Sivut

torstai 31. toukokuuta 2018

RUNO

KENPÄ TIETÄIS SEN?
Kirjoittanut Oiva Pennanen

Sähkö tarpeeseen tulevi
jokaiselle jouhevasti,
pitkin lankoja tupahan,
maalla, myöskin kaupungissa.
Toiset tuulella tekisi,
sähkövirran synnyttäisi,
myllyt maisemat pilaisi,
rumentaisi rannikkoja.
Mikä suihke ja volina,
kuuluisikaan kaikkialta,
tuulimyllyjen tuhanten,
pyöriessä tuulosessa,
mutta tyynellä tulokset
ovat aivan onnettomat.
Entä auringonsäteily,
onko siitä suosikiksi?
Toki paistaa se kesällä,
pallo hehkuu hirveästi,
päivän muutaman kesässä,
jos ei pilvet peittämässä.
Eipä onnistu otanta
energia auringosta.
Onhan tietoa totista,
kokemusta riittävästi,
että tiedetään asiat,
tekniikatkin tarkallensa,
miten saatetaan uraani
energia tarpeisiimme,
hyötysuhteella hyvällä,
kustannuksin kohtuullisin
Atomisähköä sovulla
jokaiselle joustavasti,
kotiin puolestapuhujan,
sekä vihreenvastustajan.
Kumpikin tosin sanovi,
suurentelee sukkelasti,
hyötyjä ja haittojakin,
vaikka puuttuvat monelta,
tosi tiedot tarkallensa.
Suuta soitettu rumasti
kovasti kai kärhämöity,
sanaa suollettu surutta,
luuloteltu, juoniteltu,
pajunköyttä jyrsiskelty,
nyrkit pystyssä pyritty
vaientamaan vastapuoli.
Täytyy kuitenkin todeta:
Kenpä kertoisi asian,
kuka seikan selvittäisi,
mikä milloinkin parasta,
suurissakin ratkaisuissa

SANOITUS


VIERAALLA MAALLA ‎
säv. -tämä taivas tämä maa-
1
Kotimökki on harmaa ja pieni
usein siellä myös puutetta on
siksi muualle johti mun tieni
olin nuori ja malttamaton
Siksi kiehtoi mieltäni naapurimaa
ehkäpä siellä onnenkin varmistaa
Paljon tavaraa rahaa ja mammonaa
siellä on onnen ihmemaa
-
Kalsea on tämä maa täällä harvemmin
ystävän saa. Kalsea on tämä maa
täällä ymmärtämystä ei saa.
2
Täällä paljon on painettu töitä
toki rahaakin tienattu on
vuorotöissä on valvottu öitä
moni kuitenkin on onneton.
Juuriltansa kun ihminen joutuu pois
hidas kuolema monen se olla vois.
Kotimaa kallehin mulle tiedän nyt sen
juuriaan kaipailee ihminen.
Kalsea on tämä...
3
Kielipuolena kuljeksin täällä
arvostusta kun täällä ei saa
olen kuin kissa liukkaalla jäällä
Suomi on mulle rakkahin maa.
Kerran vielä mä juurilleni tulla saan
ystävien keskellä riemut jaan
Kerran koitaa se päivä mä toivon niin
puhkean iloisiin kyynelin.
:,:Kalsea on tämä maa... :,:
-
Oiva Pennanen


KOPRA--75


- Siitä puseron näytteestä ja veitsistä on tullut tulokset. Puseron veri on tosiaan Putsarin verta. Samaa dnaata on löytynyt myös paperiveitsestä. Sormenjälkiä ei veitsessä löytynyt. Mattoveitsessä sen sijaan on ollut kahdenlaista dnaata. Sormenjälkiä ei mattoveitsestäkään ole löytynyt, Laakso sanoi kun avasi kirjeen Kopran käskystä.
- Joo, sama murhaaja ainakin Kitinällä ja sillä rouvalla, nimeä en nyt jaksa muistaa?
- Vappu Nurmi!
- Aivan oikein. On se hyvä että jollakin muisti pelaa. Minulla tuo nimimuisti on kyllä aivan olematon. Vanhuus ei tule yksinään.
- Heh! Niinhän se on, että vanhan ei tarvitse naisten nimiä enää muistakaa.
- Päivä alkaa olla illassa. Lähdettäisiinkö käymään paidan vaihdatuksella kotona. Saunaa tekisi mieli. Vai mitä sanot?
- Aivan sama minulle. Pitäisikö sille Ruhalle...? Samassa kyydissä pääsisi.
- Voinhan minä soittaa. Saadaan selville missä päin mies sukkuloi, Kopra sanoi ja valitsi numeron. - Kopra tässä! Mitäpä mies on touhunnut. Onko mitään uutta sattunut näköpiiriin?
- Kiirettä pitää. Johtolankoja on vaikka muille jakaa. Loppuvat vain aika lyhyeen. Äkkiä on pää vetävän kädessä.
- Joo eihän se ole pitkä matka polvesta ylöspäin! Hehe! Totta puhuakseni. Se on hyvä, että homma pyörii. Sitä soittelen, maltatko lähteä käymään yön ajaksi Turhalaan? Me tässä Laakson kanssa meinattiin käydä paidanvaihdossa.
- Ehei! Nyt on niin vahva johtolanka tutkittavana, että ei puhettakaan. Yön aikana taas selviää mielenkiintoisia asioita.
- Jaa, vai niin! Minkäs niminen se lanka lienee?
- Sitä ei kaikille huudella.
- No, selvä, anna huomenna kuulua itsestäsi.
- Joo, jos hengissä säilyy. Selvä... Ruha sanoi ja puhelin alkoi piipittämään.
- On se Ruha kyllä tavallinen sonni. Ruma mies, mutta naisia viehättää.
- Ruhalla ne ulkoiset avut housussa, nauroi Laakso.
jat.

IMMEISEN-


ELÄMÄ...
...on ilonen asja jos sattuu jonnii sattuman kaotta saamaan laoluvettä. Vaen mistäpä sitä lehemättömälle voeta ja rahattomalle viinaa?
**
Seon melekeesä meikäläesen kuviteltava olevasa päessään. Onni onnettomuuvessa on että tuo syntymähumala on aeka vankka. Naorunaehetta löytyy kun kuuntellee uutissija naorattaa vaekka eijoo aehettakkaa. Vaen itku ei aota markkinoilla..
***
Poliitikot vasta onki huumoriveikkoja. Saa niitä naoraa persettä reppiin kunne porinoe SOTESTA Voe ihimeijen äeti ja tollouven vaarivaenaa. Kehtaavat vielä julukisesti tuommossii toetottaa.Hallituksenkaato meininki siinä kysseesä?
***
Kyllä politiikokot ei taija ellää arkirejalismija. Kammijoessaan näkevät paenajaesija ja herättyvvään rientävät kansalle kertoon, että voe hirvijä ja voe jänistä!!! Liekkö torkkupeite vielä tallella?
***
Palijo muutaki hupija ja mielenkevennystä sitä tapovaa tuota elonpolokuva kompuroijessaan. Jos ei satu tuiskahtaan nokalleen niin pätkähtää perseelleen. Ja voe sitä lähheisten ja naapurijen riemuva.
***
Nimittäen on ny ne ajat jollonka matto vetästään jalakojen alta yhtäkkijä tae aenaki jäätikkö. Vae onko se toesa päen, että jalat lipsahtaa jään päältä. Tae hälläkö lie välijä vaeko lieneeko hyvinnii tiukka. Sen näkkee sitte kun kokkee. Tietennii on sehhii mahollisuus, että on päenvaston kaekkija olettamuksija.
***
Eläppä sitte tämmösessä maalimassa. Kaekki on hivuskarvan varassa jos senkää. Ohan tuo kestäny! Aehetta ei tällä kertaa oo enempään joten pensseli santaan.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

RUNO

RUSTAAMISTA
Kirjoittanut Oiva Pennanen.
-
Olen katsellut monesti,
tuhannasti tuumiskellut,
tuota touhua totista,
politiikan rustaamista.
Miehet vahvat ja vakavat,
naiset kiltit, kunnolliset,
silloin muuttuvat mukavat,
huutaviksi huppanoiksi.
Haukkua pitää toveri,
jopa joskus haistatella,
että kunnolla korea
oma kilpi hohteleisi.
Iskun saatuaan sopivan,
moni maksaa viipymättä,
iskee palleaan surutta,
oman suoran sujauttaapi.
Tämän konstailun komean,
töllö tuopi huoneisiimme,
näämme näytöksen näpäkän,
komedian kummallisen.
Kunhan sulkeutuu kamerat
ääniaallot katkeavat,
sali tyhjäksi menevi,
on edustajat kahvilassa.
Siellä naurellen sanovat,
tunnustukset tuttavalle:
- Täytyi pikkuisen sanoa,
älytellä äänestäjä,
että huomaapi mokoma,
puolustetaan puoluetta,
ollaan aatteessa tukeva,
vaikuttaja vastuullinen.
Näinpä vastakin haluan,
paikan täältä itselleni,
herrahississä pelailen
palkintotoimen itselleni.
Onpa huoleton tuleva,
turvattuna huomis päivä!
Peli tolkusti takaapi
kannattajat kiistattomat.
Siinä istuvat kaverit,
ystävinä juttelevat,
äsken mollasi mokomat,
kovin toinen toisiansa,
nyt on ystävät ylimmät,
sama sointi naurussansa.
On vain näytelmää pelattu
kameroitten katsoessa.

SANOITUS

PETETTY ‎
-juokse sinä humma-

1
On rinnassani tuskaa
kun luonnossa on ruskaa
ja tummat pilvet tienoon peittää
eikä minun rinnassani sulosävel soita
kun synkät pilvet räntää heittää
Tunturiin vaan mennä nyt saan
rakkaasta haaveilemaan.
2.
On rinnassani tuskaa
kun luonnossa on ruskaa
ja kaipuu minun rintaa raastaa
kuukkeli oksalla omaa juttujansa mulle
iloisella kielellä haastaa.
Tunturiin vaan...
3
On rinnassani tuskaa
kun luonnossa on ruskaa
ja kaamos kohta tienoon peittää
hyinen halla kaiken elolisen kuolettaapi
ja lunta paljon päälle heittää.
Tunturiin vaan...
4
On rinnassani tuskaa
kun luonnossa on ruskaa
ja rakkaani mun kauaksi lähti
mieltäni murheessa lohduttaapi hiukan
tuolla taivaalla tuikkiva tähti
Tunturiin vaan...
5
On rinnassani tuskaa
kun luonnossa on ruskaa
ja luopuminen tuskaa tuottaa
pettymyksen vuoksi on nyt murheellinen mieli
sillä petturiin ei voine luottaa
:,: Tunturiin vaan...:,:
-
Oiva Pennanen

KOPRA


- Meillä päin siellä on pakka myös aivan sekaisin. Kolme murhaa olisi tutkittavana. Me harhaillaan aivan synkässä metsässä. Pitäisi olla sellainen mies kuin Martti Mörö alias Mörkö-Martti. Hänen sanottiin muuttaneen tänne Hämylään. Oletteko sattunut törmäilemään.
- Oho! Jopa onkin kinkkinen paikka. Millaisia on uhrit? Paaso kysyi.
- Pari pultsaria, noita viinaan sortuneita. Yksi ravintola työntekijä nainen. Siihen murhaan liittyy vielä raiskaus.
- Jopa on ikäviä asioita. Eipä olla Mörköön törmätty. Tosin tutkimukset on meilläkin aivan alussa.
- Turhaan me täällä aikaamme haaskataan. Jos satutte kuulemaan Möröstä niin kilauttakaa mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä. Menestystä vaan työssänne. Me ajellaan takaisin omalle mestalle.
- Joo, kyllä ilmoitetaan ja kyselläänkin sen Mörön perään. Hyvää työpäivän jatkoa vaan. Heihei, Paaso sanoi. Kajo nosti kättään.
***
Kopra ei ollut lainkaan tyytyväinen asioiden kulkuun. Tuntui että hän oli jo kainaloita myöten suossa. Vaikka hän polki kuinka hän vajosi yhä syvemmälle. Hämylän reissukin oli mennyt aivan ketuille. Jotakin tarttisi tehdä, mutta mitä?
Puheenaiheena kylällä oli tuhoisa tulipalo jossa oli ehtinyt tuhoutua puolenkymmentä rakennusta. Suurimpana vahinkona oli pankinjohtajan luxus huvila saunoineen. Arvokasta taidetta oli tuhoutunut ja kymmenientuhansien arvoinen moottorivene. Tuuli oli ollut juuri saunarakennuksesta veneeseen päin. Kipinät ja kova kuumuus olivat saaneet paatin palamaan.
Kukaan ei osannut sanoa palon syttymissyytä. Epäiltiin viallisia sähkölaitteita. Toki vakuutukset oli täydestä arvostaan kunnossa, vähän ylikin. Pankinjohtaja Jupuli oli tapahtuneesta jopa mielissään. Tiheään asutettu Mukava, ei enää tuntunut mukavalta. Vakuutusrahat oli paras sijoittaa Lappiin kelohuvilaan. Siellä ei naapurit haittaisi, kun valitsee oikean paikan. - Ei tässä käynyt kuinkaan, pankinjohtaja Jupuli sanoi vaimolleen.
Nimismies Kopra istui Saabin takaistuimella. Tyytymättömyys näkyi väsymyksenä hänen kasvoillaan. Vaimokin oli päivällä soittanut. Jokin pikkuasia tuntui kasvavan maailmoja kaatavaksi, jos vain ei menisi kotona käymään. Hohhoijaa, ne naiset! Olihan tässä tosin jo monet päivät pakerrettu ja yölläkin tahtoi asiat tulla mieleen. Nukkumisesta ei tahtonut tulla tolkkua.
Laakso oli mennyt käväisemään postissa, kyselemässä joko olisi minkäänlaista vastausta erilaisiin tutkimusnäytteisiin. Hankalaa kun ei ollut tietokonetta käytössä. Toisaalta hyväkin. Eipähän tarvitse sen vankina olla.
jat.

MELEKO

TASASTA
***
NYT pitää aamu aukasta rennolla otteella. Katella suvaitsevasti oikeaan ja vasempaa. Jakaus kaljussa suoraksi ja menoksi! Siis niissä suhteissa ku on mahikset.
***
OOTTELEN itteni uudesti syntymistä. Eihän tästä tule helvettiäkään, jos ei saa materiaa narinamyllyynsä. Myönnetään se on vaikeaa. Elämä on tasasta kuin santapaperilla vetastu. Em minä sillä että pitäs rypistellä. Rypistyys e naama muutenki.
***
AATTELIN vaen, että oes jotaki maenittavvaa. Saes sanomista. Tämä alakaa muistuttaa niitä stantup koomikoeta jokka muka ovat hauskoja, mutta jutut ei naorata kun pöhönässä olevija. Nehän ny naoraa muutenki - tae itkee elämäsä surkeotta. Sillon siinei aota stantupit eikä nupit. Voehan se olla että meikä tavan tollo ei taijuu niitä vitsejä? Onko näen? Minä vaan kysyn!
***
EI OO TIETUA kuka on oikeassa... vieläkään. Vaekka se ylleesä on oekijassa jolla on paksu hauis - tai lompakko. Raha ratkasee kinkkisenkin propleeman. Setelit oekoo suuretki kuprut. Pieni mieski on suuri jos on milijonääri.
***
EPÄTIETOSUUVEN tuulet huojuttaa männyn lahonnutta latvaa. Itsensä hirttäneitä riippuu vahvoilla oksilla ja kalmanhaju saa Yrjön vierailulle. _ Mitä Yrjö? Oletko saanut.. montakin ählämiä ? Siinäpähän mieti mitä tuli tehtyä. Meinaa ehtyä öljyhanat, mutta ei se mitään ajetaan viinalla.
***
PELOTTAVAT luopumisoireilut ovat tiedostettu koko maassa, jopa kuussa on asiaan törmätty. Välillä on ihmetelty, voiko kloppaali vaikuttaa kansantalouteen ja ´kansan hyvinvointiin? Kyllä vaan se voi. Nyt ei ole selittelyjen aika.
***
KURKKIKAA ympärillenne kun vielä voitte. Stasi kerrää listojaan ja suuret uhkakuvat on piirretty laajoihin seiniin. Heiniin makaamaan voi pyrkiä jos ei ole heinänuhanen. Voitto on meijän eikä pelastusarmeijan, sanottiin ennen. Usko siirtää vuoria ja kotimaisen omenan kuoria voi nauttia vapainmielin.
***
OI vapaus kuule kutsua... Orjat killuvat kahleissaan ja lesket lempii. Suurin silmin voi katella maailmanmenoa - eikä siihen jarruja löydy! Näin muuten on, vai onko? Eppäilylle on aina tilaa :D .

tiistai 29. toukokuuta 2018

RUNO

MAA ON IKUINEN III
Kirjoittanut Oiva Pennanen


Yhä raatoi pellollansa,
Antti raisusti repien,
koneet kalliit makseskeli.
Kaiken investoi velalla,
tuotos nousi, hinta laski,
Antti vain yhä yritti,
ahkerasti pitkät päivät,
rinnallaan rakas Ilona,
koko perhe ahkeroiva.
Suomen herrat hulluuksissa,
alkoi huokailla pahasti,
liikaa meillä syömisiä,
maito järveen kai hukumme,
kaula poikki Mansikilta,
kuula kalloon saa Mutukka.
Liikaa meillä vilja kasvoi,
kantoi kirottua satoa.
Herrat keksi keinon taasen,
Antilta ei sitä kysytty.
Pellot käärittiin nätisti,
paketiksi parhaimmaksi,
taikka metsäksi menevi,
pellot kuokalla peratut,
Konkurssi kun nähtävästi,
meille kohtakai tulossa.
Jussit juuttaat vehtasivat,
ruuan runsauteen pahasti.
Miettivät kauheutta kovasti,
surivat suurta surkeutta,
mikä konsti kohtalainen,
vinkki vieläkin parempi?
Kurjistetaan perkeleitä,
Ruotsiin muuttakoot mokomat.
Koitti vaihe jälleen uusi,
Antti perheensä kuletti,
rajan läntisen ylitse,
töihin Ruotsin kaupunkeihin,
talo jäi, sekä kalusto,
monumentiksi tilalle.

SANOITUS

MERENI-
-Mustanmeren valssi-
--
Aalto lyö hiekkaiseen rantaa kivellä istuskelen
katseeni aavalle suuntaan itsekseni aattelen:
Rakkaani mulle on ollut hiljainen rantani tää
tänne mä palajan aina- kuulen kuiskeesi sun
kuohuva mereni mun.
***
Lokkeja taivaalla liitää kirkuen tuulia päin
mereni kuohuissa silloin rakkaani kuvan mä näin
kaihoten silmäsi katsoo kutsuen luoksesi vaan
syliisi mereni tahdon - kuulen kutsusi sun
kuohuva mereni mun.
***
Kuohuissa meren nyt kuulen rakkahin äänesi vain
rannalla hiljaista aivan sylissäsi rauhan sain
Satama rauhaisa oottaa majakka oppaana on
sylissä mereni keinun - kuulin kutsusi sun
kuohuva mereni mun.‎
-
Oiva Pennanen

KOPRA---73.


- Joo, niin se taitaa. Ruha taitaa olla niitä asemalle jääviä? Ajattelin, siellä löytyy paremmin naisia.
- Hehee! Niinpä tuo taitaa olla. Mutta oikeinhan arvasin. Poliisin Mondeo on parkissa. Hitto kun kateeksi pistää. Olisi ne hyvät kyydit tuollaisessa laatupirssissä.
- Hyvä että on edes Saab, ei polkupyörällä tarvitse partioida. Mennäänkö kahville?
- Joo käydään! Saadaan tuoretta tietoa kollegoilta.

Kopra meni kuppilaan edellä. Hän loi tarkan silmäyksen ympäriinsä. Sitten huomasi kun kaksi poliisia oli nurkkapöydässä ruokailemassa. Toinen poliiseista oli nainen.
- Hyvää päivää! Minä olen Turhalasta, piirin nimismies Kopra. Ja tämä toinen on vanhempi konstaapeli Laakso.
Nuoret poliisit nousi ylös. Naispoliisi ojensi kätensä: - Minä olen nuorempi konstaapeli Paaso, Riitta Paaso, päivää!
- Minä olen puolestani vanhempi konstaapeli Petri Kajo.
- Voimmeko istuutua tähän pöytäänne. Juteltaisiin näistä viimeaikojen tapauksista. Luulen että ne antaa heijasteita näihin molempiin poliisipiireihin.
- Joo tehkää hyvin vaan, onhan siinä tilaa, Kajo sanoi.
- Laakso käypä hakemassa meille kahvit. Ota vaikka munkkipossut kahvileiväksi. Niinhän tuo makeaa tekee mieli.
- Pannaanko maitoa?
- Tietysti kermaa, kermakahvi tekee hyvää vatsalle. Joo, sano! Siinä oli grilli lähtenyt juurineen. Ei ollut paljon parantelemista. Joko se on selvinnyt kuka siinä on ollut asialla?
- Kyllä se on aivan usvan peitossa koko juttu. Jotain arvailuita voi heittää, mutta ne voi mennä täysin metsään. Saman päivän aamupäivällä sattui Cityssä pankkiryöstön yritys. Siinä oli useitakin silminnäkijöitä. Heidän kertoman mukaan kaksi poikaa kävi pankissa ja kolmas odotti autossa. Pojilta kuitenkin petti hermot. Ambulanssi oli hälytysajossa onneksi sopivasti. Ryöstö jäi kesken. Pojilla oli Pösö- merkkinen auto. He pakenivat tänne maaseudulle päin, Kajo kertoi.
- No, ne sankarit ovat sieltä meiltä päin. Se Pökötti on varastettu Pikkulan kirkonkylältä. Sen jälkeen ei sitten olekaan mitään havaintoja koko autosta.
- Eräs pikkupoika oli ollut hakemassa pizzoja grilliltä kun sinne oli tullut tumma auto. Poika vaan ei ole autoista kiinnostunut eikä tuntenut auton merkkiä. Siitä ei ole tietoa kulkiko murhaaja/ murhaajat siinä autossa?
jat.

PIENIÄ

OIVALLUKSIA !
***
Lämpimät huomenet Naamalaisille. Sattuneesta syystä pittää omis onnea itelle, enne ku loppuu :D . Lienee aika suunnata katse tulevaan ja murehtia menneitä tai sitten miettiä eri mahollisuuksia kuormankantokykyyn.
***
SEON SILLEEN, että kun taakkaan tulee paino lisäystä. Jo yksi korsi voe katkasta kamelilta selän. Sei mee niin ku sillä entisellä miehellä joka halakoja rekkeen lastas. Ahaneos voetti: Jos tuon jaksat jaksat vielä tämänki, ukko mutisi kunnes kuorma oli niin mahtava ettei enempää millää mahtunu. Eihän se kuorma mihinkään liikkunut. Hevosen hakkaamiseksihan homma meni. Mutta jos taakka on liian painava se on raja jossakin.
***
UKKO aikansa hakata mylykytti juhtaansa kunnes alako latua halakoja kuormasta hokien: Kun et tuota jaksanut et jaksa tätäkään...Niin kauan kuin reki oli täysin tyhjä. Ukko lopen väsynyt ja eikä jaksanut muuta kuin ajella kotiin. Mitä tästä voi oppija? Ei pijä luontokappaleella yrittää urakoija. Kone ei valita, ei vaekka roemasee paksulla rangalla konepeltiin:
***
LIIAN suuri kuorma musertaa alleen, eikä murhekaan oo mukavaa kantaa.
Ei ainakaan yksin. Taakkaa jakaen homma helpottuu ja matka jatkuu kohti taivaanrantaa. Harvalle nykysin sattuu löytyyn semmonen elämäntoveri joka avittaa pahassa paekassa. Puukkuva kylykeen ja ajetaan heikompi osapuoli mäkkeen.
***
TOSIN papit porisee, että kellekkää ei anneta suurempaa kuormaa kun jaksaa kantaa. Pötypuhetta. Moni on nujertunut vaikeuksien alle. Papitkin kulukee ölövinä ohitte jos eivät saa eri korvausta. Jos mahollista potkivat tieltään syrijempään.
***
KOVAKSI on menny meininki. Ihimisen alhaesimmat käöttäötymismallit on vallassa. Katteos kaona ja pahansuopasuus pyrkivät näköjään nousemaan pintaan. Kun lukkee viikonvaehteen avviiseja niin sitä viinan kanssa tehtyjä pölijyyksijä, ryöstöjä ja raeskaoksija. Ei se arempi immeinen tohi hämäräaekaan palijo mökistään kurkkija. Huonolla tuurilla seon viimenen reissu. Toki niinkae seon ollu aena, siitä vaen eijoo huuveltu.
***
Vaen ei kun ettenpäen! Mummo aokoo tietä - tiijättä se joka lumessa tarpoo. Ylämummo taas kattelee hyväksyven kun perinteet on hyvässä kurssissa!

maanantai 28. toukokuuta 2018

RUNO.

MAA ON IKUINEN. II
Kirjoittanut Oiva Pennanen


Maksaa valtio tueksi
raivauspalkkion tilille,
näinpä saanen maksetuksi,
kaikki maksuni sujuiksi.
Jälleen koitti touonaika,
suvi lempeä suloinen,
viljaa kasvoi uusi pelto,
työnsi sankasti satoa,
Lisää raivas Anttipoika,
nosti palkkion pahaisen.
Kuokka iski, lensi kanto,
mies kun korvessa pelasi,
karja kasvoi, tuotti pelto,
työtä puskettiin rajusti,
tehtiin työtä uupumatta,
paremman huomisen hyväksi.
Kauas metsän reuna väistyi,
tila tuotti jo hyvästi,
parempaa vain Antti tahtoi,
ahneus mieltäkin kiristi.
Kulki vuodet kulkuansa,
ajanvirrassa vaelsi,
myöskin Antti sinnitteli,
yhä raataen rajusti.
Houkutti niin vietävästi
Anttia salaojitus.
Kruunu paljon palkkioita
maksoi Antille ojista,
tuki kaiken, kalkituksen,
lisää tuottoa halusi.
Vaikka pursui viljavuoret,
maitojärviä leveni,
Kaatui siihen hallitukset,
eduskuntakin hajosi.
Toki tarpeeseen tuetkin,
Antin niukaksi eloksi
kuitenkin kai järkevämmin
olisi hoitunut asiat
rahavirta vuolahana
vää riin taskuihin valahti.

SANOITUS


PETTURI
- jokainen ihminen...-

Kohtaloita on niin monenlaisia
kun meitä elämässä kolhut koittelee
juttuja kun sattuu kaikenlaisia
kun surunsäveliä mieli soittelee
Turvautua voisit hyvään ystävään
puolta pienempi sun suru ois
takaisin sä ilon saisit elämään
ystävä sun murheen pyyhkii pois.
-
Jokainen hetki elämää on tärkeää
jokainen hetki elettävä on
jokainen hetki muistettava ystävää
jonka kohtalo on sulle antanut
-
Ystäviä on myös monenlaisia
jotku hyväksensä sua käyttelee
puheet hällä - sulle hunajaisia
kun hän aurinkoista naamaa näyttelee
Kohtalo jos kova sua koittelee
hän jo viereltäsi kaikkoaa
murhe sinun sielua kun soittelee
petturi ei sitä kanssas jaa-
-
Jokainen hetki elämää on tärkeää
...
Oiva. Pennanen.

KOPRA.---72.

- Se on saletti. Öljyt on pitkin metsiä. Saatana mikä neronleimaus se oli ajattaa rallia.
- Idiootti. Sinä siinä ratissa olit. Lyö pääsi tuohon mäntyyn. Etpähän tee sitäkään. Miksi ajoit auton mäsäksi kun pyysin hiukan enemmän vauhtia. Ajoit aluksi kuin satavuotias pappa.
Vesku ei vaivautunut vastaamaan. Mörtti oli löytänyt autosta paikalliskartan. Hän tutki innokkaasti heidän sijaintiaan. Tulitikulla hän mittasi välimatkaa eri suuntiin.
- Tuli melkoinen patikkamatka. Lyhin tie on tuonne pikitielle, jotain kahdeksan kilometriä tuonne suoraan oikeaan, mutta siinä on pirun laaja suo välillä Lettosuo. Olen kuullut ihmisten puhuvan että se on rapasuo, jos sinne uppoaa niin sinne jää. Eikä meillä ole kumikenkiä. Tuonne vasempaan on pikitielle viisitoista, mutta kangasmaita. Lisäksi kartan mukaan joku kyläpahanen on tuossa puolivälissä. En sitten tiedä, nimeä ei ole merkitty, Mörtti selosti.
- Saatana sinä tajua mitään. Näytäs kun isäsi katsoo, Simo sanoi ja repäisi kartan Mörtiltä.
- Joo, oikein sinä katsoit. Saa se sokea kanakin joskus... Eväät mukaan ja menoksi. Tunnin päästä ollaan kylässä. Pena hakekoon romunsa itse. Saatanan kehnohan tuo olikin, Simo tokaisi.
***
Laakso istui jo autossa ja odotti nimismiehen joutumista vessasta. Punakkana ja hiukan hengästyneenä Kopra tuli auton luo. Hän silmäili ympärilleen vanhasta tottumuksesta, näin kartoittaen millaista säätä on lähiaikoina tiedossa.
- Perhana! Pääsi Kopralta kun huomasi mustan ja leveän savupatsaan nousevan itäisellä taivaalla. - Jumaliste tuo on metsäpalo tai joku talo palaa. Onkohan tuollapäin asutusta? Siitä pitää ottaa selvää.
Samalla alkoi hätäsummeri huutaa. Palo oli siis huomattu. Poliisit saattoivat keskittyä suunnitelmansa toteuttamiseen. - Jaaha! Homma näyttää olevan hallinnassa. Ei meitä siellä tarvita tölläämässä. Siellä ammattimiehet hoitelee hommat. Lähdetään me Hämylään.
Parinkymmenen minuutin kuluttua poliisi Saab saapui Hämylän keskustaan. Grillin jätökset oli surullista katsottavaa. Monttu oli kierretty varoitusnauhalla. Paikalla ei ollut ihmisiä.
- Ajele kylän läpi, kai täällä jokin kahvipaikka on. Siellä voisi yhyttää kenties virkaveljiä. Meinaan toisia poliiseja.
- Ok. Tämähän kuuluu vissiin kaupungin poliisipiiriin. Ne kaupungin poliisit ovat melko ylpeää porukkaa. Mitä minä tiedän.
- Kyllä se on paremminkin kiinni ihmisestä kuin asuinpaikasta. Kaupungissa että maalaiskunnissa on poliiseja joka junaan ja jääpä vielä asemallekin.
jat.

KYLLÄ ON -

TOIVOTONTA
***
Nyt kun olemme perimmäisten arvojen äärellä viskaamme syötiksi kopan Oivallista purtavaa. Toisaalta teksti on Toivotonta, kun Toivo lähti Rauhan kaa rillutteleen. Toivo elää!
***
Eilinen katsoo hämärtyvin silmin huomisen kirkkautta. Tippa silmässä vanhus rientää taivaanrantaan. Pensseli unohtu lähtohötäkässa. Kyllä kyrsii. Pitää roiskia!
***
Suuret laivat etsii satamaa. Soutuvene keikkuu ristiaallokossa- Ristit kolisee veneenkylkiin tuomiopäivää. Viimeinen lautta keinuu Tuonenvirran mustissa vesissä ja lautturin viitan alta vilahtaa pukinsosorkka.
***
Siipirikkoenkeli räpistelee syöksykierteessä ja syoksyy tummaanvirtaan. On jo Eläkeijässä, ei aiheuta hämminkiä. Tuonenvirran vellova vesi kaiken peittää voi, eikä häntä enää ole. Rauha muistolleen.
***
Kesäiset haaveet seilaa vetten päällä. Pääskynen liitelee ohitse, eikä sano päivääkään. Etana katsoo sarvillaan, onko huommenne pouta ja västäräkkiä on vähäsen, eilistä ei ensinkään.
***
Suuret saappaat kahlaa syvissä vesissä, lipposet on kesäkelejä varten. Leviät varpaat täyttää suuret kengät pikkuvarvas pulassa. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä eukolla housuja.Helpottaa pissillä käyntiä.
***
Monia nousuja seuraa lasku, eikä se ole pieni. Mutta velka on maksettava vaikka olisi kalavelka. Leipäsusi syö monen eväät eikä tilaa ole majatalossa. Verot kansan verta juovat mutta paratiisissa koittaa helpot päivät.
***
Kahvinkeittäjä sakkansa sanoo, eikä teestä virka halaistua sanaa. Suuretkaan sanat ei suuta halkaise jos pureksii huolella. Näin ollen sanomatta paras😁🤣

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

RUNO

MAA ON IKUINEN. 1
Kirjoittanut Oiva Pennanen

Paistoi päivä leppoisasti
linnut lauloivat kevättä
takana on talven tuiskut
pyryt, viimatkin vihaiset.
Oli kasvu alkamassa
aika luonnossa parasta.

Kuului kolke kuusikossa
ryske metsikön sisällä.
Kaatui hongat huojuvaiset
kuuset korkeat kukistui
Aukko kasvoi kankahalle
runsas raivio leveni,
Iski kirves kirpakasti
saha soitteli sihisten
Antin puita kaataessa
Kärpän kylmällä tilalla.
Ahkerasti raatoi Antti
hiki virtasi rajusti
Uupumatta, huilaamatta
työssä tuimassa urakoi.
Miettii Antti: Vielä äsken
sodan kauhuissa vapisin,
nyt on aikaa uuden päivän,
aika rauhan ja vapauden.
Kodin raivaan perheelleni
siinä sakkini elätän.
Entinen jäi naapurille
veivät vietävät väkisin.
Sodat riehuu, kuolee miehet,
mutta maa, se on ikuinen.
Paikan perkaan kunnollisen
tilan tuottavan rakennan.
Nousee maasta mahtavasti
leipä maukas, vahvistava.
Antaa toivoa parasta,
huomiselle voimaa uutta.
Kohta näillä vainioilla
vehnä kasvavi sakea,
palkitsee se uurastuksen
maksaa mahtavan urakan.
Poikanikin kasvaessa
saman tuntevi tajussa.
Antti sankari salojen
sisupussi suomalainen,
teki haaveensa todeksi
täytti riemuin tehtävänsä
menestyikin mainiosti
Tiukka tahto, kuin kivestä,
lannistu ei tahtovalta.
Sukupolvet uupumatta
yhä jaksavat jokainen:
Muuttuu aika, vaihtuu miehet
mutta maa, se on ikuinen.

SANOITUS


LINTUNEN
-
Pieni lintunen lauloi rinnassain
noita kauniita laulujaan
se kertoi minulle laulussaan
kohta omaksein sinut saan
Vielä hetkisen maltan odottaa
sitten onnen sun kanssas jaan
sua koskaan en päästä karkaamaan
olet omani ainiaan.
(kerto)
Vielä kertoi lintu sen
sanomasta rakkauden
joka kestää ainiaan
se on aivan mahtavaa
Vielä kertoi lintu sen
sanomasta rakkauden
joka kestää ainiaan
oi se on ihanaa.
-
Tuota lintusen laulua kuullessain
hyvän olon rintaan sain
nyt onnesta aivan pakahdun
tiedän nyt -olet rakkaimpain
Ovat salaiset unelmat täyttyneet
onni meitä nyt odottaa
tule pian rakkaaani luokseni
sun kanssasi kaiken jaan.
-
kerto
-
Oiva Pennanen

KOPRA.-71.


- Joo mekin se tunnetaan... jatka
- Niin tämä Mörkö on varjojen hiippailija. Vartiainen kertoi usein sen nähneensä hiippailevan tuolla leikkipuiston tienoilla, jossa se naisenkin murha tapahtui. Vartiainen kertoi tunteneensa Mörön jo silloin "parempina" päivinä. Urheiluhenkinen mies ja luonteeltaan avoin ja rehellinen. Kovasti surkeili sitä, että se "eliittihuora" niin kuin hän sanoi, pilasi Mörön elämän. Sen murhan jälkeen ei ollut kuulema nähnyt miestä. Näitä kolmea pojanretaletta Vartiainen piti maanvaivana ja terroristeina. Ihmetteli vain minnekä ne ovat kadonneet kun ei ole päiväkausiin näkynyt.
- Joo ei ole kukaan ilmoitellut Pösöstä sen enempää kuin pojistakaan. Minä vaan vahvasti luulen että he olivat sen Hupilan grillipamauksen takana. Tosin siihen viittaavaa ei ole kuulunut. Minulla vain on sellainen kutina. Pitäisikö se meidän, Laakso, lähteä käymään kyselemässä siellä Hupilassa siitä Martista, vaikka se ei meidän aluetta olekaan, niin voihan sitä kysellä.
- Jatkanko minä valitsemallani menetelmällä haastatteluja. Minusta ei varmaan tämän päivän aikana kuulu, Ruha sanoi.
- No, jos se on noinkin tuloksekasta niin anna palaa vaan. Mutta muista kenenkään aviovaimoja et sitten vokottele. Jokin järjestys olla pitää.
- No, rumimmat muorit ainakin jätän sivuun. Riippuu rouvasta miten käy, hehee!
***
Metsäautotie muuttui yhä uurteisemmaksi, mitä alavammalle seudulle tultiin. Suuret tukkirekat olivat painaneet syviä uurteita, että Veskulla oli vaikeuksia ohjata autoa niin, ettei sen pohja raapinut kiviin.
- Vittu millaiselle tielle usutit. Jäädään kiinni tai auto hajoaa, jäädään jalkamiehiksi. Mikä neronleimaus oli tänne lähteä? Vesku jupisi.
- Turpa tukkoon ja aja. Sanoithan olevasi rattimies.
- Käskystä herra johtaja, Vesku sanoi ja Pösön rattaat löivät sutia kun Pösö kiisi kuin ralliohjus kuoppaisella tiellä. Auton pohja hakkasi kiviin ja toisinajoin tuntui että auto lähti lentämään.
- Älä helvetissä aja niin lujaa. Minulla menee paskat housuun, Mörtti valitti.
- Johtaja käski, niin annetaan palaa... Vesku julisti
- Jos kampe pysyy käsissä niin mikä ettei. Pösössä on hyvät vieterit.
- Ei saatana, nyt loppui öljynpaineet. Onkohan öljypohja sökö?
- Seisauta, kone kiehuu, Mörtti huusi kun höyryä alkoi pursuta konepellin raoista. Moottorin käyntiääni muuttui ja kuului kummaa kolinaa ja moottori pysähtyi.
jat.

KAIKKI-

HERRAN HALTUUN.
***
NAHKAT silmillä katselin taas kun NukkuMatti posotteli lapi lankkuaijjan. Ei käynyt kuinkaan, paitti hra Parkisonia tuli lankulla päähän Jokainen arvaa mitä siitä seuraa? Sanoin ei kertoa voi. Näin on näreet vaikka voesihan se olla toesellahhii laella! Kaikesta huolimatta , kiitetty olkoon Herra... (yritän lepyttää ko.)
***
PALUUMUUTTAJALLE sapuskaa tai ainakin lämmin peti. Takaisinmuuttaja vei enemmän kuin toi. Kiitetty olkoon Herra sillä kaikessa olet väkevä ja konstit sinulla riittää. Heikoissa olet sinä vahva ja päinvastoin. Heikot sortuu elontiellä. Nokijan kumisaapas liimautuu lattiaan! Pattiineissa on kumminkin suuret varpaat. Herra varjele niitä litystymästä.
***
KIITTÄÄ tuskin jaksaa kiittämätön, mutta kissa elää kiitoksella ja koera päänsilityksellä. Siis kiittäkäämme ja silittäkäämme lemmikkejä. sillä kissanruoka on kallista. Toki koira on kova käyttökones vaikka vähän rispaantunut. Mutta jos antaa sille hirvenkoipia jokohan pelittää.
***
HUMMEETTI kyllä kierroksia ottaa, kun vain muistaa kiristää mutterit. Tein testi.98% ruuveista löystyny. Pudonneet osat Herra on hävittäny. Kuitenkaan ei paniikkia! Nyt kyllä leikkaa kun moottorisaha.saisi vaan käyntiin Oisko paha?
***
KAURAPUUROLLA päivä alkaa, sanovat terveyspingot, nuo tytönhuppanat suuressa etevyydessään. Herra ei kyllä ole tottunut kauraan. Saa mahanpuruja. Sitten tahtoo mennä plörinäksi ja päästöjä pukkaa. Taisin mainita jo oireista. Spelttiä eholle saattas nousta avaruuteen.
***
HERRA sijansa saakoon, Purasu ei tee haavaakaan. Koeran hampaisiin jos joutuu jäläkiä syntyy kertapurasulla. Takapää ei pure- eikä hauku. Hampaissa sen salaisuus- tai ainakin tuska ja jäykkäkouristus- Mikäkö koira? Meissä jokaisessa on pieni koira joka mielellään haukkuu - jopa puree! Hau!
***
KIINASSA jos koira falskaa se pannaan makkaraksi. Koiransielu ui syöjän liiveihin ja siitä seuraa kamalia. Mutta seon taas eri juttu eikä kuulu gategorijaan - vaikka korija onkin. Tähän tyytyen peli on pelattu ja on aika periä voitiot! Huommenna palataan jos Herra P suo.

lauantai 26. toukokuuta 2018

RUNO

HIIREN KEISARIKUNTA
Kirjoittanut Oiva Pennanen

1. KEISARILLA KAIKKI VALTA
Oli kerran, näin aloitan
sadun tuiki tarpeellisen,
josta nokkela näkisi,
että totta toinen puoli,
toinen puoli taas pakistu,
lapsosille varmistettu.
Jopa viihteeksi varattu,
varttuneiden vanhempien,
myöskin lapsien lukuisten
unten maihin matkatessa,
höyhensaarten höyhenille,
lepo paikoille hyville.

Oli hiirten valtakunta,
suuren suuri ja varakas,
rikkautta mielinmäärin,
rahaa runsaasti varana
seteleitä mahtavasti
aitat pullollaan jyviä
muuta ruokaa mielinmäärin
myöskin mahtavat asunnot
talot kalliit kunnolliset.
Hiirikansa kelvollista
oli virkeää väkeä,
ahkerasti töissä hääri,
joka tuottikin tulosta.
Valtakuntaa tiukoin ottein,
kolkko keisari komensi,
yrmeä ja laiskanlainen,
suurivatsainen, köriläs,
totisena kuljeskeli,
vitsit miehellä vähissä.
Kulki kansan keskuudessa,
perässään tuli monia,
naisia ja miehiäkin,
kaikki viisasta väkeä.
Kansa kaikki viulut maksoi,
vähän keskenään napisi.
Virkahiiret viiksekkäimmät,
pomot pulleat, pohatat
sekä tietysti hovista,
ministerit, narrit myöskin.
Verot kansalta keräsi,
kokosi kaiken aittoihinsa
voit ja kermat maukkahimmat
sekä juustoja jaloja.

Keisarinna pieni hiiri,
oli hento ja pelokas,
istui linnan kammarissa,
kultatuolissa hyvässä.
Linnanneidot hoivailivat,
hälle kantoivat namuja.
Hieroivat ja puuteroivat,
röyhelöihinkin pukivat,
hyvää ruokaa tarjosivat,
joita nauttikin halulla.
Keisarinna yksiksensä
myöskin aikaansa kulutti.
Ratkoi pulmaristikoita,
sekä suklaata mutusti.
Kovin kaunista on olla
keisarinnana asua.

TULI SUURI JUUSTOSOTA
2.Kansa raisusti ahersi,
keräsivät juustojansa,
aitat täynnä ja varastot,
ajateltiin huomistakin.
Linnassa on heikommasti,
laarit tyhjiksi tulivat,
juhlapäivää vietellessä,
kera piirien parempain,
kansankerman pippaloissa.
Kolkko keisari havaitsi,
kansan leuat nappasevat!
Linnan valtavat varastot
ovat tyystin loppumassa.
Täytyy uudistaa verotus,
panna mätky, mätkyn päälle.
Verovouti jo havaitsi,
aukon selvän systeemeissä,
reiän porsaitten kokoisen,
hiirikansan turmioksi.
Tarttee tehdä nyt jotakin,
laki luoda tarpeellinen.
Kansa liiaksi lihovi,
turmelevi terveytensä,
eipä sellainen vetele,
pitää juustot luovutella,
kaikki keisarin hyväksi,
hovin kuulun kunniaksi.

3. KANSA KÄRTTYINEN KAPINOI

Verovouti suunnitteli,
keinon tiukan ja pitävän,
uuden listan mutkallisen,
jossa tarkasti selosti,
miten juustot jemmatahan:
Puolet keisarin omaksi,
osa myöskin lääkäreille
virka miehille osansa,
itselle saa jäädä hiukan.
Nousi kauhea kapina,
hiiret juoksi aittoihinsa,
joku piilotti palasen,
toinen syödä liiat koitti,
kolmas ruokansa tuhosi,
ettei hyödy virkaherrat.
Vouti maisemiin tulevi
tyhjentävi kaikki aitat,
viepi tuhkatkin pesästä,
vaatteet ratkoo riekaleiksi.
Kansa kärttyinen kapinoi,
linnassa vain juhlittihin,
ketään heitä ei sureta,
kuinka kansa jakselevi.
Toiset uupui työnsä luokse,
toiset sairastui pahasti,
kaaos suuri uhkaamassa,
loppu leijuupi lähellä.

4. HERRAT SAAVAT HELPOTUSTA
Hiiriherrat hienostellen,
jatkoi juhlia jaloja,
ylistivät keisaria,
hyvin vuolaasti kehuivat.
Keisarinna tahtoi silkit
hienot päällensä pukea.
Keisari vain huomautti,
rahat loppuvat vähäiset,
täytyy tehdä toinen keino,
vetää pikkuisen välistä,
jospa kermaa ulkomailta,
noilta rikkailta hakisi.
Rottala on naapurissa
kansa häijy ja kopea,
mutta kaikki halpaa siellä.
Jopa kermankin halutun,
hinta vallan naurettava.
Tuotiin kermaa kauheasti,
lastit valtavat hakivat,
hiiri kansa huumautuen,
oli onnesta sekaisin,
kerma maistui mahtavalta,
arki ankea unohtui.
Kermaa riitti rillutella
ryystää pää ihan sekaisin,
nautti siitä kansakunta,
juhlat päät pani sekaisin.
Työtä ei kukaan halunnut,
kermaa tahtoi kallistella,
olo rempseä jokaisen,
painanut ei turhat huolet.
Hiipui tuotanto rajusti,
kaikki tahtoi kermaa saada,
kaikki kännissä kovassa,
hiprakassa höyrähteli,
kermaa kaikilla kupissa,
eikä huolta huomisesta.
5. SUURI KEISARI HALUSI
Suuri keisari halusi
päästä paljon haltiaksi,
olla kaikkien kuningas,
hallitsija voittamaton.
- Vallataan Rottien alue,
pannaan heidät orjiksemme,
hommat hoitakoot likaiset
duunit raskaat raatakohon.
Hiiret on hienoa sukua,
rotat tehty palveluihin.
Kaikki varmaankin halusi,
keisari näin mietiskeli.
Kuka vastustaa haluisi,
suunnitelmaa suurenmoista.
Rautaa kiskottiin rajalle,
pantiin hiiret hillumahan,
kaikki kynnelle kykeni,
kisaan kaikki kirmattihin.
Mentiin soitellen sotahan,
lisää maata ryöstämähän.
Rotat iskivät rajusti
omaa maata puolustivat,
mutta keisari jyräsi
maahan kaikki vastustajat.
Suku hiirien alisti,
rotta-raukat raatamahan.
Lisää Keisari halusi
maata, myöskin rikkautta,
kaikki naapurit nitistän,
otan rikkaudet omaksi.

6. LOPPUI LEIKKI KEISARILLA
Hiirimaassa mahtavassa,
jälleen juhlissa jaloissa,
syötiin paistit maistuvaiset
liemet laatuisat sakeat
antoi voimaa voittajille.
Kermat vahvimmat tekivät
olon hauskan leikillisen
antoi rohkeutta rajusti,
uskallusta kumppaneille.
Rotat nöyrät palvelijat
toivat tyrkylle tavaran
juustot, juomat, herkut hienot,
kermat vahvat ja väkevät,
rotat orjana näin raatoi,
hiiret pyssyillä pitivät,
orjalauman lauhkeana.
Mutta pensaissa lisääntyi,
vastarinta rottalauman
kuului kuisketta kovemmin
vapaus on vallattava
hiiret hiitehen ajella
siimahännät häivytellä.
- Meillä voimaa on rutosti
viisautta valtavasti,
varmaan voimalla hyvästi
hiiret hiiteen häivytämme.
Tehdään suuri suunnitelma
vedämme voitotkin kotia.
Niimpä sitten keksittihin
keino valtavan pätevä
keisarille myrkky malja
kurkkuun kaadettiin syvälle,
siihen loppui keisarilla
suuruuden himo todella.
Hiiret ilman Keisaria
oli piukassa pulassa
Sortui voima vastustuksen
pantiin orjiksi poloiset
sepä loppu ahnehille.

SANOITUS

TULETKO TAKAISIN ‎
- Suvivalssi-

Tummat sävelet sielussa soittaa
epätoivo jo tuskaakin tuo
sinä rakkaani luotani lähdit
ja matkustit näin toisen luo
Tää liittomme kestänyt kauan
on onneakin riittänyt
Nyt tuhkana on kaikki kaunis, kun rakkaus on hiiltynyt
-
Tää tuskani mun
aina mieleen saa kuvasi sun
Sun kanssas tahdoin ainiaan
rinnallasi vaeltaa
Oi rakkaani mun
miksi lähditkään luotani kun
se arki alkoi ahdistaa
enkö koskaan sua luokseni saa.
-
Sulle tahtoisin kertoa vielä
sinut tahtoisin luokseni taas
kai tappio pakko on niellä
vaikka suren ja mieli on maas
Vaan ehkäpä takasin palaat
sinut jälleekö vierelläin nään
ehkäpä luokseni palaat ja kanssani jäät elämään
Tää tuskani mun...
-
Oiva. Pennanen.

KOPRA--70

- Kyllä se Mörkö on varmaan lopettanut nämä touhut. Kasurisen Sulon näin ohimennen niin oli tietävinään että Mörkö on löytänyt naisen tuolta Hämylästä. On kuulema jokin diakoni tai jotain. Ei se Sulokaan varmaksi tiennyt, mutta oli kuullut.
- No jossakin se murhaaja luuraa. Se kaivetaan kyllä esiin kunhan aika on siihen kypsä.
Kiitoksia vain kun annoitte kallista aikaanne, Kopra sanoi. - Laakso lähdetään mekin etsimään murua rinnan alle.
***
Ruha oli Shellillä ruokailemassa kun Kopra ja Laakso sinne tulivat. Tilattuaan nakit ja muusin he menivät istumaan Ruhan pöytään. Ruha söi suorastaan ahmien jotain kanarisottoa.
- Ei kai se nyt noin hyvää ole, että ahmia pitää, Laakso sanoi.
- Hyvää on ja kaamea nälkä. En ole syönyt kuin eilispäivänä, on pitänyt tehdä noita tutkimuksia.
- Hehee! Ne Ruhan tutkimukset kyllä tiedetään. Joko on monta naista kaatunut.
- Lukua en ole pitänyt, mutta veistänyt jokaisesta kaadosta kolon kalun varteen. Pitää joskus laskea, Ruha nauroi. - Mutta nälkä siinä hommassa tulee.
- Ei kai se Ruha ole virka-aikana harrastanut nais-seikkailuja? Se ei sentään käy laatuun.
- Kovasti olen suorittanut tutkimusta. Olen haastatellut varmaan sata eri ihmistä. Etsinyt johtolankoja ja kuunnellut korvatarkkana varsinkin naisten puheita. Heillä on tarkka huomiokyky ja osaavat soveltaa kuulemansa oikeaan tilanteeseen. On minulla kirjoitettu raportti kaikesta, mutta se on tuolla autossa.
- Noo ehtii sen myöhemmin. Kerro vain pääpiirteissään oleellisin.
- Mistähän minä nyt lähtisin? No vaikka siitä, että Pikkulan ryyppyremmissä on ollut kähinöitä tuon tuosta. Se viiden sakki joka asustelee siellä kaatopaikalla on harmiton ja syrjäänvetäytyvä jengi. Harvoin heitä edes kylällä näkee. Minä haastattelin sellaista taksimiestä kuin Niilo Vartiainen, sillä on aikaa huomioida kyytiä odotellessa taksitolpalla. Se Putsari on ollut keskeinen hahmo kirkonkylän katukuvassa. Rahanpummaus ja jopa vilauttelu naisille, on sillä ollut harrastuksena. Rikosilmoitusta vaan ei kukaan ole tehnyt. Vartiainenkin oli tapauksen pari kertaa nähnyt. Samoin riidan haastaminen ja suoranainen vittuilu on ollut Putsarin elämäntehtävä.
- Vai sellainen veijari... Kopra sanoi ja alkoi syödä tuotua annosta.
- Joo, Putsarin melkeinpä vastakohta on Mörkö-Martti. Oikealta nimeltä Martti Mörö. Vartiainen kertoi miehen tarinan...
jat

KARVANEN

HÄIRIKKÖ HÄKISSÄ
***
Huomenta Naamakaverit. Kesä paikalla, oletko valmis? Eilisen suunnilleen tietää huominen on arvailua! Elä hetkessä. Silmät luo ylös taivaisiin ja huomaat-
***
Kaukaa siintävät kaukaiset vuoret. Silmissä vilisee seitikin antama huuma. Onko kohta kuuma? Kesä tuli- Suurena laskeutuu taivas maanpäälle. Alle ei saa jäädä! Sieraimista sinkoilee elämän neste. Verta pakkiin ja vedetään viimeinen virsi!
***
Hukassa hirsi joka oli elämäni puu. Avoinna aukko josta näkyy huomisen tuulet. Joko kuulet? Jossain louhitaan! Monistus toimi menossa. Selkä kenossa otan vastaan mitä tuleman pitää. Mikäli itää - pikkuset tulevat - täyttävät maan ja käyttävät tehoainesta sielujensa hyväksi.
***
Häkissä vielä killuu hirressä kanarialintu. Pää alaspäin. Kissa vei kielen ja hengen - sielun säästi - Halleluja.Tyytyväisyys taattu tai rahat takaisin. Makasin... onneni ohi. On niin pienestä kiinni ja mahdoton ei mahdu olemattomaan. Kultainen leikkaus on rikkaiden viihdettä. Köyhä tyytyä saa elettyihin päiviin. Päivien kierrätys säästää huomisen päivän.
***
Kelopuussa kukkiii kesäiset ajatukset. Temppu tehdään jos ei kaava unohdu. Kankeat kaavat vaikea sulloa pieneen tilaan. Pilaanko kaiken. Hapanmaitotuotteissa on hapan maku.
***
Siivetön lentää päin seiniä ja pyrstössä pyörii puristusvoima. Lepopäivä siunataan mennen ja tullen. Mutta ei käsitetä. Mitä se on?
***
Pöytälaatikossa Voitto. Jallaat mutkilla. Päässä pyörivät hikiset sukat. Korvat hörössä kulkee juna pohjoiseen ja keukkuen jatkuu matka Lappiin. Paluulippu puuttuu!

perjantai 25. toukokuuta 2018

RUNO

MITÄ SYLKI SUUHUN TUO.
Kirjoittanut Oiva Pennanen

1.OLIN KOITTANUT KOVASTI
yritellyt raivoisasti
löytää sointuja suloja,
riemukkaita riimejäkin,
mutta löytänyt loruja,
jorinoita joutavia,
joista soinnut ei heläjä,
eikä tunteet tuikahtele.
Päätin korjata asian
uudeksi sen suunnitella,
että huomaisi monetkin
sanonnassa soinnukkuutta,
joissa helkkyisi hopea,
kirkas kulta kiiltelisi,
soinnut sointuvat soluisi,
rytmi raisu runtelisi.
Runon kauneimman tekisin,
kun vain löytää värkit voisin.
Lähdin matkalle halulla,
reissun päälle reuhakkaana,
pistin reppuun reikäleivän
sekä potkan särpimeksi.
Juomiseksi vahvan vodkan,
sekä kossuu täyden pullon.
Vielä tarvitsin lapion,
jolla kaivan suuren montun,
kaivannon syvän tekaisen,
josta löydän riimin raisun,
kauan sitten piilotetun.
2. ENSIN LÖYSIN KUMMAN KIEKON,
se kuin leipä on leveä,
saanko tuosta raisun riimin,
saanko entistä paremman?
Pyörittelin kiekkoani,
koputtelin löytöäni,
sitä rapsutin, ravistin,
kuumensin ja viilentelin,
josko alkaa soinnut tulla,
ilmoille somat sävelet.
Kiven pistin korvaa vasten,
sitä kuuntelin kysyen:
- Miks´ei soinnut soinnahtele,
runot kauneimmat kajahda?
Kivi kylmä korvallani
eipä riimejä rutise,
eikä rytmi rynnistele,
komppi kiimainen kolise.
Huomasin, ei lähde sointu,
runo laadukas lähene,
eikä nouse hurmioksi,
kiven kalsean hively.
Turhaan tuota tunnustelen,
suotta sointuja anelen.
Vikapisto lienee ollut,
löytö leipäni kivisen.
Heitin limpun hemmettihin,
kyrsän kauaksi kadotin,
pettyneenä löydökseeni,
sanoin kalseat sanani:
- Eipä tuosta virtaa uutta,
runoratsulle apetta,
täytyy löytää kampe uusi
josta nappaisin sävelen,
sievän soinnun saavuttaisin.
Otin haavin haavikosta,
uudet konstit koivikosta,
keinot tepsivät tekaisin,
likoon pistin kalsarini,
kaiken voitavan varasin,
antennitkin kunnostelin,
että kompin kunnollisen
runoihini viimein saisin,
rytmin raisun ja ravakan,
sulosoinnun soljuvaisen.
3. MIETIN, LAILLA VÄINÄMÖISEN
kunnon kanteleen rakennan,
suunnittelen soittovärkin,
joka toisia parempi,
muita paljon mainiompi,
aivan verraton vekotin,
jolla hurmaan nuoret naiset.
Veteen vieheeni viritin,
ongen pistin oottamahan,
toivoen saalista samalla.
Varmaan siinä onnistuisin,
kunhan malttaisin vähäsen,
hoppuni kun hillitseisin.
Kalan kauhean kalastan,
hauen suuren keinottelen,
jolla leuat on leveät,
kita kahta kauheampi.
Pedon mahtavan vetäisen,
jolla kallo suurenlainen,
siitä kanteleen tekisin
soittovehkeen verrattoman.
Jopa saisin soinnukkuutta,
sekä rytmiä runoihin.

Ootin päivän,vielä toisen,
ootin vielä kolmannenkin,
mutta viehe ei tehoa,
kalaa suurta houkuttele.
En saa rannalle kaloja,
edes kiisken pirriäistä.
4.OLI JUTTUNI JUMISSA,
tarinani tappiolla,
kaikki konstit on lopussa,
hyvät konstit käytettynä.
Mitään löytynyt ei uutta,
eipä toivoa vähäistä,
että saisin kunnollista,
tritiikin kestävää runoa.
Menin metsään murheissani,
surunvallassa vaelsin.
Enpä pysty luomaan uutta,
enkä laatimaan säkeitä,
aikaan saamaan soinnukkaita
noita riimejä rajuja.
Kun on murheeni mahoton,
suru vallan lannistava,
huomaan miekkosen matalan,
äijän vaaksan korkehuisen,
joka juttelee minulle,
sanaileepi hiljaisesti:
- Mikä murheena sinulla,
mistä muoto synkänlainen?
Onko pettymys tavannut,
sinut saanut saaliiksensa.
- Sepä murhe on minulla,
suru suuri rinnassani,
kun ei sointuvat sävelet,
suostu mulle taipumahan,
saan vain pelkkiä loruja,
saaliikseni sattumalta.
- Älä turhia tupise,
juonittele joutavia,
voisin neuvoa vähäsen,
opetuksen antaa pienen,
ehkä huomaisit paremmin,
seikan varsin tarpeellisen.
- Jospa saatat sen sanoa,
kuinka saadaan raisu riimi,
taikka haikuja hyviä,
laatuisia tankojakin.
Sua kiittäisin kovasti,
onnellinen siitä oisin.

- Älä niistä sä välitä,
reppanoista kriitikoista,
ne vain luulevat osaavan,
mikä teksti kelvollinen.
Siihen mittaa ei todella,
kenelläkään kriitikolla,
vuoksi palkkansa puhuvat,
vatuloivat viisahia.
Kun vain parhaasi yrität,
panet käyttöön kaikki keinot,
mitä mielessä sinulla
anna tulla tulvimalla,
sepä riittävi hyvästi,
osaltasi mainiosti.
Sepä helpotti kovasti
pyyhki murheen mielestäni,
siispä kirjoitan halulla,
mitä sylki suuhun tuopi.

SANOITUS

ELÄMÄNPOLKUJA --
-Kulkurin iltatähti-
--
Ei elämänpolkuja kulkiessaan,
aina voi ymmärtää toista
Riitaa ja kinaa se mukanaan tuo
synkkyyttä apeutta mielihin luo
aina ei silmät loista
aina ei silmät loista
***
Ei elämänpolkuja kulkiessaan
aina voi maistella mettä
Katkeran kalkin myös eteensä saa
pohjalle asti sen saa kulauttaa
se ei ole pelkkää vettä
se ei ole pelkkää vettä.
***
Ei elämänpolkuja kulkiessaan,
aina voi suuntaansa tietää
Useinkin edessä on erämaa
joka ei armahtaa voi kulkijaa
Kaikki vain täytyy sietää
kaikki vain täytyy sietää.
***
Ei elämänpolkuja kulkiessaan
tietää voi minne se johtaa
Missä se päämäärä lopulta lie
ehkäpä ikuiseen elämään vie
Kirkkauttaan taivas hohtaa
kirkkauttaan taivas hohtaa.
-
Oiva. Pennanen

KOPRA--69


Tenu-Tanen porukka oli kuin puulla päähän lyöty. Jo toinen heikäläisiä oli saanut väkivaltaisen lopun. Oliko liikkeellä joku "puhdistaja" vai kohtaloko korjasi satoaan? Kuka oli se raakalainen joka säälittä käytti teräasetta.
Rampe istui parakin nurkassa nojaten päätään käsiinsä. Hän tuijotti hievahtamatta yhteen kohtaan. Koko päivänä hän oli vaan yhdenkerran käynyt nurkan takana. Ei ollut syönyt eikä juonut.
Kovin vaitonaisia oli muutkin. Lempi istui Topin kainalossa pöydänvierus penkillä. Tane söi jotakin makkaranpätkää. Pistettyään viimeisen palasen suuhunsa hän sanoi:
- Minä se luulen, että sama jätkä se vetäisi Kitinän ja Putsarin. Putsarista ei nyt niin väliä, mutta Kitinä oli hyvä hommaamaan juomisenpuolta. Sillä oli varmaan jokin vainu kun se niin hyvin löysi putelin.
- Olihan se Kitinä mukava mies. Saaneeko tinanapit koskaan syyllistä kiinni. Piru kun ne on niin tyhmiä, etteivät erota harakkaa variksesta, Lempi sanoi.
- Siinä paha missä mainitaan, kaksi jeparia ajoi juuri mökin eteen. Ei täällä murhamiehiä olla. Sopii tänne tulla, Tane sanoi.
- Anteeksi vaan, mutta meidän pitää vielä tarkistaa eräitä asioita. Pistähän Laakso paperille kun minä hiukan kyselen. Luuloja ei tarvitse selostaa ja mitä puhutaan pitää olla totta. Onko ymmärretty? Kopra aloitti.
Hän kyseli vielä, kultakin vuorollaan, itse kunkin kulkusuunnat kyseisenä päivänä. Kaikki muut vastaili auliisti. Rampe vaan mökötti, eikä nostanut katsettaan. Ei auttanut Kopran korotettu ääni, eikä Laakson kiroukset.
- Rampe taitaa surra ystäväänsä, he olivat aina kimpassa. Eikö valtesmanni voisi hiukan kunnioittaa ihmisen surua, Lempi sanoi.
- Mutta kun pitäisi murhaajan juoksu saada katkeamaan. Tietysti ystävän menetys on kova isku, mutta kyllä aika parantaa. Jää vaan ne hyvät muistot ja ystävän kanssa vietetyt parhaat hetket. No minä kyselen sitten myöhemmin ja jos Rampella jotain muistuu mieleen niin reilusti vaan tulee tuonne kylälle. Kyllä meidät sieltä tapaa. Shellillä ainakin tuossa lounasaikaan.
- Ei kukaan ole vaan kuullut mitään Mörkö-Martista? Tai vaikkapa kohdannut kulkiessa. Tietojemme mukaan Martillakin on harrastusta kierrätykseen. Kaatopaikallahan sitä materiaa saa.
jat.

SYNTISEN


Pittää tehä hirmutekoja, että pääsee naottimaan anteeksi saamisen ihanata huumetta. Vae mistä siinä lie kysymys näesä kesä ajan riettaeluista kun lukkee
***
. Empä pienijä aevosolujani rasita moesta pohtimalla. Eppäelen kuitenki että ilimijöst' on nähty vaen jäävuoren huippu? Pinnan alla se suurin ja tappava osa seilaa. Toevotaan että moenen lapsija ja nuorija vaaniva uhka sulaa poes.
***
juolahti mieleen suviseurat. Saarnamiehet kiillottaa kalujaan ja kessän huippuhetket on taas kohillaan, saanti on varmaa.Kui huumeessa syntinen antautuu ylijälle ja syntisi on sovitettu.
***
Ennen vanahaaan kun maaseuvulla lestiseurat oli penskolle hupitilasuus. Siellä riekuttiin ulukona kun porukat veisas Siijonin virsijä. Muistan kun ne maallikkosaarnaajat oli niin lemmon irstaan näkösijä, että varmaan se kokkeiltiin se uskon kestävyys jo sillon`Että kaeppa se peli on jatkunu kaotta liikkeen historijan.Synnit anteeksi - jeesuksen nimessä ja veressä, vae miten se loru meni?

Mummot hyppi penkeillä hurmoksessa huusivat : Herra Jeesus kiitetty- Sitä hurmosessa huutivat ja läeskivät käsijään yhteen, kunnes voepuneena lysähtivät -Jokku mummot ne oliki oekijoeta hihhuleita! Hurmos sitte levisi koko akkalaomaan. Yhenkää isännän en nähäny kiittelevän.

Naesijahan ei saarnaajina ollu, eikä taija olla vieläkää. Saarnamies julisti sanomaasa ja kylän hurskaen isäntä istu Joo- miehenä pöyvässä ja vahavisti saarnamiehen puhheita joko nyökyttelemällä ja vällin vahavistaen: Näen on! Pakkasilla kun ei tarennu ulukona penskatki istu seorapirtissä.Niistä seoroesta hatarija muistoja.

torstai 24. toukokuuta 2018

RUNO

IKIROUDSSA
Kirjoittanut Oiva Pennanen

1. OLIN KURJA KYLMÄN VANKI,
hyyti pakkanen hymyni,
kohmeiseksi saatti sielun,
vastaan puhkuivat puhurit,
iski viimat ilkeämmät,
tuli turraksi kehoni,
jähmettyivät tunteenikin.
Eipä lämpö lievitellyt,
suvi sielua sulannut,
täysin tunsin jäätyväni,
ikiroudassa ruhoni.
Kylmissäni kyyhöttelin,
kodissa vähän palelin.
Mietin tuota mielessäni,
ajattelin aivoissani,
mitä seikalle tekisin,
asiassa helpottaisin,
kovin konstit on vähissä,
keinot kaikki käytettynä.
Päätin matkustaa johonkin,
mennä maihin lämpimihin,
jossa sieluni sulaisi,
notkistuisi rammat raajat,
tulisi lämpöä lähelle,
suvi siihen saapuville.
Vaikka virtasi hikeä,
kuumuudessa huohottelin,
turkki päällä vain tutisin,
vilu vieri vartalossa,
sielu jäisenä kolisi,
kiteisenä kimmelteli.
2. ETSIN RAKKAUDEN SANOJA,
jotka sielun selvittäisi,
sekä lempeää lehosta,
joka tunteet kuumentaisi.
Mutta tarkasti tukittu
ovat suut nuo nauravaiset,
sanat hellimmät hukassa,
varattuna rakkaammille.
Kättä kylmää tarjottihin,
päähän potkittiin rajusti,
ivanaurut kintereillä,
sieltä muualle pakenin.
Lähdin toisiin maisemihin,
vieraat ootteli veräjät.
Joko nyt mä onnistuisin,
saisin helliä sanoja?
Ummikkona saavuin sinne,
jossa ei tuttuja tavata,
outoja on miehet, naiset,
perin outoja tapansa,
ei ne lainkaan ymmärtänyt,
ei ne tuskaani tajunnut.
Mietin josko väärä oisi
minun itseni asenne,
jos on virhe itsessäni,
turhaan toisilta odotan
noita lauseita hyviä,
hyväilyjä, hempeyttä.
Varmaan sittenkin parasta
tarkistella tuntojansa,
laittaa itsensä likohon,
koittaa sillat rustaella.
Oli turhaa touhu moinen,
päähän potkittiin rajusti,
aivan päälle syljettihin,
kauas tyrkkivät kaverit,
eipä mulle seuraa suotu,
yksin olla sain sakissa.
Tää kai lienee kohtaloni,
tähän tyytyä pitääpi,
etsin pienet onnenhetket
joista rattoni rakennan.
Ehkä kerran saapuu aika,
jolloin rintani sulavi?

SANOITUS


LAPINKUKKA.--‎

-Ruusuja hopeamaljassa-

Suopursut hempeästi siellä tuoksuu
karulla paikallaan
niin kuin Lapin neito siellä hehkuu
parhaassa loistossaan
Silloin kun kairassa vain tuulee
tuoksut vie kauas pois
oi kun sinun kanssa siellä
kairassa olla vois-
***
Suopursu Lapin kukka kaunis
vahva on varreltaan
aivan kuin Lapin luonto kestää
suostu ei taipumaan
vaikka yrittääpi hyinen talvi
allensa lannistaa
keväällä kukka jälleen
tuhlaapi tuoksuaan
***
Suopursun tuoksuvaisen nyt mä laitan
muistojen maljahan
Lapin muistojeni joukkoon
sen iäksi talletan.
-
Oiva. Pennanen.

KOPRA--68

- Kyllähän ne nuo nykynuoret käyttäytyy melkein järkiään oudosti. Nuoret tytötkin vetää tupakkaa ja mitä kaikkea huumeita? Kyllä se on rankkaa olla nykyisin vanhempana. Itsellä onneksi ovat jo pahimman sivuuttaneet. Noo, kiinnitinhän minä tuossa muutama päivä taakse päin kun Pikkulan kolme pahinta veijaria parveili tuossa katoksessa. Ne on noita yksinhuoltajien, tai ei oikeastaan kenenkään huoltamia kosseja, Yrmy kertoi.
- Sepäs tuntuu mielenkiintoiselta! Panitteko mitään erityistä merkille? Kopra sanoi.
- No, ne häipyi kun niitä vähän pidin silmällä. Se Siitarin sälli tuli tuolta koululta päin. Sillä oli tosi kalliin näköinen nahkatakki, tai trotsi. Vai miksi ne sellaista sanoo? Nastaa ja nappulaa siinä ainakin kiilteli koko rahan edestä, Yrmy sanoi.
Kopra vilkaisi Laaksoa, joka pisti paperille muistiin tärkeimpiä asioita. Nyt alkoi polttaa, oltiin varmasti oikealla tiellä.
- Tiedätte varmaan kaikkien koko nimet? Kopra sanoi.
- Totta kai, pienestä kakarasta ovat tuossa haittana pyörineet. Soittaneet suuta ja varastaneet vaikka mitä. Vilunkia ovat teneet kun vähäkään on silmä välttänyt. Kuten sanoin pojat on Siitarin Simo, Mörttisen Martti ja Härmälän Vesa. Ne ovat aina porukoineet keskenään. Muut nuoret miehet kulkevat yleensä suuremmissa sakeissa, Yrmy sanoi.
- Kiitoksia, tämä oli suuri harppaus eteenpäin. Olisittepa voinut käydä kertomassa havaintonne poliisille, Kopra sanoi.
- Hehee! Paras pitää itsensä virkakunnasta mahdollisimman kaukana. Poliisi kysyköön jos on asiaa, Yrmy nauroi.
- Hmmm, niinhän tuo taitaa olla. Kiitoksia kuitenkin tiedoista. Niistä on varmasti apua tapausta selvittäessä, Kopra sanoi ja heilautti kättään. Hän nousi jälleen auton takapenkille.
- No, joko lähdetään katsastamaan onko uljas virkaveli jo maisemissa. Jos en pahoin erehdy hän on baarissa tyttöjä naurattamassa. Ei ole miehestä kuulunut eilisen jälkeen. Se raporttikin varmaan on vielä antamatta. Jumaliste senkin kanssa. Laakso sanoi.
- Tosiaan ajetaan sinne Simpukkaan. Suunnitellaan siellä mitä nyt tehdään. Ja jospa Ruhalta viimein saadaan selonteko. Tai käydäänkö sittenkin vauhtimutka kaatiksella?
jat.

TULISIA

LEIMAHUKSIA
***
TÄNNÄÄN onkin Endorfiinit tapissa ja Lapissa poronsarvet kelepaa. Jos vain porokuseman juosta joutaa. Hijeskoivulla parempiin päiviin riippakoivuun voi ripustaa vallattomat ajatukset, ettei mopo karkaa eikä rosmot varasta.
***
EHOLLE olen koittanut laittaa, mutta ei suttaanu, mikä siinäki lie? Koettelee vaan eipä hylkää. On se Musti muunakin kuin papinhevosena on se koeranaki. Hummani hei ja hellät tunteet. Tyrkyllä jännitystä ja raamaa se aikaan saamaa on jäykän niskan ja ketterän mielen, paitsi kielen vei kulkukauppijas kitarasta. Oliko yksi liikaa?
***
LIPSAHTI taas loruvaihe päälle. Nuppi tutisee ja silimät isköö tulta, mutta minun armoni ei väisty. Ikuisuuden viinikarahvissa riittää viininlitkua terveystarkotuksiin. Laatu hyvä, mutta laatu maksaa. Eipä taho jaksaa kun väsy painaa ja ies on raskas. Mutta eteenpäin elävän mieli. Pakki puuttuu, mutta kukapa peruuttaa`? Takana on vain mennyttä päivää?
***
PROFIILI on koossa, mutta ei oo näkönen. Tein sen omaksi kuvaksi ja sen tietää, mitä on liikaa, pari siikaa ja kaksileipää riittää evvääksi jos ei matkaa enempää kun poronkusema. Lapissa ollaan Onko kota pystyssä ja vällyn alla lämmin kun lunta tuiskuttaa.
***
TÄSSÄ uskossa turvaten tulevaisuuteen kurvaan mopon teltan peräseinaan. Seesam aukene ja katso ammottava aukko on edessäni, siihen on tyytyminen, paitsi jos omistaan lisää, mutta lehtolapselle ei löyvvy isää. Äiti kumminkin tietää.
***
HARVEMPI kuitenkin sietää vieraita kaukalolla. Väisty pois sinä muukalainen joka olet omiaan etsimään huomisen päivän tarkoitusta. Puotkoon sateliitit merreen että säästyy ihimisen henki, sillä tievossa on: Päästä se matokin kuolee, miksi siis ei ihminen joka on paikkansa ansainnut, sillä hänellä on aika ja kyky sovelttaa monimutkasija asijoita. Vain näillä mennään! Vaikka pysytään nelijän seinän vankina.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

RUNO

OLI VAARI...
Kirjoittanut Oiva Pennanen

Oli vaari vanhanlainen,
paljon vuosia elänyt,
sattumusta kaikenlaista
elon varrella kokenut.
Saanut päivänpaistettakin,
tuntenut sydänsuruja.
Vaikka köyhä maallisista,
oli aarteita kehossa,
hopeata tukka tulvi,
sydän kullasta tekaistu,
timantteina silmät loisti,
hymy leuoilla lepäsi.
Eipä koskaan vimmastunut,
suutuksissansa vapissut,
sovitellen riidat ratkoi,
puheenparsilla sovitti.
Eipä pannut vaivoiksensa
ivanauruja noloja,
ymmärrystä riitti aina,
pahan muutti hän hyväksi.
Oli vaari kelpo ukko,
eli rikkaasti elämän,
teki kaiken rakkaudella,
aina mielellä hyvällä.
Kunpa kaikki sillälailla
voisi taivaltaa elämän
oisi varmaan maailmamme
paikka mainio asua.

SANOITUS

ELÄMÄNVAIHEITA.
(rakovalkealla)

On jokaisella elämässä joskus vaikeaa
kun surut sekä murheet mieltä painaa
ei kohtaloaan kukaan pysty muuksi muuttamaan
kas elämäkin on vain pelkkää lainaa
Kun ilon aika on
voi olla huoleton
ja irroitella
ennen kuin on vainaa.
***
On jokaisella elämässä iloon aihetta
se riemua ja onneakin tuottaa
siis etsi aina rinnallesi hyvää ystävää
johonka tinkimättä voisit luottaa
jos petturi tuo on
ysvävä kelvoton
hän sulle pelkkää
surua vain tuottaa.
***
On jokaisella elämässä monta vaiheta
on kasvamisen aikaa sekä ruskaa
jos kiintynyt sä olet rahaan sekä mammonaan
se tuottaa sulle luopumisen tuskaa
kas kaikki tänne jää
tää on vain elämää
kun kasvu loppuu
jäljellä on ruskaa
****
On jokaisella kohtalona kerran lähteä
kun lopussa on elämisen päivät
kun kellot kumajaa voit hiljaa uinahtaa
vain kauniit kukat kummullesi jäivät
Se jokaiselle on
vain käsky kohtalon
ja taivaanrantaan
jäävät onnenhäivät.‎

Oiva Pennanen.

KOPRA-----67

- Voi pirulauta! Kopra ärisi Laaksolle, heidän aamulla tavatessa matkustajakodin aamiaispöydässä. - Taitaa olla taas ne samat saatanan hunsvotit. Ne ovat nyt panneet Hämylässä grillin ja sen hoitajan atomeiksi. Ne on löytäneet tai varastaneet jostain räjähteitä ja ei kun grillin alle. Voi Jumaliste, mihin tämä maailma on menossa?
- Mistäs sinä sellaisia olet kuullut? Laakso kysyi.
- Cityn poliisimestari Rauhala soitti yöllä. Kyseli joko autovarkaat on tavoitettu. Silminnäkijöiden mukaan pankkiryöstäjillä oli ollut tumma Pösö! Kyllä saatana se on sitä Pikkulan porukkaa. Lähetäänkin ensi töikseen haastattelemaan Yrmyn-Grillin isäntää. Luulisi, että hän jos kuka on nähnyt asiaan liittyvää. Olisi pitänyt käydä jo ennemmin. Yöllä vasta hoksasin kun Rauhala soitti, että grilli on kylän keskeisimpiä paikkoja, Kopra sanoi.
- Mikäs siinä kolmatta astetta vaan. Kyllä ne Yrmystäkin tiedot saadaan, Laakso hohotti. Loihan Yrmy-nimi hiukan vastahakoisen kuvitelman.
- Lähdetään sitten kun Ruha saapuu sinne autiotalolle, ehditään hyvin kuulustella grillinpitäjää kuin myyjiäkin, Kopra sanoi.
Yrmy, alias Yrjö Kuokka, oli hyödyntänyt haukkuma-nimeään grillinnimessä. Grilli oli ennen ollut Pikku-grilli, mutta sillä oli ollut negatiivinen vaikutus liikevaihtoon. Asiakkaat muistivat mainita, että tällä grillillä on kaikki muu pientä paitsi hinnat. Niinpä Yrjö laittoi entiset kyltit mäkeen ja uusi nimi " Yrmyn-Grilli" näkyi kauas ja komeasti.
Poliisien saapuessa grillille itse omistaja Yrmy oli siivoamassa grillin ympäristöön yöllä viskottuja sinappisia papereita. Yrmy vilkaisi tulijoita ja jatkoi kaikessa rauhassa työtään.
Molemmat poliisit nousivat autosta ja kävelivät Yrmyn luokse.
- Hyvää huomenta! Olette varmaan grillinväkeä? Kopra kysyi.
- Huomenta vain! Tässähän sitä yrittää saada perheelle elantoa. Onneksi ei vähään aikaan ole rosvojakaan liikkunut. Mikäs se vallesmannia liikuttaa? Yrmy kysyi.
- Tässä yhä tutkitaan tuolla K-kaupassa sattunutta murhaa. Olemme aika umpikujassa. Melkein joka suuntaan on tie lähes tukossa. Odotamme tässä lisävoimia, niin ajateltiin näin kylän keskuspaikasta kysellä onko mitään erikoista näkynyt? Onko ollut vieraita liikkujia tai onko kylän omat miehet käyttäytyneet oudosti? Kopra kysyi.
jat.

PELKKÄÄ


VATULOENTIA.
***
Kyllä se immeinen on sortunu kauas elämän realiteeteista. Sen huomasi eilen kun kahtoen eläintensuojelijain höpinöitä töllöstä eilisiltana. Animalian tyttöset ovat hoksineet, että kalan syönti on murha! Kuulemma kalalla on siielu ja tunteet.
***
Aika erikoisia mielipiteitä. Kuten eläintä ei saisi tappaa???? Voi hellanlettas!!! Mitähän siitäkin tulisi jos kaikki saisi lisääntyä vapaasti?
***
Saateri -- kanejaki olisi joka paikka täynnä. Karhuja susia muita petoeläimiä. Jaa, mutta sehän olisiskin noiden mieleen. Ihmisen pitää kärsijä ja vaikka nälkään kuolla, kuhan susi saa einestä.
***
Kyllä kai hyötyeläimen elämä on enimmäkseen tuskaton ja hyvä. Kuolemakin tuskaton. Parempi kuin ihmisellä, tai talvella luonnossa? Hyvää päivää!
***
On se melko julmaa kun pedot syö kinkkuja ja eläin on vielä hengissä. Näinhän käy luonnossa.Aenaki töllössä. Voephan tuo olla että elukat ite tahtoo tulla syövyksi petojen eloksi. Luonnonlaki?
***
Mitähän siitäkin tulisi jos lihaa eikä maitotuotteita tuotettaisi? Olisi siinä vitsi aika vähissä. Purasta pettuva ja vettä voeteeksi. Tapa tae tule tapetuksi . viitakonlaki
***
Oikeastaan rikollista porukkaahan tuo sakki on. Laki säätää jokaiselle ihmiselle kotirauhan. Nämä sekulisakki tunkeutuu varkaisiin turmelemaan toisen omaisuutta. Eikö noita kukaan saa aisoihin? Ärsyttää!

tiistai 22. toukokuuta 2018

RUNOJA

VOI MUA POLOINEN POIKA
-Oiva Pennanen-
---
Voi mua poloinen poika,
orpona minä vaellan,
yksin kuljen polkujani,
syrjäteitä sinnittelen.
Äiti hylkäs pienokaisen,
isä matkoihin maleksi,
jouduin mierontielle silloin,
syrjäseuduille pahoille.
Vierin loukoissa talojen,
isäntien potkimana,
emännät salaa sysivät,
penskat päälle syljeskeli.
Koiranluita mä kalusin,
nukuin lautalattialla,
ilman peittoa palelin,
nälkäisenä nukkuessa.
Siitä vartuin ja isonin,
mua työhon tyrkittihin,
pantiin kauheat urakat,
päivätingit tiukimmatkin.
Mutta selvisin sisulla
pahimmista vaikeuksista,
kuokin kahdenkin edestä,
teinpä kolmen saavutukset.
2.
ISÄNNÄLLE EI SOPINUT,
emännälle ensinkänä,
mua pilkaten pahasti
mieron tielle tyrkkäsivät.
Mielelläni lähdin tuosta,
ihmisten tylyin talosta,
uskoi että paistaa vielä,
päivä kauniimpi minulle.
Tiellä pitkällä vaelsin,
taipaleita taapertelin,
räntää naamaani sateli,
kylmää vettä kasvoilleni.
Enpä tuosta mä tykännyt,
ilmasta niin surkeasta,
taloon poikkesin pihalle,
pääsin torpan kartanolle.
Nainen lempeä, leveä,
oli leipää paistamassa,
siinäpä rutosti ruista,
sekä rieskaa reilunlaista.
-Päivää! toivotin tupahan,
emännälle kättä annoin,
oli kasvonsa hymyssä,
silmät loisti tähtösinä.
Emäntä, napakka nainen,
oli kaunis ja korea,
aikoja jo mieskin kuollut,
lapsia ei siunaantunut.
Sanoi leski tuo minulle,
poijalle niin pontevalle:
- Jospa jäisitkin taloksi,
tässä kahdelle tiloja,
kaksin paljon kaunihimpi,
olla yhdessä mukava.
Tuumin tuota itsekseni,
tuntui ehdotus hyvältä,
nytpä viimein onnistaapi,
talon saan sekä emännän,
mikäs sitten ollessani,
elonpäiviä oleilla.
Hyvin kulki rinnatusten
matka sievästi soluen,
riitti rauhaa, rakkautta,
leppoista rinnakkainoloa.
Meni vuosi, taittui kaksi,
jopa kolmaskin jotenkin,
ajatukset sitten alkoi,
mennä ristihin todella,
muuttui nainen naureleva,
pirtti hirmuksi rupesi.
Kauaa kuunnellut en tuota,
päätin lähteä talosta,
riidellä en tahtonunna,
pahoja lauseita sanoa.
Nyt mä pitkin maata kierrän,
reissumiehenä vaellan,
metsä on mun ystäväni,
salo suojaisa kaveri.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

TASA-ARVO SAAVUTETTU
Onpa maailma sekaisin,
kilvoittelee kaikki kansa,
että saataisiin hyväksi,
tasa-arvoisiksi hommat.
Naiset tahtovat kovasti,
olla aivan miehen lailla,
perseet kiskaista olalle,
nuppi täyteen viinaksia.
Toki täytyy miehen lailla,
panna rennosti remontti,
kaikki arvot, tuntemukset,
uuteen kurssiin ne kerätä.
Jopa hoituu hommat silloin,
kun on vanhemmat molemmat
tasa-arvoisiksi saatu,
viinaa tarpeeksi vedellä.
Mitä siitä vaikka lapset,
itkee keskenään kotona,
hukattua lapsuuttansa,
tasa-arvo näin opetti.
Tasa-arvoisesti myöskin
tehdään hommelit kotona,
paitsi, että täytyy miehen
naista tarkasti totella.
Rahat nainen hallitseepi,
mies saa muutaman roposen
tasa-arvon käskemänä
maksut puoliksi jaettu.
Helppoa on miehen taival
eipä tarvitse inistä,
tasa-arvon täyttymistä
mies kuin pä ssi on narussa.

SANOITUS

LAPINIKÄVÄ

-neljän tuulen tiellä-

Talvella kun revontulet leimuaa
siellä missä puree pakkanen
syksyllä kun kaamos sielun vangitsee
siellä on perin pieni ihminen
Kuljen vaikka minne
kaipuu on suuri sinne
missä juuret karuun
maahan ovat painuneet
Sinne palaan aina
mieleesi se paina.
***
Siellä missä tunturit ne kohoaa
siellä julmat pedot saalistaa
sielussani ikävä kun vallan saa
mielessäni on vai Lapinmaa
vaivaiskoivun lailla
Lappia oon vailla
hetkisen vain muualla
voin jatkaa elämää
Sinne palaan aina
mieleesi se paina
***
Lapinkesä voiko olla kauniimpaa
syksynruska hehkuu loistoaan
Lapille mä tahdon laulun omistaa
missään ei voi olla kauniimpaa.
Hehkuu Lapin ruska
rinnassain on tuska
pakko päästä juurilleni
jälleen takaisin
Sinne palaan aina
mieleesi se paina.
-
Oiva Pennanen.

KOPRA---66.

Pullikin oli seurannut Kopraa konttoriin. Hänkin katsoi laatikkoa Laakson kädessä:
- Ne on viallisia mattoveitsiä. Kahvassa joku valuvika, josta kohti se voi katketa. Siksi ne on otettu pois myynnistä. En ole muistanut palauttaa
keskusliikkeeseen. Mitä niistä?
- No, näyttää nyt siltä että murhamies on ottanut täältä tämmöisen veitsen taskuunsa. Joko käydessään auttamassa Putsaria pilven päälle, tai jo ennemmin.
- Mutta kukahan se mies on ollut? Kun sen joku sanoisi.
- Tuolla myymälänpuolella ne oli nuo veitset pitkään. Sitten joku tarkkasilmäinen alkoi valittaa. Moitti vaaralliseksi. Tuon kolon takia. En tiedä minkä verran niitä on myyty.
- Tässä laatikossa sanotaan olevan 25 kappaletta. Laskin, että jälellä on yhdeksän kappaletta.
- Kun asiakas valitti otin veitset tänne konttoriin. Määrää en laskenut.
- Nyt minulla tulikin mieleen uusi kokeilu. Voihan se viedä metsään. Saanko ottaa yhden näistä veitsistä mukaani. Palautan sitten kunhan teen sillä kokeen.
- Toki se sopii. Kaikki mahdollisuudet ovat käytettävä hyväksi. Mutta vieläkin palaan siihen aukiolokieltoon. Mitkä perusteet sellaista kieltoa tukee?
- Minun mielestä kylla kaupanteon voisi aivan hyvin alkaa. Murhaajan osoite ei varnmasti täältä kaupasta löydy. Joka paikka on nuuskittu moneenkin kertaan. Lisäksi on kuvat kaikista kohteista. Murtoväline ja murha-ase ovat poliisilla. Olisi asiallista perua se kielto, Laakso puheli rauhallisesti.
- Jos asian noin ajattelee. Tottahan tuo on. Minä peruuutan mitä äsken sanoin. Kauapnteon voi alkaa vaikka heti, Kopra sanoi.
- Tämä oli hieno päätös. Päästään normaaliin päiväjärjestykseen. Pentti! Menehän ja aukaise ovet. Päästään jälleen tekemään omaa työtämme. Tietysti jos kuulemme tai näemme jotain joka liittyy juttuun toimitamme tiedot poliisille, Pulli oli valmis yhteistoimintaan.
- Kiitoksia kauppiaalle pitkästä pinnasta. Toivotamme hyviä kauppoja, Kopra sanoi.
- Joo, palataan asiaan jos sellaista tulee. Näkemiin! Kopra sanoi ja lähti Laakso perässään autolle.
- Mihinhän se Ruha mahtoi mennä "tutkimaan"? Nyt kun on nuo kamppeet paketissa voimme lähteä käymään vaikkapa siellä baarissa kyselemässä Mörkö- Marttia.
jat.

KAH!


TÄSSÄ SITÄ...
...taas yrittää vääntää muutaman kuolleena syntyneen ajatuksen ruutuun. Haotajaesija pittää suorittaa joka päevä. Semmonen hilijalleen haotaos tuonne arkistoon, tae aenaki poes silimistä.
***
Näen aluksi se on muutaman ajan näötillä, mutta tulevien tekstien paino on raskas ja sillee. Tosin sanotaan että kevijät nousee pintaan - kae kevijät porinatki? Joo, kyllä lähtee kun näpsäöttää ohtaan semmosta mitä haluvaa ja katso, siinä se kerran haovatu on ruutussa. Yhtä kuolleena kuin enenki, mutta harvompa se vainaja kovin virkijä on.
***
No, kun viskelee näetä irtoluita ja joskus huulija voe siinä jonkulaenen riemu revetä. Tietysti on vaara että lukija pullaottaa itkut. Se tietää nestuukin ostua ja muuta rahanmenuva.
***
Järkytys voe olla sitä luokkasta että se voe johattaa pyörijjään koppiin. Riski on kumminki otettava vaekka hevonpersiistä. En tosin tajua miten se sieltä löytyy. Se entinen mies on kumminki pitäny ko. paekkaa varsin tuottosana kohteena, koska on ussein siihen turvautunu viimetinkassa.
***
Minnoon koettanu seorata tuota miten se maa makkaa. Näen kevväällä ei oekein tiijä makkaako ollenkaa. Yö kauvetki jossaki sirkuttaa ja sirisee. Ruoho kasvaa ja Esteriki työntää lehenalakuva. Sitä omenata kun alakaa synnyttää se ei ookkaa niitä helepoempija tehtäviä.
***
Arska kumminki paestanee ja suihkarit pörisee. Ilimassa värreilee kevväesenaamun mieletön fiilis. Ny on toivon jjjjja lempeen aika.. ja sillee….

maanantai 21. toukokuuta 2018

RUNO


VELLOI VIRTA VIEHKEÄSTI
Velloi virta viehkeästi,
köngäs kuohuten kohisi,
aallot nousi vaahtopäiset,
laineet laajalle levisi.
Pieni venhe lainehilla,
paatti vaappuva vesillä,
koitti päästä sortumatta
rantaan rauhaisan sataman.
Iski laitaan venhon laine,
aaltoihin paattikin katosi,
urheasti tuulta vasten
kokka keulien yritti.
Paatti virrassa jokaisen,
venhe virran vietävänä,
elämänmeren oloissa,
etsii suojaisan sataman.
********
VALTAKUNTA KUNNIASSA
Ompa kuultu kaikenlaista,
ompa kuultu, ompa nähty,
ompa lehdista luettu,
töllöstäkin tuijoteltu.
Ovat tiedossa tuhannet
rötöstelyt valtaherrain,
sekä tekstarit todella,
kuin myös seksiseikkailutkin.
Onhan Vanhanen vakava,
ministeri melkomoinen,
vaihtaa naistakin nätisti,
imagolleen suopeaksi.
Toki hoituvat hyvinkin,
asiat nuo valtakunnan,
joten kaikki on hyvästi,
jopa vallan mainiosti.
Tosin kuuluu kurnutusta,
joka puolelta kitinä,
palkkakuopassa on kaikki,
joku montussa peräti.
Mutta tuskin tyytyväinen
lienee milloinkaan mokoma,
ihminen kun kaiken ottais,
vaikka naapuri hädässä.

SANOITUS

LAPIN IHMEITÄ.
sv- tunturisatu-

Tunturiin lähdin kerran
yksinäin kulkemaan
muistelen nyt sen verran
muiston sen kanssas jaan
Muistan sen illan kauniin
kaikki kuin taikaa on
rinnassa mulla kaipuu
luoksesi pohjaton-
***
Valkoisen peuran silloin
huomasin edessäin
ihmettä suurenmoista
ihailemaan mä jäin
leimahti liekit silloin
ja aivan yllättäin
nainen niin ihanainen
seisoi mun edessäin
***
Kuinka tuo satu jatkui
kellekään kerro en
kun tunturissa kuljen
ihmettä muistelen
jospa sen vielä kerran
kokea jälleen saan
tunturiin juuri siksi
palaan mä uudestaa.
-
Oiva Pennanen.

RUNO


EIKÖ SE MUORISTA VERI IRTOO?
Piipertäjät hihhuloivat eutanasiassa
pienen pillerin ne kaivaa lääkerasiasta
mehun sekaan vanhukselle pannaan kova troppi
jopa sairausmenoillekin saatiin heti stoppi.
***
Vihannekset heti kokee joukkoteurastuksen
murhaajat kun avaa niille kadotuksen uksen
omaiset on riemusssaan - nyt riesasta on päästy
sairasmaksut valtavat kun perinnöksi säästy.
***
Kaikki vanhukset kun saavat nuijjanukutksen
vihreille se antaa suuren vaalivaikutuksen
eipä enää vanhat arvoit rajoittele heitä
piipertäjälauma kiertää puhdistuksen teitä.
***
Terävänä piipertäjä myrkkyneulan pittää
ajatus niin mahtava - vihreessä päässä ittää.
- Jos et meitä kannata niin onhan Jumalauta!
Nyt ei mitkään Jumalat ei laki-kirja auta.
***
Partijoina piipertäjät kulkee syrjäteitä
nähdessänsä vanhuksen ei rauhaan häntä heitä
kirkainvärein maalailevat lopun ihanuutta
piipertäjät soveltavat lakia nain uutta.
***
Muistettava kuitenkin - vanhasta täysi hyöty
testametti vihreille - ennen kuin piikki lyöty
hyödynnetään kierrätystä - raato polttouuniin
näin metsiäkin säästellään ei tarvi mennä duuniin

KOPRA -65.


- Jaa, siinähän ne sheriffit ajelee! Pulli sanoi kun näki poliisiauton tulevan tietä pitkin. - Nehän tuleekin tänne. Saadaan kuulla onko juttu edistynyt? Minä kyllä vaadin oikeuksiani, Pulli sanoi.
Kopra ja Laakso laskeutui autosta. Laakso otti puseron ja muut tavarat kainaloon ja sitten he marssivat sisälle.
Pulli kiirehti aukaisemaan lukon samalla avaten oven tulijoille.
- Päivää vaan! Jokohan täällä kuinka kuumana ollaan? Toki ymmärrän että bisnekset kärsii, mutta kai ne vakuutusfirmat jotain korvaa.
- Paskat! Niiltä firmoilta ei kukaan korvauksia saa. No, pääjohtajat kultaisia kädenpuristuksia. Onko ilmennyt mitään uutta? Muuta kuin lisää raatoja. Kuulin tuolla baarissa uusista murhista, Pulli katkerana kertoi.
- Jotain pientä edistystä. Mutta tutkinnallisista syistä niistä ei tämän enempää.
Kauppiaalla varmaan löytyy laatikkoa johon nämä tavarat voisi pakata postittamista varten. Tosin ei ole tietoa liittyykö nämä lainkaan tapaukseen. No, sen saa tutkijaryhmä nuuskia, Kopra sanoi.
- Tokihan niitä laatikoita. Hetki vain, Pulli sanoi ja kehotti Pesua hakemaan laatikon.
Laakso kierteli kaupan hyllyjä. Hänen mielessään oli pitkulainen pahvilaatikko jossa oranssinvärisellä kädensijalla varustettuja mattoveitsiä oli kymmeniä. Mutta ei! Laakso seisahtui miettimään muistiin jäänyttä asiaa. Oliko se sittenkään täällä? Laakso muisteli systemaattisesti. Ensiksi aika? Täytyi olla se ensimmäinen aamu? Silloin kun Putsarin ruumis löytyi - hm. Jossain alhaalla kun kontattiin niitä johtolankoja. Konttorissa?? Laakso lähti niiltä sioiltaan kohti konttorin ovea. Kopra ja Pulli näyttivät neuvottelevan yhä kaupan aukaisuajasta.
Laakso vilkaisi kauppiaaseen ja huomasi hänen olevan selin. Nopeasti hän livahti konttorin ovesta kuin olisi jokin varas. Laakso kumartui konttorin seinustalla olevien hyllyjen alimpiin osiin. Jees... Laakso teki nopealla silmäyksellä laskutoimituksen. Yhdeksän veistä. Hän otti yhden käteensä ja tutkien sitä huulet supistuivat heikkoon vihellykseen. Veitset oli jokin viallinen erä koska jokaisen kahvassa oli huomattava kolo. Ei epäilystä murha-ase oli aikoinaan ollut tässä laatikossa, muiden samanlaisten joukossa.
- Pomo hei! tulehan käymään täällä!
- Jep! Löysitkö jotain?
- Katsohan, näyttääkö sinusta nämä veitset samanlaisilta kuin se kurkunkatkaisu veitsi?
Kopra otti yhden veitsen käteensä. Työnsi terän esiin ja tutki sitten tarkemmin: - Kyllä tämä samanlaiselta näyttää.
jat.

TÄNÄÄN

KAUNISTA...
...keväistä aamua teille kaikille, niille varsinki jotka työn ja levon tai sairauden takia eivät jaksa konetta avata. Aaamua myös teille te luonnonluomat ( nykyään ei sanota Luojanluomat)Se viittaa liikaa uskontoon ja sorsii vähemmistöjä - kuulema? Mitä tuo haetannee jos joku risuparta saaki potkun perseeseen - tiijä vaekka kokkee herätyksen?
***
Tosijaan - pahoista epäilyksistä huolimatta komijat ilimat on saaneet jatkuva, Kotvalleen ei oo satanu. Tuo tuuli vaen pitäsi kammeta tuonne etelään, jospa ne maksaa meijän tukieuroja lämmenneelä ilimalla. Äkkijäkö se muutaman milijaartin kuittaa kun pääsee paejatta heilummaan reikan lahajottamassa ilimassa - ilimaseksi. Voe kae se jäähä vakkuuksista kiini? Tiijä näetä.
***
Politiikan puolella on ahaneesti otettu kantaa puoluevaehoksiin . Ihan sama minkävärisenä mahtavan tilin kuittaa. Rahan puutehan se jarruttaa, mutta sehan on vaan haaste. Ideaa kehiin ja hihoja käärimään. Asfaltti on kesällä kuumaa ja tullee tasasta jäläkijä. Siitä vaan rouhiin vanahaa tietä ja uuta tilalle. Paekkaaminen on perseestä!
***
Joo, vaen eikae tässä. Suvituulet soettaa ja kirjosieppo laulelee pöntön orrella kirkkaen äänin. Jo vain se tuntuu mukavalle. Esteri aukoo jo silmujaan ja pihlaja on jo vihreänä. Luonto aivan pakahtuu uutta luodessaan linnut kuksii ja munnaa syntyy.Vaen niin pittääki. Jatkuvuus on turvattu. + 9.2 on tarkka nyt. Vaan eiköhän se siitä kipua korkeemmalle. Nautitaan kevväästä täysillä. Kuunnellaan luontoa me - luonnonluomat! -

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

RUNO

KAUNIS NEITO
Kirjoittanut Oiva Pennanen


Eli muinoin neito kaunis,
ylen sievä, niin sorea
kauniimpi kuin norja koivu,
tahi kukkanen kedolla,
notkeempi kuin nuori vitsa,
taikka pihlaja mäellä.
Oli vanhemmat vakavat,
jopa vallan ankaratkin,
neidon vankina pitivät,
nuoren naisen kammiossa,
jossa murheisna makasi,
vuoteellansa vollotteli.
Usein mielessään rukoili,
kohtaloaan kauhisteli,
sillä tyrmässä tylyssä
nuoruus hukkaan joutumassa,
- Minut Kohtalo kohota
lentäväksi lintuseksi,
taikka hiireksi alenna,
koloissansa piileväksi,
siellä lieneepi parempi,
kuin on kurja kohtaloni.
Neito mietti ja manasi,
kaltereita ikkunassa,
sekä lukkoja lujia,
estämässä karkaamista.
Ovet vahvat on vasiten,
tehty neidon kahleheksi,
ettei kauaksi kotoa,
pakene neito, kaunokainen.
Kului vuosia monia,
ajanratas raksutteli,
tiukat vanhemmat, totiset,
paatuivat vain raaemmiksi,
neidon rautoihin panivat,
vahvat kahleet kalkuttivat
neidon ranteisiin panivat,
sekä nilkkain ympärille.
Siellä tyrmässä pahassa.
kuihtui neito, kaunokainen,
harmaaksi menivät hiukset,
puna lähti poskiltansa,
loppui loiste silmistänsä,
kuihtui vartensa sorea,
meni selkä käppyrälle,
sammui neitosen elämä,
kaunottaren kasvaminen.
Nytpä muistona tytöstä,
kasvaa kaunis pihlajainen,
kertoo synkeitä sanoja,
tarinoita tarjoileepi,
niille joilla lie kykyä,
synkät seikat irroitella,
niistä kertoilla monille,
jotka jaksaa kiinnostua,
noista menneistä ajoista,
kauan sitten ollehista.

SANOITUS


TUNTURIHAAVEITA
(säv:Tunturin juurella)

Lappiin synnyin ja tänne myös kuolen
juuret vahvat on kietoneet mun
Lapin seidat kai pitänee huolen
että kaikessa myös onnistun
***
Tumma kaamos kun maisemaa peittää
kuuhut kelmeä luo valoaan
hopeisen hunnun hangelle heittää
lumotun hetken kanssasi jaan
***
Tummaan tunturiin katselen illoin
poron valkoisen juoksevan nään
tunteen tunnen mä rinnassa silloin
sinun silmien lumoon mä jään.
***
Lapin kevät kun saapuu taas kerran
sinut kaivatun rinnallein saan
salaisuutta mä kerron sen verran:
Lapintaiat sun kanssasi jaan!
-
Oiva Pennanen

KOPRA-64.


Liekit kohosivat yhä korkeammalle ja tarttui kohta keittiön kattoon. Pojat katselivat kun ikkunat risahteli kuumuudesta.
Vesku istui jo autossa. Käynnistäen sen hän huusi:
- Jätkät hei! Alkakaa joutua - lähdetään. Kohta on palokunta paikalla. Savu näkyy kyllä jo kauas.
- Joutaapa täältä. Palaisi vaan koko rikkaiden mökkikylä. Ei köyhää kirpaise. Paina nasta lautaan nyt ja hittoon täältä, Mörtti hihkui.
- Eipä mennäkään päätielle. Tuosta lähtee jokin metsäautotie. Muistaakseni menee johonkin naapuripitäjän puolelle. Jossan kauempana yhtyy valtatiehen. Löpöö meillä on ja aikaa. Eikä jälkiäkään jää kun tuli tekee selvää. Saa siinä palopäällikkö pähkäillä mistä se palo on syttynyt? Simo sanoi.
- Se on oikein. Saavat nekin kunnan elätit tehdä jotain palkkansa eteen, Mörtti sanoi ja nauroi räkäisesti päälle.
Kapea metsätie halkoi jykevää metsää kasvavia kankaita. Tie oli kuiva- Sakea pölypilvi leijui kauan suojaisan metsän sisässä. Arka jänis piiloutui kauhuissaan kasvillisuuden suojaan. Mäntytukkia kasvava kangas aleni synkän kuusikon sisään. Ainoaakaan puolukanpoimijaakaan ei näkynyt tiellä.
- Pysäytä, pölvästi! Simo huusi. - Rakko halkeaa tässä höykytyksessä. Pitää päästä kuselle.
- Sama vika täällä, Mörtti sanoi.
- Mitä muuten tehtäisiin? Nyt on päivää vielä jäljellä. Vesku kaipasi toimintaa.
- Voi jumaliste, jopa on komeat savut. Pankinjohtajan huvittelumökki on kohta muisto vain. Mörtti keskeytti ja viittasi tulosuuntaan.
- Laajalla on nuo savut- Olisiko syttynyt muitakin mökkejä, mutta sitähän me ei surra. Pökötti vain liikenteeseen ja menoksi, Simo sanoi
***
Kauppias Pullia harmitti. Päivät kuluivat eikä poliisi saanut mitään aikaan. Asiakkaat karkasi kilpailijan kassajonoihin. Maatalouspuoli oli yhä suljettuna. Vain elintarvikepuoli jotenkin pyöri.
Mutta eihän tulosta tehty makkaranpätkää pyörittelemällä. Kate tuli rehu- kone ja lannoitekaupasta. - Jumaliste kun jonkin Putsarin takia pitää kaupanteko lopettaa. Palkat kuitenkin pitää maksaa, vaikka tuottoja ei tule, Pulli kirahti varastomies Pentti Pesulle.
- Pitäähän se rosvo kiinni saada ja henki se on Putsarinkin henki.
- Mutta kun poliisi vain jahkailee ja pyörittää peukaloitaan. Ja hittoako kaupantekoa ei saa käynnistää? Minä en kyllä ymmärrä.
- Ei se niin helppoa ole poliisinkaan työ. Rosvo ei yleensä osoitelappua jätä. Taitava ammattirosvo ei kyllä käyntikorttia jätä edes johtolangan muodossa. Voithan sinä vaatia, että kauppanteko pitää saada alkaa.
jat.

PULLEAT

KERMANLITKIJÄT.
***
Huomenta! Niin ja helijätä Helluntaeta! Vaekka ei mieli mettä keitä, niin ei itketä vaekka keno oli yö nukkumisen puolesta. Nukkumakkavereita liikaa. Ei se siitä somene, vaen vielä se paestaaki!Tosin eipä se näen yöllä paesta eikä keitä.
***
Hauska tappa vanha tuttu.Eiköön ne Turkkuses tolleen haasta? Minä ku en noeta murteita oekein hallihe. Varmuuven vuoksi piställän sanoja vähän joka murteesta, Semmosia sanoja jokka tuntuu suussa mukavilta, tae sormenpäessä tietenki kun ne purkaotuu tuohon lujettavaksi sormenpäihen kautta
***
Mutta mitä me Turun köyhyyvestä kun Naantali on rikas kaopunki. Vae oliko se toesa päen. Taekka mitäpä noeta minkää taajaman tasseita tutkimmaan. Jos kunnilta iteltään kyssyy, niin kaekkihan ne sannoo olevasa köyhiä ja että kurijasti mennee. Tukirahalle on käöttyvä. Pitäsi valtuuskunta lähettää Vinkuintijjaan tutkimaan huorijen käöttätymistä eri asennoessa.
***
Lähinnä tuota tasuvahan se pruukaa olla näehen kermanlitkijäen tutkimusmatkat. Tosin tämä muuan Kilijunen pisti aekonaan paremmaksi. Vissiin ku on ruma mies niin otti varmuuveksi seksipartnerin mukkaasa.Sehän on sexologi Näenollen homma hoituu iliman suurempata harijottelua! No, eipä sen väliä kunhan on kivaa ja raha palaa. Kansan karttuisa käsi kustantaa kyllä.
***
Vae ei kae tässä.Ryypätään me raanavettä niin kermmat säästyy eliitin reissuihin. Evustukselista temokratujaa, Eipähä tuu äänestäjällä pää kipijäksi. eikä maksa poksaha.

lauantai 19. toukokuuta 2018

RUNO

TUONENVIRRAN TUMMA LAUTTA
Kirjoittanut Oiva Pennanen

1.
Vuodet vieri verkallensa,
aika kaamokseen katosi,
jatkui varjot illan tullen,
yö jo synkeä läheni,
loppumassa taival mainen,
tiimat kellossa vähänä.
Hetken huomasin sopivan,
tuokion niin tarpeellisen,
mennä synkille vesille,
Tuonenvirran vaihehille,
kyseleen joko jonossa,
paikka mulle kirjattuna,
joko vuoroni tulossa,
lauttapaikka oottamassa.
Virta tummana soluvi,
vesi musta verkallensa
vierii kallion koloihin,
halkeimihin Hiidenkiven.
Huomaan, lautturi tulossa,
tumma kaapu harteillansa,
mustan lauttansa perällä,
synkän hahmon soutamassa,
luu vain otsassa kumotti,
kädet luiset sauvoimessa.
2.
- ONKO KIIREITÄ PITÄNYT,
kysyn tuolta lautturilta,
joka lauttaansa meloen,
tulee rantaan synkän virran.
- Sakkia toisinaan rutosti,
välillä taas heikommasti,
joku käännähtää takaisin,
kun ei liene aika kypsä.
Viedään muutama väkisin,
kun ei tiedä tuntojansa.
Jokaisen mä vuorollansa,
saatan virran tuollepuolen,
jossa rauhaisa satama,
jokaista on oottamassa.
Manalan synkillä vesillä,
lautturi kohentaa viitan,
silmät aukkoina näkyvät,
hampaita ei huulet peitä.
Mulle lausuu taas sanasen,
ääni jäinen, kammottava:
- Onpa vuorosi lähellä,
kansipaikka merkittynä,
vielä vuottele vähäsen,
odottele rauhaisana,
kunnes kutsutaan sinua,
viimeiselle matkallesi.
Korpit tummina tulivat,
haaskalinnut liitelivät,
joen kolkoimman kohalla,
Tuonenvirran vaihehille.
Tiesivät nuo tummat linnut,
nyt on loppu jo lähellä.
Lautturi näin suostutteli:
- Nouse lautalle kaveri,
pääset huomaan Mestarisi,
mikä lienee se sinulla?
- Kaikki vienen tarkallensa,
virran vaikean lävitse.
Tuonenvirran tuolle puolen,
josta koskaan ei palata.
Enpä kuunnellut mä tuota
lautansoutajaa suruista.
Lähdin vielä etsimähän:
- Jospa löytäisin paremman
paikan jossa riemuisammin
voisi sieluni iloita,
helkytellä kanneltani.

SANOITUS


EKSYKSISSÄ
- Säv: Lähtevien laivojen ...
-1.
Erämaassa mä harhaillen kuljin
enkä suunnasta tietänyt lain
paniikissani silmäni suljin
olin hetkisen hiljaa vain
Minä ääneti apua huusin:
Eikö kukaan mua auttaa vois
olen eksynyt suunnasta täysin
kuka ohjaa mun vaarasta pois.

2.
Pelko suuri mun rintani täytti
ympärilleni katseeni loin
joka puolella harmaalta näytti
tiennyt en mitä tehdä mä voin.
Pilvet synkeät taivaalla sousi
kuului kaukaista jyrinää
rajuilma mun päälleni nousi
valon kajoa missään en nää.

3.
Myrsky hirmuinen repi ja raastoi
kynsin koukkuisin riisui se mun
minut hurjaan taisteluun haastoi
miehen kurjan ja lannistetun.
Silloin katseeni taivaalle nousi
rukoillen pyysin voimaa vain
Ja rinnassa tunsin sen silloin
mitä pyysin, niin sitä myös sain.
4.
Nyt mä vaellan totuutta kohti
valo kirkas on oppaana vain
Enää en eksyksissä mä kulje
voimat vahvimmat on turvanain.
Sitten kerran kun ilta jo koittaa
taivaan rannalla ruskottaa
koskaan ei enää tuskat voi voittaa
lepoon lempeään saan uinahtaa.
-
Oiva Pennanen

KOPRA-63


- Se ei kyllä hirviä edes täitä tappaa. Mieluummin rapsuttaa, Sulo nauroi.
Ruha saapui hengästyneenä ja istuutui poliisien pöytään.
- No...? Kopra kysyi.
- Saakeli kun ei syömään ehdi. Kaikki kuulustelut tekemättä. Mitä ihmettä te olette kahteen mieheen tehneet päiväkausia? Tietysti ajelleet autolla valtion laskuun? Ruha kiusoitteli.
- No mitä tämä suuri ihmepoliisi Hercule Poirot on nyt niin ihmettä keksinyt?
- Minulla taitaa olla murhamiehen nimikin tiedossa. Kaikki selviää äkkiä kun pannaan oikea mies remmiin.
- Oho! Poikahan on alkanut oppia, Laakso nauroi.
- Eipäs vittuilla! Kokopäivän olen painanut niska limassa ja tämän siitä saa.
- Älähän nyt Ruha riehaannu. Jutellaan välillä asiallisesti, Kopra sanoi.
- Joo, minä aamulla menin siihen ravintolaan tai paremminkin hampurilaispaikka se oli, jossa se Vappu Nurmi oli työssä. Jututtelin sitä henkilökuntaa ja sain vihjeitä sinne tänne ja vähän muuallekin. Ne minä toistaiseksi pidän omina tietoinani.
- Kyllä se on kerrottava kaikki. Eihän tutkimus muuten edisty.
- Vaikka sitten kun ei ole yleisöä, Ruha kuiskasi ja nyökäytti kaljamiehiin.
- OK. Syödään nyt ja puhutaan aamulla. Käydään me viemässä ne pusero ja lenkkarit postiin. Pullilla lienee sopiva laatikko.
***
- Kaverit hei täällä on HK -sinistä. Minun mielimakkaraa ja monta pakettia. Nyt passaa... Simo huusi ja tuli olohuoneen ovelle makkarapaketti kummassakin kädessä.
- Joo, vain pitää olla grilli. Tai hei, nuotiossa tulee maukkaat makkarat, Mörtti keksi.
- Mistä sinulle se nuotio? Vesku sanoi.
- Tuossa keittiössä on kivilattia. Äkkiäkös nuotio syttyy. Kuivat takkapuut on helppo sytyttää. Olin pentuna partiossa, Mörtti uhosi.
- Onhan tuossa takkakin- Miksi nuotio? Vesku sanoi.
- Höh, mitäs jännää siinä olisi? Jokainenhan takassa makkaraa paistaa. Nuotiossa tulee oikea aromi, Simo sanoi ja alkoi kantaa klapeja keittiöön.
Mörtti laati nuotion partio-oppien mukaan ja raapaisi tulen. Innokkaasti tuli tarttui kuiviin halkoihin ja liekit loimusi kohta kuumentaen ilmaa. Kuivat puut savusi vähän, mutta palokaasut saivat kohta pojat yskimään ja kiroilemaan.
- Ei saatana, tämä ei ollut hyvä homma. Tänne tukehtuu, Vesku huusi ja pakeni yskien ulos.
- Eipä tullut pieneen mieleen tuo savu. Pakko täältä on lähteä. Palakoon koko paska! Simo huusi ja viskasi muutaman keittiötuolin nuotioon. - Hitsi, tuleekin komea kokko.
jat.

KUN SYÖ-

PAREMPI MIELI...
***
Hyvät huommenet! Näenä aekoena kun popsitaan vaekka minkälaesta koppanaa js toukkaa ja sirkkoja torakkkka onki jo ccurmrrta. Taantumus taka-alalla hyikäile rikkaa rokassa.
***
Päevän kysymys on Nahka vae liha. Kah, siinäpä kysymys.
Taetaa olla melekolaella tejoreettinen kysymys.Vaatii tarkennusta.
***
Taetaa siellä makkarapötkyssä, varsinki halavoissa laatuissa olla melekosta moskaa . Kaekki käö kun pistetään myllyllä hienoksi ja massaan sitten äkäset aromit. Jopa sanotaan; hyvä ruoka, parempi mieli. Sijan nahkaa ja kananhöyhenijä. Jo vaan! Bon apetitt.
***
Kyllä kai sitä tuonne päänrakkoon katuvaa monenlaesta, tietämättä. Kerran oli lehessä että hiiri pakastevihanneksessa.
***
Mitä sitte? Hiiriki oli pakastettu. Sattunu vaen olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Huonosti siinä silloin käy. harvonkos sitä pakastelihaa vejetään naamariin? Täyttääkö vegenormija?
***
Monenlaista hirvitysta sitä löyvetään milloin mistäkin tuotteesta. Siitäki hirmunen haloo jos karva jossakin leivässä.
***
Sitä hyikäillään ja silleen, mutta sama suu saattaa sopivassa jamassa nuolla toisen .... Punahuulet tötteröllä. Eikä oo sattumaa. Makusa kullaki, vaen miten se mennee?
***
Niihän se on että mikä ei tapa se vahavistaa ja tuskin makkaran syöntiin on kukaan kuollu? Että nahka vae liha? Kaikki käy jos on nälkä ja väkevät maosieet.!
***
Sittenki parasta ruvisleipä ja aito voi. Mitä ssiihen lisätään, se on pahasta. No , mkä kellekki kelepaa! Itehhän sitä monttuvaan täöttää,!

perjantai 18. toukokuuta 2018

RUNO

Vanha kunnon kännykkäni
Kirjoittanut Oiva Pennanen

Vanha kunnon kännykkäni
kapulani verrattomin,
sulle lauluni viritän,
viisun pienen vinguttelen.
Sinulle nyt laulu soipi,
kalleimmalle kumppanille,
rahat viet, siis viimeisetkin
totiselta tuttavalta.
Vanha kunnon kännykkäni,
kourakampe kiehtovaisin,
oodin sulle nyt mä laulan,
viisun pätkän varmistelen,
että kuulee kaikki kansa,
värkistä niin veikeästä,
joka kantaa poissa huolet,
tuonee riemuja tilalle.
Vanha kunnon kännykkäni,
sähkösäilä taskussani,
ilon lähde oot minulle,
riemullinen seuralainen.
Sinä ratkot kaikki pulmat,
esteet tieltä eksyttelet,
ikävyyden suistat suohon,
murheet mustat vaimentelet.
Vanha kunnon kännykkäni,
tarpeellinen taikavärkki,
ystävät tuot saapuville,
kaipuun kohteen korvalleni.
Sinä tuotat tunteitakin,
rakkautta korvaan kuiskit,
lemmentuskaakin sanelet,
kaipuunvirttä veisaelet.
Vanha kunnon kännykkäni,
näpsäkkä Nokialainen,
olet mulle seuralainen,
suruviestin saapuessa.
Lohdutusta korvaan kannat,
sotkuseikat selvittelet,
annat mielenvirkistystä,
riemullista rentoutusta.
Vanha kunnon kännykkäni,
sulle kiitoksen sanelen,
korkoinensa kympin annan,
papukaija merkki päälle.
Ilman pärjäisi en laisin
kälkätintä mahtavinta,
hukkaan varmasti menisin,
katoaisin kaikkinensa.
Turvaisaa on tallustella,
kännyn kanssa käyskennellä,
on kuin turva seurassasi,
eksyksissä ollessasi.
Apuakin löytyy aina
jos vain vaivaa huono tuuri,
kilautat vain kumppanille,
ystävälle parhaimmalle.
Tarvitsee myös herranketku,
tuota kummaa vempelettä,
kännykällä viestitellen
saavat naiset nauramahan.
Kiimaisiksi kiihdytellen,
hoituu hommat kiireisenkin,
eropassit myöskin voipi,
tekstaella tumpelokin