Sivut

tiistai 31. lokakuuta 2017

RUNOTTAA

RUISLEIPÄ

Äiti leipoi kauniin leivän
ruiskakkaran taputti
otti tiinusta isosta
leipäjuuren julmetuisen
pirtin pöytälle pudotti
leivän värkit vahvanlaiset
jauhot laajalle levitti
sitten leipomaan rupesi.
-
Pyöritteli taikinata
kunnes muuttikin somaksi
limppuseksi muotoeli
monta kakkaraa kasasi
syrjään pisti nousemahan
peitti liinalla lopuksi.
-
Uuni hehkui lämpimänä
hiillos kuumuutta lähetti
hehkui kasvot leipojalla
kohta valmista tulisi
uuniin pullat paistumahan
sinne kuumuuteen sysäsi
täyttyi pirtti mahtavalla
leivän tuoksulla hyvällä.
-
Lapset tahtoi lämpimäistä
nälka suolissa kurisi
leikkas leivän lempeästi
voita paksulti levitti
jopa maistui mainiolta
äidin leipoma hyvältä
siitä muisto säilynevi
muistin pohjalla iäti.

SKETSI

VESIPERÄ
- Noo! Miten seon nuin kiukkusen näkönen? Eikö siellä seoroessa saanukkaa uskonvahavistusta?
- Mitä sitä sijanpaskaa! Perkele ei niin hevillä luovu omistaan.
- Mitenkä niin, niihän nuo kovasti messusi että kämpille kuulu, vaekka matkaa on riskisti!
- Saahan se kuuluva, vaen kun se piru pani jonku sekottimen päälle. Ei menny asija perille, vaen mikä lie ollu? Meininki oli niin kamalaa, että kohtuuvella siihen kypsy. Pistin mopon keolan mökille päen.
- Johan on kumma! Mistä se tökki?
- Joka paekasta. Mummot läeski käsijään ja solokkasivat semmosta jota en tajunnu. Lienee ollunna joku kooti tae salakieli. Sei Ylitalon isäntä taijja tajuta selevää Suomija. Oli miten oli niin kamalaa oli kuulta. Ja ne isäntämiehen näköset saarnaajat silimät kiiluven katteli nuorija tyttöjä. Mikä lie ollu mielessä.
- Kaekenlaestahan sitton kuultu, minkä verran lienee tottuutta.
- SItäpä ei sanoneet. Liekkö ollu jottae salattavaa. Väkijä oli kyllä kun persun kokkouksessa!
- Eikö seo tottuus ja elämä meleko suosittu niissä piireissä. Minnen ees terentele semmossiin sakkiin. Parempi ite uskuva mihin uskoo, ruvisleipään ja pitkään piimään.
- Niinpä tuo mulijahti mullaki taas oekijoelle raeteille. Tuossa mopon päällä mietin, että turhaa touhuva seon alakaa hihhuloemaan. Kankija kieli ei semmossiin mökellyksiin taevu. Ja piruvako noeta menneitä vatvoo? On tehty mitä on pitäny. Kuka sen ossaa sanuva rupesko se synniksi vae kerräösikö pisteitä sinne Pietarin muistikirijaan.
- Mitä! Ookko sinä ees taijollaan ku hopiset kun saarnamies! Tuo eijoo hyvän eillä!
- Mitäpä hyvvää sitä meikäläesen eillä juoksenee. Yhtä helevettijähän tämä touhu on. Vituttaa niin saatanasti tämä mopoki, piikkijä tekkee tuluppaan ehtimisseen. Saa polovet ruvella rukkoella tämän tästä että suostusi käömään.
- Jaa, siksi se ilime on ku petolinnun perse. Vaen sehän elämä on kilivotteluva. Siitä se riemuksi muuttuu.
- Kyllä se sitte kun hajen keppana kopan ja annan riemun raekuva. Siellä salolla ei häerihe kettää vaekka kielillä puhhuu!

REPPU&HEPPU

Monet miehet juhlii tässä viikonvaihteessa. Onpa taivaassa tarjolla. Syntiset saatanat juhlii viimeistä päivää, eikä sille loppua näy. Hyvin käy, jos ei mene huonosti. Papinkaapu peittää syntisen äijän. Halleluijjaa!
***
SEINÄT levällään ja katto korkealla. Avara luonto ryntää sisään. Suurin kourin kouristelee kohtalo. Jäljellä vaan kalpea muisto ja puisto on roskaa täynnä. Hiljaa hiipuu liekit nuotion ja elämänkoulussa annettiin reput.
***
HEPUTei tajua elämän kalleutta. Inflaatio syö ja pultsari juo, mutta viisas odottaa päivää nousevaa. Aurinko laskee länteen ja punaiset sukat pilkistää mustien sisästä. Ei ole Rauhaa ei ole Hilmaa, kuulevin korvin jokainen huomaa milloin pamahtaa. Ampu tulee huutaa joku hädissään ja kuolema noutaa saalistaan ja pirulla on riemu suuri.
***
MUKANA kulkee suuri reppu jos heppu muistaa ottaa taakan hartioille. Muistosi on mulle kallis ja sekin velaksi. Lasku vielä lankeaa. Se näkee jolla näkimet. Silmään kustu ei näe nimittäin, onko arki vai juhla.
***
UNTA palloon ja pallo ulos. Mikä on tulos jos yhtentyy kaksi. Matikan suoralinja liian vaikea. Menee ne siemenperunat keväällä. Syksyllä uusi tilanne. Uutta pottua pöytään ja eiku syömään.
***
RANNALLE jääneet hyppää jorpakkoon. Pul pul oliko syvää? Se tekee hyvää sokeri on pohjalla.
***
KOIRAN kivekset on keitetty, herkkua.
Onko? Kuulema herkkua jossakin Kaippa Kiinassa? Ei napaa. Kärpässientä mausteeksi. Kyllä se siitä iloksi muuttuu.
***
PUKU sopiva, vaan ei mulle. Syntymänahkatakki ei kiristä. Joulu tulee aikanaan, mitä taas siitä seuraa sen aika näyttää jos joku alkoi katsomaan.
***
UUTISVUOTO lentää taas ankkana, ammutaan alas haulikko valmiina! Pum, uutisankka tipahti ja maailma pelastuu Ja välttyyy tekolystiltä ja Tervon möläyksiltä. Tiedossa rauhallista aikaa.


MARI--180

Mari palasi ajatuksissaan Lehtisen tulipalopäivään. Hieman vaisu hymy nousi hänen huulilleen kun muisti serkkunsa suostuttelutaidon. No, oikeassahan toiset oli olleet. Hänen vaan oli niin vaikeaa olla kenenkään ohjauksessa. Mari oli aina tehnyt itseään koskevat päätökset, miten oli parhaaksi nähnyt. Nyt tuntui kuin olisi ollut jonkun muun suunnitelman täytäntöön panija.
Kaksi viikkoa oli kulunut kuin siivillä. Paavo oli pistänyt asioihin vauhtia. Uusi entistäkin uljaampi Lehtonen oli nousemassa, Lehtolan mäelle.
Ennätysajassa oli saatu luvat ja elementtitalo oli tilattu avaimet käteen periaatteella. Muutama viikko ja kaikki olisi valmista uudessa kodissa.
Joko se olisi se hänen Aurinkopaikkansa? Mari ei tohtinut sitä ajatella. Nyt oli kyllä kaikki hyvin!
Mari siveli vatsaansa, joka oli jo selvästi pyöristynyt. Äiti? Se tuntui huimalta ajatella. Mari varoi ajattelemasta Karia. Sillä pettymys ja vihakin asui hänessä vielä syvällä.
Marin hymy syveni muistaessaan Paavon. Voi ressukkaa, vaikka jalka oli vielä kipeä, niin silti uurasti asioita kuntoon. Kalusteet he olivat käyneet yhdessä valitsemassa. Kerrankin oli saanut valita mistä piti, eikä sitä mikä oli halpaa. Paavo oli äveriäs isäntä. Mari sai kaikkea mitä halusi. Mutta entinen tarkka Mari kuitenkin kurkki hänen takkinsa sisästä. Hintaa piti katsoa kuitenkin...
Puoleksi torkkuen, aistit kuitenkin terävinä Mari havahtui heti kännykän soittoon:
- Mari!
- Hei Lily täällä. Minulla olla se tärkeä asia. Tulla sinun luo, se punainen minuutti?
- Tervetuloa vain, onkin tylsää, kun olen aivan yksin.
Tuo jotain leivosta, herkutellaan. Minulla aivan kaamea makeannälkä.
- Minä tuoda oikein koko täytekakku. Minulla niin hyvä uutinen. Aijai Mari, sinä olla varma hyvillään? Hei vaan lähteä aivan heti!
Mari sulki puhelimen. Yllätys? Mitähän se mahtoi olla? Joko pääsisi töihin? Oli kovin tylsää loikoilla kämpillä yksinään. Tähän alkoi kyllä kypsyä.

Odotellessaan Lilyn ilmestymistä tunnin sisällä Mari käytti aikansa
huolitellakseen olemustaan. Hiukset olivat kasvaneet, ja hän oli
leikkauttanut ne juuri menneellä viikolla siistiksi poikatukaksi. Hiukset
kiilteli kauniisti. Jokivesi teki niille hyvää! Nopeasti Mari huuhteli kasvonsa juoksevalla vedellä ja taputteli kuivaksi valkoisella froteepyyhkeellä.
Sivellessään kevyttä päivävoidetta poskipäihinsä hän jo kuuli ovelta koputuksen. Lilyn oli täytynyt soittaa lähistöltä, muuten hän ei olisi vielä ehtinyt perille!
Lily sananmukaisesti hehkui tapansa mukaan. Toisessa kädessään
kakkulaatikko, toisessa kimppu oranssinpunaisia ruusuja Lily teki
jälleen näyttävän sisääntulon.

NURKKIA

ne pellaelee kovat pojat. Niillä eituu helepolla hempijät mieleen. Seon palijo raskaampaa raahautua elämässä jolla tunteet heleposti läekähtää hempeisiin. Vaen jokkaesenhan se pittää se polokusa kattuva, huolimatta siitä miten se kulukee. Yhtä monta elämäntarinaa kuin on tarinankokijoeta. Joellaki se tarina on raskas ja vaekeuksija täönnä, toenen vaen tuurillaan kulukee huoletonna etapilta toeseen.
***
Kaekkihan se on tuurissa kumminki - onni kun siuvvaottaa persuuksiin kunnolla niin se on pitkään yhtä juhulaa, mutta jos pirunsorkka sut kampittaa niin ylöspääsy on vaekijaa kun pikkupirut näökkii jokapuolella ja saavat juoksuratasi monttuseksi ja syvijä rotkoja sisältäväksi.
***
Satunnaenen Turhijenasijoijen Tosentti tutki hyvinki tarkkaan eri varijaatijoeta ja on huomannu erot varsin selevinä. Moni tuskaelee taakkasa alla ja pentele ussein vielä liijottellee huonua oluvaan. Oon huomannu että kerräämällä säälipisteitä valittaja kohentaa mielenvirettä ylös päen.
***
On tietenki itestään selevää, että terapeottinen koulaaminen vahavistaa kasvupohojaa eikä kitukasvusuutta ennään oo havaittavissa. Siihen kun rätkäsee vielä luomulantaa niin kasvu on taattu ja savonkorijuu työllistää kaikkija jotka haluvat työtä tehä. Luikurit on asija erikseen. Ei ole kovinkaan tuomittavaa vaikka moinen yksilö saatetaan pahaanhuutoon ja poeka on valamis eristykseen.
***
Tutkijan tukalalla taepeleella erilaesuus on valttija. Näen vältetään tylsistyminen ja asijat rullaa etteenpäen rasvattuna. Utejijaesuus on valtava voema ja pannee ponnistelemaan pakkosyötöllä. Eihän koskaan voe tietää mitä nurkantakana oottaa. Tietysti voe olla että ei mittää, mutta kokemuksesta voen kertua että nurkka on sillon väärä!
***
No, nurkkija meillä riitttää. Jos yksi nurkka antaa vesiperän, niin se on merkki, että olet väärällä nurkalla väärään aekaan. Sillä kirjoitettu on: Jokaisen nurkan takana on jotain .On vain valittava oikea nurkka ja oikea hetki.
***
Kuten huomaamme. On itsestään selvää, että kaikki riippuu omasta itsestä. Tosin kehiin on pantava säävaraus. Kuka helvetti se pohjoisenviiman viheltäessä kyttäesi jossakin nurkan takana? Selevään kysymykseen voemme antaa tutkijan varmuuvella selevän vastaoksen: Ei kukkaa! Kuka helevetti se päessään näen pyhhäenpäevänä?
***
Ei silti jokkaenen nurkkasa valitkoon jos on haluja. Kettää ei voe pakottaa epätoevosiin elämänmuotoehin. Paremminki voe yllyttää kattelemmaan etelänmaesta nurkkija joijen takana voe olla vaekka missiluokan kurvikas naenen.  Lopun voe kuki kohallaan arvella seoraako jatkotoemenpitteitä, vaeko hyökkääkö pakkoon.
***
Lohutukseksi voen pakenijalle ilimottaa, että joka nurkan takana oottaa uusi elämys. Kurkistus nurkan taakse ratkaisee kaikki pulmat, tai sitte ei. Se on niin vaekijaa orijentoetuva milijaartijen yksilöijen mielenliikkeisiin.
***
Tietysti on kovin suositeltavaa ja onnellista jos ei tarvitteisi missää nurkalla kytiksella olla. Kaekki oesi avvoenta ja vapaata, mutta tirektiivit säätelee sanktijoeta ja tuottaa monelle suurta tuskaa ja valittamisen aihetta, vaikka aihetta ei olisi. Tähän voimme huomata, että kestävä kehitys antaa potkua persuuksiin ja mahollisuuven hyvinvoentiin.Pahoinvointihan onkin sitten jo eri juttu johon voimme palata jos sellaista ilimenee!-

maanantai 30. lokakuuta 2017

SKETSI

PIRUNTORIJUNTAA
-------------------------------
- Hei! Mihin se köröttellee?
- Piruhan se syntistä saatanaa ajjaa. Meinaan mennä hakkeen lääkettä.
- Jaa! Suviseoroehin.
- Sinnehän meinasin. Niillä kun on konstisa mitenkä se Pirulle annetaan semmosta myrkkyvä, että ei myötääsä oo riettauksiin houkuttelemassa.
- Ahaa. Sekö on sinua ahistellu.
- No helevetti. Unissahi näöttelee riettaoksija ja alastomija naesenkuvija. Baariin kalijollekki on ahistellu ja jopa pitkärivassa pistäötyyn.
- Pahaksipa on päässy. Sinäkö aattelit että tuolta lääke löytyy?
- Niin ne avviisissa siitä sano jotta seon kertalaaki ja Piru on teorastettu?
- Saattaahan tuo nuinki olla, vaen soppiihan tuota eppäellä.
- Sinnootki niin maalimassa kiinni, ettei sinnuu ennää kohtulääkkeet pure. Synnissä rypeny melekeen satavuotta. Sinnoot niin paatunu, että pitäsi tapahtuva uuvestisyntyminen.
- Täh! Ei voe olla totta. Sinähän näöt läksysi lukeneen viimesen pääaale! Saahan nähä miten poijan käö.
- Tässä murheenlaaksossa ei koskaa tiijä. Hänneen luottajen hivuskaa ei mun päästä katkija.
- Hän? Saakeli sinähän oot kalijupää. Eihän ees parturi saa otetta sun hivuksiin. Partakarvaahan tuota on, koskeeko sopimus partaa?
- Nyt sinä alot rienaamaan. Minnen siellä istu missä rienaajat istuu.
- Eihän tuohon mopon satulaan mahu usijampija. Joo käöhän seorossa ja pistä reppuun mökille viemisijä. Niitä joellä Piru pökertyy! Käö haje mäöräkoera. Näöttää että tullee kuua päevä.

RUNOTTAA

REISSU
Voe tokkiisa - aeka se viilettää
joka hetki vaen vaohti kiihtyy
välliin tie saattaa olla kuoppasta
mutta ussein kyytissä viihtyy.
Luonnon laki tuo lienee kumminki
aeka jokkaesen kohalla rientää
vaekka yrittää, eipä kukkaa voe
vuosimäärää takasi viäntää.
No, välijäkö tuolla - tuskimpa
kukkaa maalimanpatsaaksi halluu
sen jokkaenen kohallaan oottellee
tiimalasissa hiekka kun valluu
sitte reilusti voeki huohahtaa
se on tämäki reissu nyt tehty
mistäpä sitä voemaa ammentaa
kun virta omissa kintaessa ehty

RUNOTTAA

NAAPURI
-
Nyt on huonosti asiat
ihmissuhteet surkeasti,
kun on naapuri napakka
mulle suuta soitellunna
sovut laittanut sekaisin
katki kanssakäymisetkin
-
Minä paikkaan turkkiani
sohvan nurkassa mökötän
mietin miksi naapurini
aina päällä niin pahalla
muistuttelee jatkuvasti
minun virheistä pahoista.
-
Koitin keinolla hyvällä
hunajalla porkkanalla
jopa hempeitä jutella
porinoida pohdiskella
mutta turpaani vetäisi
iski varsin vantterasti
taju kankaalle katosi
älli lähti lätkimähän.
-
Heti siitä kun heräsin
päätin muuttaa maisemia
lähden seuduille hyville
missä häävimmin asiat
erakoksi korpeen muutan
missä naapurin isännät
eivät päivääni pilanne

MARI -179.

Kuin vastauksena kaikkinaisiin ongelmiin oli tieltä alkanut kuulua auton
jyminää. Edellä oli saapunut Lily leveällä ajokillaan, joka
vastavahattuna oli näyttänyt huutavalta vastakohdalta hiiltyneitä
hirsikasoja vasten. Perässä olivat ajaneet Kuljun veljekset autolla, jonka pakoputki oli pitänyt ylimääräistä ääntä. Se oli työauto, alaosaa oli täplittänyt kuraroiskeet.
Lily oli hypähtänyt autostaan keltaista lierihattua päässään toisella
kädellä pidellen.
- Hui kamala, mikä kamala sotku!
- Paloi ihan kokonaan, oli Mari nyyhkyttänyt ääneen. Hän ei ollut voinut
itkulleen mitään, vaikka häntä oli toisaalta harmittanut Kuljun
veljesten läsnäolo. Mari oli tuntenut joka solullaan, kuinka Kari tuijotti häntä herkeämättä. Marin oli pistänyt aivan vihaksi, miksi häntä se oli niin vaivannut.
- Voi rakas lapsi... Eihän sille mitään voi, mennyt mikä mennyt. Nyt
puhutaan tulevasta. Lily hoitaa asian! Lily varata teille tilava hotellihuone!
- Ei, ei, EI. Me ei lähdetä täältä minnekään! Mari oli huudahtanut hädissään.

- Hyvä ihminen, ettehän te tänne voi jäädä! Kunnon asuintilat puuttuvat
täysin, oli Kari huomauttanut kuivasti.
- Meillä on tämä aitta ja vaunu. Karjakeittiössä voi lämmittää
pesuvettä. Kyllä me pärjätään, oli Mari kiirehtinyt perustelemaan.
- Sinä se sitkeä olet. oli Kari tokaissut.
- Älkäähän nyt siinä! Lilyn puheissa on järkeä. Menisin minäkin mieluusti täältä muualle. Pelkkä raunioitten katseleminen masentaa, oli Paavo todennut.
Mari oli tuntenut jääneensä yksin. Hän oli heittänyt peitot harteiltaan
ja kävellyt riuskoin askelin ulos puutarhaan. Villiintyneiden pensaiden
lomitse hän oli astellut pois toisten näkyviltä ja purskahtanut itkuun.
Kari oli katsellut Marin perään ja tuntenut voittamatonta halua lähteä
Marin perään, tarttua tätä hartioista ja painaa rintaansa vasten. Mutta
katsottuaan Paavoon hän oli hätkähtäen pannut merkille tämän läpitunkevan katseen. Aivan kuin mies olisi varoittanut siitä häntä jo etukäteen.
- Mitä nyt sitten tehdään? oli Pena kysäissyt ja keskeyttänyt toisten
muualla harhailevat ajatukset.
- Ei tässä ole järki! Minä hoitaa yksi kiukutteleva serkkutyttö. Se
minulle kuuluva työ, te toiset olla hiljaa. Minä mennä Marin luo. Te odottaa, oli Lily määrännyt ja lähtenyt tavoittelemaan Mari.
***
Mari lepäili hotellin pehmeällä vuoteella. Hän kertasi mielessään kesän tapahtumia. Elokuu menossa ja tuntui että, ainakin viiden kesän tapahtumat oli tullut elettyä. Jos saisi vielä palata kevääseen... Ehkä panisi harkitsemaan tohtiiko lähteä?
Hm, miehiäkin suuri liuta. Hänellä, niin tasaisella naisella. No, parempi myöhään...?

TAEPALEELLA

Komijata maanantaeaamua taas jokkaeselle. Vaekka tennari tökkii ja kalossi lipsuu, niin etijäpäen sitä mennä könytään päevä kerrallaan. Näenä synkkinä syksynpäevinä se monella tahtoo hymyki hyytyvä, paenuven jopa ihan masennuksenpuolelle.
***
Se kumminki on asenne kysymys.Porskuttellee etteenpäen pahemmin murheita päällesä kerräämättä. Joellakihan seon ilimijömäenen kyky kerätä koko maaliman murheet hartijoelleen. Siihen vielä sekottuu käsittämätön tyytymättömyys ja katteuvenpiru näkertaa kannikasta.Eipä ihme jos taevallus on rankkaa ja raskasta. Huumorija kehhiin tai aiankin huumorimieltä. Kukapa tässä vitsejä alakaa vilijelemmään.
***
Nämä paskalehet vielä antaa lisäpontta katkeruuteen kun julukasee suurin otsakein  kuinka ketäki on verotettu. Perkele! Sehän on peräti mahtavaa, että meillä on näetä veronmaksajia, että rattaat pyssyy pyörimässä ja tämmönen siipeilijäsakkiki pyssyy porukassa mukana. Mun järkeen ei mahu mikä niitä kajehtijoita rassaa. Jos joku on lukenu tae on muuten viksu että on edennyt korkeille palkoille`? Siihenhän on valta jokkaisella. Jokaisella on se aikansa, mutta moni on niin laiska ja asennevammanen, että missaa maholisuutesa. Se on kovan työn takana ja ällijäkin pittää olla, että pääsee rahakkaaseen hommaan.
***
Tuollaiset satojatuhansia, miljoonia veroja maksavat on onni ja siunaus yhteiskunnan kannalta kattoen. Jos ei heitä olisi niin täällä ruohonjuuressa olisi tukalaa. Lisäksi varakkaat pitää teollisuuven rattaat pyörimässä. Heilä on varaa kuluttaa - antaa enerkijaa hyvinvoinnin rattaisiin, sillä jokainen ostos on vitamiinipistos yhteiskunnan verenkiertoon.Tämmönen eläkelläenen ei palijo muuta voe avittaa kun syömällä raskaasti.
***
Ruuvassa se ALV kuitenkin on pisara veromeressä-
Jos ei olisi tuotteen ostajia, ei olisi myöskään tuotantoa! - ei työtä. Ketäpä se eniten kaapaseisi jos hyvinvointi loppuisi? Tietysti meitä tulonsiirtojenvarassa kompuroivia. Meitä kun on kohta yhtä paljon kuin työssä olevia. Se on kohta mahdoton yhtälö että se kunnolla toemiin.   Ollaan siis hyvillään ettäon  noita palijotienaavia. Ne meijät luuserit elättää
***
Lunta on yön aekana mäkässy olemaan asti. Onko ny sitte pakkasen vuoro? Näkkeepähän. Nyt tarkka -0.7. Näessä merkeissä on kivaa jatkaa.Siinä se on kynsi missä käpäläkin!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

SKETSI


ISTUMALAKKO
***
- Lieneekö se janttautunu ihan toloppaesa päälle? Istu hyvä mies.
- Eipä tässä istututa. Mullon menossa istumalakko
- Täh! Eikö sitä sillon isketä persettä penkkiin,
- Seon ihan väärä tulukinta. Kun ollaan istumalakossa sillon ei istuta,
- Voe kae se olla nuinki jos kirijaemellisesti asijan hoetaa. Mikä seon semmoseen voematoemeen pakottanu?
- No kun kyrsii! Ottaa niin saatanasti otasta.
- Pahaksipa on päässy. Seon lakko aena se viimmenen keino. Ei kae sulla oo makkuulakkoki?
- Ei tojella! Maata kärsii oekeinki hyvin.
- Ahaa. Ny pikkusen äläpin missä mennään.
- Näenkö on? No missä?
- Eppäelen että sullon perse kipijänä?
- Joo ajosta pukkaa kumpiki kannikka. Pittaa olla meleko intijaani jos meinaa istua!
- Pahaanpa paekkaan on kyntesä iskeny. Mee lääkäriin!
- Ja vielä- Minnoon allerkinen lääkäreille. Tullee semmonen ihottuma ettei pysty ees makkaamaan.
- No, on ne murheesa itekellää! Se sulla mennee sitte Jussi jalakaesa päällä?
- Ei ku aattelin vettää perseet olalle! Ei ajokset sillon istumista haettaa!

AUTUVAAT

Raskaasti painuvat silmäluomet! Kuusen alla on kolo jossa voi unohtaa eilisen ja elää tätä pivää. Ei huolen häivää näy kiven sisässä. Paitsi kiviseinä vain kahella kantilla. Muut on puuta ja lasia.
***
Auton vaihteet on loikkarilla ja päässä humiseet syysmyrsky. Tuntematon koettaa taistella tuulta vastaan, vaan ainoastaan saa aikaan sanomista. Sanomista luen sateisten päivien summan.
***
Karvasta on karpalohillo. Karvat kraapii limakalvot verille. Synti rehoittaa tehden heikoksi. Rukouksen voimin pääsee perille. Autuaita ovat perillepäässeet, sillä he voivat palata. Sokeri puuttuu, karvoja liikaa. Ei ole piikaa joka ei nöyränä kulje.
***
Maksa kärsii kohtuuttomat nautinnot. Asian mutkistuessa piirut kohallaan. Vakosamettia vakoon, ja lakoon menevät kaurat ja kurkiaurat kyntää päivien laajaa ulappaa. Laiva aalloilla antaa vihjeen elämästä ja emännät veisaa hartaana- jospa saisin kerran viel.........
***
Hiiriä vasemmalla ja oikeassa onnenlehti. Puukontuppeja sataa tupettomille puukoille. Pannussa pontikkaa ja huominen selällään. Ahneella paskanen loppu. Mikä hoppu hänenkään? Kirjavat on kintaat Lapinmiehellä ja putelissa on piimänjuuri.
***
Suuret on saapaat suurmiehellä. Ne tallaa alleen pienet onnettomat. Lokakuun loska kastelee suuret saappaat ja taas roiskuu kun rapataan.
Laastia tarttee muurari, mutta sen vei syksy.Hampparilla linnassa loisto-olot. Töllö ja kaikki, Sinolia vain puuttuu!
***
Rakentelin aasinsiltoja ja muuta poluntapaista. Vastuu on lukijalla jos eksyi polulta. Tosin eipä haittaa jjos menee mutkan kautta suoraan. Näin on!

RUNOTTAA

SINÄ OLET.
Olet lämpöinen paiste auringon,
olet hopeinen kuutamon hohde.
Olet tiikeri villin viidakon,
olet utuisten unelmain kohde
Olet sade mi kukat saa kukkimaan,
jotka luokseen kutsuvat tuoksullaan.
-
Olet kuin kesätuuli hempeä,
olet raikas kuin lähteenvesi.
Olet täynnä kesäyön lempeä,
olet maukas kuin kukkien mesi.
Olet myrsky mi mieleni myllertää,
joka tunteita päässäni pyörittää.
-
Olet tuli mi lempeni syttymään saa,
olet hiillos mi hehkuu ja palaa.
Olet räjähdys joka leimahtaa,
olet valo mi loistaa salaa.
Olet minulle ilma jota hengitän,
löysin sinussa ikuisen ystävän.

RUNOTTAA

POIKA
-
Meni poika mierontietä
joronjälkiä jotosti
kehnot kamppeet kainalossa
eväät huonommat repussa
taakse jääneet kasvupaikat
kotimökkikin mukava
miten pärjää poika parka
pahan maailman pidoissa.
-
Matka jatkui jouhevasti
tuuli lempeä lepytti
haihtui murhe mielestänsä
muutti riemuksi ikävän
kevyesti nousi tassu
matka tanssien eteni.
-
Poika jatkoi taivallusta
monet kaupungit ohitti
poikkesi vain hetkiseksi
sitten maantielle palasi
etsiskeli lakkaamatta
onnen pieniä siruja
sekä tuurin tuokioita
elonhetkiä hyviä
että jaksaisi jotenkin
matkan taittaa mielekkäästi.

MARI--178.

Palopäällikkö joka oli keskustellut Paavon kanssa talon pelastamisen mahdottomuutta, kun pumput ei käynnistynyt..Kääntyi Heikin puoleen*
- Tipahdit tuolta katolta, toivotaan ettei mitään kauheaa sattunut. Tohtori varmaan paremmin tietää?
Naislääkäri ei puhunut mitään vaan keskittyi työhönsä. Ambulanssin miehet toivat paarit autosta, johon Heikki nostettiin ja vietiin autoon. Kohta auto lähti hälyt ulvoen kohti tietä.
Rätisten palo eteni ja valtava kuumuus hätisti ihmiset kauas palokohteesta.
- Onhan vakuutukset kunnossa? Palopäällikkö kysyy Paavolta
- Vasta on tarkistettu, kun on ollut niin huonoa tuuria, viime aikoina. Piti varmistaa. Ja samapa noille tavaroille, kunhan Heikille ei pahemmin käynyt. Onneksi naiset toimivat viisaasti ja säästyivät pahemmalta.
Paavon vielä puhuessa. Toinen pumppu pärähtää käyntiin. Vesisuhku alkoi ruutata vettä ahnaisiin luiekkeihin, mutta näytti että palo siitä vain koveni.
Se päivä oli ollut kuin painajainen. Vasta seinähirsien hiillyttyä ja
lakattua viimein savuamasta palokunnan toistuvien vesisuihkujen alla
kyläläiset olivat palailleet koteihinsa. Heistä monet olivat käyneet
Marille ja Paavolle ilmoittamassa halustaan auttaa, jos nämä jotain tarvitsisivat. Mirja oli lähtenyt lypsylle.
Kun Mari ja Paavo olivat olleet taas kahden, he olivat tuijottaneet
sanattomina raunioihin pitkän aikaa. Paavon ajatukset olivat viipyneet
talossa vietetyissä vuosissa, Mari taas oli surrut talossa elämättä
jääneitä vuosia. Niin kodikas kun talo oli hänen mielestään ollut! Hän
oli menettänyt sen kauniin huoneenkin, jonka Paavo oli hänelle
laittanut. Se oli ollut hänelle niin rakas huone.
Voimattomina, toisiinsa tukeutuen he olivat sitten palanneet aittaan. Se
oli vaikuttanut illan tullen viileältä ja kostenevalta. Mari oli
kietoutunut peittoihin viluissaan. Paavo oli noutanut jostain
sähkölevyn, jonka päällä oli lämmittänyt teevettä.
- Mitäs me nyt tehdään? oli Paavo viimein kysynyt.
- Niin, jotainhan on keksittävä. Tällä tavalla ei varmaan voida asua
pidempään. Onhan tuo minun vaunu tietenkin, mutta...

- Luksustahan tähän mäelle ei saa vähään aikaan tekemälläkään.
Tahtoisin tarjota sinulle vähän paremmat oltavat. Jospa mentäisiin
kirkonkylälle vuokralle, oli Paavo ehdottanut.
- Ei yhtään ole vetoa täältä pois. Eikö me jotenkin pystyttäisi olemaan täällä?

KATO KONNAA...

....kun tässä naama virneessä alotellaan raskasta päevän urakkata. Valamistelut on tehty huolella ja tulokset on hyvinki siejettävät. Seon kevijätä katella töllyvä ja välillä riepasee välipallaa. On saakeli se laeska jos näestä olloesta valittaa.
***
Siinä taustalla voe naottija korvijen piippaosta ja nivelten vaemalluksija. Silimät vuotaa onnenkyynelijä ja kuola valluu suupielistä, seon merkki että mielessä on jottae herkkää¨
***
Kuten hyvinki heleposti huomataan tunto on tallella ja homma pellaa niin ku pittääki. Välliin kun käö kurkkaamassa takasilimällä lähteensilimää niin jo vaen voe taas hyvillä mielin tankata vaeka pikkusen raskaammasti. Näen se kierrätys jatkuu ja samalla tullee hoijettuva kuntuvaki kun välit kulukee perinteisellä tavalla.
***
Tosin harijotusta voe vaekeottaa kun ottaa evästä kerralla vähäsen. Korkeintaan kaksi voekkaria kertakierros niin keho pyssyy kontiksessa ja kunto hyvänä.Siinä päevänmittaan kertyy kuntoelun kontolle usijampi sata meetrijä.
***
Siinä kun päevän leppäelee ja huolehtiitärkeistä kehon vaatimista toemenpitteistä, niin jopa voe iltasella vettäötyä yöpuulle-. Tyytyttävän päivätyöskentely antaa tyytyväesen mielen- Kylläpä ei tarvihe peppuroija kun uni tullee kuin nuijan iskusta. Rauahallinen yöuni takaa että virkistyneenä herää   aamusellasuorittamaan raskasta elämäntehtävää-
***
Tasapaeno elämässä on elämää tärkijämpää. Jos jokin horijahtus sattuu voi harkita sen vahinkot välttää tekemällä vastavaikutus, siis horijahtaa myös toiseen suuntaan. Suunta riippuu mistä se roikkuu. Tarkemmat elämänohojeet voe kattuva tietysti netistä.
***
Syvän sylissähän sitä miettii josko tulisi joku häerijö systeemiin. Hirmumyrsky tae sunami raapasee mukkaasa. Siinei ennää virnuilla jos niin käö. Taetaa olla aenuva peleko että jääkarhu kävelee kavulla vastaan. Mutta senkin uhan voe väestää kun ei mee sinne kavulle!
***
Muutenki on     heleppo välttää vaekeuvvet kun kiertää ne ja jos ei pysty kiertään niin pyörähtää palluumatkalle. Vasta taevallettu tie ei hetkessä oo muuttunu vaekijaksi. Vae onko?
Passaahan tuota itekunki kokkeilla, Toenenki mahollisuus on!
***
Puista on lumenrippeet tippunu - Ilima on satteen näköstä.. Vesisajettahan tuota luvattiin. Tilattu ei ainakaa oo. Lämpö kumminkin on+ 1,1 ja varmaan nousee päevän mittaan.
***
Postaos on sekavaa horinaa. Oli tosijaan hankala yö. Säänmuutos kai meni niveliin. Nyttii ukkovarpaan niveliä vihiloo kuin oes veitti sinne välliin työnnetty ja sitä kääntelisi. Hitto ne kellot! Siirtäskö nuita, vae elääskö kesäajassa?

lauantai 28. lokakuuta 2017

SKETSI

TYYRISTÄ
-------------------
Milläpä tolalla on asijat! Juhannuski tuossa lähellä
- -kele! Pelekkää kurijuutta vaen päevästä toeseen. Vettä tullee kun aesaa ja pensa on tyyristä. Töllössä sanottiin, että on kurijat ajat tulossa.
- Noestakohan se hyväolo riippuu?
- No, perkeeti! Sattaa vettä ja kylymä, että turkki saes olla niskassa. Ei palijo naorata.
- Mulla kae naorattaa tuo sun jatkuva narina.
- -tana! Vielä tässä kurijuuvessa virnuileen!
-Minusta tämä näöttää mukavalle. Kato aorinkoki melekeen paestaa.
- Joo, melekeen! Lempo kärrykeli tämmon eikä kesä. Sun mielestä ny kaekki näöttää hyvältä. Syntymähumalassa kun toekkaroe niin eihän se tottuus tule mieleen.
- Ei tuon valija millanen sää on. Jos ei ulukona tarkene, ohan sisällä lämmintä. Saonan lämmäöttää, niin jopa kelepaa.
- Se ennää kannata saonaa lämmittää. Sähkö niin kallista, eikä ne saepuvatkaa oo ilimasija.
- Helekkarin vuoksiko sinnoot niin nuuka. Kartanolla uuvenkarhija Volovo ja talo kuin palatsi! Mitä ihimettä sinä valitat!
- Tätä kurijuutta tietenki. Eihän nyt voe kellää mennä hyvin kun koko metija kertoo että kaekki on kurijasti. Nokijat kaatuu ja Eoro kuopataan, syöminen kallistuu ja pensa maksaa maltaeta.. Jaksa kaekkija lukijakkaa. Toosassa se vasta onki maalimanlopunmeininki.
- Elä aokase Töllyä. eläkä luve lehtijä niin elämä on ihan mukavaa, Mitä ei korva kuule, eikä silimä näe, sitä ei mielikää murehi!

VISIJOETA

Liekkö kukkaa huomannu. Tae paremminnii visijoenu kuinka kävisi JOS alakas tulikivejä ropottaa taevaasta haetolle asti. Niin kun ne sannoo siellä Sotomassa teheneen.
***
Kyllä nöyrästi siinä kovempiki sälli pyöräöttäs takkija ja kasvonsa loes ylös taevaaseen. Huutajen syntijään anteeksi ja moettiin ihtijään kelevottomaksi kulukijaksi.
***
Saattaspa siinä Lusifeerustaki moettija ja piruva! Hyvässä lykyssä siinä voesi viesti mennä perille ja käyvä hyvästi. Tae pahassa lykyssä - niinku Lootin akalle!
***
Vieläkö se yhestoestahetki lienee käötössä vae joko sen trektiivit kieltää. Jos - niin seon äkkijä tievossa tuleva sijotuspaekka.
***
Tokihan sitä on oltu kuumis paikos. Sitähän oltiin Syvärillä ja Kollaalla. Ja palavisaona oli kamalan kuuma. Että kun sattu oekija keskitys niin Isämeitäähän me poijat lakrateltiin, ja niin pelastus tuli. Eli ohi meni!
***
Että heitetäämpä se joutava uhuaminen ja noyrrytään! Ollaan jottae opittu. Vaekka ei niin neroja ollakkaa. Kerratahan niitä pitäs - kertaos on opintojen äeti.
***
Vae eikae tässä. Huumoririkasta päevää itekullekki säävylle. Seon vaen hurraos kun tämäki päevä on taputeltu. Mutta eessäpäen on pitkä päevijen jono. Kuitenkin yksi otetaan kerrallaan. Eikä muutenkaa tuu ahanehtia. Mihin tässä kiirettä?

RUNOTTAA

TUOMAS & TILTA

Viikon päästä on Joulu, huolestuu Tilta.
Nyt pittääki siivota , jokkainen ilta.
Sillä eihän se Joulu, Joululta tunnu.
Jos siivonnu ei oo, eikä touhunnu.
-
Tuomas kulumaesa alta katselee..
Myös välillä syvvään huokaisee.
Sitten rykäsee, kurkkuaan kakistaa.
Verkkaisesti sitten lausahtaa.
-
- Minä oon tässä syrijästä katastellu.
Kun sinä oot siinä siivoskellu.
Miksi pittää jokkaenen kolo nuolla.
Että aevanhan meinaat tuohon kuolla.
-
Eikö tuossa nyt kannattas järkijä käöttää,
ja muilleki esimerkkijä näöttää.
Siivoukset voesi suorittaa kesäseen aekaan,
siinähän sitä oesi tunnelmaa, taikaa.
-
Sitte oesi helepompaa tuulettaa,
ja muutenkin tarkenis ahertaa.
Ei kävisi veto ei lumikaa haettaa,
aevan turhaa nyt mattoja ulos laettaa.
-
Mikä oesi nyt meijjän köllöttää ,
´ja vaekka telekkua töllöttää.
Kun ei heiluisi laenkaan pölyrätti,
voe Tilta kun sinä oot kovin nätti.
-
Tule tänne ja heitä tuo touhu poes,
minusta se oekija Joulu oes.
Kun kiireettä tässä köllötellään,
ja toesiaan hellästi silitellään.
-
Mutta se on Tiltalla tärkeää,
ettei mikään kolo siivoamatta jää.
Rättiväsyneenä pyhinä nukkuu vaan.
nauttia ei voi Joulusta ollenkaan.

MARI-177

Aurinko paistoi kuumasti ja vireä tuuli rämisytti kattopeltejä jotka oli jouduttu repimään irti palon rajaamiseksi. Useita palomiehiä työskenteli katolla nakellen alas savuavia laudanpätkiä ja täytteitä.
Alhaalla pumpun kunnostajat nykivät pumpunmoottoria, käynnistääkseen, mutta varapumppu oli kauan ollut käyttämättä. Vanhakin oli! Ei edes lupaillut käynnistyä. Palopäällikkö itse tutki lakontehnyttä uutta pumppua.
- Kuka helvetti se pumpun sammutti keskenkaiken?
Totisennäköinen lihavahko nuorimies astui esiin paloauton takaa, jossa oli ottamassa uutta jatkoletkua käyttöön. Kurkkuaan kakistellen, hämillisen oloisena
kertoi katolta huudetun että vesi riittää.
- Voi jumaliste! Riittääkö? Katso millaiset liekit siellä jo nousee. Eikä ainoakaan ruutta toimi. Paloi se käsiin , vaikka oli niin hyvällä mallilla.
Äkkiä ilmaa halkaisee hätäinen avunhuuto. Kaikki näkee kauhukseen kun palomies liukastuu katolla ja putoaa raajojaan sätkien kaksikerroksisen talon katolta alas ja jää liikkumattomana myttynä maahan makaamaan.
- Hei, nyt kaikki miehet alas katolta. On liian vaarallista työskennellä siellä tässä tuulessa, pälopäällikkö huusi samalla näpyttäen kännyynsä ambulanssin numeroita. Osa miehistä oli mennyt miehen luo, löysäten varusteita hanen päältään.
- Kataststrofi tästä tulee. Koittakaa saada pumput käyntiin. Talo kyllä palaa ei sille voi mitään. Keskitytään suojelemaan muita rakennuksia. Missä se isäntä on, palopäällikkö kysyi, puhelun lopettaessaan.
- Sitä kai se kaupungin pimua pivartelee, Kalle sanoi, joka oli palannut takaisin uteliaiden kyläläisten joukkoon, jotka sankoin joukoin töllistelivät uljaan rakennuksen tuhoa.
Mirja juoksi aittaan ja kohta Paavo tuli kalpeana, mutta kuitenkin rauhallisena aitasta pihalle. Mirja johdatti Paavon palopäällikön luo, joka antoi ohjeita katolta pudonneen miehen pelastamiseksi.
Kumpareen Kaisa huuti suoraa huutoa, sillä hänen miehensä oli, joka makasi maassa tajuttomana.
Tieltä alkoi kuulua nouseva ja laskeva ambulanssin ulina. Kohta näkyikin hätävilkkujen leimahdukset auton lähestyessä nopeasti onnettomuuspaikkaa..
- Kulku vapaaksi. Joutilaat syrjään, mielellään kotia. Karskisanainen palomies hätisteli kyläläisiä syrjempään.
Tuskin auto ehti pysähtyä kun valkotakkinen nainen hyppää autosta ja kiirehtii potilaan luo. Juuri silloin Kumpareen Heikki aukaisee silmänsä. Aluksi ne pyörii villisti ympäriinsä kunnes tavoittaa vaimonsa läheltä.
- Mitä tapahtui!

REISTATAAMPA...

...miten se mylly käönnistyy tänä aamuna. Toevotaan parasta vaen pelätään pahinta. Vetasin vanahan fraasin alakuun ihan kuin syöttöveeksi. Tehokkaampi oesi tietty ollu kunnon ryyppy tae kaksiki, vaen koko kämpässä eijoo pisaraakaa riemujuomaa. Eijoo ollu koko vuonna´. Ai ny valehtella meinasin. Oli synttäripäevänä saatu konijakki putelli, mutta tekosaeraaksi kun mielessään heittäytyy niin lääkitystä tarvii usija kerta päevä.Äkkijä se putelli vetelee viimesijä!
***
EI SILTI ei se ryyppy tuu ees mieleen näen arkielämässä. Pirruvako tuota rahalla ostammaan? Toki lahajukset tullee naottija hillitysti ja lääkkeeksi. Lisäksi pittää varua sitä mölyviinaa. Se pitäs jo tehtaalla merkitä pulloon että " Mölyviinaa". kukapa se aevan tietentahtoen haluvaa sortua häpäseen ihtesä ja akkasa?
***
MITÄ minnoon ymmärtäny niin vaemoväki, aenaki ennen, oli enempi huolissaan äijän ryypiskelystä. No nykyvään se mahtaa olla se ryypiskelyki tasa-arvo asia. Kumpiko ennen sammuu. Sitä kokkeillaan melekein joka päevä - joutilaana.
***
SITÄKÖHÄN se pappi tarkottaa vihkipallilla, kun se kehottaa kilipaeleen nuorenparin keskenään. Tiijäppä näetä. Ja jos tietää onko uskottu mies sanonu että asija on niin. Sehän voe olle toesellaki tappaa. Kuinka monta varijota lienee.
***
JOO panneututtaampa siihen oleelliseen. Pittää rustata muuvan runontapanen. Siinä se aeka mukavasti vierii kun ettii runopolovija ja haekuja ja tankoja ja saattaapa se vilskahtaa vappaamitta kätteen. Antaa vaen ajatusvirran viijä.

perjantai 27. lokakuuta 2017

RUNOTTAA

RAKKAUDEN SANOJA
-
Minä tahtoisin korvaasi kuiskuttaa,
mitä tunnen sydämessäni .
Minä tahtoisin sinulle muistuttaa,
olet rakkaani, ainoani.
Joka hetki sinua ajattelen,
olen tuntenut ikävää.
Nyt kun olen sinun luoksesi tullut,
on onneni täyttymys tää.
'
Tule rakkaani tähän viereeni
sanoja sinun korvaasi kuiskaan.
Sanon sen kuinka sua rakastan,
saanko sinut aina omistaa.
Ei rauhaa mun rintani muuten saa,
tahdon sinua aina rakastaa.
Viivy rakkaani kauan sylissäni,
vie minut tähtitarhojen taa.
En mitään muuta nyt halua,
kuin sinua rakastaa
'
Tästä koskaan en halua lähteä pois,
tätä rakkauden viiniä aina jois.
Kuule rakkaani sanoja rakkauden,
ne rakkauteni sinulle kertoo.
Minun sydämeni merkkiä,
sinulta rakkaani, vartoo.
Jos vastarakkautta sinulta saan
niin olemme yhdessä ainiaan.

KISSA.

Kissan pöyvvälle, vaen hetihän se pukkaa tenkkapoota kun ei tiilä mitä tuolle ruojalle voesi tehä. Moni politiikkohan tahtoo pittaa kissan piilossa, lakasee sen maton alle. Semmostaki oon kuullu, että kissaa pijetään kaapissa - vae olikohan se homo? Saakutti kun tämä Satunnaesen Tutkijan arpeetti on niin hektistä, että mennee puurot ja vellit sekasi, vaekka tuppipottuja meinaa keitellä.
***
Hitsi kumminki! Taas se vetäsi sivuraeteelle tae vesiperän niin kun se tarkemmin voesi ilimasta. Tämä ny ei tarkota että mikkää oesi ilimasta. Joku ne lounaat  maksaa. Sika tae naota - verellään! Hehheh jopa se ny välähyvää sinne ja tanne vaekka kissa pötköttää pöyvällä oottaen että saesin tutkia MITÄ SE ON SYÖNYT! Iteasijassa mua ei kiinnosta pätkänvertaa kissan ruokalista - paremminkin oma, nutta ei oo vielä löunasaika.
***
Tutkiva Tosentti kuitenki on velevoetettu tekemään mikä tehä täötyy. Turha jarrutus katottassiin polliittiseksi vehkeilyksi ja tutkimuksentekijä leimattaisiin populistiksi. Siitä ei oo tietuva mihin leima lyyvään? Varmaan ottaan?
***
 Kissan tarkempi havannoenti palijastaa karmijan asijan. Jossaki on mokailtu pahan kerran. Tutkimuskohe onki iso kissa eli ILVES! Jumankaota kumminki. Tästä pittääki pittää näppisä erossa, sillä ilves on rauhotettu elukka. Ja kieltämättä pötköttää ihan rauhassa, eikä anna häeritä tutkijan raohaa. Vaen mitä ihimettä ny keksin? Minä tässä ja hevonen Kestilän puomissa. Tillaanko taksin?
***
Tutkimus on siirrettävä toeseen ajankohtaan, sillä iliveksen mahhaa ei mennäkkää ronkkimaan kuin halutaan. Ja paskat, ei oo halujakkaa. Peleko persiissä tässä ihimettelen millon peto potaltaa meikäläesen kurkkuun. Väärinhän siinä käö se on kirkossa jo kuulutettu. Tosin kirkko oli tyhyjä ja pappi paetasillaa. Lukkarista ei havvaentuva.Varmaan ryypyllä.
***
Mahottomasti kumminki on pitäny tsempata, että pappiki saa palakkasa. Vaen tämähän ei taas maata mullista. Suuremmat riemut on paras pistää pussiin ja pussin suu kiinni . Pussi pakkaseen ja riemuva riittää joka lähtöön jos muistaa ottaa!
***
Muistihan se saattaa tehä tepposta. Väistin muurin kun muistin väärin, muuten olisi asija menny päin seinää ja se ei oo hyväksi julukisivulle. Mustat silimät aiheuttaa turhija kyselyitä ja sitähän ei  mielellään kattele. Kukapa se muulla kun silimillä? Varsinki jos ottaa silimän kätteen niin näkkee näkymättömänki!. Asijoijen näin ollen lienee helpoin ratkaisu jättää kissa kiehumaan omassa liemessään ja sitten tehä tarvittavat analyysit jos tarvetta ilimenee.
***
Tippa silimässä on taas tänä pänä! Pilivet ylettyy melekeen maahan. Eilen tuulla huiteli meleko navakasti,    Tosin vieläkin on meleko rauhaton.. Pakkasen puolella meinaa mittari asustaa.-0.8 on tarkka. Lunta ei kuitenkaan ole vielä näinnä tienoin näkyny ku nimeksi. Ei kyllä oo kaipuutakaan. Mutta pitemmittä jorinoitta vatuloijaan taas huomenna jos ei kissa karkaa!

MARI-176

Mirja oli noutanut ulkoa kassin, jonka Mari oli raahannut palavasta
talosta. Hän ojensi sen Paavolle ja kertoi, että jotain Mari oli
siepannut mukaansa ja että niiden arvon Paavo itse varmaan parhaiten
tiesi.
Paavon käsi ojentui tarttumaan kassin ripoihin. Hitaasti hän avasi
kassin ja tuijotti sen sisältöä. Kyynelet pusertuivat miehen poskille.
- Voi Mari… minun Marini…
Varoen Paavo istahti vuoteelle ja otti käsiinsä ruskeakantisen
nahkaselkäisen valokuvakansion, jonka paksut kartonkilehdet oli liitetty
toisiinsa mustalla silkkinyörillä. Hän avasi sen ensimmäisen kuvan
kohdalta, jossa mustavalkokuvassa hymyili kihlapari. Miehellä oli
laineille pakotetut etuhiukset ja naisen hiukset oli koottu nutturalle,
kaulassa oli helminauha.
- Minun äitini ja isäni, kuiskasi Paavo Mirjalle selvennykseksi.
- Onpa hienoa, että Mari sai kuvia mukaansa. Joitain asiakirjoja hän kai
myös otti. Valitettavasti ei ehditty sen enempää…
- Tavaraa on maailma pullollaan. Liikaakin on nurkissa rojua. Siihen ei
pidä liikaa kiintyä. Mutta nämä… ne ovat minulle …korvaamattomia.
- Niin. Niitä ei saa enää myöhemmin mistään.
- Minunkin kansioni on täällä, sanoi Paavo ja nosti kassista
raitakantista albumia, -minun koulukuvani ja muut sellaiset…
- Mari kertoi, että häneltä ne ovatkin hävinneet. On se kiva, että
hänkin saa katsella nyt sitten niitä kuitenkin.
- Niin. Minustakin se on mukavaa…

Mari oli jo hiljaa kuunnellut toisten jutustelua silmiään avaamatta.
Tuntui ihanalta maata siinä lämpimissä peitoissa kaiken sen
paniikinomaisen ryntäilyn ja pelon jälkeen. Kun hän oli huomannut Paavon
äänestä, että tämä ei ollut hätäännyksissä, hän itsekin rauhoittui. Palo
lienee saatu hallintaan ja pian päästäisiin korjaamaan heidän kotiaan.
Onneksi kesää oli vielä jäljellä, että kaikki saataisiin varmaan
loppusyksyyn mennessä valmiiksi. Eihän tuli suinkaan kaikkea ollut
turmellut…?

SKETSI

POTKUJA
- Mikäs toverilla ny kyppäsee? Naama on ku norsun...sanonko mikä?
- Vituttaa! -kele kun kaekki mennee päen persettä.
- Mikä sesemmosen suunan on hommaan saanu.
- No, tiijäkkö mikä päevä ny on?
- Mun tietääkseni tiistae. Eikä helevetti semmosesta kannata murijottaa. Tiistaeta mennee ja tullee kuin teijän Timpanlamoja!
- Vittuile siinä vielä Ekkö nää tiijä ny on kesäpäevän pysähys. Sanovat toosassa.
- Mihin tuo pysähtys? Temari ropakantaa!.
- Pölijä! Ei tietenkää mikkää pysähy vaen alakaa vaen päevät lyhentyvä ja yöt pijetä. Sei palijo naorata kun kalliin sähkön kansa taas joutuu tussaroemaan. Seon yhtä helevettijä. Ja vielä sattaaki! Jumaliste tämmon syvältä tämä aenaenen saje ja kylymäki ku ryssän helevetissä
-Sehän sähkö halapuu kun tuulimyllyt jaohaa ilimatteeksi Forttumija
- Näkis vaen. Millon on sähkö halapunu=
- Elä ny turhaa ätise. Kessää on vielä jälellä ja helteet eessä.
- Helteet? Saatana läkähtyy jo muutenki ja päähänki ottaa.
- Eipä sulla taaskaa oo mikkää kohillaan. Mikä tässä, kahtoo päevän kerrallaan.
- Joo, vaen minkä aekaa niitä riittää. Muutama kaveri oli potkassu tyhyjää, seisovilta jalolta.
- Minusta jalakapallinpelluu onki ilimanaekusta höpöhommaa. Selekäsä siinä telloo jos ei satu seuvullekkaa.Parasta olla potkimatta

torstai 26. lokakuuta 2017

SKETSI

MURHEITA!
- No! Miten oot tarennu?
- Ei oo palijo muutenkaa!
- Mitä sinä nyt? Mitä ei oo palijo muutenkaa. Mikä vastaos tuo on?
- Seon vastaos kysymykseen. Sinä vaen asetit kysymyksen väärin.
- Jaa!! Miten se oesi sitte pitäny asettaa.
- Mietippä sitä, on sullaki jottae tekemistä eläkkeen etteen.
- Jopa sinnoot ouvvolla päällä. Mikä ihime sua rassaa?
- Vähempiki. Saatana tuli taas Viron reissu.
- Miten niin. Vastahan sinä kävit.
- Pakko seon . Uusi hallitus nostaa viinanhintaa.
- Onpa sulla kova kulutus. Ekkae sinnoo nykki päessään?
- Kuka -kele tuommosella pohostuulen vornakkeella tarkenee mopon selässä.
- Tulihan se sieltä.
- Mikä nyt tuli? Iso Jytky?
- Lähe perkele sun kanssa. Jaksa vatuloija ilimanaekusta.
- Itekae tuon alotit!
- Sinnoot ny ikävällä päällä! Hallitusko suva jurppii?
- Eikä kun se kun persut jäe oppositijoon.
- No murheet neon sullaki. Se porukka joutas hajottaa lannotteeksi pellolle. Paskaa vaen juttelee!
- Se ei hajuva. Nelijän vuojen päästä jokkaenen on persu. Sitte se vasta jytkähtää.
- Tuntuuhan tuo olevan olenverran aoki nytki kun tuoksahtellee!

MUISTILUU

Talviajan raskas taakka painaa ikeenä hartijoita. Mutta ei välitetä, eihän Villekään. Tiukka mutru ...ja etiäpäen. Tuskin muista jälkeen jäin?
***
Sanat omiksi ja välit vieraalle.Muistiluu koirille ja lihat sankoon. Kyllä se joku kyttyrät korjaa jos vikaa löytyy ja antaa armon käydä oikeudesta.
***
Pahimmillaan verukkeet lakkaa lepattamasta ja onnistunut läpikäynti vie harmaan kiven sisälle, jossa ei ulospääsyä ole. Mä orjas oon ja orjaksesi jään, jos ensinkään näkyy valoa pimeydessä.
***
Nattaset nauraa pimeyden töille ja öille on selvä tilaus.. Suuressa tuskassa talonmies merkittee velat saataviksi eikä koe omantunnon tuskaa. Viivan alla riittää suureenkin suunnitelmaan.
***
Tilikirja täynnä ja eurot pyörii. Kiinni ei saa! Tilaanko taksin vain ollaanko kaksin ja Piru kolmantena pyöränä joka on vailla housuja. Laskuja nousuja. Huoku loppunut ja pilven päällä henki kulkee.
***
Saunapalaa ja kiukaalla makkarat. Helvetti mitäs nyt syödään. K-kaupan Väiski onnistui haukkaamaan suuren palan jota ei oteta häneltä pois. Riemuitkoo taivas, iloitkoon maa kun, taivas aukeaa. ja jokainen saa!
***
Televerkot heitetty joissa rimpuilee iso kala . Päivä vedetty maalle ja vasta silmät näkyy. Pietarin kalansaalis antaa leipää kansalle joka vaeltaa eksyksissä.
***
Kompassit hukassa ja onni oikein ja naiset nurin kumottuna veneet selässä ja puukko lahkeessa. koura puntarissa. Luoja armahtakoon pahantekijät jotka eivät tiedä mitä tekevät.
***
Vielä se kosto kourii ja rutto rupijaa. Ketunhäntä kainalossa kirmaa naapurin täti. Setä vei kuteet ja mirri naukuu kylmissään. Naapurissa meininki menoillaa ja balalaikat soi ja voi sitä joka väärin soittaa!-

LAULETAAN


SUOMI-NEITO 100v.(lauletaan)
-puuseppä-
Kun Suomi-neito juhlimassa merkkivuosia
niin jokaisen nyt pitää sankaria suosia
jo sata vuotta asiat on itse päätetty
säännöt sekä asetukset itse säätetty.
Nyt sankaria juhlitaan
ja menestystä toivotaan
on ollut joskus vaikeaa
ne unhoittua kaikki saa.
***
On Suomi-neito sisukkaasti tietään kulkenut
on vihollisen pahat aikomukset sulkenut
on ystäviksi kaikki viholliset muuttuneet
on neuvoteltu jos on hommat jumiin juuttuneet.
Ei viha tuota tulosta
on yhteiselo sulosta
pois kaikki kauna katkeruus
niin edessä on aika uus.
***
Nyt satavuotiaalle Hurraa-huudot kaikuvat
ne Isänmaamme joka niemeen notkoon raikuvat
me kiitokseksi maljan voimme kaikki kohottaa
ja pitkää ikää päivänsankarille toivottaa!
Nyt sankaria juhlitaan
ja menestystä toivotaan
on ollut joskus vaikeaa
ne unhoittua kaikki saa.

MARI--175.

- Tietäähän tuon, ei katso Herra suopein silmin joka synnissä elää. Mitä kaupungin pimuja Paavokin pitänyt. Nyt on tullut maksun aika.
- Kalle, nyt lähet kyllä menemään, tai sinut lähetetään, Joke sanoi lähestyen Kallea.
Pientä juoksun nytkää Kalle lähti menemään tietä kohti.
Paavolla alkoi väri palata kasvoihin. Hän silmäsi ympärilleen Mirjan huomattuaan hän sanoi:
- Minä haluan Marin luo. Sama noille taloille ja tavaroille. Seon tärkeää että Mari on kunnossa. Lähdetään katsomaan kuinka hän voi.
Palomiehet olivat työskennelleet kuumuudessa lakkaamatta. Äkkiä kuutuu huuto:
- Tänne äkkiä vettä. Täällä on liekkejä. Pian pian!
- Kuka sammutti pumpun, äkkiä käyntiin. Tuli pääsee taas vallan päälle!Palopäällikkö huusi hätääntyneenä.
- Milloin nämä värkit kunnossa olisi. Ei lähde käyntiin vaikka kuinka nykii. Tuokaa äkkiä toinen pumppu!. Pumpun luona oleva mies huusi.
'''
Kummastuen itsekin ajatuksiaan Paavoa ei pumpun vaihdon viiveet eikä
tulen hallitsematon leimahdus saanut pois suunniltaan. Talo oli
kuitenkin todella vanha ja peruskorjauksesta huolimatta se kaipasi
kipeästi uutta korjaamista. Ainut mikä viivähti hetkisen Paavon mielessä
oli ne lukuisat muistorikkaat esineet ja tavarat, mitkä nokiset seinät
yhä kätkivät sisäänsä. Saataisiinko palo hallintaan, että edes jotain
säästyisi? Hän käännähti kannoillaan, avasi aitan oven ja katosi sisään.
Aitassa oli hänen todellinen aarteensa.

Ainoasta pienestä ikkunasta heikosti siivilöityvä valo jätti aitan melko
hämäräksi. Aitan paksut hirsiseinät eristi sen pihan meteliltä. Huoneen
perällä sijaitsevassa tukevarakenteisessa puusängyssä, harmaan huovan
alla lepäsi Mari. Hänen hengityksensä oli tasaista. Paavo käveli aivan
vuoteen viereen ja katsoi hellästi naista, sisukasta Maria, jonka
punehtuneissa poskipäissä näkyi nokisia tahroja.
Paavon sydäntä kouristi. Hän ei kestänyt ajatellakaan, että Marille
olisi sattunut jotain. Juuri nyt, kun elämä oli vihdoin tarjonnut
hänelle elämisen tarkoitusta ja sisältöä jokaiselle päivälle.

HUUMORILLA

...oon yritelly nakella viimeaekoena ja katella pöllökiikarilla mielikuvitus maalimaa. Sitäpä en tiijä millä mielellä lukija lie postaokset ottanu.
***
Sammaa tyylijä meinaan jatkaa käököön syvin tae matalin. Viisaammat kirijotelkoot totista asijaa, mulle passaa lyyvä kaekki läskiksi ja lekkeripeliksi. Niimpä pittää katastella maalimaa Satunnaesen turhijenasijoijenTosentin näkösektorilta.
***
Kieltämättä näkökanta on kapija ja kovinki lapsellinen, mutta kun tässä alakaa olla toestakertaa lapseksi tulossa, niin homma sattuu kuin nyrkki silimään. Silimä kumminki pittää olla aeka iso tae nyrkki pientä mallia. Ei se silti kuitenkaan asijaa pahenna vaekka tullee turpiinki.Mikä ei tapa se vahavistaa-
****
Turpiinhan ne vetasee Suomineitova tuon tuosta.EU:kin. Tuntuu olevan sillä mölläkällä, että siitä riittää porinoeta seoraavat pari vuosikymmentä ja taas voi kuulema sitte asettaa leokaa tae kansanomasesti turpaa tyrkylle. Oekijastaan kae seon oekein että natsi-uskovaeset aeheottaa turpaanvevon. Kuka helevetti tuommosta sekuli sakkija haluvaa hämmentään koko maaliman asijoeta. Yrittääähän ne tasotella että eihän me! Vaan muut ovat perseestä, Mikä helevetti siinä aottaa kun ne kylyvää sitä vihan sanomaasa maaliman laajusesti.
***
Minnen tietenkää tiijä vaekka lie hyväki että pieni kansa pyssyy syrijässä maaliman taestelutantereilta. Tuntu vaen suuret päättäjät olevan kallella kypärin.  Ja viiksettäähän se kun  vuosikausia on sen eteen töytä tehty ja sitten kala karkaa, muutaman hain takija. Noen kuvvaannolliseti panin ehollle.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

SKETSI

RAHAMIEHIÄ!
-----------------------
- Miten se rahamiehellä lykkii?
- Unettomija öetä ja koko ajan peleko persiissä.
- Miten se niin?
- Aatteleppa ite. Pörssit romahtaa ja osakkeet halapuu. Nokijaki on paperija.
- Mitä tuota surree, ei kirpase.
- Eihän se köyhää koettele. Rikkaalle nämä on tuskan aekoja.
- Huoleton on hevosetonm ...ja sillee,
- Niihän ne köyhät aena sannoo.... Kyllä rahalla on puolesa.
- Äsken valitit kuinka vaikeaa! Haloo!!
- Ei köyhä tiijä rikkaan riemuja.
- Vaekijaahan se touhu on Roope-setälläkin, vaekka on kyllä hilloo monellekin leivälle.
- Roope on niin pihi, ettei se raski panna rahaa menemään.
- Eikö sitä äkkiä köyhyys kuikista jos rahavirrat on poes päen?
- Niinpä! Sitäpä tuskaelinki, että kaekki on niin kallista. Inflaatijoki nakertaa rahanreonasta. Tämmon yhtä helevettijä.
- Eihän hätä oo tuon näkönen. Osta itellesi rahapaja. Jos mennee niinkyllä tulleeki. Loekkarin pistät vielä silimään, niin siinä ei kauaa millijä maalaeltas.
- Sepä oes heleppo homma. Miten nei tollot pistä rahamyllyä pyörimään? Oesi äkkijä setelirahhaa tyrkyllä jokkaeselle!
- Minnen siitä perusta. Ruvisleipää purasee niin hajuaki riittää!

AENUKAENEN........

...aevosolu kyyhötti aevokopan peränurkassa kalapiana. Niimpä aattelin sitä pikkusen ulukoeluttaa, että se jotenki säelysi henkissä. Anan sen vilikuilla ympärileen vae en päästä sitä laajan päälle, tiijä mitä se vappaana keksis.
***
Potut pottuna ja perunoista puutetta.Kankkunen vieraana ja päässä hakkaa tikka. Hikka vaivaa taikinaa , antaen hommalle hohtoa.Ja sykssyn sää jäykistää.
***
Kiire kintuissa Liukumäki vie alaspäin ja antaa pitkät. ..... Lyhyet jalat vaatii pitkän selän - eikä selänpäässä sanottavaa. Paitti häntäluussa tuntuu kaamea kipu.Ajatuksen mentävä rako aijassa -Hys tuukko sieltä?
***
Menikö kesken vae hajosiko kelekka? Ratissa klappia ja riemunkirjavat alushousut vilkuttaa hyvästiä. Pahaskukoon Herran enkelit ja tahtokoon rauhaa. sillä sanottu on : Niin kauan kuin viinaa riittää on janosi siunaus? Siunattu olkoon korkijat pikarit!
***
Mitäkö se siihen sattuu? No pääasia että ossuu ja riittää Kossuu jos sattuu jano yllättään. Jos ei riitä ollaan ilman eikä Hilman tarvitse puuttua puheenparteen.
***
Rannikot raikaa ja kalliot kaikaa. Runoratsuilla siipisato ja tuotanto kato. Solu maentuu. Voi olla että laskusuhtanteessa laskuja riittää, siihen voi liittää rukouksen taivaisiin.
***
Armo olkoon ja kaaos tulkoon. Olkoon pimeys ja valkeus toisilleen tutut. Pimeys antaa päivälle kättä. Päivä lyö ja koittaa yö. Suurilla saappailla tulee komijat jäljet. Pienet vie tuulonen - tuskin tuo takaisin - kukapa tietää.
***
Veikaten voitat jos et pane arvaten. Solullla hapen puute.Ny äkkiä koppaan syysilima on niin raakaa. TOEPUUKO?

RUNOTTAA

VALKEAA UNELMAA!
Oi haaveitten valkeat laivat,
koska saavutte satamaan.
Unelmien uljahat purret,
milloin teidät nähdä saan.
Keula vaahdoten rantaan jo saapukaa,
mulle hiukkasen onnea antakaa.
-
Oi haaveeni valkoiset pilvet,
yli taivaan nyt seilatkaa.
Virkistävää sadetta hiukan,
vaikka vähänkin antakaa.
Lämmin, lempeä sade jo saavu luo,
mulle elämän eliksiiriä suo.
-
Oi haaveitten valkeat linnut,
tänne luokseni lentäkää.
Tuokaa viesti mun rakkaaltani,
saapuko hän ja luokseni jää?
Jos sen tietäisin onnen saisin,
uneen kauniiseen uinahtaisin

MARI-174.

Mirja huolehti Marin pihapiirissä olevaan vanhaan aittaan, jota Paavo kesäisin piti nukkumapaikkana. Siellä olevaan sänkyyn Mirja peitteli ystävänsä. Hetken kuluttua Mari oli syvässä unessa. Hatarasti nukutut yöt vaativat veronsa.
Mirja poistui aitasta pihalle. Ennen niin uljas rakennus oli nyt nukkavieru ja nokinen kuin nuohoojan haalari. Hienoista savua nousi vielä, sieltä täältä.
Sade oli lakannut ja aurinko paistoi lämpimästi. Pensaiden lehdissä olevat vesipisarat hehkuivat auringon sädeissä kun timantit.
Palopäällikkö vaati sammuttamaan joka ikisen palopesäkkeen. Sillä ei ollut varmaa milloin palo leimahtaa uudestaan auringon kuumuudessa.
- Oli se onni kun ette lamaantunut salamaniskusta, palopäällikkö sanoi Mirjalle, katsellen hiukan liian pitkään piginien verhoamaa rinnan kaarta. Silloin Mirja vasta huomasi olevansa melkein alasti.
Mirja muisti aitan naulassa olleen Paavon puvun takin. Äkkiä hän juoksi sen hakemassa päällensä. Tuntui paljon turvallisemmalta.
- Joo, meinashan se tuo Mari olla liian rohkea kun alkoi pelastamaan irtaimistoa. Kuitenkin sain hänet lähtemään ajoissa pois. Siunattu kapula! Ilman sitä olisi Lehtosen pytinki muisto vain, Mirja sanoi.
Silloin naapurin Kadetti alkoi puskeutua pihalle nousevaa kinkamaa ylös. Paavo astui ulos autosta. Paavolla silmät seisoi päässä ja hän oli aivan kalpea. Mirja kiirehti Paavon luokse.
- Mitä on tapahtunut? Missä on Mari, Paavo suorastaan huusi.
- Rauhoitu Paavo, ei mitään hätää. Mari on aitassa nukkumassa. Salamahan se iski ja sytytti talon palamaan. Onneksi satuin paikalle Marin avuksi. Miten olisi käynytkään. Nyt on kaikki hyvin.
Jo aiemmin suutaan soittanut vanhempi kyläläinen tuli kähnimällä lähemmäksi.
Suu hänellä oli virneessä kuin hyvänkin vitsin olisi kuullut.
- Jaa-a, Paavoa se Jumala koittelee, kun rietasta elämää on pitänyt. Herra ei jätä mitään huomaamatta. Onhan se rienausta kannattaa uskontoa ja samalla juoda itsensä humalaan. Voi Herra siunaa, mitähän tällä pihalla vielä nähdään, äijä sanoi.
- Kalle pidäppä se suusi kiinni. Etkö sä onneton näe kuinka vaikeaa Paavolla on? Mirja sanoi hiljaa.
- Kallehan nauttii kun toisille vahinkoa sattuu. Ei katso salama mihin milloinkin iskee, sanoi naapurin Joke.
Kalle hieroi taas leukaansa kämmenellään. Hänen silmänsä painuivat pieniksi viiruiksi kun hän jatkoi tuomionpäivän julistusta.

ALAKAAHAN NE........

...asijat nytkähellä monneenki suuntaa. Tutkijalla onki kamala skitso tunne, että mikä asia on niin tärkijä että kannattaa ajjaa! Iteopiskellen suoritin asijanajajan kurssin.Kurssi oli vaekija ja siinä piti terhakoetuva tosissaan, Varsinkin hektinen asija vaatii pitkijä koepija ja tasasta maata. Mutta mihimpä se tutkija voesi turvaotua muuhun kun noppeisiin jalakoehin. Nääs jos asjat kaatuu päälle voe seoraamus olla pahempi kuin paha! Tae sitte voe mennä tolokusti. Mutta mihimpä sitä ei alakas kun on kysymyksessä koto ja isänmaa.
***
Juoksevat asijat varsinkin ovat hyvinkin haasteellisia. Ei koskaan voi tuutittautua harhakuvitelmiin . että asijat olisi hanskassa. Aina voi jotain sattua ja asijat karkaa käsistä ja siinä sitten kiikaroet asijantillaa. Jos hyvin sattuu niin se ossuu kohilleen, mutta jos menee ohi siinä ja siinä on hyvät neuvvot kalliit.
***
Siinä se onkin tenkkapoo miten suhtaotuu tulevaan tilanteeseen. Kun ei tilanne oo siinä silmäin eessä.. voi sattuma aiheuttaa arvaamattomija seuraamuksia. Arvaamaan ei kumminkaan parane panneutua, Se voi aiheyútaa monenlaista komlikaatijuva ja vaikeitakin rimpuiluita asijan yli.
***
Näen maalaesjärijellä aatellen sitä äkkijä alakaa puhua härijistä jos härijillä kyntää. Tosin en oo härillä kyntäny, mutta sonnilla kumminki - Ferkusonnilla. Hyvinhän se kiivu käänty ei siinä mittää, mutta varsinaiseen asijaan sillä oli aika pieni vaikutus.´Lopputulemaksi saahaan ratkaisematon kun ei tiijä missä sitä mentiin ja mihin tultiin.
***
Ehkä joku satunnainen lukija kyselee mielessään missä tässä on pihvi? Ikäväseni pitää tunnustaa että kissa söi sen pihvin - ei se ollu ilves - vain rotukissa joka nyt maata pötköttää sohvalla. Huomenna ehkä nostetaan kissa poyvälle jos ei kummempaa tutkimista ole - riippuu asijan haaroista!
***
SItte viime näkemän on luntakin pukannut. Ja pukkaa yhä - kuka kolalla kuka konneella. Ei kovin paksusti, kumminkin varsin levijästi. Laetaa ei näö. Onko siinäkään laitaa? Siinä asijassa? Tiijä näistä.Pakkasta on3.0 astetta.Näissä merkeissä huomiseen!

tiistai 24. lokakuuta 2017

SKETSI.

TERVIISIJÄ
******
- Ootpas sinäki lähteny!
- Lähin ku en saanu sijaesta. Iteppä tuota oot itekki.
- Minä ny oon joka paekassa ku paska rattaassa. Sua eijoo näkyny viikkokaosiin.
- Minnen raetilla rallattele. Tarttuu kaekenlaesta humpuukija puseroon.
- Uusija virtaoksijahan pittää olla. Muuten syrijäötyy, sannoo viisaat.
- Syrijäötyy? Perkele tässoo ikkää ollu mikkaa komeljanttari. Mökillä on vapaata.
- Siellä Peräsalossa mahtaa olla raohallista.
- No ei siellä markkinavoemat mellasta. Käki kukkuu ja jäläkeläesen kun pukkaa nii äetelä on haju.
- Jaa! Ihanko rukkiinen on aromi. Ehän vaen taajamasta kannettu?
- Täötyy myöntää, että repussa kannettuva on - aromi.
- Tuli tuossa mieleen. Nehän on Suviseorat tuossa lähellä. Siellähän sitä saes hengelle ravintuva. Viisaat väettää.
- Mökillä eijoo henkijä eikäaaveita näkyny, että mitpä se evväellä - olematon?
- Onhan se välleen niinki. Vaen saa siellä kuulema kalijaaki. En oo käöny, oon vaen kuullu. Liekkö pirun levittämmää puhetta.
- Mikäpä nuo tiennee. Vaen seon käötävä pankissa ja kaopassa. Äkkijä täältä tekkee mieli mökille.
- Millä sinnoot liikenteessä.
- Mopohan seon mukava väline. Pärisee eikä vaohti huimaa.
- No, vie salolle terveisijä. Vaekka mettän puille!
- Ne sun terveisiä huoli. että pijä vaen itellä. Ei tuu vaellinkija

RUNOTTAA.

ONHAN TÄSSÄ MENTY !

Onhan tässä mennä kekkuloetu,
joskus hittaammin , toesinaan kovvoo.
Joskus on kiirekki puistatellu,
molempia, sekä herroo ja rouvvoo.
Monellaestahan touhua piisanna on
harvon on saanu olla huoleton.
-
Kaekellaesta on kivvaaki sattunu,
joskus riitaki on tullu kyllään.
Ei oo jääny kuitenkaan asumaan,
sovut kylläki onnistuu myllään.
Kun riitaa on kestäny sopivasti,
raohan hieronta sujuki mukavasti.
-
Monellaesta matkan varrelta,
on puseron hihhoehin jiännä.
Vaen eipähän elämän kelekkoosa,
niin helepolla suunnasta kiännä.
Siinä vaen alamäkkeen se hytkyttee,
montun kohalla pikkusen nytkyttee.
-
Hilikun verran on vuosija takanapäen,
ohan siinä melekolaella jo matkoo.
Vaen paekalleen ei aota seisahtoo,
pittää yhteistä reissuu jatkoo.
Korkijaltahan päevä vielä paestelee,
mukavata matka ilemaa luppaelee

MARI--173.

Mirja nouti Marille vettä pihakaivosta. Heidän luokseen saapasteli melko
iäkäs mies, joka hieroskeli peukalolla ja etusormella parransänkistä
leukaansa.
- Joopa joo, mitähän se talon isäntä tästä sanoo, kun poissaollessa
akkaväki polttaa perintötalon…?
- Anteeksi nyt vain, mutta palo sai alkunsa salamaniskusta… huomautti
Mari kärsivällisesti.
- On se salama iskeny meillekin, mutta minäpä olinkin niin toimen mies,
jotta sieppasin maton lattiasta ja taputtelin sillä tulta. Siihen
tukahtui, seinäpaperit vain nokeentu ja pirstosi. Vaan sepä oli pikku
laaki. Akkain mieleen ei näemmä tullu tukehuttaa paloa heti alkuunsa…
Mari hyppäsi pystyyn silmät säkenöiden. Ukkeli hypähti paikallaan säpsähtäen.
- Ja helkkari soikoon! huudahti Mari, - Tullaan sitä tänne vielä
neuvomaan ja viisastelemaan! Meneepä siitä nyt kotiinsa katsomaan, ettei
olisi teidänkin kämppä tulen ruokana!
Mirja koetti rauhoitella Maria. Mari siitä viis veisasi, vaan korotti ääntään:
- Taisi tulla suotta hälytettyä palokunta, kun sammutusyksikkö asuu
naapurissa.
- Kylläpä siinä on suupaltti akka, jupisi mies, - Sääliksi käy Paavoa,
kun akan puutteessa käy kuka hyvänsä kaupunkipimu, joka talot ja tavarat
tuhkaksi polttaa…
- Kaupunkipimu, hah! Minä olen tuosta jokivarresta kotoisin! valisti
Mari ja heitti emaliastian pohjalle jääneen vesitilkan päin ukkelin
ruokkoamatonta olemusta.
Mirja salasi esiin pyrkivän hymyn ja tarttui Maria hartioista.
- Nyt sun tarttee päästä lepäämään. Sä olet ihan shokissa…
Ukkeli oli päästä uudelleen vauhtiin väittäen innostuneena, että he
olisivatkin keskenään sukulaisia. Vähemmän tätä näytti harmittavan
pusakan rintamukselle räiskäisty vesiannos.

MITÄPÄ...

... tässä. Klapeja en tarvii ja päreitä on kainalossa syntymälahjana, eikä maalima ahista. Syleskelen kattoon ja ans kattoo mille alakasi vae eikö millekkää. Näkkeepähän.Eikäpä tuolla välijä muutenkaa. Talavi eessä, tuiskut ja pakkaset. Pimijä toeselle kättä lyö, ei siinä oo aeheita tuuletella.
***
NÄÖTÄSTÄÄ että kansa harrastaa paremminnii kuvijokelluntaa kuin luistelutaeto on ny mikä on. Tosin monella perse on matalalla ei kaatuminen tee kipijjää. No, päähän voep sattuu, vaen siellähän ei ookkaa ylleesä särkyvvää.Sisuskalut saattaa mennä eri uskoon ja siinä meillä onki Messijas .
-
TAVAN pitkätukka on meleko polonen jos joutuu tiukkaan saranaan. Tullee äetijä ikävä jos pikkusenkaa vastustaa.
Mekkuva vaen päälle ja Martaksi marttaen joukkoon, niin kerrannii saa toeve täöttymyksen kun ei piäse kuselle. Kusi nousee piähän ja aallot liplattaa hempijässä kesäyössä. Tae tässä tappauksessa sysimustassa syysyössä.
***
VAEN moninaesethan ne on kesällä houkutukset jos on houkutusten perrään. Munkki luostarissa parannuksen teheneenä haotoo munijaan ja huokaa Jumalalle. - Armaha oe isä Jumala, sillä en tajjuu mitä piru minulla teettää. Eikö luostari oo piruvappaata aluvetta.
***
MITEN se lienee tämännii asijan laeta. Meikää eijoo vielä tähän päevään mennessä vituttanu. Minnoon sitä mielessäni pohtinu, että oonko jotennii rokotettu vitutusta vastaan?
Voehan se olla. että  vitutus on taetolaji johon ei tavan pölijä ossaa paneotuva. Vae mitä?
***
 MENIKÖ kellää jakeluun tämä aamupäästö. Yhtä sekava kun yöllinen unennäkö. Seki oli kuin amerikkalaenen elokuva, kiirettä ja räeskettä vaen mittää ei tapahtunu. Niihän ne unet ylleesä.

maanantai 23. lokakuuta 2017

SKETSI.

VIISAAT
- Sekö on ollu reissussa. Kylillä semmosija kuulin.
- Jo vaen, veljesmaassa kävin.
- Pullon vae pillun perässäkö se vouhkaa?
- Minä kato akkoja ees sesilimällä. Viinaa hajin - palijo!
- Mitä helekuttija. Ekkö sinä ennää ponuva?
- Tokihan sitä pittää, ommaan käöttöön, Naapureille rentikkäämpää myyvä virallista viinaa.
- Miksi sitä pittää sitte myyvä?
- Se pittää naapurija jeleppijä sen suuressa janossa.
- En ny oekein tajuva.
- Ethän sinä niitä viisaempija oo, että sulleki seon tarpeen.Viina on viisasten juoma.
- Eikö siinä pijä olla jo viisas ku ryypin ottaa. Tollossa se mennee haaskuuseen. Näen ollen: Pitelehän viinasi.
- Viina on aevorustingille ikkään ku ölijynvaehto. Se kummasti käönti kirkastuu kun ryypin ottaa.
- Jaa, näenkö on? Sinustapa sitä ei juuri huomaa.
- Huomaa? Perkeleenlaellako sinä huomaat ku ei ällijä pennin vertaa.
- Voehan tuo olla nuinki. Vaen siitä Viron reissustahan meijän piti?
- Paskat! Sulle ei parane mittää kertuva. Mies ku pystyyn nostettu lapamato! Ei niin veltto vaen tyhymä!
- No niin, tulihan se sieltä ja minne lie menossa. Mun oo pakko kuunnella sun horinoeta
- Totta puhhuin, keskimääränen ÄO nousee huimasti kun sinä poestut.
- Taijat vittuilla?
- Tuskimpa siä sitä älyvät

KANTOKYKY

Komeat on ovet rahamiehillä. Siitä ulos siitä sisään siitä mun matkani pitää. Kaikuvat kellot ja elämänvirralla käy kolea kuolemantuuli. Vain huuli pyöreänä katson miten mahdoton mahtuu olemattomaan.
***
Pajupillit soittaa laulujaan ja särähtäen kielet katkeaa. Lääkäriin ja kieli jääpi kiinni. ei vienyt kissa nyt suu on lukossa.
***
Hohhoi jo puoliyö tää miestä syö ja antaa aihetta ? Ilman vaihetta ei voi vaihtaa. Raha kaihtaa pieniä kukkaroita. Suuret setelit vaatii tilaa! Onko sulla?
***
Tästähän se käönnistyy ja mennee mehtään. Mopo keulii jo. Syksynen hämärä kietoo päällensä hämärän huntua ja kannonkolossa on ahtaus. Suurin silmin silmäilen silmittömässä , korvinkuulumattomassa pimeyksissä. Vettä tulee, mutta minä vaan odotan.
***
Minä odotan nousevaa päivää. Kivenpalaset krassaa kurkkuani ja ilta on vielä nuori, vaikka muori löysi jo vaarin, ei se tilannetta muuta.
***
Paree on silloin - kun nuortea kukkaset on. Lakastuneet vain suututtaa. Kerran nuori aina nuori, valehtelevat siniset huulet ja pää tutisten nakataan taas tabu.
***
Kantokyky näyttää heikolta selkä notkolla ja pidädyskyky alentunut. Taakka painaa, kunnes on vainaa, otetaan lainaa jos oma ei riitä, kuitenkin kiitä mitä sait ja liitä iltarukoukseen pyyntö paremmasta. Iltarusko kaiken pahan poistaa-

RUNOTTAA.


JOKO SIITÄ ON NIIN KAUAN

-
Kyllä toesinaan elämä koettellee, vaen ussein myös hyvältä tuntuu,
Sen muistaapi varmaanki ikäsä, kun tarvittiin morsiushuntuu.
Monellaesta on matkalla sattunu, sitä aevannii mielellään muistaa.
Vae ohan siellä toki semmostakkii, kun mieleen tulloo niiv vilu puistaa .
-
Voe mahoton, kaekkeja suunniteltiin, tuntuhan se mukavalle.
Vaen ku arki tarttu vaatteisiin, tuntu joskus myös tukalalle.
Mutta kaekesta ehheenä selevittiin, riijeltiinki en sitä kiellä.
Mutta kultahäetä nyt juhulitaan, aevan raohallisella miellä
-
Voe ihime kun meilloli mukavvaa, ku yhteistä pessää tehtiin.
Arkipäevinä työssä aherrettiin, vappaa aekana mentiin mehtiin.
Aena yhessä koetettiin uurastaa, että saataesiin jottaen aekaan.
Mutta monesti sentään haaveiltiin, ja uskottiin lemmentaekaan.
-
Äkkijä nämä vuuet menneet on,jokohan siitä on niin kauan?.
Samanverran ku matkaa jatketaan, tarvittee jo kumpiki sauvan.
Mutta palijohan tässä keritään, monellaesta voe aekaan saaja.
Jos ei vaen mitkää mullistukset, tätä mualimmaa kokonaan kaaja.
-
Lapsenlapsissahan tuo huomataan, eipä menny oo elämä hukkaan.
Polovi uusi jo nousee voemissaan,meillä harmaata nousee tukkaan.
Vaen niihän se kuuluu ollakki, mitäpä tässä turhia surraan.
Kun aekaa kulluu ja hampaat puttoo, niin ikenillä sitte purraan

MARI-172.

- Ei me voida jättää taloa ja pinkoa pakosalle! kirahti Mari.
- No ei me voida tännekään savustumaan jäädä! huudahti Mirja ja tarttui
Maria käsipuoleen.
Yllättäen Mari riuhtaisi itsensä irti ja säntäsi Mirjan hämmästykseksi
kammariin.
- Väärä suunta!
Mirja muisti samassa Marin tilan ja päätti, että jokainen hetki on
kallis. Savumyrkytykseen tuupertuneista ihmisistä oli saatu liiankin
usein lukea sanomalehdestä. Mirja loikki Marin perään ja näki tämän
kiireellä pakkaavan Paavon tärkeitä kodin kansioita ja valokuva-albumeja
suureen kangaskassiin.
- Menoksi jo! Jätä mammona ja pelasta henkesi!!! neuvoi Mirja hoputtaen
ystäväänsä. Mari sulloi kansioita ja mappeja hiukset silmille
valahtaneina. Hän nyyhkytti ja kädet tärisivät.
Mirja oli saanut hädältään näppäiltyä Marin kännykkään hätäkeskuksen
numeron. Tuntui vain kestävän ikuisuuden, ennen kuin linja avautui, ja
rauhallinen päivystäjän ääni vastasi.

Mari ja Mirja istuivat pihaveräjän vierellä sijaitsevalla isolla
kivellä. He olivat katsoneet, kuinka paloautot vyöryivät mäkeä ylös
pihaan ja osaava tiimi alkoi sammutustyön. He vastailivat kysymyksiin
parhaan tietonsa mukaan. Mari oli toivonut Paavon pian palaavan. Häntä
väsytti, mutta koetti säilyttää toimintakykynsä, jos sitä tarvittaisiin.
Uteliaita tai auttamishaluisia kyläläisiä oli saapunut paikalle. Monet
heistä näkivät nyt Marin ensimmäistä kertaa ja käyttivät tilaisuutta
hyväkseen arvioidakseen Paavon kihlattua.
Yksi palomiehistä kävi tiedottamassa, kuinka palo oli saatu rajattua ja
kohde sammutettua. Kaiken varalta oli kuitenkin pakollista aukoa talon
toisen päädyn välikattoa, että mahdolliset palopesäkkeet saataisiin
eliminoitua. Lopuksi hän oli kehaissut naisten ripeää toimintaa, kun
nämä olivat ennen talosta poistumistaan sulkeneet yläkerran rappusille
johtavan oven. Näin liekit eivät olleet saaneet sisätiloista lisähappea.
Hurjalta näyttänyt tulipalo oli saatu typistettyä vahingoiltaan
mahdollisimman vähiin.

JÄÄKUKKIJA

.....niitä entivahahaan pirtin akkunalasissa pskksella. Kovemmin pakastaissa lasi oli umpi jäässä. Nykysin ei taija ennää semmosta löytyvä..etteen päen on menty.Nyhhän yhteiskunta avustaa kehenosti asuvaa. Tiukassa paekassa pyhkii perseenki jos älyvää pyytää.
***
Se luuseria kirpassee  kahalatessaan siellä tukiviitakossa. Sieltä on tukkee ja täältä on tukkee ja pönkkää siellä ja pönkkää täällä...Luulis saateri siinä alakaa katse kaehtammaan rehellistä immeistä silimmiin kattoessa.Paeneitahan luuseri purkaa punttisalilla! Vae onko tyytyväenen?
***
VAEN mitä hulluja. Julukijasti vuan huuvvettaan tämä mulle ja tämä. Kansalaespalakkaa ja sosijaaliappuu, asuntotukkee ja aotonostotukkee. Kaekki perkele pittää suaha makkoelemalla. On perkele se pääsy pahaksi.
***
JOOPA! Seon moni heti piilopaekkoja ehtimässä kun naarastiikerit hyökkejjää. Tae puuma!  Seon usseimmalla  tolokku poes kun kiimanen misu tekkee tosihyökkäöksen. Eikä ne ennen raohotu ennennku polliisit saavat sen kiinni ja pistävät raohottummaan. Semosija oon netistä ja töllöstäki havannoenu. Helepostihan tuon uskoo!.
***
NO, syytön kae minä oon. Minnoon vankasti pysyny asia linijalla. Joku voe tietysti eppäellä, että ei joo ollunna kaekistellen homma hanskassa. On ehkä lirahtanna jotaki rietasta joukkoon ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Hylykimisrejaktijuva ja semmosta. Mutta riski on otettava. Historijankirijat sittä aekanaan valaskoon pimmeitä kohtija.
***
Vaen kyllä se siitä. Vaekka syksynen sää hyyvyttää kaeken kaoniin, niin uusi valakeus on oottamassa jo nurkan takana. Kyllä se siitä lutviutuu ja tilanne paranee jos ei pahene. Paekalaanhan sei pysy kumminkaa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

SKETSI

KOVA POEKA.
***
Katohan ite! Miten se tie on nuin kattelussa?
- Hän? A-alakko he-heti vittuileen...
- Ehän minä vittuile. Huomasin vaen, että aeka tarkkaan käötät tien koko levveyven. Et kae sinnoo ryypänny? Uskovaenen mies?
- -kele! Jo-oos ei suu mee suppuun, s-ee tu-tukitaan -tana. Oo-oon minä vaen semmonen poeka..
- Kovahan sinä poeka, en sitä kiellä. Ihimetelin vaen kun alakuviikosta oot alakanu! Ekkö sinnoo läpiraetis mies?
- Ennen e-en oo tippaa ma-maestanu
- Sitähän minäki- Ei oo kelevannu kun oon tarijotellu.
- Ru-rupesi niin vi-vituttaan. Pakko he-helepottaa -tana
- Mikä se niin? Persu ei ota raskaasti mittää. Tehän kierrättä kaekki vastuut.
- Si-siksi kun ne vihirijät vie Su-suomen koko-konkurssiin. Ny oes Hakka-raeselle tö-töetä.
- Vituttaa ne vihirijät minnuaki, vaen temokratijassahan tässä elellään.
- Va- vaen kun kaekki ki-kielletään. Sa-saatana että vituttaa!
- Otahan ryyppi, siitä se helepottaa...
- -tana! Ny se vasta vituttaaki. Kossu loppuu. Ennää y-yksi ku-kullaos.Sa-shaatana kun pyörii!....
- Nukuskelehan siinä nurmikolla pää seleväksi. Saahaan sixpäkki hallitteen nii ei muuta huumetta tarvitakkaa!

SOHVIN HORMONIT.

Sohovi ihimetteli mielessään, jotta nyt puuttuu jottae elämästä. Suurella huolella se aamulypsyn aekana tutki persoonaasa, että missä se vika oekein on. Äijältäänki se kysy jotta , oonko minä niin ko tavallisesti.
Ukko mulijaotti, altakulumiisa ja urahti:- samallaenen pyryharakka ku ennenki.
Sohovi ei jaksanu oekein uskuva moeseen analyysiin vaen tutki tarkemmin viimme päevijen tapahtummia. Hän koetteli toesta hormooniijaan,ja vähä puristiki sallaa. Aenae on se puoli kunnossa. Alapäässä tuntu selevijä väristyksija. Sitte Sohovi lypsi parit lehemät ja jännäsi jotta uskaltassiko puristaa toestae hormoonija.Arveli jotta jos se toemii, niin missä se sitte vika on?
Ihanko se siellä?
Lypsy oli jo melekeen tehty , ja äijjäki jo lähteny kylän paariin kahavelle. Sohovi kun ei raskinu antaa. Niin sillon Sohovi päätti jotta nyt jos koskaan. Seoli se vasen hormooni joka oli vielä testaamata.
Sohovi reenasi sormijaan ja mallasi miten se äijjä puristellee. Sitte Sohovi otti tukevan otteen vasemmasta hormoonista, ja puristi sillae hellästi ensin, Vaen kun tulta ei tuntunu syttyvän , eikä kumin käry haessu, puristi niin jotta meinasi sormet mennä haalarikankaasta läpitte.
Vaen ei mittää !Nyt taes vika löytyvvä, tuumi Sohovi ja hiero hormoonija , oekein kierreotteella rytmikkäästi.
-Tässähän seoli vika siellä Matteirallaki. ilemanko ne kikolot näöttivä niin luotaantyöntäviltä.Sohovi istahti vasikkakarsinan riuvvun päälle ja yritti pistää mietintäkonneen käöntiin. Vaen helepommin sanottu kuin tehty. Koko konneisto oli tiltannu kuin tietokone.Ei minkäällaesta kehityskykystä ajatusta löytyny. Neoli vaen niitä tallennettuja toemintoja, Lehemänlypsyvä ja ruuvanlaettuva ja tiskaamista , pyykinpesuva.
Yksi käöttökeleponen ajatus kuitenkin löyty sieltä arkisen sekamelskan alta. Se oli tallentunu sillä Matteiran reissulla. Joo nyt lasi viinijä ja justiin, tae kaksi. Vaekka Sohovi ei juoppo oo niin etelänmatkalla pittää ottaa muutama lasi viinijä. Joku erehtyy vielä pitämään kantaasukkaana. eikä jonku periverijan syrijäkylän akkana.Ja se nostaa jo immaakua.
Juoksujalakaa Sohovi kiirehti sisälle, ja aokasi äijjän paarikaapin Eihän siellä viinijä ollu , vaen kelepaase konijakkiki, päätti Sohovi, ja heitti täyvven lasin hetulaan kakistelematta. Istahti navettahaalareissa siihen parraempaan nojatuoliin ja ootti vaekutuksija. Pikkusen poskija lämmitti, vaen eihän tässä poskija lämmitelty vaen hormoonija.
Kun vaekutus viipy, Sohovi heitti löylyä lissää, eli siis konijakkija ääntä kohti. Kursaelematta pullon suusta. ja pitkään. Aevan pohojia myöten.
Nyt tuntui jo siltä että molemmat hormoonit oli lämpimät. SOhovi mietti uskaltasko sen puristuskokkeen tehä. Vaen Sohovi on kova akka, se ei jätä mittää arvelun varraan. Eipä tarvii kun pikkasen hipasta, niin tuntu jotta renkaat sullaa alta ja akka jää tuuliajolle. No passasihan siinä naottija kevvään tulosta mahala virtasi ja terälehet kostu pienen satekuuron käydessä paekalla.
Äijjäki näötti saaneen paarilla kahavit selevitettyvä , koska näötti tulevan pirttijä kohti. Ohhoo mitenkä se näöttääki mahottoman komijalta. Tuohan pittääki kellistää alta aekayksikön. Tosin se yksikkö oli tunti, vaen se tässä ei niin olleellista ollukka. vae se jotta toemii!!!!!

RUNOTTAA

RAKASTAA, EI RAKASTA.

Toisinaan minun polkuni laaksossa kulkee,
sumu sakea siellä minut ympäröi.
Väliin esteet vahvat matkani sulkee,
sielu hädissään empii ja epäröi.
-
Toisinaan taasen nousen vuorelle tuonne,
missä raikkaat tuulet mua virvoittaa.
Silloin sisälläni on vahva tunne,
että armaani minua rakastaa.
-
Olen jälleen laaksossa päivä ei paista,
joka puolella usvaa ja pimeää.
on jalkaini alla vain kapea kaista,
joko kohta mun jalkani lipeää.
-
Minä huhuilen sinua armaani,
sinä kuuletko mulla on hätä?
Minä rukoilen sinua rakkaani,
ethän pimeyteen mua jätä.
-
Anna rakkauden valoa tänne päin,
suunnistaa voisin sinun luokse.
Sumussa harhaillen sua odotan,
oi rakkaani luokseni juokse.
-
Rakkauden valo meidät johdattaa,
tuonne vuorelle korkealle.
Sieltä kauas, niin kauas nähdä saa,
kaikki tuntuu taas paremmalle!
-
Mutta jokapuolella laaksoja on,
niissä sumujen peikot kulkee.
Ne yksinään kulkevan ihmisen,
epätoivon häkkiin sulkee..
-
Oi rakkaani jäämmekö vuorelle,
siellä taivas on lähempänä.
Siellä sinun sylissä rakkaani,
ovat huolemme vähempänä.

MARI--171.

Paavo vaikeni, poliisien poistuttua. Mari vatkasi kaakkutaikinaa, pysäytti vispilän katsoi Paavon apeaa olemusta.
- Älä ota raskaasti. Asiat menee rataansa. Ilman sitä kolaria mekään emme olisi koskaan löytäneet toisiamme. Ei siitä vuosiksi joudu linnaan.
- Olet oikeassa. Tehtyä ei voi perua. Joten seurakset pitää kestää. Minä lähdenkin sinne asianajajan luo. Pitää soittaa naapuriin joutaako se Joke kyytimieheksi. Heti kyllä ostan auton kun saan kortin takaisin.
***
Helteinen heinäkuun päivä oli ehtinyt jo iltapäivän puolelle, kun Mari sai kaakun paistettua ja rutiinityöt tehtyä, hän huomasi taivaalla tumman ukkospilven joka laajeni nopeasti. Aivan läkähdyttävän kuuma ilma väreili varastorakennuksen kattopellin pinnalla.
Kuului jo kaukaista jyrinää. Mari oli aina tykännyt katsoa luonnon upeaa näytöstä., joten häntä ei pelottanut lainkaan. Taivas oli synkän musta . Kirkkaat salamat välähtelivät. Jyrinä kuului yhä lähempää
Mari katsoi ikkunasta kun huomasi Mirjan juoksevan bigineissään pihalla.Kauniisti ruskettunut hoikka vartalo kiilteli hiestä. Mirja juoksi ovelle ja saapui kohta sisälle.
- Terve! Huh, taitaa tulla oikea hirmuilma. Sähköä on ilmassa että oikein rätisee. Kävin juoksulenkillä niin tulin odottamaan että ukkonen mene ohitse, Mirja pursui hyväntuulisuutta
Silloin myrskynpyörre humahti kovalla voimalla pihalla . Se sieppasi mukaansa
talon nurkalla olleen vesitynnörin, joka kovalla ryminällä kieri pitkin pihaa.. Sitten seurasi aavemainen hiljaisuus. Tumma, uhkaava, hämäryys pimensi huoneen.Luonto odotti tulevaa. Toisinaan huikaiseva salama kirkasti maiseman, jota seurasi juhlallinen jyrinä. Suuria vesipisaroita iskeytyi ikkunoihin harvakseltaa.
Yhtäkkiä kuului valtava pamaus. Kumpikin nainen valahti kalmankalpeaksi.Eteisen seinällä olevasta mittaritaulussa leimahti liekit.
- Hui kamalaa! Se ainakin iski lähelle. Meniköhän mitään rikki. Ainakin sähköt katkesi. Hei, tunnetko sinä savun hajua? Mari kirkaisi.
- Tunnen ja näen, sankka savupilvi leijaa tuolla pellollla. Talo paalaa, Mirja huusi.. Ulos nyt ja äkkiä.

ITE.....

... kuki tyylillään se mualimmaa husseeraa. Siihenhän on meillä vappaos. Vähä erilaenen ku valakovennäällä tae ylleesä tiktaattorien hallittemissa maessa. Seon niissä yksilönvappaos meleko vähästä. Onneksi meiillä Suomessa saa ellää pitkin tae poekin, kuhan ei polliisin kynsiin sorru. Se mahtaa ollakki pahempi tappaos!.
***
NÄMÄ kaenalontuulettajathan ne yrittää mulukata sääntöjä uusiksi. Monenlaesta veijarija sitä mahtuu pellaamaan kometiijaa. Niitä riittää vaekka niitä menis nelejätoesta tusinaan. Tae jopa enempi. Nämä punavihirujät näötästää olevan semmosuja pellejä ettei ennen mooesija, oekeita paskanpuhujia!
***
TAASKIN pittää toestaa. En oo minkää puoluvveen jäsen. Joskus vihirijässä nuoruuvessa oo kepussa ollu jopa aktiivi jäsen=? jäsenki, mutta oon ihimetelly myöhemmin minkähän tautta. Sittei nuorena ällyvä, ettei kaekkiin konnuuksiin pijä sortuva.
***
EN oo ikkää nostanna minkäällaesta tukkee. En työttömyyskorvaosta(tuki) en kilometri rahhoo, en asumistukkee, en syöntitukkee, en hoetotukkee. Nytä tuo alkaa näyttää, että keppijä jopa rollaattori joutuu pitämäänkavereuna!. Eipä tuota tiijä millon sitä sortuu poes itellisyyven tieltä.Joutuu toesten käänneltäväksi.Elämä on...
***
JÄMERÄSTI häätyy kuitenki yrittää tulla toemeen, kaekki maksaa. Pihistän syömmisiä, ettei tuu konkurssi. Ruoka tosin on liijan halappaa, sen huomaa töllöössäki. 90% kansasta on ylipaenosta. Ruuan hintaa puolet lissää, eiköön tuo tepsisi. Minusta oesi oikein hyvä keino. Saes saatana temarriitti laoluihisa uuven erinomasen säkkeistön. -On kurijuu aena vieraanamme...........

lauantai 21. lokakuuta 2017

TUKIJAISIJA

Näenä kaoheina aekoena, jolloin tukeja tarvitaan muuhunki kun huonojalakasen kaveriksi, huomasin selevän markkinaravon. Minähän perustin hetimiten tukiaseman jolla on valtijon tuki ja joka myö tukeja joka hättään. Tujet on mitotettu jokkaesen yksilöllisten ominaisuuksijen mukasesti.
Tutkijessani huomasin kuinka suuri epäsuhe onkaan eri tukijen suhteen, siksipä hommasin materijaalija jokaselle erikseen ja kaekille yhteisesti. Täällä pohojosessa ollaan erikoisasemassa nuihen tukijen suhteen. Helekutti, tukeja ja muita pönkkijä tarvitaan melekeen joka paekkaan!
Siksipä minä perustin helevatun hyvän bisneksen. Minä avasin tukikaopan(kilipaelija vijakralle!) Tuki on helevatun hyvä, kokoja on 30mm ylöspäen aena tuonne 300mm Raaka aene on halapaa ja valamistus on vähän niinko aotomaattinen!
Kaho, kun jätkä ei pääse ennen tujen ostoon ennenku on sahannu, yksilöllisten mittojensa mukasen pätkän salaojaputkesta? Helekutti kun kysyntä on ollu mahtavvaa.
Niinku tiijättä jokapaekkaan vaajitaan sitä joustova, mutta hallittua. Niinpä tämä tukiki joustaa vaen ei taetu! Niin ja vastaanotto on ylittäny sietokyvyn, tekkee kuulema niin hyyvää(seon sitä rypyläestä). ettei mittää rajjaa.

SKETSI

KITARA.
- No, mitäpä oot ropottanu?
- Seon mulla ny vaeheessa.
- Jaa ekkö hoksaa mille alakas?
- Sitäpä oon äplistelly millekä rupijaes?
- Oon kyllä huomannu, että sulla jää tuo hiilijalanjäläki olemattoman pieneksi.
-Joo se pittää aatella luontuva. Ei pijä hötkyillä turhija. Akka tienaa senverran, että pystyy leipäpalasella hankaan tuota kapijaa kohtaa.
- Täh! Äskön sanot jottae vaeheesta?
- Oekein älysit, joka sinasä outuva. Joo oon siinä vaeheessa, että oon pari viikkuva funtsinu oesikko siinä mittää mieltä väärää jos ostasi kitaran.
- KITARAN?? Mitä sinä sillä? Ossaakko sinä ees soettaa. Harppuva jos havittelet sen tajjuisin.
- Ehän minä ees tajuva mussiikista, turhaa rämpytystä. Vae oesi se soma katella kun kitara roekkusi seinällä. Varmaan kiihottasi mielikuvia. Rokkareilla seon elo meleko hurijaa.
- No jaa. Heitä helevettiin tuommoset huppaelut ja asetu asijaan. Osta riippumatto voet funtsija riippumattomija haaveita. Siihen kitaroeta tarvita,
- En minä semmosija. Herraen kotkotuksija lisäksi akka saa uutta vettä myllyysä. Muka minnoon laeska. Saakeli aena haokutaan vaekkei tee mittää!

RUNOTTAA

KIITOKSET.
Viitityttää nyt vähäsen,
kainostuttaa kauheasti,
kehut kaikkien kamujen,
kiitoksetkin kaikenlaiset.
-
Kukaan ei oo kummastellut,
panetellutkaan pahemmin.
herjannutkaan hemmetisti
vihan vimmassa vikissy.
-
Päätin pikkasen pakista,
jutustella joutessani.
Jos sä mielesi pahoitat
vihastunet valtavasti
äijän tuhman väitöksihin
"teinipojan"toilauksihin..
-
Pane "kampoihin"kovasti
väitä vastaan vuorollasi.
-
Onko sittenkin parasta,
aatokselle ansioksi ,
että vauhtia vähennän,
juttujani jarruttelen?
-
Olen aatellut sitäkin,
mietiskellyt mittavasti,
josko tykkänään lopetan
lopen lakkaan "laulamasta"?
-
Voinhan pellenä pelata,
pöljänlailla hullutella,
jäisi "aikuisten"asiat
huoleksi vain huolellisten.
-
Kiitos kuitenkin sinulle
kumarrukset kuppalille,
pusu poskelle tytöille,
valiolle vaimopuolen.
Viimeiseksi nyt lähetän,
menestyksen toivotukset
Kunnon karjankaitsijalle,
konemiehelle kovalle.

MARI. 170.

- Mitäs jos ei mentäisikään naimisiin. Ollaan kihloissa, kyllä se mulle
ainakin käy, ehdotti Mari.
- Minä haluan, että mennään oikein vihille. Sitähän ei Lilyn
suunnitelmat saa muuttaa, tokaisi Paavo, - Kun tässä aika kuluu, saattaa
Lilyn alkuperäiset hurjat suunnitelmat karista aivan normaalille
tasolle. Se alkuinnostus teettää joskus melkoisia pilvilinnoja.
- Olet kyllä varmaan oikeassa. Eihän ne häät vielä hetkeen ole
ajankohtaiset. Varmaan Lily karsii turhat hössötykset pois.
- Minä en ainakaan suostu miksikään pelleksi omissa häissäni.
- Täytyyhän hänen meille esitellä ideansa, pitäähän niihin saada
tutustua. Yhdessä sitten mietitään, mitä jätetään pois. Kaikenlainen
teennäinen jenkkihömpötys voidaan kieltää.
- Niin. Onneksi ollaan näin samaa mieltä, tässäkin asiassa.
- Sepä onkin hyvä.
***
Kesä oli jo ehtinyt heinäkuuhun. Kipsit on otettu potilailta pois. Kaikki näytti hyvältä kunnes eräänä päivänä poliisiauto ajaa Lehtosen pihalle..
- Mitä ihmettä he hakevat, Paavo ihmetteli.
- Taitavat jahdata rosvoja. Varsinkin sinua, isoa rosvoa, joka päissään olet ajanut auton romuksi. Nyt ei kuule kunnian kukko laula. Rosvo linnaan ja tukka pois, Mari kiusasi
- Ei tässä taida olla nyt leikki kysymyksessä, Paavo sanoi totisena, kun kaksi virkapukuista poliisia asteli poikki pihan.
- Hyvää päivää! Ollaankohan me oikeassa talossa? Vanhemman näköinen poliisi kysyi.
- Päivää...riippuu siitä kenen talossa pitäisi olla, Paavo sanoi.
- Etsimme Paavo Lehtistä. Ohjeiden mukaan pitäisi asua näillä seuduin.
- Joo, kyllä olen, Paavo sanoi lyhyesti.
- No, hyvä sitten pääsemmekin asiaan. Kysymys on siitä kolarista. Teitä epäillään rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta. Tässä olisi haaste seuraaville käräjille. Tuletteko itse paikalle?
- Olen antanut jutun asianajajan hoteisiin. Hän hoitaa hommat, Paavo sanoi.
- Sittenpä asian kunnossa.. Tässä tämä haaste. Poliisi sanoi ja ojensi Paavolle virallisen näköisen paperin.
- Tuleeko tästä suuretkin rangaistukset. Tuli tyhmyyksiä tehtyä, Paavo sanoi.
- Näitä tyhmyyksiä joku aina jossakin tekee päivittäin. Se kun viina ja auto on huono yhdistelmä. Oikeushan se päättää mitä seuraa . Sakkoja ainakin tulee.

KAARASSAHAN.........

...sei raha oo parraeten tallessa, mutta onneksi osakkeet tuottaa senverran hyvin että mese vuuessa ja vaehtoon. Pittää naapurit katteelisena ja seki on kohillaan kun sopivasti pöyhii pankkitilliä. Eivät alimmat setelit homehu. Seon terveyvven kannalta kovasti tärkijjää. Homepöly on vaarallista varsinki rahapöly. Muuhun elämisseenhän tullee monelle firmalta kultasta käjenpuristusta ja huommenlahajaa. Sopivasti eläkkeelle soluvessa. Säästyy omat ja ohan se kultakello komijaa kateltavvaa.  Kyllä seon mahtavvaa kun joku on osannu hommelit hoetaa ja olla hymypoeka.
***
Joopa. Näöttää tuo järkitojellissuus olevannii sitä mitä oun koko ajan äläppiny. Kun käöttää ällijä pääsee ruppi helepommalla ja sillonhan sitä pittää rääkätä maratoonilla ja punttisalilla. Sitte se antaaki ommaan eccoon mukavasti pisteitä kun saa toverille leohkasta saavutuksijjaan.
***
Huumorriin varijollahan tässä on koetettu jutustella puutaheinää, jopa heinäseipäitäkin välillä, vaen niistä tullee tikkuja kieleen. Niitä nyppijessä se kitalaki ahavettuu ja sehän eijoo lasinkaa suotavvaa. Sissäenen ahavettuminen saattaa olla nykytietämyksen valossa sanken vaarallista.
***
Ei siinä mittää, suaphan sitä olla vaen ei pitäs rikasta näötellä jos on köyha saatana ja kuristumassa näläkäkuolemmaan. Seon kamala kattuva jos on lama ruummis, lihaa vaen kielessä ja seki töhönän peitossa.Vaen tätähän se on. Ei Paavali pahalla kato vaekka ei niin juhula asussa portille könyvä. Siellä putsaoslaetoksesa harijattaan porstalla puhtaaksi ja taevaskeleposeksi. Kerta rytinällä uusattaan vielä päähän uuvet sisuskalut, semmoset lempijät ja hartaat! Sittepä sitä pääseeki enkelikuoroon laoleleen halleluijaa ja muita hittejä.  Jo vaen!

perjantai 20. lokakuuta 2017

RUNOTTAA

MAAJUSSIN VEROILMOITUS.
Kunnian ja omantunnon kautta ilmoittelen,
että vuodentulot ovat nollan kahtapuolen.
Miinusmerrkkiset on tulot jotka tuotto tuo
akka pienet tukimarkat kahvissansa juo.
-
Kehnosti on mennyt, rahaa en oo nähnytkään,
vekselit vain kitisevät aivan yhtenään.
Rehulaskut valtavat ne tulot kaikki vie,
kauppiaitten ahneus kai siihen syynä lie?
-
Me akan kanssa kahestaan koetetaan rehkiä,
kaikesta huvituksesta on pakko tinkiä.
Sä voisit kyllä Verottaja mua armahtaa,
että muijan lomalle vois joskus kustantaa.
-
Ei katuvalot loista eikä teitä aukaista,
silti ei tule vapautusta kiinteistömaksuista.
Sen kuka hullu aikoinaan lieneekään keksinyt,
ja viimeisetkin markat täältä maalta lypsänyt.
-
Jos ahdingossani teen vähän metsäkauppoja,
niin siitäkään ei näppiini jää lainkaan markkoja.
Oot monenlaiset maksut siihenkin sä keksinyt,
ja kusetuksen paikan siitä hyvän löytänyt.
-
Et kuitenkaan sä usko lomakkeen jos täyttäisin,
siihenkin aivan turhaan aikaani kai käyttäisin.
Saat vetää suuren rastin sinne minun kohdalle
ja pitkän miinusmerkin tulojeni viivalle.
-
Sen ymmärrän yhteiskunta rahaa tarvitsee,
mutt miksikä se heikoimmista uhrin valitsee.
Ei maksuista saa syrjäkylä mitään hyötyä,
vastinetta veroille pitäisi löytyä.
-
On posti viety,koulu viety,kylä tyhjenee,
mutt´silti yhä verokarhu täällä kyttäilee.
Sä sano mulle mistä oiken sulle maksaisin,
ja viimeisetkin pennoset sinulle antaisin?
-
Siis Rakas verokarhu jäät ilman tulosta,
sä tiennet .tyhjä vatsa ei mitään ulosta.
Mä ilmoitan sitten kun rahaa liikenee,
ja kohtuullinen elintaso maalla vallitsee

SKETSI

PALIJO PORUVA
- Perseperse, mitä toveri.
- Mitä sinä persuttelet? Eikö vähempiki passaa?
- Eiko se oo persyjen uusi tervehys? Eihän teille mikkää tavallinen käö?
- Mehän ollaan kansanomanen puoluve. Puhutaan sitä mitä kansaki
- Sitäpä meinasin. Puhheet on pelekkää paskaa ja mistä se tullee? Kysyn vaen.
- Sinnoot ikävä immeinen.
- Ehän minä semmonen pelle oo ku persu! Mitäpä oot puuhannu?
- Oon koettanu ja saanu.
- Joo, eihän persu muuta kun koettaa... Mitä siitä saesi? Koettihan se mennä hallitukseenki pari kertaa.
- Palijo lööppijä ja maenetta. Nelijän vuuen päästä rykästään semmonen kasa, että katainen kansaki sen huomaa! Hulluhan se hallitukseen. Kaekki haokkuu!
- Taetaa persu lyyvä kätesä paskaan. Piiloonhan persut ryntää kun pitäsi vastuuta kantaa.
- Sepä on raskasta ottaa liijan suurta kantamusta. Parempi on porista ja puhuva mukavija, siitä kansakin tykkää ja suosijo kasvaa.
- Vaen mitä helekutin hyötyvä siitä on?
- Kansalla aokijaa silimät kuinka kehenot johtajat sillä on.
- Elämässähän on vaekijoetaki asijoeta. Neki on hoijettava. Jos ne pistää piiloon ne kassaotuu ja sinne persu nujertuu niihen alle.
- Ratekija on valamis. Vanahat puoluveethan siihen on syynä. Oesi hoetaneet hommat.
- Ootta saatanat te tolloja! Perkele jaksa paskaa jaohaa. Lähtijä pesemään suusa.
Taetas olla paekallaan kaekille poliitikoelle. Paskaa on pari kk. jaohettu ja raskaasti.

MARI.169.

Vaiheikkaiden aamukeskustelujen jälkeen tuvassa vallitsi viimeinkin
sopuisa ja iloinen ilmapiiri. Kahvinkeittimen hiljaa turahdellessa Mirja
lennätti pöytään lisää kuppeja ja leikkasi pitkosta leveitä viipaleita.
Jutustelu rönsyili. Mirja kertoi kylän kuulumisia. Maria huvitti
kuunnella niitä, hänestä tuntui vielä oudolta asua paikassa, jossa
suurinpiirtein kaikki tunsivat kaikki.
Kesken kaiken Lily löi kämmentään pöytään ja vaati osakseen kaikkien
jakamattoman huomion:
- Häät! Ne teidän häänne! Minä järjestää teille häät!
Mari oli vähällä nielaista pullapalansa väärään kurkkuun, kun hän
kiirehti kommentoimaan ajatusta heti tuoreeltaan:
- Ei…kiitos vain, Lily, mutta EI.
Paavonkin mielikuvitus ampaisi jo liikkeelle ja kuin kaikenlainen
ylenpalttisuus olisi alkanut jo vyöryä heitä kohti. Sillä eihän Lily
voinut järjestää muunlaista kuin amerikkalaista hääseremoniaa, joka
poikkesi, totta vie, perinteisistä seurantalohäistä.
- Emme me varmaan-kaan pidä kovin isoja häitä. Jos vaikka muutaman
ystävän vain kutsuisimme… aloitti Paavo.
- Höpön-pöpön! Vaatimattomuus ei kaunista, se olla totuus! Jättää vain
kaikki minun huoleksi! Ahhh! Ihana tehtävä! Kaiken on oltava glamouria!
Minä osata, minä osata hyvin,
Lily hieroi kämmeniään yhteen. Hänen silmistään näkyi, kuinka innostunut
hän jo oli.
- Minusta sinun pitäisi ottaa huomioon Marin ja Paavon mielipiteet…
huomautti Mirja hieman närkästyneenä.
- Mitä joutavia! Jos he saavat päättää, marssivat varmaan vihille
kauppareissulla. Ei! Se ei käydä päinsä! Minä auttaa, juhla tulla
ikimuistettava! Hieno! Tyyliä. SE OLLA MINUN HÄÄLAHJA! Ja lahjastahan ei
voi kieltäytyä… muistutti Lily painokkaasti.
- Lähdetäänkö karkuun? ehdotti Mari katsoen Paavoon.
- Minnekäs me raajarikot…
- Teidän häät sitten kun olette terveet. Ja minä järjestän ne, kertasi
Lily vielä uudelleen.

Naisten lähdettyä, ja Marin varmistettua vielä ikkunasta, että Lily oli
varmasti jo tien päällä, heille sukeutui pitkä keskustelu tulevista
häistä. He koettivat keksiä, miten välttää ne tai päästä mahdollisimman
vähällä. Mutta tuntien Lilyn periksiantamattomuuden he alkoivat luovuttaa.

ULOSTUS

***
LUMI hiutaleita hilijalleen...Talavella pelottellee. Ei hyvältä näötä - jos ei pahaltakkaa. Yks haelee millasta akkunan takana, Toppila lykkää kaokolämpöö ja Foorttumi tuo valua pimijään.
***
TYHYMISTYNY järkimies huhuilee vaikka on vitsit vähissä. Vain tähissä voi löytää jotain mista mainita. Varsinki Otava pistää siilimään kun kuikkii yläilimoehin. Otavan sakara silimässä karsastaa aluksi. Vaen tottumus tuo helepotusta tuskaan.
***
 AENAENEN kiire saa kellot hulluksi. Kohtahan niitä siirrellään sinne ja tänne...On kai selvää, ettei selvää päätä näy näissä maisemissa. Kai se siellä missä on parempi paikka. Ota se ja tyydy siihen minkä sait. Eläkelläisen on lupa juopotella. Glögijä naamaan ja kinkkuva poskeen.Kuhan joulu saa.
***
KOMIJAT on ovet taivaassa. Pietari vahtaa portilla kuka on kelevollinen kuhunki loppusijotuspaekkaan. Moni pyrkii sinne paremmalle puolelle. Vaekka seon kyllä aevan turhaa. Kaekki tutut on siellä lämpimällä puolelle.
***
 TUOSTA ulos siitä sisään siitä mun matkani pitää. Näen syksyllä seon hyvä seki muistaa, ettei mikkää oo itestään selevää.  Kaikuvat kellot ja elämänvirralla käy kolea kuolemantuuli. Vain huuli pyöreänä katson miten mahdoton mahtuu olemattomaan.
***
PAJUPILLIT soittaa laulujaan ja särähtäen kitarasta  kielet katkeaa. Lääkäri reissu. Sielläki jää kielestä kiinni. Puhelijas lekuri. Jos nuolasee jäestä raotaa niin kieli jääpi kiinni. Ei vienyt kissa kieltä . Nyt suu on lukossa ja turpa tukossa.

torstai 19. lokakuuta 2017

RUNOTTAA

MEIJJÄNKYLÄN PORNONÄÖTTELY.
Huomasi meijjänkylässä setkanmies, maatallous on tuurinhommaa.
Se möe kaekki kantturansa poes, kanarijalle meni viettään lommaa.
Siellä sattumalta se eksyikin, kaoppaan missä sexikammaa myyvään.
Siinä huomasi kohta lapinmies, tuossa hommassa rahoiksi lyyvvään.
-
Mies tarkasti kaopassa tutkaeli , mitä selekoseen mukanaan veisi.
Mutta ei palijo häntä viehättänyt, pumpattavan muovinen reisi.
Tekoelimet hyvässä sovussa, oli hyllyllä vieretysten
Ja veistoksissa ja tauluissa , oli ihimiset sylitysten
-
Kauan lapinmies noita katteli, sitte mietteissään puisti päätään.
Eihän muovi lapissa menesty, kun taas kohta rupiaa jäätään.
Kyllä paremmat konstit on löyvvettävä, lapin kaamoksen piristeeksi
Ja valistusta on annettava, ettei kirkkovene muutu reeksi.
-
Kotikaeroilla mies sitte päättiki, pornonäöttelyn avata justiin
Oli tietysti niinkuin pittääki, sonnustautut trikkoisiin mustiin
Oli akkasa rinnat palijaana, se pornotunnelmaa tuottaa.
näellä konsteilla rahat voe nyhtää poes, akkaansa hän täösin luottaa.
-
Pornorekvisiittaa on keränny, setkanmies kyllä aeka laella.
Semmosta irstaelua ei, koskaan oo nähty näellä maella
Punaset lyhyt tunnelmaa korosti, jono riitti aevan tielle asti
Oli ujoimmat mustatlasit silimillä, kun niitä hävetti niin kamalasti.
-
Oli pornotavaraa hommannu, mies aevan valtavasti.
Pari sillitynnöriä ovensuussa, tuoksui kovin kiihottavasti.
Pesismaela ja kaksi palloa, sae ylleisön punastummaa.
Viherkurkku sekä pannaani hyllyllä, oli kaekista kovvaa kammaa
-
Ja karijalanpiirakka miehet sae, jo kokemaan kiihkoja noeta.
viilikset siitä vielä parani, kun näky suuri kulho munavoeta.
Monenlaesta törkypornua, oli lapinmies esille tuonu.
Ja seksuaalista tyytytystä, meille kyläläesille suonu.
-
Herrojakin näöttelyyn poekkesi, arvionsa toevat heti juluki
Paheksuva ilime oli naamallaan, kun he näöttelyn keskellä kuluki.
- Kyllä tämmönen on jo irstasta, tästä kansan turmelus alakaa.
Ja nuoret huonoja malleja saa, ne helevettiin mennee yhtäjalakaa.
-
Ei huomannu kukaan onneton, itehän se sen pornon oli luonu.
Setkanmies vain arkista tavaraa, oli meille näötille tuonu.
Tosin katiska viittasi sinnepäen, mitä miehen mielessä rillaa
Oli katiskannieluun pistäny, suuren tukun lampaanvillaa.