Sivut

lauantai 31. maaliskuuta 2018

SANOTUS


ELÄMÄNPOLKUJA
-Kulkurin iltatähti-
--
Ei elämänpolkuja kulkiessaan,
aina voi ymmärtää toista
Riitaa ja kinaa se mukanaan tuo
synkkyyttä apeutta mielihin luo
aina ei silmät loista
aina ei silmät loista
***
Ei elämänpolkuja kulkiessaan
aina voi maistella mettä
Katkeran kalkin myös eteensä saa
pohjalle asti sen saa kulauttaa
se ei ole pelkkää vettä
se ei ole pelkkää vettä.
***
Ei elämänpolkuja kulkiessaan,
aina voi suuntaansa tietää
Useinkin edessä on erämaa
joka ei armahtaa voi kulkijaa
Kaikki vain täytyy sietää
kaikki vain täytyy sietää.
***
Ei elämänpolkuja kulkiessaan
tietää voi minne se johtaa
Missä se päämäärä lopulta lie
ehkäpä ikuiseen elämään vie
Kirkkauttaan taivas hohtaa
kirkkauttaan taivas hohtaa.
O.P.

ONKO-

KAPULA RATTAASSA
**
Klasista kattoen lunta silipassu yön aekana ja peitelly Mummon jälet. Ei hiirenhyppyä näö. Nii on valakijjaa että häijyä tekkee. -7 mittarissa... UUsi vaanhan turma, tiesi vanha ´kansa,
***
Aamuhan on vielä nuori, Tässä pittääki leikillään nousta barrikaateille ja iskijä maaliskuun teesit pöytään. Vaatimusta ja purnaosta kehiin!
***
Kun lukkee fb-epistollaa huomaa: Monikaa ei voe naottia elämästä. Elämä on yhtä helevettijä ja kärsimmystä. Joku saeraos iskee kyntesä ennemmin tae myöhemmin, tae köyhyys nostaa naotinnot ylähyllylle!
***
Jos yrittää alakaa jostae naottija, niin eikö perkele joku huonompi osanen satu silimään ja niin täötyy luopuva siitä ylimääräsestä ihokkaasta ja santsi annoksesta.
***
Naotippa tässä tämän hellän luontosa kanssa. Varsinki kun se köyhyysrima on itelläki ylittämättä. Köyhä oon ja köyhäksi jään.
***
Saatana kun sitä oesikki ärtsy mies ja iskis nyrkkijä pöytään ja VAATIS itelleen etes kohtuullista naotintuva. Mutta ei.
***
Saatana lyyvään mämmirove kouraan ja sanotaan että ota siitä ja naoti???? Jumaliste sehän on niin äöterijä että lonksahtaa leokanivelet ja löysää kruppunaru alapäässä. Naotinto kaokana.
***
Taas potkittaan päähän ja persijjeen ja sanottaan että paenu siitä haesemasta. Elliittien elämistä pillaamasta. No. riskisä neon rikkaallaki, että ei katteos iske.
***
Eikö kellekkää koskaa käö näin? Ne nuo hyväosaset ossaa nuo naotinnot. Oekijastaa omista valinnoistahan siinä loppupelleissä on kiini. Tästä tuliki varsinaesta kapulakieltä. Vaen niinhän ne on virallisetki tievotteet. Täyestä mennee, vaekkei kukkaa tajua.Vaen palataan!

SKETSI

HEVOSENLEIKKIJÄ
(pariskunta istuu tuvassa. Heikki keinuttelee ja Liisa lehtiä selaa)
HEIKKI:
- Huomasitko sinä lehestä, että taas on akka ukkosa tappanu. Jokohan tässä pittää ruveta varomaan tae palakkaesko turvamiehen.
LIISA:
- Mitä sinä tarkotat?
HEIKKI:
- Sitäpä mitä sanoen. Naeset näöttää menevän niin verenhimoseksi, että ei tiijä millon puukko on lapaluijjen välissä.
LIISA:
- MITÄ? Ettäkö minua eppäelet murhaajaksi? Millon oon sinua ahistellu?
HEIKKI;
- Kertapa se on ensimmäenenki. Välliin nyrkillä moksii, että veri roehunnu.
LIISA:
- Völlötä siinä! Vahingossa pari kertaa. Tahallasi aena ärsytät!
HEIKKI:
- Pittää sitä joskus pelleillä. Sulla sitä ei pahemmin oo sitä kevennysnappia. Suuresti pierasee, niin jo on kun tulta tappuroessa.
LIISA:
- Joko taas pittää asijasta tehen alakaa minua mollaamaan.
HEIKKI:
- Tottuus pittää sietää.
LIISA:
- Sinäköhän tuota sietänet - tottuutta! Miten oli se muutama juttu siitä Malaviinasta. Tyhyjäksi tekkee, vaekka on varmasti totta! Miina oli omin silimin nähäny kun olit käsikynkkää menny meijän aotoon Malviinan kansa. Pystytkö tekkeen tyhyjäksi.
HEIKKI:
- Akkaen juorupuhheita, joessa eijoo sitteeksi totta.
LIISA:
- Miksi se naama mennee punaseksi. Eijoo sulla puhtaat jaohot pussissa.
HEIKKI: (kiivastuu)
- Hullu akka. Ennen uskoo kylän muoreja kuin minua joka olin ite paekalla. Ja saan kae minä omija käsijäni pittää missä haluvan.
LIISA:
- Eipä kärsiny muistuttaa. Sitä vaelle ettei käsiksi käö. Naamaki kierossa kuin Koetilan konilla!
HEIKKI:
- Siinä se taas nähtiin. Jos meinaa pikkusen virittää keskusteluva, niin meijän akka sen varmasti tyrehyttää. Niin ku sanon, pittää olla immeisen meleko tosikko.
LIISA:
- No, sanon minä aenaki sen, että on se melekosta hevosenleikkijä kun syyttää toesta.
HEIKKI:
- Minnoo mittää syyttäny kerron vaen mitä ite luvin lehestä.Siinon leikki kaokana kun pirullinen akka hyökkää puukko ojossa kimppuun, että laskehan ensin kymmeneen ennen kun alat riehumaan.
LIISA:
- Minnen jatka pahhaan kirveeseen vartta, Viisas vaikenee.. Siinäpähän ätiset. (lähtee pois)

RUNO

ENKELEITÄ ONKO HEITÄ
Kulki tyttönen polulla
metsätiellä tallusteli
kori pienessä kädessä
pieni liina kutreillansa
varpaat paljaana vaelsi
huoletonna hyppelehti.
-
Silloin mättäässä sihisi
sähähteli pientareella
kylmä kyinen niin katala
oli tielle nousemassa
minne lieneekään menossa
käärme musta matkaamassa
-
Tyttö säikähti pahasti
perin juurin kauhistuikin
pää on käärmeellä koholla
haarakieli loirumassa
tytön jalka on lähellä
myrkkyhampaat iskemässä.
-
Silloin kuuluvi humahdus
tumma varjo taivahalta
iskee kyntensä kuperat
käärmeen niskaan empimatta
kauas häipyvi häviten
sinne metsän sokkeloihin
-
Tyttö säntäsi kotihin
juoksi taakseen katsomatta
kotipolkua vaelsi
tupaan taaton rakkahimman
äidin rakkahan sylihin
siellä turva turvattoman
paha poissa on kodista.
-
-"Enkeleitä onko heitä"
sitä tyttönen kyseli
unilaivaa vuotellessa
alla peiton mammiessa.
-"Siivet mustat vain suhisi
vaaran suuren vaaniessa
rauhan tuotti turvallisen
olon varman ja vakaisen."
-
Äiti vastaa varmemmasti
hymy kasvoilla hyvillä:
- "Rauha rinnassa jokaisen
aina suojaa antamassa
konsa vaara uhkaamassa
hädän hetkellä eniten
lapsen tietä suojaamassa
O.P.

KOPRA--14.


Yläkerrassa oli kaksi pienoista huonetta. Huomasi että ne oli ollut nuorison asuinpaikkana. Täällä ei ollut kutsumattomia vieraita ennen käynyt. Sängyssä oli vuodevaatteet paikoillaan. Seinillä oli popparien kuvia. Matotkin olivat lattialla.
Simo meni nurkassa olevan komeron luo. Hän aukaisi komeronoven. Heti hän näki, että vaateripustimissa oli nuorenpojan asusteita.
Hänen silmiinsä sattui monin välkkyvin niitein koristeltu musta nahkapusero. Simo veti puseron päällensä. Pusero oli kuin Simolle tehty. Hän pani oman anorakkinsa komeron naulaan. Katsoi sitten komeron alaosaan, siellä oli hyvän näköiset nahkakengät. Kengät olivat hiukan väljät, Komeroa penkoen hän löysi toiset sukat. Ne eivät enää tähän vuodenaikaan olisi liikaa. Nyt kengätkin olivat kuin hänelle ostetut.
***
Ennen kuin Laakso koski mihinkään, hän napsi valokuvia vähän joka kulmasta autosta hakemallaan kameralla. Ruhakin saapui konttorinpuolelta. Haukotteli suu ammollaan. Hän sanoi:
- Kyllä saakeli se on kovan takana, ennekuin rikollinen saadaan kiinni. Ei mitään konkreettista. Ainoat ehkä nuo, murha-ase ja sorkkarauta. Niissä voi olla sormenjälkiä, tai sitten ei. Murha-ase on lupaavampi. Mutta jos hän on se, Herra Tuntematon, niin saapihan siinä olla vaikka kymmenet sormenjäljet. Mitäs niistä on apua jos sormien omistaja ei ole tiedossa.
- Niin se on minustakin tuntunut alusta asti, että tämä on tosivaikea tapaus. Voihan tosin olla, että on vanha konna ja sormenjälkirekisteri osoittaa meille murhaajan? Hitsi kun se olisikin niin helppoa. Hohoi! Voihan hitto kun pääsisi nukkumaan. Toista vuorokautta putkeen, ei se ole ihmisen elämää... se on poliisin elämää, Laaksokin kapinoi ja kynsiskeli niskavillojaan. - Joo, vain ei siinä auta. Töihin täytyy alkaa, Laakso jatkoi ja alkoi kerätä kassakoneen kappaleita uuteen muovipussiin.
-No niin! Tutkitaan vielä ulkopuolinen ympäristö kaikkine pieninekin yksityiskohtineen. Kunhan asiat etenee voi jollakin pienellä seikalla olla ratkaiseva merkitys. Jokainen johtolanka on kullanarvoinen, Kopra sanoi. Hän oli myös tullut katsomaan miten tutkinta etenee.
- Pitäisikö se tuo parakki tutkia? Entä roskapöntöt? Siinähän on savottaa moneksi päiväksi, Ruha sanoi ja viittoili käsillään pihalle.
-Tuo parakki tutkitaan tarkasti. Voihan tietysti olla, että murhaaja tai murhattu, tai molemmat yhtä aikaa ovat majailleet siellä. Kaikki epäilyttävä talteen. Roskalaatikoista myös kaikki sellainen joka poikkeaa tavanomaisesta. Verisiä asusteita tai muuta sellaista etsitään, Kopra antoi ohjeitaan ja pani taas pastillin suuhun.
jat.

MISSÄ ON ?

TYÖNLAETA
***
Nykysin kaekkinaenen hömppä innostaa immeistä enempi kun hyövyllinen työ. Valtavat enerkijamäärät tuhulataan monenmoeseen rehkimisseen vappaa-aekana. Ja vielä vappaaehtosesti - hymyssä suin.Suurija rahasummija pistetään varusteisiin ja välineisiin. Silimät kirkkaena työnnetään setelirahhaa, että pääsee rääkkään ihtijään.
***
Varsinki punttisalilla hiki lentää ja - maksun eestä. Pitkijä matkoja hiihetään ja hölökätään kenekää pakottamatta, vappaaehtosesti ja hyvillämielellä. Siis vappaaaeka on rankempaa puurtamista kuin työaeka. Työ voi olla hyvinkin kevyttä ja siitä TULLEE sitä kaeken elämisenehtona olevaa rahhaa.Mutta työ on hyvin monelle orijuutta ja vastenmielistä raatamista. Sitä yritettään kiertää kaokaa.Keksitään verukkeita, että voe homman laestaa.Kun ei oo koulutustavastaavaa niin ei voe vastaan ottaa. HALOO!
***
Jos immeiset ryntäesi samalla innolla työnlaetaan kun johonki vappaa-ajantouhuihin, niin hommat hoetusi erimalliin ja sehän tietysti näkysi yhteiskunnassa kohonneena hyvinvoentina. Jos työ herkkuva oesi HERRAT sen tekisi, sanottiin ennen.Joten on se ollut työ vastenmielistä ennenkin. menneinä aikoina työ kuitenkin piti suorittaa - ylleesä käsityönä, raskaassakin. Ei sillon tarvinnu haekaella punttisalija tae jumppaamista.
***
Jos oli meininki pittää suu suuruksessa oli työn maistuttava, ei ollu sosijaalisijaverkkoja, eikä luukkuja joesta rahhaa irtuvaa kaekille jokka ossaavat olla tarpeeksi surkijoeta. Ennen otetaan se armopala kun otetaan työ vastaan.Se ei varmaankaa tunnu hyvältä naottija muijen tekemän työn tuloksia. Vae onko asenteet muuttunu?
***
Varmaan työhön suhtautuminen on heijjastusta vanahosta ajosta jollon ruokapalakalla sae raataa kaeken aekaa. - Joka ei taho työtä tehä , olokoon myös syömättä - Jos ei työ maestu vellivati nousee kattoon - Työ on miehen kunnija - Luoja ei laeskoja elätä - Siinä muutamia sanontoja joella pentuna patisteltiin ja opetettiin työnlaetaan.Työhön on totuttava jo pennusta lähtijen, muuten kaekki ryntää sinne rahaluukulle.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

SANOITUS


TULETKO TAKAISIN
- Suvivalssi-

Tummat sävelet sielussa soittaa
epätoivo jo tuskaakin tuo
sinä rakkaani luotani lähdit
ja matkustit näin toisen luo
Tää liittomme kestänyt kauan
on onneakin riittänyt
Nyt tuhkana on kaikki kaunis, kun rakkaus on hiiltynyt
-
Tää tuskani mun
aina mieleen saa kuvasi sun
Sun kanssas tahdoin ainiaan
rinnallasi vaeltaa
Oi rakkaani mun
miksi lähditkään luotani kun
se arki alkoi ahdistaa
enkö koskaan sua luokseni saa.
-
Sulle tahtoisin kertoa vielä
sinut tahtoisin luokseni taas
kai tappio pakko on niellä
vaikka suren ja mieli on maas
Vaan ehkäpä takasin palaat
sinut jälleekö vierelläin nään
ehkäpä luokseni palaat ja kanssani jäät elämään
Tää tuskani mun...
O.P.

RUNO

KESÄ ON PIAN
Käki kuusessa kukahti
varis raakkui koivikossa
tikat honkia naputti
pikkulinnut riemulaulun
heti kuuluviin luritti
tuuli lauha leyhytteli
kesän tullessa takaisin
palatessaan matkoiltansa.
-
Heitä turkki hartioilta
keventele vaatetusta
tuulta haistele halulla
lehtipuita silmäele
niille nousevat nätisti
lehtiverhot leyhkimähän
silmänruokaa antamahan
sekä kukkaset kedolle
nousee kohta nostamatta.
-
Kohta kauniissa kukassa
loistelevi valkotuomi
sekä pihlaja mäellä
punaruusut rintehessä
tuoksut huumaavat tulevat
houkuttavat mettiäistä
mikä valtava pörinä
kuulumassa kaikkialla
kesän tullessa takaisin
juhlavaatteet valmihina.

RANKKOJA

KASVUKIPUJA
***
NO NIIN! Uutta usvaa putkeen ja taas mennään - alamäkkeen. Nousut on niitä varten joila on vaikkua kynnen alla ja uskomaton uho! Poes alta risut ja männynkävyt!
***
HYvältä näöttää. Arska kipuvaa aamu aamulta korkijammalle. Alakaa kasvunaeka. Kasvaa alimmat aijanvitakset ja vanhaki nyt nuortuu. Nuoriso kasuvaa Kohta kaekki jättejä. Sitä tuntee ittesä kääpijöksi.
***
Eihän meikää oo kasvatettu! Oon saanu kasvaa aevan ommia aekojjaan ja viimeaekoena enimmäkseen alaspäen. Kohta sitton vaen jäläki lattijassa - jos sitäkää.
***
Vaen sama se sille kuhan on, ettei tarvii suurennuslassia ettijä, eikä harrastaa haku ammuntaa, kun lehemät on myöty, tae syöty? Sudetkin saavat ettijä naukujia!? Jottae suolenmutkaan.
***
Enpa tuosta suruharsoja kattele. Kirkkaen silimin vakkuutan poeka on päässy kottiin. Kiitetty olkoon ettei eksynyt heikoille jäille kun se järvessä on ohut jää. Paskanhaju voittaa hijen ja naisetkin pökertyy.
***
Murheet on mulla siitä kun täyttää täyttämättömijä ja näyttää näyttämättömiä. Sukukalleuvvet sujet söe ja eunukkien kuorossa saa laulaa korkijalta ja kovaa. Kovan perästä pehemijän löytää.
***
Kummaa kutinaa ja sekavaa mutinaa kuuluu laajemmissa piireissä ja viireissä näkyy tuulen suunta.
Autuas se joka tiensä löytää ilman kompassia. Niin hyvä kun on kotiin tulla taas...

KOPRA--13.


Sängyssä nukkuvan pojan silmäluomet värähtelivät. Kohta ne avautuivat ja katselivat viattoman näköisenä herkistä kasvoista. Mutta kun taju alkoi palata ja mieleen muistui illalliset asiat ilme kasvoilla kiristyi kovaksi, jopa julmaksi.
Aurinko lämmitti vielä likaisenkin ruudun läpi. Se toi mieleen joitain lapsena vietettyjä aikoja uimarannalla, veden äärellä. Siitä hän oli pitänyt. Kauan hän muisteli onnellisia aikoja kun koko perhe oli vielä koossa. Isä ei ryypännyt eikä äiti huorannut. Tuntui ahdistavalta muistaa nykyinen tilanne.
Simo pakotti itsensä nousemaan sängystä. Vaatteet olivat kuivuneet aika kuivaksi, mutta anorakin oikeassa hihassa oli mustaksi kuivunutta verta. Tosin tahra ei paljon erottunut mustassa kankaassa.
Simo katsoi käsiään, mutta niistä oli rankkasade huuhtonut verijäljet pois. Onneksi kerrasto oli aivan kuiva. sen hän veti kiireesti vartalonsa suojaksi. Mutta minkä hän tekisi puserolle? Simo katseli huolestuneena puseron hihaa jossa kuivunut veri näkyi tummana tahrana. Onneksi housut oli aivan puhtaat ja lenkkarit myös. Lenkkarit olivat kuitenkin kurjan näköiset, likaiset ja käppyrään kuivuneet.
Ulkona oli jo kirkas päivä. Yöllisestä kylmästä ja sateisen myrskyisestä säästä ei ollut tietoakaan, Simo huomasi kun kurkisti ruhjotusta ulko-ovesta pihalle.
Simo alkoi tutkia talon muitakin huoneita. Melkoinen kaaos oli joka huoneessa. Kaksi pientä kamaria oli kuitenkin hiukan siistimmässä kunnossa kuin tupa.
Toisessa kamarissa oli parisänky, jossa oli vain joustinpatjat.
Simo kiinnitti huomiota komeroihin, mutta niissä oli vain muutamat naistenkengät, ja kauhtuneita leningeitä. Joka puolella tuntui homeen haju.
- Ei se tästä tule kummemmaksi, Simo mietti ja aikoi jo lähteä talosta. Mutta meni vielä eteiseen tutkimaan olisiko siellä komeroita. Päivän valossa hän huomasi että eteisessä oli ainakin ovi vessaan ja toinen ovi. Tuo toinen ovi häntä kiinnosti olisiko se jokin komero ja oliko se lukittu?
Hän painoi oven kahvaa. Vieläkin tunkkaisempi ilma lehahtaa häntä vastaan kun hän veti oven auki.
Simo huomasi että ovi johti portaikkoon, jossa portaat päätyivät ylätasanteelle, jonka päätteenä oli jälleen ovi. Ovesta varmaan pääsi toisen kerroksen huoneisiin.
Simo nousi portaita ylös. Varmaan talossa oli homevaurio, koska portaikossa haisi vahvasti homeelle. Simo koetti ylätasanteen ovea, sekin aukesi.
jat.

NIITÄ-

ENTISIÄ AIKOJA
kun muistelee, niin on se immeisen elämä kokonaan toesta ku mitä meikänki muistin aekaan on sattunu. No tosin sillonki piti syyvä ja nukkuva, kerran viikossa käyä savusaonassa ittesä nokijamassaPesuveetki jopa pyykkiveet piti talavella sulattaa lumesta, jo vaen siinä pikkupuita tarvittiin.Kuutijokaopalla siinä sae lunta ammentaa ennen ko saonassa oli vettä tarpeeksi-
***
Ei ollu töllöjä ei puhelimija, ei etes ratiota, paetti patteriratijo jossa oli aina akku tyhyjä. Sähkyväkkää ei ollunna. Ratijo akku piti lattauttaa kae Oulussa. Linija auto sen kuletti. Sernolan Pekka oli liikennöettijä. Muistan kun sellainen lasikuorinen akku, joka oli puusta tehyn kotelon sisässä vietiin linija-aotoon. joka sen muutaman päevän päästä toe takasi latattuna.
***
Ratijoon tarvittiin vielä toenen virtalähe, anoti, Se oli tiilikiven tapanen kuivaparisto joka ostetiin kaopasta- Ratiostahan ei tietenkää kuunneltu kuin uutiset. Niin ja Kalle- Kustaa Korkin seikkailut. Joskus myös Markus-setän lastentunti. Eihän se akku monta aikaa kestäny. Sitte oltiin taas iliman sitäkää hupija
***
Ratijo oli iso laatikko pirtin seinätelineessä. AGA baltik oli sen merkki, niin muistelen. Olihan se tietysti juhlahetki kun ratijo avattiin. Oltiin hilijaa ku kirkossa.
***
Monenlaesta muistikuvvaa on noesta pentuaijoesta. Tosin mustiakin aukkoja löytyy, Jokatappaoksessa maalima näötti sillon , sotien jäläkeen, varsin erillaeselta. kuin nykyään.silti tyytymättömyyttä lie ollut vähemmän kuin nykysiisä. Vaen aeka aekaa kutaki...

torstai 29. maaliskuuta 2018

SANOITUS

DEMENTIA UHKAA--‎‎
- Käyn ahon laitaa -

1.
Vuosikertoja kun tarpeeksi on elänyt
huomaa että pääkin alkaa olla tyhjä nyt
Nimiä ei muista eikä järki pelitä
mutta tuota en mä selitä.
-
Tuo muisti mättää ja järki jättää
elämänehtoo kun lähenee.
voimatkin haihtuu vaivoihin vaihtuu
aistien kunto kun vähenee.
2.
Runsaasti kun vuosia on taakseen jättänyt
tukkakin jo melkein kaikki päästä lähtenyt
tennaritkin tökkii silmissäkin hämärtää
No, täähän on vain elämää!
-
Tuo muisti mättää ja järki jättää ----
3.
Arvauskeskuksessa usein täytyy ravata
röörejä ja putkia kun pitää avata
tiivisteetkin valskaa, vellipesä ahdistaa
saisi sydäntäkin tahdistaa.
-
Tuo muisti mättää ja järki jättää -----
4.
Sentään vielä reippaasti siirrellään tassua
ehkä hiukan pienentää se suurta massua
Verenkierto notkistuu ja keho uudistuu
näin lenkki vielä onnistuu.
-
Ei surra suotta on monta vuotta
ennen kuin kelloja soitetaan
Niin siihen asti, me reippahasti
elämänpolkua kuljetaan.
O.P.

KÄYTÖSSÄ


KÄRRYT&VANKKURIT
***
Kieli pitkällä tuuletan kieltäni. Aamutuimaan käötin kieltä kielikylyvyssä. Teki hääviä. Konijakin puuteessa käötin, wiskiä-AAH! Kokkeillaan ny valuko puhaskielisyys sormenpäihin
***
Kesäaika ja helijät ilimat. Verta pakiin ja eläköön Suomi! Vaalivankkurit lähestyy turmaa tuoden sille joka ei pija varojaan. Köyhä kansa jää jalkoihin ja temari porhaltaa keulilla. Epätoivo heittää paskaa kepun rattasiin. Huhukone ottaa kierroksia ja paska lentää.
***
PÄIVIN hyvätyö on tehty, tuumi Mooses ja pani - tupakaksi. Pelastettu on muutama epätoivonen. Aju jatkuu ja palalaekat soe. Demari kerevää rahhaa ja johtotähtee. Siitä se lähtee kannatus nousuun. Poessa on itku ja hampaankiristys.
***
LIPPOSEN entinen elämä etäältä. Eläkkeellä saa olla kuin sika pellossa tae paska mättäällä. Jutta leipoo kakun joka maistuu pahalle, luktar illa sanoo ruottalaenen. Tämä aeka on raakaa. Säälitä ei toisen omaa, onhan somaa kun oma ei kulu. Laina hevonen ja heilillä siniset silmät! Valot näyttää punasta. Siinäkö syy ja seuraus. Kevyvet mullat!
***
RUNOKONI karkasi ja siirtyi lajemmille laitumille. Kaipailen penkon sen vanhoja jätöksiä. Jo Ammoin kirjoitettuja jo unhoon jääneitä rosoisia riimejä luen makustellen. Kummasti runo palauttaa muistilokerosta tunnetilan joka vallitsi tekelettä tehessäni,
***
TUHANSIA niitä on, vaikkakin kokonaisia kansioita on epähuomiossa tullut napsautettua bittiavaruuteen. Vahinko ei oo suuri, mutta muistin pallauttajana olisi pitänyt kaikki pitää tallella. Varmuuskopijot jääneet tekemättä. Välijäkö?
***
NO TUSKIN - aika ei riitä. Luetaan minkä se jaksetaan. Ja maksetaan kalavelat. Ainakin korot! 0-korko on helppo maksaa, eikä muutenkaan ahista. Mieli on hyvä ja positiivisesti katon huomiseen. Mikäs tässä? Ei panttaa murheita ja ottaa tosiasiat semmoisena kuin ne tulee pärjää aika pitkälle ja wiski pittää ajatuksen sekkeenä!

RUNO.

KEVÄT SAAPUVI SULOINEN
Kevät saapui kimpsuinensa
iloinensa riemuinensa
suvi seurassa somassa
kesä kaunis kantapäillä
mukanaan somat asiat
jutut kaikkein kaunehimmat
-
Halki ilmojen tulivat
tänne Suomeen sutjakasti
pilvenhattaran keralla
länsi tuulen tuomisina
-
Neidot katseli kahesti
kolmestikin kurkisteli
joko voisi valloitella
talven tautisen tuhota
-
Kevät katsoi ihmetellen
suvi kummasti kikatti
kun on hanget haihtumatta
lumet paksut painumatta
tuuli jäätävä jämäkkä
pistää posket hohtavaksi
pakkaspoikakin poloinen
vielä rehkii routivasti.
-
Eipä tyttöset tarennut
hienohelmat hurmaantunut
sinne tahtoivat takaisin
missä päivä paistelevi
tuuli lempeä, levoton
helmojansa heiluttavi.
O.P.

KOPRA--12.


- Paperiveitsi? Varmaan jokin muistolahjaksi tarkoitettu ja vielä noin pitkäteräinen. Ja hintalappukin vielä mukana. Ilmankos on yksi pisto riittänyt. Noin ohut terä painuu kyllä kuin tikari juustoon. Jaahas! Nyt on koossa murtoväline ja murha-ase, sekä ruumis, enää puuttuu murhaaja. Etsihän löytyykö tupakan tumppeja tai tulitikunpätkiä, nenäliinoja, hanskoja tai mitä tahansa jota voi ihmiseltä pudota. Ole tarkkana... Laakso! Joko sait ruumisauton?
-Ei täällä Pikkulassa ole hautaustoimistoa. Soitin Turhalaan niin sieltä tulee, mutta se vie aikansa. Huimassa kyllä on ruumisauto, vaan tuntui olevan keikalla. Mutta samapa se taitaa Putsarille olla minkälaisilla rattailla viimeisen matkan tekee. Varmaan Putsari pitää kaupunkiin viedä kuolemansyyn selvittämiseksi? Laakso kysyi ja näppäili kännykkäänsä.
- Niinhän se täytyy. Vaikka sen kyllä näkee mikä kuoleman aiheutti. Lakipykälät pitää kuitenkin täyttää. Laakso sinä myös alat kartoittamaan tilannetta. Pieninkin johtolanka on nyt otettava talteen, Kopra sanoi ja poistui paikalta.
Ruha ryömi lattialla keräten pienetkin roskat muovipussiin. Laakso lähti Pullin opastuksella ruhjottujen kassakoneiden luo. Laaksolla pääsi kirous kun näki tärvellyt kassakoneet. Hän kyseli kauppiaalta onko tietoa minkä verran koneissa oli rahaa.
- Kyllä meillä on joka ilta ovien sulkeuduttua tapana panna setelirahat kassakaappiin. Jonkin verran ehkä...? kolikkorahaa koneissa oli, kauppias kertoi ja sormeili hermostuneena kassakoneen kappaleita.
- Hyvä palataan kuulusteluihin sitten kunhan kaikki tarpeellinen on saatu talteen. Laakso tunsi oman tärkeytensä. Hän kuvitteli olevansa suuri tutkija jonka ansiosta ratkeaa kinkkisinkin juttu.
***
Valjut elokuisen auringon ensisäteet nousivat esiin kuusikon takaa. Ilkikurisimmat säteistä heijastivat sateenkaarenvärejä puidenoksilla olevissa vesipisaroissa. Rohkeimmat kurkkivat pienen punaisen talon ikkunasta sisälle tavoittaen lapselta näyttävän pojan. Pojan unessa olevat kasvot olivat laihat ja likaiset. Pari jalkapuoli tuolia ja pyöreä pöytä oli ikkunan alla. Pöydällä muutamia kaljapulloja jotka kielivät talossa vietetyistä orgioista.
Yhä suurempia ja kirkkaampia sädekimppuja murtautui tummuneiden ruutujen läpi. Koko tienoo kylpi syyskesän kirkkaassa valossa.
Taivas oli kirkkaan sininen. Luonto varmaan veti henkeään. Yöllinen irrottelu kuin oli vaatinut jokaisen ylimääräisen voimanrippusen. Ehkä luonto nyt hyvitti yöllisen myrskyn aikaansaamia vahinkoja. Kaatuneita puita ja rikkoutuneita rakennuksia kun näkyi siellä ja täällä.
jat.

VELJET!!

SEHÄN...
...loppua looraelee nyt maaliskuu, taas kerran. Siiton tasan vuosi kun oltiin samassa jamassa. Kyllä maalimassa monta on ihmeellistä asiaa? Vuuet vierii ja tunnit mataa! Joku ristiriita tuossaki on- sekuntti ei ainakaa vitkastele? Se tuo ajanlaskuki on niin suhteellista. Formulassa on sekunnin tuhannesosa ratkaiseva paremmuuven. Yksi vuosituhat puolestaan maailman ijässä on vain silmänräpäys.
***
Parempi on olla räpsimättä ettei vuosituhannet juokse alta. Vitsi, vitsi. Helevetin huonoki, vaen sillompa on vara parantaa. Tosin tässä ei niin varossaan oo. Sitä vaelle ettei koerat kintuille kuseksi. Lyhtypylyväänä olo oesikki uusi kokemus. Ei varmaan niin miellyttävä, ei ainakaa nappaskenkissä. Tietenki jos lähetään sille tielle on kumisaappaat hyvinki tarpeen. Voe olla että semmosenki sijotuksen joutuu vielä tekemään. Tutkimattomat on herran tiet. Rouvasta ei oo mainintoja. Mutta oon kuullu että naenen vaijetkoon seurakunnassa. Viittomakieli kai lie sallittua.
***
Näen pääsijäesen aekaan pittää tietysti suhtautua kaikkeen hengiseenelämään suurella varovaisuuvella.Se voe käyvvä väärin tae aenakin tullee suuri merkintä sinne syntilistaan. Sei sitte palijokaa naurata jos joutuu käpälälautaan vastaamaan kun kysytään! Siinon hyvät neuvot tarpeen, mutta neuvojat kaukana. Hätävalleita ei parane päästellä. Neon sanktijot sitä luokkaa, että sattuu ja vielä parraemman jäläkeen. Parraemmat tietenki saa erikoiskohtelun. Palakintolava häämöttää nopijakinttuselle. Vaen läheppä kontaamaan. Parempi kun ei lähe ollenkaan. Näen tietää jo loppusijotuksen ennakkoon. Vaen kuten on tunnettuva. Tämä on tätä. Mutta nou hätä. Mies se on hävinnykki! Paitti jos ei satu olemaan nainen. Olisihan se varsinainen sukupuolileikkaus jos naenen pamahtasi mieheksi tullessaan voittajana maaliin.
***
Maalissa voi värikkäästi ilmaista mielialan. Paitti jos maali on harmaa. Harmaataloustutkijat ryykää kimppuun ja vievät linnaan. Sekkäähän ei vie sivu leivästä. Vettä ja leipää on ennenkin käytetty hyvällä menestyksella vankilakuntin elämänliekin lepatukseen. Tietysti jos liekki on vakan alla on vakavalla mielellä suhtaututtava tulevaan tilanteeseen ja varuva ettei vakka syty palamaan ja siinä samalla koko paska!
***
Vielä pitää luua katse tulevaan. Näkyvissä tai paremminkin on oletettavissa, jos vanhat merkit pitää kutinsa, suurija muutoksija säätilassa. Räystäänkorjaajat saa työtä kun räystäät tippuu. Kevätaurinko panee parastaan - huono ei kelepaa. Pakkanen on pannu taas viime yönä - 5 asteen verran. Jospa se Arska lämmittää jäätävät tuulet. Sitä jäämme oottamaan. Kevät tehnee kuitenkin tehtäväsä. Siihen meijän tulee luottaa.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

SANOITUS

KOHTALO KOITTELEE
-rakastan elämää-

Hetken vaan kestää saa
ihmisen elo huolia vailla
lapsuus kun on jäänyt taa
vaellat upottavilla mailla
Kohtalo koittelee
se sulle harvoin ruusuja antaa
kohtalo koittelee
joskus vain kultatuolissa kantaa.
***
Joskus vaan onnen saa
sitten se luotasi kauas vierii
yksin saa vaeltaa
kyyneleet joskus silmistä kierii
Kohtalo koittelee
harvoin auringonpaistetta antaa
kohtalo koittelee
pilvet tummentavat taivaanrantaa.
***
Hetken vaan saa vaeltaa
kun jo askeleet alkavat painaa
sitten kun ilta saa
huomaat - elämä olikin lainaa
Kohtalo koittelee
viimein rauhaisa lepo jo koittaa
Kohtalo koittelee
hempeät tuulet soittaa
***
Kohtalo koittelee
viimein rauhaisa lepo jo koittaa
kohtalo koittelee
hempeät tuulet vapautta soittaa.
Ö.P.

LASTUJA

SIELTÄ&TÄÄLTÄ
***
HYVÄT huomenet toivottaa hän! Kirvesvartta sanoo kyllästynyt lukija, mutta ei sen väliä kunhan mylly pyörii ja tuottaa pelkkää mennyttä sälää jossa ei arvo-osia ole!
***
MENNEISSÄ päivissä häivä huomisesta. Joka ei entistä muista ei uutta tajua.Lisää lisää, huutaa maailman lapset, vaika eilen vielä anoivat armopalaa.
***
ÄÄRIMMÄINEN ahneus venyttää vatsan pyöreäksi ja raateluhampaat valmiina iskemässä toverin kurkkuun. Hälytyskellot rikki, eikä huolto pelaa, selaa vain selaimella klopaalia tuotetta. Se on halvalla tehtyä roskaruokaa joka on terästetty tulisin maustein.
***
SAVUAVAT rauniot törröttää taistelutantereella. Vihirijät on katkerat läksynsä lukeneet. Tauti tarttuu ja rutto rupeaa, tuhoten terveen elämän.
***
ANARGISTIT tahtovat tuhota kaiken. Maila heilahtaa ja osuu. Väliäkö sillä jos toiseen sattuu. Psygopaatit ovat riemunsa saaneet!
***
EIPÄ OLE kohen koskaan. Loskaan hukkuvat vihreät niityt ja liityt maailman menoon. Oi jos voisin kerrankaan....maistaa hiukan mammonaa.
***
MUTTA kielletyt huvit salpaa hengen ja antaa tilalle pelkkää saastaa. Kurkkua raastaa keittiömestari ja huomaa syksy on tullut! Sato on runsas, mutta pakastin täynnä. Haaskioon menee elämän tarpeet.
***
VÄLIÄ eioo mitä valuu. Kunhan valuu, jos haluu! Pyyhkiä voi myös vasemmalla. Jos hyvin pyyhkii, niin äiti nyyhkii ja on onnessaan, kun ei hukkaan ole mennyt synnytyskivut ja vivut on sitä varten että voi tarttua vipuseen.
***
Menestyksen tuuli puhaltaa. Nousukiitoon kone on valmis. Kiinnittäkää turvavyö! Vauhti kiihtyy ... huomiseen! Mitä huominen antaa on arvailujen varassa. Suuri kämmen tyhjentää antiikkipöyvän, patinan alta kuultaa mennyt eilinen. Aikoja ootellen!

RUNO

SYDÄNSURU
Itke sydän hiljaa nuo kaihon kyyneleet,
ne yksin sinun tähden vain ovat vierineet.
Oi kuinka paljon oonkaan mä sua kaivannut,
on ikäväni sinuun,vain yhä kasvanut.
-
En tiedä sitä lainkaan miks´minut hylkäsit
ja miksi rakkauteni sä maahan polkaisit.
Oi, kuinka minä voisinkaan sinut unhoittaa.
kun kaikki ympärilläin sinusta muistuttaa.
-
En tiedä miten voinkaan mä jatkaa elämää ,
kun tiedän ettén sua mä koskaan enää nää.
On tulevaisuus harmaa,arkinen ,ankea,
ei mulle enää koskaan onneni aukea.

KOPRA--11


Kun väki huomasi poliisiauton tulevan ja pysäköivän kaupan eteen arimmat lähtivät luimistellen paikalta.
Tokihan poliisit tiesivät ilmiön, eivätkä kiinnittäneet siihen sen enempää huomiota. Pikkulan kunnanvaltuuston puheenjohtaja, kunnallisneuvos Köyry oli sattumalta paikalla. Hän riensi käsi ojossa nimismiestä vastaan näyttääkseen muille läsnäolijoille, että ei olla aivan turha mies! Hän hemputti Kopran kättä ja uteli:
- No, mikäs se virkavaltaa lennättää ja vielä näin aamusta päivää? Toisaalta on mukavaa kun vallesmanni käy täällä Pikkulassakin katsastamassa ettei laittomuudet aivan vapaasti leviä. Mutta mistä onkaan kysymys?
- No, katsotaanhan nyt. Jospa se siitä selviää. Jaaha, väistytäänpäs hiukan siitä oven edestä. Kauppaan ei toistaiseksi päästetä ketään. Voisitte aivan hyvin lähteä menemään vaikka tuonne toiseen kauppaan. Tämä kauppa aukeaa korkeintaan iltapäivällä, Kopra sanoi ja huiskautti kättään.
- Herraihme, mitä on tapahtunut? Onko kauppiaalle jotain sattunut? Eilen oli aivan terve, Körrin Impi taivasteli ja yritti tunkeutua eturiviin.
-Hmm, terveeltäpä tuo näyttää vieläkin, Kopra sanoi kun näki Pullin avaavan ovenlukkoa.
Pulli tervehti poliiseja kädestä, ei kuitenkaan sanonut mitään. Sitten poliisit astuivat sisälle. Pulli seurasi perässä ja lukitsi oven.
- Tuota... tänne päin, tänne konttoriin. Täällä se ruumis on, sanoi Pulli ja meni edeltä konttorin ovelle.
- Jaaha, vain näin se Putsarillakin loppui mainen vaellus. Laakso, soitapas ruumisauto. Sen ainakin näkee ettei tuossa enää ambulanssia tarvita. Tapahtumasta on jo aikaa kun veri on noin kuivunut. Ruha kartoitapa rikospaikka. Vieraat esineet ja vahingot merkitään muistiin, Kopra antoi ohjeitaan ja siirtyi kauppiaan kanssa katsomaan myymälän vaurioita.
Ruha alkoi tutkia ensin konttorin lattioita. Heti hänen silmiinsä sattui pöydän takana oleva sorkkarauta. Varovasti hän käsineet käsissä nosti sorkkaraudan ylös ja kirjasi sen muistiin. Syynäten kaikki kolot ja kaappienaluset hän järjestelmällisesti eteni aivan perimmäiseen nurkkaan.
Ruha huomasi kuivuneita verijälkiä suuren mappihyllyn vieressä. Hän laskeutui polvilleen ja kurkisteli kaapiston alle. Hänen huulensa supistuivat vihellykseen. Hyvin varovasti hän työnsi kätensä kaapin alle ja kohta hän veti paperiveitsen esiin. Ruha nousi ylös ja meni Kopran luokse.
-Minusta näyttää, että murha-ase löytyikin hetimiten. Eihän tästä voi erehtyä kun tässä on terä aivan kuivuneen veren peitossa, Ruha esitti löydöstään Kopralle
jat.

NO,

SEON SELEVÄÄ
että tännään pittää ryykätä asijan ytimeen ja perinteitä kunnijoettajen ratsastaa munalla töehin. Siihen kun vielä paenaltaa muutaman roppeen mämmijä, niin niillä evväellä pärijää huommisen iliman suurempija vaekeuksija. Sehän on tievossa pitkäperijantae lähiett'esyyvellä. Siinä on vitsi lopullaan ennen ko homma on kärsitty. Toesaalta kärsimysviikolla pittääki kärsijä jos on siihen luontaesija taepumuksija. Paksu nahka on perusvaatimus ja tehokas kärsä. Saparo vaen kippuraan ja menoksi. Kärsimistä sekä tonkimista riittää monneen lähtöön jopa palluuseen.
***
Varsin eksoottinen tonkimisalue tuntuu olevan tuo harmajatallous. Siinä sitä riittää pätinää. Sormi pystyssä kaekki tuomittee ovenremonteeraajat. No, tae aenaki pimijät maksajat. Mutta tottuuven tantereilla pysyäksemme voimme muistaa onko se oma paeta puhas? Kukapa ei oesi maksanu pimijällä kujalla remonttikeikkaa, kun pääsee halavemmalla. Työntekijä puolestaan tekkee pölijästi jos pimijänä tekkee. Vaekuttaa eläkkeeseen ja muihin ettuuksiin. Siksikö työntekijä haluvaa mustana, että säälii sitä maksajaa? Mutta kuten tiijetään: Sääli on sairaus! Tabua vaan naamariin.
***
Harmaat miehet ja mikseipä naisetkin hakkeutuu hyvin mielellään tonkimaan veroparatiisiin. Muistamme hyvin kun Aatu ja Eeva eaekoenaan könysi siellä Eetenissä ja kaekki oli reilassa. Aorinko rävötti ja luontaenen käöttäötyminen oli kovassa kurssissa. Siellähän oli kaekki mallissaan. Ei tarvinnu hikijä pyyhkiä. Se oli ennen sitä kompastumista siihen käärmeeseen. Kuten muistetaan sen jäläkeen se onki ollu otta aena hijessä kun on leipääsä naottinut. Tosin pahat kielet väettää että : Hiki laiskan syyvessä, mutta kyllä syyt on syvemmällä. Tämmöset arvailut on kumminkin hyvä jättää ommaan arvottomuuteesa. Näen ollen pysymme ison kirijan opetuksissa ja uskuva että hikkoelu alako siitä omenan syönnistä.
***
Sehän meijän piti kumminki porista niistä harmaesta tutkijoesta, joella hymy on tiukassa( Hirvonen) Eiköhän tuolla ilime vaehtusi kun pääsisi kellimään veroparatiisiin jonku kurvikkaan blondin kaa. Siellä kun ne kirmaesi nakuna veroparatiisin vihanoevila nurmilla niin taitaisi unohtua veronmaksut tyystin. Tilillepanoja olisi tiuhaan ja harmajat haalarit roikkusi aijanseipäässä hijat lämpösessä tuulessa hulumuten. Joutas kae tässä vaekka harmajiin hommiin. Vae ei sitä passaa hötkyillä hommissa. Liike on tärkein, vaohti on toesarvosta. Pittääpä harkita jos panis paperit vetämään. Nyt jo vettää ovista ja ikkunoesta ja häepyneet on tuhkatki pesästä.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

SANOITUS

KOTIMÖKKI - ‎
-suurin onni-

Vielä muistan kotimökin harmaan
purettu se nyt jo lienee varmaan
uhmaten mä sieltä kerran lähdin
enkä jäänyt kaipaamaan
Rennosti silloin minä polkujani kuljin
enkä vaipunut mä unelmiin.
Rennosti huolet kaikki mielestäni suljin
enkä jäänyt uniin utuisiin.
Usein Mökki palaa mielehen
kun mä joskus sitä muistelen
Rennosti tietäni mä yksikseni kuljin
enkä jäänyt turhaa suremaan
***
Vuodet monet vierineet on siitä
onnea ei jokaiselle riitä
Katuja nyt yksinäni kuljen
orpo tunne rinnassain
Rennosti vieläkin polkuani kuljen
joskus vaivun sentään unelmiin.
***
Elonpolku kohta varmaan riittää
kohtaloa siitä tahdon kiittää
Rennosti vain - kuljen loppuun asti
Kotimökki nyt jo mielessäin
Rennosti vieläkin tietäni mä kuljen
enkä sorru surunkyyneliin.
O.P

SITÅ&

TÄTÄ&TUOTA
***
HUOMENTA! Tuulet niin vinhasti vinkuun. Puuta kaatuu ja käörät nousee, mutta minun sinnikkyys ei väisty. Höpötysliiterin ovet on aoki ja sana on vappaa kirmaamaan kevälaetumille.
***
TALAVIKINHAN tuo vielä näöttää tapojaan. Entiset kuijjeet ryötällä näöttää olevan. Pakkasta ja pyryä, pyryvä ja pakkasta. Koeta siinä sitte luovia kessään päen turkkihaalareissa fällyjen alla. Jääkarhujen rypypaekka tämmon paremmin kun valakoihosen immeisen. Mittari nyt -15.3.
***
SIINÄ monijaeta kertoja katellaan klasista, ennen ko alakaa räöstäät tippumaan ja täe korvallisella elämään. Pitkässä kuusessa on helteet ja valakijat yöt. On perkele se niin väärin. Vaen yksitellen seon päevät kateltava. Kävi syvin tae matalin.
***
VIRTUVAALISTI aotosta on akselit poikki ja kumit puhki. Syylärissä vuoto, mutta peli vain kulkee. Maailma tarvitsee sirkushuveja. Kuten huomataan viisas on kohta tyhmä. Vieraat vaikenee ja viisaat horjuu , mutta pinnistys ei lopu.
***
ELÄMÄN merella kulkee lentävät hollantilaiset. Purjeet kasassa ja vesilastissa. Kukaan ei sano mitään, korkeintaan tavailee loppumattomia viisauksia joita viisaiden kielestä irtoaa. Tyhymemmät häppeilee tyhymyyttään eikä saa irtopisteitä ja kiintijät ei irtoa.
***
HAAVOSSA haviseva tuuli leyhyttää perseenpyyhettä. Käytettyä kortsua lojuu käytettynä ehkäisyyn. Muutama harhautunut heebo kurkkii ovelta mutta tietopuolinen viisaus tyrmää hänet. Suuret luulot kokevat suuren rommaoksen. Katkerat ilmaisut kieppuvat häkkyröinä pakkasyöhön. Hopeinen kuu katsoo naureskellen pakkastaivaalla.
***
Maalis kumminki maita näyttelee. Ja kun huhti saa - vie hummauttamalla loput lumet ja käki kukkuu kultia ja sanainenarku takalukossa. Käytössä vaan oleellinen. Kyllä ja ei, ne riittää tiukassa paikassa mitä niihin lisätään on pahasta'

RUNO.

KAIPUU
***
Lennä lennä pieni lintu
lennä rakkaani pihalle
sinne missä tuoksuu ruusut
kukat kukkivat heleät
tuulet kuiskii tarinoita
vire viestejä tekevi-
-
Lennä lennä pieni lintu
lennä rakkaani lähelle
kuiski korvaan kaipuustani
kerro kaipuusta kovasta
ikävästä ilmoittele
häntä poskesta hipaise
suukko saata huulillensa.
-
Lennä lennä pieni lintu
lennä rakkaani povelle
pistä rintaan rakkautta
polte sieluhun syvälle
että saapuu seurakseni
täyttää toiveeni salaisen.
O.P.

KOPRA--10.


- Sittenkin olisi pitänyt ottaa ne tupakkavehkeet. Eihän keikka voisi enää pahemmin ketuille mennä, Simo tuskaili ja haparoi käsillään pimeydessä.
Hän yllättyi mieluisasti kun käsi sattui johonkin pehmeään. Olisiko niin hyvä tuuri että sängyssä olisi huopa tai täkki. Nyt hän huomasi että sängyssä oli patjakin. Vilusta hytisten hän tarttui peittoon. Sänkyyn kömpien hän veti peitteen päänsä yli. Vaikka hän oli vasta äsken nähnyt ihmisen murhan, se ei häntä pahemmin vaivannut. Mikä puli lie ollut? Ei rottaa arvokkaampi. Siitä ei kannattanut muistolauseita kirjoitella. Olihan oma henki säästynyt. Näissä mietteissä hän vaipui syvään uneen.
***
Poliisin Saab kulki sallittua satasta. Konstaapeli Laakso ajoi ja Ruha istui vierellä. Nimismies Kopra halusi aina istua takapenkillä. Ehkä kuvitellen sen olevan arvokkaamman näköistä. Olihan hän nimismies. Suuren kihlakunnan korkein viranhaltija turvallisuusasioissa. Kansan turva!
-Milloinkahan ne tänne käpykyliin antavat uusia autoja. Täällähän niitä hyviä autoja tarvitsisi. Hesassa riittäisi aivan hyvin polkupyörät, Laakso tokaisi ja löi nyrkillä Saabin mittaripaneeliin.
- Eihän ne nyt tänne, eihän täällä tapahdu rikoksiakaan. Tilastothan sen todistaa. Kieltämättä sellainen Mondeo olisi melkoinen kulkuväline pidemmälle matkallekin. Mutta ei, ei, niitä meille ei anneta. Mutta ajatellaanpa sitä murhaa jos siellä Pikkulassa on sellainen tehty. Minä en muista koko virkaurani aikana tapahtuneen murhaa tässä piirissä. Täällä Huimassa pieksivät kerran puliukot keskenään yhden henkihieveriin. Mutta kyllä siitä kai vielä tuli aivan juomakelpoinen, Kopra sanoi.
- Kyllä minäkin sen tapauksen muistan. Eikös se ollut Lökö-Rami jota ne mukiloi? Mutta olen kuullut. Vielä aivan kelpo juoppo siitä tuli. Koneisto kestää vaikka mitä liuotteita, Ruha kertoi ja katsahti samalla Kopraan..
- Kukahan niistä vekkuleista olisi joutunut puukon eteen. Ja kuka oli siinä puukon jatkeena, Laakso pohti.
- Kohtapa se nähdään, juuri ohitettiin Huiman ja Pikkulan rajaviitta. Onko enää vajaa kymmenen kilometriä? Eipä olekaan tarvinnut täällä peräkylässä aivan äsken käydä. Kaipa se porukka sitten on täällä niin rehellistä. Taikka sopivat keskenään, ilman poliisia, pikku kolhunsa. Kyllä kai se melko turhaa on lähteä tuolta Turhalasta asti tänne jotain polkupyörävarasta jahtaamaan, Kopra pohti ja alkoi etsiä hattua ja käsineitä jotka oli laittanut istuimelle.
Saab kaarsi K-maatalous Pullin eteen. Kauppa oli vielä kiinni. Luultavasti tapahtuneen vuoksi. Muutama ihminen käveli hermostuneena kaupan edessä käyden välillä vetäisemässä kaupan lasisenoven rivasta.
jat.

KYSELEN,


MUISTATKO
että piinaviikko on keskellä kevättä.. Palijo on kärsitty viluva, mutta ruokapuolta on ollu - liikaaki. Kato se pittää pistää rasvaa varastoon nahkan alle. Ei sitä koskaa tiijä jos joutuu laman tae muun väestämättömän etteen. Eipä heti ensi kättelyssä musta viikatemies kuikistele - sillä mielellä - Tiijäthän?
***
Näenä vaekeina aekoena seon otettava kaekki seikat ja visijot käötäntöön. Varultahan se vieras koeraa potkasee. Toesaalta seki temppu saattaa olla hyvinki kohtalokas. Riippuu koerasta onko etappi lasareetti vae vankila? Täh? No nykyaekana ei saa elukkaa ennään potkija. Seon viherijät heti vaatimassa asijasta tilille. Koeranpotkija saa elinkaotisen taikka lynkkauksen. Ihimisijähän nykyvään saa muksija ja jopa kutitella puukon kärellä. Seon sitä luontaesta luolaimmeisen käöttäötymismallija. Vert. tarhaketut ja viherijjäen vaatimukset. Joten semmosesta voe saaha mitallin - silitystä kumminki.
***
Ny on tärkijää huomijoija tuleva tilanne. Tässä mennään ny vaeheessa, eikä oo havaintova mihin päen sitä ollaan askelta suuntaamassa. Eikae sillä niin suurta merkitystä kuhan ei mee sytteen tae savveen.
***
Seon savi ovelaa aenetta. Siihen saattaa äkkinäenen jämähtää jummiin. Hyvät neuvot on tärkijät. Se onkin eri juttu mistä siihen pinteeseen neuvvojia löytyy? Tokihan voe kysyä iteltään: - Missä mennään?
***
Vastaus riippuu tietysti tietopohojasta ja polliittisesta valamiuvesta suuriin päätöksiin. Jos tekkee pieniä ratkaisuja on seurauksena paekallaan polokeminen ja se ei savikossa oo hyväksi. Päenvastoen - sitä on äkkijä syvällä savessa, eikä siinä voetonvirsijä veisaa. Varsinki jos kälätin alakaa olla piilossa.
***
No, eipä tässä olla savikolla eikä veen varassa. Tolokusti taaperrellaan piinaviikollakin, hampaat irvessä. Kumminkin taeval taettuu, hittaasti mutta varmasti. Vaarat vaanii kulukijaa. Sujet uluvoo ja karhut metakoe, mutta neon vaen kulissija. Henketöntä porukkaa. Haokkuva koera ei pure, eikä purematta nielase joten eihän tässä hätä päevää, eikä kuura-aamua.
***
Paetti sillon kun kaekki mennee päen persettä. Se kumminki on korkijammassa käressä. Vae mitenkä se oli? Lukijaa armahtaakseni pitänee taas pistää virtuvaalivisijo kiinni ja ottaa totinen naamari käöttöön. Mutta ei hätää. Pölijäellään taas huomenna jos ei järki päässä kasva, eikä häpijäntunne saa ylivaltaa. Seon niin pienestä kii. Kivi voe löytyvä kenkään vaekka kulukee avojalloen. Tämmon hyvvää reenaosta piinaviikon huipennukseen. Se voe vielä veri irrota - tae itku.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

SANOITUS

KESÄTUULI,‎‎
- Karjalan Marjaana -
-
Hempeästi mulle kesätuuli
korvaan kuiskaa viestin salaisen
ystäväni toiveeni kai kuuli
tunsin huulillani suukkosen
ystäväni toiveeni kai kuuli
tunsin huulillani suukkosen
Niin kauan ootin kauan toivoin
viestiäsi tyttö kuuman maan
lentosuukostasi vihdoin
riemun rintaan saan.
***
Viesti pieni onnen mulle antoi
se kertoi sinut vielä joskus saan
viesti onnenmaahan minut kantoi
vielä kerran kanssas kaiken jaan
viesti onnenmaahan minut kantoi
vielä kerran kanssas kaiken jaan.
Niin kauan...
***
Hempeästi mulle kesätuulet
kertoi luokseni sun saapuvan
rakkaudenvalat vannoo huulet
sinetiksi liiton alkavan
rakkauenvalat vannoo huulet
sinetiksi liiton alkavan,
2x Niin kauan...
OP.

VIISAAT

KIRIJASA LUKENEET,
***
Eilen vetelin hiilijanjläkijä. Kattelin Formulaa. Tylysä kisa. Ovat liijan tasaväkisijä ja varovaesia. Romuva ratalle ja verta pakkiin. Saes hirvistellä. Vastapaenoksi tölläsin hiihtoja Puhas latu jäläkeen jäi.
***
Se on niin saletti nykyvään, että kun nuo kirijasalukeneet alkaa ihimispolosta syyllistään, niin sillei oo mittää raijaa. Suatana kun ei sua kusta ei paskoo, muista elintoeminnoesta puhumatta. Tullee kuulemma niin suuri hiilijalanjäläki, ettei paremmasta väliä.
***
Tämmösijä puhuvat vielä nuo saakelin renttanat jotka on ns. parempiosasia. On säälimättä tehty jäläkijä sinne ja tänne varsinki niitä hiilisiä.
***
Poltetunmaan taktiikkaa ne piiperöt vetelee. Sormipystyssä muita varotellaan, mutta ite seisotaan hiili aavikolla.
***
Nyt kun taas on takkuuvarmasti ilimastonmuutos tulossa. On tullu kae milijoonija vuosija, suunnilleen tähän sammaanaekaan, niin kyllä nyt on pontta puhheessa.
***
Pienempijä ilimastonmuutoksia tapahtuu hyvinnii lyhyvellä syklillä. Yöllä on pakkasta parikymmentä astetta ja päevällä pyrkii jo plussanpuolelle. Ei se oo ihime jos tietenaenen on huolissaan, miten tässä hommassa käö?
***
Eikö tuosta kesä tulle ja sen jäläkeen taas syksy. Joten on sitä ilimastonmuutosta tulossa. Ennustaja eokot taputtaa käsijään: - Mitä minä sannoen?

RUNO

AURINGONSÄTEITÄ:
***
Kevätauringon säteet saa kimaltamaan
lumikinoksen sulavaa pintaa.
Kun muistelen sua se sulattaa,
minun jäässä ollutta rintaa.
Olet mulle kuin säde auringon,
tai kuin kevättuuli, tuo vallaton.
-
Sinä tulit kuin kevät mun sydämeen,
Sinä tulit, ja sulatit roudan.
Jospa voisin joskus kokea,
myöskin kesänsateen ja poudan.
Silloin oisin mä rikas kuin ruhtinaat,
tai niin kuin mahtavat kuninkaat.
-
Sinun rakkaudes säteet sai aikaan sen,
minun suonissain nyt veri etsii
uutta uomaa kuin kevätpuronen,
sekä sieluni iloitsee, hupsii.
Minun korvissa leivonen livertää,
ja rintaani elvyttää kevätsää.
-
Minä toivon, että ei halla vois,
ystävyydemme kukkia viedä.
Tulevaisuutta kukaan kuitenkaan,
ei arvaa, ei lainkaan tiedä.
Elää voimme vain päivän kerrallaan,
minkä voimme -siitä me nautitaan.

KOPRA--9


Kotimökki oli aivan päinvastaisella puolella. Sinne Simo ei yrittänytkään, sillä hän tiesi kuitenkin jonkin herran kutevan siellä, sen naisen kanssa, joka sanoo itseään hänen äidiksi.
Satoi yhä rankemmin. Simo oli hengästynyt. Hän juoksi yhä kuusikon läpi menevällä tiellä. Valaistusta oli hyvin harvassa ja kuusikko näytti pelottavan pimeältä. Hän hidasti juoksuaan ja yritti rauhoittaa myllertävää mieltään. Kauheat muistikuvat nousivat pintaan, mutta kohta hän oli mielissään kun oli pelastunut kauhealta kuolemalta. Häntä puistatti kun muisti murhaajan ilmeettömät kasvot ja käden joka tiesi mihin iskeä.
Simo muisti, että kuusikossa oli autiotalo. Pienen peltotilkun ympäröimänä. Mutta miten hän sinne pimeässä osaisi? Jokin auto tuli vastaan, hitaasti ajaen. Simo veti anorakin huppua tiukemmin päähänsä.
Hän huomasi edessään tieliittymän kääntyvän kuusikkoon. Peläten joidenkin öisien autolla liikkujien tunnistavan, hän poikkesi sivutielle. Sivutiellä ei ollut valaistusta. Silmiään pimeyteen totutellen Simo hidasti vauhtinsa maleksimiseksi.
Aivan viimevuosina hän ei ollut näillä kulmilla käynyt. Kuitenkin vähitellen palautui mieleen, kouluajan seikkailut kuusikossa. Nyt hän oli varma että tienpohja jota hän käveli johtaisi sille pienelle autiotalolle.
Sade aivan lotisi, Simo oli märkä kuin uitettu koira. Kylmäkin puisteli hartioissa. Pian hän pysähtyi ja terästi kuuloansa. Talo ei liene kaukana koska hän kuuli sateen iskeytyvän peltikattoon.
Simo vaistosi rakennuksen läheisyyden ja melkein törmäsi rakennuksen seinään. Seinästä hapuillen hän kiersi rakennusta kunnes tuli eteisen kulmaukseen. Yhä varovammin hän eteni. Voisihan olla, että jokin este jaloissa tai päänkorkeudella voisi aiheuttaa harmia.
Hän tunnusteli lenkkarin verhoamalla jalallaan eteenpäin ja tunsikin eteisen portaat edessään.
Mielessään Simo toivoi, että ovi ei olisi lukossa. Käsillä haroen hän tunsi paneelioven ryppyisen pinnan.
Käsi hakeutui lukon tietämille tavoittaen rikotun ovenreunan. Murtauduttu, tuli Simolla mieleen, mutta milloin? Tuskin tänä yönä. Simo työnsi kätensä ovenreunassa olevaan aukkoon ja tarttui ovenreunasta kiinni.
Ilman vastaväitteitä ovi avautui ja Simo astui sisälle pois sateesta. Kauan asumattomana olleen huoneen ummehtunut haju tunkeutui nenään. Ainakaan täällä ei kastuisi. Homeenhaju tuntuu ärsyttävänä nenään.
Nopeasti Simo heitti kaikki vaatteensa pois. Yritti vääntää ne kuiviksi, mutta kohmeisissa käsissä ei ollut puristusvoimaa. - Piru kun olisi jotain kuivaa ylle. Haparoiden Simo kiersi huoneen seinustaa. Sittenkin jokin huonekalu. Hän tunnusteli käsillään ja huomasi sen puusängyksi jossa oli korkea selusta.
jat.

JUURI

NY TAHTOO OLLA
jopelo olo. Jakopäänketju on löysällä ja pakoputkessa raakana polttaa. Sillohan siinä syntyy vaen sanomista - kanssakulukijoella. Tuskin ehin yhtä aatosta ajatella kun tilalle ryntää joo uutta, muka tärkijämpää. Mikä se muka on tärkijämpää kun purijehus? Voen sen sanua: Ei mikkää! Vaen miten sitä purijehtii kun eijoo paattija minkäällaesta. Meriki on jäässä ja ei se persekkää kestä merivettä. Maaravulla on pakki silimässä ja perruutuspeili rikki. Seon perruutus summamutikkaa ja kohta on ootettavissa kahteentörmäös. Sanomistahan siinä tullee puolin jos toesin. Vuoropuhelussa on hyvinki tärkijää antaa suunvuoro myös vastapuolelle. Muuten siitä tulee synkkä yksinpuhelu.Oma tietokeskus ehtii ottaa lukuva ja ehkä sovitusmieli astuu kuvvaan.
***
Kaekkihan ei kumminkaa oo aena miltä näöttää. Optinen harha voe sumentaa näkökohtaa tae se näköpiste ei oo sattunu oekijaan kohtaan. Nurkantakkaa voe kattuva mutkan takkaa mikä on tilanne. Tilanne vaatii toemenpitteitä. Nehän ei kumminkaa oo itestäänselevyys. Tullee asijaa apteekkiin, sillä jo se entinen mies oli sen mieltäny että kaekki lähtee apteekin hyllyltä. Samalla reissulla voe ostaa jottae raohottavvaa. Ja kun rikollinen palaa rikospaikalle - kaikki on toisin.
***
Riippuu tilanteenhallinnasta onko homma hanskassa. Paniikkijakin voe pukata . Käjet tärisee ja savu nousee korvista ja piilopaekat on hukassa, sillon voe pittää korvat aoki ja kuulostella kenelle kellot soe. Tietysti hälytys voi tulla myös sireenin volinanana, mutta onko välii?
***
Varmuuven välttämiseksi on paras siinä tapauksessa raahata paikalle pöytä. Silloin voi istua pöytään, kun se ensin on pantu koreaksi. Eihän se tietenkään kaikki käy kajenkäänteessä vain moni joutuu tekkeen jalakatyötä saamatta palkkaa. Palkan maksaa isokello Hautaloina ja se palkkaämpäri on ylitsevuotavainen. Nyt on oltava tarkkana ettei ala ahmimaan. Sillä ahneella on paskanen loppu ja loppupelleissä ei hajuhaittoja kaivata.
***
Asijan näin ollessa on paikalla kaaos. Sillon on paras nostaa kissa pöyvälle ja silittää sitä vastakarvaan. Kissa kumminkaan ei voi ratkaista näin suuria asijota, vaan joutuu tekemään ratikaalin leikkauksen. On tutkittava mitä kissa on syönyt. Tietoa voi käyttää hyväksi .- tae pahaksi, riippuen asijaenhaaroesta, joista kumminkaan ei paljastu lopullinen totuus.Totuus löytyy kaurapuurosta - ja ei ku syömään

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

KOPRA--8.


-Pojat, nyt on piru merrassa tai lieneekö kaksikin. Jos meidän hommat on tähän asti ollut pelkkää juhlaa niin nyt juhlat loppui. Kauppias Pulli tuolta Pikkulasta soitti aivan äsken. Hän kertoi, että oli löytänyt, kaupalle mentyään, konttorinsa lattialta murhatun miehen. Kuulemma näyttää puliukolta, mutta ei tiedä nimeä, Kopra sanoi ja alkoi pukea takkia päälleen.
- Tätä se vielä puuttui. Murhaaja tietysti Huitsin Nevadassa ja kaikki johtolangat sotkettu? Ruha alkoi juonitella ja mulkaisi Kopraa vihaisesti.
- Minä luulen, että se on se Tuntematon, joka ensiksi jokaisessa murhassa on, mutta eiköhän se tule tutuksi kun tutkitaan, Kopra puolittain leikillään sanoi.
- Mitenkähän siellä Pikkulassa, semmoisessa käpykylässä, voisi murha tapahtua. Ovat taitaneet liian paljon katsoa TV:tä. Kohta soittavat, että ruumis olikin mattokäärö. Taitaa olla varminta odottaa uutta soittoa, Ruha sanoi ja istahti pöytänsä ääreen.
- Voi hitto! Parhaalla aikaa sekin murhamies on ollut liikenteessä. Piru vie, yö on valvottu, että eipä paljon hotsittaisi lähteä mihinkään, Laakso jupisi Ja etsi laatikostaan jotakin paperia.
- Kyllä se on lähdettävä ainakin katsomaan. Joten pistetäänpä hösseliksi. Mistäpä muualta minä miehet koppaan. Onhan tässä levähdetty vuosikausia, Kopra sanoi.
- Miten sinä jo nyt olet virkapaikalla? Onko kello vielä kuusikaan? Laakso kysyi.
- No eukko oli vähän kitkerällä päällä, mikä sillä taasen lienee ollut, niin ajattelin lähteä tänne. Täällä ei ainakaan akat meuhkaa, Kopra sanoi ja kaivoi taskustaan Sisu-pastillin suuhunsa.
- Ukkomiehen murheita. Ilojahan niitä ei tuossa iässä taida ollakaan? Laakso irvaili ja nousi laiskasti kiskotellen ylös.
- Sanoisin jos olisi...
***
Simo juoksi mitään näkemättä pimeässä yössä. Pois, pois, mahdollisimman etäälle tapahtumapaikalta. Äkkiä hän oli kirkonkylän laidalla, josta alkoi synkkä kuusikko.
jat.

KUULIN


HASSUJA TARINOITA
kuulin palijoki äetimuorilta kun olin poekonen. Oltiin työpari navettahommissa tuosta mun 12v. lähtien. Tietystä syystä johtuen. Hölömöyksissäni opettelin lypsämään käsin tuossa vaiheessa.
***
Annahan olla siitä tulikin sitten minun ainainen piina. Mihinkään ei voinut iltaisinkaan mennä kun piti olla navetalla. Aina piti käyä pari kolme lehmää lypsämässä aamuin ja illoin. Huolimatta kouluunmenosta - sitä ennen navetalle. Silloin ei ollut lypsykoneita ja isännäthän ei navettaan astuneet. Korkeintaan silloin kun oli jokin mulli siinä ijässä että se alkoi kelvata teuraaksi, sitä piti käyä mittailemassa.
***
Noissa navettahommissa äiti kertoi kaikenmoisia tarinoita. Olisi vaan pitänyt tarkemmin tallentaa muistiin niitä juttuja Pikku Hierojasta, LasiPertistä. Silikosesta ja mitähän niitä olikaan. Äiti oli hyvä kertomaan ja meleko rouvipuhheinen, että jutut oli hauskoja ja ehkä hän oli pannut höystöjä sekaan. Harmi vaan kun ei tallennus ole toiminut. Joitakin pätkiä on mielessä säilynyt, mutta niin paljon unehtunut.
***
No, mitäpäs noista. Ollut on ollutta ja mennyt mennyttä. Nykyään tuskin kukaan joutunee alaikäisenä pakkotyöhön. Siihen aikaan se lienee ollut yleisempääkin?
***
Kesäajasta huolimatta mittarissa - 11ja risat. Joutuu jo kyseleen millon lämpiää? Pilvipeitto on vankka ja taitaa sajettakin olla tievossa. Vae eihän me välitetä. Otetaan vastaan kiitellen mitä ylhäältä annetaan. Sunnuntae jaFormula-hauskaa on tievossa ja maaliskuuki alakaa olla lusittu. Herranen aeka sehän on pijan taas juhannus ja sittehän se onki kohta syksy Näen se mennee.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

SANOITUS

VALOA!
-arpiset haavat.

Oi Luojani puoleesi käännyn
niin raskasta kulkuni on
tämän taakkani alle mä näännyn
olen pettynyt ja perin onneton-
Anna minulle valoa vähän
tämä pimeys niin pelottaa
anon valoa kaamokseen tähän
että löytäisin tien oikean
***
Ole oppaana tielläni mulle
ota kädestä ja taluta
silloin turmaa ei voisikkaan tulla
voisin kotiin jo viimeinkin haluta.
Anna minulle valoa vähän
tämä pimeys niin pelottaa
anon valoa kaamokseen tähän
että löytäisin tien oikean.
O.P.

KAEKKIJA

TULLEE&MENNEE
**************
TUULLEE rahhaa niin pirusti ja veen kolot on mättäetä täynnä. Lunta luppaelee ja pakkasta. Seon temppu jos pystyy naaman pittään virneessä. Näen kevätaekaaan! Mittari -1
***
VAEKKA vene on pieni ja elonmaeninkit korkeina käövät, silti ei huolijen häevää nää, kun pistää pirtin pimijäksi. Pimmeys pelastaa tottuuven havaitsemisen. Pimijässä rumakin on yhtävertanen komistuksen kaa. Pimijässä erottaa toesen vaen äänestä - ja hajusta!
***
MUUTENKIHAN mennee päen persettä. Pörssikurssit laskee ja kustannus nousee. Näkkileipä on kovvaa ja pehemijänleivänpöyvässä tunkosta. Asijat päen vittua ja muutenki riepoo. Pakkaset tulossa ja pahat ilimat. Koeta tässä sitte riemujuhulija pittää. Toenen mahollisuus, että paokasee kesähelteet. Mikä nämä tietää.
***
VANAHOJA jos muistelee niin pistetään tikulla silimään. Yritin tehä kauppoja - kustiin siihen toiseen. Pimmeys vallittee ja henget kiikkuu puijen oksilla. Suurilla silimillä kattelevat onko huomenna pouta? Ja ettei ihimisenpenikalla oesi liijan heleppuva niin Puttiiniki pullistellee paijata, eikä tiijä tekojaan.
***
VITTUVAKO se mulle kuuluu sato tae paesto. Yhtä pitkä kuin levijäki: Kylläpähän joku jarruja polokee jos mennee överiksi- No mitäpä tuo haetannee? Jos rysähtää seon pientä suuren rinnalla. Rahat on kaekki ja mieli on mustaa. Rustaa tässä sitte vielä jottae järkeen tae kätteen käöpää.
***
TARTTIS hommata kättä pitempää. Hiilikuitu oes hyvä. Kevy ja lujempaa ku teräs. Sillä ylettäs tökkimään ettäälle jos niin ku haluvaa.
Tuskin kumminkaa nappiin ossuu kun käpälä vapisee.Seon tolerassi pitkän päässä melekomoenen. Tyhyjästä ei ny enempää nyhjästä. Vaen palataan!!!

RUNO

LADA
Katsoin kuinka kamraateilla
audot hienot ja komeat,
rikkaimmilla Mersujakin,
japsikärryjä eniten.
Autollahan kaikki kulki,
minä pyörällä poleksin.
-
Ajattelin jatkuvasti
auton ostoa omaksi.
Himoitsin niin helvetisti,
aivan vauhkona vapisin,
että jospa sen minäkin
saisin kerran kelpo kaaran
jolla kaahaisin reteesti,
ankarasti kaasuttaisin.
-
Menin kaaraa katsomahan,
jospa sellaisen satutan.
Ostan vaikka vekseleillä,
taikka lainalla lunastan,
kunhan saisin jonkinlaisen
koneenvoimalla menevän.
-
Hallin nurkassa hokasin,
syrjään sinne heitettynä
Laapan ruosteisen, punaisen,
auringossa himmennetyn.
Kummit kaljuna kajotti,
myöskin vaati hinkkaamista?
-
Minä myyjälle ojennan
saturaista saadakseni
pyörät alleni äkisti,
rientääkseni ralli tielle.
-
Tingannut en ostostani,
Laapan kyytiä halusin.
-
Myyjä virkkoi viisastellen
virne huulessa ivasi:
- Tässäkin on liikaa puolet!
Vaikka maksanut olisin
kun vain Laapan rikkinäisen
jemmaan joutavan hävität.
-
Into poltti lätsän alla,
hoppu rinnassa rutisi,
baanalle nyt päästäkseni.
- En mä pienistä välitä,
saturainen sinne, tänne,
ei se kirpaissut povessa,
eikä tunnu sielussani.
-
Motti lauloi laatuisasti,
putkesta savu pölisi,
komentaissa kampettani.
Laapan kyytejä kokeilin,
kiihtymistä kunnon kärryn.
-
Käärin asfaltin kerälle,
mutkat muutin suoremmiksi,
oli tuntu taivaallinen,
riemu pinnassa kihelmöi.
-
Nappi lautaan, Laappa kulki,
oli kierrosta koneessa.
Päässä pyöri perhanasti,
aivot hehkuivat häjysti,
posket poltti kiihtymystä,
kädet rattia ravisti.
-
Sompa pyöri kierroksia,
oli klappia pirusti.
Laappa heilui helvetisti
kunnes pylvääseen rysähti.
Riemu riitti vartin verran,
hupi muutaman humauksen.

SKETSI

KAOPPAREISSU
(Liisa tulee sisälle täyden kassin kanss. Heikki kirpoaa istualleen makuuasennosta.)
LIISA:
- Huh huh! Jopa oliki taas kova homma raahata tuo kassi kotia. Mopo se pitäsi laittaa.Sen tarakalla kassi kulukisi kevijämmin.
HEIKKI:
- Vaen vielä mopo! Kaekki rahathan tuota syostät ilimanaekuseen. Mitä sitä muuta vanahana tarttee kun kahavija ja suolaa?
LIISA:
- No niin! Joko se taas alako se ijänikkuinen urputtaminen
HEIKKI:
- minnoo mittää urputtanu, Asijaa sanon. Lehemäkää paskanna sitä rahhaa jonka sinä syöstät kevijästi menemään.
LIISA:
- Mitähän turhaa minä oon nytki ostanu sanoppa se?
HEIKKI:
- Tutkitaampa! Arvasin rouvva on taas ostaa tempassu tekstiilejä. Mihin lempoon sinä niitä aena vaen lissää. Vaatekomerroon koenruuvaksi.
LIISA:
- Pijä jo suusi. Minnoo mittaa vaatetta ostanu. Tuhan on minun entinen huivi! Tuli niin palava, että piti ottaa päästä.
HEIKKI:
- En oo ennen sulla tuommosta vaatetta nähäny. Ettei vaen muisti petä?
LIISA:
- Kellähän se muisti pettää. Kuka se jätti auton avvaemet aotoon sisälle että piti satasen eestä aokasijjaa...
HEIKKI;
- Sepä oliki eri juttu. Sinä hästäsit siinä, niin ei oo ihimekkää että unohtuu.Luulen että sinä se tyrkkäsit oven kiini...kiusollasi!
LIISA:
- Anna mun kaekki kestää! Sanomapitsi, kun en ollu etes aoton likellä. Siellä pusikossa olin pissillä.
HEIKKI:
- Oes tuota saattanu etes huutaa...No mitäs se tämä on? Jumaliste!Laehutuspuluverija?? Pertana minnoon kahtonu, että syö kun hevonen.
LIISA:
- Pitipäs tarttuva. Pilloellani ajattelin kokkeilla. Oli tarijouksessa. Eikä tuo taetas sullekkaa pahhaa tehä. Rapamaha kun tiineellä emakolla.
HEIKKI:
- Minähän en tuommoseen humpuukiin usko. Sepä on luonnonlaki että miehelle tullee keskivartalo lihomista ku ikkääntyy. Turhaa siitä rätinkijä pijät. Sen minä sanon että kalliiksi se tullee, kun ensin kallista ruokaa appaa ja sitte laehutusmyrkyillä sitä hävittää!Eläkkeet mennee ihan humpuukiin.Seon sitä akkojen lokkiikkaa.
LIISA:
- Sanonko mikä on ukkojen lokkiikkaa? Jumaliste! Rellottaa sohovalla ja oottaa valamista. Hätäsesti veskissä käö. Ihime kun ei pyyhkimään tarvitte tulla!
HEIKKI:
- Sepä miehen pittää ajatella ennakkoon, ettei tee vikaliikkuja. Sillälaella se tallous pyssyy kohillaan. Akat ei yhtää aattele nokkaasa pitemmälle, vaen syöstävät myrkkyjä luontoon päntijönnään. Taas on vaekka minkälaesta putelia "Jokka räijjäöttää lijan poes" vaen tiijäkkö mitä tuo tilalle? Akkojen hienostelun vuoksi myrkyttyy koko maapallo. Miehet käötä juuri mittää.
LIISA:
- Pakko seon aeneita ostaa. Paskaanhan sitä hukkuu jos ei mittää...
HEIKKI:
- Meillä kotona ei myrkkyjä ostettu! Seon tuo sun suku on muka niin hienokasta, että pittää haestakki kun lilijankukka.Äetisiki kohta satavuotijas ja vettää huuliin vieläki punnaa, että ihan ilettävän näkönen.
LIISA:
- Minnen jaksa tuommosta vatulaa kuulla. Minä lähen käömään naapurissa kylässä, jospa isäntä siihen mennessä raohottuu kun tulen.
HEIKKI:
- Panehan punnaa huuliin ja Rexonaa kaenaloon...Niin ja laehutusmyrkkyvä, että mahut ovesta!!!

KOPRA---7


Silloin kolahti myymälän puolella ja synkän-näköinen naama ilmestyi oviaukkoon. Miehen käsi oli koholla ja siinä kimalteli ohut-teräinen paperiveitsi. Veitsi oli varmaankin kaupan hyllystä vohkittu.
Putsari pyörähti ovea kohti ja kalpeni. Synkeäkasvoisen käsi heilahti. Putsarin kasvoille valahti hämmästynyt ilme. Putsari kaatui Simoa kohti ja punainen veri tahrasi Simon anorakin hihan. Putsari oli jo kuollut ennen kuin hän kaatui lattialle.
Pakokauhu iski Simoon. Hän ryntäsi synkkäilmeisenmiehen ohi ulko-ovelle ja katosi kirkonkylän hämäriin varjoihin. Viimeksi tullut katsoi viisaimmaksi häipyä myös paikalta hyvän sään aikana.
***
Nimismies Kopra istui virkahuoneessaan pöydän takana. Hän selasi haluttomasti papereitaan. Jotenkin tuntui turhauttavalta... Ei tapahtunut juuri mitään. Kolmen pitäjän nimismiespiiri oli niin rauhallinen ja lainkuuliainen, että turhaan täällä poliisia ylläpidettiin. Säästyisi pitkä penni, jos koko piiri lakkautettaisiin tai ainakin yhdistettäisiin suurempaan kokonaisuuteen, hän ajatteli ironisesti ja kaivoi pastillin suuhunsa..
Konstaapelit Laakso ja Ruha saapuvat juuri keikalta. Turhan panttina nuokin. Päivästä päivään hupiajelua pitkin raitteja. Kirjoittaisivat edes sakkoja. Olisi jotain hyötyä, Kopra ajatteli myrkyllisesti. - Sattuisi edes murha, saisivat äijät vähän liikettä. Tuskin tämän ajatuksen käsittely hänen aivoissaan ehti tulla täysin valmiiksi kun puhelin soi.
Kun hän kuunteli puhelimen tiedotusta hänen ilmeensä kiristyi. Ja äskeinen ajatus alkoi kammottaa häntä. Hän murahti muutaman kerran puhelimeen ja sanoi lopuksi:
- Lähdemme heti! Älkää koskeko mihinkään!
Hän pani kuulokkeen paikoilleen kammeten samalla itseään pystyasentoon. Eihän se aivan helppoa ollut toistasataa kiloa painavalle miehelle. Mutta kuitenkin se onnistui. Hän otti pikkutakin tuolin selkänojalta ja pikkuisen vaappuen puolelta toiselle hän lähti konstaapelien huoneeseen.
jat.

YLLEESÄ

SE ON TÄTÄ.
***
Lauantae maestuu kevväälle ja ehkäpä ensiviikon vierijessä jopa leutoille tuulille. Mikäpäs sitä on tallustella jos matka kulukee valtateitä,,,sileitä ja tasaisia taipaleita. Ihminenhän, tai valtaosa kumminkin, ei tyyvy tasaisiin taipaleisiin, vaan kaipaa elämäänsä haastetta. Rohkijasti ryntää jopa tiettömiin maisemiin.Rämpii soita ja saloja ja utelijaana oottaa mitä seuraavan puun takaa näkyy. Oma rohkeus saattaa olla kevyttä kamaa jos tulee karhu vastaan tae vihanen akka.
***
Vitsivarasto loppuuu oitis jos angri-akalla on kaolin tae muu astalo käpälässä. Vaekka oes kuinka kovapäenen niin kyllä sattuu.Karhun kansa aena pärijää harhaottamalla, mutta se ärtsy akka saattaa viijä mehut miehetä jos semmosta sattuu olemaan repussa.
***
Vaarahan vaanii aina tiellä, tai sitten siinttää horisontissa. Vaaraa ei pijä pelätä jos se ei ole kouriintuntuva, mutta vaaksa vaaraa kohti saattaa muovostua kohtalokkaaksi. Jos huomaat vaaran vaanivan on kovin onnellista jos pistät vipinää kinttuihin ja pakenet, niin katso, kohta huomaat olevasi vaaraton. Tosin vaarasta voi olla hyötyäkin. Tietty markkina-arvon voi antaa talouvvellista hyötyä ja menestystä. Vaara tai tunturi suo myös hyvän mahdollisuuven laketteluun myötämäkkeen.
***
Alaslaskussahan vaohti kiihtyy ja saattaa tulla sitte äkkipyssäös johon ei kumminkaan pijä pyrkijä hijas jarruttelu antaa sopivan hijastuvuuven, Liike ei pysähy, mutta ei myöskää päätä huimaa. Lepposa vaohti tekkee hyvvää sielulle. Tae sitte ei. Mikä nämä tietää? Ei kukkaa! Tae kenties asijantuntija voesi jonki arvaelun heittää. Heittääkö menemään se riippuu mistä roekkuu, tae on sitte riippumaton mietiskelijä.
***
Sää on jälleen hiukan notkijampi. -10.1 on 7 astetta leutompi kuin eilen. Kohta se siitä? Vae eikö? Seooooooon Luojassa, outo luulisi, mutta luulohan ei oo tievon väärtti.Ja se tietohan on nykysin kortilla. Sillä muoviläpyskällä - tiijättä? No, lopetellaan tää höperehtiminen tällä kertaa. Ehtiipä tuohon astijalle palata jos ei kerkijä housuun .

perjantai 23. maaliskuuta 2018

SANOITUS

LAPIN MUISTOT
-muistatko Monrepoo-
-
Muistan Lapin villit kairat
tunturien rinteet nuo
Usein mietteissäni kuljen
metsälammen pienoisen luo
Kaunehimmat kaislarannat
sekä tyyni pinta veen
sinne yhä mieleni palaa'
aina vaan uudelleen
Tuonne matkojen taa
mieleni halajaa
tunnelman mennehen
olon rauhallisen
voin vieläkin saavuttaa.
-
Lapin muistot kaunehimmat
hurmaavimmat tummat yöt
muistoissani aina säilyy
talvi-iltain tähtivyöt
Revontulten räiskyessä
tunturissa kohdattiin
sitä unhoita en koskaan
vaivun unelmiin
Lappiin vielä jos saan
palata uudestaan
onneni suurin ois
sieltä lähde en pois
iäks kassasi sinne jään.
OP

VÄRIKÄS

VÄLIPÄÄ?
***
TALAVELLA aetassa ei tarkene. Vakkuutus ei vastaa, eikä pane vastaan paitti jos vastaa käyttää saunassa, niin tulee vastoinkäymisiä jos on vihtamiehiä. Vae samakae se sille ja senpuoleen. Alakaa olla syytä huoleen kun kauniit on rohkeita mutta vetoakselit siellä pokki. Vekselit pyörii.
***
NAARASPUOLISEN hätä ei kauaa kestä. Juhannuksesta jouluun jos sitäkää. Hätä käessä sitten lentelee munimaan muihin pesiin. Kolopesijälle kolo on elintärrkiä. Puhtaus on puoli ruokaa. Ei niinkään pönttö. Kottaraisella joukkosurma kun ei vapaita pönttöjä. Varpuset ja paskanärhet ovat tehneet pöntönvaltauksen. Talvella tarjolla joka lähtöön.
***
KESIIN saa hohtoa jos on rohtoa kun ei ajattele huomista päivää. Elää tässä ja nyt, monikaan ei älynnyt että eilistä takaisin ei saa. No jaa onko väliikään? Eilisellä oli omat murheet.Huominen luppailee sajetta. Ja jos kessään kurkistaa niin hellettä piisaa.
***
VÄLILLÄ suututtaa välipäät. Muutenkin alapäässä kulkee yläpään viisaus. Suunnilleen suurin silmin voi kokeilla katsoa huomiseen. Näkyykö mitään? No, johan kumma. nainen vaalea tai tumma . Ei sen väliä kunhan on väliä.Välipää siatsee ylä- ja alapään välillä. Tarkemmin aatelleennonko sillä väliä?
Välistä tuntuukuin olisi ahtaassa ravossa, toesinaan ei. Ota tuosta selevää. Jos saat!
***
ASIASTATEHEN lienee asittomin asia se kaikista asijattomin asia. Se on asija jossa ei oo kun pelkkää höttöä. Hyvin harva sen hoksaa , mutta katseleekin silloin oksaa, naru olalla ja vaseliinia plakkarissa.
***
VOISI olla nykysin tarpeen, yksilönsuojaksi laittaa hirttoköyteen varoitus: "Voi vaikeuttaa henkitystä ja estää verenkiertoo". Kuinka monta vainajaa pelastuukaan? Eikä päiville loppua näy, jos hyvin käy kattelee vielä harmajan kiven läpi. Ja se on paljon se! Ny venkoelu sikseen, vae pittääkö selevittää MITÄ SE ON? Koettakaa pärijätä.

RUNO.

KÄKÖNEN

Metsässä ihmeissään kukkui se Käkönen
onkohan kesäkin taas kevään näkönen
sataa vettä ja räntää - ei lämpöä luvassa
kesästä voi nauttia vain telkkarinkuvassa.
-
Käkönen kerran - kaksi vain kukahti
kuusenoksalle kukkuja - nukahti
unissaan singahti varpusen pesälle
nyt homma tuntui oikeelle kesälle.
-
Kylmissään Käkönen oksalta heräsi
kukkumistarpeet laukkuunsa keräsi:
- Lähempä tässä nauttimaan lämmöstä
melkein aina täällä sää on tämmöstä.
-
Aurinkorannoille Käkönen sujahti
papukaijan häkkiin asumaan pujahti
elämä jatkuu Sateenkaari-perheen isänä
seuraukset kuitannee perheenlisänä.
OP.

KOPRA--6.


Putsari oli niin varomaton, että hämärässä ei huomannut yhtä hyllyssä ollutta apilansiemenpussia vaan tönäisi sen lattialle.
Tömähdys tuntui Putsarin korvissa tykinlaukaukselta. Hän jäykistyi patsaaksi ja kuunteli aiheuttaako kilonpussin putoaminen pojassa pakokauhua.
Olihan Putsari jo käynyt tutkimassa kuka kauppaan öiseen aikaan oli pyrkinyt. Pienikasvuinen laiha pojankoltiainen. Mikähän rehveli lienee? Tuntematon kuitenkin Putsarille. Kenties oli kylänraitilla nähnyt, mutta hänestä kaikki pojat oli saman näköisiä. Kaikki samanlaisia kiusankappaleita.
Tarkasti Putsari seurasi Simon touhuja. Kun Simo meni toimistoon, hän varautui ottamaan osansa jos poika jonkunlaisen rahanivaskan löytäisi. Kun poika katosi pöydän taakse Putsari päätti käyttää shokkihoitoa nuorukaiselle. Putsari ajatteli, että hän seisoisi ovella kun poika hänet huomasi, niin varmaan pelästyisi pahanpäiväisesti.
Putsari nojaili ovenpieleen kaikessa rauhassa. Sitten hän huomasi pojan pipon alkavan hitaasti kohota pöydän takaa. Poika katseli kassakaapinsuuntaan. Päästyään seisaalleen hän käänsi päänsä ja huomasi Putsarin.
-Kato, kato, eikö pojun pitäisi tähän aikaan olla äidin tissiä imemässä. Eiköhän ole paras kun tyhjennät taskusi siihen pöydälle ja lähdet sitten kotia, Putsari pilkkasi ja läheni uhkaavasti.
Simo oli vähän aikaa paniikissa, mutta sitten viha sai hänessä vallan. Silmät leimuten hän tokaisi Putsarille:
-Vittuako se sinulle kuuluu missä olen. Mitä pirua sinä toisen keikkaa tulet kaatamaan. Ala itse painua matkoihisi, Simo uhmasi ja nousi täyteen lyhyeen pituuteensa.
Putsari lähestyi Simoa ja katsoi ivallisen näköisenä poikaa. Hänen laiha kaulansa venyi eteenpäin. Sitten hän sähisi Simolle:
- Poika perkele! Tiedätkö sinä kenelle puhut. Älä sinä tule minulle lakia lukemaan. Ne on kuule erimiehet jotka Putsaria komentaa.
- Voi vittu! Etpä tuota niin erikoiselta itsekään näytä, Simo sähähti ja pui nyrkkiä Putsarille.
- Poju, poju, älä ala isottelemaan. Tässä on oltu monenlaisissa paikoissa. Tuollaiset pojanmulkut eivät minua komenna, Putsari ärähti ja nosti kätensä uhkaavasti.
jst.

HYVÄT

HUOMENET
SEHÄN näöttää eilen vilskahtaneen asijapuolelle? Tarvitaan tasonlasku ja mahotonta meteliä, että me hyviksi tulisimme ja olisimme omalla tasolla. Pois joutaa korska ja suuret suunnitelmat. Pieni on kaunista ja suurissa uuneissa palaa ikuinen tuli. Sammuttakaa tulet ettei märkä pala. Suuri kala... on merrassa. Piruko.. Piru sen tietää, mutta sietää olla kiitollinen vähästäänki.
***
ITTE asiassa sanoihin hirttäytyneenä, alkaa näyttää että asiapuoli on niskan päällä. Jos on niin - se hyvä, vaan jos eijoo seki hyvä. Riemmua repii kummastahhii jos sattuu sille päälle. Toinen vaihtoehto on, ettei satu. Koskee kumminkin!
***
KANA tuskin kuopii huomista päivää. Eilinen kavonnu. Etintäpartijot liikenteessä, ja minä vielä tässä. Voe suksentuohta ja mäöstimet varara ja hohtimet ja suunnaton moukari.Kerran vielä koettaa aika jolloin vasaraa ei tarvita eikä kirvestä. Kirvesmiehet on vaipuneet ikiuneen. Rauha heille!
***
PUSSIT heiluu, jos ei pysy paikallaan. Kassit täynnä kaekenlaesta kammaa. Anttilassa alennusmyynti! Sitä sammaa saa halavalla kirpputorilta. Hyvä maksaa. Rahamiehet ei pihistä. Paitti rahanaiset pihtaa. Eivät tarvii vihtaa.
***
HIPIJÄ huononee ja rypyt syvennee. Ehtivat mukaan jos ei niitä jätä. Nou hätä, aena tullee seoraava, kun oottaa jaksaa. Mitä se maksaa? Se on taas kokonaan eri júttska. Paitti jos hätä on pahan näkönen. Voi olla että kukkuu käkönen ja munii. Toisen pesä lähempänä kuin pussin suu - juu - eikun munimaan.

torstai 22. maaliskuuta 2018

SANOITUS

LAPINHULLU ----‎
-meren aalloilla.

1
Lapin kairoilla oon syntynyt
tumman kaamoksen hämääryyteen
täällä vshvaksi oon varttunut
aina tietänyt oon mitä teen.
Näitä karuja seutuja niin rakastan
täällä sieluni lohtua saan
revontulien räiskettä ain´ ihailen
silloin olen minä onnekas vaan
Tuonne tunturiin vaan usein matkani saan
jylhä luonto on minulle kaikki
oma tunturi maa sua saan rakastaa
.tätä maata en voi unhoittaa.
2
Täällä poroja paimentelen
sudet ulvoo ja on kuutamoyö
rakovalkea räiskyen palaa
ja vilkuttaa tähtienvyö
Näita karuja....
O.P.

KUPERKEIKKAA


Kelit on leutoja. Mahtaa olla paikoin aika liukasta. Se kun vielä jään päälle nakkaa pikkusen lunta on lääkäripäivystyksessä tungostal
***
Vaseliini on hyvinkin tarpeen jos tihkasee, moni hihkasee jos on luisto hyvä. Syvä kuilu edessä jota tyynnä kyntää aurallansa maata isien. Äitinkieli keskellä suuta homma onnistaa. Surunpilvet haihtuvat ja vaihtuvat yölliset usvat.
***
OIKEUSJUTTU on niinkuin se luetaan. Aa-sian ajajat käärii rahaa. Sika juoksee henkensä edesta. Takana on saparo ja kinkut! Rikkaat ostaa parhaat palat ja köyhät pelaa armopaloilla. Tuskin aikaansaavat valmista, mutta päivä se on huomennakin.
***
HOHOI! kivenlohkare. Milloin särmäsi hioutuu. Konsa koittaa aika jolloin louhoksesta löytyy helmi? Moni kelmi oottelee kopolla kourin. Sormet haroen koettaa ottaa mitä irti saa. Kynnet lipsuu ja lipasee kieli. Ahneet on herrojen haaveet. Eemmän enemmän hupattaa aivo. Koura kahmii suuret setelit. Kultainen koura puristaa viimmeiset mehut, eikä höystöista ole puutetta.
***
JOKAISELLA loppuikä on hupeneva luonnonvara jokaisen elävän kohdalla. Päivävarasto hupenee eikä lisäyksiä myönnetä. Se on joka päivä yksi pois. Piikki kammassa. Montako jälellä. Onneksi ei tiedä, jos ei turvaudu köyteen tai myrkkyviinaan. Moni yrittää tuhota itsensä hivuttamalla. Tupakki ja huumeet on hijas mutta melko varma vaihtoehto. Hintaahan siinä keryy, mutta taivas on rahatonvyöhyke. Raha on paperia- Pyyhkimään!
***
VIRPOMALLA ehtii kunhan ensin virkoaa. Jos sittenkään. Ei kantsi Toivoa heittää, jos ei ole isompi? Toivo on tuhti mies. Tuskin kumminkaan olematon paukahtaa. Vaen eikae tässä sanat suuta halkaise, joten pienikin ilo voi murskata kirkonmeininkin. Naama peruslukemiin ja , huomiseen!

RUNO

KESÄÄ ODOTTAEN..
-
Näen kuuraiset pensaat ikkunan alla,
minun sieluni taivaissa lentelee.
Ei sieluain ole hyytänyt halla,
se kesää tulevaa oottelee.
Mitä tuokaan se tulessaan? Tiedä en.
Aivan rauhallisena odottelen.
-
Näen talvipakkasen huurtamat puut,
näen sinisen selkeän taivaan.
Minun mielessäni on asiat muut,
minä tunteille tilaa raivaan.
Ehkä silloin kun koittavi kesä kerran,
kokoan kauniita kukkia kimpun verran.
-
Sen kimpun Rakkaani tahtoisin,
sulle rakkauden merkiksi antaa.
Ne kaipuuni kukat haluan,
vain sinun syliisi kantaa.
Oi talletathan sinä kimpun sen,
merkkinä aidon rakkauden.
O.P.

KOPRA--5.


Simo risteili kaupan hyllyjen välissä. Olisi siinä vaikka uudet vetimet päälle. Kuitenkin hän luopui ajatuksesta yhtä nopeasti kuin se päähän oli tullut. Riski oli liian suuri. Entiset kuteet olisi jätettävä johonkin. Siinäpä poliisille hyvä johtolanka.
Simo tuli kassakoneiden luo, kolme kassaa. Olihan hän kaupassa käynyt ennenkin joten tiesi tarkkaan mikä oli pääkassa. Hän yritti näplätä koneen näppäimiä saadakseen lippaan auki, mutta se oli lukittu. Hän työnsi sorkkaraudan laatikon väliin ja kirskuen pelti taipui. Äkkinäinen nytkäytys ja laatikko liukui auki. - Saatana, Simo sähähti. Heti hän näki, että kassa oli lähes tyhjä. Vain kahden euron ja pienempiä kolikon rahoja. Seteleitä ei yhtään.
Kiireellä hän hamusi kolikot taskuunsa. Lieneekö edes satasta. No jospa noissa muissa olisi lisää? Hän aprikoi.
Murrettuaan kaikki kolme kassakonetta Simo mielessään kirosi. - Piru, ei yhtään seteliä. Saatanan sika! Se on jemmannut isot setelit johonkin, pirun, kassakaappiin.
Äkkiä Simo valpastui. Mikä se oli? Aivan selvästi hän kuuli kuin jokin tömähdys olisi kuulunut oven läheltä.
Näyteikkunavalojen heijastuvassa hämärässä, hän yritti kuikkia hyllyjen väliin, mutta ei nähnyt mitään hälyttävää. Simo rauhoitteli itseään, miettien tömähdyksen mielikuvituksen tuotteeksi.
Simo huomasi konttorinoven kauempaa. Täytyyhän täällä olla jossain rahaa. Kiireesti hän riensi konttoriin. Onneksi ovi ei ollut lukossa.
Suuri johtajan kirjoituspöytä hallitsi huonetta. Pöydällä oli pinottain papereita ja muuta konttorissa tarvittavaa.
Simo meni pöydän taakse ja aukoi laatikoita. Pelkkiä papereita. Simo alkoi hermostua. Menisikö kauan suunniteltu keikka aivan pommiin? Muutama satanen kolikoita, mitä niillä kamoja ostaisi. Mopoa ei ainakaan.
Simo oli kyyristyneenä pöydän taakse tutkiessaan laatikoita. Ei jumaliste, ei mitään arvokasta. Hän katseli kyykkysillään ympärilleen. Tietysti kassakaappi oli konttorissa. Voi itku! Simo katsoi vahvan näköistä kassakaappia. Sitä ei sorkkaraudalla avatakaan. Simo kohottautui pöydän takaa seisoalleen ja hän pelästyi.
***
Putsari liikkui kuin kärppä kaupan hämärässä. Hyllyjen välejä hyväkseen käyttäen hän kulki maataloustarvikkeiden keskellä. Siemensäkkejä oli lattialla kasoittain ja hyllyissä pienempiä pusseja erikoissiemeniä.
jat.

KYSYN:

ONKO SYYTÄ OLLA HUOLISSAAN?
****************
Eipä tarvi palijo pohtia kun on vastaos valamiina: ON SYYTÄ JA RASKAASTI! Kyse on töllön viihteestä. MIHINSE MENNEE? Alamäkkeen ja vauhilla, Nauretaan vaikkei naurata. Tunnetut kirjailijat lukevat muka hauskoja kommentteja,toiset hoopot sitte nauraa tikahtuakseen. Juontaja hoopoin.TEKOHAOSKUUS on tympivää.
***
HAUSKAA OLLA PITTÄÄ -vaekkei aena naoratakkaa. Tottapuhhuin niin itkuva meinovvaa pukata kun kahtoo nuita nykysijä viiheohojelmija töllöstä. Pelekkää homosteluva ja kirroeluva. Ylleesä alakerranjutskia.
***
Varsinnii YLEllä , siellä on viihhe muka kantaaottavaa. Ja paskat surkijjaa ihimisten haokkumista ja mollaamista.
Voehan tuo olla että meikkä on kalakkeutunu fossiili eikä täjuva homostelun kaoneotta ja sen ihanata hurmijotillaa johon se näöttää johtavan. Siihen vielä kun pappi rätkäsee siunaosta päälle, niin jo vaen siinä karvasta ukonkörilästä sietää - pimijässä. ON SE MAHOTTOMAKSI MENNY:
***
On se kyllä menny mahottomaksi tuo kaeken suvaettsevuus. Ei mittää rajoja eikä sääntöjä. Ei mittää kuritusta jos rikoksen tekee. Vankilaolot ovat paremmat kuin monella siviilissä. Mielellään sinne ilmaseen täyshoitoon hakeutuu jos ei häpiä toisen perseellä tuleen istuva.
***
Huumekauppa yhä yltyy ja korreloi vissiin tuon homppelihommelin kaa. Tuossa olisi jollekki tutkumusaehettä onko jokainen homo huumeveikko?
***
Tietysti viinakin on huume ja riippuvaksi tekevä, mutta kun viini on jopa ruokajuoma monelle niinja tuohan se rutkasti tuloja valtijolle. Olisiko ideaa panna tuo huumekauppakin valtion monopoliksi. Kohtuuhinnalla voi kukin tuhota elämänsä. Verotulothan valtiolle olisi suuret
Ei tuo taija olla kovin hyvä idis? Näen aamuyöstä mieleen tullee tollastaki!

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

RUNO.


MUMMON KEHTOLAULU
Uinu pieni kultaseni
vaivu vauva mieluiseni
untuville pehmoisille
hienoisille höyhenille
mummon sulle laulellessa
univirttä veisatessa
-
Sinut kultani kuletan
missä laulaa pienet linnut
käki kukkuu kultakaula
satakieli soittelevi
kaikki kauneimmat sävelet
somat soinnut sirkuttavi.
-
Viivy kulta Kultalassa
sinisessä maisemassa
unikeijujen keralla
sinipiikain karkeloissa
kesäkukkien seassa
Höyhensaaren maisemissa!
14.1.2015

SANOITUS

RAKKAANI‎.
(-kulkurin kaiho-
1
Olet rakkaani mun, tahdon vierelle sun
elonmyrskyissä vaan yhdessä kulkemaan
Onnea, onnea vaan, sinun kanssa saan
tule, tule jo kanssani
olethan minun armaani!
2.
Vain Sinusta unelmoin. sun kanssasi tulla voin
ilot, murheet jakamaan, kun vain lähellä olla saan
Onnea,onnea vaan...
3.
Ethän luotain mene pois, ikävän se mulle tois
silloin onneni saan, kun oot mun ainiaan
Onnea, onnea vaan.

MONENLAISIA-

ASIANHAAROJA
***
Haarat on suuri tekijä nyky maailimassa, niitä on lieventäviä ja semmosia jokka pukkaa sanktijoo. Haarakiila on mielenkiintoinen ilmiö, mutta se pijetään piilossa utelijoilta.
***
LIEVENTÄVÄ asianhaara on liitetty haaraliikkeeseen. Haaraliike vaatii notkeutta tai liikemiestaitoa. Peräti aitoa tunnelmaa ja monenlaista kannanottoa. Suuret setelit vaihtaa lompakkoa ja kolikot kilisee maailman pahuutta! Rikkaat paheksuu köyhän riemua!
***
KANNANOTTO on vaikeaa jos on Norjanlipposet. Tiijä millaset Norjan lipposet on. Onko niissä kantaa laisinkaan, mutta olettaa sopii, jos ei ole ahasta. Rahasta liikkuu raskaskin perse, ilman penkkiä. Verta pakkiin huutaa teurastaja eikä armoa tunne. Tarmo paikalla panee haisemaan.
***
VAIKEAKSI menee tää homma. Nukuttaakin !! Päiväunia nähden seilaan tämän päivän iltaan. Kurkku karhejana. Pistin vaseliiniä rokkatorveen. Vaseliini oli myrkkyä. Kurkku on nyt liukas mutta karkea. Pitää hyvin vaikka reilummasti karijasee. Ja sitten paranoo kun tullee käännekohta. Tietysti pittää olla otollinen otatus.
***
HAMPAAT helisee menneitä loistonpäiviään. Juuret vain irvistää huomisen kauheudelle. Tympeäntuntoista on pistää fluoria suuhun kun puuhun nousee moni perse eellä. Veellä on pesty monet poijat puhtaaksi ja kaikkialla on paniikki päällä. Sillä totisesti, totisesti totuus paljastuu eikä se ole mitään lapsen kateltavaa.
***
TUULI vinkuu ja moni hinkuu kissaa pöyvälle. Kissa rukka. Sukkamehulla käynnistyy ankea perhe-elämä. Vahva aromi antaa syitä ja seurauksia, eikä sille loppua näy. Ulkoruokinta antaa väriä poskiin ja syksy saa. Mutta pystyykö? Asian näin ollessa autuampaa on ottaa kuin antaa, sillä katso tilisi ei kestä antamista - eikä panoihin ole varaa
***
PITEMMITTÄ pölinöetta aamu on avattu. Helppo homma. Sanainen arkku oli unohtunut auki ja huitsin nevadaan on häipyneet sanat jotka tarpeen nyt olisi. Ilman sanoja ajatus pätkii, eikä löyvä kohettaan.Näin on käynyt kohta valmista. Sahti sanansa sanoo!

RUNO.

LAKEUDEN KEVÄT
Kevät koittaa Kempeleessä
lauhat tuuloset tulevat
väistyy kylmä talvenvalta
sulaa suuretkin kinokset
nousee nurmet nuokkumasta
jäinen routa jäätämästä
kukat nousevat koreat
kesän heinät heiluvaiset.
-
Eteläinen lauha tuuli
tuopi tuoksuja keväimen
tuoksuu multa mahtavasti
herättää rinnan ikävän
kaipuun vanhan muisteloihin
aikaan varhemmin eletyn.
-
Maamies vielä pellollansa
elää tuntoja syviä
usko vahva rinnassansa
luottaa peltohon yhäti
joka tuottaa raatajalle
sadon kultaisen kätehen.

KOPRA--4.


Ruokahuolto kyllä pelasi hyvin. Kaupan elintarvike-puolen roskalaatikko oli aivan muutaman askelen päässä.
Suoranaisia löytöjä Putsari teki päivittäin. Vakuumiin pakattua palvilihaa ja makkaraa. Viimeisen myyntipäivän ohittaneita piimä -ja kermapurkkeja, leipää. Mutta kun olisi pitänyt saada viinaa. Sitä ei roskapöntöstä löytynyt. Viinaa saadakseen tarvittiin sitten rahaa. Ja sitä ei Putsari-Patella monestikaan ollut. Pienet kolikot jotka sossun luukulta tuli oli äkkiä pantu kiertoon.
Puoliksi torkkuen ja vähitellen turtuen kylmyyden tunteeseen, hän korjasi vielä pressun kulmaa paremmin suojakseen. Putsari oli aivan uneen vaipumassa. Silloin hän kuuli kun jokin murtuva puu rätisi aivan lähistöllä. Putsarin mielestä asiassa oli jotain outoa. Vaikka inhottikin nousta jo lämminneestä kolostaan, ääni ei antanut Putsarille rauhaa. Äänestä oli pakko ottaa selvää.
Hän kömpi kangistunein jaloin ylös ja yritti oikaista kumaraista olemustaan. Olihan hänellä ikääkin jo kohta viisikymmentä. Kaikki moskat juoneena ja huonolla ruualla, hänen vatsansa tahtoi temppuilla. Näin ollen ei runsaskaan ruoka ollut saanut Putsarin poskia pyöristymään.
Putsari kuulosteli korva herkkänä kuuluiko mitään ääntä vielä. Sitten hän kuuli hiljaista oven narinaa kaupan suunnalta. Ahaa! Joku virkaveli siellä varmaan keikalla, hän ajatteli. - Pitääkin lähteä osingoille.
Kärppänä Putsari livahti parakin ovesta varjoihin ja hiipi äänettömästi sinne missä tiesi kaupan takaoven olevan.
Hän oli vanha kettu keikkahommissa ja tiesi, että hiljaisuus on valttia. Siksi hän turhaa melua välttäen tuli kaupanovelle. Putsari huomasi oven olevan raollaan ja hän livahti äänettömästi sisäpuolelle. Enää ei vilu tuntunut. Jännitys sai elimistön pyörimään huippukierroksilla. Putsarin naama vetäytyi irvistykseen. Piti pitää pää kylmänä. Varovaisuus oli nyt valttia. Ei koskaan tiennyt jos kaverilla oli tykki povessa.
***
Simo huokaisi helpotuksesta. Ovi oli auennut yllättävän helposti. Ehkä kauppias ajatteli, että ei täällä maalaiskylässä rosvoja ole. Mielessään Simoa nauratti... vaan kun sattuukin olemaan. Kassa tyhjäksi ja ainakin tupakkaa ja suklaata.
Hän oli varannut muovikassin taskuunsa saaliin kuljetusta varten. Ja varmaan kassakoneen luona löytyisi kasseja lisää. Liian ahne ei saanut olla. Sen verran vain, että jaksaisi saaliin kantaa kunnolla piiloon: - Raha olisi tärkeintä, muusta ei niin väliä. Raha ei paljon paina, vaikka enemmänkin sattuisi olemaan.
jat.

MAHOTTOMAN

KOVAT ON AJAT
vaen vielä kovemmat on pojat, meinaan nuo AY-pomot. Meinaan että ihimeporukkaa. Onkohan niillä vikkaa ajatteluelimissä, vae eikö niillä oo tajua että kalattomasta järvestä ei kannata onkia, ei ainakaan saaliin toivossa. Huonolla tuurilla mennee onkijalta vieheet ja vavatkin.
***
Jokkaenen kenokaola rynnii telekkuruutuun näkymättömän suuren kaohan kanssa, kurkistellen mahollisuutta kaapasta kaohasa täöteen suuresta, näkymättömästä, yhteisestä kupista. Ei ne poloset nää, että kuppi on tyhyjä, kun jo ennakolta on lapijoetu sopat suihin ja onpa vielä raapastu kulhon pohojaan ammottava aukko josta soppa valluu maan rakoon.
***
Kyllä nyt pitäsi keskittyä tilikitteen sitä pohojaroppuva, että alakas taas olla soppaa kaohottavaksi. Vae eihän nämä pönäkät viininryystäjät älyvä mittää muuta kun että omassa lasissa riittää valtaviinijä riittävästi. Ny saatanat tuolla itkevät kun lihaa ei löytynytkää. Tyhyjista luista ei mittää irtuva. Elukka pittää ensin kasvattaa ja lihottaa, ennen kun sen tappaa. Eikä se tappaminen oo ees viisasta- parempi lypsää suurimpia paineita poes. Sillä laella sitä pyssyy jottae suolenmutkassa.
****
Asiahan ei mulle kuulu. Eiköhän sen kapian kyrsän saa jatkossaki. Vanaha ei palijo tarvitte. Tosin nehän ne on suurimpia valittajia, vaikka luulis, ettei se soppakattila oo ollu jokapaevä aiemminkaa kukkuroellaan. Joutessaan jottae pittää valittaa, minkä ny kamojesa keskeltä kehtaa. . No kuki taaplaa tyylilään. Tae enimmäkseen ei taaplaa ollenkaa - valittaa vaen!
***
Sehän on viikko puolivälin paekkeilla. Pakkasta on-10.2 .Talavi ei osota yhtää heikkouven merkkejä, Siperija opettaa oekein tosissaan. Kaeppa se kevä kuminki tullee kun kerkijää, mutta maalis ei taija maata näöttää? No, jos lumilapijolla kaevaa montun niin voe isänmaa sieltä hanjen alta löytyvä. Hummaottaako huhti- se jää nähtäväksi. Luonto menee ommaa tahtijaan, siihen ei oo palijo sanomista! Hyvä niin!

tiistai 20. maaliskuuta 2018

MUISTO

MAAMIEHEN ARKIPÄIVÄÄ (kansiosta)
Ennen maamiehen työtä arvostettiin,
hän oli silloin elämän tuoja
Nyt toiset pilkkaa ja nauravat:
-"Tukiaisilla elävä ruoja!
Kun ne vielä luonnonkin saastuttaa,
ja metsät kaikki ne tuhoaa"
-
Kun kuuntelet tarkkaan niin kuulet sen,
kuinka ivaaminen vain jatkuu.
"-Verorahoilla päivät vain makaavat,
niillä kuulema on viljelytakuu,
Jos ne ei kehtaa satoa korjatakaan,
veronmaksajalla vahingot maksatetaan"
-
Ja yhä vaan jatkuu mollaus:
"-Eihän ne edes veroja maksa,
ja jos jotain joutuvat ostamaan,
niin niille on halvempi taksa.
Ja ruuankin ne pelloiltaan ilman saa,
kun duunarilla ne huippuhinnat maksattaa ."
-
Vieläkin kuuluu valitus:
"-Kyllä maajussi rahaa käärii,
joka paikasta ,EU:ta ,metsistä,
navetoista markkoja vierii.
Sitten kaikkea luxusta ostellaa,
mitään ei saa duunari palkallaan."
-
Kyllä valitus jatkuisi vieläkin.
mutta ei sitä jaksa kuulla,
Sen tiedän mitä he puhuvat,
puhuvat kateuden katkeralla suulla.
Koirat haukkukoon,karavaani kulkekoon,
maamies korvansa herjoilta sulkekoon!
30.05.1999.

RUNO.

HAAVEMAAHAN.
Tartu käteeni, yhdessä lähdetään ,
sinne missä on haaveittenmaa.
Sinne saavat sellaiset vaeltaa,
jotka kaipaavat unelmaa.
Siten voisimme irrota arjesta pois,
niin ihanaa meillä, siellä kahdella ois .
-
Tule ystävä, yhdessä nousemme,
me unelmain utuiseen laivaan.
Näämme yllämme poutapilviä vain,
ja kirkkaan , sinisen taivaan.
Laivan mastot on kultaa ja hopeaa,
sekä purjeet kirkkainta purppuraa.
-
Me saavumme satamaan onnenmaan,
käsikädessä kuljemme rantaan.
Kukat huumaten saarella tuoksuaa,
kahdet jäljet jää saaren santaan.
Satakielet pensaissa saaren soi,
ihanampaa ei muualla olla voi.
-
On saarella lämmin ja utuiseen,
usvaverhoon tienoo peittyy.
Niin lempeinä säteet auringon,
meitä hellien , päällemme heittyy.
Vain me kaksi yhdessä tiedämme sen,
oomme varmaan porteilla rakkauden.
-
Katsot minua, silmäsi loistavat,
hymyillen sinun huulesi kuiskaa.
-Tästä portista vain harvat käydä saa,
jos siitä käy, sen aina muistaa.
Portin avaamme, sisälle kulkumme käy,
on kaikki nyt unelmaa, ei varjoja näy.
O.P.

TASAN.

YÖ&PÅIVÄ
***
Tiistaita! nyt sitte on ylleinen tasottelupäivä -fihti,fihti. Seos hyvä kun tasoteltas läpi linian. Rahat ja tavarat. Velat ja. Taetas luu jäähä tasottajan kouraan.
***
KÄRÄJÄ kivillä istuu ankara raati, saati eipä yhtään naista joukossa. Peräkylän miehet rynnii, kyynärpäät terävät ja taskussa akseli, joka on poikki. Ei kuitenkaan pyöri. Akselin pyöriessä jälki on kamalaa kattoa. Toki muunlaista rattoa löytää elämään, kun katsoo silmin avoimin. Vekseli turvaa ihimisen kiireet.
***
RANKKAA puhetta pulppuaa, vatsamäen kunnaat lainehtii entisiä aikoja . Kerätyt ihrat on sijansa saaneet ja paljon on polunvarteen karissut. Varissut on haaveet solakasta ja sutjakkaasta vipeltäjästä, jolla ei ota henkeen eikä nivelet petä. Ihminen pettää vain...
***
KIVIKYLÄSSÄ asuu Retu ja muijansa. Hyvin kulkee Retun auto mättäekössä. Täyttääkö saastenormit? Suodatus puuttuu. Piipertät asijalle. Nyt narahtaa? Retu eikä sano päivääkään. Tahvoolla sentään homma hanskassa. kumminkin hanska hukassa- Vilmalla pyyhkii ja linkovaa.
'''
MUTIKAESEN Lassin, kae sinä poijan tunnet? Senpä uuvessa talossa veet pyssyy putkissa. Tylsää kun ei tapahdu mitään. Kaiken se kestää!! Kunnes ratkijaa. Kamala on se päivä, saattaa olla yökin jolloin ei löyvvy kiviä kiven päällä, on vaen pelekkää asfalttija ja Lemminkäenen lissää luo.
***
MIHIN on tämä maalima menossa. Kas siinäpä kysymys. Ei ole SUURESSA kirjassa katsottu puuta pitkää, vaan kapsahettu katajaan. Näköalattomuus on metsässä silmäänpistävä. Malka silmässä saattaapi eksyä. Eikä Peräkylässä ruusut kuki, eikä kasva sopu ihmisten kesken. Vaan jokainen on palkkansa ansainnut. Eikä se ole iso!
***
Mutta kumminkin pilvet väistyköön ja aurinko paistakoon heti kun pimennys on taputeltu. Tulkoon valkeus ja voittakoon pimiän. Yhdestoista hetki on koettanut!

KOPRA----3.


Mikään ei voisi mennä pieleen. Olihan hän niin monet päivät viettänyt varaston seutuvilla norkoillen, jopa varastossa. Tosin myymälähenkilökunta ei ollut sitä suopein mielin katsonut. Onneksi varastossa työskenteli myös Simon koulukaveri joka tosin oli kunnollisen perheen poika. Oli kouluaikana ollut kaveri ja häntä puolustanut. Aina Saku jotain järjesti. Tupakantumpin, jos ei muuta.
Varastossa oli pimeää. Vain korkealla olevat pienet likaiset ikkunat kajasti katuvalojen hajanaisia säteitä.
Simo napsautti ovenpielestä, tietämäänsä valokatkaisijaa. Vaiheittain, vilkahdellen putkilamput syttyivät, luoden valjua valoa pölyyntyneiden suojalasiensa läpi. Simo luotti ettei valoihin kukaan osaisi kiinnittää huomiota.
Välillä Simo keskittyi kuuntelemaan kuuluuko mitään. Hiljaista! Käytävää edeten Simo livahti lukitsemattomasta ovesta myymälän puolelle.
***
Putsari hytisi vilusta. Kovin huono oli sattunut taas tämä yöpymispaikka. Jokin vanha työmaaparakki oli kaupan takapihalla ollut jo vuosikausia. Siinä pihan nurkassa se nökötti kaikkien unhoittamana. Aikaisemmin siellä saattoi kortteeria pitää paikkakunnan ryyppyremmi. Niin kutsuttu Tanen sakki. Mutta nyt sakki oli löytänyt uudemman parakin, jossa oli kamiinakin. Tosin se uusi oli kaatopaikan välittömässä läheisyydessä. Siitä oli sekä hyötyä että haittaa. Ruokaa kyllä tuotiin joka päivä kaatopaikalle ja se takasi hyvän ruokahuollon myös kaatopaikalta löytyi kierrätystavaraa jonka saattoi markkinoita romuliikkeeseen. Ja saattoipa joskus löytyä jonkin viinapullon pohjalta ryypytkin. Lisäksi löytyi liimapurkkeja joista sai hyvät humalat imppaamalla.
Putsari ei oikein mahtunut muitten laitapuolenkulkijoiden seuraa, sillä Putsari ei osannut kunnioittaa toisen omaa. Hän olisi puhdistanut vaikka oman äitinsä, jos äiti olisi vielä elänyt.
Siksipä Putsari oli valloittanut hyssytysjengin entisen paikan itselleen, aivan yksityiskäyttöön. Nyt hän yritti kalastella unta parakissa. Resuinen kuormapeite ei paljon lämpöä pitänyt. Eikä Putsarin laiha keho paljon lämpöä tuottanut. Kuitenkin paikka aina roskalaatikot voitti. Ei ainakaan haju ollut niin kaamea. Tietysti parakissakin oli ne omat hajunsa mutta lievempinä.
jat.

KYSELEN:

MISTÄHÄN PUUTE?
***
Mitäkö se tuommosija kyselee? No yritän päästä asijan ytimeen. Kuten jokkaenen muistaa se entinen mies oli hoksannu, että siitä puhe mistä puute. Vaekka tavarastahan sssssitä eniten poristaan..
***
Mietintämyssyvähän tässä pitäsi nupin suojaksi ettiä, mutta eihän sitä semmosta tähän hättään oo käsillä, ei kyllä jalollakkaa... joten pittää terhakoetua ja yrittää summamutikassa millasta saa aekaan vae saako mittää!
***
Kaekkihan on tällä hetkellä vaeheessa - niin ilimat kun muutki hommelit. Eipä äkkinäenen ossaa äkkipäätä ennustaa mihin päen homma repijää. Toki se voe sammaa jollotusta olla pitkäänki. Ei siis tapahu oleellista. Haarakepillä työnnellään akuuttia asijaa tuleviin aekoehin. Sehän ei ole kovin viisasta. Kun hommat kassaotuu, niin niistä muovostuu ylipääsemätön este. Taekka asijat räjähtää silimille. Ja jos ei oo roeskesuojaa voe joutuva sorretun asemaan. Saa pyyvellä anteeksi eikä kukkaa anna!
***
Pitäsi ennakkoon kahtuva missä kohti on aeta niin matala, tae ei aetaa ollenkaa. Jos ei aitoja rustaa, niin eipä tarvii aijan yli ramuta ja loukata ittijään kun rojahtaa aijalta maahan ja vielä lyö pääsä maassa olevaan ilikijään kivveen, Siinä onki sitte veto poesa. Saa voehkija kättä jos jalakaa ja itkijä kohellustaan. Saa pyyvellä anteeksi ja koettaa pestä poesa taharaa joka on siihen pyhähammeeseen tullu. Vaen se on kestotahara. Vaekka kuinka ostaa uutta kolttuva päällesä, se tahara siirtyy aotomaattisesti iholle.
***
Nämä luonnonesteet on sitte asija erikseen. Seon varsin vaarallista, jos saa päähäsä alakaa rammuilla kuusen oksille. Ennemmin tae myöhemmin sieltä rojahtaa maahan. No, mikäs se siellä allaala on? Tietenki Janne Kataja, tiijättä sen toemittajan? Eipä tosijaan naorata jos siihen kapsahtaa ja joutuu sen näköpiiriin. Tae siis jos ite näkkee moesen epelin.
***
Niin on yltäkyllänen olo, eikä puute mistää. Näen ollen puheet pittää lopettaa, ettei tule sanomista. Sillä väärästä sanasta voe tulla väärinkäsitystä joka voe johattaa kiusaoksiin jos on Jansoni lähellä! Taas mahtaa tulla Arskan elvistelyn päivä. Asteita on -10.4.