Sivut

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

JATKIS-53

PUTELLI. -53.
- No, jos Pokun jättäisi. Ainakin tämän juuttaan luupään, Leimun, panisin makkarakoneeseen ensimmäisenä, Mikko äkäili.
- Milläs konstilla ne kynnöt sitten tehdään? Ei yksi hevonen jaksa auraa vetää, Mari kysyi ihmeissään.
- Traktorilla tietysti, Mikko heitti.
- Traktorilla? Mistäs sinä sen traktorin saat? Eihän noita ole koko kylällä. Miten sitten sinulla! Renkipojalla! Ei muuta kun laita aura kuntoon ja kyntämään. Minä saatan olla suitsimiehenä. On se sillä laella helpompaa. Ala mennä siitä hakkeen avaimia ja terä kuntoon! Mari komensi.
Mikko lähti pajan suuntaan. Vähän ajan jälkeen hän palasi, nippu avaimia kädessä ja vastakunnostettu auranterä toisessa kainalossa.
- Kohta homma jatkuu. Löysin vastakallitunterän. En tiedä onko edes oma. Hätä ei lue lakia. Kallitkoon ukko tämän vääntyneen kuhan tullee, se ei karkaisu minulla kuitenkaan onnistu, Mikko sanoi sekä alkoi irrottamaan muttereita.
Nopeasti kolme mutteria oli aukaistu. Oli hetken homma, kun uusi terä on paikoillaan
- Minä kyllä yhden pykälän siirrän tuota vetoraksia. Matalampi kyntö riittää, eikä niin yletä kiviin, sanoi Mikko laskien vetosilmukkaa reikävälin alemmaksi.
***
Vanha Letukka kulki vakaata vauhtia soratietä eteenpäin. Sakea pölypilvi jäi leijailemaan jälkeenjäävissä ilmapyörteissä.
Paavo istui autossa apumiehenistuimella. Mieli tuntui ihmeen keveältä, aivan meinasi naurattaa. Hmmm... Aivan tuntuu kuin olisi ryypyt saanut... Olisi se kyllä. Kun onnistaisi...
- Mitä sinä Reino sanoit? Olin niin ajatuksissani.
jat.

RUNO

MUMMON KEVÄTPUUHIA
Kevät kaatuu ikkunasta
suvi saapuvi suloinen,
kevyillä kengillänsä,
somaisilla supikkailla,
päällä hentoiset hepenet
liehuvainen mekko päällä.
-
Kevät kurkistaa sisälle,
katsoo ruudut, katsoo nurkat,
katsoo lattiat lakeat,
kurkistavi komeroihin,
vilkaisevi vierustohin,
tutkii tarkasti jokaisen
seinäpinnan piintynehen.
-
Senpä huomasi pahasti
ikkunat on töhrittynä,
kaaos kauhea komeron,
laatikoissa sikinsokin
kaikki tärkeät paperit,
tavarat niin tarpeelliset.
-
Mies on kaukana kylässä,
eipä saavu sanomahan,
miten helposti, hopusti
saisin talon sortillensa.
Kertokaa toki minulle,
mistä alan, miten jatkan?
Paanko euroa eholle,
piian otan penkomahan,
minun mainiot tavarat,
romut kaikki kunnolliset.
-
Auttakaa toki vähäsen,
ettei satu väärät aineet
ettei irtoa tapetit,
eikä lähde linoleumi,
taikka parketti pakene,
tämän kämpän lattiasta?

Oiva Pennanen.

ELETÄÄN

KESÄAEKAA!
***
Aamuhan on vielä nuori. Ksäaeka iskee täysillä ja nöyränä ihmispolonen siirtelee viisareita. On niillä herrolla kotkotuksesa. Tässä pittääki leikillään nousta barrikaateille ja iskijä maaliskuun teesit pöytään. Vaatimusta ja purnaosta kehiin!
***
Kun lukkee fb-epistollaa huomaa: Monikaa ei voe naottia elämästä. Elämä on, näötästää, yhtä helevettijä ja kärsimmystä. Joku saeraos iskeny kyntesä - ennemmin tae myöhemmin tekkee thtäväsä, tae köyhyys nostaa naotinnot ylähyllylle!
***
Jos yrittää alakaa jostae naottija, niin eikö perkele joku huonompi osanen satu silimään ja niin täötyy luopuva siitä ylimääräsestä ihokkaasta ja santsi annoksesta.Ilosta antajaa...
***
Naotippa tässä tämän hellän luontosa kanssa. Varsinki kun se köyhyysrima on itelläki ylittämättä. Köyhä oon ja köyhäksi jään.
***
Saatana kun sitä oesikki ärtsy mies ja iskis nyrkkijä pöytään ja VAATIS itelleen etes kohtuullista naotintuva. Mutta ei.
***
Saatana lyyvään ponupullo kouraan ja sanotaan että ota siitä ja naoti???? Jumaliste sehän on niin äöterijä että lonksahtaa leokanivelet ja löysää kruppunaru alapäässä. Naotinto kaokana.
***
Taas potkittaan päähän ja persijjeen ja sanottaan että paenu siitä haesemasta. Elliittien elämistä pillaamasta. No. riskisä neon rikkaallaki, että ei kosteos iske ja homehtuu seteliraha..
***
Eikö kellekkää koskaa käö näin? Ne nuo hyväosaset ossaa nuo naotinnot. Oekijastaa omista valinnoistahan siinä loppupelleissä on kiini. Tästä tuliki varsinaesta kapulakieltä. Vaen niinhän ne on virallisetki tievotteet. Täyestä mennee, vaekkei kukkaa tajua?

lauantai 30. maaliskuuta 2019

JATKIS-52

PUTELLI. -52
Kun molemmat hevoset olivat valjaissa ja välineet kyntövalmiina, Mikko sanoi:
- En tiedä, on niin itsepäinen koni tuo Leimu. Taida tulla kynnöstä mitään? Onkos Mari sinulla minkälaisia hommia. Jospa tulisit ajamaan? Se näyttää sinua tottelevan minulle vain piruilee.
- Navettatyöt ovat tehty. Oisi niitä sisällä hommia, vaan tehköön äiti. Voin ihan hyvin alkaa ohjastamaan. Sen kun aletaan, Mari sanoi.
Vauhdilla alkoi aura kulkea, kun levänneet hevoset panivat parastaan. Maakin oli sopivan kosteaa, joten viilu kääntyi kauniina edellisen viilun kylkeen.
Oli kynnetty jo muutama kierrosta. Äkkiä kuuluu paukahdus ja auranohjaimissa ollut Mikko lensi kynnökselle, kyljelleen, auran törmätessä kiveen. Hevoset pysähtyvät huohottaen, kun Mari veti ohjat tiukalle.
- Voi peeeerkeleeeeeee! Mikko huusi. Hän nousi kylkeään hieroskellen ylös.
- On tämä kyllä yhtä helvettiä, saikata näitten hevosten kanssa. Traktorin ostaisin jos olisin isäntä.
- Kävikö pahasti? Lensit melko komeasti, isosisko sanoi.
Hevoset katsoivat aisan yli mitä takana puuhataan. Alkoivat kohta hamuamaan kulottunutta heinänsänkeä. Mikko irrotti hammelinkoukun vetoraksista ja väänsi auran nurin.
- No niin, selvä juttu. Se on terä vääntynyt. Pajaan se on vietävä... Se Paavokin höyryää niiden Aution peltojen perään, oisi näissä omissakin tekemistä. Saatana, en tiedä nostasiko kytkintä. Kerta kaikkiaan! Ottaa niin ohimoon. Nuo konit joutaisivat viedä kaikki makkaratehtaaseen, Mikko sadatteli.
- Ei kai nyt Pokua? Mari sanoi, taputellen talon pitkäaikaista palvelijaa.
jat.

RUNO.

MUMMON HÄTÄ.
***
Jatkuu huono tuuri mulla, itku aivan meinaa tulla
vessahätä alkoi arvaamatta painostaa
muistin silloin hyvän kaskun, voisin tehdä hatälaskun
asiaa ei tässä tarvii silti mainostaa.
-
Tuntui että halkee rakko, tyhjentää on aivan pakko
silmissä jo tähdet monenlaiset vilisee,
Enhän laskea voi tähän, ajatella täytyy vähän,
hätäkellot kovin päässäni jo kilisee.
-
Jalat ristiin panna täytyi, hätä tuosta yhä äytyi
varjopaikkoja jo silmilläni katselin,
rakennuksen nurkan suojaan, kiittelin jo hyvää luojaa
kiiruhdin jo aivan pitkin juoksuaskelin.
-
Kyykistyin lähelle nurkkaa, syrjäsilmälläni kurkkaan
helpottuen paineet sisälläni vähenee
mutta sitten kuulen tuolta, läheltä jo takapuolta
kun askeleet kammottaen lähenee.
-
Siihen vedentulon toppaan, pikkarini ylös koppaan
taakseni ei ole aikaa jäädä katsomaan
pakoon pian pitää juosta, välitä en yhtään tuosta
en jää itkuvirttä suuremmasti veisamaan.
-
Torille takaisin mä menin, ehkä kalventunein nenin
kiinni yritin mä saada palttoon nappia,
olin hiukan aatoksissa, niin kuin kissa pistoksissa,
törmäsinkin päätäpahkaa kohti pappia.
-
Täytyyhän se minun myötää, aivan ilon pintaan työtää
kun se pappi minut ravinteliin halusi
Kovin pahoin jatkui päiva, lisääntyi se huolen häivä
kun suuri koira sääriluutani jo kalusi.
-
Koiran isäntä vain huusi, korjaa akka täältä luusi
koiralla on täällä kulkemisen tarkoitus
ukkoa pukkasin mä mahaa, aikonut en lainkaan pahaa
sanoin: Tämäkö on hameväen karkoitus.
.
Ukon totiseksi veti, kaippa ymmärsi se heti
ettei meikätyttö ihan heti säikähdä
Varoittelin äijää vähän, tarttumasta seikkaan tähän
ettei kiivastus laidan yli läikähdä.
.
Äijä pahoitteli kovin, kuuntelin mä tuota tovin
sitten pois jo lähdin tapahtumapaikaikalta
Päivä päättynyt ei tähän, joskus kerron vielä vähän
nyt jo makuhermot maistuu ihan saikalta

Oiva Pennanen.

EKSYNEET!

NO NIIN!
***
Uutta usvaa putkeen ja taas mennään - alamäkkeen. Nousut on niitä varten joila on vaikkua kynnen alla ja uskomaton uho! Poes alta risut ja männynkävyt!
***
HYvältä näöttää. Arska kipuvaa aamu aamulta korkijammalle. Alakaa kasvunaeka. Kasvaa alimmat aijanvitakset ja vanhaki nyt nuortuu. Nuoriso kasuvaa Kohta kaekki jättejä. Sitä tuntee ittesä kääpijöksi.
***
Eihän meikää oo kasvatettu! Oon saanu kasvaa aevan ommia aekojjaan ja viimeaekoena enimmäkseen alaspäen. Kohta sitton vaen jäläki lattijassa - jos sitäkää.
***
Vaen sama se sille kuhan on, ettei tarvii suurennuslassia ettijä, eikä harrastaa haku ammuntaa, kun lehemät on myöty, tae syöty? Sudetkin saavat ettijä vappaata riistaa ja karhut jatkaa unijaan ?
***
Murheet on mulla siitä kun täyttää täyttämättömijä ja näyttää näyttämättömiä. Sukukalleuvvet sujet söe ja eunukkien kuorossa saa laulaa korkijalta ja kovaa. Kovan perästä pehemijän löytää. Eikä nuottikaa oo oekija.
***
Kummaa kutinaa ja sekavaa mutinaa kuuluu laajemmissa piireissä ja viireissä näkyy tuulen suunta. Myrsky tekee tuhojaan ja eksyeet sielut etsii turvaa! Autuas se joka tiensä löytää ilman kompassia. Niin hyvä kun on kotiin tulla taas...

perjantai 29. maaliskuuta 2019

JATKIS-51.

PUTELLI. -51.
- Tietysti maksan sinulle reissusta. Tiedän, ei ole sinullakaan tuo aika ilmasta. Nyt lähdetään, ettei kukaan ehdi viemään sitä... Mikä sonni se olikaan? Paavo puheli.
***
Tympeällä mielellä Mikko valjasti hevosia Fiskars 10. eteen. Perkele, kun se tuo Leimu on vielä semmoinen tuittupää...
Mikäs, kun olisi toinen Pokun kaltainen. Siinä tarvittaisi suitsiakaan... No, Leimu aisain väliin siitä.
Aina uudestaan Mikko kiersi hevosen auran läheltä, mutta hevonen pyörähti aina poikittain, kun Mikko alkoi nostaa aisaa, luokin käpristämän rahkeen kouraan.
Leimu, katseli levottoman näköisenä mitä Mikolla olisi mielessä. Poku seisoi vakaana kynnöksenpuolella jo valmiiksi aisoihin valjastettuna.
- Perkeleen kaakki! Etkö saatana pysy aloillasi... Piti sen ukonkin lähteä ennen tämän perkeleen aisoihin saamista. Oo perkele! Kirveen kalsolla pitäisivetää kalloon... Mikko istui aurankurjen päälle miettimään miten Leimun saisi aisoihin.
- Mikko hei! Tarvitsetko sinä apua? Mari huusi pihalta ja tuli juoksujalkaa peltoa kohti.
- No ei tätä tuittuilijaa pirukaan pistä puikkoihin yksinään. Kyllä apu on hyvinkin tarpeen. Kaikenlaista konia sitä pitää elättää... Mikko sanoi.
Kaulalle Leimua taputellen ja rauhoittavasti puhellen, Mari lähestyi hevosta.
Ensin korviaan luimistellen eläin nuuskaisi naisen puseroa. nosti sitten päätään ikään kuin antaen paremmin tilaa raaputukselle.
Kohta Mari tarttui hevosen suitsiin ja talutti sen aisojen väliin. Niin kuin opetettu koira hevonen seisoi aisojen välissä, Mikon laittaessa aisat ja luokin paikalleen.

RUNO

MUMMON TOIVE.

Sua kaipaan niin
että kyyneliin
uuvun aina iltaisin
olet lähelläin
kuvittelen näin
että luonasi olla saisin..
***
Tämä kaipuu on
aivan toivoton
lämpöäsi jäänkin vaille
tiesin silloin sen
kylmän totuuden
kun lähdit muille maille
***
Nyt mä toivon vaan
että uudestaan
luokseni vielä tulet kerran
silloin onnen saan
kaiken kanssasi jaan
saanhan haaveilla nyt sen verran.‎
***
Kun sinut vierellein saan
kaiken kanssasi jaan
onni yhteinen meille koittaa
rakkaus ikuinen
uskothan sinä sen
pahimmatkin vastukset voittaa.

Oiva. Pennanen.

JUORUJA&

HUHUJA.
***
Kieli pitkällä tuuletan kieltäni. Aamutuimaan käötin kieltä kielikylyvyssä. Teki hääviä. Konijakin puuteessa käötin, wiskiä-AAH! Kokkeillaan ny valuko puhaskielisyys sormenpäihi, vae onko kieli halavaotunu?
***
Kesäaika ja helijät ilimat. Verta pakiin ja eläköön Suomi! Vaalivankkurit lähestyy turmaa tuoden sille joka ei pija varojaan. Köyhä kansa jää jalkoihin ja temari porhaltaa keulilla. Epätoivo heittää paskaa kepun rattasiin. Huhukone ottaa kierroksia ja paska lentää. Persu petraa juoksuvaan ja sininen tulevaesuus on aeka musta.
***
RUNOKONI karkasi ja siirtyi lajemmille laitumille. Kaipailen penkon sen vanhoja jätöksiä. Jo Ammoin kirjoitettuja jo unhoon jääneitä rosoisia riimejä luen makustellen. Kummasti runo palauttaa muistilokerosta tunnetilan joka vallitsi tekelettä tehessäni,
***
TUHANSIA niitä on, vaikkakin kokonaisia kansioita on epähuomiossa tullut napsautettua bittiavaruuteen. Vahinko ei oo suuri, mutta muistin pallauttajana olisi pitänyt kaikki pitää tallella. Varmuuskopijot jääneet tekemättä. Välijäkö?
***
NO TUSKIN - aika ei riitä. Luetaan minkä se jaksetaan. Ja maksetaan kalavelat. Ainakin korot! 0-korko on helppo maksaa, eikä muutenkaan ahista. Mieli on hyvä ja positiivisesti katon huomiseen. Mikäs tässä? Ei panttaa murheita ja ottaa tosiasiat semmoisena kuin ne tulee pärjää aika pitkälle ja huumori pittää ajatuksen sekkeenä!

torstai 28. maaliskuuta 2019

JATKIS-50.

PUTELLI. -50
- Niinhän se tahtoo olla, että joka hommassa on vastuksensa. Eikä sillä työnteolla kukaan ole rikastunut. Vaan kuules Reino. Muistathan, kun puhuttiin noiden peltojen vuokraamisesta? Minä ajattelin olla niin huima, että otan ne pellot, jos sinä vielä sammoissa tunnoissasi, Paavo sanoi.
- Totta kai! Veljesten kanssa oli puhetta. Päätettiin, että jos ne jollekin kelpaa niin vuokrataan. Myydä niitä ei vielä kehtaa, kun eihän sitä tätä maalimanmenoa tiedä. Sinullehan ne sopivat oikein hyvin. Eikä noita muut ole edes kysellyt. Ne ovat melko kovan takana ottaa ylös. Vain itsepä sen päätät alatko sellaiseen urakkaan.
- Pakko se on isontaa taloutta, kun Mikkokin on jo niitä ikijä, että on aika ajatella tulevaisuuttaan.
- Vaan nythän minä muistin. Nyt sinulla olisi hyvä tilaisuus ostaa traktori! Katsopas, kun minun serkku, tuolla naapuripitäjässä, teki semmoisen tempun, että kuolla kupsahti. Alta viisikymppinen. Vaan sydän kait sillä loppui. Eikä se kuolema kysele josko se passaa. Ja se kun ostaa tempaisi viimekeväänä traktorin. Samanlaisen Fordsonin, kuin Isolassakin oli. Nyt leski on semmoisessa pulassa, että sei pystykään maksamaan sitä konetta. Ei sillä ole kuskiakaan. Niillä, kun ei ole lapsia. Leski multa kyseli ostajaa. Aioin sinulle puhua, Reino sanoi.
- Elä helkutti? Sehän nyt sattuikin, kun nyrkki suutarin silmään. Mikon kanssa puhuttiin, että traktori se pitää alkaa ostamaan. Ja nyt kone olisi tuossa kuin tarjottimella. Et sinä Reino kerkeäisi lähteä käymään siellä serkunlesken luona? Jos tämän enempää haikailematta, ostaisi traktorin. Kerkeäisi kyntää kaikki pellot. Vielä ennen pakkasia, Paavo sanoi.
- Ei kai nämä tästä karkaa. Tässä pikkukeksintöä koitan värkätä. Helpottaisi pikkusen tukinkuormausta. Vaan kuten sanoin. Lähetään vaikka heti. Letukka onkin valmis tämmöisiinkin reissuihin, kuin partiopoika, Reino sanoi.
jat.

RUNO

MUMMO VAUHDISSA.

Se on menoa nyt
olen sen älynnyt
jarrutella en meinaa lainkaan
kaasu pohjaan siis
murheet vieköön hiis
mistä vauhtia kinttuihin sainkaan.
***
Tukka putkella nyt
vauhti on löytynyt
sydän aivan vauhkona hakkaa
läskit vauhtia saa
toteutan unelmaa
treenaamasta en koskaan lakkaa
***
Hoikka mummo kun oon
taivas varjelkoon
elo on mulla pelkkää juhlaa
aina lenkille vaan
kuntoa petraamaan
mässäilyyn en enää aikaani tuhlaa.

Oiva. Pennanen.

KERRO,


HYVÄT huomenet toivottaa hän! Kirvesvartta sanoo kyllästynyt lukija, mutta ei sen väliä kunhan mylly pyörii ja tuottaa pelkkää mennyttä sälää jossa ei arvo-osia ole!
***
MENNEISSÄ päivissä häivä huomisesta. Joka ei entistä muista ei uutta tajua.Lisää lisää, huutaa maailman lapset, vaika eilen vielä anoivat armopalaa.
***
ÄÄRIMMÄINEN ahneus venyttää vatsan pyöreäksi ja raateluhampaat valmiina iskemässä toverin kurkkuun. Hälytyskellot rikki, eikä huolto pelaa, selaa vain selaimella klopaalia tuotetta. Se on halvalla tehtyä roskaruokaa joka on terästetty tulisin maustein.
***
SAVUAVAT rauniot törröttää taistelutantereella. Vihirijät on katkerat läksynsä lukeneet. Tauti tarttuu ja rutto rupeaa, tuhoten terveen elämän.
***
ANARGISTIT tahtovat tuhota kaiken. Maila heilahtaa ja osuu. Väliäkö sillä jos toiseen sattuu. Psygopaatit ovat riemunsa saaneet!
***
EIPÄ OLE kohen koskaan. Loskaan hukkuvat vihreät niityt ja liityt maailman menoon. Oi jos voisin kerrankaan....maistaa hiukan mammonaa.
***
MUTTA kielletyt huvit salpaa hengen ja antaa tilalle pelkkää saastaa. Kurkkua raastaa keittiömestari ja huomaa syksy on tullut! Sato on runsas, mutta pakastin täynnä. Haaskioon menee elämän tarpeet.
***
VÄLIÄ eioo mitä valuu. Kunhan valuu, jos haluu! Pyyhkiä voi myös vasemmalla. Jos hyvin pyyhkii, niin äiti nyyhkii ja on onnessaan, kun ei hukkaan ole mennyt synnytyskivut ja vivut on sitä varten että voi tarttua vipuseen.
***
Menestyksen tuuli puhaltaa. Nousukiitoon kone on valmis. Kiinnittäkää turvavyö! Vauhti kiihtyy ... huomiseen! Mitä huominen antaa on arvailujen varassa. Suuri kämmen tyhjentää antiikkipöyvän, patinan alta kuultaa mennyt eilinen. Aikoja ootellen!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

JATKIS-49.

PUTELLI. -49.
- Ei se Mikko kerkeä... Itsellä menee paljon aikaa kokouksissa. Pikkupojat eivät vielä kykene muutamaan vuoteen. Tuollahan Reino sepittää jotakin auton osaa.
- Terve mieheen! Mitä se mies täällä sepittää. Onko raota katkennut ihan väärästä kohtaa, Paavo kysyi.
- No perkele! Se tuo pidettävä kuluu ja syötävä vähenee. Ei siinä auta lempokaan. Melkein jatkuvasti saa jotakin paikata ja tilkitä. Uusia pitäisi kalustoa vaan, kun ei tahdo saada. Itse pitää hitsailla jonkunlaisia himmeleitä. Vaan mitä sitä naapuriin? Reino uteli.
- No ainakin saatiin puinnit puitua. Hyvä moottori se sattui. Ei rassautunut kertaakaan. Ilmat vaan tahtoi jonkin verran haittaa tehdä. Kynnöillehän se Mikko meni. Siinä sitä on useampi askel otettava ennen kuin on viimeinen vako ajettu.Syksykin näin pitkällä.
- Kyllähän se hevospelillä on hidasta ja raskasta työtä. Olen sitä minäkin sen verran tehnyt. Jos ei ole tämä autohommakaan helppoa. Saatana, kun repesi viimeviikolla Vanajasta perä. Uutta sai odotella päiväkausia. Ja kun auto ei kulje, ei rahakaan liiku, Reino harmitteli.
-No onhan tuossa toinen auto. Saattaahan sillä jos toinen on rikki, Paavo hämmästeli.
- Hehee! Eihän siitä Letukasta ole, kun terveisten vientiin. Muutama motti pölliä, miksi sillä tulee? Vielä bensa-auto. Onhan sillä kuivaa halkoa rahdattu kaupunkilaisille. Vaan tahtoo hyvä halko olla kattelussa, eikä huono kelpaa. Lisäksi isännät ruvenneet tahtomaan aivan hirveitä hintoja. Muuvan isäntä pyysi enemmän, kuin mitä kaupungissa oon koskaan saanut. Pitäisihän siinä sentään jokunen satanen jäädä kyytipalkkaan. Ostamatta jäi ne halot. Taitavat pysyä maailman loppuun asti, Reino kertoi.
-Joo mieluista se on seteliraha ittekullekki.
Sillä tuolla rahalla on taivaallinen voima.
- Niinhän se on, mutta remontissa rahaa palaa aivan turhaan.
jat.

RUNO

MUMMON KAIPUU
***
Lennä lennä pieni lintu
lennä rakkaani pihalle
sinne missä tuoksuu ruusut
kukat kukkivat heleät
tuulet kuiskii tarinoita
vire viestejä tekevi-
-
Lennä lennä pieni lintu
lennä rakkaani lähelle
kuiski korvaan kaipuustani
kerro kaipuusta kovasta
ikävästä ilmoittele
häntä poskesta hipaise
suukko saata huulillensa.
-
Lennä lennä pieni lintu
lennä rakkaani povelle
pistä rintaan rakkautta
polte sieluhun syvälle
että saapuu seurakseni
täyttää toiveeni salaisen.
'
Lennä, lennä pieni lintu
täytä kaipuuni salainen
että loppuu tuska suuri
taantuu kalvava ikävä.

Oiva.Pennanen-.

LÄHI-

NÄKYM(Ä
***
HUOMENTA! Tuulet niin vinhasti vinkuun. Puuta kaatuu ja käörät nousee, mutta minun sinnikkyys ei väisty. Höpötysliiterin ovet on aoki ja sana on vappaa kirmaamaan kevälaetumille.
***
TALAVIKINHAN tuo vielä näöttää tapojaan. Entiset kuijjeet ryötällä näöttää olevan. Pakkasta ja pyryä, pyryvä ja pakkasta. Koeta siinä sitte luovia kessään päen turkkihaalareissa fällyjen alla. Jääkarhujen rypypaekka tämmon paremmin kun valakoihosen immeisen. Mittari nyt -0.3.
***
SIINÄ monijaeta kertoja katellaan klasista, ennen ko alakaa räöstäät tippumaan ja täe korvallisella elämään. Pitkässä kuusessa on helteet ja valakijat yöt. On perkele se niin väärin. Vaen yksitellen seon päevät kateltava. Kävi syvin tae matalin.
***
ELÄMÄN merella kulkee lentävät hollantilaiset. Purjeet kasassa ja vesilastissa. Kukaan ei sano mitään, korkeintaan tavailee loppumattomia viisauksia joita viisaiden kielestä irtoaa. Tyhymemmät häppeilee tyhymyyttään eikä saa irtopisteitä ja kiintijät ei irtoa.
***
HAAVOSSA haviseva tuuli leyhyttää perseenpyyhettä. Käytettyä kortsua lojuu käytettynä ehkäisyyn. Muutama harhautunut heebo kurkkii ovelta mutta tietopuolinen viisaus tyrmää hänet. Suuret luulot kokevat suuren rommaoksen. Katkerat ilmaisut kieppuvat häkkyröinä pakkasyöhön. Hopeinen kuu katsoo naureskellen pakkastaivaalla.
***
Maalis kumminki maita näyttelee. Ja kun huhti saa - vie hummauttamalla loput lumet ja käki kukkuu kultia ja sanainenarkku takalukossa. Käytössä vaan oleellinen. Kyllä ja ei, ne riittää tiukassa paikassa, mitä niihin lisätään on pahasta'-

tiistai 26. maaliskuuta 2019

JATKIS-48.

PUTELLI. -48
- Olen katsonut että parempaan päin oisi asiat menossa. Siitä olenkin ollut kovasti mielissäni. Mutta samalla pelännyt, koska taas ratkeat... Ne olisivat Aution maatkin saatavissa vuokralle. En ole tohtinut puhuakaan, kun en ole tiennyt oletko vai et, Paavo sanoi.
- Olenhan minä pohtinut. Joku ratkasu se pitää tehdä. Se ainakin on varmaa, konien perässä en laukkaa. Jos ne Aution maatkin tulee. Mahdoton niitä on kopukalla hoitaa, Mikko sanoi sekä alkoi vetää puseroa päällensä.
- No minä lähden käymään Autiolla, Reino siellä ainakin on kotona. Se varmaan parhaiten tietää sen talonasiat, Paavo sanoi, tehden hänkin lähtöä.
- Sanohan Mikko, voisiko siihen luottaa, että työt alkaisi maistua traktorin kanssa? Paavo vielä kysyi.
- Takuulla! Kovasti tekisi mieli kokeilla, miten maa kääntyy moottorin voimalla. Tokihan minä maahommista tykkään, mutta hevosten kanssa eivät oikein kestä hermot. Lisäksi hevostyö on niin hidastakin, Mikko sanoi.
- No hyvä, tuo oli mieluista kuultavaa. Pitää alkaa tiedustella. Traktorit on vielä nykyäänkin nurkan takana. Tuonti vielä säännösteltyä. Kun löytäisi, vaikka vähän käytetyn. Ostaisi sitten uuden, kun niitä alkaa vapaammin saada, Paavo sanoi.
- Eihän sitä tälle syksyä varmasti saane mistään. Vaan jospa kevääksi. Jos panisi, vaikka ilmoituksen lehteen. Täytyy vissiin lähteä niiden hevosten kanssa värkkäilemään, Mikko sanoi.
***
Putelin Paavo asteli hyvillä mielin naapurin rakennuksia kohti. Tuntui hyvälle se Mikon kiinnostus... Taisipa sittenkin olla hyväksi se tappelu... Jos viinan ja kiljun lipitys unohtuisi kokonaan... Huhhuh kylläpä sateet on pehmittäneet nämäkin pellot vaikka ei ole viljelyssäkään... Eipä kyllä ole ojiakaan...Onhan siinä urakkaa jos nä- mä viljelykseen ottaa... pajua ja suurempaakin puuta ojat täynnä... Täytynee ottaa muutama jätkä hakata mykyttämään...
jat.

RUNO

MUMMON UNELMA
-
Perhosen lailla
huolia vailla
liidellä tahtoisin
vaan siipiä vailla
saan vain harhailla
askelin horjahtavin.
-
Kadehtin aina heitä
jotka kuin enkeleitä
estä ei heitä kahleet maan
kuitenkin sentään näitä
monia siivekkäitä
maanpinnalta ihailla saan.
-
Mutta unelmat sentään
saa minutkin lentään
siihen mulla ei estettä lain
ylemmäs korkealle
rajaa ei unelmalle
siitä onneni löytää sain.
-
Ehkäpä vielä kerren
haaveilla saan sen verran
että siivet selkääni saan.
Vapauden silloin saisin
korkeuksiin kohoaisin
irti oisin kahleista maan.

Oiva Pennanen.

KAEKENMAALIMAN

HELEPPOHEIKIT.
***
Vaalit lähestyy ja kansalle kaopatan heleppua elämää. Luppaoksilla ei oo rajoja, niin kun eilenilla mentiin Rinnettä alamäkkeen että hippulat vinku. Mies ei itekkää tienny luppaosten hintalappua. Milijaartit lenteli kun saeppuvakuplaaaat jotka äkkiä puhkijaa. Kyllä ollaan kusessa jos tuolla tyylillä hommat hoijetaan. Rinne -Sipilä 0-6-
***
Entä nää viherijät…… Voe taevaantakoja.Puhutaan ja syyllistettään saonamlämmittäijjää??? Ite lennellään sinne ja tänne, hiilikengät jalassa.
***
Se on niin saletti nykyvään, että kun nuo kirijasalukeneet alkaa ihimispolosta syyllistään, niin sillei oo mittää raijaa. Suatana kun ei sua kusta ei paskoo, muista elintoeminnoesta puhumatta. Tullee kuulemma niin suuri hiilijalanjäläki, ettei paremmasta väliä.
***
Poltetunmaan taktiikkaa ne piiperöt vetelee. Sormipystyssä muita varotellaan, mutta ite seisotaan hiili aavikolla.
***
Nyt kun taas on takkuuvarmasti ilimastonmuutos tulossa. On tullu kae milijoonija vuosija, suunnilleen tähän sammaanaekaan, niin kyllä nyt on pontta puhheessa.
***
Pienempijä ilimastonmuutoksia tapahtuu hyvinnii lyhyvellä syklillä. Yöllä on pakkasta parikymmentä astetta ja päevällä pyrkii jo plussanpuolelle. Ei se oo ihime jos tietenaenen on huolissaan, miten tässä hommassa käö?
***
Eikö tuosta kesä tulle ja sen jäläkeen taas syksy. Joten on sitä ilimastonmuutosta tulossa. Ennustaja eokot taputtaa käsijään: - Mitä minä sannoen?

maanantai 25. maaliskuuta 2019

JATKIS-47.

PUTELLI -47.

Puinnit olivat ohi. Nyt oli tullut kyntöaika. Putelin Aino oli navetassa, tyttären kanssa. Paavo mietiskeli syksyn hyvää satoa. Jyvää oli varmaan enemmän kuin milloinkaan ennen. Rukiitakin kymmeniä säkkejä.
Kyllä sopisi talvelle lähteä. Kynnöille oli jo kiire. Olihan se Mikko aloitellut, mutta kovin oli laajat Putelin pellot.
Mikko saapui kamarista silmiään hieroen. Paavo katsoi poikaansa totisena.
- Sinulla sitä ei näy pahemmin kiirettä pitävän, vaikka kynnöt ovat vielä alkutekijöissä. Uni maistuu! Miten sinä meinaat pärjätä, kun isännyyden joudut ottamaan, Paavo sanoi.
- Jaa, onko se niin sanottu, että otan? Eipä paljon ole kiinnostusta. Vois jossakin olla helpompaa, Mikko sanoi ja kaateli hellanreunalta olevasta pannusta kahvia. - Lisäksi se isännyys taitaa ollakin vielä pitkässä kuusessa. Pikkupojatkin on vasta vähän yli kymmenen.
- Vapaatahan se on, vaan eipä se maailmallakaan leipä makaamalla tule. Se Mikko, on niin, että siellä on tehtävä niin kuin käsketään. Olen ollut toisen käskyläisenä, että tiedän mitä se on, Paavo sanoi ja pani katselemansa lehden käsistään pöydälle.
- Mitä pikkupoikiin tulee niin joka päivähän he ovat työtä tekemässä. Kunhan nyt vielä vankistuvat.
- Aina sentään hevosenperseessä juoksemisen voittaa. Ne hommat kaupungissa. Olisikin koneet, sitten se voisi kiinnostaakin. Isolan Kalle kehui, kuinka helppoa on työt traktorilla, Mikko sanoi.
- Tiedän minä sen, että traktori on tulevaisuutta. Mutta sen tiedän myös! Viina ei ole konemiehen kaveri, Paavo sanoi.
- En ole ottanut viinantilkkaa sen puintihomman jälkeen. Pani se tappelu ajattelemaan. Siinä olisi voinut tulla, vaikkapa murhamieheksi. En kaikistellen pysty hallitsemaan itseäni humalassa, Mikko tunnusti.
jat.

RUNO

MUMMO MIETTEET
-
Me sokkoina täällä kuljemme,
ovet oudot avaamme, suljemme.
Eteenpäin, eteenpäin vaistot meitä vie,
tuntematon aina silti on edessä tie.
-
Haparoiden me kuljemme, horjahdellen,
merkkipaalulta toiselle harhaellen.
Niin vähän toisesta apua lie,
jokaisen kuljettava on oma tie.
-
Usein joudumme kaaoksen syöveriin,
sekoamme elämän pyörteisiin.
Emme tiedä minnekä meitä se vie,
oikea vaiko väärä, määränpää lie.
-
Niin moni jo uupuu kesken matkaa,
vaikka haluaisikin, ei jaksa jatkaa.
Kun ei näe tietä , merkkipaaluja sen,
niin usein luovuttaa sellainen.
-
On tärkeintä kuitenkin rakastaa,
siitä eniten voimaa matkalle saa.
Ilman rakkautta niin moni olla saa,
aivan yksin matkansa taivaltaa.

Oiva Pennanen

PIKKASEN

POLITIIKKA
***
NYT on vaalit jokaisen huulilla. Väitellään siitä mikä puoluve paras. Politiikot kehhuu omija tekemisiään ja moettii muijen. Ei pije palijo kuunnella, vaan aatella ite ja tehä oekijat johtopäätökset.Oekijastn kaekki on helevetin hyvin, kiitos Sipilän hallituksen. Tehtiin oikeita päätöksiä.
****
KATTEUS kumminki katkoo kahleitansa ja kärsimysten malija kukkurillaan on... Kyllä se oli toesta kun oli Kekkonen ja hyvinvoetivaltijo. Kertaus on opintojen äeti, ja niitä kertapakkauksija on kertyny tupa puolilleen. Vanhoja muistelin ja kertasin. Paha sae palakkasa ja uhuri sae maksaa henkellään kun ei löytyny käshiä!
***
SANOTAAN nyt: - Näen kävi. Olisi voinu käyvvä paremminki. Samoten huonommini, mutta ken tästä käy saa kaiken toivon heittää ja peittää valhehen jälet. Totuus ei pala tulessakaan ja jättää jäläkeen semmoset orkamat, ettei jää mittää arvailun varraan. Mihinkähän se rikas tarttee lissää rahhaa?
***
No tietenkin siinon oma viehätys kun kattelee pankkitilin suurentuvia summija ja saa viettää unettomija ettei rosvot ja ruoste pääse kovin pahoin mellastaan. ja kun on rahnaa niin on helpoa laittaa haisemaan - Tosin köyhäkin voi jos irtovaa kolikko hernekeittoon. Se haiseminen onkii luomua.
***
VAEN tyyvy siihen minkä saat. Jos hyvin saet niin hyvä on, jos vähä saet se ei oon tuomijo. Yritä uuvestaan paremmin paperein. Jos ne jostakin saat. Jos saat niin hyvä on ja jos et - väärennä! VALE-mikä vaen on päivänmuoti. Että toemeen vaen. Valelääkäri on muotia.
***
VIHANNEKSET raakoja. Tappaneet monta ihmistä. Lämmitys jumissa ja pakkanen kovettaa pehemijät paekat. Keitä poeka pottuja niin että saahaan vaohtija masinaa. Missä masina? Aetan alla...Missä aetta? sanoppa se. Tämmöstä tännään ja huomenna ehkä vieläki hullumpaa. Senpä näkkee sitte!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

JATKIS-46.

PUTELLI. -46
Nuoret olivat ladossa kiivenneet heinäkasojen päälle kujeitaan pitämään. Sieltä kuului tytärten kikatukset, poikain naurahtukset. Pikkupojat sysättiin armotta alas.
Isännät istuivat ladonoven lähelle jätetyssä tyhjässä kohtaa. Siinä puoleksi makaavassa asennossa, nojaillen selkäa tuoksuviin heiniin, oli lokoisaa istuskella.
Unettavan sateenropinan hakatessa rytmikkäästi kattoon, joillakin alkoi jo silmät lupsahdella kiinni
- Vaan eikö mitä? Katsokaahan, sieltähän alkaa vanhataivas näkyä. Taitaapi se pouta vielä tulla. Muutamia tunteja, päästään puimaan nuo loput. Tässä keritään vaikka nukahtaa sormihaaran mieheen, Paavo sanoi, vetäen lierihattua silmilleen.
Ja niin koko puintiväki, kuka itsekseen miettien, kuka torkkuen odottelivat pilvien lomasta kuikistelevan syisen auringon kaivattuja, kuivattavia säteitä.
Nuoretkin hiljentyivät heinien päällä... Kuului sentään ladonseinään kiinnitettyjen hevosten hampaitten rouskutus, kun ne söivät niille annettuja kauroja.
Alkoi tuulla tohahdella. Tuulen voimalla pilvet väistyivät pois. Syvänsininen taivas näytti sineään, aurinko paistoi niillä voimilla, mitä niin myöhäissyksyllä kykeni.
Ensimmäisenä havahtui isäntä itse:
- Helskutti! Hirveän komea päivä ja puintiväki nukkuu. Hevosmiehet hei! Nyt äkkiä viljaa kyytiin, saadaan homma loppuun. Koneetkin ehditään viedä Rajalaan.
Antti ja Mikko lähtivät kuormanhakuun.
Muu väki alkoi panna koneita puintikuntoon.
Ja hyvissä ajoin, puolelta päivin, päästiin puimaan. Huomenissa olisi syksyn viimeinen puintipäivä.
jat.

RUNO

MUMMON MIETTEITÄ.

Ettäkö määrätty on elämisen aika
tarkasti laskettu lemmenkin aika,
määrättu milloin Luoja noutaa
viikatemies Tuonen virtaa soutaa.
-
No, mitenkäs te selitätte itsemurhat
silloinhan ne ovat aivan turhat?
Miksi on maailmassa huolta ja tuskaa
moni uskon varjolla toisia fuskaa.
-
Yhäti aneita kaupataan siellä
missä on ihminen herkällä miellä
kun laitat kolehtiin paljon rahaa:
Sinulle ei satu koskaan pahaa.
-
Pappikin kirkonpöntöstä huutaa
tarvitaan suurta ja tukevaa luutaa,
kun sinä aukaiset kukkaron nyörit
kohtapa taivaan iloissa pyörit.
-
Mutta jos ei sulla antava mieli
sellaisen tuomitsee saarnaava kieli,
Rahamies saa vielä komeat peijjaat
kun taivaaniloon kauniisti leijaat.
-
Tämä mummo usko ei tuollasta roskaa
papit vain pöntöstä syytelee moskaa
Kaekki on sillon varmasti hyvin
kun yöllä uni rauhaisa, syvin.

Oiva Pennanen.

ELON-

MAENINGIT.
***
VAEKKA vene on pieni ja elonmaeninkit korkeina käövät, silti ei huolijen häevää nää, kun pistää pirtin pimijäksi. Pimmeys pelastaa tottuuven havaitsemisen. Pimijässä rumakin on yhtävertanen komistuksen kaa. Pimijässä erottaa toesen vaen äänestä - ja hajusta!
***
MUUTENKIHAN mennee päen persettä. Pörssikurssit laskee ja kustannus nousee. Näkkileipä on kovvaa ja pehemijänleivänpöyvässä tunkosta. Asijat päen vittua ja muutenki riepoo. Pakkaset tulossa ja pahat ilimat. Koeta tässä sitte riemujuhulija pittää. Toenen mahollisuus, että paokasee kesähelteet. Mikä nämä tietää.
***
VANAHOJA jos muistelee niin pistetään tikulla silimään. Yritin tehä kauppoja - kustiin siihen toiseen. Pimmeys vallittee ja henget kiikkuu puijen oksilla. Suurilla silimillä kattelevat onko huomenna pouta? Ja ettei ihimisenpenikalla oesi liijan heleppuva niin Puttiiniki pullistellee paijata, eikä tiijä tekojaan.
***
VITTUVAKO se mulle kuuluu sato tae paesto. Yhtä pitkä kuin levijäki: Kylläpähän joku jarruja polokee jos mennee överiksi- No mitäpä tuo haetannee? Jos rysähtää seon pientä suuren rinnalla. Rahat on kaekki ja mieli on mustaa. Rustaa tässä sitte vielä jottae järkeen tae kätteen käöpää.
***
TARTTIS hommata kättä pitempää. Hiilikuitu oes hyvä. Kevy ja lujempaa ku teräs. Sillä ylettäs tökkimään ettäälle jos niin ku haluvaa. Vaen lempo on herkästi katkijavvaa. Pikkusen suksi kopsahtaa nii sauvva poekki! Hyvä syy jos ei hommassa pärijää. Tyhyjästä ei ny enempää nyhjästä. Vaen palataan!!!

lauantai 23. maaliskuuta 2019

JATKIS -45

PUTELLI. -45.
- Parempi on kun me Matin kanssa tyhjennetään säkkejä. Antti ja Saku saavat raahata säkit sisälle, Mikko sanoi.
-No se passaa! Eikä muuten ole raahaaminen sen homman nimi. Minun pitääkin pikkuisen kiristää, Antti sanoi ja otti kaksi säkkiä kerralla syliinsä. - Saku, menehän tuonne kärryyn nosta aina kaksi päällekkäin, minä kannan tuonne pojille.
-Meillä ei ole kahta hätään, onhan meitä kolme miestä täällä kärryssä.
---
Seuraavana aamuna oli sää muuttunut syksyisen harmaaiksi. Raskaat pilvet riippuivat alhaalla. Pientä tihkusadettakin vihmoi kastellen vielä puimatta olevat kauraseipäät. Tihkusateesta huolimatta puintiväki oli kerääntynyt Putelin suolle tutustumaan tilanteeseen. Pariladon välikkötilassa, heinissä istuen kukin kommentoi tilannetta. Kukin omalla tavallaan.
- Kylläpäs löi nyt paskan leipään! Saattaa sataa koko päivän ja toisen vielä perään. Eilen näyttiki niin mukavalta ja nyt on näin märkää. Taetaa tulla maatumasatteet, Rinteen Jaska tuumi.
- No eipähän paljon tämä tilanne naurata! Kohta viikko on nuojattu näissä Putelin puinneissa. Näinkin lopussa piti vielä noiden ilmojenkin loppua. Vae in jospa se pouvistii, Paavo sadatteli.
- Ei se koko päivää sada. Karjankynteen pikkuisen pirauttaa. Katsotaanhan niin iltapäivällä aurinko jo paistelee, Rajalan isäntä sanoi iän antamalla kokemuksella.
- Ei kai niitä ilmoja tiedä näin syksyllä. Odoteltava kai tässä on. Ei olisi montakaan tuntia ollut puinteja jäljellä. Rajalassahan ne ovat elot suojassa varmaan? Paavo kyseli.
- Onhan ne ollut jo kuukauden. Niillä ei mitään hätää ole. Eikäpä niiden puinneissa mene, kun muutama tunti. Vaan puida ne pitää vähätkin, Rajalan isäntä sanoi.
jat.

RUNO

KÄKÖNEN
Metsässä ihmeissään kukkui se Käkönen
onkohan kesäkin taas kevään näkönen
sataa vettä ja räntää - ei lämpöä luvassa
kesästä voi nauttia vain telkkarinkuvassa.
-
Käkönen kerran - kaksi vain kukahti
kuusenoksalle kukkuja - nukahti
unissaan singahti varpusen pesälle
nyt homma tuntui oikeelle kesälle.
-
Kylmissään Käkönen oksalta heräsi
kukkumistarpeet laukkuunsa keräsi:
- Lähempä tässä nauttimaan lämmöstä
melkein aina täällä sää on tämmöstä.
-
Aurinkorannoille Käkönen sujahti
papukaijan häkkiin asumaan pujahti
elämä jatkuu Sateenkaari-perheen isänä
seuraukset kuitannee perheenlisänä.
OP.

RUNO

MUMMO HAKEE TIETOA.
-
Tuli mieleeni ajatus
mielenliike miellyttävä
sitä kääntelin käsissä
pyörittelin peukaloissa
panin pakkaseen välillä
sulattelin sunnuntaiksi.

Mietiskelin tuumiskelin
hunttailin ja pohdiskelin
noita syntyjä syviä
tämän kaiken tarkoitusta.

Kaarrattelin kierrättelin
mutkan muutaman tekaisin
ajoin pitkin pientareita
kylänraitteja ravasin
kyselin ja tiedustelin
tinkasin ja tutkaelin
onko kellään kelvollista
pientä vinkkiä minulle
pimeydessä kulkevalle

Monet mahtajat mesosi
tietojani surkutteli
moni mahtaili mokoma
tietävänsä tarkallensa
mikä meille on hyväksi
kuinka taival tarvottava.

Enpä tuosta turhautunut
kotiin matkalta palasin
pistin siinä pitkälleni:
-Kaikki hallussa hyvässä
suojeluksen siiven alla!

Oiva Pennanen.

KÄKENÄ

METÄSSÄ
***
TALAVELLA on aekaa visioija kaekenmoesta. Ny loppukelleillä pitttää luuva silimä mehtää kohti. Toevotaan ettei karhu tuu vastaan eikä susi syyö suihisa. Vakkuutus ei vastaa, eikä pane vastaan paitti jos vastaa käyttää saunassa, niin tulee vastoinkäymisiä jos on vihtamiehiä. Vae samakae se sille ja senpuoleen. Alakaa olla syytä huoleen kun kauniit on rohkeita mutta vetoakselit siellä poikki. Vekselit pyörii.
***
NAARASPUOLISEN käen hätä ei kauaa kestä. Juhannuksesta jouluun jos sitäkää. Hätä jos on käessä. Käki pannee vahinkon kiertämään ja lentelee munimaan muihin pesiin. Kolopesijälle kolo on elintärrkiä. Puhtaus on puoli ruokaa. Ei niinkään pönttö. Kottaraisella joukkosurma kun ei vapaita pönttöjä. Varpuset ja paskanärhet ovat tehneet pöntönvaltauksen. Talvella tarjolla joka lähtöön.
***
KESIIN saa hohtoa jos on rohtoa kun ei ajattele huomista päivää. Elää tässä ja nyt, monikaan ei älynnyt että eilistä takaisin ei saa. No jaa onko väliikään? Eilisellä oli omat murheet.Huominen luppailee sajetta. Ja jos kessään kurkistaa niin hellettä piisaa.
***
VÄLILLÄ suututtaa välipäät. Muutenkin alapäässä kulkee yläpään viisaus. Suunnilleen suurin silmin voi kokeilla katsoa huomiseen. Näkyykö mitään? No, johan kumma. nainen vaalea tai tumma . Ei sen väliä kunhan on väliä.
Välistä tuntuukuin olisi ahtaassa ravossa, toesinaan ei. Ota tuosta selevää. Jos saat!

perjantai 22. maaliskuuta 2019

JATKIS-44,

PUTELLI. -44.
Koneet vaikenivat ja kummantuntuinen pimeä hiljaisuus kaatui puintipaikan ylle... Vain hevosten hampaanrouskutus kuului kun ne purivat eteen pantuja kauralyhteitä.
Antti kuuli, kun koneet seisahtui. Nopeasti hän nousi ylös ja kuiskasi Allille:
- Kierrät tuolta suovan toiselta puolen, vähän ajan päästä. Minä menen nyt. Sitten syönninjälkeen lähdetään samaa matkaa. Minä odotan siinä kartanolla.
Antti kiersi pimeässä ladon taakse, tuli sieltä sitten, muina miehinä puintipaikalle. Mikko oli alkanut lastata säkkejä Pokun kärryyn. Antti meni kaveriksi. Pikku-pojat rimpuili säkkien päällä. Hetki vaan ja kaikki säkit olivat kuormassa.Komea kasa jyvää oli molemmissa kärryissä.
Väki oli lähtenyt Putelia kohti ja jyväkuormat kulkivat peräkkäin Putelin varastojen suuntaan.
***
Putelin pikkupojat Jussi ja Matti istuivat Antin kärryissä, eivätkä malttaneet istua rauhassa. Antti joutui komentamaan poikia, äkäisellä äänellä. Tie kun oli kuoppainen ja kärryt heiluivat kuin venhe myrskyssä.
Useamman kerran kiellettyään, Antti sanoikin:
- Vietävän vekarat, jos ette ole kunnolla sanon isä-Paavolle, se antaa teille remelistä.
- Hähhää! Mepä sanotaan, mitä sinä teit suovan takana Allin kanssa. Nähtiin kaikki.
- Ette oo mitään nähneet. Minä ole ollut siellä päinkään.... No, olkaahan jotenkin, ihan kohta ollaan pihalla.
- Nuoret miehet saavat tyhjentää nuo säkit sinne navetanladon laariin. Lähdetään me ikämiehet jo syömään, Paavo sanoi.
Matti, Mikko, Antti ja Saku alkovat kilpamielessä kantaa säkkejä pimeään latoon.
Pikkupojatkin yrittivät raahata säkkejä kärrynreunalle, mutta voimat ei vielä aivan riittäneet.
jat.

RUNO

MUMMO OOTTELEE
-
Näen kuuraiset pensaat ikkunan alla,
minun sieluni taivaissa lentelee.
Ei sieluain ole hyytänyt halla,
se kesää tulevaa oottelee.
Mitä tuokaan se tulessaan? Tiedä en.
Aivan rauhallisena odottelen.
-
Näen talvipakkasen huurtamat puut,
näen sinisen selkeän taivaan.
Minun mielessäni on asiat muut,
minä tunteille tilaa raivaan.
Ehkä silloin kun koittavi kesä kerran,
kokoan kauniita kukkia kimpun verran.
-
Sen kimpun Rakkaani tahtoisin,
sulle rakkauden merkiksi antaa.
Ne kaipuuni kukat haluan,
vain sinun syliisi kantaa.
Oi talletathan sinä kimpun sen,
tunnusmerkkinä aidon rakkauden.
Oiva .Pennanen..

MELKO

LIPOSTA
***
Kelit on leutoja. Mahtaa olla paikoin aika liukasta. Se kun vielä jään päälle nakkaa pikkusen lunta on lääkäripäivystyksessä tungostal Kuperkeikkaa ja pyllylleen!
***
Vaseliini on hyvinkin tarpeen jos tihkasee, moni hihkasee jos on luisto hyvä. Syvä kuilu edessä jota tyynnä kyntää aurallansa maata isien. Äitinkieli keskellä suuta homma onnistaa. Surunpilvet haihtuvat ja vaihtuvat yölliset usvat. Revontuli näyttää tietä ketulle ja eessä on liskojen yö.
***
JOKAISELLA loppuikä on hupeneva luonnonvara jokaisen elävän kohdalla. Päivävarasto hupenee eikä lisäyksiä myönnetä. Se on joka päivä yksi pois. Piikki kammassa. Montako jälellä. Onneksi ei tiedä, jos ei turvaudu köyteen tai myrkkyviinaan. Moni yrittää tuhota itsensä hivuttamalla. Tupakki ja huumeet on hijas mutta melko varma vaihtoehto. Hintaahan siinä keryy, mutta taivas on rahatonvyöhyke. Loppusuora on kirimistä varten. Jarruta ystäväni, maali kyllä tulee myöhemminkin. Älä vedä hapoille! Raha on paperia- Pyyhkimään!
***
Kohtuuvella ehtii kunhan ensin virkoaa. Jos sittenkään. Ei kantsi Toivoa heittää, jos ei ole isompi? Toivo on tuhti mies. Tuskin kumminkaan olematon paukahtaa. Vaen eikae tässä sanat suuta halkaise, joten pienikin ilo voi murskata kirkonmeininkin. Naama peruslukemiin ja , huomiseen! Selkokielellä homma helpompaaa?

torstai 21. maaliskuuta 2019

JATKIS-43


PUTELLI. -43
Puinti onnistui hyvin. Putelin tytär Mari toi, Antin palatessa kärryn hausta, korissaan puintiväelle kahvit. Myös nuoremmat Putelin pojat, Jussi ja Matti, olivat tulleet koulusta ja päässeet Antin kyydissä mukaan.
Paavokin alkoi olla iloisella päällä. Isoja murheita ei ollut enää painamassa. Oli mukavaa kun Mikkokin oli pysynyt erossa niistä törpöttely hommista. Puinnit olisi huomisen jälkeen loppu. Nämä kauralopuskat aamulla ja sitten Rajalassa muutama tunti. Loppuisi tämä viikkojen hermoilu. Pääsisi tosissaan kynnöille.
Pimeä painoi jo päälle ja säkit alkoivat loppua. Paavo huusi Antille:
- Antti hoi! Eläpä mene enää kuorman hakuun. Tulepa laittamaan kärryyn säkkikuormaa. Lopetetaan tältä illalta, kunhan tuo toinen kuorma on mennyt läpi.
Kevyesti lentelivät viljasäkit, kun Antti pani parastaan. Koska Allikin oli katsomassa piti näyttää kuinka voima tehoaa.
- Elä hiidessä tapa itseäsi. Kerkiäähän nuo, kun Mikko joutuu kaveriksi, Alli salaa kuiskutti.
- Hyvinhän nämä lentelee. Nämä ei paina mitään ruissäkkiin verrattuna, Antti sanoi
- Hölmö! Alli kuiskasi.- Enpä minä sitä tarkoittanut. Kato, kun on näin pimeä, lähetään suovan taakse, ei siellä kukaan ole näkemässä.
Antti vilkaisi ympärilleen. Vain hämärinä hahmoina puintiväki näkyi pimeään tottuneissa silmissä.
- Lähetään! Haluatko varmasti? Antti kysyi.
- Niin vietävästi, Alli vastasi kiihkeästi ja hyökkäsi Antin kaulaan.
***
- Missä vietävässä se Antti on. Kone pitäisi sammuttaa, Paavo huuteli pimeyteen.
- Äsken se oli tässä. Liekö menny kuselle, Pussilan vanhaisäntä sanoi.
- No saat, Mikko, sinäkin koneen pysähtymään. Kuskoon Antti rauhassa, Paavo sanoi.
jat.

RUNO

MUMMO JA NAAPURIT

Kovin on mieleni apea,
mieli mielettömän musta
kun on kurkussa etova
tunne täysin kummallinen.
-
Nenä naapurin vinossa,
silmät suuret sirrillänsä,
mua katsovat kahesti,
kolmestikin kurkistavi.
-
Muutkin naapurit ikävät
suuta mulle soitelevi
vasten lärviä sanovat
juorupuhe pontimena
jutut joutavat typerät
ikä- naisen turmioksi.
-
Olen itkenyt monesti
surrut rankkaa kohtaloa,
raivonnut sekä rukoillut,
suruun syönyt suklaatia.
-
Olen ootellut osaton
vuotellut oon jatkuvasti
milloin tuttuni tulevi,
hupsu heili saapunevi.
-
Eipä innosta isommin
karkauspäivä kaikkinensa
hamekankaat ei kosinnat,
maistuu silti viinijuoma
-
Heili mielessä minulla
kainaloonsa päästä tahdon
aivan sielua lähelle,
siellä murheet lieventyisi.

Oiva Pennanen.

LIEVIÄ


ASIANHAAROJA
***
Haarat on suuri tekijä nyky maailimassa, niitä on lieventäviä ja semmosia jokka pukkaa sanktijoo. Haarakiila on mielenkiintoinen ilmiö, mutta se pijetään piilossa utelijoilta.
***
LIEVENTÄVÄ asianhaara on liitetty haaraliikkeeseen. Haaraliike vaatii notkeutta tai liikemiestaitoa. Peräti aitoa tunnelmaa ja monenlaista kannanottoa. Suuret setelit vaihtaa lompakkoa ja kolikot kilisee maailman pahuutta! Rikkaat paheksuu köyhän riemua!
***
VAIKEAKSI menee tää homma. Nukuttaakin !! Päiväunia nähden seilaan tämän päivän iltaan. Kurkku karhejana. Pistin vaseliiniä rokkatorveen. Vaseliini oli myrkkyä. Kurkku on nyt liukas mutta karkea. Pitää hyvin vaikka reilummasti karijasee. Ja sitten paranoo kun tullee käännekohta. Tietysti pittää olla otollinen otatus.
***
HAMPAAT helisee menneitä loistonpäiviään. Juuret vain irvistää huomisen kauheudelle. Tympeäntuntoista on pistää fluoria suuhun kun puuhun nousee moni perse eellä. Veellä on pesty monet poijat puhtaaksi ja kaikkialla on paniikki päällä. Sillä totisesti, totisesti totuus paljastuu eikä se ole mitään lapsen kateltavaa.
***
TUULI vinkuu ja moni hinkuu kissaa pöyvälle. Kissa rukka. Sukkamehulla käynnistyy ankea perhe-elämä. Vahva aromi antaa syitä ja seurauksia, eikä sille loppua näy. Ulkoruokinta antaa väriä poskiin ja syksy saa. Mutta pystyykö? Asian näin ollessa autuampaa on ottaa kuin antaa, sillä katso tilisi ei kestä antamista - eikä panoihin ole varaa
***
PITEMMITTÄ pölinöetta aamu on avattu. Helppo homma. Sanainen arkku oli unohtunut auki ja huitsin nevadaan on häipyneet sanat jotka tarpeen nyt olisi. Ilman sanoja ajatus pätkii, eikä löyvä kohettaan.Näin on käynyt kohta valmista. Sahti sanansa sanoo!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

JATKIS-42.

PUTELLI -42.
- Hyvinhän tämä kulkee. Matka on jo puolivälissä. Ehditään aivan hyvin tänä iltana panna koneet paikalleen, Risto, Jaskalle sanoi.
- Ainakin tähän asti on hyvin mennyt. On aikamoisia monttuja ollut, Jaska sanoi.
- Perkeleeeeee! Toppaa helvetissä Jaska! Mikko huusi ryskyn peräpäästä.
- Tpruu... Rusko! No mikä nyt on hätänä? Jaska kysyi.
- Akselinlukituspuu on irti. Se on siottava uudelleen, muuten hyppää seuraavassa montussa tuo akseli kourista pois. Sitten mikään ei estä ryskyä kaatumasta. Silloin tulee rumaa jälkeä,Mikko sanoi.
Risto sitoi lukituskapulan huolellisesti varmistaen sidoksen vielä toisella köydenpätkällä.
- Huhhuh! Oli se tipalla, onneksi huomasit. Olisi saattaneet puinnit siirtyä, jos pääsi kaatumaan, Risto sanoi.
***
Paavo oli päässyt suolla jo parilatojen luo. Jossa kyydissä tulleet vanhemmat miehet olivat alkaneet tyhjentää kärryjä.
Ilman kommelluksia, puimakonekin saatiin puintikentälle ja päästiin koneiden asennukseen. Nopeaan toimien kenties ehdittäisiin puinnit vielä saada alkuun täälläkin.
Naiset olivat seuranneet viimeisenä, kävellen koneenkuljetuksen takana, parvena kulkien. Toisilleen hauskoja jutellen.
Naiset alkavat kantaa eloja lähiseipäistä hangoilla. Pian oli suuri kasa puitavaa syöttöpöydän ääressä.
- Meneekö se kuka hakemaan toisia kärryjä? Luottaako se Jaska ruunansa muille ajettavaksi? Paavo kysyi.
- Ruskolla pystyy ajelemaan vaikka kuka. Antti hyppää vaan ratsun selkään. Aletaan me puimaan. Noissa kannetuissakin menee jo aikaa ja Mikolla on kohta kuorma valmis... Pannaanhan rattaat pyörimään! Jaska sanoi.
jat.

RUNO

MUMMO HAAVEILEE.
***
Tartu käteeni, yhdessä lähdetään ,
sinne missä on haaveittenmaa.
Sinne saavat sellaiset vaeltaa,
jotka kaipaavat unelmaa.
Siten voisimme irrota arjesta pois,
niin ihanaa meillä, siellä kahdella ois .
-
Tule ystävä, yhdessä nousemme,
me unelmain utuiseen laivaan.
Näämme yllämme poutapilviä vain,
ja kirkkaan , sinisen taivaan.
Laivan mastot on kultaa ja hopeaa,
sekä purjeet kirkkainta purppuraa.
-
Me saavumme satamaan onnenmaan,
käsikädessä kuljemme rantaan.
Kukat huumaten saarella tuoksuaa,
kahdet jäljet jää saaren santaan.
Satakielet pensaissa saaren soi,
ihanampaa ei muualla olla voi.
-
On saarella lämmin ja utuiseen,
usvaverhoon tienoo peittyy.
Niin lempeinä säteet auringon,
meitä hellien , päällemme heittyy.
Vain me kaksi yhdessä tiedämme sen,
oomme varmaan porteilla rakkauden.
-
Katsot minua, silmäsi loistavat,
hymyillen sinun huulesi kuiskaa.
-Tästä portista vain harvat käydä saa,
jos siitä käy, sen aina muistaa.
Portin avaamme, sisälle kulkumme käy,
on kaikki nyt unelmaa, ei varjoja näy.
Oiva.Pennanen.

ELÄMÄN

TASOTUSTA
***
SEHÅN nyt sitte on tasottelupäivä -fihti,fihti. Seos hyvä kun tasoteltas läpi linian. Rahat ja tavarat. Velat ja. ...Taetas luu jäähä tasottajan kouraan.
***
KÄRÄJÄ kivillä istuu ankara raati, saati eipä yhtään naista joukossa. Peräkylän miehet rynnii, kyynärpäät terävät ja taskussa akseli, joka on poikki. Ei kuitenkaan pyöri. Akselin pyöriessä jälki on kamalaa kattoa. Toki muunlaista rattoa löytää elämään, kun katsoo silmin avoimin. Vekseli turvaa ihimisen kiireet.
***
RANKKAA puhetta pulppuaa, vatsamäen kunnaat lainehtii entisiä aikoja . Kerätyt ihrat on sijansa saaneet ja paljon on polunvarteen karissut. Varissut on haaveet solakasta ja sutjakkaasta vipeltäjästä, jolla ei ota henkeen eikä nivelet petä. Ihminen pettää vain...
***
MUTIKAESEN Lassin, kae sinä poijan tunnet? Senpä uuvessa talossa veet pyssyy putkissa. Tylsää kun ei tapahdu mitään. Kaiken se kestää!! Kunnes ratkijaa. Kamala on se päivä, saattaa olla yökin jolloin ei löyvvy kiviä kiven päällä, on vaen pelekkää asfalttija ja Lemminkäenen lissää luo.
***
MIHIN on tämä maalima menossa. Kas siinäpä kysymys. Ei ole Himasen kirjassa katsottu puuta pitkää, vaan kapsahettu katajaan. Näköalattomuus on metsässä silmäänpistävä. Malka silmässä saattaapi eksyä. Eikä Peräkylässä ruusut kuki, eikä kasva sopu ihmisten kesken. Vaan jokainen on palkkansa ansainnut. Eikä se ole iso!
***
Mutta kumminkin pilvet väistyköön ja aurinko paistakoon heti kun pimennys on taputeltu. Tulkoon valkeus ja voittakoon pimiän. Yhdestoista hetki on koettanut! Varo!! Hetki lyö...

tiistai 19. maaliskuuta 2019

JATKIS-41.

PUTELLI, -41
- Kylläpä sitä tuota jyvää tuleekin tänä syksynä. Alkaa paikat loppumaan. Suoltakin varmaan tulee toista sataan säkkiin kauroja. Pitänee tehdä tilapäinen laari tuonne navettalatoon, Paavo sanoi.
- Kyllähän niitä jyviä näin syksyllä on jokaisella, vaan kesään mennessä ne katoaa jos muistaa myllyllä käydä, Jaska sanoi.
- Mutta nyt nopeasti syömään. Lähdetään sitten kokeilemaan saadaanko noita koneita ehyenä sinne suolle. On paikoitellen tuossa tiessä semmoisia monttuja että köysillä se kone on pystyssä pidettävä. Moottorihan kyllä mennee kun nakataan se Pokun kärryihin. Jaska, miten se on osaakohan tuo sinun ruunasi viedä tarpeeksi rauhallisesti ryskyä, vai pitääkö hakea Rajalan Putte? Paavo kysyi.
- Eiköhän tuo menne. Siinä menee paljon aikaa jos Puten käy hakemassa... Ja suolle mennessä vielä enemmän. Kerkiää pimeä tulla. Yritetään nyt ainakin. Riskeimmät miehet vain köysien päihin, niin eiköpähän se pystyssä pysyne, Jaska sanoi.
- No joo! Eiköhän lähdetä. Kolme miestä puolelleen varomaan. Siinä saa olla kaikki nuoret miehet ja Risto. Minä ajan Pokulla moottorin kanssa ja siihen voisi vanhemmat miehet tulla kyytiin, Paavo sanoi.
***
Nopeasti koneet oli kasattu, pyörät puimakoneen alla. Moottori ja muu tarpeisto laitettiin Pokun kärryyn ja sitten matka voikin alkaa. Reilu kaksi kilometriä huonokuntoista syksyistä peltotietä, jossa oli syviä veden täyttämiä monttuja.
Jaska komensi ruunansa liikkeelle. Alkutaipaleella saattoi ajaa nurmisarkoja pitkin, mutta sitten tie muuttuikin kapeaksi, metsän läpi meneväksi kurauraksi.
Rauhoitellen Jaska ohjasti hevostaan. Ja niin viisas oli luontokappale, että osasi pahimmissa paikoissa aivan kuin hiljentää menoaan.
jat.

RUNO

MUMMON TEESIT.
*****
Kasvihuoneilmiö puhaltaa kylmin tuulin
kuumaa sekä hellettä sen antavankin luulin
vaan jälleen petti herroilla ne laskelmansa aivan
lieneekö homma maksanut ees tekijälleen vaivan.
-
Sanotaan että ihminen se luonnon hävittääpi,
mutta se on varmaa, toiseksi, taistelussa jääpi.
Nääs luonnolla on konstit joilla varman voiton nappaa,
jos ihminen on häjy, luonto häiriköivän tappaa.
-
Miten kävi mammutin ja monen muunkin lajin
kaikki valtaan pyrkivät, ihminen on pahin?
Kehitys kuuluu kuvioon, turhaan päätä vaivaa
vaikka nykyihminen kenties hautaansa jo kaivaa.
-
Pallo jääpi kuitenkin, tai tomuksi räjähtääpi
hyvät henget, myös ehkä pirut tänne sitten jääpi
Maailmankaikkeus varmaankaan ei sure yhtä palloo
miksi siitä nostettu on niinki suurta halloo?
-
Ihminen kun aikanaan kai sukupuuttoon kuolee
minkämoiset seuraavaksi toisiansa nuolee
Kaamee valtataistelu on otuksilla noilla
viihdyttääkö toisiaan ne nettitarinoilla?
-
Vai jääneeköhän autioksi Telluksemme aivan
aivan nään jo silmissäni uppoavan laivan
jääkö yhtään rannalle? no, kaippa rotat sentään
sekä myöskin lintuset jotka oppineet on lentään.
-
Vai onko niinkuin alussa, on täällä tyhjää aivan
jaksaneeko Jumalakaan nähdä enää vaivan
että päivää seitsemän taas pakertaisi työtä,
minä luulen taitaa Ukko kintaat tiskiin lyödä.
-
Homma on niin raskasta ja ikäkin jo painaa
urakkaan jos ryhtyisi, niin oisi kohta vainaa
parempi on pimeydessä sitä ihmetellä
kuinka meni kaikki pieleen Tellus-tähtösellä.

Oiva Pennanen.

VARMAANKI

MONTA MELEKEETÄ
siinä ehtii ihimetellä, ennen ku kukat kukkii tae mehiläeset pörrää. Mummo tekkee urakkaasa, kahalaa umpihangessa ja ei valita. Sehän kesä aekaan pukkaa mummoparalle työttömyyttä. Sanovathan ne viisaat, että Vantaassaki pittää vettä virrata enen kun porukat pääsee yhtiesymmärrykseen.
***
Nythän tietenki asijoista sivussa tallustava kyselee äemänkäkenä: - Mikkä porukat? Kutkapa ne muut tappelee kun nuo joutavat joutilaat AY-pomot. Iliman niitä oes maalima sopusaa ja hommat hoetusi halavalla ja sovussa. Ohan itestään selevää, että kun palakkoja nostellaan kustannus pannaan tietysti tuotteeseen. lisäksi vaajitaan lissää vappaapäevijä ja Pekkasija.Pijan kae työnantaja joutuu ite hommiin että pystyy työntekijän ettuuvet maksamaan -
***
On kae selevää jokkaeselle, että kun tuote on kallis sitä ei kukkaa osta - Yrittäjä pistää pillit pussiin ja vie virmasa muuvalle. Sinne missä tuotanto on yrittäjälle kannattavaa. Siksihän yrittäjä yrittää saahakseen tulosta. Kyllä kae ne AY-pomotki sen tajuvaa, että tyhyjästä ei voe mittää nykästä.
***
Nykivät kumminki. Sitte hohottavat persettä reppiin kun yritys tekee konkan. Vastuutonta sakkija. Näennä vaekeina aekoena pitäsi järkijä löytyä, mutta taetaa olla turha toeve. Lakkuva päälle ja persettä penkkiin, sehän se on veijareijen päämäärä, syy tietenkin vyörytetään muille. Ohan se nähty niin monta kertaa.
***
Eikae tässä mittää ku oottelee lämpimämpiä tuulia.-8.5 on päevän tarkka. taivas on nyt pilvessä ja Arska piiloilee jossakin pilvien takana. Aurinko paestaa risukasaan jossakin Ahriikassa jossa ei Pohjan poekija palele! Sinne?

maanantai 18. maaliskuuta 2019

JATKIS-40.

PUTELLI.-40.
- Sydänsylissä sitä minäkin katsoin. Miten lieneekin justiinsa sattunut tuo hihna katkeamaan kun hevonen tuli. Se kun kilestää, niin se kilestää joka malliin. Tosin minä jo aamulla vääntelin tuota remmiliitosta, että mahtaneeko kestää. Oli aamulla jo pari hakasta repeytynyt. Ajattelin jos menee nämä kotipuinnit. Sitten olisi puintipaikanvaihdon aikana aikaa korjata. Vaan ei sitä pitäisi huonokuntoisella vehkeellä pelata, Risto selitti.
- Löytyykö sieltä edes remmihakoja? Eipä ole tullut ajateltua kun se Jussi on tämän voimapuolen valvonut. Mikko joko sinä olet katsellut hakoja? Paavo kysyi.
- Joo, oli siellä että ainakin tämä liitos saadaan liitettyä. Isot hakaset sieltä loppui, pieniä kyllä on, Mikko sanoi.
- Voi lempo! Liekö siellä pajassa yhtään tankoa? No, pitää katella illalla... Kyllä se pitäisi melko kauan kestää nyt kun tulee uudet päät. Varmaan lopun syksyä, jos ei mitään turmaa tule, Paavo sanoi.
- Kummallisen paljon näitä vastuksia nyt on ollut. Joko tämä lie viimeinen vastus? Onneksi näyttää näitä ilmoja riittävän. Se harmittaa kun pitäisi kynnöillekin keritä. Vaan onhan puinnitkin puitava, Risto sanoi
- Nythän siellä Jaska jo ruunansa kanssa tulee. Komeahevonen se on Jaskalla ja säyseä. Jaska sanoi, että se ei pelkää piruakaan, Paavo sanoi.
- No niin, nytpä hihna onkin taas päätä vailla. Ei muuta, kun hihna päälle ja puimaan. Kohtahan nuo loppuu. Kauroja ei monta kuormaa tule. Tulisiko kymmenen.- Keritään vielä illanpäälle viedä koneet suolle, Risto sanoi.
---
Kauratkin saatiin puitua iltapäivän tullessa. Jyväsäkit, joita on kertynyt muutamia kymmeniä, vietiin hevosella aitalle... Miehissä säkit tyhjennettiin laareihin.Kaikilla oli hymy herkässä, olihan viimein saatu taas yksi etappi suoritettua.
jat.

RUNO


MUMMON RESEPTI.
-
Jospa voisinkin jotenkin
antaa pientä helpotusta
joka tuskaasi tuherrat
murhemielin matkustelet
näitä maailman toreja
lavehia tanhuoita.
-
Runon riemusta rakennan
pistän paljon naurulientä
hymykuoppia syviä
hekotuksen haivenia
hiukan naisten niiskutusta
tyttärien tirskumista
miesten raisuja sanoja
pikkupoikain piiperrystä
-
Pistän kaikki nuo sekaisin
kotvan noita hämmentelen
vielä maustetta rutosti
suolaa myöskin pippuria
enään puuttuvi sokeri
puoli litraa siirappia
anttaa hetkisen muhia
sitten voisi maistellakin.
-
Ota reilusti kaveri
kallistele rohkeasti
että helpottuu olosi
päivä paistaa kirkkahasti
jaksat hiukkasen paremmin
toimiasi toimitella

Oiva Pennanen

VAIMEAA

SURINAA!
***
SUURINA surisevat enkeliparvet ja arvet näkyy rääkätyssä lihassa. Kukko kiekuu kolmasti ja Saara nauraa. Metsosopraano laulaa linnuista, mutta julma metsästäjä lopetti soitinmeno-lystin lyhyeen. Ampui mezon alas ja sitten palas lihapatojen ääreen. Onnistui kuitenkin saamaan sulan hattuunsa ja untuvia muorin tyynyyn.
***
MUORI oli saanut sääreen säärihaavan josta vuoti verta, eikä se ollut linnun! Se oli äkästä muorinverta, siinä oli ärhäkkyyttä ja sisua- Dna näötti punasta ja senkka huiteli satasissa. Muori otti rahat ja pisti ison nokan suojaan, kiittäen Luojaa kun sai!Eikä se ollut pelkkää vettä, vaan äkästä pontikkaa.
***
NÄINHÄN se on nähtävä ja korvin kuultava. Aistit avoinna, sanoi hän ja otti huikat! Meni baariin ja haksahti vaariin joka oli jo parasta ennen päivät nähnyt, nyt näki vaan käskopelolla. Kuitenkin osui arkaan paekkaan ja ei aekaakaan kun se oli menoa!
***
Vaari tuskin olisi Muorija hoksannut, mutta kun katsoi käsillään niin se oli vikatikki. Käsi sattui arkaan paikkaan ja Muori hermostui helevettiin. Vaari sai tuta muorienergijjaa eikä aikaan kun Vaari heitti veivinsä.
***
JA KATSO pilvi laskeusi hänen yllensä. Näin pitkäaikainen pouta päättyi rajuilmaan. Vaari eijollu turha mies. Muori huusi hoosiannaa ja halleluijjaa. Näin oli päivän epistola täytetty ja naytetty närhen munat.
***
Mutta sepä ei tuottanut tulosta, vaikka suurin toivein sitä ototti. Yhdeksän pitkää kuukautta. Kunnes huomasi etsikkoaika on ohitse eikä takaisin palaja. Kallit on laulujen lunnaat!
***
HÖPÖTIN tuossa aamutuimaan joutavija, Sori!. Ilimasuva pittää reenata - pahan päivän varalle Tiijä vaikka meikäkin vetassee kunnijjaa ja maenetta ja helevetin suuren rahasäkin. Sitähän minä en ite tarvii, joten lahajotan tarvitteville. Selevästi Ropin Hootin sielunveli`Näen mahtaa olla. Apuraha kolunkeja täötteleen. Täält pesee!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

JATKIS-39,

PUTELLI. -39.
Ja niin Leimu alkoi kohta rauhoittua ja se pysähtyi, jääden huohottaen ja lihakset väristen seisomaan paikalleen.
Antti ja Alli laskeutuivat alas kuormalta. Antti meni Leimun eteen, sille rauhoitavasti puhellen ja taputellen.
Putelin Paavo ja Rinteen Jaska oli tulleet juoksujalkaa hevosen perässä. Ehtiessään paikalle Paavo huohotti:
- Kävikö kummallekaan kuinkaan? Miten Alli?
- Ei minulla enään mitään hätää ole. Oli vaan hurjaa kyytiä. Pelotti jos ojaan mennään. Onneksi Antti sai hevosen hillittyä äkkiä, Alli sanoi.
- Eipä siitä taida enää olla Leimusta elojen ajoon. On se liian säikky. Särkee ihmiset ja värkit. Miten on Jaska? Sinullahan on rauhallinen ruuna, sopisiko sinulle jos otetaan se kärryjen eteen, Paavo sanoi
- Mikäs siinä! Minä lähdenkin heti hakemaan.
Mikko oli sammuttanut moottorin. Kokeilehan Antti suostuuko se Leimu viemään kuormaa tuonne koneen luo, Jaska sanoi.
Leimu lähti hiukan jaloilla teputtaen kävelemään takaisin koneita kohti. Katsellen korkealta Leimu katsoi moottoria. Vaahtoinen kuola valui suupielistä, sieraimet suurina huohottaen, hevonen veti kuorman sentään syöttöpöydän lähelle, johon Antti sen pysäytti.
- Antti riisu se Leimu valjaista. Jaska lähti hakemaan ruunaansa. Vietkö sinä Leimun tuonne laitumelle rauhoittumaan, Paavo sanoi.
- Joo, se sopii. Kyllähän tämä onkin jo ihan rauhallinen.
***
Rantalan Risto ja Putelin Mikko oli alkaneet liittämään voimahihnaa. Muu puintiväki seurasi tapahtumaa vierestä.
- Olipas siinä vaikka mitä tarjolla. Jos tuo ryökäle olisi juossut tuonne kanavaan. Siinä olisi mennyt hevonen ja ihmiset. Nyt kuitenkin selvittiin pelkällä säikähyksellä. Kyllä tuommoinen vikuri pitää vaihtaa pois. Heti kun on tilaisuus, Paavo sanoi.
jat.

RUNO.

MUMMON MIETTEET.
--
Aika kauhea kamala
parhaillaan lie soljumassa
joka puolella sotivat
sotahullut tappelevat
ilman sääliä panevat
kaikki paikat pirstaleiksi
sekä tappajan himossa
surmaa lapset pienokaiset
naiset raiskaavat rajusti
pedon lailla raatelevat.
-
Aika katsoa kahesti
kolmastikin silmäellä
miten murskata mokomat
sotahullut hurjanlaiset
heidät riisua aseista
rauhantöihin houkutella
-
Tehdä täytyisi jotakin
tykit muuttaa hyytelöksi
putket uhkaavat tuhota
maata kohti tähtäämähän
taikka vieläkin enemmän
putket muuttaa kyntimiksi.
-
Siinä haastetta kovasti
monellekin mahtajalle
muuttaa toiseksi asenne
sotahulluus muutettava
ajatuksiksi hyviksi
mietinnöiksi mainioksi.

Oiva Pennanen.

OLEMATON

ONNI.
***
HÄIVÄ Onnista nähty romuvaraston takana, jossa lakana, näköesteenä. Kenolappukainalossa jossa 50€ potti. Pienessä on suuren alku. No, mihin se riittää? Viisikymmentä päivää 1rivin tahdilla. Mutta aina on joka päivä mahdollisuus että se poikii. Se on tosin aika pieni nakki, mutta mahdollisuus kumminkin, mutta Onni antaa ja ottaa tarpeijen mukaan.
***
TUSKIN kumminkaan raha muuttuu lihaksi? Sanahan voi - sanoo papit!. Kaupan tiskillä kyllä muuttuu, jos on virtaa lompsassa tai Visa. Kadehtien katsoo lihansyöjät, kuten esimerkiksi kissa.
***
Tuskin kuitenkaan mirri naukasi? Susi se oli jolla suussa oli lihaa. Leipäsusi se ei ollut. Pantasusi paremminkin. Se vihaa kaikkea mikä liikkuu, tai kiikkuu. Kohta vainaa. Riiputettu lihA SUJEN HERKKUA. Paitsi jos seriippuu asianhaaroista. Vaaroista viisi---
***
SELKÄ kenossa voi nauttia vapaista päivistä. Kumminkin tulee aika jolloin perse ei penkistä nouse, eikä lusikka osu oekijjaan rakkoon. Uhkakuva pahimmillaa on kun muu ei liiku kun silimäluomi. Veltto sormi ei nappulaan osu. Oikosulussa rätisee piuhat ja sakea savu leijuu tulevan edessä. Näkkeepähän. Jalka valmiina potkaseen, eikä päivitys auta.
***
HARKITEN pitää ovia aukoa näinä päivinä. Voi astua Toivo sisään ja siinä sitä ollaan toivoa täynnä, mutta pelätään pahinta. Illanrauha kun maille taas hiipii. Usva laskeutuu maisemaan ja ei näe huomista päivää. Kostea lakana kietoutuu ympärille ja homma on paketissa.
***
Rauhattomana vaeltaa kuolleet sielut. Lakana päällä peittää olemattomuutta. Huhuu sanoo hän ja kolkko nauru repii kouvusta tuohta.
***
Tuskin ilta ehtii kun aamu jo saa. Sialla saparo kippurassa.Tuskin oikenee ilman hännänvejintä. Tuskalla oikeneen kaavoihin kangistunut.Pahassa tapauksessa mutkasta poikki! Saparon suuret oikasut osuu oikijaan jos vasen ei pane hanttiin.Jep!

lauantai 16. maaliskuuta 2019

RUNO

MUMMON TILITYS
***
Miksi ei voinut kieleni kiittää
siitä kaikesta mitä jo sain
mikään tahtonut ei mulle riittää
miksi en tyytynyt osaani lain
Lisää tahtoi ahnas mieleni mun
vihdoin itsekkyyteeni havahdun
***
Miksi tahdoin mammonaa ylenmäärin
lisää himoitsi mieleni kyltymätön
vaikka tiesin kyllä . se on niin väärin
olin itsekäs - sieluni heltymätön
Keräsin tavaraa - nyt huomaan sen
rajallinen on aika ihmisen.
***
Minkä vuoksi en voisi kiittää
tästä kaikesta minkä jo sain
minkä sain se minulle riittää
enempää en tarvitse lain
joka ilta nyt mielessäin tahdon kiittää
niin kauan kuin eloni päiviä riittää.
Oiva Pennanen.

JATKIS-38.

PUTELLI. -38.
Antti oli ottanut Uutelan Allin kuormanpolkijaksi. Yhdessä olikin hauskaa jutella kaikenlaisia juttuja, siinä työnlomassa.
Putelin Mikon ajokki oli Paavon itsensä kasvattama, Poku, työhevosena parhaimpia.
Poku oli Mikon vakituinen ajokki. He osasivat melkein lukea toistensa ajatukset.
Niinpä Mikon ei tarvinnut ohjaksiin juuri tarttua pellolla. Puheella käskien sekä kieltäen, Mikko ohjasi hevostaan.
Kukkuran Katri, Allin ystävä, oli Mikolla kaverina. Kärryt olivat kummallakin porukalla matalat, kumipyöräiset, viljanajokärryt.
Mikolla ja Katrilla kuorma täyttyi nopeasti, kun hevosta ei tarvinnut ohjastaa... Antti joutui joka siirron jälkeen sitomaan suitset kiinni.
Mikko oli jo puintitantereella, kun Anttikin nousi Allin kaveriksi kuorman päälle. Vikuriluonteinen Leimu pyöritti häntää ja lähti vauhdilla viemään kuormaa eteenpäin. Antti oli tottunut hevosmies ja pystyi hyvin hallitsemaan hevosen.
Leimu katsoi sieraimet suurena, kun he tulivat puintikentälle. Varsinkin paukuttavaa moottoria Leimu pelkäsi. Sitten sattui jotakin odottamatonta. Kuin jättiläiskäärme alkoi, liitoksesta rikkunut valtahihna, tulla hevosen suuntaan.
Kimeästi hirnahtaen hevonen hyppäsi takajaloilleen. Sitten Leimu loikkasi sivusuuntaan, poispäin moottorista ja hihnasta joka makasi maassa jo liikkumatta.
Pillastuneena, Leimu ryntäsi läpi läheisen laitumen puuaidan. Antti veti suitsista minkä jaksoi, älyttömällä vauhdilla hevonen laukkasi eteenpäin.
Alli kirkui peloissaan ja makasi mahallaan kuorman päällä, yritellen pysyä kyydissä. Onneksi kuorma oli matala ja kärryt kumipyöräiset. Antti sanoi Allille:
- Koitahan rauhoittua ei meille kuinkaan käy, kyllä hevonen kohta väsyy. Koetan pittää hevosen hallinnassa, ettei se laukkaa kanavaan.
jat.

LIITO-

OORAVANNAHKOJA
***
ELONMAENINKIT ne tietysti korkijana käyvät, niin ku ovat aena teheneet.Aena on elomerellä joku merihäjässä jopa peräti hukkumassa. Harvon on kukkaa pelastusrenkasta hukkuvalle viskaamassa saatikka tukkimassa venneen saamaa vuotuva. Jos ei soutajalla satu itellään olemaan lompakossa täppijä tae irtonaesta setelirahhaa jota myös taskuhienoksi sanotaan. No, nimijhän ei miestä pahenna saatikka sitte vaehonvälinettä. Samanasijan ajjaa vaekka oravan nahka jos joku pistää siihen jonku vesileiman ja holokrammin hännänpäähän. Mitäkö hukkuva rahalla tekkee? Höh. tietenkin tukkii sitä rahanreikää...
***
Eipä se osumaa kauvaksi heitä jos ei satu hosumaan. Tarkka tähtäös on aena paekallaan. Esimerkiksi jos aekoo jottae kaverija kusta silimään on tähtäys hyvinkin tärkijäässä roolissa. Jos hötkyilee liikaa niin eipä siinä tuu kuin sanomista. Se on enimmäkseen asijatonta palautetta jota ei niele kakistelematta saatikka purasematta nielase.
***
On toki onnellista ja varsin toevottavaa, että kaekki syötävä on korvamerkittyä ja alkuperä on tarkasti jäljitettävissä. Mennään jakokketjua tuotajaa kohti lenkki lenkiltä. Jos kohalle sattuu heikompi lenkki ja se arveluttaa on otollista ottaa ritolat ja tehä vankat johtopäätökset ja pakittaa lähtöpisteeseen. Näetä kettinkejähän riittää vaekka ilimaesjakeluun, niihin tulisi kumminkin suhtautua suurella epäluulolla. Tulisi sulkea korvansa viettelyksiltä. Korvatulpat on OK ja taustamelukin pelastaa monenkin rahat ja oravan nahat.

perjantai 15. maaliskuuta 2019

JATKIS-37.

PUTELLI. -37.
Jussi heitteli solvauksia, vasten Paavon kasvoja, muistellen kaikki riitatilanteet vuosien varrelta. Paavo ei sanonut sanaakaan, katsellen ilmeettömänä Jussin riehumista.
Vähitellen Jussilla kiukku laantui, ase painui alas. Sitten Jussi pisti aseen taskuunsa ja lähti, kuin jotakin peläten, menemään juoksujalkaa kylälle päin.
Paavo huokaisi helpotuksesta ja istahti tienvieressä olevalle kivelle... Huh, huh, olipa varmasti melko lähellä se viimeinen hetki... Ei edes rintamalla ollut, ainakaan tietoisesti, loppu noin lähellä. Ilmoittaisikohan siitä virkakunnalle? Miten sen todistaisi? On vain sana sanaa vastaan... En taidakaan puhua kellekään... Jospa tapaus olisi Jussin mielessäkin varoittavana muistona... Pelastuihan hän itsekin murhamiehen kohtalolta.
Putelin Paavo istui kivellä pitkään rauhoitellen kiihtynyttä mieltään. Miten elämä tuollaisen naapurin kanssa vastaisuudessa onnistuu...
Mutta - niitä kauroja pitää käydä katsomassa. Lieköhän seipäät pysyneet pystyssä.
Useita satoja kauraseipäitä seisoi suorissa riveissä. Muutamia oli kaatunut. Ne Paavo nosteli pystyyn. Saakeli! Eipäs ole ennen mennyt näin myöhäiseen puinnit... Se Jussin Hoppa vei parhaan puintiajan. Riittäisi nyt poutaa viikonkaan.
***
Maanantaina aloitettiin puimaan viimeisiä ohria. Saaren Saimi nosteli reippaasti hangolla ohraa pöydälle. Jaska työnsi viljaa koneen ulvovaan kitaan.
Osa puintiväestä oli lähtenyt hakemaan hevosilla kaurakuormia, läheiseltä pellolta. Siellä kauraa oli seipäillä, muutamia kuormia. Sen jälkeen olisikin edessä koneidensiirto suoviljelykselle.
***
Pussilan Antti oli saanut ajettavakseen nuoren ja vireän hevosen. Leimu oli ollut Putelissa vasta pari kolme viikkoa. Toinen hevonen oli jatkuvasti kauppatavaraa, jota isäntä- Paavo vaihteli, kun sattui sopivan kumppanin löytämään. Leimu oli arka hevonen lienee ollut hiukan luonnevikainen.
jat.

RUNO

MUMMO MUREHTII

Kyllä mieleni pahoitin
surun sieluuni sain suuren
kun nuo turkasen tunarit
politiikan toimittajat
paskanpenkojat mokomat
ampuu kaiken liikkuvaisen
lynkkaa hengiltä jokaisen
lihat raastaa luiden päältä
pistää muusiksi jokaisen
joka hiukan horjahtaapi
ilkkuu vielä sen lisäksi
käyttää tervaa höyheniä.
-
Kyllä mieleni pahoitin
murhemieltä kannattelin
vihanvallasta kovasta
epäluulon siemenestä
Kateus voimissa pahoissa
tuottaa tuskaa tuttavalle
välit rikkovi rajusti
katkerana lausumahan:
"-Minä saanut oon vähemmän
kaverilla kaunis kaara
minä Mossella ajelen
ottaa päästä hemmetisti
mutta vartoohan vähäsen
vielä muuttuu maukkahaksi
velli meikän lautasella
Loton taitavan tekaisen
näytän pitkät petturelle."
-
Kyllä mieleni pahoitin
otti koppaan jonkin verran
nuopa johtajat jopelot
rahamiehet mahtinaiset
noilla palkoilla hyvillä
vetää liiviin mansikoita
jopa keinoilla kepulin
lisää liksaa saalistavat
vievät tuhkatkin pesästä
sekä roppeet marjastajan.
mitä jättävät tilalle
tuskaa paljon kyyneleitä.

Oiva Pennanen

SAKEA

PÄÄSTÖJÄ
***
ON tullu taas aamu ja päästöt kattelee purkupaekkaa. Hummeetissa saekkaa monta kuollutta ajatusta, jotka pittää raahata tietsikanruutuun tunnistettavaksi. Näkösiä ovat täötyy myöntää, mutta niin pittääki!
***
TAEVAARANNANMAALARIT sutii penselillään. Murhe kaekkovaa- Se ratkiriemuksi muuttuu. Suuri on taulu ja suuri on suti. Täysin palvelleena joku saa kultaisen kädenpuristuksen ja jossakin kaivetaan hautaa.
***
SYNNITTÖMÄT syntymättömät odottaa ulostulemista. Maailima pelastuu ja suurissa taloissa on riemu korkealla. Katto ylläällä ja seinät ettäällä niin kun Temarien kartanossa.
***
KATSO, kaiken tämän saat jos olet minulle mieliksi ja hän antoi ja Aatamikin söi. Sekä möi taivasosuuden. Hikeä pyyhkien sitten söi Eevan ruislimppua. Mutta se Eeva, kavalin otus maanpäällä oli pannut kiven taekinaan . Mitä teki Aatami. Iski kivikirveesä siihen kiveen. Tultahan se iski ja syttyi tulipalo josta palijo tuli tuhkaa ja tulikiveä. Tuli Sodoma ja Gomorra. Arkihiippa katsoe nurkan takkaa ja nyökytti hyväksyven päätää: Tää on neutraalia.
***
VÄLITTÖMÄSTI tuhkarokko iski Kaeniin ja Aapelin. Eeva siinä äplisteli, että mitä nyt? Ei ollu lääkärrii, eikä terkkarii, oli vain Aatami ja se tuntematon ääni joka käskytti ja rankasi.
***
AATAMI OLI niitä miehijä jotka ei menneet paniikkiin. EI! Eevalle vaen sano: - Pistähän vettä tulille ja pannaan hösseliksi. Minä hipasen hakemassa yrttiä ja muuta tarpeellista. Kyllä se siitä taoti tokeenee kuhan et turhaa hättäele! Moido!
***
EIPÄ aikaakaan kun Aatami palasi pollttaraesta ja pirunheinää kaenalossaan ja pärreitä! Pärreet oli hyvijä sytykkeitä. Eevalla nääs ei ollu sytyttänyt.
***
Mutta käärme, tuo kavala, senhän kanssa Aatulla oli ollut vaikeuksia Paratiisissakin, luikerteli paikalle. Aaatami otti kivikirveen löi käärmeen lihoiksi ja keitti väkevät käärmesopat pojille. Pojathan parani heti, Kaenille jäe vaen viha Aapelia kohtaan. Aapo oli sanu enempi käärmeenlihaa. Mihin se johti? Mikäli huhut pittää paekkasa niin huonostihan se Aapelille kävi.

torstai 14. maaliskuuta 2019

RUNO

MUMMON. HUOLIA

Kovin on mieleni apea,
mieli mielettömän musta
kun on kurkussa etova
tunne täysin kummallinen.
-
Nenä naapurin vinossa,
silmät suuret sirrillänsä,
mua katsovat kahesti,
kolmestikin kurkistavi.
-
Muutkin naapurit ikävät
suuta mulle soitelevi
vasten lärviä sanovat
juorupuhe pontimena
jutut joutavat typerät
ikänaisen turmioksi.
-
Olen itkenyt monesti
surrut rankkaa kohtaloa,
raivonnut sekä rukoillut,
suruun syönyt suklaatia.
-
Olen ootellut osaton
vuotellut oon jatkuvasti
milloin tuttuni tulevi,
hupsu heili saapunevi.
-
Eipä innosta isommin
karkauspäivä kaikkinensa
hamekankaat ei kosinnat,
maistuu silti viinijuoma
.-
Heili mielessä minulla
kainaloonsa päästä tahdon
aivan sielua lähelle,
siellä murheet lieventyisi.
Oiva Pennanen.

JATKIS-36

PUTELLI. -36.
Rajalan isäntäkin kipusi lauteilta alas ja vähitellen muutkin seurasivat, nakaten kukin muutaman kauhallisen vettä päähänsä.
Eteinen oli aika kolea. Nopeasti liika kosteus kuivui, että saattoi pukeutua. Ja vähitellen jokainen katosi syksy- yöhön.
---
Sunnuntaiaamu valkeni pilvisen harmaana. Muutamia kevyitä lumihahtuvia leijaili ilmassa.
Putelin Paavo astui verkkaisesti suoviljelykselle vievää peltotietä. Onpa se mennyt pahaan kuntoon tie... Pitää olla rauhaisa hevonen, että koneet saa vietyä ehyenä kauranpuintiin...Pitänee Rajalan isäntää pyytää tuomaan Puten, sillä se ei ole koskaan liian kiire... Patalaiska hevonen. Tämä sunnuntai olisi kyllä saanut olla pari päivää myöhemmin...Jos siitä sateetkin?
Turhaa saikatessa mennyt syksy näin pitkälle. Perunakin vielä kaivamatta. Kaurat puimatta. Onneksi eilen meni ohrat jo melkein loppuun. Ei olisi ollut varaa pyhänpitoon. Mutta Putelissa ei ole milloinkaan sunnuntairauhaa rikottu. Eikä rikota nytkään. Ahaa naapurikin on liikkeellä. Saahan nähdä mitä tuolla on mielessä...
Kyräillen naapurukset lähestyivät toisiaan. Kumpikaan ei tervehtinyt, vaan maahan katsellen olivat jo lähes ohittamassa toisensa sanaa sanomatta..
Silloin Kohtalon Jussi vetäisi kätensä taskusta ja ojensi sen Paavoa kohti.
Kädessä oli pienoinen käsiase jolla Jussi tähtäsi Paavon rintaa kohti. Kumpikin pysähtyi ja Jussi sanoi:
- Nyt perkele! Tuli Isolle Putelille äkkilähtö helvettiin, se on nyt varmaa! Olet aina kehunut voimillasi, vai yritäpäs nyt! Saatana! Nytpä ei voima autakaan. Eikä rahat. Liikautahan kättäsikään, niin silloin kyllä pamahtaa! Jussi huusi, hän oli selvästi vahvassa humalassa.
Paavo tiesi hyvin, että nyt oli vakavat paikat kysymyksessä. Hän vaikeni sillä yksikin varomaton sana, voisi olla kohtalokas.
jat.

OUTOJA

NÄKYMIÄ.
***
Taas on aika märehtijä joutavija. Maku on tietty kitkerä ja hapan. Parasta ennen on ohitettu, eikä uutta oo mistää saatavissa muuten kuin uuven kasvun kautta. Niinpä lienee aika nostaa kissa pöyvälle ja tutkija mitä seon syöny, vaeko ihan iliman murkinaa kisuli on pääsä pärijänny?
***
Hätähän eijoo tämän näkönen, siis kissan-näkönen! Asijanlaeta muuttuu tietenki jos meinaa nostaa pöyvälle esimerkiksi tiikerin. Siinä äkkipojalla lipsahtaa ihimetyksen sormi kummastuksen suuhun. Suutarin sormihan, kuten laajasti on tievossa, lipsahtaa sijan ahteriin. Jos on peukalo keskellä kämmentä on sormen imeskely varsin helppo operaatio. Kuin tutti huutavan kakaran suuhun.
***
No siinähän se kissa pötköttää. Näkymä on tietenki virtuvaalinen ja kissan voe kuvitella minkäväriseksi ite haluvaa. tietenkin nykysuuntaoksen perusteella voe kissan kuvitella läpinäkyväksi. Vilasulla jo huomaa mitä se on syöny ja onko suolitukoksija. Henkiosastolla on yheksän lokeruva joessa kaekissa on elämää, joten nouhätä.
***
Tilannehan muuttuu kokonaan toeseksi jos kissa on kiimanen narttu. Sillon kynnet terävät vaekka piilossa. Mutta siinä on kissantutkija pahassa pulassa jos kissa pääsee sivaltamaan. Nukutusta tietysti voijaan menestykseekkäästi käyttää jos sattuu olemaan jokin astalo tai nuija saatavilla - käjenulottuvilla.
***
Näin talvisaikaan ei käki kumminkaan kuku joten tyytyä saa maan kylmän kahleisiin. Ehkä käyttää perinnekonsteja. Kisulin koevet kopraan ja pieni pyöräötys. Tuloksena ikiuninen kissa
***.
Kissantutkinassa törmää moniin vaikeuksiin. Proplematiikka ja suuri hätä ryykää silimille kun alakaa kyseleen iteltään.: Kuka kissanhännän nostaa. Nostoväkijä ei oo maella eikä halameilla. Siinä häntä retkottaa velttona pöyvänreonalla. Onhan selevä että nukkuva kissa ei häntää nosta, eikä hiiret suuhun juokse. Paitsi elohiiret tutkijan selässä. Jännitys aiheuttaa monenlaista tuntemusta, eikä sitä koskaan tiijä tulleeko lasta vai paskaa!
Ylleesä ei tuu kumpaakaa, mutta se tunne on oma nautintonsa?
***
Tutkijan työhän on jo itsessään jännittävää. Siinä saa veikata tae lotota missä välissä vaen. Täösosumaa on turha oottaa. Hyvä jos muutama ossuu. On tietenkin kovin onnellista jos ossuu pääpotti, sillon saa monta asijaa jalalle. Ei kumminkaan pijä vettää päätä täyteen. Pittää tarkkailla ettei kusi kerräänny päähän. Jos pantas käytäntöön se läpinäkyvyys niin olisis se helppo laskea paineita jos niitä syntyy.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

JATKIS -35.

PUTELLI. -35.
- Heh, eihän tähän maailmanaikaan enää ihmeitä tapahdu. Se meikäläinen enää pysty korkeintaan silittelemään, Risto nauroi.
- Kyllähän se ikä tekee tehtävänsä. Tietysti se vaihtelee. Minä tunnen yhden vanhan isännän joka on yli kahdeksankymmenen. Ainakin omien sanojen mukaan sarvi pysynyt kovana ja halut. Ja aina sillä on joku akka kierroksessa vaikka on sillä omakin akka. Siellä vissiin kuitenkin on pelto alkanut poutimaan. Naistenmies se kyllä aina on ollut. Mikä siinä lie, että se jollakin miehellä on se vetovoima niin hyvä? Vai sekö tehnee, kun maine kasvaa? Paavo kertoi.
- Olisi kai niitä hyviä juttuja,jos kehtaisi kertoa. Ollaanhan tässä kaikki karvakullimiehiä, että ei tässä keltään taida taju mennä vaikka kerronkin. Kerrankin oli muutama reissusälli mennyt tienvarsimökkiin ruokaa kyselemään. Ovi oli ollut auki emäntä oli perse pystyssä luutunnut lattiaa. Niin kuin akat ruukaa nostaa hameensa vyötäisilleen, oli tämäkin niin tehnyt...! Eihän ne naiset kesäaikaan, ennen housuja pitäneet. No, kulkumies oli tilaisuutensa huomannut tullee. Oli kaivanut jotkaleensa ja survaissut, siihen karvareuhkaan pohjia myöten. Olihan se emäntä ensinnä säikähtänyt, vain kun leskiemäntä oli, niin hyväähän se sille teki. Olikin sitten laittanut syömisiä parhaasta päästä. Kiitellyt hyvää työtä. Kulkumies oli majaillut mökissä koko kesän. Niin että kyllä se joskus kannataa työntää tappi odottavaan reikään, Jaska kertoi.
Väliin löylyä heitellen ja rohkeita kaskuja kertoillen, miehet nauraa remahdellen kuittailivat päivänharmeja ja vastuksia.
Kehossa on kuumasta löylystä raukea tunne ja mieli vapautunut kaikesta kireydestä. Ilman kiirettä nautittiin, hiljalleen kovimman kuumuuden menettäneen kiukaanlämmöstä ja tunteesta, että oltiin samaa maata
- Minulle tämä ainakin riittelee. Lähteä osailemaan mökille päin. Sitä aamulla vissiin pimeällä aletaan jatkamaan? Risto sanoi.
- Jos ei sada, niin tietysti. Vain muistahan Risto kellos vetäistä, ettei vallan pysähdy, Paavo sanoi.
jat.

RUNO

MUMMO HELSINGISSÄ.

Lähin käymään Helsingissä
väkipaikassa kovassa
sivistyksen saapuvilla
siellä viisaiden lähellä
missä herrat hengailevat
rouvat hienot parvelevat
hirmu hienoissa asuissa
hienoimmissa kaaroissansa
alla Mersu hohtavainen
taikka mahtava Bemari.
-
Ällistelin kortteleita
sekä korkeita taloja
ihmettelin liikennettä
sekä tungosta kadulla
kuinka tuossa selviäisin
autovirrassa kovassa
toilailin vain tollukkana
kadun vieriä vaellin.
--
Puisti kuskit nyrkkejänsä
mulle kauheesti kirosi:
"-Mene moukka matkoihisi
maalle matkusta mokoma
siellä pärjää tyhmempikin
juntti joutava jotenkin.
-
Naiset sätti säälimättä
moni nyrpisti nenunsa:
"-Tuollaisella tunkiolla
paikka piilossa parempi
paikat hienot saastuttavi
pistää parketit pilalle
likaiseksi ruokapaikat
tanssilattiat laveat."
-
Senpä viimeinkin tajusin
mitä meinaa hienokansa
kaiken mielellään pitävät
nauttivat vain helvetisti
maksut junteilta imevät
kaiken vievät viipymättä
kuoret junteille jakavat
jätteet tuovat tuomisina.

Oiva Pennanen.

PANNAAN

LIKOON.
***
Tänään aattelin pistää itteni likkoon. Tae tosi on, että meleko kusessa tässä on oltu jo ennestään. Nyt kumminki pittää lijotusliemet valakata semmoset jokka tuoksuu ruusunkukille j a mirhamille. Ehän sitä minä tiijä miltä se mirhami haesee. Pannaan kumminki haesemaan, niin eikö tuo sakkasa sanone. Tietysti kaekki on mahollista. Vaen rohkija rottija syö ja jopa santsaa. Seon kova poeka, se rohkija, aenaki jos syö rotan päeneen häntineen. Vähä sammaan tappaan kun kotkanpoeka. oottahan nähäneet töllössä. Sinne vaen vaekkei oekein mahukkaa, luineen karvoneen ja kotvan kuluttuva muklaottaa oksennuspallon mäkeen - tutkijoijen ihimeteltäväksi.
****
Miten minä nyt eksyn suolle kotkija ihimettelemään. Aijoenhan livotella pahimmat synnit veke ja lähtijä uuvistuneena poekana kahtomaan mitä löytyy nurkan takana.... Muuten pitäsi olla tarkkna kun nurkan kiertää. Siellä voe olla kataja johon kapsahtaa. Sillonhan siinä on rähämällään ja pahassa paekassa.
***
Tosin nurkantakana voe olla pehemijääki? Nimitäen jos on kovija kokenu. Loihehan lausumaan se entinen mies, liekkö ollu peräti Vaka? Sehän on sanonu että kovan jäläkeen pehemijän löytää. Saattaa sitä kapsahtaa höyhenpatjalle ja ottaa nokikset!
Siinä jos aekasa uneksii, niin kova kohtalo voi sinut tavottaa ja raahaa sinut kovennetulle? Siinäpä se hymy hyytyy vaekkei oesi pakkanenkaa. Äeti tullee mieleen ja jano nousee kieleen, mutta armuva ei oo kaopan eikä oo rahhaakaa.
***
Siinä sitä sitte oot puhtaan kaolasi kansa ja oottelet ihmettä tapahtuvaksi, mutta huomaat: Ihmeijen aika on ohi ja taikurinhatut on hattuhyllyllä.Tunnet pienuutesi kun yrität katseen voimalla saaha hatun päähäsi. Mutta ei saa suurija ajatella. Se voi johtaa ojasta allikkoon jos oot nesteitä ottanu. Jos otat - et aja. Varsinkin jos et oo ajokyky on perin puutteellinen johtuen eri tekijöistä joita en uskalla tässä alkaa luettelemaan. Se voe intimiteettisuoja romahtaa kuin kuplahalli ja tietysti meikän niskaan.
***
Siinä vaajitaan suurta niskankestävyyttä ja vankkoja jalakoja ennen ko tohtii tuommoseen riskinhallintaan sotkeutua. Tämä hetkihän on niin hektinen että hetken jo luulin olevani jo ammeessa lijossa, mutta huomasin olevani kaukana kotoa. Harhailemassa suurella suolla, eikä hillatkaan ole kypsijä. Saattasi noeta nakella muutaman pahimpaan nälkäänsä, että pääsee puusta pitkään. Kato, sen kapsahtamisen jälkeen en löytänyt untuvapatjaa vaan kurkotin kuuseen. Täällä sitä köpötetään kuusenoksalla ootellen päevää parempaa ja lämpimämpijä säetä.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

RUNO

MUMMON KAPINA.

Nyt on tautinen tilanne
ihmis-suhteet surkeasti,
heili hautoopi suruja
minä paikkaan turkkiani.
sovut täysin on sekaisin
rakkaudet riekaleina.
-
Toki kaikkeni yritin
tehdä heilin hellemmäksi
koitin konstilla pahalla
hyvälläkin hellyttelin
kepillä ja porkkanalla
sekä herkuilla hyvillä
kaakuilla ja leivoksilla.
-
Mutta auttoiko kuritus
kummeniko kilvoittelu
oppi kulkiko perille
onnistuiko kouluttelu.
-
Eipä tepsinyt tekoset
auttaneet ei kurmotukset
kaikki pielessä pahasti
hermostuttaa helvetisti
tuhmemmaksi jäärä muuttui
meni lukkohon mokoma
-
Poisko heitän moisen miehen
etsin paljonkin paremman.
etsin nuoren varren vahvan
etsin rikkaan ja komean,
nöyrä saisi myöskin olla,
sekä tarmokas todella.
-
Kertokaa oi siskot mulle
tuota löydänkö ikinä?
Etsisinkö kaupungista
vaiko maajussin vetäsen
vierelleni vaarumahan
rinnalleni kulkemahan
mulle mieheksi hyväksi
paremmaksi passariksi.

Oiva Pennanen.

JATKIS -34

PUTELLI. -34.
Etäämpänä pellolla tuikki yksinäinen valo. Kun sitä läheni alkoikin hahmottua iso savusauna, jonka ikkunankohdalla, ulkopuolella, myrskylyhty yritti pienellä liekillä valaista sysipimeää syysiltaa. Heijastaen samalla nokisen ikkunalasin läpi niukan valaistuksen tulikuumaan saunaan.
Risto keulimmaisena, miehet saapui savusaunan eteiseen, jonka katossa riippumassa oli toinen lyhty, valaisten eteisen himmeällä valollaan. Paavo tuli viimeisenä. Hän aukaisi heti saunanoven ja nuuski saunanilmaa.
- Kyllä perkele siellä tuo kitku tuntuu. On se vähentynyt ensikerrasta, mutta vielä se tuntuu. Alahan Jaska mennä heittelemään kitkulöylyjä, minä pitelen ovia aluksi auki, Paavo sanoi ja alkoi hänkin riisuutua vaatteitaan.
- Ei täällä haitalle asti ole kitkua, ihan pikkusen silmiä kirvelee. Minäpä nappaan muutaman kauhallisen vettä kiukaalle, saadaan puhtaat ilmat sisään, Jaska tuumi.
---
Paukkuen punahehkuinen kiuas otti vesikipollisen vastaan, sylkäisi vastalahjaksi polttavaa höyryä kylpijöitä kohti, nautinnollinen ähinä kuuluu lauteilta. Rantalan Risto katkaisi hiljaisuuden.
- Olisi se saattanut Kaisa lähteä mukaan jos olisi sitä pikkuisen vielä härnännyt. Kaisa on tosi reilu, se ei turhia niuhota.
- Olihan se kerran muuan emäntä lähtenyt miesten kanssa saunaan, puintiaikaako lienee ollut, kuitenkin valoisampaa kuin nyt. Siinä kylvettiin ja puheet lipsahti vähän vallattomaksi. Siinä emännän vieressä istuvalla isännällä oli alkanut juokalehtamaan. Emäntä oli sen huomannut, oli kaapannut löylyvettä kauhallisen ja heittänyt sen isännän ainoaa kohti ja sanonut: - Minun karvareuhkaa on turhaa tulla kaljupäiden kurkkimaa. Oli vain huono tuuri, että vesi oli niin kuumaa, että poltti isännän mahanahkat, sekä kasvinkumppanin rakoille, Paavo kertoi.
- Olisikohan Ristolle käynyt samalla tavalla, jos Kaisa lähti mukaan, Jaska sanoi
jat.

OLLAAN.

PIHALLA.
***
Pittää aluksi ällistellä ympärilleen ja ihimetellä itekseen mille alkaa, vae jatkaako kiireellistä joutenoluva ja katella mitä elämä antaa.´, vae ottaneeko? Yleensä elämä on velanmaksua. Saamiset meleko vähäset.
***
Juhulimiseksi sanotaan kun immee viinaa ja on mukavaa. Liekö nii? Kuivin suin tässä on saanu kutjottaa. Miestä väkevämmät kattelussa. Kastuuhan se suu toki raanaveelläkki, vae ei pääse ähkäseen. Seon puoli naotintuva - naotintoaenetta kun on.
***
Joo ei tarvii kemijaa. Kunnon luomu vetäsee kyllä koukkusekki polovet suoraan ja . Yksi seitikin hattu riittää komijasti assuinsijan muutokseen. Ponu vielä antaa loppu sillaoksen.
***
Sitä kun on reisussa rähjääntyny, nii ei kaekistellen oo lasten kateltava. Ongelmaa on riittäny kasaksi asti.
Miten se onkelmajäte ennee voi muuttuva muuksi. Saatana sama paskakasa. Mitä tuota sievistellee.
***
Vae kyllä pääsee kaasuhommiin? Pistää vaen rehuva naamariin ja siirappia palanpaeneeksi. Mikäpä siinä. Alakaa vettään viihteeksi ja ajanratoksi vaekka Säkkijärvenpolokkaa.
***
Kevijä työ ja hyvät appeet. Rupsuttellee vaen sakkeita niin voe tulla boonusta, joka tähän mualiman aikaan on ite asijaa tärkijämpää.
***
Höpsikseksihän tuo taas meni, mutta nniihän se piti mennäkki ?

maanantai 11. maaliskuuta 2019

JATKIS-33.

PUTELLI. -33.
- Niin se on tehtävä. Missä se Mikko? Mene Antille kaveriksi. Laittakaa yhdessä pelit kuntoon. Me muut lähdemme jo syöntipuuhiin ja sitten saunaan joka haluaa, Paavo sanoi
Öljylamppu antoi keltasta valoaan Putelin pirtin katossa, kun puintiväki työntyi sisälle. Pöytä notkui jälleen ruokien painosta. Väki istui pöytään halunsa mukaan. Pöydän pääpaikat vaan jätettiin vapaiksi.
Paavo istui omalle paikalleen ja hiukan empien, arvonnousun kokenut Pussilan Antti toiseen päähän.
Ruokailun loputtua Paavo kävi Aino-emännältä kyselemässä saunatilannetta. Kuultuaan saunan olevan kylpykunnossa, kuulutti koko väelle.
- Sauna siellä olisikin kylpykunnossa... Voi siellä olla kitkua jonkun verran. Tein tuossa kesällä uuden kiukaan, eipäs oikein onnistunut. Mikä kumma niissä kivissä kitkunnee. Olisiko ne jotakin kitkukiviä. Samoilta paikoilta on kyllä ennenkin kiuas-kivet haettu. Tiedätkö Jaska sinä missä se vika voisi olla? Paavo kyseli.
- En kyllä osaa sanoa. Taitaa olla jotain kiisua tai muuta semmoista joka höyrystyy kuumuudessa. Eiköhän se lopu, kun tarpeeksi monta kertaa on lämmittänyt, Jaska luuli.
- Lähetään kokeilemaan, kukas lähtee kaveriksi ja sopiihan sinne Putelin saunaan vaikka koko puintiväki kerralla vai uskaltaako ne naiset lähteä yhtäaikaa? Rantalan Risto sanoi.
- Mitähän tuolla olisi pelättävää? Ronskipuheinen Kuljun Kaisa sanoi, taitas ukot pökertyä jos vieraan naisen alasti näkisi!
- Jos Kaisa semmosta epäilet, niin lähde joukkoon, nähdään kuinka monta ukkoa tippuu lauteilta, Rinteen Jaska nauroi.
- Pyh, teistä kenestäkään enää vaaraa ole. Kaikki iällä pilattuja. Kukaan teistä vanhoista taida ymmärtää enää naisenpäälle mitään, Kaisa härnäsi.
- Kokeilemallahan se selviää. Lyöttäydy matkaan, niin voidaan tuossa mennessä kokeilla, Jaska ilvehti.
Kaikki vanhemmat miehet lähtivät naureskellen Riston perässä. Puinnin pölyt olisi mukava huuhdella pois.
jat.

RUNO.

MUMMO POHTII.

Joka naisen unelma on kaunis vihkipuku
on se vallan ihanaa, kokoontuu koko suku
on huippuhetki jokaisen se ekakerta varmaa
toisella kertaa voisikin jo puku olla harmaa.
-
Miksi niin pian nykyään rakkaus tyystin haihtuu
elämäntoveri viereltä äkkiä toiseen vaihtuu
valoja kyllä vannotaan ja paljon luvataan
vaan kohta sulhon uuden kaa morsian kuvataan.
---
Jos lapsiakin hankitaan on vallan kamalaa
uusioperheen elämä on perin vaikeaa
on minun lapset, sinun lapset, vielä yhteiset
on kaaos silloin valmis, se rikkoo liitokset.
-
Taas uutta kumppania käy molemmat hakemaan
elämän ainut oikea, taas kohta tavataan
entinen taasen pirtoiksi, kierrätys jatkuu vain
ei tavallinen mummo, ymmärrä tätä lain.

O.P.

RUNO

AIKANAISEN VIIKONLOPPU.

Viikonlopun viihdykkeesi
vähän viiniä varasin,
pullon parhainta punaista
vielä vartti valkkaria
-
Possun pintaa paistettua
panin pöytähän parasta
keitin keitot kaikenlaiset
herkut heilille hamusin
-
Kynttilöillä kaunistelin
kelpo kattauksen komean,
vielä hieman viimeistellen
varroin vierasta vasiten.
-
Kerran kellokin kilahti
saapui heili saapuville
luokse sulhasen tukevan
ylkämiehen melkomoisen.
-
Siitä syötihin sapuskat
juotiin juomia janohon
suuta suulle suikattihin
pantiin piilohon evästä.
-
Onpa tunne tyytyttävä
mieli riemusta sekaisin
oma kulta kainalossa
viikon toiseen vaihtuessa.

Oiva Pennanen.

TURVA-


NAPPIIN.
***
Viikko meni kevijästi vaekka askel painaa ja valot himmenee! Huolijen taakka paenaa hartijoeta köyryyn, Nivelet paokkuu ja pöntössä viheltää. Äijä aivan pihalla eikä pääskynen sano paivääkää. koita siinä sitten olla kuin et oisikkaan.....
***
LYHYT on matka jos lentsikalla lentää. Onko niin että joskus jokkaesella oma lennin . Eppäelen! Jalakapatikassa köyhät käö. Vae oma hulikupperiko? No, käö se sekkii jos bensaa on, mutta tuskin kylässa? Ei mahu vispilä ovesta. Huimat on visijot ihimiskunnalla. Mielikuvitus ei riitä käsittään mitä kaekkija vempeleitä tehhään ja niitä on jokkaesen saatava. Jos on sitä kahisevvaa tae hyvä luotto.
***
ROPOTTItekniikkahan se aenaki mennenee huimasti etteenpäen, voehan se perruuttaakki vaen siitäpä ei ollut kysymys. Oli tarkotus tehä pika kuvittelumatka vuosisaan päähän etteenpäen.
***
JOKKAENEN voe saaha kalapijan aavistuksen tulevasta kun kääntää naamasa taakse päen kattomaan vuosisajan taakse. Mitä sillon oli? Seoli vihtasavirikon aekaa. Ei ollu juuri sähköjäkkää, aenakaa maaseuvulla. Päre pihissä lepatti hoelahtelevaa valuva. Eijollu töllöjä ei ratijoeta. Sitäki enempi vilua saeraotta ja näläkää. Elämä kumminki kuluki sammaan tahtiin - päevä kerrallaan.
***
NIITÄKI huimija on jokka kaepaavat noeta pirunaekoja.Kun tekniikka ja teollisuus alako kehittyä sovan jäläkeen on kehitys ollu aevan ällistyttävä.
Ny on jopa pikkulapsilla kännykkä kapalonmutkassa ja herkkupöperöt tehhään hygijeenisesti suurissa tehtaessa. On laskettu ravinteet ja vitamiinit tarkasti jetsulleen ja kakara kasvaa hyvin terveenä.
***
TOESTA se oli sovan jäläkeen. Riisitaotisija vekkuleita joella alakaa nyt paekat yhä pahemmin rempata. Nyt puoliväkisin pijetään letkujen avulla hengissä ja huokaellaan terveyvenhuollon kalleutta. Vuosikaosija käännellään vihanneksena kallispalakkasilla hoetajilla jo vain siinä hintaa kertyy! Sote kävi kylässä, mutta potkittiin kuoliaaksi.
***
KATTOJAHAN ne värkkää nykyvään joka asijaan. Pitäskö ihimisen elämäänki värkätä katto. Oesko pyörijä sata kohillaan? Sitte vaen nuija nukutus? Riihen taa ja kulalla ohtaan. TÄH?
***
ENPÄ jatka ennään. Voe olla että joku pahottaa mielensä vaekka huumorimielellä asijaa sivuaa. Asijan näen ollen on paras lopettaa, jos huomenna eri sävelet. Tae sitte ei. Mikä nämä tiennee ja liekö väliksikään

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

JATKIS -32.

PUTELLI. -32
Siinä pimeyden turvin oli hyvä tilaisuus kahmaista neitokaisia syleilyynsä. Tyttöjen kirkaisut ja naurut loivat kiihottavaa jännitystä pimeään iltaan.
Pussilan Antti oli Uutelan Allin kanssa käynyt aina välillä ruumenvasun viennissä ja olipa ehditty vaihtaa muutama suukkokin
Antti oli pyydellyt, josko saisi saatella Allin kotiinsa, töitten jälkeen, mutta siihen ei Alli ollut vielä suostunut.
Oli yleinen salaisuus, että Kuopan Matti oli Saaren Saimin kanssa pitänyt teeren peliä jo pitempään. Mutta eihän Saimi niin helppo saalis ollutkaan. Nytkin Matti kävi välillä Saimia jututtamassa, Saimin nostaessa lyhteitä pöydälle.
Matti halaili pimeyden turvin Saimia takaapäin ja kuiskutti hänen korvaan
-Joko minä saan tulla yöksi sinun mökille. Ei tarvitsisi pyörällä kotiinkaan polkea.
- Katsotaan sitten! Alahan mennä ihmiset näkee, Saimi supisi.
- Mitäs ne nyt pimeässä näkee, Matti sanoi ja näykkäsi Saimia korvasta.
- No saat tulla, vai ala mennä, ettei kukaan huomaa, Saimi sanoi.
- Mennään sitten yhtä matkaa, minä en käy saunassa, saunotaan teillä - kahdestaan... Syönnin jälkeen lähdetään heti, Matti supisi.
- Joo, mennään vain, mutta nyt menet töihisi, Saimi sanoi.
Antin palatessa taas jyväsäkin viennistä Paavo sanoi:
- Eiköhän meidän, Antti, pidä pistää pelit seisomaan. Kyllä tämä alkaa olla semmoista tussarointia. Eihän tästä mitään tule Sattuu vielä vahinkoja... Jaska! lopetellaan tältä päivältä. Huomenna on lauantai, saadaan ainakin rukiit loppuun puitua, Paavo huuteli
- Joo, niin se on tehtävä. On niin pimeää, että ei kyllä näe nokkaansa pitemmälle. Hyvinhän tuo meni kun alkuun päästiin. On se mukavaa, kun moottori ei tuota nyt huolta... Antti! se on laskettava vissiin vesi pois säiliöstä, vaikka nyt onkin pilvessä, voi se aamuksi seestyä ja muljahtaa pakkasen puolelle, Jaska sanoi.
jat.