Sivut

maanantai 30. huhtikuuta 2018

SANOITUS

VAPPURULLAATIVAPPUA (kaikille!)
Talven kun harmaalla mielellä kuljit,
Vappu sun mielesi nyt kirkastaa,
synkyyden syvälle sieluusi suljit,
aika on viimeinkin taas juhlintaan,
:,: Rullaati Vappua, rullaati rulla,
rullaati Vappua, rullallallei:,:
-
Katsele kevättä herkällä miellä,
Vappuna huolesi voit unhoittaa,
Vappuna ethän sä iloa kiellä,
kaunista kevättä voi toivottaa.
:,: Rullaati Vappua rullaati rulla....:,:
-
Kevättä kestää vain hetkisen aikaa,
päivät kuin siivillä pois pakenee,
keväässä aina on jotakin taikaa,
jokaisen rinnassa se tuntunee.
:,: Rullaati Vappua, rullaati rulla...:,:
Ota siis huikka ja hellitä hiukan,
arki on huomenna luonasi taas,
tuosta kun imaiset tilkkasen tiukan
hihkaise hyppää ei jalka oo maas.
:,:, Rullaati Vappua...:,:

SANOITUS

AHONLAITAA... VAPPUNA
***
Kevätaikaa ooteltu on hyvin hopussa,
helpottaa kun talviaika on jo lopussa,
villahousut jäävät komerossa hyllylle,
saa antaa tuuletusta pyllylle!
---
Nyt Vapun aika, on siinä taika
se antaa rintoihin kipinää,
ei mikään auta, vaan jumalauta,
laitetaan kinttuihin vipinää.
---
Nyt on aika tullut sulatella routia,
kun on meille tulossa hellettä, poutia,
persuksia olalle yhdessä heitellään,
välillä nakkisoppaa keitellään:
---
Nyt Vapun aika...
---
Kossupullo tietysti on jemmaan varattu,
poikain kanssa emänniltä juomaan karattu,
pulputtaapi pullo, väliin korkki narahtaa,
paatti karille jo karahtaa:
---
Nyt Vapun aika...
---
Nyt ei ennää naurata, viinatkin vähenee,
tuomiopäevä ankara kotona lähenee,
eukko ottaa kaulimen ja antaa huutia,
siinä hommassa on ruutia.
----
Ei mennyt putkeen, kaulimen jutkeen
vieläkin tunnen pääkopassain,
vaan ensi vuosi, vaihtuupi kuosi,
kypärän päähäni laitan vain.
-Oiva Pennanen

JOKO-

SE ON VAPPUVA...
... väettävät. Tae paremminki on vielä kattelussa - sellasella joka haluvaa Vappua rehevata. Vankasti ollaan vielä huhtikuunpuolella. Leivoset ilimassa ja sillee, jos on satteenvarijo völökissä - silläpä leivosella -. Nuin henkilökohtaseti Vappu ei aeheota meikäläesessä mittää värinöetä. Ei ees viisari värähä, kun vappuviinat on Alkossa ja rahat Kelassa. Törsää siinä sitte.
***
No, punasessa maijossaki on rosentteja ja päähän- tae aenakin päänrakkoon mennee meleko vikkelästi, kuhan pittää lutkuttimen käönnissä. Mitäkö siitä seoraa? Aenaki ilimaherruus on itellä. Varoventtiili rupsaa ja paeneet pyssyy kontiksessa.
***
Viinakaoppaanhan rahattoman on turha vajeltaa. Pitäs olla joku Hursti joka jakasi -parasta ennen - jäläkeiset viinat ilimatteeksi niitä tarvihteville. Luulen että Vironmatkat kokisi inflaation?
Sanovat, että Vappu iliman viinaa on raetis. No, seon aeka looginen selitys. Tosin joellaki Vapuilla voe olla sukurasitusta tae synnynnäestä hapenpuutetta, joka antaa erheellisenkuvan asijan tilasta.
***
Mutta ohan se melekeen selevää, että jos ei Vappu oo vavolla, niin se on iliman. Vavoton taii viivaton Vappu on kuin Tabula Rasa, tyhjä taolu. Vappu ei oo maltanu pysyvä sen aekaa paekallaan, että oes taeteilija kerenny sutasta kuvan.
****
No, eipä se taeteilija siitä lankaonu, vaan sehän kasto pensselijjään ja maalasi Monaliisan. Meleko mukkiin menevä - siitä tuli- muki tosin täotyy olla isohko ja tyhjä. ? Lisäksi asijanhaarojen ollessa levällään kuin Jokisen eväät, yksi Vappu mennee siinä muun harmin ohella. Oesi tietenki hyvinki onnellista jos Vappu kohtaa Onnin - Toivokin käy - ainakin paskalla! Täh!
***
Vappuviuhkat tanassa hyökkää raskaotettu kansa reohaamaan kavulle. Kaajetaan muutama aoto ja otetaan ryyppy. Noijutaan ilimoja ja otetaan ryyppy. Haokutaan hallitus ja otetaan ryyppy. Vejetään naapurija kuonoon ja otetaan ryyppy. Kustaan kavulle - heilutettaan naesille ja otetaan ryyppy. Otetaan rento takakeno ja otetaan ryyppy. Vilikuillaan naesija ja otetaan uusi pullo, narraotettaan ja otetaam...Shamassa huohmataan, hettä shhaatana kun maalima pyörii ja otetaan ryyppy.. Soon yhthä pherkhetetta kun shattaa, sille ryyppyphy. Elä, elä thuu mhulle vhittuileen shaatanan phaskalakho...mhinä onn hova poekha, Elekää viekö ...shumalaota... shaatan vhittu minnoo mittää...shaatan.......PAM! sano putkan ovi!

SKETSI

PASSAAJA
(Heikki tulee tupaan)
Liisa:
- Missä se taas on lorvinu? Potutki järistynneet hiiteen. Luulis tietävän millo on ruoka aika.
HEIKKI:
-Tässon semmonen poeka, että se tullee sitte kun on aeka. Minnen akkojen aekataoluihin ala. Mikä tulenpalava hätä sillä lienee?
LIISA:
- Tätä seon ollu ijankaekkisesti! Pittää oottaa vokottaa kunnes suvattee saapuva. Minnen näestäpuolin välitä ennää tiituutia kenenki sapuskoesta.
HEIKKI:
- Kuka on käskeny? Eikä tässoo näläkäkää. Imasin tuolla herkkupizzan nälissäni, kun kaverin kansa oli raatit kesken.
:LIISA:
- TÄH? Ei voe olla totta? Minä kipijöllä käsillä potut kuorin ja kastiikkeet tejin. Tämä herra se vae non ostoruuvissa.
HEIKKI:''
- Heti se metakka nousee jos minä jotaki ostan vaehteluksi. Tympäsee se aenaenen läskisoosi. Varsinki kun et oo vieläkää oppinu tekemään sitä. Läskit raakana, vaekka tuha kertaa ooon sanonu ne pittää ruskistaa kunnolla.
LIISA:
- Nyt turpa tukkoon. Pittää passata ku paskaa tikun nokkaan. Kaohija messu jos ei oo sapuskaa. Sitte ku on nii ei kelepaa. Tiijä miten hyvä oes.
HEIKKI:
- Oothan sinä ihan tolokku akka muuten, vaen liijan äkkiottonen. Sitähän luvattiin tuupata toesiaan hyvinä ja pahhoena päevinä.
LIISA:
- Lorua siinä turhija. Minä taijan alakaa ommiin evväesiin. Saat katella haukattavan mistä haluat. Ottaa niin...vaekka kuinka yrittää....
HEIKKI.
- Elähän ny Liisukani. Syönhän minä vaekka päälle kylykijeni ja jos haluat niin kehua sun keitoksia...
(Liisa ryntää huoneesta.)
HEIKKI:
- Mikähän siihen ny tuli...?

KOPRA--44.


- Topi! Niin pitkälle reissulle en sinua kyllä laske. Minulla tulisi heti kauhean ikävä. Missähän se Kitinä lienee? Ei aamulla näkynyt.
- Minulle se sanoi olevansa kyllästynyt Rampeen. Vihjaili että jos muuttaisi seurakuntaa. Kaupunkiin tuntui haluavan. Niitä Kitinän haaveita. Millä se kaupunkiin? Persaukinen äijä. Vaikka tiedänkin, kaupungissa on paljon paremmat mahikset. Siellä asuvat riikkaat. Varmasti täysiä konjakkipulloja panevat roskiin.
- Minusta Rampe on mennyt entistä synkemmäksi. Tämä syksykö sitä masentaa. Vai onko sillä naisenpuute?
- Voi se sitäkin olla. Mutta sinua se ei minulta vie. Eihän?
- Minä pelkään Rampea. En sille menisi vaikka olisi ainoa maailmassa.
- Olet minulle aarre. Sinun takia jaksan tätä paskaelämää.
- Topi, päästäänhän kohta parempaan elämään.
- Varmasti kultaseni. Lähdetään nyt katsomaan saadaanko yhtään ryyppyä mistään.

Tenu-Tanella oli ollut tuuria "töissä". Joku raivoraitis oli tuonut joidenkin juominkien siivouksen jälkeisiä siivousjätteitä. Pullojen joukossa oli ollut kolme melkein täyttä viinipulloa.
Tane piilotti pullot tarkasti, ensin varmistettuaan, että neste oli sitä mitä etiketissä luki. Liian solidaarinen ei kannattanut näinä aikoina olla. Hyvä kun sapuskapuoli oli yhteistä. Viini oli hieno juoma. Kerran pienet päivässä takasi terveellisen elämän pitkäksi aikaa.
Muovikassissa oli syömisiä muutamaksi syömiskerraksi. Tane kävi vielä kätköllään ottamassa pienet viinihuikat sitten passasi lähteä nukkumaan kämppään.
Tanen saapuessa parakkiin siellä oli hiljaista. Vain Rampe istuskeli pöydän ääressä synkännäköisenä.
- Eikö toiset ole vielä tulleet? Tane kysyi. - Tekeepä ne pitkää päivää. Olitko sinä samassa porukassa? Olisiko niillä ollut tuuria ja lähteneet viemään saaliin romikseen?
Rampe oli kauan hiljaa. Sitten mulkaisi Tanea kulmat kurtussa. Viimein kuitenkin sanoi:
- Eihän tuolla ketään näkynyt. Missä lienevät? Enkä minä kenenkään vartija ole. Turhaan minulta kyselet!
Tane heittäytyi pitkälleen lattialle. Viini lämmitti mukavasti. Raukaisi! Kohta kuului vain rauhallinen hengitys lattialta. Rampe otti kassistaan pätkän lenkkimakkaraa jota suu kohta jauhoi. Kasvot pysyivät synkän totisina. Syötyään hän hakeutui vakiopaikalleen kämpän nurkkaan ja laskeutui pitkälleen. Kohta Rampen raskas kuorsaus sekoittui Tanen kepeään hengitykseen.
jat.

SITÄHÄN-

NYKYVÄÄN...
...kun halutaan olla avvoemija ja sallivija, voijaanki luuva katseet tuonne eiliseen ja katastella miten on homma ennen onnistunu. Sanosin että aekas hyvin. Noen kokonaesuuteen kun ensin vilasee niin huomaa, että kaekilla tuntuu olevan perse aoki joka ennen hävelijäesyyven ja sallaelun aekoehin ilimastiin kirijaenyhistelmällä PA. Vaen nyt räyvväötettään tosissaan - jopa eturessuun otetaan tuntumaa ja kaekki - tottakae -näötetään avvoemesti kansalle. Kansahan tästä riemastuu ja suu aoki huutaa, etttä sen konretisoetuu paskankatkuna jokkaesen haesteluelimeen.
***
Haastelulävestä kyllä tuluvii saastetta, niin että jopa Suopo on välliin kiinnostunu kuunteleen sallaa puheluita. Toki avvoemesti. Aena on jossae ihiminen joka reuhaottaa läpesä levälleen ja kyllä siinä ihimettelyvä riittää.
***
Nyt kun Vappuki on aevan tuossa kosketusettäesyyvellä, niin luulen että avonasuus on kovassa huuvossa. Vaekka pelti on kiini niin toki sepalus on aoki ja riippuen henkilön polliittisesta statuksesta, siitä tehhään numeruva. Avvoemesi tietysti!
***
Nuoret naeset ne vasta avoemija ovatki - nykysin. Ennään ei tyyvytä villaottelemaan, vaan koko värkki esille. Voesko jopa sanuva nostavat Mirrin pöyvälle? No, sanotaan seki - kun ollaan niin avvoemija. Meikäläenen sitä ei kyllä taijuu mikä se siinä kusireijässä niin kiehtoo että siitä pittää tehä niin maatakaatava juttu. Tissit on asija erikseen, Vaen nehän onki aena näötillä. Silimäen eessä-
***
Avvomuus on kaksiteränen miekka. Toesinaan se leikkaa lanttuva ja toesinaan saa lööppinikkarit liikenteesee. Tietysti kaohijasti päessään vappuna ja sitähän ei salata-Tuhhuutettaan nii että viisari värhtää ja taas mennään - putkaan!
***
Kuten jo huomaamme ylleisellä tasolla avvoemuus tuottaa sekä hyvvää että pahhaa. Riippuu hyvinki palijo siitä mistä se roekkuu. No, sen kertoo paskalehet, ne avvoemet - kuinka kävi roekkuko pitempään vae tippuko? - turhaa multa utelee. Minä mikkää tietotoemisto oo.
***
Voemme vielä kurkistaa onko avvoemuuvesta merkillistä hyötyä kotona. Aina jankutetaan että: Älä kokeile kotona! Kehotan kuitenkin pienellä riskillä tekemään etes muutamija avvaoksija.Jos se antaa parisuhteeseen uutta potkua, on ehkä syytä varua, varsinkin jos potku suuntautuu arkoehin elimiin. Mutta avvoemuuven voi aivan hyvin suunnata arkisiin asijoehin. Jos se tuottaa tulosta voe hyvinkin päästä hyvinkin pitkälle - harmonijassa. Jos aluksi rävväöttää kylymäkalusteista ovet auki.- Viettää niin muotikasta - Avoimien ovijen päivää.- Vaikutusta voi vielä tehostaa avaamalla kaikki hanat ja tietysti hakaset. Ite kuki tykönään voe harijottaa avvoemuutta. Mikäs se minä oesin kettää ohojastaan. Kuki raevatkoon tiesä ominkäsin onneen!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

RUNO

NIINHÄN SE OLI
--
Kirjoittanut Oiva Pennanen

Paavo Lipponen, pönäkkä,
istui hiljaa itseksensä
suuren pöytänsä takana.
Mietti vallan siirtymistä,
tuolle ketkulle kepulle,
ainaiselle pettäjälle.

Mieli mustana murehti,
narskutteli hampaitansa,
väliin silmiään siristi,
sormet nyrkkiin taivutteli,
hiki poskille kihosi,
nenä tiuhaan tussahteli.

Siitä Paavolla paniikki,
siitä miehen mieli musta
rikas kamraatti, katala,
kelkkaansa jo kääntämässä,
vaikka on tarkasti sovittu,
yhteishomma ymmärretty.

Paavon kiukku vain kohosi,
nousi siitä koivillensa
itseksensä mies kiroili,
sappeansa kiehutteli.

- Se on saatava jotenkin
siistimmäksi julkipuoli,
pestävä puolue söpöksi,
johtajansa verrokiksi,
valta saatava takaisin
kepuleilta, kekkuleilta,
valtaa eivät vie minulta,
muista eipä johtajiksi.

- Sauli voisitko vähäsen
rahakirstuun kurkistella,
onko syötiksi varattu
porkkanoita mainioita.
Nyt on paljon satsattava:
lapsilisät tuplattava, *
eläkkeet heti hyviksi,
sairastelu ilmaiseksi!
Rahaa heitellään rutosti.
Jospa kansa kannattavi?

Sauli nauruhun hörähti,
viekkahasti virnisteli,
sitten saatteli sanoiksi,
tilannetta selvitteli:

- Nyt on tunnelma tukala,
arkun pohja paistamassa,
eurot kirstussa vähissä,
rahat suuret loppumassa.
Niin kuin muistat vei Sonera
potin suuren Saksanmaalle,
on myös maksanut lujasti
suurten palkkain paisuttelut,
lisäksi on tuloveroja
valtavasti pienennetty.
Miten riittäisi rahoja
köyhän kansan tuhlailuihin,
kun jo rikkaatkin poloiset,
menettävät hyötyjänsä.

Paavo parkaisi pahasti,
tuli muoto synkemmäksi,
vihan vimmoissa murahti,
kiukuissansa kiljahteli.

- Nyt on sostemit kusessa,
jos on taalat tuhlattuina,
kepu kaatavi kumohon
puolueemme ketkuiluilla!
Taidan taistotta hakea
hyvän paikan Brysselistä!

joulukuu -02

SANOITUS

ELDANGAVAPPUA
----
Vappu on meillä nyt,
se pohoseen tänne on eksynyt,
on meillä kaljat ja kassit,
taskussa passit, juu.
Käyty on Virossa,
siellä aineet ei hinnankirossa,
on meilla votkat ja wiskit,
miehet on riskit, juu
On meillä aineita, ei puutepaineita,
uutta kun naukataan, makkaraa haukataan,
On elämässä laatua, se aivan lahjaksi on saatua,
nyt täysin vitutus on poissa,
riittää putelleissa noissa, juu.
-
Makkarata suolasta,
on välliin herkullista nuolasta,
on meillä monenlaiset herkut
kavereille terkut, juu.
Taasen kallistellaan kuppia,
ei vanne kiristä päänuppia,
kun kevätmeininki on päällä,
väliäkös säällä, juu.
On tässä korkattu, kaverit morkattu,
laskettu paineita, siemastu aineita.
On elämässä laatua, se aivan lahjaksi on saatua,
nyt täysin vitutus on poissa,
apu putelleissa noissa, juu.
-
Oiva Pennanen

SANOITUS

RATIRITIRILLAAN
***
Ratiritirillaan
elo parhaimmillaan
kun on kesä alkamassa
Vappu jossain vonkaamassa
Ratiritirilli
nyt on olo villi.
-
Ratiritirillaan
"sima" makeimmillaan
vappunaikaan maistelemme
viinejäkin haistelemme
ratiritirilli
nyt on olo villi.
-
Ratiritirillaan
hyvän olon pillaan
vedän pullon pohjaan asti
janottaa niin kamalasti
ratiritirilli
päättyi meno villi
-
Ratiritirillaan
aamu sukkasillaan
pakottaapi kovin noita
silmiä ja ohimoita
ratiritirilli
nytpä maistuu silli.
-
Oiva Pennanen

MENEE HALVALLA

HALVAT HUVIT!
***
Hassuna maailimalla , kunhan kotona muistaa murehtia. Eikä suru silmiä puhko ja kyynelissä hehkuu timantti. Kaikki hoituu hyvänmallisen paidan kaa tai ilman.
***
Toki asian voi löytää rasiasta kunhan ei ole suuri. Sillä suuren kanssa rasia on vaikeuksissa ja muuttuu arkuksi? No, väliäkö sille oli matti tai ville. Kunhan sukuun tulee ja menee mukiin!
***
Ennustamaton hetki lyö kasvoille kauneusnaamion. Apua huutaa heikommat ja rohkeat elvistelee liskojen yössä, työssä puurtaa työtätekevät ja herroilla optijot lankeaa.
***
Kankeaa on välillä vanhan konin juoksu, mutta suuri palkinto odottaa ottajaa. Pakkanen panee odotajan varpaat. Mustiksi muuttuu henkevät mietteet. Yössä kulkee monenlaista ottajaa. Harva antaa vähääkään!
***
Ei vältä...Kaurakuurossa kuulevan siemen. Puuronsilmästä katsoo ymmärtävän katse. Hassuna henkailee henkari ja palttoo on unesta tehty. Turkki huokaa minkkien elämän tuskaa ja ketut kanalassa viettää verijuhlaa.
***
Naapuri suulissa orgiat kamalat. Trenki panee heiniä seipääseen ja piika ottaa onnettoman alas. Suuret kellot moikaa kristityn syntejä.
***
Tyhjäksi on viety pirun konstit ja saatana tuntee täyttymyksen kun köyhä sortuu rikosten teille, mitäs meille! sitä yhtä ja samaa.
***
Ei kirkastu päivä ei kumota yö. Paksut pilvet peittää lapsuuden leikkipaikat. Muija keitä saikat, kyllä nälkä lähtee ennen kuin palaa, paitsi jos salaa tegee temput, eigä voi mitään. Tässä seison kun maa makaa.

KOPRA--43


Mörtti oli ehtinyt jo autolle ja riisunut jo sukkahousut päästään. Nolonnäköisenä hän odotti mitä Simo sanoisi. Simo repäisi kiireellä autonoven auki. Sanaa sanomatta hyppäsi takapenkille. Vesku lähti saman tien liikkeelle ja kiihdytti Pikkulaan menevälle tielle. Simo oli tarttunut takaapäin Mörttiä kurkusta kiinni ja sähisi:
- Vitun paskahousu! Vai poliisit! Mikset katsonut? Ei tullut latinlatia. En ikinä lähde teidän kaa keikalle. Ei tippaakaan hermo pidä. Minä pöhkö luulin, että olisi hiukankaan enemmän älliä kuin ennen. Turha luulo. Paskahousuja molemmat.
Mörtti oli tukehtumaisillaan, aivan punaisena kasvoiltaan hän yritti haukkoa henkeään. Veskukin jo rauhoitteli:
- Älä tapa sitä. Joudut elinkautiseen. Keikka on kussut. Ei se enää siitä kummene.
Äkkiä Simo hellitti ja sanoi:
- Ole paska! Ajetaan sinne hiekkakuopalle, ennen kuin jepet saa vihiä.
Simo alkoi penkoa kassiaan ja otti sämpylän, jota alkoi pureksia. Toiset vaikeni, nieleskellen nälissään. Ei kumpikaan tohtinut aloittaa kerjäämään. Aamullinenkin oli niin hyvin muistissa. Nöyryytys oli sitä luokkaa, että pysyisi mielessä aina.
***
Pikkulan puliremmi oli porukalla päivän töissä kaatopaikalla. Kaikilla oli kauhea tuska saada jotain päihdyttävää. Sellaista joka veisi pois arjentuskasta. Ruokaa kyllä oli hirmuiset määrät. Viinaa vaan ei pisaraakaan. Olisi edes jotain liuotinta pahimpaan puutteeseen tai tenttua. Mutta ilkeyttään ihmiset ovat käyttäneet pullot tyhjiksi.
Luuseri-Lempi ja Kihnu-Topi penkoivat rinnakkain viimeiseksi tuotuja roskakasoja. Mitään merkittävää ei löytynyt. Pelkkää siivousjätettä. Ei edes mitään kunnon vaatteita. Pelkkiä repaleita.
Lempi kyllästyi kyykkimiseen ja sanoikin Topille:
- Heitetään helvettiin tämä touhu! Lähdetään käymään kylällä. Jospa siellä joku heittää vaikka kaljat.
- Tyhjää saa pyytämättäkin. Saman siellä saa kuin täälläkin, että eikö tuo liene sama vaikka mennäänkin. Menee taas yksi päivä vähemmäksi. Onko sinulla yhtään rahaa?
- Eipä ole. Jos viedään kuparit romikseen? Saadaan me niillä yhdet kepukat. Tekee mieli väliin oikeiden ihmisten juomia. Eihän kaatiksen juomat oikein kehuja kestä.
- Saatana tätä elämää. Synkempään suuntaan vain menee. Talvi vastassa, eikä ole kasorahoja kertynyt. Mihin ne rahat häviää?
- En minä vain tiedä. Kun vähän tulee, ne äkkiä menee. Mutta kunnon koti me kyllä vielä laitetaan. Sinä Topi olet sen luvannut.
- Luvattu on ja siinä pysytään. Sinä Lempi olet minun elämäni nainen. Haen sinulle vaikka kuun taivaaltajat.
jat.

Rentoo...

VAPPUMEINIKIJÄ!
Ku onj Vappu ja putelli kossua, niin kae tuota juhulia pittee,
Se vaen taeten pittee suorrittee, juhula onnistuu - ei siinä mittee.
Alaku valamistelut pittee harkiten, muistoo taijolla toemeen panna
Johan Vappu iltana viimmestään, vuotoo poijalle mahala ja manna.
-
Uatto uammuna piitteepi suorrittaa, juhulaan kuuluvat rituvaalit
Pittee parta ajjoo ja tietenki, harmaaseen tukkaan uuvet maalit.
Pittee kalsarit vaehtoo ja lisäksi, kaenalooj perspiranttia laettoo.
Jospa kossua siivun imasoo, ei siitä liene aenakaa haettoo?
-
Vielä tuplan kun ottoo, näen pohojustoo, pittee viinan sietokykkyy.
Täötyy syyä raskaasti makkarroo, jos se vahavistas likkalykkyy.
Palanpaeneeksi kossua ryypäten, alas Kotleri liukkaasti luistoo.
Siinä touhun keskellä tietenki, pittää ryypyn välit tarkasti muistoo.
-
Nyt onnii keppee olo ja täötyypi pienet nokkaunet ottoo,
Sitte ei enneen pysty nukkummaan, ku on kylillä, poesa kottoo.
Kossuryyppy ja perrään toenenki, uni saapuu ku nujjalla lyöty.
Eipä tarvihe tabuja popsija, unenpuutteeseen niitäe on syöty!
-
Monenlaesta unta ja unelmoo, siinä ehtiiki katastella.
Kun jossahi pääkopan sisällä, alakaa moukarit kalakutella.
Pieni rapularyypyn poekanen, on sentään putellin pohojalle jiännä.
Ja jossae vattanpohojassa , eiköhän joku mato pirusti viännä.
-
Siinä täötyypi vaohilla suunnistoo, sinne helepotushuonetta kohti.
Kovin herkällä tuntuu olevanki, tuskin kiirettä pittee tohti.
Perille sinne poeka kerkesi, sitte tuliki kahesta piästä.
On se Vappu aekaa niin kamalaa, ei se juhulijjaa koskaa siästä.
-
Niin se Vappu tuliki juhulittuu, aevan kovimman tapin takkaa.
Suap nähä millonka moukarjmies, tuolla piässä tyystin lakkaa.
Naestouhut tietennii mynkään män, pittee Jussinpäevänä koettaa.
Jospa hyvinnii jonku sutturan, siihen männessä itelleen voettaa!

lauantai 28. huhtikuuta 2018

RUNO

AUTOKUUMETTA.
-
Kirjoittanut Oiva Pennanen
-
Katsoin kuinka kamraateilla
audot hienot ja komeat,
rikkaimmilla Mersujakin,
japsi kärryjä eniten.
Autollahan kaikki kulki,
minä pyörällä poleksin.

Ajattelin jatkuvasti
auton ostoa omaksi.
Himoitsin niin helvetisti,
aivan vauhkona vapisin,
että jospa sen minäkin
saisin kerran kelpo kaaran
jolla kaahaisin reteesti,
ankarasti kaasuttaisin.

Menin kaaraa katsomahan,
jospa sellaisen satutan.
Ostan vaikka vekseleillä,
taikka lainalla lunastan,
kunhan saisin jonkinlaisen
koneen voimalla menevän.

Hallin nurkassa hokasin,
syrjään sinne heitettynä
Laapan ruosteisen, punaisen,
auringossa himmennetyn.
Kummit kaljuna kajotti,
myöskin vaati hinkkaamista?

Minä myyjälle ojennan
saturaista saadakseni
pyörät alleni äkisti,
rientääkseni ralli tielle.

Tingannut en ostostani,
Laapan kyytiä halusin.

Myyjä virkkoi viisastellen
virne huulessa ivasi:
- Tässäkin on liikaa puolet!
Vaikka maksanut olisin
kun vain Laapan rikkinäisen
jemmaan joutavan hävität.

Into poltti lätsän alla,
hoppu rinnassa rutisi,
baanalle nyt päästäkseni.
En mä pienistä välitä,
saturainen sinne, tänne,
ei se kirpaissut povessa,
eikä tunnu sielussani.

Motti lauloi laatuisasti,
putkesta savu pölisi,
komentaissa kampettani.
Laapan kyytejä kokeilin,

kiihtymistä kunnon kärryn.
Käärin asfaltin kerälle,
mutkat muutin suoremmiksi,
oli tuntu taivaallinen,
riemu pinnassa kihelmöi.

Nappi lautaan, Laappa kulki,
oli kierrosta koneessa.
Päässä pyöri perhanasti,
aivot hehkuivat häjysti,
posket poltti kiihtymystä,
kädet rattia ravisti.

Sompa pyöri kierroksia,
oli klappia pirusti.
Laappa heilui helvetisti
kunnes pylvääseen rysähti.
Riemu riitti vartin verran,
hupi muutaman humauksen.

SANOITUS

HAILUOTO KUTSUU
Säv; RANTAKOIVU

1.
Mä vielä muistan saaren
siellä keskellä aavojen,
siitä kovasti riemuittiin
kun meidät vieraaksi kutsuttiin
Ja joukolla sinne ilomielin
lautalla lähdettiin
oli mukana meillä reipas mieli,
sadetta naureltiin.
2
Kun lautta saapui saaren rantaan
eteenpäin matka vei,
siinä peräkkäin ajeltiin
kaupan pihaan jo saavuttiin
ja evästä kassit täyteen saatiin
sadetta moitittiin
Kirstin syntymäkoti meidät
saikin auvoisiin tunnelmiin
3
Kahvia ja makkaroita
nauttien maisteltiin
Leon letut ne maistui niin
niitä suorastaan ahmittiin.
Ja taivahan pilvet syrjään väistyi
kirkkoon matkamme toi
siellä leppoisa rauha hiljaisesti
väreillen huminoi.
4.
Kiitokseksi päätteeksi
me Kirstiä halattiin,
jäi päivä tuo mieleen niin
että palaa se muistelmiin
On yhdessä aina ihanaa
jää murheetkin unholaan
taas ehkäpä ensivuonna jälleen
saarella lomaillaan.
-
Oiva Pennanen

RUNO

TUOMAS &TILTA(lemmenleikit

Oli lempeän kaonis lauvantai-ilta,
kun sohvan nurkassa Tuomas ja Tilta.
käsikäessä haaveillen he istuvat,
hiljaisuuden särkee sanat vain muutamat.
-
Sanoo Tuomas, hempeyttä äänessään,
puristaa Tiltan kättä sylissään.
"-Sinä Tilta oot minulle Rakkaus suuri,
kun löysin sinut, kävi minulla tuuri."
-
Väliin Tuomas Tiltaansa hyväilee,
toesinaa myös poskelle suutelee.
Sitten aivan jo kätensä kaulalle viskaa,
ja huulillaan hamuaa Tiltan niskaa.
-
Tilta sannoo: "-heitä se joutavointi,
minun sielussa on nyt semmoinen sointi,
että kahvit ainaki pitää keittää."
Siihen sohvalle Tuomaan yksin heittää.
-
Tuomas kaihoten katsoo Tiltan perään.
Sanoo sitten: - Nythän minä taasen herään!
Luulin vähäsen aikaa , että sylissäin on nainen
mutta olikin vain emäntä ahertavainen"
-
Kahvin tuoksu pirtissä leijalee,
Tilta Tuomakselle jo huutelee:
"Alahan sieltä ukko jo kahaville tulla,
aevan tuoretta kahvileipää on mulla"
-
Mieli maassa Tuomas nyt pöytään astuu,
hellyydenkaipuusta silmäkulmasa kastuu..
Tilta huomaa sen Tuomasta katsoessaan,
seikka tuo saa Tiltan näin sanomaan:
-
"Elähän sentään ukkoni murehi suotta
meillä aekaa no vielä monta vuotta.
Kuhan tässä nyt ensin kahavit juuvaan,
sitte rakkauvenleikit astuu kuvvaan.
-
Oiva Pennanen

KOPRA --42


Mörtti ei enää tohtinut väittää vastaan. Kiltisti hän otti housut ja työnsi käärön taskuunsa.
Liikenne oli Cityssä hiljaista. Vai muutama auto liikkui pikku-kaupungin unettavassa rauhassa. Ihmisiäkin oli liikkeellä hyvin vähän. Kaunis sääkään ei ollut saanut ihmisiä innostumaan reippailuun.
- Nyt kaverit on tullut toiminnan hetki. Osuuspankki on tuossa kahden korttelin päässä. Pysäytä tähän seurataan vähän aikaa meneekö pankkiin asiakkaita. Nyt juuri kaksi naista poistuu pankista... Ja Vesku, sitten olet valmiina kun tullaan. Pidä auto käynnissä. Emme viivy kauaa, Simo sanoi ja aukaisi jalkakäytävänpuoleisen oven.
Mörttikin oli kohta ulkona ja nuorukaiset lähti kulkemaan rinnakkain pankkia kohti. Mörtti isona ja leveänä pulleat posket kuumottaen. Simo pienenä ja laihana, melkeinpä ala-asteen oppilaan näköisenä.
***
Simo ja Mörtti astuivat pankin eteiseen. Simo kurkisti salaa pieneen pankkisaliin ja huomasi sen aivan tyhjäksi. Vain kassaneiti naputteli päätteen näppäimistöä. Toisen ja kolmannen luukun kohdalla oli aivan tyhjää. Niissä oli vain lappu: "Viereinen kassa". Hän nyökäytti Mörtille ja kuiskasi:
- Hyvä ajoitus. Sitten sinä pidät suusi kiinni. Minä hoidan hommat. Sinä jäät lähelle ovea vahtimaan, ettei kukaan yllätä. Nyt sukkahousut päähän ja ne muovikassit minulle. Nyt se alkaa!
Mörtti jännitti niin ettei pystynyt muuta kuin nyökkäämään. Kaivoi kuitenkin sukkahousut taskustaan ja vetäisi ne päähänsä. Sitten otti toisesta taskusta kassit ja ojensi ne Simolle. Peräjälkeen he luikahtivat pankkisaliin.
Simo meni edellä suoraan tiskin ääreen. Hän oli vetänyt jostain esiin levyn jossa suurin kirjaimin luki: " TÄMÄ ON RYÖSTÖ, RAHAT TAI KUOLEMA".
Hän asetti tekstin kassaneidin eteen ja Simon käteen oli ilmestynyt stiletti.
Neiti Rauhala oli yksin. Hän valahti aivan kalpeaksi. Hän vilkaisi sisähuoneiden ovia kohden, mutta ne kaikki pysyivät kiinni. Vapisevin sormin hän alkoi availla rahalipasta. Silloin äkkiä kuului hälytysajoneuvon ujeltava ääni. Mörtti oven lähellä uikahti: - Poliisit! Hän ryntäsi kiireellä pankista ulos. Simo oli kahden vaiheilla. Kuitenkin ääni kuului jo aivan läheltä. Simollakin petti rohkeus. Muovikassit jäivät tiskille kun hän ryntäsi pankista ulos. Juuri silloin ambulanssi kiisi, valot vilkkuen, kovaa vauhtia ohi. Simolla pääsi katkera kirous:
- Voi saatana! Arvasin tämän!
jat.

KYLLÄPÄ

KOMIJASTI KULUKEE...
...vaen mitäpä tuota jarruja kahtelee. Vae ei tohi lissää kaasuvakkaa paenaa. Utelijas lukija voes kenties alakaa kyseleen että mistä se tuommonen votakka on purijeisiin tarttunu, sitä vaelle ettei paatti pyllähä ylösalasin.
***
No, eihän sitä turhista parane alakaa aaltoja tekemään eikä kaenaloeta tuulettelemaan. Kuten valistunu lukija muistaa oon joskus maeninnu, että pijän 1, rivin keno-pelijä kestona, Tässon ollu kuukaositolokulla kuivaa aekaa niin ny se rävähti, Olin osannu ennakoija 6kertaa oekijan ruksinpaekan ja elä se m ja mittää 4€ vahavaa valuttaa oli lipsahtanu tilille.
***
Joku katteellinen voe väheksyvä voettuva, mutta meikälle sen päälle toevoen. Ylleesä oon niitä 0-pelin miehijä jopa miinustaki pukkaa ehtimisseen jos jottae yrittää. Ei tosijaan oo meikällä tuurija ollu, tässä ny vokotan kopolla kourin joko tuuri on kääntyny ja tuo oli semmonen ennakko ilimotus ja sitä rahanroskaa alakaa tulla kuin karvaköyttä.
***
Ohan ihan koogista aatella, että kun sinne moolokinkittaan on sysänny rahhaa vuositolokulla. Herra isä! Onko se350€ ja risat vuuvessa, 10 v sehän on jo 3500€. Ilimankos tässä köyhänä joutuu killottammaan kun keno jyrsii persekannikkaa. Helekatti mua on petetty,! Se 4€ oliki mun rahoja. Tuuletus seis ja ärijä noetuminen ehkä pikkusen lievittää tappijon karvasta kalakkija. Ilemankos ne pelimilijonäärit ajelee loestoMersuissaan ja kahtovat pilikallisesti huonotuurista kansalaesta joka nuo voetot kustantaa.
***
Panisko harkintaan, että lopettaa kaekki pellaamiset. Rupijaa panneen joka pv. kasnaan sen eoron. Vuojen päästä kattoo milijonäärin kiilo silimissä jotta ompa tuota rahhoo ja vielä kovassa valluutassa. Mitäköhän siinä menettäsi? No, tappijot on meleko olemattomat. Pittää harkita kuhan ny jonku aekaa kokkeilee josko sieltä pelistä putkahtaa kerralla mitä sinne on vuosijen varrella työntäny. Mahtaa sitte milijoonäärejä viikksettää. Kattoopa häntä, jos silimä aoki pyssyy.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

RUNO

KÖYHÄT KULKEE DATSUNILLA

Eipä kuitenkaan lakannut,
autokuume polttamasta!
Siitä suunnistin solalle,
jopparille joutessani
kerroin huoleni huterat,
mieliharmit haitalliset.

Mietti joppari vähäsen,
tunnusteli tuntojani,
löytyykö rahat repusta,
onko sentit lakkarissa.
Vaiko maksetaan velalla,
lupauksin katteettomin.

Kerroin köyhä on kotini,
isänikin mökkiläinen,
äiti sairas ja iloton,
veikko vierii vaikeuksissa,
siskolla tyly elämä,
suku täynnä heittiöitä.

Minä itse toista maata,
poika riski ja rivakka.
Rahaa riittää rillutella,
eurot kiertävät kovasti.
Nyt on hiukan huonommasti,
on vain muutama satanen,
mutta maksan varmemmasti
ensi viikolla! Vakuutin.

Katsoi joppari jurosti,
johan saattoi lausumahan:
- Puheet mahtavat pojalla,
suunnitelmat suurenlaiset,
vaikka vartta on vähäsen,
miehen mittaa millin verran.
Vaan jos koittelee kovasti
autokuume kunnollinen,
täytyy keksiä kamulle
mieliharmi miekkoselle.
Rikkaat Mersulla ajavat,
köyhät kulkee Datsunilla,
tuossa sellainen sinulle,
saat sen halvalla omaksi.

Riisikupponen rutussa
pellit ruosteen reijittämät,
pois on puskuri pudonnut,
lasit lampun sirpaleina,
moottori ihan sökönä,
pakoputket riekaleina.

- Tuonko riesaksi haluan
murheekseni matkalleni?
Ennen saakeli kävelen
pistän kynttä kenturahan.

Pidä rompeesi rokari
ruoste kaarat kartanossas,
niitä en minä halua,
himoitse en laisinkana.

Mietin minne tästä jatkan,
kuinka kuumeeni nujerran,
kuin on lopsa littanana,
rahakukkaro rutussa,
ei oo pennin pyörylöitä
kaikki loppuneet setelit!

Oli synkkä syksy ilta
kadun vieriä kävelin
näinkin kaarat joutilaina
parkki paikoilla lojuvan,
Turhaa siinä ruostumassa
ilman käyttöä olivat.

Otin liuskan taskustani
pitkän ohkasen sapelin.
Työnsin värkin välmähänsä
lasin reunahan hivutin,
Aukes laatu auton ukset,
oli käytössä Bemari.

Herrain herkku huokealla!
Kyllä kelpasi kelata,
pistää mutkat suoremmiksi.

SANOITUS

KUUSAMONREISSU.
Säv. Tämä taivas tämä maa.

1.
Aamu lauantain kirkkaana hohti
kun me linjakkaan istahdettiin
auto suunnattiin koillista kohti
Kuusamoon kun me matkustettiin.
Aina uudestaan matkalle rynnätään taas,
sekään haittaa ei vaikka ois lunta jo maas
Jonkun siivellähän matkan myös tehdä voi
reissuun vaan lähtöfanvaarit soi
Tämä retki, tämä saa raahelaisia arvostamaan
Tämä retki, tämä saa yhteisretkille innostumaan.
2.
Matka alkoikin niin leppoisasti
myöskin lauluja lauleskeltiin
matka jatkuikin juustolaan asti
silloin bussia jarrutettiin.
Juustokahville kaihosi mielikin niin
kohta nauttien herkkua ahmittiin,
tyytyväisinä matkamme jatkuin taas näin
bussin kulku kuin käy eteenpäin.
Tämä retki, tämä saa ,,,,,,,,,
3.
Juhlan jälkeen jo tunnelma nousi
tuopit muutamat myös kipattiin
väreet lämpimät rinnassa sousi
rinnanjäitä näin sulateltiin.
Riemu raikui ja sellaiset tanssia sai
joilla anturan alla se rytmi on kai,
elo yhdessä ollen on niin rattoisaa
muistoja siitä ihminen saa.
Tämä retki, tämä saa,,,,,,,,,
4
Aamulla sitten jatkettiin matkaa
Rukalle meidän retkemme vei,
oli ilmassa koillismaan taikaa
kuitenkaan siellä vanhettu ei,
Kotiin palailla matkalta on mukavaa
muistoihin jäänee paljonkin muisteltavaa,
yhteishenki kun retkellä näin vallitsee
se runsaasti jokaista palkitsee.
Tämä retki, tämä saa,,,,,,,,,,
-
OivaPennanen


KAI NIITÄ -

PILIVILINNOJA
***
pittää rakennella, vaekkei nämä värkit oo rapijat. Tahtoo tulla semmosta sekuntaa, vae eikö se määrä korvaa laavun, ennen ihtijään lohuteltiin. Mikksei päje nykkii?
***
Ei kae silloo mittää äärtä eikä määrää tuolla immeisen hölömöyvelläkää. Saateri kun keksitään yhä kovempija liemijä, joella varmasti mennee pöntto sekasi. Hummeettivelli jämähtää pankkuriin, eikä kaveri ällyvä tälle maalimalle mittää.
***
Mikä helevetti se saa yhtymään esimerkiksi noehin huumeissii? Jokkaenen nykyvään tietää mihinkä se takkuuvarmasti johtaa.
***
Pertana kun ne sitte höyryissään on kuin jottae sankareita, tae maaliman omistajia. Pannaan siluvei kaekki mikä ehyttä oli.
***
Kae se raha on suurintekijä joka pitää yllä tuota valtavaa huumehommaa. Oon kahtonu Jimiltä tuota Tulli-sarjaa. Jumankaota koetetaan keksijä vaekka millasta piilopaekkaa nyssyköelle. Jopa nieltään huumepötkyjä. Eikö nuo pölijät hoksaa, että käry käö varmasti. On koerat ja huipputekniikka apuna.
***
Vuosia mätkähtää vankeotta, tietää kurijija vankilavuosija, eikä ne tyrmät taija olla mittää luxus lukaaleja, kuten Suomen vankilat.
***
En tosin oo vankilas ollu, mutta töllös ovat näyttäneet, että harva asuu siviilissä niin hyvin, kuin Suomen rangaistusvanki..
****
Lipsahti ny pikkusen sivuraeteelle, vaen haetaneeko? Huomenna jottae muuta.

RUNO

ELÄMÄN KEVÄT.
-
Sinä mulle olet, elämäni kevät,
tai niinkuin päivä, joka väistää yön.
Kun katsot mua, silmät säteilevät
ne kirkkauden voittaa tähtivyön.
-
Kun taittua jo alkoi talven valta,
niin kevät saa tunteemme heräämään.
Mä herään kuin talven horroksesta,
lämpöäsi pääsen taas keräämään.
-
Ja päivä nousee yhä ylemmäksi,
päivämme valaisee kirkkauudellaan.
Minun ajatukset sinun luoksesi johti,
sai rakkauden kukkani kukkimaan.
-
Kuinka kaunis onkaan rakkauden kukka,
se hehkuen tuoksuu loistossaan.
Toivothan rakkaani vielä suuremmaksi,
tuo kukka pääsisi kasvamaan.
-
Yhdessä hoivaten suojaamme kukkaa,
rajumyrskyt ei sitä kaataa voi.
Vaan vahvempana yhä voi se kestää,
kun syksyn hyytävät viimat soi.
-
Oiva Pennanen

KOPRA--41


- En tiedä onko asialla mitään merkitystä tai onko sillä mitään yhtymäkohtaa paikkakunnalla tapahtuneeseen rikokseen? Kerron kuitenkin mitä huomasin. Toissa yönä
olin palaamassa jatkokoulutuksesta tuolta Metkasta. Ajankohta oli jo yli puolenyön. Satoi ja tuuli kamalasti. Tuossa vähän ennen taajamanrajaa tuli vastaani hintelän näköinen poikanen. Mihinkään omaan oppilaaseen en osaa poikaa yhdistää. Ajattelin että ilmoitan asiasta kun ei se aivan tavallista ole semmoisella ilmalla olla ulkona, Vääräniemi sanoi.
- Se oli hyvin tehty. Kovasti kiitoksia! Hmm... osaatteko sanoa millaiset vaatteet hänellä oli? Tai muuta asiaan kuuluvaa? Lisäksi juoksiko hän, vai kävelikö? Kopra sanoi.
- Se nyt on mahdoton sanoa tarkalleen millaiset asusteet olivat. Se nyt ainakin jäi mieleen että todennäköisesti hänellä oli anorakki. Vai oliko sitten pään yli vedetty pusero. Kengät ainakin olivat vaaleat. Somasti vilkkuivat autonvaloissa. Ja ei hän ainakaan kovaa juossut. Sellaista reipasta kävelyä. Eihän näillä tiedoilla paljon taida arvoa olla? Ajattelin kuitenkin, että jos jotain hyötyä. Joo, tämä minun piti sanoa. Nyt pitää joutua tunnille. Näkemiin!
- Näkemiin! Otamme yhteyttä jos on tarvis. Kerran vielä kiitoksia tiedoista! Kopra sanoi.
Laakso oli naurattanut sillä aikaa baarityttöä. Nyt kun hän huomasi miehen lähteneen palasi pöytään. Laakso kantoi kummallakin kädellä tarjotinta. Siihen hän oli laittanut kaksi kahvikuppiparia.
- Nyt taisi tulla ensimmäinen tärkeä tieto meidän juttuumme. Puolenyön jälkeen on nähty joku pojanrääpäle tai niinhän tuo opettaja sanoi, hintelä poikanen, liikkuvan kylältä poispäin tuolla taajamamerkin lähellä, Kopra sanoi.
- Voisiko siitä olla mitään hyötyä? Laakso epäili.
- En tiedä hyötyä? Mutta eräs mahdollisuus kumminkin. Toivotaan että muitakin silminnäkijöitä ilmaantuu, Kopra sanoi ja nousi pöydästä.
***
Talot alkoivat tihentyä ja asvaltti muuttui katukiveykseksi. Nupukivinen katu täristi autoa ja melu tuli sisälle kiusallisen kovana.
- Vittu, käännä tuonne oikeaan. Siinä on asvalttia. Mennään näitä syrjäkatuja. Mörtti, tuossa sinulle sukkahousut. Vedetään ne päähän ennen pankkiin menoa. Ja pojat nyt ei sitten hermoilla. Minä väännän omakätisesti niskat nurin siltä joka töppää.
- Perkele, ei kai nämä sukkahousut ole käytettyjä? Minä en ainakaan pane, Mörtti sanoi ja nuuhki housuja. Viskasi ne sitten käsistään. - Saatana aivan vitulle haisee Yrjö tulee jos tuota hengittää.
-On se sinunkin aika päästä tietämään mille nainen haisee. Äkkiä siihen totut. Tiedä vaikka sinustakin vielä mies tulee, Simo sanoi.
jat.

KUULE

NIIN MINÄ...
...neitonen sinulle laulan - vaiken saa sua koskaan - silti jään sua kaipaamaan - jäljet jää syksyn loskaan - sulle lauluni laulan - sillä veit sydämein - suru mieltäni painaa - onni on pelkkää lainaa .Kaiken takana on nainen - oleen häneen suostuvainen - tietä pitkin minä astun - nosta jos mä kompastun - eihän ole mieltä missään - nainen itkee ikävissään -
***
Heko siihen nappasin muutaman pätkän eri iskelmijä. Niistä joku taitava takoja voisi tehä vaikka runova? Oesko se plakijoentija - jaa sitäpä se minä en tiijä. Vaen eihän mikkää oo uutta aurinkon alla. Kaekki on monneen kertaan hojettu .Mikkää ei joo juur ommaakeksintyvä.- luulisi! Vaen keitoshan paranee kun uuvestaan lämmitää - oon huomannu. Sitä kun ossaeski koota jottae omaperästä ja haoskaa tekstijä. Semmosta että itekki joutus välillä ottamaan raohottavvaa - kato se naoruki saattaa tappaa. Vae eipähän näellä värkeillä irtuva. Itkuva pittää tuhertaa kun kattoo aekaansaannostaa, Vae voesi se olla huonomminki. Viestiin ei tulisi yhtää mittää. Tapula raassaa pukkaesi, ei sekkää pahemmin nakrata!
***
Vaen niihän ne viisaat haastaa, ettei mikkää muu oo tärkijää kun puutarhan hoeto? Siitä ei oo tietuva millanen puutarha on kysseessä? Ei kae sillä välijä kun jatko kumuvaa puutarhanhoijon väheksymällä, ettei sekkää oo niin helevetin tärkijää. Näetä vähemmän tärkijöetä tarinoetahan voeki sitte heitellä oman halusa mukkaan - suoraan kaatopaekalle!
***
Vaen elonmaeninkihan se kumminki korkijana käö. Siinä aallonharijalla sitä itekuki mennä könytään. Toeset oekein evväijen kanssa. Monella on se hopijalusikka unohtunu sinne lapsuuven kaokaloon. Ronskilla otteela moni on lapijoenu soralapijolla elämää ihteesä. Ähkyhän siitä vähemmästäki tullee. Pieninä palasina mutustellen välttyyy pahemmalta krapulalta ja rahapulalta. Vae eihän sitä hättää - kunnan sosijaalihuolto soppaa tuo...

torstai 26. huhtikuuta 2018

RUNO

TUOSTA VOLVON JOS VETÄSEN
- Oiva Pennanen

Kerran kauhea kapine
sattui mieliharmikseni,
sepä tuskana kesällä
paine talvipakkasella.

Lada laatua lujinta
tsernobiili vertaa vailla
ostaa tempaisin kesällä
ajoin parkkiin pöyhistellen.
Naapurillekin uhosin
kaaraa kauan kaivattua.

Tuota naapuri kadehti
naama loisti vihreänä
koitti moittia mokoma
itämaista autoani.

Kiukku kiehahti minussa
suuttumuskin suikahteli.
Kun tuo naapuri mokoma
heilutteli huuliassa.

Kohta kuitenkin tajusin
oli totta toinen puoli,
vähän kun ensin ajelin
kulkimella kauhealla.

Kohta harmiksi hokasin,
kotteron tuon kelvottoman.
Aina jostakin vialla
kaarassani karseassa.
Varmaan tehty maanantaina
kinttaat kourissa kasattu?
Pellit suolatynnyreistä
puhki ruostuivat rajusti.

Putos pultit puistaessa
letkut huollossa hupeni,
kummit halki paukahteli
motti matkalla hajosi.

Tuota tuumin tuskissani
sitä kiukussa kirosin
ei oo Laappa laatuani
kovin kelvoton tekele.

Menin jälleen kauppiaalle
jospa vaihetaan kaluja.

Uuden karhee vaihtokampe
sulle kaupoissa tulossa.
Tuosta Volvon jos vetäisen
saanko raudan kunnollisen,
jolla rauhassa ajelen
pyhäkirkkoon mennessäni.

Aika näyttänee asian
joko sattui sattuvasti
saanko tuskitta ajella
remontitta ruisaella.

SANOITUS

PAPPARAISEN KAIHO
- Kulkurin kaiho.-

1.
Oon pappa mä vain, silti viel voimissain
keppi tarpeeton vain, pysyn tolpillain ain.
Mummoni, mummoni mun, vienkö lenkille sun
tule, tule jo lenkille,
väliin istutaan penkille.
2
On aina hauskaa niin, vaeltaa maisemiin
sieltä kuntoa saa, kun reippaasti taivaltaa
Mummoni, mummoni mun,,,,,,,,,,,
3.
Kait tartut käteeni mun, jos tielle kompastun,
toisiamme tukien, teemme pikkuisen kierroksen.
Mummoni, mummoni mun,
xxxxxxxxxxx
Oiva Pennanen

KOHTA -

OOTETTAVISSA
***
Kevät lymyää tulevissa päivissä. Suuri maalari duunissa. Suuri yleisö katsoo jänityksellä onko huomenna pouta. Työtaistelu maisemassa. Rikkurit paikalla. Homma hanskassa, väri väärä. Vihreetä kehiin!!!!!!!!!
***
Kauas kaikkoaa pitkät pilvet ja uhka.Katso: Sukulainen herää henkiin ja nappaskenkiin painuu karvainen kavio. Ohoo huutaa suku ja rippipuku saa hätäkasteen.
***
Sataa ja tuhatta kulkee auto tiellä pölyt saa niellä joka vaeltaa ilman suojakypärää. Kehdossa keinuu eliitin sivistys, kateus ja ahneus kaataa suurenkin talon vain heikon valon näen pimeydessä :
***
Huumorimies huhuilee vaikka on vitsit vähissä vain tähissa voi löytää jotain mistä mainita. Ainainen kiire saa kellot hulluksi onkai selvää, ettei selvää päätä näissä maisemissa.
***
Kai jossakin on parempi paikka. Ota se ja tyydy siihen minkä sait. Huomisella omat tuskat tyydymme siihen!
***
Suutari heiluttaa lestiään eikä lapsilla ole saappaita. Bisnes on etualalla ja vaimo huokaa raskaudenpäiviä. Anna meille... huokaa nälkäinen ja luo katseensa parempiin päiviin.
***
Vuolaina virtaa vapaat joet eikä pato salpaa niiden juoksua. Ihanaa tuoksua levittää ruusu ja Väyrynen on turha julkku. Punatulkku etsii einettä ja ompa vielä taivaassa tarjolla - yltäkyllin

RUNO


KUN KOSKETAN !

Tasatahtiin sykkien sydämet lyö,
tasatahtiin tunteemme palaa.
On kulunut pitkälle yhteinen yö,
kun kosketan sua kuin salaa.
Tuo kosketus saa sinut syttymään,
tunnen kun sydämesi kiihtyy.
Ja lempemme alkaa kuin itsestään,
näin kaipuu toisiimme yltyy.

Sinä kätesi hellästi pujotat,
minun kaulani ympärille.
Nuo huulesi polttavat ojennat,
minä painan suudelman niille.
Näin olemme kauan ja ootamme,
kehomme tuntevat läheisyyden.
Ja toisiimme tiukasti kietoudumme,
oi kun se kestäisi iäisyyden.

Näin yhdessä lähdemme matkalle,
joka vie meidät onnenmaahan.
Sinne unelmaimme saarelle,
jonne lempivät vain mennä saahan.
Siellä kaunista on ja ihanaa,
iäksi sinne voisimme jäädä.
Onnenmaan taivas kauniisti punertaa,
ei meitä pois sieltä kukaan häädä.
-
Oiva Pennanen

KOPRA--40


Laakso ajeli Shellin huoltamolle. Simpukka-logo kutsui nälkäisiä ruokailemaan. Kopra kompuroi Saabin takapenkiltä ähisten ylös.
- Eipä tässä kyllä tarvitseisi paljon syödä. Tuo paino tahtoo nousta väkisin. Laihduttaa pitäisi, Kopra sanoi.
Solakampi Laakso arveli mielessään uskaltaisiko tosikkomaisuuteen taipuvalle Kopralle nakata. Ruhan kanssa oli usein laskettu pilaa, Kopran tanakkaan vartaloon kohdistuen.
- Hehhee! Eikös se painon-nosto ole hyvä harrastus? Olympialaji. Ja kun saavat tarpeeksi kilot nousemaan, liittyvät, mikä helvetti se olikaan... ööööö ...painonvartioihin? Sitäköhän ne vartio, ettei kilot karkaa? Laakso naureskeli.
- Noo, ei se ylipaino ole naurun asia. Siitä voi olla pahoja seuraamuksia. Sokeritaudit ja nivelvaivat ja sydämenahdistukset ja aivoinfarktit, Kopra sanoi ja lähti Simpukan ovea kohti.
Poliisit nauttivat ateriaansa kaikessa rauhassa. Kopran puheet laihduttamisesta näytti väkisin kääntyvän painon nostoon. Kunnioitettava annos maukasta makaronilaatikkoa katosi Kopran suuhun. Nauttiessaan ateriaa ruokasalin hiljaisuus rikkoutui kun Kopran känny ilmoitti jonkun kaipaavan.
- Nimismies Kopra! Päivää. Milloinka? Taitaa olla eri Pösö. Kiitos kuitenkin. Kuulemiin, Kopra puhui puhelimeen.
Laakso ei uskaltanut häiritä esimiestään. Tottapahan kertoisi jos oli kerrottavaa.
- No niin, se oli ensimmäinen! Huiman syrjäkylältä soitti joku Kokkoniemi. Kertoi jollain metsätiellä jonkun Pösön kaahanneen toissapäivänä. Eihän sitä Puron Pösöä oltu vielä varastettukaan. Luoja varjele, että ei kaikista rallimiehistä tulisi ilmoitusta.
Ruokailu jatkui hiljaisuuden vallitessa. Mutta huomasi kyllä, että ruoka oli hyvää. Tarkkaan lautasensa vielä leivänpalalla pyyhkien he alkoivat lopetella ruokailua.
- Tähän taisi kuulua vielä kahvi samaan hintaan. Käyhän sinä hakemassa nuoremmaksesi. Minä teen sillä aikaa tuota aivotyötä. Koitan mietti, että mistäpäin alettaisiin kerää purkamaan, Kopra sanoi ja otti kapulan taskustaan.
Simpukkaan tuli keski-ikäinen mies. Selvästi joku opettaja tai muu virkamies. Hän katseli ympärilleen ja huomasi virkapukuiset poliisit. Hän alkoi lähestyä pöydässä istuvaa Kopraa. Ojentaen kätensä hän sanoi:
- Hyvää päivää! Olen yläasteenopettaja Vääräniemi. Minulla olisi hiukan kerrottavaa. Sopiiko, että tässä juttelen?
- Aivan hyvin jos mistään valtionsalaisuudesta ei ole kyse, Kopra naurahti.
jat.

MITÄPÄ?


EIPÄ TÄSSÄ...
... oo ehtiny kummempia sattua. No, sormi näppylään! Heh vaehtelevalla menestyksellä. Joskus on kovasti hakusalla. Mulla on aena ollu kova ihimetyksen kohe kun ne kirijottellee niin kun haetarija soettelisi. Pirsana, kae siinä pittää olla kuumalinija silimästä sormiin kun silimä lukkee ja sormet siirtää nähyn näötöön ja ennenkaekkija sokkona??
***
Tämä meikä kun sormi ojossa koettaa ettijä sitä oekijaa nappulaa, ja kuten on huomattu monesti nappl on väärä ja teksti on yhtä sijansaksaa. Mutta eihän me semmosista välitetä? Pannaan arvaamalla jos ei muuten valakene.
***
Vappuki seon tuossa aevan kohta. Leivoset leikkijä lyö ja erilaesija kalijakoerija kuletellaan luonnon helemassa , puistoissa ja pusikoessa jos on, niin kun on ennustettu, lämmintä ja aorinkoesta. Tietenki se synnyttää lieveilimijöetä. Varsinki paijanliepeet eli helemat on hutakassa siellä vaen ei täällä. Pääasija kunhan jossae.
***
Kun vappuilta jatkuu niin alakaa kuulua kukuntaa. Sillä sanotaanhan Päessään kun käki. Mistä käki viinasa saa on arvotus vae onko syntymähumalaa? Mistä nämä kaekki arvotukset seleville saesi. Se jota asija rassaa voe sitä tutkija tunnossaan tae anuva apurahoja tutkimusta varten. Siitä se lähtee...
***
Henkilökohtasesti meikäläestä ei vaput hetkaota. Yksi päevä muijen samanlaesten joukossa. Voenpa huvikseni värkätä muutaman vappurunon mutu-tuntumalla. Kaekkijahan voe kuvitella mielessään. Voehan se mennä joskus pahasti mettään, mutta metässä on mukavaa jos on hyvät jalat eikä tennari tökkää. Meikällä kun se tökkii silijällä laattijallaki. Vaen välijäkö sillä? Keskittyy siihen olennaeseen. ei se sen kummempaa. Mikäkö se olenaenen? Suoraan sannoen en tiijä, mutta onko välijä. Tokkopa vaen.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

RUNO

HAH NYT NAURELLA HALUAN
***
Kirjoittanut Oiva Pennanen
--
Hah, nyt naurella haluan,
pipon pantaa löysytellä,
vapaalle vaihtehen vetäisen,
estot poistan poskiltani.
Surkoon murheita hevonen,
sillä riittää päätä siihen,
sillä ei kipu kivistä,
eikä tunnu tuska suuri!

Hih, nyt hienosti hihitän,
annan tulla tukkimatta
naurunrieskoja reteitä,
hihityksen hiutaleita.
Ehkä hiukkasen kutitan
sinuakin saadakseni
naurujuhliimme mukahan,
ilon keittoon kimpassani.
-
Hoh, nyt hiukkasen hohotan,
löysään tiukkaa palleaani,
rintaa röyhistän rutosti,
keuhkot hönkii huohotusta,
silmät sirrilleen menevi,
sekä kasvot kurtistuvat.
Nauru ilmoille tulevi,
ilonsiemen laajan päälle.
-
Oi, nyt riemuhun repeän,
läskit lelluu vatsallani,
kupeet kummasti kurovi,
sivut kiskoo seljällensä.
Tulee hirveä hohotus,
pääsee paukku puskematta.
-
Huh, kun tuntuvi hyvältä,
nauraminen mahtavalta,
kera kaikkien kamujen,
toverien vierustalla.
Ilo tarttuvi hihasta,
repii riemu rinnuksista,
hupisaarille hyville,
riemun raikuviin saleihin.

SANOITUS

LIIAN VARHAIN SYNTYNYT
-Mustalaiseks olen ,,,,,,


1.
Liian varhain olen syntynyt
loppusuoraa juoksentelen nyt
mutta mitä tuosta huolinkaan
kun vaan tervehenä olla saan.
2.
Jos nyt oisin kaksikymppinen
nuori ja niin kovakuntoinen
varsi sorja, naama siloinen
ei ois kankee, runsaskiloinen
3.
Turhaan emme käy nyt suremaan
riemurinnoin kaikki lauletaan:
-Elonilta vaikka pian saa
silti vielä liekki lepattaa.
-
Oiva Pennanen

TAVATAAN

VARRELLA VIRRAN
***
Keskellä viikkoo koko päivä. Pyhänjäännökset illalla joutaa pyhittää, että ne puhtaat olisi. Vettä virtaa Vantaassa eikä virta venhettä vie - moottorissa voimaa joka voittaa luonnonoikut. Anna meille ja katso hän antoi - pahakin sai palkkansa.
***
Komeat on ovet rahamiehillä. Siitä ulos siitä sisään siitä mun matkani pitää. Kaikuvat kellot ja elämänvirralla käy kolea kuolemantuuli. Vain huuli pyöreänä katson miten mahdoton mahtuu olemattomaan.
***
Pajupillit soittaa laulujaan ja särähtäen kielet katkeaa. Lääkäriin ja kieli jääpi kiinni. ei vienyt kissa nyt suu on lukossa.
***
Hohhoi jo puoliyö tää miestä syö ja antaa aihetta ? Ilman vaihetta ei voi vaihtaa. Raha kaihtaa pieniä kukkaroita. Suuret setelit vaatii tilaa! Onko sulla?
***
Tästähän se käönnistyy ja mennee mehtään. Mopo keulii jo. Syksyntuntuinen hämärä kietoo päällensä hämärän huntua ja kannonkolossa on ahtaus. Suurin silmin silmäilen silmittömässä , korvin kuulumattomassa pimeyksissä. Vettä tulee, mutta minä vaan odotan.
***
Minä odotan nousevaa päivää. Kivenpalaset krassaa kurkkuani ja ilta on vielä nuori, vaikka muori löysi jo vaarin, ei se tilannetta muuta.
***
Paree on silloin - kun nuortea kukkaset on. Lakastuneet vain suututtaa. Kerran nuori aina nuori, valehtelevat siniset huulet ja pää tutisten nakataan taas tabu.
***
Kantokyky näyttää heikolta selkä notkolla ja pidädyskyky alentunut. Taakka painaa, kunnes on vainaa, otetaan lainaa jos oma ei riitä, kuitenkin kiitä mitä sait ja liitä iltarukoukseen pyyntö paremmasta. Iltarusko kaiken pahan poistaa.

RUNO

KEVÄT VALMISTAA VASITEN
Kevät saapui keikutellen
sulohuulilla huhuillen:
- Joko lähti taipaleelle
talvi kylmä ja pureva
joko heltyi pohjanmahti
pakoon pinkaisi hopusti
tuonne kauas tuntureille
aivan Pohjolan perille.
'
- Pohjanpoika ilkeästi
meitä kohdellut pahasti
jäähän pannut kaikki paikat
viimat vinkuneet vihaiset
paleltanut poskipäitä
tehnyt synkäksi elämän.
'
Kevät tarttui tarmokkaasti
työhön rankimpaan rupesi
pisti hanskat heilumahat
kintaat kämmeniin kiristi.
'
Kohta nosti nokkelasti
kukat kukkimaan kedolle
herätteli heinänkasvun
silmut pulleiksi puhalsi
lehdet kauniit kasvatteli
tuoksut huumaavat herätti.
'
Kesä lämmin nyt voi tulla
suvi saapua suloinen
ihmislapsen nautinnoksi
jopa aikuisen iloksi.
-
Oiva Pennanen

KOPRA--39


Pöso 405 kulki tarkasti liikennesääntöjä noudattaen. Nuoret miehet autossa olivat jännittyneen näköisiä. Simo tutki jotain karttaa. Tyytyväisenä tilanteeseen hän työnsi kartan taskuunsa ja sanoi:
- Joo, tehdään näin! Ajetaan ensin kaupunkiin, niin minä sitten sanon mistä ajat. Enää ei ole kuin muutama kilsa kaupunginrajalle. Aja tarkasti, niin kuin muutkin ihmiset.
- Totta kai, minun takia ei homma ainakaan kuse se on varmaa, Vesku uhosi.
- No, olisipa sekin tilanne hauska nähdä! Mörtti onko sinulla ne muovikassit joista oli puhe? Simo kysyi.
Mörtti kaivoi taskujaan ja vetäisi kaksi Siwan muovikassia taskustaan ja ojensi niitä Simolle.
- En minä niitä tarvitse. Vaemistin, että ovat mukana. Se ei kuule mahdukaan handuun se rahamäärä joka kohta ladotaan meidän eteen, Simo sanoi.
Simo alkoi penkomaan kassiaan. Arvaamatta silloin kuului pamaus. Auto alkoi heittelehtiä villisti puolelta toiselle.
- Voihan saatana! Rengas meni! Penan perkele ei pidä kunnon renkaita, Vesku kirosi ja piti ratista lujasti kiinni. Melko nopeasti vauhti hiljeni.
- Tuossa on linja-autopysäkki, ohjaa sinne. Äkkiä me se vaihdetaan, Simo sanoi.
- Onkohan se Pentin pösilö älynnyt edes panna vararengasta mukaan. Lieneehän tuolla? Mutta onko siinä ilmaa. Vararengas on yleensä tyhjä. Miten pojilla sitten naama venähtää, Mörtti sanoi.
- Arvasin, ei tästä mitään tule. Saatana, ketuille tämä menee varmasti. Jo aamulla tiesin että on huonon tuurin päivä. Näin niin huonoa unta, Vesku sanoi. Hän oli autuaasti unohtanut aamullisen uhoamisen.
-Turpa kiinni! Etkö sinä opi millään? Harvoinkos noita renkaita menee. Vai etkö osaa vaihtaa? Ja jos ei ole paineita niin ei ole. Mörtin persereiästä saadaan paineet. On aina oljen verran raollaan, Simo sanoi.
- Vittuako sinä aina minua morkkaat. Vituttaa tuommoinen, Mörtti pahastui ja oli surkean näköinen.
- Pidä puolesi, ettei kukaan silmille hypi. Mies kuin muurinmurtaja ja luonne kuin lampaalla. Tee tämmöisten kanssa keikkaa, Simo halveksuen sanoi.
Liikenne oli harvanlaista. Aamuruuhka oli ohitse. Unelias pikkukaupunki uinui elokuisen keskipäivänvalossa. Pojat laskeutui autosta. Mörtti katsoi tulosuuntaan. Hän huomasi kun siniset vilkkuvalot lähestyvän kovaa vauhtia.
- Perkele, Kissalan pojat! Nyt äkkiä piiloon, Mörtti sanoi ja ryntäsi tienluiskaa alas pensaikkoon.
- Höh! Onpa hermo kireällä pojilla, ambulanssihan tuo on. Varmaan joku piru parka on kuoleman kielissä. Joo pistetään hösseliksi, että saadaan rengas vaihdettua. Seuraava vilkku voi olla poliisin, Simo sanoi.
- On täällä melkein uusi vararengas ja paineetkin kunnossa. Ei kun kaikki hommiin, Vesku sanoi. Mörtti oli hiukan allapäin äskeisen ripityksen vuoksi.
Renkaan vaihto sujui äkkiä ja matka jatkui kohti pankkia.
jat.

PYRKYRI


KYLLÄ MUA NIIN RIEMASTUTTAA ja kummastuttaaki tuo immeisten vallan- ja rahanhimo. Vaikka on jo ennestään enempi kun on kohtuullista ja tasapuolista.
***
Ensiksi tämmösestä ahaneuven perikuvasta tullee mieleleen tämä Väykky! Vaikka luulis että valtaa on käötetty ja palijo, eikä aina ihmisten hyväksi, oma etu ja valta on ollut etukeolassa, sitten vasta äänestäjien jos sittenkää. kuitenki pyrky pysyy.
Lähes aina V. on ollut vastaista mieltä kuin ns. yleinen mielipide. Näinpä on tullut näkyvyyttä ja metija on lööpittanyt Patea päevitt'en - melekeen.
***
Nyt on taas kova pyrky menossa. Nuorukaiseksi itseään kehuva Pappa pyrkii nyt pirusti kepun johtoon vaikka ei oo kannatusta? Miten semmonen voi olla pj jos ei ole päivänpolitiikassa mukana. Tokihan pj. pitäisi olla esim. kyselytunnilla oppositijon keolilla. Muijen puoluveijen pj. on joko ministeri tae sitten pistää kapuloita hallituksen rattaisiin.
***
V. On eilisen politiikkoja. No, niin taitaa olla kepukin? Ainakin jos, niinkun näyttää, V, valitaa pj.Onhan Pate vallan ristiriitanen persoona, eikä omankaan sakin mielestä se paras. Änkyrä isännät luulee, että taivas aukeaa kun Pate on suittissa? Saapihan tuota luulla.!!!!!
***
Suokaatte anteeksi kun sekosin politiikkaan. Näin Patesta unta, jospa käsittely poestaa koko äijän muistista?

tiistai 24. huhtikuuta 2018

RUNO

UUDEN SAMMON SAAPUMINEN
---
Kirjoittanut Oiva Pennanen

Muinaisissa maisemissa,
jossain Kauvatsan kylällä,
taantumuksen syrjämailla,
korvenkätkössä peräti,
asustelee keskenänsä
aivan pienoinen porukka,
sakki sangen junttimainen,
jumiutunut juurillensa.

Kylän päällikkö pätevä,
vanha vaari harmaaparta,
pitää ohjakset lujilla,
ohjaa suitsin sutjakasti,
narut tiukasti käsissä,
ettei ennätä etova
nykyaika saapuville,
eikä virkeä valistus
erehtyisi seutuville.

Siispä Antti Pentikäinen,
johan lausuikin jämysti:

- Katsokaa nyt ympärille,
näitä peltoja, pihoja,
täällä vanhat vainiomme,
täällä metsämme mehevät,
näistäkö me luopuisimme,
nämä muilleko menisi,
vieraan veijarin hyväksi,
saksalaisen saamisiksi.

Se on Pelle Ollikainen,
äänen saatteli sanoiksi:
- Kuules Antti Pentikäinen,
jospa mietimme vähäsen,
asioita aattelemme,
teemme ratkaisun rotevan.

Kohta koittavi komea,
uusi aika ihmeellinen,
tälle kehnolle kylälle,
surkealle seudullemme.
Ehkä viimeinkin vähäsen,
elontaival kummenisi,
alkuun pääsisi kehitys,
vaurastuisi kaikki täällä.

Siksi Saksasta tilasin
aparaatin kummallisen,
koneen tunturin kokoisen,
värkin hieman hutjakamman,
että saapuisi sivistys,
kulttuurikin kulkeutuisi,
näille Kauvatsan kedoille,
alaville korpimaille.

Lentopostina lupasi
saksanpoika postitella,
aivan tuotuna perille,
käteen kohta kannettuna,
aivan kartanon kohalle,
talon suuren kartanolle.

Jopa kuuluikin kumahdus,
pilvet loisti purppuraiset,
tuuli ankara virisi,
rakeet vihmoi raivokkaina.
Kuuset korvessa vapisi,
männyt kaatui kannokoiksi,
tippui lennosta varikset,
hiljentyivät harmaatakit,
Kustin polkeissa perille,
ilman teitä saapuessa.

Tippuikin iso paketti,
papereihin peitettynä,
köysin kirjavin sidottu,
nauhoin korjin kirjaeltu,
vielä värjäilty vähäsen,
maalaeltu mahtavasti!

Otti Pelle Ollikainen,
miekan mittavan tupesta,
katkoi köydet käskemättä,
repi kirjavat paperit,
koneen suuren ympäriltä,
peitot mahtavan masinan.

Oli kampe aikamoinen,
kahen kallion kokoinen,
kolmen kuusen korkehuinen,
neljän kuokoksen levyinen.
Kultaa kiilsi kannen päällä,
helmat hopeaa helisi,
koristeltu korskeasti,
ulkomuodolta upea.

Sanoi Pelle Ollikainen:
Siinä on iso SIVISTYS,
väistyy vanha haurastunut,
tämä antaa nyt tilalle
nautittavaa viihdykettä,
riemun rytkettä rajua,
ilon tuomaa tyydytystä
huvin huumaavaa hajua.

Kiisi Kiettareen asukas,
saaren Liisa Lillukkainen,
koittelemaan vempelettä,
josko tuo hyvä olisi,
kaikin puolin kunnollinen.

Siihen hetkeksi sekosi
ihmettä nyt katsomahan!
Kummasteli, kurkisteli,
jopas nappulaa napautti,
valot vilkkui viidenlaiset,
kaikki viisarit värähti.
Savu syöksi putken päästä,
liekit luukuista levisi.

Hermostui jo heikko nainen,
kovin kampetta kavahti,
painoi hölmö nappulasta,
työhön vempeleen viritti.

Alkoi tulla turkasesti,
seksilaitteita monia,
tupakkia kaikenlaista,
huumepusseja humahti,
olut kupli sammioissa
viina virtasi hanasta.
Rääsää tulvi tungokseksi,
rihkamaa tosi kovasti.

Nainen huusi tuskastuen:
- Pelle perkeleen penikka,
tämän keksitkin ketale!
Toitkin kaiken turmeluksen,
paheet kaikista pahimmat,
pilasitkin hienot seudut,
vanhan kulttuurin hävitit.

Sanoi Antti Pentikäinen:
- Vie tuo äkkiä takaisin,
raahaa vaikka rattorilla,
taikka tammalla taluta,
silmiini en siedä tuota,
pahesampoa halua!

Paremmat on konstit vanhat,
muinoin taatoilta tavattu,
varhain lapsena opittu,
nuorukaisna nouvatettu.
Nämä riittävi hyvästi,
uusiakin kummemmasti,
poista rakkine johonkin,
joutaa vaikka jorpakkohon.

Sanoi Pelle Ollikainen:
- Kaikkeni minä yritin,
vaan ei kuule vanhat vaarit,
akat vanhat ei älyä,
horiskotkaan hoksannunna
käyttää tekniikkaa hyväksi,
viisautta valjastella,
työhön saapuvain tueksi,
tämän seudun saattajaksi
muiden ihmisten tasalle,
kehityksen keulapääksi.

Otti Pelle Ollikainen,
pommin potrakan vajasta,
asetti sen myllyn alle,
putkeen pötkälen pudotti.
Asetteli sapluunansa,
nallin nakkasi nasakan.

Kohta painalsi napista,
tyrkkäs sormi soikiota,
veti vieterin lujalle,
jousen jännitti jämäkän.

Silloin singahti salama,
Sivistyksen sinkautti,
kauas Kauvatsan kylältä,
Saksan maallekko peräti,
vaiko Bussin ohjukseksi?

SANOITUS

MOPOLLA PÄRJÄÄ
(sävel: Norjalainen villapaita.
1
Mies ajoi Harmilla,
omalla farmilla,
tuumaili itsekseen,
aihetta tuttua
kai mopojuttua,
taas kerran harkitsee,
rahoilla suurilla
hyvällä tuurilla,
muutaman ostaa vois
ei yhtään entistä,
eurosta, sentistä,
kai voisi antaa pois
*************
Kertosäkeistö

Heja, heja, heja, hän lauleli hiljaa
ja massikan moottori soi,
Puseron sisältä, rinnasta syvältä
puristui ilmoille huokaus:Oi

***********
2
Massikka piiputti
mies kotiin riiputti
akselin katkenneen
herjoja heitteli
kahvitkin keitteli
tuumi näin itsekseen.
En ota huolia
parhaita puolia
hommailen elämään
stressin mä lopetan
itseni opetan
kaikea sietämään
********
Kerto
********
3
Tunturi hallista,
seon Pappa mallista
hyppää sen satulaan
Massikka unohtuu,
naurussa miehen suu,
nyt tässä nautitaan.
Tunkka on terästä
muut tulee perästä
eivät ne kiinni saa.
murhe on haihtunut,
ajatus vaihtunut
nyt Harmi naurattaa
*********
Heja, heja, heja, hän lauleli hiljaa
nyt Tunturin moottori soi,
Kun kesätuulessa mopolla kulkee,
ei kiukkuinen olla voi
***********
-
OivaPennanen

VÄLILLÄ

VIISARI VINOSSA
***
Aasialaisella aasilinjalla vauhti on kova . Silimät vinossa ja suu mutrussa ajelee kuli mopuvaan. Tuskin saa sanasta suusta, eikä miehestä härkää.
***
Ranskalainen tiehaarassa, mitähän siitäki seuraa? LePen saa pensaa liekkeihin ja koko Eurooppa palaa? Ruutat tanaan, Pelastusarmeijja saa ihmeitä aikaan.
***
Märkää on mutta on muuta mielenpäällä. Kehenot on kelit kesällä, talavisaekaan kyllä luistaa, jalas nimittäin , vaikka jalassa ei housuja, silti huolia piisaa!
***
Vitsit on ainoat eikä sattuma tuu lähelle. Kohtalo vaan kuljettaa - ja tuuli. Minne kuljettaa sen tietää perillä. Koivet verillä vaeltaa köyhä kansa - eivätkä he koskaan saavuta parempaa päivää.
***
Kovaa on kallo luun kohalta ja perästä pehmijän löytää Monet nuijan kopautukset antaa herätyksen. Nuijan kopautuksesta asijat varmat, vain harvat tietää, miksi maailma murjoo .
***
Pakkanen halkoo valtatiet halki, poikki ja pinoon. Lisäksi tekee nimismiehelle kiharat. Laaksot on kukkulain takana ja lakana on kerran pesty.
***
Suuria summia virtaa rahaa jos lautoja sahaa. Sahasta viisi kunhan riisi riittää. Siittää suuret ikäluokat pieniä. Missä vika? Tuskimpa siinä, koska homma ikiaikainen ja sattuma on aina korjannut satoa.
***
Mutta latoa tarvitaan ettei kastu! Sajetta pitämällä parempiin päiviin ja unettomiin öihin. Vöihin on kiinnitetty tuppiroska. Hekselit on kohotusta varten. Lökäpöksy ei kakkua kaipaa, tulee toimeen vähällä. Paljon on vähää enemmän! Mutta kuinga baljon on baljon?

RUNO

UUSI RYTMI
--------------
Oli enkelikuorossa yksi vaan
joka aina lauleli omiaan
soraäänin häiritsi laulua muiden
ihanien enkelten kultasuiden.
***
Ylämummo tuosta jo hermostui
enkelille pienelle vihastui
hänet pudotti takaisin päälle maan
säveliä oikeita oppimaan
***
Maan päällä enkeli rakastui
muusikkoon kuuluisaan hullantui
oppi nuotit ja soinnut tarkalleen
oli saanut katetta markalleen.
***
Lähti enkeli takaisin taivaisiin
ei kuulunut maanmato-vaivaisiin
niitä harpun sointuja viritti
rokkibiisin kuumimman sovitti.
Ylämummo kuunteli ihmeissään:
-Nämä biisit taivaassa soimaan jää.
--
Oiva Pennanen

KOPRA--38.

Kopra asteli peremmälle. Laski salkkunsa pöydälle ja istuutui pöydän ääressä olevalle tuolille. Laakso jäi seisomaan oven lähettyville.
- Noo, mitä teillä on hukassa? Mies kysyi ennen kuin Kopra ehti mitään sanoa.
- Oletteko te Pentti Puro? Kopra kysyi vastaukseksi.
- No niinhän nuo ovat haukkuneet, Puro vastasi nuivasti.
- No hyvä! Onkos teiltä viimeaikoina kadonnut auto? Ja jos on niin minkälainen? Kopra kysyi.
- En minä siitä kenellekään ole valittanut. Ainahan noita kaaroja saa, Puro sanoi. Oli hetken vaiti ja jatkoi:
- Noo, Pökötinhän nuo taisi viedä toissayönä. Se on semmoinen neljänollavitonen, vuosimalli -90. Vanha ritsa. Väliäkö tuolla.
- Miksette ole tehnyt rikosilmoitusta? Kopra kysyi. Laaksokin oli löytänyt tuolin allensa ja seurasi kuulustelua. Puro istui itse keinutuolissa, vanhanajan lentäjänlakki päässään.
- Onko se pakollista? Puro kysyi. - Minä olen luullut, että sitä saa tavaraansa lahjoittaa vaikka kelle. Varastaminen on eri juttu. Minä en ole mitään varastanut.
- Eihän se pakollista ole, mutta onhan se melkoinen vahinko jos noinkin hyvä auto viedään. Mikäs se oli rekisteri numero? Nyt on nimittäin niin, että auton haltuunotto saattaa liittyä toiseen rikokseen, Kopra sanoi.
- No se oli TOL-101. Meinaako vallesmanni, että siihen puliäijän tappoon? Puro kysyi.
-Tämä riittää nyt. Palaamme asiaan jos tarvetta ilmenee, Kopra sanoi ja marssi hyvästiä sanomatta ulos. Laakso seurasi kärppänä perässä.
Kopra kömpi Saabin takaistuimelle. Laakso istahti ratin taakse. Sora lensi pyöristä kun poliisiauto kaasutti tiehensä.
- Olipa sille äijälle sattunut ainakin rekkari kohdalleen, Laakso nauroi, mielikuvituksellahan siitä tulee TOLLO 1. Kyllä ne nuo yksinäisyydessä asuvat poikamiehet ovat omia persooniaan. Naisen kättä olisi tarvittu siinäkin huushollissa. Jos minulla on kämppä sekaisintoisinaan. Kyllä toverilla oli vieläkin enemmän.
- Joo sepä on miehestä itsestään kiinni. Mutta nyt lähdetään syömään. Eihän se nälkäinen poliisi saa rosmoa kiinni.
Autoradiosta kuului juuri: - Täällä paikallisradio Turhalan Tupinat, seuraa poliisitiedotus. Toimittaja luki Kopran antaman tiedotuksen puhelin-numeroineen.
-No toivottavasti saamme aitoa tietoa, eikä pelkästään häiriytyneitten soittoja. Siitä vaan, sano Liisa ja nosti hametta. Nythän tämä on lähtenyt pyörimään niin kuin pitääkin. Syönnin jälkeen käväistään kauppiaan luona onko hän kuullut tai nähnyt mitään uutta, Kopra suunnitteli hyväntuulisena.
jat.

KOERANKUSETUS

Kauniina ja siloisena mäyräkoira lepäili eteisen nurkassa. Sen isäntä Kasurisen Kalle oli taluttanut sen Siwasta jo edellisenä iltana. Mäyräkoiran nahka kiilteli ja sen nappisilmät hohteli nurkkauksen varjossa.
Kalle ei ollut oikein parhammalla tuulellaan. Hän olisi halunnut kuljettaa mäyristä aamukävelyllä, mutta vaimo, tämä Vappu, oli kireällä äänellä pakottanut Kallen luopumaan moisesta reippailusta. Kallen oli, pahempaa välttääkseen, pakko suostua mattojen piiskaukseen ja siihen Kalle oli uhrannut kyllä voimiaan, hiukan liikaakin. Säleet oli lennelleet rottingista - todistaen voiman puhuvan.
Eteisessä Kalle ei malttanut olla sipaisematta mäyriksen viileää otsaa. Vappu oli jälleen siinä normaalissa mielentilassa. Kiroten ja uhkaillen hän sai Kallen tekemään ihmeitä.
Tuskastuttavan hitaasti siivoukset edistyivät. Kallea janotti niin kovasti, mutta ei hän tohtinut mieliteoistaa hiiskahtaa.
Karmeana muistissa oli Vappu - vuoden takaa, jolloin mäyris oli karannut johonkin, jota Kalle ei vieläkään tiennyt. Luistaminen siivouksesta oli aiheuttanut arvoituksellisen katoamisen.
Kalle vilkuili kelloon. Viisarit näyttivät jo uhkaavan paljon. Nöyränä hän kyseli Vapulta joko saisi lähteä ulkoiluttamaan mäyräkoiraa? Vappu kuitenkin oli orjapiiskurin sukua ja keksi aina uutta siivouskohdetta.
Kun oli käyty läpi saunat, vaatehuoneet, komerot ja muut kaapistot, Vappu kuulutti hommat hoidetuksi.
Ripeästi Kalle puki vappuisen vaateparren päällensä , panipa jopa vekkulin pallon nenäänsä. Serpertiinejä kaulaan ja menoksi. Mäyräkoira kulki uskollisesti vierellä. Oi ihana vappu, ajatteli Kalle.
Puistoon Kalle suuntasi kulkunsa. Paljon muitakin mäyräkoirantaluttajia näkyi puistossa. Osa oli jo aloittanut mäyräkoiran rituaaliteurastuksen. Mäyräkoirannahkoja näkyi puiston nurmikolla .
Kalle löysi vapaan penkin ja innosta vapisevin sormin mäyriksen selkä halkesi ja kilisten vapautui vankilassa olleet pullot. Kalle napsautti korkin ja solisten solui mallas kurkun syvyyteen.
Taukoamatta Kalle työskenteli mäyriksen kimpussa. Tää on Vappua tää! Kalle jo hihkui.
Tuli viimeisen pullon vuoro, onnellinen hymy valaisi Kallen riutuneen olemuksen. Viileähkö vappuillan tuuli otti mäyräkoiran nahkan mukaansa ja Kallen viimeinen pullo pulputti sisällönsä käytävälle. Kalle oli sammahtanut vappunirvanaan.
Vappu on riemuisa kevätjuhla.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

RUNO

KOSINTA.
Kirjoittanut Oiva Pennanen

Arto, poikamies pahanen,
hoikka poika Suomen maasta.
Yksin meinas harrastella,
vainioitaan viljeskellä.
Koitti pärjätä akatta,
poikamiesnä porskutella.

Niilo-naapuri napakka,
juttumies niin julmetuinen,
naisten tuntija tukeva,
hamekansan hallitsija.
Tuli tuttavan tupahan,
pani piipun leuoillensa..

Itse tuon sanoiksi virkki:
- Tuli mielehen minulla,
aatos aivan arvaamaton,
miete mielestäs mahoton?
Sinut yljäksi yhytän,
kohta saatan sulhaseksi,
akan mieheksi avustan,
vakaan vaimon valtiaaksi.

Jo on tievossa minulla
nimekkäällä naittajalla,
nainen nätti ja napakka
liinatukka likkalapsi,
talon tyttö niin tukeva
hyvä lapsen synnyttäjä,
seksikumppali suloinen,
rajunlainen lemmentuoja.

Niilo-naittaja napakka,
tuli tyttösen tupahan,
johan tuon sanoiksi virkki:
- Kysyn sulta neito nuori,
joko on sulhanen katottu,
joko ylkä saalistettu?
Elon kumppali etitty,
isä lasten huoliteltu?

Mulla tievossa mukava,
sulhaseksikin sopiva,
miekkonen niin miellyttävä,
akan puutteessa oleva.
Neito tuo sanoiksi virkki:
- Eipä sulhasta minulla,
typerällä tyttärellä,
yksin viikot mä vikisen,
yksin istun iltojani.

Onkos ehdokas komea?
- Onhan poika tuo komea,
komeampi korven kuusta,
taikka mäntyä mäellä,
ikihonkaa hongikossa.

- Onkos laiska vai vireä?
- Onhan veikkonen vireä,
villivarsaa virkeämpi,
pääskyäkin sutjakampi,
taikka kotkaa syöksyväistä.

- Metsää lienee ja ketoja?
- Onhan tuota metsämaata,
peltomaatakin peräti,
yli yltää suuren kunnan,
pitäjää pari peräti.

- No,onkos poijalla varoja?
- Rahaa kyllä on rajusti,
pennejäkin penteleesti,
pankin holvit on pakattu,
pantu täyteen kaikki suulit .

- Mitenkäs konekalusto?
- Yks on Valmetti vajassa,
Deutsi töissä taajamassa,
toinen kaupungin torilla,
kolmas peltoraiviolla..

- Onkos autoa pojalla?
- Onhan autoja pojalla,
ajokkeja aikalailla.
Loistomersu on laossa,
toinen kampe kartanolla,
kolmas käymässä kylillä.

- Onkos vehkeellä kokoa?
- Onhan vehkeellä kokoa,
paksuutta on paljonlaisen,
pituuttaki on pirusti,
kovuuttakin mahtavasti..

- Johan tuo mulle on sopiva,
ihan on kuin mulle tehty,
mulle varsinkin varattu,
tyttöselle tyrkytetty.

RUNO

KUOHUISSA
***
Jäätyi jo järvi
kahleissa vierivä virta
elämänkankaan
kutoi jo iskevä pirta
elämänehtoo
kohta on lähellä aivan
kauneimmat hetket
esille muistoista kaivan.
***
Kuohuva virta
elämän haasteista suurin
helposti mursin
tahdolla vahvankin muurin
elämänvirtaa
sitä kun soudella koitin
rakkauden voimin
synkimmät syöverit voitin
***
Nyt on jo tyyni
laantuneet merellä tyrskyt
kaikonneet kauaksi
ukkosenilmat ja myrskyt
löytänyt olen
rauhaisan poukaman pienen
sataman rauhaan
purteni huteran vienen.
-
Oiva Pennanen

KOPRA--37.


- Sinne suuntaan ei aivan helposti lähdetä. Voisihan sen Ruhan pyytää tulemaan. Mutta kuulehan Laakso! Minusta tuntuu jotenkin siltä että se autonlainaus liittyy jotenkin murhaan. Meidän pitää lähteä käymään siellä Purolla. Kuullaanpahan onko mies kuullut mitään ja onko se auto todella varastettu? Täällä meidän asia ei edisty yhtään. Ruumiin ympäristö on haravoitu tarkkaan ja patologi tutkii sitten ruumiin. Meille täällä ei ole tämän enempää jakoo, Kopra sanoi.
- Olosuhteet huomioonottaen enempää ei voida täällä tehdä. Eikähän meillä nyt ole mitään muutakaan. Jotakin se on yritettävä. Ajetaanko sinne Purolle? Laakso kysyi.
- Mennään ensin sinne. Tullaan sitten sen jälkeen syömään. Näytti olevan tarjolla tänään kunnonruokaa, perunamuusia ja lihapullia. Siitä se ei sapuska parane, Kopra sanoi ja maiskautti suutaan.
- Tuli tuossa mieleen pitäisikö paikallisradioon pistää ilmoitus? Tiedä vaikka joku olisi sinä yönä sattunut jotain näkemään. Eihän sitä koskaan tiedä jos myöhäinen kukkuja olisi vaikka murhaajan nähnyt? Samoten tämän toisen tapauksen. No niin! Sieltähän se ruumisauto tuleekin. Jätetään hommelit heidän huoleksi, Laakso sanoi.
- Joo sitä minäkin olen ajatellut. Minäpä soitankin heti Turhalan Tupinaan. Saavat lukea viestin aina tunnin välein, Kopra sanoi ja alkoi etsiä kännyänsä.
Kun ruumis oli saatu autoon, Laakso peruutti Saabin parkkipaikalta ja suuntasi keulan kohti valtatietä. Lähelle risteystä saapuessaan hän pisti vilkun päälle ja kääntyi oikealle nousevaa mäkeä ylös. Tien päässä näkyi vaalea talo.
Laakso pysäytti auton pihalle ja poliisit nousivat ulos. Silmäilivät pihamaalla ympärilleen. Hiukan oli ränsistyneen näköiset paikat. Kaikenlaista romua oli keräytynyt vähän joka puolelle. Karkeasti kyhätty katos autoa varten oli talon päädyssä. Katos oli nyt tyhjä. Verho heilahti ikkunassa. Se kieli asukkaita olevan kotona.
Poliisit menivät ovelle ja soittivat ovikelloa. Mitään ei tapahtunut. Ovi pysyi kiinni. Kopra iski nyrkillä talon oveen. Laakson paineli samaan aikaan nappulaa. Kun ei vieläkään alkanut tapahtua mitään, Kopra korotti äänensä. Hän huusi:
- Täällä on poliisi! Avatkaa ovi! Tiedämme että olette kotona.
Silloin alkoi kuulua lukon käsittelyn tuomia ääniä ja ovi avautui. Vantteran näköinen, partainen, keski-ikäinen mies seisoi oviaukossa. Ennen kuin poliisit ehtivät mitään sanoa mies juronoloisesti murahti:
- En ole poliisia hälyttänyt enkä ole mitään rikostakaan tehnyt.
- No katsotaanhan nyt. Saammeko tulla sisään, Kopra sanoi.
- Kukapa teitä estääkään voi, mies sanoi ja siirtyi syrjään.
jat.

SORRETUT

HÄTÄÄNSÄ HUUTAVAT
***
Hyvää maanantaihuomenta sinä keralla taivaltava. On tullut aika luoda silmät vaikeuksiin ja keksiä pulmiin ratkaisuja jotka monimutkasina tuovat harmaita päiviä - ja hiuksia.
***
Äänettömät huutaa suu ammollaan olemisen tuskaa. Kukaan ei kuule jos ei nää. Tuskan näkeminen tuntuu tukassa eikä kaljupäällä huolia. Suohon laulettuna nukkuu ne joilla ei laulu lähde.
***
Rauhaton lienee yhä suossa, sen puossa on päästö loppunut ja korvissa soi luopujan sävel. Suuret systeemit antaa jättipotin. Köyhällä pelimerkit hukassa. Hukassa löytyy susi, eikä sano päivääkään.
***
Aasittomat kokevat hitaan kyytin kantapäissä. Ratsu haaveena. Aasi väsyy ja hirttäytyy koivunoksaan.. Voi Rähmänkäki oksa ei kestänyt ja loppu on lähellä. Tähellä on tilaa jos siipi kantaa.
***
Kaukaa siintävät kaukaiset vuoret. Silmissä vilisee seitikin antama huuma. Onko kuuma? Kesä meni! Suurena laskeutuu taivas maanpäälle. Alle ei saa jäädä! Sieraimista sinkoilee elämän neste. Verta pakkiin ja vedetään viimeinen virsi!
***
Hukassa hirsi joka oli elämäni puu. Avoinna suu josta näkyy huomisen tuulet. Joko kuulet? Jossain louhitaan! Monistus toimi menossa. Selkä kenossa otan vastaan mitä tuleman pitää. Mikäli itää pikku louhet täyttävät maan ja käyttävät kiviainesta sielujensa hyväksi. Pysyväksi iloksi muodostuu kivinäyttely. Kivikasvoin katsovat jäykät naamat.
***
Häkissä vielä killuu hirressä kanarialintu. Pää alaspäin. Menikö veri päähän ja jäähän nappasi Inarin järven. Niin pitkä on kuin paksukin. Tyytyväisyys taattu tai rahat takaisin. Makasin... onneni ohi. On niin pienestä kiinni ja mahdoton ei mahdu olemattomaan. Kultainen leikkaus on rikkaiden viihdettä. Köyhä tyytyä saa elettyihin päiviin.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

SANOITUS


MUISTATKO SITÄKÄÄN….?
Säv: Käyn ahon laitaa-
1.
Vuosi kertoja kun tarpeeksi on elänyt
huomaa että pääkin alkaa olla tyhjä nyt
Nimiä ei muista eikä järki pelitä
mut´ tuota en mä selitä.
-
Tuo muisti mättää ja järki jättää
elämän ehtoo kun lähenee.
Nuoruus se haihtuu vaivoihin vaihtuu
aistien kunto kun vähenee.
2.
Runsaasti kun vuosia on taakseen jättänyt
tukkakin jo melkein kaikki päästä lähtenyt
tennaritkin tökkää silmissäkin hämärtää
No, täähän on vain elämää!
-
Tuo muisti mättää ja järki jättää ----
3.
Arvauskeskuksessa usein täytyy ravata
röörejä ja putkia kun pitää avata
tiivisteetkin valskaa, vellipesä ahdistaa
saisi sydäntäkin tahdistaa.
-
Tuo muisti mättää ja järki jättää -----
4.
Sentään vielä reippaasti siirrellään tassua
ehkä hiukan pienentää se suurta massua
Verenkierto notkistuu ja keho uudistuu
näin jumppa meillä onnistuu.
-
Ei surra suotta on monta vuotta
ennen kuin kelloja soitetaan
Niin siihen asti, me reippahasti
elämänpolkua kuljetaan.
-
OivaPennanen

NYT TULI-

TUPENRAPINAT
***
Keväisiä tuulija jopa myrskyjä lupailee. Lumet on kohta häipyneet. Hiirenkorvaa pian pukkaa puut ja pensaat. Kollikissojen juhulat alkaa olla ohi. Sipilä punoo kestävää köyttä vetääkseen Suomen suosta. Onnistuuko? Sen aika näyttää. Tällä katsomalla - Valtakunnassa kaikki hyvin!
***
Marketeissa mammutit melskaa ja lasikaupassa norsut. Ei hetkenrauhaa saa markkinavoima. Taatelit kasvaa kauniisiin oksiin ja tyydyttyen huokaa nuori morsian.
***
Kivinen sydän on kova ja raaka. Illankajo antaa pehmeän hohteen kun löytää kohteen suuressa kaipuussaan. Onnen kantamoinen ylittää takarajan eikä mittanauha riitä
***
Arpa on heitetty, saiko kukaan kiinni? Se on tuurissa kellä on suuri, se juuri josta kasvu alkaa, ylimalkaan siinä se on pihvi ja lisukkeet. Aromivoi antaa mahtavan mauan.
***
Haikuja vetäen voi saada syövän, sen kuolleeksi lyövän. Peli on pelattu, vaikka vasta vähän selattu, elämän kirjan lehtiä. Pitää ehtiä olemaan maailmankansalainen, ja ainokainen henki lentää pilvelle.
***
Päästöissä löytyy ja tuotot plussalla. Maailma pelastuu? Kenelle? Kas vaikeaa on olla ja elää . Aina on joku vastaan ja joku peesaa. Joku huutaa hallelujaa joku kiroaa saatapeetä. Voi ihmiset poloiset. Mihin me ollaan menossa.
***
Junat lakossa ja veturit vetää kaikista ovista, lovista paistaa hentoinen valonsäde. Suuressa maljassa killuu boolia, siellä piiloilee räyhähenki. Pohjalla lepää nukkumatti!
***
Kapellimestarilla puikko hukassa. Rytmi sekaisin ja kaaos paikalla. Mitä voisi keksiä että löytyy rytmi paikalle ja Rauha on rientänyt iltalomalle. Täytys tehrä jotain...?

RUNO

SUOMENHEVONEN
Kirjoittanut Oiva Pennanen

Erällä kun suomalainen
kera koiransa samosi,
kaivannut ei kumppania
oli koirassa kaveri,
ajoi saaliin saapuville,
suuren riistankin jälesti,
yössä kolkon, villin luonnon
oli ystävä, toveri.

Mutta petrautui kehitys,
uudet tuulet tuiversivat,
alkoi peltojen ojitus.
Metsät kaatui raivioksi,
kaskisauhut jo kohosi.
Mistä saada voimakasta
äkeen kiskojaa äkäistä.

Liekkö tuotu Ruotsinmaalta
alku laatuisan eläimen?
Sisukkaan ja sitkeänkin,
suomalaisen työhevosen.
Isäntänsä lailla raatoi
maamme nousevan hyväksi.

Jalostui tuo mainioksi
Suomen miehen kumppaniksi
aikakausien ajassa,
vuosivirran vieriessä.
Kehittyikin kunnollinen,
miehen mieluisa toveri,
sitkeä ja rauhallinen,
Suomen pellolle sopiva.

Missä miehet kohtasivat,
hevosiaan jo kehuivat:
Jonkin Polle pontevasti
tukkikuormia veteli,
toinen kiitti juoksijaksi,
kolmas luonnetta korosti.
Miehen mitta vankkumaton,
kunnollinen työhevonen.

Tuli aika jo kamala
sodantuulet tuiversivat,
itä kylmästi kohahti,
jää ti suhteet naapurihin.
Silloin tarvittiin hevosta
sotatoimiin kiskojaksi
raskaimman sotakaluston,
tykkien ja kuormastonkin.

Tuli sitten kiireen aika,
muuttui toiseksi tilanne.
Kuormat kiskoi rautaheppa,
unohtui mielestä hevonen.
Jouti polle makkaraksi
tarpettomaksi peräti.

Täytyy kuitenkin sanoa,
antaa paljon tunnustusta,
tuolle juhdalle jalolle,
hyvälle Suomen sankarille:
- Olit vahva lenkki silloin,
jolloin tarvittiin takuita,
että hommat onnistuivat
tuli tehtävät tehyksi.
Suuri kunnia sinulle
urakasta hirmuisesta
noista kausista kovista,
savotoista silloisista.

KOPRA--36


- Häh, häh! Voi piru mikä rähmäkäpälä! Vai halusitko hiekkaa mausteeksi? Simo nauroi ja kaivoi vielä kassiaan. Hän otti sieltä auton rekisterikilvet. Uutena ne varmaan olivat ollut hiukan sileämmät. Nyt ne oli ryppiset ja maali haalistunut.
- Siinä on kilvet pistä paikoilleen. Ehtii sitten kun olet hiekkakakkua ahminut, Simo sanoi ja viskasi kilvet hiekalle Veskun jalkoihin.
Mörtti oli saanut sämpylän syötyä. Selvästi arastellen pikkuista Simoa hän kysyi:
- Tuota, miten se keikka tehdään? Sinun pitää selostaa tarkkaan kaikki juustot, ettei mene sitten ketuille koko keikka.
-Pojat hei! Jospa jätetään koko keikka. Palautetaan Penalle vaan auto ensi yönä. Kukaan ei tiedä asiasta mitään. Se minusta olisi parasta, Vesku sanoi.
- Arvasin jotta Veskulla menee paskat housuun. On siinä minulla keikkakaverit! Olisitte miettineet, ennen kun minulle puhuitte suurista suunnitelmistanne. Voi jumankauta! On siinä minulla rosvot, Simo pilkkasi.
- Kyllä kai se keikka tehdään, kun kerran on hommaan alettu. Tämähän on aivan simppeli juttu. Poliisia ei riitä rosvoja vahtimaan. Niiden aika mennee autojen nopeuksia kytätessä. Kun ei ajeta ylinopeutta, ei ne pysäytä vaikka kohdalle sattuisikin, Mörtti sanoi.
- Joo tehdään se. Siitä ei enää epäilystä. Vesku saisi vaan pikkuhiljaa oppia, että jos johonkin aletaan, ei heti ala itkemään kuin pikkupojat.
- Perkele! Jos olette sitä mieltä niin tehdään se keikka. Päästetään pari sälliä vielä hengestään, Vesku suuttui.
- Otetaanpa nyt järkevästi. Tämä on nyt tarkka homma. Mikään ei saa mennä pieleen. Pitää olla kylmän rauhallinen joka tilanteessa. Totta kai tässä jännää itse kutakin, mutta tämä keikka on tehtävä. Ja se myös tehdään, Simo sanoi varmuutta äänessään.
***
No, tämähän sujuu kuin Villissä Lännessä. Ruumiita löytyy vähän joka puolelta. Ja kaikkialla yhtä pimeyttä, sanoi Kopra kun saapui rikospaikalle.
- Kukas ruumiin löysi?
- Minähän se olin Justus Jolo. Olen kunnalla töissä ja työnkuvaani kuuluu monenlaista tarkastusta ja paikkojen kunnostusta. Satuinpa tulemaan tänne puistoon. Huomasin ruumiin ja soitin 112. Taisivat yhdistää teille?
- Hyvin toimittu. Eihän mihinkään ole koskettu?
- En minä ainakaan. Murhaaja lie ollut viimeinen. Näyttää putsanneen puukkonsa takin helmaan. Meinanneeko uusia hommelin?
- Laakso, tutkihan sinä ympäristö. Minä soittelen taas ruumisauton. Ei tässä nyt muukaan auta.
- Minusta tuntuu että pitäisi saada lisävoimia tutkimaan näitä rikoksia. Ruha aivan turhaan siellä Turhalassa? Vai pitäisikö pyytää virka-apua Citystä?
jat.

TOSI

MUKAVATA
sunnuntaeta jokkaeselle joka tänne meikän kammariin eksyy. Ehkä tarijonta eijoo hienuva, eikä kattaoskaa oo rapija, mutta eipähän sitä mopolla mahottomija. Kuhan häntä köröttellee ja vatuloe tavan juttuja. Josta ei asijaa löytyy laesinkaa. Vaen antaa tämäajnkulua eikä herra Parkkisonni pääse kouristeleen.
**
Aenahan sitä pittää ottaa kantaa jokkaeseen asijaan vaekkei tiijäkkää sen enempää kun muukkaa, sen vaen minkä lehistä lukkee tae töllöstä huomaa. Huumoriaki yritän vaen eihän siitä mittää tuu.
***
Tietystihän sitä pittää kaohistella ja: Voe taevastella- ja esittää omija teorijoetaan , joeta muka kukkaa muu eijoo hoksannu. Vaen sekae kuuluu immeisen rooliin olla utelijas ja sekkaantuva joka asijaan. Varsinki noella polliittisilla lokkaajilla on vaekijaa. Jos sattuu - iteleenki yllätyksenä - kirijottaan leikillään semmosta josta voe joku tosikko vetästä hernettä nessuun niin onki korijasti kusessa.
***
Meikällä eijoo sitä vaaraa, vaekka huutelis mitä. Tämän ikäsellähän kaekki pannaan höperyyven piikkiin . Ikä-kissaa ei oteta täyvestä ees tuolla paremmissa piireissä. No, tottahan seon. Kettää nimeltä maenittematta, niin melekosija sammakoeta ja nilivijäesiä loekkii noijen pappojen ja muorijan suista, vaekka oesi ollu nuorempana hyvinki nerokkaan maeneessa. Aevosoluthan kuoleotuu vanahemmuuten nerollaki. Kunnes äly katuvaa kokonaan. Vaen niin kae se pittää ollakkia? Huomanneeko nuo nerot ite, että ny on höperyys saanu vallan? Ei vissiin. Väykkä?
***
Ei oo alakanu kevä vielä Kempeleessä. Lähellä nollaa on lämpö ja räntää on luvattu. Vaen eipä sitä surra.Viejä se paestaa päevä - risukassaanki jos muuvallekki.Hyvää elämää!

lauantai 21. huhtikuuta 2018

SANOITUS

KANKKUNEN
Säv: Isoisän olkihattu
1.
Mä kaameassa kankkusessa eilen heräsin
kun kepu- kopan toissailtana mä tyhjensin.
Mä yksin sitä kittasin ja voihan saakeli
mä yöllä sitten lentelin kuin jouluenkeli.
Jääkaapista mä aamusella etsin suolasta,
mut eipä ollut hiukajaiseen mitä nuolasta
Niin kaupasta mä aioin sillipurkin hankkia
kun päässä kulki vähintäänkin kaksi tankkia.
2
Voi veljet kuulkaa! jotenkuten kauppaan kelailin
näin jäätiköllä hengenkaupalla mä pelailin
Mä ostin purkin silliä myös kananmunia
jo yöllä olin munakkaasta nähnyt unia.
Ja mankelini suunnistinkin sitten kotiinpäin
niin pyöränrattaat alta katosikin yllättäin
En aikaa tiedä kuinka kauan siinä makasin
kun vihdoin viimein tajuihini taasen palasin.
3.
Mä raajojani kokeilin, ja nousin istumaan
en tämmöistä mä kokenut kai ollut milloinkaan
Peffaani sattui kovasti, päässäni kirveli,
kuin oisi siellä tunnin ollut fipravirveli
Niin sattui siihen muuan mummo silloin tulemaan
ja huolestuen minulle hän alkaa lausahtaa:
- Särkyikö sulta munat? Sepä onkin ikävää
kun vaimoltasi leipomukset tekemättä jää.
-
OivaPennanen

RUNO

AIKAPOIKA VIRREN LAATI
Kirjoittanut Oiva Pennanen

Vaka vanha Aika Poika
Aika Poika tuo akaton,
tekemistä mietiskeli ,
ajanvietettä halusi
Koitti yhtä ,koitti toista,
koitti kohta kolmattakin,
haastoi kilvalle kaverit
Sanan säilän mittelöihin,
ihan iltojen iloksi,
ajan öisen vietteheksi.
Savonukko jo uhosi,
kehuskeli kaskujansa.
suulla suurella saneli,
kielellä niin kerkeällä.
Eipä kestänyt ketarat,
Savon äijän sarkahousut
Aika poikasen sanoja,
laulumiehen lauleluja.
Kohta suossa jo syvässä,
rutakossa suuta myöten
Tuli siihen silmäellen,
tosi miehiä monia,
yrittivät virren verran,
sä keen muutaman mutisi.
Mutta loppuikin lätinät
ensi sointuun säikähtivät,
ääni vaisusti värisi,
tartui kurkkuun ketkuloilla.
Moni muukin jo kokeili,
matalaksi poikaa lyödä ,
maahan polkea peräti,
vasitenkin vaiennella.
Hengenmiehetkin manasi,
todisteli tuhmaksikin,
vaikka ei tuntenut tutuksi,
ystäväksi ymmärtänyt.
Kohta tappio tapasi,
viisas vaiti, voimatonna,
haukkoi henkeä hutale,
Aika poijan laulaessa.
Vaka vanha Aika Poika,
lauloi niitä,lauloi näitä,
lauloi lauluja lamasta,
luritteli leppeästi,
kertoi kauniisti kesästä,
tarinoitsi talven säästä .
Joutessansa Aika Poika,
runon rustasi rutosti,
kertoeli kumppaneille,
pisti juttua pojille,
tarinoita tyttösille,
laati naisille novellit,
kovat laulut miekkosille.
Lauloi itsensä iloksi,
kaiken kansan kiusallakin.
Piruillen ihan peräti
huumorilla höystätellen.
Tuli Lasse Lappalainen,
poron kellesten purija,
väärä leuka vätkyttäjä,
jutun juonien punoja
Mies on mieleltä mahoton,
aatokselta uskomaton.
Onkohan pirun penikka?
Liekö saatanan sukua?
Eipä Lasse mielistellyt,
eipä anteeksi anonut.
Sanat saatti suomalaiset,
kaartamatta,kysymättä
aivan aidosti alati,
luontevasti lausueli.
Jutun julmetun sanaili,
säkeen riettaan riimitteli.
Haastoi Lasse Lappalainen,
kerallaan sanasotahan,
Aika Poikaa maanitteli,
laulu kilpahan kovahan.
Empimättä Aika Poika,
lähtee miekan mittelöhön,
sanan säilällä sotahan,
kahakkahan kanssa Lassen,
runon rustaukseen rutosti,
laulukilpaan kirpeästi.
Nytpä nähdään se nätisti,
salat saadaan lausutuksi.
Kumpi lauluilta parempi,
jutuiltansa juohevampi?
Lauloivat ihan sovussa,
päivän, kaksi kalkattivat,
eipä syntynyt sykettä,
laulajilla kierroksia.
Silloin vanha Aika Poika,
purren hammasta kirosi:
- Johan nyt on hemmettiä
jos ei lauluni tehoa,
vedän virren vetrehimmän,
sanan saattelen sakean.
Jyski paadet, mustui taivas,
iski räiskyen salamat,
myrsky mylvi mainingeissa,
Lapin Lassekin katosi!
Aika Poika uupuneena,
hetken päästä jo huhuili:
Missäs lienet kunnon ukko,
joko taipalten takana?
Mihin onneton katosit
joko suossa suuta myöten,
vaiko piilossa peräti?
Kun ei kuulu, ei kumaja
lemmenlaulut leuhahtele
rallit riettahat ritise.
Johan pienestä väsähit,
suusi suljit sukkelasti.
Tuppisuuksi sä tulitkin,
alkuun loppui laulelosi.
Ois nyt väitelty vähäsen
rupateltu rattoisasti.
Aivan jouten ollesamme
turhan panttina pakistu.

KYLLÄPÄ

NYT JAKSAA...
...ottaa kantaa ja vätkyttää niitä nielastavaksi, mutta kun kaekki kannikat on jo syöty ja reikäleivästäki pelekkä reikä on jälellä.Näenollen se ei ruuvaksi rupija. Vaen eihän se melle oo uutta tyhyjän märehtiminen. Sitä kun on jottae tietävinnään, niin huomaa että aeka on seelannu ohitte ja mikä ennen oli mustaa onki ny vitivalakosta. Tae siis aevokopassa ei oo asijat ajantasalla.
**
Sitä kun ellää vieläKekkosen ajassa. Päevitykset on jääneet tekemättä ja nyt sitä ihimettellee tavallisija tottuuksia.
Meikänki pään ohojelmoenti on tehty vuonna miekka ja kilipi, ja seki on tapahtunu manuvaalisti jostae roskakorista löytyneillä komponenteilla jopa kompostista lienevät kaekenlaesta, jo puoliksi hapannutta materijjaa ehtineet - ja löytäneet. Juuri siitä johtuu, että naama on hapan - peräpäässä jopa haeskahtaa.
***
Mtta sehän ei viiliksijä pillaa. Aena yhtä surkijaa ja kurijaa on raahautuva rastilta toeselle. Rastit ovat lisäksi hukassa kun elämänvirrassa kartta kastu ja liukeni nesteeseen.
***
On tietenki kovin onnellista ja jopa ratki riemukasta, huomata summamutikassa osuneesa rastille, mutta vituttaahan se kun huomaa olleensa samalla leimaospaekalla ennenki! Siinä kun aekas kirovaa ja äplistelee, mihinkä nyt ja millä evväellä. Se reikäleivänreikä, eikä muijjen ryystämä velli juuri mahhaa täötä.
***
Siinä sitä vesikielellä kuijotat kun toesille paestaa päevä ja minä vain sajetta saan. No, vesi on paskan puoskari on semmonen slokani tuonne nuppiin ohojelmoetu. Mitä se iteasijassa tarkottaa?Siitä lieee jokkaesella oma käsitys - tae jalotus! Pitäsi tietää olosuhteet jossa totuus on konretisoetunu.
***
Tae siis on kertyny lihhaa luijen ympärille. Sehän onki komijampaa kahtuva kun pelekkijä luita. Luista voisi rakentaa aasille siltoja. Aasi kyllä oesi vaen ei löyvvy sillanrustaajaa joten täötyy koettaa hypätä kuilun yli. Se joko onnistuu tai pittää kaapasta pohojan kautta

KOPRA--35.


- Häh! Eikö meille muka ole. Nälkäänhän tässä kuolee! Jumaliste kun ei yhtään tullut mieleen. Mörtti onko sinulla mitään. Minulla on kiljuva nälkä, Vesku sanoi ja katsoi vesi kielellä kun Simo alkoi hienontamaan sämpylää.
- Voihan vittu! Minunko pitäisi teille sapuskatkin hommata? On siinä minulla keikalle lähtijöitä! Pitäisikö meidän mennä jollekin grillille ilmoittautumaan, jotta pistä mieleesi millaisia kundeja kävi hakemassa sapuskaa. Voi itku millaisten kanssa tässä jotain pitäisi alkaa, Simo sanoi ja haukkasi nautinnollisin elein sämpylää.
- Mistäpä sen tietää? Enpä ole ennen tämmöisiä keikkoja näin kauas tehnyt. Ei Pikkulassa tarvita eväitä. Simppa, anna edes puoliskosämpylä. Minä sitten maksan kun saadaan pankista rahaa, Mörtti sanoi.
- Höh! On siinäkin ajatus. Minä en velaksi anna. Eikö jätkillä mitään raksuta kaljun alla? Simo sanoi ja söi innolla sämpylää.
- Minä teen mitä vain pyydät. Haluan, että annat edes puoliskon, Mörtti kärtti.
- Ettäkö mitä vaan. No, rupea tuohon hiekalle ja pyöri pari kertaa ympäri. Se tekee hyvää sinun vartalolle. Läskit hyllyy ja vähenee. Pikkuinen aamujumppa Mörtille.
Mörtti heittäytyi pitkäkseen hiekkaan ja kieritti itseään useamman kerran.
- Hyvä, oikein hyvä ja nyt kerien takaisin. Hih, kyllä on hauskan näköistä. Nouse nyt ylös hauku ensin kuin koira ja suutele sitten minun varpaita.
- En kyllä, jalkahiki haisee tänne asti. Haukkua kulla saatan. Hau, hau!
- Jos sinulla nälkä on niin pussaat, että moiskahtaa...
Mörtti kumartui suutelemaan Simon paljaita jalkoja. Simolla oli hauskaa.
- Nyt vielä vannot valan, että olet aina alamainen minulle. Toista sanat! Simo komensi.
- Että olet aina alamainen minulle... Mörtti sanoi ja oli hätääntyneen näköinen.
- Perkeleen ääliö! Muuta oikeaan muotoon. Minä en ala sinulle alamaiseksi.
- Että olen aina sinulle alamainen, Mörtti sanoi Vesku oli naureskellut koko kyykytyksen ajan.
- Haluaako se Vesku sämpylän?
- Kauhea nälkä, Anna! Vesku ojensi kattään.
- Sot,sot, ensin se pitää tienata. Samat kuviot kuin Mörtilläkin.
Vesan naama meni totiseksi. Hän vilkuili Simoa ja sanoi:
- Ei minun tarvitse. Minä olen tehnyt kaikki työt. Hankkinut auton ja ajanut ja minun idea koko keikka on. Anna vaan sämpylä. On jo tullut tienatuksi.
- No olisit tuonut eväät mukana. Ei ole muuta mahdollisuutta. Vesku maahan!
Vesku suoritti samat kuviot kuin Mörttikin.
Toiset pojat katsoi vesi kielellä kun Simo jatkoi vain syöntiä. Kun Simo lopetti syömisen hän kaivoi kassistaan pari sämpylää. Hän heitti sämpylät kuin koirille. Mörtti nappasi sämpylän ilmasta käteensä. Vesku ei saanut omaansa kiinni. Hän kumartui ottamaan sämpylän hietikosta.
iat.