ONKO PAKKO?

Kyllähän se mua jonku verran kenkuttaa,
kun taas kaamosta se pukkailee,
pitäisikkö tässä ulkomaille lenkuttaa,
sinne turistina huppaeleen,
mutta kun ei oo haluja ollenkaan,
surra en sitä antane pollenkaan.
Nyt vain vinkuen menen saunomaan
siinä hikkoilla tarpeeksi saan.
-
Syksyn tullessa tietenki aattelee,
että muuvalla mukavaa ois
vaen kun luotansa ikävän saattelee,
turhat haaveilut jäävät pois,
arki kun koko ajan vain puristaa
vuojet vaohilla kun mennä huristaa,
vaen eipä siitä olla me moksiskaa,
kunhan joskuskaa ryypyn saa.
-
Talavella on sitte taas surkeemmin,
riittää lunta ja pakkasta,
mutta sisällä riittää kumminkin,
kaokolämpöö ja saonasta
vielä lissää hikiä pintaa saa,
vettä kun vaen kiukaalle roiskaottaa,
tämä aotuutta on totta tosijaan,
mittää muuta ei tarvittekaan.

SURU

Itke sydän hiljaa nuo kaihon kyyneleet,
ne yksin sinun tähden vain ovat vierineet.
Oi kuinka paljon oonkaan mä sua kaivannut,
on ikäväni sinuun,vain on lisää kasvanut.
-
En tiedä sitä lainkaan miks´minut hylkäsit
ja miksi rakkauteni sä maahan polkaisit.
Oi, kuinka minä voisinkaan sinut unhoittaa.
kun kaikki ympärilläin sinusta muistuttaa.
-
En tiedä miten voinkaan mä jatkaa elämää ,
kun tiedän ettén sua mä koskaan enää nää.
On tulevaisuus harmaa, arkinen ,ankea,
ei mulle enää koskaan onneni aukea.

PAIMEN

 Palijo rustaelen runoja
 riimittelen viestejäni
 joessa soentuja korreita
sanomaaki jonkuv verran
pirusti laetan eholle
tarinaksi joutilaelle
jokka tietsikan sisältä
kattelevat jännitystä.
***
Onhan muitakin runoja,
värsyjä niin maenijoeta,
joeta kulukenu muvassa,
tarttunu tien pientareesta,
polun vierestä vivuttu
kanervista korjaeltu,
vesan kasvusta vejetty,
päästä heinän helepotettu,
tienraetilta kerätty,
muistin soppeen talletettu
***
Äeti mua muistutteli
taatto tarkoen neuvoskeli:
- Ota neuvvoni opiksi
ohje parhain pannaksesi
ettei julumat juonittele
mettäntaijat taevuttele
karijan kultaesen keralla
mettän sissään mennessäsi
karjatietä tarpoessa
***
Palijo sattu sankarille
lehemänpaskan pinkkarille
paemenessa käyessäni,
paemenpoekana elläessä,
mettäesillä maesemilla,
kultaesilla kunnahilla,
mustan Muurikin perässä,
kera Kirijon sarvipäesen.
‎‎20.‎1.‎2015

NAAMA

Kaverini kunnollinen
vallan verraton vekara
ylimmäenen ystäväni
sinä taetava toveri
kamu vallan kunnollinen
sisko sievä ja sorea
tule kanssaen laolamahan
virttä uutta veisaamahan
kun nyt kimpassa olemme
porukassa juttelemme.
***
Tuskin näämme toesiamme
Naaman kautta tappaelemme
näellä piuhoilla tulemme
tutummiksi tuttaviksi
voimme moikata monesti
tökkiäkin mielin määrin
aika vieriikin hyvästi
Naamakirjaa selatessa.
‎23.‎1.‎2015

REISSU

Voe tokkiisa - aeka se viilettää
joka hetki vaen vaohti kiihtyy
välliin tie saattaa olla kuoppasta
mutta ussein kyytissä viihtyy.
-
Luonnon laki tuo lienee kumminki
aeka jokkaesen kohalla rientää
vaekka yrittää, eipä kukkaa voe
vuosimäärää takasi viäntää.
-
No, välijäkö tuolla - tuskimpa
kukkaa maalimanpatsaaksi halluu
sen jokkaenen kohallaan oottellee
tiimalasissa hiekka kun valluu
sitte reilusti voeki huohahtaa
se on tämäki reissu nyt tehty
mistäpä sitä voemaa ammentaa
kun virta omissa kintaessa ehty.

YÖSSÄ

Ei pikitiellä tarvita opasta
sattumat löytyy helpolla sopasta
suora on suunta baana on leveä
kuskilla olo on mainio, keveä
-
Pikitie sortuu pyörien alle
kaikki nyt tuntuu niin mukavalle
dieseli laulaa - ei sora-ääniä
reitti nyt kulkee ympäri lääniä.
-
Asfatti musta hyvinkin tasaista
valojen viikatteet yrittää lakaista
pimeää, mustaa, varjojenhaamuja
kuski vain oottaa kirkkaita aamuja
-
Yön uhkat jälleen kerran on selattu
peli eioo silti kokonaan pelattu
päivälläkin on uhkana vaaroja
juoppokuskeja, kauheita kaaroja.
-
Taidolla mennään ja hyvällä tuurilla
hommia hoidella ei itkumuurilla
kohtalo antaa - joskus myös verottaa
huonoa, hyvää lienee vaikeaa erottaa!

PUSU

Oli kalapia kuu ja elokuun ilta,
kaksi lempiväestä, ne Aapo ja Tilta.
He istuvat yhessä rannalla lahen,
haluavat olla siinä aevan kahen.
Aapo vilikasee Tiltaa kulumainsa alta,
alakuunpääsy tuntuu kovin hankalalta.
-
Sitten rohkasuksi hän rykäsee,
ja Tiltalta empien kysäsee:
-Ka , mitäpä Tilta oot uatellunna,
kun monesti oon sua suatellunna.
Joko viimennii oesi se mahollista,
ryypätä siitä rakkauvven pikarista.
-
Tilta punastuu hiukan ja kahtoo maahan,
sanoo sitten kaenosti:-Suahan , suahan.
Mutta yhen pusun vaen tännään suat,
niitä tuhulata ei - ne onki arvokkaat.
-
Aapo kätesä Tiltan ympäri kietoo,
mutta enskerralla  ei hällä oo tietoo,
miten kunnon suuvelma vaihellaan,
että tunnetta oekijjaa koetaan.
-
Kömpelösti Aapo huulesa vie,
sinne missä Tiltalla huulet lie.
Nenänpäähän suuvelma ossuukin,
aivan turhaan Aapo kai hossuukin.
Sannoo Tilta:- Maltahan aevan vähän,
eihän tätä nyt sentään voi jättää tähän.

Otetaampas uuvelleen rauhallisemmin,
aivan totta ei ollut, jos äsken emmin.
Sannoo Aapo; -Ee tule tästä mittää.
kyllä harijotella tätä palijon pittää.
Mutta aamuun asti kun reenaellaan ,
ehkä pusutki suulle osumaan saan.

MYRSKY

Tuulenpuuska, Myrskyn veli
puhkui sekä kiukutteli:
- suureksi mä tahdon tulla
paljon voimia on mulla.
-
Myrsky-veli tuohon vastaa,
ensin huuliansa kastaa
puhaltelee aika lailla
puhureilla tehokkailla.
-
-Voi, voi sua poikaparka
olet pieni ja niin arka
kasvaa saat sä aika lailla
puhallus tehoa vailla.
-
Tuulenpuuska Myrskyn veli
itsensä jo rauhotteli:
-Riehumalla paikat särkee
siinäpä ei mitään järkee!

IKÄVÄ

Tuo ikävä jäytää rinnassani,
se tuskana tuntuu ja ahdistaa.
Se haavekuvia mieleen nostaa,
se tuskaa on , mutta ihanaa.
Vaikka rintaani kuinka se kuumana polttaa,
se silti mieleeni kummaa onnea tuottaa.
-
Oi rakkaani tunnetko sinäkin
kaipauksen mi polttaa rintaa
Eihän koskaan tuli tuo sammua saa,
aina korventakoon se mun pintaa.
Rakkauden tuskassa kuitenkin on,
ihanuuden tunne suunnaton.
-
Ehkä oot sinä haavekuva vain,
jonka todellisuus poissa pyyhkii.
Jos joskus tuo kaunis katoaa,
ei se auta jos sydän nyyhkii.
Mutta kaikesta kuitenkin muistot jää,
jotka, jos suru saapuu, -lämmittää.

HALU

Mulla pukkaapi haluja
himottaa niin helevetisti
sananrieskaa jyrsimähän
herkkuleipää leipomahan
ehkä viihteeksi kamujen
kylänmiesten mieliväisten.
-
Hihat käärin käppyrälle
sormet vetreiksi venytän
pistän nappulat nätisti
sopivasti sortillensa
alkaakseni juttelehen
selittämmään sattumia
jotka mieleeni tulevat
muistin päältä pyörähtävät
***
Sanat suussani sulavat
puhheet paksut puuroutuvat
päälle kieleni tulevat
hampaelleni hakkeutuvat
kunnes nielasen nätisti
vatsan pohjaan painattelen
annan pikkusen muhia
kunnes saatan näppäimille
runo syntyykin sypäkkä
taikka laulu leppeämpi.
‎21.‎1.‎2015

METSO

Metso se hyppeli oksalla
ja kurnutti kaihoisasti
koppelo viereen lennähti
ja rakastui kauheasti.
-
Metso jo aivan yritteli
naarasta lähennellä
mutta se koppelo komensi
- Ensin täytyy olla hellä.
-
Metso yritti pussata
mutta nokka onkin luuta
-turhaa meidän on pussata
katsellaan vain kuuta.

KAIPUU

Lennä lennä pieni lintu
lennä rakkaani pihalle
sinne missä tuoksuu ruusut
kukat kukkivat heleät
tuulet kuiskii tarinoita
vire viestejä tekevi-
-
Lennä lennä pieni lintu
lennä rakkaani lähelle
kuiski korvaan kaipuustani
kerro kaipuusta kovasta
ikävästä ilmoittele
häntä poskesta hipaise
suukko saata huulillensa.
-
Lennä lennä pieni lintu
lennä rakkaani povelle
pistä rintaan rakkautta
polte sieluhun syvälle
että saapuu seurakseni
täyttää toiveeni salaisen.
‎19.‎1.‎2015

PYRY

Pohjantuuli pontevasti
luona tunturin vaelsi
pyörähteli kallioissa
tutki tarkasti jokaisen
vaivaiskoivun kiemuraisen
kaikki varvikot valitsil
-
Teki mieli matkustella
tunran tuikean lävitse
jäätää järvet kantaviksi
talven tarpeeksi tukevan
-
Oksa kuusessa vavahti
havu hento heilahteli
metsän synkeän sisässä
saloseudun maisemissa
missä kontiot asusti
susi hurtat vaelteli.
-
Johan huokaisi syvästi
tuulenhenki herhiläinen
juoksi tunturin solia
jängän poikki porhalteli
pani palkisen pilalle
lumivaippaan vaivutteli
henki mylvien myteri
puhalteli pontevasti.
‎14.‎1.‎2015

VALO

Valo tupsahti tupahan
ryömi pirtin permannolla
jopa katsahti koloihin
nuoli vanhat lattiakset
tirkisti reijistä monista
kuljeskeli lattialla.
-
Valo valkoinen vaelsi
vanhan pirtin seinustoihin
kilvan kaappeihin kipusi
valloitteli sängyn päädyn
lampun särmissä säteili
kirkkahasti kimmelteli.
-
Ilta kumminkin kuristi
otti hengen hehkuvaisen
peitti tummalla vasiten
valon kasvot loistavaiset
ilta mustutti häjysti
tuvan kaikki mööpelitkin
ihan häivytti hävytön
kaiken nielaisi pimeä!
‎23.‎5.‎2013

PELIÄ

Pilkaako? No, eihän nyt sentään toki
jokkaesella on  kyljessä noki,
kaikki huumorimielellä ollaan
leikillään toista jokainen mollaan.
¨
Politiikot ovatkin haukkuja varten
hehän ovat suosikit onnetarten,
Kähmivät, pelaavat koko ajan
useinkin ylittää kohtuuden rajan.


Tuskimpa tuosta haittaa lienee
kai heille koku terveiset vienee
huomaavat mitä se miettii kansa
onhan eduskunta heidän valintansa.


Tarkkailla pitää ja sapiskaa antaa
jos ministerit puhuvat vain lantaa
Rötöstellä ei me anneta kyllä
pidetäänkin reilu meininki yllä

VAITI

Ei tarvitse sanoja
nyt puhuvat tunteet
olen rakkauden anoja
hyvää minulle teet?


Sua rukoilen tässä
nyt luokseni jää,
mulla ei elämässä
muuta oo ystävää.


Ei tarvitse sanoja
nyt on hiljaa huulet
ei turhia valoja
nehän vie tuulet.


Sinun silmäsi lupaa
kuulut minulle vain
ilman sanoja
olet mun omanain.

DIREKTIIVI

1
Direktiiviherrat meille säädöksiä laatii,
noutattamaan lakejansa pilkullensa vaatii,
sanktioilla uhkaavat ne pientä alammaista,
keksitty on rangaistukset tarkalleen.
2
Eeuu- junavaunussa on kyyti kovanlaista
matkustajaa siinä pyörii kovin monenlaista
Kiskot vievät eteenpäin ja matkalaiset nukkuu
pyörät pyörii iloisesti eteenpäin
3
Direktiiviherrat meille keksii aina uutta
kansassa se tuollainen herättää katkeruutta
pikkumaiset säännökset kun rasittavat pollaa
maalaisjärjellä ne jutut ratkeaa.
4.
Laadittu on tarkasti nuo asetukset vissit,
omat pykälänsä saavat kurkut sekä hissit
Kohta muodot kasvojenkin direktiivi määrää
kloonaamalla sekin homma järjestyy.

SOHVA

Sohva on miehelle
autuus ja taivas
apua antaa se
monessa vaivas.
Kaljatölkki ja
töllötin auki,
rentona siinä
kuin kuollut hauki.
-
Sohvalla kulkee
ajatus hyvin
tunteiden palo
rinnassa syvin.
Koskaan ei nainen
ymmärrä varmaan
sohva poistaa
mielenkin harmaan.
-
Sohvassa syntyvät
ratkaisut oivat
maailmankaikkeuden
muuttaa ne voivat.
Ratkeaa vaikeat
rahoituspulmat,
autokaupat jopa
ohjauskulmat.

KARHUNA

Kurkotteli kuusenlatva
näre suurempi yleni
salon synkän siimeksessä
korven kolkossa sylissä
missä juoksee hiidenhirvet
kauriit kauneimmat kasuvat.
-
Eksyin tuonne matkoillani
aikoina menneinä hyvinä
matkallani mainiolla
retkelläni remseällä
aivan villinä vaelsin
ilman muita säännöksiä-
-
Olin silloin maailmassa
ensikertaa kääntymässä
karhun muodossa oleilin
synkän korven valtiaana
suuret mammutit todella
tallusteli vierustalla.
-
Eipä seudulla näkynyt
ihmistä ei naapureita
salo huokaili syvästi
korpi kolkko kaikueli
villi luonto niin lähellä
aivan siinä seutuvilla.
-
Lähdin taivaaseen takaisin
uuden hahmon saadakseni
kautta Tuonelan vaelsin
kalman kautta kompuroitsin
puri mammutti mokoma
satutteli häntäluuta
sielu taivaaseen vilahti
hengen heitti helvettihin.
‎3.‎5.‎2013

AHNEET

Kierivat eurot pyörivät sentit
ahneena juoksevat Pirjot ja Pentit
Minulle enemmät ei tarvitse muut
lisää vain ahmisi ahnaimmat suut.


Missä on raja ja missä on laita
lisää vain halutaan tavaraa, maita
mikään ei ahneelle tarpeeksi lie
kaikki se kelpaa ne mukana vie.


On tavaraa myöskin pönäkkä maha
ainoa arvo on ahneelle raha
mikään ei tyydytä ahnetta mieltä
mitähän löytyy aivan syvältä sieltä.


Ei löydy sääliä auttavaa kättä
nyrkit on pystyssä vaan empimättä
ehkä maailma maksaa myöhemmin sen
että ei ollut toiselle ihminen.

LENNOLLA

Kauhijalla kiireellä tahtosin lentää,
tuonne kauvvaksi pilivijen päälle.
Siivistähän minulla on uupelo,
joten matkalle täötyy toemeutua,
pelekän, äärettömyyksiin lentävän
aattelemisen voemalla.
-
Silimät räppään kiini ja suunnistan
tuonne korkeoksiin,siniselle taevaalle.
Kurkistelen alaspäen, näjen siellä
kessäesen luonnon parraemmillaan,
Huikasevan kirkaan kesäpouvan
hoksaan värittävän tienoot,
satumaesen kaoniiksi.
-
Aevankuin untuvana näjen muutamija
poutapilivenhattaroeta seilaavan
alapuolellani.Näjen tuhansija järvijä
ja synkkijä mehtijä, kaeken samalla
silimäöksellä.Kukkakevot keltasena
loestaa , antaen värijä näkymään.
-
Viivähän tuolla haavereissullani,
pitemmän aekaa.Haluvan naottija
täösillä, olemassaolemisen riemua.
Rinnassani sen tunnen antaneen
minulle palijo voemija, jaksaa
taevaltaa elämän polokuva,
etteenpäen, murehtimatta

KÄNNY

Johan tokkiisa sehhii käö
vaekka sinuva ei missää näö
että virtuvaalisuukon saa
sitä yhtää en pahakseni paa
-
Enpä vastaan oo laenkaan en
suva kuumasti suutelen
puristan sua kovasti niin
että meet ihan taennoksiin
-
Virtuvaalisti rakastellaan
ja muutenki riettaellaan
Nykyaekasta meininki on
rakkauven näläkä pohojaton.
-
Huommenillalla uuvestaan
alotan sulle tekstaamaan
kännykkä aevan kuumana on
olokin on aevan mahoton.

SAIN

Minä iloja sain
pelkkääriemua sain
hyvä tuurikin kulki matkassain
minä huomasin sen
minä keksin sen
että olin mies niin onnellinen.
-
Minä kuljin niin
minä vaellin niin
kulkuni vei uusiin maisemiin.
minä huomasin sen
minä tajusin sen
olen joutunut elämän pyörteisiin.
-
Minua pilkattiin
minua potkittiin
minun päälleni inhoten syljettiin
minä itkin yöt
tekemättä jäi työt
lopputili kouraani sysättiin.
-
Minä viinaa join
minä synkkyyttä koin
minut täysin pohjalle painettiin
jospa kerran vaan
pääsen luovuttaan
sen joka mulle lahjaksi annettiin.

HUOLETTA

Huoleton poika ei suruja kanna,
surut se osaa sivuun panna.
Murheet hautaa piiloon muilta,
säästää itsensä surkeiluilta.
-
Huoleton olen kuin taivaanlintu,
rinnassa rakkaus ja onnentuntu.
Laulaen kuljen elämänrantaa,
reppuni tyhjän jaksan kantaa.
-
Kun kerran loppuu elämänretki,
suruton olkoon lähtöni hetki.
Laulakoot linnut, kukkikoon maa,
huoleton poika kun uinahtaa.

POLTE

Kuin tuskana sielussa polttelee,
tämä kaipuu, mi täytyy kantaa.
Voiko koskaan toive tää saavuttaa,
elonmerellä rauhaisaa rantaa.
-
Jokahetki mun rinnassa toive tuo
yhä kuumempana vain palaa.
Sitä en anna liekkeihin roihahtaa,
annan hiilloksen lämmittää salaa.
-
Tuo hiillos mun rintaani lämmittää,
sitä tuulilta suojella koitan.
Sitä viimat kylmät ei sammuttaa saa,
ehkä myrskysateetkin voitan.
-
Ehkä sitten mun kaipuuni vaimenee,
kun sinut mä syliini suljen.
Ja ikävä rinnasta tyyntynee,
kun viimein luoksesi kuljen.

TÄHTIÄ

Minä katson ikkunastain,
yöhön sysipimeään.
Näen tähteä mä kaksi,
vilkuttavan silmiään.
Kuinka kaukana ne onkaan,
sitä laskea en voi .
Ajatuksen uuden aivan,
tähdet minun mieleen toi.
-
Sinä siellä kaukana jossain,
katsot myös ehkä tähtihin.
Ehkä juuri samat tähdet ,
yhtäaikaa nähtihin.
Ehkä tunsit silmissäsi,
minun katseen kaipaavan.
Ehkä tunsit rinnassasi,
aivan pienen värinän.
-
Joka ilta tähdet näen,
kun taivas selkenee.
Ehkä joka ilta meidän ,
jossain katseet yhtynee.
Välimatka vain on pitkä,
mua silti viehättää.
Kun mä rinnassani tunnen
sydän kuinka läpättää.

MAJAKKA

Kuin unessa astun venhooni pieneen,
sillä luoksesi aion soudella vain.
Niin pieni on purteni keinuvainen,
ei kestä se suuria myrskyjä lain.
On meri niin suuri ja rannaton aivan,
helposti voi satamaan ohjata laivan.
-
Mutta minun venhoni keinuu vaan,
verkkaisesti se matkaa taittaa.
Suuret laivat ohitse purjehtii,
se venhoni kulkua haittaa.
Suuret laivat mun venhoa keinuttaa,
laidan yli jo lainehet loiskahtaa
-
Kuin lastu on laineilla purteni tuo,
joka hetki voi viimeinen olla.
Helppo on ison aluksen purjehtia,
toisin on jos on vain pieni jolla.
Voi olla ett`en koskaan pääsekkään,
sinun luoksesi syliisi lämpimään.
-
Oi rakkaani ole mun majakka,
edes himmeä reimarinvalo.
Etten eksyisi merelle elämän,
ettei pettäisi yritys jalo.
Sinne majakkaa kohti nyt suunnistan,
kun sun löydän niin omaksi omistan

TÄSSÄ

Elä ystävä aina hetkessä tässä
ethän ennakkoa ole pyytämässä
Huominen omat ilonsa aikanaan antaa,
yhden päivän murheet kyllä jaksaa kantaa.


Huomisen surut ehtii huomenna surra,
eikä ennakkoon pelätä hammasta purra.
Tänä päivänä elää voi hetkeä tätä
siitä parhaimmat hetket mieleesi jätä.


Katso maailmaa aina valppaalla miellä,
pettymyksiäkin täytyy usein niellä.
Kaikki toiveet aina ei täyttyä voi,
eikä kaikkea saada mistä unelmoi.


Väistää ei voi mitään otettava on vastaan,
vaikka kohtalo aina ei hellisi lastaan.
Täytyy tyytyä siihen mitä elämä suo,
jokainen tavallaan elonviininsä juo.


Viini joskus voi tuntua katkeralta,
joku ryyppy hyvinkin makealta.
Lasi jokaisen tyhjäksi juotava on,
vaikka viini onkin lopussa mauton.

TALVI

Tuskin ehdin sen huomatakaan,
maa valkoinen oli ihan,
kuusikko tumma vaieten seisoo,
aistin hiljaisen vihan.
miksi kesä taas katosi kerran
pohjoinen kylmästi puhuu,
vanha huuhkaja kuusenoksalla,
katkeruuttansa huhuu.


Heilahtaa oksa ja putoaa lumi
kylmentää hirvien niskaa,
vanha sonni puistelee päätä
suuria sarviaan viskaa,
lohduton aivan on metsässä talvi,
jäässä syömiset siellä,
kuusen oksalta hamuaa naavaa,
köyhäksi eineeksi vielä.


Pupu pensaasta hakeepi suojaa
päänsä sen sisään työntää,
korvia paleltaa, tassut on jäässä
sen toki mielessään myöntää,
kettu veijari einettä vailla
pupun saaliikseen nappaa,
toisen kuolo on elämä toisen,
pedolla käsky on tappaa.

KATSEITA

Niin silmäsi loistaa kuin tähtöset,
ovat kätesi hellät ja lämpöiset.
Kun niillä hyväillen kosketat mua,
tahtoo rintani onnesta pakahtua.
-
Minä katson silmiisi haaveillen,
mitään kauniimpaa ole nähnyt en.
Kun ne lempeästi katsovat mua,
tahtoo rintani onnesta pakahtua.
-
Yhä katson silmiisi huomaan sen,
liikkuu silmäsi katsettain etsien.
Kun katsot rakkaani silmiin mua,
tahtoo rintani onnesta pakahtua.
-
Vieläkin katson silmiisi ihaniin,
ne minut saa unelmiin utuisiin.
kun lempien rakastelen sua,
tahtoo rintani onnesta pakahtua.

HYVÄÄ v.2015

Ota elämä vastaan iloisin mielin,
anna sielusi soittaa herkin kielin.
Iloitse jokaisesta hetkestä tästä
siten nauttia voit myös elämästä.


Vaikka suru ja murhekin riipii rintaa,
anna olla se vain tuossa lähellä pintaa.
Älä syvälle sydämeen surua päästä,
elämälle ei suru sielua säästä.


Sure silloin kun aika suruun on,
muista  pian jo painaa se unhohon.
Sillä jos et iloinen olla malta,
koko elämä tuntuu hankalalta.


Niin lyhyt on aika jokaisen varmaan,
minkä vuoksi tekisit matkastas harmaan.
 Ilonkukat kun tietäsi reunustaa,
on hauskaa eteenpäin taivaltaa.