AITOA TROKEETA

MATKA AVARUUTEEN.
******************************
Kirjoittanut Oiva Pennanen
*******************************
Oli surkeaa oloni,
elo varsin vaikeakin,
ilot, riemutkin vähissä,
kepposetkin katselussa.
Mietin mustia suruja,
harmajia haaveitakin,
pettymyksiä pahoja,
kamalia kolhujakin.
Yksin miettiä yritin,
tosissani tuumiskella,
kuinka katkaisen ikävän,
jalat nostan irti maasta,
taivaankannelle kohoan,
matkustelen mielinmäärin.
Siitä juttelin kamulle,
ylimmälle ystävälle:
- Jospa rustaisin raketin,
lentovärkin kunnollisen,
jolla korkeelle kohoan,
tähtitaivaan saavuttelen.
Johan kauhistui kaveri,
varoitteli vantterasti:
- älä hulluja höpise,
mieletöntä mietiskele,
siellä kuolema lähellä,
Tuonen turma tuntumassa.
Varoitan sua vatula,
ikuiseksi uuvut sinne.

Oli mulla voimaa vielä,
virtaa kinttaissa vähäsen,
ideoita pääni täynnä,
vinkit korvien välissä.
Siksi käytän kunnon keinot,
konstit laatuisat kehitän,
pystyyn pistän suunnitelmat,
vedän selvemmät sävelet.

Kauan katselin romuja,
tähystelin tarvikkeita,
että rustaisin raketin,
ilmalaivan ihmeellisen,
jolla taivaalle kohoan,
avaruuteen matkustelen,
Venuksen menen lähelle,
kurvaan Marsin maisemille.
Ensin taivutin tulessa
runkoraudat vahvanlaiset,
panin paikalleen panelit,
seinäpinnat sievistelin,
laitoin ruusuiset tapetit,
maalaelin mattapinnat.
Iskin nauloja rutosti,
kierittelin kantaruuvit,
oioin suoriksi sakarat,
laitoin kunnon varmistukset,
tiivisteet pian pikesin,
kiinnittelin kantokahvat,
suuret ikkunat asensin.
lasit laitoin laatuisimmat.
Vielä kauneutta korostin,
koristelin kahtapuolta,
hohti kulta ja hopea
heloitukset ikkunoissa.
Vielä viksasin vähäsen,
upottelin kalleuksia,
sinne, tänne ympäriinsä,
peräpeilinkin koristin.
.
Nytpä on koneeni koossa,
hieno kampe katsottuna,
sillä kauaksi karautan
maisemihin muutan muihin.
Vielä tarvitsen takuulla
polttoaine täydennystä,
sekä runsaasti evästä
pitkän matkan taipaleille.
Olen matkalle varannut
kaikenlaista tarpeellista,
että pärjäisin pahoissa
tilanteissa, tuskaisissa.
Myöskin entisen elämän,
tilittänyt tarkallensa.
Vielä katsahdan konetta,
onko kaikki paikallansa,
ett´ei tarvitse todella
remontteihin reissun päällä.
Painan nappia nätisti,
väännän virtavempaimesta,
jospa käynnistyy raketti,
hörähtävi höyrykone.
Pakoputkista savua
sakeana tuprahtavi,
sekä vinkuna kamala
vihloo korvakäytäviä.
Jopa heilahti heteka,
tärähteli tuolinkarmi,
saumat suurimmat surahti,
kuului kolke kompurasta,
koko vempele vapisi,
huojahteli huikeasti.
Sitten paukahti, pakana,
törähteli häntäpäässä,
jopa sievästi suhahti
sinitaivaan siintelyihin.

Tuntui painetta mahassa,
kierrätteli kurkussakin,
silmät kosteiksi vetäisi,
oli suussa suolanmaku.
Sukat pyörivät jalassa,
heilahteli housunlahje,
kengät kintuista katosi,
suli saappaat huopikkaiksi,
vauhdin hurjimman menossa,
taivalluksen taistelussa.
Satelliitteja satoja,
lillui siellä tyhjänpäällä,
kuunkin kultaisen ohitin,
terveisiä vilkuttelin.
Myöskin vilkaisin perääni,
pallona on siellä Tellus,
tähdet tulleet jo lähemmäs,
meteoriitit rinnalleni.
Mutta vauhti vain koveni,
annoin mennä meinaamatta,
Venus kohteena minulla,
lähenee jo aikalailla.
Maha meinaa jo murista,
pitää ruokaa rouskutella,
herkut parhaimmat puraista,
natustella näkkileivät.
Aurinko on jo isompi,
hehku aivan hirvittävä,
mutta kestääpi raketti,
sulamatta suuren lämmön.
Heitän haalarit tukalat,
eipä tarvii tuskitella,
että jäätyä jämähti,
ukko kauas kulkiessa.

Venus pinnalta punainen
näkyy silmiin sihtaamatta,
on jo valtavan lähellä,
en oo moista ennen nähnyt.
Jälleen vilkaisen perääni,
tutkistelen Tellustani,
on jo tähdeksi sulanut,
muiden joukkoon piiloutunut.
Jarruvipua kopeloin,
kohta päättyy hurja lento,
kohta tallustan Venusta,
kukaan muu ei ennen käynyt.
Laskupaikaksi valitsen,
laakson pienen, pitkulaisen,
jossa ruohoa punaista,
sekä puut on purppuraiset.
Siihen vehkeeni pakitan,
alustalle kestävälle,
alas ankkurin asetan,
turvakaaret kouhottelen,
sekä ikkunaa raotan,
kesäntuoksut tietääkseni.
Tulvii tuoksu niin makea
arvaamatta ikkunasta,
sitä hönkäisen sisääni,
oikein haukon henkeheni,
noita tuoksuja jaloja,
hajusteita hienoimpia.
Hajut mun hulluksi tekevi,
aikaan saavat sattumia,
jotka tyrmäävät todella,
lyövät täysin ällikällä.
Tunnen tuskia kropassa,
vavistusta vartalossa,
kivut koskevat kovasti,
vaimaltavat valtavasti.
Läskit lähtevät sivuilta,
oikenevat naaman kurtut,
tukka nousevi sakea,
peittyy kalju kuutamoni.
Peiliin vilkaisen vähäsen,
hiukan katson kasvojani,
olen nuori ja komea,
uros vallan valloittava,
huomaan hurmuri sopiva
viettelemään kauniit neidot.

Niinpä kamppeesta kapusin,
alas astuin askelmia,
tulin pinnalle kovalle,
hiekkaiselle kalliolle.
sinne vierelle Venuksen,
tutun tähden tuikkivaisen.
Silloin huomasin jotakin,
kummallista kauempana,
joka pikkuisen pelotti,
väpsähdytti aikalailla,
aivan jalkani vapisi,
paniikkia päälle pakkas.
Näinpä kummia majoja,
parempia parvekkeita,
jopa linnoja isoja,
torneja ja taapeleita,
sekä suoria katuja,
muureja ja puistikoita.
Jopa huomasi asukit,
vihreet miehet hoksasivat,
mies on vanttera tulossa
outo veikko saapumassa,
mitä mielessä hepulla,
kujeet kummat kulkijalla.
Pienet, vihreät, kaverit,
saapui siihen seutuville,
aivan tunkivat lähelle,
silmäilivät, haistelivat.
Kuului pulputus, pulina,
toisilleen kun juttelivat.
Enpä tuosta mä tajunnut,
yhtään seikkaa ymmärtänyt,
niin kuin Moilanen tapitin,
sakkia niin kummanlaista.
Silloin päässäni rusahti,
kallossani kolkahteli,
johan lauseet ne tajusin,
jutut kaikki käynnistelin.
Huomasin myös huuliltani,
tuli kummia sanoja.
Käsitin myös loistavasti,
kommunikoida osasin.
Ystäväksi huomasivat
tulijan heti varata,
kutsuivat he kaupunkiinsa,
vieraan raahata väkisin,
menin sinne mielelläni,
helposti menin mukahan.
Pienet miehet johdattivat
minut kaupungin sisälle,
saliin suureen istuttivat,
juhla huoneeseen halusti,
enpä tuota vastustellut,
olin riemulla mukana.

Pomo pikkumiesten tuumi:
- Se on viimeinkin osattu,
niinkuin kerran ennustettu,
Messias on luokse tullut,
saapunut iäti luvattu.
Oi sä uljas valtiaamme,
sinua kaivattu kovasti,
ennustajat kauan sitten,
tiedon kansalle julisti:
Kerran tänne ilmestyvi
suuri tuskien tasaaja
kaikki saavat aikanansa
pelastuksen näin kokea.
Kultatuoliin istumahan
minut miehet nuo asetti,
kumarsivat, palvelivat
kaiken hienosti tekivät.
Mikä mun on ollessani
täällä Veenuksen takana.
Täällä vietän Messiaana
tulevan ajan ikuisen.
O.P.

HYVÄÄ KALEVALANPÄIVÄÄ.

IMMEN LÖYSIN IHMEELLISEN
*****************
Kuljin, kaartelin kylillä,
yksinäni, vailla noita
tunnusmerkkejä hyviä,
joista nähdään silmäyksellä
onko mies ihan mitätön,
vaiko kunnon kansalainen.
Moni katseli kysellen,
kysellen ja kuulostellen
onko miehellä mahikset
täyttää tarkoin vaatimukset,
josta kasvaisi lopuksi,
yksilö niin hyödyllinen.
Eihän sinkkuna sikiä,
yksin kasva poikasia,
on siis tehtävä tilaus,
varattava vaimon puoli,
joka synnyttää sopivat
tyttäret ja poika lapset.
Siispä mestoille menoksi,
jospa vaikka onnistaisi?
Löydän tyttösen mukavan,
joka ollut käyttämättä,
on siis ehta ja siveä,
ilman miehen kosketusta .
Kohtasin sen sattumalta
aivan summassa tapasin
neidon, muita kaunehimman
Immen kalpean, ihanan.
kainon, pienen, nöyränlaisen,
jonka perheeni emoksi,
otan kohta vierelleni.
Katsoin kerran, katsoin toisen,
katsoin kerran kolmannenki,
johan tuon sanoiksi saatoin,
tyttärelle tuumiskelin:
- Voiko olla noin sorea
ihmiseksi synnytetty?
Voiko olla noin ihana,
kuolevaksi tarkoitettu?
Voiko olla noin heleä,
eloon julmaan juurrutettu?
Kenties kohtasin unelman,
ihmeen suuren sattumalta?
- Jospa kertoisin sinulle
tunteet kuumat kummalliset.
Lemmen tuskani tuliset,
rinnan poltteen riuduttavan.
Impi kainosti hymyili,
silmät kutsui kaihoisasti,
mulle merkiksi säteili,
teki homman helpommaksi.
Jopa notkistin nikamat,
pistin polvet permannolle,
siihen neitosen etehen,
viereen impin ihmeellisen.
Käsi tarttuikin kätehen,
huulet lausui lausehia,
suuni silmukat sopersi,
kieli keksi kiemuroita,
sanaleikkejä somia,
lystikkäitäkin runoja.
Immen saisinko omaksi,
kaunokaisen vierelleni,
elon taipaleen varalle,
perheen suuren saamiseksi?
Impi vaieten hymyili,
käänsi päänsä kallellensa,
sitten suullansa sanovi,
rusohuulin hurmaavasti:
- Toive turha tuo totinen,
ajatus niin kummallinen,
sitä en minä sulata,
enkä pohdi ponnekkaamin.
Minäkö vaimoksi tulisin,
surkealle supparille,
sulle raatamaan rajusti,
ääreen hellan heilumahan,
lasten purkuhun panisit,
mahan suuren kantajaksi.
Ehei, siihen en säkerry,
suostu en mä sellaiseksi
pirttihirmuksi, pahaksi.
Luisen nyrkin nyrhimäksi,
äksyn miehen potkimaksi.
Sielun säilytän siveän,
aarteen parhaan murtamatta.
Luojalle kaiken kuljetan,
puhtaana kuin saadessani.
Mene siis sinä mokoma,
muille maille vierahille,
jossa huorat on hupina,
portot vahtii porraspäissä,
Impi siiville solahti,
nousi tyttö lentimille,
oli enkelin näköinen,
täällä käynyt kääntymässä?
Katsoin kaiholla perähän
neito kaunis huiskutteli,
mulle miehelle nololle,
syntiselle saatanalle!
Oiva Pennanen

KYTTÄ--97.

Seurasin kun Iiro onki avaimen ritilästä ja sulki lukon. Laittoi avaimen takaisin koloon.
Pitkä selkä, hiukan eteen kallistuneena, ja pitkät kädet viuhtoen, mies antoi apinamaisen vaikutuksen, kun hän riensi maasturiin.
Odottelin, ehkä vartin, ehkä kaksi. Kun vajalla ei tapahtunut mitään parkkeerasin auton ison hallin katveeseen.
Kopeloin ritilää, ja helposti käteni tapasi narun. Nopeasti vedin avaimen esiin. Aukaisin oven ja astuin korkean kynnyksen yli.
Sisällä oli melko hämärää ja öljynkatku oli tuntuva.
Kävelin vajassa peremmälle. Silloin huomasin Puhaltajan maata retkottavan lattialla...
Hänen kauhtuneen pyseronsa selässä oli puukonterän mentävä reikä, ja sillä reijällä oli punaiset reunat.
- Voi piru parkaa! Olisitpa ottanut onkeesi varoitukseni, Nyt se on myöhäistä.
Katselin ympärilleni. Silmäni etsivät murha-asetta. Kuitenkin Iiro oli vienyt jo monta kertaa ihmisenverta maistaneen puukkonsa mukanaan. Eipä tälle mitään...
Jälleen oli Kiimalalle asiaa. Nyt pitää ottaa asia rauhallisesti. Kiimala taitaisi sittenkin repiä pelihousunsa.
Painoin Kiimalan numeron...
- Ei kai taas? Kiimala rääkäisi.
- Valitettavasti!
- Kuka? Kyttä sinä perkele tapatat koko kylän. Milloin tää loppuu? Raatoja nurkat täynnä ja tutkinta ei saa mitään aikaan.
- Niska limassa tässä on painettu, melkeinpä yötä ja päivää. Miten sinun sinipiiat ovat sipsutelleet? Joko on pää auki.
- Paskat, sinulta olen odotellut raporttia asian tilasta. Taidatkin olla, uhoamisestasi huolimatta, sama paska kuin muutkin. Enhän mä itse, jumaliste, voi kentälle mennä?
- Kiimala rauhotu. Homma on melkein ratkastu! Vain muutamia pieniä tarkistuksia. Mikäpä hätä sinulla on? Istut vain pöydän takana, ja nuoret konstat täyttää toiveesi! Vieläkö helpompaa pitäisi...? Härnäsin.
- Kyttä sinä olet inhottava. Jos tästä raatosumasta joskus selviän sekä pääsen kuittaamaan sopimuksen en koskaan ala kanssasi kimppaan. Kuka se muuten se uusi raato?

KYLLÄ

MELEKOSTA
mekkalaa ne jaksaa tuosta toppiinkista pittää. Minkähän takija? mustikkasopalla ei ennää selevijä sinne kärkijoukkoehin. On itestään selevää että soppaa vahavempaa nakellaan naamariin ja kylläpä se sitte onki vaohti sen mukasta. Pitemmästi, nopijampaan, korkijammalta on urheilun tarkotus.
***
Ketä se kiinnostaa kahtuva jos urheilussa ei oo mittää haastetta? Puseron rinnusta vaen sopalla siniseksi ja sunnuntaehiihtelyvä. Ei kiitos! Kaekki keinot vaen vappaasti käöttöön. Eikö tuo helekatti kaekenlaenen vatuloenti touppinkista loppusi?
***
Touppinkijahan tässä pittää itekunki nakella, että pystyy tätä elämän varsitietä taevaltaa mahollisimman pitkään. Tottuushan on että iliman lääkitystä se taeval jäesi aeka lyhyveksi. Noutaja tulisi monelle meleko aekasin. Kaonis on kuolla-jne.Melekonen ristiriita on ilimeinen. Ei muuta kun tabuva huuleen ja jopa taas rupsuttellee mutkasta tietä näkymättömiin. Ehkä hittaasti, mutta varmasti.
****
Värssyn kerrallaanhan se tuo metija keksii. Ei tarvitte kummosta keikaosta kun jo lööpit revittellee niin ku oesi suurempiki asija kysseessä. Joku suuresti pierasee, niin siitä jaahataan päevätolokulla miten homma meni. Oliko tahallinen vae pelekkä vahinko? Oliko paukun volyymi tyyvyttävä ja pierunhaju sopiva vai liian äökijä! Hallitus asettaa toemikuntija tutkimaan oliko päästö pelekkää metaanija vae oliko mukana hiukkaspäästyvä tae peräti kouriintuntuvaa tuotetta. Tietysti annetaan jollekki oppineelle mietittäväksi tulevaesuuven näkymijä. Kestääkö luonto enempää kaasuva vaen pittääkö asettaa pieruvero tae peräti pierukielto. Jonka valvontaan rekrytoijaan ns. pierupolliisija, joella on rajaton valta tarpeentullessa antaa - paperija!
***
Moninaeset ovat tulevaesuuven näkymät. Pieruvalavonta työtä on joka puolella ja vielä välissäki. Suuret ikäluokat voijaan työllistää ainakin pätkätöinä, kunnes maha ei ennää kaasuja tuota ja pyyhkäsystä saa puhtaan paperin. Valtakunnassa on kaikki hyvin ja paremmaksi muuttuu. Tuskin hyväksi kumminkaan. Mutta näellä mennään!
***
Säässä kuulema tapahtu hirveitä/ Kun etelässä lämpö tippuu - romahtaa - Herra isä ei kai se ennenkää oo kevät tullu helmikuussa. Taas on tehty tikusta asijaa ja kauhistellaan joutavia. Mittari näöttää nyt -21.3.Aurinko päevällä paistelee, on komijaaa.. Ei paha olleskana!

RUNO

PIENI MIES.
***
Kuljin, kaartelin kylillä
yksinäni, vailla noita
tunnusmerkkejä hyviä
joista nähdään silmäyksellä
onko mies ihan mitätön
vaiko kunnon kansalainen
jolla löytyvi kykyä
sekä tarmo tahdollensa.
-
Moni katseli kysellen
kysellen ja kuulostellen
onko miehellä mahikset
täyttää tarkoin vaatimukset
josta kasvaisi lopuksi
yksilö niin hyödyllinen.
-
Näin kartanon komean
talon vauraan vuottamassa
sinne poikkesin polulta
mieron tietä mittaamasta
pihan valtavan perälle
talon rikkaan tanhualle.
-
Ukko kirvestä terotti
liipallansa lipsutteli
mies naamalta totinen
uros vallan vaatimaton
tuskin peukalon pituinen
sentään parta leuoissansa.
-
Minä reissumies ravakka
otin miehen kämmenelle
sille juttelin loruni
sanomiset suollattelin
vähän kiusata halusin
pikku miestä narraella.
-
Mies varrelta vähäinen
eipä tuosta mielistynyt
teki temppuja monia
heilutteli kirvestänsä
oli hurjana peräti
kämmenellä riehuessa.
-
Sääli mieltäni satutti
hellä hempeys pakotteli
miehen laskemaan takaisin
sinne sammaleen sekahan
sinikukkain varjostoihin.
Lienee vieläkin talossa?
Minä jatkoin taivallusta.
O.P.

NY ON.

VILAKKAA
***
JOO, se on kolakkata aekaa tähän kuunkiertämään. Epätoevoessaan sitä kattellee päällepantavaa, ja miksei allekki. Se kasvaa heltta perseeseen jos routaseen maahan istuu iliman alustaa. Näen opetti viisas äetini siihen aekaan kun ei ite älynny. Tarkemmin aateltuna älyvä vieläkää.
***
KYLLÄ elävä palavasa tietää oli äiteen lempi sanontoja. Siihenki sanontaan sisältyy viisaus. Ite kunki pitää tietää minkä verran perse kestää merivettä - vae kestääkö laenkaa. Siinä tappaoksessa on paras pysyä merestä ettäällä.
***
VAEKKA kyllä maalla viisaeta löytyy kun merellä vahinko sattuu. Siinäki vihijastaan siihen viisauvenlajjiin kuin jäläkiviisaus. Tokihan vahingon satuttuva jokkaenen tietää viisaasti ettei aenakaa niin oes pitäny tehä. Tietäjät on aena arvossaan.
***
VAEN eihän vahinkuva voe välttää. Se tullee oottamatta ja arvamatta kuin Annelin paperit. Siihen on jokkaesen tyytyminen. Oli sitten asianosanen tai ei. Ja Iivon tielle Ryssä. Vain haaste!
***
TUURILLA ne valtamerilaevatki seilaa - nykyväänki. Vaekka on navikaattorit ja tutkat ja tekniikka viimesen päälle. Jos jottae on sattuakseen se sattuu. Siinei aota siniset silimätkää.
***
OEKIJASTAAN se oesi kamalaa jos etukätteen tietäsi millon nuija iskee tae hetki lyö. Siinei kaekistelen aota vastaisku kun kohtalo riisuu aseista ja virta vie mennessään- Minne sitte viekään. Jokkaenen tappaos on tarina erikseen. Näessä merkeissä palataan huomenissa

RUNO

EIHÄN ME
*********
Eipähän me murehita ei jumalaota
siinä ei itkut ei kyynelet aota
kun vuojet vierii ja lähtee tukka
on tekosesa tehenyt jo ukkorukka.
-
Ei sokerikkaa ennää sula suussa
ja palelee jalakoja jo heinäkuussa
on köyrynä ruppi ja kankija kieli.
sentään vielä säelyny huumorimieli.
-
Sama juttupa se lienee kaekilla muilla
jopa parempiin olloehin kutsutuilla
jopa Suuren Herranki kuolla pittää
silläki paskat housussa, eikä maha mittää.
-
Ja entäpä missit ne aevan muoreilta näöttää
toki aikanaan arkun ne jotenkin täöttää
Silikoonit eipä aota eikä vilauttelu
on konkurssin kärsinyt rietastelu.
-
Että ei pitäs kenenkää nostella nennää
kun on vuosia palijo se ei tepsi ennää
vaekka kuinka koettaa esittää hienua naesta
sepä kun taetaa pieru pahalle haesta.
O.P

KYTTÄ--96

Kauaa en löydöstäni katsellut, enkä hajuja hönkinyt vaan juoksuaskelin ryntäsin ulkoilmaan.
Otin välittömästi puhelun Kiimalalle:
- Täällä olisi pitkän, mustanauton miehille toimenkuvaa!
- Täh! Jälleen raato? Kuka nyt? Tapettu?
Kiimalan kysymykset tulivat kuin hätääntyneen lapsen suusta.
- On tainnut saada luonnollisen lopun.
Selostin tilanteen ja annoin osoitteen. Sen katsoin riittävän osuudekseni Paronin hyväksi. Rauha hänen sielulleen!
Vilkaisin kelloa. Alkoi olla aika kun pankkivirkailijat ovat ruokailulla. Ehtisin hyvin käydä Puhaltajan juttusilla.
Olin mielessäni vapauttanut Puhaltajan kaikista epäilyistä Metkun jutussa. Tietysti hän oli rikollinen, pieni veijari, mutta Kyttä on parhaimmillaan suurissa asioissa.
Kiirettä pitämättä ajelin sivukatuja ja ihmettelin miten oli niin hiljaista. Kesälomatkaan tuskin oli syynä. Kait se oli lama josta joka toosassa huudeltiin.
Autoni lipui äänettömästi isojen varastojen välistä. Kun näkyviin tuli, Puhaltajan koppi? Se todella näytti kopilta suurten teräshallien katveessa. Puhaltajan kopin eteen kurvaili juuri kiiltävän musta citymaasturi.
Pysäytin auton, ja jäin yllättyneenä katsomaan mitä oli tapahtumassa.
Oliko Puhaltaja tullut hulluksi? Eipä tuollainen muskelipeli, edes mahtuisi Puhaltajan vajaan. Tempaisin kamera... Maasturi kääntyi tulosuuntaansa ja kuljettaja jäi odottamaan! Mitä? Se ei selvinnyt.
Probleema ratkesi kun vajan ovi aukeni. Sen aukosta tunkeutui apinan oloinen mies.
- Iiro perkele!
Tunsin kun suonet ohimollani tykytti raivoa ja pettymystä. Minä kaiken kokenut, olin päätäpahkaa sukeltanut tuon paskijaisen tökeröön ansaan. Jo osasi kiukuttaa.
Vaikka Paronin kohtalo olikin saanut mieleni murheelliseksi. Nyt äkisti viha oli saanut minut valtoihinsa.
- Tästä et selviä, murahdin.
Soimasin itseäni siitä, kuinka olin suunnitellut pelastavani miehen lain kouralta.
Ähkäisin raivoissani.

VARSINAISIJA

ONNENPOTKUJA
tässä oottelee perse pitkällä. Aijai kun saesikki semmosen millinpotkun niin se sinkaotasi meleko matalaan lentoon. Mutta koskaan se onni kun ei oo vastaan kävelly, vielä vähemmin potkinu, niin toevehan on turha ja tarpeeton. Mutta mikäpä se niin tarpeellista on tässä immeisen elämässä. Siitä on näöttyvä menneiltä vuosituhansilta. Vaekkon ollu kuinka tärkijä, viisas ja rikas valijoimmeinen, niin sinne on valta vajunu maanrakkoon. Ei oo loppujenlopuksi onni riittäny.
***
Harhaa vaen on elo ihmisen... laoleli runnoelija pienessä sievässä istuvessaan sulukakynä koprassaan kesäsenä päevänä kotikoevun juurella. Viinat oli kaekki ja muutenki vitutti niin se tunnetila piti tallentaa muijenki kurijien hoelattavaksi häjän hetkellä.
***
Tuskin tilanne oli niin paha kuin tekijä antaa ymmärtää, saattaahan olla että pontikkapannu tiputteli kalliita tippoja siinä äärellä ja se sae höpisemmään kaekenmoesta ennen kunnon tukkihumalaa. Kovasti mukavassa tilassa siinä saatto luritella kuolemattomija ajatuksijaan. Mutta kuinkas kävi runoilijan? Runot elää, mutta tekijä on hiekansyönnissä ollut jo pitemmän aekaa.
***
Mitä minnoon antanu itelleni saaha tiettäväksi, niin nuo suuret runnoelijat on olleet melekolaella viinamäjenmiehijä. Aenetta on kulunu ja kuolemattomija säkeitä syntyny. Iliman alkomahoolija oesi varmaan moni ihanuus jääny syntymättä? Näen ollen on sangen suuri vaikutus tuolla viinalla kaiken uuven ja erilaesen syntyyn. Näen se on nähtävä?
***
Tänä tiistaeaamuna tahtoo tihkasta raskaanlaesesti tämä postaaminen. Voentiki voesi olla parempi.Vaen vähäpä siihen voi vaikuttaa kun nykkii sieltä ja kiristää täältä. Kivut yritän unohtaa näpyttelyyn. Mutta ei aota itku markkinoella. Monella on moninkertaisesti huonommin, joten kiitollinenhan tässä pitäsi olla . Itse kukin kuitenkin totteuttaa sitä ommaa kohtaluuvaan. Menee niin kuin menee. Minnoon ikävä immeinnnen kun napisen turhia. Parkissonniin kooetan tutustua. Inha tyyppi!
***
Pakkasta pittää. -17.7 on Kempeleeen lukkema. Siperija opettaa rankasti.

OLUMPIA-

KISA LOPPU
ja on palattu päeväjärijestykseen. Voe taas palata järijenvastasiin sekoiluihin. Järijenpuutetta on ilimassa etelleen. Varmaan johtuu ilimastonmuutoksesta? Pakkanen ei pääse uuvistustyöhön. Ilimastonmuutosta?
***
JOO seon järenpuute asennekysymys. Ja koko on mihin vertovvaa. Ohan immeisenpää meleko pien jos vertaa hevosen...?Ja Eesaun käjet on tietennii karvasemmat ku Jaakopin jalat. Ja mitä siihen lisätään on pahasta.
***
HEVOSELLA tietenki pääsee - jos on! Ja jos ei oonniin niin aotolla. Aotoon tae vastaavaan verraten palijoki mahollisuus on isompi. Hevosija pellin alus täönnä eikä piehtaroe,paetti jos antaa mennä läpi helijät ilimat!
***
SEONKI kova sana kun pyöräöttää kaarasa nokan kaotta muutaman kerran volttija. Hyvä jos huoku säelyy. Paha jos eijoo vakkuutusta. Seon kaara melekolaella entinen ja huommenna vekseli lankijjaa!
***
KYLLÄ se koettelee nyt liukkaijen tultua monenki maksukykyä jos itte ratissa toheloe ja maksuvalamius voe säekähtää kertalaakista.
***
PANKIN rukkoushuoneeseen polku johtaa jossa kohttaa ankaran pankinjohtajan joka ei anna armon käyvä oekeuvesta vaan vaatii jokkaesen killinkin mikä vipannu oot korkoineen takasi.
***
ITKU ei aota markkinoella. Naoru sen sijjaan , luulen, takkuuvarmasti. Piipaa-auto saapuu sirreenit soijen ja siirtää nopijasti hohotelijan turvasäelöön - pyörijjään koppiin.
***
Siellä sitä varmaan saa hihkasta kahenperseen voemalla. Tämmei oo hymypoekaen maa. Tämmön raakaa lihhaa syövijen tosi miesten maa. Oon käsittäny. Pitäneekö paekkasa?Voehan siihen pistää komitejan miettiin?
***
NIIN, mistähän se olikaa kysymys.? Mietippä sitä.

SKETSI

AJELULLA!
(Liisa ja Heikki ovat anoppia ajeluttamassa)
LIISA:
- Elä aja niin kovvaa, äetillä mennee sisukset sekasi.
ANOPPI:
- Heikki ajjaa ku Räekkönen vaekka on tuommonen nyssiskö.
LIISA:
- Aevan tässä pelottaa. Kuulikko! Ja keskitietä posottaa...
ANOPPI:
- Kyllä sen Liisan oesi pitäny ottaa se Jukuraesen Janne. Oesi nyt asuntoaotot ja kaekki. Heikki se ajaa Latalla.
LIISA:
-Annahan olla äeti, sei kuulu sulle.
ANOPPI:
- Vaen näkkyypä! Jannen rouvalla niin hienot vaatteetki.
LIISA:
- Jos onki, niin on! Heikki, mihin sinä ajat? Etkö yhtää kato. Ojan pohojalta saa ihtesä kaevaa.
ANOPPI:
- Herra isä tuota Heikkijä. Aoto mutkittellee. Ootko sinä humalassa?
LIISA:
- Ei Heikki juo. Seon vaen sitä syntymähumalaa.
ANOPPI:
- Minä jo isälle sanoen, että kun Liisaa tuommosella ukolla nakattiin. Onneksi isä pääsi poes tätä kurijuutta näkemästä.
LIISA:
Äeti! Aatteleppa kuka on kuulemassa?
ANOPPI:
- Hyvä seon Heikinkin tietää totuus. Kun vielä niin mitätön, että ei lapsenlapsistakaan saanut nauttia.
LIISA:
- AETI!Se ei kuulu sinulle yhtään. Vikahan on minussa.
ANOPPI:
- Kyllä ne torvet oisi auennu kun olisi ravakka mies...! Onpahan Jannellakin viisi reipasta te... Heikki etkö yhtään kato. Tuommoseen monttuun täysillä päästää.
LIISA:
Niin justiinsa. Saisit tuota vähän kattua. Vanaha ihminen kyyvissä, poekkiluiksihan se mennee.
HEIKKI:
- Kumpi tätä autoa ajaa? Sinäkö vai anoppi. Ajattelin vain kumpaa uskoa.
LIISA:
- Nyt pie suusi. Alkaa muun hyvän lisäksi hattuilemaan.Sinä et arvosta yhtään naista.
HEIKKI:
- Pitäisikö?
LIISA:
Pitäisi. Aina olet väheksyt ja morkkaat naisia.
HEIKKI:
- Minäpä tallennin nauhalle teijän puheet. Kuunnellaanko kuka haukkuu ja ketä. Kyllä ne kaverit on kateellisia kun esitän niille nauhan.
LIISA:
- Ällötys. Tule äeti mennään taksilla kotiin.
HEIKKI:
- Sepä onkin mukava ratkaisu. Ilimota sitte kun anoppi on lähteny...

KYTTÄ--95.

- Höperöksi tässä jo tulee. Saatana, olematon ei pauku... hän ääneen ajatteli ja alkoi kopeloida avainta, joka hänellä oli varmassa tallessä narun päässä rakennuksen ilmanvaihto ritilässä.
Avain löytyi ja Puhaltaja aukaisi oven, pudottaen avaimen taas riippumaan narun varaan. Hän sulki oven huolellisesti jälkeensä, koska aikoi yöpyä lepokopissa.
Nälkä oli vain yltynyt katuja kierrellessä. Muuta ei ollut kuin paketti mureleipää. Kyllä sillä leivälläkin nälkä pakenee.
- Saatanan Rotta! Hän sähähti ja kurkoitteli hyllystä leipäpakettia.
Aivan huomaamatta oli varastossa olevien erilaisten kamojen takaa hiipinyt apinamaisenoloinen mies. Pitkä selkä ja keihäänheittäjän käsi vetäytyi iskuun ja kädessä kiilteli, varaston hämärässä, tappava teräs.
***
Vaikka avain poltteli taskussani ja terve uteliaisuus koittikin saada käsiäni suuntaamaan autonkeulan osuuspankkia kohti, en antanut sille valtaa.
Olin päättänyt käydä Paronia tervehtimässä. Sen myös tekisin.
Tehtaan takapiha oli, niin kuin tavallisestikin, aivan hiljainen. Villiintyneet koristepensaat rehoittivat kevään kasvua työntäen.
Tuttu polku Paronin sisäänkäynnille oli umpeenkasvamassa. Polulla ei tosiaan oltu liikuttu aikoihin.
Pahat aavistukset valtasi mieleni. Ne vielä vahvistuivat kun nykäisin narusta, vastausta ei alkanut kuulua.
Oliko Paroni muuttanut muualle..? Vai oliko potkinut tyhjää. Viimeinen vaihtoehto tuntuikin jo pahalta, siksipä päätin ottaa asiasta selvää. Vaikka oli sovittu, että jos vastavetäisyjä ei tunnu, niin käynti on häiriöksi.
Pujottelin tuttua reittiä Paronin valtapiiriin. Jo kaukaa erottui outo haju, muusta hajusta. Tiesin se oli kalmanhaju.
Luulo vahvistui tiedoksi kun saavuin Paronin olinpaikkaan. Ruumis oli alkanut jo mätänemään ja varmaankin rotat olivat käyttäneet Paronin maallista tomumajaa ravinteena, koska
kasvoista oli suuria alueita nahattomana.

LAHOJA

AASINSILTOJA
tässä oon taas koettanu rustata oekein urakalla - asijasta toeseen. että runoratsu pääsisi kulukemaan aasinsiltaa pitkin asijasta toeseen jopa kolomanteenki. Vae eihän siitä tuu kuin sanomista, kun poropeukalo sojottaa keskellä kämmentä ja pääskynenkään ei sano päivää. On oppinu etelässä vieraeta ilimasuja johon ei meikän kielipää pysty.
***
Puolivalmiille sillallle ei pitåsi mennä. Näen ollen runojalaka porskataa sillan läpi ja koni on kontallaan. Hätäpäessään sitä yrittää kannustaa, mutta hätä onkin tämän näköinen ja apua ei ole lähellä. Killu siinä rotkon yläpuolella huteralla aasinsillalla ja heiluta sanansäelää osumatta mihinkään.
***
Tilanne on perin kiusallinen jopa haastava. Mutta kuka haasteen ottaa vastaan? Voin sen sanoakin: ei niin kukaan. Päinvastoin! Asiaton aasi seisoo rannalla ja ei tohi lähtä sillalle kulkemaan, kun se mun kurja koni, ja vielä kurjempi ratsastaja tukkii huteran sillan. Akuutti tilanne eskaloetuu. On aika ottaa aikalisä. Sen kuluessa neuvotelleen ja aeka parantaa haavat, ratsun jalasta. Sillä kohin on homma hallussa vaikka koninkaviot tulta iskee niin mitään ei tapahu.
***
Kohta pelastava arkki-enkeli liihottelee paekalle ja korijaa kyttyrät. Sillä siinä pinteessä lojuvessa ratsu on muuttunut kameliksi ja kyttyrässä löytyy hevosenlihaa. No, parempi pala suussa kuin kirves kaevossa. Haavoja nuollen ratsu nousee uljaasti kuopien jaloilleen ja korskahdellen kirmaa paikkaan B . koska paikka-A, on AASIASSA eikä kameli siellä löyvvä paekkaasa. Kamelin paikka on sukupolvessa-
***
Hevosenlihan maku suussa pysyttelen ratsun selässä. Hei ! Me lennetään. Ratsu saa ilmaa siipien alle ja hopea välkkyy sen siivissä, ratsun kiitäessä maalaamaan taivaanrantaa! Aasikin pääsee sillalleen ja asijat on reilassa, seuraavaan kompurointiin asti.
***
Taevaanrannassa tapahtuu kamalia.Maalarit on lakossa . Paiikalla on vaan Musta Aukko joka imasee paletit ja pensselit. Seison siinä tumput suorana. Kameli karkaa maisemiin ja huomaan olevani puulla päähä lyöty. Pitäs aatella ENSIN,

OLLAKKO

SOHOVAVIHANNES!
--------------------------------------
Kisoja kattoessa sitä väkisellä samaestuu sohvaperunaksi - tae paremmin vihanneksesi. Sitä vaen on vsen, ei kuule einää!
Kasviksethan ne on tänäpäevänä kova sana. Sksipä oon aatellu ruveta sohovaperunaksi Onhan se vihannes? Aenakin enempi ku rillimakkara.
***
Justiisa! Seon tuon sohovaperunan rakennustaeto(kehon) sevverran luommua ettei jouvva huommijjoo kiinnittee kokonnaessuuteen.
***
Sitä tulloo erkkerrii ja muuta uloketta akkiarvaamata millon mihinki. Lähe sitte tämmösen arkkitehtiluomuksen kansa naesille näöttäötyyn. Se voep ollahhii kylymmää kyytijä, vaekkei oesi pakkastakkaa.
***
Eikä kauvvas nakkaa tuo uhka alakuperäväestön taholtakkaa. Sitä heti joutuu erillaesuuvev taotta harppunoetavaksi ja kivitettäväksi. Vuan saesihan siitäe jottae päeväkirijamerkintöjä rakkaaseen päeväkirijaan.
***
Tietennii tuo jehovijen harmaakettooni saes vipinätä myös punakonneeseen. Siinä Puttiini oesi teerevänä kuularuiskun perässä ja ampus ensiksi kaekki omat ja sitte suuntaes ruiskun tänne kun meillei oo sitä Nattoo suojanamme.
***
Selevvää turvallisuusvajettahan se pukkaa. Vaen ei tuota pije ihimetellä kun politiikot pittää tärkijämpänä naesten tekstiviestinkaepuun tyyvyttämistä. Vaen Naton miehet kun suatassiin tekstaeleen Suomen naesille niin jopa joutas omat ministerit puuhaamaan noehen tärkeihen asijoehen kimpussa, kuten esimerkiksi :
***
Onko jalan asento on astuttaessa vinossa oekijjaan tae vasempaan, ja jos on niin mitkä siitä on seorakset, ja jos niitä seoraoksia on niin vaekuttaako ne kansalaesen hyvinvoentiin, ja jos vaekuttaa onko se siunaokseksi immeisen maalliselle vajellukselle.
***
Monenlaeset pulumat ne päässä sassaroe, mutta totteutuskynnys on aeka huomattava. Huolilla kun ruukaa olla taepumus kassaantua. Tärkeintä kumminki on ettei sorru niijen alle!

RUNO

NÄEN SE VAEN ON
Eikö kukaan pannut sitä merkille
mikä selvä on naapurin Erkille
että luonnossa paljon on seksiä,
sitä ei ole vaikeaa keksiä.
-
Mehiläiset ja kukat ne aina saa
jonkinlaista seksiä harrastaa
sen on luonto määrännyt jetsulleen
kuinka kasvu jatkuvi uudelleen.-
-
Entäs linnut? ne kuksivat yhtenään
eivät kyllästy siihen ensinkään
Tikanpoikakin puuhun kipuaa
sekin seksinautinnon sitten saa.
-
Itikat ja kärpäset tottakai
ne kesällä koko ajan nai
lempi leiskuu myos metsälammessa
kun on kiimaa lohessa, sammessa.
-
Että tarkkailkaahan nyt jullilleen
kuinka lehmäkin antautuu mullilleen
pelkkää seksiä on aina kesä vaan
ja se jatkuunee varmaan ainiaan

KYTTÄ--94

- Joo, se Rotta muutti liiketoimensa tänne, Nakulaan. Siellä minä autoja fiksailen. Jotakin pitää hommata, että pieru haiskahtaa. Sinä et ole tullut töihin? Ovat kyselleet!
- Mulla on muuta viritystä! Niissäpä Rotan hommissa saa kokoajan olla paskanpää jäykkänä ei tiedä milloinka käry käy. Tules tuonne kojun taa niin vihjaisen siitä touhusta.
- Miten vaan, mutta kyllähän mä tiedän millaista touhua se on. Minullakin on akka, sekä kaksi mukulaa kontolla. Työhän on kiven alla. Mitäpäs se mulle kuuluu, jos pomo kupruja tekee? Minä teen työni ja saan palkkani. Muuta en välitä tietää.
- Nehän tappoi mun parhaan kaverin, muutama viikko sitten. Ei mieli mettä keitä.
- Jaa, Kurottaja?
- Sepä, tehtiin paljon keikkaa yhdessä.
- Ahaa! Nytpäs tajuan. Sinä olet piileskellyt? Ei sitä Kurottajaa kukaan tappanut. Joku sairauskohtaus - puhuivat.
- Kumma kohtaus kun aivot pellolla!
- No joo näitä sattuu. Se on pidettävä suhteet kunnossa pomoon päin. Minä olen jo piakkoin kymmenen vuotta ollut Rotalla. Reilu pomo se on.
- Porisehan sinä minä pitelen hevosta. Kyllä Rotta tiedetään. Etpä sinä Hatussa paljonkaan sitä kehuskellut.
- Joo, ne oli eri aikoja. Nyt on rahavirrat sitä luokkaa, että jää muutama euro sukanvarteen. Kello kutsuu työn ääreen. Paperiraha ei haise! Vienkö Rotalle terveisiä. Milloin tulet hommiin?
- Kaveruuden nimissä, ethän sano, että olet minut tavannut, Puhaltaja parkaisi.
- Katotaan nyt! Jos kyselee niin ei parane valehdella. Vasili vaatii rehellistä meininkiä, Puikkari sanoi ja vilahti tiehensä.
Puhaltaja tunsi itsensä turvattomaksi. Nopeasti hänkin livahti torin vilinästä varastolleen päin. Sielläpä voisi viettää muutaman yön. Ruusa, tuli mieleen. Puhaltajaa puistatti. Aamuiset tuntemukset palasivat mieleen...
Syrjäkatuja kierrellen Puhaltaja saapui lopulta varastonsa eteen. Tavanmukaisesti silmäili joka suuntaan. Oli omituinen tunne kuin joku olisi häntä tarkkaillut.
(jat)

SISKOT

MARTTA&MARIA.
***
Kevijät huomenet vaan! Raskasta sannaa en oo pahemmin puhunu. Äläkää lukeko sitä mulle synniksi, silllä raskaeta puhhuu isokenkäset! Sillä heillä on kantokykyä! Pakkasta! Lukema on -11.6. Kohta talavi menny, aeka mukavasti. Saattaahan se maalis vielä kokkeilla, mutta toenen silimä vettä vuotaa.
***
EILISELTÄ jäe vaevaamaan tuo hyväosasuus. Siinä sitton pohtimista mitä se oekein merkkaa. Oesikko se semmonen jota kajehittaan?
***
Syrijästä kattojen se voe siltä näöttää, mutta tottuus on toenen Se kun on vaen immeinen omine vaevoneen ja vastuksinneen. Kuolema tullee aikonaan ja jälelle jäävät tappelee perinnöstä verissä päen. Elämä on saattanu olla yhtä helevettijä.
***
MARIJAHAN se oli hyvänosan valinnu, ja sanovat ettei sitä oteta siltä poes. Tietääkö kukaan minkä vérrattoman osan ne Marialle asenti. Martalla taesi olla sitte huonoja osija lähtemmään asti?No eikö se ollu meleko työmyyrä mikäli on uskominen kuulopuhheisiin. Kovassa käötössä neon paekat lujilla.
***
TAESIPA se Eesau olla karvanen kaveri, aenaki mitä voe ajatella noesta pappijen tarinoesta. Tiijä sitte kuinka palijo on pantu lekettä eholle. Vae eikae tuolla väliä?
'''
Mistä hemmetistä se ajatus kaapasi tuonne kaokasiin asijoehin . Päässä seilaa haku päällä koko ajan niin nappasi sitte Esaun karvosta kiini.
***
KYLLÄHÄN monikaa eijoo loppuun asti ajatellu kun on lähteny pappija kyytiin. Moni sitä on koettanu ja kun pölijyys on alakanna kassaummaan päässä, niin on pitännä yrittee suaha tehty tekemättömäksi vuan jälet jää nykysin kaekista seikkailuista mitä verkossa vajeltaa. Sitte suurissa katumuksentuskissa jouttuu viettään lopun elämmän.
***
MUTTA omahan seon valinta. Jos perse kestää niin mikä ettei. Kuhan vaen pyssyy asiallisen ulukopuolella eikä ala vilijelemmään viisauksija. Siihen mahtaa monella olla aeka suur kiusaos? Vaen opissa seon käjenpoeka tuulessa. Meitä tolloja kun riittää jäämäänni. Mitän lienen tarkottanu? Kuiskaan sen sulle. En mie tiijä!

SKETSI

KESÄKEITTOA
(Tuvassa Heikki ja Liisa ovat asettuneet ruokapöytään)
LIISA:
- Otahan Heikki tarpeeksi keittoa. Keitinkin reilusti. Oot alkanut laihtumaan. Ylimääräistä voitakin panin ison kimpaleen.
HEIKKI: )Hämmentää kauhalla keittoa.)
- Mitä moskaa tämä on? Tuommonen on sianruokaa. Sulla näyttää menevän tuo keittotaito yhä hullumpaa suuntaa.
LIISA;
- Joko taas? Eikö Herralle kelepaa. Sinä oletki ollu aina niin ranttu kuin Kekaraesen sika. Seki kuoli ruokaruuhen ääreen.
HEIKKI:
- Tämmöstä sotkua kun pistää nappaasa, niin varmasti noutaja tullee. Jostakin Marttakerhosta oot ohojeen saanu?
LIISA:
Tämä on kesäkeittoa! Aivan mahottomasti vitamiinejä.
HEIKKI:
- Kesäkeittua? Ja enhän varmasti syö lusikkallista. (Sysää lautasen)
LIISA:
- JOs ei passaa niin kelevatkoon. (vie keittoastian pois)
HEIKKI:
Älä helevetissä vie sitä kattilaa. Luuletko mun pyhällä hengellä elävä. Sinä sitä et ymmärrä vähääkään huumoria. Tosikko mikä tosikko.
LIISA:
- Seon annettu mikkon tarijottu. Mennee semmoseen syömään jossa on suunmukaset maestettavat. Alakaa kiukuttaa tuo jokakertanen ätinä ja pellautuminen ruualla.Äetisi passannu aekuseksi mieheksi asti. On vieläki pikkupoika.
HEIKKI:
- Yhestä kesäkeitosta tämmönen helevetin souvvi! Minunko pitäsi nöyränä lappaa siansotkua naamaan, ku Rouva käskee? Vaen kun siitä ei tuu mittää.Minä en rupia kenenkään komenneltavaksi ja katon senki tarkkaan mitä suuhun pistän.
LIISA;
- Siitäpä vaen. Saat ottaa uuven keittäjän. Minä en ikkääni jaksa sinun juonitteluja kuunnella.
HEIKKI:
- Pyh! Sanot vaen, mutta annahan olla jos pikkusen nuorempaa naesta vilikasee, itelleen ees silimänruokaa, niin johan on muori haokkuva räkyttämässä ku vihanen rakki.
LIISA:
- No, pitäsi se pikkusen kattua mikä on mahollista, mikä ei. Haotaankaatuva ukko vielä silimää iskee nuorille naesille. Ihan hävettää semmonen peli.
HEIKKI:
- Vae hävetäkö pittää? Se pittää vähentää yhessäkulukuva, ei tarvitte rouvan hävetä. Menenkin yksin kirkolle. Tuommosta muorinraatua rupia raahaamaan vappaaehtosesti.
LIISA:
- Eipä onnistu. Siinä ne pensaan kulluu minunki eläkkeet. Ei sulla oo yksityisajoehin oekeutta?
HEIKKI:
- Oekeutta? Voe helevetti! Millon mulla jottae oekeuksija ollu?.....No, ala sitte joutuva, ettei pirssi jätä!

KYTTÄ-93

Puhaltaja oli pidellyt matalaa profiilia.. Ei edes huurteisella ollut tohtinut käydä. Ei ollut varmaa minkä nurkan takaa Rotan gorilla törmää otsikkoon.
Yöllä hän oli käynyt täydentämässä välitettävien tavaroiden varastoja. Päivisin hän oli vain pistäytynyt myyntiliikkeessä viemässä ne myytäväksi. Vähäksi olivat varastot käyneet.
Yön aikana hankinta ei onnistunut, parkkipaikat ammottivat tyhjyyttään. Murtomieheksi Puhaltajasta ei ollut. Ei lukitsematon autonovi tai hiukan konsteilla avattu ei ollut hänen mielestään murto.
Kurottajan murha oli säikäyttänyt Puhaltjan ihan vauhkoksi. Moneen päivään hän ei poistunut ollenkaan kämpästä, mutta Ruusan jäkätys pani miehen lähtemään... Rahat olivat todella vähissä.
- Taasko pitää huoriin lähteä? Lohkeaa sitä kotonakin, kun autat siivouksessa, Ruusa maanitteli.
- Älä unta näe! Nuorta ja tuoretta se pitää olla. Torilla löytyy, Puhaltaja härnäsi.
- Saatanan luikuri. Mene äläkä tule takasi.
Puhaltaja ei sen enempää alkanut kuitenkaan naista kiusaamaan, vaan painui kadulle. Siellä oli turvassa aamuvirkun kansan joukossa.
Puhaltaja vilkuili koko ajan ympärilleen ja etsi suojaisia paikkoja keväisenauringon lämmössä ja kirkkaassa valossa.
Koska näytti, että mitään vaaroja ei ollut, Puhaltaja rohkaistui ja suunnisti torille.
Torikauppiaat olivat jo pystyttäneet kojunsa ja keväisen värikäs ihmismassa, pyöriskeli kojun luota toiselle.
Puhaltajakin rohkaistui kiertämään kojulta toiselle. Maisiaiset täyttivät hitaasti vatsaa, mutta kuitenkin veivät suurimman näläntunteen pois.
- Mitä Masa? Puhaltaja kuuli ja joku tempoi häntä hihasta. Puhaltaja käännähti ja huomasi entisen kämppäkaverin vierellään.
Puhaltajalla meinasivat mennä konseptit aivan sekaisin. Lamaannus ja pelko iskivät täysin mieheen.
- Etkö enään tunne? Oltiin yhtä aikaa hommissa Rotalla? Minä olen Puikkarin Kosti, sanoi vankka mies jatkoksi.
- Ky-kyllä minä sinut tunsin. Oletkos sinä vielä Rotan hommissa. Sehän on muuttanut kuulemma tänne.

KEITÄ OVAT

HYVÄOSASET.
***
Näen aamutuimaan, kun ei nukuttanu selailin nettijä Monenlaesta sattu silimään.Tietty porukka puhhuu jatkuvasti Hyväosasista. Rupesin pohtimaan.MITÄ NE ON?
***
No elähän se mittää. Kojin tässä vallaistumisen kun luvin noeta Iltiksen horinoeta ja sen katkerija sanoja elämisen ihimeestä.Ny on niin valosa mieli kun huomaa, että ei se elämä oo kellää heleppua'
***
Sehän se tietenni on tavan eläjän pelastus kun ei oo ikkää ollunna vasuri. Kommarista puhummati. Niille kun tuo yksilö on yhentekevää vaen massa merkkaa jotaki. Yksilö saa joutuva massan jalakoehin jos jengi haluvaa suurija ettuuksija. Toesinaattelevat tietty survotaan suohon. Kenen joukoessa seisot.
***
SEON niin retteetä pienellä eläkkeellä köllistellä. Ei tarvii pakkautuva harrastammaan eikä matkustelleen. Poessa on kuvijoesta kesämökit ja matkaeluaotot. Näen ollen ei tarvihe panna rahhaa evustuskamppeisiinkaa.
***
Siitä huolimati paska haesee niinku muillaki, noella aktiivi-immeisillä. Kolotukset on omasta takkaa ja muuta puutettakkaa ei tarvii huokaella.
Seon elämä pirunheleppuva kun ei tarvii kilivotella, kellä on eniten olemista.
***
VOEHAN ziissus! Hyväosasset? Mitä helevetin rottuuhan ne semmoset liennöö? Ensiksiki pittää arssinoija mitä on se hyvä? Tietennii hyvä pippuripihivi maestuu hyvältä. Oesikko semmonen hyväsosanen joka sen nokkasa etteen saa?
***
VAEN oesikko se hyväosanen jolla on rahhaa ja tavarata, enempi ku ite kerkijää kuluttaa ja lissää tahtoo`?Mitä helevetin hyvvää ossaa siinon? Kuvittelen että niillä päätä vannehtii aenanen hätä miten saesi ommaisuutta kartutettua. Eijoo hyväosanen semmonen.
***
HYVÄOSANEN tietennii on semmonen immeinen joka on terve, ei ronklova mikkää ruummiinosa. Seon selev'ästi hyväosanen : Vaen empä noeta ala kajehtiin, jokkaesella se kutennii joku osa kronklovaa. Toesella yhtä ja kolomannella toesta. Ja vuuet muuttaa hyvän pahaksi ennen monttutalakoeta.Harva se terveenä kuolee!
***
Näen se vaen mennee ja hyvä niin! Sanotaan että ikä viisautta antaa. Mitä sitä helevetin hulluja. Vähintään kerran päevässä tae kaksi kertaa aivosolu lakkaa toemimasta. Ihan on ropakantaa koko viisaus- Nimimerkillä: Nää on nähty.

TARJOLLA

JONNINJOUTAVAA
***
Komija päevä. Pikkupakkanen -8.2 hyvä rankamettäilima. entivanahaan lämpö teetti työtä kun najusi risukosta polttopuut, että mökki pysy lämpösenä.
***
Vaen eipä tässä. Klapeja en ennää tarvii, eikä maalima ahista. Kaokolämpö pukkaa lussaa pöksään. Syleskelen kattoon ja ans kattoo mille alakasi vae eikö millekkää. Näkkeepähän.Eikäpä tuolla välijä muutenkaa. Talavi kohta takana - tuiskut ja pakkaset. Valo toeselle kättä lyö, joten alakaa olla aeheita tuuletella.
***
NÄÖTÄSTÄÄ että kansa harrastaa paremminnii kuvijokelluntaa kuin luistelutaeto on ny mikä on. Tosin monella perse on matalalla ei kaatuminen tee kipijjää. No, päähän voep sattuu, vaen siellähän ei ookkaa ylleesä särkyvvää.
-
TAVAN pitkätukka on meleko polonen jos joutuu tiukkaan saranaan. Tullee äetijä ikävä jos pikkusenkaa vastustaa.
Mekkuva vaen päälle ja Martaksi marttaen joukkoon, niin kerrannii saa toeve täöttymyksen kun ei piäse kuselle. Kusi nousee piähän ja aallot liplattaa hempijässä kesäyössä. Tae tässä tappauksessa sysimustassa syysyössä.
***
VAEN moninaesethan ne on kesällä houkutukset jos on houkutusten perrään. Munkki luostarissa parannuksen teheneenä haotoo munijaan ja huokaa Jumalalle. - Armaha oe isä Jumala, sillä en tajjuu mitä piru minulla teettää. Eikö luostari oo piruvappaata aluvetta.?
***
MITEN se lienee tämännii asijan laeta. Meikää eijoo vielä tähän päevään mennessä vituttanu. Minnoon sitä mielessäni pohtinu, että oonko jotennii rokotettu vitutusta vastaan?
Voehan se olla. että vitutus on taetolaji johon ei tavan pölijä ossaa paneotuva. Meikäläisen ilimasutaeto on kovin puutteellinen. Vae mitä?
***
MENIKÖ kellää jakeluun tämä päeväpäästö. Yhtä sekava kun yöllinen unennäkö. Seki oli kuin amerikkalaenen elokuva, kiirettä ja räeskettä vaen mittää ei tapahtunu. Niihän ne unet ylleesä. Hauskaa ku o mukavaa.

RÄÄKÄTYT

KOJEKANIT
--------------------
Kyllähän ne nuo terveösintoelijat tekkeet hyvvee jäläkkee. Sitä jos on kuinkaki raotanen terveös, niin niitä kun kuuntellee kotvan niin kohtapa tuntee ihtesä niin saeraaksi ja väärineläneeksi, että on ihime että huoku on jälellä.
***
Niinpä jonottaan arvaoskeskuksiin ja napsimmaan sitte pillerrii. Kokkeillaan mitä kovempia myrkkyjä. Kummahan on jos ei henki ala olla hakusessa itekelläki. Kojekaniksi joutuu ihimisparka!
***
Tällä kaekella on hyvinki suuri merkitys työllissyyteen . Liäkärit suavat suuren korvaoksen ja erreökset peittää hauvankaevaja. Ja aena kilisee.
***
Suakelj! Jottae valonsäjettä sentään työntee tähän aenasseen kurijuuteen. Kaekki kun meikällä on mennynnä vituralleen. Kukkaa eijoo tekstiviestiikä lähetelly saatikka postia. Eijoo syytetty seksuvaalihäerinnästä, eikä muustakaa riettauvesta. Vaen ruoka on maestunu eikä janossakkaa vikkaa.
***
On tää yhtä kurijuutta ja ilimanaekusta pelleilyvä tämä ihimiskunnan koko hommeli. Tulis maalimanloppu ja panis silijäksi kaekki systeemit, eikö tuo jonkulaesta maenintaa tulisi tapahtumakalenterriin.
***
Sama kitinä jatkuu ja väärin ajotettuja kohentumisyrityksijä suoritellaan. Mitä helevetin hyötyvä silläki lienee? Täh!

RUNO

TOISILLE VAIN. (jenkka)
1.
Minähän kyllä tiijän nämä systeemit, minä tiijän ne jetsulleen
kovasti päähän ottaa nämä meiningit, ne oon tutkinut pilkulleen
rättipäitä vain Suomessa hyysäillään, täällä on kyllä köyhyyttä ennestään
rahaa niille annetaan yhtenään, tämä alkaa jo tympäsemään..
2.
Sellaistakin olen lehdestä lukenut, toiset liksaa saa parempaa
meikäläinen senkin on huomannut, vain noita rikkaita onnistaa
toisille paljon rahojakin annetaan, mulle kylmää kättä vain tarjotaan
pitäs muuttaa päättäjät kokonaan, näihin luota en ollenkaan.
3.
Sellaistakin olen minä huomannut, naapurin elo rempallaan
lapsiaan ne ei koskaan oo hoivannut, mitähän niistä tulleekaan
meidän Mikko jo täydestä miehestä käy, juuri koskaan sitä ei kotona näy
johan kahdeksan vuotta se täyttänyt, nerokkuutensa on näyttänyt.
4.
Lasten vuoksihan täytyypi jaksaa vaan, vaikka toisilla helppoa on
en anna minä mieltäni lannistaa, olen sääntöihin taipumaton,
minä sorru en syrjityn asemaan, minua ei kukaan voi lannistaa
huomenna menen taasenkin valittaan, siten vain minä oikeutta saan.

KYTTÄ--92

Sormenpäässä tuntui jotakin liukasta. Vedin löydöksen esiin. Pieni muovipussi joka sisälsi valkeaa jauhetta lepäsi kämmenelläni.
- Tämänhän arvasi. Huumehörho, sanoin.
- Ei noita touhuja kukaan selväpäinen tee.
- Muutako et löytänyt? Tuossa tuo lompakkokin. Äläkä vetele välistä. Suunnilleen katsoin mitä massissa oli.
- Kyttä saatana! Luuletko vertaisekses? Kuka se onkaan istunut? Mietihän sitä.
Vaikenin. Tottahan oli, että olin ollut lusimassa useamman kakun, nuoruuden tyhmyyksien vuoksi.
Ruumiinhakijat saapuivat tekniikka myöskin. Se oli osaltani siinä. Poistuin vähin äänin.
Suvela oli edelleen ovella vahdissa.
Minulle myrkyllisesti irvistäen, hän näytti kieltään ja heitti:
- Joko maailman kuulu Kyttä ratkaisi jutut?
Ai, eikö vielä selvinnyt murhaaja?
- Onkos Suvela puutteessa, vai mistä se nyt puristaa? Tässä olisi aikaa vetää siivut.
- Katso Kyttä vittuus!
- Ei minulla ole, mutta jospa sinä leväytät eteen...
Suvela näytti pakahtuvan kiukkuunsa. Menin sivu iloisesti vihellellen.
***
Autolle päästyäni kopeloin taskuani. Käteni tapasi ketjun koruineen. Vedin sen esiin. Nyt huomasin, että ketjussa oli medaljongi, aitoa kultaa, ainakin se siltä näytti. Avasin korun ja sieltä katsoi tumma kaunotar. Saman näköisyys Marcon kanssa oli ilmeinen, äiti oletettavasti.
Olinpas ajatellut nappiin. Ketjussa roikkui avain, joka oli melko varmasti jonkun säilytyslokeron avaamiseen tehty.
Avaimessa oli numero 66. Hymähdin, aika sopiva homolle. Kohtalo joskus leikittelee!
Nyt olikin aika miettiä. Miten hyötyntäisin löydökseni, se oli aika suuri urakka. Tietysti jos olisi onni mukana, kohde sattuisi ensi yrityksellä.
Koska Paroni oli vilahtanut mielessäni sisällä ollessani, tuli kova halu käydä ukkelia katsomassa.
Sen enempää miettimättä käänsin autonkeulan laitakaupungille päin.

KAH,

VOEP OLLA
niinnii, jos eisatu olemaan toesella tappaa. Maholisuuksija on monneen lähtöön ja vielä muutama päälle. Voepa kiskasta ihan mahottomuuven puolellekki. Vae eipä seo ensimäenen kerta kun mahoton muuttuu tojelliseksi. Siitä on varmaan jokkaesella malliesimerkkejä ite kojettuna. Pelekällä toeveellahan ei mittää tapahu. No toesinaan tuuri potkasee. Kuitenki ylleesä haave totteotuu ankaralla tahtomisella ja panemalla ittesä täyvelleen likkoon.
***
Tuo likkoonpaneminen tuskin tarkottaa jottae ammeessa saeppuvaveessä lötköttämistä, vaan sitä että yrittää kaeken sen mitä voe - haaveesa saattamiseksi toevottuun päämäärään. Aenahan sekkää ei aota. Ehkä suunnitelma oli liian haasteellinen, tae muut tykötarpeet lopahti . Myös pelikunto/taeto on meleko ratkasevija ärijänteeseen joutuvessa.
***
No, vastukset on voettamista varten silläki uhalla että hävijönkynnet kuitenkin raapasee syvältä. Mutta mikä ei tapa se vahavistaa. Tappijoki kasvattaa ja ehkä opettaa ajattelemaan, ettei kaekki oo mahollista - kaekille. Joku ihmeveijarihan tekee mitä tahtoo ja aina onnistuu. Taijolla eikä tuurilla ne valtamerilaevatkin seilaa. Tuuriki on toki hyväksi, mutta poropeokalo saa vaen aekaan - sanomista!
***
Muuten tässä mennee komijasti. Viikonvaehe silimässä ja O-kisat. Jänniä kilipaeluita ja peokun pitämistä suomalaisille. Kae nyt vielä pari mitskua kumminki? Olisi se kyllä nolo juttu jos ei ennää yhtää. Puheissahan on kyllä riittänyt. Kesyjähän nuo tosin oli sprinteiissä, mutta jospa se siitä vilikastuu? Niin ja aena voe selittää. Huono suksi ja töhömerö latu. Hiihtäjässä ei voi vikaa olla. Lääkkeet otettu oekijaan aekaan ja kunto kohistettu nappiin.
***
Pakkasta pukkaa. -15.1 Kempeleen tarkka. Hyvä on hiihtäjän hiihellä lumessa - ja mummon kahlata! Jos tarkenee. . Saa nähä miten käö. Kyllä seon tämä elämä jännää ja ennalta arvaamatonta. Ei pysty aamulla tietämään mitä iltaan mennessä tapahtuu, vae eikö mittää. <3

SKETSI

PUHELIMESSA
---------------------------------
(Heikki ja LIISA istuvat kahvipöydän ääressä. Puhelin soi!)
HEIKKI:
- Mene vastaamaan, sulle se on kumminkin. Joku muori haluaaa juoruta.
LIISA:
-Enkä mene. Sulle seon. Hirviporukanukot soettaa.
HEIKKI:
- Pöh! Ne tähän aekaan. (Menee kuitenkin ja ottaa luurin)
- Halojaa! No päevää! Tuo muija oli taas niin hittaassa virreessä...
LIISA
- Hetikö alot minua morkkaamaan?
HEIKKI:
- Ei kun käskee sanua terveisijä! Se niin naapureista tykkää...
LIISA:
- Sekö se on se juoruakka, se Malakijaksen Manta. Yksi mieliharmi.
HEIKKI: (muljauttaa Hertalle äkäsen silmäyksen.)
- Ei kun tuossa aikoo maitoja mennä hakemaan. Se kaekki asijat mulle sannoo.
LIISA:
- Hiijentakijakko sinä sitä juoruämmää aena suosit. Sano suorat sanat.
HEIKKI!
- Ei kun aekoo ottaa suurusämpärin samalla... No, minä annan!
(antaa kapulan Hertalle)
LIISA:
- Mantako se siellä? No, päivää päivää. Minä jo Heikille tuossa sanon, että sitä rakasta ystävää sitä Malakijaksen Mantasta oo kuullu mittää. On niin kun oes suuremmat voemat, se henkinen yhteys, sattunut kohalle... Ehei, Enhän minä parasta ystävää... Minä oon semmonen luonne, että en puhu kenestäkkää juoruja enkä muutenkaa pahhaa sannaa.
HEIKKI:
- Lopeta helevetissä se juoruvaminen. Sei oo ilimasta touhuva.
LIISA. (puhelimeen)
- Minun on pakko lopettaa kun tuolla ukolla on kova hinku töelle. Tuli kiireellä kahaville, se ku on niin ahane työmies. Tulehan käymään rakas ystävä. Minulla on ollu niin ikävä sinua. Kuulemiin.
HEIKKI:
-Voi herija ja sen pikku apulaiset! Täytistäkö sinä meet kuhtumaan sitä muorija kahaville. Ei tämä oo mikkää kahavila!
LIISA;
- Ei sitä kehtaa olla kuhtumatta, vaekka minuvaki sieppaa tosissaan sen muutaman vatuloinnit.Oesit sanonu sille, etten oo kotona!
HEIKKI:
- Ite tuossa kaelotit niin , että oesi naapuriin kuulunu iliman puhelinta. Sinä sittet ossaa ollenkaa hillitä ääntäsi... etkä sanojasi.
LIISA:
- No niin, johan se taas syyllinen löyty kun haettiin. Kokkeillaanko, en sano sannaa muutamaan viikkoon!
HEIKKI
- Voi kun tekisitkin sen, saesi korvat olla lomalla. Milloin alotat?
LIISA:
- On se meillä kummaa, aina pitäisi tuppisuuna istuva.Ei tule kuuloonkaa!
HEIKKI:
- Kuka lienee ollut sellaista suunnittelemassa? Vaen oo nyt sen aekaa hilijaa että saa kunnon päikkärit vetästyksi!
(Kellahtaa selälleen

RUNO

SANTERIN KAATAJA
Saapui viirus vihtahousu
vanhan Santerin mökille
kuullosteli tarkasteli
josko löytyisi verevä
limakalvo kelvollinen
asuinpaikaksi sopiva
jossa voisi mielin määrin
tehtäväänsä suoritella.
-
Nenä Santerin sopiva
asuinpaikaksi hyväksi
jossa kasvavat kaverit
koko kopla kaikkinensa
kohta valloittaa lisäksi
nenät kaikki lähistöllä
-
Santtu vuoteella heräsi
oli vallan vaimeana
kovin viskeli vilulla
täristeli törkeästi
joka paikkaakin kolotti
kipu kouri kaikkialta
oli tuntu niin tukala
olo vallan vaikeakin.
-
Viirus kauhea kamala
oli saanut saaliiksensa
miehen vahvan vangiksensa
taisto sitkeä tulossa.
että säilyy henki kulta.

SE OLI

ONNENPÄEVÄ
***
Tarkotan sitä eilistä! Eläpä hättäele kuhan saan päästä kiini niin selevitän. En tietysti omasta päästä vaen asijan - siitä alakupäästä.
***
No, kahtokeepa ny. Mulla on tuo sanavarasto nököttäny tuolla mielikuvitusmaaliman takaloukossa. Vino pieni, harmaja rötiskö. Toki siellä on ollu perussanasto, jotensakki käöttökeleposena. Jopa voemasanoja on ollunna meleko kasa. Oon niitä käötelly surkeilematta. Ja kuten tiijättä käötössä kampe kulluu. Jopa kuluneita sanontoja on korijauskuntosena varaston nurkissa vino pino.
***
Vaen siitä eilisestähän minun piti. Niin tämä valtijollilinen Posti, liekkö Vennamon Pekan huoripoeka, niin kiikutti semmosen sanalähetyksen, että oksat on poekkee. Hyvin karsittuva ja uutuuttaan kiiltävää sannaa kokonaenen 240sivunen kirja.
***
Sanojahan siinä on tuhansia. Ihan semmosijakin, että en oo ennen tienny olevankaan. Voemasana puolelle en oo tohtinu vielä vilasta. Siellä voe olla semmosta välinettä, että rumihia tuloo? Tae aenaki Kaohavalaesen pistohaavoja.
***
Joo, siksihän minä oon tässä koppuloinut uutta sanavarastoa. Koetan laettaa sanat sopivaan järjestykseen, että olisivat helposti löytettävissä tarpeen tulleessa.
****
Toki minä oon sananvilijelyvä itehi harrastanu, vaen hallapa se tahtoo vieraella näellä raokoella rajoella. Sanannäläkä on hirmunen ja kun vätkyttää pakkasenpanemaa tuotosta, niin pahimmillaan siitä seoraa puheripuli. Onneksi siihen on tehokkaeta lääkkeitä. Niistä en kerro. Saattaa jäöhät suomalaeset alakaa kokkeilla, jää asijat toemittamatta.Tuppisuista kansaa on kamalaa katella.
***
Niin että sanavarastuva tässä rakentelen. Perustukset jo valoen. Teenkin jykkeen hallin. Muovitettupelti lie paras. Saakeli tuo puu lahhoo, varsinki tuo nykyään kasvatettu hötypuu. Teen semmosen kaarihallin ja sinne sitten osastot, että ei oo sanat hukassa.
***
Että oottakaahan poijat ja varsinnii tyttäret, se voe vielä sananvilijely alakaa kukoestaan näellä tantereilla. Kevä koettaa niin nakkelen sanoja peltoon kasvamaan. Voemasanoja joukoon, niin ohan ihime jos ei kantasanasto tuota kaonista satua. Näen se on uskottava!

KYTTÄ-91

Suojasin leveillä hartioillani mahdolliset katseet, ja ujutin käteni Luigin kaulaan. Oli uskomatonta! Kaulassa oli ketju. Nopeasti aukaisin lukon seuraavan naurunremahduksen aikana. Vedin ketjun koruineen kouraani.
- Onko ruumiiseen koskettu? Sumutusmielessä muka kyselin.
- Eipä paljon iske raatoja käännellä. Ne on eri miehet siihen, Oksa vastasi karskisti.
- Eikö edes taskuja tutkittu?
- No, eipäs ole tullut mieleen. Kyllä pappi siitä huolen pitää, ettei rahat uppoa maanpoveen.
- Jospa kutenkin tulet viranomaisena tutkimaan, ei tule jälkipuheita.
- Onkos sinulla muovipussia, johonka pistät romppeet?
- Kunnon poliisilla mukana kaikki tarvittava, Oksa mutisi sekä kumartui penkomaan uhrin taskuja
Ensimmäiseksi tuli esiin autonavaimet, muutama pakkaus kortsuja ja paperisia nenäliinoja. Tupakansytytin ja tupakkaa.
Toista taskua kopeloidessaan, Oksa oli rohkeampi. Hän työnsi kätensä taskuun syvälle ja kirosi. Käsi palasi sormienvälissä siro, pieni taskuase.
- Tämähän on ollut kovia miehiä. On ainakin turvannut ainoansa, Oksa sanoi ja ojensi löytöänsä minulle.
- Pane vaan pussiin muiden joukkoon ei siitä ole mitään apua. Katso vielä povitasku, on sillä lompakko jossakin.
- Tutkiikos Kyttä lompakon? Melkoinen posa onkin, Oksa sanoi vittuilutarkoituksessa.
Otin lompakon ja avasin sen. Katsoin seteli puolelle. Melkoinen vivaska satasia. Hm! Melko nappiin osunut uravalinta. Tai, enpä ainakaan vaihtaisi.
Vedin esiin Luigin ajokortin. Se oli kansainvälinen kortti. Annettu Marco Luigille. Kuvan mies katsoi ovelan näköisenä. Naama oli naismaisen siro. Hiukan kyömy nenä jonka alla kapeat viikset. Tukka sinisenmusta.
Pistin kortin takaisin lokeroonsa. Sormeni seikkaili jo seuraavassa lokerossa.
(jat)

JOSPA

SANOTAAN NY
että tännään on suuri haloo lihasta. Varsinkin hevosenliha on jokkaesen kielellä missä vaan kaksi silimäkkäen kohtaa. On tapahtunu kamala assii. Suuhun on työnnetty lihhaa jolla ei ole tilaa tuoteselosteessa. Voe kamala! Sehän on hirvijätä! Potkiiko Vermolaenen mahassa liijan raskaasti vae kaataako peräti aetaa? Ei sitä tiijä näenä aekoena mitä sattuu. Aijantekijöelle voe siunaantuva uutta arpeettija. Toesaalta kuollu heppa tuskin antaa potkuja muille kun lihavirmojen johtajille, jos niillekkää. Kuhan ny poristaan. Seon metijalle elinehto.
***
Näen viikonlopun lähetessä, kuitenkin riippunut liha ohittaa reilusti jopa hevosen kysynnän. Tuoteselosteessa ei löyvy, mutta lihanhimo on silti merkittävä. Myös eijoota joutuu monikin halukas kuulemaan kyselyynsä.
***
Mutta mitä me näestä. Pietään mielessä, että jos liha on heikko, niin ruvis kyllä miehen tiellä pitää. Aenaki niin kauan ku sompaelee pöpelikköön. Seon talavikeli aena haasteellinen eikä aena hoksaa jos eessä on mutka ja ajjaa mutkat suoriksi.
***
Sellaistakin on sanottu, ettei kysyvä tieltä eksy, mutta jos ei oo tiellä semmosta jolta kyssyy, jää vastausta vaille. Mihin taas sellainen otottamaton kuperkeikka vaikuttaa voi pelätä vain pahinta. Tosin asteikko voi olla aika lievä. Onpa semmoseta pelosta poristu että ommaa varijuva pelästyy. Varijuahan ei tuu jos ei oo yksipuolista valoa, joten on paras oleilla päivänvalossa niin ei tarvii pelätä.
***
Ulosajo talavikelillä on suhteelisen vaaratonta. Lumikinos pehementää oleellisesti syrijähypyn turmijollisuutta. Asija on toenen jos pärskäöttää päen puuta tae muuta kiintijää estettä. Kipijää tekee-
***
Nyt tämä homma toemii kuin vilikkuvalo- Toemii - ei toemi - toemii. Tarttee tehä tutkimus missä mättää vao onko ajatteluyksikössä luova tauko. Voe olla lapijot kattelussa. ja kaevajat!
***
Pakkanen pannee raskaasti. -14,6 on näötöllä. Taevas alakaa kuoriutua pilivistä ja harvinainen valoilmijö, arska nimittäin näöttelee naamaasa ja näyttää aika keväiseltä, helemijä kimaltellee joka kantilla.

VUOROSSA

PÄEVÄN EPISTOLA
---------------------------------
Sehän viikko on puolivälliin taputeltu. Palijon valtijaat on pyhävaatteisaan ja tuunritki oli ettiny vanahosta varastoesta resuja ja duunannu niistä hävynpeittua. On näjet sen pakkanen, Hyvä niin ei oo nin riettaan näköstä!
***
Joo pönttö oli tyhyjä ja varmaan pyssyyki. Pittää kuitenki perkata kaehopaekkoja jos jottae nöyhtää löytysi. Mihinkää huipulle en kapua jun ei oo homma hanskassa. Vae onko sen väliä. Paree sievä silijä ku turhat kruusaukset.
***
Justiisa! Kyllä minunkin tekee mieli mannaa ja hunajata. Mannaryynijähän tuota voes - eijoo tyyristä, mutta hunaja heikontaa pahasti kestävyysvajetta. Vaen eihän makijata mielinmäärin.
***
On se heleppuva nuihen henkenmiesten. Ne suap ilosa irti vaekka itkumuurista. Vae entä me synnilliset saatanat. Murehittaan maalimanpahhuutta vaekka mitä se meille kuuluu. Neon Rumpit ja Puttiinit omijaan siihen duuniin. Ja voe kae Saleki ottaa kontolleen pikkusen
***
Mene rauhassa sinä synnistä syntynyt. Sillä kirjoitettu on tulee tulivaunut ja vie sinut ihannaan lehtoon jossa aena paestaa aurinko eikä yönvarijot pelota. Jalopeora on sinun veljesi ja tiikeri sisaresi ja katso suuret ovet aukeavat ja astut kynnyksen yli joka on tosin korkea, mutta se ei ole sinulle es -pelkkä hijaste, vaen eihän oo kiirus. Mene rauhassa! Keruupit laulaa sinun kunniaasia ja harput soittaa sydämesi hymnin. Kirkain silmin katsot valoa joka loistaa ja huomaat et häikäisty ! Vapaalla mielellä heittäydyt sohvalle ja huomaat tulleesi kotiin.
***
Vetasin tuossa hartaoshetken, että sitä otollinen oesi! Seon olta varppeillaa joka hetki ja on syytä pyhittää ja päevittää tuo henkinen sisus eli sielu. Sitte kun on värkissä varaa voe taas lastata sitä toesta vaakakuppija - tasapaeno - kato

RUNO

SYRJÄHYPPY
Oli suuri herranketku
mies tuo mahtava, mahoton
mietti näitä, mietti noita
mietti syntyjä syviä
aatoksia kummempia
aivan pinnaa jo kiristi
hikinahkaa hiillosteli.
-
Johan saatteli sanoiksi
leukaluuta louskutteli
partahaivenet pärisi
kulmahampaat kirskahteli
silmät kummasti kipinöi
otsanahat kurtisteli.
- Kuuleppas sinä toveri
rinnallani taivaltava
nyt on huonosti tulokset
seikat sietämättömästi
aivan oon minä pulassa
piukeassa pinhuusissa
keitos pohjahan kärähti
paloi aivan hiillokseksi
kun en tempaissut ajoissa
vekkulia vempaimesta
siemen upposi syvälle
alkoi siellä kasvamahan.
-
- Nainen huora niin mitätön
levitteli, houkutteli
aivan käski ja kehotti
vienosti näin viekoitteli
antoi tissistä sipaista
taputella kannikoita.
-
- Minä miekkonen mitätön
sorruin naisen nappuloihin
punahuulisen suloihin
kiharoihin kiehtovihin
-
Johan tissistä sipaisin
taputtelin kannikoita.
Silloin valtaansa vetäisi
otti aivan pauloihinsa
raiskasi minut väkisin
pani vallan penteleesti.
Minkä mahdoin mä mitätön
mitä mahdoin kiimaiselle?

KYTTÄ--90.

- On jumankauta niillä harrastukset, mutisin puoliääneen ja viskasin salkut kauas.
Nyt piti panna ajatuskoneisto superteholle. Istahdin sängyn reunalle ja mietin. Olin toki takuu varma, että rahat olivat Luigilla - tai olivat olleet.
Kukapa muu olisi tiennyt rahoista ja kassakaapista kuin oma rakas, jolle Metku oli kertonut salaisuuden. Käytyäni kaapilla, silloin kun siellä oli rahat, Luigi oli ehkä kytännyt minua ja puhdisti kaapin sen jälkeen.
Metkun murhaaja oli ilman muuta Iiro, sillä Luigin murha oli samalla kaavalla tehty. Iiro oli käyttänyt minua hyväkseen saadakseen tietää Luigin kämpän.
Iiro, alias Timo alias Ville, olikin paljon syvemmällä kuin olin luullut. Eipä mikään kiristys saisi palamaan takaisin entiseen, josta olisi mahdollisuus nousta. Perkele!
Nyt piti kuitenkin keskittyä rahoihin. Niitä ei Iiro ollut varmaan löytänyt, päätellen myllätystä huoneesta... Näytti pieninkin kolo saaneen käsittelyn.
Mietin minnekä itse panisin miljoonat jotka äkkiä jostain tulisi kouraani. Pankkiin niitä en ainakaan kiikuttaisi. Tallelokero? Sellaisia paikkakunnalla tietääkseni muutama. Kauppaliikkeissä? Siellä voi pitkäaikainen säilytys olla vaikeaa. Asemalla? Ehkä paremminkin, sittenkin pankki lienee kuitenkin paras?
- No, se tärkein kuitenkin puuttui - Avain?
Höpisin puoliääneen kuin hurahtanut hihhuli synnintuskassaan. Siitä tuli Paroni mieleeni. Olisiko siitä apua, jos lähtisin kysymään Paronilta avaimen olinpaikkaa?
Silloin päähäni juolahti tarkistaa Luigin ruumis. Ainakin minä pitäisin moisen aarteen aina mukana.
Ruumiskuskit eivät olleet vielä tulleet. En aikaillut vaan marssin olohuoneeseen. Oksa ja kumppanit jatkoivat edelleen härskien vitsien parissa. He vain vilkaisivat minuun, kun pol-vistuin ruumiin puoleen.
Ruumis makasi kasvot lattiaan. Verinen takki ja puukonterän mentävä reikä, takin selkämyksessä, ei ollut riemullista katsottavaa.

OLLAAMPA

UPPORIKAS
***
Varovasti pittää tänäpäevänä postaella, kun on ollu vaekeuksia saaha saaha sannaa suusta. Jokin monimutkanen sana poekittaen sanavaraston ovella!. Solutellaan jotakin pihtipielen välistä.
***
Nyhhän Olympia-hiihotki menossa ja niitä saa seurata hiki otassa miten käö vae käökö mitenkää. Seoon niin tuurissa. Pahassa paekassa töpeksii niin kaveri puhaltaa oetis ohi. Siitähän se riippuu kuka ensin töppösen lykkää maaliviivan yli. Julumaa on leikki nykyvään tuossa hiihossaki. Kaekki pitäsi osuva nappiin jos meinaa jatkoon päästä. Mukavatahan tuota on katella, muun vaevan ohessa.
***
Asijasta kolomanteen. Outtako te huomannu kun nuo puhelimyyjät on hijoneet hyökkäöksijään. Ny kysellään ensin kuulumiset ja voennit, ennen ku aletaan rahastaa. Siinä saaki olla tolokkuna, ettei lervaha niihen leperryksiin.
***
Näen ollen seon potilaanki skarpattava. On kehitettävä uutta menetelemää ja ratekijjaa.. Myyjän kunnijoetus kasvaa kummasti. Niin ku eilen. Vieläki naorattaa :D
***
Operaattorin renki soetti ja alako kyseleen ilimosta. Meikä otti rennon tyylin ja kehuskeli että muuttolintuja vaelle täösi kesä. Ei se vissiin uskonu kun piti pienen tauon. Sitte se alakaa kyseleen- Onko isoki kälätinlasku. Omaksumani sratekijan mukkaan kehasin että iso on! Myyjä iski siihen, että heiltä saa melekeen ilimaseksi. Tuumasin siihen että mulla kyllä rahassa löytyy. Rahalla kun on niin heleppo maksaa isompiki lasku.Jatkoen vielä leohottamista ja toesessa päässä oli kumman hilijasta. Huomasin että kunnijoetus kasvoe kohisten. Luurissa aevan humisi. Ja elä se mittää. Herrottelleenhan se poeka alako. Sannoe, että - Jos kerran Herralla menee niin hyvin niin hällä ei oo asijaa ja nappasi luurin kiinni. Ottiko tuom tosissaan?
***
Mahto tulla sille heebolla meleko kynnys meikälle soettoon. Se mulle passaa.
***
Pakkanen jatkuu..13.7 on aamun lukemat Kempleessä. Paestaako vaen pilivess-? sen näkkee. Mutta vanha kokemus tojistaa tojeksi. että kulluu se päevä pilivessäki.

SOUTAAKO.

INKKARIT KANOOTISSA
***
Pittää vielä lämpimikseen taevastella elämän tapaaaahtumia. Uutta vaen putkeen!. Olympia- ja muuta mukavaa tiijoss. Runoratsukin ravaa nuoruuven innolla ja kesäki, tae paremmin kevät loekan päässä.Mielikuvituski keksii monenlaista, että mahtaa lukija joskus ihimetellä, onko kaikki inkkarit kanotissa. Voen lohuttaa kanootti on tuuliajolla ja soutaja tuulellakäöpä!
***
Aotossahan sei raha oo parraeten tallessa, mutta onneksi osakkeet tuottaa senverran hyvin että mese vuuessa ja vaehtoon. Pittää naapurit katteelisena ja kun sopivasti pöyhii pankkitilliä. Eivät alimmat homehu.
***
Seon terveyvven kannalta kovasti tärkijjää. Homepöly on vaarallista varsinki rahapöly. Muuhun elämisseenhän tullee monelle firmalta kultasta käjenpuristusta ja huommenlahajaa. Sopivasti eläkkeelle soluvessa. Säästyy omat ja ohan se kultakello komijaa kateltavvaa. Kyllä seon mahtavvaa kun joku on osannu hommelit hoetaa ja olla hymypoeka.
***
Joopa. Näöttää tuo järkitojellissuus olevannii sitä mitä oun koko ajan äläppiny. Kun käöttää ällijä pääsee ruppi helepommalla ja sillonhan sitä pittää rääkätä maratoonilla ja punttisalilla. Sitte se antaaki ommaan eccoon mukavasti pisteitä kun saa toverille leohkasta saavutuksijjaan.
***
Huumorriin varijollahan tässä on koetettu jutustella puutaheinää, jopa heinäseipäitäkin välillä, vaen niistä tullee tikkuja kieleen. Niitä nyppijessä se kitalaki ahavettuu ja sehän eijoo laisinkaa suotavvaa. Sissäenen ahavettuminen saattaa olla nykytietämyksen valossa sanken vaarallista.
***
Ei siinä mittää, suaphan sitä olla vaen ei pitäs rikasta näötellä jos on köyha saatana ja kuristumassa näläkäkuolemmaan. Seon kamala kattuva jos on lama ruummis, lihaa vaen kielessä ja seki töhönän peitossa.
***
Vaen tätähän se on. Ei Paavali pahalla kato vaekka ei niin juhula asussa portille könyvä. Siellä putsaoslaetoksesa harijattaan porstalla puhtaaksi ja taevaskeleposeksi. Kerta rytinällä uusattaan vielä päähän uuvet sisuskalut, semmoset lempijät ja hartaat! Sittepä sitä pääseeki enkelikuoroon laoleleen halleluijaa ja muita hittejä. Jo vaen!

RUNO

(vuosien takaa)
HALLELUIJJAA
-
Räsäsen Päivi
kun virsiä veteli
siitäpä syntyikin
kauhea meteli,
Kalliksen puhekin,
menneepi sekasin,
sellaisen huomijon
telkussa tekasin.
-
Hartaana huuvetaan
Jumalaa avuksi,
Kalliksen sanat
jo muuttuvat tavuksi,
änkyttää pappa
happiko lopussa
elvyttää täytyy
ukkoa hopussa.
-
Enkeli kiirehtii
apua antamaan
Kallista äkkiä
hoitoon kantamaan.
Yhteen ääneen
Luojaa jo kiitetään
sormet sormiin
lujasti liitetään.
-
Puoluveenjohtaja
pitää sen mielessä,
se ei on sielussa
joka on kielessä,
syntinen rikkaus
ei ole pahasta,
kaikihan kovasti
tykkäämme rahasta.
-
Unhoituneet ovat
Raamatun sanelut,
pois ovat jääneet
jo anteeksianelut.
Maallinen tavara
mielessä kovasti
se ei oo syntiä
sanoo sen rovasti.
-
Rukoillaan jälleen
voittoa vaalissa,
Jeesus on ratsuna,
voittaja maalissa,
kohta on valta
rajaton meillä
ei Suomenkansa
enää oo harhateillä.
‎8.‎7.‎2010

KYTTÄ--89

Tulin huoneistoon ja siellä poliisit heitti herjaa ajankuluksi. Oksa, armoton huuliveikko oli kavereiden keskellä, ja pari minulle tuntematonta poliisia kuunteli suut virheessä.
Suvela ei ollut seurannut perässäni. Jäänyt varmaan vahtimaan, että ei ketään asiattomia tulisi häiritsemään.
Huoneistossa oli kaaos. Kaikki mahdollinen oli pengottu. Kiirehtien riensin katsomaan olisiko salkut viety?
Komeroista oli kaikki revitty lattialle. Yläkaappien ovet repsotti selällään. Keittiötikkaat oli haettu, että oli päässyt sen kaiken näkemään mitä oli oven takana.
Itsekin kiipesin katsomaan siihen komeroon jossa olin salkut illalla nähnyt. Pengoin papereita ja muuta kamaa, mutta salkuista ei ole jälkeäkään.
Hemmetti, olinkohan sittenkin ottanut liian suuren riskin? Olivatko Metkun suuret setelit Rotan kätköissä?
Lasketuin alas. Oksa tuli aukomaan päätään. En nyt ollut oikein sillä tuulella.
- Joko Kyttä selvitti rikoksen? Kuka onkaan murhaaja? Suurella rahalla pitäisi jutut selvitä.
Helvetti, oliko Kiimala puhunut meikäläisen erikoisasemasta.
- Älä Oksa törise. Hommaa ruumis veke, Sitten erittäin tarkka tutkimus kaikesta.
- Enpä ota sinulta määräyksiä.
- Oletko sä Oksa jostain katkera? Pane homma pyörimään, siitä niitä prenikoita irtoaa.
- Hyvä se on sun päätä aukoa. Rahasta ei ole puutetta eivätkä pomot perseen takana kyttää.
- Justiin! Katso kun on ajoissa liikenteessä, voi ehtiä perillekin.
Siinä poristessa olin potkiskellut komerosta vedettyä kamaa. Aivan lattiaa vasten makasivat molemmat mustat attasea salkut. Kiihkeä into valtasi mieleni. Olisiko murhaaja tullut häirityksi?
Nopeasti nostin molemmat salkut sängylle ja avasin toisen. Se oli ollut lukossakin, mutta hentoinen lukitus oli murrettu.
Oksa oli onneksi häipynyt olohuoneeseen, ja tuntui soittelevan Kiimalalle, mitä ruumiille tehdään. Niinpä kukaan ei ollut katselemassa, kun avasin salkun. Salkussa oli jumalattomasti kuvia homoista, yksin runkulla, tai parinsa kanssa. Hyi helvetti! Varmistin, että toinenkin salkku sisälsi samantapaista materiaa, nyt kuitenkin lehtinä ja leikkeinä.

MUISTAAKSENI...

TÄTÄHÄN SEON
***
Tällä senijori-ijällä seon tuo eläminen yllätystä ja jännitystä täönnään. Joka aamu on armo uus ja välliin saa ihimetellä, jos muistaa, mistä ollaan tulossa ja löytyykö uutta etappija mistää suunnasta. Annahan olla - kun koetan selevittää ikäimmeisen jännitystäöteistä päevää. Tae paremminnii aamuva. Koko päevään saesi lakrattaa sivutolokulla. On se niin tapahtumarikasta ja kaekki suijjuu kuin hijastetussa vilimissä. Deja vuu ilimijöhän on aena läsnä, välliin siinä eletään koko ajan.
***
Ensimmäenen jännitysmomentti on kun ajatteluelintä yrittää käönnistää. Ussein se onnistuu ensi nykäsyllä. Tosin käönti pätkii ja sytytys harhaelee ja ettii kiintopistettä mahollisen ja mahottoman välillä. Asettuvakseen sitte siihen keskivaeheille - puolitajulle! Kuitennii sev verran, että muistaa oltavan henkissä. Se eijoo yhtää selevää onko aamu vaen päekkärin loppunäötöstä.
***
Epämääräesten elonmerkijen jäläkeen aevo alkaa antaa viestintää silimäluomiin, että valuva pimijään. Jaa - helepompi ajatella kun totteuttaa. Silimä on rähäminy ja kuivuvessaan jumittanu silimät pimennys-asentoon.Siinä pittää aevon viestittää usijampaan kertaan eturaajalle, että oesi aamunavvaoksen aeka.!!!!!!
*****
Siinä sitte lievää väkivaltaa käytellen saat valon virtaamaan synkkään pimeyteen ja aevo ottaa aamun ensimmäesen ympäristökuvan käsittellyyn. Siinä pään suorittaessa omija käönnistys operoenteja sisäset anturit alakaa viestittää tuntemuksija keskusyksikköön. Vesistöpuoli antaa pakottavvaa tarvetta ja jännitys nousee, kerkijääkö vae eikö? - Ylleesä kerkijää! Jos karvasenpään saa kipattuva yläasentoon ja pää kestää iliman huimaosta helepotushuoneeseen. Jos taas ei, niin se on jo uuven operaation tarve.
***
Sittehän se onkin ensimmäenen päevän TAPPAOS. Helepottunu ja mieltä nostava lorina. Tae sitte ei tapahu mittää - pakottaa vaen! Hilijaa tiputellen paeneet helepottaa ja jos hyvin käy, niin lisäksi vappaottava paksun puolenpäästö kiertää raekuvana pitkin pytyn reunoja.
***
Siinä sitte tiskaat rähämät silimistä ja valamistauvvut kohtaamaan senijorielämän päivän kaikkine jännityksineen ja yllätyksineen.Voen joskus kertuva - tae sitte en! Seon turha tehä mittää sittoumuksia, sillä on näellä vuosin aevan sama mihin luppaotuu, ei muista kumminkaa!
***
Sään muistaa, ainaki kun se on aena nyt ja tässä. Pakkanen on pompsahtanu peräti -20.1 on mittarissa.Siinäki on jännäämistä mihin suuntaan tuo tuosta lähtee - kyllä senijorielämä on jännitystäöteistä seikkailua.

ÄTINÄÄ

***
Tässä koettanu kattua kisoja ja joka lajissa tullee turpaan hiin joutessani mirtin mistä se huono meestys johtuu - nosen yleensäkin-kyse on asentrista! - Vai onko?
***
Itestään seleväähän se on että jos kukkaa ei tee mittää, ei kukkaa saa mittää. Ei etes herrat. Ja jos herrat ei saa palakkaasa, ei saa kukkaa. Se tuo tallous pyörii älyn ja rahan ehtoella. Ei siinä ihime tuottua tule jos tavan taukki duunari oesi vastuussa että hommija riittää. Räkyttäähän ne kyllä ossaa. - ja vaatija.
***
Voe vittu kun muistoja on 50-70 luvuista. Saateri ne vuuet kokeneena ossaa antaa arvoa nykysille palveluille. Sillon ei ollu mittää. Syöttiin pettuva ja ooteltiin parempija aikoja. Onneksi ne tulivat. Kyllä ny kelpaa. Lääkärissäki ravataan jos pikkusen paskanpää tyssää. Ennen ei tohtorin luokse menty ennen kuin pää oli kaenalossa tae jalaka repussa.
***
Vääräkätiset ovat ottaneet käöttöön käsitteen suhteelinenköyhyys. Vittu, Toki se köyhä on köyhä jos 1000 vertaa 100000. mutta näin se on aina ollut. Rikkaat on keskuudessamme. Kukaan ei nykyään nälkää näe. Siitä huolimatta huuvetaan köyhyyttä kun eijoo vara pittää kahta autua ja 300m2 lukaalia.
***
Voe helevetti nähköön!. Toesta tonnija taskuun käärrivät eijoo köyhää nahänykkää. No, jos hypätään henkiselle puolelle, niin köyhä saattaa olla se kymppitonninki tienaava. Se ei oo rahasta kii kuka on rikas.
***
Eipä oo tullunna säästetyksi, kun sittei tiijä millon sottaaa pukkovaa ja seon sitte kummiteräsuapassii arvossaan arvaamattomassa. Joku nuuka tekkee tiliä sovan sattuvessa Mustassa Pörssissä.
***
Onneksi eijoo tullu sijotettuu tuohon kerska-asumisseen. Vaatimattomasti honkäpölökyt on istumina. Vaen sehän on arvossaan nykysiisä tuo punahonka. Vaekka se onnii pätkissä.- tae päässä!
***
Komijaa seon elämä nykysin köyhänki. Puhelimet taskussa ja taplettija ja läppäriä uuven karhijjaa on joka mummolla ja papalla.. Sossu helepottaa jos miinusta tili näöttää. Pittäää olla niin helevetin nykyaekanen. Vaen ilimankos on rasvamaksa ja hermot riekaleina. Se tuon omasuuven kaa pitää olla aina varullaan, ettei sipsa syö, eikä ruoste raiskaa.
***
Tää on viimmeinen taisto??? Näläkä on vieraana, mutta kuntosalille vaen että liika rasva tippuu. Se kun on muotija kun paskattaa...sanovat ennen..

TÖKKII

TAEVAANRANNASSA
------------------------------------
Eipä pie paekkaasa, että jotaki ejistystä oesi taevaanrannalla tapahtunu. Sama keskiaekanen pimmeös verhuvvaa kaekkijen mielenmaesemmaa. Valopilikut lymyvvää piliven takana ja pensseliki on unohtunu pesemättä. Maalaele siinä sitte!
***
Molotohovit (kuka tietää mitä neon?) on akkunassa. Ei ees sissäesessä lampussa oo valua. Energija loppunu ja lamppu palanu. Vae pitäsköön sitä siirtyvä ölijylamppuun. Vuan liekkö tuon väliä. Pärreitä oes kyllä kaenalossa? Siirtyskö tuota entisaekaan? Vaen pihtele! Pärepihti puuttuu-
***
Piäkytkintä eijoo olemassa immeisellä - eikä sulakkeita. Seon räeskettä kun piuhat lyö läpi. Siinon ukkoset lastenleikkiä.. Piuhat on rättieristeellä ja oekosulukuva räpsii tämän tästä. Vaen siitäpä ei kantsi murhetta kantaa. Tuota kuormaa jo raahata muutennii tarpeeksi.
***
Tijatterihan seon nykysi monelle kova sana.Onneksi ei oo meikäläenen eksyny niihin synninkarnevaaleihin. Se oesi varmaan vaekijjaa suaha semmosija syntejä anteeksi. Näehen nykysten kansaki on jo mahottomuus.
***
Tämä nykyaekahan on kovin kiimasta aekaa moni rento kaveri on hypänny taas akanlumppujen ansaan. Suakeli alakaa tuo meedijan rääpiminen vituttaa. Normaalista asijasta pittää kättä vääntää. Tämän selevemmin en vikkuuttele. Saa lukija arvaella mistä se on puhe?
***
Tekemällä tehhään juttuja suurella rahalla. Houkutellaan huoria virittään ansoja julkuille. Näetähän on jo palijo. Sitte kun ansa laokijaa, niin jättilööpissä paheksuttaan , että voe kaohija kun on rietasta. Ja kuinka miehet on sikoja. Seon tätä! Vaen niin kae se pittääki.

RUNO

PERSU-MEPPI
Pönäkkänä persu-meppi istuu Brysselissä,
kavereitaan kaipailee. -Ne lienevätkö missä?
Huvita ei oikein hommat, turhauttaapi aivan,
suuren palkan edestä voi kestää tämän vaivan.
-
- Vaikken tajuu asioista, hanttiin kyllä pistän.
Suomessa kun vallan saan niin Eeuunkin nitistän,
Markan lupaan kansalle se vaalivyöryn antaa
populistin ajatukset kyllä kauas kantaa.
-
- Vennamoa ihailen on mulle esikuva parhain
Veikon oppiin tutustua sain jo hyvin varhain,
opiskelin kielikuvat jotka kansaa hurmaa,
kaikenlaiset suunnitelmat tietävät vain turmaa.
-
- Suomessa kun pääsen valtaan Euroopalle näytän,
kuinka kaikki toivomukset tinkimättä täytän,
Rahamyllyt maalailee suurija seteleitä
markankurssi tosin ei painokustannusta peitä.
-
Kaikilla on paikat täynna suurta Suomenrahhaa
kaikki on niin rikkaita, että oikein tekkee pahhaa,
Kirkossakin katto on, siis se on katollinen,
Timo Suuri hallitsee se ei oo petollinen.
-
- Kaikki vieraat kansalaiset pittää poissa ajjaa
kun muukalaiset maahan ryntää ei oo mittää rajjaa,
ne vievät ruuan sekä tyot ja naisia ne jahtaa,
mitähän ne toiset mepit ajatella mahtaa.
-
Meppi herää aatoksista karmaisevaan Faktaan
mutta jos ei Suomen kansa lähde persun matkaan,
Taitaa olla parempi nauttia mepin taksaa
tää työ on tosi helppoa ja eeuu kyllä maksaa.
‎13.‎5.‎2009

KYTTÄ--88

- Itseäni sekä pyöreäpäisyyttäni! Perkeleen perkele! Onko sinne ketään mennyt?
- Suvela ja Oksa lähtivät heti kun se talonmies soitti, Kiimala sanoi.
- Sielläpäs ei tauti taida parata sillä kalustolla. Lähdenpä itse katsomaan, ennen kuin ne poropeukalot sekoittaa kaikki jäljet.
Sen enempää rutisematta painoin napin kapulasta ja solautin sen taskuun. Vauhdissa viskasin kuteita niskaan ja menoksi.
Minua vitutti enemmän kuin itselleni uskalsin myöntää. Oli uskomatonta, että olin vieläkin erehtynyt näin raskaasti. Olin luottanut Iiron sinisiin silmiin. Olin luottanut ihan kuin akat. Mistä sekin johtui? Sitäpä oli vaikea äkkiä sanoa. Olinhan sen monet kerrat huomannut - voi paraskin ystävä pettää...
Nyt en ollut muistanut. Sillä olihan itsestään selvää, kuka oli murhan takana. Vähitellen alkoi valjeta sekin, kukapa se Metkulassa oli ollut hiekkapussia heiluttamassa.
Iiro-poikahan se. Varmaan vanhan kaveruuden ansiosta vielä elin ja hengitin. Mora ei sentään saanut maistaa kaverin verta.
- Kuin veljet keskenään... Voihan vittu!
Sekavin tuntein saavuin rikospaikalle joka oli eristetty "Poliisi" nauhoin.
- Hm, jotain älynneet.
Laskeuduin autosta, ja lähdin menemään alaovea kohti.
En ehtinyt vielä tartua ripaan kun ovi pöllähti selälleen ja kiukusta kiehuva Suvela oli vastaanottajana.
- Tänne on asiattomilta pääsy killetty. Ettekö näe poliisinauhaa?
- Minulla sattuu olemaan asiaa. Väistyttekö ovelta, että pääsen sisään.
- No, johan on perkelettä, kun sana ei tehoa, ehkä aseenkieltä ymmärretään paremmin, Suvela tempaisi aseen kotelosta.
- Älä ammu, tulee ruma ruumis, minä nauroin ja sieväasti työnsin Suvelan sivuun.
- Tätä sinä Kyttä saat vielä katua, Suvela oli taas palannut tuttavalliseen puheeseen.
Sen enempää en väitellyt naisen kanssa. Oletin, että ei kait Suvela niin vihainen kuitenkaan olisi, että ampuisi. Niin kuin ei ampunutkaan.

KATO,

ELÄ SE MITTÄÄ
Taasen tässä ollaan uutta päevää ja viikkua käönnistämässä. Toevotaan että siitä tullee onnenpäevä jokkaeselle joka on kokenu huonua kohtelua ja kokenu pettymyksiä toeveissaan. Niin monellehan se elämä työntää vaen sitä ahteripuolta ja huonuva tuurija.
***
Tosinhan sitä sanotaan että jokkaenen on oman onnensa seppä. Soppiihan tuota eppäellä. Siinon konstit meleko vähissä jos aena pukkaa huonuva tuuria. Ei aota vaekka pannee parastaan niin lopputulemassa homma mennee pieleen. Parasta tulosta lähit hakemaan ja saatki kätteesi pelekkää tyhyjää. Siihen onnistumiseen tuurilla on hyvin suuri vaekutus.
***
Jos on syntyny huonojen tähtien alla, niin siinäpä ei oo palijo tehtävässä. Turpiin tullee ja raskaasti.Huono tuuri seoraa kuin hae laevaa ja nattaa aena kun on tilasuus!
***
Se tuurin vaekutus näkkyy selevästi erilaesissa arpajaesissa. Arpoja ostellaan hyvässä uskossa. Tutun jengin ollessa läsnä niin huomataan, että Onnetar nostaa voittoarpoja vuojesta toeseen niille samoelle naamoelle, jopa monta kertaa samassa arvonnassa. On se niin väärin?
***
Tuollasia Hannu Hanheja on porukassa vaen muutamija ja leimaotuvat äkkiä hyvän onnen lemmikeiksi. Siinä ei aota vaekka ostaa arpoja suurenki nipun, niin ohi vilahtaa, että vinkka käö.
***
Niinhän seon veikkauksessakin Jopa milijoonavoettoja sattuu jollekki ussein. Huonotuurinen saa olla otettu jos on se lohutus Euro napsahtaa kohille. Kellä tuurija on kellä ei. Meikkä kuuluu siihen huonotuuristen joukkoon. Ei satu Kenossa ees niitä pikku voettoja. Aenova mahollisuus, että ei oo yhtää sattunu oikein. Saa siitä sen 1 euron. Rivimaksun takasi.Seon tätä.
***
- 17.4 asteen pakkasissa mennään. Siperia puhaltaa kylymän päästön meijän raokkojen niskaan, Siitä se yltyy! Huommenna taas katotaan onko sanavaraston perillä käöttökeleposta tavaraa läemästäväksi satunnaesen reissaajan silimäeltäväksi

RUNO

12.osa KULTAINEN KANTELE HELISI.

- Jos on sulla mieli vahva,
tahto vankka ja vakava,
harkita kai voisin sulle,
soittokeinoa jaloa,
mutta vanno varmemmasti,
ettet nöyryyttä kadota.
Etkä väärin taitoasi
muiden turmaksi toteuta.
-
- Oi sä suuri mahtajani,
merenvaltias vakava,
vannon kautta kalleimpani,
sielu parkani pakosta,
etten etsi väärin elkein,
tiedon keinoilla tulosta.
Olkoon muistissa minulla:
Soitto soikoon lieventäen
surun sielusta pahimman.


Lähti hurja merten mahti,
syviin aaltoihin sukelsi,
kuului soitto hempeästi
se jostain Väinöä läheni.
Tunsi kummaa kirvelyä
poltti poskia kovasti,
olo outo rinnan täytti,
soinnut kiihkeät sydämen.
-
Katsoi Väinö rantamalle,
näki hiekassa jotakin!
Varovasti tarkasteli,
tutki kunnolla asian.
Mikä kiilsi auringossa,
meren rannassa kumotti?
-
Näki kantelen hopeisen,
koristeltu ruusukkeilla.
Kannet kullasta olivat.
hopeasta hauraat kielet.

Otti Väinö polvillensa
soittimen salaperäisen,
pani sormet kielillensä,
tienoon täyttivät sävelet.
-
Helisi näin kaunis soitto,
halki maiden ja merien,
löysi paikat riitaisimmat,
etsi kurjimmat sopukat.
Hymyyn taipui jäykät huulet,
nauru kasvoille kohosi,
sävel antoi lohdutusta,
elämän taistoihin karuihin.
-
Soitti Väinö jatkuvasti,
aina kantele helisi,
sodat loppui kaikkialla,
riidat surkeat väheni.
-
Oli kaikki hienommasti,
joillakin perin hyvästi.
-
Soitti Väinö uutterasti,
tuli miehestä legenda.
Tarinat on talletettu,
Kalevalan kirjasehen
sinne kansien sisälle!
''''''''''''''''''''''
LOPPU.
Oiva Pennanen

AATTELE JA

MEEPPÄ JA TIIJÄ.
****
Millä värilläpä tuota maalaelua vielä jatkas? Paletissa löytyy koko kirjo, mutta näen taevaanrannanmaalarina pittää väri valita asijan mukkaan!
***
Värillä ei oo väliä, kunhan on musta. Sehän ei kaekille tunnu kelepaavan, oon lehestä lukenu. Taustat määrää millanen on. Paha ei oo kenkään... Mutta meitä on moneksi!!!!!!
***
Minkähän ilon ne nuo ratikaalit saa kun häpäsee kaeken vanahan arvossapijetyn. Sekö se on mukavata kun kukkaa eijoo mittää. Ei Jumalia ei Jeesuksia. Selitäppä jumalaton mikä autuus siitä lohkijjaa? Ja miksi kieltää semmonen josta ei tiiä?
***
Näenpähän se mennee! Monella piipertäjällä on olemista enempi ku koskaa. On osaketta kesämökkii loestoaotoo-venettä. Akka ravvaa ulukomaella ja äijä vierraessa. Vae onko piipertäjä tyytytetty. Vitunposket. Itkemistä ja valitusta riittää muillennii jakkaa. Toesissa ja toesten elämissä kyllä nähhään korijaamisen varraan. Omat rikkauvet ovat itestään selevyys. Remontitki tehhään pimijään, mutta viaton naapuri syyllistettää.
***
Mikä pertana siinon että yhteiskunnan pitäsi pittää henkissä nuoret tervveet miehet? Työtä on, vaen ku eijoo haluja. Ja kun eijoo haluja, ei myöskää tule taetuva. Juoksupojasta johtajaksi oesi vieläki hyvinki käöttökeleponen menetelmä. Nuin äkkijä aatellen. Käötännössä taetaa tihkasta.
***
Kyllähän seos eri vaohti jos nuoret jopa lapset heti kun kykenee tanuaisi työnlaijassa. Tietysti sillä voimalla kun ne pystyy. Kuhan ovat mukana. Harrijottelemalla se ihiminen oppii. Pennusta pittäenhän sen pittää urheilijanki harijotella jos meinaa menestyvä. Millon maalimanparantajat keksii että lapsiurheilija on liijan avuton päättämään onko se reenaaminen hälle hyväksi.
***
Nykysin jos meinaa lastaan opettaa työntekkoon, niin linnaanhan siitä pannaan - tiilenpäitä lukemaan. Ei tarvi ihimetellä jos sitte kasvaa niskaanpuukottajia ja kaekenlaesta ilikeyventekijää.
***
Vaen ei kae tässä, Jos veteleisi kasan hirsijä ja muuta puutavaraa vielä pyhäpäevän ratoksi ja sitte hiihtämmään, peokkuje pystyyn!...Ne nokkaunet ei mee nuoressa hukkaan. Ja friskaa ne vanahaaki.

KYTTÄ-87.

Raskaat, punaiset verhot ikkunoissa antoivat satumaisen tunnelman. Lungi taisi olla todel- la femiiniluonne.
Vaatekomerot olivat kiinnostukseni pääkohde
sieltä varmaan voisi etsiä tilapäistä suojaa, kuumalle rahalle.
Avasin komeron yläoven. Sain silmiini kaksi mustaa attasealaukkua. Kurkoittelin ottaakseni laukun alas, silloin kapula taskussani tärisi. Nopeasti otin puhelimen auki, Ville hätäisellä äänellä sanoi:
- Luigi palasi! Juoksee jo alaovelle...
- OK.
Nappasin äänettömästi komeronoven kiinni ja olin jo takaovella. Livahdin kärppänä parvekkeelle sulkien oven äänettömästi. Sama liukuva meno paloportaissa jatkui.
Näin Porchen katoksessa, ja siunasin Villen läsnäoloa. Tutkintalinja ilman häntä olisikin katkennut äkkiä. Jälkipoltteista saattoi vain aavistaa.
***
Olin antanut Villelle töihintuloajaksi taas iltavuron. Päivällä piti nyt pitää matalaa ja näkymätöntä profiilia. Olihan mahdollista sekin, että vierailuni olisi huomattu.
Siispä minäkään en hötkyillyt. Kuittailisin unisaatavia isolla kynällä. Olihan nämä viime ajat olleet kovin hektisiä.
Mutta onnistuikos se? Ei tietenkään! Kello osoitteli puolta kahdeksaa kun kapulansoittoääni ilmoitti jollakin oevan asiaa.
Vilkaisin ruutua ja huomasin soittajan olevan Kiimalan:
- Perkele puhelimessa! Sano hyvä syy, miksi häiritset duunarin ansaittuja lepotaukoja?
- Herkko kuule! Kiimala melkein nyyhki luuriin. - Me ei selvitä tästä! Taas ruumis! Ennestään jo kaksi. Nyt sitten tuore tapaus!
- Äläs perkele! Missä ja kuka? Melkein huusin kapulaan.
- Näin vaan on. Joku ulkomaan elävä. Olikos nimeltään Luigi! Kerrostalo keskustassa. Murtauduttu, Pengottu joka paikka ja asukas jul-masti tapettu. Puukkoa lapaluiden väliin.
- Voihan vittu! Aivoni raksutti korkeapaineella laskivat yhtälöitä ja päätyivät tulokseen joka sai minut ähkäisemään ja kiroamaan.
- Mitä sä kiroot?

KYLLÄ..

TÄSSÄ TAAS
pittää jottae höpötellä. Vaekka pusero on tyhyjä ja takissakkaa ei löyvvy mittää. Vaen eipä tässä ollu tarkotuskaa tarkastella mikroskoopilla jottae napanöyhtänäötettä. Tarkotus oli ihimetellä missä mennään. Pallon vaohti on aekataolussa.Aotomatiikka toemii hienosti ja sekunnin tarkkuuvella ollaan paekassa A ja jatketaan siitä paekkaan B - loputtommiin. Kuuki seoraa mukana ja kaeppa silläki vaohti riittää kun rinnalla pyssyy.
***
Seon tuo avaruus niin ihimeellinen, että ei sitä tajuva pölijempi. Onko sitte väliksikkää? Kuhan häntä töllistellee välliin taevaalle suuren ihimetyksen vallassa. Super pyörityksessä ihimislapsi koettaa tehä olosa mukavaksi. Eikä kae se niin väliksi oo, vaekkei kaekkija luonnonlakeja tajuva eikä ymmärrä, niin välijäkö hällä.
***
Ny ku ihimettelyosasto on aeka jättää seoraavaan käsittellyyn - on aeka tarkastella näkymijä rejaaliajassa. Heh, mitä se sitte meinankkeeki, vaen oon viisaijen immeisten kuullu nakkelevan noeta sivistys sanoja, joten tokihan tässä pittää peokalo pittää ajanhermolla, vaekka eijoo hitusenkaa huomijota missä moenen hermo sijattee. Oesko se siellä Vennäällä jossa se meteoriittiki katteli paekkaa mihin iskijä.
***
No, iskihän se ja meleko tehokkaasti. Ääriporukat jo syytti Amerikkaa että ny seon Nato tullu paokuttelleen nurkkajuuriin. Nythän niitä kivenmurikoeta löytyny, että jenkki saa puhtaat paperit.
***
Ajankohtastasta on seki kun lunta on tullu, enempi kuin on titattu. Hallit sortuu ja halliomistajilla on peleko persiissä, että millon rysähtää. Ja varmaan vieläki romahtaaki jos lunta tullee tähän malliin. Olikohan se Matti joka lumiportit aokasee, muistelen äitimuorin kulettanneen perinnetietuva. Millon Matin päivä lienee ei oo muistissa. Tuskin ne ennää kutijaan pittää muuten kuin -toesinaan. -15.0 on Kempeleen lämpötila tällä hetkellä. Vieläki kylymempää lupaelee säämies ja aorinkoki saattaa kurkistaa. Pitkään se onki lymynny näkösuojassa.
***
Haestellaampa merkityksijä ja funteeraellaan asijoeta moneltaki suunnalta. Huomenna sitte valutettaan sormenpäestä mitä haaviin on jääny, vaeko pelekkä jätemoskaa, Näellä mennään.

RÄKÄ

LENTSU.
------
Tänä päivänä on kuulema kauheeta tungosta noissa lääkäripäivystyksissä. Nokka vuotaen saa odottaa tuntikausia, että pääsee kuulemaan lääkäriltä: - Lentsuhan sinussa on lepäilehän ja juo kuummaa!
***
Heh, eikö tuota itekkin ossaa älytä sevvertaa? Siellähän päivystyksessä kun oottelee, pärskivien immeisten seassa se varmasti lunssa iskee jos ei ennestään ole.
***
Nythän tuo oli lehdessä, että voi jopa kuumeilla 5päivää, ennen kuin lähtee poppamiehen puheille. Joillakin kun se antipijootti on heti mielessä jos aivastuttaa. Sitä kuulemma pittää saaha, kertoo lekurit. Heh, vaikka se ei kuulema viruksiin tepsikään? Tiijä sitte.
***
Jotkuthan rehvastelee että otimpa piikin lunssaa vastaan, niin eipä ole iskenyt????Heko, olisisko iskenyt ilman piikkiäkään. Taitaa olla niillä piikeillä vaan sellanen lunssanpelkoa lievittävä vaikutus? Meikkä ei ole koskaan lunssapiikkijä ottanu, eikä ota. Kuolee sitä aikanaan muutenkin.
***
Niin on paljon turhaa lääkitystä ja vouhkaamista vaivojensa kanssa, mutta itekuki taaplaa tyylillään.
***
Lunssatonta viikonvaihdetta itekellekki!,

SKETSI

LAPSELLISTA
(Kolme pikkupojaksi pukeutunutta miestä hiekkalaatikolla.)
PAAVO:
- Minäpä tiijän salaisuuksia!
PEKKA:
- Mitä muka? Ei joulupukkia ole olemassa.
PAAVO:
- Pölijä! ´Ei tietenkään. Minä tiijänkin oikeita miesten salaisuuksia.
SEPPO:
- Luulet vain. Sinun iskäkin on sellainen joka luulee. Meijän iskä sano meijän äiskälle, että Porkan Juuso luulee joku olevansa. Sano se iskä muutakin.
PAAVO:
- Teijän iskä onkin juoppo vötkylä. Ei kehtaa töissäkään käyä. Meijän äiskä sanoi niin. Se tietää kun on tutkija. Tutkijat tietää paremmin kuin kukaan!
PEKKA:
- Meijän äitipä on insinööri. Se tietää paaaljon enempi kuin, meijän iskä. Äiskä sanoo. että meijän iskä tienaa suolarahoja.Vaikka suola on myrkkyä, Kuulin telkasta.
PAAVO:
- Tupakki on kans myrkkyä. Minä en ikinä syö suolaa enkä polta tupakkaa. Viinijä minä juon varppina monta pulloa päivässä. Se on niin terveellistä.
PEKKA:
- Konjakkipa se on terveelistä. Meijän iska juo paljon konjakkia. Isi se on terve kuin pukki äiskä sano.
SEPPO:
- Hähhää. äsken sanoit ettei pukkia olekkaan. Nyt teijän iskä on pukki. On se pukki muutenkin olemassa. Te ootte niin tuhmia, ettei se teillä käy.
PAAVO;
- Sepe uskoo joulupukkiin, läl-läl-lää! Pikku ressukka!
SEPPO (itkua tuhertaen)
- On varmana. Minä yöllä kävin veskissä, niin äiskä sanoi makkarissa, että
minun oma pukki.
PAAVO
- Valehteletpas! Meijän äiskä on sanonut, että pukki saa haistaa pitkän huilun. Onko teillä pitkää huilua? Meillä on vain hanuri!
PEKKA:
- Joo, iskä sanoikin että sun iskä on hanurista. Varmaan se tietää kun se on paljon soittanut hanuria. Meijän iskä on maailman viisain ja paras iskä.
SEPPO:
- Meijän iskä on ainakin vahvin. Se nostaa vaikka norsun.
PAAVO:
- Kumpikin ootte tyhmiä. En tule ikinä teijän kaa. Me muutetaan ulkomaille. Äiskä lähtee tutkimaan fossiileja.
PEKKA:
- Mitä ne muka on?
PAAVO (neuvottomana)
- Varmaankin ne on sellaisia siiliä joilla ei ole piikkejä. Meijän äiskällä on hellät käet.
PEKKA:
- Pyh! Sellasia olekaan. Tule Sepe, lähetään meijän pihalle. Pate on niin leuhka.
(Menevät pois)