Sivut

torstai 31. elokuuta 2017

HUOMATTUA!


NO NIIN! Uutta usvaa putkeen ja taas mennään - alamäkkeen. Nousut on niitä varten joilla on vaikkua kynnen alla ja uskomaton uho!
***
HYvältä näöttää. Arska kipuvaa taivaalle joka aamu, jos ei oo pilivessä. Kasvaa alimmat aijanvitakset ja vanhaki nyt nuortuu. Nuoriso kasuvaa Kohta kaekki jättejä. Sitä tuntee ittesä kääpijöksi.
***
Eihän meikää oo kasvatettu! Oon saanu kasvaa aevan ommia aekojjaan ja viimeaekoena enimmäkseen alaspäen. Kohta sitton vaen jäläki lattijassa - jos sitäkää.
***
Vaen sama se sille kuhan on, ettei tarvii suurennuslassia ettijä, eikä harrastaa haku ammuntaa, kun lehemät on myöty, tae syöty? Sujetkin saavat ettijä naapurin koerija ? Jottae suolenmutkaan.
***
Enpa tuosta suruharsoja kattele. Kirkkaen silimin vakkuutan - poeka on päässy kottiin. Kiitetty olkoon ettei eksynyt heikoille jäille kun se järvessä on ohut jää. Paskanhaju voittaa hijen ja naisetkin pökertyy.
***
Murheet on mulla siitä kun täyttää täyttämättömijä ja näyttää näyttämättömiä. Sukukalleuvvet sujet söe ja eunukkien kuorossa saa laulaa korkijalta ja kovaa.Kovan perästä pehemijän löytää.
***
Kummaa kutinaa ja sekavaa mutinaa kuuluu laajemmissa piireissä ja viireissä näkyy tuulen suunta.
Autuas se joka tiensä löytää ilman kompassia. Niin hyvä kun on kotiin tulla taas...

RUNOTTAA.


OHAN SE VÄHÄ NIINKIN
-
Mikkää ei ennää tunnu miltää
noen ku miettiipi äkkisiltään
niin tavallista on elämänlaatu
kaikki on kojettu mitä on saatu.
-
Mitä on mieltä rehkiä aena
nostella puntteja puuhakkaena
Voihkia sitte kättä ja jalakaa
arvaoskeskus reissutki alakaa.
-
Otetaan piikkiä otetaan nappii
kouristaa maksaa kivistää sappii
Otetaan kuuria monenkinlaesta
sairauvvet pelottaa miestä ja naesta.
--
Totta kai lenkille mennä pittää
vanhuuvven tuloahan se lievittää
kaunis on oltava hoekka kuin missi
ei saa roikkuva maha ei tissi.
-
Antaa vanhuuvven tulla mitä se haettaa
aivan turhaan sille hanttiin on laettaa
Kukkaan ei kuitenkaa oo ikinuori
harmaantuvat oli vaari tai muori.
-
Tietysti harmaottakin voe peittää
vaan eipä se auta järki kun heittää
Otetaan iisisti kuin luonto vaatii
jokkaeselle aikataolunsa laatii

MARI. 119.


Paavo katsoi Maria silmät ihmetyksestä suurina. Vieläkin epäillen että nyt leikitään hänen kustannuksellaan. Mari oli kuitenkin vakaan ja Ah niin kauniin ja haluttavan näköinen. Paavo tunsi sisäistä värinää kun katsoi Maria. Mutta että kaikki neljä?? Ei kyllä oli ootettava otollisempaa aikaa. Lisäksi alkoi olemaan kiire. 100km hyvälläkin autolla veisi aikansa. Niinpä Paavo sanoi:
- Ei kyllä minun ikävä kyllä täytyy luovuttaa. Sinut olisin Mari halunnut kumppaniksi, mutta jos se ei käy. Niin kai minun pitää mennä yksin. Hyvää juhannusta! Tavataan suotuisemmissa merkeissä, Paavo sanoi ja istuutui Mersuunsa, poistuen paikalta.
- Hiih, onnistuihan se. Pelkäsin, jos vaikka suostuisi, Mari sanoi.
- No, entäs nyt sitten? kysäisi Kari kääntäen katseensa Paavon auton
takavaloista Mariin, joka asetteli paikoilleen puutarhatuoleja.
- Jaa-a, olikos sinulla itselläsi suunnitelmia ja minkämoisia?
- Teki mieli aivan heittäytyä tänne sun luo ilman sen kummempia
suunnitelmia, tunnusti Kari lähestyen Maria hymyillen vinkeästi.
- Minulla oli vähän samantapaiset suunnitelmat. Kadota. Viettää juhannusyö aivan kahdestaan.
- Onpa noita juhannuslavoja tullut jo kierreltyäkin tähän ikään…
- Tehdään siis katoamistemppu, mutta meidän pitää toimia nopeasti: Lily
voi ilmestyä hetkenä minä hyvänsä tänne eikä sen jälkeen kysytäkään
meiltä mitään!
- Onko sulla jokin tietty paikka?
- On. Sitä ennen sun auto pitää kätkeä, ettei kukaan löydä sitä tästä.
Sittenhän alkaa auttamatta huhuilu ja etsinnät. Mutta kun kirjoitan
oveen lapun, että oon lähtenyt merta edemmäs kalaan eikä sun autoa näy,
paikalle sattunut tajuaa häipyä.
- Joo, sanoi Kari ja silmäili ympärilleen, mihin kokonaisen auton voisi
piilottaa.
Mari osoitti sankkaa pajupensaikkoa, joka saattaisi hyvinkin nielaista
tavallisen henkilöauton kakistelematta. Sanoista tekoihin. Yhteisvoimin
Mari ja Kari työnsivät auton läpi taipuisien oksistojen, kunnes he
arvelivat sen riittävän. Kömmittyään pensaista esiin he totesivat
maastoutumistempun toimivan täydellisesti.

VARRAOKSIJA


Saona palo poroksi mutta maattiin vaen...Lauloi Simo aikonaan. Liekkö ollu porolle tarvetta? Tarina ei kerro. No jospa seon muistiin merkittysuuremmissa asijakirijossa...
***
Saonan polttamisessa suatettaan avustaa. Riittääkö 5 litraa pentsiiniä? Pelastettaan kumminki liekeistä mikä pelastettavissa on... Näen varmitamme että markkinatallous jatkuu ja helepot päevät. Yöt on kyllä rankkoja, mutta eihän yöllä näekkää, etes näläkää. On pimijä.
***
Varraoksellahan pittää ottaa nämä meikäläesen lausuulit. Tuuli huulija höplyyttää, niin sanoma on tietenni kuin tuulen tuomaa. Sanomassa oesi toevomisen varraa, vaen eihän se toeve totteuvu. Seon kun lotossa. Seon sattumaa jos yksi sajasta ossuu. Niillä osumilla ei saalis kun parantaa juoksuvaan. Äkkijä häepyy horisonttiin, kun se meikäläesen meno jää aekomukseksi. Ehkäpä satunnainen lukijani kiinnittää asijaan huomijota?
***
Joo kaokana pittää pittää meikäläenen arvaeluhommista. Pelekkää sanomista syntyy, ei ikinä osumaa. Eikä Keno sen kummempi..,Kun asija kerta nuin on? Eihän siitä tuu helevettiijjää jos rastija tukkii sinne sisäpihalle. Tullee pohojjaan reikä ja seoraoksethan on aevan arvaamattomat. Vae haluvvaako kukkaa alakaa arvaammaan.
***
Arvaamattomat asijat valtaa arvottomat ajatukset.. Vuan eiköön tuota säelytystilloo löytyne. Vaekka hauvvattaan arvaokset, niin aena elettään varman päälle. Seon syönti touhuissaki turmijollista jos arvaelee aokaseeko suusa vaeko eikö?
***
Kovinhan se tietennii on vaekijjaa ? Vuan eikö tuohon soppeutune. Kun saa kovemman pinnan. Ruokapöyvän tietämillä on tietennii menneillään pyhä rukkoushetki että annettaan raoha ja keskityttään siihen olellisseen. Mikä on olleelista? Siitä voijaan joskus  vatuloija jos muistetaan. Jos ei muista niin eipä tuosta vahinkua? ...
***
Seon elokuun viimenen. Huomenna alkaa syksy! Oletteko valmiit. Ei helle helli, eikä lämpö rasita..Muut minkäs teet. Tyydy mitä saat...-

keskiviikko 30. elokuuta 2017

RUNOTTAA

KÄVELYLLÄ
-
Kaoniina talaviaamuna
lähin kävelemmään.
Oli mahottoman kirkasta.
Puijjen oksilla oli
röykkijöettäen lunta.
-
Kävelin siinä katastellen,
puijen oksilla kimaltelevija
lumikitteitä.Kuin kaoneimpija
timantteja ja jalokivijä
olisi nakeltu puijjenoksat
täöteen.Tunsin itteni
kaohijan rikkaaksi.
-
Kokkeilin katella ympäriisä,
jokasuunnalla hehkui ja säjehti.
Aorinko paesto täyvveltä terältä.
Aoringonlämpö alako syyvä minun
aarrekammioni rikkaoksija.
-
Ojentelin käsijäni saajakseni
yhenkää timantin talletettua.
Vaen se suli kätteeni vesipisaraksi.
Kattelin yhä mettään.
En nähäny ennää yhtää timanttija.
-
Tippuvissa vesipisaroessa oli
surullisuuven tuntuva.
Ihan niinku kyyneleet ne valuvat
alas, harottavijen oksijen välistä.
-
Joku pisara saattaa aoringon valossa
heittää kalapian värihehkun.
Seki on vaen ohikiitävä välähys.
Sitte taasen on kaekki ohi,
vaen aoringonlämpö sulattaa,
sohojoesta likasta lunta.

MARI. 118.


Karikin nousi autostaan virnuilevin ilmein. Näki selvästi ettei hän ollut tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Kävellen toisten vierelle hän sanoi, sanojaan venytellen.
- Nooo, onkos se herrasväki lähdössä juhannusta juhlimaan, kun niin hienona ollaan. Minä taisinkin tulla sopimattomaan aikaan?
Paavo katseli Karia kiukkuisen näköisenä, mutta kuitenkin suusta tuleva puhe kuulosti aivan normaalilta:
- Joo, tulin Maria pyytämään hengelliseen kokoukseen tuonne naapuripitäjään. Oli tuossa viikolla jo puhe, kun Mari kävi siistimässä taloani. Näin poikamiehenä ne siistit tahtoo jäädä tekemättä.
- Vai sen poikia! Kyllähän minä yskän ymmärrän. Ajattelinkin ensin ajella ohitse, mutta kun oli Marin kanssa hiukan puhetta.... Vai että oikein siivoushommia, Kari sanoi.
Mari oli tilanteesta sekä vihainen että hämmästynyt. Oliko Paavo ottanut tosissaan sen Lilyn leikinlaskun? Silloin kahvipöydässä.
- Tuota, tässä on nyt pieni väärinkäsitys. Lilyhän se huulta heitti sinne pelastuskokoukseen menosta. Minä olen liian syntinen sellaisiin juhliin. Ja se siivouskeikka oli täysin Lilyn keksintöä. Mutta tehdään kompromissi. Minä soitan Lilylle että valmistautuu, Mari sanoi ja alkoi näppäillä puhelintaan.
- Mistä nyt onkaan kysymys. Se amerikan hempukka ei tule kysymykseenkään. En autooni huoli moista ilolintua, Paavo mutisi.
- Mutta hän on minun serkku ja verisiteet ovat vahvat. Lily on siellä missä olen minäkin, Mari sanoi, yhä näpytellen puhelintaan.
Paavo katsoi vuoroin Kariin, vuoroin Mariin, mutta huomatessaan että heillä ei ollut pelleily mielessä, sanoi:
- En voi vakaumukseni vuoksi näyttäytyä ristikansan edessä niin estottoman naisen kanssa, kuin serkkusi on. Jo päältäpäin näkee mikä hän on, Paavo sanoi.
_ Mikäs Lilyssä vikana. Kaunis ja sorja kuin nuoret tytöt, Kari sanoi.
- Jos lienee sinun silmissä, mutta minä näen hänessä, anteeksi vaan, riettaan maailman naisen. Sodomassa oli hänenlaisiaan paljon ja kuinkas siellä kävikään? Sellainen on Herrallemme kauhistus, Paavo sanoi, vilkaisten kesäiselle taivaalle.
- Kateellisten panettelua, Kari nauroi.
- Mutta ihan totta, Mari yritti sanoa väliin. Mennään ensin sinne kokoukseen ja sitten lavatansseihin myöhemmin. Paavolla on hieno tilava auto, siihen mahdumme kaikki mainiosti, Mari selosti suunnitelmaansa.

UNIKAKKIJAENEN


Unta palloon yön aekana ja unihiekka peittää Mummon jälet. Ei hiirenhyppyä näö. Nii on vaekijaa että häijyä tekkee. UUsi vaanhan turma, tiesi vanha ´kansa,
***
Aamuhan on vielä nuori, Tässä pittääki leikillään nousta barrikaateille ja iskijä teesit pöytään. Vaatimusta ja purnaosta kehiin!
***
Monikaa ei voe naottia elämästä. Elämä on yhtä helevettijä ja kärsimmystä. Joku saeraos iskee kyntesä ennemmin tae myöhemmin, tae köyhyys nostaa naotinnot ylähyllylle!
***
Jos yrittää alakaa jostae naottija, niin eikö perkele joku huonompi osanen satu silimään ja niin täötyy luopuva siitä ylimääräsestä ihokkaasta ja santsi annoksesta.
***
Naotippa tässä tämän hellän luontosa kanssa. Varsinki kun se köyhyysrima on itelläki ylittämättä. Köyhä oon ja köyhäksi jään.
***
Saatana kun sitä oesikki ärtsy mies ja iskis nyrkkijä pöytään ja VAATIS itelleen etes kohtuullista naotintuva. Mutta ei.
***
Saatana lyyvään ponupullo kouraan ja sanotaan että ota siitä ja naoti???? (seki pittää kuvitella!))) Jumaliste sehän on niin äöterijä että lonksahtaa leokanivelet ja löysää kruppunaru alapäässä. Naotinto kaokana.
***
Taas potkittaan päähän ja persijjeen ja sanottaan että paenu siitä haesemasta. Elliittien elämistä pillaamasta. No. riskisä neon rikkaallaki, että ei katteos iske.
***
Eikö kellekkää koskaa käö näin? Ne nuo hyväosaset ossaa nuo naotinnot. Oekijastaa omista valinnoistahan siinä loppupelleissä on kiini. Tästä tuliki varsinaesta kapulakieltä. Vaen niinhän ne on virallisetki tievotteet. Täyestä mennee, vaekkei kukkaa tajua.Vaen palataan

tiistai 29. elokuuta 2017

VOIHAN VENÄJÄ


Lukijaa onnii harhaotettu aeka pahasti. Ei löyvvy tekstissä asijatonta asijaa. Ihan ite oon sen asijattomasti ajatellu, niin sen täötyy kans pittää. Onn ja pitää!
***
Joo, soutajia jos huopaajia riittää, kun vaen toemeen tartutaan. Aerot luokilla souvettaan epävirreisesti epätahtiin. Paatti pyssyy paekallaan. Kuka vetasee tapin vek. Eiköhän alakas vähä jokkaenen huutelleen Apua ja muistelleen menneitä.
****
 Jostae helekutista vetasi souteluhommat mieleen, vaekka siiton vuosikymmenijä kun vettenpäällä seilasin. Seon varminta ottaa varman päälle ja pysytellä kovalla maalla.
***
Joo - tementtiiija viepi ja maalima vihhaa. Kotona vittuillaan kun ei saa komijaa akkaa, mutta vielä se aorinko nousee ja poijalla on uuvet kumiteräsaappaa. Naelonipaeta päällä ja ihimisillä hyvä tahko.
***
S emmonen seoli tahti entivanahaa. Nythän seon hyvä jos huopatossussa hipsuttellee. Vuuevet vierii armahaani...
***
Joo Vappaata Venäjjää ja Vapauven kaepuutahan tässä vejellään hanurista . Alakaa muuten soennuissa olla pelokas sävy. Ainaki pahalta näyttää
***
Noo  Ei ahista eikä kiristä. Mittää pattoutumija tae muita tukoksija ei piäse kertymmään. Puhas konijakki pittää veret notkijana ja suonet sisäsiistinä. Suolissahan ei oukkaa muuta kun kirkkaat seinämät ja hohtava puhtaos. Jätekertymä on meleko minimissään.
***
Sammaan pyttyyn kesät talavet eikä toloppa persijjeen töki. Toesta seoli ennen, aenaki talavella. Pimijässä kun tuohasi, muistin ja totutun malliin siinä perässä saatto tuntuva ihimeitä. Ei palijo huvittanut kun paskaukko pimijässä perrään tökki. Voehan niitäki aekoja.
***
Taas vetelin sinne ja tänne - ajatusvirtaa tae mitä lie. Paremminki dementian torijuntaa, pittää olla aevo liikkeessä, että sormi sattuu oekijaan näppylään. Muulla ei väliä. Näellä sitä mennään!

RUNOTTAA

HEINÄLLÄ !
-
Korkejalla poutapilivet leijuu,
poutaa luppaavat ne jatkuvaa.
Kesäpäevän aorinkoenen armas,
antaa maahan, kuumuutta hehkuvaa.
-
Niityillä jo kasteheinä heiluu,
oottaa viikatetta kaatavaa.
Heinäsarat niittämättä aevan,
vartoo niittomiestä raatavaa.
-
Raevoesasti viikate nyt viuhkaa,
oekejalta, vasemmalle lyö.
Runsas laesti jäläkehen vaen jääpi,
raskas työ, se miestä kyllä syö.
-
Hikihelemet vierii pitkin pintaa,
suuta kuivaa, selekää pakottaa.
Mutta silti täötyy työtä jatkaa,
illantullen vasta levon saa.

MARI. -117.


- Minä en ole koskaan ymmärtänyt autojen päälle. Pääasia, että jotenkin eteenpäin pääsee. Kyllä mies on autoa tärkeämpi! tokaisi Mari ja huomasi vasta sanottuaan, mitä tuli päästelleeksi. Kuten hän arvelikin, Paavo tarttui lauseeseen heti:
- Vai niin!!! Johan minä sen arvasin, että mieluummin neiti istuu vaikka katiskassa kuin minun luksusautossani!
Mari osasi jo paremmin varoa uutta selkkausta. Hän päätti olla ärsyttämättä miestä sen enempää, olihan taas tullut todetuksi, että sama Paavo se siellä pilkisteli, oli kuorrutus mikä hyvänsä.
- Hei, mutta kuule! Mun piti soittaa Mirjalle, mä olen aivan unohtanut… aloitti Mari saaden tilaisuuden vaihtaa aihetta.
- Mi-mitäs tässä mirjoja tarvitaan… yritti Paavo ja kampesi tuoliaan aivan Marin viereen.
Silmänurkastaan Mari näki, kuinka Kari ajeli uudelleen ohi samaa hidasta vauhtia. Mari nykäisi tuolinsa voimakkaasti erilleen Paavon tuolista, samassa pöydällä avoinna oleva puolentoista litran kokispullo kaatui valuttaen osan sisällöstään suoraan Marin päälle. Mari kimposi salamana ylös tuolista.
- Kato nyt! huudahti hän.
- Mitäs pienistä… otetaan märkä pois… koetti Paavo ojentaen käsiään. Suutuksissaan Mari kippasi miehen ylösalaisin, se kävi yllättävän helposti kevyen muovisen puutarhatuolin ansiosta.
Mari ei voinut olla nauramatta ääneen, kun Paavo ojenteli avuttomana jalkojaan maatessaan selällään heinikossa. Kesäpuku näytti jo hiukan kärsineen juhannusaaton alkumetreillä. Paavo puhisi kiukusta, mutta kuin ihmeen kaupalla piti kirosanat sisällään.
- Odotapas nainen, kun pääsen täältä! uhitteli mies, mutta näytti samalla melko vaarattomalta.
Viimein oli Karikin tehnyt päätöksensä ja kääntynyt liittymästä kohti vaunua tuovalle kapealle väylälle. Pian hänkin oli todistamassa, kun Paavo vihdoin sai kellautettua itsensä kyljelleen ja siitä konttausasennon kautta ylös.
- Pakko oli tulla lähempää katsomaan, näitä tappelukohtauksia näkee nykyään jo niin harvoin, ja ne kuuluu perinteisesti juhannukseen. Te sitä vaalitte suomalaista kansanperinnettä… naljaili Kari rämisevän autonsa sivuikkunasta kommentoidessaan.
- Menetkös siitä! huudahti Paavo punaisena. Hän koetti kömpelösti oikoa puvuntakin liepeitä.
Marin voitti äkillinen, voimakas säälin tunne:
- Älä tee pilkkaa! Se oli vahinko. En arvannut, että tuoli niin helposti kaatuisi.
Mari mietti, miten voisi Paavolle hyvittää, olihan Paavo sentään kaikkensa koettanut omalla aidolla tavallaan. Kun kerran kaikki mahdollinen oli jo muutenkin menemässä pieleen, voisi tilanteen pelastaa enää kaikkein mahdottomimmalta tuntuva veto.
- Mitähän jos …
 

GURMEETA.


Eipä tässä oo tottunu herkkuruokiin. Tokkopa tuolla nii välijä, kuhan häntä suu suuruksessa pyssyy. Pari kertaa kun vettää sapuskaa kitusiin päevässä niin JO...Sopivaa välipallaa siihen lisukkeeksi nii kunto kesttää jotenkuten.
****
Ei vejä meitsin syvän ötököitä,niin ku ne sannoo niihen olevan gurmee..... Lohi seon semmosta evästä jota tuhhoutuu arvaamattomija määrijä, konsa semmosen kipon ääreen pääsen. Tosin aekaharvoen. Ryöttä tyyristä köyhälle. Rikkaana voes vettää surutta.
***
Kyllä seon vaekijjaa orijentaotua tuassii uuvelle uralle Kaekki tympässöö ja tuntuu että sitton kertaosharijotuksissa. Ei perkeeti tästä taija tolokkuva tulla. Toesaalta sammaa polokuva on heleppo kulukija - ei eksy-
***
Politiikkojen puhheet on kuin entisen kertaosta ja tuttu virnistys on jo monneen kertaan tojettu Hymmyillä muka pittää, vaekka sapettaa niin saatanasti!.
***
Oesivat keksineet jottae räväkkätä niin oes suattanu alakaan kehittee itejaa jotta mualima pelastus. Virnuilut ei aota. Se pittää ostaa halavalla ja kalliilla kaopata, sillon kertyy pussinpohojalle kasorahhoo!
***
Ohan siinä riskisä jos haalaa ylleiselle paekalle räjähysherkkää materijjaa. Pussiillinen perkeleita ja arkullinen tehokkaeta pikkupiruja voe aeheottaa arvaamatonta sekasortua ihimettelevän kansan keskuuvessa. Pelastautukoon ken voe - tae haluvaa.
***
Toesakseen kellekkä sen pitäs pelastuva. Ei kun kerta rutina ja pallo palasiksi. Siinäpä saes itekuhi kokkeilla millanen oli olo silla avaruuskoera Laekalla? Omakohtanen kokemus palijastaa kärsivän tuskan. Näin ollen pitäs aatella ensin...

maanantai 28. elokuuta 2017

RUNOTTAA

ROLLAATTORIN KUMIT NE SAVUAA
Rollaattorin kumit ne savuaa
kun päästelen käötävää pitkin
en nyt jouva laenkaan murehtimaan
vaekka eilen illalla itkin
kun on menny aeka niin nopijaan
että "parasta ennen" on täönnä
ei pirukaa pysty jeleppaamaan
kun niin on poijalle käönnä.
-
Vaan kurvia suoraksi päästelen
ja vaekka mummelin kyytiin pyyvän
eläkerahat paenaa taskujani
niitä köyhille kiusaksi syyvän
Komijasti loppuun mä päästelen
enkä valitusvirsiä rustaa
sitte pikkusen täötyy hellittää
kun silimät näkkee vaen mustaa.

AKITEERAOSTA.


Politiikot ku on niin lystiä kaverii niin pittää meikänki harijotella että heitä ymmärtää voesi. Alatyyliin ei pije sortuva niin kun se muuan hyvinsyöny paskanpuhuja!
***
Vaen se  taestolaenen vatulloe naijessaanki kuinka porvari kiusovvaa ja riistää. Sperma roeskuu ja silleen. Vuan pitäsi se uskoo, ei se koeras poiji! No kommarit on katuava muinaesjäänne, kohta laolut laolettu.
***
Ei silti, eikä senvuoksi. Mun puolesta suap temarittii kuolla sukupuuttoon. Ja tällämenolla tullee niin käömäänki.
***
Turha hihhuloenti poekkee ja muata rakenttaan. Poes puute, poes kurijuus. .. Se poestuu vaen työtä tekemällä, ei akiteeraamalla.
Anteeksi vuan, että tämmönen perkelleen köyhä porvari tuassii piätään aukkoo. Vaen tottuus on, että vaen yrittämällä tehhään tulosta, eikä avustuksia nostamalla.
***
Vuan että tulisi pimmijä yö tuohon tievon valloon, jota monet hehkuttaa, niin pittää vettää pimennysverhuva pikkusen etteen, ettei häekästy tuon  valovoemmaan. Joutuu muotiaorinkolasit hommaan. Se on tyyristä lystijä.
***
Syvvyyvestä minä huuvan sinulle . - Elä helevetissä pole minnuva yhä syvemmälle suohon. Kukahan se voesi tulla mulle appuun ja voesi aottaa vääränkätisestikin. Vaekka kaekki kukat kasvaaki, puutarhuri se kastelee vaen niitä vääräkätisiä.
***
Vittuvakos temari valitat? Minähän sannoe: Tee vallanmulijautus, niin päästään naottimmaan täyvvellisestä sananvappauvesta ja kansalaespalakasta ja työntekemisen kurijuus päättyy. Marssilla käyvvään joka päevä, ennen ruoka-aekaa, että muistettaan. - On nälkä aena vieraana.
***
Perkele onkae se itestään selevä, näläkä tullee vähän päästä. Eii se vieraele se assuu jokkaesessa. Leivänkannikalla kun hankovvaa tuota ohutta kohtaa se pikkusen helepottaa.  Vaen kun sitä leipää ei oo iliman työtä. Se äkkijä kattoo ruma ukko jääkaapin tyhyjältä hyllyltä. Siinä ei palijo hyssyttely aota. Tulta päen ja sillä tavalla...!

RUNOTTAA.

KIITOS MUUSANI
-
Sulle muusani tahon laoluni tuota,
sulle kaoniit kiitokset kaekesta suota.
Sinä aena mun seorassa liitää saat,
kierrellä kaekki paekat, mettät ja maat
-
Sua kiitän kun uskua annat aena,
et milloenkaan moeti, et alas paena.
Aena kannustat, kun epätoevoon vaevun,
kun epävarmuuven eessä, kokkoon taevun.
-
Aena valamis oot muusani matkustamaan,
minun kanssani seikkaelut jakamaan.
Et sä milloenkaan minulta mittää kiellä,
kaeken kestät mikä, tullee vastaan tiellä.
-
Hyvähän meijjän varmaan vastakin lie,
jatkaa yhessä tietä, joka unelmiin vie.
Se niin palijon antaa,elämyksijä suo,
sehän ihimisenelämässä on tärkijää tuo.

MARI.116,


Mari havahtui auton moottorin ääneen, joka tuntui tulevan läheltä.
Niska tuntui jotenkin jäykältä kun hän nosti päänsä, tutkiakseen häiriön aiheuttajaa.
- Voi ei, Mari ähkäisi kun huomasi Paavon kiiltävän Mersun rullaavan hienosti keinahdellen pihamaalle.
Paavo nousi autosta parhainpiinsa pukeutuneena. Ei se ihan hullumman näköinen mies ole tuo Paavo, Mari huomasi ajattelevansa. Paavon kaljapöhö oli häipynyt kasvoista ja vartaloltaan Paavo näytti hyvinkin jämäkältä. Puku tekee ihmeitä, Mari ajatteli ironisesti.
- Paavo saapui kimppu kukkia kädessään Maria kohti. Ristiriitaisin tuntein Mari taas kerran mietti, miten menetellä. Loukata hän ei tahtonut miestä joka saapui näkumätöntä rauhanlippua heiluttaen. No, katsotaan nyt!
- Hyvää juhannusaattoa sinulle ystäväni, Paavo yritti kömpelösti esittää herrasmiestä, ojentaen kukat Marille.
- Kiitos, onko sinulla jo näin kauniita valkoruusuja? Odota haen vaasin, Mari sanoi ottaen kukat vastaan.
- Äitihän se niitä aikanaan istutti ja hoiteli. Niitä on monenvärisiä, näitä valkoisiakin on muutama pensas Paavo sanoi.
- Kiitos nämä on aivan ihania. Otatko cokista, tekis mieli jotain tarjota kun toit näin ihania ruusuja, Mari kysyi.
- Kiitos mielelläni, Paavo sanoi ja istuutui pöydän ääreen.
Mari otti jääkaapista ison cokispullon ja pari lasia. Juodaampas cokikset vanhoja muistellen Mari ajatteli.
Juuri kun hän laskeusi vaunusta alas, Mari näki kun Karin parempiakin päiviä nähnyt auto ajoi tiellä, hyvin hitaasti. Mari näki kun Kari katsoi auton ikkunasta, mutta ei pysäyttänytkään, vaan ajoi ohi. Voi lempo, luuliko tuo....
Paavo ei noteerannut mitenkään Karin ohi matelevaa autoa, vaikka varsin hyvin näki sen. Marista tuntui, että Paavo ihan nautti tilanteesta.
- Jätetään se Amerikan ilmestys ihmettelemään suomalaista tanssilavakulttuuria, ja lähdetään me kaksistaan ajelemaan ylempiä arvoja tutkimaan sinne hengellisille kesäjuhlille, touhusi Paavo.
Mari ei voinut mitään sille sisällään vellovalle tunteelle, ettei tämän miehen matkaan pitäisi lähteä postilaatikkoa kauemmaksi kotoa. Koska Marin vastaus viipyi viipymistään, jatkoi Paavo siitä häiriintymättä:
- Tyylikäs tuo minun mersuni eräiden kylällä liikuskelevien kotteroiden rinnalla. Turvallista matkantekoa. Kelpaisi siinä juhannusretkeä tehdä, kun moottorin ääntä tuskin sisälle kuulee.

VITUTTAAKO?


Vitutus? Millasta se liennee? Minnen ou vielä semmosta saannu päälleni vaekka yrittäny oon. Vuan ne onki mulla ankarat nuo morraaliset rajat.
***
Rukkoellen ja kilivotellen koetan matkaani taevaltaa. Mitä ny joskus Meokkovin imasen. Vuan sehän on perustarpeita immeiselle. Pienessä sievässä sitä ossaa antaa ajatuskonneiton pyörijä aotomaattiohjauksella. Voe lempo kun se näöttää tosinaan mukavija visijoeta.
***
Joo, komijasti mennee.  Velekaa eijoo ja sapuskaa on liikaa. Helekutti kun immeisellä oesi semmonen hukkaputki johon aotomaatti ohojaesi kaeken liijan rasvan ja sokerin. Suussa antas maestua, mutta sitte se ohojaotus sinne jätesäelijöön jonka voesi sitte kopistaa iliman ähkäsyvä veskinpönttöön.
***
 Ehkä oes hyvä olla mukana mielihyväefekti, muistasi paremmin tyhyjätä. Evoluutijova toevotaan appuun. Milijoonan vuuen päästä se immeinen voeki olla jo meleko aotomaatti
***
Pikkusen vanahanaekanenhan se tämä immeisen nykynen  systeemi on. Palijo oo Aaatamista petraantunu!
***
 Saakeli kun ei ota mylly kierroksija sen enempää vaekka naamanreikään työntää parraeta polttoaeneita.
Paokkuu vaen pakoputkessa ja hajusta pääelen polttaa raakana.
***
Päevitys oesi kohillaan vaen saattaa UKKO olla itekki demetoetunu, ettei muista luomishommeleitaan laenkaan. Salasanat ja tunnukset tuuli vieny.
***
 No ohan siitä aekaenalusta aekaa , ettei ihimekkää. Joten eiköpä nuo entiset lapionjälet immeisessä lie pysyviä etteenkipäen.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

RUNOTTAA

KYLLÄKAE SITÄ PITÄS....?
-
Voe,että minua kihelmöe,
ja aevan kummasti juilii.
Välliin minun syvän, hurijaan lyö.
ja toesinajjoen huilii.
Mikä kummahan siellä nyt kopua käö,
ku ei aenakaa mittää aehetta näö.
-
Pikkusen mua kuitenki eppäelyttää,
jos tuo naapurin leski mua vaevaa.
Kun se usseinki tuossa akkunan alla,
somasti pyllöttäen, pottuja kaevaa.
Mukavaahan sitä siinä on katastaa,
veret kummasti vaen se kiertämään saa.
-
Minä vetriä salaskija poekamies,
toki ymmärrän naesen perrään.
Vae vielä oo asiaa harkinnu,
siksi yksin aena vuoteesta herrään.
Kuhan tässä sen verran vaen aekaan saan,
vaen kun aenaenen kiire, päälle paenaa vaan.
-
Nuo tärkijät hommat pittää suorittaa,
käyvä kalijalla ja lototakki pittää.
Itejoeta niin monemmoesija ,
tuolla hattuni alla ittää.
Asiat etenee omalla paenollaan,
mitäs tässä turhia hermoelemaan.

MARI -115.


- Hyvää jälkeä se oli. Pian saavat aloittaa minun residenssiäni., tuumaili Lily.
- Niin kai se oli. Kyllä täälläpäin huono kello kuuluu vielä kauemmas kuin hyvä. Ei niillä työt piisaisi, jos huonoa sanottavaa.
- Minä haluaa olla varma. Ei saa luottaa helposti, lausui Lily, ja ensimmäistä kertaa Marista tuntui, että Lilylle oli saattanut sattua joskus jotain ikävääkin elämässään.
Lily oli harvasanainen vielä vaunulle saavuttaessakin. Hän jätti Marin melkein vauhdissa autosta ja jatkoi matkaansa kiireisiinsä vedoten.
-Ohhoh, tuumi Mari peläten loukanneensa Lilyä. Mutta vaikka hän miten kertasi käytyjä keskusteluja, ei hän keksinyt mitään loukkaantumisen aiheita. Niinpä Mari kohautti olkapäitään ja nousi vaunuun.
Marilla ei ollut tapana lukita vaunua pois lähtiessään. Paikka oli sivussa eikä sinne asiattomat tienneet poiketa. Nyt kuitenkin vaunussa oli käynyt vieras. Tämä oli jättänyt pikku pöydälle kimpun kieloja ja kirjelappusen.
Mari tarttui lappuseen, joka oli repäisty jostain lehtiöstä. Mari tunsi käsialan heti sen nähdessään, se oli Paavolta.
- Voi iivana, mihin mä sun kanssas vielä joudun! jupisi Mari ja luki epätasaisin kirjaimin kyhätyt rivit: "Vielä kiittäsin hirmusesta talkooavusta. Kyllä mua kaduttaa mun ajattelemattomat sanani teille kunnon naisille. Te olette oikeita marttoja. Terv. Paavo PS. Juhannus on likellä"
Mari rypisti paperin ja nakkasi sen roskikseen. Kielot olivat ihania, ne saivat jäädä.
***
Juhannusaatto oli sateisen harmaa. Pilvet riippuivat raskaina, pirskauttaen välillä sadekuuron. Kuitenkin radio oli luvannut puoliltapäivin poutaa ja lämmintä.
Mari oli hakenut, nuoruuden muistojen mukaisesti, pari täydessä-lehdessä olevaa koivua metsästä. Niitä hän yritti pystyttää epätoivonvimmalla vaunun ovipieleen, mutta luopui yrityksestä. Reiän tekeminen kovaan maahan ei onnistunut ilman rautakankea.
Mari asetti koivut nojaamaan vaunun seinään. Hyvältä se näytti niinkin, ja ainakin tuoksui.
Puolenpäivän aikoihin aurinko alkoi pilkistää pilvien lomasta ja kuin pyyhkäisten oli taivas kohta pilvetön ja aurinko pääsi lämmittämään täysillä.
Mari oli pukenut ylleen pitkikset ja kesäisen puseron. Eihän tiennyt milloin Kari saapuisi. Karista ei ollut kuulunut mitään rakennustyömaalla tapaamisen jälkeen. Hänellä on varmaan niin kiirettä työmaalla, Mari ajatteli.
Mari istahti koivun katveessa olevan pöydän ääreen. Hän nautti täysinsiemauksin olostaan. Hitto kun ei tarvitseisi lähteä mihinkään. Tämä tuntui ihanimmalta olotilalta. Mitä siellä suuressa joukossa. Pakkohauskaa ja viinan lipittämistä.
Mari pani silmänsä kiinni, nojaten päätään taaksepäin. Oi mitkä tuoksut ja mikä ihana sää. Muutama kärpänen hiukan häiritsi, mutta kärpäselläkin oli oikeus kesään, siinäpä pörisköön, Mari mietti.

VANAHA MALLI.


Sitä ku on katellu tätä maaliman meininkiä lähelle sattaa vuotta niin sitä vanahentuneessa konneistossa alakkaa olla monenlaesta sanomista. Falskaa eestä ja takkaa ja moni päntijönnään makkaa!
***
Eiköön tässä lie itekki vanahhaa mallija, että tuskin varaossii hyllystä löytee. Hyvähän tuo on kuitenki että teorastamot myö halavalla nivellii ja ja muuta luukomponetteja.
***
Aevojahan ei taija löytyvä. Vaen niitähän eijoo meikällä olluna tähänkää asti. Ei ossaes kuitenkaa käöttee. Ja hyvin on menny! Mitä joskus virran puutetta, vaen sikijä yöuni lattaa akkua aeka riskisti.
***
Tässä voe olla aevan huoleton kyllä kunnossapito toemmii. Maksaahan se. Vaen ei haittaa kun saa halavalla. Maksa varsinki maksaa, mutta jos ryypynvälit värkkää pitemmäksi niin eiköön tuo iloksi muutu?
***
Kylläkae hyväosasella on kaekki naotinnot naotittavana. Katteoksissaaan moni meinovvaa väheksyvä Naapurisa naotintoja. Ei kantsi olla moksiskaa. Naoti itekki ja anna roppasi naottija.

lauantai 26. elokuuta 2017

RUNOTTAA.

AARTEET
*********
On minulla rinnassa aarretta kaksi
siksi tunnenkin oloni rikkahaksi
on minulla Isänmaa, Äidinkieli
ja niistä iloitsee minulla mieli.
-
Ei viehätä minua raha ei valta
vaan vapaus se tuntuu parhaimmalta
ei rajoita kahleet ei kalterit laisin
aina vapaana olla mä haluaisin.
-
Kunpa vapaudesta osaisimme kiittää
ja rukoukseen aidon toiveen liittää,
että Isänmaa aina vapaana oisi
ja tulevaisuus rakkautta, rauhaa toisi.

KIIRASTULI.


Hyvvää lauantaeaamua kanssakitujat! Kamalat paenee höpinäkirnussa. Pittää löysätä pikkusen olon kohennukseksi ja lukijan harmiksi.
***
Antaumukselle alamme seuraamaan syntisen käyttäytymistä kiirastulessa. Sula se ei mutta muuttaako muotovvaan? Onko paineita tarpeeksi? Mielenkiintoinen seikka on lopputulema.
Millon prosessi päättyy voi vain arvata.Jotkuhan sannoo seon ikunen ja loputon. Uskuvakko kuulopuhheita.Pappi sannoo että usko tullee kuulemalla? Täh! Mennee mihin mennee. Tulemisessa omat tuskasa.
***
Ikuinen! Mikä se on? Tammikuinen on 31päivää ja helmikuinen vähemmän. Olisko ikuinen tuosta väliltä. Kaikki katoaa vaan sana säilyy. Ennen meitä ollut ja jälkeemme jää, mikäli ei kiri tahtia.
***
Olemattomat rahat tallessa pankin holvissa. Lunastus kun on yhdestoista hetki. Hetkihän se on joka lyö. Kuka varoo paljaita kylkiään, vai oliko se vasta? No tervemenoa saunaan, siellä se karsta tippuu- laipiosta meinaan ja on nokinen kuin eiliset missit.
***
Painekammiohoito on hyväksi jos sukeltaa syvälle. Sukeltajan tauti uhkaa ja maailma räjähtää. Syntiset kuitenkin vetää sikeitä. Ei ole huolta huomisesta vaikka osakesalkku vuotaa.
***
 Kiristyvät vekselit jos ei pyöri akselit. Nukkuva koera ei pure eikä hauku. Ei pauku pakoputket eikä kuu kumota. Kuitenkin matka jatkuu. Sähköautossa hiljainen kyyti ja kylymä pakkasella.
***
Paloauto kulkee vanteilla jos on tarvis. Kiskot vievät etelään ja pohjoisessa kirkastuu taivas. Ikuinen timantti katsoo kuuta nousevaa ja sininen valo loistaa sen särmästä.
***
Joo, kyllähän niitä tyyvyttävijä konsteja löyttyy joka lähtöön. Tietennii pittää kartottaa mitä haluvvaa tyyvyttää.
Mutta ei laske aurinko jos ei ole noussut, eikä nälkä lähe syömällä. Kaekella on tarkotuksesa! - Ymmärrikkö? Mieti! AAtteleppa ite!

MARI.-114.

Rakennusmiehet olivat varmaan huomanneet ikkunasta, miten naisten oli käynyt. Viisi miestä kuin yhteisestä sopimuksesta marssi pihalle. Pena jonon keulilla nosti kättään tervehdykseen . Tultuaan lähemmäs hän huikkaa:
- Eikös Letukassa ollutkaan teräspyörät, kun naula lävisti?
- Ooo, pikku juttu. Kuka haluta se helppo homma?
- Tuota. Otappas sinä Kyösti ja vaihda rouvan autoon pyörä. Sinullahan on kokemusta asennustöistä. Ei varmaankaan ole ensimäinen kerta? Pena sanoi.
- Homma hoituu varmasti, sanoi reippaan näköinen nuorimies.
Mari seurasi ällistyneenä, kuinka nopeasti Lily oli kietonut pikkusormensa ympärille puolisen tusinaa raavasta rakennusmiestä. Lilyn ei olisi tarvinnut kuin sormiaan napsauttaa, niin nämä olisivat epäilemättä syöksyneet vaikka sementtiin.
Mari mietti, johtuiko Lilyn hurja vetovoima tämän eksotiikkaan, luontevaan esiintymiskykyyn vai rahaan. Ehkä se oli näiden kaikkien seikkojen yhteisvaikutusta, päätteli Mari ja muisti, kuinka ennätysajassa maanmittaustoimitus ja rakennuslupakierros olivat valmistuneet Lilyn tontilla. Normaalistihan sellaisten asioiden kanssa tuhrattiin viikkotolkulla, mutta tässä asiat oli sujuneet kuin rasvattuna, vaikka oli kesäaika. Olivatkohan kunnan isännät pelänneet, että potentiaalinen asukki häipyy dollareineen naapuripitäjään?
Lily kuljeskeli rakennustyömaalla kuin kotonaan ja heitteli miehille kinkkisiäkin kysymyksiä. Mari pysytteli sivummalla. Kari lähestyi häntä muiden ollessa loitommalla.
- Tavattaisko? Mitä aiot juhannusaattona? kysäisi Kari.
- Jaa-a. Siinä voi käydä vaikka niin, että suunnittelinpa minä mitä tahansa, Lily voi panna kaikki hyrskyn myrskyn, sanoi Mari.
- Eihän se nyt niin saa olla!
- Mutta käytännössä se menee niin. Enkä minä ilkeä hänelle siitä mitään vastaan sanoa. Onhan se hauska ihminen.
- Älä, perhana, anna sen pompottaa itseäsi. Tähän täytyy tulla jokin muutos.
- Mitäs sinä haluaisit tehdä juhannuksena? kysäisi Mari vuorostaan kuin vaihtaen takaisin alkuperäiseen aiheeseen.
- Nyt tiedän! Tulen hakemaan sut pois sieltä vaunulta. Jos menette yhdessä jonnekin, se pitää sua narussa koko illan.
- Katsotaan nyt…
***
Vähän myöhemmin Lily ja Mari kiisivät taas maantiellä. Lily piti ajaessaan aurinkolaseja, mikä teki hänestä aivan filmitähden näköisen. Aikaisemmin Marista oli silloin tuntunut maalaiselta, mutta viime aikoina hän ei kokenut sitä kielteisenä, vaan tunsi itsensä vahvaksi. Olihan hänellä enemmän tietoa ja kokemusta Suomesta ja suomalaisuudesta.

PIKKUUSEN SILLEEN


Joo, Pikkusen meni silleen että meni pikkutunneille, pikkutuhmia jutellen, pienen pienessä sievässä. Mutta säkkipilli puuttui ja pakki. Mutta moraalia oli pitkärivi, jokaisella omansa.
***
Monella onkelma on oma ite, ei moraali. Elä helekutissa haaveilekkaa kaksinaismorraalia. Sullon kestäminen siinä yhessäki. Muija ei sitä toista huoli ja sun päähän ei kahta mahu.
***
Vaekijjaahan tuo on pähkäillä tuollaisia. Unet mennee ja rahat. Kolme naista ja kaksinais-moraali. Mitäs se kolmas tekee? Keittää kahvit?
***
Moninaiset tilanteet kauhistaa minua. Kun ei tiedä kenet ottais... Valinta tilanne vaikea. Pitäisi olla moraalimittari. Tai moraalimetri. Naiselta vain puhallus. Kyllä sais. Korkea moraaliset olis helppo panna kahvin keittoon, tai veden heittoon.
***
Mora taas moraalia mitatessa on liian karkea väline. Voi tulla väärinkäsityksiä moraalinmittauksesta. Itsesääli itsessään on säälittävää.
***
Ja kuten jo vanha kansa tiesi sääli on sairautta niin eikun kaksi naista insuliinipiikin kaa pistämään. Ei tarvii Moraa eikä jää juuri jälkeä. Mora kuitenkin jäykistää miehen kuin miehen ja rauha hänen muistolleen.

perjantai 25. elokuuta 2017

LUURANKOJA


Vallattomat vallanmulijaotuslaolut oottaa kilijujaasa. Tartu aekaan - oe  sinä kaltoen koheltu ja raskaotettu. Se voe olla viimmenen taesto. Kato ku vasurit kuollee sukupuuttoon ja arkejolokit kerevää niihen luurankoja niijen kaapeista kokkoelmiisa ja ihimettelevät miten sellasella aevokopalla on ylleesä voenu tulla juttuun.
***
Eihän se tietenkää häpijä oo jos piä on umpiluuta. Se on luonnon valinta ettei tule liikaa sanomista. Silla armahtaahan voi sellaiset joilla ei päässä tikitä, sillä nehän eivät tajua mitä tekevät. Tae paremminki ovat vaen.
***
Rauha ja rakkavus voettaa äkkiväärät ajatukset. Olkaamme kiitollisia että viisaitakin on joukoissamme. Nerojahan on hirmupalijo joukossamme, mutta he pitää kynttiläänsä vakan alla. Toivotaan, että säilyy vakka palamatta - ja älli!
****
Varsin moni vettää tuota vaehtoehottomuuven linijaa. Ollakko vae eikö ollakko? Sitä ne pähkäellee saamatta mittää tolokkuu tuohon roplematiikkaan. Vaen tullee aeka jollon vuoret väestyy ja kukkulat horijuu ja maa halakijjaa ja nielassee semmost jokka eijoo saaneet mittää muuta aekaan ku sanomista.
***
 VoeXiissus kuitennii kun oesi pikkunenkaa monttu siellä kallossa aevvoja varten voes tapahtuvä ihime? Moniki huommaesi , että vaehtoehtoja on mualima pullollaan ja sen että voe sen tehä toesinki. Ei oo pakko takertuva vaehtoehottomuuven haarniskaan.
***
Vaen eikae se mun syy oo jos joku ei tajjua vähhää palijosta, eikä viärrää oekijasta. Käpälät täötyy nostaa pystyyn ja toevua pahinta ja pelätä parasta. Sillä kaekki mitä suustanne vyöryy voijjaan käöttää sanojaasa vastaan. Varsinnii nuo kerettiläeset ajatelmat saattoo saaha arvaamattomija lumivyöryjä aekaan. Minkä pirun mie sille voen? Kuhan pätisen joutavia!

RUNOTTAA

HAAVEITA
-
Kattelen akkunastani
talavista maesemaa.
Lumi ja jää peittää
joka paekkaa.
-
Palellun tähän kylymyyteen.
Panen jalakani kuumaa
lämpöpatterija vasten.
Panen silimät kiini.
Ja ennen kuin hoksaankaa,
oon jossaki valtameren saarella.
-
Kuuma hiekka polttelee kinttujani.
Nostan pääni ylös ja kattelen
hiekkasija maesemija.
-
Tuolla hoksaan kaoniita tyttöjä,
vaen sievä kaeslahame vyötäesillä.
Kukkaseppele koristaa niijen kaolaa.
Näkymä on henkijäsalapaava.
Meikäläeselle lumen ja jään kasvatille.
-
Näläkäki alakaa repijä sisuksija.
Vaen siihenki löytyy äkkijä ratkasu.
Haaveissaan se on heleppuva,
kiivetä korkijaanki palamuun.

Kun saan syötyvä kookosmaetuva
tarpeeksi, heitäyvyn hietikolle.
Syvä uni valtaa kaokomatkustajan.
Kuuma hiekka polttaa jalakoja,
kaokana on lumi ja jää.

MARI. 113.


Seuraavana aamuna Mari heräsi omassa vaunussaan aivan yksin. Lily oli lähtenyt illalla hotelliinsa ja Mirjakin oli häipynyt pyörällään
ennen puolta yötä.
Tuntui mukavalta loikoa ilman mitään ohjelmaa. Mutta herranen aika. Porkkanat! Ne on harvennettava ennen juhannusta, vaikka yötyönä. Pois laiskottelumieli ja töihin.
Oli oikein kaunis auringonpaiste, melkein helle. Nyt voisi panna ne uudet läpikuultavat bikinit.
Kahvit juotuaan Mari puki yllensä rohkean uimaasun. Heh, nythän näille on käyttöä. Ja ovat ainakin ilmavat, hän ajatteli.
Kyykkien porkkanan harvennuspuuhissa Mari ei huomannut ajankulua. Puuha oli mielenkiintoista ja jälkeä syntyi. Monta riviä oli jo harvennettu. Aurinko oli tehnyt tehtävänsä. Ihoa aivan kuumotti. Muutamankerran Mari oli lisännyt auringovoidetta. Siitä huolimatta tuntui että suojakerroin oli liian pieni.
Hitsi! Uimaan ja äkkiä. Varvasvälisandaalit jäi siihen kun Mari kirmasi rantaan, kuin pikkutytöt. Loiskahdus, ja Mari oli hyväilevän veden syleilyssä.
Mari ui saaren ympäri ja nousi sitten rannalle. Pieni loikoilu rantaruohikossa tekisi varmaan hyvää? Uimapuku varmaan kuivahtaisi hetkessä pensaan oksalla.
Mari heittäytyi ruohikkoon selälleen. Tuntui fantastiselta. Hän sulki silmänsä, tuntui että hän on Eeva paratiisissa. Mutta missä on Aatami? Maria nauratti ajatus, Kariko? Katsotaan nyt, jotain salaperäistä siinä miehessä on.
Kaulalenkissä oleva känny soitti "Rakkaus on lumivalkoinen..."
Lily soitti:
- Mitä? Et voi olla tosissasi? Enkä minä joudakkaan. Pitää harventaa porkkanat...No, niin on mutta pitää ne porkkanatkin...Huomennako kaveriksi? Eihän sinulle voi vastaan sanoa. Sinä tulet hakemaan? Hyvä on.. tunnin kuluttua.
Huhhuh, on se Lily vauhtimimmi. Aina uusia päähänpistoja. Lähteä nyt Kuljunveljesten työmaalle, muka työnlaatua katsomaan vaikka ei ole kutsuttukaan. Voi taivas,Mari ajatteli ja veti kuivahtaneita bikineitä yllensä.
***
Keinahdellen Letukka kaartoi uuden valmiinnäköisen omakotitalon eteen. Kuljun veljesten auto seisoi pihalla. Ketään ei näkynyt. Rakennustarvikkeiden jäännöksiä näkyi siellä täällä. Lily ajoi autonsa toisen viereen. Pfiuu, kuului renkaasta kun laudassa oleva naula puhkaisi renkaan. Hiljaa suhisten pitkän auton keula vajosi hitaasti kallelleen.
- Nyt ollakin tuuri matkassa. Ilma pihalle, kuin valloissa, Lily nauroi, ottamatta sensuurempaa pulttia tapauksesta.
- Mutta kukas renkaan vaihtaa. Minä en ainakaan osaa, ja sinulla hienot hepenet. Ei tuollaisilla hoidella rengashommia. Mari sanoi.
- ooo ei - se pieni huoli. Miehet vaihtaa kilvalla. Ei huolta kantaa serkku-kulta, Lily sanoi.

MORRAALI


Tässä oon pähkäelly, näenä riettaena aekoena, että se itte asijassa on hukattu kokonaan. Aenaki töllössä. Kohta kae uutisissa ja kirkonmeinikissa mennää suoraan paritustouhuihin.
***
Olis se tuo moraalikin hyvä olla kuin kasetti. Kirkkoon mennessä kasetti pyöriin. Ei viisari värise vaikka olisi naispappi kuin enkeli.
***
Mutta pikkujouluun ei kasettija lainkaan. Saattais olla vaikka nelin naija. Kaksinaisi ja yhtä ei. Ny kirijottajalla pitäs olla morraalimittari. Näöttää olevan morraali kattelussa.
***
Skotti ei morraalista perusta, ei muuta kuin kilttijä piälle ja iliman housuja. Huomisesta ei tietua kun tämäki päivä meni persiilleen. Sopiva tilanne niin nostaa helemaa...
***
Muutenki kirijallien ilimasu on sitä sun tätä.Sitä oon koettanu apinoija. Seon se oma näkemys jota muut ei tajua. Onko Välii! Aena joku säälistä peukun pistää. Hyvä niin.
***
Semmonennii tapaus: Rosson pikku tyttö kääntää Rosvoksi. Se on niin ihme tapahtuma että siitä tulee runo??? Haloo, missä mennään ja mihin tullaan? Kun teksteistä otetaan kirosanat poies niin se on yhtä tyhjää kuin meikäläesen asijattomuuvet.
***
Taas pittää sanua. Mun puolesta saa itekuhi hupattaa vaikka pelekkää vittua. Mutta elekää mulle sanoko että sillä on merkityksiä, joita sillä ei oo. Jumankauta näkkeehän se Sokija Reetaki että pikku päissään sitä tekkee mitä vain

torstai 24. elokuuta 2017

JÄLÄKITIPAT


Myrsky ulvoo ja sujet on vaiti. Kukassa on hyväntiejonpuu ja pahalle maksetaan palkkansa. Kukin kukittaa kaverinsa kukin. Jos nimittäin on aihetta kukittaa. Ruusut hopeamaljassa kuihtuu, mutta Rauha on yhä toivoton. Etsintäkuulutus ei tavoita Toivoa, joten Toivokin on yhä onneton, mutta myös rauhaton. Ei hän löydä sijaa majatalossa. Hotelliin yritti, mutta oli pohjia. Ei päässy!
***
 TOIVON kantomatka oli tiskiltä ulos ja tulos ratkaisematon. Voiko Toivo olla toivoton? Rauhaton kyllä! Ja rahaton. Vaan sepä on Toivon murheita. Jos yllättää epätoivo, tilanne on toivoton. Joka tapauksessa Toivo elää koska votkula maistuu.
***
PERÄKYLÄN piimänjuojat ry, PKPJ. (ryyppyyhistys) on tehnyt pitävän raittiuslupauksen. Raittivapaa reitti saa kansan liikehtiin. Kiireisimmät kiirehtii muijen ohitte. Vaivaset jää jalakoehin ja pojalla polvi paraneen.
***
 ILIMASSA kansanjuhlan tuntua vaen se vaatii vastamäelle nousua. Mutta samapa se sille. Siitä se heleppaa. Alaspäen on elävänmieli. Ohut ilmasto panee haokkoon henkeä. Ruispullassa elämisen ehto... Kehtossa nukkuu tulevaisuus.
***
POIJALLA on kestopuusta jalat. Mutta ei hätää. Puusta pitkään ja pitkästä aikaa toivo sarastaa - pojassa on luonnetta. Ei iske laho eikä home. Varaosat alle torihintojen. Tyrkyllä luxusmallejakin, mutta arkikäöttöön välttää.
***
 KOHTUUS tuskin riittää piimää juodessa. Ilmaherruus vaatii kovankin harjoittelun. Horttanainenkin  sanoi aikoinaan. Se on asiaa, kun ei puhuta joutavia vaan panneututtaan tehtävään tarvittavalla vakavuuvella.
***
. NO; SILLEHÄN ei mitään maha jos sana ei tule lihaksi. Karkaa pieruna Saharaan. Silloin synti turmelee tuhdinkin pojan. Saatapeetä loinnellen siinä häviönkynsi silipasee, eikä se siitä somene. -tana. Mutta alkuun palatakseni. Joka aamu on armo uus! Koettelee vaen ei hylkää ! :D

RUNOTTAA

SILLEENIN SANTRA
-
Oon vahahaksipiijaksi ehtiny jo,
tullu tehyksi on semmonen huomijo.
Että vaen yhtä asijaa ne miehet kyttää,
minun säästörahat niitä hytkähyttää.
-
Sen myönnän, rahhaa oon käöttäny tarkoen,
patjan alle ne keränny sattoinmarkoin.
Myöski piirongin laatikot pullottaa,
tätä tasavallan varmaa valuttaa.
-
En oo luottanu ollenkaa pankkitilliin,
en vaekka, säästöni nousee, monneen milliin.
Sieltä köyhille rahani ne vaen jakelee,
eihän sellaenen minulle oekeotta tee.
-
Minä mielellään miehenki ottaesin,
sille rakkauvvenviinijä juottaesin.
Mutta kaikki ne samanlaesija on
rahanhimo niillä on ihan pohojaton.
-
Vielä muutaman milijoonan säästelen,
hyvin tarkon kun tässä nyt elelen.
Sitte kun minut kuolema korijaa poes,
kymppimilijooana kasassa olla voes.

MARI -112.


Vaikka Paavon puheet eivät antaneet aihetta levottomuuteen, niin Mari huomasi välillä miehen katseessa oudon vivahteen, joka muistutti Maria entisistä kokemuksista. Mari olisi mielellään unohtanut jo ja mietti, oliko kaikki vain hänen oman likaisen mielikuvituksensa tuotetta.
- Ei me niin iso massatapahtuma mukana! Kyllä me tykkää se lava. Mikä synti se on, jos kiva jenkka mennä? ihmetteli Lily.
- Sanovat, että lihan himo siellä yltyy ja vie voiton ihmisestä, tarkensi Paavo.
- Mutta oh dear, niinhän sen asian kuuluukin… tuumi Lily silmät pyöreinä.
Mari pani merkille, kuinka Paavon kädet vapisivat tämän kantaessa kahvikuppeja heidän eteensä. Taisi miehellä kuitenkin itselläänkin olla tanssimuistot tuoreina mielessä. Eihän siitä kauan ollut, kun Paavo oli miesrivissä tähystellyt silmät kiiluen naisrivistöä mittaillen.
***
Kun naiset viimein kotiutuivat Marin vaunulle, oli ilta jo pitkällä. Paluumatkalla he olivat jutelleet vielä vierailusta, ja molemmat olivat samaa mieltä, mitä Paavoon tuli. Hänen kanssaan tulisi olla edelleen varovainen. Heidän mielestään mies ei ollut vielä suinkaan saavuttanut mielen tasapainoa, olihan sen nähnyt toki tämän asumuksen kunnosta heti alussa.
Mari innostui tekemään vielä lettutaikinan, ja juuri heidän aloittaessaan maukkaiden muurinpohjalettujen paistamisen Mirjakin ajeli paikalle, tällä kertaa polkupyörällä.
- Onkin kieltämättä jo nälkä, totesi Mirja, - En ehtinyt laittaa mitään kotonakaan. Toin kuitenkin jotain tullessani.
Mirja kaivoi koriaan ja veti makkaralenkin esille.
- Tässähän onkin hyvä paistaa vähän suolaisempaakin… virkkoi Mirja ja ryhtyi katselemaan sopivia tikkuja paistovälineiksi.
- Ai, tämä olla ihanaa! huokasi Lily.
Hyttysetkään eivät haitanneet, kun tuli piti ne loitolla. Ilta oli vaientanut lintujen viserrykset, oli aivan hiljaista. Pensaat olivat aloillaan, tuulenvire oli tyyntynyt.
- Suomen kesä -ah! lausahti Lily hiljaa ja nuuhkaisi pitkään raikastuvaa ilmaa.
- Tämän takia kannatti tulla tänne, yhtyi Mari ja sulki silmänsä vetäen myös tuoksuvaa ilmaa sieraimiinsa.
- Ollaanpas sitä nyt kesän lumoissa! tokaisi Mirja napakasti ja nauroi, - hei, kuka ottaa lisää makkaraa?

ASIASSA KUULTU.


Ylleesä kesän jäläkeen on elämää niillä jokka ovat huokusa säelyttäneet kärrykelin tuimissa tuulissa ja - tsunamin. Hyvä niin! Kaikilla ei oo onni ollu mukana ja ny haamuna harhaelee, lopullista sijotuspaekkaa hakijen.Rauhat !!!! Olkoon sitten päätepiste tullu huumeen tae Moran avustamana - tae hirttoköyven!!!!!!!
***
Itte asiassa -itte - sanoihin hirttäytyneenä minusta alkaa näyttää, että asiapuoli on niskan päällä. Jos on niin se hyvä, vaan jos ei joo seki hyvä. Riemmua repii kummastahhii jos sattuu sille päälle. Jos taas ei satu niin ei haittaa. Taivas itkee hutilyöntejä.
***
Kana tuskin kuopii huomista päivää. Eilinen kavonnu. Etintäpartijot liikenteessä, ja minä vielä tässä. Voe suksentuohta ja mäöstimet varara ja hohtimet ja suunnaton moukari.
***
Pussit heiluu, jos ei paikallaan. Kassit täynnä kaekenlaesta kammaa. Sitä sammaa saa halavalla. Rahamiehet ei pihistä. Paitti rahanaiset pihtaa. Eivät tarvii vihtaa. Hipijä huononee ja rypyt syvennee.
***
Ehtivät mukaan jos ei niitä jätä. Nou hätä, aena tullee seoraava, kun oottaa jaksaa. Mitä se maksaa? Se on taas kokonaan eri júttska.
***
Kettu kanalassa antaa vauhtia kanoille. Apuharvennusta ylituotantoon. Muna päivässä pitää huolet lähellä. Kahdesta munasta elämän alku. Yksikin liikaa, jos piikaa ei näkyvissä. Pienestä on kiini kun sattumaan sattuu, hattuu nostan jos oesi. Tae mitä se haettaa mitä nostaa, tae jos ei nouse nii anti olla.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

TÄHEN VÄLEJÄ.


No, eikö tuaskaa passaa tarijonta?. Tae hällä ja välliä. Mikä toesinajattelijalle on ennenkää passannu? Sanomisen ja höpöttelynvappaoshan seon Suomessa, että vaekka tippa luomessa voe suoltaa juttua vaekka seos ennestään tuttua. :D
***
Mitäpä tässä surree pörssirommaoksija? Suatana se köyhään satu ja rikkaelle on aevan oekkein että salakku kevennee. Säästää selekää ja muutenki on helepotus. Eipä tarvi koko aekaa olla niitä pörssejä nostelemassa. Jää aekaa muuhunki. . Se mennee raskaaksi semmonen elämä kärsijä. Tietysti jos viimesillä voetoellaan ostaa minisalakun. Käjetki pallautuu oekijaan mittaasa.
***
Mullei kun eijoo salakkuja eikä muitakkaa ommaesuuksija, niin anttaa rytistä vaen. Rahatta siinä kehtovvaa hyökätä kulutusjuhullaan kokemmaan shoppaelun naotintoja ja retteetä elämmää. Poes on sentin venytys. Seon raha kun reitit aokassee. Melekkeen 800€pätkähtee kätteen /kk. Sehän on markoessa niinpalijo ettei lyhyven laskuopin tievoella pysty sitä käsittään.
***
Että mikäs tässon pollistellessa. Pittee vaen muistaa kuluttee, että ei tuu ruuhkaa. Jos ne taas vuuen päästä nostaat niin sitähän hukkuu siihen rahavirttaan... Ei tarvii veistellä ikonnii. Rasvata vaen elimmijä ja kuhtuva niitä missitason naesija kahaville.
***
Eipään tässä mittee huolta ou. Saateri - eläke kustantaa toemmeentulon, vaekkei toenta oukkaa. Ja jämmäötykset tullee tosijaan valtijon piikkiin. Mitä ny onni potkii (Kenosta lykkää semmosta voettoputkee, että kolikkovaranto on täönnään). toesinnaan perseelle ja pittää semmosta metakkata ettei paremmasta välijä. Vaen tämähän eijoo uutta virtuvaalimaalimassa.. Miten selevinnee loppaalissa tojellisuuvessa?

RUNOTTAA.

JENGI
-
Kuulun jengiin mä kaopunginnuorijen,
joukkoon pelekkijen ihimisenkuorijen.
Mitkää tunteet ei porukkaa vaivaa,
viha vaen meijjän sisällä kaevaa.
-
Kuinka vihhaan minä maalimaa tätä,
ei mua liikuta jos jollain on hätä.
Vanahuksilta minä rahoja nappaan,
pystyn aevan heleposti, tappaan.
-
Epätoevo mun rinnassa raastaa,
se minut purkamaan mieltäni haastaa.
Lyön kaeken murskaksi ja rikon sen,
nuo tavarat toesten ihimisten.
-
Huumeita minun on pakko käöttää,
pittäähän minun toesille näöttää.
Kova oon, palijo kovempi muita,
jos eivät usko, niin murskaan luita.
-
En tiijä? mitä tekisin mä tällä,
hukkaan heitetyllä elämällä.
Ehkä piikki mulle toivoa antaa,
huommiseen minut siivillä kantaa.

MARI -111.


Ajatuksissaan hän asteli sisälle.. Mitä' ihmettä! Paavo seisahtui katsomaan muuttunutta kotiaan. Paikat kiilsi puhtauttaan ja tuoksu oli raikas kuin kesäinen tuulenhenkäys.
Paavo kiersi kaikki huoneet ja ihmettely vain kasvoi. Kuka tämän on tehnyt? Silloin aukesi eteisessä saunaanjohtava ovi ja hymyilevät Lilyn kasvot kurkisti Paavoa.
- Oo, isäntä palata. Me käyttää omaa se ajatus. Tehdä pieni operaatio.Olla paikka vähän sekaisin, Lily sanoi.
- Ai, nyt ymmärrän. Ihmettelin kuka on pannut paikat kuntoon. Jumala on sallinut tämän ihmeen tapahtua., Paavo sanoo ja ristii kätensä.
- Aivan me kolmistaan tehtiin. Ei nähdä mitään muita. Mirja olla se kolmas. Hän kuitenkin mennä se yksi lypsy, Lily sanoi.
Naiset katsoivat Paavoa. Huolitellun herrasmiehen elkein hän ojensi kättään ja
kiitteli naisia kädestäpitäen.
- Mitä turha. Me tehdä mikä voida. Ei olla ihmisen asunto. Olla kuin se yksi sikolätti, Lily sanoi.
- On ollut niin kiirettä viimeaikoina, että on taloushommat olleet heikoissa kantimissa. Olihan minulla taloudenhoitaja, mutta hän lähti keväällä. Uutta ei ole tullut hommattua. Mutta nyt on paikat kunnossa,
Paavo käveli edestakaisin huoneissaan kuin museon parketilla ympärilleen katsellen. Hän hämmästeli ääneen jälkeä, minkä naiset olivat hänen kodissaan saaneet aikaan.
- Nyt vasta itsekin herään ja huomaan, miten minä olen elänyt. Saastan seassa olen elellyt kuin mikäkin otus!
- Juhannuskin tulossa… ajateltiin, että juhannussiivot oli tekemättä… tuumi Mari.
- Miten voin korvata… kiitos ei riitä tästä…?
- Hui, hai! Kahvit jos tarjoat, suu melko kuiva, ehdotti Lily istahtaen penkille pöydän ääreen. Mari istuutui pöydän toiselle puolelle. Paavo kiirehti lataamaan kahvinkeitintä.
- Minkäslaisia juhannuksen viettosuunnitelmia teillä on? uteli Paavo mitatessaan kahvijauhetta suppiloon.
- E-ei kai me tiedetä vielä… josko lavalle tanssimaan…? arveli Mari.
- Ei olla sitä vielä suunniteltu. Ollut meillä niin paljon ohjelmaa, lisäsi Lily.
- Mitä te sinne synnin pesään kauniina kesän juhlana? Lähtekää kanssani kristikansan suureen kesätapahtumaan, se pidetään vain sadan kilometrin päässä. Sinne tulee kymmeniätuhansia ihmisiä eri puolelta Suomea! houkutteli Paavo.

NUORELLA...


...elämä edessä - Voittoja ja tappioita. Kellään putoajalla naama ei loista. Tuuri on häilyvää. Epäonni aena vaanimassa. Jota se iskee - isku on tuntuva. Karvas kalkki on juotava.Tasan ei käy...
***
Karvasta on sokeriton hillo. Karvat kraapii limakalvot verille. Synti rehoittaa tehden heikoksi. Rukouksen voimin , pääsee perille. Autuaita ovat perillepäässeet, sillä he voivat palata. Sokeri puuttuu, karvoja liikaa. Ei ole piikaa joka ei nöyränä kulje. Välliin ajatuksentynkää :D
***
Maksa kärsii kohtuuttomat nautinnot. A-sian mutkistuessa piirut kohallaan. Vakosamettia vakoon, ja lakoon menevät kaurat ja kurkiaurat kyntää päivien laajaa ulappaa. Laiva aalloilla antaa vihjeen elämästä ja emännät veisaa hartaana- jospa saisin kerran viel.........
***
Hiiriä vasemmalla ja oikeassa onnenlehti. Puukontuppeja sataa tupettomille puukoille. Pannussa pontikkaa ja älymystö selällään. Viina on viisaan juoma, mutta Ahneella paskanen loppu. Mikä hoppu hänenkään? Kirjavat on kintaat Lapinmiehellä ja Kokkelissa on piimänjuuri.
***
Puutuva perä, sanoo sanansa ja katso, kauas missä katse kantaa. Tyyne kyntää eikä vaadi palkkaansa. Anova katse silmissä käy poika merenrantaan. Antaa ylen ja YLESSÄ soi sunnuntainsävel.
***
Laskemalla on helppo tulla alas. Jakolasku on tarpeen jos puu kohdalle sattuu. Jälkipolvien vierotuslasku on kamala maksaa, mutta taksaa on vaikeaa määrätä. Voi häärätä hellan ääressä jos on emäntä. Isännällä tuskin riittää riippumattomia ajatuksia ? Jälkikasvu täyttää maan ja onnessaan unhoittuu maailman hätä! Voitko sen vaikeemmin sanoa? Sano...

tiistai 22. elokuuta 2017

REJALITEETTIJÄ.


Aamu TV. tollätessä putkati mieleen yhä ajankohtasempi kymysys!, kun ne tabujen popsimisesta puhu. Kuulemma bisnes nilikuttaa kun immeiset säästää lääkekuluissa. - Mitä vähempi myrkkyjä, sen parempi.
*** -
Kylläkae ne letkuissa rääkkää vaekka kuinka kauvvan. Tekosyvän kierrättää verta. Tekokeohkot hörppii happija kitusiin. Aevokuollu maata rojottaa sänkyssä. Pisnes kato pyörii. Pyrokratijan rattaat pyörii ja naatti kasvaa vihanneksen päässä. Hoetsut kantaa soppaa ja mättää sitä mustaan aokkoon. Ja toenen porukka putsaa peräsuolen tuotteen. Niin kauvon Toevo ellää kun on toevua. Toevottomalla on itkumuuri vastassa.
***
Vaen suatana, paras ettei ala siihen oravanpyörään? Saeras immeinen sijotaan remmillä kiinni ettei pakkoon pääse ja ei ku letkuva ja johtuva joka aokkoon ja puhkastaampa vielä uusija reikijä joehin saa työntää yljmääräset letkut. Aekahan on muovin ja letkuja riittää. Siinä sitte ootat päevää nousevaa, vaekka itekki tiijät - ilta pimenee. Tae eivät tiijä tästä maalimasta tuon taevaallista.
*****
Oo siinä sitte nöyrasti , vikisemättä vaekka hummeeti pyörii jo tuonpuoleisessa, mutta tomumaja rellottaa maksupaekalla hammaan ijakaekkisuuteen.Vaekkei ite taho!
***
Kyllä se reilu äkkikuolema on taevaanlahaja, vaekka papit siitä vakavissaan pelottellee. Mihin moenen mahtaa perustuva? Sanoppa se...
***
Katteosko se lekureilla lienee etteivät päästä semmostakkaa vajeltajjaa, joka on eksyksissä ja kiertää sammaa ympyrää, sinne sanottuun illoon ja riemmuun. Tämä murheenlaakso jo tunnetaan pitemmält'ä aekaa, että kohtuus se riittäsi runsauvessa. Eijoo nämä hommat oekein loppuun asti aateltu, vaen näelläpä sitä mennään... siihen astib kun nokka törmää peräseinään!

RUNOTTAA

PERÄKAMMARIN POEKA.

Täällä kammarissa minä makkoelen,
ja joutessaen aevan loekoelen.
Olen tottunu että ei kukkaa,
rakasta mua, poekarukkaa.
-
Vanahemmat pittää minusta huolta,
pitävät minun polosen puolta.
Yksin varmaan en pärijätä voesi,
palijo vaekeotta mulle se toesi.
-
Toki kalijaan riittää rahhaa,
enkä nää siinä mittää pahhaa.
Koska siitä hakenut oon,
apua tähän ahtinkoon.
-
Naesta en ole koskaa saannu,
aevan yksin oon vuoteessa maannu.
Joskus seksistä haaveilen varmaan,
jossa kumppali oon oman armaan.
-
Täällä mennee mun elämä hukkaan,
lähtisinkö? jonku naesen mukkaan.
Mutta luulen tänne tuomittu oon
elinkaotiseen tuomijoon.

MARI -110.


- Minä olla se mieli, sauna olla paras paikka . Oo jos Paavo tulla vielä tänne. Silloin olla riemu rajaton, Lily sanoi ja heitti lisää vettä kiukaaseen.
- Mutta mitähän se Paavo sanoo, kun ollaan kajottu hänen yksityisyyteensä, Mari pohti.
- Mitä siinä voi olla muuta kuin se yksi mieli. Olla kovin hyvillään? Talo kaipaa se naisen käsi ja nyt on ollutkin kuusi kättä. Ja jälki kehtaa näyttää. Oo kun minä olla niin onnellinen kun saa tehdä joku onnellinen.
- Minulla alkaa olla kiire. Kello on jo kohta kuusi ja ammut odottaa lypsäjää. Jääkää te nauttimaan. Minun täytyy rientää, Mirja sanoi ja nappasi kauhallisen vettä kiukaalle.Poistuen samantien saunasta.
- Oo kun ihanan kuuma. Oo minä nauttia se koko sydän.Jos Paavo tulla , niin pestä mies kun on talokin puhdas, Lily sanoi.
- Minä ainakaan en niihin talkoisiin osallistu. Jotain rajaa. Enkä vieläkään käsitä miksi aamulla aloin koko touhuun. Mutta tehty mikä tehty.
- Tämä olla ihana päivä. Saada hyvää aikaan. ....Mikä se olla? Lily havahtuu äkkiä ulkoa kuuluvaan ääneen.
- Hihhii! Onko Lilylläkin hermot pinnassa. Volkkarin äänihän tuo oli. Mirja lähti lypsylle. Kyllä volkkarin äänen tunnistaa, Mari sanoi.
- Ai niin, minä en enää muistaa.
Naiset juttelivat niitä näitä. Lilyn rakennuksesta ja juhannus juhlista. Olihan juhannusviikko. Perjantaina olisi jo aatto. Keskustelu taukoaa kun saunaan kuuluu raollaan olevan ikkunan kauttä jälleen auton moottorin terävä nakutus.
- Herraihme, Paavo tuli. Tunnen mersun äänen. Nyt tuli tupenrapinat. Olisi sittenkin pitänyt lähteä samaanaikaan Mirjan kanssa, Mari tuskaili.
- Höpö höpö Mari, mennä ottamaan se kiitos vastaan. Hih vai tuodakko Paavo sauna?
- Äkkiä nyt hiiteen täältä. Pakko sille Paavolle on jotain selittää, Mari sanoi ja oli jo suihkun alla.
Kolina kuului eteisestä, kertoen että talon isäntä on saapunut kotiin. Naiset pukeutuivat nopeasti. Maria hermostutti , että housutkin meni jalkaan ensin väärinpäin.
- Samperin samperi, kaikkeen helvettiin sitä ryhtyy. Mistä sen tietää millä päällä talon Herra on, Mari kuiskutti .
- Kohta se nähdä. Lily sanoi, kohentaen vielä peilin edessä asuaan.
***
Paavo ajoi Mersunsa talonsa pihalle.Hän oli hyvällä tuulella Kaikki suunnitelmat oli onnistuneet tänään. Siitä hän muisti kiittää Jumalaa. Kuinka ihanaa oli tuntea Hänen hyvyydensä, Paavo ajatteli noustuaan autostaan.

SYKSY SAA.


Näöttää, että syksy ei palijo vitkastele.Paksut pilivet takkaa jatkuvan auringonpimennyksen. Mehän siitei palijo huuvella, vaenotetaan iisisti. Vaen USA-laeset vouhkasivat muutaman minnuutin takija. On ne pölijiä!
***
Saje soettelee surumielistä säveltään kouruissa. Riittäneekö pitkään? Meinanneeko Ylätuvan Mummo pitttää kiini sopimuksista? Sateenkaarta vilauttaa kuin härnätäkseen, mutta se 40 päevää ja yötä on täöttyy äkkiä. .Joko jossakin NOOA kattelee arkin tarpeita? Kun aeka on täysi se on menua!
***
Joo, vae sehän on semmosta että ite kullaki se toesinaan vastustaa, mutta joskus paestaa päivä siihen risukassaanki. Joten eikö tuo oo ölövinä kateltava ja ellää tätä päevää ja enakoija sitä huommisen onnenpotkua. Sitäpä Lottovoettua! Tosin ensin kae pitäs alottaa lottaaminen.
***
Yö pitenee ja varijot vennyy. Aavaet valakosissa kaavuissaan ovat villissään, ja pillissään yövahilla kimijä ääani. Äänetömyyven vastakohta saa vipinää haamuihin ja hautakammion ovella on jonoja! Ja MORA on herkässä tietyissä piireissä.
***
Joo - vae ei kae näen. tiistae-aamuna kantsi kovin pitkään lorsata. Vettä tullee ku aesaa - vaen annetaan tulla. Kuhan ei vaen jäähän sitte kiskase. Seon huono yhistelemä, kalijut kesärenkaat ja jäätikkökeli. Pallaellaan kun käyvään kääntymässä! Tiijä vaekka palataan rikospaekalle.

maanantai 21. elokuuta 2017

RUNOTTAA




AKATTOMAT
Oli syksy jo alakanu paenostaa kun hoksasi Kihulan Kalle
että homma se tyhyjäkäöntijä käö jopa vieläpä senki alle
- Jottae helekatti pittää keksijä, ettei aevan pystyyn kuole
ettei viikatemies niittorauvalla noeta kintun-nilikkoja nuole.
-
Siinä naapuriosakkeessa asusteli se Santeri Janatuinen
kepin kansa se kävellä toekkaroe siltäki puuttu vakituinen
niimpä Kalle itekseen tuumasi: - Jos tuon Jallun mukkaan saesi
nii ei sitä tiijä, pentele vie! vaekka Kalle akan itelleen naesi.
-
Kalle ei ennää asijaa jahkaele, vaen kiiruhtaa Jallun kämppään
raohallisesti asijan esittää: - Elä ennää yksikseen viinaa ämppää
jospa lähetään kahestaan kahteleen vaekka löyvetään vaemonpuolta
ei sullakaa sitte laesinkaa oesi liikkumisasijassa huolta.
-
Jallu kahtoo silimin haalakoen: - Käöttöpäevä paras on menny
enkä hameväjestä perusta, että matkaasi lähe minä en nyt
vaen jos kaveri oot niin voetaesiin ottaa pikkuset näkäräeset
tuossa kuistilla voetasiin harrastaa ei ennää häerihe makäräeset.
-
- Vaen naesentuskapa mulla on kato akan vielä meinaan ottaa
kun tuo kuntoki alakaa rapistuu, että tarvihtee yölläki pottaa
se vaemo hommelit hoetelee, ei tarvihe housuun päästää
ja muutenki akka evuksi on siinä siivouslaskuissa säästää.
-
- Voe Kalle et taija tietääkkää kuinka naenen rahoja hassaa
vaekka oesi isoki eläke niin eipä kerräänny rahosta kassaa
ne kun värijää tukkaa ja myötääsä pittää uutta kolttua ostaa
saat olla varma jos naesta kahtelet se kaekki säästösi nostaa.
Minä tiijän tarkalleen systeemit enkä ennää akkaa itelle ota
se yksin on pirun mukavaa, eikä viehätä mua sanasota.
Vaen katoppa kuinka helemeilee tämä konijakki pikarissa
usko vaen naotinto paraneen kun haeku otetaan sikarissa.
-
- Saetpa ylipuhuttua tosijaan nyt on varmasti ryypyn paekka
kuivin suin oon olla kuijottanu juomana ollu kahavi ja saekka
vuan ei oekein jaksa innostuva kun tuo naesenpuute paenaa
minä kun ihan äeteen jäliltä oon pallittii on mulla vaen laenaa.
-
- Seon miehen puhetta tosijaan akat suavat paenuva mäkkeen
kun tarkemmin tässä uattelen en ou sattunu naesta näkkeen
joka tasavertanen olla voes, aena niihen komentee pittee
aena ne miehen ylitte kävelee etta mies on latuska, littee
-
- Kun tarkemmin aattelen huomaan sen parempi minun yksin on
turhaan hyvät päeväni pillaesin olisin ihan onneton
ei hetken raohaa ei onnija voesi naenen mulle antaa
sille malija nostetaan ja katellaan yhessä punasta taevaanrantaa.

RUNOTTAA.

ELÄKEUKKO
Sukset ne tökkii
ja rikki on sommat
persettä päen
menevät kaikki hommat
lyhenee askel
ja muistikin pettää
onni ei muista
vanahempaa settää.
***
Vuodet on vieriny
niin jukolauta
jokainen hetki
se lähenee hauta
Jokaisen kohalla
kai samanlaista
vuuet ei armaha
miestä ei naista.
***
Vaan eipä heitetä
lusikkaa mäkkeen
sitä ei tiijä
vaekka ihimeitä näkkee
jokkainen aamu
se toivua antaa
vielä suoli toemii
ja tuottaapi lantaa.
***
Retteesti vaen
eteenpäin pitää painaa
vaikka on kaikki
vain pelkkää lainaa
Hippulat vinkuu
ja morkoolit soi
Eläkepäivät pelkkää
lystiä vain toi.

MARI -109.


Lily oli jopa vaihtanut Paavolle kaikki uudet liinavaatteet, joita oli ollut runsas kokoelma siististi mankeloituna liinavaatekaapissa.
Pisteenä iin päälle Lily oli noutanut puutarhasta suuren kimpun kukkia maljakkoon kammarin pöydälle.
- Siellä kelpaa Paavon nyt tutkia Raamattua, totesi Lily ovelta
kammariin katsellessaan.
Kammarin pöydälle hän oli levittänyt vaalean pellavaliinan.
Kukkamaljakon vierellä oli Paavon Raamattu. Asetelma muistutti
maalausta.
Mirja oli ripustanut tuvan ikkunoihin kauniit vaaleat kesäverhot.
- Alkaa tässä jo voimat vähetä, tunnusti Mari, -ja janottaakin niin
vietävästi…
- Mitäs me, hyvät naiset nyt ollaan ansaittu? kysäisi Lily ilkikurisesti
hymyillen ja katsoi kumpaakin naista vuoron perään.
- Varmaan voidaan lähteä kotiin, aavisteli Mirja.
- Wrong! Väärä vastaus! Te suomalainen, te tietää -sauna! kajautti Lily.
- Heh, heh, niin varmaan, mutta lähdetään nyt pois Paten rantteilta,
ennen kuin se kotiutuu. Ties, minkä reaktion ottaa, arvaamaton kun on…
muistutti Mirja.
- No! Homma viedään loppuun: sauna pestään ja sitten se lämmitetään!
Täällä tietenkin! vakuutti Lily.
- Ei helekatissa! aloitti Mari, mutta Lily oli jo asian päättänyt ja
siirtymässä eteiseen, jonka kautta oli saunaan sisäänkäynti.
Sauna oli niin ikään pökerryttävässä kunnossa. Mari pohti, minkä silsan
tai salsan sieltä mahtoi hipiäänsä oikein saadakaan. Ajatus sai hänet
värisemään ja lisäämään pesuveteen kaksinkertaisen annoksen Tolua.
Lauteitten ja seinäpaneelien jynssääminen kuitenkin tuotti tulosta:
huuhtelun jälkeen puuosat hohtivat vaaleina ja hyväntuoksuisina.
Naiset odottelivat saunan lämpiämistä ulkona sireenipensaiden keskelle
sijoitetussa pihakeinussa. Väsymyksestä huolimatta he olivat hyvällä
tuulella ja kertoivat toisilleen hauskoja juttuja.

Naiset riisuutuivat ahtaassa pukuhuoneessa ja nousivat peräkanaa saunan
lauteille. Kiuas sihahti kotoisasti vesiannoksen saatuaan ja levitti
saunojien ympärille pehmeän kuuman höyryn. Naiset oikoivat
nautinnollisesti jäseniään ja jatkoivat hyväntuulista keskusteluaan.
- Kyllä Lily järkkää meille näitä seikkailuja, naurahti Mari ja viskasi
lisää löylyä.
- Kukapa olisi uskonut, että Paten saunassa vielä kylpee tämmönen naistrio! hihkaisi Mirja.

TERRORISTIT.


Hilluu joka puolella, nyt meilläki. Siksipä ny itketään ääneen. Kamalaahan se on, vaen minkä nuille voe kun kaekn maaliman kukkahattutätit katsoo kehitystä hyvänä. Terroristi raukka on väärinymmärretty? Se vaan purkaa pahaaoloaa, antakaa tuolle toenenki puukko. Näen aena!
***
Jaa - vaen paestellee se ejistyksellinen aorinko vielä risukassaanki. Tuotahan pittää tervehtijä ilolla ja suurella hartauvvella. Näöttää nuo naapurin rajat jatkuvasti käövän pieniksi. Viittaelen virtuaalisti tuonne itään. Vaen seon kohta eri tahti, kun meillähhii on kättä pitempää.... Vesipyssyt!
***
Ny meni liijan sotasaksi. Minnen noeta sotaleikkijä harrasta. Vaen oesi se ollunna konna kahtua sitä paskaputken tulupan aukasuava... Ja naapurin ilimettä. Hyvälle tuulelle sitä katellessa tullee muutenki. Pieni ukonkäppänä. Tämmönen isottellee! Ei tarvitte olla ruutinkeksijä älytäkseen kuka on tähtäemessä? Missäkö mennään? Mietippä sitä.
***
Vae asijasta monenteen.Tääson ollu eriilaesta treeniä ja valamistautumista suureen tapahtumaan. Varraoksia on tehty monneen malliin. Minimoetu riskit ja maksimoetu vaekutukset
***
Seoes ny rööri selevä vastaanottamaan roskaruokaa ja kunnon pontikkoo. Vaen mistä lehemättömälle voeta? Voeta ei voeta voemakaskaa! Läskiki maestuu ja potut. Niihin kun totut, niin mukavalle maalima näöttää. Eikä pettymys potuta.
***
Ohan se murheelista kun alaku toemet on viritetty tappiin ja ne valluu totteotumatta ajanvirtaan butjetin pettäessä. Vaen täältä noustaan vielä!!
***
Sanahan on niin raskas kun miehen nyrkki. Jos sana ei tehua niin nyrkki puhuu ...saatana! Siinä henkihemmot lähtee kun tuluppa ummellaolevan hanurista. Siinon posliini lujilla ja anuksessa on kirijät paekat. Sattuu kun ähkäsee vaen seoraavaan kertaan helepottaa...Toevottavasti.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

RUNOTTAA

TYÖTTÖMÄN RUKKOUS.
Olen poeka minä pohojasta,
alle kaksikymmentä vasta.
Vaen siihen jo tottunut oon,
että aena jään toesten varijoon.

Ei oo minulla maata ei mettää,
eikä ommaesia mulla kettää.
Aevan yksin minä kulukija saan,
tuonne avaraan maalimaan
-
Yksin aevan oon maalimassa,
täällä orpona vaeltamassa.
Kukkaa ei itke missää mun perrään,
eikä välitä missä mä herrään.
-
Ei oo minulle tarijolla töetä,
saan päevittäen tiukentaa vöetä.
Keppanakorin joskus ostan,
mieliallaani hiukkasen nostan.
-
Ulukomuovon saen sellaesen varmaan,
pelottaa se poes neitosen armaan.
Siksi kae minä tuomittu oon,
yksinäesyyven pimentoon.
-
Voe kun armahtaes minuva kerran,
nuo enkelit suuren Herran.
Minut veisivät täältä poes,
helepompaa se kaekille oes.

SANAT KARUSSA.


***
NO PENTELE! Mikähän se roukkii sielun laetoja. Tunttuu että sitä on myöny maattomat maasa ja syony sanomattomat sanasa. Apatijjaa meinaa lyyvä kehhiin ja laeskuus jäseniin.Eikä nukkumiseta tuu palijo mittää.
***
KUN vetasee ettoneet niin hetkeksi helepottaa. Seon tätä kun on synkkä syksy eissä ja armoton pimmeys voettaa valon. Nurkat vilisee sanoja, mutta jos koettaa kaapasta niitä uusijokäöttöön, niin karkaavat läpi sormijen.
***
PIHTELE! Sanavaraston ovi oli taas jääny ravolleen. Vappaat sanat tekkee elämän hektiseksi. Näenpä seon ollu aena, joten eiköpä tuon jonkulaesen postaoksen lykkää - irtohuulista.
***
PIRSKATTI! Noukka pystyyn ja antaa palaa. Mitä jos paskaa satasi. Ei paha. Seki oes hyvää. Miljoonat kärpäset ei voi olla väärässä. Tae no en tiijä sittekää...? Ei ne aena nuo fraasit pije paekkaasa. No, joskus kokkeilla!
***
JOO, on tässä aevan ihimmeisiinni törmännä? Toesinaan sitä vaen on alakanna ihimettelemmään. Seon taetolaji, siinei tarvita suurija muskeleita. Avvaensanana voe käöttää: No kato perkelettä... Ihime ja kumma se tepsii. Tuttu asija saa uusija ulottuvuuksija kun alakaa ajattelemaan asijaa usijammalta kantilta. Ei paha!
***
Paskatejorijoesta en tiijä.../kato se koulupohoja..) vaen kovvaahan tuo meinovvaa mennä. Hattu meinovvaa piästä puota ja jallaat suttii kun on niin äkkilähtöjä. Vaen mitäpä tuo haetannee ku eijoo jarrujakkaa. Siinä se ihimeen lykkää jos siinä vaohissa huoku säelyy? Hyvä seon ajjaa joskus päen seinijä. Pyssyy tojellisuus mielessä Ny pittää huokasta!

MARI- 108-


- Minä päättää että talo putsata. Niin se silloin putsata. Tulla vaikka se poliisi ja nimismies. Tehdä homma loppuun, Lily oli järkähtämätön.
- Hiivatti, jos siitä on kysymys, niin mehän tehdään vaikka uusi pytinki, Mirja nauroi ja alkoi tottuneesti lakaisemaan lattiaa.
- Mirja, oletko sinä tiennyt että Paavo tämmöisessä kaaoksessa asuu? Mari kysyi.
- No en, lienee vuodenverran aikaa kun kävin Paavolle maksamassa puinteja. Silloin täällä paikat kiilsi. Paavolla oli silloin taloudenhoitajana, vanhempi naisihminen, mutta kertoivat että Paavo olisi yrittänyt käydä häneen käsiksi.Malviina oli silloin lähtenyt, eikä enää palannut, Mirja kertoi.
Mirja oli avannut kaikki avattavissa olevat ikkunat ja kiskonut pois
epämääräisiltä näyttävät verhot. Parhaillaan hän pesi riepu riemukkaasti
heiluen ikkunoita.
Lily avasi radion. Reipas tanssimusiikki antoi naisiin potkua. Marikin
huomasi hyräilevänsä laskiessaan pesuallasta tyhjäksi. Pian hän touhusi
luutun kanssa hyllyjä siivoten. Lily kantoi ties kuinka monetta
pahvilaatikollista vanhoja lehtiä talosta ulos puuliiteriin.
- Kuinka joku on voinut asua tämmöisen kaaoksen keskellä…? päivitteli
Mirja työnsä lomassa.
- Eipä ihme, että Paten liikkeet ovat olleet niin yllättäviä. Juonutkin
hän on aika railakkaasti tyhjistä pulloista päätellen, ja tuskin kaikki
pullot sentään tässä ovat, totesi Mari osoittaen pullokokoelmaa
puusohvan päässä olevasta hyllyköstä.
Lily oli puurtamassa kammarin kimpussa. Sieltä hän ilmestyi aika ajoin
milloin kantaen petivaatteita, milloin muuta roinaa. Mirja oli täyttänyt
pyykinpesukoneen ja annosteli reippaasti pesupulveria lokeroon.
Urakka kesti useampia tunteja. Vähitellen talossa alkoi näyttää jo aivan
toisenlaiselta. Männyn raikas pesuaineen tuoksu oli vienyt voiton tunkkaisen lian hajusta. Runsas tuuletus oli uudistanut huoneilman.

PASKATEORIOITA.


Elämänvirrassa kuohuu, puukot aukoo uusia välämiä ja kaekki tietää mistä sejohtuu. Paskateorioita ilima sakijana, Vihan viimat vinkuat ja kiireinen on äkkiä perillä. Takatalvi pani kypsyneet hetelmät, eikä muistot lämmitä.
***
Mielellään sitä minäkin - mutta en voi. Toiminta suunniteman ymmärtää vain kirjansa lukeneet. Tyhmyys tiviinä valtaa kansan syvät rivit. Epätoevoset hakkaa päätään kiviseinään. Autuaita ovvat yksinkertaiset!
***
Piinaten paistaa punainen aurinko ja kelmeänä katsoo hopeinen kuu. Kuuhullut tuntee fipoja siellä ja täällä ja gigolon viisari värähtää eikä huominen anna lupauksia. Katuen katsoo harras nainen turhuuden markkinoita.
***
Huumorimies huhuilee vaikka on vitsit vähissä vain tähissa voi löytää jotain mistä mainita. Ainainen kiire saa kellot hulluksi onkai selvää, ettei selvää päätä näissä maisemissa.
***
Kai jossakin on parempi paikka. Ota se ja tyydy siihen minkä sait. Huomisella omat tuskat tyydymme siihen! Ja jos huomista ei tule on huolet vähissä.
***
Suutari heiluttaa lestiään eikä lapsilla ole saappaita. Bisnes on etualalla ja vaimo huokaa raskaudenpäiviä. Anna meille... huokaa nälkäinen ja luo katseensa parempiin päiviin.
***
Vuolaina virtaa vapaat joet eikä pato salpaa niiden juoksua. Ihanaa tuoksua levittää ruusu ja Ruusunen on turha julkku. Punatulkku etsii einettä ja ompa vielä taivaassa tarjolla - yltäkyllin.

lauantai 19. elokuuta 2017

ATOMIJA.


 VAIMO: ( Laittaa kahvivehkeitä poytään)
  - Jo se pittää olla maalima mallillaa. Aevan tässä pelottaa kun ne niitä atomimiiluja joka paekkaan rustaa. Ei koo hirvijää?
  Mies. (Tietävänä)
  - Sepä on akkaen aevoella turhaa panneotuva tuommosiin tietuva vaativiin asioihin. Mitä ne tajuvaa tekniikasta!
  VAIMO:
  - No niin! Sieltä se tietoarkku aokesi. Tohikko vastata jos esitän muutaman kysymyksen ytinvoemasta. Taetaa olla tievot meleko vähäset.
   MIES:
  - Saahan tuota kysyvä. Sananvappaos on olemassa. Vaen minullaki on oekeus olla hilijaa.
   VAIMO:
  - Niin ku et tiijä hitustakkaa, miten sitä atomia tehhään. Minä lehestä luvin että atomi halakastaan ja se alakaa kuumenemmaan. Ja sitte sen sisukset sätteilee vuosituhansija.
   MIES.
  - Heh niinkö luvit. Ropakantalehestä? Minä tiijän sen systeemin tarkalleen, vaen en rupija lakrattelleen siitä sulle, kun sinnet mittää tajua.
  VAIMO:
  - Ei ollu ropakantalehti!. Rohofessori mies oli kirijottanu. Ei se kyllä sitä kertonu millä opilla ne sen atomin halakasee. Sen vaen kerto että siellon sisässä hirmusesti voemaa.
  MIES: (Pilikallisesti)
  - No, kirveellähän siellä kaekki joutavat piipertäjät niitä pilikkoo.
  VAIMO:
  - Tuota seon! Heti ruvetaan pilikkaamaan kun minä haluvan keskustella.Ihan tosissaan! Minusta on kamalaa jos semmonen halkasulaetos tuuvaan meijänkylälle. Minnen aenakaa sinne mene töehin.
  MIES:
  - Keitä se kahavi, eläkä törise joutavia. Puita tässä pittää lähtijä pilikkomaan. Jospa siinä samantien mennee muutama atomiki!

RUNOTTAA.

YÖSTÄ VALLOON.

Oon kulukenu horijuen tietäni pitkin,
joskus harvoin oon nauranut, usseinki itkin.
Kun kohtalo vei mua vaen syrijäteitä,
ei millonkaan matkalla oo myötäleitä.
-
Niin kauvan mä uskoin ,että kohtalo kääntyy,
tai ainakin ennenkuin, kokonaan nääntyy.
Vaen aena vaen julumemmin vastaan tuuli,
iski viima minun naamaan ja rokahtu huuli.
-
Tuulet riepotti mua, joskus hyyti halla
näin jäätä ja kylymyyttä kaekkijalla.
Kukkaa ei minun kanssani tahtonu olla,
tunsin ittekki olevani pyörejä nolla.
-
Sitte kerran sen huomasin polokuni on,
aevan liijaksi jääny muijjen varijohon.
Kuka muu minun tiestä voes´ huolta pittää,
minä itte vaen , siinä järki ittää.
-
Siksi otinki ohojakset ommiin kässiin,
ja laetoen itteni kovvaa rässiin.
Sillon vihtoenkin viimein, hoksasin sen,
omassa vallassa on, onni ihimisen.

MARI.-107.


- Täh? Et kyllä voi olla tosissasi. Kuinka me voisimme kenenkään asunnoita alkaa nuohoomaan. Olet kyllä Lily uskomaton, Mari ihmetteli, ollen kuitenkin valmis pahimpaan, sillä tiesihän sen jo ennakkoon, että vastustelu vain antaa Lilylle lisää vauhtia.
- Ei olla mitään täh! Mari panna isoremmi päälle. Se yksi hetki, homma kun valmis, lily sanoi ja aukoi komeron ovia . mitä lie etsinyt?
Mari kiehui kiukkua. että muiden kämppiä putsaamaan, vaikka omakin oli kuin kaatopaikka. Mari istahti TV-tuoliin joka oli varmaan joskus nähnyt parempiakin aikoja. Saumat oli ratkeilleet ja jarrumekanismi oli holtiton.Varovasti tuolin reunalla istuen hän katseli silmät suurina serkkunsa touhuja.
Lily oli löytänyt etsimänsä. Varmaan jokin Paavon vanha froteinen kylpytakki näytti hassunkuriselta hänen päällään, mutta suojasi hyvin Lilyn hienoa vierailuasua.
Lily ei aikaillut sen enempää vaan alkoi raahata mattoja pihalle. Mari katsoi kauhulla nurkasta, mattojen alta paljastuneita, homehtuneita kissojen jätöksiä. Kissoja ei kyllä näkynyt, sen enempää kuin koiriakaan.
- Oi ei, Mari kiljaisi, minä en kyllä ala. Mulla tulee yrjö justiinsa. Lily lähdetään. Siivotkoon Paavo jos haluaa, ei ole meidän päänsärky.
- Sinä ei lähteä mihinkään. Tämä yksi seikkailu.Sinä alkaa , yksi tiski. Lily hommaa yksi lattia puhtaaksi, Lily touhusi kasvot punoittaen.
Mari katsahti tiskipöydälle päin. No, eihän noita nyt niin paljon näyttänyt olevan, kun tarkemmin katsoi. Jos kerran Lily, ei täässä huonommaksi jäädä.
Suitsait Mari oli kohta täydessä työntouhussa. Äkkiä hän muisti Mirjan. Sen enempää ajattelematta hän kilautti Mirjalle.
- Kuule mitä touhuat? Eikö? No tule äkkiä tänne Lehtosen Paten talolle, koet elämäsi yllätyksen. On tietysti Lily, hih eihän minäkään täällä muuten olisi. Joo tule, odotan kuin kuuta nousevaa.
Vain muutaman minuutin kuluttua keltainen volkkari saapuu matalalentoa Lehtosen pihalle. Muutama kana ja jostain piilosta ilmestynyt iso kollikissan rumilus, pyyhälsi läpi pihamaan, turvallisempia maisemia etsien.Pysäköiden volkkarin Lilyn Letukan viereen, Mirja hyppäsi autosta ja juoksujalkaa kiirehti sisälle.
- Voi taivas, hullujako olette? Paavo ei edes kotona ja täällä siivoustalkoot pystyssä. Entäpä jos Paavo ilmestyy keskenkaiken. Hänhän on hurahtanut uskoon ja on kylillä kulkenut julistamassa ilosanomaansa, samalla tuomiten kaikki naiset vähintään huoriksi, Mirja paasasi.

LEPAKOT.

Autiot aivot piikkilangassa repsottaa. Ei kelpaa - parasta ennen - on ohi ... Lyhyttavaraa kaupataan pitkäjäykkisille.. seuraamukset tiedostettu ja jokohan ruoka on valmista.
***
Ruoska viuhuu rahattoman selkään. Henkisellä puolelle markka tappelee, Euro voitaa. Hämärtyy kirkkaat silmät, eikä keisarilla näy vaatteita. Aatteita sentään on joka lähtöön. Hevosmiehet kaivaa hautaa. Polle kuoli nälkään ja luut jäi kuskin kouraan - Tuskin houraan - panen vain eholle . Kelpaako?
***
Mora kädessä juoksee mummo ja ihmeiden aikana antaa papalle kyytiä, voi tuota Lyytiä. nappasi faarin ja katosi Lontoon sumuun... oikeaan osokkeeseensa.
***
Mutta katso vaari kompastuu Lontoon sumuun ja mummo on selvinnyt menopaussista ja voihan Venäjä sitä jalan nousua. Vaarilla päivät luetut..Eikä menneissä muistoissa näy vihreää lankaa. Yhä hankaa hankalaa hametta. Onko kiltti .. Meneppä ja kysy..
***
Tasonlasku ja meteliä? Vipinää peiton alle ja sammuttakaa tulet ettei märkä pala.. Piru sen tietää, mutta sietää olla kiitollinen vähästäänki. Lisää huutaa maailmanlapset ja oottavat lottopottija. Kuusikin riittää jos on kynttilöitä käynyt kukkimaan...
***
Peräkylän lepakot lentää ja sumussa ulvoo yksinäinen susi. Karhu on talviunilla ja mettämiehet vaanii pyssy tanassa ja peleko persiissä, että jos ei osu kun hosuu...Sattuu kuitenkin - karhu ei !

perjantai 18. elokuuta 2017

RUNOTTAA


YLÄ-MUMMO-

Ylä-Mummo tarkasteli
tiukin katsein silmäeli
kuinka pallolla asiat
onko hommat hansikkaassa.
-
Otti kiikarin kätehen
kaukoputken silmillensä
jonka suuntasi visusti
kohti maata tarkotteli
että selväksi tulisi
mikä meininki menossa?
-
Ylä-Mummo hämmästellen
silmäkulmansa kuristi
otsanahka ryppyisena
näky poskia punasi.
-
Katsoi kerran katsoi toisen
tirkisteli kolmannenkin
jopa suuttui ja kirosi
saatanaakin moitiskeli
kun on villinnyt pahasti
Mummon luodut Telluksella.
-
Kaaos valtava menossa
ohjuksia, panssareita
tuliputkia lisäksi
tuhovärkit hirvittävät.
-
Katui hommiaan kovasti
luomisiaan hirvitteli
päivä viimeinen pahinta
oli maailman teossa.
-
Miksi miehenkin tekaisin
miksi naisen suunnittelin
älyn päihinsä asetin
ajatuksen tunnottoman.
-
- Enpä katso kauempata
tuota touhua totista
mielipuolista menoa
noiden hulluin heilumista.
-
Ylä-Mummo mielevästi
nappiin sormensa satutti
atomeiksi muutti sitten
koko Telluksen tukevan,

RUNOTTAA.

OUVOELLA TORREILLA
-
Tulin maalta äskettäen kaopunkiin,
täällä olen niin outo, niin vieras.
En täällä, koskaa törmäele ystäviin,
oon täällä melekeen kun varas.
Ystävät myöski kylältä lähtivät,
missä lieneekää heijjän ympyrät.
-
Syrijäkyliltä nuoret pakenee,
muka helepompaa elämää hakkeen.
Perimmäesijä arvoja väheksytään,
se riittää kun elämä on makkee.
Vaen niin moni kuitenki pettyny on,
hän on kaopungissa yksin ja onneton.
-
Mitä saan täällä ouvoella torreilla,
täällä kaepuuta sieluni nyyhkii.
Millonkaa en tänne voe juurtua,
pittää mun silimäkulumaa pyyhkii.
Muukalasena jouvvun täällä olemaan,
sielurikkona tietäni taevaltamaan.

MARI -106.

- Joo, saatiin tehdä aikamoinen työ Penan kanssa, ettet kammennut
itseäsi rattiin. Siinä tilassa tie ei olisi piisannut, tai huonolla
tuurilla olisitte päätyneet poliisin haaviin ja kortti kuivumaan.
- Meillä Valloissa ajaa useasti pikku partyistä kotiin, ja aina kalusto
ehjänä perille saakka!
- Ehkä teillä Valloissa myös leveämmät tiet.
Mari seurasi, kuinka Lily oli heti aamusta elementissään saadessaan
aloittaa hilpeän kinastelun. Hän tavallaan kadehti tätä jälleen: itse
hän tunsi olevansa aamuisin pitkään tokkurassa eikä mikään sanailu
saanut häntä noin innostumaan. Nytkin hän oli aivan ylittänyt itsensä
vain, koska Kari oli paikalla.
Marin katse palasi yhä uudelleen Kariin. Tämän ruskettuneet,
lihaksikkaat käsivarret saivat hänet aivan muihin ajatuksiin. Hän
kaipasi päästä taas niiden hellään, mutta voimakkaaseen syleilyyn.
***
Lily piti huolen, että he olivat perillä Lehtisen Paavon pihaveräjällä
tasan kello 12. Mari suri jo valmiiksi hukkaanheitettyä aikaa, minkä he
tulisivat Paavon paikkeilla viettämään. Niin monet kokemukset hänellä jo
Paavosta oli, ettei mikään mahti saisi hänen ajatuksiaan enää
muuttumaan.

Pihamaa näytti hiljaiselta eikä Paavon autoakaan näkynyt missään.
Ulko-ovi oli kuitenkin lukitsematon, joten naiset astuivat varovasti
sisään. Heti eteisessä heitä tervehti kaamea sotku: likaisia
työvaatteita lojui penkeillä ja osa oli valahtanut lattiallekin.
Monenlaisia kenkiä oli potkaistu huolimattomasti jalasta pitkin
permantoa. Kärpäsiä surisi kymmenittäin ikkunalla, jonka verho retkotti
irti pidikkeistään.
Tupakeittiö toisti sen, minkä he olivat nähneet jo eteisessä.
Sanomalehtiä, likaisia astioita, vaatteita, tyhjiä
ruokatarvikepakkauksia ja muuta pitkin pöytiä, penkkejä ja lattiaa.
Lattialla aimo kerros hiekkaa ja roskaa, matot kurtussa nurkkaan
työnnettynä.
- Voi laupeus! huudahti Mari todettuaan, ettei talossa ollut heidän
lisäkseen muita ihmisiä.
Hänen ainut ajatuksensa oli poistua paikalta mitä pikimmin. Lily oli
löytänyt Paavon jättämän viestilapun pöydältä, siinä luki: "
-Tuli äkki
meno, palaan vasta illalla. Anteeks ny vain! Paavo L."
- Me auttaa tämä Paavo. Yllätetään hänet! aloitti Lily silmät innosta
loistaen. Mari arvasi, ettei Lilyä pysäyttäisi mikään.

DEMETIJAA


Valtakunnassa kaekki hyvin.Pörsit ei oo romahtamassa eikä systeemit kaatumassa. Yönyli on päästy pienin vaurion. Ja kahvitkin keitelty ja puurot lapijoetu hukkaputkeen. Kaekki siis tolokusti ja voemme luua katseen oleeliseen. Epsanijassa on tilanne toenen!
***
DEMENTIJA seon paha taoti. Sitä saattaa kavota iteltäänki. Tietysti se muistilevyllä on merkintä kuka on ja mistä tullee tae mihin mennee, vaen kun ei saa tietuva irti. Sanotaan että tieto tuskaa lissää, vaen jos tieto loppuu kokonaan sese vasta tuskanen paekka on.
***
 EIPÄKAE se haettaa jos ei paa haettaan. Parempi seon olla  pihalla niin kohtuuvella sitä pärijää kun on punaset housut. näkkyy kaevolta kottiin.
Kattokaa taevasten lintuja...Niillei oo punasija housuja, eikä hätäpäevää. Kuuraaamuja tähän aekaan voe olla, mutta eipä hätää! Kun on siivet ja tieto tallella, niin ei kun etelään. Passit ja viisumit valamiina. Tae eipä noeta kukkaa kysele. On se linnulla heleppo? Terroristikaa ei nappaa ku ottaa korkeotta.
***
LIPSAHTI avaran luonnon puolelle. Siellä niitä vaen ihimeitä riittää. Ei se niin tapataattu oo immeisen etevyys. Joku kaonispäevä elläemet tekkee vallankummouksen. Lieneväkkö kuinka kostonhalusija? Aenaki aehetta on?
***
RAAKAA seon ollu immeisen taevallus. Hevonen se lienee saanu eniten kärsijä ihimisen raakuuvesta. Ja meleko tappomeininkijä se lienee nykysinki - tuo ravitouhu varsinki. Mitä tapahtuukaa sitte piilossa, että saahaan elukka nöyräksi ja pelon alle, voe vaen kuvitella.Kyllä moni koeraki on kärsiny nahossaan jos ei oo ollu isäntäsä mieleen.
***
MUSLIMITHAN ne onki vasta julumija. Kurkku poekki elukalta  ja antaa veren virrata vaikka elukka täysin kunnossa. On se julumaa touhua, mutta niinhän heillä ne muutki touhut on. Heijämpä tuo lie asija, mutta elekööt tuoko tapojaan Suomeen. Maassa maan tavalla!
***
EIKAIT tässä tuu isompata mieleen. Ilima on lämmin ja lumet on pysyneet poessa. Pimmeös on syvvyyven päällä ja kissa luistelee liukkaalla lattijalla.

torstai 17. elokuuta 2017

OIREITAKO?


Nouse , ota aotosi ja aja seitemän tien haaraan ja katso mitä sinulle annetaan. Ota rento asento ja avvoen mieli niin huomaat jotain joka on ennen jäänyt ison-nokan suojaan. Kylymän rauhallisesti repäse ihokkaasi ja näet jotain joka sinulta salattu on.
 ***
Mutta sinä  jonka käjet on kuin apinan jalat, elä satuta kättäsi poekaan, sillä paekka jossa seisoskelet on pyhä.  Pyhänä voet sinä paekalla käyvvä, mutta arkena olokoon työmaa sinun paekkasi.
***
Pane uusi ihokas päälle ja simpsetit kaolaan ja mene Herrasi tykö, sillä paljon olet sinä syntijä tehny, mutta paljon on vielä tekemättä.
***
Ahkeroe poekani niin saat kirkkahan ruunun . eikä sitä oteta sinulta poekkee. Kyllä pomosi sua ymmärtää. Pomo tietää. Vähän on sinulle annettu, mutta paljon vaajitaan!  Pistä lihas toemimmaan. Aivoja ei tarvi. Tuhkassa löytyy.
***
 Seon tuo kilivottelu kuin henkivakkuutus. Elämässä kun koettaa olla ihimisiksi, vaen kun oes saannon vuoro saa vaen kylymää kättä. Viikatemies kumminki on armoton ja viikate viuhahtaa kun sato on kypsää. On se niin väärin. Liippaki hukassa!
***
Synkät värit meinaa olla tänä päivänä paletissa. Ruska eijoo vielä tullu eikä Halla pannu. Vae ootappa kotvanen niin jo alakaa nokka punertaa ja korvat punottaa kuin verta niissä oes.
***
Vetasin muistinvarassa vanahaa tankua! ONNISTU!Muisti pellaa meleko nätisti? Niin se pittääki!  Sehän ei oerehi yhtään? Mitä ny eilinen päivä hukassa ja huomista ei tiijä.Näen se meneskellee

RUNOTTAA.


ONKO SINUN HYVÄ.
-
Voe kuinka oot sinä kultani
mulle, tärkijä ja rakas.
Voe kun tulis onnenlintu,
ja meille onneja jakas.
Sillon oesi hyvä mieli
ja rinnassa onnentunne.
Ei sitä tarvitteis pelätä
vaekka kulukisimme kunne.
-
Voe kun oot sinä kultani
aena ilonen ja soma.
Voe kun tulisi se päevä
kun oot minun oma.
Sillon eivät surut paena,
mustuttaesi murhe mieltä.
Yhessä me etittässiin,
onnia ja illoo sieltä.
-
Voe kun kultani oesit,
sinä aena onnellinen.
Eikä sun päevä millonkaa,
oesi surullinen.
Voe kun kukkisi onnenkukat,
aena elotiellä.
Silloen oesin minä täällä,
niin onnellisella miellä.

MARI. -105,


No, voihan minua, itse röhötän vuoteessa ja vieraani lattialla.Mari nousi varoen vuoteelta, hiipien varpaisillaan vaunun ovelle. Päivä oli ihanan lämmin ja vihreää oli jokapuolella. Juhannuskesän aika näytti parhaita puoliaan.
Mari katsoi kelloa. Kohta 9. Eipä vielä kiire ole. Nukkukoon Lily rauhassa. Hiljaa liikkuen Mari laittoi kahvia tulemaan. Ja juuri kahvin valmistuessa. Tiellä tuli kaksi autoa peräkkäin.
Sehän on Lilyn auto. Autot pysähtyivät vaunun eteen. Mari kiirehti ulos Karin juuri noustua Lilyn autosta.
- Huomenta.Johan täällä ollaan valveilla Me olemme työmaalle menossa. Toimme tuon auton, varmaan serkkusi tarvitsee?
- Huomenta ja kiitos ihanasta illasta. Jollakin lailla vaan tänne selvittiin.
Kari näytti vetävältä farkut ja hihaton T-paita -yhdistelmässään. Hän
seisahtui nojautuen Lilyn autoa vasten rennosti kädet puuskassa.
- Teillähän on tänään varsinainen koitos, kun menette Paten
päiväkaffeille, väläytti Kari ilkkuen.
- Voi sekin! pääsi Marilta.
- Lily järjestää kaiken, jatkoi Kari.
- Toivottavasti hoitaa puhumisen sielläkin, että voin jättää aivot kotiin.
Heidän siinä jutellessaan Pena asteli pihamaata ristiin rastiin. Hän
mittaili aluetta kuin ostoaikeissa oleva.
Mari seurasi ihmetellen Penan puuhia.
- Älä välitä. Velipojalla on tuollainen verissä. Se suunnittelee koko
ajan jotain…Ei siitä kantsi välittää, rauhoitteli Kari.
- Mun varat ei salli jalasmökinkään rakennuttamista, naurahti Mari.
- Ihan totta, ootko milloinkaan suunnitellu mitään kiinteämpää
rakennusta tänne laittaa. Saahan sitä pankista lainaa. Lienee sulla
jotain vakuuksia… tiedusteli Kari, -Tää on hieno paikka.
- Odottelen, kunhan amerikanserkku saa mausoleuminsa pystyyn, niin jospa
meikäläiselle lohkeisi vaikkapa portinvartijan mökki siinä sivussa…
kevensi Mari.
Siinä paha missä mainittiin. Lily raotteli vaunun ovea ja huikkasi heti
veljekset nähdessään:
- Huomenia! Kiitos pojat kun tuoda auto. Vaan olisinhan minä ajanut sen
itsekin aamuyöstä…Minä olla hyvä kunto.

LEHMÄT LENTÄÄ..


Viimeiset lehdet putoaa kun kiireemmät ryntää ensin. Virsiä veisaa uskovien kuorot ja pakanat kiroaa lakanan valkeutta. Ottaa silmään erikoisuus. Silmät kiinni ei näe. Kuvitella voi.
***
Kuka postin toi, vai toiko kukaan? Lähde mukaan, aina se mahtuu, jos mieli palaa. Sammutusruutat vakijovaruste. Roihut sammuu kaikki väki nukkuu ja kukkuu käki eikä pesi. Huoneisto vapaa huomenna.
***
Lehmät lentää , sielu saa siivet. Köyhässä on rikkaan alku. Sioitukset pielessä alamäki mielessä ja se pysäys joka on äkkinäinen ja vaatii ryhtiä..
***
Johtotähti ojassa ja kuskilla paha olla. Nääs polla ei säteile. Tsernopyl kaukana ja mennyt päivä. Jossain kuu kumottaa ja aurinkossa on pilkkuja. Tilkkuja tarvii täkintekijä ja lankaa...
***
Surulla huomaan - taas itkee Ilona alennustilaa, kun suru on silmässä, eikä viimenen päivä tuo ratkaisua päivän polttavaan kysymykseen.
***
Aika pilaa kaiken mihin tarttuu, mutta karttuu syntikuorma ja hihna katkeaa. Toivotaan pahinta, pelätään parasta, kukaan ei varasta sioitettuja ajatuksia. Sika kätkettynä korulauseisiin ja koira haudattuu maireaan hymyyn, Sudella on sudenturkki yllä ja ketulla häntä kainalossa. Kanat - loppu on lähellä!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

JÄLKILYPSY.


KEHVELI on kihvelin kaveri. Kehveli on kirosana josta tulee merkintä isoon kirjaan. Taivasosa mennyt, tai ainakin katkolla. Sanovat miehet joilla on liperikaulukset.
***
 EI HUOLTA - yhdennellätoista hetkellä vielä ehtii, paitsi jos  myöhästyy junasta. Juna meni jo, sanoo asemamies ja luo osaaottavan silmäyksen mieheen joka aina myöhästyy. Syy ei ole miehen vaan aikataulun. Parempaa synkkaa vaatii katkera mies.
***
 VAIKEAA on panna kilon pulla, puolenkilon pussiin. Otappa vaikka kassi. Se helpottaa kummasti. Tai syö puolet, haihtuu huolet ja rahat! Hakkaraisen sahat on remontissa -johto puuttuu. Se pääkaapeli
***
VIRTANEN lomalla. Myrsky mylvi ja kaatui puu. Virtanen iski hanskat tiskiin ja katosi kuin pieru Siperijaan, Vanhaa kliseetä muuntaakseni. Muuntaja vielä pelaa.
***
LIIAN laaja tupa panee tupakoimaan. Tupakoimaton saa maton liekkeihin. Tikulla tai sytkyllä. Jytkyssä on voimaa jos on virtaa. Siinä palaa talot ja tavarat ja perskarvat,Taas yksi pahe vähemmän. Elä hyvä ihiminen ala sellasseen. Mennee keuhkot ja terveys ja rahat. Päiviä toki riittää.
***
JUHANNUS kuitenkin kaukana. Päivävaraston avain hukkunut. Oliko se tässä? Syksyllä sato korjataan. Tuleeko kato, vai täyteen lato heiniä joille ei ole syöjää, eikä myojää. Heinahatut on mennyttä aikaa, jota moni katsoo katehtien! Suurempaa meteliä pitämättä luomme samean katseen kaukaisuuteen. Huomaamme Putiini on puhunut läpiä päähänsä. Tuuletus käynnissä. Paineet on poissa. Arotuuli viheltää pöntön sokkeloissa.
 TULEE aika jolloin taas nousen pukille. Pukki sanansa sanoo, jos saa sanan suustaan.🤣😎.

RUNOTTAA.

MERELLÄ MYRSKYVÄÄ!
-
Kaohian synkkä myrskynen meri.
Korkijat aallot keinuttaa ,
pientä venettä.
Suuret aallot näöttävät,
nielasevan sen sissääsä.
-
Aena uuvestaan vene kuitenki,
kuin suuren käjen nostamana,
nousee aallon harijalle.
Keola kohti tyrskyjä,
valkamaan pyrkien.
-
Kuohupäeset aallot
heittelevät venettä.
Taetavasti ohojaten ,
venemies saa purtesa
raohaesaan satamaan.
Siellä eivät myrskyt,
ennää pelota.

MARI. -104.


Täysi muutos tapahtui jälleen Paavon olemuksessa. Kumarrellen ja anteeksipyydellen hän katseli hämillisenä seuruetta.
Lily sai ensimäisenä puhekykynsä takaisin:
- Oi, sinä olla kovin prutaalimies. Ei ikinä olla mies heittänyt syrjä. Tämä minä muistaa . Ja pimu en olla, minä siveä frouva.
- Anteeksi rouva. Tunteeni sai ylivallan , enkä tiennyt lainkaan
mitä tein. En tiedä miten korvata menettelyni. Ja Kuljun veljeksille haluan sanoa, että en tuntenut heitä. Pikkupoikina viimeksi nähnyt.
- Kaikkea sattua. Lily ymmärtää, mutta haluta katsoa tämä yksi herrasmies, ollakko hän lintu vaiko kala. Mari tietää missä hänen farmi. Me tulla visiitti huomenna Marin kanssa. Jutella tämä ikävä tapaus, se juurtajaksain.
- Tuota, kun minulle ei oikein....Mari yritti, mutta Lily oli vauhdissa:
- Me tulevaisuus, olla naapuri tämä Paavo?....Mikä hän se sukunimi ? Ei muistaa.
- Paavo Lehtonen, rouva. Paavo ojensi kätensä ja Lily omansa, johon Paavo tarttui, nostaen sen herraskaisesti huulilleen.
- Oo, sinä olla yksi herrasmies. Ai, minä pitää mies jolla hieno käytös.
- Anteeksi hyvä herrasväki vielä häiriö. Toivotan arvon naiset huomenna tulemaan kello 12.00 Ehkä vietämme ikimuistoisen hetken. Näkemiin, minä lähden menemään, Paavo sanoi ja kumarrellen poistui autonsa luo.
- Oliko tuo Lehtosen Pate? Ohhon, ja aivan selvinpäin? Mitä hänelle on tapahtunut, Pena ihmetteli Paavon kaasuttaessa tiehensä
-Sama mies! Ja ei voi väittää, ettei muutosta ole tapahtunut. Sanoi tulleensa uskoon. Myynyt paljon tukkimetsää josta todisteena hieno auto. Vielä kuukausi taaksepäin oli kuin Ellunkana tuolla lavatansseissa, Mari selosti siiderin antaman kevyenolon siivittämänä.
- No mikäpäs siinä. Aina selvämies huutonsa vastaa. Lilyn käsissä Patesta tulee hyvin äkkiä kiltti poika. Mutta unohdetaan Paavot ja Pekat ja jatketaan iltaa, Pena sanoi.
***
Seuraavana aamuna Mari heräsi vaunustaan auringon säteillessä vaunun ikkunasta suoraan silmiin. Päätä pakotti ja oli muutenkin heikonlainen olo.
Muistikuvat illasta ja yöstä sai hänet hymähtämään. Miten kunto voi mennä niin heikoksi pelkällä siiderillä. Taisi olla terästystä laseissa, hän ajatteli.
Kotiutuminen taksilla pikkutunneilla oli muistissa aika hämäränä, Hitsi, missä Lily? Mari nosti päätään ja näki Lilyn hennon kehon pienenä kohoumana hanen makuupussinsa sisällä. Vaalea kiharainen pää vain näkyi makuupussin aukosta.