Sivut

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

RUNOJA

SYKSY
Alastomat puut,
harottavin oksin,
värjöttävät viluisen
viiman sylissä.
Elämän eliksiiri,jähmettyneenä
solukkojen sokkeloihin.
Pakkanen kiristyy,
vesipisarat oksilla,
muuttuu timanteiksi.
Pimentyvä ilta,
sammuttaa,
varjojen leikin.
Unelmat häipyy
kylmään olemattomuuteen.
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
AJANSÄVEL
-Kyllä asiat on huonosti,
huutaa kansa ruoka suussa.
-Lisää palkkaa vaatii työssä olevat,
hienoissa autossaan kurvaten.
Lisää tukeja ,nälkäkuolema uhkaa,
pelkää maanviljelijät.
Enemmän päivärahaa,
haluaa työtön ,peliautomaatin vieressä.
Eläke ei riitä edes ruokaan,
vaikeroi eläkeläinen,läskit pursuten.
Lisää etuja ,vähemmän velvoitteita,
vaatii jokainen.
Mistä löytyy runsaudensarvi?
Vanha mummo ,ikänsä raatanut
istuu keinutuolissaan ,
iltaauringon kullatessa
ryppyiset kasvot.
Pukkaa keinutuolin liikkeeseen
ja huokaa:
-Kyllä nyt on niin hyvä aika.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
.HYVÄÄ JOULUA
Iloisesti kilisee kassakone,
ihmiset ryntäävät tungoksessa,
kireillä kasvoilla joulunaamio.
Ahnaat kädet hamuavat -joulurauhaa.
Ostoskärry kukkuroillaan
pakotettua antamisen iloa!
Läpi tavaratalon melun kuuluu:
-Rauha maassa...........
Leluosastolla sotalelujen
alennusmyynti!
Utuinen hämärä laskeutuu
hohtavan valkean
maiseman ylle.
Jouluvalot tuikkii värikkäinä.
Ihmisten mielet harmaina
viikkojen aherruksesta.
-On Äiti laittanut........
Vatsat paisuvat
ahnas suu vaatii lisää,
onhan nyt Joulu!
Valtava tavaran paljous.
Lattialla Joulupapereita,
ostetun välittämisen kuoria.
Rakkauden mittarina
lahjan hinta.
Kirpputori saa uutta
jauhettavaa.
-Kun Joulu,Joulu on meillä......
Kirkonmäki täynnään
upeita autoja.
Kirkkokansa hartaana
laulaa Jouluvirttä
-En etsi valtaa loistoa......
Yhtenä päivänä vuodessa.
Onko se liian vähän?
-Kun Joulu,Joulu on meillä.....
-Oiva Pennanen.

RUNO.

RAHTARIN REKKA.

Ajelen rekkaa vaan
siitä leipäni saan
kymppitonneja rautaa on alla
rekkaa hallitsen näin
helposti käsilläin
matka taittuvi näin ajamalla
-
Jos on suviyö
silloin helpoa työ
maisema suuren nautinnon antaa
kun on talvinen sää
ajo niin ikävää
valot heijastelee taivaanrantaa.
-
Olkoonkin mikä sää
ei rekka paikalleen jää
uusi keikka on mielessä jälleen
dieselin laulu soi
muuta ei toivoa voi
tarkoituksen näin saa elämälleen.
-Oiva Pennanen-

RUNO

SYKSYNKUVIA
Syksy lämpimät nujersi
pitkän päivän piilotteli
vastalahjaksi jakeli
hämärää ja sadesäätä
kuuraan maiseman veteli
räntää myöskin rätkytteli.
-
Kylmä hiipivi kamala
aitovieriin viekkahasti
kaataa kukkaset kedolla
maalaa lehdet kirjavaiset
muuttaa maiseman äkisti
kuolo hiipii kantapäillä.
-
Luonto hiljenee - tajuten
poissa leuto lähtenynnä
suven lämpimät lopussa
kauniit päivät päättyneinä
tullut kylmyyttä tilalle
myrskytuulen vaikerrusta.
-
Syksyn synkeän lomassa
itseään voi lohdutella
hetken kestävi pimeä
kohta jälleen valkeana
hohtaa korkeat kinokset
talven tullessa takaisin!
-Oiva Pennanen.

KIIVASTA


LÄTKINTÄÄ JA JALLISTA
***
Missä kaksi kohtaa tänä päivänä, niin puhheenaeheena on tämä vietävän lätkä. Seon monelle henki ja elämä, jos lie kuolemaki. SAMMAA MUUKKIPELIT
***
Oekein kiihkossaan höngitään kun joku on maalin teheny. Onko tuomari teheny vilunkia Suomen pellaajille ja vastustaja on saanu mellastaa vaekka kunka, eikä tuomari puutu pelliin.
***
Tae poletaan maan rakkoon jos joku on töpeksiny. Vaikka vahingossa lämässy ommaan maaliin. Onko välii..?
***
Anteeksi vaan, mutta meikkä ei kyl moesta ymmärrä. Ei silti, että sillä oesi väliä, mutta tuntuu se naorattavalta vaahtota moesen tappelulajin takija.
***
Näöttää että pelin tarkotus on saaha vastustaja vähintään saeraslistalle. Tietenki parempi jos nirri poes, eipä -tana oo vasta haettona.
***
Mitä meikkä on vähä uutimissa vilikassu, niin eipä kummoselta näötä.Äkkijä pittää vääntää eri kanavalle.
***
No, huvisa kullaki. En mä sitä tässä. Ihimettelempähän vaen miksi moesesta vaahotaan.Leikkijähän sen pitäs olla. Pojat on poekia.
***
Pääasia kuhan puhheenaiheet riittää. Siksipä minäki vatuloen, aeheen puutteessa. Palataan taas astijalle kun jottae mieleen kihtaa.

lauantai 29. syyskuuta 2018

RUNO

PAINETA.
-
Tukkirekka metsätiellä
synkeä on syksynyö
kuski väsyneellä miellä
raskasta on öinen työ
-
Perhe kaukana on siellä
mitenhän ne pärjäilee
aurinko on nousemassa
taivaanrantaa värjäilee.
-
Lainanmaksu mieltä painaa
mitenhän siitä selviää
synkät kuvat niinkuin rainaa
paha olo mieleen jää.
-
Huonot taksat kiukuttavat
hommasta ei mitään jää
herrat korpeen pakottavat
olkoon vaikka mikä sää.
-
Laitan vähän ylikuormaa
siitä hiukan exraa saan
ei kai jeparitkaan huomaa
No, kaikkihan on tuurissaan.
-
Lasti täynnä sopivasti
matkan suunta sahalle
jospa menee suotuisasti
käyttöä on rahalle.
-Oiva Pennanen-

RUNO

SATU
Eli muinoin neito kaunis,
ylen sievä, niin sorea
kauniimpi kuin norja koivu,
tahi kukkanen kedolla,
notkeempi kuin nuori vitsa,
taikka pihlaja mäellä.
-
Oli vanhemmat vakavat,
jopa vallan ankaratkin,
neidon vankina pitivät,
nuoren naisen kammiossa,
jossa murheisna makasi,
vuoteellansa vollotteli.
-
Usein mielessään rukoili,
kohtaloaan kauhisteli,
sillä tyrmässä tylyssä
nuoruus hukkaan joutumassa,
- Minut Kohtalo kohota
lentäväksi lintuseksi,
taikka hiireksi alenna,
koloissansa piileväksi,
siellä lieneepi parempi,
kuin on kurja kohtaloni.
Neito mietti ja manasi,
kaltereita ikkunassa,
sekä lukkoja lujia,
estämässä karkaamista.
-
Ovet vahvat on vasiten,
tehty neidon kahleheksi,
ettei kauaksi kotoa,
pakene neito, kaunokainen.
-
Kului vuosia monia,
ajanratas raksutteli,
tiukat vanhemmat, totiset,
paatuivat vain raaemmiksi,
neidon rautoihin panivat,
vahvat kahleet kalkuttivat
raudan ranteisiin panivat,
sekä nilkkain ympärille.
Siellä tyrmässä pahassa.
-
kuihtui neito, kaunokainen,
harmaaksi menivät hiukset,
puna lähti poskiltansa,
loppui loiste silmistänsä,
kuihtui vartensa sorea,
meni selkä käppyrälle,
sammui neitosen elämä,
kaunottaren kasvaminen.
-
Nytpä muistona tytöstä,
kasvaa kaunis pihlajainen,
kertoo synkeitä sanoja,
tarinoita tarjoileepi,
niille joilla lie kykyä,
synkät seikat irroitella,
niistä kertoilla monille,
jotka jaksaa kiinnostua,
noista menneistä ajoista,
kauan sitten ollehista.
-Oiva Pennanen-

ILON-


PILLEREITÄ
***
Synkkä syksy paenaa päälle. Luonnonvalo alakaa olla kattelussa. Sajetta ja tuulta jopa myrskyjä tiijossa. On aeka sytyttää sisäinen valo joka loistaa majakkana vajeltajan oppaana. Kurkistamme mitä siitä seuraa
***
Ny hyvät ystävät hommat on vaiheessa. Tae ainakin siltä kihtaa. Vaen seon järijestetty niin että seon vanahakantasta käötellä nykyään manuaalia Seon aotomatiikka joka lutteita rassaaa - tae kirppuja.
***
Pihtele tässä vaehteita käötellä. Kaikki pyörii aotomaatisesti. Meno on tasasen kovvaa ja hyvällä hyötysuhteella. Energijjaa kulluu rippunen ja vararavintosäelijö paesuu, että on melekeen viikottaen tehtävä reikijä lissää vyöhön. Seon tärkijää, että näläkä ei o vieraana.
***
Vaen samapa tuo sille. Eipähän pääse arkunkantajat helepolla. Kiusa seon pienihi kiusa. Eihän peijaeskeitot saa olla ilimassii. Eikä passia parane piilottaa semmoseen saehoon jossa ei päevä paestele. Tae koera haestele kavonneet jälet.Myrsky peittää jälet.
***
Tyytymätön seon vaen ylleesä sama kitisijä. Seon jollekki elämisen muoto. Ei saateri levy muutu. Kaekki on päen persettä ja ainova lohtu on kyyläös . Joka kantaa satua. Jos ei jaksa niin tillaa taksin ja kaksin on kauniimpaa, eikä huominen saavu koskaa.
***
Ei siinä oo palijo vaajittu, vaen eijoo palijo annettukkaa. Väkisin on ottanu mistä on saanu.Säälistä sykkii autuvas syvän, eikä sille loppuva näö.
***
Venttiili hommeleissa on oltu, vaen tuote vanhaa mallia. Ei löyvy varaosia. Huulitiivisteet päästää paskan läpi. Vaen ootahan, kyllä se tähti vielä syttyy ku virtaa saa. Käö vaen jämmäötyslaetoksella niin joulun aekana pyssyy kulukuset kilikattavana..Näen aamusta ei oekein oo homma hanskassa. Yriitetään taas myöhemmin visioija!!!!...

perjantai 28. syyskuuta 2018

RUNOJA

EKSYNYT
Huudat olemisen tuskaa!
-jokapuolelta
kaiku vastaa:-Tänne!
'
Kuuntelet!
Tuolla, maailman ilot.
Tuolla, makea elämä.
Tuolla, rajaton rikkaus.
'
Suljet korvasi maailmalta.
Ylväästi nostat katseesi.
Nyt tiedät, ei voi olla
muuta kuin oma tie.
Itse raivattu.
Itse viitoitettu.
Tie ,josta vain itse vastaat.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
.VALTAVÄYLÄLLÄ.
Kuljen valtaväylää.
Silmät avoinna.
Vastaani tulee ihmisiä,
kivestäveistetyin kasvoin.
Jäykistynein jaloin,
robotin lailla,
kuin ohjelmoituna.
Näyteikkunat ovat
täynnä tavaraa.
Ihmisyyttä, rakkautta,
välittämistä ja avunantoa.
Kaikissa hintalappu!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
VAELTAJA---
Vaellan heikossa hapessa
Laupiasta Samarialaista
ei ole näkyvissä.
Kuuntelen elämänmelua.
-Minulle lisää,
minulle kaikki!
Itsekkyyden markkinat.
Kaikki pitää kiinni omastaan.
Hyväntekeväisyys
on bisneksen paikka.
-Oiva Pennanen-

RUNO

NUOREN NAISEN HUOLIA
-
Kovin on mieleni apea,
mieli mielettömän musta
kun on kurkussa etova
tunne täysin kummallinen.
-
Nenä naapurin vinossa,
silmät suuret sirrillänsä,
mua katsovat kahesti,
kolmestikin kurkistavi.
-
Muutkin naapurit ikävät
suuta mulle soitelevi
vasten lärviä sanovat
juorupuhe pontimena
jutut joutavat typerät
nuoren naisen turmioksi.
-
Olen itkenyt monesti
surrut rankkaa kohtaloa,
raivonnut sekä rukoillut,
suruun syönyt suklaatia.
-
Olen ootellut osaton
vuotellut oon jatkuvasti
milloin tuttuni tulevi,
hupsu heili saapunevi.
-
Eipä innosta isommin
karkauspäivä kaikkinensa
hamekankaat ei kosinnat,
maistuu silti viinijuoma
-
Heili mielessä minulla
kainaloonsa päästä tahdon
aivan sielua lähelle,
siellä murheet lieventyisi.
-Oiva Pennanen.

RUNO

REKKAMIEHEN AATOKSET.......-
-
Rekka kiitää maisemassa
pyörät pyörii pöly jää
Rekkamies ei mielessänsä
kanna koskaan ikävää
Tulevaisuus suoran mitta
sitten uutta aatellaan
tavaraa niin kaikenlaista
määränpäähän saatellaan..
-
Rekkamiehen raisu tyyli
kestää kaikki kolhutkin
vastuksetkin kaikenlaiset
rakkauden roihutkin
Tulevaisuus suoran mitta
sitten uutta aatellaan
tavaraa niin kaikenlaista
määränpäähän saatellaan.
-
Sää ei estä rekkamiestä
rekka kiitää eteen päin
liukasta tai vitilunta
hirvi eessä yllättäin
Tulevaisuus suoran päässä
sitten uutta aatellaan
tavaraa niin monenlaista
määränpäähän saatellaan.
-Oiva Pennanen-

PIENIÄ-


JYTYSIÄ
********
ILIMOJA se vaen pitelee. Saattasihan tuota jo välillä heivata. Nämä syksyltä laenatut ilimat joutasi jo siirtää sinne lokakuun kurakelleihin. Eipähän rapa niin roeskusi kun on jäässä. Tosin ainahan sitä roiskuu kun rapataan, mutta eipä tässä oo rappauksija - ihan hyvin joutaa vaikka - rannolle?Siellähän ne hampparit
***
NOITA kansan syvijä rivejä kun kuuntelee, niin ei oo lainkaan mieleen kesäkuun kylymät- tosin kiruvaahan ne joulukuun kuumijakin. Koskaan ei oo kohen. Mahtaa se ylätuvan isäntä vähitellen hermostuva tekeleeseesä. Ei tullunna kummosta värkkijä viimesestä luomuksesta. Ei sitä pitäs alakaa tekkeen lauantaina kovinkaan vaativaa tekelettä. Torstai ois voinu olla hyvä?? Kuten tunnettua to. on toivoa täynnä!
***
KUMMINKIN vaekijaa on ennään tehtyä saaha tekemättömäksi. Immeinen on teheny luonnolle palijo pahhaa. Muovin kappaleita tienoot tulvillaan ja ilimaki niin sakijaa, että saa kohta lusikalla mättää kitusiin. Kännykät soettelee, varotellen tulevasta. Puttiiniki siinä hästää omijaan. Muusta ilikeyvestä puhumatta- jo vain siinon paimentamista. Talavivaaraki ottaa omasa. Hukkaputki nielasee...
***
EI SE homma hyvälle näötä. Suurina parvina pikku pirut koettaa tehä immeisen elämistä vaekijaksi. Houkutusta riittää joka päevälle jopa yölle. Jos sattuu että isäntä väsyneenä nukahtaa niin Belsebuubi ottaa ohojat-
***
SEON ensi työ pirulla! Valot poekkeen ja pimmeys tyhyjyyven päälle. Materia työnnettään Mustaan Aokkoon ja se on siinä. Alimmassa helevetissä on juhla suuri, sillä niin paljon kiukkuva ja vihhaa on sinne vuosimilijaateina kertyny. Siinäpä sitton töetä Väenämöeselle alakaa kaekki alusta.
Vaen eiköhän se Arska siellä paestele. Aenaki niin kauan kun vetäsee pilivet etteen. Siinä se mennee ootellessa. Heko!

torstai 27. syyskuuta 2018

RUNOJA

KAHDEN
Elämänilta lähenee.
Vielä kuitenkin,
valonsäteet, ajoittain,
häikäisee kaikennähneitä
vuotavia silmiä.
Ryppyinen käsi hakeutuu,
toiseen,reuman runtelemaan.
Aurinko alenee.
Pehmeä hiljaisuus.
Utuinen hämärä.
Käsikädessä he etenevät,
töpöttävin askelin.
Laskevan auringon kultaan.
-Yhdessä.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
VAELTAJA!
Harhailet elämänviidakossa.
Et oikein tiedä,
minne olet menossa.
Koetat ottaa suuntimaa
auringosta.
Kuitenkin ihmisten häly,
sammuttaa auringon hehkun.
Eksyt pimeyteen.
Kaukaa näet valon.
Tiedät suunnan.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
MATKALLA
Kyselet oikeaa tietä:
-Tämäkö oikea?
Ihmisten ivanauru
raastaa korviasi.
'
Kukaan ei tiedä,
oikeaa ei väärää.
'
Sattumankaupalla
kulkee kaikki,
-sokein silmin,
käsillä haparoiden,
merkkipaalulta ,toiselle.
Eksyksissä.
-Oiva Pennanen

RUNO

SYYTTÖMÄNÄ KÄRSIVÄ-

Rekka kun kiitää
ajatus liitää
kuskilla tänne ja tuonne
huolia monta
niin mahdotonta
se vain on asian juonne.
***
Hirvikö tiellä
näkyykö siellä
tarkkana olla nyt pittää
täytyypä muistaa
jos pyörä luistaa
että ei sattuisi mittää.
***
Nyt jukolauta
tule ja auta
auto jo eteen kääntää
taas joku hullu
tielle on tullu'
kirkuen jarrutkin ääntää.
***
Se on lorun loppu
kuolemaan hoppu
tämä tarina vietävän tuttu
Kuski syytön saa
traumat kokonaan...
Itsari hirressä - parempi juttu?
-Oiva Pennanen.

RUNO

AAVELAIVA
Lipui venhe vettä pitkin
pursi aalloilla yleni
purjeet puhtaanvalkoisina
hohti kauaksi kadoten
minne venho kiitämässä
mihin paatti nyt hävisi.'
-
Joka päivä kumma paatti
aina aalloilla kohosi
keikkui hetken aallokossa
kunnes kuohuihin katosi
purjeet pulleana aina
matkan seilasi somasti.
-
Oli tuossa katsojia
monen sortin selvitystä
toinen toistansa paremmin
pohdiskeli merkitystä
jopa maailmanlopusta
monet muorit kauhisteli.
***
Moni peljäten kyseli
laivan kumman kulkemista
aallonharjalla soluen
aavan suuren tietämillä
siellä lieneekin yhäti
kummastelun kantimena.
- Oiva Pennanen -

PYHÄ

PARATIISI
***
Tuleva myrskykö vaekuttannee kun joka paekkaa nykkii jareppii ja kramppaa. Ei ietiäkkää että nukkua voisi. Tavallisesti tabu auttaa, mutta ny ei vaikuta mittää. Jospa se raohottuu kun kylläsä saa.
***
Tullee mieleen että meleko heikoella on immeinen jos vakavan rempan saa.Siinei aota rahakaa No ehkä paremmat lääkkeet saa, köyhällä seon vaen sietäminen. Kyllä seon immeisen halut moninaeset. Mikkää ei riitä.Pittää olla mahoton palakka tai eläke. Kaohija halloo nousee siitä jos naapuri saa eoronkaa enempi! Eikö siittä paremminki pitäs huolta kantaa kun se kanssakonttaaja saa tuhansia vähempi.
***
Seon yhtä perkelettä, että semmonen joka on ikäsä ollunna lihapatojen ääressä, vielä eläkkeelläki kuittaavat moninkertaset ettuuvet. verrattuna "minävaivasiin" ;Kyllä se loppusuoralla pitäs tulla sama suumma kouraan, - tasa-arvon takija
****
Sitä saa ihimetellä mihin sitä rahhaa ennään tarvittee kun raja ylittyy? Perikunnille riijeltäväksi ja ökyhautajaisiin? Muistutuksena kumminki - ei siitä ite pääse naottiin. No kukapa siitä on palannu kertomaan?
***
Voes olla hyväki systeemi, että jokkaenen pääsisi tietyssä ijässä paratiisimaeseen ympäsistöön. Kellää ei oes eläkkeitä eikä kuluja. Kaekiille sama auvvoenen olotila. Kuin velijet keskenään iskis tarinata. Kellää ei oes velekoja eikä rahoja, Yhteiskunta huolehtisi ikääntyneen sitte viimeseen sijotuspaikkaansa.Hyviä unija teille joeta ei vaevat visko. <3 <3

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

RUNOJA

KYYNELEET.
Läpi metsän,
käy kohahdus.
Se aika on NYT.
Nöyrästi taivuttaa
suuretkin puut niskaansa,
vahvempansa edessä.
Vesikuuro piiskaa
keltaisia lehtiä.
Kyyneleinä kimaltelee
pisarat oksissa.
On lopun aika entiselle,
-on syksy.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
RAKASTUMINEN.
Kaksi yksinäistä sielua
maailmankaikkeudessa.
Antennit ojennettuina.
Harhailevat etsien...
-ihmismeren keskellä.
Pienen pieni singnaali,
lävistää kiljuvan hiljaisuuden.
Sittenkin on toivoa?
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
HÄN
Säädät vastaanottimesi
herkemmälle.
Kaksi yksinäistä sielua.
Toisistaan tietämättä.
Mangneetin tavoin
vetovoima vetää.
-Yhä lähemmäksi.
Värisevät huulet,
kohtaavat toisensa.
Se on siinä.
Mikään muu ei merkitse mitään.
Sielujen sympatiaa!!!!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
. IKUISTA RAKKAUTTA
Näkymättömät teräsköydet,
ankkuroituna sydänten kallioon.
Vaikeuksien kultaama,
elämäntaival.
Nousuja,laskuja.
Ohitettuja sivuteitä.
Raivattuja esteitä.
Rakennettuja siltoja.
Rakkauden sinettinä,
yhdessäkoetut muistot.
-Oiva Pennanen

RUNO

KOLEAMPAA
-
Puhui länsi henki lounas
paljon lämpöä latasi
etelästä hellät tuulet
ilmanhaltija lähetti
lumet poisti pontevasti
jäistä järvetkin sulatti
pani pohtia perälle
kaiken varmisti hyvästi.
-
Vielä huhki hullun lailla
taikasauvalla sojotti
nosti nurmen nurkumatta
lehdet puihin puhkumatta
laati kukkia kedolle
kutsui linnut laulamahan
kesä kukkea olikin
jokaisella saapuvilla.
-
Mutta pohjoinen tohahti
koleana vieriskeli
pitkin mantuja ahoja
juoksenteli joutavana
vilu jäljistä kipunoi
kylmä kolkko kantapaistä
pani jarruja kesälle
suloiselle kumppanille.

RUNO

REKKA RATSIJASSA.
-

Rekassa rahtia
koneessa mahtia
kiitäen tavara kulkee
kuskilla peli on
uusi - kulumaton
ratsia reittinsä sulkee.
-
Poliisi kukaties
on aivan tolkku mies
tänään vain lujilla pinna
vaimo vain rähisi
kiukkuaan sähisi
- Sulle tärkeintä on laiskanlinna.
-
Nytpä poliisi niin
tokihan arvattiin
kuskin niskaan paineensa kaataa
- Ylikuormaakin on
ajo piittaamaton
ilman taukoa kuskiko raataa?
-
- Kirjotan lappusen
pienen muistutuksen
sakkoa parin tonttusen verran
säännöt jos unohtuu
rikos uusiutuu
linnaa mätkäsen seuraavan kerran.
-Oiva Pennanen-

SITKIJÄÄ

PAKKOPULLAA:
***
Huomenta ystävät! Alan taas vatuloemaan siinä lapsenuskossa, että joku tykkäessi. eihä siitä leipä levene, mutta tuskin kapeneekaa. Seon sitä elämää, sanovat. Kehenosti se kyllä jaksaa mennä. Toesaalta onhan tuohon tottunu. Jokkaesella tahtoo olla näppysä., mitä oon kuullu. Liekkö perrää? Välillä helepottaa.
***
No, mitäpä se on välijä kun ei semmosesta oo välijäkkää. Ihan hyvin pärijevvää. Se vaen pelottaa kun raapasi tuon ilimaston kolijaksi. + kumminki näöttää. Pittääki olla kuuma keli joka vaehtolämpösen äijän pitäsi käöttökuntosena.
***
Villatikkurija saa aevan niskaasa katella, että jotenkikkaa säelysi toeminnot, vaekka vaen verkkaesesti. Toevon mukkaan ei jämähä kokonaan.
***
Voe mahoton millasta mekkalata ja siunaamista sitä kuulu. kesällä kun oli muutama notkijampi päevä. Oekein sähköenen tievotusvälineistö oli valijastettu tievottammaan, että kun on muka kuuma ja huomenna kuumempi.
***
Ihimeteltiin jo tokko valakoihonen mahtaa kestää kaohijaa hellettä. Innokkaemmat lienee jo suunittellu muuttuva mannerjäätiköelle pinkkiviiniksi. Intijaanikesälläki pelotteli.Se vielä puuttuu että punanahat metissä temmeltää.Apassijen tomahawkit tekkee rummaa jäläkijä.
***
Eiköhän tuo tuu nyt välipää siihenki buumiin.Tae sitte raaka kylymyys jumittaa aatokset. Kylymä kankistaa liijan villit visijot!
***
Noo. sitä syssyä, ite kullekki. Se pitäs päevänki paestaa, vaen ei paesta ei. Taetaaki tulla saje. Aenaki sumua on vankasti ilimassa. Vaekka linnut kuinka kuksiit ei ennää kantsi pesää rakentaa. ? No otetaan vastaan mitä on tarijolla.

tiistai 25. syyskuuta 2018

RUNOJA.

ELÄMÄNTYÖ
Loputon jono päiviä,
jotka toistaa itseään.
Hammasta purren
yrität eteenpäin.
Toiset noukkii
työsi hedelmät.
Siitä huolimatta jatkat
-päivästä toiseen.
Tätä on elämä?
Huolien loputon jono.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

TÄTÄKÖ TAHDON?
Lapset purkaa kiukkuaan,
Rinnassa hakkaa
velvollisuuden pakko.
Elämäntoveri jossakin
juhlimassa.
"Kaiken se kestää....."
Liianko kallis hinta
ihmisen elämästä!
xxxxxxxxxxxxxxxxx
HARMAATA:
Katson eteenpäin,
näen jonon harmaita päiviä.
Katson taaksepäin,
sielläkin on jono päiviä,
joissa ei ole,ainoatakaan
kirkasta raitaa.
Olen kaikkien hylkäämä,
yhteiskunnan tuottamaton
musta aukko.
Olen lujin köysin,näkymättömin
kivun punoksin sidottu
tähän vuoteeseeni.
Vaikka kehoni ei enää toimi
haluaisin silti vielä tuntea
ilon keveän höyhenen
hipaisun.Mitä pahaa olen
tehnyt,että minun pitää
elää vihanneksena?
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
6. SYKSY.
Puut seisovat hiljaa.
Jokapuolella vaanii,
-Kuolema.
Pihlaja itkee,
verisin kyynelein.
Synkeä kuusi
vain huokaa syvästi .
Koivun koukistuneet
oksasormet haraavat,
turhaan vastaan.
Haapa värisee peloissaan.
Virinnyt tuuli nuolee,
menneen kesän muistoja.
Oiva Pennanen.

RUNO

TÄSSÄ HETKESSÄ:‎

Elä ystävä aina hetkessä tässä,
ethän ennakkoa ole pyytämässä.
Huominen omat ilonsa aikanaan antaa,
yhden päivän murheet kyllä jaksaa kantaa.
-
Huomisen surut ehtii huomenna surra,
eikä ennakkoon pelätä hammasta purra.
Tänä päivänä elää voi hetkeä tätä,
siitä parhaimmat hetket mieleesi jätä.
-
Katso maailmaa aina valppaalla miellä,
pettymyksiäkin usein täytyy niellä.
Ei toiveet kaikki aina täyttyä voi,
eikä kaikkea saada mistä unelmoi.
-
Väistää et voi mitään otettava on vastaan,
vaikka kohtalo aina ei hellisi lastaan.
Täytyy tyytyä siihen mitä elämä suo,
jokainen tavallaan elonviininsä juo.
-
Viini joskus voi tuntua katkeralta,
joku ryyppy hyvinkin makealta.
Lasi jokaisen tyhjäksi juotava on,
vaikka vanhana viini on mauton.
Oiva Pennanen.

RUNO.

REKKAMIEHET SUOMEA PYÖRITTÄÄ.
-
Rekkamiehet Suomea pyörittää
rahti kulkee ja pyörät soittaa
usein iltaisin kutsuu homma tää
sää ei estä kun keikan aloittaa
Rahtarit kyllä tietävät seikan sen
Rekkamies on kuningas maanteiden.
-
Kumipyörillä hoituvat varmasti
kuljetukset kun tavaraa siirtää
se päämäärään viedään railakasti
vaikka keli pyörän allakin liirtää
Rahtarit kyllä tietävät seikan sen
Rekkamies on kuningas maanteiden.
-
Vaikka työ on raskasta, vaarallista
matkaan paljonkin mutkia riittää
tilannetta tiukkaa, kiusallista
kun ne voittaa niin taivaita kiittää.
Rahtarit kyllä tietävät seikan sen
Rekkamies on kuningas maanteiden.
-
Rekkamiehet Suomea pyörittää
hyvinvointia se kaikille antaa
jokaisen se pitäisi ymmärtää
kiitokset Rekkamiehelle kantaa
Rahtarit kyllä tietävät seikan sen
Rekkamies on kuningas maanteiden.
Oiva Pennanen

PERUS

ARVOT
Nyt kun olemme perimmäisten arvojen äärellä viskaamme syötiksi kopan Oivallista purtavaa. Toisaalta teksti on Toivotonta, mutta Toivo lähti Rauhan kaa rillutteleen. Joten hiljentykäämmepäivän epistolaan.
***
Eilinen katsoo hämärtyvin silmin huomisen kirkkautta. Tippa silmässä vanhus rientää taivaanrantaa . Pensseli unohtu lähtohötäkässa. Maalaamatta jää sateenkaari. Kyllä kyrsii.
***
Suuret laivat etsii satamaa. Soutuvene keikkuu ristiaallokossa- Ristit kolisee veneenkylkiin - tuomiopäivä ja lautturin viitan alta vilahtaa pukinsorkka.
***
Siipirikkoenkeli räpistelee syöksykierteessä ja syoksyy tummaanvirtaan. Eläkeijässä = ei aiheuta hämminkiä. Tuonenvirran vellova vesi kaiken peittää voi, eikä häntä enää ole.
***
Kesäiset haaveet seilaa vetten päällä. Pääskynen liitelee ohitse, eikä sano päivääkään. Etana katsoo sarvillaan, onko huommenna pouta ja västäräkkiä on vähäsen, eilistä ei ensinkään.
***
Suuret saappaat kahlaa syvissä vesissä, lipposet on kesäkelejä varten. Leviät varpaat täyttää suuret kengät pikkuvarvas pulassa. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä eukolla housuja.
***
Monia nousuja seuraa lasku, eikä se ole pieni. Mutta velka on maksettava vaikka olisi kalavelka. Leipäsusi syö monen eväät eikä tilaa ole majatalossa. Verot kansan verta juovat mutta paratiisissa koittaa helpot päivät.
***
Kahvinkeittäjä sakkansa sanoo, eikä teestä virka halaistua sanaa. Suuretkaan sanat ei suuta halkaise jos pureksii huolella. Noin ollen sanomatta paras.

maanantai 24. syyskuuta 2018

RUNOJA

POHJALLA
Äärettömyys ylöspäin.
Kuilun pohjalla
maahan poljettu elämä.
Itken ääneti tuskaani
Tässäkö tämä?
Toivoa on
Kuiluun hohtaa valoa -
Ylhäältä!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
RAKASTIN
Rakkautesi riekaleet
peittää auringon.
Katkerana huomaan
minun on paha olla!
Unhoituksentuuli
pyyhkii tuskan pois.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
PETTYMYMYKSENKUILU
Epätoivoisesti etsit
kuilun seinästä jalansijaa.
Pettyen huomaat
sileään ei voi tarttua.
Masentuneena luovutat!
Turha yrittää - mennyt ei palaa!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
TOIVO ELÄÄ
Katsot ylöspäin.
Kappale sinistä taivasta.
Ulvot hyljätyn tuskaa!
Tahdonvoimalla siivet kasvaa.
Huomaat, kaikki mitä teet
on sinusta itsestäsi kiinni.
-Oiva Pennanen-

RUNO

RAJUILMA
-
Voi kuinka nyt myrsky pauhaa,
kuinka iskevät salamat.
Kuinka raunioksi palaa,
minun uljahat unelmat.
Rajuilma sielussani,
tunteen puita taivuttaa.
Ja tunnen sen sisälläni
kun herkimmät katkeaa.
-
Oli ollut aivan tyyntä oli ollut pouta sää.
Jostain kaukaa kuitenkin kuulin,
rajun ukkosen jyrinää.
Paistoi aurinko rintaani lämpöä toi.
Ja mun sieluni rikkirevitty
taas onnesta unelmoi.
Sen huomasin se on jo lähellä.
-
Tummat pilvet auringon peittää.
Kohta rajusti tuulee ja salamoi
ja pilvet sadetta heittää
Minä koetan sateelta piiloutua,
rajuilmalta turvaan suojautua.
-
Minä katsoin alta katoksen
kun myrsky riehui ja raastoi.
Se kaikki valtavat voimat
tuohon taistohon julmaan haastoi.
Meni sekaisin sieluni maisemat,
pysyi paikoillaan tunteet, vain vahvimmat.
-
Ei aitoa rakkautta kaada myrskyt,
vaan se kestää iäti pahimmat tyrskyt.
Myrskyn jälkeen kohta huomaan sen
oli sielussain tyyntä ja rauhaa.
Vain jostakin hiljaa kauempaa
vielä kuuluu kun myrsky pauhaa.
i
Nyt kasvua uutta odotan
uudet siemenet sielussa itää.
Näin kun tunteeni uudet kasvavat,
ne aion myös hengissä pitää.
- Oiva Pennanen-

RUNO

ÖLIJYSOTA
-
Johan näöttihi mualima surkeelta,
kun se Sattami valtaasa käötti.
Meinas vallottee kaekki ölijymuat,
kaoheen pahalta homma jo näötti.
Meinas ryökäle valtoosa luajentoo,
ölijyhintoo ei ruahtinnu huajentoo.
-
Kun se Luateni tornit hajotti,
alako Sattamin intohi kasvoo.
Rupesi ilikkuu rähjäke kammuilleen,
eepä annetakkaa Pussille rasvoo.
Sitä kestännä ei Pussin housut ei,
vuan hän Irakkiin asseet uusimmat vei.
-
Pussin kanssa kimpassa piätettiin
ee se vetele tämmönen peli,
jos rasvat loppuu niin tietee sen
raponen ei se sillon oo keli.
Sepehi jo huolissaan uatteli näen,
vanahaa naesta viijessään kottiin päen:
-
- Pittäesikköhän kohetta nuorentoo,
joella luonostaan luikasta siellä.
Mutta vartuneempi tok´ parempi onj,
lissee ne kärttävät, ei koskaa kiellä.
Ölijy kummasti paekkoja notkistoo,
kun sitä oekijjaan paekkoon lorraottoo.
-
Monella kohtalo seon murheinen,
jos tulleepi ölijystä niukkoo,
Leokaniveliin mistäpä voijetta sua,
kun se nyttenki on meleko tiukkoo.
Äkkiä halluu siis ölijyt vappaoteen,
sitte onnistuu jututkii jetsulleen.
-
Piipertäjäki hihkasi riemuissaan:
-Helevetti minä Pussille näötän.
Sen jäläkeen kuumalla kusella
Pussin kahavinkeittimen täötän.
Nyt vahavasti luontua säästellään,
polokupyörällä kaoppaan kun päästellään.
-
Maaukko sieltä Kaenuun korvista
mietti hetken ja mutristi suuta:
- Pussilla on katalat meiningit,
saonan taakse.. ja iliman muuta.
Sotahullut kun alakaa määräeleen,
ei terroristi pääsekää hääräileen.
-
Tarija oli myös sovanvastaenen:
- Hassani kun on poeka niin nätti,
toki ölijy kaopassa riittelee,
kun ölijylekkuja kärryysä mätti.
- Siellä Sattami olokoon raohassa,
palamun alla tuulessa laohassa.
-
Himanen kun on suuri taeteilija,
hunttaeli kauan viimmennii huasto:
- Ehän tosin minä Hassannii rakasta,
onneksi Irakissa huono on se muasto.
Pussi joukkoeneen hiekkoon hukkukoon,
ölijy Sattamille, sitä mieltä mä oon.
-
Unelias vuan silimääsä ravotteli,
ei jaksa ottoo hiän asiaan kantoo.
Eijaksa nyt mikkää kiinnostoo,
vaen sexipuhheisiin kommentin antoo.
Puoliunissaan toesille sopertoo,
-Turha koettoo kun mie sukupuoleton oon.
-
Pohojalaanen häjyjen mallihin,
aekoo lähtiä taesteluun mukkaan.
- Mä kun lähären , niin Luoja varijelkohon,
siellei elävänä selevii kukkaan.
Pohojalaanen kun kunnolla pierasoo,
kaasupilivet tienoolla leijaeloo.
-
Punikki raohanmarssille tietenkin
rynttee tietysti etunenneen.
Nyt usalaesille kunnolla näötetään,
neokkulaa kun ei ookkaa enneen.
Punalippua salakoon jo nostelloo,
Belarusta jo innolla ostelloo.
-
Rahamies tahtoo tietenki,
koko Iraakin itelleen ostoo.
Ölijykentän aevan kunnolliseen
ja suureen tuotokseen nostoo.
Sattamiksi jos hän Sattamin tilalle,
sillon menis kyllä hommelit pilalle.
-
Boheemi kättään heilautti iisisti:
- Se on ihan sama, mitä hyöt tekkee.
Se ei minua hetkaota tippaakaan,
ajaako hyö kärryy tae vetelee rekkee.
Kuhan konijakki huikat illoen saan,
muuhan ei mua kiinnosta ollenkaan.
-
Enkelit vai vienosti henkäelee:
- Tietystihän sota on julumaa,
mutta pannaan Sattami sileeksi vaan,
se on ratkasu paras pulumaan.
Kuhan Suomesta erillään pysyvät,
hurrataan jos Ruottiin tietä ne kysyvät.
-
Tietomies alako testiä miettimään,
voeko Pussille pisteitä antoo,
sitä funtsaili otteeseen usijaan,
kuinka pitkälle ohojukset kantoo.
Laskuissaan pääty nolla tulokseen,
eipä kantsinu alakaa koetokseen.
-
Tuossa piställin muutaman kommentin
sitä immeisten suhetta sottaan.
Voehan olla ettei kaekki kohallaan oo,
mut omat mietteet voette äkistee pottaan.
Pelekkee paskaahan mullaki tuotos on,
kun teijän silimille heitän, suan huomion
Oiva Pennanen-

RUNO

TUKKIREKKA SUOSSA
-
Pahalta homma nyt näyttää
vitutuskin pääkoppaa tåyttää
pelkokin selkäpiitä säväyttää
tännekö luonnonarmoille jään
pyörät vajosi syvälle suohon
liikaako pistin lastia tuohon
jämäkän potkun ansaitsen puohon
ahneus taas kerran pääs iskemään.
´´
Lapiolla luiskaa nyt kaivan
olen kokenut melkoisen vaivan
kapteeni olen hukkuvan laivan
kohtalo mua armahtakoon
ketjuja rekan pyöriin nyt laitan
jospa välttäisin sutimis haitan
muutaman oksan luiskaan taitan
mä työnsankari varmasti oon.
´''
Kaikki tehty on viimesen päälle
olo tuntuukin nyt lystikkäälle
lunta satanut on lammen jäälle
syksynyö pimeä koittelee
Kylmiä eväitä ensin maistan
teenkö nuotion makkaraa paistan
suunnitelman sellaisen laistan
ehkä matkakin nyt jatkunee.
'
Manaan Herraa ja Paholaista
metsätiellä on vain yksi kaista
tien kuntokin on vajavaista
yritettävä on kuitenkin taas
pikkuykköstä loveen laitan
jännitys iskee sisälle paitan
reilusti selvitinkin sen haitan
mieli tyyntyy ja rauha on maas.
Oiva Pennanen

TOTISIA

YÖHOUREITA
*****
Tuassii se nosti äijän pystyyn hoopoelemmaan joutavija.Ei kestä kuunnella kramppeja pitkällään. Kipu kierrätykseenl Tuskasta on puolet sinun...se helepottaa.
***
Kyllähän meikkä markinaalit täöttääki reilusti vaekka onki soukka poeka. Miten tuossa kävisi jos hyppäesin poes sieltä markinaalista ja oesin ku miehet? Ostasin kopan keskarrii ja menisin kylille pahhaa elämää pitämään. Sitte vierasiin naesiin. Ongellako lienen käöny? Kovasti nykkii vaen ei käö pyyvyksiin..
***
Monenniilaestahan sitton nähty. Vuan palijo on jiännä näkemmättäkki. Sehän seon ihimeistä suurin että vitun näkkee, sannoo isot pojat, ja naoraa päälle. Mikä siinä niin ihimeellistä liennee? Mulla seon sehhii ihime kokematta. Kato ujo mies sitä aena pimijässä. Heko, välillä rietasta - sitä nykyajan meininkijä.
***
Heleppohan seon, luukasan, harrastaa tuollastaki urheilumuotuva kuin kaolakiikkuilua. Oksa kestää ja köysi. Kuollee tervennä? Toesta seon minulla. Mistä löytyy niin vahava oksa ja varsinnii köysi joka kestää tämmösen ukonraavon? Ei mistää. Katkijjaa ja loukkaa ihtesä kun putuvaa. Eikö tuo luomu oo tuossae asijassa kunnijassaan. Aekasa kun vuottaa niin jalaka koukistuu itestään potkaseen viimesen kerran.
***
Kyllä suatana tässä onnii niin syysmielellä, että kuvittellee olevasa joku suatanan västäräkki joka lentää lämpimään....Kanarijalla voesi laolaa titityytä nuotin vierestä joku ilolintu kaenalossa. Taekka hankkii Lampotsiinin ja siihen hemaseva senijoriitta viereen, Jo vaen seos jotaki ja rahhaa palasi vaen välijäkö sillä kun pelimerkit taskut täöttää. No uikkareissa aeka harvassa taskuja, Rahajemma on kassakaapissa.
***
Tosi on, oesikkae siinäe puolesa jos toenenki. Varmaanni luonnonsaastuminen kyrvähtäsi lussanpuolelle. Nettisraoha pallaotusi suommeen ja Tärräötyslaetokset tulisi tarpeettomaksi. Pannaanpa mietintään ! Sitä tiijä jos vaekka kaekki totteotuu - seoraavalla kierroksella!- Mikäli pääsee uuvelle kierrokselle.HYVÄÄ YÖTÄ.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

RUNOJA

MYRSKY
Myrskyää.
Etsin suojapaikkaa
hytisten vilusta.
Laivat seilaavat ohi.
veneeni vaatimaton
uppoaa elämänmereen!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxx
YMPYRÖITÄ

Kirjavat ympyrät houkuttaa,
keskellä musta aukko.
Musta aukko vetää
vääjäämättä puoleensa.
Tartun värikkäisiin
vaikka tiedän
totuutta ei voi paeta.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
PURJEVENEELLÄ

Odotan suotuisaa tuulta.
Ihaillen katson suurten alusten
vakaata kulkua.
Hyökyaalto keinuttaa purttani
Jätän suojaisan poukaman.
Tuuli tarttuu alukseni purjeisiin.
Ympyrät sulkeutuu, pyörre imaisee purren.
Kaiken yllä loistava sateenkaari.
-Oiva Pennanen-

RUNO

LEMMIKKI
-
Hienosti tässä,
mun elämässä,
hommelit hoituvat,
täys´ylläpidossa,
no, totta hitossa,
iloksi koituvat.
-
Olen ylvästä sukua,
minun ulkoilupukua,
ihailee jokainen,
ne arvoa antavat,
sylissä kantavat,
keli jos lokainen.
-
Jos annan tassua,
on perin hassua,
siitä ne ihastuu,
paijaavat, hellivät
kanssani kellivät,
kiitosta antaa suu.
-
Minua passaavat,
rahansa hassaavat,
toki se mulle käy,
en juokse metillä,
loikoilen petillä,
loppua sille ei näy.
-Oiva Pennanen-

RUNO


REKKA PULASSA.
-
Minä kusessa oon jumalauta
mua korkijatvoimat ei auta
Joko oottavi kelmeä hauta
tiijä en mihin matkalla oon
Tiellä roiskuu runsaasti loskaa
suolasohjoa hiekkaista moskaa
tästä voinenko selvitä koskaa
täysin sorrunko ahdinkoon.
-
Taivas pilvinen räntää rätkii
dieselin käynti jotenkin pätkii
jalka hervoton poljinta sätkii
aivan yksin syrjätiellä mä oon
Valoviikatteet maisemaa niittää
pelko uusia pelkoja siittää
kauhukuvia mielessä riittää
pelikentällä jäin paitsioon.
-
Yhä vieläkin tummenee taivas
olen niin kuin helvetin vaivas
tai niin kuin kapteeni laivas
joka laivansa vie karikkoon
Ajatelenkin nyt sillä tapaa
pysäytän olen vaarasta vapaa
satakoon vaan räntää ja rapaa
pelikentän sankari oon.
--
Oiva Pennanen

SUKUPUOLI


NEUTRAALIJA
***
Näenä kummina aekoena yritin ilimasta sukupuolineutraalisti, mutta eihän siitä mittää tuuu.. Kirijotti vaekka noeta-akasta tae lumiukosta niin lipsahtaa sanktion puolelle. Turhaa yrittää - parasta olla lätemättä kukkahattutätien kelekkaan. Tulukoon lunta tuppaan, mutta kirijotan miten haluan.
***
Uusi huominen kuopii lähtökuopissa malttamattomana. Suuret osat roina ja paskakasasta ovat kaatumassa niskaan jo
alkumetreillä.Hengityssuojaimet auttaa pysymään hengissä. Henki kulkee vetten päällä ja jäällä on liponen astua lipposella.
***
Kevyvissä kengissä juoksee kevytkenkäiset naiset ja ilotyttöjen raivostuttava kikatus saa ihon kananlihalle. Suru asuu puserossa eikä itkumuurilla ole itkijöitä.Koneitkijät (robot) vallaneet markin.
***
Krokotiilin kyyneleet valuvat pohjattomaan lasiin ja sen täyttymys on suuri tapaus. Yhdessä itkemme ääneen. Tuskin kukaan muu lotkauttaa korvaansakaaann Seinä kuuntelee, seinillä kun korvat on! Isoveli valvoo.
***
Lasten itku ja vaimojen vaikerrus on korvin kuultavissa. Ken näkee se kokee - vaikka katiskan. Säret jääköön joutaville, kunhan arvokala sijansa saakoon- repussa! Mutta saalis miestä yllyttää. maltti on valttia!
***
Kalavale kielellä estää puhumisen. Joutavaa jorinaa korviin kuuleviin. Älä silmä pieni katso...koittaminen on nautinto. Varottava palovammoja! Jos kohde kuuma!
***
Siitä se lähtee . sano Sipelius ja lähti kalijoille. Aaria oopperasta . Kusasenko? Ja me pojat niin laulettiin. Puheenvuorot kortilla sano se sävelin.Kyllä lähtee!
***
Mutta hetken kestää elämä - vaikka kaikilla on mukavaa. Hei porsaita oomme jos ponua saamme, mutta se on toisen laulun arvoinen. Eikä yksi paukku päätä sekota! Eikä neutraali saa...

lauantai 22. syyskuuta 2018

RUNOJA

RIIMITTÄ.
--
MAALIIN
Otan loppukirin
Maailma mustuu silmissäni.
Toiset ryntää ohitseni.
Itsesäilytysvaisto vetää
minut radalta pois.
Otan aikalisän.
Tärkeintä ei ole voitto
vaan pääsy perille!
Kiirehtimättä!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
ONNELLINEN
Kiireeni on loppunut.
Poimin hedelmän viisaudenpuusta.
En näe siinä taalan merkkejä.
Nauran vapautuneesti
-onnellista naurua.
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
PURJEHTIJA.
Käännän purteni
hyökyaaltoa vastaan.
Vaahtopäät lyövät
unelmieni yli.
Unelmat hukkuvat kuohuvaan veteen.
Harmaa arki kädessä.
-Oiva Pennanen.

RUNO

KULKUKOIRANELÄMÄÄ
-
Olen paljon kyliä kulkenut,
ihmiset ovat ovensa sulkenut,
joku kalikallakin heittänyt,
joku pelännyt, silmänsä peittänyt,
mutta lihaista luuta ei kukaan.
-
Moni vihainen on mua potkaissut,
tunkiosta kun jätettä hotkaissut,
haulikolla on perääni laukaistu,
tietä viime matkalle aukaistu,
kukaan ei mua tahtonut mukaan.
-
Tahtonut olen ihmistä palvella
seurata häntä kesällä talvella
mutta kukaan ei minuun luottanut
ei riemua minulle tuottanut
silittivät vain vastasukaan.
-
Kulkukoirana elänyt eloni oon,
koskaan en päässyt ihmisten suosioon,
sekarotuinen hurtta mä olin vain,
sen leiman symtymässä jo sain,
arvostusta ei annettukaan.
--Oiva Pennanen-

RUNO


AOTOKAOPPOJA (väliaikaista)
-
Tämä Volovoni vanaha ja ruosteinen
alakaa myötääsä temppuilemaan
sen vuoksi oon kovasti murheinen
vaehtaa joutasi parempaan
siinä renkaat on sipeliusmallista
niijen uusinta on hirmu kallista
Murheet mielestä saan - tottatosiaan
autokauppaan meen hortoelemaan.
-
Uusi Mersu oli hopijanhohtoenen
sitä jäen minä ihhaelemaan
Aotonmyyjä se on hyvätahtoenen
siltä tolokkuja neuvvoja saan.
- Elä jää kuuta taevaalta tuijottamaan
jäläkitauteja tuottaa se sulle vaan
tyyvy halavempaan - tottatosiaan
jos joku lintta sulle kattellaan?
-
Sepä lääke oli mun aotokuumeeseen
hilijaa poestuinkin Volovoni luo
olin sortunu ikävään huumeeseen
joka hohtua elämään tuo
Jälleen sipeliuksilla minä luistelen
sitä komijaa Mersua muistelen
jota tyytyn mä vaan - tottatosijaan
unelmissani ihhaelemaan.
Oiva Pennanen

RUNO

KÄLÄKÄTIN
1.
Vanha kunnon kännykkäni
kapulani verrattomin,
sulle lauluni viritän,
viisun pienen vinguttelen.
Sinulle nyt laulu soipi,
kalleimmalle kumppanille,
rahat viet, siis viimeisetkin
totiselta tuttavalta.
-
Vanha kunnon kännykkäni,
kourakampe kiehtovaisin,
oodin sulle nyt mä laulan,
viisun pätkän varmistelen,
että kuulee kaikki kansa,
värkistä niin veikeästä,
joka kantaa poissa huolet,
tuonee riemuja tilalle.
-
Vanha kunnon kännykkäni,
sähkösäilä taskussani,
ilon lähde oot minulle,
riemullinen seuralainen.
Sinä ratkot kaikki pulmat,
esteet tieltä eksyttelet,
ikävyyden suistat suohon,
murheet mustat vaimentelet.
-
Vanha kunnon kännykkäni,
tarpeellinen taikavärkki,
ystävät tuot saapuville,
kaipuun kohteen korvalleni.
Sinä tuotat tunteitakin,
rakkautta korvaan kuiskit,
lemmentuskaakin sanelet,
kaipuunvirttä veisaelet.
-
Vanha kunnon kännykkäni,
näpsäkkä Nokialainen,
olet mulle seuralainen,
suruviestin saapuessa.
Lohdutusta korvaan kannat,
sotkuseikat selvittelet,
annat mielenvirkistystä,
riemullista rentoutusta.
-
Vanha kunnon kännykkäni,
sulle kiitoksen sanelen,
korkoinensa kympin annan,
papukaija merkki päälle.
Ilman pärjäisi en laisin
kälkätintä mahtavinta,
hukkaan varmasti menisin,
katoaisin kaikkinensa.
-
Turvaisaa on tallustella,
kännyn kanssa käyskennellä,
on kuin turva seurassasi,
eksyksissä ollessasi.
Apuakin löytyy aina
jos vain vaivaa huono tuuri,
kilautat vain kumppanille,
ystävälle parhaimmalle.
-
Tarvitsee myös herranketku,
tuota kummaa vempelettä,
kännykällä viestitellen
saavat naiset nauramahan.
Kiimaisiksi kiihdytellen,
hoituu hommat kiireisenkin,
eropassit myöskin voipi,
tekstaella tumpelokin.
-Oiva Pennanen-

ÖISIÄ

KRAMPPEJA.
***
Yön hiljaisuus ja uusi päivä alkamassa. Yritin nukkua, mutta krampit koivissa pani touhun mahottomaksi. Könysin koneen ääreen poriseen, ehkä aamuyösta saa muutaman painajaisen vetastua. Eipä aikaakaan kun sain aikaan muutakin kuin sanomista. Tekomies ei kauaa käsiään kahtele kun tarttuu toimeen ja ryty kuuluu kun poika painaa.
***
Taito tallessa ja vasara ja hohtimet. Nippu aetalankaa ja järki päässä niin saa jo ihmeitä aikaan. Suuret sanat ei suuta halkase eikä saita sanojansa syö. Mutta katso, ei mene monta melekeetä kun vahinko tulee ja kello kaulassa - mutta se seisoo. Pysähtyneisyyven aika valtaa alaa saahakseen sillanpää aseman, ja voe meitä sitten!
***
Hetki heijahtaa ja vesi virtaa, ennen kun eilinen on huominen. Periaatteessa vuuen päästä ollaan taas samassa päivässä, mutta onko se sama? Kysyy hän ja vastaa itse: Ihan sama.
***
Eilisen riekaleet lojuu lattialla ja huominen jo tekee tuloaan Taitaa tulla hyvä päivä? Se näkee ken kokee. Katiskassa veden eläviä ja hapen puutteeseen kuollut piisami.
***
Sen siitä saa kun kaikkensa antaa. Tuhkat viiään pesästä eikä mitään tule tilalle. Pilalle menee maitotuotteet auringossa eikä lihapala kauaa paikallaan pysy. Lihansyöjät liikkeellä jo aamusta. Musta aamu antaa merkin menneestä. Dinot tappelee ja mammutit juoksee kukkulan taa. Yössä on taikaaa ja Eeva antoi ja Aatamille kelpasi.
***
Työstä tekevän tuntee, sekasorrosta typerän. Kaiken keskellä kesäinen päivä ja synkeä syksyinen yö. Siitä se lähtee jos ei jo palaa - vaikka salaa postipankista meinaan!! Nyt uusi yritys Hyvä yötä ystävät <3 <3

perjantai 21. syyskuuta 2018

RIIMITTÄ

RIIMITTÄ
-
ESTEITÄ
Vuosikymmenten jono
haittaa kulkuani.
Takanani eletyn elämän jäännökset.
Edessä loputon vapaus.
Ajatukseni kiitää avaruudessa.
Vedän laskutelineet sisään.

XXXXXXXXXXXXXXX
LENTOON

Kiitoradat tekevät,
elämän mielekkääksi.
Nousun jälkeen olen vapaa.
Pilvien päällä aurinko paistaa aina.
xxxxxxxxxxxx
LOPPUKIRI
Juoksurata on liukas
Kompuroin!
Maitohapot tuntuu jäsenissä.
Maaliin on vielä matkaa.
Panen toivoni loppukiriin.

RUNO

KOIRANVIRKA
-
Haukkumaan on minut luotu,
koiran toimi mulle luotu,
haistelen mä peräpäitä,
maailmassa riittää näitä.
-
Usein mietin ihmismieltä,
monenlaista löytyy sieltä,
aiheetta he riitaa haastaa,
turhaan tukkaansa kai raastaa.
-
Kun mä tunnen viinan hajun,
hepulin saan tosi rajun,
tiedän nyt ei mene hyvin,
huoli mielessäni syvin.
-
Etsin tieni peränurkaan,
sieltä isäntääni kurkkaan,
kohta syttyy sanaharkka,
koira saakin olla tarkka.
-
Koiran osa onhan olla,
maata hiljaa permannolla,
kestää ihmismielenpaineet,
jolta järjen vieneet aineet.
-
Potku sattuu kylkeen pahoin
selviänkö ehjin nahoin,
koiralla on koirantuuri,
isännällä valta suuri.
Oiva Pennanen

RUNO

REKKAMIEHEN MIETTEET.
-
Uamupäevästä mä vetelen lonkkoo
meinaa kolotteekki selekee ronkkoo
ettei silimän täöttä pysty nukahtaa
Kun unitaplettija suuhun nakkaa
hetkeksi mielestäni kuvat lakkaa
muutaman tunteroesen suapi uinahtoo.
-
Kun ilta koettaa jälleen olen tiellä
kilometrejä suap rekka niellä
uni silimää paenoo ja vähän vituttaa
Tää on rankka homma empä kiellä
kuhan rekka etes pysys tiellä
pääteasemanki joskus saavuttaa.
-
Nuorena kun etti romantiikkaa
rekka kiinnosti niin monta iikkaa
kumipyöräen varraan elämän rakentaa
Mutta hetkessä voe olla toesin
vaekka rattiin nukahtaakki voesin
äkkisiirto sillon tullee rajan taa.
-
Mutta murhetta en ota tuosta
annan rautahevon tietä juosta
kohtaluvvaan kohti kaekki vajeltaa
Tullee aeka - veivi lentää nurkkaan
tuskin jäläkijäni ennään kurkkaan
pumpulisseen piliveen saanen uinahtaa.
Oiva Pennanen

PYHÄ-

RAHA.
***
Näenä hektisinä aekoena pittää olla joka hetki valamis sieppaamaan eorot talteen vaekka peliaparraateilla. Pelaten voetat, jos on tuurit kohillaan. Pittää panna raha poekimaan, tae aenaki yrittää. Yrittäminen päevän sana.
***
JOO, siinä pittää olla homma hyppysissä, eli taeto tallella, että saa rahan poekimmaan. Meijän ketkuloihen ja loeseläjien siihen hommaan on aevan turhaan änkeötyä. Jätetään se niille jotka homman ossaa. Poropeokalo vaen saa aekaan keskenmenoja ja takasituloja. Eikä seo tapataattuva vaekka pyörähtää maksun puolelle.
***
TOKIHAN sitä on monenniilaesta rahhaa olemassa. Luulis tuon jokkaesen tietävän. Ei se pysähy kahteen gatekorijaan. Niiton yheksänlaesija ja tuo pyhä raha kymmenes.
***
PARASTA opettella piirteitä noesta rahojen sielunelämästä niin hämmästyy. Pyhä raha löyttyy sieltä kolehtihaavista. Mitä minä hokasin se pappi siunasi ne roposet. Pahaksi on päässy.
***
YYKSILÖN hämmästyshän ny ei niin suuria merkihte. Vuan pienistä atomeistahan se kaekki lähtee, että hämmästele vaen, siitä voe kasvaa vaekka kokonaenen ällistys.
***
ÄLLISTYSHÄN jo johtaaki melekomoeseen sokkiin jopa koomaan. Semmosta on syytä varua jos ei meinaa vielä veivijään nakata - aenakaa kovin kauas.
***
JOS sitä vaston on uuvempaa mallia, sähköstartit ja kaekki niin pittää olla virtalähe, akku tae patteri. Alakaa homma pelittää. Atomi mahtasi olla paras, alakas polla sätteileen.
***
TULIPA hyvä mieli kun sae rukattuu ommaa tollousviisarria pikkusen plussaan päen. Nykyaekana pittää olla koko aeka pellaamassa. Niitähän löytyy Angri Birttijä ja vaekka minkälaesta värkkäöshupija. Miksipä siis en minäki pelleihin sorru?
***
TEJIN Kenuva koko rahan eestä. Seon illalla ankara savonkorijuu.Mihin sen rahan kanssa joutunee. Onko vappaaehtosija köyhijä ryntäämään kulutusjuhlaan osille. Tervetuluva

RUNO


IHMINEN VOITTAA LUONNON:
Suurella kouralla luontoäiti
meitä nyt pyyhkäisee,
vavisten oottelee luomakunta,
joku jo nyyhkäisee,
onkohan luonto suuttunut meille,
arkitoimissa ryvettyneille,
kukapa tietää sen,
ei ainakaan ihminen.
-
Arkitoimissaan ihminen häärää,
toimissaan ei ole laitaa ei määrää,
hullun lailla se eteenpäin vierii,
kaiken tuhoaa, pölkkynä kierii
mäkeä alas, johan kiivas on tahti,
osuiko kallioon, loppuiko mahti.
-
Eihän se uho lopu ihmisen koskaan,
heikommat painaa liejuun ja loskaan
joskus hiukan hempeää näyttelee,
takana jo hampaitaan käyttelee,
se purasee pintaa ja murisee,
vatsa kun sillä aina vain kurisee.
Ihmiseen pysty ei syksy, ei halla,
pahuus ei kuole edes kuristamalla.
Oiva Pennanen-

OIKKUILEVA


HÖPINÄMYLLY
***
Höpinämyllyssä lakerivika.Sanat mulkkaa puolelta toiselle. Puolikypsää tekstiä pukkaa mustaan yöhön.Sanavarastosta karannu valistuneet yksilöt juhlimaa ja aamulla kohmelo on kova sana, aivan betonia.
***
Matalapaineet työskentelee kiitettävästi, että meillä surkeaa olisi. Nyrkkipoistia lähettää katkera kansa Ylämummon taivasteltavaksi. Sanktio puree että te nöyrät olisitte. Sateenkaari sopimuksen merkkin on sateenkaariporukat ryvettäneet. Vedenpaisumus on lähellä. Taivas itkee kuumin kyynelin.
***
Innokas taivaanrannanmaalarille työtä tyrkyllä, mutta kehtaako se? Tuskimpa vaan. Kalijaa riittää ja sosijaalihuolto soppaa tuo
Antaa tulla vettä tupaan, ponttoonit tilattu.Poes pilattu työnilo ja tyytyväinen mieli.
***
Pois pilattu on pyhät sakramentit. Lapset opetetaan vain ryyppäämään ja puhumaan rumia. Seksiä pennulle suut ja korvat täyteen. Aikuisten leikit on alettava jo varhain, jotta siinä touhussa täydellinen olisi. Orkankeli on puoli ruokaa ja toinen puoli sitten roskaruokaa ja huumetta.
***
Uusi uljas ja valistettu sukupolvi muhii jo koeputkessa.Aah mikä autuus ja auvoinen tulevaisuus onkaan Telluksella v.2500. Ken elää se näkee, tai sitten ei.
***
Synkät pilivet seilaa matalalla.Aivan käsinkosketeltavia - tai ainaki luuvanvarrella. Varotuksen sana lienee paikallaan ottakoon utelijas varotuksen onkeensa näin välttääkseen pahan
puolittaisen vahingon!
***
On se niin väärin? Oes ees totta toenen puoli. Se heleppaes kummasti. Silti petturit ja väärinpelurit uivat sameissa vesissä, eivätkä käy pyyvyksiin. Se on tätä=?

torstai 20. syyskuuta 2018

RIIMITTÄ

MÄÄRÄNPÄÄ.
Katson kauas yhteen pisteeseen,
surunsumu peittää horisontin.
Yritän kättäni heilauttaa
kiintopistettä kohti.
Kukaan ei vastaa.
Yksin vaellan tuntemattomaan.
Ja pimeys lepää tyhjyyden päällä!

XXXXXXXXXXXXXXXXXX

MATKALLA

Olen matkalla.
Senhän tiedän ,
suoraa tietä ei ole.
Kuitenkin yritän jatkuvasti.

Bumerangin lailla
tieni kaartaa lähtöpisteeseen..
Luovutan, nostan käteni ylös.
Autuaita ovat jotka jaksavat!


xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
SUSIA
Ilmassa on saalistamisen maku.
Sutena juoksen muiden susien mukana,
valmiina iskemään torahampaat
uhrin kurkkuun.
Armoa ei anneta
Yhteistyö on voimaa
Täysi maha - parempi mieli!

RUNO

NAESEN NUUSAA -10.
Hirnahtaen Kusti hyppää sitten satulaan
mutta voi voi onnetonta - ase laukeaa
kauaa viipyny ei Kusti herkkun kimpussa
eipä hammas oikein tehoo Miinan limpussa.
-
Miina sannoo: - Hommasta ei tullu tolokkuva
kerran vaen kun huulilla käötit mulukkuva
tuosta eipä oekein piässy onnen hurmijoon,
sinä taijat johtaa naesen harmiin, turmijjoon.
-
- No, kun tuota novviisi oon tässä duunissa
ei nyt ollut pullat oikein hyvin uunissa
mutta jospa toesen kerran toemeen ryhtytään
harkiten ja taijolla toisiimme yhtytään.
-
Ja harijotellen Kustista tulikin taitava
usseimman kerran päevässä olikin naitava
ja Miina hehkui onnia kun Kusti taidoillaan
sai rupsahtaneen vanhanruusun taasen kukkimaan.
-
Ja niinhän siinä kävi Kusti meni naimisiin
ja riemurieskaa nautittiin joka tarpeisiin
aotuutta ja onneja nyt heillä riittää kai
näin Kusti siitä Miinasta, tolokun akan sai.

LOPPU.

RUNO

VIHAINEN KOIRA
-
Olen haukkunut outoja, tuttujakin,
olen hampailla kiskonut nuttujakin,
olenhan tapoja matkinut ihmisen,
näin saanut maineeni vihaisen,
hampaat irvessä murisen.
-
Ihmisenlailla herkkuja himoitsen,
niitä ahmien ähkyssä pieraisen,
ihmisen tapaan haukun ja metelöin,
vihan tunteita mietin päivin, öin,
joskus hiukkasen epäröin.
-
Hampaat irvessä vieraita pelottelen,
olenhan ihmisiltä nääs oppinut sen,
kaikki vieras on uhkaa pelottavaa,
luottaa koskaan ei vieraaseen saa,
hampaat terävät oikeuttaa.
-
Tiedän, en voi luottaa ihmiseen
joka tahtoo mua käyttää hyväkseen
jos en suorita kaikkea hyvällä
ihmisen viha eläimeen syvällä
olen kohta aseen jyvällä.
-Oiva Pennanen-

RUNO

REKKAMIESYRITTÄJÄ.
-
Minä rahtari oon
Herra varjelkoon
mihin saumaan oon itseni pannut
tietä taakseni jää
vaikka on mikä sää
hommaan tähän ei käy kaikki jannut.
-
Pinottain laskuja
kerro en kaskuja
tilisaldoni nollaa vaan näyttää
vetävät vekselit
pyörivät akselit
hatutus joskus mieleni täyttää
-
Mitään mahda mä en
olenhan sellainen
että tielle on päästävä jälleen
rekkamiehenä saa
vaihtaa maisemaa
tyydytyksen näin saa elämälleen.
Oiva Pennanen

TOSI-

ANKIJAT ON AJAT...
***Saatapeetä kirovaa se joka tyytymätön on. Kapinahenki nostaa päätään ja vaalikarjassa on uho päällä. Nyt -kele näötetää. - Mitä? Eipä liene mitään näytettävää saatikka käsinkoeteltavaa. Takuuvarmaa on että Kaekki jatkuu sunileee kuin tähänki asti.Kajehittaan naapuria ja haokutaan hallitusta jitellä mennee päen peetä!
***
Mutta ei hätää. Eihän se o tämän näkönen. Sitte voes huolta pukata josjoku sihtaes nurkan takana pitkäpiippusella haolikolla jossa on suolalatinki. Mahtas se kirvellä jos...'''
***
Vaen kovat on pojat. Tolokkuna kun mullottaa niin jäläkijä syntyy. Siinei palijo äplistellä kun homma hoetuu ja syötävä riittää kun kylyvää ja niittää. Eikä taivaalla pilvijä näö.
***
Sininen ja valkoinen värit on vappauvven, mutta orjas oon... eikä taivaalla pilviä näy. Hetken vaan on helepompaa, mutta kerran se kirpasee jos kohillen sattuu-
***
Moni kattuu tekemisiään, vielä usijampi tekemättä jättämisiä. Oi jos voisin... vaan kun en voi, tyydy siihen minkä kohtalo soi. Jos ei riitä niin piisatkoon. Näen on näpyt!
***
Aurinkossa aina.. ja sitten jo sataa. Risut kastuu risukasassa. Mutta kesä kuivattaa jos ei satu sataaan. Huommenna kaikki on toisin. On lunta tulvillaan ja varpaita palelee, koska suutarin lapsella ei oo kenkijä, mutts lapasissa löytyy..
***
Vaen mitpä suremaan Naantalin köyhyyttä kun Turku on rikas kaupunki! Mutta Lakkkeuvven aavoilla tuulee. Tiukka mutru huuleen...kestät kyllä sen. kestävyys kohillaan ja aiana voi vahvistaa. Näin se menee, poistulo on vaikeempaa joskus mahotonta.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

RIIMITTÄ

RIIMITTÖMÄT
----------------------
IHMISMERI
Katson kirjavaa ihmismerta
sameilla silmilläni.
Suljen silmäni
ja odotan.
Ihmisten kirjava hyökyaalto
vyöryy ylitseni.
Kovat korot murskaa kaiken mitä oli!
-Oiva Pennanen-
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
UUSI ULOTTUVUUS
Seinät kaatuvat päälleni
ja eksyn ajatusteni sokkeloihin.
Etsin ulospääsyä
vain kaiku vastaa huutooni
Ja idästä nousee punainen aurinko.
- Oiva Pennanen-
XXXXXXXXXXXXXXXXXX

ELÄMÄ!
Mahtava hyökyaalto vyöryy ylitseni
haparon jotakin johon tarttua
pimeys tulvahtaa pääni sisään.
Aallon mentyä ohitse
huomaan
käteni ovat tyhjät.
Kouristelen tyhjillä sormillani
taaksejäänyttä aikaa.
-Oiva Pennanen-

RUNO

KUNINGATAR KISSA
-
Minun ihmisorjani palvovat mua,
saan parhaalla petillä rentoutua,
kuningatar olen hienossa turkissain,
vain paras, se kelpaa minulle vain,
olen ylpeä suvustain.
-
Ihmispalvelijat eivät sitä älyä lain,
heidän elämässään on hienointa vain,
kun he saavat hoivata, palvoa mua,
joskus tekisi mieleni kimmastua,
kun he ei meinaa onnistua.
-
Olen tarkka mä omista oikeuksistain,
ainoastaan paras voi kelvata vain,
maalaiskatteja katselen inhoten,
niitä koskaan lähelleni siedä en,
tahdon kaverin siamilaisen.
-Oiva Pennanen

RUNO

AJAN REKKAA.

Ajan rekkaa mä vain
tähän hommaan hain
koska en tahdo olla vain paikallain
maisemat vaihtuvat
haaveetkin haihtuvat
työtä raskasta tää onhan vain.
'
Toki osani teen
ihan jetsulleen
dieselinlaulu tunnelmaa antaa
valot näyttävi tien
missä milloinkin lien
valot maalaavat taivaanrantaan.
'
Muitakin tiellä on
jono loppumaton
rekat kulkevat kumpaankin suuntaan
käsi vaan heilahtaa
tuuria toivottaa
kukaan ei ala sattumaa muuntaan.
'
Keikka kun tehty on
olla voi huoleton
pari päivää voi vapaana olla
sitten kutsuvi työ
oisi vain kuulas yö
ajo ihanaa on kuutamolla.
Oiva Pennanen

AAMU-

NYRJÄHTYKSIÄ
***
MAALARIT valmiina maalaamaan. He Taivaanrantoja loistavin värein maalaa ruskaa.Vahvoin värein, paksuin pensselein. Oi mikä tuska onkaan jos maali loppuu. Ankarat säännöt estävät huvittelun , mutta kuvittelun kuitenkin sallii.erinteet velvoittaa.
**
LUPAAVASTI jo punoittaa pihlajjjja. Ilmassa leijjuu menettämisen tuska. Kauas kaikkoaa pitkät pilvet ja sumuisena sateena valuvvat poskille. Oi mikä elämys, sanoo maalari ja anoo synnin anteeksi. Katumuksenkyynel vierähtää rienaajan karvaista poskea. Se on täytetty ja tasaisena on syntisen mielenmaisema.
***
SUKU sutena ravaa, tojettiin aikoina entisinä. Se kuvasti vahvaa itsetuntoa ja kovaa mieltä, jota ei hempijät tuulet heilauttele. Piru herää henkiin ja nappaskenkiin painuu karvainen kavio. Ohoo, huutaa suku ja pienokainen saa hätäkasteen.
***
SATAA ja tuhatta kulkee auto tiellä pölyt saa niellä joka vaeltaa ilman suojakypärää. Kehdossa keinuu sinistynyt sivistys, kateus ja ahneus kaataa suurenkin talon vain heikon valon näen pimeydessä . Mistä se kajastaakaan? Jota kiinnosta voi pistää pystyyn tutkimuksen. Apurahat voi anoa rahamiehiltä'
***
JOULUKI se on tuossa ovella. Visa vinkuu lakkaamatta. Missä leka joka vaientaa liian vinkunan. Niin moni on sulkenut korvansa varoitusääneltä. Ennemmin tai sitten myöhemmin katumuksen ääni kuuluu, mutta se on jo myöhäistä! Autuaita ovat iltauniset, siiä he kokee pitkän unen! -

tiistai 18. syyskuuta 2018

RIIMITTÄ

RIIMITTÄ.
xxxxxxxxxx
NAINEN
Elämänmakua pippuria ja paprikaa
loraus makeaa hunajaa
ripaus kardemummaa ja kanelia
leivottuna kauniiksi kakuksi.
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
70v
Kuin ronttopetäjä
seisot vahvana juurillasi
katsot ylväänä laskevaa päivää
ja hehkut yölläkin lämpöä
vahvoilla käsilläsi kannat
heikkojen kuormia ja huolia
olet ansainnut hopeasi
kultaa sinulla on ollut aina sielussasi.
Onnea!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
SEN JÄLKEEN
Harhailen orpona avaruudessa
pääni tukevasti käsissäni.
Pääni muistisoluihin on tallennettu
kaikki minun muistoni,
koko elämäni.
Missä olin?
Minne menossa?
Olenko sateliitti radalla?

RUNO

-NAISEN NUUSAA-8
- Elähän ny Miina anna mulle aekoo vähän
eikae me sentään ystävyyttä lopeteta tähän.
Minä tuun sitten huomenna jos satun joutamaan
kun Reino naapurista pyyti nuottaa soutamaan.
-
Vaen Miina tuosta rietautuu: - No, voehan -kelettä
että meinaat kesken kaeken soutaan venettä.
Ja minähän en kokkeilematta akaksesi tuu
seon tiijettävä mitenkä Se sulla onnistuu.
-
Miina tarttuu Kustin paetaan käsin voimakkain
ei Kusti siinä muuta voe kun alistua vain
Miina vetää rivakasti Kustin paidan pois
hellempääkin käsittely toki olla vois.
-
- Ja sitten vielä alapiä nyt täötyy palijastaa
Ja Kustin pikku kaveri näen töihin valijastaa
Aivan kohta poekuuven sulta aijon varastaa
kato ,rakkauten aurinkomme alkaa sarastaa.
-Oiva Pennanen-

RUNO

VANGIT
-
Häkkikoiraksi jäin, kävi minulle näin,
kun en vielä hallinnut itseäin,
sanoivat mulle sen, olet vihainen,
minä vaikka vain seurasin vaistojain.
-
Häkkiä kierrän nyt, olen kyllästynyt,
kukaan ei minun tahtoa kysynyt,
katkeroitunut oon, joutunut ahdinkoon,
ratkaisua en pulmaani löytänyt.
-
Ratkaisun löysin sen, valtaa ihmisen
rajattava on ainakin pikkuisen,
sillä keinolla saan homman toimimaan,
kun systeemit uudet entrailen.
-
Ihmiset häkkiin paan, jos vain valtaa saan,
niin mä pedoista julmimman vangitsen,
narussa niitä vien, poikki kuraisen tien,
jalannoston tolpan juurella sallinen.
-Oiva Pennanen-

RUNO

MÄ AJAN ÖISIN

Mä ajan öisillä teillä
useinkin jäätyneillä
lunta jäätä ja suolaista loskaa
taistelen unta vastaan
keikkaa teen ainoastaan
mua kohtalo helli ei koskaan.
-
Ajan öisellä tiellä
kilometrejä niellä
kumikiekot lauluaan soittaa
diisseli kapinoi
mutta ei mitään voi
mäen päälle kun kiivetä koittaa.
-
Rekkamies olen vaan
minä ainoastaan
mitään muuta en tahtoisi olla
lastin vien perille
vaikka tunturille
päiväpaisteessa tai kuutamolla.
-Oiva Pennanen-

KIIRE,


TUSKIN EHTII...
***
Kiirettä pukkaa. Tuskin ehtii niellasta kapan potuja kun velevollisuuvet hyökkää sunamina niskaan. Kiireellinen joutenolo asettaa haastetta hektisseen löhöilyyn. Myöhästely tietää´komplikaatioita - kuten ilimavaivoja ja unettomuutta.
***
Seon tarkka duuni orientoetua kaikkijen sääntöjen mukaiseen laiskotteluun. Varsinkin jos duuni suoritettaan vaaka-asennossa. On tarkoin seurattava pulssin nopeutta ja hengityksen esteettömyyttä. Yltiöpäinen joutenolo voi aiheuttaa vaikean stressin tai hysteerisen tunnepurkauman.
***
Jo ennakkoon on hyvä vetää sikeitä pieninä tehokkaina spurtteina. Hyvä treeni poistaa tehokkaasti varsinaisen joutenolon tuomia rasitushuippujja.
***
Makuuhaavat on pahin hallitsemattoman joutenolon tuomista kielteisistä seurauksista. Niitä välttääkseen kannattaa uhrata muutama kalori kylkeä kääntääkseen.
***
Kiireellisen joutenolon pilaa totaalisesti kaikenlainen puuhastelu. Onpa tavattu sellaisiakin yksilöitä joille ei joutenolo yksinkertaisesti sovellu. Onkin asettava komiteja joka miettii ratkaisua ko.asjassa Tasavertasuuven saavuttamiseksi kansalaisten kesken.
***
Nyt pitää taas paneutua taas päivä treeneihin. Kuntoilualustana voi aivan hyvin käyttää kangaspintaista sohvaa. Nahkasohva on kielletty sen liukkauden ja hiostavuuden vuoksi. semmonen 5t treeni imee mehut miehestä tarkkaan, mutta jo puolen tunnin tankkaus palauttaa kunnon ja jaksaa taas vetää rajunkin sikeen.

maanantai 17. syyskuuta 2018

RUNO

-NAESEN NUUSAA -7
- Jutteluksi näöttää menevänii koko juttu
ala heittee heti kohta piältäsi se nuttu
ekkö tunne rakkavus rinnassa roehuvvaa
sanoo Miina, sitten Kustia taas suukottaa .
-
Punasena Kusti alkaa heittää puseroo
Resusen paidan riekaleet piilottaa kainaloon
- Ota vaen se paetaki, ei teällä kylymä tartu,
etkae sä liene hitakaenen kun ei tevot kartu?
-
- Vaen voijjaanhan me halata vaekka on piällä vuatteet
kun mulla on sen touhun suhteen tosenlaeset uatteet,
jos ensin käyvvään pappilassa ja pappi antaa luvan
sillälaella itestään annamme hyvän kuvan.
-
- Voe ihime mikä vätys sinä Kusti olla taijat
eikö vieläkää oo selevenny asijan oekeet laijat
aevanko se homma sulle pittee opettaa
vae haluakko suhteen tämän alakuun lopettaa.
-Oiva Pennanen-

RUNO.

KOIRANSILMIN
-
Koiransilmin katson noita ihmispoloisia,
on ne melko reppanoita, tyhmänoloisia,
ei ne osaa nautiskella elonretkistä,
niin kuin lohöilystäkin ja lepohetkistä.
-
Miehet tosin osaisivat hommat hoidella,
sohvalla vain uneksia, mieltä voidella,
mutta naiset vouhottavat ilman lepoa,
puuskuttaen puurtaa - matkii virtahepoa.
-
Naiset eivät siedä, että pitää taukoa,
heti pitää totuuksia suoraan laukoa;
- Aina pitää uhrautua toisten edessä,
muut saa olla vapaana kuin kala vedessä.
-
Minä aina löhöilen ja nautin elosta,
tosin joskus hätkähdän, vapisen pelosta,
kun emäntäni luudan kanssa heiluu otsa hies,
silloin turvan mulle antaa löhöilevä mies.
-Oiva Pennanen-

RUNO

KEIKKAA TEEN- ---
-
Diiselinlaulu on korville mannaa
kun rekka kulkee - painan vain hannaa
pykälää pienennän kun mäki eessä
kaasua löysäelen myötäleessä.
Yö on musta ja asfaltti kiiltää
valojenviikatteet maisemaa viiltää.
-
Kuormaa on rajusti, painava lasti
kestäisi vehkeet vaen perille asti
sitten voi hetkisen levähtää
jännityspaineita pienentää.
Yö on musta ja asfaltti kiiltää
valojenviikatteet maisemaa viiltää.
-
Rekka on kallis ja vastuukin painaa
ei tiedä hetkeä - jos vaikka vainaa
kaikkea mielessä - ajatus lentää
rakkaimman luokse aatokset entää.
Yö on musta ja asfaltti kiiltää
valojenviikatteet maisemaa viiltää
-
Keikkaa heitän vaikka yö on musta
väsymys raukaisee jo olemusta
levähdyspaikalla pienoinen lepo
sitten taas tienpäälle rautainen hepo.
Yö on musta ja asfaltti kiiltää
valojenviikatteet maisemaa viiltää.
-Oiva Pennanen-

PERÄTI


RAUHATONTA.
***
YRITIN muutaman tunnin kalastaa unta. Ei onnaa. Punkassa kavereita jotka pitää huolen, että silimän jos onnistut paenaa kiini sitä ei takkuvarmansti pääse unen makkuun. alkaa koristukset ja muut oireet. Eikämistää apuva.
****
KURIJUUTTA on muutenkin tienoo tulvillaan. (Jooos on kansaääntä uskominen.) Toenen köyhä toesta tukkee ja kumpiki kupsahtaa nurin. Polovillaan könyten etitään ötökkää maanrakosesta ja pistetään parempiin suihin. Kurijuuven merellä laevat uppuvaa ja päivän murheisiin hukkuu monta nuhteetonta vajeltajjaa.
***
AIKAA eletään nyt muka niukkaa ja kurijaa ootetaan muka aikaa parempaa, Jokkaenen huutaa jospa se lähtis elintaso nousuun, nousukauteen.Tietysti saahakseen sitten itkijä kuinka on niin vaekija ja naapurilla niin heleppuva. Koskaa ei tule semmosta päivää, että jokkanen olisi tyytyväinen osaansa.
***
KATTEUS katkoo kahleitansa ja kärsimysten malija kukkurillaan on... Kyllä se oli toestamoesta kun oli Kekkonen ja hyvinvoetivaltijo. (sanotaan). Kertaus on opintojen äeti, ja niitä kertapakkauksija on kertyny tupa puolilleen. Vanhoja muistelin ja kertasin. Paha sae palakkasa ja uhuri sae maksaa henkellään kun ei löytyny käshiä!
***
SANOTAAN nyt: - Näen kävi. Olisi voinu käyvvä paremminki. Samoten huonommini, mutta ken tästä käy saa kaiken toivon heittää ja peittää valhehen jälet. Totuus ei pala tulessakaan ja jättää jäläkeen semmoset orkamat, ettei jää mittää arvailun varraan. Mihinkähän se rikas tarttee lissää rahhaa?
***
VAEN tyyvy köyhä siihen minkä saat. Jos hyvin saet niin hyvä on, jos vähä saet se ei oon tuomijo. Yritä uuvestaan paremmin paperein. Jos ne jostakin saat. Jos saat niin hyvä on ja jos et - väärennä! VALE-mikä vaen on päivänmuoti. Että toemeen vaen. Valelääkäri ja väärä raha on muotia.
***
VIHANNEKSET raakoja. Tappaneet monta ihmistä. Lämmitys jumissa ja pakkanen kovettaa pehemijät paekat. Keitä poeka pottuja niin että saahaan vaohtija masinaa. Missä masina? Aetan alla...Missä aetta? sanoppa se. Aevo juuttunu paekalleen Tämmöstä tännään ja huomenna ehkä vieläki hullumpaa. Senpä näkkee sitte!

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

RUNO

NAESEN NUUSAA -6.
- No mitä sanot? Kuiskaa Miina vielä nostaa hiukan
se jo tekköö Kustille, tuskanpaikan tiukan
kun se mustan kolmion, näkee ensi kerran
nivusissa jumistelee nyt jo jonkin verran.
-
- Tuota, köhii Kusti nousee raput lähemmäksi
nyt jo tuntuu hummeetissa ujot kauas läksi
Kädellä jo tunnustelee Miinan puskureita
ensi kerran Kusti koskee noita kumpareita.
-
- So soh poeka! ajeleppa hilijaa mäjessä
taijjuukko sä laenkaa mikä sullon käjessä
et liene ennen naesen kanssa ollu sillälailla ?
kun tuollalaella maltat siinä vieläki haikailla.
-
- Kah enpä oekeen tiijä miten hommat hoetuvat
ropleemat niin vaekijat nyt etteen koetuvat
jospa siirrytäänkin tuppaan juttelemmaan tästä
syvällistä asiaa -vaekka meijän yhteiselämästä.
-Oiva Pennanen

RUNO

OSAT VAIHTUNEET.
-
Rennosti istahdan keinutuoliin,
paneudun hetkeksi päivänhuoliin,
kopissaan isäntä murjottaa vain,
hätäisesti nuolaisun tassuuni sain.
-
Ketjun päässä siellä se olla saa,
joskus yöllä kuulen sen ulvontaa,
kun se kylmissään yksin ikävöi,
tuskin ruokakuppia tyhjäksi söi.
-
Lenkilläkin olen toisinaan käyttänyt,
pissipaikat sille tarkasti näyttänyt,
joskus hihnalla olen sitä hutkinut,
kun se liikaa on jälkiä tutkinut.
-
Joskus sille nakkaan mehevän luun,
ikkunasta katselen loisteessa kuun,
kun talonvahdintöissä se ahkeroi,
eipä nöyrempää vahtia olla voi.
-Oiva Pennanen-

RUNO

HEITÄN KEIKKAA
-
Pikkusen esittelen ommoo ekkoo
oon Mikko Mujunen - ajelen rekkoo
joka viikko mun pittee
kurvaella etelään.
Tavaroeta rahtaan aekalaella
keikkaa heitän makarooni maella
monenlaesta naesta
keikoellani nään-
-
Keikkaa heitän minä tässä nytkin
jännittää vaen ajoneuvon kytkin
jos se kesken matkan
tielle lasahtaa.
Rekkarosvojaki vaanii tiellä
pelottaapi joskus empä kiellä.
mutta tuskin sentään
niihen kynsiin jään.
-
Tiisseli vaen laolaa pellin alla
keikan heitän vaen mä maailmalla
sitten koti Suomeen
pääsen palaamaan
Täällä tahtosin minä olla aena
päevijäni viettää onnekkaena
sitte eläkkeellä
en etelään kusekkaa!
Oiva Pennanen-

RUNO


MAAILMANPARANNUSTA
-
Parantaa nyt maailmata melkein joka heppu
mutta luulen keveä kai lineepi se reppu
jos vain itse hommeleita oisi tekemässä
kohta oisi tekemisiään jo itkemässä.
-
Helppoa on mesota ja louskutella suuta
ärjänteessä paska housuun menis ilman muuta
koskaan suuret huutajat ei vastaa yhtään mistään
tynnyrit ne tyhjät kolisevat tyhjyyksissään.
-
Vastuunkanto vaikeaa on noille huutajille,
linnatuomio se sopis hyvin muutamille,
vaikka rento liperaali moni olla tahtoo,
vastuunkantajia monet lehteriltä kahtoo.
-Oiva Pennanen-

SIISTISTI


SÄHKÖLLÄ.
***
Kokkeilen moppoon sähkyvä kun tuo fossiilinen pätkii - kuskia korville .Arki antaa ajatukselle siivet, eikä jarrut pijä! Mutta antaamennä höllötella , kaikella on päätepiste. Toppari. Forttumilla riittää säähkyä!
***
Leivokset ilimassa leikkiä lyövät, vain huti tuli. Kumi suli, mutta siihenpä se jäikin. Noo hyvä näinkin. Ei kuitenkaan oo hanget korkijat nietokset.Asvaltti rullllalle!
***
Eipä aikaakaan kun lumihiutaleita hiljallee satelee maahan lumivalkoiseen,,, Leivoki tekkee lähtövalamisteluja takasi Ahriikan viitakkoon. Joutuuki kysymaan. Miks leivo lennät Suomehen. Onhan tämä nähty. Luulis tuon jo uskovan. Siellä etelässä pöperöpuoliki runsaampaa.
***
Se tuo siipi kulukuvälineenä meleko tolokku. Ei haeta suot ei meret. Suorinta tietä perille. Linnuntiellä tunkosta. Puttiiniki vielä rikkoo ilma tillaa ja pillaa mestat- kurkiauran keolilla Värkkäesko moppoon siivet?
***
Se on arvoitus mikä toverilla meininki! Aeka näöttää jos ei pijä piilossa. Siilossa happi loppuu, eikä pääskynen sano päivääkää- koita siinä sitten olla olemassa.
****
Tämä meikkä on panostanu viime aekoina raakasti tuohon virike- jutskaan.Kato harrastusta ja monemoista ajan kuluva pittää olla - sanovat. Oon alottanu silimän mulijaottamisella ja nivelten naksuttamisella.Seoraavaksi siirryn pireskelyn lumoavvaan maalimaan.

lauantai 15. syyskuuta 2018

RUNO

NAESEN NUUSAA.-5
-
Miina aivan hiukanverran hameen helmaa nykkii
posket hohtaa punaisena, sydän sataa sykkii
jopa näkyy hammeen alta polven yläpuolta
Miina vannoo mielessään ei kohta mitään huolta.
-
Kustin silmät pakrottaa nyt aivan räpsimättä
niskan puoleen empien jo viepi toista kättä
sitte kynsii niskasta ja Miinan reittä kattoo
Kustilla jo ajatukset tuottaa hyvää sattoo.
-
Housun etupuolella jo paineet tuntuu kyllä
housuja kun Miinalla ei ole lainkaan yllä
Kusti siinä hihkasee ja pyörän puskaan nakkaa
Miina vaan ei nostamasta helemojansa lakkaa.
-
Miinan helman alalaita ylös nousee yhä
Kusti tuota tuijottaa:- ei sua se pysähtyä
Kuulas valakee iho aivan ottaa Kustin silmiin
Miina, Kustin mielestä ois sopivainen vilmiin.
-Oiva Pennanen-

RUNO

KOIRIEN KOKOUS
-
Koiralauma kokousti metsänpimennossa,
piirissä ne vakavana oli istunnossa,
puheenjohtajana istui suurin, vihaisin,
tarjoilukin pelasi annoksin lihaisin.
-
Nuijan kopautuksella kokous aletaan,
mahat on niin täynnä että lähes haletaan,
röyhtäisyjä, pieremistä kuuluu joukosta,
ja muuan torttu tuoksahtaa aukean loukosta.
-
- On kokouksen aiheena: Tehtävä kapina!
Kun arkielon seurana, pelko ja vapina,
Nyt asialle jotakin lopulta tehtävä
on isäntien käytös ollut pöyristyttävä,
niin usein tekee mieli niiden kättä purasta,
kun säälimättä juoksuttavat tietä kurasta.
-
Asiasta puhuttiin - isännät haukuttiin,
ja keventynein mielin sitten kotiin palattiin,
on koirallekin tärkeää laskea paineita,
noin keskustellen eipä tarvii huumeaineita.
-Oiva Pennanen

RUNO

KAUHUKELI.

Syksykeli tuli taas taivas rätkii räntää
kampiakseli hyppyyttää motinmäntää
lakkaamatta jaksaa kone tehdä sen
joka takaa keikan onnistumisen.
-
Kovin liukasta keli kurvissa varmaan
rekka kiitää lävitse sateen harmaan
perstuntumalla rekkaa nyt ohjaan
sohjoa lentää lätisten rekanpohjaan-
-
Pakko kuitenkin heittää on keikkaa
valonsirpit kaamosta tummaa leikkaa
väsymys painaa - jaksaa ja jaksaa
vanhana tämän rääkin kai maksaa.
-
Vastaantulijat matkustaa eri suuntaan
mikäpä ihmisen elämää muuntaan
keikka tänne ja keikkoja tuonne
sehän on aina rahtarin juonne.
-
Koskaan ei tiedä päättyykö minne
silloin kun on jäinen nouseva rinne
pitääkö pyörä vai ojaan luistaa
kalliin rekan sinne romuksi suistaa.
-Oiva Pennanen-

RUNO


RUNOSOPPAA
Onnistuihan sentään soppa
mutta vielä täynnä koppa
aineksia runoon uuteen
luotan ratsun ahkeruuteen,
uusi keitos oottamassa
liedellä on muhimassa.
-
Ainekset ei lopu tähän
kunhan vaeltelen vähän
löydän uutta eksotiikkaa
ryyppää vaikka costaricaa
jopa syntyy uusi annos
rehevämmän antaa lannos.
-
Runot eivät kasva puussa
vaan ne kiertää kansan suussa
sanajärjestys vain eri
ota pää ja runo keri.
-
Helppoa on sanat löytää
hetken taputtelee pöytää
joka onkin pelkkää puuta
siitä runo ilman muuta.
-
Naisestakin runon sorvaa
kun vain pienet puutteet korvaa
kaunis runo , aivan nätti,
korviin sattuu - tiskirätti.
-Oiva Pennanen-

MUKAVAA

VIIKONLOPPUVA
***
...se taas pukkaa. Sää on viilentyny, mutta kumminkaan ei vielä kuura-aamuja. Ne ei varmaan kaukana. Syysmyrskyt ja pakkasetkin oottaa nurkan takana. No, sisällä tarkenee!
***
VAIKKA onki perijantai niin tuskin kukaan estää vatuloimasta joutavia? Otetaan renosti ja katellaan mitä siellä ajatusvaraston peräkamarissa löytyy. Ihan sieltä pohojalta
***
JOS on pankissa lainaa nii kohta on vainaa jos ei lainaa maksa, mutta kun maksa on heikko ja liha on vahva niin lihakeittova mieluummin. Maksaa se maksaki ja lisukkeet. Ruoka on aina hintansa väärti. Sanovat että viinaki, mutta enpä mee niin takkuuseen. Varsinki ne ekaryypit on pahaa, sitte mennee mukkiin, kun kallistaa.
***
KALLISTAHAN se on viina ryypiskellä nuin vaen ilimanaekojaan. Seon äkkijä satasella lähtö jos alakaa töekseen juopotella, mutta niin monelle viina on arkijuoma. Sannoopa ne sen joellekki koetuvan himoksi. Perkuuti täötyy kae siinä olla joku geenivirhe jos ei pysty kätesä liikettä hallitteen. Kukkaahan ei tuu viinaa kaatamaan sun suuhun. Seon oma käsi joka sen liikkeen tekkee!
***
SITTE kun on aekasa sitä liikettä teheny pullo kourassa niin on itestään selevää, että kuinka käö jos putellinkylessä lukkee ALKO- Sitte on jo pahempi tilanne jos putellissa lukkee LAKKAA. Jos lakkaa niin OK. mutta joskippaa käjestä suuhun seon lopun alakua - tae muuta alamäkijä. Maat on männy talot on menny ja kaek on menny. Kurkusta alas ja ei oo teheny tiukkaakkaa, varsinki jos siipiveikkoja on ollu avustajana prosessissa ja niitähän on!
***
VIINA on viisasten juoma, sanovat. Kumminki voi sen ryypyn ottaa tollompiki kuhan ei ime niin kauaa kuin pullossa riittää. Seon äkkijä hummeeti sekasi ja tajukankaalla, kuset ja paskat housussa. Pitäs aatella ensin.
***
POLLIISIT-sarjassa sen hyvin huomaa kuinka ressukoeta ne juopot on. Varsinki mölyviinaa ottaneet -kele rupijavat vielä meohkaamaan. Jopa syyttävät polliisia. Auttajiahan he ovat. Varsinkin talvella ne jäätys pakkasessa hyvin äkkijä jos ei kukaan korjais lämpimään. Että tämmöstä.

perjantai 14. syyskuuta 2018

RUNO

NAESEN NUUSAA-4
-
Astuu ulos, poraspuulla seisahtuupi vähän
-taispa jäähä kosimiset mulla justiin tähän
loppuu vappaus poekamiehen ijäksi kae multa
ei, ei taijja akanotto suaha oekein tulta.
-
Pyöränsä jo Kusti ottaa kottiin palatakseen
varmuudeksi kuitenkin, vilikaseepi taakseen
Miina oven aukasee ja hiljaisesti lausuu
hymyssä niin lempeässä on nyt Miinan suu
-
- Kuule Kusti, elä lähe ei sun tartte puita
mielessä on asijoeta minullaki muita.
Tule tule takasin elä mennä kehtoo
kunhan tässä porisee ja vähä aekoo vehtoo
eiköhän me piästä siihen rakkauven rantaan
siinä sitte kellitään ja jälijet jiävät santaan.
-
Kusti kahtoo Miinaa, ihan hyvältä se näyttää
jospa se nyt kuitenkin sen akanpuutteen täyttää
- Tuota...enpä tiijä...on mulla mökilläki hommoo
taijan naemisasijoesta ottoo vähä lommoo.
-Oiva Pennanen-

RUNO

YSTÄVÄLLE.
Kun maailmanpolkuja taivaltaa,
siellä monta murhetta kokea saa.
Yksin taivaltaen on vaikeaa
löytää polkua, suoraa, oikeaa.
-
Mutta ystävä jos sulla jossain on,
on taivalluksesi tuskaton.
Vaikealla hetkellä sulle on
ystävästä apu suunnaton.
-
Jos sinulla hätä ahdistaa,
ja maailman murheet painaa.
On helppoa luottaa ystävään,
hän esteetkin tieltäsi raivaa.
-
Aito ystävyys silloin punnitaan,
kun kohtalo koittelee.
Kun suru ja murhe joskus,
synkin sävelin soittelee.
-
Tai jos sinun onnesi kukoistaa,
sydän riemunsäveltä soittaa.
Niin silloinkin ystävä korvaamaton,
Sinun kanssasi ilon tavoittaa.
-
Hän ei soimaa sua jos käypi niin
että horjahdat kaidalta tieltä.
Hän aina on valmis auttamaan
ja heti ylös nostamaan sieltä.
-
Aito ystävyys ei koskaan vanhene
se uudistuu jokainen päivä.
Se on aina, kuin päivä keväinen,
jostain löytyypi onnen häivä.
-
Ystävyys on kultaa kalliimpaa,
sitä ei voi rahalla saada.
Jos se aitoa on ja pysyvää,
mikään mahti ei sitä kaada.
-Oiva Pennanen-

NÄIN

MUSTA TUNTUU.
***
Terve ! Poes on haehtuneet syksyinen pimeys. Surumielellä katsoo uusi päevä päevän urakkaa. Ilman auringonsäteitä duuni on raskas ja ankea.Huonotkin päivät on elettävä, että voi iloita kun päivä paistaa. Eilisen riekaleet on syytä unohtaaaaa.
***
Meinaako joku väheksyvä viisaehenmiesten duunia. Se on jumalaota ylös lähetetty........Ja tain tähteet. Vaen miten se meni? Vaen tuliko? Seon niin vaekijaa havannoija verkkasta siirtymää.
***
Jalakamies ei pitkälle pötki aenakaa äkkijä. Täkkijä voe jatkaa jos varpaat palelee. Valelee voilla sijan läskijä niin yty yltyy kunnes kyltyy. Eikä taivaalla pilvijä näy!
***
Musta tuntuu että mustamagia on käöpänen jutska. Ei niin pahasti lipsu eikä kukkaa jiä hankeen makaamaan.Vaen asijoeta ei pijä katella mustavalakosten lasien läpi. Satteenkaari on hyvä. On kotiväen mieluinen väri.
***
En silti käy takaamaan. Ei sitä tiijä kuinka käö ja minkä vuoksi. Mutta onko välii...Seikkailuhenki elää. Tulkoon lunta tupaan, jos ei oo musta joulu, kuraa ei kumminkaan.
***
Neon nämä kiireet paras makkoella ennakkoon. Sehän niinku reenaosta pitkiin syyspimmeisiin. Kylet kestää eikä tuu makkuuhaavoja. Eikä muitakaa haavoja kun pittää oven reikelissä. Ei kukkaa ala puukkohippasta pellaan. Löpinälukku nyt kiinni Plomps, on se päevä huomennakin.

RUNO

SOPPIIKO TUOTA EPPÄELLÄ
Kyllä se tuo taivasjutska
petosta taitaa olla
ei mun pääni käsitä
ei säteile nyt polla,
miks ikkuisesti harppuja
vain pitäsi soitella
saaneeko edes hunajaa
jolla sääret voidella?
-
En helekkarissa minä taija
siihen suostua
mun puolesta saa ikonit
ja kirkot ruostua
se hetki takuuvarmasti
on silloin viimenen,
kun kerran vihoviimesen
mä joskus henkäsen.
-
Ei auta siinä enkelit
ei jelpi pyhät kuvat
immeisen onni suurin on
kun lämpimät on tuvat
ja sapuskaa jos joka päivä
nautiskella saa
mä veikkaan, eipä taivaassa
oo olo parempaa.
-
Ja minkä tautta helevettijä
pittäes kärsiä,
ja antaa pikkupirujen
kinttuja järsijä,
Soppiihan tuota eppäellä,
uskovat uskokoon,
ja köykäsillä evväellä
taevaaseen kulukekoon.
-Oiva Pennanen-

SITKIJÄÄ

PAJUNKÖYTTÄ
***
TIETÄMÄTTÄÄN raivoisa tuuli tuulee mereltä. Luonto pistää parastaan. Ei saa selvää onko huomenna pouta. Kesän rippee kiehuu ilmassa! Onkohan nyt syksy vai kevät? Puskassa asustaa tupajumi yhteiskunta. Untako tää Lienee? Mutta harva totta tonkasee? Autuvaat ovat tuulellakäyvät - saavat kierroksia!
***
KETTU vieraili kanalassa. Ketunhäntä perässä. Kanat kuoli kukko jäi? Muniiko? Aika sen näyttää. Kukolla munat pussissa? Kanalla muna putkessa. Onkohan? Kanat jätti aukon sivistykseen ja unhoituksensiivessä on sulkasato. Kato. se on tätä! Sattuma korjaa?
***
ALAPUOLELLE vetää täsmäkohteen, mutta minkäs voi? Kas maailma tarvitsee tekijänsä. Sekä Luojansa. Pimeys oli syvyyven päällä. Oliko kuinka syvää. Köys katkes laulu kuultihin...Moninaiset ovat elämisen ilot ja surut. Veljet keskenään... Vai ovatko. Vihapuheet vailla vertaa, myrkyttävät ilman.Totenpuhujalla ei sijaa majatalossa.
***
TAIVAALLA tähti. Johtotähti yhä vailla ottajaa. Ruostetta meinaa. Pajassa terästohtori työtä vailla. Näillä mailla on hanket korkijat nietokset...Missä menee raja kun paja on jo rakennettu. Kivirakenteet kestää, ei voi estää pientä ihastusta Saksalaiseen tekniikkaan..Tekniikka tarvii Tähelliset esikuvat.
***
TAVATAAN valittaja silmästä silmään. Silmä sairastaa vinoja nurkkia ja tavataan lukemisen alkeet. Siitä se lähtee, mistä alkaa, ja yhtäjalkaa käymme rinnakkain.Seitsemän lihavaa vuotta, kymmenen katoa. Kuolema korjaa satoa ja taas jossain on ylituotantoa. tuonenvirralla jonoja!
***
Nyt tulee jo liian lennokasta. Yksi lukijani - se ainoa - ei pysy enää siivellä. Ei se mitää nokka irti ja pyrtö tartuu. Pikaliima pitää. Tarvitaan saksia. Näellä mennään jos ei palata . Paluumuuttajalla kusiset paikat.- Se on tätä!

torstai 13. syyskuuta 2018

RUNO

NAESEN NUUSAA.3.
-
Kusti ottaa nisua ja Miinaa silmiin kahtoo
miettii mikähän tuo naenen oekein olla mahtoo
liekkö kuinka tuhulaavainen, taekka sitte pihtaa
suako sitä saonassakkaa käöttee ennee vihtaa.
-
- Otahan nyt lissää siitä, nälissään oot aevan
kunnon naesen lähheisyys se viepi kaeken vaevan
Pitäsköhän suolastaki sulle pöytään laettaa
luulen että sijanpinta sulle kyllä maettaa.
-
- Kiitosta vaen, mulla alakaa tässä vaekee olla
ootahan kun pistäyvyn hetkeksi tunkijolla
tuntuu että pissihättää aevan päälle pukkaa ,
Kusti sannoo verkalleen ja sipaseepi tukkaa.
-
- Eipä siinä kauaa mee kun esiliinan väännät
jospa sitte tullessasi puita sylliis käännät,
Saha siellä pukilla jo oottaa miehen kättä
Kusti hatun päähän laittaa aivan empimättä.
-Oiva Pennanen-

RUNO

KOIRAN MIETTEET
-
Uskollisna palvellut
oon isäntääni aina,
mutta eipä uskollisuus,
vaaassa nyt paina,
tiukan paikkan tullen,
potkun takalistoon saa,
hännän juurta vieläkin
se potku pakottaa.
-
Isäntä on kummallinen,
toisinaan se hellii,
lattialla kanssani se
leikitellen kellii,
mutta sitten vihastuen
potkuun nousee saapas,
syvältä se sieluani
tuskan lailla raapas.
-
Ihminen on kumma otus
vihaa rinnassa,
useasti ovat tuossa,
aivan pinnassa,
koira saakin tuntea
omassa turkissa,
jos isännällä tuli on
mökkinsä nurkissa.
-
Oi kun mä saisin vapaana
kierrellä metsiä,
ja sitä koiranonnea,
itsellein etsiä,
mut ihmisien orjana
päiväni kuluvat,
onnenhetket luotani
kauaksi soluvat.
- Oiva Pennanen-

VIELÄ


LUKEMATON
***
TAAS oli YÖKIRJA tarpeen, jotenkin aamuun selvisi. Nyt on jo
Kahavit ja puurot on tehty ja tuhottu on aeka istahtaa jälleen sorvin ääressä. Kokkeillaan jotae sorvata. Sitten mee sanomaan mitä on tyrkyllä. Säästä voes sev verran maenita, että +11.2 on mittarissa. Vaekutaa että alakaa yöt kylymenemmään. Ei paha! Vaen sitte sanahana aoki ja katotaan mitä tullee.
***
ENNUSTAMATON hetki lyö kasvoille kauneusnaamion. Apua huutaa heikommat ja rohkeat elvistelee liskojen yössä, työssä puurtaa työtätekevät ja herroilla optijot lankeaa. Kankeaa on välillä vanhan konin juoksu, mutta suuri palkinto oottaa ottajaa.
***
SURULLA huomaa taas jonku itkeneen murheisen alennustilaa, kun home pilaa kaiken mihin tarttuu, mutta karttuu syntikuorma ja hermo katkeaa. Toivotaan pahinta, pelätään parasta, kukaan ei varasta huomista päivää.
***
Lukematta on lukemattomat kirjat ja riippumaton ajattelija ei jouva kiikkumaan eikä riippumaan löysissä kannattimissa. Aika on tullut siirtyä sisätiloihin, ajatukset hirtettynä koivunoksaan.
***
AASIALAESELLA linjalla mennee halavalla. Silimät vinossa ja suu mutrussa. Tuskin saa sanasta suusta, on muuta mielenpäällä. Kehenot on kelit kesällä, talavisaekaan kyllä luistaa, jalas nimittäin , vaikka jalas ei housuja, silti huolia piisaa.
***
KOVAA on kallo hevosella -visaa. Nuijan kopautuksesta asijat varmat, vain harvat tietää, miksi nauta hautaa tarvii?Lihat pilalla. Liikaa antipijooppija. Maistuu pahalle jos maistelee. Haistelessa tuntuu verenmaku suussa.
***
Puussa laulaa paskalinnut ja Motturinpäeväläiset, harakat ja varikset, korppi ei korpin silimää noki vaen nielasee koko käjen. Näen olleen käki ei kuku eikä kuu kumota. Luonto ajanut tikanpojan puuhun ja tikka hakkaa viimeistä päivää. Se on ohi ny, syksy painaa hartijoita eikä armoa anna.
***
Rauhallisin mielin huomiseen. Huolensa on huomisellakin mutta iloksi muuttuu jos surunaiheet puuttuu! Seon ny moro sannoo tamperelaenen.

RUNO

HEVOSTELUA !
Ison Herran tallissa ori on tumma.
Rotuhevonen kuuluisa on tuo humma.
Iltaisin Iso Herra sitä radalle vie.
Toisinaan vain tukossa on tuo tie.
-
Iso Herra hyvin oritta hoitelee.
Hyvin hieroo ja rasvoilla voitelee.
Kyllä komea on, se täytyy myöntää.
Kun se tallinovesta päänsä työntää.
-
Oriin niskassa harja hulmuaa.
Se oriin uljuutta korostaa.
Kun se päätänsä nostaa ja korskahtaa.
Lähiseutujen tammat se kuumaksi saa.
-
On Heinolla pelkkä työruuna vain.
Ja en sitä minä ymmärrä vieläkään lain.
Miksi Ison Herran kilpaan haastaa.
Jo silloin pelko minun sydäntä raastaa.
-
Iso Herra ottaa haasteen vastaan.
Heinon ratsua vilkaisee ainoastaan.
-Työruuna? ei ratsuksi siitä oo lain.
Aivan helpon voiton mä jälleen sain?
-
Ovaalirata kummankin edessä on.
Iso Herran ori on malttamaton.
Se kuopii ja päätänsä heiluttaa,
Heinon ratsulla pää alas nuupottaa.
-
Lähtölaukaus kimeä kajahtaa.
Se Heinonkin ratsuun virkeyttä saa.
Alkumatkasta ei tule eroja lain.
Molemmat kannuksia painaa vain.
-
Turvanmitalla Heino jo johdossa on.
Kun tekee sen katkeran huomion.
Jokin pullo Herran kädessä lie.
Sitä oriinsa, mustan, hännän alle vie.
-
Kuin raketinvauhdin nyt ori saa.
Kaikki aidat kaatuu ja ryskyy maa.
Heino ruunansa nolona radalta vie.
Kovin katkera miehellä ajatus lie.
-
Iso Herra orittaan taputtaa.
Kyllä tärpätti siihen vauhtia saa.
Heino puolestaan ruunansa talliin vie.
Ei milloinkaan ruuna, oriin veroinen lie.
-Oiva Pennanen-

SEKAVAA

LUPPEISSA.
***
Sehän tuo Ylämummo leikkii nuihen ilimojensa kanssa. Ei tiijä mitä millonki tarijuvaa ja kelle . Eikä taija se yhenvertasuuskaa totteutua. Toesille jatkuvaa kessää ja meitsit pannaan kärsiin se tuhannet tuiskut ja pahat ilimat! Seon taas sajetta luppeissa. Myönnetään kesällä oli poutaa - liikaakin. NYT onluonnonvoemat valloellaan, hirmumyrskyjä ja tuluvia. Täällä rauhaisaa.
***
Ei haettaes musta joulu eikä valakija piisissä. Runokonit laokkovvaa ja kovvaa. Äijä kanottaa selläässä ja koettaa jarruttaa vaen eihän koni oo aoto. Se vaonti kiihtyy ku koepi liikkuu. Jarruva ei oo vaen ilimastoenti pellaa. Onneksi tuuli tuo ja vie -että sillee!
***
Pippurisumute säästettään hermakettoonin jäläkeiseen aekkaan. Miehellä mekko päällä. Nyt immeiset vuatii tilille petoksesta. helekkeri! Eekai se naesen mieheksitulo/ ja päinvastoin niin paha. Eihän läheskään aina asiat oo miltä näyttää. Mielikuvitusta kun käyttää pääsee totuuden torille. Meinaako lukija äplistellä; Mitä se meinaa? Eipäpirumpia.
***
Ei haetta oesi ku kosmeettinen. Naesen viisaos vaen pääsisi niinkuin väheksymättä essiin, sieltä irtoparran takkaa. Ei tarvihe hakija joomiestä meistä ukkoista hakija . Halleluijjaa noteerrataan heti. Kun se miehen suusta irtovaa!
***
Luvin ny koortinaatit väärin. Eihän se viisaan tarvii olla liikekannalla, vaen tähti seoraa ku hae laevvaa. Mittää vaevaa siitä ei viisaalle sykerry. Ompahan niin ku hakupäällä. Ja kuten tiijetään etsivä löytää ja anovalle annetaan, jos vaen ehot täöttyy.
***
Mäni sitte mihin vaen. Pubin päällähi tähti loestaa kirkkaana että viisaat voe saapua luo. Kalija ei maestu, mutta viina tekkee kaoppasa. Viinahan on viisaan juoma. Sen jo Biplija on sanonu. Mikäs se on viisaan lipittää litkuva. Talo tarijuvaa Kippis! Tae vaekka firman piikkiin

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

RUNO

NAESEN NUUSAA-2
- No eijoo tuota näkynyt, pääsikö karkaamaan?
Miina sanoo - Jospa sattu nartun huomaamaan
Ei Kusti tiedä kuinkahan nyt oikein jatkaisi
hän änkyttäen kuitenkin Miinalle tuumasi:
- Hm, tuota....se on koiran kansa vähä vaikijaa
kun kyliltä sitä jatkuvasti etsiskellä saa.
-
- Vain istuhan nyt perseellesi, Miina touhuaa
ja Kustilla jo lemmenliekki aivan roihuaa
muuta kun ei keksi, hämillänsä virkahtaa
- Eipä tässä oikein kerkijä nyt istahtaa
Kun se Rekun ryökäle on kauas luistanu
eikä ole retkiltään kotiinsa muistanut
-
-Miksikäs se Kustilla tuo ruusu rinnassa
taitaapa se rakkauden tuli palaa pinnassa?
Ei sulla Rekku, minä tiiän, ole karannut
oot vain pienen hätävalleen mulle laatinut.
Vaen katoppa kun Miina pistää kättä kaulalle,
ensin pannaan huopahattu seinänaulalle.
-
Miina pistää toimeksi ja suukon suikauttaa
tämä temppu hölmistyttää Kusti reppanaa
Jäykkänä kuin rautakanki Kusti tollottaa
tokkopa hän asiaansa koskaan esiin saa.

- Tuota minä... ajattelin..yrittää taas mies
toki Kustin ajatukset Miina täysin ties
hänellä on kokemusta miehistä jo kauan
takoahan täytyy aina hehkuessa rauan.
-
- Elähän nyt hättäele, raohoittaapi nainen.
- Mulla tässä valamistuupi kahavija jo vainen
siirryhhän ny pöyvän iäreen ota siitä pulloo
kyllä niihin asioihin joku tolokku tulloo.
-Oiva Pennanen

RUNO

KOIRIEN VALLANKUMOUS
-
Rekku informoi naapurin Vahtia,
puhuessaan löi hännällään tahtia:
- Nyt on haihtunut taika ja lumous,
meidän tehtävä on vallankumous.
-
Vahti haukkuen tuohon tokasi:
- Isäntäni taas aamulla mokasi,
kaatoi päälleni kuumaa kahvia,
eihän koirankaan nahka oo pahvia.
-
- Meillä emäntä raivoissaan sähisi,
se kirkui ja kiukkuaan rähisi,
mulle saarnasi koirankarvoista,
onko tää enää elämisen arvoista.
-
- Jos muutetaan ihmisten luota pois,
se ratkaisu kai molemmille ois,
saavat kiehua omassa mehussaan,
ja nauttia itsensä kehustaan.
-
Molemmat koirat ihmiset hylkäsi,
keskenään niita moitti ja sylkäsi,
kaksistaan ne kiertävät maailmaa,
se on siistii kun vapaana olla saa.
-Oiva Pennanen-

HILPEÄT-


HULINAT
***
Meitsi ei oo nykyään markkinahulinassa käöny. Silti on hyvä lämmin olo ja hellät jalat. Pää pilivissä ja jallaat tukevasti tyhyjän päällä.i Rahhaa en oo tuhlannu euruakkaa, silti on tili tyhjä.
***
Joki tässä mättää vaen vitunko välliä silläkkää on. Arki menee kaurapuuroannoksella. Jos silläkkää. Entistä evästä riippuu leuan alla ja aivan mitätön ei ole juomapuolikaan. Kraanasta irtoaa. Ei ole jäässä eikä päässä, vaikka päänrako ottaa vastaan kun kaataa.
***
Seläntakana on tietennii kiva tuhertaa Ei siinä mittää. Kunhan muistovvaa että ei selekään ammu. Mora on paha vehe pahalle pojalle. Luoja varijelkoon moesista heitemanniista!
***
Heinät heiluu ja kukkulat horijuu. Tulivuoret tupraottaa tuhkaa silimille ja filimille kuvastuu tuskainen irvistys. Pelastuu ken voi. Jos ei voi niin voivoi!
***
Komijat huomataan ja kauniit palkitaan, mutta maan matoset noukitaan parempaan talteen. Niissäkö tulevaisuus? Nam! Ken elää se näkee jos on näkö tallessa, tae aenaki maestaa.
***
Taijettaan palijo ropakantaa panna liikenteeseen ny kun viha ja katkeruus on liikentessä. Kuki pui nyrkkiä näkymättömälle viholliselle. Käsi ojossa että mulle, mulle! Toinen Käsi taskussa nyrkissä. Ollaan me kyllä meleko sankareita?
***
Kah näenhän se mennee. Poes joka pahentaa. Vuan kylläkae se joku ratkassennee tämän urraa aukasevan ajatuksen. Tai liekkö välii? Kuka se tajuaa!? Tae mikä sen tietää mitä sattuu Otetaan vastaan mitää kohtalo antaa! Hyvää päivää <3