Sivut

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

RUNO

2 EIPÄ NAISIA NÄKYNYT.
-
Se on nuori Väinämöinen
kovin nuori ja komea,
leuassa vain haivenia,
tukka tuuhea, kihara,
hartiat kuin puhvelilla,
varsi notkea, solakka,
notkea kuin nuori vitsa,
tahi kuin jänis aholla,
sekä kauris kuusikossa.
-
Istui tuossa tuumiskellen
josko naisihin menisi,
vaiko jälleen soittelisi
kultakannelta sulosti.
-
Ajatteli, aprikoitsi,
tuumaeli, puntaroitsi,
mikä tuntuisi hyvältä,
mikä mieltä miellyttäisi.
Mikä tuntuisi tutulta,
iltaan sangen suopealta.
-
Otti kanteleen kätehen
soittokeinon polvillensa,
kieltä näppäisi vähäsen,
sormellansa sytkäytti,
jopa kantele helähti,
soinnut sievät singahteli,
kevät iltassa isoten
mahtavaksi soitannaksi
-
Väinö soinnutti sulosti,
huusi kielet kiljahtellen,
soinnut suurille saloille,
metsälammen lainehille,
korpikuusille kovana,
hellemmin kai haapasille,
taivaanlinnuille somasti,
kukkasille kummemmasti,
kiersi soitanta sorea,
kaikkialle kaikuellen.
-
Eipä naisia näkynyt,
tyttäriä törmäelly,
kevät kauniisti hymysi,
tuolle soiton mestarille,
laulajalle niin hyvälle,
maestrolle mahtavalle.
- Jääköön naiset koettamatta,
erotiikka hoitamatta,
kannel kummempi sylissä,
sorjempi kuin nuori nainen.
-
Mitä naisella tekisin,
kumppanilla kummoisella,
viemään miettehet minulta
vangitsemaan vapauttani.
Kyllä kantele parempi,
kumppaniksi kelvollinen,
taipuu tahtooni takuulla,
lainkaan vastaan laittamatta.
-
Soitti Väinö kyltymättä,
kanneltansa kaiutteli,
hiljaa kuunteli käköset,
oli vaiti laululinnut,
loppui metsässä kohina,
hiljentyi myös virranvoima.
-
Meni vuosia monia,
kului vuosikymmeniä,
soitti Väinö kanneltansa ,
joka päivä pääksytysten,
kaikki vuodet vuorollansa,
kunnes viimeinkin havaitsi,
ukko vanha harmaantunut,
köyryselkäinen höperö:
- Soitin norjan nuoruuteni,
käytin kehnosti kevääni,
soitin pitkät kuulaat illat,
kesäpäivätkin peräti,
nyt on syksy saapumassa,
talvi tuiskuinen tulossa.
Jäivät kaikki kuulematta,
naiset kauniit koittamatta,
olen joutava jukuri,
turhaan tänne synnytetty.
Tähän kuolevi sukuni,
näin nyt loppuu lauleloni,
ehkä kuitenkin elävät,
koko kansan muistelmissa.
O.P.

KYTTÄ-70.

Ahola vilkaisi ympärilleen, ja nappasi suuhunsa rauhoittavan. Jos jaksaisi tämänkin pirullisen homman tehdä.
Hän keskittyi kaikella tahdonvoimalla, että sai suunnattua ajatuksensa määrättyyn tehtävään, mutta takaraivossa jumputti siitä huolimatta yksi sana: - Murhaajat!
Eilen oli ollut johtoportaan kokous, johon kuuluivat tietysti pääjohtaja, siis on Rotta, joksi Ahola johtajaa mielessään kutsui, sekä useita rotanpenikoita, inhottavia älykääpiöitä jotka palvoivat herraansa kuin keisaria.
Vanhoista firman sisäpiiriin kuulunutta oli kolme jäänyt palaamatta. Se aiheutti Rotalle vuotamispelkoja, sillä jostakin näpistyksestä narahtanut pikkukonnansuu laulaa herkästi jos poliisi kyselee firman asioista.
Kokouksessa oli päätetty. että yksi änkyrä saa passituksen helvettiin, ikään kuin varoitukseksi toisille, että suut pysyy soukalla.
Uhriksi sopii se joka ensiksi tavattaisiin. Rotan lähimmät apurit, oikeastaan pelkästään kaiken likaisentyöntekijät, Simanainen ja Kasigin olivat aikoneet toimeenpanna asian.
Simanainen paksuniskainen miehenkorsto syntyisin jostain Laatokan Karjalasta. Raaka ja tunteeton psykopaatti joka ei hätkähtänyt mitään. Aivotoimintaa lienee ollut, yhtä paljon kuin aivohalvauksen kärsineellä robotilla.
Kasigin puolestaan oli Rotakoffin lapsuuskavereita tullut Suomeen silloin kun Vasilikin. Vanja Kasigin oli täysin Rotan johtatettavissa. Kysymättä hän suoritti kaikki Vasilin toiveet. Kokoa ja näköä molemmilla henkivartijoilla kyllä oli, mutta luova ajattelu ei kuulunut heidän avuihinsa.
Sitten oli muutama vartija jotka vain joissakin poikkeus tapauksissa osallistuivat sisäpiirin toimintaan. He enimmäkseen toimivat yleensä liiketilojen vartijoina ja osallistuivat joskus myös korjaamon toimintaan.
Käytettyjenautojen myyntitehtävissä myöskin oli pari miestä, Rotan, mukanaan tuomia. Heidän kanssa Ahola ei oikein tullut toimeen.
Joka aamu Ahola selasi aamunlehden, jokohan pyövelit ovat toimineet. Toistaiseksi ei vielä ollut uutisia ollut. Eikä kukaan kolmesta ollut saapunut työpaikallekaan. Ahola epäili, ettei kukaan kapinallisista palaa enää, Rotan valtaamaan bisnekseen. Jo Metkun aikana miehet olivat uhanneet marssia firmasta, mutta Metkun maksamat suuret rahat olivat saaneet mielialat kääntymään.

PIMEITÄ

PORONKUSEMIA!
***
Tammikuunpäivä lähellä kaamosta. Poronkuseman päässä kasvaa musta seinä jonka läpi ei päivä paista. Kuu sentään kumottaa ja hopeoi kaiken. Jo vain, sanoo lapinmies ja erottelee porojaan kahta puolen puuta. Kuksa kourassa Aslak juo pannukahvia. Neljä tuulta humisee päässä ja jäässä on porolla sapuskat.
***
Kaamoksen katveessa roihuaa revontulet, Aslak joihkassee pimeään maisemaan. Sudet ulvoo nälissään ja odottaa kuuta nousevaa. Porot vähissä, eikä suutarin lspsilla ole kenkijä. Hengenheimoleiset hengittää niskaan ja riisuu ihokkaan. Alaston totuus seisoo edessä ja se ei naurata.
***
Jo kauvannii on tietty se tottuus, että ei niin pientä asijata, ettei puoleksi oes totta. Tätä sanontaa tosin lätkässee korvalle se viisuntekija joka toetottaa ja kertoo miehestä jonka puhheessa ei etes se toenen puolikaa ei oesi totta.
***
Vae hittojako me tuommosista alettaan käräjiä käömään. Kuka sen meille sannoo, mikä on tottuus. Minusta tuntuu ettei semmosta olekkaa. Tae aenaki tottuus in toeselle erilaenen kuin toeselle. Jokuhan ei muuta teekkää kun valehtellee. Joku jopa ammatikseen. Lakrattellee ensin pitkät litanijat ja varmistaa vielä: Tämä on vamasti TOTTA! Toesaalla sitte kysellee: Mitä se on?
***
Voe iesus näehen kanssa. Taetaa olla sanaleikkejä koko hommeli. Eipähän tuo muva hijasta. Kato jos se tästä vielä hijastuu, niin tullaan pysähtyneisyyven aekaan. Onko se sitte hyvä/paha. Siinäki pittää olla meleko tiplomaattinen vastaoksissa.
***
Jos ollaan menossa hyvvään suuntaan niin eikäe siinä jarrutella pija? Vaen jos on rotko eissä niin liinat kiinni ja pysähtyvä pittää, mieluummin pakittaa ja lähtijä semmosta tietä joka vie johonki häävimpään kuin mitä nyt on.
***
Mutta onko parempaa? Saakeli kaekilla on ruokaa ja rahhaa. On olemista ja lissää halutaan. Varmuuven vuoksi kitistään, että jospa joku laopijas sielu herkistyy ja nakkaa lantilla, taekka leipänipulla.
Senhän säästää, minkä saa ilimatteeksi. Jo vaen kannattaa käyvvä leipäjonossa. Jos vaen sinni antaa myöten.
***
Siellähän voe mennä maene jos toenen rikas sattuu huomaamaan. Tietennii jos köyhä saerastuu, niin sitten on tiukaa. Mutta nykysin on monenlaeset turvat. Usseimmiten sitä ite on syypää jos ei pärijää. Kitistähän aena voe. VOEVOE

tiistai 30. tammikuuta 2018

RUNO

LEMMIKKI
Hienosti tässä,
mun elämässä,
hommelit hoituvat,
täys´ylläpidossa,
no, totta hitossa,
iloksi koituvat.
-
Olen ylvästä sukua,
minun ulkoilupukua,
ihailee jokainen,
ne arvoa antavat,
sylissä kantavat,
keli jos lokainen.
-
Jos annan tassua,
on perin hassua,
siitä ne ihastuu,
paijaavat, hellivät
kanssani kellivät,
kiitosta antaa suu.
-
Minua passaavat,
rahansa hassaavat,
toki se mulle käy,
en juokse metillä,
loikoilen petillä,
loppua sille ei näy.

RUNO.

MITÄ NUORI VÄINÄMÖINEN?
----------------------------
Mitä nuori Väinämöinen
lienee tehnyt nuoruudessa,
silloin aikojen alussa
ennen mahti aikojansa,
noilla pitkillä pihoilla
Kalevalan kankahilla.
-
Mistä lienee Väinämöinen
opetellut suuret taidot.
Miten tiukassa jamassa
runot laati laatuisimmat,
riimit rustasi lujimmat
keinot keksi kunnolliset
-
Tuota mietin mielessäni,
sitä tuumin tunnossani
tutkin tärkeät tekijät
kahvinporot, koivunkuoret,
katselin kalankudusta
vanhan hauen leukaluusta.
Kuusen kuuntelin huminat
ikihongan kuiskutukset
-
Ilman suunnatkin selasin
pohjatuulen tuiverrukset,
idän pakkaset pahimmat,
eteläiset leudot tuulet.
Panin muistihin monetkin
merkit taivaan tähtösistä,
katsoin kuutamon hopeat,
ukkoset kuin pakkasetkin
kaiken tutkin ja totesin:
-
- Oli nuori Väinämöinen
niinkuin nuorien tuleekin.
Rehti myöskin tunnollinen,
veikko varma ja etevä,
otti taidot taitajilta,
hankki tiedot tietäjiltä,
piti silmänsä avonna,
sekä korvat kuulevina,
ikivanhoilta kyseli,
mahtajilta tiedusteli.
-
Joskus väitteli vähäsen,
kera vanhain partasuiden,
useinkin kyseenalaisti,
vanhat taiat, uskomukset
sanoi sattuvat sanansa,
kaiken kansan kuuluville
mikä tieto on parempi
mikä neuvo nuorekkaampi.
-
Varttui nuori Väinämöinen
taitoissansa, tietoissansa,
oli paljonkin parempi,
muistannalta mahtavampi,
kuin on taattonsa tanakka
taikka kaino kantajansa,
tietävämpi kuin kaverit
siellä pitkillä pihoilla
Kalevalan kankahilla.
-
Sepä nuori Väinämöinen
tiesi kaiken tarpeellisen
tiesi kuinka kuu on tehty
kuinka tähtöset taottu,
miten tehtiin maat ja taivo
kuinka syntyvi salama.
Kaiken tiesi, kaiken muisti,
kaiken oivaltaa osasi.
-
Tieto kasvoi vanhetessa
partakarvain harmetessa,
aivot talletti totiset
tietoaarteet tarpeelliset.

KUULE,

KATOHAN KONNAA!
***
Tässä meinovaa mopo karata, vaekken oo vielä satulaankaa kivunnu. Kone kumminki ottaa kierroksija kuin formula-mersu. Vae eihän me tuosta hätkähetä vaen sarvista kiinni ja siitä yli missä aeta on matalin. Korkijalle tässä ei ookkaa tarkotus.Huipulla tuulee ja pakkastuuli on lemmon purevaa. Sattuu purasemmaan vielä pahasta paekasta niin siinä sitä sitte ihimettellee vallattoman mopon kera. Tietysti tiukka paekka keinon keksii, mutta siinäpä se temppu seisoo, eikä saa palakkaasa!
***
Tietysti jos hurijaksi heittäötyy niin sitä saattaa kokkeilla kepillä jäätä. Kestääkö? Sitähän ei tiijä ennen kuin kokkeilee. Kokenutta ei laiteta, sanottiin ennen. Mihin pitäisi laittaa, kai kokeneella on siihen sana sanottavana? Tietysti jos on Kismettiä evväänä, ei sanotuksi saa. No saapahan suusa makijaksi. Kumminki on parasta pittää suu säkkijä myöten ja säästää saatessaan niin on pahan päivän varana muutakin kuin lämmintä kättä,
***
Empimättä kumminkin on syötävä jos tullee näläkä. Tosin hampaat voi ripustaa naolaan ja aivot narikkaan. Eipä oo huolta huomisesta eikä tyhyjän nauramista. Kuten tunnettua nauru pitentää ikää joten voe hulluna hohottaa vaekkei vitsijä käsitäkkää.Kuluneita vitsejä kun vilijelee niin niistä versoo uusiá. Kumminkin enimmäseen epämuotostuneita mutantteja jokka ei palijo naurata, mutta pienikin tirskunta helepottaa, ettei mene sytteen eikä savveen. Mikä sitte on menossa? No, ekkö tuota jo tajunnu? Sepä mopo, mutta minä en. En oo mopon vietävissä enkä tuulella käöpä. Ruvisleipä ja porsaankylyki pittää paremmin myllyn pyörimässä - kun ei oo niitä siipijä - ja pakkiki puuttuu.
***
Eipä tässä pijä alakaa siipiveikoksi. Kaekki siipeilijät pittää hätistää loetommalle ja ottaa sallaa pikku kopsut - niin sanottu ryyppy, eli napanteri, muuten ei lähe käöntiin.Siinä putelli on pijan pohojaan katottu jos kaeken maaliman loppasuut on ämpärin ympärillä... Ähää - jopa teki terrää ja silimä kirkastu. Kampiakseli hurijistu ja kierrokset on mallissaan!
***
Vae kerran se kirpasee, kun näkäräesen ottaa, sittepä seonki tasasta lämmön tuntuva rinnassa ja kiitolliset ylistykset liitelee konijakin keksijälle. Vaekka paremminki saesi varmaan ruveta lapijo hommiin jos haluvaa viijää kehut perille! Vaekka maaksi se on varmaan jo tullu? Pitäskö sitteki katella henkimaalimoeta. Siellä vaen harvon tullee tuttuja vastaan. Kysseenalastahan on säelyykö sama naama siellä taevaanilossa? Siinäpä seon miettiminen. Taetaa olla sama hymynaama joka enkelillä?
***
Kloonihommija ? Siltä nän syrijäsestä tyntuu. Vaekka sanotaan; Taevaassa tavataan, mutta taetaa olla se tunnistus mahoton tehtävä. No näkkeepähän?
***
Säätäki seon jälleen pijelly. Mukavaa pakkaskelijä on sitä kaipaavalle.-8.7 on lukemat, että aika tasasta meininkijä. No, Jospa hyppään tuon mopon selekään ja ajan mutkasta tietä näkymättömiin. Mutta minä kierrän moplla vain Kalifornijan ja huomenna palajan!

KYTTÄ-69.

Pienehkö keltainen varastohalli, tai paremminkin vaja, oli hiukkasen syrjässä toisista, suurista peltihalleista.
Matti meni edellä hallin seinustaa, kun hän yhtä äkkiä pysähtyi.
- Marko kato! Tuo jätkä on kyllä tapettu... Pölijä, ei siellä vaan tuon levyn alla. Jalat vain näkyy. Ei elävä voi hengittää tuollaisen painon alla.
- Voi jummi, niin onkin. Mitä nyt tehdään?
- Olisipa kännykkä. Vaan eipä ole. Mennäänkö Kytän puheille? Jospa se heittää muutaman kympin.
- Jospa vain annetaan sen olla. Varmaan sen joku löytää.
- Mamis! Alkoiko taas pelottaa? Katsotaanko kuka se on?
- Hullu! Minä en ainakaan katso. Jospa vain nukkuu? Matti lähetään pois.
- Selvä, mennään Kytälle sanomaan, se kyllä tietää mitä tekee.
Silloin kuului poikien takaa vihaisesti:
- Perkeleen kakarat! Mitä täällä norkoilette. Painukaa tiehenne.
- Me olla mitään tehty. Me vain katsellaan kannattaako tulla keräämään kaljapulloja.
- Etsikää muualta. Tuohaatte linssien kanssa ja poltatte koko alueen. Se on ruma roihu jos täällä syttyy! Ennenkin keväällä aina joku polttolasi taskussa. Ja ainapa toisinaan niitä roihuja syttyikin. Alkakaahan patikoida muualle, mies jo leppoisammin sanoi.
- Mennään, mennään! Oltiinkin juuri lähdössä. Eikä meillä mitään polttolaseja ole.
- No, hyvä! Etsikää leikkipaikat muualta...
Tuolla keskustassa on turvallisempaa, mies jo puheli lauhtuneena ja palasi takaisin suurta teollisuushallia kohti.
***
Henkilöstöpäällikkö Ahola oli hyvin peloissaan. Hän oli pelännyt koko sen ajan kun uusi johto oli ilmestynyt liikkeeseen.
Aholaa kohdeltiin aivan ala-arvoisesti varsinkin joka asiaan ehtivien johtajan perseen-nuolijoiden taholta.
Eilinen kokous oli ollut suorastaan sanoinkuvaamaton. Uhkailua ja kiristystä ja painostusta häntä kohtaan ilmeni koko ajan. Kaikki epäonnistumiset, pantiin hänen, Aholan, piikkiin. Sehän ei voinut olla oikein?

PIENTÄ

AEVOJUMPPAA!
******************
YLE tuossa vihijasee, että monenmoesta aevojumppaa pitäsi suorittaa jatkuvasti, että aevo pyssyy toemintakykysenä. Tämä minä harrastan jumppaa kirijottelemalla alavariisa ja osan tuottesta kopistan fb-kamujen niskaan.
***
Kovin totista on Naamakansa. Asijaton jutustelu ei uppua. Postausen tulee sisältää asiaa, kuten ruuanlaettua ja paskallakäöntiijä. No jatkan valitemallani linijalla, välittämättä tuotoksen myöhäsemmistä vaiheista.
***
Tässä joutuu käömään kokoajan tappeluva kahen minän välillä.
Tuo parempi minä se lykkää kapulaa rattaesiinja väettää muka että hällä irtuvaa kultturellisempaa tuotosta. Napakka koukku leuvankärkeenja siinä uinuu toveri tietämättäpahasta maalimasta.
***
Ehän minä tietenkää voe väettää, etteikö toveri asijaa sanonu. Hyväksyn kaekki minkä kaveri sanoo. Meikä ku ei riita rakenna, vaen ei raohaakaa rukkoele. Silti määräsä seon minunnii pinnassa. Minkä sille voe, ku kättä ojentaa jos sattuu.
***
Luulen aenaki, että jos heppu on joskus työtä teheny, niin vituttanu on varmaan sitäki jos työkaveri ei saa muuta aekaan kun vaen mukana on.
***
Toenen saa tehä koko urakan, mutta pallakkijo pittää jakkaa sen kaverin kaa joka ei mittää tehny. Tämmöstä kuulema sattuu. Ehän minä sitä tarkalleen tiijä vaen näen oon kuullu!
***
Ohan se ny perkale selevää, että vituttaan se alakas suunnanki miestä semmosessa tilanteessa: Jumankauta että se ottaa aevvoon nuo kaiken maaliman lusmuilijat. Ilimaseksi, iliman vaevaa pitäsi saaha kuu taevalta - riittäneekö sekkää? Seon työ tehtävä työn aikana ja leppäelee sitte kun on sen aika. Nyt sillä on!
***
Jumankaota tuommoset taevaanrannanmaalarit kun nuo piipertäjät ei taijjuu elävästä elämästä mittää. Voe helevetti kun naoratti kun lujin kommenttija muutamasta avviisista.
***
Nuistapa petoelläemistä. On niillä poijilla aatokset. Vaen suaphan nuo olla. Mutta se vaen vituttaa kun kaekki hyvvyys pitäs langeta sormeesa liikaottamatta ja sujen henki niille on tärkijämpi ku immeisen.
***
Voehan tuo olla en sitä kysseenalasta, mutta soppiihan tuota eppäellä. Jokainen immeinen on laolun arvonen, laolo Lavin Vepe. Eipä taennu sujen arvua mitata. Toki hukalleki on laolettu. Turkkina arvokkaemmillaan. Vaen hyytyy se hymy Pullijaesenki jos mettätiellä näläkänen susilauma hyökkäes niskaan.
***
Kuulema susija laomottaen liikenteessä - sanovat. Ohan se kommija elukka mutta ei se koira oo. Noo, eipä noita tänne eksyne.

maanantai 29. tammikuuta 2018

HORISKO,

ENNUSTAJAUKKO.
***
Viikko alussa ja vaalit meni kuin pitiki ja kaekki alakaa olla reilassa. Lämpötila -2,4. Pitäs kelevata? Vae mitäs hullua...Seijoo jokkaesen mieleen.
***
Tyytymättömyys vaen kasvaa, vaekka kellää ei oo hätäpäevää. Lottoon ja piletykseen rahhaa löytyy, mutta ruoka on muka kallista! Nyt kun ruokaki on halpunut - niin mitä ihimettä voe kitistä.
***
Tämmösestä on merkkijä sielläsuntäällä ja jokapaekassa. Mitäkö meinaan? No, Tohtisko tuosta sanua`? Se voe herattää likehtintää kansassa. Kaekki ryntää kaoppaan ja ostaa elämän tarpeita piisalle asti.
Se piisa on tosin aika epämäärän.
***
Kokemuksen rintaäänellä tässä voe haastaa. Se on varmasti tulossa. Ookko valamis? Ennustaa voe, että on ennen näkemättömän kova talavi tulossa. Ei puhetta, että entisillä ketineillä pärijäes - huonostikkaa. Tae joko seon menossa?
***
Kuukaositolokulla mittari näöttää Siperijan lukemija. Kaoppaankaa ei tarkene. Näenollen hamstratut potut muovostuu suorastaan elintärkeiksi.
***
No samapa se sille haettaa. Tietohan lissee tuskaa ja tuskaan on paras liäke kunnon ponu. Onko sulla tietoo???? Siispä ponupillit on se tärkein hankinta ankaran talven koettaessa. Mikäpä seon köllötellessä ja naokkaellessa lähilientä. Seon isänmaallinen linija ja siihenhän itekunki pitäsi orientoetuva.
***
Miten sitten muuten voe varustautua ankaran talaven varalle. No, Forttumija virtaa töpselistä sen minkä tarvittee. Kaokolämpö pittää paekat lämpimänä - kiuas - saonan jopa kuumana ja eikö tuota jottae puuta pehemijämpää saane ostettua henken pitimiksi.
***
Näen ollen tässä voe oottaa rajuaki pakkasta ja pahhaa ilimaa rauhallisin mielin. Klasista vaen kattelee kun luonto näöttää voemijaan.

SKETSI

HUOMAAKO SEN..?
---------------------------------------
MIINA
- Päivää taloon! Miten se Manta on jaksanu? Minua on aivan huolettanut miten ystävä jaksaa. Minulla on kolottanu niin joka paikkaa. Vain minä en anna periksi. Jos jollaki olisi nämä vaivat niin sängynpohjalle oisi ruokittava.
MANTA
- Niinköhän tuo lienee? Hyvin näyttää Miinalla jalka nousevan ja kieli laulavan. Ei edes kahvia tarvitse voiteeksi.
MIINA
- Ettäkö kahvia? Voi kiitosta, kiitosta! Aina se muutama kuppi menee, varsinkin kun tuo ilma on niin kylmä.Huomaako se Manta mittää erikoista?
MANTA.
- Mitä sitä taas oes pitänyt huomata. Entinen Miinahan tuota oot. Onko tullu muutama ryppy lissää?
MIINA.
- Hihhii! Kyllä se on tuo Manta entisensä. Se ei säästele sanojaan. Vaen etkö tojella huomaa?
MANTA.
- Täh? Onko se menny tukkasa värijäämään? Hyh, vanaha muori. Kyllä sinne maanrakkoon kelepaa harmajanakin.
MIINA
- Minäpä en aijokkaa sinne maanrakkoon vielä vuosikymmeniin. Miinalla veri on kuumaa. Menen päivätanssehin ja kellistän sieltä uroksen.
MANTA.
- Sen jumalaton. Tuommoisia puhhuu. Pyhänä vielä kirkonmeiningeissä olit. Kyllä on piru saanut hyvän saaliin. Vie nyt ommaasa , että hippulat vinkuu. Voehan maailman pahennus!
MIINA
- Mikä tuo nyt on? Ei sitä ennää eletä virsijä hyrryttelemällä ja kuoleman pelossa. Minä aijon ellää ainaki satavuotijaaksi. Otan ilon irti elämästä ja joka yö kellistän vereksen uroksen.
MANTA
- Rienaa siinä vielä. Meille on jokkaiselle tarkasti laskettu elomme päivät. Heitä sinäkin tuo rietastelu ja vakkaannu aattelemmaan ijankaikkista autuutta. Se ei maailimanlapsille tipaha.Ja tuommonen vouhkasu eijoo hyvän eillä!
MIINA
- Hui ja hai. Minä elän tätä päivää. Keittääkö se Manta ne kahvit. Minun pittää ehtiä vielä käymään kemikaalissa. Huulipunaa pitää ostaa. Se nuorentaa ainakin puolella... Hiih hiih ja tuntuu rinnassa niin mukavalle kun pojat on kiinnostunut.
MANTA
- Pojat?? Ihanhan sinä oot tullu möyrytautiin. Ihiminen kohta settemänkymmentä ja puhhuu kuin tytön heitukat.
(Rupeaa vitkastellen laittamaan kahvia tulemaan)
MIINA
- Kerran sitä vain eletään. Uskooko se Manta jos sanon, että Jukuraisen Eemeli on kovinkin minusta kiinnostunut. Ihan autoonsa pyyteli.Aattelin lähtiä . Rehvit tehtiin meijän maetolaeturille kuuveksi.
MANTA
- Voi sua hupsua. Eemelihän on vielä nuori mies alta nelikymppinen. Kyllä Miina-raukka on tainnut nyt lopullisesti mennä sekaisin. Siinä on nyt sulle sitä kahavia. Kaaja äkkiä tuo kahvi emättiisi, että jouvut sinne Eemelin mopon tarakalle...
MIINA
- Kiitosta vaen. Mukava seon kun ystävä kahavit tarijuvaa....Hyvvää oli. Nyt pittää joutua

KYTTÄ--68

- Raskasta kestää lehtimiesten vittuilut... Joka päivälle kymmeniä soittoja. Kaupunkilaisetkin jo soittelee. Tuntevat turvattomuutta.
- Antaa niiden vain soitella. Tämä on niin laaja ja monisäikeinen juttu, että menee aika kauan, ennen kuin kaikki palat loksahtaa kohdalleen. Sinun pitää vain luottaa minuun. Rukoile puolestani, ettei ilkeä rosmosetä osuisi Kytän selkään ilkeillä luodeillaan.
- Ei kai tässä muuta voi.
- Lähetä ase tutkittavaksi. Voihan olla että se on murhaväline ja sormenjälkien suhteen olen hyvinkin toiveikas. Kunhan saat tulokset ilmoita heti minulle. Luulen, että tulee monta vastausta lausumattomiin kysymyksiin.
- Selvä! Panen toivot sinuun. Jaksan kansan vittuilut lannistumatta kun tiedän, että homma etenee.
***
Kevääntuntua olikin jo ilmassa. Auringosta matkanneet säteet lämmittivät jo seinustalla. Olikin mahtavan kirkasta. Likaiset lumikasatkin alkoivat olla ajettu pois. Kadulla olivat ajoradat jo kuivia
Keväinen tuuli pölisytti jalkakäytävillä olevia, talvella siroteltuja hiekkoja... Pölyä meni suuhunkin ja narskui hampaissa.
Mutta se ei hidastanut kaksosten innokkuutta tutkia kaikkea mahdollista. Varsinkin suurilla parkkikentillä saattaisi löytää jotakin jolla olisi käyttöarvoa.
Joskus oli löytynyt jopa lompakoitakin Myös avain-nippuja löytyi joskus. Ne pojat veivätkin aina kaupankassalle. Sieltäpä voisi oikea omistaja niitä kysyä.
Muutaman euron he saivat palkkioksi rehellisyydestään. Nehän tuhlattiin heti johonkin makeaan.
Oli jälleen lauantai. Koulusta oli vapaata ja pojilla tietysti seikkailut mielessä. Päätettiin kiertää teollisuusalueella. Eihän sitä voinut tietää mitä kaikkea sieltä löytäisi, ainakin kannatti kokeilla.
Koska lumi oli jo täysin sulanut, maa kokonaan paljas. Nyt oli hetki löytää talvenaika-na hukkuneita tavaroita - arvokkaitakin...
Varsinkin lumien kasaamispaikoilta saattaisi löytää vaikka mitä.
Pojat kiertelivät varastohallien vierustoja mutta saalis jäi aika laihaksi. Kaljapulloja ja tölkkejä olisi ollut siellä, täällä, mutta nyt ei tuntunut se touhu vetävän.

KAUKO-

MUISTELUS.
**********************
Tämä sattu sillon, kun olin ensimmäestä kertaa reissussa. Siis sillon päevijen alussa. Aatamihan se oli hyvinnii hyvä kaveri. Rippikoulussahhii oltiin samalla luokalla. Aatamihan oli meleko vekkuli sehän söe multa evvääkki.
***
Minnolin sillon semmosena Pyyttonina. Mukavata seoli katella sieltä ruohonjuuritasolta, mihin päen ne hommat alakasi mennä. Ussein ne jo sillonki meni päen persettä, varsinki Aatulla. Minähän olin muutamaa päevää Aatuva vanahempi, niin mulla oli sitä älynroskaa enempi.
***
Vaen annappa se ollakkata! Sittehän se meni asija semmoselle mylläkälle, että se Eeva retkahti minnuun. Se kun meikäläenen oli meleko poeka niissa viihytyshommissa. Aatu taas oli meleko yksioekonen. ja kamalan mustasukkanen.
***
Paskat sillä mittää sukkija ollu, munasillaan kekkuloetti. Siksikae se Eevahi siihen kyllästy. Aatuhan kinusi Eevaa kaverikseen, mutta se Eeva viihty paremmin meikäläesen kansa. Ei siinä mittää kovana siinä sae olla ehtimisseen.
***
Vaen niinkun tievotus on pelannu ja asija on kerrottu melekoki tarkalleen, niin pikkusen tässä kertaan. Kuten tiijetään siellä oli se hyvän/pahantievonpuu. Sehän Isäntä oli pannu sille käöttörajotuksija immeisille. Meikähän popsi niitä, että poes tieltään. Siksipä vihijasin Eevalle siinä lemmentuiskeessa, että pistäppä Aatu maestelemmaan niitä hetelmijä.
***
Aluksihan se Eeva pani hanttiin. Vaen minä sanosin, että empä ennäännään leekaa siun kanssais. No sehän pani sitte homman jalalle. Seoraoksethan siitä onki jokkaesen tiijossa. Persiilleenhän se meni koko Paratiisi hommeli. Eevahi alako levitellä sulojesa verhoksi viikunanlehtijä ja muuta rekvisiittaa. Ei palijo naorattanu ennää meikääkää.
***
Korkeintaan vahigonilosta kun Aatu joutu työkomennukselle. Otta hijessä se teki duunija. Vitutus tietysti aena seurana. Meikäläenen pääsi helepolla. Hetelmää naamariin ja sillee. Mikkää ei ahistanu. Eeva kanto tietysti meikälle kaonaa, kun olin sille sen vihijeen antanu. Vaen paskat minä siitä... Siksi ne immeiset meikää pelekäs.


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

SIINÄ SE ON..

KAHENVAEHEILLA
----------------------------------
Ohan se vähä niinnii, vuan suattoopa se olla toesellahhii keinon. Se on tuo asijantila niin vekkuli juttu, että jokkaenen asija näöttee kunki kahtelijan silimmään erilaeselta. Se on siis aevan kuin tottuus oesi viäristäötyny.
***
Kah, voehan se niin ollahhii. Mikä näetä mennee sanomaan. Kuitennii arvellahhan tuota saattaa. Jos hyvä tuuri sattuu niin sehan voe olle se tottuuvenjyvä hyppysissä. Tahi sitte huonommalla tuurilla väärä.
***
Ihampa nuin esmerkin vuoksi otan esille asijan joka antaa konkreettisen kuvan oekijasta ja väärästä ja kuinka palijon se merkittee yksilön elämässä. En kuitenkaa kehota sitä kokkeilemmaan kotona. Siitä voe olla arvaamattomija seoraamuksija.
***
Niin se esjmerkki. Sehän ihan ruummillistuu tuossa Lotossa jossa on ny sellanen jättipotti. Niin kahoha! Jos näjet tottuuven, siis oekijanrivin kertavilikasulla ja äkerrät sen kuponkille ja laetat sen, mihinkä kuuluukin. Elä se mittää. Rahhoo tullee ku tukkiköyttä ja maksaja ei pihistele.
***
Hyvin harva näkkee tuossaki asjassa tottuuven, jos kukkaa. Siksipä onki aevan ilimanaekusta alakaa tiiroomaan numeroyhistelemijä kun oekein ei nää kuitenkaa.
***
Tietennii jos haluvvaa tuommosen lottomilijönäärin revohkaan ruveta niin siinä pittää palakata suojamiehet varijelemmaan joka askelta. Muuten käö kun Ameriikan maassa sille muutamalle. Tyyppi oli voettanu muutaman tonnin lotossa . Lähti sitä juhulimmaan. Sitte päessään käveli aoton alle, niin henki poes.
***
Että jos meinaat lotota, varraotu riskiin. Se voe olla sun elämäsi päätepiste. Onko sillä sitte välijä? Toeselle on toselle ei. - Siinähän on kahenvaeheilla!


RUNO

AAPISKUKKO
Aapiskukko terhakkana
aapiskirjan avaa,
A,B,C:tä sieltä hän
hämmentyen tavaa
unohtuneet ovat kaikki
vanhat opetukset
Nytpä pahasti jo tokkii
Aapiskukon sukset.
-
On unohtunut lukeminen
kukolta nyt varmaan
nyt kirjaimista näistä saa
hän heltan aivan harmaan
On lukutaidon töllötin
ja tietokone vienyt
ei Aapiskukko juttua
lainkaan tätä tiennyt.
-
On Kukolla nyt tiedossa
vain tietokoneen napit,
töllöttimen piirretyt
ja myöskin teletapit.
-Ei lukeminen onnistu,
näin ajattelee Kukko.
Pitääkin panna tietsikkaan
ja töllöttimeen lukko.
-
Aakkosista aloitteli
lukemaan taas jälleen,
- on kirja seuraa parempaa,
vakuuttaa ystävälleen.
On töllöttimen tarjonta
minusta täyttä roskaa
Näin Kukko sanoo:
- Nyt kirjaa luenkin
en töllöttele koskaan.

KYTTÄ. 67.

Käsi hamusi luuria pöydältä. Mutta silloinpa kolahti ulko-ovi ja komisario Kiimala tuli sisälle.
Tervehtimättä hän tapansa mukaan, kiroillen alkoi höpöttää.
- Kyttä perkele! Onkos firma mennyt konkussiin kun pitää asemalla norkolla.
- Kuka on tämä mies? Hän ei poistu asemalta vaikka olen kehottanut, neito keuhkosi Kiimalalle.
Ojensin käteni naiselle, se tarttui siihen.
- Kyttä! Herkko Kyttä. Viranomaisten armosta yksityisetsivä.
- Minä olen nuorempi konstaapeli Pollari... Anteeksi kun en tuntenut.
- Kyttä on aivan rauhallinen hullu. Varsinkin naisten suhteen täysin vaaraton. Kyttä ei tiedä naisten päälle mitään.
- Kiimala pistäpä se suusi soukemmalle, tai se laitetaan. En ole nyt sillä päällä. Jokainen vittuilusana on naula sinun arkkuusi. Se
arkku valmistuukin aika pian.
- Rauha! Tulehan Kyttä tuonne pyhimpään on asiaa.
En alkanut neitoa sen enempää piirittämään. Tulisi varmaankin aika, kun asia olisi ajankohtainen. Nyt meni duuniasiat yksityisasioiden edellä. Siksipä vaan iskin neidolle silmää, sillä silmällä, ja seurasin Kiimalaa.
- Olisi aika nyt kertoa tuloksiakin. On ollut vain turhaa höpinää. Saatana Kyttä luulet varmaan, että kustannan elämäsi hamaan kuolemaan asti?
- Äläpä ala taasen mennä tuolle linjalle... Sinä tiedät, että Kyttä ei kauaa paskapuheita kuuntele. Pitääkö taas toistaa, että tuloksia on paljonkin, mutta niitä ei levitellä median
riepoteltavaksi. Todisteeksi siitä että homma on hanskassa on tässä sinulle pienoinen sievä mutka. Hyvällä tuurilla voit löytää siitä jopa sormenjälkiä ettei peräti Dnaata.
- Jumankauta Kyttä! Tämä on jo jotakin. Sano mistä sait. Löysit?
- Höh! Mitäpä niillä löytöaseilla olisi arvoa? Ei, kylläpä tämä on poimittu ison rosmon taskusta. Kytällä olikin tosi kuumat paikat.
- Kerro!
- Sanoinhan että en huutele. Rikollisjoukko on heti varuillaan. Nytpä lehdet vaan haukkuu poliiseja tyhmyydestä. Eivät nuo niin kauheasti ole väärässä.

VAALI-

PYHÄÄ.
***
Viikonloppuahan se taas pukkaa. Pressanvaali ja muuta mukavaa... Raoha maassa ja ihimisillä raha riittää turhuuteen. Huumetta pistellään ja työ on myrkkyä. Meitä laeskoja riittää. Helppua elämää vaekeutettaan monin eri konstein, kuten lenkkeilemällä ja kaekenmaaliman treeneillä. Ajanvietteeksi suuret pojat suunnittellee lakkoja, kun viiksettäää kun asijat vaehteeksi mmennee suotusaan suuntaan. Heh!
***
Sanovat- jopa huutavat - kurkkusuorana, että kuinka on kurijaa ja kuinka vaemenee elämisenäänet jopa - hanurista. Eikö mitä! Eletään sitä päevää kun on menossa ja huokaellaan sitte kun on aehetta. Kun on kaksi kovvaa, kova pää ja kova kohtalo, niin niillä pärijää.ja porinaa riittää!
***
Tosihan on - mitä kurijempaa sitä lujempaa mennään- alaspäen. Vaen se on päätetty, että viisi suunnasta kuhan liikettä löytyy. Ja sitähän on, luoja paratkoon joka lähtöön jopa enempiki.Nupilla on noppeos melekonen lattiaa kohti.
***
Kyllähän se vuojenaika jo itessään suap immeisen kengän kepijäksi tae paenavaksi. Mitä mukavampi sää sen kepijämpi kavio. Ei siihen tarvita kuita eikä muita. Antaa vaen luontaesen hulluuven tehä tehtäväsä vappaasti. Vaen pakko ne on kaekki muutki vuuenajat jotenki selevittää.
***
Eikähä seo konstikaa jos Toppila työntää lämpyvä patteriin ja Forttumi virtaa töpseliin. Siinoo kun öllistellee ja töllistellee ja porinoe ilimosta jos e oo kummempaa päevittelyn aehetta.
***
Eikähän tuota tiijä ryöttää vaekka kärrykelijä pukkaa yhtä akkiä.. Kovasti mukavija lukuja näöttää tikitaali nyt lenkkeilijälle joka pakkasia pellekää. -3.8.
***
Talavi kulluuki mukavissa merkeissä. Kukapa sitä syysmyrskyvä ja räntää kaepaa, vaekka meleko varmasti se vielä mäkäsee luntaki metritolokulla. Siinon taas mummolla tekeminen .Siitä vaen...mummo tuumii. Muutapa ei ny tähän hättään !

lauantai 27. tammikuuta 2018

SKETSI

KUN NIIN KOLOTTAA!
------------------------------------
( Siiri on pitkällään sohvalla. Sohvi tulee puuskuttaen sisälle)
SOHVI:
- Päivää taloon. Huhhuh! jopa se ottiki syvänalasta kun niin riskisti tormasin tullessa.
SIIRI:(Nousee istualleen)
- No päivää ja tervetuloa! Oliki niin yksinäistä. Täytinenkö sua takaa-ajaa? Sinähän oot aivan lääpästynyt.
SOHVI:
- Sanos muuta. Se kun tuo astma tukkii paekat, niin aivan sitä on henkilaita. Kolmenlaiset rohdot otin lähtiessä. Vain eivät mitään auttaneet.
SIIRI:
- Minäkin nakkelin viidenlaiset vitamiinit. Kalanmaksakapselit, kalsumia ja mangnesiumia. Nesteensieppaajaa ja asperiiniä. Buranaa otin varmuuveksi - sitä kuusisatasta. Silti päähän vain koskee ja korvissa humisee.
SOHVI:
- Tuo ei oo vielä mitään. Minä otin ainakin kahdestakymmenestä purkista ja monestakin tupla-annoksen. Ovat ruvenneet tekemään pillereistä liian pieniä. Eikähän niillä ole mitään tehoa. On kuin jotain pahvipallaa vätkyttäsi.
SIIRI:
- Eikö tuo lie pelkkää huijausta nykyään nuo lääkkeet? Kauhean kalliita. Nuo luontaiskaupan lääkkeet kyllä tepsii.Niistä oon monesti avun saanu.
SOHVI:
- Joo minäkin olen huomannut, että mieliala on keveä kun niitä ottaa. Kalliitahan ne on, mutta terveytesä eteen pitää uhrata.
SIIRI:
- Minä kävin terveyskeskuksessa eilen. Jotain särkylääkettä kirjotti. Hirmukalliita, mutta ei mitään vaikutusta. Ne on lääkärit sellaisia tyttösijä ettei ne mittää tajua toisen kivuista.
SOHVI:
- Se on aivan tosi. Et usko!... Kun viime viikolla kävin. Minä selostin kaikki vaivat ja kolotukset. Nii tiijätkö? Ei tuo ruoja käjellä hipassu. Sano että ne on niitä mummovaivoja. Miten ihimeenlailla kun en minä ole edes mummo.Eikähän minusta koskaa tulekkaa, kun se Juuso oli niin saamaton.
SIIRI:(alkaa laittaa kahvia)
- On ne kirjasa lukeneet. Oon minäki huomannu. Minulla ollu kulukku niin kipijä monta aikaa, niin lääkäri sannoo, että seon puheliaiten ihimisten tauti. Aattele, suoraan päen naamaa kehtaa sellaista sanua.
SOHVI:
Kyllä kun ennen oli sairautta. Niin kun käväsi vanhan Juliinin luona, niin se kyllä tiesi kaikki tauvvit ja romuskat. Nykyään EEUUSTA määrätään, niin ettei saa enää edes sairastaa.
SIIRI:
- Näihän se on. Tirektiivejä syynätään ja sitten sanotaan, että hullu ja luulosairas! Terapiijaan vaen ja rahat pois.
SOHVI:
- Annatko vettä, minä otan muutaman vitamiinipillerin. Jos ei huolehi terveyvestä sitä on kohta sänkyn pohjalla. Otatko sinä? Mullon kahenlaisia mukana.
SIIRI:
- Voi, kiitoksia.Minulla ei olekkaan tätä merkkiä. Pitää kirjottaa muistiin
ja hakea kun käy kirkolla...Otahhan kahvia! Kahvi se on parasta lääkettä kaikkiin vaivoihin.
SOHVI:
- Seon kyllä tosi. Ei parraenkaan pilleri saa mieltä niin iloseksi kuin kunnon kahvi.

KYTTÄ--66.

Aamulla heräsin yllättävän pirteänä. Vilka-sin ulos ja huomasin, että olikin mitä komein keväinen aamu. Pakkasta oli ollut muutama aste nyt aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta
huikaisevan kirkkaana.
Selailin aamun lehtiä. Paikallislehti kuulutti suurin, mustin kirjasimin, kuinka kaupunkia oli kohdannut onnenpotku, koska Metkun konkurssi oli peruttu. Uusi, varakas yrittäjä oli saapunut paikkakunnalle ja pistänyt rahaa likoon.
Lehdessä oli kuva kun kaupunginjohtaka Arto Käyrä, yrittäjä Vasili Rotokoff saksivat nauhoja poikki, näin julistaen " NAKU-AUTON" autoliikkeen avatuksi palvelemaan asiakkaita.
Perhana, kun ei tiennyt pippaloista. Siellä olisi voinut joku seikka selvitä. No, yhtäällä on yhden jäljet, se tuli taas todistettua.
Sisäsivulla oli sitten henkilökuvaus Vasili Rotokoffista. Siinä mainostettiin miehen avuja ja kehuttiin hänen menestymistään liike-elämän rajussa kilpailussa. Rotta nimeä ei näkynyt.
- Joo, poriskaahan te minä pitelen hevosta, murahdin ja viskasin lehden pöydälle. KIIMALA ODOTTAA! Sinne...
***
Poliisiasemalla oli hiljaista. Putiikki oli lähes autio, vain päivystävä konstaapeli ratkoi ristikkoa pöytänsä ääressä.
- Huomenta! huikkasin naiskonstalle hän oli minun kauteni jälkeen tullut vahvuuteen.
- Huomenta vain! Mikähän oli asianne, tytär heti alkoi tivaamaan.
- Sot, sot neito, eipäs kiireellä pilata asioita. Se on moni heittänyt henkensä turhaan kiirehtiessä. Aamu on vielä nuori sekä iltaan pitkä matka, höpötin, kokeillakseni neitokaisen huumorin kestävyyskykyä.
- Asiaton oleskelu näissä tiloissa on kiellettyä!
- Tunsin yksinäisyyttä ja juttelukaverista oli puute. Silloin muistin poliisi on ystäväni. Kipinkapin juoksin asemalle. Tässäpä minä nyt olen.
- Pyydän teitä poistumaan heti...
- Oho! Entä sitten? Soitatko sinä poliisille? Kysyin viattomana.
Neito alkoi saada väriä poskilleen. Silmät, jotka muuten olivat hyvinkin mielenkiintoisen säihkyivät, niistä loisti ärsytetty tiikeri.

IKÄÄNKUIN

LEKALLA PÄÄHÄN...
...ja elonmerkkejä näkyvillä. Lauantaita pitelee, Lunta on tullu jossahi päen ja keli nollassa. Mahtaa olla tiellä vaikeuksia. Pöperökeli lisää monenki tuskaa.
***
No samapa se sille haettaa. Tietohan lissee tuskaa ja tuskaan on paras lääke Meokovi. Onko sulla tietoo???? Keväpörrijäenen pitäs piästee lentelleen, aottaskohan se talaven synkkyyteen? Kuitenki iliman Touppinkia se ei onnistu? Passaeshan tuota kokkeilla kun oesi se pörisevä 1
***
Mistä helevetistä se tähän vetasi tuon pörrijäsen. Kohta talavi synkimmillään ja poeka haaveilee kevväästä. Kovinhan tuo on ilimoja pijelly ja veikkaampa että sama tahti jatkuu. Tietysti on pikkunen tinkuuvara syytä jättää? Vaen ei mee talavi tavotta!
***
Olisihan se uusi kokemus säätön ilima. Minne käy tuulen ilmassa tie? Luultaasti pyssyy paekollaan kun ei joo mihinkä mennä.Tae muille maelle vierahille jostei koskaa palaja poes.
***
Vetasin tuossa ohimenen kansallislaolua, vae mikä rakennusmestarin laolu se on? Kovastihan se uhuvaa rakentavasa mökin kallijolle. Eipä se silti varman päälle. Jos ei perusta petä niin voehan tuuli viijä? Eikö seo semmonen eltsukin? Tuulen viemää.
***
Vaen luoja varijelkoon meitä rajuilimoeta ja raesatteilta. Kyllä sitä muuten jotenki tullee juttuun. Se meleko pijan iskee meleko holotna jos ei oo kattua pään päällä.
Vaen mitä näetä ennakoon murehtiin. Meni syvin tae matalin niin etteen päen - sinne mummon jäläkiä seuraillen - lumessa

perjantai 26. tammikuuta 2018

LUPPEISSA

EPÄVAKKAATA.
----------------------
Siinäpä tuo on kinttaalla, että ollakko vaeko eikö olla. Olo on niinko entisellä likalla, että ottaako vaeko antaa. No, asija lienee nykyväänki sammaa mallija. Taetaa vaen se antopuoli olla paremmassa kurssissa. Nimittäen tyttärillä!
***
Saakeli! Mitähän minä taas hörisen? Seon tuo hummeeti näen aamusta niin kohomeessa, ettei sieltä lähe kun pelekkää hölynpölyvä.
***
Mitä pölyvähän se muuten lienee se HÖLYN? Mua ei semmoset pölyt oo vastaan tulleet. en tosin ole moesija sivvuuttanukkaa. Tae pirustakopa sennii tietää. Sehän entinen ukkoki käveli onnesa ohi. Lieneekö sekkaa tienny.
***
Näenä aekoena se moni kävelee onnesa ohi jos ei pistä lottokupnkija vetämmään.. Milijoonija on oekeenni rököllään. Tietokonneet ovat taas sääjetty silleen, ettei sitä oekijaa lumeruva tuu taaskaa. Sitte on taas entistä suurempi joukko onnenonkijoeta. Ja yhä suurempi sakki vettää vesiperän.
***
Eipä mulla tosin oo tievossa mikä perä lotossa on. . Enkä meinaa kokkeilla sitä nykkää. Mitä pirruva minä rahalla tekisin? Ei kyllä kieho yhtää.
***
Vaen jolle milijoonat vetuvaa, niin siitä vaen lottaamaan ja onnija onkimaan kuiville. Naesimmeiselle se Onnin onkiminen onnistuu muissa mestoessa. Vaen mitä se minä huolehin kenenki Onneista.
***
Ei saatana. Tää mennee aivan ..tuiksi. Että pitänee ny lopettaa, ettei mahollinen lukija pitkästy. Kokkeillaan huommeaamulla paremmalla tuurilla. - tae huonommalla! Mikä nämä tiennee`?

YYYYYYYYYYYYY

YRJÖ YLTYI YÖKKÄÄMÄÄN
Yrjö ynnä Yvonne ylisti yksinäisyyttä, Yksin ymmärsi ylentämään yksilön ykköseksi. Yhdyntä ymmärrettävästi ylitti yrityksen. Yrjö yritti yöllä yksikseen yhdyntää. Ylhäältä yritti ymmärrystä. Yhdeksää ylkää yhtymässa yhdeksi, Yrjö ymmärsi yskän yleensä, yrittämättä yskiä.
Yksilö ylentää yleensä ystäväksi ylemmän ymmärtäjän. Yö yleensä yllyttää yökkäämään. Yrjö yrjosi yleensä yksinään. Yvonne ymmärsi yksilöllisyyden, yrittämättä yhtyä yökkäävään Yrjöön. Yrmeä Yrjö ynisi ysiysi, ymmärtämättä yleensä yrityksistä- Yksityiset yritykset ylitti ylleisen yhistyksen.
Yhistyksen ympyrät yleni ylemmäksi. Yrjö yritti ystäväksi yhistykseen. Yleismies Yllö yllytti Yrjöä yhtymään yksikseen! Yheksän ympyrää ylitti ykkösen. Yleensä ympyröitä yksi. Yöllä Yrjö ymmärsi ympyrän yleensä yllykkeeksi. Yrjötkäämme!!!

KYTTÄ-65

Pubihan oli iso. Vaikka asiakasta oli täysi tupa, niin kumminkin oma tarkkailupöytäni oli vapaa.
Itse isäntä tuli kyselemään josko olisi jano! Olinhan päättänyt imaista huurteisen. Sen isäntä hakikin, sanoi vielä, että talo tarjo- aa. Sehän sopi minulle.
- No, nyt ei ole hiljaista, sanoin ja hörppäsin kylmää juomaa.
- Eipä niin. Tämä ei ole hyvän edellä. Tämä saatanan Rotta on pahempi kuin perkele.
- Mitenkä niin eikö ole hyvä kun tulee liikevaihtoa. Siinä se voittokin suurenee.
- Niinpä! Ensimmäinen vaatimus on jo tehty. Vaatii suojelurahaa! Muuten kuulemma isot pojat muokkaa asialle myönteiseksi. Tuo gorilla jota puhuttelit on yksi pahimpia.
- Onko hänkin Rotan jengiä?
- Kaikki nuo turpeat miehet on Rotan gorilloita. Ei niille voi mitään.
Vaikenin tietenkin Iiron taustoista. Tuntui että asia ei ollut aivan yksioikoinen. Se näkyy huomenna.
- Kovalla kalustolla on herra liikenteessä. Mutta äly voittaa lihasmassan. Kuulostellaanhan mitä on tulossa. Minä lähden koisimaan.
***
Hyvillä mielin kurvailin kämpille. Tämä ilta oli potkinut juttuani suurella saappaalla eteenpäin.
Etenkin ihmettelin Iiron ajautumista tuollaisiin piireihin. Minun tuntema Iiro oli jopa uskoon taipuvainen. Nyt konna raakimmasta päästä.
No, tuohon seikkaan toisi huominen vastauksia - ken ties?
Mitä pitemmälle jutun tutkinta edistyi, sen paremmin aloin huomata, että nyt olivat sellaiset vastapelurit jossa ei sääliä tunnettu.
Otin rosvolta ottamani pienen tussarin taskustani. Pieni ja siro ase. Tuli mieleen, että siinä oli melko pieneen kokoon piilotettu äkkikuolema.
Aamulla kiikuttaisin aseen Kiimalalle. Olisi hiukan todisteena, että duunia painettiin niska limassa.
Tiesin, että asetta olisi käytetty arkailematta jos siihen olisi ollut tilaisuus.
Iltatoimet tehtyäni könysin punkkaan. Huominen päivä saattoi olla tämänpäiväistäkin jännittävämpi.

LAHOJA

AASINSILTOJA
tässä oon koettanu rustata oekein urakalla - asijasta toeseen. että runoratsu pääsisi kulukemaan aasinsiltaa pitkin asijasta toeseen jopa kolomanteenki. Vae eihän siitä tuu kuin sanomista, kun poropeukalo sojottaa keskellä kämmentä ja pääskynenkään ei sano päivääkään! Näen ollen runojalaka porskataa sillan läpi ja koni on kontallaan. Hätäpäessään sitä yrittää kannustaa, mutta hätä onkin tämän näköinen ja apua ei ole lähellä. Killu siinä rotkon yläpuolella huteralla aasinsillalla ja heiluta sanansäelää osumatta mihinkään.
***
Tilanne on perin kiusallinen jopa haastava. Mutta kuka haasteen ottaa vastaan? Voin sen sanoakin: ei niin kukaan. Päinvastoin! Aasi seisoo rannalla ja ei tohi lähtä sillalle kulkemaan, kun kurja koni, ja vielä kurjempi ratsastaja tukkii huteran sillan. Akuutti tilanne eskaloetuu ja aeka parantaa haavat, ratsun jalasta. Sillä kohin on homma hallussa vaikka koninkaviot tulta iskee niin mitään ei tapahu.
***
Kunnes pelastava enkeli liihottelee paekalle ja korijaa kyttyrät. Sillä siinä pinteessä lojuvessa ratsu on muuttunut kameliksi ja kyttyrässä löytyy hevosenlihaa. No, parempi pala suussa kuin kirves kaevossa. Haavoja nuollen ratsu nousee uljaasti kuopien jaloilleen ja korskahdellen kirmaa paikkaan B . Hevosenlihan maku suussa pysyttelen ratsun selässä. Hei ! Me lennetään.
***
Ratsu saa ilmaa siipien alle ja hopea välkkyy sen siivissä, ratsun kiitäessä maalaamaan taivaanrantaa! Aasikin pääsee sillalleen ja asijat on reilassa, seuraavaan kompurointiin asti.
***
Säissäkin taas löytyy. Nollakelejä mennään välillä. Nyt pikkusen pakkasta. -7,3 . Merkkipaalusta kattoen takapihan kinos on vajunut noin 10sm. tuskin se sulanut on vaan on ollut raskaana ja painunut lähemmäksi maata. Pilivipeite on paksu ja matalalla, eiköhän tuo anna lunta päivän päälle vaiko peräti vettä? Senpä näkee

torstai 25. tammikuuta 2018

HÄTÄ-

VÄRRÄÖTIN !
***
UUVESTAAN.tässä sorvia käönnistelen. Vuan meinoopi tuassii jumittoo. Käönnistysnestetäkkää ei oo ja eikö tuo akkuki liene vähissä. Laturriin keheno pitäsi pistee. Vuan suattoo männä vaekkeeksi löytee tarpeeksi jämäkkkätä virtoo joka antassii vilikettä silimäkulummaan.
***
Kaekemmoesta ilikeöttä kun sitä tulloo mieleen, niin oun yrittännä kehittee semmösta apuvärräötintä. Seos semmonen joka het ku äijällä alakoo kierrokset laskoo värräöttäsi ja lisäesi ajatuskiertuva. Eihän oo hullumpi keksintö.?????
***
Sitäpä tässä ounnii ihimetelly missä muovossa ko, värräötin antasi impulssija. Oesikko se sähköisku, vae turvaotusikko manuvaalimuotoon, nimittäen johonki piikkisysteemiin.Se oesi meleko halapa totteottaa, Rasitteena oesi sen hankala käöttö. Se kun oesi muistin varassa. Ja muisttaako tuo vanaha kottaraespönttö semmosia hiennouksija.
***
Sitte taas jos systeemin rakentasi tähän jakkaraan aotomaatiksi. Se anturilla haesteleisi millon alakaa kierrokset laskija alle minimin. Sillon sätkäöttäsi Forttumija niin että perskarvat kärähtäs. Niin jopa tulisi lennokkuutta nakin liikkeeseen ja savu korvista nousee ja sukat pyörii jallaassa.
***
Olisihan tietenki kovinki onnellista jos värräötin oesi hienovarraenen ja lempijä. Mutta tähän vanahaan ruppiin ei sivelyt tehuva. Ajattelin nimittäen alussa höyhensivelyvä. Seon turhaa kuvitella , että sillä oesi mittää jakuva.
***
Pittää ny miettijä lopullista ratkasuva. Onhan se fakkiirin tooliki yksi ratkasu. Luulisi että siinä pyssyy herreillä. Vae oesikko vaekutus lammaottava. Meeppäjatiijjä! Kehitystyötä pitänee jatkaa jos muistaaa.
***
Eilen olin putkessa (mangneettikuva) Sjjnä oli monenlaesta värräötintä ja möykkää. Siinä pyssyy kyllä herreillä jja aevo vetrijänä kun se pään sisus viipaloijaan siivuiksi. Saapa nähä mihin päen tuotos kehittyy? Eihän semmonen viipaloenti oo jäläkiä jättämättä? Näkkyypä!

RUNO

ELOKUUNILTA
Oli kalapia kuu ja elokuun ilta,
kaksi lempiväestä, ne Aapo ja Tilta.
He istuvat yhessä rannalla lahen,
haluavat olla siinä aevan kahen.
Aapo vilikasee Tiltaa kulumainsa alta,
alakuunpääsy tuntuu kovin hankalalta.
-
Sitten rohkasuksi hän rykäsee,
ja Tiltalta empien kysäsee:
-Ka , mitäpä Tilta oot uatellunna,
kun monesti oon sua suatellunna.
Joko viimennii oesi se mahollista,
ryypätä siitä rakkauvven pikarista.
-
Tilta punastuu hiukan ja kahtoo maahan,
sanoo sitten kaenosti:-Suahan , suahan.
Mutta yhen pusun vaen tännään suat,
niitä tuhulata ei - ne onki arvokkaat.
-
Aapo kätesä Tiltan ympäri kietoo,
mutta enskerralla ei hällä oo tietoo,
miten kunnon suuvelma vaihellaan,
että tunnetta oekijjaa koetaan.
-
Kömpelösti Aapo huulesa vie,
sinne missä Tiltalla huulet lie.
Nenänpäähän suuvelma ossuukin,
aivan turhaan Aapo kai hossuukin.
Sannoo Tilta:- Maltahan aevan vähän,
eihän tätä nyt sentään voi jättää tähän.
Otetaampas uuvelleen rauhallisemmin,
aivan totta ei ollut, jos äsken emmin.
Sannoo Aapo; -Ee tule tästä mittää.
kyllä harijotella tätä palijon pittää.
Mutta aamuun asti kun reenaellaan ,
ehkä pusutki suulle osumaan saan.

KYTTÄ-64.

Kello lähenteli puoltayötä kun ajoin keskikaupungille. Rinnassa jyskytti vieläkin kiihkeä tilanne autoliikkeen pihalla.
Taas kerran tuli mieleen, kuinka veitsenterällä ja jännitystäyteisesti elämäni kulki.
Mutta hei! Se oli elämää josta tykkäsin, Ei minusta ollut kokopäiväisien konttorietsivien ylistettyyn joukkoon. Niiden jotka ajatuksenvoimalla ratkaisi mutkaisimmatkin rikokset.
Toki minulla oli terävä äly. Käytinkin sitä säästelemättä, mutta haasteelliset tilanteet olivat ammattini suola ja mausteet.
Ajoin Borani ravintolan parkkiin. Tarkotukseni oli, että heitän huurteisen hetulaan ja samalla tsekkaan joko Rotta on tehnyt pesänsä pysyvästi kaupungin ykköspaikkaan.
***
Aika vilkas yönelämä oli meneillään. Istuin autossa. Katselin joka puolelle. Kokemuksesta olin oppinut olemaan tähän aikaan varovainen.
Silmiini sattui tutun näköinen hahmo pubin edustalla. Ei voi olla totta. Entisen kaverin olemuksesta, poliisikoulusta, olin varma.
Muistutti gorillaa... Pitkät kädet ja pitkä selkä. Jalat sen sijaan olivat lyhyempää mallia. Naama nyt oli hiukan apinasta poikkeava.
Iiro Muonio oli tosin melkoinen voimanpesä, mutta toivottoman hidas. Liikkeissään varsinkin. Eikä järjenjuoksukaan ollut vilkkaimpia, mutta sehän ei ole poliisikoulutuksen este.
- Mitä Iiro! Tervehdin miestä.
- Kyttä perkele! Ole hiljaa, Iiro sähähti.
- No? Mikä on? Olethan sinä Iiro.
- En tunnista sitä nimeä, hän kuiskasi. Oon Timo Mylläri, Iiro kuiskasi ja vilkaisi ympä-rilleen.
- Täh! Olin aivan metsässä.
- Sano vain Timppa. Kerron joskus. Tavataan sitten kahdestaan. Nyt ei tunneta toisiamme.
- OK. Missä?
- Tiedän toimistosi. Tulen huomenillalla... On vapaa ilta.
- Tämä selvä. Olen paikalla.
Työnnyin sisälle pubiin. Olikin karaokeilta tai jotain, koska joku yritti nuotin vierestä sanella jotain typerää lemmenluritusta.

PINTA-

REMONTTIA
---
Höpinämyllyssä laakerivika.Sanat mulkkaa puolelta toiselle. Sanavarastosta karannu valistuneet yksilöt jo kesälaitumille ja juhannuskohmelo on kova sana, aivan betonia.
***
Matalapaineet työskentelee kiitettävästi, että meillä surkeaa olisi. Nyrkkipoistia lähettää katkera kansa Ylämummon taivasteltavaksi. Sanktio puree että te nöyrät olisitte. Sateenkaari sopimusen merkkin on sateenkaariporukat ryvettäneet. Vedenpaisumus on lähellä
***
Innokas taivaanrannanmaalarille työtä tyrkyllä, mutta kehtaako se? Tuskimpa vaan. Kalijaa riittää ja sosijaalihuolto soppaa tuo
Antaa tulla vettä tupaan, ponttoonit tilattu.
***
Pois pilattu on pyhät sakramentit. Lapset opetetaan vain ryyppäämään ja puhumaan rumia. Seksiä pennulle suut ja korvat täyteen. Aikuisten leikit on alettava jo varhain, jotta siinä touhussa täydellinen olisi. Orkankeli on puöli ruokaa ja toinen puoli sitten roskaruokaa ja huumetta.
***
Uusi uljas ja valistettu sukupölvi muhii jo koeputkessa.Aah mikä autuus ja auvoinen tulevaisuus onkaan Telluksella v.2500. Ken elää se näkee, tai sitten ei.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

RATSUSSA

SIIPISATO
Sanat omiksi ja välit vieraalle.Muistiluu koirille ja lihat sankoon. Kyllä se joku kyttyrät korjaa jos vikaa löytyy ja antaa armon käydä oikeudesta. Pahimmillaan verukkeet lakkaa lepattamasta ja onnistunut läpikäynti vie harmaan kiven sisälle, jossa ei ulospääsyä ole. Mä orjas oon ja orjaksesi jään, jos ensinkään näkyy valoa pimeydessä.
***
Nattaset nauraa pimeyden töille ja öille on selvä tilaus.. Tilikirja täynnä ja eurot pyörii. Kiinni ei saa! Tilaanko taksin vain ollaanko kaksin ja piru kolmantena pyöränä - joka on vailla ilmaa. Huoku loppunut ja pilven päällä henki kulkee.
***
Sauna palaa ja kiukaalla makkarat. Helvetti mitäs nyt syödään. K-kaupan lihamestari onnistui haukkaamaan suuren palan jota ei oteta häneltä pois. Riemuitkoo taivas, iloitkoon maa kun, taivas aukeaa. ja saa!
***
Televerkot heitetty joissa rimpuilee iso kala . Päivä vedettu maalle ja vasta silmät näkyy. Pietarin kalansaalis antaa leipää kansalle joka vaeltaa eksyksissä. Kompassit hukassa ja onni oikein ja naiset nurin kumottuna veneet selässä ja puukko puntarissa.
***
Potut pottuna ja perunoista puutetta.Kankkunen vieraana ja päässä hakkaa tikka. Hilkka vaivaa taikinaa , antaen hommalle hohtoa. Kiire kintuissa Liukumäki vie alaspäin ja antaa pitkät. .....
***
Rannikot raikaa ja kalliot kaikaa. Runoratsuilla siipisato ja tuotanto kato. Voi olla että laskusuhtanteessa laskuja riittää, siihen voi liittää rukouksen taivaisiin. Ja rannalla ruikuttaa jos ei muuta lie puuhaa.-

KYTTÄ--63.

Lähdin hiipimään rakennuksen sivuseinustaa. Suunnistin kohti sen melkein pimeää etäisintä nurkkaa.
Ääni voimistui mitä lähemmäksi nurkkaa saavuin. Sitten rämähti ilmakompressori käymään, silloin tiesin että ääni oli maaliruiskun.
Tulin rakennuksen takanurkalle. Kurkistelin näkymiä varovasti. Takaseinä olikin täynnään suurempaa ja pienempää ovea. Käsitin että kone- ja korjaamohallit olivat täällä.
Ketään ei näkynyt. Hiippailin ensimmäisen nosto-oven luo. Yritin himmeän pleksin lävitse katsoa sisään. Vain joitakin epämääräisiä hahmoja sain silmiini.
Sitten sen aistin. Pienen kahauksen kuulin takaani. Isoisän nurkkakaapin kokoinen heppuli vyöryi nurkan takaa. Mistäkö hän ilmestyi? Sitä ei ollut aikaa jäädä pohtimaan.
- Mikäs hiippari se täällä? Mikä on asiana?
Herkko ei ole pitänyt tapana seurustella älykääpiöiden kanssa. Enkä aikonut alentua tähän nytkään.
Vain pyörähdys - Tukevan vaelluskengän verhoama oikea jalkateräni tavoitti kaverin ohimon. Kundi oli tietysti kypsää kauraa, välittömästi.
Suoritin kevyen ruumiin tarkastuksen. Mutka toverilla oli taskussa ja muuta taputtelu välinettä. Mutta mitään papereita eipä miehellä ollut. Suomalaista alkuperää kaveri tuskin oli, koska kasvonpiirteet johtivat ajatukseni, paremminkin itärajan taakse. Eipähän tuolla ollut niin väliä! Nyt oli nopeasti selviydyttävä rauhallisemmille vesille, ennen kuin koko isoisän pirtinkalusto vyöryy ylitseni.
Niinpä loin pikaisen yleissilmäyksen kaikkiin suuntiin. Huomasin parin miehen rynnivän eräästä ovesta. Olivat kun Tatamilta hylättyjä Sumo-painijoita. Puuskutusta jo kuului kun kaverit pinkaisivat pitkin pihaa, kuin mailerit loppusuoraa.
Enpä tosiaan halunnut kokea litistyskuolemaa läskin alle, vaan keveästi pinkaisin kohti Boraani. Toverin tykki oli kädessäni.
Äkkiä olin lumivallin suojassa. Nappasin avaimet ja painoin juostessa kaukolukitusta...
Vauhdilla sukelsin autoon ja hetkessä se oli liikkeellä. Läskiveikkoja ei onneksi näkynyt. Oliko loppunut kunto kesken. Käsiase oli pieni pistooli. Aioin viedä sen Kiimalalle.

KAASUA

PÄÄSTÖJÄ
----------------------
Ei kae tässä sen kummempata ku uutta putkeen. Entisten päästöjen katkut ovat laemenneet niin pitänee törräöttää taassii. Voehan se tietennii olla ettei oo lähöllään. Vaen jos pikkasen ähkässee niin jospa etes tuhunu.
***
Niin, nehän sanovat nyt ne viisaat tietemiehet, että mettaani seon nyt se seoraava vaara joka uhkovvaa maapallova.Otsonilla pelottelu on menettäny merkityksesä. Immeiset paremminki naoreskellee semmosille otsoonirohvessoreille vae mitä kuruja ne lienevät..
***
Minnen tietenkää ees aijo esittää viisasta, enkä ennustajaeukkova, mutta tuntuupi tuo mettaaniki olevan, niin ku onki hanurista. Noeta mettaani kaasujahan on piereskelty maaliman sivu ja ei tuo tähän mennessä liene aeheottanu mittää sanottavvaaa vaorijota, vaekka mukana on mutjahtanu hiukka kiintijämpääki.
***
Oekijastaan oesi helepompaa kun noeta hörinöetä ei lukisi ei kahtosi töllööö., eikä internettijä aokaseisi. No sitä kuitenki joutessaan tekkee mitä sattuu. Paremmin aeka kulluu kun jotahi rapelehtii. Ei kae siinä oo kun antaa mennä toesesta reijästä sissään ja toesesta ulos ja osan tökkii näelle näppäemille. Sillompa ei paeneita kerry ja mettaanin päästöhän on oekeenki suuri naotinto, että sille pprrrrrr.
***
Sekun tuossa töllössä tuo pieresskely on melekeempä aenuvä teema immeisten naorattamisessa, niin minäki koetin raahata kortta kekkoon, tae paremminki päästää mettaania eetttteriin vae ei ollu oekein lähöllään. Ei oekeen lähteny iliman ähkäsyy. Yritys tärkein.

tiistai 23. tammikuuta 2018

NUPIN

PUTSAOSTA
---------------
Kyllä saateri se tuo ajatuksen voema on valtava. Mitenkö niin? No, perkiisi, ootahan kun sulle selevitän.
***
Tuossa iltasella- ennen nukkumaan menua voetelin tuota ajatuskonneistuva konijakkiölijyllä. Oktaanejahan oli tietty runsaasti. Kato talavikäöttöön pittää olla. Siinä voijellessa ensimmäestä saranaa siitä ajatuksen luukusta huomasin jotta - Oho, ompa käöny kuivana. Oli nääs ikkäänkuin kulahtanu ja ottanu ruostettaki.No se alasarana on aena meleko paeneiheihen alla.
***
Oekein teräsporstalla putsasin nivelenvälin ja ruiskautin siihen voijetta. Ei se vielä tietysti missää tuntunu, kun se ylimmäenen sarana oli vielä käsittelemättä. Minä poeka tietennii otin taas porstan kätteeni ja putsasin saranan puhtaalle pinnalle. Sehän aevan kiilteli. Tuli mieleen , ettei peräti oo jalometallija. Kultaa tae muuta semmosta jota köyhät kaepaa.
***
No, pikkusen vihilasi syvämmestä, että onko sitä köyhällä vara pittää tuommosija arvo osija hallussaan. Vaen sitte huomasin, ei ollu ottanu ruostetta ja kulumisen jäletki oli meleko vähäset. Tirskaotin voijetta siihenki saranaan ja sitte tartun luukun rippaan. Saateri, en paremmin sano, lukkoki oli jämähtäny kiinni. Siinä se oes töellä Väenämöenen, ajattelin ja panin ajatusta liikenteeseen.
***
Vaen niin kun huomaat ystäväeseni. Ajatukset oli jumissa siellä luukun takana. . Siinä hötäkässä en hoksannu muuta kun holovasin voijetta lukon päälle kunnolla.
***
No voehan perkeesi! lukkohan räpsähti aoki ja ummehtunneet ajatukset kirmasi vappaoteen kuin karija kesälaetumelle.Siellä ne temmeltivät ja puistelivat pölyjä itestään. Näöttipä joku vanahempi ajatus ottaneen jo homettaki.
***
Utelijas kun oon niin kurkin sinne luukun taakse ja huomasin ettei pahenna jos käöttää konijakkivoijetta pintojen käsittellyyn, nyt kun asukkaat oli virkistäytymässä. Ja niinpä holovasin osakkeen pinnat kaekki. Pientä pintaremonttia ja jopa kiilteli..
***
Nytpä oli homma hanskasta pistin voijelekkerin kiinni ja ajatuksen voemalla ajelin erilaiset, nuortuneet asukkaat takaisin paikolleen. Kokkeilin miten konneikko toemii. Villejä ovat pittää myöntää, vae eikö tuo Siperija opettane. Sen näkkee

RUNO

TUKIJAISTA
Heikottaa ja horijuttaa tukija pitäs saaja,
ettei tämä tiukka aeka talouttani kaaja,
mistä saesi pönkkijä tae muuta tukipuuta,
jospa rahaministeri antaa iliman muuta.
-
Tukiainen mielessä nyt sinullakin lienee,
usko mua; - sepä Lyyli tyrmään sinut vienee
ainakin pääset lööppeihin etusivuun aivan
toivotaan että se maksaa tuskan sekä vaivan.
-
Anomalla varraat itsellesi aito Tukijaisen
vaaliahkon blondin, ihka vappaan suomalaisen
joka sulle näyttelee palijon alastonta pintaa
niitä palijaeta pakaroetaan sekä silikonirintaa.
-
Toevon että maestella saat blondi Tukijaista
tuota Herrojen hempukkaa muutamaa kummajaista
kerro sitten mullekin, paanko paprut vettään
paras varmistella on, ettei hommeli mee mettään

KYTTÄ--62

- Minä käsitin, että Luigi olisi muuttamassa Nakulaan. Luigi oli hyvin vihainen kun kävi täällä viimeksi. Sanoi, että hänhän ottaa omansa pahalla jos ei hyvällä saa...
- Suomessa ei mafian lait päde. Jos sinulla on lainhuuto talosta, se on sinun ja pysyy...Muuten, onko sinulla kuvaa siitä Luigista? Olisi hyvä tuntea jos vastaan sattuu tulemaan. Tosin Porschen tiedän, mutta jos vaan pubissa näkyy...
- Varmasti näkyy! Sehän tyyppi ei tee muuta kuin huvittelee.
Mieleeni juolahti se vanha: Pata kattilaa.. Mutta päätin - olkoon. Vilkaisin aikarautaani ja huomasin kellon kiirehtivän yli kahdenkymmenenkahden.
Siispä kiireitä valittaen ja rouvan viekottelevaa katsetta vältellen, sekä viehkeän kehon kutsuista kieltäytyen, selvitin itselleni nopeasti ulos. Oli selvääkin selvempää, että
sytytyslanka paloi jo. Nyt olisi parempi sammuttaa se ja odotella aikoja rauhallisempia.
***
Laitakaupungilla helmikuunlopun yössä oli jotain herkkää. Ilmassa selvänä aisti lähenevän kevään tunnun.
Männikkömetsä, Metkun Autoliikkeen taustalla kohosi tummana, lumettomana, vielä maassa makaavan lumipeitteen yllä.
Tumman metsän varjo ikään kuin ryösti katulamppujen valotehoa. Jonkinlainen valoisa hämärän tuntu leijui ilmassa.
Likaisia lumikasoja kohosi autoliikkeen piha-alueen joka laidalla. Käytettyjen autojen rivistöt olivat pienentyneet, sitten viimeksi käynnin. Kumminkin autorivissä oli useitakin, suuria katumaastureita. Siis kiiltäviä ja kamalan kalliita. Rahat liikkui kun sellaisilla kauppaa kävi.
Olin tullut kulmille varovasti. Tarkkaillen autoliikkeen ympäristöä. Liikennettä ei tänne syrjäiselle laitakaupungille paljon ollut.
Asutus oli jossakin kauempana. Tänne olivat vain erilaiset liikkeet sijoittaneet toimitilojaan.
Paikalla oli hiljaista. Jätin Borani kadun varteen. Siellä se ei kiinnittäisi kenenkään huomiota.
Varjoisia paikkoja hyväksikäyttäen tulinkin ilman suurempaa keskeytystä liikkeen seinustalle.
Sivustalla ei ollut näyteikkunoita ja pihavalosta oli, kuin tilauksesta, lamppu pimeänä.
Seinustalla kuulin jotain sihahtelevaa ääntä. En osannut kuvitella sitä miksikään työn ääneksi. Siitä täytyi ottaa selko.

ISTUTAANPA

JÄNIKSEN SELÄSSÄ
Tiistaihuomenta! Tästä se viikko jatkuu pakkasen merkeissä.. Pakkasta -18,5. Kaokolämpö lämmittää. Huommenna eri lukemat. Viilaa ja höylää eestakasi. Haetta meleko vähänen.
***
Tosi on ei tohi savusaonaan mennä. Siinä kävisi väärin ja pahasti. Pimijässä tormäelee kivikasa kiukaaseen. Ja siinähän on monta turmaa tarijolla.
***
Kivenmurikka kun puttoo varpaalle ja vielä kuuma. seon tie lasarettiin selevä ? Ja aotappa armijas jos sortuu lähellekkää lekureita. Ne on päevät äkkiä luvettu ja hauvankaevaja peittää saeraalan vahinkot ja erreökset - eikä koera perrään haoku!
***
Tätä meikäläesen tekstijä voe käöttää tojistusaeneeistoksi mihin vae. Aena lähtee. Vaekka kivensissään jos halu on. Vae s amakae se sille haettaa. Ei se sivu leivästä vie sekkää?
***
Tosin kun tässä ollaan pallon päällä niin pitkähuikonen seon ennenko ollaan etelänavalla. Sitten tiijä kestääkö perse merivettä? Liekö sillä merkitystä. Maalimassa monta on ihimeellistä asijaa...
***
Eläkekerhojahan on tänäpäevänä jokapitäjässä monta.
On temarija ja komukkaa ja keskikarkijaa, Siellä täällä jo persuakin , kaekissa sama tyyli. Juuvaan kahavija ja juorutaan poessaolevista. Niin ja käyvään reisaamassa pitkin ja poekin.
***
Ihan sitä meinasin. Eihän sinne kerhoon hevillä pääse. Pittää taetaa tanko ja valssi. Vaen vielä se siitä jos entinen tyyli säelyy. No, miksipä ei?tae sittte muulla keinon.
***
Tätä meikäläesen tekstijä voe käöttää tojistusaeneeistoksi mihin vae. Aena lähtee. Vaekka kivensissään jos halu on. Vae samakae se sille haettaa. Ei se sivu leivästä vie sekkää?

maanantai 22. tammikuuta 2018

SYVIÄ

SUDENKUOPPIA
Maanantaeta hyvät kanssakompuroijat. Pakkasta -18,6 Sopii vaekka susijahtiin tae - hukkaputkeen - sitähä on ilimassa.
***
Nuo sujenkuopat lienee hyvinnii tarpeen jossaki päen. Poromiehet sitä aviisissa valitti taannoen jotta sujet uluvoo, että ei nukkuva saa.
***
No, meijän polokuja kun kulukee, ei sujet ahistele. Ne tippuu kuoppiin. Oon koettanu tehä tekstiin sujenkuoppija, vaen sinneppä se pötkähtää lukijaki - jos ei pijä varojaan! Huonokuntosille oon varannu kuoppaan rappuset - ei tuu elinkaotista.
***
Joo kaekkesa tässä on tehty markkinoehen hyväksi. Ja tulosta on tullu. Suuret johtajat saavat jo milijoona euron vuositulot. Siihen ei päässeet ees markan aekana. Keksivät nuo optijot niin nehän laokeili alavariisa ja tiliä tuli. Vielä joku kehtaa tehä tyhyjäksi EU vaekutuksen.
***
. Nykysiisä tottuus loytyy paskalehistä. (seiska, Hymy , IL,IS ja mitä niitä onkaan.) Kukaan ei enää uskalla tehdä mitään kun pelkää lööppejä. Ja ei sekään pelasta. Näemme suuret lööpit: - Eduskunnassa ei tehdä mitään!
***
Nii että päevittää pitäs tuo kaorapuurojutska. Seon monellekin hyväksi.--- Tietennii sakramentit ja Jumalansana ovat ne oekijat ohojenuorat josta meijän syntisten pitäsi ottaa vaarin.- tae muorin!
***
Totta puhhuin. Me eijolla vijattomija mihinkää. Veriruskijat synnit valluu pitkin persettä. Silimistä säehkyy syntinen punanen valo ja peleko kourassa ootettaan sitä uutta tulemista. Tae menemistä. Mene elä meinaa oes nykypäivinä kova sana. Moni vaen ei usko!

RUNO


TREHVIT
-
Menin naista kohtaamahan
ensi trehveille halusin
oli tiukka paikka moinen
varsin tuikea tilanne
ajattelin simppelisti
selvittää tämän asian.
-
Kukkakauppaan siitä marssin
kimpun mahtavan tilasin
eipä passaa saiturina
säästää pieniä rahoja
kerranhan tuo kirpaisevi
kerran tuntuvi tukassa.
-
Neito löysi kohtauspaikan
hymy huulilla lumoten
empimättä kohta pistin
puskat tuuheat kätehen
haisteli, ja sommitteli
kukat kauniisti kokohon
taivutteli latvuksia
lehtihankoja puristi.
-
Lausui mulle lempeämmän
sanan tepsivän lorusi
sanan keksi kelvollisen
runot pitkätkin pakisi
tuntui tuoksu taivaallinen
tuli häilyvä hämärä...
-
Sitten kuului kumma soitto
laulu lempeä virisi
lauloi neito kaihoisasti
ylimaallisen sävelen
oli kaunista se soitto
sävel sointuva sopiva.
-
Seisoin siinä tietämättä
mikä meininki menossa
nipistelin leuastani
olenko vieläkin unessa
vaiko jatkuu ihmellinen
hetki muistoissa elävä.
-
Koetin nostaa jalkojani
notkautella nilkkojani
kunnes huomasin karusti
neito mennyt matkoihinsa
tuoksut kaikki tuuli vienyt
arki luokseni palannut.
O.P.

KYTTÄ--61.

- Niin oli. Kuitenkin kulissiavioliittoamme pidettiin pystyssä ympäristön vuoksi. Kyöstihän ei ollut koskaan kiinnostunut naisesta - naisena. Hänelle kaunis nainen oli vain pelkkä tavara, joka oli kiva omistaa.
- Huhhuh! Millainen tämä parikumppani on?
- Hän on alkujaan italialainen Marco Luigi!
- Kuinka pitkä historia on suhteella ja mitä Luigi puuhaa?
- Luigi ollut Suomessa jo pitkään. Osaa lähes virheetöntä suomea. Vuosia pyörinyt Kyöstin kintereillä. Valmiina aina milloin Kyösti halusi viihdykettä.
- Entäpäs missä Luigi asui?
- Naapurikaupungissa. Siellä on Kyöstin nimissä huoneisto kerrostalossa. Nyt Metkun Autoliikkeen konkurssissa huoneisto on liitetty konkurssipesän yhteyteen. Luigille on annettu huoneistosta häätö.
- Entä tämä palatsi?
- Tämä on minun nimissä eikä kuulu konkurssin piiriin. Siksipä Luigi on alkanut vaatiakin tätä itselleen. Sanoen Kyöstin luvanneen palkkioksi palveluista. Siitä minun piti tiedustella onko se mahdollista?
- Jos mitään papereita asiasta ei ole, voit olla aivan rauhassa, lohdutin, vaikka en asiasta tiennyt haamuakaan.
- Luigi uhkailee ja painostaa. Käy yhtenään muistuttamassa Kyöstin lupauksesta. Mutta talo on minun häälahja ja sitä ei viedä. Konsanaan en olisi suostunut sellaisen läskikasan vaimoksi, ilman tuntuvia etuuksia.
Nytpä sai ratkaisunsa sekin kysymys. Minkä vuoksi hurmaava nainen oli niin epäsuhtaisessa liitossa. Raha ratkaisee!
- Tuota! Ei kai aivan tyhjätasku ajele sellaisella vauhtihirmulla?
- Vasta, nyt Kyöstin kuoleman jälkeen italo sen auton on laittanut. Kyösti oli avokätinen Luigia kohtaan. En tosin minäkään, rahanpuutteessa ollut.
Jostain ihmeen syystä mieleeni pelmahti ne seteliniput Metkun kassakaapissa. Oliko Luigi ollut asialla? En puhunut ajatuksesta mitään. Ensin oli kaikessa hiljaisuudessa otettava asiasta selvää. Se tiesi vierailua italiaanon luokse.
- Vieläkö Luigi asustaa huoneistossaan?
- Eipä taida! Huoneisto on tietääkseni myyty. Miksi kyselet?
- Aivan mielenkiinnosta. Eihän tuota tiedä. Jos kävisi katsastelemassa joskus mitä naapurissa touhutaan.

TURTA

TUPAUKKO.
***
Ilimoja vaen se pitelee. Suurinpiirtein tässon sentään sulana pysyny. Tuullu on pirusti ja pakkastaki kotitarpeiksi. Siellä kamantaa jäähän meleko äkkiä, jos sattuu kupsahtaan hankeen eikä pääse ylös.
***
Se onki meleko töesevää komuroija pystyyn jos sattuu kötälleen suistummaan. Aenaki vanahan immeisen. Montahan vanahaa on monena talavena löyvetty kuoliaaksi paleltuneena, Ei maha olla kaekista mukavin lähtö sekkää? tae mistä tuon tietää kun ei oo kokenu. Joka on kokenu ei oo palannu kertommaan.
***
Parasta se on tupaukkona katastella lasista mitä sitä pihalla tapahtuu. Ylleesä ei tapahu mittää. Toesinaan on pikkulintuja pensaessa, Jopa jäniksen jäläkijäki on näkyny takapihalla, Oravia oli yhteen aikaan montakin. Tälle talavia ei oo näkyny. Lieneekö neki paleltunneet hankeen.
***
Pakkasestako johtunee, että niin moni kuntoelija on kyrvähtäny lavunvarteen. Siinä se on kuntoelu saanukki täöttymyksesä äkkijä. Kaekkihan me toevotaan, että kun saesi kuolla tervennä ja äkkijä. Ei tarvittisi vuosikaosija kituva.. Ei se varmasti sekkää kovin hohtokasta oo, kun ei tiijä tästä maalimasta tuon taevaallista. Konneet hengittää puolestasi ja veri kiertää pumppujen avulla.
****
Niin kauan on toevua kun on elämää. Semmosia on joku höpissy. Mitä perkeleen toevuva silla satavuotijaalla on muuta kun, että pääsisi kinesin ennätysten kirijaan maaliman vanahimpana. Mitä silläkää on Pietarin eessä merkitystä. Voe Pietari torua, että on pakkoellu ijäesyysvelevotetta. Saattaa jopa potkasta sinne vastapelurin vastaanotolle ja sillon ei kunnijan kukko laola.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

PELEKKÄÄ.

LUUTA & LIHAA
Huomenta!!! Sunnuntai allakassa! Pakkasta - 8.3. Pihavalo antaa kivan majakan pimeyven keskeen. Ei tosin vilku, mutta hyvin eksynyt löytää sen luo. Kukapa meistä ei olisi enemmän tai vähemmän eksyksissä?- näinä pysähtyneisyyven päivinä.
***
Ryminällä kaatuu kirkot ja kappelit. Ruoste syö ja herrat raiskaa kaikki halukkaat. Suuressa kiimassa alttiit antautuvat yljälle, jonka toimitus on nopija ja tehokas.
Herra anto herra otti aota ei vastaan vänkätä. Teemulla homma hanskassa. Pesee ja huuhtelee!
***
Oi sinä leskijen apu ja vanahojenpiikojen viimenen mahollisuus. Olkoon autuus ja ylistys päälläsi ja kasvakoon Sinun tehokkuus , että voisit tehtäväsi suorittaa ijankaikkisesti. Piispalla etuoikeuuus. Yleliiks! Amen. Ja tämä on tosi.
***
Selevee pässinlihhoo imasin tuassii kitusiin. Saateri kun teki Eetuva!. Hyvä niin - ei tottuus unohu, eikä valleesta jouvvu kiini. Kuten tunnettua valleella on lyhyvet jälet - parikolome askelta! Kesällä ei näy niitäkää...
***
Rikkiviissaushan se assuu näessä sivvuissa, mutta seon niin ovelasti piilotettu, että pittää olla kiero ja vittumaenen luonne jotta älyvvää. Se ei kuitenkaan etelytä vastavetoja.
***
Silti se ei saa estää pohtimasta ja tarkoen lukemasta, mitä on tarkotettu. Ahhaa-elämyksijä voeki sitte löytyvä vähän päästä. Etsikää niin teille annetaan.
***
Pilikunnussijoeta varten minnoon koettanu varistella pilikkuja sinne ja tänne. Saavatpahan himmoosa nusasta. Ja oon jättäny kirijaemija poekkee, ei oo liian viimesteltyvä. Nykyvään pittää kaekki olla karijasemalla tehtyä.
***
Ne kun oppineet toetottaa että lukijalle ei saa antaa liian valamista. Vaekka kuinka yrittää tehä tavallista niin riimaa pukkaa. Haetanneeko tuo?

EEEEEEEEEEEEE

EETUN ERIKOINEN ELÄMÄ.
Eetu eleli eläkeläisenä entisessä erätorpassa. Ei Eetu elämältä erikois etuja etellyttänyt. Eukkoa ei Eetu etsinyt ensinkään, eleli eräänlaisen elukan esimiehenä. Eetu etsi entisijä elämän eri ehtoja. Etenkin erikoiset elukat etellytti elämän etsimistä. EilenEetu ennusti edustajansa esitytä eduskunnassa.Eipä ennustus edennyt etemmäksi. Epäilijät ehdotti epäluottamusta edustajan esitykseen. Eikä Eetukaan edellyttänyt enempää.
Erikoisesti Eetua etoi eukkojen esiintyminen Ehdottelivat Eetulle erotiikkaa. Eihän Eetu ehtinyt elintä ehostaa, Eenokki Ehrukainen ehti ehotella etumustaan eukoille. Eetu ei edes ehdotellut erotiikkaa epäeettisenä eleenä. Eetu ei Eenokkia edes ennustanut eteväksi erotiikassa.Eetu epäsikin erikois etuutet. Ei Eetu enää eukoille esitä etevääkää. Elää entisenlailla entisessä erätorpassa.
Eksyen enemmistön ehotuksiin Eetu epäsi erikoisesti elvytyksen. Enempää epäilyksiä ei etellytettykään. Eetu ehdotti Eenokille eilistä empatiaa. Ei enentynyt Eetun edistyksellinen empatia ensinkään. Erikseen ehdoteltu elvytys ei enentänyt eilisen erotiikkaa.
Enempää ei Eenokki Eetulle ehotellu. Eenokki eksyi evästään eukkoaan Eetun erikoisesta elämästä., Eukko eteni evakkoon eteiseen eikä enempää Eenokkia edistanyt elämään. Eukko eteni Eetun eukok

KYTTÄ--60.

Talohan oli minulle ennestään tuttu ja kursailematta marssin olohuoneeseen, jossa rouva jo odotti. Ojensin kukkaset rouvalle. Tavanomaiset ihastuksen ilmaisut jätin omaanarvoonsa. Teatterista en perusta.
- Ehkäpä menemme mieheni työhuoneeseen. Saa olla sivullisilta rauhassa.
- Kiitos sopii oikein hyvin, sanoin ja seurasin rouvaa tutuksi tulleelle ovelle.
- Rouva otti baarikaapista kaunismuotoisen pullon jossa oli mustan pantterin hahmo.
"MEUKOW! luki pullon etiketissä. Kyllä sopii... Minun mieli konjakkia.
Rouva kaatoi lasit puolilleen jaloa juomaa. Kilistimme ystävyydelle.
Sittenpä istuimme jykeviin tuoleihin. Rouva oli hieman varautuneen oloinen. Varmaan minun urheilullinen olemukseni herätti mielessänsä muistoja, kaipuutakin. Olihan yksi kuuma sekä kiihkeä yö oltu Metkulan makuukamarissa.
Nyt ei kuitenkaan ollut sen aika - duunit ensin, oli toimintani tarkka sääntö.
- Niin, meillä oli kysymyksiä molemmilla?
- Niinpä! Kumpi aloittaa kyselytunnin? Voisin ensin kysyä, sanoin nopeasti.
- Minulle sopii. Onkos tämä virallinen kuulustelu. Nauhoitatko?
- En ole virallinen tutkijakaan. Toimeksiannosta kokoilen palikoita kasaan. Joten kaikenlaiset muistiin merkitsemiset eivät kuulu nyt kuvioihin. Voimmekin puhua aivan vapaasti. Ja ennen kaikkea totta. Minua on jo kauan vaivannut tämä asia: Mikäs on se upea Porche-urheiluauto joka on usein parkissa tuossa talon edessä?
- Rouva Metku meni hämilleen. Vieno punerrus nousi poskille ja kädet vatkasi rauhattomana toisiaan.
- Tämä on erittäin arkaluonteinen asia! Hän on Kyöstin rakastettu!
Oho! Tuntui kuin pommi olisi räjähtänyt. Olin todella hämmästynyt ja ihmeissäni. En oikein tiennyt kuinka jatkaa.
- Olipa se uutinen! Kyösti oli siis homo ?

YLLEINEN

ÄLÄMÖLÖ.
***
Sehän on tuassii viikonloppu eissä. Ohan tuo mukavata ottoo levon kannalta. Kun sitä viikon raskaasti leppäelee, niin seon viikonlopun lepo sitte pelekkää ruttiinia. Saaketti joka näetä oloja valittaa niin sen pittee olla jo patalaeska.
***
Väkisinnii tullee mieleen ne entisten aekojen papparoeset ja mummelit jokka koetti jotaki työtä tehä jyskee että saevat muutaman saturaesen kopraan. Ei sillon ollunna eläkkeitä eikä ilimasia ettuuksia joeta tämänpäevän vanahoella on.
***
Vae onko nämä tyytyväesijä? No ei varmasti. Lissää vaen pitäsi saaha. Henklökohtanen hoevaaja pitäsi yhteiskunnan palakata. Joka pyyhkii perseen ja niistää nokan. Asumisen pitäsi olla ilimasta. Asuntotukeja hakevat rikkaatki että rahat säästyy kaeken maaliman kotkotuksiin. Kuten ylensyöntiin ja päevätansseihin ja hienoehin hepeniin.
***
Vaekka oesi asijat parempaakin paremmasti niin kun nykyvanahalta kyssyy Mitenkä mennee, niin voe sitä surkeotta ja valituksen määrää. Kaekki on päen persettä ja joku toenen on saanu ja minä en oo. Vaekka läskit hyllyy ja elintasolihas tuossa vyötärönseuvulla on aekahyvin kehittyny.
***
Ja että kurijuus näkysi loppaalisti laajalle. Pujetaan resuvaatteet päälle ja mennään leipäjonnoon jonottaan jokapäevästä leipää. Säästyy rahat ravintelliin ja tupakkiin niin ja matkaeluun. Se kun niin pirusti avartaa. On se avaraa saatana kun tullaan reissusta ollaan puolikuolleita ja juostaan terkkikseen valittaan kun niin vaemaltaa.. -tana.
***
Saapahan nähä millanen älämölö siitä nousee kun tosissaan aletaan ettuuksia pienentään. Sehän on pakko? Jokkaenen jolla vähäkää järkijä on käsittää, että velalla rellestämisseen tullee loppu.Kukkaa ei halua luopuva mistää. Tietenki naapurilta ja noelta muilta voisi leikata, mun tulloihini ei kosketa. Jämtti on niin!

lauantai 20. tammikuuta 2018

ANSA

NAAMASSA
Täällä Naamassa olemme
koko lailla kiipelissä
täällä kerromme surumme
myöskin riemut rallatamme
jopa seikkailut sanomme
sattumukset kertoilemme.
-
Käsikimpassa olemme,
lomitusten lyyään sormet,
että lähtee laolu kaonis,
parempi kuin koskaa ennen
somen merkeissä sulamme
jopa tuumme tuttaviksi.
-
Että kuulee nuoret neitit,
pojat keskenkasvusetki,
näitä virsiä vireitä,
laatuisija laulelmia
lauseita ajan kulusta
viikkojen näin vieriessä.

KYTTÄ--59.

Olin vetänyt sikeitä monet tunnit. Heräsin kun kännykkä alkoi metelöimään pöydällä. Olin asettanut herätyksen seitsemäksi. Aioin tänä yönä tehdä vierailun, Metkun Autoliikkeeseen. Päätin ottaa selville, mitä siellä todellakin puuhattiin ja kuinka laajaa toiminta oli.
Nytpä ei kuitenkaan ollut vielä sopiva aika kyseiseen keikkaan. Oli sopivaa aikaa asettaa mietintämyssy päähän, ja paneutua tähän palapeliin jonka palaset tuntuivat sopivan hyvinkin huonosti samalle laudalle.
Paljonhan minulla oli jo yksittäisiä tiedon murusia, mutta kuvio ei ollut yhtenäinen. Kehys kyllä oli jo valmiina. Tiesin mistä tässä oli kysymys. Mistäpäs muusta kuin rahasta ja vallasta. Liittyikö kuvioon myös naisia? Melko varmasti!
Usein olin kiinnittänyt huomioni, punaiseen urheiluautoon, joka sangen usein oli pysäköitynä rouva Metkun palatsin kohdalla. Kenen oli auto? Siitä päätin ottaa tänä iltana selvää. Tekisin vierailun rouva Metkun luokse.
Niinpä valitsin numeron ja painoin nappia:
- Tämä on Kyttä, Herkko Kyttä hyvää päivää, esittäydyin Bondmaiseen tyyliin.
- Päivää sinä komea poika, rouva sanoi pehmeästi. - Sinua ei ole näkynyt, vaikka lupailit! Olen ajatellut sinua paljon.
- Tiedäthän! Kiireeni ja sitoumukseni estävät minua tehokkaasti osallistumasta iloiseen seurapiirien elämään. Mutta nyt olisin tulossa luoksesi jos sinulle sopii!
- Olet aina tervetullut! Minä haluaisin kysyä sinulta erästä juttua.
- Miten sattuikin. Minullakin on kysymistä. Olen tuossa tuokiossa siellä... Heippa siihen asti!
Eipä todella mennyt kauaa kun olin Metkulan
oven takana. Painoin soittokelloa. Olin hakenut puskan kukkia. Tarkoituksena tietysti antaa mahdollisimman edullinen kuva itsestäni.
Painoin soittokellon nappia ja jokin sisäkkö, vai millä nimellä heitä kutsuttanee, avasi oven.
- Rouva odottaa! Olkaa hyvä käykää sisään.
Meinasi pikkuisen yskittää moinen hienostelu, mutta maassa maan tavalla ...
En ollut pukeutunut mihinkään ykkösiin. Sopiva nahkatakki sai kelvata. Olinhan duunissa enkä juhlimaa menossa.

EIPÄ

KOSKAAN KOHEN
eikä ees sille seuvuin osu Satunnasen Tutkijan tuumaelut. Toesinaan vilahtaa maalista metritolokulla, siis jos yrittää täsmä ammuntaa. Toesinaan on siinä seuvvulla, napakymppijä ei tuu koskaa. Vaen pettymyshän se pistää yrittämmään entistäki rajummasti. Sisukas suomalaenen ei heleposti anna periksi. Periksi antaminenhan on alamäjen alakuva ja jos pukkaa huipulla vaohtia niin alaspäen meno onki meleko heleppuva. Ei tarvitte ku pijellä ja vejellä. Toesaalta jos on pituva niin eijoo luistuva ja menopeli voe pysähtyä paekalleen. Siinä voeki sitte pittää pienen palaverin ittesä keralla ja harkita uuvelleen mikä suunta on mielekäs, vae pistääkö leirin pystyyn niille sijolle.
***
Vaekijaahan se on neuvvottelu niinki tutun kaverin kansa kun ittesä! Mutta jonkullaeseen kompromissiin kuitenki pääsee jos meinaa ittesä kansa pärijätä. Muijan kaa onki jo palijo vaekijampaa.Tosin siinä matsissa lopputuloksen arvaa jollei tiijä. Vae eikae tassä mittää lottotoemistoja aijota perustaa, että katotaan myöhemmin oliko tieto valttija vae kokosiko sattuma satuvaan. Tuosta savonkorijuusta voesikki napata kopin ja ällistellä syntyjä syvijä.
***
Kyllä sitä ollaan kauaksi vajellettu niistä Eetenin viinitarhoesta,Saateri sinnehän on meleko matka. Näen turhantutkijan kannalta onki varsin antosaa äplistellä miten tänne on tultu. Tarkkojen tutkimusten perusteella oon antanu tievottaa itelleni, että Aatamihan ei jollu mikkää ruutinkeksijä.Mitä oon kuullu niin sehän keskitty pelekkään olemisseen. Hetelmää vaen naamariin ja Eevan kansa kissaeluun. Pyöräki taesi olla keksimättä polokupyörästä puhumatta.Vaatehuoliahan Aatulla ei ollu . Oon kuullu että siinä vaeheessa vasta silimistä putosi suomut (mitä se sitte tarkotaaki) kun tehtiin syntijä.ja Aatusta puhheenollen tietää mistä se oli kysymys. Rietas lie ollu kaveri?
***
Vae eipä sitä parane alakaa lakratteleen nuista syntiasijoista. Sehän on kaekille tuttuva , että piru on lähellä houkutuksineen koko ajan.. Eikä se aota vaekka sen kuinka tievostaa. Aena se jonku saa satimeen, että katumuksenkammijo on taepaleella meleko tarpeen. Empä muista mistä se oli kymysys. Ei kae se oo niin väliksikkää?
***
Pääasiaja että muistaa kilivotella täällä maalimanpahennuksen taepaleilla. Se voe laolu lopahtaa lyhyveen jos nuotit hukkuu, tosin en tiijä käökö ne uimassa, mutta voehan aena visijoijja, sikäli mikäli miettimisaparaatti on iskussa ja virtaa akussa. Tietysti voe käöttää myös Forttumija vaen tarttee muuntajan välille. Forttumi on ,liijan ärtsyä töpselistä suoraan, immeisen piuhojen kestävyyteen. Se savu nousee korvista ja käry käy ja sillon ollaanki jo pahemmassa paekassa. Vaen seon taas asija erikseen. Siihen voemme palata sitte myöhemmin tae sitten ei ole syytä sysissä jos seppä on tohelo!

perjantai 19. tammikuuta 2018

POHJATON

KAEVO
-------------
Pittäähän tässä jotahi pätista vaekka pää on tyhyjä kuin kottaraesen pönttö talavella. Mistäpä tuonne meikän pönttöön asukkaeta, kun niitä eijoo ollunna ennenkää. Suatanna kun tuo aokko nuaman keskessä on semmonen pohojaton kaevo. Päeväkaosija sinne käöttökeleposta evästä työntee - kaksin käsin , niin tuotoksena on pelekkää paskoo.
***
Oesihan se peräti onnellista jos peräpäästä tulisi vaekka kultaa. Eipä sitä kukkaa vääntäsi torttua aevan mihin vaen. Se mahtas olla arvotavarata. Ittekuki kiikuttasi tuotoksesa pankkiin tilille. Meleko laari siinä pitäsi olla ite kullaki. Ei tallelokero riittäsi.
***
Misseille se saattas riittää pelekkä tallelokero. Niihen kullantuotanto kyky oes varmmaan meleko olematon. Tae helekutistako minä sen tietäsin. En oo missien paskomisia ollunna kahtomassa. On siinä muuten melekonen ristiriita kun oekein kaonis missi onki sisältä pelekkää paskaa.
***
Ei se oo kummonen kokkare tämä immeinen, vaekka moni se luulee olevasa hyvinnii mallikeleponen luomus. Eipä oekein kestä tuuletella.
Surkija otus on immeinen - parraemmillaanki!
***
Perkele kun se paaviki kuvittellee olevasa melekeen Jumala, niin sehi on paskaa sisältä ja pelekkää toukan ruokaa koko äijä. Pittää sitä olla kaekenlaesta komeljanttaria hyväuskosten huijaamiseksi.
***
En tiijä! Palijo on tässä mualimassa sellasta asijata joka on pelekkää tyhyjän kanssa askarteluva niin ku esmerkiksi nämä mun höpinät.. Vaan haetanneeko? Siinä vierähtää muutama melekee tästä ajasta , mulla höpistessä ja sulla lukijessa. Voesihan se mennä pelekässä haesemisessaki sohovan nurkassa.

LLLLLLLLLLLLLLL

LASSE LEMPII LIISAA
Liisa lehahti lempeästi Lassen lakanalle. Lasse loikoili lepposana lomapäiväänsä. Liisa leperteli Lasselle lapsellisia lauseita. Lasse lausui loitontavan lauseen. Liisa loittoni Lassesta loitommalle lausuen loukkaantuneen lauseen. Lasse liennytti lausettaan liikkuen Liisaa lähemmäksi. Liisa läymäytti Lassea leukaan leikisti lehdellä läheten Lassen lantiota. Lasse laistoi Liisan lähentelyn livahtaen lattialle! Lasse lähetti Liisalle lämpimiä lauseita luvaten Liisalle lempiä lauantaina. Liisa luopui lempeistä lauseista. Lausuili Lassea luuseriksi laiska Lasseksi. Lasse loukkaantui lempparisti. Liisa luovi Lassen lähelle lumoten Lassen lättänäksi.
Lasse lamaantui lähtien Leevin luokse luovimaan. Leevi lykkäsi Lassen laiskanlinnaan, lääkiten Lassea liköörillä. Lasse liikuttui Leevin liennytyksestä, luvaten lunastaa laskun liköörista. Leevi lähetti Liisallekin limsaa, liennyttääkseen lemmenliekkiä. Lasse luotti Liisan lupaukseen lemmestä, lataten latingin lauantaiksi. Lauantaina Lasse levitti lakanan levälleen, lemmen liekki lepatti lehoksena. Liekki loimotti loistavasti. Lemmen laineet loiskui, lisäten lohtua Liisan lemmettömään lauantaihin. Lopuksi Lasse laukaisi latingin, luottaen Luojaansa lempiessään, lisäten loppuun lupauksen lapsesta!

KYTTÄ-58

- Jos minä sinulle alan kertomaan, niin sinä viet nuo vormunukkesi sotkemaan ne heikotkin jäljet. Vittu, minä haluan työrauhan sekä oman tapani työstää juttua. No, tuleeko rahat vai lyönkö hanskat tiskiin. Sen sinulle voin sanoa, että nyt pelataan sellaista pasianssia jossa takapirut ovat haittana. Jos peliä jatketaan, kohta ruumiita on lisää - paljon.
- Saatana, eipähän ole oikein luottoa. Sinä lypsät rahat pois ja vitut vihellät töille!
- No, sehän sopii! Pelit olisi pelattu? Jos ei passaa niin kuin sanon, niin voitkin tehdä niin kuin hyvä tulee... Se on sitten moro!
- Kyttä helvetti! Olethan sinä ennen huumoria tajunnut, Kiimalalle tuli hätä ja hän alkoi penkoa laatikkoaan.
Hymyilin sisäänpäin. Peliähän tämä oli puoleltani.
Olinkin jo ovensuussa. Käännyin varmuudeksi vielä katsomaan taakseni. Kiimala selasi varmaan jotakin muistiinpanojaan. Kädellään hän koukkasi minut luokseen;
- Katso nyt! Rahavirrat ovat olleet vahvasti sinun suuntaan. Ja lisää pitäisi vaan pumpata. Luuletkos, että se menisi niin helposti läpi?
- Vittujakos siinä vaahtoat. Jos ei passaa, niin se on tässä. Aktiivi tutkinnan lopetan.
- Vaan se kun ei käy. Sinun liikut ovat minun taskussa. Minunhan tarvitsee, vain sormea liikauttaa niin toimilupa katkeaa justiinsa.
Tiesin kyllä. että uhka oli todellinen. Oli selvää, että nykyisissä oloissa ei hommat onnistu ilman kaiken maailman lippuja. Mutta ei Kyttää pelotella kauhuskenaarioilla. Pelasin yhä peliä. Kiimala kävi kuumana, kun en sanonut vieläkään mitään.
- Perkele! Minä laitan parikymppiä sinun tilille - omistani...
- Vai omistasi? Huumorimiehiä se Kiimala on yhä. Pistä samon tein kolme, niin pärjää muutamia päiviä. Kyllä se on tuo komisarion homma helppoa. Kirjoittelee vaan maksumääräyksiä
orjan pitää hyppiä yötä myöten pakkasessa.
- Haista sinä Kyttä pitkä paska ja ala painua!

TÄNÄÄN

SUKSIN SUOLLE...
Valosa tulevevaesuus eesää - toki takanaki.Taakse jääneen tietää. Tuleva arvoitus! No virtuvaalisti pittää hiihellä - päevä kerrallaan!
***
Muuten - kehenosti luistaa sukset. Pituva on liikaa. Alamäjessähi on aena turvallaan. Vaekka sitä palijo maenostettaan, että oli onni miehelle kun kaatu etteenpäen???
***
Mitä pentelleen onnija siinä on jos sattuu terävä kanto mahan kohalle. Taekka Mora! Siinä hymy hyytyyy herkasti ja voe olla että mennee toeseen äärimmäesyyteen.
***
Kyllä minusta ylleesä liijotellaan tuon onnellisuuven takija. Saateri yhtä vitutustahan tämä on. Kurijuutta riittää joka päevälle . Eikä Herra armahta.
***
Tosin se lienee hyvinki monella se armahtaja ... Rouva. viinanryystäminen ja huumen imeminenhän se riemun repäsee. Siitäki seoraa morkkis ja entistä suurempi vitutus. kuulemma! Maenittakkoon että meikähän ei oo laenkaa sinne päen vinksollaan.
***
Minnoon antanu itelleni kertuva, että kun on jatkuvasti pienessä pilivessä. Tehokkaan kärpässienimuhennoksen jäläkeen sitton meleko immuuni ulukopuolisille vaekutteilla!
***
Eholle pittää panna muuten vaen? Eikae sillä välijä jos panneeki. Kuhan muistaa välillä ottaaki. Että tasapaino säilyy. Ja maine. Ja on katetta!
***
Saatana täällä kyllä kohta kelijä piisaa ja lissää tullee koko talaven. -tana! Jos oesi sukset niin tiijä vaekka lähtisi oekijasti suksimaan. Sukkasillaan ei kehtova. Suksi suksi ei luista mihinkää...kuka vei porstuasta porkat?
***
Kuten tästä huomaamme suksista on haettaa vessassa tae muussa vaakahommassa, kyykkypaskasta puhumattakaan. Paska liurahtaa kannalle. Eipä naorata.
***
Sauvat toki on aena paekallaan. Kun ottaa porstuvasta porkat lähtiissä niin tietää että pyssyy pystyssä. Tae rollerin. Sehän on tätä.

torstai 18. tammikuuta 2018

SURUNTORIJUNTAA

TÄSSÄ KUN ON AEKAA...
...pittää vielä vatuloija jopa nakata muutama visijo, kanssakulukijan ällisteltäväksi. Näkkyypä joku tykänneen jopa kehuneen :D
***
Kivalta se tuntuu kun joskuskaa kehutaan. Se rassaa syvämmen peräkammareita ja antaa uusia voemmija kestää näetä elämän paskasia puolija. Niin ku ylleistä vitutusta ja muuta semmosta joka perkeleesti ottaa aevoon.
***
Tietenniihän kaekki on yksilökohtasta, Joku luja hermonen ei joo moksiskaa vaekka sille sanos päen naamaa tottuuksija. Naorelee vaen ja oottaa lissäää. Kun taas semmonen itteesäki suuttunu, ei kestä jos isosti pierassee. Saattaapa jo tuhunupäästöstäki metelin nostaa.
***
Peräti vaekija on semmosen immeisen kanssa olla kanssakäömisissä. Ei tohi kysyä mittää, ei sanua mittää. Ja siitähän se varsinaenen hämminki nousee jos pikkusen luuvitosella puhuttellee. Ei voe muuta kun ihimetelle, että joku voe niin vähästä nokkautua, saattaapa jopa polliisin...
***
Onhan peräti riemullista, jopa onnellista jos puhe kohtuuvella mennee perille. Ettei aena tarvii mielipijettään aevan vänkällä ilimasta. Seon varsinkin ikävää, että mielipitteen perillesaaminen vaatii kättä pitempää. Vaen mitähän änkejjää vastaan.. Siinähän on valittavana kaksi yhen mukasta tietä. Omaksuva tae panna hanttiin.Myötämielinen asenne antaa aena tulosta.
***
Tietysti ympäristövaekutukset pittää sanansaatossa ottaa huommijjoon. Kuten kohteen koko ja ulukonäkö ynnä luonne. Se saatana pieniki äijä saattaa olla ärhäkkä jos ei tarpeeksi hyvin satu. Se tietenki on surullista jos tiedonvastaanottaminen on niin vaikijjaa, että se pittää nyrkillä viijä perille. Siinä saattaa paitaki revetä ja rinnukset ryöttyvä verreen. Vaen mitäpä ei uskonu!
***
Ei pijä luulla että ite oesi akressiivinen, Tuo oli vaen visijo siitä mihin se johtaa jos perusteitta vänkyttää vastaan. Kohtuulliset kompromissit on raohantie. Parempi laeha sopu, ku lihava riita!

AAA..........

AAMUN ASKARETTA
Aamulla aikasin Anselmi antoi Annalle aamuherätyksen. Anna aisti ankaraa anargiaa aamu ahistuksessaan. Antoi Ansemin ahkeroida aivan ankarasti aavistamatta arveluttavaa ajatusta Anselmin aivoissa, Ankarasti ahertaen Anselmi auttoi Annan ajantasalle aavistamatta antaako Anna anteeksi ankeaa aikomusta. Anselmin ajatukset ahkeroivat aamiaisessa. Annaa anellen asettumaan apuriksi aikoi aamiaisen asettaa asiallisesti ateriaksi. Akka aloitti aherruksen ajatellen ankeaa aamua. Antaisipa Anselmi arvoa ahkeroinnille. Arveli apatia asettuvan asumaan Anselmin aivoihin. Anselmi aloitti arvioinnin aikomatta asettua aloilleen. Akkunasta avautui ankea alue arveluttavaa aavikkoa. Ajaisikko autolla aavikolle antamaan arabeille aihetta apinoda ankeasta autosta. Anselmin avo auto, arviolta Austin - antiikkinen ajokki.Annaa aina ahisti ajelulla- Arabit antoi Allahista ankaran aavistuksen, asettamalla anargian aseeksi. Anna aavisti aavikko ajelun alunperin ankeaksi. Anselmin ankaruus antoi Annalle ankaraa alistumista aavikon arveluttaviin asetuksiin. Ajatteli ainakin antavansa arabille ainoansa Anelllen Allahilta armoa aikomukseleen. Anselmi ajautui ankaraan ahistukseen, ajatelematta antautua. Avaruudestta Allah antoi aavistusen armosta. Anselmi Annoineen ahtautui autoon antamatta arabeiile aikaa asiattomaan ajatteluun.Ansemi ajeli Annoineen asunnolleen avoauton antaesa auvoisen asennon. Anna arveli aikovansa antaa anopin Arabeille.aavistamatta Anselmin ajatusta.Aihe alkoi arveluttaa. Amen

KYTTÄ-57

En alkanut sen enempää konstuja härnäämään. Tiesin kuinka niitä otti päähän minun vapaat meiningit. Heitä piti koittaa ymmärtää.
Suvelalla varmasti yhä painoi raskaana tappio seurustelussa. Kyttää ei viedä, jos Kyttä ei halua. Luulisipa sen tajuavan sellaisenkin jolla synnynnäinen äly on jäänyt kengännumero tasolle.
Pitempään pelaamatta tempaisin Kiimalan oven auki. Kiimala oli uppoutunut tietokoneen ihmeelliseen maailmaan.
Kun menin sisälle, niin Kiimalan kiukkuinen katse ilmaisi enemmän kuin tuhat sanaa.
- Täällä sitä ollaan pornosivuja tutkimassa ikään kuin ei tärkeämpää tutkittavaa olisi.
- Kyttä! Etkö sinä opi ihmisten tavoille...
- Mitenkä niin?
- Tulet päällikön huoneeseen koputtamatta.
- Miksihän koputtaisin. Sinäpä et ole häävimpi kuin minäkään. Mieluimmin päin vastoin.
- Kyttä! Miksi sinä aina olet noin hankala? Mitä sinulla on asiaa?
- Rahaa huutaa maailmanlapset. Tutkimukset vaatii tässä vaiheessa syöttörahaa...
- Mitä helvetin syöttörahaa? Ei minulla ole setelipainoa.
- Eihän tarvitse ollakaan. Käytetyt setelit kelpaa oikein hyvin. Pari tonaa viskaat, niin jopa hommeli pysyy pyörinnässä.
- Parit tonnit? Älä naurata. Pitää olla tuloksia nähtävillä, ennen kuin hana aukeaa.
- Tuloksia tulee koko ajan. Niistä vaan ei huudella ymmärtämättömille. Sanotaan nyt kuitenkin sen verran, että kehykset ovat valmiina. Niin kuin tiedät, rikoksen ratkaisuhan on kuin palapeliä. Tämä juttu onkin tehty peräti pienistä paloista. Kuten sanoin raami on...
- Saatana, euroistako sinä niitä raamejasi rakennat? Maltti tässä menee rauhallisellakin miehellä. Perkele.
- Kiimala! Jos tää sinusta on niin vaikeaa? Tokihan me voidaan repiä sopimukset... Maksat minulle vain sovitut työpalkkiot. Minä en ala joka helvetin päivä sinun kanssa kinaamaan.
- Otetaanpa nyt rauhallisesti. Kerropa mitä tiedät. Kaivellaan sitten kirstun pohjia...

VIETETÄÄN

HÄMÄRÄHYSSYÄ
Sehän on taas keskiviikko, joten syytä ottaa kevijästi! Oon tässä hämärähyssyä pitäny. Keitin kahvit ja kaurapuuron ja lapion puuron kitusiin Nyt voikin hyvillä mielin syventyä ilimanaikaseen.
***
Kyllä tässon perse olalla ja pikku tinassa kumminki koko ajan. Mikäli tekstiin uskottaan. Ja miksette uskoisi. Mutta varotus on annettu usijaan kertaan että kaekki on poristu iliman alaleukaa. Haetanneeko tuo jos höpäjää tietosesti. Kohtahan tässä höpsii höperyyttään kumminki. Kontrolli karkaa eikä saa kiinni.
***
Kuka pentele tämmöstä tekstiä selevinpäin kirijottaa. Pikku huikka Meokkovija rasvaa ajatteluelintä kummasti . Jäläkijä syntyy kun sormi tökkii ja virheetki sammaan maksuu. Silimä sihtaa puuttuvia pukstaaveja vaen hoksa on metässä.
***
Nono poeka, eihän tässä maksuja, vaen paksuja voe jutella päätyönään. Ja jos Meokkovi loppuu niin ei hätää. Aenaki syntymäviinossa löytyy kumminkin? Ne ei ees vähene.
***
Pahalle on mennyn mallille asijat. Täötyy polovistuva esirukkoukseen, että armon saes....Pappi kun sannoo että väkevän ryystäminen on synti, vaen jos viinissä löytyy niin se on taevasossuus taattu - meleko varmasti.
***
Monenlaestahan siellä Kaamasentiellä sattuu. Kun vaen ossuu hollille. Meikä on jo siinä ijässä, ettei tajua naesten tarkotusta.
***
Tosin, eihän kukaa voe naesija tajuta. Se lokkiikka on niin monesti hakusessa. Saateri kun mennee mollinpuolelle tämä päästön lattaus. Jos sitä Meokovija ottas...Kippis!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Tarina


UKKO JA AKKA
Oli harmaa mökki
oli ukko ja akka
oli ukko niin laiska
ja akka terhakka
Oli mökkinsä tuolla
jossain takasuolla
jonne osui vain
varis ja harakka.
-
Oli pari tuo kumma
akka pieni ja tumma
ukko taasen pitkä
harmaja niin
ukko vait´oli aina
joskus lauantaina
jotain virkkoi
kun yhdessä kylvettiin
-
Akalla taas puhe riitti
väliin siunasi ja kiitti,
välillä saattoi ruman
sanan lausahtaa.
Mutta kun taas hommat kulki
niin heti sanoi julki
sen kuinka hän
mökkiänsä rakastaa.
-
Akka touhus touhujansa
vaan eipä usko kansa
se akka ei nuku
juuri milloinkaan
Mutta ukko nukkuu kyllä
käy harvoin kävelyllä
tuskin liikkua viitsii
hän ollenkaan.
-
On heillä pari lehmää
kun akka korjaa heinää
ei ukko viitsi työhön edes yrittää
Mutt´kun ruoka-aika koittaa
hän laiskuutensa voittaa
ja pöydän ääreen
nälkäisenä tallustaa
-
Ei akka pidä tuosta
kun hänen pitää juosta
askareissa aina
minkä ennättää
Ei koskaan hällä aikaa
oo itseänsä hoitaa
kun kiireet häntä
jatkuvasti lennättää.
-
Mut´sattui sitten kerran
noustessa päivän Herran
ei akka enään tilaltansa
nousekkaan.
ukko hätääntyykin siitä
ei hällä kunto riitä
ja sydänhalvaukseen
kuolla kupsahtaa.
-
Niin loppui heidän juttu
mut´kaikille on tuttu
se että kuolo kaiken
korjaa aikanaan.
On mökki autiona aivan
varikset vain arvokkaina
kuuntelevat pihan
kotikuusten huminaa.
O.P.

VAEN

SEHÄN NY NÄYTTÄÄ...
...melekosen mukavata tämä hommeli. Joka aamu on eilistä valosampi. Pakkanenki on ihan kohtu lukemissa. Siperijassa vaen tuntuu olevan melekonen. Siinä se varmasti kusi kaarelle jäätyy? Mahtaapa siinä pikkukaverihhii suaha nuhhoo? Naesillahan se onnii varsinaenen onkelma. Pyllistellee niin jäätyy koko perse!
***
Heikosti on suunniteltu se puoli naesesta. Muutenhan ne ovattii meleko mukkiin meneviä. Varsinnii jokku. Mukissa polskutelevat kuin innokkaemmat uroksettii ja sitte on häijy katella kun naenen on aevan kanttuvei. Kun kaekki estot puttuu niin ohan se rietasta katottavaa.
***
Tietystihän tämä niin sanottu sivistys on immeisten ommaa keksintyä. Äetee on jo penskasta pittäen takonu päähän, Tuota et saa, etkä tuota, Näen taas pittää ja ennen kaekkija totella. Niimpä sitä ollaanki sitte jokkaenen erilaesija, joehin oma äeppä on iskeny puumerkkisä. Joehinki hyvinki ssuuret. Arvet näkkyy koko elämän ajan.
***
Tokihan se sitte tämmönen penskana säretty iskakin tekee suurta tuhoa lapsen kehitysvaiheissa. Jos onkin lempeä äiti niin isä saattaa olla yksi perkele. Näistähän saamme lukea päivittäin.
***
Eihän tietysti mikkää ole noen yksinkertasta. Toki voe olla yksilöllä synnynnäesijä vikakytkentojä tuolla piuhoissa. Ei sille mitään voi jos kokonaesuus ei toemi. Tai vaikka toimiiki, niin toimii väärällä tavalla.
***
Miten lie, olisikko kaikki onnellista ja toivottavaa että kaikki olisi aivan vapaata. No, opettaahan se eläinkin pentuaan. Ankarasti opettaakin. Emo se taitaa olla eläinpuolellakin se opettaja. Urokset vähän välittää miten jälkikasvu käyttäytyy? Uros vain panee...haisemaan!