Sivut

lauantai 30. syyskuuta 2017

RUNOTTAA!

SYKSYNKUVIA
Syksy lämpimät nujersi
pitkän päivän piilotteli
vastalahjaksi jakeli
hämärää ja sadesäätä
kuuraan maiseman veteli
räntää myöskin rätkytteli.
-
Kylmä hiipivi kamala
aitovieriin viekkahasti
kaataa kukkaset kedolla
maalaa lehdet kirjavaiset
muuttaa maiseman äkisti
kuolo hiipii kantapäillä.
-
Luonto hiljenee - tajuten
poissa lämpö lähtenynnä
suven lämpimät lopussa
kauniit päivät päättyneinä
tullut kylmyyttä tilalle
myrskytuulen vaikerrusta.
-
Syksyn synkeän lomassa
itseään voi lohdutella
hetken kestävi pimeä
kohta jälleen valkeana
hohtaa korkeat kinokset
talven tullessa takaisin!

RUNOTTAA

SYDÄNSURU
Itke sydän hiljaa nuo kaihon kyyneleet,
ne yksin sinun tähden vain ovat vierineet.
Oi kuinka paljon oonkaan mä sua kaivannut,
on ikäväni sinuun,vain yhä kasvanut.
-
En tiedä sitä lainkaan ,miks´minut hylkäsit
ja miksi rakkauteni sä maahan polkaisit.
Oi, kuinka minä voisinkaan sinut unhoittaa.
kun kaikki ympärilläin sinusta muistuttaa.
-
En tiedä miten voinkaan,mä jatkaa elämää ,
kun tiedän ettén sua ,mä koskaan enää nää.
On tulevaisuus harmaa,arkinen ,ankea,
ei mulle enää koskaan onneni aukea.

MARI --149.

Mari katsoi Kariin lamaantuneena. Hän tunsi, kuinka puna alkoi nousta
hänen poskilleen kaulasta lähtien. Kasvoja kuumotti ja silmissä rupesi
sumenemaan. Kari jatkoi kovin sanoin:
- Minä oon kerran eläissäni erehtynyt naimisiin. Jessus, en toista
kertaa tee samaa virhettä! Maitolasillisen takia ei kannata koko lehmää
ostaa! Luulin sun tahtovan vain kiksautella niin kuin minäkin, ja
luulin, että sulla ois piuhat poikki. Siks en käyttäny kumiakaan…
Mari oli niin vihainen, että olisi voinut taittaa miehen niskat vaikka
paljain käsin. Mutta yhtäkkiä hän tajusi, että näinhän Kari oli
paljastanut millainen on. Se oli tullut erittäin selväksi. Ja vieläpä
mies oli paljastanut, mitä ajatteli hänestä. Se ei totisesti ollut
imartelevaa, mutta jos hän jäisi sitä tähän itkemään, hän pillittelisi
siinä vielä seuraavanakin päivänä eikä se ainakaan muuttaisi mitään.
Sääli tai hyvät neuvot oli niitä, mitä hän sillä hetkellä viimeiseksi
halusi.
- Joo. Tuli harvinaisen selväksi! Unohda koko juttu!!!
Mari olisi halunnut laukoa vielä muutakin, mutta hän tunsi äänensä
alkavan väristä eikä hän totisesti aikonut ruveta itkemään Karin nähden!
Hän tarttui huppariinsa, jonka oli vähän aikaisemmin riisunut tuolin
selkänojalle ja mieheen vilkaisematta otti juoksuaskeleet ovelle. Vielä
hän huudahti ovelta kääntymättä ympäri:
- Katsele sitten uusi kokki ja maitolasilliset!
***
Työmaa jäi taakse. Mari oli kiihdyttänyt polkupyöränsä
ennennäkemättömään vauhtiin. Hän ei katsonut sivuilleen, vaan ajoi kuin
riivattu. Hänen ohimoitaan jyskytti, ja hän olisi halunnut huutaa suoraa
huutoa purkaakseen tuskaiset tunteensa. Ympärillä kauniina hehkuva
kesäpäivä oli hänestä muuttunut ahdistavan hiostavaksi ja
läkähdyttäväksi. Pienet kivet sinkoilivat renkaiden alta.
Kyynelet virtasivat suurina noroina alas Marin poskia. Hän jupisi
itsekseen, kuinka kaiken piti olla niin epäreilua: kun hän vielä oli
ollut Jarin kanssa ja kaikki oli ollut hyvin, he olivat yrittäneet lasta
eikä onni ollut heitä suosinut. Ja nyt hänelle sattui tällaista!
Työkaverit olivat joskus huomautelleet leikin varjolla, kuinka naisen
biologinen kello tikittää. Se oli sattunut niin! Nyt kun hän vihdoin
olisi raskaana, kaikki muut asiat olivat täyttä kaaosta!
Taitaisi olla paras mennä vaunulle pakkaamaan kaikki tavaransa, tilata
taksi ja häipyä takaisin kaupunkiin. Ainahan mahtuisi yksi yksinhuoltaja lisää kaupungin katukuvaan.

SOKKONA

VIIMMESET lehet tippuu kunhan kiireemmät ehtii ensin. Vielä muutama kiinnikasvanut ei ole luovuttanut. Matka maahan pelottaa. Parempi kattua kui puota. Pelistä puonnu on pelinsä pelannu!
***
 HOOSIJANNAA ja virsiä veisaa uskovien kuorot ja pakanat kiroaa lakanan valkeutta. Rakkaus on lumivalakonen... Tiijä sitte. Taetaa olla verenvähhyyttä. Vae mitä lienee.
***
OTTAA silmään erikoisuus.Jos Eesaun käjet on Jaakopin jalat, mennee asija kinkkiseksi. Pyssyykö lusikka varpaanvälissä- No. Eesaon heinijä se rokka oli muistaakseni. Pitäs tarkistaa. Karvanen poekahan se Eesao taes olla muutenki, Oliko emäntä hypänny aesan yli vaen ei päässy? On niin ohuvet nuo tievot noelta ajjoelta.
***
 SILIMÄT kiinni ei näe. Kuvitella voi. Kuka postin toi, vai toiko kukkaa? Lähe mukkaan, aina jenkiin mahtuu, jos on Rexonaa.‎ Tuskin kumminkaa se siitä rietaotuu pahemmaksi. Mikäkö? Annahan kun mietin. Homma ei oo ny haskassa ja Tanskassa on paljon mätää. Vaen ei hätää kunhan ehtii.
Ja ehtiihän sitä kunhan kerkijää. Jo ammoin huomattiin, että eijoo hoppu hyväksi, eikä kiire kunnijaksi.Palataan astijalle!
***
KUNNOTTOMAT saa mennä kuntokouluun kuntoutummaan. Mitä huijjausta seki lie. Pää kaenalossa kotija osotteena haotuu maa. Siellä sen Raohan saa rauhaton - jos kohilleen sattuu. Voiphan se olla että sitte se vasta alakaa. Kuka nämä tiennee!
***
PITEMPÄÄN höpinään ei ny ehi eikä kerkijä. Kiireellinen joutenolo vie rusinat pullasta . Vieneekö pullanki? Sen näkee kun kahvin aika tulee...

perjantai 29. syyskuuta 2017

RUNOTTAA

SATU
Eli muinoin neito kaunis,
ylen sievä, niin sorea
kauniimpi kuin norja koivu,
tahi kukkanen kedolla,
notkeempi kuin nuori vitsa,
taikka pihlaja mäellä.
Oli vanhemmat vakavat,
jopa vallan ankaratkin,
neidon vankina pitivät,
nuoren naisen kammiossa,
jossa murheisna makasi,
vuoteellansa vollotteli.
Usein mielessään rukoili,
kohtaloaan kauhisteli,
sillä tyrmässä tylyssä
nuoruus hukkaan joutumassa,
- Minut Kohtalo kohota
lentäväksi lintuseksi,
taikka hiireksi alenna,
koloissansa piileväksi,
siellä lieneepi parempi,
kuin on kurja kohtaloni.
Neito mietti ja manasi,
kaltereita ikkunassa,
sekä lukkoja lujia,
estämässä karkaamista.
Ovet vahvat on vasiten,
tehty neidon kahleheksi,
ettei kauaksi kotoa,
pakene neito, kaunokainen.
Kului vuosia monia,
ajanratas raksutteli,
tiukat vanhemmat, totiset,
paatuivat vain raaemmiksi,
neidon rautoihin panivat,
vahvat kahleet kalkuttivat
raudan ranteisiin panivat,
sekä nilkkain ympärille.
Siellä tyrmässä pahassa.
kuihtui neito, kaunokainen,
harmaaksi menivät hiukset,
puna lähti poskiltansa,
loppui loiste silmistänsä,
kuihtui vartensa sorea,
meni selkä käppyrälle,
sammui neitosen elämä,
kaunottaren kasvaminen.
Nytpä muistona tytöstä,
kasvaa kaunis pihlajainen,
kertoo synkeitä sanoja,
tarinoita tarjoileepi,
niille joilla lie kykyä,
synkät seikat irroitella,
niistä kertoilla monille,
jotka jaksaa kiinnostua,
noista menneistä ajoista,
kauan sitten ollehista.

JÄLÄKEISET

Kyllä se immeinen on sortunu kauas elämän realiteeteista. Sen huomasi eilen kun kahtoi eläintensuojelijain höpinöitä töllöstä, toisinaan niillä lipsuu raskaasti, ei oo pitua.
***
Aika erikoisia mielipiteitä. Kuten eläintä ei saisi tappaa???? Voi hellanlettas!!! Mitähän siitäkin tulisi jos kaikki saisi lisääntyä vapaasti? Siinä oesi immeinen heikoella kun pevot saes määrätä tahin.
***
Saateri, kanejaki olisi joka paikka täynnä. Karhuja susia muita petoeläimiä. Jaa, mutta sehän olisiskin noiden mieleen. Ihmisen pitää kärsijä ja vaikka nälkään kuolla. Elläemen tappo on murha!
***
Kyllä kai hyötyeläimen elämä on enimmäkseen tuskaton ja hyvä. Kuolemakin tuskaton. Parempi kuin ihmisellä, tai luonnossa?
***
On se melko julmaa luonnossa kun pedot syö kinkkuja ja eläin on vielä hengissä. Näinhän käy luonnossa. Juutuubissa melekosia tapauksia.
***
Mitähän siitäkin tulisi jos lihaa eikä maitotuotteita tuotettaisi? Olisi siinä vitsi aika vähissä.Vekkaanina eei pitkällle pötki raskaassa duunissa.
***
Oikeastaan rikollista porukkaahan tuo sakki on. Laki säätää jokaiselle ihmiselle kotirauhan. Nämä sekulisakki tunkeutuu varkaisiin turmelemaan toisen omaisuutta. Eikö noita kukaan saa aisoihin? Ärsyttää. Aamen!

RUNOTTAA

VERTAELLEN.
-
Voesitha sä olla vaekka,
pieni koevupuu,
joka aena kevvään tullen,
kaoniiks tuuhettuu.
-
Taekka oesit taevahalla
lintu liitävä.
Sukkulana ilimantietä,
kauas kiitävä.
-
Voesithan sä toki olla
ruusu kaonehin,
joka minut huumaesi,
ruusuntuoksuihin.
-
Taekka oesit muurahaenen,
joka ahertaa.
Et siinä työn touhussa
mua huomaakkaa.
-
Tae jos oesit sitte,
vaekka pieni hyttynen.
Joka minut huomaesi,
vertani imaesten.
-
Taekka jospa olisitki
pieni kirppu, joo..
Illoen aena pujahtaesit
minun kaenaloon.

MARI. 148,

- Anteeksi! Minulla on surkea olo. Taidan lähteä pitkäkseni vaunulle. Antakoot pomot vaikka potkut.
- Sinä mennä lepäämään , tulla sitten kun parempi olla. Minä tiskata astiat. Se olla minun lempipuuha.
Kaikki miehet olivat lähteneet työmaalle. Lily alkoi valmistella aikomaansa puuhaa. Yhä Marilla velloi vatsanpohjassa ja mieli seuloi outoa tilannetta. Testi pitää heti noutaa kunhan huono olo menee ohi.
***
Ilmavirta hyväili Marin vartaloa, kun hän polki pyörällä vaunulle. Olo tuntuikin jo ihan hyvälle. Tuosta vaan apteekkiin. Matka kirkonkylälle tekisi vaan hyvää. Turhaa tässä oli jäädä pohtimaan, kun asian saattoi varmistaa.
Mari polki pyöräänsä kuin Pariisin-ympäriajajat. Ilma oli hieno ja tie tasainen. Taas elämä tuntui hyvälle. Mitäs, jos ollaan raskaana, niin ollaan. Kyllä Kari varmaan on valmis osaltaan vastuuseen? Mutta onko? Enhän tunne koko miestä. Muutama lemmenhetki, siinä melkein kaikki. Rakkautta? Voihan nenä! Kari tuntui nyt kovin samantekevältä. Paavon kuva nousi mieleen. Sielläkin pitää käydä. Huhhuh, taitaa mennä sekamelskaksi koko elämä.
Marin mieleen tuli aamullinen kohtaus Paavon luona. Sormus pysyi rasiassa. Paavo-ressukka ei ollut tohtinut jatkaa puhetta paikkausrasian sisällöstä. Oli vaan huokaissut ja käskenyt Marin laittaa rasian kaappiin.
Hellä tuulahdus kävi Marin mielessä, kun hän muisti Paavon palvovan katseen.
Testin tehtyään, ja huomattuan sen positiiviseksi, Mari , lähti työmaalle, paras puhua Karille. Pitkittäminen vain pahentaisi asiaa. Ehkä kaikki menee hyvin ja Kari ottaa vastuun kuin mies? Onhan Kari komea mies......Mari yritti tuoda esiin valoisia puolia.
Lily oli häipynyt. Mihin lienee. Parakki oli tyhjä ja siisti, kyllä Lily osasi kun vaan pisti tuulemaan. Mari istahti pöydän ääreen. Silloin Kari tuli sisään parakkiin.
- Hyvä! Olet nyt taas entinen Mari. Kuule kahvitus pitäisi järjestää tunnin kuluttua. Raskaassa työssä pitää olla hyvät tarjoilut.
- Kuule Kari! Minulla olisi asiaa. Ehditkö kuunnella?
- Kerro huolesi, aina aikaa sen veran liikenee kauniille naiselle.
- Kari! Olen raskaana!
Pommi ei olisi voinut vaikuttaa tehokkaammin. Kari oli kuin salaman iskemä. Hän tuijotti Maria tiukin ilmein. Kulmat kurtussa hän katsoi pistävin katsein Maria.
- MITÄ? No mitä se minulle kuuluu sun raskautesi. Niin siinä käy kyn pimpsaa jakelee. Olisit pitänyt vanhanpiian pillusi lukossa! Meinaatko minut panna vastuuseen äpärästäsi?

VALOO

Synkkä syksy paenaa päälle. Luonnonvalo alakaa olla kattelussa. Sajetta ja tuulta jopa myrskyjä tiijossa. On aeka sytyttää sisäinen valo joka loistaa majakkana vajeltajan oppaana. Kurkistamme miä seuraa
***
Ny hyvät ystävät hommat on vaiheessa. Tae ainakin siltä kihtaa. Vaen seon järijestetty niin että seon vanahakantasta käötellä nykyään manuaalia Seon aotomatiikka joka lutteita rassaaa - tae kirppuja.
***
Pihtele tässä vaehteita käötellä. Kaikki pyörii aotomaatisesti. Meno on tasasen kovvaa ja hyvällä hyötysuhteella. Energijjaa kulluu rippunen ja vararavintosäelijö paesuu, että on melekeen viikottaen tehtävä reikijä lissää vyöhön. Seon tärkijää, että näläkä ei o vieraana.
***
Vaen samapa tuo sille. Eipähän pääse arkunkantajat helepolla. Kiusa seon pienihi kiusa. Eihän peijaeskeitot saa olla ilimassii. Eikä passia parane piilottaa semmoseen saehoon jossa ei päevä paestele. Tae koera haestele kavonneet jälet.Myrsky peittää jälet.
***
Tyytymätön  seon  vaen ylleesä sama kitisijä. Seon jollekki elämisen muoto.  Ei saateri levy muutu. Kaekki on päen persettä ja ainova lohtu on kyyläös . Joka kantaa satua. Jos ei jaksa niin tillaa taksin ja kaksin on kauniimpaa, eikä huominen saavu koskaa.
***
 Ei siinä oo palijo vaajittu, vaen eijoo palijo annettukkaa. Väkisin on ottanu mistä on saanu.Säälistä sykkii autuvas syvän, eikä sille loppuva näö.
***
Venttiili hommeleissa on oltu, vaen tuote vanhaa mallia. Ei löyvy varaosia. Huulitiivisteet päästää paskan läpi. Vaen ootahan, kyllä se tähti vielä syttyy ku virtaa saa. Käö vaen jämmäötyslaetoksella niin joulun aekana pyssyy kulukuset kilikattavana..Näen aamusta ei oekein oo homma hanskassa. Yriitetään taas myöhemmin visioija!!!!... 

torstai 28. syyskuuta 2017

SKETSI


             MIESTEN KESKEN
 (Pienen talon isäntä makoilee penkillä. Naapurin mies tulee tupaan. Reiska hyppää nopiasti pystyyn ja ottaa lehden penkiltä käsiinsä)
  
REISKA
 - Masallahan on taennut olla naislykkyä, kun vieläki on paijanhelema liitinkin päällä
 MASA: (Kokeilee paitaa joka on liputusasennossa)
 - Minähän en akkoesta perusta, vaekkeijoesi aenuvaa sitä lajia maanpäällä. Käväsin tullessa paskalla, niin näöttää jääneen paeta liputtaan. Haetanneeko?
 REISKA:
 - Jaa vaen luomishommissa. Tuliko näkönen?
 MASA:
 - Tämän talon isännän näkkööhän tuo oli. Veltto ja haesi pahalle.
 REISKA:
 - Joo! Vaen mitempä oot saanu aekasi kulumaan. Ei sullakaa taija niitä porinakavereita käyvvä?
 MASA:
 - Mikä tässon polokijessa. Saes vaen noelta kiimasilta muoreilta rauhan. On ne kyllä menny aevan mahottomaksi. Oekein mökkiin pakkaotaan . Ja SEN persolla. Vaen minnen aenakkaa rupija millekkää. Kohta pittää niille koruja ostaa ja mekkoja laettaa.Toropaesen Mantaki telläösi, oliko toessa päevänä, mökkiin pahat mielessä. Lirputti vaekka mihin malliin. Aevan piti suuttua, että sen sae lähtemmään. Onko sulla käöneet lesket ahistelemassa?
 REISKA:
 - Mukavahan tuo on kun käövät. Melekeen tie sonnalla nuo ovat ravanneet mökillä. Vaen kun pikkusen naorattellee niitä niin tyyttyväesenä lähtevät. Aena ne tuo kahavileipää ja kakkuvaki. Sinnoot vanahapoeka, et tiijä kuinka mukavija ne naeset on kun ...
 MASA:
 - Pöh! Elä kehtaa! Rahhaa ovat heti inkuttamassa. Minä en semmoseen pelliin rupija. Tähän ikkään selevinny iliman niitä muutamija, niin pärijään vastaki.
 REISKA:
 - Minä voesin alakaa vaekka puhemieheksi. Tuo Ryllykäesen Tiina on vielä kopsakka muori. Siinon Masalle iloja monneen lähtöön!
 MASA.
- Rollaattorilla ajeleva muori. Elä nyt ala pilikkaa tekemään.
 REISKA.
- On siinä se hyvä puoli. Seon rahasa muori.
 MASA
- Ompa tuota itelläki. Eläke tullee, eikä mihinkää mee. Minnen kyllä akkaen tähen loestopäevijäni hukkaa. Aattelisit itekki. Käö vielä , että jottae muorija saat orijana passata koko ikäsi, eikä sullä oo pienintä sanan sijjaa.
 REISKA
- Voehan se olla niinki. Pittääpä harkita!

MARI--147.

Mari alkoi koota likaisia astioita pöydältä. Vasta äänekkäämpi kolahdus
sai Lilyn ikään kuin havahtumaan.
- Kovin hiljainen Mari on! Minun hieno idea kuin tyrmäystippa! Minä ei
ymmärrä teitä!
- Vaikea pysyä perässäsi, täälläpäin yleensä tehdään yksi asia loppuun
ja aloitetaan sitten vasta uusi hanke.
- Minä sanoa: takoo kun rauta kuumaa. Kunnan elinkeinoviskaali oli aivan
intona, se olla helppo makkara!
- Helppo nakki, korjasi Kari nauraen.
- Olla mikä olla. Huomenna minä hakea hänet lounaalle, lausui Lily
vakaasti kuin ilmoitusasiana.
- Annas kun arvaan: se on mies…? kivahti Mari. Samassa hän katui jo
äänensävyään. Mutta hänet oli vallannut niin ankara pahanolontunne,
ettei hän saanut pidettyä sitä salassa.
Mari oli kääntänyt selkänsä toisille, mutta tunsi näiden katseet.
- On hän mies. Mutta tässä asiassa se ei ratkaise. Hanke on nyt tärkeämpi.
Mari ei halunnut kiinnittää toisten huomiota enempää itseensä, vaan
koetti vaihtaa puheenaihetta. Se oli niin kömpelö yritys, että Kari
vaistosi jotain outoa ilmassa. Hän nousi tuolilta ja käveli Marin luo,
laittoi kätensä tämän hartioille ja kysyi:
- Onhan kaikki hyvin? Olet niin kalpean näköinenkin…
- Ei mua mikään vaivaa...Hellan ääressä vain tuli kuuma.Kyllä tämä tästä! Marilla pääsi yllättävän tylysti.
Hänen mieleensä oli noussut paniikkina asia, jota hän oli hiukan pelännytkin. Se raju rakastelu maatilamatkailu paikassa. Silloin kumin unohtuessa olisi voinut sattua sellaista joka muuttaisi koko hänen elämänsä.
Kari poistui töihinsä hiukan loukkaantuneena Marin töykeisiin sanoihin. Lily räpätti kaiken maailman suunnitelmiaan , jotka menivät ohi Marin korvien, kuin toistuva uudiskatsaus.
Hitsi, entä sitten jos olenkin raskaana, Mari ajatteli. Kukaan muu ei voinut olla isä kuin Kari. Herraisä, miten Kari suhtautuisi asiaan?
- Sinä olla yksi uneksia. Sinä ei kuulla mitä minä sanoa. Herätys !
Lily puisti Maria olkapäästä. Mari pomppasi seisaalleen hölmistyneen näköisenä.
- Mitä nyt? Paljonko kello on. Taisin nukahtaa istualleni. Mari sanoi.
- Sinä muu maailma. Minä huutaa kuin yksi palotorvi. Sinä vain tuojottaa yksi kohta.

JYTYSIÄ

********
ILIMOJA se vaen pitelee. Saattasihan tuota jo välillä heivata. Nämä syksyltä laenatut ilimat joutasi jo siirtää sinne lokakuun kurakelleihin. Eipähän rapa niin roeskusi kun on jäässä. Tosin ainahan sitä roiskuu kun rapataan, mutta eipä tässä oo rappauksija - ihan hyvin joutaa vaikka - rannolle?Siellähän ne hampparit
***
NOITA kansan syvijä rivejä kun kuuntelee, niin ei oo lainkaan mieleen kesäkuun kylymät- tosin kiruvaahan ne joulukuun kuumijakin. Koskaan ei oo kohen. Mahtaa se ylätuvan isäntä vähitellen hermostuva tekeleeseesä. Ei tullunna kummosta värkkijä viimesestä luomuksesta. Ei sitä pitäs alakaa tekkeen lauantaina kovinkaan vaativaa tekelettä. Torstai ois voinu olla hyvä?? Kuten tunnettua to. on toivoa täynnä!
***
KUMMINKIN vaekijaa on ennään tehtyä saaha tekemättömäksi. Immeinen on teheny luonnolle palijo pahhaa. Muovin kappaleita tienoot tulvillaan ja ilimaki niin sakijaa, että saa kohta lusikalla mättää kitusiin. Kännykät soettelee, varotellen tulevasta. Puttiiniki siinä hästää omijaan. Muusta ilikeyvestä puhumatta- jo vain siinon paimentamista. Talavivaaraki ottaa omasa. Hukkaputki nielasee...
***
EI SE homma hyvälle näötä. Suurina parvina pikku pirut koettaa tehä immeisen elämistä vaekijaksi. Houkutusta riittää joka päevälle jopa yölle. Jos sattuu että isäntä väsyneenä nukahtaa niin Belsebuubi ottaa ohojat-
***
SEON ensi työ pirulla! Valot poekkeen ja pimmeys tyhyjyyven päälle. Materia työnnettään Mustaan Aokkoon ja se on siinä. Alimmassa helevetissä on juhla suuri, sillä niin paljon kiukkuva ja vihhaa on sinne vuosimilijaateina kertyny. Siinäpä sitton töetä Väenämöeselle alakaa kaekki alusta.
Vaen eiköhän se Arska siellä paestele. Aenaki niin kauan kun vetäsee pilivet etteen. Siinä se mennee ootellessa. Heko!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

RUNOTTAA

VÄYRYNEN.

Lähti kiero Väyrys-Paavo
kiertämään pitkin kyliä
tallusteleen tantereita
astelemaan Ahon laitaa
Tulee suurempaan kylähän
isoon kaupunkiin peräti.

Tallusteleepi torille
ajautuupi aukiolle
missä paljon ihmisiä
paljon kansaa on kasassa.
Jopa tuon sanoiksi virkkoi:
-Kuulkaa kaikki nyt kaverit
toveritkin toisenlaiset,
kaikki herrat kaikki narrit
kaikki kaksijalkaisetkin.,
kuinka surkea tilanne
aika aivan ankeakin,
pantu meille on pakoksi
käärmekeitto syötäväksi.

- Kyllä Mara on mitätön
ohjailija olematon
tälle kansakunnallemme
Suomenkansalle hyvälle
maalle mainehikkaimmalle.
valioväelle vasiten.
Oisi aika jo osata
keksiä jo keinot hyvät
keinot hyvät ja etevät.
Hyvät ystävät ylevät
kalliit kasvinkuppalini
sen nyt teille mä selostan
kerron kaiken kiertämättä.
Minä oon ihminen ihana,
paras herra Helsingissä
jopa Jeesusta jalompi
etevin kai Euroopassa.
Vain kun valtaa ei minulla
ei oo valtaa ei oo voimaa,
on vain pyrkyä kovasti
halua niin hirveästi.
Kyllä koittais kultaaika,
paratiisia parempi
taivaaseen kai verrattava
Suomen kansalle sulolle
ihmisille ihanille.
Jos mä pressaksi tulisin
valittaisiin vasitenkin
ihan itseni iäksi
kakkoseksi Kekkoseksi.
Eipä Aho tuo aivoton
pöljä poika Pohjanmaalta
ei kyllä kynnelle kykene
osaa maata ohjastella
näissä kurjissa oloissa
kamalassa kaaoksessa.
***
Jälleen vaaleja tulossa
Paavo kiertää maisemissa
uho valtava menossa
kehu suuri sanomassa
Eipä riittäne mahikset
turpiin tullee tuikeasti!

MARI,.146

Lusikointi taukosi tuvassa. Kaikki katsoivat Lilyä, jonka olemus oli
kuin teatterin lavalta repäisty. Kädet levällään, toisessa jokin
paperinippu Lily asteli sisään posket hehkuen. Mari ja Kari vilkaisivat
toisiinsa pahaa aavistaen -Mitä nyt taas!?!
***
Paavo istuskeli tuvassaan tutussa keinutuolissaan. Hitaasti
keinahdellessa ajatukset ikään kuin selkiytyivät. Jokin muutos oli se,
mitä hän kaipasi. Sitä hän oli kaivannut jo pitempään, hän tunnusti
itselleen. Ja sitä hän oli hakenut milloin mistäkin.
Perhe. Paavon oli pyyhkäistävä oikein silmäkulmaansa ajatuksen voimasta.
Perhe. Siitä oli niin kauan, kun hänellä oli ollut perhe ympärillään.
Äiti ja isä olivat kuolleet eikä hänellä ollut sisaruksia lainkaan.
Onnistuisiko hän viimein saamaan oman perheen? Hento toive kumpusi
syvältä sydämestä ja tuntui lämmittävän rintaa.
Äkillinen tuulenpuuska riuhtaisi ikkunan selälleen auki, valkoinen
pitsiverho kietoutui kukkamaljakon ympärille kaataen sen.
***
Parakissa vallitsi hetken hiljaisuus Lilyn puheen jälkeen. Ne, joita
asia ei koskenut, jatkoivat syömistään kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan.
Pena reagoi ensimmäisenä, omalla tavallaan. Hän oli lopettanut ruokailun
ja työntyi tupakkatarpeita hamuillen, puhumattomana toisten ohi
ulkoilmaan.
Marin yllätti voimakas pahanolontunne. Hän lähti pian Penan jälkeen. Hän
joutui pistämään juoksuksi ehtiäkseen parakin taakse koivikkoon, pois
toisten silmistä. Oksennus lensi kaaressa mättäille. Hengästyneenä hän
nojasi otsaansa koivun runkoa vasten. Vielä seurasi uusi kouristus, joka
jätti hänet entistä voimattomampana hakemaan koivusta tukea. Hän tunsi
vapisevansa kuin horkassa, vaikka tuuli puhalsi lämpimästi.
Marista tuntui kuin olisi viipynyt ikuisuuden metsikössä, hänen oli
pitänyt selvitellä ajatuksensa ja käydä lähteellä huuhtomassa kasvonsa
ja purskuttamassa suunsa. Ilmeisesti hän ei ollut viipynyt kuitenkaan
huomiota herättävän kauan, kun kukaan ei kiinnittänyt hänen paluuseensa
erityisempää huomiota.
Miehet olivat menneet töilleen. Parakin perällä Lily ja Kari juttelivat
vilkkaasti. Lily istui tuolillaan toinen jalka vedettynä toisen päälle,
mekon halkio ei jättänyt paljoa arvailujen varaan.

REMPPAA

***
Nahkat silmillä katselin kun muuan puupää posotteli läpi lankkuaijjan. Äijän ei käynyt kuinkaan, tuli vaan lankulla päähän mutta ei se mitään kerran kirpasee ja sitten palaa muisti. Paluumuuttajalle sapuskaa tai ainakin lämmin peti.Se tunari oli itteni näkönen.
***
No, pahasti siinä kaaran kävi. Meikäläinen on alkanu kunnostaan menopelijään - tätä Petterijä. Nehän on katastukset ja pientä remonttia. Miten äijän käönee ja Petterin? Unessa heleppua.
***
Toki Petteri on vielä kova käyttökones vaikka vähän rispaantunut. Mutta annan sille Taapermannija ja Leinoo niin jospa alkaa kiiltään. Jos sekään ei auta, turvaun vaekka NerutaanI . Munaruoka aina tepsii. Petteri on tuo vanaha koni jolla ratsastan.on munalle perso. On mulla uuvempiki kones. Seon niin raju ettei pysy hanskassa - sillon aenakaa jos on ottanu! Siis kuski! Niin tään uuvemman nimi on OTTO.
***
Kyllä Petteriki kierroksia ottaa, kun vain ratsastajan pää kestää. Mulla tää uus on ollut remontissa. Pyöri nääs vastapäivään ja nakkasi eilisen synnit silmille. Mutta paskatkos siitä? Vehe vaan leikkuupöyvälle ja asennettiin suunnanvaihdin. Saa nähdä oliko välitys oikea, vai välittääkö lainkaan, tiedä vaikka menee vihan puolelle. Siitä ei kantsi juuri pultteja kirkuva, kun mutteri on hukassa.
***
Petteri ei kyllä ole tottunut kauraan. Saa mahanpuruja. Sitten tahtoo mennä plörinäksi ja päästöjä pukkaa. Taisinpa mainita jo oireista. Spelttiä ja munaa Petterille niin nousee avaruuteen.
***
Joo maankaatoihmehän Petteri oli sillon kun sillä alavariisa ajelin. Naiset oli lääpällään ja miehet mustasukkasia. Ajattele hevoselle....On se kyllä mallillaan.......
***
Jos Petterissä joku falskaa ... Mulla on jotain varaosia. Päähän sillä on iso ja painava, että varua pittää ettei jää alle. Niskanpäälle pitää pyrkijä. Vastukset on voittamista varten ja varressa on yleensä pimeää, ainakin saappaan. Pimeyvven töillä rakennetaan Mustaapörssijä ja polliisi on ovela??

tiistai 26. syyskuuta 2017

SYSSYÄ!

AJANKULUKSI...
...Piti ruveta vielä vatuloemaan siinä lapsenuskossa, että joku tykkäessi. eihä siitä leipä levene, mutta tuskin kapeneekaa.
Seon sitä elämää, sanovat. Kehenosti se kyllä jaksaa mennä. Toesaalta onhan tuohon tottunu. Jokkaesella tahtoo olla näppysä., mitä oon kuullu. Liekkö perrää? Välillä helepottaa.
***
No, mitäpä se on välijä kun ei semmosesta oo välijäkkää. Ihan hyvin pärijevvää. Se vaen pelottaa kun raapasi tuon ilimaston kolijaksi. 6 + näöttää. Pittääki olla kuuma keli joka vaehtolämpösen äijän pitäsi käöttökuntosena.
***
Villatikkurija saa aevan niskaasa katella, että jotenkikkaa säelysi toeminnot, vaekka vaen verkkaesesti. Toevon mukkaan ei jämähä kokonaan.
***
Voe mahoton millasta mekkalata ja siunaamista sitä kuulu kun oli muutama notkijampi päevä. Oekein sähköenen tievotusvälineistö oli valijastettu tievottammaan, että kun on muka kuuma ja huomenna kuumempi.
***
Ihimeteltiin jo tokko valakoihonen mahtaa kestää kaohijaa hellettä. Innokkaemmat lienee jo suunittellu muuttuva mannerjäätiköelle pinkkiviiniksi. Intijaanikesälläki pelotteli.Se vielä puuttuu että punanahat metissä temmeltää.Apassijen tomahawkit tekkee rummaa jäläkijä.
***
Eiköhän tuo tuu nyt välipää siihenki buumiin.Tae sitte raaka kylymyys jumittaa aatokset. Kylymä kankistaa liijan villit visijot!
***
Noo. sitä syssyä, ite kullekki. Se pitäs päevänki paestaa, vaen ei paesta ei. Taetaaki tulla saje. Aenaki sumua on vankasti ilimassa. Vaekka linnut kuinka kuksiit ei ennää kantsi pesää rakentaa. ? No otetaan vastaan mitä on tarijolla.

RUNOTTAA

KOLEAMPAA
-
Puhui länsi henki lounas
paljon lämpöä latasi
etelästä hellät tuulet
ilmanhaltija lähetti
lumet poisti pontevasti
jäistä järvetkin sulatti
pani pohtia perälle
kaiken varmisti hyvästi.
-
Vielä huhki hullun lailla
taikasauvalla sojotti
nosti nurmen nurkumatta
lehdet puihin puhkumatta
laati kukkia kedolle
kutsui linnut laulamahan
kesä kukkea olikin
jokaisella saapuvilla.
-
Mutta pohjoinen tohahti
koleana vieriskeli
pitkin mantuja ahoja
juoksenteli joutavana
vilu jäljistä kipunoi
kylmä kolkko kantapaistä
pani jarruja kesälle
suloiselle kumppanille.

MARI--145.

Lily katsoi silmät sirrillään Marin touhuamista keittiössä. Tokihan Mari homman taisi. Emäntäkoulun aikanaan käynyt. Ihmeesti kaikki mieleen muistui. Mari ei sietänyt Lilyn katsetta vaan heitti: . - Sinä oletkin aivan joutilas perunan kuorintaan. Saadaan miehille nakkikeitto valmiiksi. Minä alan tekemään salaattia. . - Minäkö alkaa se yksi perunateatteri. Mari olla yks julma. Mulla olla tärkeä meno. Se kunnan viskaali sanoa. Tulla justiinsa se yksi paikka, Lily sanoo kaivaen laukustaan kännykkää!
- Älä anna mun häiritä, vie terveisiä tutuille! Mari sanoi ja alkoi kaataa pussista perunoita muovisankoon.
- Minä tulla maistelemaan sinun yksi nakkipottu. Mutta nyt olla jo minulla yksi tulinen kiire. Heippa!
- Heippa, pidä itsesi naisena! Mari heitti vanhan kliseen Lilyn tiheään tikkaavien korkoäänien perään.
- Hitsi olikohan tää taaskaan viisasta, Mari ähisi kuoriessaan viimeistä perunaa. Jumaliste jokapäivä sankollinen perunaa. sitä ei kyllä kestä erkkikään, Mari satatteli. Ilmankos se Karilla oli se kysyminen niin tapposten takana.
Mari alkoi kattaa lautasia parakin pöydälle. Miesten naurahduksia ja huulenheittoa kuului avonaisesta ovesta. Mari oli saanut jo pöydän katettua kun Kari saapuu hiukan luimistellen parakkiin.
- No, miltä näyttää oliko potunkuorinta kova hommeli? Pitäisikkö ne alkaa ottaa kuorittuina? Onhan ne pikkusen kumipottuja, mutta tuntuu kamalalta ajatella, että joka päivä kuorit ryrökasan pottuja, Kari puheli.
- No enpä kehtaa kieltääkkään. Kova oli savota. Lilykin sai kummasti liikettä kun ehdotin hommia, Mari nauroi.
- Joko voin hälyttää miehet ruokailuun? On jo vähän myöhässä. Alkavat herkästi napista.
- Valmista on? Käske vaan joukkosi syömään ennenkuin he liukuu pikabaareihin.
Kari pyörähti ulos ja kohta kuului jokin rautaesineen kolke ruokakellona. Miehiä alkoi työntyä sisälle asettuen jonoon, ruokatiskin ääreen.
- Kattokaa pojat, Nyt on Amerikan rouva luonut nahkansa, vai onko pomot raskineet palkata kunnon kokin, jokin nuorimies huuteli jonon hänniltä.
Hän sai Karilta tylyn silmäyksen, Karikaan ei sanonut mitään,
kun nuorimies jätti huutelun siihen.
- Älkää puhuko kokista vai kokin tuotteista. Jos ei maistu , tää on helppo jättää kokeiluksi, Mari ehätti sanomaan.
Miehet sai keittoannoksensa, Mari kuunteli tarkalla korvalla josko pöydistä alkaa kuulua epämiellyttävää palautetta.
- Pojat kyllä nyt kelpaa, huusi sama nuorimies joka jonossakin jo oli Karia härnännyt. - En koskaan ole syönyt näin hyvää soppaa. Pitsanlösäkkeet kalpenee.
Paljon kehuja kuului, kun Lilyn auto ajoi pihaan. Lily saapui henkeä täynnä:
- Minä olla ajatella se yksi juttu.
 

IHIME

***
EIPÄ aikaakaan kun ammattimiies saa ihmeitä aikaan. Kunnijoitusta tuntijen tämmönen tumpelo kattoo sivusta kun tekomies paenaa. Ihmeillä on tekijänsä.
****
LEHEMÄT lentää ja sielu saa siivet. Ihimeijen aeka on tässä ja ny. Taekurit parveilee vippaskonstejaan näötellen. Vae taijat on taekurilla, mutta epäuskosella ei mittää. Tae tietenki se epäusko ja kyynisyys. Onko se hyvä vae paha? Piruko nämä tietää. Pittää tavatessa kysästä. Suoralukuki kelepaa--
***
KÖYHÄSSÄ on rikkaan alku. Tuskin köyhällä on varraa sijottaa senttisä kun syyväkki pittää. Laenarahalla eijoo silimijä
Sijoitukset pieleen jo alkoi alamäki. Kuitenki alasmmenuva seuraa aena nousu.
***
JOHTOTÄHTI ojassa ja kuskilla paha olla. Nääs polla ei säteile. Tsernopyl kaukana ja mennyt päivä. Haamut liikkuu usvan lailla vain silmien kohdalla mustaa. Näkeekö? Älä kysy vaikeita! Haikeita on muinaiset muistot ja puistot työntää rikkaruohoo - voi kukkaparkaa.
***
HASSUNA kulukiissa maailimalla , kunhan kotona AsiAllinen ja hyvänmallinen paidan kaa tai ilman. Iliman jos on - niin hyvä on - tullee halavaksi Jos taas hakkee taksi niin maksumiehet eivät parveile. Oma lehemä ojassa - lypsämättä-
***
MUUTTO etelään kurkiauran siivillä olisi elämys, johon rohkeus ei riitä. Se siitä ja sen kestävyyvestä. Nuori nahka vennyy ja vannuu, vaan ei ratkija. Juomaan ratkijjaa jolla on heikko tahto.Vastustuskyky olematon ja muutaman pullon jälkeen loppuu pijätyskyky. Eipä kelepaa polliisikouluun.
***
TOKI tosiasian voi löytää rasiasta kunhan ei ole suuri. Sillä suuren kanssa rasia on vaikeuksissa ja muuttuu arkuksi? No, väliäkö sille oli matti tai ville. Kunhan sukuun tulee ja menee mukiin! Kuitenkin kohtuus kaikessa.
***
ASIJAlistassa on häekkää joten siirretään homma huomiseen jos se hyväksi huomataan - jos niin hyvä on. Jos pahaksi niin - lohutusryyppy auttaa aina!

maanantai 25. syyskuuta 2017

SÄÄ&MÄÄ

***
TALAVIKINHAN alakaa kohta näöttää tapojaan. Entiset kuijjeet ryötällä näöttää olevan. Pakkasata ja pyryä, pyryvä ja pakkasta. Koeta siinä sitte luovia kessään päen turkkihaalareissa fälyjen alla. Jääkarhujen rypypaekka tämmon paremmin kun valakoihosen immeisen.
***
SIINÄ monijaeta kertoja katellaan klasista, ennen ko alakaa räöstäät tippumaan ja täe korvallisella elämään. Pitkässä kuusessa on helteet ja valakijat yöt. On perkele se niin väärin. Vaen yksitellen seon päevät kateltava. Kävi syvin tae matalin.
***
VIRTUVAALISTI aotosta on akselit poikki ja kumit puhki. Syylärissä vuoto, mutta peli vain kulkee. Maailma tarvitsee sirkushuveja. Kuten huomataan viisas on kohta tyhmä. Vieraat vaikenee ja viisaat horjuu , mutta pinnistys ei lopu.
***
ELÄMÄN merella kulkee lentävät hollantilaiset. Purjeet kasassa ja vesilastissa. Kukaan ei sano mitään, korkeintaan tavailee loppumattomia viisauksia joita viisaiden kielestä irtoaa. Tyhymemmät häppeilee tyhymyyttään eikä saa irtopisteitä ja kiintijät ei irtoa.
***
HAAVOSSA haviseva tuuli leyhyttää perseenpyyhettä. Käytettyä kortsua lojuu käytettynä ehkäisyyn. Muutama harhautunut heebo kurkkii ovelta mutta tietopuolinen viisaus tyrmää hänet. Suuret luulot kokevat suuren rommaoksen. Katkerat ilmaisut kieppuvat häkkyröinä pakkasyöhön. Hopeinen kuu katsoo naureskellen pakkastaivaalla.
***
Vaen eikae tässä oo muuta mahollisuutta kun katella päevä kerrallaanja miettijä onko huommenne pouta. Sitähän se pohtii etanakin vaikka sillon aika pieni pää. Mitä miettiikää hevonen? Sa se!

RUNOTTAA.

KOHTAAMINEN


Oli miekkonen menossa
kylätietä tarpomassa
pyrki suurempiin kylihin
mahtavampihin menoihin
tuli häntä tyttö vastaan
tyttö kaunis ja sorea,
aivan ainutlaatuinenkin.

Katsoi kerran ,katsoi toisen
katsoi kohta kolmannenkin
sitten mies sanoiksi virkkoi:

-Kaunis oot sinä tipusein,
kaunis oot ja niin sorea ,
lähe sinä mun mukahan?

Katsoi tyttö tuo tylysti:
-enpä lähe kerallasi,
enpä lähe enpä tule
mukaan miehen muukalaisen
viereen ventovierahaisen.
on mulla tuttavat tutummat
miehet paljon mukavammat
naijat paljonkin paremmat
panomiehet potrakammat.
Kovin oot sinä solakka
aivan laiha lappalainen
laiha kuin oisit nälässä
ilman ruokaa reissuaisit
jospa vain oisit tutumpi
tunnetumpi ,tuttavampi
sinut veisin ruuan ääreen
ruuan ääreen ja rutosti
saisit syyä saisit juua
saisit naijja napsauttaakkin.
Mutta en tohi tarttua
kiinni ottaa kulkuria
tuntematonta taluttaa.
ventoa viedä vierahaksi
Niin on ankara isäni
Äiti paljon äksympikin
sulhaset on katsoituina
naimakumppalit kosittu.
Mutta kun sua katselen
tutkistelen tunnustelen
kurkistelen jokapuolta.
Sorea oot sortiltasi
komea kuin uroshirvi
taikka metso soitimella.
Josko sittenkin tulisin
lähtisin sun mukahasi
kerallasi kulkemahan
maailmata matkaamahan.
Mitä kuuluu se isälle
yhtä vähän Äidillekin
missä eloni elelen
oman tieni tallustelen.
***
Minä mieluusti tulenki!!!!

MARI--144.

- Kyllä me ne Penan kanssa hankitaan, kunhan laadit meille listaa
värkeistä ja määristä.
Kaikki näytti hoituvan sutjakkaasti.
***
Pyöräillessään seuraavana päivänä työmaalle Mari näki jo kaukaa, kuinka
Lily seisoi pomon elkein keskellä sekavannäköistä työmaata, keltainen
mekko liehui voimakkaassa kesätuulessa. Lilyn kädet oli lanteilla ja
kiharoiden suojaksi painettu leveälierinen olkihattu pysyi kuin pysyikin
päässä.
Varmuuden vuoksi Mari jätti pyöränsä hieman kauemmaksi. Taukotupa oli
kunnostettu vanhanaikainen työmaaparakki, joka oli sijoitettu mukavasti
vanhojen koivujen luo. Käytyään ensin tervehtimässä Lilyä ja työmiehiä
Mari suuntasi ripein askelin työpisteeseensä. Lily seurasi pian hänen
perässään.
- No, näkyypä Mari sinuakin! huudahti Lily hieman pistellen.
- Myrkyttääkö miehet meinasit, kun tämmöisen sopan keitit? kiusoitteli
Mari vastaan.
- Minä hyvä, ravinteikas keitto tehdä, jonka avulla minun talo valmistua
ennätysajassa. Niin nämä maalaiset suomalaiset eivät osata arvostaa mikä
ravintopommi heillä edessä!
- Heh, pommiksi taisivat tosiaan luulla. Sammutustyöt kestivät kuulemma
lopun päivää, vettä oli pitänyt melkein säiliöautolla tänne ajaa… Ei me
kaikki olla ihan ehkä totuttu mausteisiin ruokiin. Tai sanotaan, kohtuus
kaikessa.
- Minä kaikki raaka-aineet hienoista valitsin. He vain perunaa pyytää…
- No, sitä saakoot! totesi Mari ja alkoi availla kaappien ovia
katsoakseen, mitä missäkin säilytettiin. Tavarat oli siististi kaapeissa
ja astiat pestyinä. Siitä oli hyvä aloittaa ensimmäinen työpäivä.

KEIKKUUKO ?

****
Nyt kun olemme perimmäisten arvojen äärellä viskaamme syötiksi kopan Oivallista purtavaa. Peräkammarin näkymiä oleviin pulmiin. Toisaalta teksti on Toivotonta, mutta Toivo lähti Rauhan kaa rillutteleen. Joten hiljentykäämmepäivän epistolaan.
***
Eilinen katsoo hämärtyvin silmin huomisen kirkkautta. Tippa silmässä vanhus rientää taivaanrantaa . Pensseli unohtu lähtohötäkässa. Maalaamatta jää sateenkaari-rroeskimalla yrittää, mutta sotkee ihtesä Kyllä kyrsii.
***
Suuret laivat etsii satamaa. Soutuvene keikkuu ristiaallokossa- Ristit kolisee veneenkylkiin - tuomion päivä ja lautturin viitan alta vilahtaa pukinsorkka.
***
Siipirikkoenkeli räpistelee syöksykierteessä ja syoksyy tummaanvirtaan. Eläkeijässä = ei aiheuta hämminkiä. Tuonenvirran vellova vesi kaiken peittää voi, eikä häntä enää ole.Vetreitä valakosiipisiä tyrkyllä.
***
Kesäiset haaveet seilaa vetten päällä. Pääskynen liitelee ohitse, eikä sano päivääkään. Etana katsoo sarvillaan, onko huommenna pouta ja västäräkkiä on vähäsen, eilistä ei ensinkään. Sujenkorento etsi kavonnutta sutta.
***
Suuret saappaat kahlaa syvissä vesissä, lipposet on kesäkelejä varten. Leviät varpaat täyttää suuret kengät pikkuvarvas pulassa. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä eukolla housuja.
***
Monia nousuja seuraa lasku, eikä se ole pieni. Mutta velka on maksettava vaikka olisi kalavelka. Leipäsusi syö monen eväät eikä tilaa ole majatalossa. Verot kansan verta juovat mutta paratiisissa koittaa helpot päivät.
***
Kahvinkeittäjä sakkansa sanoo, eikä teestä virka halaistua sanaa. Suuretkaan sanat ei suuta halkaise jos pureksii huolella. Noin ollen sanomatta paras

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

RUNOTTAA

ÖLIJYSOTA

Johan näöttihi mualima surkeelta,
kun se Sattami valtaasa käötti.
Meinas vallottee kaekki ölijymuat,
kaoheen pahalta homma jo näötti.
Meinas ryökäle valtoosa luajentoo,
ölijyhintoo ei ruahtinnu huajentoo.
-
Kun se Luateni tornit hajotti,
alako Sattamin intohi kasvoo.
Rupesi ilikkuu rähjäke kammuilleen,
eepä annetakkaa Pussille rasvoo.
Sitä kestännä ei Pussin housut ei,
vuan hän Irakkiin asseet uusimmat vei.
-
Pussin kanssa kimpassa piätettiin
ee se vetele tämmönen peli,
jos rasvat loppuu niin tietee sen
raponen ei se sillon oo keli.
Sepehi jo huolissaan uatteli näen,
vanahaa naesta viijessään kottiin päen:
-
- Pittäesikköhän kohetta nuorentoo,
joella luonostaan luikasta siellä.
Mutta vartuneempi tok´ parempi onj,
lissee ne kärttävät, ei koskaa kiellä.
Ölijy kummasti paekkoja notkistoo,
kun sitä oekijjaan paekkoon lorraottoo.
-
Monella kohtalo seon murheinen,
jos tulleepi ölijystä niukkoo,
Leokaniveliin mistäpä voijetta sua,
kun se nyttenki on meleko tiukkoo.
Äkkiä halluu siis ölijyt vappaoteen,
sitte onnistuu jututkii jetsulleen.
-
Piipertäjäki hihkasi riemuissaan:
-Helevetti minä Pussille näötän.
Sen jäläkeen kuumalla kusella
Pussin kahavinkeittimen täötän.
Nyt vahavasti luontua säästellään,
polokupyörällä kaoppaan kun päästellään.
-
Maaukko sieltä Kaenuun korvista
mietti hetken ja mutristi suuta:
- Pussilla on katalat meiningit,
saonan taakse.. ja iliman muuta.
Sotahullut kun alakaa määräeleen,
ei terroristi pääsekää hääräileen.
-
Tarija oli myös sovanvastaenen:
- Hassani kun on poeka niin nätti,
toki ölijy kaopassa riittelee,
kun ölijylekkuja kärryysä mätti.
- Siellä Sattami olokoon raohassa,
palamun alla tuulessa laohassa.
-
Himanen kun on suuri taeteilija,
hunttaeli kauan viimmennii huasto:
- Ehän tosin minä Hassannii rakasta,
onneksi Irakissa huono on se muasto.
Pussi joukkoeneen hiekkoon hukkukoon,
ölijy Sattamille, sitä mieltä mä oon.
-
Unelias vuan silimääsä ravotteli,
ei jaksa ottoo hiän asiaan kantoo.
Eijaksa nyt mikkää kiinnostoo,
vaen sexipuhheisiin kommentin antoo.
Puoliunissaan toesille sopertoo,
-Turha koettoo kun mie sukupuoleton oon.
-
Pohojalaanen häjyjen mallihin,
aekoo lähtiä taesteluun mukkaan.
- Mä kun lähären , niin Luoja varijelkohon,
siellei elävänä selevii kukkaan.
Pohojalaanen kun kunnolla pierasoo,
kaasupilivet tienoolla leijaeloo.
-
Punikki raohanmarssille tietenkin
rynttee tietysti etunenneen.
Nyt usalaesille kunnolla näötetään,
neokkulaa kun ei ookkaa enneen.
Punalippua salakoon jo nostelloo,
Belarusta jo innolla ostelloo.
-
Rahamies tahtoo tietenki,
koko Iraakin itelleen ostoo.
Ölijykentän aevan kunnolliseen
ja suureen tuotokseen nostoo.
Sattamiksi jos hän Sattamin tilalle,
sillon menis kyllä hommelit pilalle.
-
Boheemi kättään heilautti iisisti:
- Se on ihan sama, mitä hyöt tekkee.
Se ei minua hetkaota tippaakaan,
ajaako hyö kärryy tae vetelee rekkee.
Kuhan konijakki huikat illoen saan,
muuhan ei mua kiinnosta ollenkaan.
-
Enkelit vai vienosti henkäelee:
- Tietystihän sota on julumaa,
mutta pannaan Sattami sileeksi vaan,
se on ratkasu paras pulumaan.
Kuhan Suomesta erillään pysyvät,
hurrataan jos Ruottiin tietä ne kysyvät.
-
Tietomies alako testiä miettimään,
voeko Pussille pisteitä antoo,
sitä funtsaili otteeseen usijaan,
kuinka pitkälle ohojukset kantoo.
Laskuissaan pääty nolla tulokseen,
eipä kantsinu alakaa koetokseen.

Tuossa piställin muutaman kommentin
sitä immeisten suhetta sottaan.
Voehan olla ettei kaekki kohallaan oo,
mut omat mietteet voette äkistee pottaan.
Pelekkee paskaahan mullaki tuotos on,
kun teijän silimille heitän, suan huomion

MARI--143.

Mari katsoi Karia odottavan näköisenä. Hän oli varma, että asia
liittyisi jotenkin Lilyyn ja tämän rakennusprojektiin, olihan mies
puheissaan jo siihen suuntaan viittaillutkin. Onneksi hänellä oli pikku
askareensa Paavon luona, se oli hyvä syy saada etäisyyttä Lilyyn, jonka
vaikutus oli viime aikoina ollut turhan suuri hänen elämässään.
- Kuule, kun olis töitä sulle tarjolla, ilmoitti Kari yksiselitteisesti.
- Haa, johan on vientiä kuin sammakolla äkeen alla! Mutta kyllä sulla on
hiukkasen liian korkeat käsitykset meikäläisen työtaidoista! En ole
koskaan rakennushommia tehny.
- No, ei mihinkään rakennushommiin, tietenkään. Me hinattiin sinne
taukotupa. Heitetään jätkien kanssa pitkää päivää, joskus yövytäänkin.
Aluksi Lily itse lupas hoitaa keittopuuhat, mutta jos toden sanon, ei
niitä keitoksia kertakaikkiaan saa kurkusta alas. Jotain kummallisia
mössöjä. Jätkät ajelee raksan ja grilliruokalan väliä, että tie on
kuralla ja työt kärsii.
- Vai ette ole päässeet kansainvälisen keittiön kanssa sinuiksi…?
hohotti Mari. Oli helppo kuvitella työmiesten ilmeet näiden lusikoidessa
Lilyn keitoksia.
- Totta puhuen olisi helpotus saada kunnon makkarasopat ja lihapotut
pöytään niiden sapuskojen sijaan.
- Mistä sitä ollaan niin vakuuttuneita mun keittotaidoista? Jos vaikka
vielä pahempaan suuntaan …? härnäsi Mari.
- Ei ole kuin yksi suunta. Eikä me olla vaativia. Lilyn ruuissa on
mausteitakin liikaa, vettä joutuu hörppimään pitkin päivää varmaan
kymmenisen litraa ja aina vain suuta polttaa.
Mari mietti, miten vastaisi. Toisaalta olisihan se virkistävää poiketa
työmaalla toisten joukossa. Miehillä puheet oli yleensä hauskoja ja
rentoja. Kovin suuri vaivakaan siitä ei olisi, helposti sen voisi hoitaa
muun puuhan ohessa. Ja varmaan palkkaakin siitä saisi…
- Kiinni veti. Aloitanko heti huomenna työt?
- Jos se vain sulle passaa!?
Karin ilme oli helpottunut ja iloinen. Mieleisen työmaaruokailun
puuttuminen oli tainnut olla varsinainen ongelma.
- Entä ruokatarvikkeet? En minä varmaan pysty niitä polkupyörällä rahtaamaan…

RIETASTA

*****
Kyllähän meikkä markinaalit täöttääki reilusti vaekka onki soukka poeka. Miten tuossa kävisi jos hyppäesin poes sieltä markinaalista ja oesin ku miehet? Ostasin kopan keskarrii ja menisin kylille pahhaa elämää pitämään. Sitte vierasiin naesiin. Ongellako lienen käöny? Kovasti nykkii vaen ei käö pyyvyksiin..
***
Monenniilaestahan sitton nähty. Vuan palijo on jiännä näkemmättäkki. Sehän seon ihimeistä suurin että vitun näkkee, sannoo isot pojat, ja naoraa päälle. Mikä siinä niin ihileellistä liennee?  Mulla seon sehhii ihime kokematta. Kato ujo mies sitä aena pimijässä. Heko, välillä rietasta - sitä nykyajan meininkijä.
***
Heleppohan seon, luukasan,  harrastaa tuollastaki urheilumuotuva kuin kaolakiikkuilua. Oksa kestää ja köysi. Kuollee tervennä? Toesta seon minulla. Mistä löytyy niin vahava oksa ja varsinnii köysi joka kestää tämmösen ukonraavon? Ei mistää. Katkijjaa ja loukkaa ihtesä kun putuvaa. Eikö tuo luomu oo tuossae asijassa kunnijassaan. Aekasa kun vuottaa niin jalaka koukistuu itestään potkaseen viimesen kerran.
***
 Kyllä suatana tässä onnii niin syysmielellä, että kuvittellee olevasa joku suatanan västäräkki joka lentää lämpimään....Kanarijalla voesi laolaa titityytä nuotin vierestä joku ilolintu kaenalossa. Taekka hankkii Lampotsiinin ja siihen hemaseva senijoriitta viereen, Jo vaen seos jotaki ja rahhaa palasi vaen välijäkö sillä kun pelimerkit taskut täöttää. No uikkareissa aeka harvassa taskuja, Rahajemma on kassakaapissa.
***
 Tosi on, oesikkae siinäe puolesa jos toenenki. Varmaanni luonnonsaastuminen kyrvähtäsi lussanpuolelle. Nettisraoha pallaotusi suommeen ja Tärräötyslaetokset tulisi tarpeettomaksi. Pannaanpa mietintään !  Sitä tiijä jos vaekka kaekki totteotuu - seoraavalla kierroksella!- Mikäli pääsee uuvelle kierrokselle.

lauantai 23. syyskuuta 2017

LYYTI

***
NÄINÄ hektisinä aikoina kaikki on kiirettä täynnä. Vähän itsekukin ajaa verenhimoisena kohettaan takaa - harvoin eestä. Se oeski sillon etteenajua! Tosin joku voi ajaa eteenki - takkaa. - mutta se on eri tarina. Nyt on menossa draama johon voimme luoja utelijjaan katsannon.
***
MORA käjessä juoksee mummo ja ihmeiden aikana antaa papalle kyytiä. Mummo on muuten LYYTI, sehaän tietää osotteen.
Se on kovat ajat ja kovat pojat. Mora on ussein pääroolissa tae sitte joku astalo. Se on papan päivät lujetut. Ja muori on huono matikassa jotem faarin juoksut jää lyhyeen. Herran haltuun. Toevomme että paha saa palkkansa sileinä seteleinä-
***
 VOEHAN toki sattuva mitä vaen. Aenaki mikäli uskoo metijaan niin isolla kirkolla on jatkuvast jottae kisaelua menossa. Huumehörhöt ei palijo valikoi. Puukkua selekään ja kahavaa myöten.Kyllä siellä ovat kirijasa lukeneet ja ossaavat kaekki konnankoukut. Nyhhän nuo huimat oli tähänneet ommaaan nappaan. Oma napa lähempänä ku naapurin Mirri!
***
 OOTTAKO muuten tavaneet Lyytiä, joka osotteen saatuvaan alako kirijottaan?. Alakuun kun pääsi niin nappasi faarin ja katosi Lontoon sumuun... Tosin vei vaen Faarilta rahat ja matkusti oikeaan osokkeeseensa. Henken säästi! Se jos huoku karkaa väärästä reijasta se ei palijo naurata. Pieni hymy sentään sallitaan ja kallitaan viikatemiehen sirppi-
***
MUTTA palajaako muori rikospaikalle? Rahat kun on lopussa niin hopussa mummo huomaa tilaisuudensa. Se oli vikapisto. Faarin päivät on luettu. Kuten jo aiemmin pikkusen ravottelin. Mummot on tänä päivänä säätämätöntä porukkaa.
***
NIINHÄN se kävi faarille, mutta kovastihan tuo jo oli henkilaeta ja muutenki monttukunnossa. Siis kokonaisnäkymää arvoijen ratkasu oli kestävää kehitystä - jopa kierrätystä, Vanahan tilalle puskeotuu aena uutta yrittäjjää, pää eelläpäen enimmäkseen. Jopa verkkarin lahkeeseen, avviisissa kerrottiin.
***
ANNETAAMPA olla taas ja jätetään sana-arkku muhimaan huommista uutta tulemista. Jospa hanasta virtaa raekkaampija juttuja, Ny oli juoksussa toevomisen varraa. Mutta syyväänhän sitä roskaruokaakin.

SKETSI

AUTOKAUPPOJA.
 (Pariskunta saapuu autokauppaan, rouvalle auton ostoon.)
AUTOKAUPPIAS:
- Hyvää päivää ja tervetuloa. Millaistahan autoa herra on ajatellut?
HERRA:
- Eihän se minä vaan tuo rouva aikoo hankkia oman auton.Lähdin kyytipojaksi.
AUTOKAUPPIAS:(Herralle)
 - Sehän sopii vallan hyvin. Millaistakas autoa olette rouvalle suunniteelut?
 HERRA:
 - En ole suunnitellut mitään.
 AUTOKAUPPIAS:( Kääntää selkänsä rouvalle)
 - Ahaa! Ostatte rouvalle auton yllätykseksi. Sekin meille sopii
 HERRA:
 En ole ostamassa autoa lainkaan.
 ROUVA:(Taputtaa myyjää olkapäälle. Myyjä kääntyy rouvaan päin)
 - MINÄ olen ostamassa autoa.
 AUTOKAUPPIAS:
 - Ai jaahah, sehän sopii. Me vaan herran kanssa neuvvotellaan kaikki asiaan liittyvä, niin sitten voimme tehdä paperit.
 ROUVA:(Hiukan jo kiivastuen)
 - Kuulkaas nyt! Eikö teidän päähän mahdu, että se olen minä joka autoa ostan.
 AUTOKAUPPIAS:
 - Tietysti on tullut selväksi. Odottaa nyt vähäsen. Esittelen herralle muutamia ohittamattomia tarjouksia. Kas tässä olisi aivan ehdoton menopeli perhekäyttöön. On turvatyynyä ja rouvallekin ihan oma. On navikaattoria, ei herran tarvitse kysellä rouvalta minne ajetaan. Hehhee!
 HERRA:
 - Minulla on jo auto. Rouva etsii itselleen menopeliä.
 AUTOKAUPPIAS:
 - Mutta kai herrallakin on jo auton vaihto tarvetta? Kuinkas iäkäs rauta on alla?
 HERRA:(Kiusaantuneena)
 - Noo, onhan se pari vuotta ollut.
 AUTOKAUPPIAS:(Selin rouvaan)
 - Hyvänen aika, sittenhän se on jo kovasti vaihtoijässä. Kirjoitan aivan mahtavan tarjouksen. Mitä sanotte?
 HERRA:
 - Kun tarkemmin ajattelen, niin olisihan se uusi aina uusi.
 AUTOKAUPPIAS:
 - Tekniikka menee näinä aikoina, niin nopeasti eteenpäin. Luontoystävällisyys lisääntyy. Kukapas meistä haluaisi olla maapallon tuhoaja. Odottakaas, haen tuolta esitteitä! (menee pois)
 ROUVA: (Vihaisena)
 - Oliko se näin puhe? Sinäkö sen uuden auton ostatkin?
 HERRA:
 - Ajattele mikä tarjous. Ympäristö säästyy. Sinunkin astmasi helpottaa kun saasteet vähenee. Ja aivan hyvin voit pyörällä käydä töissä. Kymmenen kilometriä, sopiva lenkki aamutuimaan, ja pysyt solakkana.
 ROUVA:
- Vai niin! Tämä riitti mulle! (Poistuu äkäisesti kävellen)
AUTOKAUPPIAS:
- No niin! Nyt päästään asiaan. Kas, mihinkäs rouva häipyi?
 HERRA:
- Johonkin mekkokauppaan tuntui kiire olevan. Mutta eipä tässä naisia kaivata. Aletaampa laskemaan välirahoja.

MARI--142.

Kari istui tuolilla mietteissään. Rengas oli paikattu ja pyörä ajokunnossa. nyt vaan askarrutti, asian esittäminen jonka vuoksi hän oli tullut Maria tapamaan.
Mari oli kattanut pöytään tuoksuvaa pikkupurtavaa. Vahvaa kahvia termoskannusta kaataen Mari sanoi:
- Mikäs miestä noin mietityttää? Onko naiset olleet pahoina , vai työssäkö on vastustanut? Tule nyt kuitenkin kahville.
- Kiitos vaan! Olisihan mulla asiaa, mutta juodaan ensin ne kahvit.
Jos sen saisi sitten paremmin esille, Kari naurahti.
- No, ompas vaikeat asiat päätä vannehtimassa. Herranen aika mies, se lisää stressiä!
- Mulla nyt on sellainen tapa, että jos jotain päähäni saan niin se vaivaa niinkauan kuin saan sen päiväjärjestykseen. Mutta onpas herkullisia voileipiä. Taidat olla haka ruuanlaitossa.
- Kaikkea kanssa. Hyvistä raaka-aineista nyt ei huonoa syömistä saakkaan. Mutta hyvä jos kelpaa.
- Noo, Paavo toipuu hyvää vauhtia? Joko on uuden Mersun hakenut. Ei se malta ilman olla, kun makuun pääsi.
- No ei näkynyt mersuja eikä marsuja. Ei ole kotvaan vielä ajokunnossa. Useita viikkoja varmaan menee. Toisaalta hyvä minulle, saan hiukan kohennettua kesäkassaa. Ja eihän se tienesti koskaan pahaa tee.
- Joo. niinhän se on, Kari sanoi kuin omille ajatuksilleen. Vilkaisi sitten Maria ja rykäisi sanoen: - Anteeksi minä tässä omiani
mietin, mitä sinä Paavosta.
- Ei se ollut mitään tärkeää. Mutta mitenkäs siellä on Lilyn house alkanut kohoamaan?
- Vauhdillahan se kohoaa. Tai eihän tuo vielä kohoa mutta perustukset on jo hyvällä mallilla. Eilenkin tehtiin valuja koko päivä!
- Hihhii ja Lily heiluu mestarina? Panee miehet yrittämään parasta, niinkuin siellä renkaan paikkuulla, kun se naula meni kumista läpi!
- Aivan hyvin ollaan Lilyn kanssa pärjätty. Penahan tuo vaan tahtoo kiusaantua. Ukkomies ja kaunis nainen aivan piirittää..... Jospa se löytää uuden kohteen. Heh vapaan....
- Eipä se Lily niin välitä vaikka on varattu. Pääasia että hauskaa riittää. Näin meidän kesken, yrittihän se serkku-tyttö Paavoakin, mutta taisi olla Paavo liian harras ja uskonnollinen saalis!
- Mikähän se lienee se Paavon uskovaisuus. Taitaa olla mainostemppu kuin noilla iskelmälaulajilla, mutta henkilökohtainen asiahan se on?
- Se jos mikä on henkilökohtaista. Ja melkoisen mukava mies se Paavo loppujenlopuksi on, sanokoot ihmiset mitä sanoo.
- Niin täytyy kai siinä miehessä jotain poveria olla kun pyörittää lähes yksin tuollaista kartanoa. On puimurit ja kuivaamot. Kuivaamokin, kuin pienen pitäjän kirkko!
- Varakas mieshän se Paavo on, Mari sanoi ja lämpöinen värähdys kävi hänen lävitseen, kun muisti aamulla Paavon luona tapahtuneen!
- Tuota Mari, mulla se asia.
- Anna tulla vaan, olen pelkkänä korvana..

NEUTRAALIA

***
Näenä kummina aekoena yritin ilimasta sukupuolineutraalisti, mutta eihän siitä mittää tuuu.. Kirijotti vaekka noeta-akasta tae lumiukosta niin lipsahtaa sanktion puolelle. Turhaa yrittää - parasta olla lätemättä kukkahattutätien kelekkaan. Tulukoon lunta tuppaan, mutta kirijotan miten haluan.
***
Uusi huominen kuopii lähtökuopissa malttamattomana. Suuret osat roina ja paskakasasta ovat kaatumassa niskaan jo
alkumetreillä.Hengityssuojaimet auttaa pysymään hengissä. Henki kulkee vetten päällä ja jäällä on liponen astua lipposella.
***
Kevyvissä kengissä juoksee kevytkenkäiset naiset ja ilotyttöjen raivostuttava kikatus saa ihon kananlihalle. Suru asuu puserossa eikä itkumuurilla ole itkijöitä.Koneitkijät (robot) vallaneet markin.
***
Krokotiilin kyyneleet valuvat pohjattomaan lasiin ja sen täytymys on suuri tapaus. Yhdessä itkemme ääneen. Tuskin kukaan lotkauttaa korvaansakaaann Seinä kuuntelee, seinillä kun korvat on! Isoveli valvoo.
***
Lasten itku ja vaimojen vaikerrus on korvin kuultavissa. Ken näkee se kokee - vaikka katiskan. Säret jääköön joutaville, kunhan arvokala sijansa saakoon- repussa! Mutta saalis miestä yllyttää. maltti on valttia!
***
Kalavale kielellä estää puhumisen. Joutavaa jorinaa korviin kuuleviin. Älä silmä pieni katso...koittaminen on nautinto. Varottava palovammoja! Jos kohde kuuma!
***
Siitä se lähtee . sano Sipelius ja lähti kalijoille. Aaria oopperasta . Kusasenko? Ja me pojat niin laulettiin. Puheenvuorot kortilla sano se sävelin.Kyllä lähtee!
***
Mutta hetken kestää elämä - vaikka kaikilla on mukavaa. Hei porsaita oomme jos ponua saamme, mutta se on toisen laulun arvoinen. Eikä yksi paukku päätä sekota! Eikä neutraali saa...

perjantai 22. syyskuuta 2017

TASASTA.

***
SEON sitte ylleinen tassaamispäevä. Kolo täöteen ja läjä viereen. Sitte täryytystä ja VOT - Jopa passaa taas kulukia mutkan taakse näkymättömiin.
***
Hei vaen kaikille heiluville kuin myös vakkaana oleville. Keventykööt kaikki raskautetut ja sijansa saakoon naurettava kevennys.Humiskoon harjut ja pauhakkoon kosket. Posket punaa syksyinen sää. Nähtäväksi jää mitä huominen tuo. Eiliseen vilkaisten olemme tapahtumien äärellä. Paekat on TipTop eikä huolia näkyvissä.
***
PÄIVIN hyvätyö on tehty, tuumi Mooses ja pani - tupakaksi. Pelastettu on muutama epätoivonen. Aju jatkuu ja palalaekat soe. Demari  kerevää rahhaa ja johtotähtee. Siitä se lähtee kannatus nousuun. Poessa on itku ja hampaankiristys. Rinne on jyrkkä!
***
 LIPPOSEN entinen elämä etäältä. Eläkkeellä saa olla kuin sika pellossa tae paska mättäällä. Jutta leipoo kakun joka maistuu pahalle, luktar illa sanoo ruottalaenen. Tämä aeka on raakaa. Säälitä ei toisen omaa, onhan somaa kun oma ei kulu. Laina hevonen ja heilillä siniset silmät! Valot näyttää punasta. Siinäkö syy ja seuraus. Kevyvet mullat!
***
RUNOKONI karkasi ja siirtyi lajemmille laitumille. Kaipailen penkon sen vanhoja jätöksiä. Jo Ammoin kirjoitettuja jo unhoon jääneitä rosoisia riimejä luen makustellen. Kummasti runo palauttaa muistilokerosta tunnetilan joka vallitsi tekelettä tehessäni, Mopooo panna tulille!
***
 TUHANSIA niitä on, vaikkakin kokonaisia kansioita on epähuomiossa tullut napsautettua bittiavaruuteen. Vahinko ei oo suuri, mutta muistin pallauttajana olisi pitänyt kaikki pitää tallella. Varmuuskopijot jääneet tekemättä. Välijäkö?
***
 NO TUSKIN aika ei riitä. Luetaan minkä se jaksetaan. Ja maksetaan kalavelat. Ainakin korot! 0-korko on helppo maksaa, eikä muutenkaan ahista. Mieli on hyvä ja positiivisesti katon huomiseen. Mikäs tässä? Ei panttaa murheita ja ottaa tosiasiat semmoisena kuin ne tulee pärjää aika pitkälle

MARI--141.

- Olen nyt pari viikkoa avustajana Paavolla, kun hän on sairaslomalla,
selitti Mari kärsivällisesti.
- Sepä! Vaan taitaa olla museorekisterissä tuo sun työsuhdeajopelisi!
huomautti Kari ivallisesti.
- Asiasta toiseen: saatkin näyttää kokemuksesi kumin käyttäjänä nyt
heti! tokaisi Mari ja heitti provosoivasti kesäpusakan yltään ja lähti
vaunun taakse.
Kari nousi kuin vietereillä ja äskeinen pöppöröisyys karisi kuin
taikaiskusta. Tekisikin hyvää päästä joskus suoraan asiaan. Mutta tuskin
hän oli ehtinyt päästä ajatusta pidemmälle, kun Mari palasi vaunun takaa
taluttaen omaa pyöräänsä, jonka rengas lompsotti tyhjänä.
Kari rupesi tottelevaisesti paikkaamaan rengasta. Mari oli odottanut
jonkinlaista jupinaa, mutta Kari oli tarttunut toimeen kuin olisi tullut
paikalle nimenomaan vain renkaan takia.
Mari nousi vaunuun laittamaan jotain pikku purtavaa. Samalla hän halusi
selvitellä omia ajatuksiaan. Pakostakin Karin puolesta puhuivat jo
koetut kiihkeät lemmenhetket. Mutta olisiko miehellä muita aikeitakaan?
Marista tuntui hiukan, ettei mies ollut sitoutuvaa tyyppiä. Tai oli
ollut joskus, mutta kokemuksistaan johtuen muuttunut. Olisiko hän siinä
oikeassa? Mari kuvitteli suhteen jatkoa. Se oli vaikeaa. Mitään
perhe-elämää hän ei voinut kuvitellakaan Karin kanssa, liian epävakaata.
Ja miehen luonne… se oli hänelle vielä täysin arvoitus. Mies ei tahtonut
päästää lähelleen.
Mari kertaili omia tunteitaan. Mitä hän itse halusi? Kulkiko hänen
unelmansa sitä perinteistä latua, johon kuuluivat mies, lapset ja koti,
mitä on kaikenlainen mammona ja tavat, joita siirretään seuraavalle
sukupolvelle. Hänen oli pakko lopettaa mietiskely ja pudistaa päätään.
Kaikki oli juuri nyt niin sekaisin. Kaikki hänen asiansa olivat hajalla
kuin jokisen eväät. Palaisiko hän syksyllä kaupunkiin kuin oli aikonut?
Jos hän jäisi, minne hän siirtyisi talveksi, vuokralleko? Lähteäkö
työnhakuun? Marista tuntui kysymysten tulva ahdistavalta kuin
tukahduttava verkko, joka osaltaan estäisi häntä nauttimasta jäljellä
olevasta kesästä täysin siemauksin.

RIEKALEITA

***
Eipä aikaakaan kun poeka sai aikaan muutakin kuin sanomista. Tekomies ei kauaa käsiään kahtele kun tarttuu toimeen ja ryty kuuluu kun poika painaa.
***
Taito tallessa ja vasara ja hohtimet. Nippu aetalankaa ja järki päässä niin saa jo ihmeitä aikaan. Suuret sanat ei suuta halkase eikä saita sanojansa syö. Mutta katso, ei mene monta melekeetä kun vahinko tulee ja kello kaulassa - mutta se seisoo. Pysähtyneisyyven aika valtaa alaa saahakseen sillanpää aseman, ja voe meitä sitten!
***
Hetki heijahtaa ja vesi virtaa, ennen kun eilinen on huominen. Periaatteessa vuuen päästä ollaan taas samassa päivässä, mutta onko se sama? Kysyy hän ja vastaa itse: Ihan sama.
***
Eilisen riekaleet lojuu lattialla ja huominen jo tekee tuloaan Taitaa tulla hyvä päivä? Se näkee ken kokee. Katiskassa veden eläviä ja hapen puutteeseen kuollut piisami.
***
Sen siitä saa kun kaikkensa antaa. Tuhkat viiään pesästä eikä mitään tule tilalle. Pilalle menee maitotuotteet auringossa eikä lihapala kauaa paikallaan pysy. Lihansyöjät liikkeellä jo aamusta. Musta aamu antaa merkin menneestä.
***
Työstä tekevän tuntee, sekasorrosta typerän. Kaiken keskellä kesäinen päivä ja synkeä syksyinen yö. Siitä se lähtee jos ei jo palaa -
***
Höpinämyllyssä lakerivika.Sanat mulkkaa puolelta toiselle. Sanavarastosta karannu valistuneet yksilöt jo kesälaitumille ja juhannuskohmelo on kova sana, aivan betonia.
***
Matalapaineet työskentelee kiitettävästi, että meillä surkeaa olisi. Nyrkkipoistia lähettää katkera kansa Ylämummon taivasteltavaksi. Sanktio puree että te nöyrät olisitte. Sateenkaari sopimuksen merkkin on sateenkaariporukat ryvettäneet. Vedenpaisumus on lähellä
***
Innokas taivaanrannanmaalarille työtä tyrkyllä, mutta kehtaako se? Tuskimpa vaan. Kalijaa riittää ja sosijaalihuolto soppaa tuo
Antaa tulla vettä tupaan, ponttoonit tilattu.
***
Pois pilattu on pyhät sakramentit. Lapset opetetaan vain ryyppäämään ja puhumaan rumia. Seksiä pennulle suut ja korvat täyteen. Aikuisten leikit on alettava jo varhain, jotta siinä touhussa täydellinen olisi. Orkankeli on puoli ruokaa ja toinen puoli sitten roskaruokaa ja huumetta.
***
Uusi uljas ja valistettu sukupolvi muhii jo koeputkessa.Aah mikä autuus ja auvoinen tulevaisuus onkaan Telluksella v.2500. Ken elää se näkee, tai sitten ei.
***
Synkät pilivet seilaa matalalla.Aivan käsinkosketeltavia - tai ainaki luuvanvarrella. Varotuksen sana lienee paikallaan ottakoon utelijas varotuksen onkeensa näin välttääkseen pahan
puolittaisen vahingon!
***
On se niin väärin? Oes ees totta toenen puoli. Se heleppaes kummasti. Silti petturit ja väärinpelurit uivat sameissa vesissä, eivätkä käy pyyvyksiin. Se on tätä=?

RUNOTTAA.

KÄLÄKÄTIN
1.
Vanha kunnon kännykkäni
kapulani verrattomin,
sulle lauluni viritän,
viisun pienen vinguttelen.
Sinulle nyt laulu soipi,
kalleimmalle kumppanille,
rahat viet, siis viimeisetkin
totiselta tuttavalta.
-
Vanha kunnon kännykkäni,
kourakampe kiehtovaisin,
oodin sulle nyt mä laulan,
viisun pätkän varmistelen,
että kuulee kaikki kansa,
värkistä niin veikeästä,
joka kantaa poissa huolet,
tuonee riemuja tilalle.
-
Vanha kunnon kännykkäni,
sähkösäilä taskussani,
ilon lähde oot minulle,
riemullinen seuralainen.
Sinä ratkot kaikki pulmat,
esteet tieltä eksyttelet,
ikävyyden suistat suohon,
murheet mustat vaimentelet.
-
Vanha kunnon kännykkäni,
tarpeellinen taikavärkki,
ystävät tuot saapuville,
kaipuun kohteen korvalleni.
Sinä tuotat tunteitakin,
rakkautta korvaan kuiskit,
lemmentuskaakin sanelet,
kaipuunvirttä veisaelet.
-
Vanha kunnon kännykkäni,
näpsäkkä Nokialainen,
olet mulle seuralainen,
suruviestin saapuessa.
Lohdutusta korvaan kannat,
sotkuseikat selvittelet,
annat mielenvirkistystä,
riemullista rentoutusta.
-
Vanha kunnon kännykkäni,
sulle kiitoksen sanelen,
korkoinensa kympin annan,
papukaija merkki päälle.
Ilman pärjäisi en laisin
kälkätintä mahtavinta,
hukkaan varmasti menisin,
katoaisin kaikkinensa.
-
Turvaisaa on tallustella,
kännyn kanssa käyskennellä,
on kuin turva seurassasi,
eksyksissä ollessasi.
Apuakin löytyy aina
jos vain vaivaa huono tuuri,
kilautat vain kumppanille,
ystävälle parhaimmalle.
-
Tarvitsee myös herranketku,
tuota kummaa vempelettä,
kännykällä viestitellen
saavat naiset nauramahan.
Kiimaisiksi kiihdytellen,
hoituu hommat kiireisenkin,
eropassit myöskin voipi,
tekstaella tumpelokin.

torstai 21. syyskuuta 2017

SKETSI

HUOMAAKO SEN..?
 MIINA
  - Päivää taloon! Miten se Miina on jaksanu? Minua on aivan huolettanut miten ystävä jaksaa.  Minulla on kolottanu niin joka paikkaa. Vain minä en anna periksi. Jos jollaki olisi nämä vaivat niin sängynpohjalle oisi ruokittava.
 MANTA
 - Niinköhän tuo lienee? Hyvin näyttää Miinalla jalka nousevan ja kieli laulavan. Ei edes kahvia tarvitse voiteeksi.
 MIINA
- Ettäkö kahvia? Voi kiitosta, kiitosta! Aina se muutama kuppi menee, varsinkin kun tuo ilma on niin kylmä.Huomaako se Manta mittää erikoista?
 MANTA.
  - Mitä sitä taas oes pitänyt huomata. Entinen Miinahan tuota oot. Onko tullu muutama ryppy lissää?
 MIINA.
  - Hihhii! Kyllä se on tuo Manta entisensä. Se ei säästele sanojaan. Vaen etkö tojella huomaa?
 MANTA.
  - Täh? Onko se menny tukkasa värijäämään? Hyh, vanaha muori. Kyllä sinne maanrakkoon kelepaa harmajanakin.
 MIINA
 - Minäpä en aijokkaa sinne maanrakkoon vielä vuosikymmeniin. Miinalla veri on kuumaa. Menen päivätanssehin ja kellistän sieltä uroksen.
 MANTA.
 - Sen jumalaton. Tuommoisia puhhuu. Pyhänä vielä kirkonmeiningeissä olit. Kyllä on piru saanut hyvän saaliin. Vie nyt ommaasa , että hippulat vinkuu.  Voehan maailman pahennus!
 MIINA
 - Mikä tuo nyt on? Ei sitä ennää eletä virsijä hyrryttelemällä ja kuoleman pelossa. Minä aijon ellää ainaki satavuotijaaksi. Otan ilon irti elämästä ja joka yö kellistän vereksen uroksen.
 MANTA
 - Rienaa siinä vielä. Meille on jokkaiselle tarkasti laskettu elomme päivät. Heitä sinäkin tuo rietastelu ja vakkaannu aattelemmaan ijankaikkista autuutta. Se ei maailimanlapsille tipaha.Ja tuommonen vouhkasu eijoo hyvän eillä!
 MIINA
 - Hui ja hai. Minä elän tätä päivää. Keittääkö se Manta ne kahvit. Minun pittää ehtiä vielä käymään kemikaalissa. Huulipunaa pitää ostaa. Se nuorentaa ainakin puolella... Hiih hiih ja tuntuu rinnassa niin mukavalle kun pojat on kiinnostunut.
 MANTA
- Pojat?? Ihanhan sinä oot tullu möyrytautiin. Ihiminen kohta settemänkymmentä ja puhhuu kuin tytön heitukat.
 (Rupeaa vitkastellen laittamaan kahvia tulemaan)
 MIINA
 - Kerran sitä vain eletään. Uskooko se Manta jos sanon, että Jukuraisen Eemeli on kovinkin minusta kiinnostunut. Ihan autoonsa pyyteli.Aattelin lähtiä . Rehvit tehtiin meijän maetolaeturille kuuveksi.
 MANTA
 - Voi sua hupsua. Eemelihän on vielä nuori mies alta nelikymppinen. Kyllä Miina-raukka on tainnut nyt lopullisesti mennä sekaisin. Siinä on nyt sulle sitä kahavia. Kaaja äkkiä tuo kahvi emättiisi, että jouvut sinne Eemelin mopon tarakalle...
 - Kiitosta vaen. Mukava seon kun ystävä kahavit tarijuvaa....

RUNOTTAA

HUKKAREISSU.
-
Kuulu kylällä kummija uutisia,
joku oli nähäny mettässä susia.
Vaara kaamea kaikkia valavottaa,
ja kamalasti jokkaesta pelottaa.
-
Kylänmiehet yhteen kokkoontuu,
ja asijasta kovasti huolestuu.
Täötyy ruveta jottae tekemään,
muuten pysty ei täällä elämään.
-
Sata miestä jo tarttuu asseisiin,
pukkeotuvat punaesiin vaatteisiin.
Totisena he mettään vajeltaa,
kohta susi maestaa lyijyä saa.
-
Miehet viikon verran metällä käö,
mutta vilahustakkaa ei hukasta näö.
Etes jäläkijä ei nävy laesinkaan,
koko juttu on pelekkää huhua vaan.
-
Sujenpeleko on aevan suunnaton,
vaekka ihimiselle lienee vaaraton.
Niinkuin taoti peleko tarttua voe,
hukkareissun se kylänmiehille toe.

MARI--140.

- Olisitpa nähnyt itsesi. Olit aivan hölmön näköinen, Mari sanoi.
- Olinko? Nukuin kyllä aika makeasti. Oli tosi hienoa herätä kahvin tuoksuun, tiedät että pidän siitä. Ja vielä kauniin naisen katsellessa. Sitä Mari minulle ei ole sattunut kovinkaan usein, viimeiset sanat tulivat hiukan tukahtuen.
- Hih! Äläpäs liiottele. Kylällä puhuneet että olet oikea naissankari.
- Täysin perätöntä juttua. Ei ole ollut oikein naismaailmassa vientiä, kun se viina on ollut aina kaverina. Milloin naisen mukaan pääsin , pilasin sen aina jotenkin,
. Joojoo, kukapa sen tunnustaa...
- No, löysitkö sinä?
- Minkä? mikä olisi pitänyt löytää?
- No, sieltä rasiasta ....sen?
- En muistanut koko rasiaa....mitä siitä?
- Ai niin, SE rasia!
Mari kaivoi paikkarasian työläin elein taskusta ja nakkasi kolahtaen
pöydälle. Paavon ilme oli odottava. Mari kokosi kaikki
näyttelijäntaitonsa sanoakseen mahdollisimman huolettomalla äänellä:
- Mulla olikin vaunulla sattumoisin paikka-aski omasta takaa. En
muistanutkaan, kun keväällä jo ostin.
Paavoa harmitti. Jos olisi yltänyt rasiaan, hän olisi siepannut sen
käteensä ja viskannut kaapin ylähyllylle parempia aikoja odottamaan.
Häneltä puuttui tarvittava määrä rohkeutta esittää asiansa suoraan ja
kuulla siihen suora vastaus. Hetkisen hän halusi elätellä vielä toiveita
ja pelkäsi, että Mari saattaisi sittenkin ne murskata.
- Niin, onhan se hyvä pitää varalla sellaiset tykötarpeet, kun pyörän
varassa on kulkeminen, myönsi Paavo ponnettomasti.
- Mutta nyt kahville!
****
Kari Kulju nytyytti tovin Marin asuntovaunun oven ripaa, ennen kuin
uskoi, että se todellakin oli lukossa. Mies käveli huolettomasti kädet
taskuissa ympäri pihaa ja katseli haeskellen, missä Mari mahtoi olla.
-Liekö tuo lähtenyt äänekkään serkkunsa kanssa ajelulle… aprikoi hän.
Vaan eipä hänellä siinä sen kummempia kiireitä, joten hän asettautui
mukavaan asentoon puutarhatuolille ja sulki silmänsä.
Ajantajun hetkellisesti menettäneenä Kari havahtui outoon
kirskahtelevaan ääneen, joka lähestyi. Silmiään räpytellen hän tähyili
automaattisesti tien suuntaan, josta ääni läheni. Mari pomppasi pyörän
päältä vasta aivan Karin edessä.
- Tuleehan se emäntä sieltä, totesi Kari virnistellen oikoen itseään
kädet niskan takana ristissä.

POIJJITUSTA

***
Näenä hektisinä aekoena pittää olla joka hetki valamis sieppaamaan eorot talteen vaekka peliaparraateilla. Pelaten voetat, jos on tuurit kohillaan. Pittää panna raha poekimaan, tae aenaki yrittää. Yrittäminen päevän sana.
***
JOO, siinä pittää olla homma hyppysissä, eli taeto tallella, että saa rahan poekimmaan. Meijän ketkuloihen ja loeseläjien siihen hommaan on aevan turhaan änkeötyä. Jätetään se niille jotka homman ossaa. Poropeokalo vaen saa aekaan keskenmenoja ja takasituloja. Eikä seo tapataattuva vaekka pyörähtää maksun puolelle.
***
TOKIHAN sitä on monenniilaesta rahhaa olemassa. Luulis tuon jokkaesen tietävän. Ei se pysähy kahteen gatekorijaan. Niiton yheksänlaesija ja tuo pyhä raha kymmenes.
***
 PARASTA opettella  piirteitä noesta rahojen sielunelämästä niin hämmästyy. Pyhä raha löyttyy sieltä kolehtihaavista. Mitä minä hokasin se pappi siunasi ne roposet. Pahaksi on päässy.
***
YYKSILÖN hämmästyshän ny ei niin suuria merkihte. Vuan pienistä atomeistahan se kaekki lähtee, että hämmästele vaen, siitä voe kasvaa vaekka kokonaenen ällistys.
***
ÄLLISTYSHÄN jo johtaaki melekomoeseen sokkiin jopa koomaan. Semmosta on syytä varua jos ei  meinaa vielä veivijään nakata - aenakaa kovin kauas.
***
 JOS  sitä vaston on uuvempaa mallia, sähköstartit ja kaekki niin pittää olla virtalähe, akku tae patteri. Alakaa homma pelittää. Atomi mahtasi olla paras, alakas polla sätteileen.
***
TULIPA hyvä mieli kun sae rukattuu ommaa tollousviisarria pikkusen plussaan päen. Nykyaekana pittää olla koko aeka pellaamassa. Niitähän löytyy Angri Birttijä ja vaekka minkälaesta värkkäöshupija. Miksipä siis en minäki pelleihin sorru?
***
TEJIN Kenuva koko rahan eestä. Seon illalla ankara savonkorijuu.Mihin sen rahan kanssa joutunee. Onko vappaaehtosija köyhijä ryntäämään kulutusjuhlaan osille. Tervetuluva

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

TYYVYTYSTÄ.

***
 Ruvisleivällä on meleko hankallaa tyyvyttää seksuvaalista näläkää. Vaen onko se näläkää, paremminki kiimaa.  Sepä mielikuva ei palijo mahan kurinnaan auta. Vaen auttaako. Oon ihaaan nouvviisi sillä saralla.
***
Ehän minä tiijä kun en oo paekkakuntallaenen. Varmaanki seksi korreloe nälän kaa. Tuntus! Neon elämää suurempija asijoeta ja jokkaesella on oma makusa. No, ei ehkä vasemmalla? Siellähän ollaan kaekkeen tyytymättömiä.
***
Kyllä seon tuo tyytymättömijen tyyvyttäminen mahoton tehtävä. Kellä tekkee mieli seksii -  kuka leipäjonossa kärvöttää. Suattaapa olla semmossiiki joella on rahhoo liijan nirkosesti. Millon on vilu millon liijan kuuma. Suatana kuka nuo kaekki tyyvyttää, aenakkaa pysyvästi? Voe voe...
***
Tyytymättömyys on toesaalta hyväki asija. Jos on tyytymätön niin sitä joku voe koettaa kohentaa olojaan. Sitte se on paha jos lipsahtaa sitte ahaneuven puolelle sillon tyytymättömyys ruokkii ihtijään.
***
- Mulle kaekki - huutaa ahanas suu ja käjet kaohoo tavarata vaekka muijen käsistä! Semmostahan nykyvään tappaa joka puolella. Ja eikö tuo vaen hullummaksi tuosta menne. tahikka tulle.
***
 Meeppä ja tiijä? Tietystikkää ei oo pakko jossei taho! Tahonvoemalla voe siirtää vurija - aenakin takin. Vuoret väestyköön ja kukkujat horijukoon - mutta aamuun on vielä aikaa. Kirkastuva aamu kaiken muuttaa voi. No, sen näkkee!

RUNOTTAA

PUHTAIJEN AATTEIJEN MIES.
-
Oon joutunu umpinaeselle tielle.
Korkijat kinokset,kuin upottava
lentohiekka, tukkii minun
ajatusteni kulun.
-
Nostelen saappaetani korkijalle.
Hukun kohta tähän valakejaan
helevettiin.
Saanko minä mistääpäen
helepotusta tähän
elämisen tuskaan.
-
Katton mihinkä päen vaen,
niin näjen vaen sammaa,
valakijaa valhetta.
Joka on muuttanu minun elämäni,
tuskaeseksi raatannaksi.
-
Mitä minun kannattaa,
uhuraotua puhtauvven puolesta.
Tässä likasessa ja
saastasessa maalimassa.
-
Valakijaa lunta riittää.
Valaheelliset kuvitelmat.
hukkuvat valakijan valleen,
epämääräsyyven alle.
Minä puhtaijen ajatusten mies,
tukehun valakoeseen lummeen.

MARI-139.


Suurin silmin Mari katsoi paikkarasian pohjalla kiiltelevää monin timantein koristeltua sormusta. - Voi ei, Mari huudahtaa ääneen, ei tää näin mene?
Eikö miehessä ole miestä esittämään asiaa omalla suullaan, jos tämä on kosinta.
Maria kiukutti, mutta kuitenkin huikaisi sormuksen upeus. Varmaan omaisuuden arvoinen?
Varovasti Mari pujotti sormuksen nimettömäänsä. Sormi jäkkänä hän ihaili sen säihkyviä timantteja. Hmm. tämmöistä ei joka tytön sormessa....Mutta katsotaan
katsotaan....
Mari sulkee sormuksen takaisin paikkarasiaan, hymyillen ovelasti sanoo taas....katsotaanhan!
***
Paavo kiikuskelee keinutuolissa rauhattomuus tahtoo väkisin nousta pintaan. Hitto taisi olla typerä päähänpisto se sormuksen piilottaminen. Mitähän se nyt ajattelee.
Varmaan taas nauraa ja pilkkaa minun typeryyttä. Tai jos..........
Paavo painaa päänsä tuolin selustaan ja silmät kiinni miettii tapahtumia, mitä on kevään aikana sattunut. Jossa hän raavas mies on käyttäytynyt kuin pikkupoika tai typerys. Mistähän se johtuu, hän tavallisesti niin täsmällinen ja jämtti mies?
No onhan viinan kanssa tehty tyhmyyksiäkin, mutta onhan hän eturivin viljeliä. Pellot tuottaa ja hän kyllä osaa asiansa.
Vähitellen Paavon jalka tekee yhä voimattomampia pukkauksia. Huulet alkaa pussahdella. Paavo nukkuu. Kivut alkaa hellittää ja nyt univelka on tullut maksuun.
Mari polki kauniissa kesäillassa takaisin työpaikalleen. Vanha polkupyörä oli raskas polkea. Jokapaikka kitisi ja kirskui. Notkeasti hän hyppäsi pyörän päältä kun pieni nyppylä tiessä tuntui panevan niin kovasti hanttiin. Eipä tässä kiirettä.
Päästyään mäen nyppylän niskaan Mari seisahtui ja nojasi pyörän satulaan ja kuunteli metsiköstä kuuluvaa lintujen viserrystä. Ihanaa... Sormus poltti taskussa. Hän vilkaisi ympärilleen ja veti rasian taskusta. Hän aukaisi rasian ja tuhansin sätein timantit säihkyi valon osuessa niihin. Kuin väärästä teosta yllätettynä hän sujautti rasian taas taskuun ja jatkoi keskeytynyttä matkaa, jo näkyvää Paavontaloa kohti.
Varoen Mari hiipi sisälle, kun huomasi Paavon nukkuvan. Varoen Mari laati kahvin tippumaan , istuutuen sitten jakkaralle, ja tutki nukkuvaa miestä. Aivan miehekäs mies. No, vatsaa oli hiukan liikaa, mutta oli jotenkin hellyttävän ja turvallisen tuntuinen tuollainen nalluska.
Kahvintuoksu levisi huoneeseen ja nukkuvan nenään. Silmät alkoi värähdellä ja rävähtivät sitten auki, hämmästellen ensin ympäristöä, kunnes taju ehti mukaan.
Mari ei voinut hillitä itseään vaan purskahti nauramaan. Paavo yhtyi kohta nauruun.

APUVA!

***
Mutta ei hätää. Eihän se o tämän näkönen. Sitte voes huolta pukata josjoku sihtaes nurkan takana pitkäpiippusella haolikolla jossa on suolalatinki. Mahtas se kirvellä jos...'''
***
Vaen kovat on pojat. Tolokkuna kun mullottaa niin jäläkijä syntyy. Siinei palijo äplistellä kun homma hoetuu ja syötävä riittää kun kylyvää ja niittää. Eikä taivaalla pilvijä näö.
***
Sininen ja valkoinen värit on vappauvven, mutta orjas oon... eikä taivaalla pilviä näy. Hetken vaan on helepompaa, mutta kerran se kirpasee jos kohillen sattuu- Joos koskee, niin sattuu. Haamukipu kirveltää...
***
Moni kattuu tekemisiään, vielä usijampi tekemättä jättämisiä. Oi jos voisin... vaan kun en voi, tyydy siihen minkä kohtalo soi. Jos ei riitä niin piisatkoon. Näen on näpyt! Ja nunnannännit!
***
Aurinkossa aina.. ja sitten jo sataa. Risut kastuu risukasassa. Mutta kesä kuivattaa jos ei satu sataaan. Huommenna kaikki on toisin. On lunta tulvillaan ja varpaita palelee, koska suutarin lapsella ei oo kenkijä, mutts lapasissa löytyy.. Pyryttää ja palellllee- VARJELE!
***
Vaen mitäpäsuremaan Naantalin köyhyyttä kun Turku on rikas kaupunki! Mutta Lakkkeuvven aavoilla tuulee. Tiukka mutru huuleen...kestät kyllä sen. kestävyys kohillaan ja aiana voi vahvistaa. Näin se menee, poistulo on vaikeempaa joskus mahotonta

tiistai 19. syyskuuta 2017

PUOLITTAEN


***
On havaittu tapahtuneen kaamea rikos. Puolestapuhuja on valaehtoisesti puhunut kokonaisesta. Puolikas on jäänyt omaan arvoonsa (50%) joten loukkaus on puolinainen!
***
Koska loukattu puolisko on se ns. parempi puoli, niin asian näin ollessa asia on puhuttu halki ja näin on aikaan saatu verrokki joka peilaa kolhuja kärsineen puolikkaan laillisia etuuksia.
***
Puolestapuhujan puolustus on havaittu jääviksi ja asian käsittely lykätään hanuriin odottamaan kuuta nousevaa!
***
Metija on nostanut asijasta some- mylläkän, jonka on havaittu aiheuttaneen traumoja puolinaiseen jonka on havaittu olevan kokonainen, lukuunottamatta jalkaa joka on proteesi.
***
Puoli nainen on toki kokonainen, vaikka on pienikokoinen, kuitenkin on täysin valmis elämän koviin koitoksii. Maasta se pienikin ponnistaa jos yltää jalat maahan. Tyhjää potkastessa riittää huterampi alusta.
***
Koska nykyään uhri maksaa viulut, vaikka ei ole soittanutkaan niin tuomio lankeaa ehdollisena jotka voi kesällä suorittaa - kun
ei ole järki jäässä!
***
Puhtaos on puoli ruokaa. Kun ei pyyhi persettä niin voeki tilata koko annoksen. Riittääkö sekkää? Jos on raskas ruokanen voi siitäki jäähä puoli näläkää raahattavaksi.
***
Saje soettaa surusäveliään Mitä murehtinee? Päivät valuvat vetenä viemäriin. Alkaa tulla kiire jos meinaa muutamankaan hellepäivän ihmisen tuskaksi tuottaa - päivä lyhenee jo puoleen..
***
No eipäse juurikaa kirpase, mulle passaa vaekka vesi tulis kusikuumana. Pääasija että on jonkukaammoista ilimaa sierammeen puoliraakana,.
***
Surulla kannetaan velvollisuudentaakkaa. Sillä katso jos ei selkä kestä on luovutuksen aika. Hyvin monen ratkasu on : - Pitäkää tunkkinne romu vehe! Ajateltu onpuolekksi tehty:
¨***
Moninaiset huolet riippuu pilvenä tulevaisuuven yllä. Leipä ei levene, mutta ehkä kuiteenkin pitenee hamaan taivaanrantaan. Illanrusko kaiken muuttaa voi Ainkin puolet!
***
Rupattelin tuossa puolitotuuksia joita myös valkeiksi valheiksi sanotaan. Onhan tuossa patinaa, että ei pala tulessakaan.

SKETSI


ELÄ SITTE KERRO KELLEKKÄÄN:
(Manta istuu ikävystyneenä pöydän ääressä. Väliin hippasee siellä täällä. Sitten oveen koputetaan?
MANTA:(itsekseen)
- Kukahan sieltä tähän aikaan. Ettei vaen niitä kaupustelijoita. (Menee ja avaa oven)
MIINA:
- No päivää! Piti lähteä katsomaan oletko sinä aivan joutunut vuoteenomaksi, kun ei ole näkynyt viikkokausiin.
MANTA:
- Päivää. Miinako se on taas lähteny tuulen perässä juokseen. Onko sitä jotakin tapahtunut?
MIINA:(Menee pöydän luo ja istuutuu.)
- Tapahtunut, joka päivähän sitä tapahtuu. Sinä et tiijä mitään mitä maailmalla tapahtuu. Harvoin käyt missään.
MANTA:
- Tiiän minä mitä tarvitseekin.Mies kertoo tärkeimmät.
MIINA:
- Ihmisen pitää tietää mitä ympärillä tapahtuu. Se pittää virkijänä, eikä tementiija hyökkää kimppuun.
MANTA
- Tementiija? Parempi se on kun ei muista liikaa. Ei tarvitte lähtiä pitkin kyliä juoruja levittään.
MIINA: Minäkö oon juoruja levittäny? Minä pijän tarkoin varani etten muijen asioihin sekkaannu.
MANTA:
- Minä jos jotakin kuulen, niin sen juorun siivet loppuu siihen. Juoko se Miina kahvia?
MIINA:
- Kiitos mielelläni. Eihän se juttukaa luista jos ei saa kupillista.
MANTA:(Laittaa kahvia tulemaan ja kupit pöytään.)
- En tiijä onko sillä vaikutusta. Mutta semmonenhan se on tapa.Muutama kupillinen aina menee. Mutta mitäs kuuluu.
MIINA:
- Ethän kerro kellekkään? Kuulin tuolla Kyröllä, että se Kyyrösen tyttö on pieniin päen. Kyrön Kerttu vannotti, että ei saa kertua, mutta sulla se varmasti pyssyy salassa.
MANTA:
- Sus siunatkoon! Sekö Kyyrösen tyttö joka on yläasteella?
MIINA:
- Se justiin! Sehän on vielä alaikänenki.Vain tiijätkö kuka on isä?
MANTA:
- Mistäpä minä semmosia, kun en tiijä ees että seon sinnepäen.
MIINA:(Panee käden suojaksi ja kuiskaa)
- Tohinkohan minä sulle sanoa? Lupasi Kyrön Kertulle etten vihijasekkaa.
MANTA:
- Sinähän tiijät, minuun voi luottaa. Se on kuin lukkojen takana. Kerro nyt.
MIINA: (Vilkuilee ympäriinsä)
- Minä nyt sulle sanon, vain elä kerro kellekkää!
MANTA:
- En en, kerro jo?
MIINA:
- No, Iso-Porholan isäntä! Eikoo hirvijää, uskovainen mies.
MANTA:
- Hyh! Uskovainen! Kaikkia kanssa. Meijän mies kertoi sen Manun olleen päissään kuin tikka, jollaki isäntien reissulla.
MIINA:
- Ihan totta? Voi ihme, ja on olevinaan niin harrasta seuroissa.
MANTA:
- Minä en tiiä, vain niin se meijän mies sanoi! Se ei valehtele.
MIINA:
- Kyllä Eskon sanaan voi luottaa, se ei huutele kellekkään.
MANTA:
- Olihan siellä teijänki Hannu, samalla reissulla. Eikö oo puhunu mitään?
MIINA:
- Oho! Meijän ukko ei saa sanaa suustaan. Se on niin hiljasta sorttia.
MANTA:
- Mitenkähän se Iso-Porholan frouvan naama vääntyy. Nouseeko nokka vieläkin pystympään. Ylpeys käy lankeemuksen edellä!
MIINA:
- Ähäkutti! Saapahan maistaa omaa lääkettä! Oisihan tässä paljonkin näitä asijoita, mutta täytyy keritä käyä vielä tuolla Niemen Maijan luona. Liekkö vielä kerinnyt kuulla mitään.
MANTA:
- Mukava oli kun pistäysit kahvilla. Ethän kerro kellekkään mistä juteltiin.
MIINA:
- En tietystikkään. Minun takana kyllä pysyy salaisimmatkin asiat. Kiitosta vain kahvista. Tulehhan käymään kun ukot on töissä saadaan jutella kaikessa rauhassa.
MANTA:
- Se on luotettu ystävä kullan arvoinen. Vie Maijalle terveisiä. Kerro että minäkin tulen pistäytyyn jos jotain uusia kuulen.
MIINA:
- Ja muista ettet kerro Eskolle! Miehillä tahtoo lipsahtaa usein salaisuudet huomaamatta. Meijän Hannu tosin on hyvin hiljanen, mutta aina se jotain kertoo, kun oikein tiukille sen panen. Mutta nyt pitää mennä. Hei hei!

MARI-138.

.
Mari kokosi kahviastiat pois ja pesi kupit. Jääkaapissa olevista vähistä
aineksista hän alkoi suunnitella Paavolle päivän ateriaa.

Kun ruoka oli uunissa hautumassa ja Paavon siteet vaihdettu, Mari alkoi
tehdä lähtöä.
- Käväisen äkkiä vaunulla, palaan ottamaan ruuan uunista. Tuon postin
tullessani.
- Se äiteevainaan pyörä on siinä autotallin suojissa. Renkaissa pitäis
olla ilmaa… huomautti Paavo vielä Marin mennessä jo kynnyksellä.
Pyörä löytyi helposti. Maria huvitti sen istuimeen vetäisty
villalangasta virkattu baskeri. Mari heitti sen nauraen pois.
Lähtiessään ajamaan hän tunnusteli vielä taskuaan, oliko varmasti
muistanut laittaa paikkarasian sinne. Siellä oli.
Maisema värjötteli ankean näköisenä. Voimakas tuuli kulki puuskissa
peltoaukeiden yli saaden kasvikunnan huojumaan ja heilumaan kerta
toisensa jälkeen.
Vielä vaunun sisälläkin vilunväreet puistattivat Maria pitkän aikaa.
Vaunu tuntui viileän kostealta, mikä oli outoa, kun niin monet kerrat
hiljattain siellä oli ollut niin tukahduttavan kuuma.
Mari heitti paikkarasian taskustaan pöydälle ja siirtyi ottamaan esille
voileipätarvikkeita. Hänellä oli nälkä, muttei viitsinyt sitä Paavon
luona sanoa. Parempi syödä omia eväitään kaikessa rauhassa ja miettiä
maailman menoa.
Marin vielä syödessä kännykkä alkoi soida. Lilyn iloiselta kuulostava
ääni toivotteli aaltoja myöten Hyvää päivää.
- Päivää vain, hyvyydestä en tiedä, sää on kehno! tokaisi Mari.
- Mitäs me säistä! heläytti Lily kuin sää olisi viimeinen asia, joka
häntä liikuttaisi. Ja niinhän se tietysti olikin, Mari näki sielunsa
silmin, kuinka Lily puhellessaan oikoi jäseniään hotellin vuoteella
silkkiin kääriytyneenä.
- Sinulla on varmaan sitten jotain tähdellisempääkin asiaa …?
- Jo toki! Katsos, minun silmät taas auki! Ei Paavo minun mies! Paavo ei koskaan voisi ymmärtää minun taiteilijasielu! Minun vapaushalu! Minun erilainen karakteeri!
- No, sehän hienoa, että asia selvisi sinulle.
- Halusin kertoa tämä, ettei meidän sukulaissuhde kärsi tämä asia,
tähdensi Lily ja ennen kuin Mari ehti kommentoida asiaa puoleen tai
toiseen, kännykkä mykistyi. Lily oli lopettanut puhelun.
- On siinä eri nainen… tuhahti Mari itsekseen. Hän vilkaisi kelloa ja
todettuaan, että pian pitäisi lähteä paluumatkalle, päätti vain äkkiä
vilkaista paikkarasiaan, olisivatko tarvikkeet edes käyttökelpoisia.
Yllätys oli melkoinen, kun

SYKSY


MAALARIT valmiina maalaamaan. He Taivaanrantoja loistavin värein maalaa ruskaa.Vahvoin värein, paksuin pensselein.  Oi mikä tuska onkaan jos maali loppuu. Ankarat säännöt estävät huvittelun , mutta kuvittelun kuitenkin sallii.erinteet velvoittaa.
**
LUPAAVASTI jo punoittaa pihlajjjja. Ilmassa leijjuu menettämisen tuska. Kauas kaikkoaa pitkät pilvet ja sumuisena sateena valuvvat poskille. Oi mikä elämys, sanoo maalari ja anoo synnin anteeksi. Katumuksenkyynel vierähtää rienaajan karvaista poskea. Se on täytetty ja tasaisena on syntisen mielenmaisema.
***
SUKU sutena ravaa, tojettiin aikoina entisinä. Se kuvasti vahvaa itsetuntoa ja kovaa mieltä, jota ei hempijät tuulet heilauttele. Piru herää henkiin ja nappaskenkiin painuu karvainen kavio. Ohoo, huutaa suku ja pienokainen saa hätäkasteen.
***
 SATAA ja tuhatta kulkee auto tiellä pölyt saa niellä joka vaeltaa ilman suojakypärää. Kehdossa keinuu sinistynyt sivistys, kateus ja ahneus kaataa suurenkin talon vain heikon valon näen pimeydessä . Mistä se kajastaakaan? Jota kiinnosta voi pistää pystyyn tutkimuksen. Apurahat voi anoa rahamiehiltä'
***
JOULUKI se on tuossa ovella. Visa vinkuu lakkaamatta. Missä leka joka vaientaa liian vinkunan. Niin moni on sulkenut korvansa varoitusääneltä. Ennemmin tai sitten myöhemmin katumuksen ääni kuuluu, mutta se on jo myöhäistä! Autuaita ovat iltauniset, siiä he kokee pitkän unen! -

maanantai 18. syyskuuta 2017

JÄLÄKILÖYLYT.

SUTTUNEN...
...päivä ja luistava keli, koska dementijahiihtäjät täyttää kadut ja tiet - sukset vain puuttuu. Juuttuu jalka ajanrattaaseen ja se onkin sitten menoa. Kenoa pelaa köyhä kansa, mielessä suuret setelit. Metelit tuottaa pahennusta nukkuvan kansan joukossa. Loukossa vaanii syksy ja käy kimppuun.
***
Runomopon käöttövoemana Forttumi antaa arvaamattomia seoraosia. Räpsii eristeistä läpi ja tuottaa tuskaa istua satulassa. Saa nähä syöksyykö puskaan. KATOTAAN!
***
ETÄÄLLÄ siintävät kaukaiset vuoret. Silmissä vilisee seitikin antama huuma. Onko kuuma? Kesä meni! Suurena laskeutuu taivas maanpäälle. Alle ei saa jäädä! Sieraimista sinkoilee elämän neste. Verta pakkiin ja vedetään viimeinen virsi!
***
HUKASSA hirsi joka oli elämäni puu. Avoinna suu josta näkyy huomisen tuulet. Joko kuulet? Jossain louhitaan! Monistus toimi menossa. Selkä kenossa otan vastaan mitä tuleman pitää. Mikäli itää pikkuset tulevat täyttävät maan ja käyttävät tehoainesta sielujensa hyväksi. Pysyväksi iloksi muodostuu kivinäyttely. Kivikasvoin katsovat jäykät naamat.
***
HÄKISSÄ vielä killuu hirressä kanarialintu. Pää alaspäin. Menikö veri päähän ja jäähän nappasi Inarin järven. Niin pitkä on kuin paksukin. Tyytyväisyys taattu tai rahat takaisin. Makasin... onneni ohi. On niin pienestä kiinni ja mahdoton ei mahdu olemattomaan. Kultainen leikkaus on rikkaiden viihdettä. Köyhä tyytyä saa elettyihin päiviin.
***
KELOPUUSSA kukkiii kesäiset ajatukset. Temppu tehdään jos ei kaava unohdu. Kankeat kaavat vaikea sulloa pieneen tilaan. Pilaanko kaiken. Hapanmaitotuotteissa on hapan maku. Taku on Tikun veli, setä on Aku!
***
SIIVETÖN lentää päin seiniä ja pyrstössä pyörii puristusvoima. Lepopäivä siunataan mennen ja tullen. Mutta ei käsitetä. Mitä se on?
***
PÖYT*LAATIKOSSA Rauha! Jallaat mutkilla. Päässä pyörivät hikiset sukat. Korvat hörössä kulkee juna pohjoiseen ja keukkuen jatkuu matka Lappiin. Ei pappiin ole luottamista. Satuja kertoo ja katuja mittaileen joukkojen suuret laumat. Höpinät ei lopu jos ei katkase! Räps katkesi kamelin selkä. Paranee huomiseen.

RUNOTTAA

VIHA
-
Vihan voema on suuri ja uskomaton,
sen eessä on ihiminen voematon.
Jos se syvämmessäs pienenki tilan saa,
sitä vaekija on, poesa karkottaa.
-
Viha sisällä polttaa ja kirveltää,
sitä ei voe mitenkää nitistää.
Se sielussa kasvaa ja vahavistuu,
ja viimmeinki raevona purkaotuu.
-
Viha tunteista varmasti vahavin on
sitä vastaan on rakkaoskin avuton.
Joka vihan malijasta ryypätä saa,
sen olo on vaekijaa , tukalaa.
-
Viha katkera ihimisten välejä raastaa,
jopa veljekset keskenään riitaan haastaa.
Viha sammumaton, saattaa johtaa murhaan,
ystäväin älä siis vihaa kanna turhaan.

MARI--137.


- Mutta herranen aika miksi se virrenveisuu.?
- Enpä muuta hoksannut, kun rouva niin piiritti. Oli jopa vihille jo viemässä. Olen minä senverran mies että itse valitsen naisen, jonka vihille vien. Jos vien ketään?
Maria nauratti Paavon kekseliäisyys. Toisaalta hän ei oikein tiennyt miten nyt tilanteessa menetellä?
- Kuule Paavo! Kuten muistat minä olen aivan palkanedestä sinun hoivaaja. Sen ainakin tiedän , että ensin keitetään aamukahvit. Minäkään en ehtinyt juoda. Tuli niin kiire töihin.
- Joo kahvia tekee mieli. Sitten pitää vissiin vaihtaa noita siteitä. Kutisee niin vietävästi siteenalta eikä pääse kraapimaan.
- Sen kyllä uskoo. Miten sait nukuttua , oliko kipuja? Mari kysyi ja laittoi kahvinkeitintä juoman valmistukseen.
- Ihmeen hyvin. Otin illalla yhden nukahtamistabun. Nukuin niin, että heräsin vasta Ameriikan rouvan koputuksiin.
Paavo näytti veikeältä Marin kantaessa kahvitarjotinta pirtin pöydälle.
Mari ei tiennyt, katsoako Paavoa vai eteensä, kuppien kilinä muistutti
sen verran hälytyskelloja, että piti katseensa kuitenkin enemmän
kannettavissa tavaroissa.
- Mitäpäs päivän ohjelmassa? kysäisi Paavo leikkisästi.
- Äh, hommia olisi vaikka pienelle porukalle siellä mun viljelyksillä,
tahtoo juuriheinä tunkea esiin joka puolelta. Tietäähän sen, kun
sellaisesta heinikosta kasvimaa raivataan…
- No voi sun maatilkkuas, otsa hiellä siellä elantoasi hankkimassa…
naurahteli Paavo.
- Naura nyt siinä vielä! Mua tosissaan harmittaa! Luulin korjaavani
sieltä syksyllä aimo sadon… nyt ei yhtään näytä lupaavalta. Ja nyt tuli
vielä tämmönenkin sää… eihän siellä tarkene edes toppahaalareissa
nyhtää…
- Mutta kosteutta saavat, ei tarvinne joesta vettä kantaa… lohdutteli
Paavo yhä suu virneessä.
- No, SITÄ ei tosiaan tarvi nyt tehdä. Jotain hyvääkin, vaikka vaaka
kallistuu enemmän miinus-puolelle, arvioi Mari.
Marille tuli outo tunne, että Paavolla oli jotain mielessä. Vaikka
rupattelu sujui kevyissä merkeissä ja aiheet vaihtuilivat, Marista alkoi
yhä enemmän tuntua, että miehellä oli jotain takataskussaan.
Kahvin jälkeen Mari muisti rikkoutuneen pyöränkumin ja selitti asiaa
harmistuneena. Paavo arveli, että hänellä olisi ylimääräinen paikkarasia
jossain. Tämä lähti sitä keppeihinsä tukeutuen etsimään.

DUUNIA!


Kiirettä pukkaa. Tuskin ehtii niellasta kapan potuja kun velevollisuuvet hyökkää sunamina niskaan. Kiireellinen joutenolo asettaa haastetta hektisseen löhöilyyn. Myöhästely tietää´komplikaatioita - kuten ilimavaivoja ja unettomuutta.
***
Seon tarkka duuni orientoetua kaikkijen sääntöjen mukaiseen laiskotteluun. Varsinkin jos duuni suoritettaan vaaka-asennossa. On tarkoin seurattava pulssin nopeutta ja hengityksen esteettömyyttä. Yltiöpäinen joutenolo voi aiheuttaa vaikean stressin tai hysteerisen tunnepurkauman.
***
Jo ennakkoon on hyvä vetää sikeitä pieninä tehokkaina spurtteina. Hyvä treeni poistaa tehokkaasti varsinaisen joutenolon tuomia rasitushuippujja.
***
Makuuhaavat on pahin hallitsemattoman joutenolon tuomista kielteisistä seurauksista. Niitä välttääkseen kannattaa uhrata muutama kalori kylkeä kääntääkseen.
***
Kiireellisen joutenolon pilaa totaalisesti kaikenlainen puuhastelu. Onpa tavattu sellaisiakin yksilöitä joille ei joutenolo yksinkertaisesti sovellu. Onkin asettava komiteja joka miettii ratkaisua ko.asjassa Tasavertasuuven saavuttamiseksi kansalaisten kesken.
***
Nyt pitää taas paneutua taas päivä treeneihin. Kuntoilualustana voi aivan hyvin käyttää kangaspintaista sohvaa. Nahkasohva on kielletty sen liukkauden ja hiostavuuden vuoksi. semmonen 5t treeni imee mehut miehestä tarkkaan, mutta jo puolen tunnin tankkaus palauttaa kunnon ja jaksaa taas vetää rajunkin sikeen.
***
Tänä aamuna töllössä joku viisas oli keksiny, että tärinä kehossa poestaa ressin ja raumat joten jonkulaenen täristin sohovan pohojaan poestaa kaekki haettatekijät. Kuin uuvestisyntyneenä voet jatkaa duunia ympäripyöreitä.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

SKETSI



KUN NIIN KOLOTTAA!
( SIIRI on pitkällään sohvalla. SOHVI tulee puuskuttaen sisälle)
SOHVI:
- Päivää taloon. Huhhuh! jopa se ottiki syvänalasta kun niin riskisti tormasin tullessa.
SIIRI:(Nousee istualleen)
- No päivää ja tervetuloa! Oliki niin yksinäistä. Täytinenkö sua takaa-ajaa? Sinähän aivan lääpästyt.
SOHVI:
- Sanos muuta. Se kun tuo astma tukkii paekat, niin aivan sitä on henkilaita. Kolmenlaiset rohdot otin lähtiessä. Vain eivät mitään auttaneet.
SIIRI:
- Minäkin nakkelin viidenlaiset vitamiinit. Kalanmaksakapselit, kalsumia ja mangnesiumia. Nesteensieppaajaa ja asperiiniä. Buranaa otin varmuuveksi sitä kuusisatasta. Silti päähän vain koskee ja korvissa humisee.
SOHVI:
- Tuo ei oo vielä mitään. Minä otin ainakin kahdestakymmenestä purkista ja monestakin tupla-annoksen. Ovat ruvenneet tekemään pillereistä liian pieniä. Eikähän niillä ole mitään tehoa. On kuin jotain pahvipallaa vätkyttäsi.
SIIRI:
- Eikö tuo lie pelkkää huijausta nykyään nuo lääkkeet? Kauhean kalliita. Nuo luontaiskaupan lääkkeet kyllä tepsii.Niistä oon monesti avun saanu.
SOHVI:
- Joo minäkin olen huomannut, että mieliala on keveä kun niitä ottaa. Kalliitahan ne on, mutta terveytesä eteen pitää uhrata.
SIIRI:
- Minä kävin terveyskeskuksessa eilen. Jotain särkylääkettä kirjotti. Hirmukalliita, mutta ei mitään vaikutusta. Ne on lääkärit sellaisia tyttösijä ettei ne mittää tajua toisen kivuista.
SOHVI:
- Se on aivan tosi. Et usko!... Kun viime viikolla kävin. Minä selostin kaikki vaivat ja kolotukset. Nii tiijätkö? Ei tuo ruoja käjellä hipassu. Sano että ne on niitä mummovaivoja. Miten ihimeenlailla kun en minä ole edes mummo.Eikähän minusta koskaa tulekkaa, kun se Juuso oli niin saamaton.
SIIRI:(alkaa laittaa kahvia)
- On ne kirjasa lukeneet. Oon minäki huomannu. Minulla ollu kulukku niin kipijä monta aikaa, niin lääkäri sannoo, että seon puheliaiten ihimisten tauti. Aattele, suoraan päen naamaa kehtaa sellaista sanua.
SOHVI:
Kyllä kun ennen oli sairautta. Niin kun käväsi vanhan Juliinin luona, niin se kyllä tiesi kaikki taudit ja romuskat. Nykyään EEUUSTA määrätään, niin ettei saa enää edes sairastaa.
SIIRI:
- Näihän se on. Tirektiivejä syynätään ja sitten sanotaan, että hullu ja luulosairas! Terapiijaan vaen ja rahat pois.
SOHVI:
- Annatko vettä, minä otan muutaman vitamiinipillerin. Jos ei huolehi terveyvestä sitä on kohta sänkyn pohjalla. Otatko sinä? Mullon kahenlaisia mukana.
SIIRI:
- Voi, kiitoksia.Minulla ei olekkaan tätä merkkiä. Pitää kirjottaa muistiin
ja hakea kun käy kirkolla...Otahhan kahvia! Kahvi se on parasta lääkettä kaikkiin vaivoihin.
SOHVI:
- Seon kyllä tosi. Ei parraenkaan pilleri saa mieltä niin iloseksi kuin kunnon kahvi.