteri aivan porraspielessä, isäntä varmaan käynyt aamusella lähikaupassa. Tuo olisi hänen pelastus!
Samanlainen jolla hän oli kaupungissa kesäisin töihin huristanut. Nyt vaan piti olla ovela.

JUSSIKATSAUS!

Näin aattona on hyvä kartottaa tuleva tilanne. Ennustaa mitä mahollisesti sattuu. Aina sattuu kun koskee!!
***
AIKUSET miehet ottaa! Syntiset saatanat juhlii viimeistä päivää, eikä sille loppua näy. Hyvin käy, jos ei mene huonosti. Valheenkaapu peittää syntisen äijän. Halleluijjaa!
***
SEINÄT levällään ja katto korkealla. Avara luonto ryntää sisään. Suurin kourin kouristelee kohtalo. Jäljellä vaan kalpea muisto jäljellä ja puisto on roskaa täynnä. Hiljaa hiipuu liekit nuotion ja elämänkoulussa annettiin reput.
***
HEPUTei tajua elämän kalleutta. Inflaatio syö ja pultsari juo, mutta viisas odottaa päivää nousevaa. Aurinko laskee länteen ja punaiset sukat pilkistää mustien sisästä. Ei ole Rauhaa ei ole Hilmaa, kuulevin korvin jokainen huomaa milloin pamahtaa. Ampu tulee huutaa joku hädissään ja kuolema noutaa saalistaan ja pirulla on riemu suuri.
***
MUKANA kulkee suuri reppu jos heppu muistaa ottaa taakan hartioille. Muistosi on mulle kallis ja sekin velaksi. Lasku vielä lankeaa. Se näkee jolla näkimet. Silmään kustu ei näe nimittäin, onko arki vai juhla. Naulapommi uhkaa!
***
UNTA palloon ja pallo ulos. Mikä on tulos jos yhtentyy kaksi. Matikan suoralinja liian vaikea. Menee ne siemenperunat keväällä. Syksyllä uusi tilanne. Uutta pottua pöytään ja eiku syömään.
***
RANNALLE jääneet hyppää jorpakkoon. Pul pul oliko syvää? Se tekee hyvää sokeri on pohjalla. Haudankaivajalla hommaa riittää.
***
KOIRAN kivekset on keitetty, herkkuako? Kuulema herkkua jossakin - Kaippa Kiinassa? Ei napaa. Kärpässientä mausteeksi. Kyllä se siitä iloksi muuttuu.Pysytään nakissa!
***
PUKU sopiva, vaan ei mulle. Syntymänahkatakki ei kiristä. Joulu tulee aikanaan, mitä taas siitä seuraa sen aika näyttää jos joku alkoi katsomaan.
****
KAIKISTA synkästä huolimatta. TAVALLISENMUKAVAA JUSSIA NAAMA-KAVEREILLE! KESÄÄ VIELÄ JÄLJELLÄ! <3 <3

torstai 22. kesäkuuta 2017

KURIJAA.

- Milläpä tolalla on asijat! Juhannuski tuossa lähellä

- -kele! Pelekkää kurijuutta vaen päevästä toeseen. Vettä tullee kun aesaa ja pensa on tyyristä. Töllössä sanottiin, että on kurijat ajat tulossa.

- Noestakohan se hyväolo riippuu?

- No, perkeeti! Sattaa vettä ja kylymä, että turkki saes olla niskassa. Ei palijo naorata.

- Mulla kae naorattaa tuo sun jatkuva narina.

- -tana! Vielä tässä kurijuuvessa virnuileen!

-Minusta tämä näöttää mukavalle. Kato aorinkoki melekeen paestaa.

- Joo, melekeen! Lempo kärrykeli tämmon eikä kesä. Sun mielestä ny kaekki näöttää hyvältä. Syntymähumalassa kun toekkaroe niin eihän se tottuus tule mieleen.

- Ei tuon valija millanen sää on. Jos ei ulukona tarkene, ohan sisällä lämmintä. Saonan lämmäöttää, niin jopa kelepaa.

- Se ennää kannata saonaa lämmittää. Sähkö niin kallista, eikä ne saepuvatkaa oo ilimasija.

- Helekkarin vuoksiko sinnoot niin nuuka. Kartanolla uuvenkarhija Volovo ja talo kuin palatsi! Mitä ihimettä sinä valitat!

- Tätä kurijuutta tietenki. Eihän nyt voe kellää mennä hyvin kun koko metija kertoo että kaekki on kurijasti. Nokijat kaatuu ja Eoro kuopataan, syöminen kallistuu ja pensa maksaa maltaeta.. Jaksa kaekkija lukijakkaa. Toosassa se vasta onki maalimanlopunmeininki.

- Elä aokase Töllyä. eläkä luve lehtijä niin elämä on ihan mukavaa, Mitä ei korva kuule, eikä silimä näe, sitä ei mielikää murehi!

MARI-49.

- Harvemmin sitä herää tällä lailla eikä muista koko tapauksesta mitään… Kokemus tietysti tämäkin.
- Olettamus ei vastaa aivan tosiasioita. Huomasin sun silloin yöllä keikkuvan shokin partaalla ja olit vielä väsymyksestäkin melkein tajuton. Mulla sattui olemaan kirkasta autossa ja tarjosin siitä… suuhun ei tarvinnut todellakaan kaataa. Retkahdit aivan käsivarsille, enhän voinut sua sinne vaunulle jättää. Mulla särkylääkkeitäkin täällä lääkekaappi pullollaan, jos tarvitset… Vaatteet riisuin, koska niissä oli verta. Laitoin aamulla koneeseen. Olenhan minä naisia vähissä pukeissa ennenkin nähnyt, joten voit rauhoittua, en ole käyttäytynyt sopimattomasti.
Jos mies odotti kiitosta tai hengenpelastusmitalia, sitä se sai odottaa turhaan. Mari kolautti tyhjän mukin yöpöydälle ja oikaisi itsensä peittoa samalla kiskoen sänkyyn, kääntyen vieläpä mieheen selin. Sakke huomasi audienssin päättyneen ja melkein äänettömästi lähti huoneesta vieden tarjottimen mukanaan.
Marilta oli konstit vähissä. Mihinkäpä hän talosta nyt niin vain lähtisi ja millä kulkuneuvolla! Rampana ja puolipukeissa. Hän muisti kyllä, kuinka pitkän taipaleen takanakin talo oli. Pyörälläkin matka oli tuntunut pitkältä, saati yhdellä koivella konkaten.
Mari mietti keinoja kuumeisesti aina aloittaen alusta. Hän ei suostunut taipumaan ajatukseen viettää Saken talossa päivääkään. Jalkaa vihloi ilmeisesti huono asento. Välillä Mari nappasi yöpöydältä pari särkytablettia ja kiskaisi vettä päälle.
Sakke istui tuvan pöydän ääressä. Hän oli latonut aamulla innoissaan ruokatarpeita jo työpöydälle aikomuksenaan laittaa heille maittava sunnuntailounas, mutta nyt hänen ajatuksensa askartelivat vain naisen oikukkaassa luonteessa. Hän ei ollut saanut Maria vakuuttuneeksi ratkaisustaan.

PUOLIKAS!


On havaittu tapahtuneen kaamea rikos. Puolestapuhuja on valaehtoisesti puhunut kokonaisesta. Puolikas on jäänyt omaan arvoonsa (50%) joten loukkaus on puolinainen!
***
Koska loukattu puolisko on se ns. parempi puoli, niin asian näin ollessa asia on puhuttu halki ja näin on aikaan saatu verrokki joka peilaa kolhuja kärsineen puolikkaan laillisia etuuksia.
***
Puolestapuhujan puolustus on havaittu jääviksi ja asian käsittely lykätään hanuriin odottamaan kuuta nousevaa!
***
Metija on nostanut asijasta some- mylläkän, jonka on havaittu aiheuttaneen traumoja puoli naiseen jonka on havaittu olevan kokonainen, lukuunottamatta jalkaa joka on proteesi.
***
Puoli nainen on toki kokonainen, vaikka on pienikokoinen, kuitenkin on täysin valmis elämän koviin koitoksii. Maasta se pienikin ponnistaa jos yltää jalat maahan. Tyhjää potkastessa riittää huterampi alusta.
***
Koska nykyään uhri maksaa viulut, vaikka ei ole soittanutkaan niin tuomio lankeaa ehdollisena jotka voi kesällä suorittaa - jos
ei ole järki jäässä!
***
Rupattelin tuossa puolitotuuksia joita myös valkeiksi valheiksi sanotaan. Onhan tuossa patinaa, että ei pala tulessakaan!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Nyt laulamaan!

https://www.youtube.com/attribution_link?a=hryP0ijQ1LU&u=%2Fwatch%3Fv%3DIzVzLPFQYh4%26feature%3Dshare

PYSÄHYS.

- Mikäs toverilla ny kyppäsee? Naama on ku norsun...sanonko mikä?

- Vituttaa! -kele kun kaekki mennee päen persettä.

- Mikä sesemmosen suunnnan on hommaan saanu.

- No, tiijäkkö mikä päevä ny on?

- Mun tietääkseni keskiviikko. Eikä helevetti semmosesta kannata murijottaa.Keskiviikkoja mennee ja tullee kuin teijän riitoja.

- Vittuile siinä vielä Ekkö nää tiijä ny on kesäpäevän pysähys. Sanovat toosassa.

- Mihin tuo pysähtys? Temari ropakantaa!.

- Pölijä! Ei tietenkää mikkää pysähy vaen alakaa vaen päevät lyhentyvä ja yöt pijetä. Sei palijo naorata kun kalliin sähkön kansa taas joutuu tussaroemaan. Seon yhtä helevettijä. Ja vielä sattaaki! Jumaliste tämmon syvältä tämä aenaenen saje ja kylymäki ku ryssän helevetissä

-Sehän sähkö halapuu kun vesimyllyt jaohaa ilimatteeksi Forttumija

- Näkis vaen. Millon on sähkö halapunu=

- Elä ny turhaa ätise. Kessää on vielä jälellä ja helteet eessä.

- Helteet? Saatana läkähtyy ja päähänki ottaa.

- Eipä sulla taaskaa oo mikkää kohillaan. Mikä tässä, kahtoo päevän kerrallaan.

- Joo, vaen minkä aekaa niitä riittää. Muutama kaveri oli potkassu tyhyjää, seisovilta jalolta.

- Minusta jalakapallinpelluu onki ilimanaekusta höpöhommaa. Selekäsä siinä telloo jos ei satu seuvullekkaa.Parasta olla potkimatta

MARI -48.

- No sano jo muuta, koskan ei pitäisi lähteä mistään liian
äkkinäisesti!.....Sakke, kuuletko kun linnut ihanasti
laulaa, Mari kysyi.
- Siinähän laulavat, Sakke sanoi töykeällä äänellä.
- Sakke minulla on pa......
Enempää Mari ei saanut suustaan kun pää retkahti rinnalle, ja Sakke riensi apuun.
--
Mari haki mukavampaa asentoa. Hän tunsi kuumottavan auringonpaisteen poskellaan, mutta oli liian väsynyt avatakseen silmiään ja katsoakseen paljonko kello oli. -Olkoot vaikka puolipäivä, mitäs sen väliä! hengähti Mari mielessään.
Kääntäessään kasvonsa tyynyä vasten hän havaitsi siinä aivan vieraan tuoksun. Salamana Mari kääntyi ja heitti peiton päältään. Silmiään räpytellen hän katseli ympärilleen. Aivan vieras huone, ja herranen aika, hänhän oli alusvaatteisillaan. Otsa rypyssä hän alkoi kelata tilannetta ja koetti palauttaa mieleensä, missä oli ja miten oli tänne päätynyt. Millään hän ei muistanut riisuutuneensakaan. Jalassa juiliva kipu oli ainut asia, mikä muistutti häntä yön tapahtumista.
Ikkunasta aukeava näköala hyvin hoidettuun puutarhaan oli samoin aivan vieras. Mari ponnistautui jalkeille ja konkkasi yhdellä jalalla vastakkaisella seinustalla olevan piirongin luo. Samassa hän kuuli askelia oven takana ja palasi takaisin vuoteelle kiskaisten peiton päälleen.
Sakke avasi oven kantaen tarjotinta.
- Huomenta!… Onko vointi mikä, maistuuko kahvi?
Mari pakotti itsensä hymyilemään, vaikka olisi voinut aloittaa kyselytunnin heti. Ehtisi sen haukkumaan myöhemminkin. Hän tarttui kiltisti miehen ojentamaan kahvimukiin.
Sakke istahti vuoteen jalkopäähän. Hän katsoi, kuinka nainen siemaili kahviaan ja vältteli katsomasta häneen. Niin uskomattoman suloinen.
Ennen kuin Sakke ehti aloittaakaan, Mari lausahti rauhalliseen sävyyn:
- Ja sitä on niin kuin sellanen tapa teikäläisellä, että ensin tyrmätään nainen ja sitten raahataan kämpille. Vaatteetkin on näemmä takavarikoitu, ettei karkumatka ainakaan ala lupaavissa merkeissä.
- Niinkö arvelet? Siltäkö se sinusta näytti.

PÄIVÄNPEILI.


Huomenta kansalaiset jotka etsii toppatakkia hyisessä pohjoistuulessa eteen päin tarpoessa. Mummo selvinny toistaiseksi helpolla - umpihanki puuttuu.
***
Höpinämyllyssä lakerivika.Sanat mulkkaa puolelta toiselle. Sanavarastosta karannu valistuneet yksilöt kesälaitumille ja juhannuskohmelo on kova sana, aivan betonia, teräksellä vahvistettuna..
***
Matalapaineet työskentelee kiitettävästi, että meillä surkeaa olisi. Nyrkkipoistia lähettää katkera kansa Ylämummon taivasteltavaksi. Sanktio puree että te nöyrät olisitte. Sateenkaari sopimusen merkkin on sateenkaariporukat ryvettäneet. Vedenpaisumus on lähellä - ölkaamme valppaat!
***
Innokkaalla taivaanrannanmaalarille työtä tyrkyllä, mutta kehtaako se? Tuskimpa vaan. Kalijaa riittää ja sosijaalihuolto soppaa tuo. Antaa tulla vettä tupaan, ponttoonit tilattu.
***
Pois pilattu on pyhät sakramentit. Lapset opetetaan vain ryyppäämään ja puhumaan rumia. Seksiä pennulle suut ja korvat täyteen. Aikuisten leikit on alettava jo varhain, jotta siinä touhussa täydellinen olisi. Orkankeli on puöli ruokaa ja toinen puoli sitten roskaruokaa ja huumetta.
***
Uusi uljas ja valistettu sukupölvi muhii jo koeputkessa.Aah mikä autuus ja auvoinen tulevaisuus onkaan Telluksella v.2500. Ken elää se näkee, tai sitten ei. Kaikki on mahollista!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

KOVAPOEKA


- Katohan ite! Miten se tie on nuin kattelussa?

- Hän? A-alakko he-heti vittuileen...

- Ehän minä vittuile. Huomasin vaen, että aeka tarkkaan käötät tien koko levveyven. Et kae sinnoo ryypänny? Uskovaenen mies?

- -kele! Jo-oos ei suu mee suppuun, s-ee tu-tukitaan -tana. Oo-oon minä vaen semmonen poeka..

- Kovahan sinä poeka, en sitä kiellä. Ihimetelin vaen kun alakuviikosta oot alakanu! Ekkö sinnoo läpiraetis mies?

- Ennen e-en oo tippaa ma-maestanu

- Sitähän minäki- Ei oo kelevannu kun oon tarijotellu.

- Ru-rupesi niin vi-vituttaan. Pakko he-helepottaa -tana

- Mikä se niin? Persu ei ota raskaasti mittää. Tehän kierrättä kaekki vastuut.

- Si-siksi kun ne vihirijät vie Su-suomen koko-konkurssiin. Ny oes Hakka-raeselle tö-töetä.

- Vituttaa ne vihirijät minnuaki, vaen temokratijassahan tässä elellään.

- Va- vaen kun kaekki ki-kielletään. Sa-saatana että vituttaa!

- Otahan ryyppi, siitä se helepottaa...

- -tana! Ny se vasta vituttaaki. Kossu loppuu. Ennää y-yksi ku-kullaos.Sa-shaatana kun pyörii!....

- Nukuskelehan siinä nurmikolla pää seleväksi. Saahaan sininen hallitteen nii ei muuta huumetta tarvitakkaa!

MARI ..47.


- Ehkä olen inhoittava, mutta olet kyllä nyt kohtuuton. En sinne
grillille ilkeyttäni mennyt, ajattelin jos sinäkin ottaisit
iltapalaa, Sakke puolustautui.
Mari ponnistautui yhdellä jalalla seisaalleen ja rämähtäen paukahti Mersun ovi kiinni. Sakke veivasi ikkunan auki. Hänen ilmeensä oli kummastunut, samalla kärsimätön.
- No jos olet kerran päättänyt selvitä, niin mikäs minä olen
suunnitelmiasi tuhoamaan. En halaua tungeksia, kun ei
kohtuu kelpaa, niin hyvää yötä! Ehkä joskus tavataan,
mukavemmissa merkeissä, Sakke sanoi ja kiukkuisesti pyörähti
kiiltävän auton takapyörä!
Mari seisoi yhdellä jalalla, tukien siteessä olevalla jalalla maahan.
Varoen hän yritti astua jalalla, mutta viiltävä kipu saa hänet voihkaisten luopumaan aikeestaan.
Yhdellä jalalla loikkien Mari pääsi viimein vaunun ovelle, mutta kauhukseen huomasi käsilaukkunsa avaimineen ja kännyköineen jääneen Mersun takaistuimelle. Saakelin pässinpää,umpiaivo, dementiikko, unohtaa tärkein matkastaan, hän sadatteli.......
Mikäs nyt neuvoksi? Mari istuutui vaunun portaille. Haavaa alkoi juilia yhä enemmän. Kesäinen aurinko alkoi heitellä ensimäisiä säteitään. Linnut alkoi pitämään konsettejaan ympärillä ja kaiken surkeuden keskellä Mari huomasi hymyilevänsä.
Hehhee, ei tainnut Sakellakaan mennä suunnitelmien mukaan.
Hahaa, tuntui että kaikKiinnostaahan se, mutta se saakelin omapäisyys!!ki pettymykset oli tullut kuitatuksi.
Mari havahtuu autonmoottorin lähestyvään ääneen ja kohta kiiltävä auto ajoi Marin vaunun viereen. Sakke nousi vaunusta totisen näköisenä:
- Sinulla taisi tää laukku unohtua siinä lähdön tohinassa?
Arvasin että avaimesi on laukussa, siksi tulin tuomaan.
Tosin hain vauhtia kotoa asti, Sakke sanoo ja tulee laukkua hihnasta roikottaen.

TEKOMIES.


Eipä aikaakaan kun hän sai aikaan muutakin kuin sanomista. Tekomies ei kauaa käsiään kahtele kun tarttuu toimeen ja ryty kuuluu kun poika painaa. Ei ota lainaa, vaan tulee toimeen omillaan.
***
Taito tallessa ja vasara ja hohtimet. Nippu aetalankaa ja järki päässä niin saa jo ihmeitä aikaan. Suuret sanat ei suuta halkase eikä saita sanojansa syö. Tekomies tekee eikä kysele.
***
Hetki heijahtaa ja vesi virtaa, ennen kun eilinen on huominen. Periaatteessa vuuen päästä ollaan taas samassa päivässä, mutta onko se sama? Kysyy hän ja vastaa itse: Ihan sama.
***
Eilisen riekaleet lojuu lattialla ja huominen jo tekee tuloaan Taitaa tulla hyvä päivä? Se näkee ken kokee. Katiskassa veden eläviä ja hapen puutteeseen kuollut piisami.Piru räpiköi merrassa ja televerkossa ite saatana!
***
Sen siitä saa kun kaikkensa antaa. Tuhkat viiään pesästä eikä mitään tule tilalle. Pilalle menee maitotuotteet auringossa eikä lihapala kauaa paikallaan pysy. Lihansyöjät liikkeellä jo aamusta. Musta saa antaa merkin menneestä. Tapolan Musta on pelkkää veripalttua.
***
Työstä tekevän tuntee, sekasorrosta typerän. Kaiken keskellä kesäinen päivä ja synkeä on syksyinen yö. Siitä se lähtee jos ei jo palaa - vaikka salaa postipankista meinaan.

LAULETAAN,

SUVILAULU( Säv: Suvivirsi)
***
Nyt keskikesän aikaan
kauneuttaan luonto suo
lintujen laulut kaikaa
ja tuuli tuoksut tuo
pilvetön taivas tuolla
huikean sininen
ja näen joka puolla
maiseman kauneuden.
-
Jossakin käki kukkuu
vuosia ennustaa
vai harva nyt vain nukkuu
kun on niin valoisaa
ja villiruusut tuoksuu
se aivan huumaa pään
auringon punahehkuu
nyt ihailemaan jään.
-
Jossakin sirkka soittaa
pienoista viuluaan
ja haarapääskyt koittaa
syömistä saalistaa
hiljaista luonnonrauhaa
on tienoo tulvillaan
jossakin koski pauhaa
sen kumun kuulla saan.
-
Yötön yö mulle antaa
tuo tunteen auvoisen
kun katson järven rantaa
mielessäin aattelen:
-On Suomen kesä varmaan
kauneinta mitä on
se poistaa mielen harmaan
ja antaa nautinnon.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

LAISKAKO?

No, mitäpä oot ropottanu?

- Seon mulla ny vaeheessa.

- Jaa ekkö hoksaa mille alakas?

- Sitäpä oon äplistelly millekä rupijaes?

- Oon kyllä huomannu, että sulla jää tuo hiilijalanjäläki olemattoman pieneksi.

-Joo se pittää aatella luontuva. Ei pijä hötkyillä turhija. Akka tienaa senverran, että pystyy leipäpalasella hankaan tuota kapijaa kohtaa.

- Täh! Äskön sanot jottae vaeheesta?

- Oekein älysit, joka sinasä outuva. Joo oon siinä vaeheessa, että oon pari viikkuva funtsinu oesikko siinä mittää mieltä väärää jos ostasi kitaran.

- KITARAN?? Mitä sinä sillä? Ossaakko sinä ees soettaa. Harppuva jos havittelet sen tajjuisin.

- Ehän minä ees tajuva mussiikista, turhaa rämpytystä. Vae oesi se soma katella kun kitara roekkusi seinällä. Varmaan kiihottasi mielikuvia. Rokkareilla seon elo meleko hurijaa.

- No jaa. Heitä helevettiin tuommoset huppaelut ja asetu asijaan. Osta riippumatto voet funtsija riippumattomija haaveita. Siihen kitaroeta tarvita,

- En minä semmosija. Herraen kotkotuksija lisäksi akka saa uutta vettä myllyysä. Muka minnoon laeska. Saakeli aena haokutaan vaekkei tee mittää!

MARI. -46.


Mari olisi halunnut kiljua, mutta puristi huuliaan yhteen niin, että veren maku tuntui suussa. Kyyneleitä hän ei silti pystynyt pidättelemään, vaan ne valuivat pitkien ripsien lomasta poskille. Maria sekä harmitti että lohdutti Saken läsnäolo. Hän mietti vielä tuskankin keskellä, miten outo yhdistelmä se oli.
Mari tiesi, että ilman Saken apua hän voisi virua vieläkin maantien poskessa tai olisi saanut klenkata satoja metrejä lähimpään taloon. Toisaalta tapahtumat olivat saaneet alkunsa juuri hänen päädyttyään Saken kyytiin, mutta mies ei ollut liioin käskenyt hänen ampaista öiselle kävelylleen. Mari kirosi hiljaa omaa tyhmyyttään ja katseli auton ikkunasta ohi vilahtelevia usvaisia maisemia, jossa aamuauringon säteet kimaltelivat.
- Tarvitset apua lähipäivinä. Ehdotan, että haetaan vain välttämättömimmät tavarasi, ja tulet meille joksikin aikaa, ehdotti Sakke suorasukaisesti.
Mari avasi suunsa yhtä suorasukaiseen vastaukseen, mutta sulki sen saamatta sanottua yhtään sanaa.
Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa. Mari pohti ehdotusta joka kantilta. Mitä seuraisi, jos ei menisi....mutta herranenaika mitäs jos menisi? Mari vilkaisi Sakkea, mutta juuri samallahetkellä myös Sakke käänsi päätänsä ja heidän katseensa kohtaavat.
Kuin salamaniskun! Mari tunsi sydämessään kuinka, itseltään kieltämänsä, naisentunteet saivat hänen sisimpänsä värisemään. Järki seuloi esiin kaikkia sattuneita asioita. Pettämisiä ja omapäisyyksiä, joita Saken käyttäytymisessä oli ilmennyt. Ja onhan sillä se entinen... ei jumaliste! Mä en lähe mihinkään!
Mersu kaarratti asuntovaunun eteen. Sakke sammutti moottorin ja kääntyi huolehtivainen ilme kasvoillaan Marin puoleen:
- Sinä istut nyt siinä, luettele mitä tarvitset, minä käyn
hakemassa ne vaunusta, kun annat avaimet.
- Ja elä unta nää! Minäkö päästäsin kaikenmaailman
miehenroikaleita, tutkimaan kamppeitani. Kiitos vaan kyytistä
helvetisti. Sun syyhän tämä oikeastaan oli . Kuka käski mennä
sinne grillille, Mari sanoi uhmakkaana, alkaen nousta audosta kivusta irvistellen.

SUS SIUNAKKOON.

LEHEMÄT lentää , sielu saa siivet. Ihimeijen aeka on tässä ja ny. Taekurit parveilee vippaskonstejaan näötellen. Vae taijat on taekurilla, mutta epäuskosella ei mittää. Tae tietenki se epäusko ja kyynisyys. Onko se hyvä vae paha? Piruko nämä tietää. Pittää tavatessa kysästä.- Pirulta.
***
KÖYHÄSSÄ on rikkaan alku. Tuskin köyhällä on varraa sijottaa senttisä kun syyväkki pittää. Laenarahalla eijoo silimijä
Sijoitukset pieleen niin jo alkoi alamäki. No mitäpä rikkauksilla, taevaassahan poijalla koti on.
***
Johtotähti ojassa ja kuskilla paha olla. Nääs polla ei säteile. Tsernopyl kaukana ja mennyt päivä. Haamut liikkuu usvan lailla vain silmien kohdalla mustaa. Näkeekö? Älä kysy vaikeita! Haikeita on muinaiset muistot ja puistot työntää rikkaruohoo - voi puutarhuriparkaa.
***
HASSUNA kulukiissa maailimalla , kunhan kotona AsiAllinen ja hyvänmallinen paidan kaa tai ilman. Iliman jos on - niin tullee halavaksi Jos taas hakkee taksi niin maksumiehet eivät parveile.
***
MUUTTO etelään kurkiauran siivillä olisi elämys, johon rohkeus ei riitä. Se siitä ja sen kestävyyvestä. Nuori nahka vennyy ja vannuu, vaan ei ratkija. Juomaan ratkijjaa jolla on heikko tahto.Vastustuskyky olematon ja muutaman pullon jälkeen loppuu pijätyskyky. Eipä kelepaa polliisikouluun.
***
TOKI tosiasian voi löytää rasiasta kunhan ei ole suuri. Sillä suuren kanssa rasia on vaikeuksissa ja muuttuu arkuksi? No, väliäkö sille oli matti tai ville. Kunhan sukuun tulee ja menee mukiin!
***
ASIJAlistassa on häekkää joten siirretään homma huomiseen jos se hyväksi huomataan.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

PUSERO

- Katokato! Sehän toveri on kääntäny takin nurin, vae panitko uusiksi.

- Joo, entisen takin panin kiertoon ja hankin kevyven kesäpuseron. Taskuja tässei oo yhtää, ei kato saa paenolastija kerättyvä! Huolet valahtaa ku hanahen selästä!

- Ohan siinä puolesa, vae miten pääset kämppään sisälle, kun ei oo avvaemelle taskuva?

- Panin narulla kaolaan roekkumaan. Avvaenlapsi on päevänsana.

- No se, vae entäs ne evväät?

-Meillä on tallous vähä kuralla. Eokko syö niin palijo, ettei evväesiin oo mahollisuutta. No, tovereitahan on - yhteisijä on uskovijen evväät?

- Ookko sinä henkenpellolla ahkeroenu kun johonki uskonporukkaan...?

- Messijashan meillä on. Yhä suuremmat porukat kumartaa ja palavoo ja kevijä kesäpusero tekkee kauppasa!

- Sitähän minnoon seorannu, että meleko pienillä evväellä homma hoetuu. Sekihän on päevänsana kevveys ja humppa on suuressa arvossa.

- Kevveös tietää notkijaa ja virkijää menuva, joka on tänäpäevänä tarpeen.

- Vae ohan se teijän Messijas meleko pönäkkä. Paksu talavitakki niskassa. Onko peräti turkki?

- On aateltu porukalla kustantaa kevy kesäpusakka, että eiköhän se siitä

- Entäs ne evväät?

- Sannoenhan että kevy linija..

- Joopa! Vaen se käö kuin mustalaesen hevoselle!

- Sen näkkee sitte. Vaen ei tuu suru puseroon

MARI -45.


Mari sen kun paransi vauhtia. Toisessa kädessään hän roikotti kenkiään ja toisessa sukkiaan. Kesäyön rauhoittava viileys ei yltänyt hänen ulottuvilleen, kun hän rivakoin askelin loittoni risteyksestä. Jalkapohjat tottuivat pian nipistelevään kulkualustaan, joten Marin oli helppo nopeuttaa askeliaan. Ennen kääntymistään mutkan taa hän kääntyi vilkaistakseen taakse jäänyttä grillikioskia, joka punaisin valokirjaimin ilmaisee olemassaoloaan maalaiskylän sydämessä.
Siinä samassa Mari tunsi hirvittävän kivun, joka oli viedä häneltä jalat alta. Hän nosti jalan ilmaan vilkaistakseen, mutta näkeekin samassa tienlaitaan rikotun lasipullon ja arvaa jo loput. Verta valui tielle pienenä jatkuvana norona.
- Voi aamen! Mari huutahti ja huomasi Saken auton juuri silloin starttaavan grillin pihalla.
Ensin Mari vannoi, ettei tee elettäkään pyytääkseen Sakkea apuun, mutta vala jäi saman tien, kun hän vilkaisi jalkaansa ja tunsi viiltävää kipua. Samassa hänet jo valtasi pelko, jos Sakke häipyy omille teilleen huomattuaan hänenkin livistäneen. Yhdellä jalalla hypellen ja käsivarsillaan hurjasti viittilöiden Mari yritti kiinnittää miehen huomion.
- Mikä helk…? enempää ei Sakke ehdi sanomaan, kun tajusi tilanteen. Hän ajoi auton tien sivuun ja nousi ulos ripeästi. Mari yritti sisukkaasti pidättää kyyneliään, niin kovasti jalkaan sattui. Hän huokaisi kuitenkin helpotuksesta, kun sai nojata miehen olkapäähän tämän tarkastellessa haavaa.
- Nyt lähdetään terveysasemalle.
Mari koetti vastustella:
- No, ei kai nyt sentään. Vie minut vaunulle, kyllä se siitä, kun saa huuhdella ja sitoa.
- Sitähän virhettä ei nyt tehdä. Onko sulla jäykkäkouristusrokote voimassa?
Sakke ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan tempaisi Marin kevyesti käsivarsilleen ja kuljetti autoon. Mari oli jo luopunut vastarinnasta, mutta ei katsonut miestä kasvoihin, vaikka tunsi tämän tutkivan katseen.
Päivystävä lääkäri kaivoi Marin jalasta useampia teräviä lasinsirpaleita. Marin vastustuksesta huolimatta Sakke oli ängennyt itsensä myös toimenpidehuoneeseen. Huoneessa oli hiljaista. Mari puri hammasta, kipu oli sietämätön. Sakke piti häntä kädestä ja toisella kädellään silitteli rauhoittavasti hiuksia.
- Tämä voi sattua nyt aika tavalla, mutta on tärkeää huuhtoa haava mahdollisista pikkusiruista, lausui lääkäri ja aloitti saman tien hyvin epämiellyttävän puhdistusoperaation jollain desinfioivalla aineella kaiketi.

VARAUTUA...

...pitäisi ja vankasti tulevaa varten. Se on nääs Jussi lähellä. En tarkota tätä  Hallanvaaraa vaen suurta keskikesän juhlaa. Siitei moni seleviä hengissä. Se on pallo järkijään hukassa, siis kattelussa.
***
Maelahan se on kahtelussa nyt nuilla pelimiehillä. Maelan käöttö on moninaenen. Seon hyvä olla mukana kun mennee kylille. Jalakapallomiehillä se maela saattaahi olla hyvinnii hukassa. Vaen itehhän nuo on lajisa valinneet. Mitä se minä siitä huolia ottamaan.
***
Jussiki siis lähenee ja monenlaesija koeramiehijä vajeltellee myymälöijen lähitienoella. Enimmäkseen ovat mäöräkoeramiejijä. Vaen kilttejä niillä ne koerat on. Kiltisti kävelee isännän rinnalla.
****
Isäntä on itte selevästi ulukoilumiehijä. Nenässä on terve puna ja jalan liike on lonksahtavan retee. Muutenki sillä riittää virtaa sosijaaliseen kanssakäömisee. Jos sana ei mee perille se pannaan menemään vaikka astalua avuksi ottaen,Ussein riittää luuvitonen.
***
Mäöräkoeran kusettaja on enimmäkseen miehenpuolinen, naista näkee melkoharvoin koiraa taluttamassa. Autoon olen joskus nähnyt koiraansa pakkaavan. Hävelijäästi ympärilleen vilkuillen.
***
Onhan se koiraurheilu varmasti monelle rakas harrastus, varsinkin luonnon helmassa Jussin yönä koiran kanssa leikittely on mukavaa ja aineenvaihuntaa kiihottavaa.
***
Mitä sitten myöhemmin tapahtuu jätän itsekunkin oman havainnon varaan. Yöttömässä yössä voi havaita uskomattomija asijoita.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

MAKKAAMALLA.


- Mitä isäntä?

- Tiijä niistä isännistä! Pankin renki.

- Elä oo vaattmaton. Navetassa sata lehemää ropotit lypsää ja isäntä pankolla makkaa. Meinaa pistää katteeksi!

- Suomi on vappaa maa. Osta tila ja ala yrittää!

- Nehän on tilat niin kalliita, ettei ikinä saa maksetuksi.

- Niinpä! Äskön olit makkaamalla rahhaa lypsämässä..

- En ny sitäkää. Vaen hyvin sulla näöttää menevän.

- Hyvin mennee - kaekki mikä tullee. Veleka vaen kasvaa.

- Kuhan ny puhut. Aena Jusseilla on vaekijaa, silti Mersuilla ajetaan ja pikku mökinki kartanolla vähintään kymmenen rattorija.

- Saa kae niitä vanahoja romuja kerätä. Niillä oo arvua.

- Vae ohan se komijaa! Meikäläenen hätäsesti pystyy Latalla ajeleen, aena silläkää.

- Pankistahan ne antaa rahhaa. Nimijä paperiin ja aotokaoppaan.

- Pirunlaellako niitä päeväraholla velekoja hoetaa.

- Makkaamalla sanot rahan irtuavan. Taijat kääntää takkija niin ku kunnon politiikko.

- Tässä takkeja, hyvä kun pusero. Maajusseilla on ny rahasta aekaa.. Maa työntää ilimaseksi elukalle rehuva. Isäntä vaen kattoo ja tekkee tillaa suurille seteleille..

- No täötyypä myöntää! Hyvin on pullat uunissa. Lehemät nykkii syötävät jalakoesa juuresta. Mahoton maetotili pätkähtää kahesti kuussa. Luulis tuunarija vituttavan?

- Minä en paskasaappaeta kajehi. En kyllä alakasi semmoseen savottaan mistää hinnasta. Kaopunkissa on kaekki lähellä. On naesta ja kalijaa ja monenlaesta meininkijä..

- Ota sinusta selevä. Taijat olla Forttumin miehijä - Tuulella käöpä?

MARI. -44.


- No täähän menee nyt sopimuksen rikkomiseksi. Puhe oli
turvallisesta kotimatkasta. Alahan kääntä tähtikeulaasi
oikealle tielle, Mari sanoi.
- Eihän meillä nyt niin hoppu ole. Katsos tuossa piakkoin on
grillikioski. Vähän refleksinomaisesti käänsin tänne, en
sinulta älynnyt kysyä, maistuisikko yöpala? Sakke sanoi.
- Ei ole nälkä, enkä harrasta yösyöntiä. Heitä minut sinne
vaunulle niin apa sitten itsesi vaikka pyörryksiin, Mari
sanoi kiukuisena.
Mari oli pettynyt koko iltaan. Tunnelma ei ollut läheskään sitä mitä pitäisi olla. Lukuunottamatta niitä muutamia värähdyksiä tanssiessa, Maria oli alkanut tympimään koko Sakke. Leuhka, itseriittoinen mies, ei ole ihme jos muija on jättänyt. Eihän tuollaisen kanssa pärjää kuin toinen mykkä! Mari ajatteli kirpeästi.
Sakke ei sanonut mitään vaan ohjasi autonsa grillikioskin eteen. Istui paikallaan mitään sanomatta. Sammutti sitten auton moottorin ja sanoi:
- Sinäkö et varmasti halua mitään?
- Sanoinhan että en yösyöntiä harrasta, Mari sanoi vaisusti.
Huomasi selvästi ettei se ollut Saken mieleen. Hymähtäen hän nousi autosta ja meni grillin ovesta sisälle. Mari tunsi kiukkunsa sisällään kohoavan. Perkeleen jääräpää, kylläkai selviän tuon muutaman kilometrin kävelemälläkin. Syököön itsensä kuoliaaksi.
Sen enempää harkitsematta Mari hyppäsi autosta ja alkoi nopein askelin taivaltaa risteykseen josta tie erkani hänen vaunulleen.
Saakelin piikkarit! Miten näillä kävelet, Mari tuskastui ja sieppasi
tanssikengät jaloistaan. Menköön sukat, menkööt jalkapojat vaikka verille, mutta autolle en palaa.

KITINÄÄ


KEHENONLAESESTI    tässon yö nukuttu.  Kesäyö ¨valosuus ei nukkumista oo häirinny. Kolotus kylläki, vaen sehän on fakta, vanhat luut kitisee - kuivuuttaanko? Sanoppa se!
***
KAURAPUUROSSA asuu totuus ja elämä. Kaurapuurossa kuulevan siemen. Puuronsilmästä katsoo ymmärtävän katse. Hassuna henkailee henkari ja palttoo on unesta tehty. Turkki huokaa minkkien elämän tuskaa ja ketut kanalassa viettää verijuhlaa. Piipertäjä tuhlaa aikaansa turhuuteen ja se on tarhurilta poes!
***
NAAPURI suulissa orgiat kamalat. Trenki panee heiniä seipääseen ja piika ottaa onnettoman alas. Suuret kellot moikaa kristityn syntejä. Maa rouvvassa makaa ja Saharassa on polttavaa hiekkaa. Ikuinen routa ihmisen sielussa sula ei koskaan. Roskaan hukkuu ihmiskunta enemmin kuin arvaakaan. Muovi on ikuinen ja riekaleet lepattaa ivallista nauruaan.
***
TYHJIKSI jää pirun konstit ja saatana tuntee täyttymyksen kun köyhä sortuu rikosten teille, mitäs meille! Henki ahtaalla kuollut sielu vaeltaa pimijässä ja toistaa lakkaamatta BÖÖ! Tarkemmin katsottuna se on Lipponen. Kesäkenkää ei talvella parane asetella koipeen. Kylmänvihat katkaiseen hennon oraan.
***
ELÄMÄ ON Zitä yhtä ja samaa. Ei kirkastu päivä ei kumota yö. Paksut pilvet peittää lapsuuden leikkipaikat. Keitän saikat, kyllä lähtee ennen kuin palaa, paitsi jos salaa tekee temput, eikä voi mitään kun luonto ajaa tikanpoikaa puuhun. suuhun joku tunkee varpaat ja jalkasieni maistuu limanuljaskalta! Siitä huolimatta rukoilkaamme, että helteet tulisi. Sehän on simulointia tulevaan,

perjantai 16. kesäkuuta 2017

HUOLIA !

- Päevee lähin sanomaan, kesken kiireijjen.

- Päevääpäpäevää! Mikäpä miestä takkaa ajjaa. Ehän vaan ou virkakunta perässä?

- Ei ny semmosta. Tallouvellisethuolethan ne saa raohattomaksi.

- Mitä ne semmoset on?

- No kun pörssikurssit laskee ja hinnat nousee. Ei tässä mutkassa pysy huonostikkaa!

- Voe saateri. Taasko se laolu alako. Lahajota ommaesuutesi rikkaelle ja ala köyhäeleen. .

- Sepä tuntusi varmaanki hassulta jos ei oesi murehtimisija.

- Tolokusti tässä mennee, vaekka jos puuhun nousee niin maahan ei jää mittää.

- Niivaen oesi se kamalaa olla ihan perse aoki kun Tuuran putki.

- Ja paskat. Kuhan jostaki nappaa jottae syömistä ja joku kolo jossa köyröttää, siinei muuta tarvii.

- Vaen kun tuli laetetuva tuo maasturiki! On sillä niin komijaa päästellä.

- Ei tuolla asenteella voe köyhäellä. Kyllä seon sinun sitä huolikonttija kannettava. Elä tuu sitte sanomaan, etten varottanu.

- Kohtahan seon maalimanloppuki. Tillaoksessa jo kuulema on. Päevämäärissä vaen on epäselevyyksijä.

- Sittehän ne tuloerot ja huoletki tasottuu

- Näenpä! Ken ellää se näkkee semmosenki rytinän. Nähellään taas. Ny on jouvvuttaa, en vaen muista että minne.

- Seon hyvä merkki. Kun tementija iskee, ei muista olla huolissaankaa

MARI. -43.


.......Mirja näytti poistuvan Jussinsa kanssa lavalta
ulos. Ei helvetti tästä tule tolkkua Mari ajatteli, mies on aivan nynny, varmaan ajattelee entisyyttään. Saakeli kävelymatkako tässä kehittyy....joo ihana impi kesäyössä yksinään, Mari pilkaten itseään ajatteli.
Sakke näytti kuitenkin suunnittelevan jotain koska jää aina seuraksi pelien välillä. Mirjaa ei ollut näkynyt pitkiin aikoihin
Mari oli varma, että Lata oli saanut ylimääräisen matkustajan....
hmm vai olisikko kupla ollut valinnan kohde.....saakelin pässi sano edes jotakin. Kundi hymyilee kuin lottovoittaja eikä virka mitään, haloo onko siellä ketään....
Marin alkaessa jo kiukustaan pihistä Sakke sanoi:
- Mitenkäs se on kelpuutatko sinä minut saattamaan sinut
turvallisesti sinne vaunulle. Vaatimaton kärryni odottelee
tuolla ulkona.
- Ans kattoo ny, jos se Mirja jostain löytyisi. Hänellä on
sentään kunnon Kupla, kesäauto vailla vertaa.Mersu
sehän on vain miehisyyden jatke, Mari naljaili.
- No ainakin se tiellä pysyy, Sakke heitti.
- Mistä sä tiiät? Kuka sulle on kertonut että pikkuisen
oli huonoa tuuria, Mari sanoi.
- Heh niinhän ne naiset sanoo kun ei auto käsissä pysy,,,
mutta kelpaako kyyti, nää keimit alkaa olla ohi!
- No jospa, mutta saat olla takuu, mitään kyytipalkkoja ei
kyllä heru, ei edes kahvikuppia. Ota tai jätä! Mari
ei aikonut ottaa mitään riskejä.
- Selvä, vaikka en kyllä palkkiota mielinytkään....!
Mirjaa ei näkynyt mailla ei halmeilla. Yksinäinen Lada seisoi
parkkipaikan nurkalla. Selvähän tämä, eikun Mersuun, näin ne toiveet toteutuu Mari ajatteli hiukan ironisesti!
Sakke ohjasi autoa hiljaisena, Mari katseli miehen profiilia
mietteissään, hmmm ei se kyllä niin mahdottoman näköinen ole , mutta tylsä, aivan helvetin tylsä. Tuppisuuna paurottaa ikävyyteen asti.
Täh! mihin se nyt?

KAMALAN KAUNISTA.......


...perjantaita!!! Hirvijän ihanat kelit jatkuu eikä kellää oo huolta huomisesta. Tuulet nuo viestin jo toivat, mutta kuka sen tulkkaa ymmärtämättömälle.
***
Uusi vanha hallitus kuopii lähtökuopissa malttamattomana. Suuret roina ja paskakasasta ovat kaatumassa niskaan jo
alkumetreillä.Hengityssuojaimet auttaa pysymään hengissä.
***
Kevyvissä kesäkengissä juoksee kevytkenkäiset naiset ja ilotyttöjen raivostuttava kikatus saa ihon kananlihalle. Suru asuu puserossa eikä itkumuurilla ole itkijöitä.Koneitkijät (robot) vallaneet markin. Kaiken yllä Tamokleen miekka.
***
Krokotiilin kyyneleet valuvat pohjattomaan lasiin ja sen
täytymys on suuri tapaus. Yhdessä itkemme ääneen. Emme tiedä mitä on luppeissa. Yllätys asuu sanomattomissa sanoissa.
***
Lasten itku ja vaimojen vaikerrus on korvin kuultavissa. Ken näkee se kokee - vaikka katiskan. Säret jääköön joutaville, kunhan arvokala sijansa saakoon- repussa! Pietari raahaa kahta kalaa - ja katso siitä riittä evästä kaikille valituille.  Vain  yksi on joukosta poissa.. Kuka? Luoja tietää.
***
Kalavale kielellä estää puhumisen. Joutavaa jorinaa korviin kuuleviin. Älä silmä pieni katso...koittaminen on nautinto. Ja avoimet ovet paljastaa kaaaiken. Alaston totuus on kamalaa kattua!
***
Siitä se lähtee . sano Sipelius ja lähti kalijoille. Aaria oopperasta . Kusasenko? Ja me pojat niin laulettiin. Puheenvuorot kortilla sano se sävelin. Nuottikorvassa vaikkua. Älä korva pieni kuule - mitä vain!

torstai 15. kesäkuuta 2017

RAHAMIES !


- Jaa! Seon lähteny käömään isollakirkolla. Maasturilla posotit?

- Milläpä muulla? Seon köyhän tyyvyttävä siihen mitä on.

- Pankkiin lähit rahoja tuomaan? Saa meikäläenen kehenokansa laenata.

- Poes lähin hakemaan. Nämmön kovija aekoja semmoselle joka on pikkusen keränny sukanvarteen. Nokijasra tuli semmonen tappijo, että luuserit ei elläessä oo semmosija rahoja nähäny.

- Tosi on, eipä sitä rahhaa nää ku rikkaan näpissä.

- Kurssitappijoeta tullee jokapäevä että aevan hirvittää.Ruokaki kallistuu ja pensa ja nyt vielä inhlaatijo haokkaa urakalla säästöjen laijasta. Vielä ne huutaa että jotka on säästäny niillä menne nyt hyvin.

- Sitä laoluvahan sinnoot laolanu niin lauan kun minä muistan. Mitä sitä rahalla tekkee? Seon huoletonta elämä iliman suurija rahoja.

- Sääliksi sinuva käö. Et ossaa arvata kun tuntuu hyvälle setelinippu näpissä.

- Jaa vaen meinaat viijä rahasi sukan varteen? Huonostihan niille siellä käö! Kyllä sen inlaatijon hammas löytää sinnekki. Hiiret hakkaa tae jos lukkaali kärähtää seon toveriki persaokinen luuseri!

- Tuopa ei tullu mieleen. Olokoon se Nokijaki. Vaekka niitä on palijo, niin ei niillä kummosta pottija saa. Jos se käörä kääntyy kun jaksaa oottaa.

- Nythän sun kannattas ostaa Nokijaa kaekilla raholla. Kurssi alkaa nousta niin oot äkkijä pallaottanu hävijöt. Minäki aattelin pari Nokiaa ostaa. Sitähän pääsee rahamiesten sakkiin! Sulla nyt tuli sitte turha reissu? Löpyväki meni. Käö kaopunkin leipäjonossa niin saat tappijot takasi.

- Vaen sinäpä sen sanot! Seon jaksettava riehkasta että jotenki pärijäes, kun herrat lapijoivan rahat ulukomaelle ja oma kansa nälässä kärvöttää.

- Et tuota sinäkää pahemmin oo näläkää nähäny. On mahhaa jos persusta.

- Köyhänavun varassa henkissä pysyny. Huomisesta ei tiijä. Pittää lähtijä. Viehän eokollesi terveisijä, että tuun kyllään kun oot poekessa.

-Kerrotaan!

MARI -42.


Mari huomasi hengittävänsä pinnallisesti. Varovaisesti hän koetti vetää lisää henkeä ja saada itsensä rennommaksi.
- Olen todella pahoillani viimeisestä, aloitti mies.
- Mitäs tuosta. Tänne nyt kerkesit kumminkin…
- No, totta puhuen kävin siellä sinun vaunullasikin. Asia jäi vaivaamaan… Toivoin näkeväni sinut täällä.
- Vai niin, vastasi Mari koettaen kuulostaa välinpitämättömältä, vaikka mielessä hieman liikahtikin.
Mari tunsi, kuinka Sakke veti häntä lähelleen. Se tuntui niin hyvältä, että Marin oli ponnisteltava, ettei näyttäisi sitä. Hän yritti muistutella itselleen, miten pettynyt oli ollut miehen huolettomaan tapaan perua tapaaminen. Siirtääkseen ajatuksiaan muualle Mari tähyili etsien katseellaan Mirjaa. Pian hän näkikin tämän huojuvin askelin etenevän Jusseineen orkesterin editse. Mari pani merkille parin keskinäiset hellät silmäykset.
Marista alkoi tuntua jotenkin tukalalta. Häntä alkoi huolestuttaa paluukyytikin, mahtoiko Mirjaan voida enää luottaa vai pitäisikö hänen suoriutua kotiin omin nokkineen.
Kuin aavistaen Marin ajatukset, Sakke keskeytti pitkän hiljaisuuden:
- Haluaisin pyytää anteeksi. Olin kyllä aivan täysi idiootti.
- Eihän se mitään. Tietenkin otti päähän, kun olin ehtinyt jo vaihtaa vaatteet, mutta jatkoin sitten hommiani… Ei siinä kuinkaan käynyt, selitti Mari taitavasti salaten ne kipeät mielenmyllerrykset, joiden vallassa hän oli ollut raivatessaan jokirantalepikkoa edellisiltana.
- Minua vaivasi kovasti, että suostuisitko enää Päivää sanomaan…
- Taisinhan jotain sen suuntaista sanoakin, mutta eikö olisi parempi unohtaa koko juttu?
- Sopii minulle! myhäili Sakke ja tiukensi otettaan.
Mistä johtui, että Marilla juuri tällaisina hetkinä tuli mieleen aina Jari. Kun tunteet olivat nousemassa pintaan hiipi esiin muistoja vuosista, joista ei ollut jäänyt hänelle oikeastaan mitään. Mari oli monesti miettinyt, pelkäsikö hän ajautuvansa kokemaan sen kaiken uudelleen. Naistenlehtien kannustavat kirjoitukset uudesta, paremmasta ihmissuhteesta olivat puistattaneet Maria. Mistä koskaan voisi tietää, täyttyisikö hänen toiveensa paremmin uudessa suhteessa, vai kantaisiko hän mukanaan vuosien rasitteita ja ennakkoluuloja. Miten se mahtoi toisilta onnistua? Mari kadehti heitä, jotka heittäytyivät rakastuneina kerta toisensa jälkeen aloittamaan alusta uuden kumppanin kanssa.
Mari havahtui ajatuksistaan, kun

SIEMENPOTUT


Suuttuva perää, sanoo sanansa ja katso, kauas missä katse kantaa. Tyyne kyntää eikä vaadi palkkaansa. Anova katse silmissä käy poika merenrantaan. Antaa ylen ja YLESSÄ soi sunnuntainsävel. Arjesta huolimata.
***
Laskemalla on helppo tulla alas. Jakolasku on tarpeen jos puu kohdalle sattuu. Jälkipolvien kertomuslasku on kamala maksaa, mutta taksaa on vaikeaa määrätä, voi häärätä hellan ääressä jos on emäntä. Isännällä tuskin riittää riippumattomia ajatuksia ? Jälkikasvu täyttää maan ja onnessaan unhoittuu maailman hätä!
***
Siemenperunan turvin katsomme tulevaisuuteen. Perunasta versoo läskiä luitten päälle ja alle sortuu pimeä kansa. Parasta ennen on nukkunut pommiin, ei herää hommiin vaan nukkuu onnensa ohi.
***
Enpä tohi häiritä äreää naista. Monenlaista vastaan kävelee. Liikettä niveliin. Luukato on ikävä murhe. Linsseistä ei apua jos papua tarttee niin apu on lähellä.
***
Paitti silloin kun on ottanut onnen omiin käsiin. Vaimo huutaa eläimen tuskaa ja kissalla karkasi yksi henki. Kaheksan jälellä, Karvoja suussa. Mielettömyyksien markkinat kauppaa onnea alennuksella. Älä mene halpaan. Rahalla saa Kunnollista!
***
Esterillä riittää sinullekin. Vesihanat valtomenaan antaa pyytämättä pohjoinen puhuu ja etelä kuuntelee menneen kesän kaikua! Hyytävä tihku panee alimpia aidanvitsaksia, mutta sähköpaimenesta saa sätkyn.
***
Näin ollen Hiljentykäämme. Tiukka mutru huuleen ja turpa vastatuuleen tai vihta? Mummolla on hyvä osa josta pappa vain unekssii.
***
Vaen ei kae tässä! Aamu kankeus antaa    ryhtiä elämään ja lyhenevä askel pitentää matkaa! Jaksaa -jaksaa.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

RIISIJÄ:


- Päevää talloon!

- Päevää päevää! Istu perseellesi ettei ilima pillao.

- Kiitosta vaen, mutta malttaneeko tuota kun eletää riisiaekoja!

- Millasiaj riisejä ne tänäpäevänä keittelee?

- No hallitusriisithän meillä on päällä ja maassa on hätätila . Pelasivat puolluveen kuilun partaalle! Valta on katkolla.

- Vae mitä te sillä vallalla? Ossaattako te sitä käöttää?

- Meillon tohtoreita ja pappeja ja Timo!

- Niin ohan teillä roestoja ja laetapuolen kulukijaaki. Ja Veltto!

- Nythän sinä alat vittuileen! On niitä sullaki kupruja nuoruuvessa.

- No en oo evustajaksi tyrkyllä. Sinne pitäs valita nuhteettomija viisaeta immeisiä, jokka tietää ja ossaa muutaki kun suuta pieksää.Kansakoulupohojalta on vaekijaa pysyvä mukana. Oekijastaan tommosille pitäs olla palkasta puolet poes!

- Persuthan on eniten saaneet vipinää elämään. Pitäs erikoespalakkijo maksaa. Van ny vieraat voemat kaappasi puoluveen, Vaen Timo hoetaa homman, vaekka roestot vei tujet.

- Nykkö teille raha kelepaa ja ennen vaaleja kurkku suorana poestitta puoluvetukeja ja ettuuksija. Sammaa saatanan ahanetta porukkaa ku muukki.

- Kelleppä ei raha kelepaa? Seon heleppo pölijijä vejättää!

- No, mitäpä näestä. Tuu kahaville, että jaksat hyvvää sanomaa levittää. Meillä sanoma ei kuitenkaa mee perille.

- Vielä sen näät miten homma toemii kun Timo on resitentti ja evuskunnassa yksinkertasten enemmistö! Jussi vielä näkkkkee kenen kaa alako rihilaamaan.

- Heh! Näkis vaen!

Siinä sitä oes ihimettä kerrakseen!

MARI -41.


- Mikä kumma te-teitä vaivaa. Luokkakavereita ja
na-naapureita. Aina nokka pystössä, vaikka pelekkiä
navettapiikoja. Pe-perhana pystöönku-kuolleita
vanahojapiikoja, Paavo alkoi herjaamaan.
Toiset miehet pöydässä varoittelivat Paavoa, mutta tämä vaan kiihtyi nimittelemään naisia , yhä rumemmilla nimityksillä.Kaksi sivustakatsonutta järjestysmiestä uhkasi Paavoa ulosheitolla, mutta Paavo kaivoi setelinipun taskustaan ja visksi setelit päin järjestysmiesten naamoja.
Toinen järjestysmiehistä soitti poliiseille ja muutaman minuutin kuluttua Paavoa jo vietiin poliisisaattueessa ulko-ovea kohti.
- Voi paska! Mirja ärähti. - Nyt meni fiilikset ja
tuli vitutus päälle. Juuvaanko Jaffis puokkiin?
- No ei tottasesti naurata. Joka helvetin kerta sama
jutska. Onko vika meissä vai miehissä, Mari sanoi
- Meissäkö vika? Älä sä Mari höpsi. Kaksi kypsää
naista, kaunista ja solakkaa, kiinteää lihaa ja
läskiä vaan nimeksi,Mirja hullutteli.
- Miehenpuutetta ei ainakaan oo, en ainakaan
tunnusta. Painukoot suolle, Mari nauroi.
Naisten siinä naureskellessa omille sukkeluuksilleen ja siemaillessa vuoron perään keltaista jaffaansa oli heidän lähettyvilleen huomaamattomasti seisahtanut kaksi salskeaa mieshenkilöä. Nämä puhelivat keskenään. Sitten yhtäkkiä musiikin kajahtaessa uudelleen soimaan miehet lähtivät liikkeelle peräkanaa.
- Lähdetäänkö tanssimaan?
Mari nosti katseensa ja näki Saken kevyesti kumartavan edessään. Marilta oli ensin päästä kiukkuinen kieltävä vastaus, mutta taas kuin ihmeekseen hän kuuli itsensä vastaavan: - Kiitos!
Koko matkan kävellessään tanssiparketille Mari kirosi itseään joka askelella: Nauta, lammas, uskomaton pölvästi…
Mirja näkyi lähteneen yhtä hymyilevänä Jussi Puskan mukaan. Mari näki heidän jo hakevan yhteistä säveltä askeleilleen. Olikohan Jussi kiireesti vaihtanut autoa, että voisi parantaa mahdollisuutensa Mirjan silmissä, aprikoi Mari.
Ympärillä oli koko tanssilattiallinen toisiinsa nojautuneita ihmisiä. Musiikki tihkui rakkaudentunnustuksia, kaipuuta ja ihania muistoja. Laulusolistiksi saapunut tangokuningas tulkitsi kappaletta hikikarpaloiden virratessa ohimoita pitkin.

TUULEN KIRJOITETTU...


...on monenlaista viestiä. Autuas se jolla on lukutaetua. On tietenki onnellista jos luonnon kieltä tajuaa. Siinä tarvitaan vanhojen naisten viisautta ja luonteen monipuolisuutta.
***
VIIMMESET lehet tippuu kunhan kiireemmät ehtii ensin. postinjakajalla ssormmmet pelissä   Parempi kattua kui puota. Pelistä puonnu on pelinsä pelannu! Persu kattoo kaihoten Jytky huumaa.
***
HOOSIJANNAA ja virsiä veisaa uskovien kuorot ja pakanat kiroaa lakanan valkeutta. Rakkaus on lumivalakonen... Tiijä sitte. Taetaa olla verenvähhyyttä. Vae mitä lienee.
***
OTTAA silmään erikoisuus.Jos Eesaun käjet on Jaakopin jalat, mennee asija kinkkiseksi. Pyssyykö lusikka varpaanvälissä- No. Eesaon heinijä se rokka oli muistaakseni. Pitäs tarkistaa. Karvanen poekahan se Eesao taes olla muutenki, Oliko emäntä hypänny aesan yli vaen ei päässy? On niin ohuvet nuo tievot noelta ajjoelta.
***
SILIMÄT kiinni ei näe. Kuvitella voi. Kuka postin toi, vai toiko kukkaa? Lähe mukkaan, aina jenkiin mahtuu, jos on Rexonaa.‎ Tuskin kumminkaa se siitä rietaotuu pahemmaksi. Mikäkö? Annahan kun mietin. Homma ei oo ny haskassa ja Tanskassa on paljon mätää. Vaen ei hätää kunhan ehtii.
Ja ehtiihän sitä kunhan kerkijää. Jo ammoin huomattiin, että eijoo hoppu hyväksi, eikä kiire kunnijaksi.
***
KUNNOTTOMAT saa mennä kuntokouluun kuntoutummaan. Mitä huijjausta seki lie. Pää kaenalossa kotija osotteena haotuu maa. Siellä sen Raohan saa rauhaton - jos kohilleen sattuu.
***
PITEMPÄÄN höpinään ei ny ehi eikä kerkijä. Kiireellinen joutenolo vie rusinat pullasta . Vieneekö pullanki? Sen näkee kun kattoo................................

tiistai 13. kesäkuuta 2017

RUNOTTAA


Vilu mulle aiheet antoi,
sade saatteli säkeitä,
tuulet toisen värssyn toivat,
kuuset kuiskivat sanoja.
Linnut niitä solmiskeli,
kukkasetkin kuiskutteli
lauseet ketjuksi yhisti
saatti vallan valmihiksi.
***
Ne nyt kääräisen kerälle,
sovittelen sorjemmaksi,
ne vien kelkalla kotihin,
vedän reellä riihen luokse,
panen vakkaseen vasiten,
paremmaksi kypsymähän
notkijaksi nousemahan
sitten leipasen letuksi
kaaviloitsen kakkaraksi.
***
Runo valmiina vakassa
pullukaksi paistettuna
itse maistelen vähäsen
murun pienen nautiskelen
vien sen sitten viemisiksi
naapurille purtavaksi
jospa nauttii se vähäsen
hetkeksi saa helepotusta
talven viihteeksi vasiten
pakkaspäivän lämpimiksi
toivon hetkiä hyviä
tunnelmia tuotoksesta!

PERSUTTAAKO?


- Miten se Persun naama on ku aorinko?

- Naorattaahan tuo vähempiki.

- Mikä ny on saanu imelänpussin leuvan alle?

- Ekkönää oo ajantasalla?

- En kae mittää oo kuullu! Sano jo. Tahallasi kiusaat.

- Kyllä meijän Jussi tietää! Epätoevonen hallituskyhhelmä meni pyllylleen! Sen jo tiesi lähtiissä. Porvarin kelekassa kyyti on kylymää.

- Jaa. Enpä ny?

- Oppsitiossa kasvvvetaan taas Jytkyksi. Tehhään oma hallitus seoraavan vaakinjölökeen Heittää porvari pyllyilemästä, Tehhään Suomesta Persula.

- Persutko vaen käpykaartissa?

- Nyt sinä, vanaha toveri, loukkaat! Me ei olla missää piilossa. Ei vaen hötkyillä. Meijän Jussi viimmen tekkee hallituksen. Jääköön herrapuoluve kepulin kaa oppositijoon. Tovereijen kaa pistetään sitte hallitus pystyyn kun aeka on kypsä! Sitte pannaan asijat kohilleen.

- Näkis vaan! Eihän teillä oo etes ministeriaenesta!

- Seon metijan mölinää! Ohan meillä Hakkaraesta Velttuva ja ennen kaekkija Jussi. Se saattaa pääministerihomman lisäksi hoijella pari muuta salakkuva. Homma hoetuu ja köyhätki saavat tonnin käteen kuussa. Sitte se käö känni toteen . Kerranki köyhän perkeleen elämässä!

- No hyvätpä on suunnitelmat. Mulle passaa. jos muille passaa!
Niitä aekoja ootellessa  Nähellään!

MARI. -40.


- Sä et sitten ole onnistunu hankkimaan sitä lähestymiskieltoa… suhahti Mirja Marille heidän pujahtaessaan portista sisään. Maria absurdi tilanne jotenkin nauratti, vai johtuiko se taas illan varalle nautitusta "murheenestolääkityksestä".
Tangokuninkaasta ei näkynyt vielä merkkiäkään, osa kansasta tungeksi odottavaisena esiintymislavan edessä. Yhtye soitti kuitenkin hyvin ilman kruunupäätäkin, minkä suurin osa ihmisistä oli huomannutkin ja tanssi kevyesti lavan laidasta laitaan soljuvan musiikin tahdittamana.
Kansaa olikin liikkeellä paljon. Tungoksessa oli hankalaa tanssia. Jotain toisarvosia miehiä oli kumartanut Marille, ja hiukan Lehtisen Paavoa peläten hän oli lähtenyt tanssiin mukaan.
Mirjalla näytti olevan hauskaa. Joku isäntämiehen näköinen mies oli imenyt Mirjan lähelleen. Tunnelmal-lisesti he ohittivat Marin aivan läheltä. Mirja puisti kättään ja yritti jotain sanoa huulien liikkeillään.
Useita pelejä mentiin. Maria alkoi tympäistä koko
touhu. "murheenestolääkitys" oli haihtunut hikiseen lavatunnelmaan. Kyllä nyt oli saatava jotain virkistävää.
Kavaljeerien saattaessa naiset paikalleen, he kuin yhteisestä sopimuksesta, livahtivat puffetin puolelle.
Heti Mari huomasi että nyt tuli vikaliike. Lehtisen Paavo mesoi pöydässä ympäripäissään. Pöydässä istui siivelläliitäjinä kolme miekkosta. Kaikkilla Paavon kustantama keskaripullo hyppysissään.
- Vai onhan se varrmaa, ku-kun Lehtisen Pate tarraa
kiinni , niin siinä alakaa kaverin, kuin ka-kaverin
töppöset käymään keviäksi. Patella on tuo nyrkki
niin napakka, että se ukko kuin ukko nukahtaa
justiin. Ja naisia varten on semmonen ase , että
heikoimmat pyörtyy, ja rohkeimmat annoo armoa.
Joo, oon minä semmonen poika.....rahaa on. Mutta
mitä minun silmät näkeekään. Tuttuja naisia ja
kauniita kuin porsaita....tuota , ny-nyt taisi
mennä vika-asemalle? Ka-kauniita kuin ju-
juhannusruusut,Paavo mökelteli ja riensi käsi
ojossa naisia kohti.
- Nyt onki sellaiset ruusut, että ne pistää ja
potkaisee, Mirja sanoi, Marin kiertäessä kauempaa
Paavosta ohi.