RUNO

MUMMON VAPPU

Ratiritirillaan
elo parhaimmillaan
kun on kesä alkamassa
Vappu jossain vonkaamassa
Ratiritirilli
nyt on olo villi.
-
Ratiritirillaan
"sima" makeimmillaan
vappunaikaan maistelemme
viinejäkin haistelemme
ratiritirilli
nyt on olo villi.
-
Ratiritirillaan
hyvän olon pillaan
vedän pullon pohjaan asti
janottaa niin kamalasti
ratiritirilli
päättyi meno villi
-
Ratiritirillaan
aamu sukkasillaan
pakottaapi kovin noita
silmiä ja ohimoita
ratiritirilli
nytpä maistuu silli.

O.P.

SEKO-

VAPPU...
,,,antaa siivet ja vie jalat alta. Alkosta voimaa koneeseen ja myöhemmin neliveto päälle ja yrjö pyrkii kaveriksi. Kantomatka omaan vuoteeseen Via Dolorosa. Valtion pahna on vapunjuhlijan taivas. Tämä ei mun ohjelma, mutta näin kuulemma menee kun työnorja ottaa tilasuuvesta vaarin.
***
Viimeiset lehdet putoaa kun kiireemmät ryntää ensin. Hesarissa kauhujuttuja politiikan pyrkyreistä. Armo tuo oikeutta ja rosmolla tippa linssissä. Virsiä veisaa uskovien kuorot ja pakanat kiroaa lakanan valkeutta. Ottaa silmään erikoisuus. Silmät kiinni ei näe. Kuvitella voi.
***
Kuka postin toi, vai toiko kukaan? Lähde mukaan, aina se mahtuu, jos mieli palaa. Sammutusruutat vakijovaruste. Roihut sammuu kaikki väki nukkuu ja kukkuu käki eikä pesi. Huoneisto vapaa huomenna. Tänään kavutaan Pinnettä, että päästään laskuhumalaan.
***
Lehmät lentää , sielu saa siivet. Köyhässä on rikkaan alku. Sioitukset pielessä alamäki mielessä ja se pysäys joka on äkkinäinen ja vaatii ryhtiä.. Temari nauraa tilastoille ja ottaa pikavippejä, kyllä seuraava hallitus kyttyrät korjaa.
***
Aika pilaa kaiken mihin tarttuu, mutta karttuu syntikuorma ja hihna katkeaa. Toivotaan pahinta, pelätään parasta, kukaan ei varasta sioitettuja ajatuksia. Sika kätkettynä korulauseisiin ja koira haudattuna maireaan hymyyn, Sudella on sudenturkki yllä ja ketulla häntä kainalossa. Kanat - loppu on lähellä! Kukko kiekuu kolme kertaa.

RUNO

VAPPU HEITTI PIHALLE

Olin Vapun kaverina
pidin häntä haverina
rasitteena oli mulle
toista Vappua ei tulle.
-
Vappu oli kova syömään
joskus pyrki jopa lyömään
ryyppyä kun pari otti
suuttumuksesta huohotti.
-
Omapäinen oli nainen
kapinoiva omanlainen
rahaa paloi aika lailla
aina oli jotain vailla.
-
Kyllästyin jo tuohon akkaan
kaikki kamat kassiin pakkaan
selvä oli mulla reitti
kun Vappu pihalle mun heitti.

Oiva Pennanen.

RUNO

MUMMO TIETÄÄ.

En mie tiijä, en mie muista
en mie laisinkaan älyä
politiikan kiemuroita
vehkeilyjä, kieroiluja
panetteluja pahoja
toisen suohon polkemista.
-
Kummat kiemurat monilla
jotku vallan rellestävät
toiset tuhmia puhuvat
typeriä haastelevat
selkään puukolla sohivat
sanansäilää kuuloluihin.
-
Vastuunkantajat vakavat
tekee työtä tarmollansa
eivät laisinkaan välitä
vaikka haukkuu koiralauma
hommat hoitavat hyvästi
kaiken kansan nautinnoksi.
-
Nyt on löysästi eletty
syöty liikaa makkaroita
pantu juhliksi välillä
perseet pantu olkapäille
sepä selvästi saletti
lasku saapuu aikanansa.
-
Vyötä varmaankin tulisi
panna hiukan tiukemmalle
reikä muutama hyväksi
paasto vallan mainioksi
elo terveeksi tulisi
koko kunto mainioksi

Oiva Pennanen.

SADE -

KUUROJA!
***
Hassuna maailimalla , kunhan kotona muistaa murehtia. Eikä suru silmiä puhko. mutta kyynelissä hehkuu timantti. Kaikki hoituu hyvänmallisen paidan kaa tai ilman. Onni oottaa ilman rihmankiertämää.
***
Toki asian voi löytää rasiastakin - kunhan ei ole suuri. Sillä suuren kanssa rasia on vaikeuksissa ja muuttuu arkuksi? No, väliäkö sille oli matti tai ville. Kunhan sukuun tulee ja menee mukiin!
***
Ennustamaton hetki lyö kasvoille kauneusnaamion. Apua huutaa heikommat ja rohkeat elvistelee liskojen yössä, työssä puurtaa työtätekevät ja herroilla optijot lankeaa. kivulla syntyy kansan sininen tulevaisuus.
***
Kankeaa on välillä vanhan konin juoksu, mutta suuri palkinto odottaa ottajaa. Pakkanen panee odotajan varpaat. Mustiksi muuttuu henkevät mietteet. Yössä kulkee monenlaista ottajaa. Harva antaa vähääkään! Paha pakenee henkensä edestä.
***
Ei vältä...Kaurakuurossa kuulevan siemen. Puuronsilmästä katsoo ymmärtävän katse. Hassuna henkailee henkari ja palttoo on unesta tehty. Turkki huokaa minkkien elämän tuskaa ja ketut kanalassa viettää verijuhlaa.
***
Ei kirkastu päivä ei kumota yö. Paksut pilvet peittää lapsuuden leikkipaikat. Muija - keitä saikat, kyllä nälkä lähtee ennen kuin palaa, paitsi jos salaa tegee temput, eigä voi mitään. Tässä seison kun maa makaa.

RUNO

MUMMO IHMETTELEE

Nyt eletään aikaa kummallista,
raharikkaat yhä vaan rikastuu.
Sairaat eivät saa apua kunnollista,
määrärahat kun yhä vain supistuu.
Vanhukset saavat hoidotta kuolla,
koska kukaan ei heitä rahatta huolla.
-
Oikeudet mennyt on siihen malliin,
että varaton ei oikeutta saa.
Kaulusrosvot palkkaa miehen kalliin,
joka heidän rikoksensa piilottaa.
Köyhempi jos virheestään narahtaa,
niin hän ilman muuta vettä,leipää saa.
--
Koti on pelkkä nukkumispaikka,
ihmisuhteet on rempallaan.
Ei kukaan siitäkään huolissaan,
kymmenvuotiaat kontallaan.
He viikonloppuna juo jalat alta,
näyttää lapsuus nykyään kamalalta.
-
Huumehörhöt puukoin heiluu,
iskevät kaikkeen liikkuvaan.
Alemmas he matkallaan soluu,
ei kukaan joutanut rakastaan.
Isät ,Äidit hakee arjen unohdusta,
nykyaika vaatii paljon rentoutusta.
-
Rosvojengit kiertää kaikkialla,
empimättä toisen omaan kajotaan.
Viisautta ei kellään tukan alla,
syvemmälle vaan vajotaan.
Vain aika näyttää minnepäin suunta vie,
joko lienee tämä se kadotuksen tie?

Oiva Pennanen

RUNO

VAPPUNA ON MUKAVATA
Vappuna on mukavata aurinko jos paestaa
kevväesijä tuoksuja saa pusikossa haestaa
Panna ratkiriemukasta taekka ujonlaesta
kampetta kun etsivälle löytyy monenlaesta.
-
Tavarata ostella voe, kun ei ole lammaa
laatu tietty ratkasee kuhan on laatugammaa
ja jos ei eorot riitä voenet velaksiki ellää
näen Vappuna ei vastaanpanemista liene kellää.
-
Siis tarkoen tutki tavara se onko kunnollista
kas jos on palijo käötetty voe olla vaarallista
siis iliman muuta varmistele ostoksesi laatu
se kylykijäenen harmittaa, se ilimaseksi saatu.
-
Ennen kuin tutkit syvältä niin luotaemesi suojaa
jos ostos riskitavaraa niin rukkoella saat Luojaa
se että sinut varijeleisi jäläkilaskuloesta
varsinkin ostos ulukua ei taösin vaaraa poesta.
-
Vaekka on Vappu muista silti varovaenen olla
kohtuuvella viinaa käöttele, lopeta suosiolla
ennen kun sulta pimenee pöntöstä järjenääni
jos käypi niin sun toelaeluista puhuu koko lääni

Oiva Pennanen.

PERIN

RATKIRIEMUASTA..
...meininkijä on tuo politiikka. Varsinki nyt kun päästää laskemaan Rinnettä alas. Kyyti tullee olemaan kovvaa ja monella perse kipijänä, kun pyllymäkijä lasketaan. Puetta piisaa mutta siihempä se jää. Eilenaamunakin näki mihin tie johtaa. Yhtenä päevänä puhutaan jottae ja toesena päevänä on takki kääntyny ja mietteet onki päenvastaset. Tietennii seon mukava kahtuva kun politiikko silimät kirkaana puhhuu entisijä kantojaan vastaan.
***
Tietennii sitä pittää kantaasa vaehtaa jos huomaa olevasa väärässä, mutta kun nämä vekkulit vaehtavat kantasa sen mukkaan kuka kyssyy.Taekka millanen sattuu olemaan ylleisö. Rikkaelle on puhheet erillaeset, mitä köyhälle. Kieli kankijana nuollaan. Se oma lehemähän siellä ojassa köllöttää. SE tietää jatkopaekka valehtelijainlupissa!
***
Tämä ilimastokeskustelu myös on varsin hauskaa viihettä. Ollaan olevinnaan niin vihreetä ja ytinvoemaa vastaan, kuitenki sitte halutaan vähentää aotoelua. Lopettaa fossiilisten käöttö. Kulukija kuitenki pittää ja sähköllähän se piili kulkee tulevaisuuvessa. Hahhah! Risuva onkapannun alle niin saahaan höyryvä joka pyörittää keneraattoria. Mahtaa tulla aeka kallista sähkyvä. Pääasia kumminki: SUOMI PELASTAA MAALIMAN.
***
On se kuitennii mukavaa kun tämmöselle joutilaalle on monenlaesta hupija. Nuo nykyviihteet kun ei palijo innosta. Semmoset laolaa jokka ei ossaa ja näötelmät on hanurista. Neon niin taeteellisija, muka, että tavan moukka on heti poessa juonesta, tosinhan nissä ei saa etes juonta olla. Kielenkäöttö semmosta että tavanjätkäki punastuu. Onneksi on tämä politiikka. Teatteria vaella vertaa. Ilimasta ja naoruhermot on lujilla" Mikäpä mukavempaa?

Iatkis-80

PUTELLI-80.
Aino on kauan vaiti . Vain kiivaasta käsien läpsytyksestä ja tempovista liikkeistä huomaa, että tavallisesti hempeän rauhallinen Aino, on kiukkuinen.
"On se huomattu! Miksi se ei minulle puhu mistää mittää? Ostellaan konneita, otetaan lissää peltuva. Ite hypätään kokkouksissa ja pitkin kyliä, minä saan raataa kuin heikkopäenen",Aino sanoo.
Paavolla loksahtaa suu auki. Hämmästyneenä hän katsoo Ainoa, väliin vilkaisee Maria.
" No, johan on kumma! Mistä nyt kenkä puristaa? En oo ikkää selontekuva teheny tekemisistäni. Enkä aio tehä vastakaa. Vappaaehtosesti tässä kukin on , jos ei huvita, voe muuttaa parempiin olloihin" ,Paavo sanoo.
" Niinhän se on tosijaan aena ollu. Minä oon vaen palakaton piika, en yhtää enempää. Ikkää saa mittää vaatettakkaa. Navetta saappaessa pittää mennä kirkollekki jos joskus sinne pääsee. Isäntä ite kulukee pussihousuissa ja formuvarsisaappaessa. Kun minä jotaki haluan, pittää olla sen tuhannet rätingit, mihin rahhaa tartten" Aino sanoo jo piukealla äänellä.
" Jaa, vaen sieltä se nyt tuulee. Ootellaampa tuulen kääntymistä" Paavo sanoo ja alkaa pukea puseroa päällensä.
" Tämmöstä se on ! Jos minulla on jottae sanomista, se lähtee muuvalle. Näen seon ollu koko ajan. Vaen senkun mennee, miksipä tämä muuttusi", Aino sanoo ja pyyhkäisee jauhoisella kädellä silmäkulmaansa.
Paavo aukaisee oven , vilkaisee vielä naisiin, menee sitten totisen näköisenä ulos. Mari katsoo ikkunasta ja huomaa isänsä suunnistavan halkovajalle päin.
" Äiti! Hyvä oli että viimeinkin jotain sanoit. Ehkä isä alkaa ajatella asioita. Ei se ainakaan pahentanut." Mari sanoo.
jat.

RUNO

MUMMO JAKSAA HEILUA.

Elämässä ehtoopuolla sattuu monenlaista
vuosikymmenenet jo painaa mummaa, papparaista
kokemusta kertynyt on mukaan melkolailla
vielä olo semmonen kuin oisi jotain vailla.
--
Vanha naama kurttunen ja tukkakin on harmaa
pää on täynnä tietoa vaan se on aivan varmaa
mitää tärkeää ei muista,haalenee muistikuvat
nuoruuspäivät kiireiset - sumuun ne haihtuvat
-
Huumorilla vanha jaksaa vaikka rempat haittaa
iloisella mielellä se matkanteko maittaa
eipä enää kiusaamassa maine eikä valta
ennemmin tai myöhemmin ne katoo kaikkialta.
-
Mitä tässä ollessa jos terveyttä riittää
aamusella herätessä mielessänsä kiittää,
että vielä uusi päivä edessä on jälleen
iäkkäänä arvon antaa osaa elämälleen.

O.P.

RUNO

MIESTEN LAILLA MELLASTELIN.


Tässä muistelen vasiten
pengon hiukan muistiani
miltä tuntuikaan tukassa
ensiryypyn saadessani
ottaessa kunnon kopsut
miesten lailla latkiessa
paholaisen taikalientä
viinanlitkua tulista
tulinesteen vaikutusta.
-
Oli hirmuisen makuista
ihmejuoma niin kehuttu
poltti suussa saakelisti
rintaa korvensi kovasti
vatsan seudulla pakotti
ilmavaivat vaikeammat.
-
Oli vallan pontikkata
korvenkyyneltä kylältä
alla kuusen kypsytetty
salomailla pullotettu
pantu hiivat hillumahan
viinalierot liikkumahan
vielä runsaimmat sokerit
voimajuoman mausteheksi.
-
Tuota ryyppäsin kahesti
kolmannenkin keikahutin
miehuus kasvoi kauheasti
virtaa poijassa rutosti
kovin tuntui mahtavalta
olo varsin varmemmalta
pääkin pilvissä lujasti
taju tolkku hartijoilla
-
Mutta vartoohan vähäsen
kerron kuinka kekkulissa
velat muuttuivat rahaksi
vanhat maksut saamisiksi
olin reilu kansalainen
miesten paraita peräti-
Juoma tuntui koivissani,
viina virtaava veressä.
Jalat horjui holtittomat,
pää ei pöhnäinen pitänyt.
Istuin siihen pehmenneenä
virta valtava vähissä
taju kankaalle katosi
viina tehnyt tehtävänsä.

Oiva Pennanen.

HATARAA

KONSVÄRKKIÄ...
pittää rakennella, vaekkei nämä värkit oo rapijat. Tahtoo tulla semmosta sekuntaa, vae eikö se määrä korvaa laavun, ennen ihtijään lohuteltiin. Mikksei päje nykkii? Joka aamu jottae sinkuvaa eetteriin oekeijen immeisten harmiksi.
***
Ei kae silloo mittää äärtä eikä määrää tuolla immeisen hölömöyvelläkää. Saateri kun keksitään yhä kovempija liemijä, joella varmasti mennee pöntto sekasi. Hummeettivelli jämähtää pankkuriin, eikä kaveri ällyvä tälle maalimalle mittää. Nuuskaa vielä huuleen nin johan ollaaan taevaessa,
***
Mikä helevetti se saa yhtymään esimerkiksi noehin huumeissii? Jokkaenen nykyvään tietää mihinkä se takkuuvarmasti johtaa. Vae ei, saakuti vejetään surutta ilolientä, että näöttäs paremmalt Tulokseana harmija ja krapula.
***
Pertana kun ne sitte höyryissään on kuin jottae sankareita, tae maaliman omistajia. Pannaan siluvei kaekki mikä ehyttä oli.
***
Kae se raha on suurintekijä joka pitää yllä tuota valtavaa huumehommaa. Oon kahtonu Jimiltä tuota Tulli-sarjaa. Jumankaota koetetaan keksijä vaekka millasta piilopaekkaa nyssyköelle. Jopa nieltään huumepötkyjä. Eikö nuo pölijät hoksaa, että käry käö varmasti. On koerat ja huipputekniikka apuna.
***
Vuosia mätkähtää vankeotta, tietää kurijija vankilavuosija, eikä ne tyrmät taija olla mittää luxus lukaaleja, kuten Suomen vankilat. Vaen sitä saa. mitä tilaa.

RUNO

KUN KOSKETAN !
Tasatahtiin sykkien sydämet lyö,
tasatahtiin tunteemme palaa.
On kulunut pitkälle yhteinen yö,
kun kosketan sua kuin salaa.
Tuo kosketus saa sinut syttymään,
tunnen kun sydämesi kiihtyy.
-
Ja lempemme alkaa kuin itsestään,
näin kaipuu toisiimme yltyy.
Sinä kätesi hellästi pujotat,
minun kaulani ympärille.
Nuo huulesi polttavat ojennat,
minä painan suudelman niille.
-
Näin olemme kauan ja ootamme,
kehomme tuntevat läheisyyden.
Ja toisiimme tiukasti kietoudumme,
oi kun se kestäisi iäisyyden.
Näin yhdessä lähdemme matkalle,
joka vie meidät onnenmaahan.
-
Sinne unelmaimme saarelle,
jonne lempivät vain mennä saahan.
Siellä kaunista on ja ihanaa,
iäksi sinne voisimme jäädä.
Onnenmaan taivas kauniisti punertaa,
ei meitä pois sieltä kukaan häädä.
-
Oiva Pennanen

RUNO

MUMMONMAAILMA
***
Kattelen suurilla silimillä
näetä maaliman asijoeta
eipä ennää taho ymmärtää
noeta kaekkija kiemuroeta
Joeta immeiset tekkee toesinaan
ne on aevan ku järkijä vaella
noella konsteilla ei kyllä toemeen tuu
varsinkaa syrjäkylijen maella.
-
Kukkaa ei ennää ittijään likkoon paa
vaan valamista hyvvää vaatii
ja jos ei niitä etuja heti saa
ne jo valituskirjettä laatii.
Heti kaekki mulle nyt vaajitaan
lähimmäestään ei kukkaan muista
susien laella uhrit raajellaan
ja lihat irti revitään luista.
-
Oma maha pullottaa valtava
läskit löysät poskissa hyllyy
ja ravitolaillan jatkoksi
naeset vappaasti tarijuvaa pyllyy
Kaekenlaenen riettaus kukoistaa
sekä lespot ja homppelit hilluu
Peräporttija nykyvään vonkaellaan
ennen reilusti tahottiin pilluu.
-
Komijasti tää mulle passaelee
enpä sen vuoksi laenkaan haasta
Se vaen minua suuresti kummastuttaa
miksi kiinnostaa pelekästään saasta
Aika aikaansa kuitenkin elellään
sano pässi kun katkastiin kaola
Se on selevä ei päätön millonkaa
ennää pornolaoluja laola.

Oiva Pennanen.

LANKKU-

MAALARIT
***
Kevät lymyää tulevissa päivissä. Suuri maalari duunissa. Suuri yleisö katsoo jännityksellä onko huomenna pouta. Työtaistelu maisemassa. Rikkurit paikalla. Homma hanskassa, väri väärä. Vihreetä kehiin!!!!!!!!!
***
Maalari lakossa, loistavia värejä maalaa luonto. Värivalinnat pielessä. Amatöörit pilaa valkean kankaan. Oi mikä tuska on papilla. Tekis mieli mutta ankarat säännöt estävät huvittelun , mutta kuvittelun sallii. Ja himosta punoittaa papin nenä.Silmät ristissä käsi käy ja vaikeaa on laukeamisen tuska. Kiitetty olkoon...
**
Sataa ja tuhatta kulkee auto tiellä pölyt saa niellä joka vaeltaa ilman suojakypärää. Kehdossa keinuu eliitin sivistys, kateus ja ahneus kaataa suurenkin talon vain heikon valon näen pimeydessä . Onko se järjenvalo joka on sammumassa. Tekoäly etsii markkinoita.
***
Huumorimies huhuilee vaikka on vitsit vähissä vain tähissa voi löytää jotain mistä mainita. Ainainen kiire saa kellot hulluksi onkai selvää, ettei selvää päätä näissä maisemissa.
***
Kai jossakin on parempi paikka. Ota se ja tyydy siihen minkä sait. Huomisella omat tuskat tyydymme siihen!
***
Suutari heiluttaa lestiään eikä lapsilla ole saappaita. Bisnes on etualalla ja vaimo huokaa raskaudenpäiviä. Anna meille... huokaa nälkäinen ja luo katseensa parempiin päiviin, mutta näkee vaan unikuvia eilisestä!

RUNO

ELÄKEUKKO--
***
Sukset ne tökkii
ja rikki on sommat
persettä päen
menevät kaikki hommat
lyhenee askel
ja muistikin pettää
onni ei muista
vanahempaa settää.
***
Vuodet on vieriny
niin jukolauta
jokainen hetki
se lähenee hauta
Jokaisen kohalla
kai samanlaista
vuuet ei armaha
miestä ei naista.
***
Vaan eipä heitetä
lusikkaa mäkkeen
sitä ei tiijä
vaekka ihimeitä näkkee
jokkainen aamu
se toivua antaa
vielä suoli toemii
ja tuottaapi lantaa.
***
Retteesti vaen
eteenpäin pitää painaa
vaikka on kaikki
vain pelkkää lainaa
Hippulat vinkuu
ja morkoolit soi
Eläkepäivät pelkkää
lystiä vain toi.
-
Oiva Pennanen.

JATKIS-78.

PUTELLI-78.
" Eipä tule ei. Minäki sitä hyyvää kiersin muutaman vuojen, vaen kottiin palasin. Vaekka ei se täälläkää niin heleppua oo . Kuitenki täällä on pienemmät menot. Kaopungissa erehtyy niin heleposti, niihin tissuttelu hommiin. Totta puhhuin se oli minullakin tärkein syy, että sieltä takasi tulin. Pyhänseotu tahto mennä pullohommissa. Tuntu siltä ,että taoti pahenee, niin nostin kytkintä. Täällähän tuota on ny aeka kulunu. Viina on jääny kokonaan poes. Lyllähän tuota rahhaaki liikkuu, kun jaksaa liikkeellä olla",Reino kertoo ja heittää kettingin Letukan lavalle.
" Sinunki pitäsi akka hyötyä. Eikö se poekamies tallous oo vähän ankijaa joskus",Paavo sanoo.
" Mitä helekuttija se poekamies akalla tekkee?Lisäksi niitä semmosija naesija on harvassa joka meikäläesen vaevokseen huolisi. Rikasta ei saa ja köyhä on vaen rasituksena. Kun kaksi köyhää mennee yhteen, niin tiijäkkö sinä Paavo mikä ääni siinä syntyy? Reino kysyy nauraen.
" Seon taas niitä sinun juttuja , en etes yritä arvata", Paavo sanoo.
" No, sehän on selevä! Ei mittää! Oothan sinä sen kuullu, että tyhyjä ei paokaha", Reino nauraa, hyppää Letukan hyttiin ja auto lähtee tielle päin.
***
Putellin Aino oli kiukkuisella päällä. Vaikka hän suuren talon emäntänä oli tottunut , että isäntä teki suuretkin päätökset yksin. Nyt häntä kuitenkin kiukutti niin suuressa asiassa , kuin traktorin osto oli, hän oli jäänyt kokonaan syrjästäkatsojaksi.
Mari tiskasi yhä astioita ja huomasi äitinsä kireyden. Aikansa kuunneltuaan äitinsä puhinaa ja kiivasta rieskojen kaulimista, jopa äsähtelyä, Mari kysyy:
jat.

RUNO

MUMMON MARTTAKERHO
-
Martat täällä kovin häärää
puheilla ei mitään määrää
sanat ovat puutaheinää
puheet menee vasten seinää.
-
Turhat juorut salin täyttää
tyhmyytensä kaikki näyttää
ollaan niinkuin karjalauma
missä asioiden sauma?
-
Ajatus on tosi hyvä
tarvitaan vain tiedonjyvä
että osaa hyvin käyttää
esimerkin muille näyttää.
-
Juorut joutavat siis suohon
panostetaan kasvuun ruohon
keskustellaan ihmissuhteet
kaikki turha saakoon nuhteet!
-
Miehistä voi tosin haastaa
epätoivo mieltä raastaa
kukasta ne lentää kukkaan
toiveet mulla valuu hukkaan-

O.P.

PAKSUJA

PÄÄSTÖJÄ.
***
Ei mitään uutta millää rintamalla. Historija toestaa ihtijjään. Joka puolella kuulluu nyyhke kuinka mennee kehenosti ja naapuri saa parempaa palakkaa, vaekka seon palijoki tyhymempi kuin minäi.Minun palakka taas on aevan aliarvostettu kykyihini nähen. Ohan itestään selevää kuka on kukkulan Kunkku
***
Ruoka tietenki on kallista ja palakat onnettoman mitättömät. Pensa maksaa maltaeta ja perkele kun on sitäki pittää ostaa vähän päästä. . .Naapurin höntti on laettanu uuven aoton. Ja vielä Volovon, sen kiinalaesen? On siinä kyllä tyhymä mies...
***
Ja saatana kun naapurin kissa paskoo ovipieliin ja ruikkii kiimaasa joka paekkaan. Ja koera haokkuu ettei saa etes nukkuva. Kyllä se on perkelettä kun pijetään koeraa eikä kehata sitä lenkittää. Elläenrääkkäöksestä linnaan!
***
Naapurin akkaki on niin pahasuinen. Jos pikkusen huomaottaa tosiasijan, että onko tullu muutama kilo lissää. Kyllä hyppii heti silimille ja kuinka rummaa kielenkäöttyä. Saatana kiruvaa ja alakerran nimitykset sinkoelee päen naamaa.Pitäs vähä aatella ennen kun alakaa mesomaan. Ikävä ihminen.
***
Niin ja muutenki naapuri on yksi perkele. Aena kyttää meikäläesen tekemisijä. Ei kärsi kalijapurkkija imasta, kun jo saa alakoholistin leiman. On se kyllä sakkija ja niijen kakarat on niin pahasuisija ja aena ilikeyvessä.Ei oo kasvattaneet kakaroetaan ollenkaan. En tiijä. Pitäskö nuista johonki valittaa? Vae käviskö paskomassa niihen portaelle tae postilaatikkoon
***
Ite oon kyllä koettanut kaikkeni naapurien avittamisessa. Eilenki soetin polliisille, kun ukko lähti töehin - selevästi päessään...Raskasta vahtia naapurin tekemisiä. Vaen mitäpä ei tekisi toesten parraaksi.

RUNO

VAPPUNA KERRAN.
-
Keväällä kerran
muistan senverran
Vappua vietettiin
sää oli hempeä
suloista lempeä
paljonkin koettiin.
-
Olimme sakkia
ei valkolakkia
näkynyt ollenkaan
surut niin vähissä
kuussa ja tähissä
sure ei polletkaan.
-
Simaakin latkittiin
herroja matkittiin
surtu ei lainkaan ei
jokainen kännissä
virtaukset rännissä
huudeltiin hellurei.
-
Paukkuja ammuttiin
myöhemmin sammuttiin
kesä voi tulla nyt
nyt vappusimassa
parasta himassa
"Vappu" lie löytynyt

Oiva Pennanen.

JATKIS-77.

PUTELLI-77.
Mikkokin vilkaisee taakseen. Huomaa Reinon huitovan kättään ja hyppäävän hytistä ulos. Mikko pysäyttää traktorin peruuttaa sen äskeiselle paikalle. Kytkee jarrut kiinni ja laskeutuu maahan.
" No, perkule! Jopa sattuki oekija voemanpeli Mikolle. Siinähän ei kestä mursunnahkanen persauskaan, kun Vortsonni ryntää. Vae oesikko tuossa kettigissä vika? Jostaki koeranpaskasta vissiin tehenneet. Vaen eipä se mittää, yritettään uuvestaan. Pistetään pultilla pätkät kiini. Ootahhan kun minä katon Leenan hytästä", aina hyväntuulinen Reino sanoo.
"Äkkihän siinä taisi mulla taas pistää", Mikko sanoo.
" Nooo,oppia ikä kaekki , eikä ellää. Mikko seon ensin sievästi tiukattava tuo kettinki. Sitten kun seon tiukalla, niin sitten rähinää peltin alle. Kyllä se siitä. Opetellahan ne konstit pittää. No niin, nythän siinä on varppi valamiina. Yritettäänhän uuvestaan" Reino sanoo, nousten Letukan hyttiin.
Paavo on uteliaana seurannut tapahtumaa syrjästä. Nyt hän puuttuu asiaan:
" Mikko...sievästi , sievästi. Ei oo vielä kettinki tiukalla. Nyt varovasti , varovasti. No, nyt pistä rähinää . Hehhee eihän se paena mittää. Lähti kun pottu ojsta. Näkkyy olevan voemaa kuin pienessä pitäjässä" ,Paavo innostuu.
" Lähtihän se kun lämpisi, ei tarvinnu kuitenkaa saonaa lämmittää. Ukkovaenaa se ennen sano kun tuli tiukkapaekka.Kyllä siihen sauna auttais", Reino nauraa ja alkaa irroittaa hinauskettinkiä.
" Hehhee! Niinhän se tapasi Aappo sanua. Seoli vanahankansan miehiä, eikä turhista hättäötyny. Mikä siinä lie , että vaekka nuita konneitaki on keksitty , niin yhä näöttää vaen kiire yltyvän. No onhan ne talloessa väjet vähenneet. Harvemmassa talossa ennää renkeja tae piikoja on. Parempia työpaekkoja ne hakkee. Ja kaapuntiinhan niillä nuorilla mieli palastaa. En tiiä! Ei se taija työttä se leipä tulla sielläkkään" , Paavo innostuu pohtimaan.
jat.

RUNO

MUMMON HALIPULA.
-
Nyt on tautinen tilanne
ihmis-suhteet surkeasti,
heili hautoopi suruja
minä paikkaan turkkiani.
sovut täysin on sekaisin
rakkaudet riekaleina.
-
Toki kaikkeni yritin
tehdä heilin hellemmäksi
koitin konstilla pahalla
hyvälläkin hellyttelin
kepillä ja porkkanalla
sekä herkuilla hyvillä
kaakuilla ja leivoksilla.
-
Mutta auttoiko kuritus
kummeniko kilvoittelu
oppi kulkiko perille
onnistuiko kouluttelu.
-
Eipä tepsinyt tekoset
auttaneet ei kurmotukset
kaikki pielessä pahasti
hermostuttaa helvetisti
tuhmemmaksi jäärä muuttui
meni lukkohon mokoma
-
Poisko heitän moisen miehen
etsin paljonkin paremman.
etsin nuoren varren vahvan
etsin rikkaan ja komean,
nöyrä saisi myöskin olla,
sekä tarmokas todella.
-
Kertokaa oi siskot mulle
tuota löydänkö ikinä?
Etsisinkö kaupungista
vaiko maajussin vetäsen
vierelleni vaarumahan
rinnalleni kulkemahan
mulle mieheksi hyväksi
paremmaksi passariksi

Oiva Pennanen

OMA -

PROHOVIILI,
***
Endorfiinit tapissa ja Lapissa poronsarvet kelepaa. Jos vain porokuseman juosta joutaa. Hijeskoivulla parempiin päiviin riippakoivuun voi ripustaa vallattomat ajatukset, ettei mopo karkaa eikä rosmot varasta.
***
EHOLLE olen koittanut laittaa, mutta ei suttaanu, mikä siinäki lie? Koettelee vaan eipä hylkää. On se Musti muunakin kuin papinhevosena on se koeranaki. Hummani hei ja hellät tunteet. Tyrkyllä jännitystä ja raamaa se aikaan saamaa on jäykän niskan ja ketterän mielen, paitsi kielen vei kulkukauppijas kitarasta. Oliko yksi liikaa?
***
LIPSAHTI taas loruvaihe päälle. Nuppi tutisee ja silimät isköö tulta, mutta minun armoni ei väisty. Ikuisuuden viinikarahvissa riittää viininlitkua terveystarkotuksiin. Laatu hyvä, mutta laatu maksaa. Eipä taho jaksaa kun väsy painaa ja ies on raskas. Mutta eteenpäin elävän mieli. Pakki puuttuu, mutta kukapa peruuttaa`? Takana on vain mennyttä päivää?
***
PROHOVIILI on koossa, mutta ei oo näkönen. Tein sen omaksi kuvaksi ja sen tietää, mitä on liikaa, pari siikaa ja kaksileipää riittää evvääksi jos ei matkaa enempää kun poronkusema. Lapissa ollaan Onko kota pystyssä ja vällyn alla lämmin kun lunta tuiskuttaa.
***
TÄSSÄ uskossa turvaten tulevaisuuteen kurvaan mopon teltan peräseinaan. Seesam aukene ja katso ammottava aukko on edessäni, siihen on tyytyminen, paitsi jos omistaan lisää, mutta lehtolapselle ei löyvvy isää. Äiti kumminkin tietää.
***
HARVEMPI kuitenkin sietää vieraita kaukalolla. Väisty pois sinä muukalainen joka olet omiaan etsimään huomisen päivän tarkoitusta. Puotkoon sateliitit merreen että säästyy ihisen henki, sillä tievossa on: Päästä se matokin kuolee, miksi siis ei ihminen joka on paikkansa ansainnut, sillä hänellä on aika ja kyky sovelttaa monimutkasija asijoita. Vain näillä mennään!

JATKIS-76.

PUTELLI-76.
" Voe perkeesi! Meinasimpa jäähä rattorin alle aevan väkisellä. No, eipä oesi ollu nimetön surma. Se Mikon pittää oppia pistään seisontajarru päälle, kun lähtee pukilta", Reino sanoo.
" Voe helevetti! Nyt sinulla meni lamput ja kaikki. Ehän minä semmosista jarruista tiijä. Sinun pittää neuvua! Neuvvokki heti ettei toesta kertaa tämmöstä satu. Mistä helevetistä sinä nyt uuven lyhyn tuohon saat?" Mikko kyselee.
" Elä oo Mikko moksillaankaa. Ohan mulla se varaosa aoto siellä suulin takana Siinä on ehijät lamput. Siinä mee kun kullin luikaus kun sen vaehan. Ei oo mittää hämminkiä. Tuleppa katomaan. Polokaset nuo jarrupolokimet pohojaan. Tässä on sitte lukituskahava, sitä kun pyöräötät, niin siinä pyssyy kone paekallaan", Reino sanoo, näyttäen samalla miten koneen toimii.
Paavokin on ehtinyt auton luokse. Tutkii ensin tilannetta . Kurkistaa auton allekkin. Sanoo sitten Letukan lampunlasia näpräten:
" Voe perkele, nytpä taesi tulla semmosta sirua , että jää yhteen liimaamatta. Äkkikö se Mikolla pani kun perräöttää keolaan? Ei taija tulla tolokkua tästä traktori touhusta. Myötääsä jotaki vahinkua..."
" Ei kae se niin äkkikää, eikä se Mikko perruuttanu. Jäe vaen sanomatta tuo seisontajarru" ,Reino sanoo. " Mutta nyt on karhu kiinni . Hyppäähän Mikko pukille , minä meen Leenan ratin taakse."
Mikko nousee traktorin istuimelle, katsoo että Reino on paikallaan. Sitten hän panee 3-vaihteen päälle. Nytkähtäen traktori lähtee eteenpäin. Kettinki on löysällä. Traktorin liian kova vauhti tempaisee ketjun kireälle. Kuuluu vai paukahdus kun kettingin heikoin silmukka pettää.
- No, niin. Johan minä sanoin, että ei tästä mitään tule, Paavo päivitteli.
jat.

RUNO

MUMMO PEILISSÄ.

Jatkuvasti peilin eteen askeleeni vie
-Kukahan tuo läskinaama lasissa nyt lie,
punaisena silmät vahtaa,
mutta minkä sille mahtaa,
tukka toivoton
katsojalla on.
-
Mitä voisin maanantaina asialle lainkaan
hiiskatti, mistähän sen viinipullon sainkaan,
eilen maistui elon leikki
nyt on tuhruisena meikki
petiin koisimaan
lähden uudestaan.

O.P.

RUNO

TUNKIOLLA ‎

Kaunis kesäinen aamu tunkiolla
kanalauma ahkera kuoputtaa.
Kaikki siinä he ahkeroi sovinnolla,
tosin tunkio hieman tuoksahtaa.
-
On kukko ylväästi korkeimmalla
kirjavia sulkiaan kohentaa.
Sitten äänellä kauas kantavalla,
komeuttaan kaikille kuuluttaa.
-
Kana-rouvat katsovat ihastellen,
tuota herraansa komeaa, mahtavaa.
Jokainenhan tietysti, mielistellen
tahtoo kukon tunteisiin vaikuttaa.
-
On yksi kanoista huomannut,
madon mehevän, herkullisen.
kukko sen kuitenkin siepannut
herkun kurkkuunsa nielaisten.
-
Siitä kana suuttuu ja kiukuissaan
se rohkeuttaan haluaa näyttää,
Kukon kimppuun arvaamatta käy
ja nokkaansa terävää käyttää.
-
Kukko äänensä kohta korottaa
kiekuu niin että maailma kaikuu,
kanat tuota tuokion kuuntelee,
hiljaa nyt onkin kaikkien suu.
-
Yksi kanoista silloin kehaisee:
-Kukon hommelit hoidan kyllä,
olen ylivertainen kaakattaja
kukot ei niihin taitoihin yllä.
-
Kanalauma alkoi riemuissaan
kukko- raukkaa hakkeloimaan,
siltä heltat, kannukset revittiin
alkoi kukolla korvat soimaan.
-
Tunkiolta kukko pois häädettiin
jäi jäljelle paskankatku.
Eivät kanat sitä tajunneet
ilman urosta suku ei jatku..

Oiva Pennanen.

RUNO

SE SILJAN RAKKAUS:

Niimpä Santeri syksyllä vihittiin,
Siljan kanssa avioliittoon.
Ja Santerikin pääsi tosissaan,
niiden onnenkukkien niittoon.
Loisti rakkaus onnea antaen,
Silja kulki jo "hedelmää" kantaen.
-
Lapsi syntyi, oli niin mukavaa,
Santeri aivan pilvissä kulki.
Ja rakkaus kuumaa oli niin ,
sen Santeri sanoi myös julki.
Mutta Siljaa alkoi uuvuttaa,
Santun poikamiestavat suututtaa.
-
Silja yritti Santtua opettaa,
ett´ei enään ole kuin ennen.
Mutta Santtu ei päässyt tavoistaan,
joskus murahti ohimennen.
-Tällä iällä en enää muuttua voi,
lähti mopolla kylille ja kaljaa joi.
-
Silja yksin sai lasta tuudittaa,
Santtu kaljalta tuoksui kun tuli.
Silja joskus mieltänsä osoitti,
sitten Santun pyyntöihin suli.
Toinen lapsikin siinä tilattiin,
perhesopu pahemmin pilattiin.
-
Alkoi Santtua kaikki kiukuttaa,
ulos ajoi usein vaimon ja lapset.
Isänroolin ei Santeri taipunut,
kiukusta vain harveni hapset.
Silja lapsineen talosta muutti pois,
eihän siinä muuta odottaa voi.
-
Nyt on Santtu yksin ja mopokin,
on kaljarahan puutteessa myöty.
Santtu surkeaa tilaansa huokailee,
hän on aivan kynsille lyöty.
-Koskaan en enää naista viereeni ota,
poikamiehellä akan kans´on ainainen sota.

että sellaanen tapaus.
Oiva Pennanen.

ONSE

MELEKOSTA
...vouhkaamista noila kaekenmaaliman terveöstuotteista. - Kun vetaset tätä naamaan oot aenaki sata vuotta nuorempi. Kun syöt tätä jopa on elämä kuin juhulaa. Jos käötät tätä huomaat kuinka nyt vasta elämä alakaa. Kun teet näen kehosi on kuin nuorukaesen jne.
***
Ja mitä sitä kissanpaskoo. Päenvastoen kaekkinaenen vouhotus varsinnii tuolla meikki puolella tekkee kokonaan päenvatasen vaekutuksen. Kun vanaha muori vettää ryppyset huulesa kirkuvalla värillä seon kamalan näköstä. Siihen ku vielä kirkuvaa värijä tukkaan ja muuta ehostusta. Huomaa kyllä että muorilla on epätoevonen ikä menossa.
***
En mie sitä, ettei näen saa tehä. Sitä vaen meinasin, että kyllä se tuo maenos on melekonen manipuloija.
Ruokapuolella taas sitä vasta vouhotettaanki. Välillä milloen mikäki on myrkkyvä ja välillä sitten sitä terveöstavaraa. Voe taevahan taatto kun siihen eorova uppovaa jos hyppevvää noehen pillin mukkaan. Siitä huolimatta ilta lähenee ja varijo vennyy. Kunnes Mustaaukko nielasee kokonaan, Siinei kemija auta eikä viisaus jeleppaa.
***
Paras linija seon vetasta läskijä naamariin ja pottuva ja tietysti paksusti voeta leivän päälle ja ruvisleipää. Sillä se ähky lähtee ja jaksaa pitemmänki rupijaman pällistellä.

JATKIS-75.

PUTELLI-75
" Voe perkele! Eihän sitä talosta lähetäkkää, kuin torpasta. Siihen Leenu istu ojanteeseen.Rattaat pyörii , vaen matka ei jatku. Seon tuo syksynen ruohikko aena senverran märkää, ettei siitä rengas saa otetta. Varsinki kun rengasmerkki on sipelius. Ei palijo karkeotta oo jälellä."
" Vae niin siinä kävi, aottasikko se jos miehissä työnnettässiin? "Paavao kysyy.
" Eihän siitä taia apua olla, pittää rattorilla vetästä. Kuhan tuo Mikko ehtii tännepäähän , niin pyöräöttäkääpä tuolla. Minä lähen panemaan jo karhukettingin Leenan nokkakoukkuun", Reino sanoo.
Paavo viitilöi kädellään Mikolle , kun tämä saapuu taas kierrokseltaan. Mikko pysäyttää traktorin ja kysyy:
" Mitä nyt? Vastustaako sitä Reinoa?"
" No, se Letukka istu siihen ojanteeseen, iliman apua ei kuulema lähe! Pitäsi vissiin käyä rattorilla vetäsemässä. Reino meni jo laitamaan karhua keulaan."
Mikko ajaa traktorin auton eteen. Peruuttaa sen lähelle. Tyrkkää vaihteen vapaalle ja hypähtää alas pukilta. Reino laittaa juuri kettinkiä auton puskuriin.
" Eikö tassut pitäny? ........Hei Reino varooooo! ", Mikko huutaa kurkku suorana.
Mikko ei ole tottumattomana huomannut vääntää jarrut lukitsevaa vipua.
Pienessä myötäleessä traktori lähtee liukumaan itsekseen autoa kohti.Aivan viime hetkellä Reino ehtii hypätä lähestyvän auransiiven tieltä syrjään. Rusahtaen särkyy Letukan ajovalon lasi , aura siiven painautuessa sitä vasten.
Onneksi auran maapuoli sattuu auton puskuriin ja suuremmilta vahingoita vältytään.
jat.

RUNO

SANTERI JA SILJA.
(jatkoa)
Oli Santeri viettänyt juhannusyön,
naisen mieluisen kanssa kahden.
Oli yhdessä aikaa vietetty,
koivunalla, siellä rannalla lahden.
Oli järvikin aivan peilityyni,
itikat vähän kiusata koitti.
Mutta rakkaudennälkä, sammumaton,
kesäyön pikkuharmit voitti.
-
Etsi Santeri hiukan hämillään
naisen kättä ja siihen tarttui.
Näin rakkauden ensiaskelet,
tiedot, Santun mielessä karttui .
Kömpelösti, kättä hän puristaa,
sitten verkkaisesti hän tuumaa:
-Mikähän se oekein nyt hiostaa,
ilima vissiin on liian kuumaa?
--
Silja virkkaa naurua äänessään:
-Jospa se on sitä kesäyön huumaa.
Tuo lempi voi joskus kuumentaa.
Silja pilkettä silmissä tuumaa.
Huuliansa hän Santulle tarjoaa,
Santeri tilaisuuteen tarttuu.
Näin rakkauden tiellä vaikealla,
Santerillakin taidot karttuu.
-
Koko junannusyö kun vehdattiin,
se kuitenkin siihen johti.
Santtu Siljoineen mopoa taluttaa,
aamuyöstä kotiaan kohti.
Suukko välillä täytyy tietysti,
rakkauden merkiksi saada.
Sehän onkin heistä niin mukavaa,
ei siitä ollenkaan hennoisi laata.
-
Ja siitä alkoi Santulla,
vaihe uusi elämässään.
Ilman Siljaansa ei enää viihdykkään
rakastunut Santeri missään.
Ja niin näki naapurit ihmeekseen,
Santerilla on talossaan nainen.
Ja aika kun kuluu, uinuupi,
kehdossaan pieni lapsukainen.(jatkuu)

RUNO

MUMMO SEKAISIN

Nyt en tiijä
missä mennään
ottasinko
yhtään ennää
päässä huippaa
tökkää varvas
viina ryyppy
oli karvas.
-
En mie näe
etes mittää
päässä tuskin
mittää ittää
kesannolla
on pää raukka,
aivot vieny
kanahaukka.
-
Herrain kera
samaan paitaan
vaiko vankimuoti
raitaan
Tuomioita
päälle sataa
ollaan silti
samaa pataa,
mitäs näistä
lillukoista
kyllä omenat
on toista.
-
Eipä uneta nyt
yhtään
alan valjaita
jo nyhtään,
lempo soikoon
miksi samaan
joutuneet
nyt oomme jamaan
pullottaapi
otsasuonet
kenen lienee
nämä juonet?
-
Auta ei nyt
tässä suukko
mistä löydettäisiin
puukko
jolla remmit
katkaistaisiin
sitten heti
armahtaisin.
O.P.

KILJUVAT

KOLLIT
***
Keväisiä tuulija jopa myrskyjä lupailee. Lumet on kohta häipyneet. Hiirenkorvaa pian pukkaa puut ja pensaat. Kollikissojen juhulat alkaa olla ohi.Tällä katsomalla - Valtakunnassa kaikki hyvin!
***
Marketeissa mammutit melskaa ja lasikaupassa norsut. Ei hetkenrauhaa saa markkinavoima. Taatelit kasvaa kauniisiin oksiin ja tyydyttyen huokaa nuori morsian.Se on täytetty - Kiitos olkoon Herran!
***
Kivinen sydän on kova ja raaka. Illankajo antaa pehmeän hohteen kun löytää kohteen suuressa kaipuussaan. Onnen kantamoinen ylittää takarajan eikä mittanauha riitä. Arpa on heitetty, saiko kukaan kiinni? Se on tuurissa kellä on suuri, se juuri josta kasvu alkaa, ylimalkaan siinä se on pihvi ja lisukkeet. Aromivoi antaa mahtavan mauan.
***
Haikuja vetäen voi saada syövän, sen kuolleeksi lyövän. Peli on pelattu, vaikka vasta vähän selattu, elämän kirjan lehtiä. Pitää ehtiä olemaan maailmankansalainen, ja ainokainen henki lentää pilvelle.
***
Päästöissä löytyy ja tuotot plussalla. Maailma pelastuu? Kenelle? Kas vaikeaa on olla ja elää . Aina on joku vastaan ja joku peesaa. Joku huutaa hallelujaa joku kiroaa saatapeetä. Voi ihmiset poloiset. Mihin me ollaan menossa. Vauhti kiihtyy - Tuleeko rysäys?

RUNO

MUMMON VAPPU

Mummolla viuhkaa
simaa on tukassa
muutenkin mimmi
iteltään hukassa
ei tajuu mitään
järki on lomalla
lirputtaa hellästi
kielellä somalla.
-
Mummo on jarruja
löysännyt vapuksi,
asusteet kutistu
pieneksi lapuksi
nyt hiekkarannalla
vienti on rajua
ei sitä mummeli
itekkää tajua.
-
Mummo nyt haluaa
rajua menoa
pelata lottoa
ja takakenoa,
osumatarkkuus
parasta mallia,
nyt huti-iskuja
ei voisi sallia.
-
Virta jo loppuu
Mummo on sippinä
viimmeset sentit
tarjotaan tippinä
vappu on ohi
tukka vaan sekasin
Mummolle pienet
jutut kun tekasin.

Oiva Pennanen.

RUNO

JUSSINAATTOILTA-

Oli Santeri juhannussaunassa käynyt,
löylyt tuikeat kiukaalle lyönyt.
Saunan jälkeen tukevan aterian,
pirtinpöydän ääressä syönyt.
Palanpaineeksi siivu väkevää,
taskumatista suuhunsa nakkaa.
- On kumma jos tänä iltana,
ei jo viimeinki löyvy akkaa.
-
On Santeri potra poikamies,
viisikymmentä kohta täyttää.
Tuosta Santerin akansaannista,
naapurit huolestuvan näyttää.
Santtu itse vain tuumii: - ehtiihän tuon,
vaimonpuolen vierelleen vääntää.
Ja leppoisat poikamiespäivät,
ukkomiehen arjeksi kääntää.
-
Taasen taskumattia kallistaa,
mopon tallista esiin ottaa.
Mopo muutaman kerran yskäisee,
ja sitten moottori hyvin potpottaa.
Santtu satulaan hyppää ja kaasuttaa,
vanhan mopon vauhtiin raisuun.
On taskumatin sisältö, saanut vauhtia,
mieheen vaisuun.
-
Tanssilava edessä häämöttää,
Santeri mopon pusikkoon lykkää.
Sitten kädellä kaljua sipaisee,
jännitys sydämmessä sykkää.
Taskumatista vielä rohkaisua,
aivan hienoisen siivun ottaa,
- Kyllähän tämä tästä suttaantuu!
Santeri itseensä täysin luottaa.
-
Tanssiin, Santeri naisen valitsee,
joka silmiinsä hyvältä näyttää.
Joka suhteessa salaiset unelmat,
naisen olemus reilusti täyttää.
- Tuossapa onkin naesta jo kerrakseen,
tuumii Santeri , vilkuillen naista
-Sitä tuossa on jota voi puristaa,
ja värkätä monenlaista.
-
Keskikesän yön tunnelma tiivistyy,
Santeri naista saatolle pyytää.
Jännitys saa miehen huokaamaan,
sekä pelkokin sielua hyytää.
-Kun ei oo sitä ajokorttia
tuskin lähtee mopon tarakalle.
Tästäkö se este taas muodostui,
miehen olo tuntuu tukalalle.
-
Rohkeasti hän kuitenkin esitti:
- Mitäs jos täältä yhessä mennään?
Nainen viohkosti silmiin katsahtaa, sanoo:
-Älä yhtään jännitä ennään!
Toki täältä yhdessä lähetään,
aamuun on vielä paljon aikaa.
Yhdessä saamme varmaan kokea,
keskikesänyön ihanaa taikaa.
jatkuu.

RUNO

AALTOJEN TIE
On aallot rantaan rauhoittuneet
ne on tulleet mereltä kaukaa
ne on vaahtopäisinä riehuneet
itselleen etsineet syvää rauhaa.
Nyt on perille viimein saapuneet
lepoon vaipuneet - matkalla uupuneet.
***
Niiden äiti on tuuli tuo vallaton
joka rauhaa ei löydä koskaan
aina eteen päin riennettävä on
vaikka uupua voisi se loskaan.
Jos tuulelta henki otetaan pois
se kuolonisku aalloille ois.
***
Siis tuule tuuli ja riehu myrsky
synnytä aaltoja jatkuvasti
perille opasta jokainen tyrsky
että ne pääsevät rantaan asti
Aallot raukeina rantaan raukeaa
jokainen rauhaton viimein levon saa.

Oiva Pennanen.

SUURET

LUPAUKSET.
***
Uhkauksia ja kähmintää ilmassa. Politiikot kiertää kehää, etsitään kamuja ja heitellään herjoja toisintuumaaville. Ootettavissa katkerraa sanailua. Mustaa pestään valakijaksi ja roeskastaa paskaa tuulettimmeen.On tullut aika lunastaa lupaukset. Vappusataset vaatii maksajaa. Rinteessä matkataan alaspäen. Sama suunta - huutaa kuski eikä bussissa oo jarruja. Vapaamatka alasp'åin ja sitten rysähtää.
***
Kelopuussa kukkiii kesäiset ajatukset. Temppu tehdään jos ei kaava unohdu. Kankeat kaavat vaikea sulloa pieneen tilaan. Pilaanko kaiken. Hapanmaitotuotteissa on hapan maku. Persettä penkkiin iskee duunari eikä saa palkkaansa.
***
Siivetön lentää päin seiniä ja pyrstössä pyörii puristusvoima. Lepopäivä siunataan mennen ja tullen. Mutta ei käsitetä. Mitä se on?
***
Pöytälaatikossa muhii 1-3 miljardin lasku Se lankeaa maksettavaksi ennen kuin kukko kolmesti kiekasee. Voe meitä jotka istumme maksajan pallilla. Sitä saa mitä tilaa. Ihminen ei ymmärrä mitä menettää kun entisen hylkää. . Päässä pyörivät hikiset sukat. Korvat hörössä kulkee bussi pohjoiseen ja keukkuen jatkuu matka Lappiin. Ei kuskiin ole luottamista. SAK satuja kertoo ja katuja mittaileen joukkojen suuret laumat.

JATKIS-73.

PUTELLI. -73.
- Mitähän se Reinon Letukka? Helkari onko siellä traktori? Kenenkähän se lienee? Olisikohan Isolan patruuna tullut asioille. Ei kai se traktorilla...? Autollahan se ajelee.
Mikko polkaisi pyöränsä kovempaan vauhtiin. Huomasi sitten jo kentälle lasketut työkoneet. Onko se ukko jumaliste käynyt traktorin ostamassa. Mikolla alkoi sydän hakata innostuksesta. Hetkessä hän oli pihalla miesten luona.
- Jukolauta! Onkos tuo meidän traktori, mistä sen haitte? Mikko huohotti.
- No, nyt siinä on se konehevonen. Eipäs tarvitse enää hevosille kirvata. Tuolta me naapuri pitäjästä Reinon serkun leskeltä haettiin, Paavo sanoi.
Mikko laski ostoskassinsa pihanurmelle. Heitti polkupyöränrämän pitkin syksyn kellastamaa nurmikkoa. Juoksuaskelin hän kiirehti traktorin istuimelle ja tyrkkäsi sen käyntiin.
- Kuka tämän tänne ajoi? Mikko sanoi ja nosti aurat ylös.
- Tuohan se Paavo oli niin kova sompamies. Hyvin se valu tietä myöten juoksi...ei siinä mitään, Reino selosti.
- Häh! Miten sinä osaat käsitellä traktoria? Missä oot oppinut? Paavo kysyi.
- Ainahan sitä oppii, kun kylillä kiertää. Olen Isolassa kyntänytkin. Yksinkin. Lieneekö minkä verran polttoainetta tankissa? Lähden kyntämään. Se onki iso teli kun on illalla mustana, Mikko sanoi.
- Kyllä se on tankki täynnä ja tuossa tynnyrissä lisää tuli traktorin mukana. Sen kun alat kyntää jos kerran osaat. Me tullaan Reinon kanssa tapausta todistamaan.
Mikko alkoi ajaa traktoria. Hän pysäytti sen hevosella kynnetyn vaon viereen. Hyppäsi sitten pukilta alas, heitti hevosauran kuin leikkikalun pellonreunan kivikkoon.
jat.

RUNO

MUMMONMIETTEET.

Katso Luojan avaruutta
katso sineen sen
kuinka pieni, mitätön
on täällä ihminen,
vaikk´moni ehkä luulee niin
hän että pystyy ihmeisiin
niin kuitenkin vain on,
ihminen voimaton
jos luonnonvoimat myllertää
ja kaiken tieltään hävittää
ei kukaan estää voi
jos tuhon pauhu soi.
-
Katso Luojan avaruutta
huikaistua voi
vaikka näät sen joka päivä
se yllätyksen toi
kun aattelet
kuink´valtava
ja iäisyyteen jatkuva
on tämä maailma
ei sitä tajua
me miksi täällä
asutaan ja kuollaan
sitten aikanaan
mikä on tarkoitus?
on suuri arvoitus.
-
Ei kai pelkkää sattumaa
sentään liene jutut nää
liian johdonmukaisesti
siispä aivan ilmeisesti
suunniteltu tarkallensa
kaikki seikat prikullensa
-
Kuka tietää, kuka taitaa,
seikat selvittää
kysymyksiin vastata
tai muuten ymmärtää?
Ei kai voine sanoa:
joku on ratkaissut
arvoitukset iäiset
unelmat utuiset.
-
Oiva Pennanen.

RUNO

KEVÄÄNKOHINAA


Kevät on jälleen
siemenenet vakassa
Maahenki herää
ukossa, akassa
Haistella haluttaa
mullantuoksua,
katsella keväisten
purojen juoksua.
-
Aurinko paistaa
on luonnossa säpinää
Pellolta kuuluu
kiroilun ätinää.
Traktori siellä
liejuun on juuttunut
Koneelleen isäntä
pirusti suuttunut
-
Emäntä pihassa
rapsuttaa roskia.
Keväinen tuuli
hyväilee poskia.
Rinnassaan tuntee
rakkauden tuskia.
Silmänsä etsivät
traktori kuskia .
-
Viimein saa isäntä
Valmetin ojasta
tuleepi mieleen
ajatus pojasta.
Kyllä on hommalle
jatkaja saatava,
vuorollaan pellolla
voimalla raatava.
-
Isäntä kiireesti
ajelee pihalle
aikoopi antaa
liikettä lihalle.
On marinaadit
tietysti luomua
eikä nyt varmasti
käytetä juomua.
-
Emännän kellistää
puskan juuressa
parastaan pistää
himossa suuressa
Siemenet lentää
vakoon jo syvälle.
Kylvötyö aina
maistuupi hyvälle.
Oiva Pennanen.

RUNO

KUN EI TIEDÄ :
Kun ei tiedä ihminen,
mitä huominen tullessaan tuo.
Kiitellen vastaan ottaa täytyy,
kaikki se minkä kohtalo suo.
Turhaa vastaan on panna sittenkään,
vaikka tuleva ei aina miellytäkään.
-
Kun ei tiedä minkä vuoksi,
täällä pallolla samoillaan.
Kukin vuorollaan virheitä tehden,
elämänpolku taiteillaan.
Mikä on tämän kaiken tarkoitus
minä veikkaan- se oisiko Rakkaus.
-
Rakkaus kaikki esteet murtaa voi
Rakkaus aina vihan voittaa.
Ehkä silloin kun kaikki rakastaa,
ihmiskunnalle onni koittaa.
Silloin Rakkaus voimista suurin on
kun kaikki riita ja sota on tarpeeton.
-
Siksi täytyy meidän jokaisen,
lähimmäiselle ihminen olla.
Asiohin joskus vaikeisiin
täytyy, suhtautua sovinnolla.
Hyvä silloin on jokaisen taivaltaa,
oman aikansa täällä uurastaa.
OivaPennanen

OIKUKAS

ONNI.
***
Pitkäpäevä kestettiin ja onnellisesti palattu päeväjärjetykseen.
Kel Onni on se Onnin kätkeköön. Tuo vain niinkun vihjeena, Niin ja Jorma on kans hyvä piilottaa. Komerossa voe tulla ankara tappelu Jompi tae Kumpi voettaa. jompikumpi varmaan
***
Mikäli oekein muistan niin laoluntekijä on teheny ehotuksen Onnin loppusijotuspaekaksi " Se kehottaa kuskaamaan Onnin korpehen ja olla onnellinen Onnistaan.
***
Ei taija olla kaekistellen heteron laolu? Mullon niin keheno Onni että saa tulla toemeen omillaan oli korvessa tae vaenijolla.
***
Tietysti Meokov tasottaa kovasti tunne-elämän huippuja. Tasanen olotila on mukava ei tuu yllätystä. kalijasta en tiijä. Taetaa laskija? Aenaki laskuja.
***
No, nyt jo passaa! Sakramenttijä tullee ku turkin hijasta Ja varmaan varsinaista tottuuven sannaa. Tottuus ei pala tulessakkaan. Joten olkaamme iloitsevaiset. Sillä katso. Hyvä osa on meille annettu ja sitä ei meiltä oteta pois . Luu muuttuu lihaksi ja lampaanpää makkaraksi.
***
Hallelujaa huutaa kivet ja kannot, kun kansa lipittää viinaa. Velat muuttuu saataviksi ja valhe totuuteksi. Sankat kansanparvet tulevat kumartamaan Alkon rappusille. Sillä nähty on. Pelkkää iloa tippuu totuuten torvesta. Hartainkin ristitty alkaa ajatella ja tarkistamaan tottumuksijjaan. Vappu on jo nurkan takana. Lopputulema on Herran hallussa.

JATKIS-72.

PUTELLI. -72.
- No, eipä tosiaan. Kyllä se on helppoa työtä traktorilla. Jälkeä tulee nopeaan ja vaivatta. Polttoainetta vain muistaa toisinaan tankkiin pistää, niin johan homma onnistuu, Reino sanoi.
Syönnin päälle miehet joivat vielä kahvit. Enempää aikailematta, Paavo vetäisi puseron yllensä, koppasi lierihatun päähän ja sanoi Reinolle.
- Lähdetäänpä tipauttamaan ne koneet alas, maajalkaan, pääset sinäkin jatkamaan niitä hitsaushommiasi. Päivä on iltapäivän puolella.
- Eipä tässä niin tulenpalavaa kiirettä ole, vaan joutua pitäisi, Reino naureksi.
Reino peruutti Letukan vetopyörät samaan ojanteeseen, jossa Leimu oli ollut hätää kokemassa. Lavanperä kosketti melkein maahan. Nopeasti työkoneet olivat kentällä.
Saatuaan viimeiseksi traktorinaurat nostolaitteisiin Reino ajoi traktorin ulommas. Hypähti pukilta alas ja käveli autoa kohti samalla sanoen:
- Siinäpä se olisi Mikolle kyntöhevonen Ei muuta kun kylille räpsii niin alkaa vako aueta. Minäpä se taidan lähteäkin saman tien ajaa rykäisemään tuonne mökille.
- Eläpä pidä kiirettä, pistetään vielä tupakaksi, anna minullekin... Mikko näyttää tuolta tulevan, pistetään kyntötouhut käyntiin, Paavo sanoi.
***
Mikkoa kiukutti. Miksi ihmisen piti olla noin pirullinen. Mikko tiesi ettei Jussi ole ollut oma itsensä sen jälkeen kun se puimayhtymä kähinä oli. Sekin oli yleinen puheenaihe, että Kohtalon isäntä aika paljon tuhlasi aikaansa keittelemällä pontikkaa. Ja keitosten maistelu kavereiden kera synnytti monenlaista juttua kylällä... Paskat olkoon koko äijä!
Jo kaukaa Mikko huomasi jotain tavallisuudesta poikkeavaa Putelin pihalla.
jat.

RUNO

MUMMOA SÄÄLITTÄÄ

Toki elämässä pittää muutakin
kun vain elää kädesta suuhun
täytyy aatella heikkojen elämää
omat hampaat voi iskeä luuhun
-
Ruoka suussa on helppoa tuomita,
että eläimiä ei saisi tappaa,
perhonheittäjät saaliinsa vapauttaa
jos vain viehe lohia nappaa.
-
Jos koukku jäisi ommaan suuhun,
siitä kiskoisi rajuun malliin
eiköhän tuossa ajatus muuttuisi
poissa lopettais pelleilyn kalliin.
-
Eläinrääkkäystä minusta se touhu on
kaikenlaista ne herrat tahtoo,
reilu kuolema paljon parempi on
tai sitten vain rannalta kaloja kahtoo.
O.P.

RUNO

VAPUN ENNAKOINTIA
-
Sehän vappu on meleko ankara päevä
pittee sammuttee pöntöstä järijenhäevä
ja kontata pitkin kavun laetaa
jyskyttee maata ja kaataa aetaa.
-
Aekusin aattona hommelit alakaa
ensin ottoo siivosti ylimalakaa
ja kokkeilla kuinka se kunto kestää
sitä vappua kun ei saa mikkää estää.
-
Liemiruokija varataan tarpeeksi asti
että ei kävisi kovinkaan katkerasti
jotta loppuu viina mutta jano jatkuu
eikä housussa oo vielä paskan katkuu.
-
Siispä lissää paokkua täötyy laettaa
ja sittenhän se vasta liemi maettaa,
kun on kipannu naamaan putellin kaksi
homma alakaa muuttuva kiinnostavaksi.
-
Heti kohtahan tullee mieleen naeset
ja ilot riehakkaat kaekenlaeset
siinä oot kohta aeka kovvaa miestä
että halluut jokkaesen karijun piestä.
-
Yhäti lissää höyryä otetaan pannuun
se ei tyhyjä tepsikkää meikä jannuun
kunto kyllä kestää eihän tippa tapa,
tämä poeka on tämän maaliman napa.
-
Kuka helevetti ravistaa tätä laivaa,
pittää vielä muutama ryyppy kaevaa
sittepä onki höyryä parraemmilleen
tämä poeka ossaa hommat takitilleen.
-
Mitä helevetti miksi tämä mualima kaatuu
aeneet piti kyllä olla parraenta laatuu
Jumaliste nyt taesi tulla pimijä yö
piru, nyt pittää kiireesti avata vyö.
Oiva Pennanen

NAAMA

KURTUSSA!
***
Tavallisen pitkääperijantaita - fb-kaverit Valtakunnassa kaikki hyvin. Kurttunen naama kertoo elämänkokemusta jahuolia, No, ikä tekkee tehtäväsä vsekkä taeval oesi pelkkää ilonpitämistä javalla murhrita. Tosin sehhii on yksilökohtasta.
***
Turhaa ne vouhkaavat kaekenmaaliman terveöstuotteista. - Kun vetaset tätä naamaan oot aenaki sata vuotta nuorempi. Kun syöt tätä jopa on elämä kuin juhulaa. Jos käötät tätä huomaat kuinka nyt vasta elämä alakaa. Kun teet näen kehosi on kuin nuorukaesen jne.
***
Ja mitä sitä kissanpaskoo. Päenvastoen kaekkinaenen vouhotus varsinnii tuolla meikki puolella tekkee kokonaan päenvastasen vaekutuksen. Kun vanaha muori vettää ryppyset huulesa kirkuvalla värillä seon kamalan näköstä. Siihen ku vielä kirkuvaa värijä tukkaan ja muuta ehostusta. Huomaa kyllä että muorilla on epätoevonen ikä menossa.
***
En mie sitä, ettei näen saa tehä. Sitä vaen meinasin, että kyllä se tuo maenos on melekonen manipuloija. Kun luvataan kuuta taevaalta jokkaenen sitä haluvaa. Vaekka tuo kemikaalipuoli lie melekonen terveysriski.
***
Ruokapuolella taas sitä vasta vouhotettaanki. Välillä milloen mikäki ruoka-aene on myrkkyvä ja välillä sitten sitä terveöstavaraa. Voe taevahan taatto kun siihen eorova uppovaa jos hyppevvää noehen pillin mukkaan.
***
Paras linija seon vetasta läskijä naamariin ja pottuva ja tietysti paksusti voeta leivän päälle ja ruvisleipää. Sillä se ähky lähtee ja jaksaa pitemmänki rupijaman pällistellä. Siis tavallista lähiruokaa.Niin - ja tietysti MÄMMIÄ!

JATKIS-71.

PUTELLI. -71.
- No! Alahan tulla, löytyy siellä syömisiä sinullekin. Kyllä nyt on jo murkinan aika.
- En oikein tiedä. On niin rasvaset rytkyt päällä, että hienot paikat sotkeentuu. Minä odottelen täällä, kun käyt vahvistamassa, Reino sanoi.
- Älä nyt hassujasi porise! Alahan tulla Meillä ole sen hienompaa kun muillakaan... Noh, ala tulla! Paavo sanoi jo auktoriteetin äänellä.
Itseään venytellen Reino nousi ja lähti tulemaan. Paavo odotti, kun Reino meni hänen edelleen ja seurasi sitten perässä.
Miehet astuivat pirttiin. Paavo viskasi lierihattunsa pirtinpenkille. Riisui puseronsa hirsiseinässä olevaan puunaulakkoon. Katsoi sitten Ainoon ja sanoi:
- Onkos sillä emännällä ruokaa, kahdelle nälkäiselle kulkumiehelle.
- Hyvänen aika! Kun ei mitään sano kun lähtee. Minä olen sydän sylissä ihmetellyt mihin se on mennyt. Olen minä pitänyt potut lämpimänä ja kastikkeet. Alkakaa vain syömään, Aino sanoi.
- Reino alahan tulla pöydän ääreen, pistellään tuppipottua tuulensuojaan, on se sinullekin kerinnyt nälkä tulla. Missäs se Mikko? Hevoset näytti olevan kaivokentällä. Onko se minkä verran saanut kynnetyksi? Paavo kyseli.
- Kynnettiin me kaksi sarkaa, tuosta navetan takaa. Mikko lähti käymään kaupassa. Leimu oli niin vikuri päällä, että ei sitä meinannut millään saada aisoihin. Eikä se kehtaa edes vetää, Poku melkein saa yksin kiskoa. Minä olin hevosilla suitsimiehenä, Mari selitti.
- No, nytpä loppui Pokultakin urakointi. Tarvitse paljon muuta kun haravakoneen vetäjäksi. Onkin sellainen tosihevonen tuossa pihalla, että ei roppa tipu vaikka kyntäisi pitempäänkin. Hehee, ja kahta viilua kerrallaan. Eikä enää kivet nakkele niin kuin vanhaa kinnasta. Vaan mitä sinä Reino siihen sanot? Paavo kysyi.
jat.

RUNO

MUMMO TSEMPPAA.

Täytyyhän sitä vielä taivalta jatkaa
runsaasti on eväitä ja paljon myös matkaa
toivon ettei eväät lopu kesken matkaa
jos niin kävisi niin kaippa joku jatkaa?

Antakaa mielessä runolle tilaa
pienoinen runo ei fiilistä pilaa
uniikki runo aina tutummat voittaa
kerronko aina se aamukin koittaa

Hyvä se on katsoa nauravaa suuta
ja riimithän onnistuu, ilman muuta
rohkeesti vaan annat näppiksen laulaa
arkista asiaa tai vaikka lemmenpaulaa.

Kirjoittamalla se taitokin karttuu
rytminen meininki lauseisiin tarttuu
pidetään vaan tytöt sointuja yllä
muutkin riimeihin oppivat kyllä.
O.P.

RUNO

KALASTELUA

Paavo lähti kalasteleen, kalamiehen elkein,
kalasaappaat jalkassa ja suunnitelmin selkein.
Ilman saalista kun varmaan, kaatuu palli alta,
taskuun supervieheitä - jo näyttää paremmalta!
-
Helmikuinenaamu näyttää kovin kirkkahalta,
järvi näyttää päällepäinkin hyvin kalaisalta.
Siispä kaira kuntohon ja reikää kairaamaan,
kairatessaan Paavo sattuu rantaan katsomaan.
-
- Heh, akka piikkikoroissa, järvelle tallustaa,
tuo tuskin lienee tosissaan, ei noin voi kalastaa.
Kiharat heiluu tuulessa ja punattu on suu,
tuskimpa noilla lihaksilla homma onnistuu.
-
Paavo on reiän kairannut, Anneliin vilkuilee:
-Mitä tuo akka taitamaton oikein hommailee?
Mä arvasin tään, sehän tulee meikän reijälle!
Se taitaa konstit tajuta, ei näytä tyhmälle.
-
Herrasmiehen lailla, Paavo, reijän luovuttaa,
kairaa reijän toisenkin, jokohan onnistaa?
On Anneli jo jäälle saanut kalan muutaman,
kun Paavo vetää jäälle ruman, suuren ruutanan.
-
Anneli huokaa harmissaan: - Viel tuosta puhutaan,
jos rumilusta tuollaista, loheksi mainitaan.
Tuohan on aivan näöltäänkin selvä rättipää,
tuskimpa tuolla voittajaksi vielä selviää.

Kumpikin kehuu saalistaan, Anneli muistuttaa:
- Ei sentään kukaan ruutanasta, merilohta saa.
Mutt´ oottelehan toveri kun koittaa maaliskuu,
koitetaan sitten tosissaan kummalla onnistuu.
-
On Paavo kotvan vaiti, sitten hieman murahtaa:
- On tässä sentään aijemmin osattu kalastaa,
on Berluskooni luvannut, vieheitä hyviä,
mä maaliskuussa katselen paikkoja syviä.
-
On maaliskuulla järvellä melkoista sähinää,
ne pienen pilkin nykyttäjät, syrjäpaikkoin jää.
On Anneli ja Paavo saaneet paikat parhaimmat,
kun todellisen saaliin antaa reiät muutamat.
-
Anneli ensin vetäiseekin melko vonkaleen,
Paavo etsii tummatlasit jostain silmilleen:
- Ei kai nyt sentään akka pysty mua voittamaan
tuomionkellot surkeat minulle soittamaan.
-
On suuri kalastelupäivä viimein lopussa,
ja saaliin laskuun riennetään kiihkolla, hopussa.
On Annelilla kasassa enemmän kaloja,
Hän Paavolle jo kuiskuttaa sanoja jaloja:
-
- Tuu kamuksi niin aletaan se tosi kalastus,
nyt kansalle me tehdään suuremmoinen lavastus.
Nyt kansan omaan suuhun laitellaankin koukkuja,
ei tyhmä kansa aavistele niitä loukkuja.
-
Nyt aloitetaan yhessä se kansa kusetus
itselle palkat nostetaan, se ensi vaatimus,
ja toki voimme ehdottaa uusia veroja,
uuteen hallitukseen otetaan pelkkiä neroja.

Paavo ei tuosta innostu vaan riisuu saappaansa,
ja sanoo Annelille näin, verkaiseen tapaansa;
- On aika tullut suuret saappaat sulle luovuttaa,
niinpä voit itse halujesi mukaan kalastaa.
Oiva Pennanen.

VIIMEIN

HUOMATAAN...
...että kyllä se siitä, vaekka välliin tihkasee. Kun tiukka paekka tullee, tae eihän se mittää tule, vaan jököttää siinä keskellä elämänlatua. Kyllä sitä ite törmää siihen esteeseen? Usseimmiten siitä täötyy selevitä ite, jeesijä ei oo tyrkyllä.
***
Toki teräväsilimänen voe esteet huomata ennakkoon, mutta seon enimmäkseen, että täösillä päen. No vaorijoetahan siitä seuraa jos ei peräti hajuva koko härrävärkki ja siinä sitä oot äplistelemässsä miten matka jatkuu . kontaten jai suk.suksilla.Nykyvään tuskin peokalo avittaa?
***
Iteasijassa ei oo niin suurta merkitystä millä taevalta taittaa. Kuntopyöräkin on varsin pätevä kampe. Ei ainakaan iske päätään kivveen - taekka Karijalan mäntyyn. Kierrä, elä kiroa, sannoo se vanaha mies. Vaen mitempä kierrät jos ei oo välämää? Kyllä siinä tullee äeteetä ikävä josei pääse tuosta tuohon. Varsinkin jos pakki puuttuu, sillon on hanskat hukassa.
***
Suurinsurminkaan ei pitäsi alakaa heitellä lusikkaa nurkkaan tae veivijä metikköön. Kieltämättä siinä tilanne on haastava. Kuntopyörän mäen nousu kykyä ajatellen tehtävä - vaikka olisi kuinka tehtävä - jää tekenättä ja homma suorittamatta.
***
Mikä olikaan homman nimi? Se ei ole tässä se tärkein asia, vaan matkan mittavuus - Jo Rautavaara huomasi, että vauhti hurman suo - lämä tiskiin ja katotaan pyssyykö polliisi kintereilla . Pyssyyhän se. ? No tuskin se polliisi kuntsikanajosta sakottaa? Sepä jää nähtäväksi kuka ovijasi kolokuttaa. Se ei oo isä eikä veli-Viliami... Paras olla aokasematta. Pijan Susi- Pullijanen. Sillon eijoo itku kaokana.

JATKIS-70

PUTELLI. -70.
- Siunatkoon! Tule Mari kattomaan. Eikö tuo ole isäsi, joka ajaa kurvaa tuolla sinisellä traktorilla. Ainakin sillä on isän pusero. Ja Aution vanha kuorma-auto tulee jäljessä. Mitä ihmettä se on tehnyt. Eikä minulle ole mitään puhunut. Tai eihän se minulle puhu mitään talon asioita, kunhan elukat hoidetuksi tulevat, Aino sanoi.
- Tänne se kääntyi. On se isä sittenkin ostanut traktorin. Nytpä se Mikolle taivas aukesi. Ei tarvitsekaan enää hevosia noitua. Tuohan kone ei varmaan taida hermostua vaikka piiskalla sivaltaa. Nyt äkkiä pannu tulelle. Reinokin varmaan tulee kahville, Mari sanoi ja alkoi laittaa kahvipannuun vettä.
***
Paavo kaarratti traktorin Putelin pihamaalle. Nyt tuntui jo niin kuin olisi suurenkin urotyön tehnyt. Hän pysäytti traktorin navetan edustalle. Laskeutui hidastellen traktorin istuimelta.
Reino ajoi Letukan traktorin viereen ja laskeutui hytistä myhäilevä ilme naamallaan. Sitten ikään kuin ei asiasta mitään tietäsi sanoi:
- No, voihan saakeli! Onko naapuri siirtynyt konekantaan. Hevoset joutaakin makkaratehtaalle, kun uudet oriit korskuu pellin alla. Mistäpä kaukaa se isäntä traktoria on kuskannut?
- No, olehan nyt pelleilemättä. Vaan se temppu me tehdään, että lähdetään puraisemaan. Lieneehän tuo emäntä pitänyt pottu-kattilaa lämpimänä. Vaan tuli lempari sittenkin kotia. Aivan nöyrästi kääntyi tuossa risteyksessä, eikä ollut kartanoviriä, Paavokin naurahti.
Paavo alkoi marssia päärakennuksen ovea kohti. Oli jo kerinnyt lähelle ovea, kun vilkaisi taakseen. Reino istuksi traktorin etupyörän päällä, kädet ristissä rinnallaan Paavo pysähtyi ja kääntyi ympäri:
jat.

RUNO

PÄIVIN RATKAISU.

Olj Päivi tehnä valamistelut, voeton juhulintaan,
onj varmoo että Paavo kilipaelussa kruunataan.
Se Paavohan ne kalamiesten temput hallihtoo,
ja kalastajaen kunkkuna iäti vallihtoo. .
-
Kilipaelupäevä viimmennii on suatu piätökseen,
ee auttanna vaik´ Paavo pani hajjuu vieheeseen.
Nyt tappiohhii karvastelloo miehen sisällä,
ee tännää ollu hyvä päevä meijjän isällä!
-
Tutkii Päivi kalareppua ja kohta laosahtaa:
- Voe tokkiisa, mitä tässä vielä nähä saa?
Varusteesi kaekki mihin lienet hukannu,
ethän vuan roskaluatikoon saappaasi pukannu?
-
Paavo vuan alta kulumijensa hilijoo kahtelloo
kun kilipaeluhhii hävitty, ei syytä riemuun oo.
On olo aivan niinku pieksetyllä kollilla,
nyt elonsävel soettelee synkällä mollilla.
-
Päevi vuan tutkii reppua ja tuasen marmattoo:
- Ei moista nuhjaketta varmaan, kellään muulla oo!
Ny sano menitkö sie saappaat muille antamaan,
etkö sä taijuu, perheessä niit´vielä tarvitaan.
-
- Siitähän on ny kysymys...Paavo jo yrittää,
vuan auttamatta puhheenvuoroissa hän toiseks jää.
On Päivi kovin tuohtunut ja miettii mallia,
miten voes suaha itelleen korkeempaa pallia.
-
- Et kae sie sentään kenkiä kaekkija huaskannu,
näen minun virkaurani oot täösin pilannu.
Jos kenkiä ei suuria nyt löyvy talosta,
ei tule Päivi Lipposesta uutta Halosta
-
-Siitähän ny on kysymys..tuas Paavo toistelee,
vuan Päivin ajatukset korkialla lentelee:
- Saat vissiin sinä Paavo matkoihisi nostella,
voin Tarjalta mä suuret kengät kyllä ostella.
-
Päivi jo alkoo vihjaileen menneestä nerosta,
kirjansa esiin kaivoo jutteleepi erosta.
En sietää suata tuollaista ken vaimon unohtaa,
nyt yksinhuoltajaksi tässä varmaan alkaa saa.
-
- Siitäkö ny on kysymys, jo Paavo terästyy,
jos rouvalla on sexinpuute perimmäinen syy?
Oota kun heitän lipposetki poesa jalasta,
nääs varmaa on ei tämä poeka ennää kalasta.
-
Ja makkuukammarissa taasen yhteen palataan,
ja piälle vielä toesiaan, raakasti halataan.
Tuntuu kesäkengän perheessä ny kaekki hyvältä,
vaek Paavon piti sopu nostoo melko syvältä.

Oiva Pennanen.
‎16.‎5.‎2010

RUNO

MUMMO - JUHLII

Hymy huulillaan
hänet nähdä saan
kun hän lenkille rientää innoissaan
askel paina ei
lenkin suunta vei
merenrantaan ja metsämaisemaan.
-
Hoikka vartensa niin
vaeltaa maisemiin
sieltä terveyttä rautaista annetaan
vuodet paina ne ei,
kaikki ystävät hei
vuosikymmeneen uuteen hänet kannetaan
-
Onnea hälle nyt,
kun on pysähtynyt,
vuosipaalulle hetkeksi huokaamaan,
mutta huomenna hei
hänen matka taas vei,
tuonne maastoon ja metsämaisemaan.

Oiva Pennanen.

SATUNNAISIA

--PÄÄSTÖJÄ.
***
Eletään taas päästämispäeviä. Iloki on irrallaan ja kalterit on sahattu poekki ja häkkilinnut lentäneet vappaoteen,
Päästämiseen ei yksi päivä riitä. Kahleet on vahvat. Hohtimet hukassa eikä Mora tuo tulosta. Ehkä jo tänään on irti joka sidottu oli Hallejuijjaa huudammme ja kaiku vastaa. Mämmi Jättiläinen säilytti huokunsa eikä Pashaakaan satutettu.
***
Lähtevät laivat satamasta, että tuleville olisi tilaa. Fiilikset pilaa tungos tuleville. Pienet paatit sortuu omaan olemattomuuteen, mutta satama on ja pysyy. Viisas kyllä tietää jos kysyy. Tyhmä ei sano päivääkään.
***
Pimeässä seilaa paatit ulapalla. Satama mielessä . Oven pielessä odottaa huomisen murheet. Suurin silmin katsoo Ällistys Kummastuksen kujeita. Työmies on palkkansa ansainnut, mutta työtön elää armosta, vain kiky sumentaa olut huurista ajatusta..
***
Autuaita ovat jotka vähään tyytyy, sillä loppulitviikki on runsas ja ylitsevuotavainen. Katsokaa te raharikkaita, sillä heille on seteliraha paperija. Lisää tulee jos menee. Kierrättäminen on yhtä juhlaa jopa kahta! Äveriäät kohottaa maljan runsaille osingoille!
***
Uupuneena lepää raskautetut rannalla ja ottavat mitä määrätty on. Ihania naisia lojuu hietikolla. Ansat on viritetty ja voi sitä onnetonta joka ansan laukaisee. Jälkitauti saattaa olla toivottua pahempi, mutta maakunta maksaa eliitin helpot päivät.
***
Menestyksen kantapäillä hiihtää lusmuilijat keräten talteen hukatut minuutit. Hiekka tiimalasissa valuu tyhjyyteen, eikä sana saa sijaa. Orpona harhailee tylyt sanat etsien kohdettaan - satuttaakseen. Teräväkielisen sanat lentelee tikkana ja uppoaa syyttömän selkään.
***
Kuutamon kumotus hopeoi maiseman. Pakkasen panemat alastomat totuudet, etsii valheenkaapua, selvitäkseen etelän aurinkoon jossa lämmintä riittää ja siesta on luontaisetua. Banaania poskeen ja seilaamaan !

JATKIS-69.

PUTELLI. -69.
- Se nyt onkin eriasia. En tähän väkisin pyrkinyt, isäsi vaan oli niin tiukka, että ei antanut mummolle periksi, vaikka anoppi oli asiaan kovin vastaa. Eihän mökintyttö hänen mielestään ollut edes ihminen, Aino sanoi.
- Miten se mummi? Oliko hänkin mökintyttöjä? Mari kysyi, vaikka tiesikin asian.
- Eihän nyt toki! Mummisi oli naapuripitäjästä suuren Hovilan kartanon tyttäriä. Kaunis kyllä ja mahdottoman ylpeä. Kyllä miniä sai monta kertaa tuntea syyllisyyttä kun Katariina saarnasi, Aino sanoi.
- Äiti! Mitäpäs sanot jos Mikko on yhtä tiukka kuin isä ja ottaa kenet haluaa, Mari sanoi.
- No ei puhuta siitä. Ei se Mikko vielä ota vaimoa moniin vuosiin. Ja jospa ei ota ollenkaan? Aino sanoi.
- No ei kait se talo ilman emäntää tule toimeen, Mari sanoi.
- Olethan sinä... ja minä? Kyllä me pystymme naistentyöt tekemään, Aino sanoi.
- Höpsis äiti! Minä lähden heti katselemaan maailmaa, kunhan tulee sopiva tilanne. Hihii! jospa joku rikas isäntä sattuisi kosimaan, Mari nauroi.
- Ettäkö sinä lähtisit kotoa? Siitä ei tule mitään. Miten sinä tyttöriepu maailmalla pärjäisit? Maailma on kylmä ja kolkko. Minä sen tiedän, kun piikana kiertelin taloissa, Aino sanoi.
- Nytpä onki eriajat. Kun se aika tulee, niin lähden. Olen täysi-ikäinen en tarvitse kenenkään lupaa, Mari sanoi.
- Voi hyvänen aika! Mitenkäs minä sitten pärjään navetassa ja muualla. Eihän tästä asumisesta tule yhtään mitään, Aino sanoi.
- Enpä nyt tänä päivänä ole lähtemässä, mutta en tässä kyllä koko ikääni ole, Mari sanoi.
Aino meni taas ikkunaan marmattaen Mikon viipymistä. Vähän aikaa siinä seisottuaan Aino löi kädellään reiteensä, huudahtaen:
jat.

RUNO

MUMMON ELÄMÄNRATA

Elämä menee sitä omaa rataa
välillä paistaa, välillä sataa,
toisinaan menevät sukset ristiin
toisinaan taipuu vartalot tvistiin.
-
Parempi etsiä tyyntä ja rauhaa
kamalaa on jos myrsky vain pauhaa,
turhaa on takanaan siltoja polttaa
puhuen asiat paremmin holttaa.
-
Viina ja järki ei yhteen mallaa
päissään toisia alleen tallaa
siksi on parasta vain hiukan ottaa
että ei kotona ketään mottaa?
-
Elämänrata on liukas ja kapee,
mutta ei tarvitse olla apee,
päivä kerrallaan rallia tätä,
kurvit hitaasti, aika ei jätä.

Oiva Pennanen

MUISTELU.

AKKAVALTAA

Nyt akkavalta kun Suomessa on muotia,
niin tohtineeko tässä enää mitään ruotia,
jos feministit suututtaa ne antaa keppiä,
ei auta vaikka tarjoasi niille heppiä.

Nyt miehillä on edessänsä aika ankea,
on varmaa että kahlataan vain umpihankea,
on tullut aika sellainen ett´ naiset näyttävät
kaikki virat korkeat, naisilla täyttävät.

Nöyristellen miehet vain syrjästä katsovat,
kun naiset naisenlogiikalla pulmat ratkovat.
No, ehkä metri-Maurilta jotakin kysyvät,
jo naureskellen miehille kannassaan pysyvät.

On malli varmaan saatu Niskavuoren Hetasta
ja opit seksihommeleihin löytyy zetasta
mihin nyt tässä maailmassa miestä tarvitaan,
kun lemmenpelto mieluummin, koneella karhitaan.

Ne tasa-arvonvouhottajat eivät tajua,
ett´miesten syrjiminen on jo liian rajua.
Kun akat saavat vapaasti lakeja säädellä,
voi lopputuloksenkin sitten hyvin päätellä.

Vuosisadan verran kun on aikaa kulunut,
amatsooni sotilaat maapallon vallannut.
On miehiä vain muutamia eläintarhassa,
muistuttaen , että oltiin kauan harhassa.

Useimmat naiset muistuttavat missi Karpelaa,
kloonaamalla ulkonaiset avut esiin saa.
Ei haittaa vaikka päässä oisi pelkkää nestettä,
ei pärstäkerroin enää muotostakkaan estettä.

Tarja sekä Mari kloonit yhä hallitsee,
ystävyys ja syvärauha aina vallitsee.
Mitä nyt joskus toisiansa repii tukasta,
mutta naisista se onkin tasa-arvonmukasta.

Akkavalta tietysti on kovin somasta,
mutt´kynsinhampain taistelen, pallista omasta
On tasa- arvo asiassa parasta kenties.
kun tärkeimmistä asioista päättää aina mies

Kun kanalauma kotkottaen palvoo kukkoa,
niin naiset ylimielisesti potkii ukkoa.
Kanat tietää tarkalleen jos Herraa palvelee,
niin Kukko kyllä polkemalla, siitä makselee.

Oiva Pennanen.

ELETTIIN

NUUKASTI.
***
SEON silleen, että tuassii on valennu uus uamu eekä se palijo sivutte leivästä vie. Tosin pittää mättää kaorapuuruva naamanreikään. Leivästä ei merkijää, vuan kyllä se puurohi tiellä pittää.
***
Vanaha kansa sen kyllä totesi, että puuropäevä näläkäpäevä, vellillä vieläki pahempi. Sehän tuo entinen mies taes puhuva kokemusperäsesti. Siinä urkkomiehelle tullee äkkijä hiuko olo jos pelekällä vellillä meinaa pärijätä työrupijaman.
***
Vae nämä meikäläesen hommat jaksaa keviämmälläki sapuskalla ja jos alakaa siltä tuntuu, että veto loppuu, niin sohova on likellä.Lepo ei mee nuoressa hukkaan ja vahavistaa se vanahaaki.
***
Entivanahaan, sillon vittasavirikon aekaan (monikohan ennää tietää mikä seon)sehän oli syöminen pääelinkeino. 3 vahavaa aterijjaa päevässä ja 3 korvikkeet siihen välliin.Sikurija ja paahettuja jyvijä pannuun ja jonniilaesta moskavetä sitte tippu pannun suusta.
***
Vaen läskijä riitti. Tosin seoli näen kevväällä jo meleko eltaantunneen makusta. Keitetyllä suolaveellä sitä elevytettiin syömäkeleposeksi. Oes se kiva tietää millasija basiliskoja sillon vejettiin naamariin. Hukkaan ei kumminkaa pantu mittää. Hyvä ku oli etes jottae.
***
Muistan kun äeteen kanssa niitä lihoja eltattiin näen kevväällä. Talaven lihat oli suuressa puuammeessa karkijan suolaan hauvattuna. Olihan se liha suolasta ja pahhaa laitettunaki. Hyi!
***
Ja voe sese vasta oli kamalaa ennen lehemijen laetumelle pääsyvä. Lehemät tirruutti kevväällä muutamanlirraoksen väkevää pihkamaetuva juuva sitä ei kärsiny, ja kermasta tehty voe maestu sannoenkuvamattomalta. Vaen kun lehemät poeki ja tuli kesävoe niin se oli herkkua. Vaen vaekka oli koepiruuvat pentuna, niin kumminki siitä se on petrannu.

JATKIS-68.

PUTELLI. -68.
- Katohan Putelin nuorempi patruuna joutaa kylillä hyppäämään, vaikka on kynnöt kyntämättä. Pitäisikö minun tulla talkoisiin, että patruuna saisi peltonsa kynnetyksi. Minulla tässä olisi tuota aikaa. Meillä kun ei jääkään hommat koskaan viimetinkaan.
- Jaa sepäs mukavaa. Tulekin iltapäivällä niin saadaan lasketella peräkanaa. Tuo kyntöaura mukana. Ilman sitä on vähä vaikeaa kyntää! Mikko sanoi ja marssi pyöränsä luokse.
Jussi jäi hölmistyneenä katsomaan Mikon jälkeen, tämän häipyessä tienmutkan taakse.
***
Putelin Aino kulki tuskaisena aina vähän ajan kuluttua ikkunan ääreen. Välillä kohensi uunissa hehkuvaa hiillosta. Välillä kurkisti hapanleipätaikinatiinuun. Huomasi että topakka Aino on nyt kipakalla tuulella. Viimein itsehillintä petti:
- Pane paska asialle, ja mene itse perässä. Kyllä se on sen Mikon kanssa, vaikka minä kuinka varotin, ettei jää sen hempukan kanssa muhimaan, niin tuntikausia viipyy.
Mari oli tiskaamassa ruoka-astioita. Hän yritti rauhoitella äitiään:
- Mikä kiire tässä. Päivä vasta puolessa. Kyllä se Mikko kohta tulee. Pitäähän ne heilin kanssa puhua tärkeimmät kuulumiset.
- Pyh! Siitä ei ole emännäksi - Köyhästä puotipuksusta. Alkaisi Mikkokin katsella vertaistaan talontyttäriä. Mitä se nyt tuollanen osaa, kun ei karjaakaan ole koskaan siinä mökissä ollut. Äitinsäkin ilmanaikanen laiskottelija. Kuulema tansseissa laukkaa joka lauantai. Miehiä vaihtaa kuin mustalainen hevosta, Aino sanoi.
- Äiti, äläpäs ala tuollaisia puhumaan, mökin tyttöhän sinäkin olet. Ja oletpahan pärjännyt Putelin emäntänä. Miksi ei sitten Katri? Mari sanoi.
jat.

RUNO

MUMMO ÄIMÄNKÄKENÄ.


Naapurini taas suotta suuttui
lillukanvarsiin jalkansa juuttui
tärkeintähän puhua on asioista
sellaisista joissa kulta ei loista.
-
Onko väliä onko nyrkillä lyöty
tai naapurilta eväitä syöty
tai jos kivellä ikkunaan nakkaan
Naapuri minut sanoilla hakkaa.
-
Mummo puolustaa kantaansa koittaa
vaikka tietysti naapuri tään voittaa,
sillä kun on kirveet ja nuijat,
ei sillä viihdy kauaa ees muijat.
-
Väkivaltainen itsekäs raukka,
aina niskassani on kuin haukka,
on kai siihen oikeus mulla
milloin aion kotia tulla..
-
Vietävästi mua kiukuttaa moinen,
äijä on kuin saastanen loinen,
silti yrittää se herralta näöttaa.
kusi vaen sen päätä kae täöttää.

O.P.

RUNO

VAPPUMEININKI

Ku onj Vappu ja putelli kossua, niin kae tuota juhulia pittee,
Se vaen taeten pittee suorrittee, juhula onnistuu - ei siinä mittee.
Alaku valamistelut pittee harkiten, muistoo taijolla toemeen panna
Johan Vappu iltana viimmestään, vuotoo poijalle mahala ja manna.

Uatto uammuna piitteepi suorrittaa, juhulaan kuuluvat rituvaalit
Pittee parta ajjoo ja tietenki, harmaaseen tukkaan uuvet maalit.
Pittee kalsarit vaehtoo ja lisäksi, kaenalooj perspiranttia laettoo.
Jospa kossua siivun imasoo, ei siitä liene aenakaa haettoo?

Vielä tuplan kun ottoo, näen pohojustoo, pittee viinan sietokykkyy.
Täötyy syyä raskaasti makkarroo, jos se vahavistas likkalykkyy.
Palanpaeneeksi kossua ryypäten, alas Kotleri liukkaasti luistoo.
Siinä touhun keskellä tietenki, pittää ryypyn välit tarkasti muistoo.

Nyt onnii keppee olo ja täötyypi pienet nokkaunet ottoo,
Sitte ei enneen pysty nukkummaan, ku on kylillä, poesa kottoo.
Kossuryyppy ja perrään toenenki, uni saapuu ku nujjalla lyöty.
Eipä tarvihe tabuja popsija, unenpuutteeseen niitäe on syöty!

Monenlaesta unta ja unelmoo, siinä ehtiiki katastella.
Kun jossahi pääkopan sisällä, alakaa moukarit kalakutella.
Pieni rapularyypyn poekanen, on sentään putellin pohojalle jiännä.
Ja jossae vattanpohojassa , eiköhän joku pirusti viännä.

Siinä täötyypi vaohilla suunnistoo, sinne helepotushuonetta kohti.
Kovin herkällä tuntuu olevanki, tuskin kiirettä pittee tohti.
Perille sinne poeka kerkesi, sitte tuliki kahesta piästä.
On se Vappu aekaa niin kamalaa, ei se juhulijjaa koskaa siästä.

Niin se Vappu tuliki juhulittuu, aevan kovimman tapin takkaa.
Suap nähä millonka moukarjmies, tuolla piässä tyystin lakkaa.
Naestouhut tietennii mynkään män, pittee Jussinpäevänä koettaa.
Jospa hyvinnii jonku sutturan, siihen männessä itelleen voettaa!

Oiva Pennanen.

SIKA-

JÄNNÄÄ.
***
No, niin! Vaalit on ohi pelätyin tuloksin. Suomi- neito oottelee tuskaa tuntien mitä tuleman pitää.No, tuskin se vie ohi leivästä, riippuu hallituksesta mimmosta politiikkaa tehhään. Raskaana riippuu huhtikuun tummat Päivät. Huolien rypyt otsallaan katsoo osaton niitä joilla paljon on. Herjat huulillaan hän kiroaa pitenneet päivät. Haaveet haihtuneet eikä uusia ole tyrkyllä. Vaikka hän toivoisi, että kaikki olisi toisin. Toiveittentynnörissä asuu suuri pettymys eikä tyhjästä voi mitään nyhjästä, sanoo Siirakki.
***
Kumminkin toivo on toukokuussa ja tulevaa kesää oottaa syntymättömät syntiset. Koivupuussa kukkuu käki. Kullat on haaskattu herrojen persijeen ja hienot rouvat sakkansa sanoo, tietämättä asijan laitaa. Perälauta vuotaa maailman palkkaa, ja katso, se on niin vähän.
***
Marraskuunpäivä lähellä kaamosta. Poronkuseman päässä kasvaa musta seinä jonka läpi ei päivä paista. Kuu sentään kumottaa ja hopeoi kaiken. Jo vain, sanoo lapinmies ja erottelee porojaan kahta puolen puuta. Kuksa kourassa Aslak juo pannukahvia. Neljä tuulta humisee päässä ja jäässä on porolla sapuskat.
***
Kaamoksen katveessa roihuaa revontulet, Aslak joihkassee pimeään maisemaan. Sudet ulvoo nälissään ja odottaa kuuta nousevaa. Porot vähissä, eikä suutarin lapsilla ole kenkijä. Hengenheimoleiset hengittää niskaan ja riisuu ihokkaan. Alaston totuus seisoo edessä ja se ei naurata. Rinne viettää alaspäin ja Halla-aho pukkaa vauhtia bussin pyörät raapii tyhjää ja kurat lentää kansan silmille.
***
Se on täytetty sanoo tankkaaja ja raapii kuvettaan. Kaasuautolla ajaa pelastuksen enkeli ja päästää meidät pahasta. Ihastuneena kansa vetää ilokaasua, eikä riemulla ole rajaa!

JATKIS-67.

PUTELLI. -67.
- Vai katselemaan tulit. Missäs se Paavo on? Paavohan yleensä on käynyt ostoksilla, Katri kysyi.
- Heh, Paavo on kadonnut salaperäisellä tavalla. Aamusella se siinä näytti istuksivan ja Autiolle se aikoi mennä. Eipä sen koommin ole näkynyt. Muorihan tuo huhki jo hädissään. Eiköhän Paavo palaa ennen kuin seuraavan kerran lähtee, Mikko selvitti.
- Voi itku sinun kanssa. Vaikka olisivat naiset ryöstäneet. Onhan Paavo vielä komea mies. Melkein komeampi kuin poikansa, Katri kiusasi.
- Vai sellaista se Katri! Oikeinko isä-ukkoa ihailee? No, mikäs siinä! Onhan tuo kova ukko...ikäisekseen, Mikko sanoi.
Aika kului huomaamatta Katrin ja Mikon ilakoidessa nuorten ihmisten huolettomuudella.Muita asiakkaita, näin keskipäivällä näkynyt. Vasta Kohtalon Jussin tullessa kaupan eteen Mikko havahtui:
- Jukoliste! Kuinka paljon se kello on. Kyllä se muori nyt minut lahtaa. Kuului olevan kiire sillä hiivalla. Minä menen ennen kuin Jussi kerkeää tulla keljuilemaan. Hei Katri! Tulenko illalla? Mikko kysyi.
- Mistäs se minä sinun menemiset ja tulemiset tiedän. Ei pikku mökin tyhmä tyttö voi määrätä missä ison Putelin Mikko liikkuu, Katri sanoi ilkikurisesti.
- Katri!! Onhan sovittu, että niistä asioista ei puhuta. Minä tulen sitten iltasella. Hei kulta! Mikko sanoi ja heilautti vielä ovella kättään.
Kohtalon Jussi irrotti pullottavaa reppuaan pyöränsä tarakalta. Olihan puolukan poiminta-aika parhaillaan. Jussi oli tuomassa eilistä satoa kauppaan. Mikko meinasi kävellä pyörälleen sen kummemmin Jussia huomioimatta, mutta Jussi lopetti narujen raplaamisen ja kääntyi Mikkoa kohti ivallinen ilme naamallaan.
jat.

RUNO

MUMMO HARJOITTELEE


Kokkeilempa tämän kerra
muisti pellaapi sen verran
että jottae mieleen pallaa,
kellekkää ei tehne hallaa.
-
Kirjottelen mielinmäärin,
eikä haittaa, vaikka väärin
tässähän se taito kasvaa,
jos ei luista, pannaan rasvaa.
-
Ukkoesta voi keskustella,
jutella ja juoruskella,
taikka ennustella säitä,
tai jos naapurissa häitä
jokaisella siihen taito
rytmi vallottava, aito.
-
Sanoilla kun leikkii milloin
hyvämieli aina silloin
putkahtaapi mieleen mulla,
kaikki voivat mukaan tulla,

O.P.

RUNO

SITÄ SUN TÄTÄ.
Aevan tässä herkistyy kun muistaa ajan sen
kevätpäevät ihanat - kukkuvan käkösen
kottaraeset mustatlinnut pönttöön tulivat
keväällä kun pihamaalta lumet sulivat.
-
Variksetkin lentelivät yllä peltojen
pesä niillä rakenteilla latvaan mäntyjen
sinne oksan haaraan usein kilvan kiivettiin
säälimättä variksilta koti tuhottiin
-
Ei silloin ollut sääntöjä jyrsijät lopun sai
rottasotaa joka kevät käytiin totta kai
kissanpennunrääpäleet lattiaan rätkäistiin
kun luomakunnan ylinnä - luvalla häärättiin.
-
Metsänpedot ihan vähiin silloin tuhottiin
ihmis-suvun etevyyttä silloin uhottiin
Nykyäänhän moititaan jos tappaa kärpäsen
kipu kun on kuollessa sillä niin hirmuinen.
-
Kukkahattutädit sääntöjänsä laativat
eläintä ei tappaa saa - tosissaan vaativat
eläinten hyötykäyttökin on vallan pahasta
kyse kun on jostain muusta - eikä rahasta.
---
Oiva Pennanen

SANOTUS

VANAHANPOJAN TAPPAOS
- Säv: Joensuun Elli-
***
Minä muistan sen tappaoksen vielä,
vaekka kauan siitä aekoo jo on
kun kohattiin myö mehtätiellä
olj kesä ja sää satteeton.
Minä kahtelin Elliä pitkään
oli sopiva se silimälle niin
etten uatellu juur muuta mittään
vuan vaevuin minä niin hurmoksiin.
En ruvenna Elliä jahtoomaan
vuan heittäyvyn sohovalle makkoomaan
poekamiehenä siksi minä vieläkin oon
sehän on palijoki näen helepompoo.
2.
Monet kerrat minun miettiä pittää
sitä tappaosta vaen uuvestaan
Ei haalennu nuo muistot mitkää
niistä paljonkin lohtua saan.
Minä muistan sen kapijan uuman
ja hiuksettii kultaset nuo
ne nostavat poltteen niin kuuman
ja vieläki naotinnon suo
En ruvenna Elliä jahtoomaan…
3.
Siitä aekoo on jo puól´sattoo vuotta
enkä hötkyilly enempää niin,
akan ottanna oesin ihan suotta
kun en halunnukkaa naemisiin
Yhä vieläki yksin mie makkoon
vanahapoeka minä vakkaa jo oon,
minä naesija juoksen jo pakkoon,
niistä Luoja mua vaen varijelkoon
En ruvenna Elliä jahtoomaan ..
---
Oiva Pennanen

MAHTAVA

TSUNAMI
***
Mitäpä sitä kuuluu? Pittää ryykätä kysymään ennenko Vieras ehtii kirsuun vetasta. Etteikö kummempija? No,minäpä ennustan ettäTemari hukkuu tänä iltana persu- tsunamin alle. Persun ylivoemaenen voitto (n.23%) panee maailimankirijat sekasi- Rinne haokkoo henkijään jaVäökky saa keskenmenon - mukiin. Halla-aho säekähtää - ei tohi pääministeriksi, mutta Hakkaraenen on valamis kun partijopoeka. Temariin itku ja voehke on kamalaa kattua, mutta Luojan kiitos, säästyypähän Suomi ennen näkemättömältä kaokseita.Hyvä niin.
***
No, ehkä immeiset äänestää jalollaan ja jättävät Rinteen ajamaan bussiaan tuntemattomaan.. Ihan sama! Ny ei kumminkaa pilä ajatella että imeisten aevot on jalossa? Kyllä pöntössä vielä kipunoe ja löytää hyvän lopputuleman.Siispä ajatteluelin käöntiin ja äänestämään.
***
Vaen pahemminkin voesi olla. Vaekka 1.5 milj.immeistä on älähtäy niinmoni viejä harkittee. Ite oon jo mölähelly - viisaasti? Aeka näöttää.
***
No nii, taas ollaan käsissä jaloin ja pääskynen ei sano päivääkään. .. mutta tuskin se siitä somenee vaikka sanoisikkin. Sillä pääskysenpesässä on kohta kuhinaa ja kesä on kauneimmillaan - kunnes on etes mennyt. No, kuhan nyt etes jotai! Mopo keulii ja perse maata viistää. Väliäkö?
***
Suuret sanat ei suuta halkase, muistettiin ennen väheksyä jos joku erehty uhuammaan ommaa erinommaisuutta. Sanomalla kyllä estetiin tehokkaasti tuhuammaan yritykset olla jotenkin uutta kokkeileva. Ennen piti koettaa olla niin ku käskettiin. Kaikki oisi pitäny tehä niin ku ennenki on tehty! No.oesikko se siitä muuttunu? Vae ennen oli ennen ja nyt on nyt, mitä on tapahtunut. No, ei kae pirumpia. Elämä on ja sillee

JATKIS-66.

PUTELLI. -66.
- Taitaa olla parasta pitää omana tietona koko juttu. Siitähän koko kylä mennee sekaisin jos kuulevat... Puolet lisäävät tapahtumia. Varmaankin puolenkymmentä ruumistakin tullut. Sitten me ollaan ne pistetty turpeen alle. On se niin somasta, että sitä toisen vahingolla irvaillaan. Joo, nousehan pukille ja pistä Majuri juoksemaan loppusuoraa... Jokohan olet ajatellut, missä kohti saatasiin nuo koneet lavalta? Reino kysyi.
- Ei ole semmoinen mieleen edes juolahtanut. Katsotaan kun tullaan Puteliin, eiköhän tuolta jotain ojannetta löytyne, sanoi Paavo ja pisti Majorin käyntiin. Varovasti Paavo ajoi traktorin tielle. Jälleen matka kohti Putelia jatkui.
---
Mikko polki vanhalla pyöränrämällä kauppaan. Aurinko paistoi mukavasti juuri kasvoihin. Rinnassa tuntui mukavalta. Näkisi Katrin taas. Vaikka illalla on yhdessä oltukin, niin sittenkin Katrin iloiset silmät olivat aina mielessä. Kovin pitkältä tuntui päivä olla erossa.
Mikko sipaisi tummaa tukkaansa. Ei sattunut kampa mukaan... Äkkiä vain käväisen. Pitää joutua kyntämään. Mikko avas kaupanoven. Huomatessaan, ettei muita asiakkaita ollut kaupassa Mikko otti rennon ilmeen ja sanoi:
- Kah päivää! Mitäs sillä kauniilla myyjättärellä olisi kulkurille annettavaa?
- Shh! Ole siinä, kauppias kuulee ja rupeaa puhumaan, Katri kuiski.
- Mitäpä tuo haitannee, jos mukavia puhuu? Mikko sanoi.
Muutti sitten puheensa normaaliksi keskusteluksi.
- Kuulehan, kun piti kesken kyntötöiden lähteä sinua katsomaan. Äitimuori pisti kassin mukaan, että jos viitsit laittaa sen lapun mukaan tavaroita sinne. Annahan ensin kuitenkin tuo Saimaa aski. Saa vetää savut ja samalla katson sinun touhuamista. Se on kiva katsella kun pyörähtelet, Mikko sanoi, nojaten kyynärpäitään kaupan tiskiin.
jat.

RUNO

MUMMONAATTEET.

Olen katsellut monesti,
tuhannasti tuumiskellut,
tuota touhua totista,
politiikan rustaamista.
-
Miehet vahvat ja vakavat,
naiset kiltit, kunnolliset,
silloin muuttuvat mukavat,
huutaviksi huppanoiksi.
-
Haukkua pitää toveri,
jopa joskus haistatella,
että kunnolla korea
oma kilpi hohteleisi.
-
Iskun saatuaan sopivan,
moni maksaa viipymättä,
iskee palleaan surutta,
. oman suoran sujauttaapi.
-
Tämän konstailun komean,
töllö tuopi huoneisiimme,
näämme näytöksen näpäkän,
komedian kummallisen.
-
Kunhan sulkeutuu kamerat
ääniaallot katkeavat,
sali tyhjäksi menevi,
on edustajat kahvilassa.
-
Siellä naurellen sanovat,
tunnustukset tuttavalle:
- Täytyi pikkuisen sanoa,
älytellä äänestäjä,
että huomaapi mokoma,
puolustetaan puoluetta,
ollaan aatteessa tukeva,
vaikuttaja vastuullinen.
Näinpä vastakin haluan,
paikan täältä itselleni,
herrahississä pelailen
palkintotoimen itselleni.
Onpa huoleton tuleva,
turvattuna huomis päivä!
Peli tolkusti takaapi
kannattajat kiistattomat.
-
Siinä istuvat kaverit,
ystävinä juttelevat,
äsken mollasi mokomat,
kovin toinen toisiansa,
nyt on ystävät ylimmät,
sama sointi naurussansa.
On vain näytelmää pelattu
kameroitten katsoessa.
O.P.

RUNO

KESÄÄ KOHTI
***
Kevät tuli heilutteli pyrstösulkijaan
ihanasti tehosi se rentoon kulkijaan
Kevät pani paremmaksi tuulin suloisin
iloistui jo joka mieli alakuloisin.
-
Kevätpäivä paisteli kirkkain sätehin
niin kuin taika upposi joka mielihin
veti naamaan virnettä ja hymynpoikasta
moni oli iloisena kevään loikasta.
-
Kevät aukoi portteja jo kesä tulla saa
maisemia maalailla ja kukat kasvattaa
kohta värikylläisenä sekin paikka on
joka aivan äsken oli ruma - alaston.
-
Kevät katsoi hyväksyen mitä aikaan sai
kaikki on kaunista kuin oisi sunnuntai
kesä jakaa tuoksujaan jo kevät ohi on
kaunis kesä jakaa meille ison nautinnon.
***
Oiva Pennanen

KOMPASTELLEN

KUUTAMOLLA.
***
KEVÄT keikkuu - tullako vai ei. Vappu lähenee ja perunansimenen nosto, kellarin pimeydestä valoon. Sekin homma muistikuvina kovalevyllä. menneitä' aikoja. UUUH!
***
Siemenperunan turvin katsomme tulevaisuuteen. Perunasta versoo läskiä luitten päälle ja alle sortuu pimeä kansa. Jouluporsas on nukkunut pommiin, ei herää hommiin vaan nukkuu onnensa ohi. Sika on onnellinen omena suussa.
***
Kuussa maanpimennys. Kuu kiurusta ja pystyy se peipponenkin. Pakkanen panee parastaan ja heikommilla on hätä kourassa.Ryskyen murtuu asenteet eikä Rinteessä näy elonmerkkejä.Kankistunut ajatus tuottaa vain sammakoita.
***
Ei pidä häiritä äreää naista, sillä armoton on loukattu nainen. Monenlainen tuomio kypsyy vatsassa. Odotan kuuta nousevaa... Kuitenkin olen kuutamolla.
***
Vaimo huutaa eläimen tuskaa ja kissalla karkasi yksi henki. Kaheksan jälellä, Karvoja suussa. Mielettömyyksien markkinat kauppaa onnea alennuksella. Älä mene halpaan. Rahalla saa laatua. Äänestämällä koet voittajanriemua jos arvaat oikein.

RUNO

MUMMO JUMPPAA.

Aamusella nousin ylös mieli ankeena
keho oli kipeänä selkä kankeena
jumppaliikkeen muutaman vaisusti mä tein
homman tärkeyttä vakuuttelin toki itsellein.
-
Suurin toivein kiiruhdin kohta vaakan luo
kuinka kauniit lukemat se silmihini suo
Voi taivas, enpä uskoa voi oikein silmiäin
kun ne karmeet lukemat ruudussa mä näin.
-
Toista sataa todistivat numeroni nuo
synkän mielen totuus minullekin aina tuo
tosin lenkin jälkeen hiukan otin herkkuja
korkeintaan puolikiloo suklaisia merkkuja.
-
Miten suklaa voikaan mahassani painaa niin
että se vaakan pisti tuollaisiin lukemiin
varmaankin tuo vekotin on epäkunossa
herkut tekee eetvartia itsetunnossa.
-
Kyllä se homma huomena paremmin onnistuu,
leveä takapuoli rutkasti kai kaventuu
Nyt pitää syödä vahvasti, jaksaapi jatkossa,
voin huomenna sitten kitua syömälakossa.

Oiva Pennanen.

RUNO

AMMATINVALINTA

Usein mietin mielessäni
poikasena ollessani
mitä suurena tekisin
aikuisena duunaileisin
mikä meikälle hyväksi
mikä toimi kunniaksi.
-
Tuota mietin mielessäni
sitä tuumin tunnossani
tutkin tärkeät tekijät
kahvinporot, koivunkuoret
katselin kalankudusta
vanhan hauen leukaluusta
kuusen kuuntelin huminat
ikihongan kuiskutukset.
-
Ilman suunnatkin selasin
pohjatuulen tuiverrukset
idän pakkaset pahimmat
eteläiset leudot tuulet
panin muistihin monetkin
merkit taivaan tähtösistä
katsoin kuutamon hopeat
ukkoset kuin pakkasetkin
kaiken tutkin ja totesin:
-
- Voi mua poikasta poloa
turhaa tutkin turhaa pengon
suotta haaveita elätän
eipä löydy laatutyötä
virkapaikkaa niin rahaista
että helpolla vetäisin
taskuuni isot setelit
paras homma lie minulle
homma hyvinkin sopiva:
Taivaanrannanmaalarina.

Oiva Pennanen.

PUHUTTU

LÖYSIÄ!
***'
Viimeaekoena on kuultu löysiä luppauksia, politiikkapellet kun onpäässeet vaohtiin. Mannaa ja hunajaa pursuvat lupauksepakkaa naurattamaan. Onhan se nähty mitä nuo unelmahöt antaa. Valtaa on ollu vaan ei vastuuta. Ainoastaan viime hallitus on näyttänyt kuinka sairas potilas paranneraan, Ontuva ankka oliraajarikko, mutta Sipilän johdolla homma pantiin kuntoon. Nyt on jo kasorahaa, mutta sanokaa sanoiksen, että kohta ollaan pohjalla jos nuo helppoheikit pääsee huseeraamaan. Katotaan.
****
Viikot vierii. Kolijata pitelee vaehtelevalla menestyksellä. Seon veikassa miten käö, vae käökö kuinkaa. Riippuu miten hommassa käy. Riippuu sitte tae roekkuu tietysti haaroesta . siis asijain........- Yksi lysti!
***
Pihat ja pallit. Saakeli kun nakit näpyttää miten sattuu, eikä ehi tarkistaan. Paa arvaamalla jos halluut tietää asijan laijan. Tae välijäkö hällä silläkkää?
***
Taivaassa tarjona lapasetkin jos sormija palelee ja vinkkelit. Mie haluun kuumalle puolelle. Palijo on kärsitty viluva ja näläkää...on se aeka hikkoellakki?
***
Mitäpä Joesta , eikö suommalainen Jouko keleppaa. Oesikko tässä jenkkiin kallellaan. Varotaan ettei kaavu maeto laattijalle. Valijo meitä armahtaa.
***
Johtotähti meidän oppaana on. Oi saavu tänne ja tee mitä on tehtävissä - parannus tai huononnus. Siitä se kuitenkin lähtee kun lämpenee ja jos ei lähe nii olokoon vain paikallaan. Kyllä mie sen häpijän kestän. Tuskinpa estän, sillä mentävä on jos menettää eilisenpäivän on varalta huominen.

JATKIS-64.

PUTELLI. -64.
Paavosta alkoi tuntua, että kone pysyy hallinnassa ja teki mieli lisätä vauhtia.. hmm uskaltaisikohan... Paavo liikutti kaasuvipua suuremmalle, mutta vauhti tuntui sittenkin kovin matelulta... Paavo tarttui vaihdevipuun, mutta ei muistanutkaan painaa kytkintä. Kamala rääkäisy kuului vaihdelaatikosta, kun hammasrattaat esittivät vastalauseensa.
Traktori pysähtyi kokonaan. Paavo katsoi taaksensa, Reino oli seisauttanut Letukan ja juoksujalkaa kiirehti Paavon luokse.
- Voi saatana, nyt se saatana vielä hajosi käsiin. Kamalaa metakkaa kuuluu tuolta jalkovälistä. Eihän tästä mitään tule, minähän jo sinulle sen sanoin, Paavo sadatteli.
- No, älähän lannistu. Et tainnut muistaa painaa kytkintä. Ei se mene vaihde päälle ilman kytkimen polkaisua. Yritetäänhän uudestaan. Ei siinä koneessa ole mitään vikaa. No niin, paina ensiksi kytkin. Pistä nyt keppi siihen loveen jossa näet kolmosen Hyvä, nyt vauhti onkin melko paljon kovempaa. Ja meneekin jo melkoista vauhtia, kun väännät sitä kaasuvipua. No niin! Nyt vain nostat kytkintä ylös ja anna mennä! Minä tulen perässä, Reino sanoi.
Nyt olikin jo matkassa menemisen makua. Hiljalleen Paavo uskalsi lisätä koneeseen kierroksia. Ajo alkoi tuntua mukavalta ja Paavo tunsi jo rinnassaan hyvänolon tuntemuksia. Aivan meinasi jo hymyilyttääkin.
Huuletkin tapailivat jo "Elämää juoksuhaudoissa".säveliä.
- Perkele... Miten tuosta nyt ohi selviää, Paavolta pääsi.
Aution veljesten Vanaja puskeutui mutkan takaa näkyviin. Rekka on kuormattu propsikuormalla. Korkeakuorma tuli melkoista nopeuttaan lähemmäs. Paavo istui aivan jäykkänä, puristaen kaksinkäsin ohjauspyörää.
jat.