JATKIS-114.

PUTELLI-114.
- Joo, tulkaa! Töitä kyllä riittää Tuntien mukaan maksetaan palkka ja tosiaan niinkuin laki ja oikeus määrää.
- Rauhallisia yöunia- Aamulla sitten nähdään kuuden aikaan.
- Samoin! Tulkaa pikkusen ennen kuutta, että allekirjoitetaan sopimukset. Kuudelta sitten navettaan.
- Se sopii. Matkaan ei kauaa mene.
***
-Lyhyen yön jälkeen kevätaamu kirkastui heleäksi poutapäiväksi. Laidunmaat alkoivat jo hiukan vihertää. Lumet olivat sulaneet olemattomiin, vaan jossakin metsäreunasa näkyi nauhamainen kinoksenpohja. Kohta karja pääsisi hamuamaan suuhunsa uutta ruohoa. Putellin karja ei ollut enää vuosiin käynyt metsälaitumella, vaan laitumet oli perustettu pellolle.
Putellin kukko kiekui komeasti aamuherätystä. Se tosin oli Paavolle turhaan. Yö oli kulunut tarkkaan sopimuspapereita laatiessa. Paavolle oli tiukka paikka merkitä papereihin suositeltu tuntipalkka. Se tietäsi suuria summia kuussa.
Ähläieten Paavo teki paperit valmiiksi pakon sanelemana. Hän kirjoitti nimensa alle kun oli tarkistanut paperit vielä kertaalleen.
Sitten Paavo vaipui mietteisiinsä. Kirpeänä tuntui suuri rahanmeno, aivan uusi menoerä Putellissa. - Pitikin sen Ainon kuolla!!! Olisi vielä hoitanut navettatyöt vuosikausia, ilman kuluja. Päivässä menisi jo tuhansia.
Olishan se mahdollista jos ottaisi Kaisan vaimokseen? Suostusiko? Säästyisi suuriraha... Eihän se Kaisa ollut mikään ilo silmälle. Iso romuluinen nainen. No, ruma se töitä runtelee ... Pitää miettiä.
jat.

RUNO

IHANA OLET....
Olen niin kovin sinua kaivannut,
se on sielua polttanut, vaivannut.
Sinä pysytkö lainkaan tallella siellä.
vaikka oo täällä niin kaihomiellä.
-
Kumma tunne mun rintaani puristaa,
se sielussain polttaa se kuristaa.
Toisinaan se tuntuu kuin halkeaa aivan.
mistä ihmeestä sainkaan tämän vaivan.
-
Kun silmäni suljen nään sinut vain,
en muita mä muista silloin lain.
Täytät minulta jokaisen ajatuksen,
sinä miellytät minua tiedän sen.
-
Aina sinua kaipaan ja ikävöin,
aikaa vietän sun kanssasi päivin öin
Koen rinnassa kipuun ja ikävän,
olen sinusta löytänyt ystävän.
-
Oi ystävä kallis sanothan sen,
onko ystävyytemme ainainen.
Kuinka kestää se vastukset horjumatta,
koskaan ystävän kättä torjumatta.
-
Toivon että kestät oikkuni mun,
hädänhetkellä sinuun jos turvaudun.
Saanhan sinulta rakkautta polttavaa,
aina silloin kun minua paleltaa

Oiva Pennanen.

HILU-

VILU
***
Seon kohtapian sitä helluntaeta eikä hellusta oo tietuva. Vae täöttääkö kriteerin tuo vaki? Kehenostihan tuo jaksaa mennä. Toesaalta onhan tuohon tottunu ia on tietonen valinta. . Helluthan tahtoo, mitä oon kuullu, tulla hintoehisa? Liekkö perrää?
***
No, mitäpä se on välijä kun ei semmosesta oo välijäkkää. Ihan hellutta pärijevvää. Varsinnii kun raapasi tuon ilimaston kolijaksi. 6 + näöttää. Pittääki olla kuuma heili joka vaehtolämpösen äijän pitäsi käöttökuntosena.
***
Villatikkurija saa aevan niskaasa katella, että jotenkikkaa säelysi toeminnot, vaekka vaen verkkaesesti. Toevon mukkaan ei jämähä kokonaan. Seki vaara vaanii alavariisa.
***
Voe mahoton millasta mekkalata ja siunaamista sitä kuulu kun oli muutama notkijampi päevä. Oekein sähköenen tievotusvälineistö oli valijastettu tievottammaan, että kun on muka kuuma ja huomenna kuumempi.
***
Ihimeteltiin jo tokko valakoihonen mahtaa kestää kaohijaa hellettä. Innokkaemmat lienee jo suunittellu muuttuva mannerjäätiköelle pinkkiviiniksi.
***
Eiköhän tuo tuu nyt välipää siihenki buumiin.Tae sitte raaka kylymyys jumittaa aatokset.
***
Noo. sitä Helluntaeta, ite kullekki, kun aeka on. . Se pitäs päevänki helottaa, vaen ei taija helotaa. Taetaaki tulla sajekesä. Vaekka linnut kuinka kuksiit? No otetaan vastaan mitä on tarijolla.

JATKIS-113.

PUTELLI-113.
- Vaan Sakupa jää joutavaksi. Se on pitkä penni kun me Sakun kanssa päivä painetaan...
- Voisi se Sakukin tulla meille töihin. Oppisi traktorinajoa...ja muitakin nykyaikasia hommia. Korholan isäntä on niin vanhoissa varsissa. Eikös siellä viela eletä vanhaan malliin? Peltohommat vielä hevosella.Jos ollenkaan...
- Olisihan siinä puolensa... Lyhyt työmatka. Mitenkäs palkka? Olen kuullut, qttä Putellissa maksetaan kehnosti.
- Hyvälle hyvä palkka. Kaikki lakisääteinen maksetaan...vaikka ylikin! Kaisa on niitä ihmisiä joilta hommat hoituu. Sakulle myös täysi miehen palkka.
- Vaan entäs Korholan ukko? Kitisee kun urakka jää kesken.
- Minä ajelen siellä aamusella. Kyllä se asia järjestyy. Onko asiasta tehty papereita?
- Ei ole, suupuheella sovittu. Ikävää syyä sanaansa. Mutta Putelliin en ilman papereita tuu! Tehhään pitävät paperit aamulla, ennen kuin aletaan töihin. Muutaman päivän takia en tule.
- Minä teen paperit yön aikana. Unet nykyisin kattelussa. Mielessä pyörii monet asiat. On kuin alkaisi kaiken alusta. Marin päätös yllätti.
- Miten se Mari niin äkkiä sai päähänsä vsihtaa keitinselkää?No, onhan se Mikko kumminkin!
- Onhan se Mikko ollut innoissaan. Onneksi sillä jäi se viina pois. Oli jo pahasti panemassa elämäänsä pilalle. Mutta eipä Mikon kannata navettatöille jäähä. Sehän on paremmin naestenhommia. Sakullahan ei miehenkunnia mene kun on vielä nuori.
- Meidän Sakulla ei miehuus ole kiinni töistä. Saku tekee mitä vaan.. Köyhän ei ole varaa nirsoilla. Olen Sakulle teroittanut, että mikä vaan rehellinen työ on arvokasta....Mutta viileäksi menee tuo ila. Minä tuun aamulla ja otan Sakun mukaani. Hyvää yötä!
jat.

RUNO

UNELMIA
***
Tartu käteeni,yhdessä lähdetään ,
sinne missä on haaveittenmaa.
Sinne saavat sellaiset vaeltaa,
jotka kaipaavat unelmaa.
Siten voisimme irrota arjesta pois,
niin ihanaa meillä, siellä kahdella ois .
-
Tule ystävä, yhdessä nousemme,
me unelmain utuiseen laivaan.
Näämme yllämme poutapilviä vain,
ja kirkkaan , sinisen taivaan.
Laivan mastot on kultaa ja hopeaa,
sekä purjeet kirkkainta purppuraa.
-
Me saavumme satamaan onnenmaan,
käsikädessä kuljemme rantaan.
Kukat huumaten saarella tuoksuaa,
kahdet jäljet jää saaren santaan.
Satakielet pensaissa saaren soi,
ihanampaa ei muualla olla voi.
-
On saarella lämmin ja utuiseen,
usvaverhoon tienoo peittyy.
Niin lempeinä säteet auringon,
meitä hellien , päällemme heittyy.
Vain me kaksi yhdessä tiedämme sen,
oomme varmaan porteilla rakkauden.
-
Katsot minua, silmäsi loistavat,
hymyillen sinun huulesi kuiskaa.
-Tästä portista vain harvat käydä saa,
jos siitä käy, sen aina muistaa.
Portin avaamme, sisälle kulkumme käy,
on kaikki nyt unelmaa, ei varjoja näy.

Oiva Pennanen

OTETAAN

RETEESTI.
***
NYT pitää aamu aukasta rennolla otteella. Onhan helapyhä. Nyt helat loestamaan ja pislaakit väläkkymmään, Velat on saatavija ja elämä on...Katella suvaitsevasti oikeaan ja vasempaa. Jakaus kaljussa suoraksi ja menoksi! Siis niissä suhteissa ku on mahikset. Haveissa oot aina mun <3
***
OOTTELEN itteni uudesti syntymistä. Eihän tästä tule helvettiäkään, jos ei saa materiaa narinamyllyynsä. Myönnetään se on vaikeaa. Elämä on tasasta kuin santapaperilla vetastu. Em minä sillä että pitäs rypistellä. Rypistyy se naama muutenki.
***
AATTELIN vaen, että oes jotaki maenittavvaa. Saes sanomista. Tämä alakaa muistuttaa niitä stantup koomikoeta jokka muka ovat hauskoja, mutta jutut ei naorata kun pöhönässä olevija. Nehän ny naoraa muutenki - tae itkee elämäsä surkeotta. Sillon siinei aota stantupit eikä nupit. Voehan se olla että meikä tavan tollo ei taijuu niitä vitsejä? Onko näen? Minä vaan kysyn!
***
EI OO TIETUA kuka on oikeassa... vieläkään. Vaekka se ylleesä on oekijassa jolla on paksu hauis - tai lompakko. Raha ratkasee kinkkisenkin propleeman. Setelit oekoo suuretki kuprut. Pieni mieski on suuri jos on milijonääri.
***
PELOTTAVAT luopumisoireilut ovat tiedostettu koko maassa, jopa kuussa on asiaan törmätty. Välillä on ihmetelty, voiko kloppaali vaikuttaa kansantalouteen ja ´kansan hyvinvointiin? Kyllä vaan se voi. Nyt ei ole selittelyjen aika.
***
OI vapaus kuule kutsua... Orjat killuvat kahleissaan ja lesket lempii. Suurin silmin voi katella maailmanmenoa - eikä siihen jarruja löydy! Näin muuten on, vai onko?

RUNO

IMPIN KAA.

Olipa se heili minullakin
oli nimeltään tuo Impi.
Eestä päin oli kirveenjälilta
mutta takaapäin kaunihimpi.
Toki kurvia oli ja loevempaa
alamäkijä ja vastamaata.
Kun Impijä tässä muistelen
empä kaepaamasta voe laata.
-
Impin kaahan me ussein kisattiin
välillä oltiin aevan hilijaa.
Ussein syrijä teitäki kulettiin
kun tuuli heilutti kypsää vilijaa.
Oli onnellista se aeka niin,
vieläki syvän pakahtuu aevan
sitä kun minä taasenki aattelen,
taskustaen nenäliinan kaevan.
-
Meijän onnemme kesti hetken vaen,
sitten lähit sinä toesen mukkaan,
Miksi sinä sen tempun mulle teit,
sellaesta en oesi arvannukkaa,
Mutta täötyypi tyytyä kohtaloosa
muistella kaehoten mennyttä aekaa,
kyllä siinä meijän jutussaki,
oli varmasti jotakin taekaa.

Oiva Pennanen

JATKIS-112.

PUTELLI-112.
Punaisen mökin ikkunoissa uutimet oli vedetty kiinni. Paavo kokeili ovenripaa, ovi oli lukittu. Empien hän kopisti nyrkillä oveen, ja sitten kuunteli. Hetken kuluttua ohuen lautaoven läpi kuului ääniä.
- Kuka siellä kolistelee tähän aikaan. Nukkumisaika nyt on.
- Täällä on Putellin Paavo, olisi Kaisalle tähellistä asiaa.
- Mikä se niin tähellistä, että yöllä pitää- Oli raskas päivä. Unet jää vähiin.
- Minä olen pahassa pulassa. Mari suuuttui eikä aikonut enää mennä aamulla navettaan. Sinä kun olet ennenkin ollut Putellissa apuna. Tiedät paikat ja talontavat. Aamuksi pitäisi lypsäjä löytää, että jouvatko sinä...Paavo hämillään kyseli.
- Mistä se Mari herneen vetäsi sierameensa? Kaisa kysyi ja avasi oven.
- Nuoret tekivät yksissä tuumin kapinan...Mikko mihin lie häipynyt? Kaippa meni morsmaikkunsa luokse. Mari löi juntturiin kokonaan. Ei aikonut Putellin navetteen nokkaansa pistää- No, se passaa! Eihän kettää väkisellä. Heti maanantaiaamuna sanoi lähtevänsä. Nykyajan nuoret ovat niin omapäesiä. Tekevät kaeken omanmielen mukaan. Ne ei aattele miten hommat tulee tehtyä..
- Sattuipa pahaan aikaan. Olen tuolla Korholassa ollut Sakun kanssa ranganhakkuussa. Työurakka pahasti kesken.
- Kylläpä niitä rankoja ehtii mylykyttää myöhemmin, sitten syksllä. Toukotyöthän nyt meneillään...
- Ei se köyhä aikoja kattele. Kun työtä tarjotaan se pitää ottaa vastaan. Saku on jo vahva mies, että saa parempaa katella. Yksin sitä ei kumminkaan tohi mettään lähettää.- Teloo ittensä.
- Saisit meillä pitempiaikasen työpaikan. Eikä itikat kuppaa niin kun metässä.
jat.

AHNE

UKKO.
***
Lämpimät huomenet Naamalaisille, vaikka kolijaa onkin ulkona. Lienee aika suunnata katse tulevaan ja murehtia menneitä tai sitten miettiä eri mahollisuuksia kuormankantokykyyn. Elämästähän ei seleviä hengissä, mutta aekasa...
***
SEON SILLEEN, että kun taakkaan tulee paino lisäystä. Jo yksi korsi voe katkasta kamelilta selän. Sei mee niin ku sillä entisellä miehellä joka halakoja rekkeen lastas. Ahaneos voetti: Jos tuon jaksat jaksat vielä tämänki, ukko mutisi kunnes kuorma oli niin mahtava ettei enempää millää mahtunu. Eihän se kuorma mihinkään liikkunut. Hevosen hakkaamiseksihan homma meni. Mutta jos taakka on liian painava se on raja jossakin.
***
UKKO aikansa hakata mylykytti juhtaansa kunnes alako latua halakoja kuormasta hokien: Kun et tuota jaksanut et jaksa tätäkään...Niin kauan kuin reki oli täysin tyhjä. Ukko lopen väsynyt ja eikä jaksanut muuta kuin ajella kotiin. Mitä tästä voi oppija? Ei pijä luontokappaleella yrittää urakoija. Kone ei valita, ei vaekka roemasee paksulla rangalla konepeltiin:
***
LIIAN suuri kuorma musertaa alleen, eikä murhekaan oo mukavaa kantaa. Ei ainakaan yksin. Taakkaa jakaen homma helpottuu ja matka jatkuu kohti taivaanrantaa. Harvalle nykysin sattuu löytyyn semmonen elämäntoveri joka avittaa pahassa paekassa. Puukkuva kylykeen ja ajetaan heikompi osapuoli mäkkeen.Jos kevennys sallitaan.
***
KOVAKSI on menny meininki. Ihimisen alhaesimmat käöttäötymismallit on vallassa. Katteos kaona ja pahansuopasuus pyrkivät näköjään nousemaan pintaan. Kun lukkee viikonvaehteen avviiseja niin sitä viinan kanssa tehtyjä pölijyyksijä, ryöstöjä ja raeskaoksija. Ei se arempi immeinen tohi hämäräaekaan palijo mökistään kurkkija. Huonolla tuurilla seon viimenen reissu. Toki niinkae seon ollu aena, siitä vaen eijoo huuveltu.
***
Vaen ei kun ettenpäen! Mummo aokoo tietä - tiijättä se joka lumessa tarpoo. Ylämummo taas kattelee hyväksyven kun perinteet on hyvässä kurssissa! Huomenna onki Helapyhä -helat loestammaan!!!!!

JATKIS-111.

PUTELLI. 111.
Mikko vilkaisi pullonpohjaa - muutama ryyppy... Vaikka pimeässä ei köyttä näkynytkään joka oli ripustettu orteen hän tiesi, että se oli siellä...
Sekavassa, viinanturruttamassa tilassa hän oli täysin vakuuttunut, että muuta ratkaisua ei ole. Tämä ratkaisee kaikki ongelmat, pettymykset ja pahatmielet - tuo rauhan ja ikuisen levon.
***
Putellin Paavo, kylän mahti-isäntä oli vimmoissaan. Koskaan ennen ei omat lapset olleet asettuneet häntä vastaan. Marikin, vaikka oli luonteeltaan mummonsa kopio, tiukka ja tarmokas. oli aina noudattanut hänen tahtoaan.
Nyt oli kaikki muuttunut. Lapset oli yksissätuumin nousseet kapinaan. Se ei onnistu, että valta vietäisiin häneltä, joka oli nostanut Putellin mahtitaloksi. Isännän ääni tulee kuulumaan vielä pitkään. Se on LAKI! Sekö vietäisiin noinvain?
Sepä ei käynyt! Paavo katsahti ympärilleen keväinen ilta oli viileä ja hämärä alkoi laskeutua pihapiiriin. Nyt ei ollut aikaa murehtia. Aamuksi oli löydettävä lehmänlypsäjä.
Kivenheiton päässä Putellista oli mökki. Oli kai joskus ollut Putellin torppari. Mökissä asui Kaisa Kulju, räväkkä leski, poikansa kanssa.
Kaisa elätti itsensä satunnaisilla siivous- ja navetta töillä. Kaisa oli valmis lähtemään, missä vaan tarvittiin osaavaa ja riuskaa työntekijää. Saku, Kaisan lähes täysi-ikäinen poika oli renkinä taloissa joissa ei enää omaa tyvoimaa ollut.
Kuljun mökille Paavo suuntasi askeleensa. kaunis kevätilta viileni, mutta sitä Paavo ei kiihtyneessä mielentilassa huomannut, Riuskasti kävelen hän oli pian Kaisan oven takana.
Paavo katseli pihapiiriä, ketään ei näkynyt. Piti olla varovainen kun iltahämäissä vierailee lesken luona. Ajankohta oli jo myöhäinen. Paavo hymähti ajatukselleen... Hätä ei lakia lue.
jat.

RUNO

TAIVAL:

Meille elämä ei aina, ruusuja anna,
kukaan toinen ei sielusi murheita kanna.
Jokainen laillaan matkaa taivaltaa,
vaikka kontaten perille raahustaa.
-
Turha siitä on itkuja virittää,
että työstä ei mitään käteen jää.
Mihin tarvitset rahakäärön sen,
tai valtavan tavaran paljouten?
-
Iloiten elä elosi kiirehtimättä,
toki täytä paikkasi tinkimättä.
Mutta turhalle kiireelle jarrut lyö,
se sinulta elämänilon jo syö.
-
Jos alat sä murhetta muassa kantaa,
se vain taivallukselle painoa antaa.
Niin raskaalta tuntuu päivän työ ,
ja unetta kuluu tuskainen yö.
-
Ota päivä kerrallaan- iloiten,
niin kuulet jo laulun lintusten.
Huomaat luonto on riemua tulvillaan,
kun vaan ehtisit siitä nauttimaan.
-
Mitä merkitsee talot ja tavarat,
mitä viljelyslakeudet avarat.
Jos et osaa sä muuta arvostaa,
on sisällä sinulla autiomaa.

Oiva Pennanen

SUURET

SAAPPAAT
***
Eilinen katsoo hämärtyvin silmin huomisen kirkkautta. Tippa silmässä vanhus rientää taivaanrantaan. Pensseli unohtu lähtohötäkässa. Kyllä kyrsii. Pitää roiskia kourakaupalla!
***
Suuret laivat etsii satamaa. Soutuvene keikkuu ristiaallokossa- Ristit kolisee veneenkylkiin tuomiopäivää. Viimeinen lautta keinuu Tuonenvirran mustissa vesissä ja lautturin viitan alta vilahtaa pukinsorkka.
***
Siipirikkoenkeli räpistelee syöksykierteessä ja syoksyy tummaanvirtaan. On jo Eläkeijässä, ei aiheuta hämminkiä. Tuonenvirran vellova vesi kaiken peittää voi, eikä häntä enää ole. Rauha muistolleen.
***
Kesäiset haaveet seilaa vetten päällä. Pääskynen liitelee ohitse, eikä sano päivääkään. Etana katsoo sarvillaan, onko huommenne pouta ja västäräkkiä on vähäsen, eilistä ei ensinkään.
***
Suuret saappaat kahlaa syvissä vesissä, lipposet on kesäkelejä varten. Leviät varpaat täyttää suuret kengät pikkuvarvas pulassa. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä eukolla housuja.Helpottaa pissillä käyntiä.
***
Monia nousuja seuraa lasku, eikä se ole pieni. Mutta velka on maksettava vaikka olisi kalavelka. Leipäsusi syö monen eväät eikä tilaa ole majatalossa. Verot kansan verta juovat mutta paratiisissa koittaa helpot päivät.
***
Kahvinkeittäjä sakkansa sanoo, eikä teestä virka halaistua sanaa. Suuretkaan sanat ei suuta halkaise jos pureksii huolella. Näin ollen sanomatta paras

RUNO

MITÄ SEN ON VÄLIÄ?

Mitä helevetti sillä on väliä, kuka meillä on resitentti?
Mitä helevetti sillä on väliä, vaekka kohta penni on sentti?
Ei se mua haittaa ollenkaan, vaekka euroksi muuttuu markka.
Toki rikkaella euroja riittelee, mutta köyhän pittää olla tarkka.
-
Mitä helevetti siitä on ilua, vaekka rahhaa oes täönnä taskut?
Sekun suuretkin rahat nakertaa nuo pörssikurssien laskut.
Siitä heleposti mielesä pahottaa, kun nostavat leivän hintaa.
Vain viinan hinta jos kallistuu, se nostattaa ilon pintaa.
-
Mitä helevetti vaikka yksi kanttura, on jostaki tauvin saannu?
Saapihan sen moni herraki, kun on huorien kanssa maannu!
Eipä kukkaa lööppejä vetele, eikä herijoja heittele.
Eikä kukkaa suolavetessä , herrain kankkuja keittele.
--
Miksikä herrojen metkuista, ei ole juttuja lautasella.
Vaan töppäilyt kaikki, suuretkin, painellaan vain villaisella.
Vaekka töpätty on ja raskaasti, eipä putua herran palakka.
Vaen maalaeselta kaekki ryövätään, kalanakin vaen on silakka.
-
Mitä helevetti sillä on väliä, vaekka herrat puhhuu paskaa.
Sehän toki tietää jokkaenen, meitä löytyy monenlaesta "jaskaa"
On vaekijjaa kyllä käsittää, miten voi mies niin tyhmä olla.
Luulen palikkatestien tuloksenakin, monella on pelkkä nolla.
-
Mitä merkkaa vaikka kepulla, oesi maassa kaekki valta?
Samanlaiset vekkulit kuitenkin, rynnii virkoihin kaikkialta.
Kaikkia ei voi miellyttää, milloin mahtuu se jokaisen kaaliin.
Ja vaikkaa tähtää tarkastikkin, ei osua voi aena maaliin!
-
Mitä helevetti sillä on välijä, vaekka kesäkin on aevan kohta.
En kuitenkaan aijo hankkia, siankinkkua enkä lohta.
Hyyvää kessää kuitenkin toevottaa, minun kaekille tässä pittää!
Tosin voehan se sattua sitenkin; että kesälläkin riimejä ittää!
-
Meikäläesellä tapana ollut on, aina virtuaalinerona olla.
Tänä vuonna kuitenkin pussissa, on melekein pelkkä nolla.
Tosin joitakin lahjoja antaa voi, joilla jutut on hyviä olleet
Kateelliset ja ilkeät risuja saa, joilla ajatukset on kuolleet.

Oiva Pennanen

MAHOTTOMAN

HYVIÄ!
***
Rinta rottinkilla on melkein jokainen suomalainen. Maailman parraeta oomme - sanotaan - vaekka eppäelen että sen teki nuo lätkäjoukkue. Muttta voihaaan siitä ylypiä olla. Sanotaan ny: HYVÄ SUOMI!
***
Meikä ei niin perusta lätkästä. Nahkat silmillä katselin kun NukkuMatti posotteli lapi lankkuaijjan. Ei käynyt kuinkaan, tuli vaan lankulla päähän mutta ei se mitään - kerran kirpasee ja sitten palaa muisti ja päreet. Näin on näreet vaikka voehan se olla toesellahhii laella!
***
Kehua tuskin jaksaa kiittämätön, mutta kissa elää kiitoksella ja koera päänsilityksellä. Siis kiittäkäämme ja silittäkäämme lemmikkejä. sillä kissanruoka on kallista. Toki koira on kova käyttökones vaikka vähän rispaantunut. Mutta jos antaa sille hirvenkoipia jokohan pelittää.
***
Humeetti tässä kierroksia ottaa. Ei haittaa, kun vain muistaa kiristää mutterit. Tein testi.98% ruuveista löystyny. Pudonneet osat on kattelussa. Kuitenkaan ei paniikkia! Mulla tää uusin on ollut remontissa. Pyöri nääs vastapäivään ja nakkasi eilisen paskat silmille. Mutta paskatkos siitä? Nyt kyllä leikkaa kun moottorisaha. Hummeetti pöyvälle ja asennettiin suunnanvaihdin. Saa nähä oliko välitys oikea, vai välittääkö lainkaan, tiedä vaikka menee vihan puolelle. Seon niitä hevosen murheita - tai aasin! Oli miten oli niin takkuu kiristää mutterit ja ehkä pinnankin? Oisko paha?
***
HAUKKU sijan saakoon, ei tee haavaakaan. Hampaisiin jos joutuu jäläkiä syntyy kertapurasulla. Takapää ei pure- eikä hauku. Hampaissa sen salaisuus- tai ainakin tuska ja jäykkäkouristus- Mikäkö koira? Meissä jokaisessa on pieni koira joka mielellään haukkuu - jopa puree! Hau!
***
KIINASSA jos koira falskaa se pannaan makkaraksi. Koiransielu ui syöjän liiveihin ja siitä seuraa kamalia. Mutta seon taas eri juttu eikä kuulu gategorijaan - vaikka korija onkin. Tähän tyytyen peli on pelattu ja on aika periä voitiot. VOITTO ON MEIDÄN!!!

JATKIS-109-

PUTELLI-109.
Raivo ja pettymys riehui Mikon sisällä. Tätä hän oli pelännyt. Hän tiesi tarkalleen isänsä saituuden ja vallanhimon.
Silloin äidin kuoleman jälkeen hän oli hämmästynyt Paavon kertoessa suunnitelmaansa ja luopumista. He olivatkin Katrin kanssa tehneet monenlaisia suunnitelmia ja uudistuksia Putellin kasvamiseksi vieläkin suuremmaksi ökytaloksi.
Nyt suunnitelmilta oli pohja pois. Jäljellä ei mitään - ei niin helvetin mitään. Ison Putellin aikamiespoika joka hyppää isäukon määräämässä tahdissa. Se nyt enää ei sopinut. Ukko oli menettänyt järkensä!!
Mikko muisti jo kauan sitten piilottamansa viinapuullon kalustovajassa. Hämärästi hän muisteli vajannurkassa olevan vanhan arkun jonka salalokeroon hän oli pullon kätkenyt. Vanha merimiesarkku oli kalustovajannurkassa ollut aina, niin kauan kuin Mikko muisti. Mistä se oli hankittu, sitä ei Mikko tiennyt.
Pikkupoikana arkku oli kiinnostanut kovasti. Aivan sattumalta hän oli löytänyt salalokeron. Sinne hän oli lapsena piilottanut aarteitaan.
Itse arkussa oli vanhoja kirjoja ja erikoisia esineitä, niistä Mikko ei tiennyt mitä ne oli, jotain merimiesten tuomia muistoesineitä.
Nyt ei esineet Mikkoa kiinnostanut. Pimeässä käsi hamusi salalokeron salpaa. Se löytyi helpolla ja pullo tuntui kylmältä avoimeen käteen. Toinen käsi tarttui kierrekorkkuun ja narahtaen korkki irtosi. Pullonsuu etsiytyi Mikon huulille ja kylmä, samalla polttava neste valui himokkaaseen suuhun.
Muutaman naukkauksen jälkeen olo parani hiukan. Mikon huulet muotoili kirosanoja ja jalka potkaisi lähellä ollevan kärrynaisaan.
Pieni valonkajo tunkeusi vajanovesta ja silmät alkoi muodostaa esineiden ääriviivoja. Vanhoja työkaluja oli vajan perällä hyvässä järjestyksessä. Putellissa se oli hyvin tärkeää, että kaikki oli paikallaan.
jat.

RUNO

MUMMO ja HESSU

Sattui tuossa kummallista,
aivan outoa peräti,
kahvia kun keitellessä
ovikelloni pirisi,
kummastelin tuota kotvan
sitten oven jo avasin.
-
Hessu siellä ryhtikkäänä
oventakana odotti
silmäkulma kyynelissä
aivan pikkasen häveten,
kukkakimpun suurenlaisen
mulle kauniisti ojensi.
-
Katuen hän tepposiaan,
multa anteeksi aneli,
lupasi tulla omaksi,
jos vain hänet kelpuuttaisin,
avomieheksi minulle
typerälle mummelille.
-
Heti kaulaansa kapsahdin,
suuta hälle suikuttelin,
sänkyyn kohta jo hilasin
peitonalle houkuttelin.

O.P.

VOITON-

HUUMAA!
***
Huomenta Naamakaverit. Kesä paikalla, oletko valmis? Eilisen suunnilleen tietää huominen on arvailua! Siitä se selvijää - ajan kanssa. Elä hetkessä. Silmät luo ylös taivaisiin ja huomaat-
***
Kaukaa siintävät kaukaiset vuoret. Silmissä vilisee lätkäpelin antama huuma. Onko Putinilla kohta kuuma? Kesä tuli- Suurena laskeutuu taivas maanpäälle. Alle ei saa jäädä! Sieraimista sinkoilee elämän neste. Verta pakkiin ja vedetään viimeinen virsi!
***
Hukassa hirsi joka oli elämäni puu. Avoinna aukko josta näkyy huomisen tuulet. Joko kuulet? Jossain louhitaan! Monistus toimi menossa. Selkä kenossa otan vastaan mitä tuleman pitää. Mikäli itää - pikkuset tulevat - täyttävät maan ja käyttävät tehoainesta sielujensa hyväksi.
***
Häkissä vielä killuu hirressä kanarialintu. Pää alaspäin. Kissa vei kielen ja hengen - sielun säästi - Halleluja.Tyytyväisyys taattu tai rahat takaisin. Makasin... onneni ohi. On niin pienestä kiinni ja mahdoton ei mahdu olemattomaan. Kultainen leikkaus on rikkaiden viihdettä. Köyhä tyytyä saa elettyihin päiviin. Päivien kierrätys säästää huomisen päivän. Elämä on väliaikasta - ikuisuus on kuolema...
***
Kelopuussa kukkiii kesäiset ajatukset. Temppu tehdään jos ei kaava unohdu. Kankeat kaavat vaikea sulloa pieneen tilaan. Pilaanko kaiken. Hapanmaitotuotteissa on hapan maku -
Siivetön lentää päin seiniä ja pyrstössä pyörii puristusvoima. Lepopäivä siunataan mennen ja tullen. Mutta ei käsitetä. Mitä se on?Hyvää päivää ja VOITONhuumaa!

Jatkis-108.

PUTELLI-108.
-Isä, miten sinä noin Mikon suututit? Itsehän sinä suunnittelit tilan tulevaisuutta Mikon johdossa.Minä en ainakaan ymmärrä, että yht´äkkiä lyödään jalat alta, Mari sanoi.
- Minä teen päätökset itse enkä muilta kysele! Niin nytkin.En ruotiukoksi rupea. Jolle ei passaa, niin voi mennä sinne, missä on hopia astijat ja kulta kimaltaa.
- Minussa on samaa Putellin henkeä. Minäkään en tästä lähtien kysele muilta mitä olen päättänyt tehdä. Sen kuitenkin sanon jo nyt: Aamulla voit itse mennä navettaan, minulla on muuta...
Paavo hämmästyi Marin sanoista niin että ei saanut sanaa suustaan.Tämä oli uutta Putellissa, että nainen tohti asettua vastaan isännän suunnitelmia.
Marin sanat sai Paavon suunnitelmat täysin sekaisin. Auktoriteetin varmuudella hän oli luullut, että olisi pelkkä ilmoitusasia - suunnitelmanmuutos.
Paavo ei huomannut, että myös omat lapset itsenäistyy, eikä heitä voi kohdella miten mieleen juolahtaa.
Alaleuka teki turhaa liikettä, mutta suu ei muodostanut sanoja. Poskilla hehkui kiivastumisenpuna. Kädet puristui välillä nyrkkiin, välilä auki.
Viimein Paavo rauhoittui sen verran, että sanoi: - Et sinä voi niin tehdä. En minä osaa elukoita lypsää enkä ruokkia. Se Mikkokin...
- Mikäpä minua pidättelisi? Ei minulla ole työsopimusta. Monen vuoden palkkakin on maksamatta. Miten olisi muutama kympitonni - näinaluksi. että pääsee kaupungissa alkuun, Mari sanoi kuin tavallista asiaa.
Paavoa raivostutti, mutta hillitsi itsensä. Julmasti Maria mulkaisten, hän etsi puseronsa ja hatun ja kintaat poistuen pihalle rauhittumaan.
jat.

RUNO

MUMMON KILPAKOSINTAA

Se on varmaa, ei miestä voi ymmärtää,
sillä aivot jäässä tai tyhjä on pää,
silloinkin toisen syliin haaveilee
vaikka tyttö parhaintaan tarjoilee.
-
Tänään näin Helkan nurkalla vakoilevan
Roopea keinoilla naisen houkuttavan,
näin kun Roopelle pohjetta vilautteli,
Roopen kännyyn soittaa kilautteli.
-
Mutta Roopelta kännykän otin pois
sopimuksia vääriä ne tehdä vois,
varusteet pistin kaikki lukkojen taa,
yksin Roopeni tahdon mä omistaa.
-
Tosin olen mä hiukan yllättynyt
kun Roope on muualle pyrkinyt
miehet haluaa lentää kukasta kukkaan,
naisen rakkaus menee miehissä hukkaan.
-
Tosin olen mä sitäkin pohtinut
ääneen en vielä sanomaan tohtinut,
lähdenkö sittenkin minä toisen luo
ehkä hän mummelille onnen suo.
-
Menköön Roope toisia halaamaan,
joutuu varmasti luokseni palaamaan,
tätä mummoo kun ei voita kukaan muu
vaikeimmatkin hommelit onnistuu.
O.P.

VARSINAESTA

TEJATTERIJA.
***
On se mahotonta meininkijä tuo politiikka. Yhtenä päevänä puhutaan jottae ja toesena päevänä on takki kääntyny ja mietteet onki päenvastaset. Tietennii seon mukava kahtuva kun politiikko silimät kirkaana puhhuu entisijä kantojaan vastaan.Varsinnii kun siellä on uuvet näöttelijät, mutta ,meininki entisenlaesta.
***
Tietennii sitä pittää kantaasa vaehtaa jos huomaa olevasa väärässä, mutta kun nämä vekkulit vaehtavat kantasa sen mukkaan kuka kyssyy.
***
Tämäilimastokeskustelu on varsin hauskaa viihettä. Ollaan olevinnaan niin vihreetä ja likaamista vastaan, Polttomoottorit pannaan - halutaan vähentää aotoelua. Kulukija kuitenki pittää ja sähköllähän se piili kulkee tulevaisuuvessa - saasteetta.
***
Hahhah! Risuva onkapannun alle niin saahaan höyryvä joka pyörittää keneraattoria. Mahtaa tulla aeka kallista sähkyvä.vaen sehän tulleeki pistoraiasta. SE on Putinpuhasta.
***
On se kuitennii mukavaa kun tämmöselle joutilaalle on monenlaesta hupija. Nuo nykyviihteet kun ei palijo innosta. Semmoset laolaa jokka ei ossaa ja näötelmät on hanurista.
***
Neon niin taeteellisija, muka, että tavan moukka on heti poessa juonesta, tosinhan niissä ei saa etes juonta olla. Onneksi on tämä politiikka. Teatteria vaella vertaa - ja vielä ihan ilimatteeksi.

JATKIS-107.

PUTELLI-107.
- Antaapa olla! Ei tässä vielä tilanhaltijoita, enempää kuin valtijoitakaan tarvita. Pitää miettiä uusiksi ne suunnitelmat. Ruvennut tuntumaan, että vielä ei ole oikea aika luopua. Katotaan!
Mikolla loksahti suu auki. Hän katseli kummissaan isäänsä. Pettymyksen puristi rinnassa. Raivostuttikin.
- Mitenkäs nyt niin? Eipä ole montakaan viikkoa kun sinä olit kiirehtimässä minun avioitumista ja jopa asunnon jakamista. Minä en lainkaan käsitä puheitasi.
- Hätäilin suotta! Ajatukset muuttuu.Kun aattelee tarkemmin siinä on monta monessa. Minulla on vastuu pikkupojista. Katsotaan nyt muutma vuosi. Voittehan te Katrin kanssa harjoitella talonpitoa siinä sivussa. Annetaan asian mennä omalla painollaan.
Mikon maailma ja kaikki suunnitelmat romahti. Kaikki se mitä Katrin kanssa oli puhuttu oli nyt vailla pohjaa. Mikon korvissa humisi ja hänen taki mieli huutaa kaikki tuska päin Paavon naamaa. Sen esti jo lapsena saatu auktoriteetinpelko. Ei tohtinut vaikka mieli teki.
Se oli siellä sisällä. Se lamautti kurkun.Aina oli sanottu - isälle ei sanota vastaan.
Miesporukassa - Putellin Mikko ei jäänyt sanattomaksi. Varsinkin silloin kun viinakset oli vielä kuviossa mukana, häntä ei uskallettu vastuataa. Kun sanat loppui puhui nyrkki.
Mikko selvisi lamaannuksesta. Sanaakaan sanomatta hän puki päällensä ja meni ulos.
***
Mari oli ihmeissään kuunnellut isän js pojan kohtausta. Tämä ei tietänyt hyvää. Mari tunsi veljensä.
Paavokin oli yllättynyt Mikon suhtautumista asiaan. Toki yhteenottoja oli ollut ennenkin jopa Ainon kuoleman jälkeenkin. Koskaan ei Mikon katseessa näkynyt sellaista pettymystä ja tuskaa kuin nyt. Tosin Mikon mielipide oli aina kärsinyt tappion. Putelli Patruunaa ei vastustettu!
jat.

RUNO

MUMMON RAPORTTI

Voi pentele, toki minä arvasin sen
olen nainen mä niin huono-onninen,
kun Bemua lähdin taas starttailemaan
auto ei liiku hitustakaan paikaltaan.
-
Poljen kaasua, revin vaihdekeppiä
pitäisikkö tähän kutsua jo seppiä
kun auto vain pysyypi paikallaan
alkoi pikkuisen homma harmittamaan.
-
Se on miehissä apu aina naisella
etenin proviililla varovaisella
menin sisälle huoltamon tiskin luo
ja kerroin mikä olikaan pulmani tuo.
-
Huoltomies Bemarin alle kurkistaa
kohta minulle huomion lausahtaa,
- Olet vain jäänyt kiinni kinokseen
pyörä ei ota asvalttiin lumiseen.
-
Mies istahtaa Bemarin ratin taa
auto hetkessä liikkeelle ponnahtaa
se on helppoa kun hommat osaa vain,
oli onni kun mieheltä apua sain.
-
Aivan äsken saavuinkin kaupunkiin
täällä kirjauduin komeaan hotelliin,
pikimmiltään tämän raportin kirjoitin,
iltapalaa nyt syömään tahtoisin.
-
Täytyy kai aivan hiukkasen ehostaa
vaikutustani miehiin se tehostaa
Siskot huomenna kerron teille sen
kerkisinkö syömään illallisen.

O.P.

LAPSEN-

USKOSSA
***
TÄNNÄÄN onkin Endorfiinit tapissa ja Lapissa poronsarvet kelepaa. Jos vain porokuseman juosta joutaa. Hijeskoivulla parempiin päiviin riippakoivuun voi ripustaa vallattomat ajatukset, ettei mopo karkaa eikä rosmot varasta.
***
EHOLLE olen koittanut laittaa, mutta ei suttaanu, mikä siinäki lie? Koettelee vaan eipä hylkää. Vastuu on vahavasti lukijalla. Syytön kae minä oon jos Äänisen aallot on käöneet yli ymmärryksen. Tyrkyllä on jännitystä ja raamaa se aikaan saamaa on jäykän niskan ja ketterän mielen, paitsi kielen vei kulkukauppijas kitarasta. Oliko yksi liikaa? Kaksin kumminki komijampaa.
***
LIPSAHTI taas loruvaihe päälle. Nuppi tutisee ja silimät isköö tulta, mutta minun armoni ei väisty. Ikuisuuden viinikarahvissa riittää viininlitkua terveystarkotuksiin. Laatu hyvä, mutta laatu maksaa. Eipä taho jaksaa kun väsy painaa ja ies on raskas. Mutta eteenpäin elävän mieli. Pakki puuttuu, mutta kukapa peruuttaa`? Takana on vain mennyttä päivää?
***
PROFIILI on koossa, mutta ei oo näkönen. Tein sen omaksi kuvaksi ja sen tietää, mitä on liikaa, pari siikaa ja kaksileipää riittää evvääksi jos ei matkaa enempää kun poronkusema. Lapissa ollaan Onko kota pystyssä ja vällyn alla lämmin kun lunta tuiskuttaa.
***
TÄSSÄ uskossa turvaten tulevaisuuteen kurvaan mopon teltan peräseinaan. Seesam aukene ja katso ammottava aukko on edessäni, siihen on tyytyminen, paitsi jos omistaan lisää, mutta lehtolapselle ei löyvvy isää. Äiti kumminkin tietää, mutta ei sano. Aisaan potkinut piilottaa salatut kansiot,
***
HARVEMPI kuitenkin sietää vieraita kaukalolla. Väisty pois sinä muukalainen joka olet omiaan etsimään huomisen päivän tarkoitusta. Puotkoon sateliitit merreen että säästyy ihimisen henki, sillä tievossa on: Päästä se matokin kuolee, miksi siis ei ihminen joka on paikkansa ansainnut, sillä hänellä on aika ja kyky sovelttaa monimutkasija asijoita. Vain näillä mennään! Vaikka pysytään nelijän seinän vankina. Halvat huvit!

JATKIS-106.

PUTELLI-106.
Mielessä välähti työn määrä ja oma ikäkin...kuusikymmentä täyttyisi. Ikä on vaan numeroita... sataan oli vielä aikaa. Nyt ei ollut luovuttamisen aika. Kyllä rahalla työmiehiä saa... Paavo vaan unohti kuinka kitkerää palkanmaksu oli itaralle miehelle.
Varmaan Mikkokin käsittää, että isännänpaikka oli liian vaativa - kokemattomalle. No, pitää tarkoin suunnitella, uudelta pohjalta ennen kuin kertoo kellekkään.
***
Sininen traktori tuli tienmutkasta näkyville. Mikko oli varmaan saanut Mutkan kylvöt tehtyä. Kyllä se Mutkan Santeri osasi arvostaa konetyötä. Vanha mies ei enää jaksanut hevoshommia tehdä.
Paavokin päätti lähteä katsomaan joko Marilla oli ruoka valmiina. Nälkä tuntui saavan mahan möyrimään.
-_ Santeri sai kylvöt maahan?
- Tulihan nuo! Surkean kivisiä siellä on pellot. Vannasta väänsi koneesta. Muuten oletko kuullut, että Kohtalon Jussi on ostanut traktorin?
- Puhuihan ne viikolla Hankkijalla, että sille tulee Setori, ei taija sillä vehkeellä palijonkaan puute paeta. Halpahan se on muihin verraten. Isännät naureksi, että se olisikin laampaankuttumiskone. Tukuttaapi vaen eikä jaksa kunnolla auroja viedä.
- Jussipa oli Santerille kehunut, ettähän ostaa koneen uutena eikä käytettyjä romuja niin kuin Putellin Patruuna.
- Jos siitä ilonsa saanee, niin siinäpä kehukoon. Ei tuo minua liikuta,Paavo sanoi.
- Niin, eipä kai. Kyllä minäkin ostan heti uuden kun saan talon haltuuni. On se Putellissa oltava paremmät koneet kuin Kohtalon Pikku-Jussilla. Näpertelyä koko Jussin touhu. Minä ostan kaikki tarpeelliset koneet uutena, kunhan tilakaupat on tehty.
jat.

RUNO

MUMMOLLE
-
Kyllä nuo vuuet männä ruapassoo,
ettei perässä meinoo pyssyy.
Joka päevä huolija, murheita tuo,
se se sitkijää mieltä kyssyy.
Mutta naorussasuin hiän vuan juttelloo,
noeta haoskoja juttujjaan kertoelloo.
-
Vaekka vuuet jo alakooki ahistoo,
karvan harmajan hivuksiin tuopi.
Vaen heleppua se onnii järijestee,
kampaaja värin uuven jo luopi.
Kohta mummonpiä hopiaa hohtelloo,
vuuet silloen hellästi kohtelloo.
-
Luonne mummon on oekeenni säösiä,
hyvillään aena keheree kuin kissa,
Vuan sillompa tosissaan murahtee,
jos on kuin kissa pistoksissa.
Sillon ruopii, kynsii ja sähisöö,
kiukkuvvaan vaenoojallesa ähisöö.
-
Vuan sittennii mummo on parraemmillaan,
kun ilolintuna suapuupi kerran.
Tuohon pönttööni pesän pehemiän teen,
untuvia paan pohojaan sevverran,
että lokkoesaa on siinä kellottee,
Ja Sibeliusta minulle lurittee.
-
Onnee toevotan mummolle tietenki,
riemullista Sun matkasi lienöö,
älä murheijen anna ahistoo,
huumori Sua etteepäen viennöö.
Eläköötä nyt äeteelle hurrataan,
lasi väkevää kurkkuun kaajetaan.

Oiva Pennanen.

MONIA

NIELUJA.
***
On siinä pesussa näehen ihimmettelyjen kanssa. Kun sitä ei tiijä mitä on millonki tulossa. Vielä jos joku taoti isköö niin jos männöö arvuuttaan liäkäreille mikä vaemaltoo. Nii liäkär isköö pilleripurkin kouraan ja toevottaa pitkää ikkää. Mikä helekutin ilo se on? Pelekkää tuskaa ja vaemallusta tai muisti jättää eikä muista kuoollakkaan.
***
Tae maksetaan isuva rahhaa lääkärille, että se kirijottas topakkaa myrkkyvä. Semmosta joka tappaa karhuva pienemmät, mutta kun on raotanen terveös sitä kestää vaekka syväniitijä? Savu vaen korvista nousee ja tukka lähtee, vaen kun on kova vastustuskyky niin - kurijuus jatkuu. Jos mahollista vieläki kurijempana.
***
Monenmoesta NIELUVA on keksitty niin kun hiilinielu, rahanielu, ruokanielu jne. Kita ammollaan pevot vaanii pientä kulkijaa. Täötymätön musta aokko nielee sitte lopullisesti kaeken. Voeko ihimisenpenikka parempaa toevua.
***
Kyllä seon kierrettävä pilleripurkit kaokaa jos meinaa iliman lisärangastusta lähtee sen viikatteeheiluttajan mukkaan. Hankkituttava jonku nielun imun vaekutualuveelle. Sillä keinon on jonkulaenen mahollisuus, että kurijuus loppuu kohtuu ajassa. Mikäs seon lennellessä. Paenovoema herkijää rasittamasta. Komijat maesemat ihhaetavana ja vappaos on lennellä iliman lupakirijaa vaekka Veenukseen.:D :D

RUNO.

MUMMON UNI
-
Sattui minulle melekonen tappaus,
multa vietiin kansalaesvappaus,
puheoekeos ja tienatut eläkkeet,
oekeos kottiin ja kaekki muut lisäkkeet.
-
Minä olin jo pikkusen huolissaan,
eikö eläkkeellä saa olla tuolissaan,
eikö kattella ollenkaa ympärilleen
olla kiinnostunut elämästä ja silleen.
-
Huolen tuosta minun päälleni nakkasi,
joku matkalle laokun mulle pakkasi,
sannoe ala sitte vaekka kerijäämään,
eihän vanahana pysty enempään.
-
Sossun ovelle koputtelin, soettelin,
heille tuskaani selittee koettelin,
mutta nostivat kätesä pystyyn vaan,
valakoihoset ei saa mittää ollenkaan.
-
Huoli rinnassa raastoi ja kirveli,
oli rannassa joutilas virveli,
yritin sillä saalista kalastaa,
mutta ei kala napannu ollenkaa.
-
Oli mieleni synkkä ja ankia,
etteenpäenmeno verkkaenen, kankia,
kerijätäkki ovilta koettelin,
mutta turhaan kelloja soettelin.
-
Sitten mieleeni tulikin kummia,
autetaanhan Suomessa tummia,
siispä itseni mustaksi maalasin,
sossun ovelle taas itteni haalasin.
-
Nytpä oli eri ääni jo kellossa,
kohta eläsin niinkuin pellossa,
euroja minun kätteeni lattoivat,
herkkupöyvvän vielä etteeni kattoivat.
-
Mikäs tässä on minun nyt ollessa,
kun sapuskaa on mulla suolessa.
Puheoikeuven kun saisi takaisin,
menis elämä taas askelin vakaisin.
-
Että sattuihan semmosta minulle,
sitä ei satu muorille monelle.
Loppu kun on hyvä, niin naurattaa,
näin mitätön ämmäkin elää saa.

Oiva Pennanen.

TÄSMÄ-

KOPELOENTIA!
***
Tässä nyt on kopeloetu ja tunnusteltu asijanhaaroja. On huomattu, että SIELLÄ se arkku on... Orpo on pihdannu ja pannu jemmaan mielletömästi varoja. Arkku pursuu kultaa ja hopijaa kun on eletty järkevästi. Nyt kun Rinteessä kukkii rahanreikää niin nyt annetaan palaa. Jokaiselle minävaivaselle työnnettää paperirahhaa ja sitä riittää ja lisäksi velekaa saa kun haluaa. Milijaartit vilisee mittarissa ja Lin ei voi hillitä esiinpyrkivää hymyä. Viimeinkin valta meidän on!!! .4 vuotta on taas aikaa pistää hommelit vituralleen, kyllä ne vastuulliset voemat taas laittaa asiat kondikseen.
***
No, kun aikansa viskelee näetä irtoluita ja joskus huulija voe siinä jonkulaenen riemu revetä. Meno on vallatonta ja mistään piittaamatonta. Tietysti on vaara että kansa pullaottaa itkut. Mutta Se tietää nestuukin ostua ja muuta rahanmenuva. Vaan hallitus tukkee ja Tokkmanni myy paperija puoleen hintaan. Nou hätä.
***
Järkytys voe olla sitä luokkasta että se voe johattaa pyörijjään koppiin. Riski on kumminki otettava vaekka hevonpersiistä. En tosin tajua miten se sieltä löytyy. Se entinen mies on kumminki pitäny ko. paekkaa varsin tuottosana kohteena, koska on ussein siihen turvautunu viimetinkassa.
***
Minnoon koettanu tässä seorata miten se maa makkaa. Saa sitte nähä ossuuko, mutta ennustan kopeloetu hallitus ei suostu antamaan, vaekka Li pullaotaa itkut.Olinkohan oekijassa?

JATKIS-104.

PUTELLI-104.
- Onhan tämä uusi ja outo tilanne. Sitten heti lähen kun Mikko tuo nuorikkonsa. Kaksi naista ei saman hellan ääreen ei mahu. Isästä vaan on huoli ja pikkupojista. Jääkö pojat oman onnensa nojaan.
- Älä huoli sitä surra. Kyllä asiat näin isossa talossa järjestyy. Huonetilaa riittää. Jaetaan talo....
- Aivan, eteläpää isälle ja pojille. Pohjoispäähän asetutaan Katrin kanssa. Tuollahan on pikkukeittiökin. Miksi lie aikanaan tehty. No, kaikesta pitää kuitenki puhua Katrin kanssa. Yksin minä en taloa tarvitse.
- Tottakai kaikki tehdään ettei kellekään jää mielipahaa. Äidin osuushan tulee heti jaettvaksi Sittenpä sen näkee kun kauppoihin aletaa. Mietitään asioita.
***
Keväiset leudot tuulet puhaltelivat Putellin pihakoivuissa. Koivunoksat olivat hiirenkorvilla. Ruohomatto oli kirkkaan vihreä. Pikkulinnut pitivät konsettejaan joka puolella. Alkukesän leuto sää oli saanut muuttolinnut palaamaan. Joka puolella kuului liverrystä ja sirkutusta, jop käki kukkui, antoi omanosansa konserttiin.
Putellin Paavo rakensi karjalle laidunaitoja karjan uloslaskentaa varten. Mikko ahkeroi kevätkylvöjen kimpussa. Kylvökone traktorin perässä oli tehnyt työt nopeaksi ja helpoksi.
Omat kylvöt oli lopuillaan.Nyt pääsisi kylälle tienaamaan. Raha tarvittiin tilan koneellistamista varten. Siihentarvitaan paljon rahaa. No, olihan Putellissa hakkaamattomat metsät.
Paavo oli alkanut jo toipua puolison poismenosta, Päivä päivältä aikoi massennus hellittää ja isännänääni kuulua käskyinä ja kaikentietävänä. Työhalut ja tamokkuus olivat palanneet. Eipä enää Paavo nuokkunut toimettomana tuvan penkillä ja tuijotellut lattianrakoja.
Ajatukset Putellin tulevaisuudesta oli kokonaan muuttunut. Ajatuksiin oli vahvasti putkahtanut uusi kumppani. Tosiasiassa lapsuuden tuttu, jopa entinen heili ! Katajan Irja oli läikähdellyt Paavon mielessä. Jos sitä vaikka... Kunhan ehtii pitää lapsille puhua. Toki ne tajuaa, että muutos olisi liian raju...Iso tila vaati osaavaa isäntää.. Päätokset pitää olla harkittuja... Uudistuksiin pitää käyttää järkeä... Mikon vauti vie tilan perikatoon...
jat.

RUNO

VIHERIJÄ TULEVAESUUS
***
Piipertäjät hihhuloivat eutanasiassa
pienen pillerin ne kaivaa lääkerasiasta
mehun sekaan vanhukselle pannaan kova troppi
jopa sairausmenoillekin saatiin heti stoppi.
***
Vihannekset heti kokee joukkoteurastuksen,
viherijät avaa niille kadotuksen uksen
omaiset on riemusssaan - nyt riesasta on päästy
sairausmaksut valtavat kun perinnöksi säästy.
***
Kaikki vanhukset kun saavat nuijjanukutksen
vihreille se antaa suuren vaalivaikutuksen
eipä enää vanhat arvoit rajoittele heitä
piipertäjälauma kiertää puhdistuksen teitä.
***
Terävänä piipertäjä myrkkyneulan pittää
ajatus niin mahtava - vihreessä päässä ittää.
- Jos et meitä kannata niin onhan Jumalauta!
Nyt ei mitkään Jumalat ei laki-kirja auta.
***
Partijoina piipertäjät kulkee syrjäteitä
nähdessänsä vanhuksen ei rauhaan häntä heitä
kirkkainvärein maalailevat lopun ihanuutta
piipertäjät soveltavat lakia näin uutta.
***
Muistettava kuitenkin - vanhasta täysi hyöty
testametti vihreille - ennen kuin piikki lyöty
hyödynnetään kierrätystä - raato polttouuniin
näin metsiäkin säästellään ei tarvi mennä duuniin.

Oiva Pennanen.

JÄÄTÄVÄT

UHKAKUVA!
***
Huomenta! Sehän on tätä, syksy saapuu ennen kun kesä on alkanutkaan. Hättäesimmät pannee kesäsen kevyttä ylle ja sitte saerastuu lentsuun js pottee koko mahoollisen kesän.
***
SEHÄN näötästää että Kesää turhaa voonata. . Vilvoittava pohjoisentuuli puhaltelee, saaden ihmiset tuntemaan kesän ihanuutta. Kesäisesti virtuaalipakkanen paukkuu nurkissa, mutta sisällä on ihanaa kääriytyä kesäisiin suoja-asusteisiin.
**
Aurauskalusto on hälytys valmiina ja nastarengasliikkeet ovat valmiina pistämään piikkikiekkoja kaaran alle.
Jääkarhuja käyskelee eloonsa tyytyväisenä kylänraitilla. Pakastettua tavaraa on syötävissä joka tarpeeseensa.Kylymästä täristen immeinen kattoo tihkusatteista taevasta.
***
Pakastekasvista työntää maasta esiin käärepahvit rutisteh ja pakasteseitä uiskentelee pohjanlahden hyisissä kuohuissa. Titanikit törmäelee jäävuoriin ja käjet kohomeessa kakarat tahtoo jäätelyvä.
***
Pakkanen panee raivokkaasti ja kesä saa täyvven tyyvytyksen.Ja pakkasen jäykistämät elimet on terästä.Tuleva pakkaskesä on varmisttettu.
***
Helteinen pakkaskesä on siis tulollaan. Etsikäämme kaikki mahdolliset härvelit esiin joista on mahdollista saada henkäys lämpöä,
***
Eipä tässä tähellistä koettakaa tareta. Kyllä se siitä taas tulee leuto talvi

JATKIS-103.

PUTELLI-103.
- Kyllä lehmiä on mukava hoitaa. Pitää vaan ensin hankkia putkistolypsin. Ei tarvitse maitokannuja raahata. Maitotankki myös pitää laittaa. Imuauto käy sitten nykäsemässä maidot eikä tarvitse tonkkia raahata ja pestä. Työ helpottuu kovasti, Mikko sanoi.
- Tavitsee siihen koneenkäyttäjän. Mari olit sanonut äitillesi että lähet kaupunkiin. Opiskelemaan vai työhön? Ymmärrän kyllä. että oma elämä on tärkein. Saat tehä niin kuin haluat. Jos haluat opiskella niin nyt ei ole estettä. Äitisi piti lähtöäsi mahdottomana ajatuksena... Opinnot kyllä maksetaan. Miten lienee Mikolla? Meinaatko Putellissa jatkaa? Minusta tuntuu, että olisi nuorempi mies ohjaksiin tarpeen. Kohta eläkeukko. Alkaa tennari tökkiä.
- On sitä Katrin kanssa puhuttu. Moneenkin otteeseen. Pelottaa vaan ne suuret velat. Rahaton mies ei paljon taloja ostele. Sitten on nuo pikkupojat. Kuka nistä hulehtii?
- Neuvotellaan sellaiset paperit, että jatkaja pärjää. Uusihan tämä on tilanne. Niin kuin olen sanonut elämän on jatkuttava.
- Yhteistalouteeeen Katri ei kumminkaan halua. Tahtoo tehdä kuin itse haluaa. No, lienee neuvottelukysymys.
- Niinhän se on. Katri tottunut itsenäiseen elämään. Olettekos puhuneet milloin mennä vihille?
- Ensi kesästä on puhuttu. Tosin ei se vielä varmaa ole. Katrin äitikin siinä penee vastaan.. Luulee minua juopoksi.
- Kyllä sinä olet aika hyvin puhdistanut msinettasi. Kylällä sanovat kovaksi työmieheksi. Eipähän niitä kiljupönttöjä enää ole näkynyt. Enkä isännyyttä kauppaisi jos en luottaisi sinuun.
- Se oli hyvä opetus silloin puintiaikana. Vaikka talo on Putelli, niin isännän pitää pysyä putelleista erillään.
- - Mari vaan ei sano mitään. Mitä sinulla mielessä?
jat.

RUNO

MUMMON ANGLIA.
-
Olj Mummohi mielellä ankeella, kun hiän syksyllä liävällä kuluki,
paskahännättii otti nii kotelloon, Mummo vankasti sannoe sen juluki:
- Jumankaota kun keksisi jotahi, joka antaisj vipinöö akkaan,
pirulaota jos kohta ei tapahu, tästä töllistä laokkuni pakkaan.
Savu kohta mun piästäni kohovaa, ja böönautti varma uhkoo,
kummastaki piästä minua poltetaan, koko akka on kohta tuhkoo
-
Mummo sellaeli keltastapörssijä, eipä tietäny mitähän ehtii.
kun ee mielessä mittee puutetta oo, tämähi on joutavvii lehtii.
Meinoo viskata lehen poekkeen jo, kun äkkiä silimään sattuu
ilimotus joka mennettii mieleen sua, vanaha rakkaos ja sitä lattuu....
Nostalkiiaa nousoo jo mielehen, Anglia ja se takapenkki,
montakertoo sillon nuorena, piti tehä se lemmenlenkki.
-
Joku Anglijan raato on jossahi, tuolla Huitsin Nevatassa,
hetki vaen on Mummo jo numeroon, kälättimellä soettelemassa.
- Halloo vuan teällä Mummo soettelloo, minä tahon sen Anglian suaja,
pistä hintoo sevverran ku haluvat, hinta kaoppaa ei varmasti kuaja.
Toesille elä kaopitte ollenkaa, lyyvään kaopattii kiinni heti,
sehän olihhii naola sellaenen, joka sanattii yhteen veti.
-
Sitte Anglia kottiin hajetaan , sieltä Huitsin Nevatasta
Mummo uarretta hellästi kahteloo, niinku aenokaestasa lasta.
Käsin ruosteista pintoo silittee: - Palijo hommia tehä pittee,
vuan kyllä se siitä suttaantuu, tässä eipä ou huolia mittee.
Nyt raha ei merkihe laesinkaan, maksakoon vaekka mansikoeta.
kun Anglian tässä alleni suan, se on ku paksulti leivällä voeta.
-
Mummo outtelj kiihkeenä viikon ja kaks, johan korijaamolta ne soettoo,
Mummon syvämmen syrijässä värähtee, tämä onki jo puoli voettoo.
Kuhan loman sua vielä alakammaan, niin sillon jo viijjään akkoo,
lomittaja kantturat huolehtikoon, mulla eijookkaa mittee pakkoo.
Äijä menköön vaekka mökille, ite aijon ympärj Suomee kulukee
jos peokalokyytiä hyvinnii, pyytää joku kaksilahkeinen julukee
-
Niinkun kissi Anglia kehrevvää, Mummo aotosa rattia viäntee,
vaen mitteepä silimäsä tapovaa, kun pitkälle suoralle kiäntee?
Joku mopetinmies koettaa kiivaasti, mopuansa käymään suaja,
vuan eipä näö mittää merkkijä;- Olokoon tuossa ikäsä ruaja!
Nostoo peokalon konerasvaesen, Mummo hymmyillen polokee jarruu,
tämähän heti hienosti onnistaa, vaekka alakumatka oliki karruu.
-
Mummo huomovvaa jottae tuttua, tuossa mopon polokijassa,
- No helekatti! Sehän entinen heila on, näkköö tuttua kulukijassa!
Anglian heti vaohista seisaottee, siihen aevan miehen etteen,
Jäbä tulijaan päe heti kiännähtää, ottaa nuamalle ilimeen retteen:
- Mummo antasitko..... sä minulle, kyytin Kessoelin- asemalle,
uuven tulupan moppeeni hommaesin, tälle harmille muutamalle.
-
- Kultseni haluvatko.....niin veisin sun, teältä kauaksi mualiman iäreen.
heitä rakkine siihen ja huoletta, istaha siihen Mummon viäreen.
Anglia meijät kauaksi kulijettaa, tästä alakoo yhteinen ralli,
nuoruuvessa kun polulta poekettiin, nyt on hommassa toenen malli.
Sinne häeppäsi Anglia mutkan taa, toevotellaan hyvvee matkoo,
Kulta , otahan tuluppija reisulle, jos sattuu että SE sytytys katkoo!

Oiva Pennanen

AHNEET

KERMANKUORIJAT.
***
Huomenta! Vaekka ei mieli mettä keitä, niin ei itketä maanantaina! Ei se siitä sommene, vaen vielä se paestaaki! Tosin hymy hyytyy vielä hymypojallaki. Kermankuorijat on valamiina lapioimaan hilut himaan.
***
Hauska tappa vanha tuttu.Eiköön ne Turkkuses tolleen haasta? Minä ku en noeta murteita oekein hallihe. Varmuuven vuoksi piställän sanoja vähän joka murteesta, Semmosia sanoja jokka tuntuu suussa mukavilta, tae sormenpäessä tietenki kun ne purkaotuu tuohon lujettavaksi sormenpäihen kautta
***
Mutta mitä me Turun köyhyyvestä kun Naantali on rikas kaopunki. Vae oliko se toesa päen. Taekka mitäpä noeta minkää taajaman tasseita tutkimmaan. Jos kunnilta iteltään kyssyy, niin kaekkihan ne sannoo olevasa köyhiä ja että kurijasti mennee. Tukirahalle on käöttyvä. Pitäsi valtuuskunta lähettää Vinkuintijjaan tutkimaan huorijen käöttätymistä eri asennoessa.
***
Vae ei kae tässä.Ryypätään me raanavettä niin kermmat säästyy eliitin reissuihin. Evustukselista temokratujaa, Eipähä tuu äänestäjällä pää kipijäksi. eikä maksa poksaha.

JATKIS-102.

PUTELLI-102.
Rinteen Jaska oli laulumiehiä ja veti komealla ja kuuluvalla äänellä muutamat säkeistöt kun arkku nostettiin autonlavalle. Näin Putellin Aino lähti viimeiselle matkalla. Paavo ja Mari nousivat auton hyttiin . Mikko ja pikkupoiat nousuvat auton lavalle, muutaman muun saattajan seuraksi.
Katri jäi surutaloon, muutaman aputytön kanssa huolehtimaan, että tarjoilu pelaisi kun saattoväki palaisi.
***
Hautajaisten jälkeen Putellin palatessa normaaliin arkeen tuli mietittäväksi miten nyt jatketaan eteenpäin.
Paavo ei ollut toipunut entiselleen. Kasvot totisina hän kuljeksi Putellin pihapiirissä. Työ ei maittanut eikä ruokakaan, kun huoli tulevasta painoi mieltä. Jokapäiväset työt piti kuitenkin neuvotella lasten kanssa. Pitikö palkata apulainen navettaan, vai oliko Mikko suunnitellut asiansa.
Pari viikkoa hautajaisten jälkeen Paavo oli tottunut siihen, että puoliso oli ja pysyi poissa. Niinpä hän eräänä iltana, ilttakahvilla oltaessa sanoi:
- Nämä on olleet rasksita aaikoja meille. Eihän kukaan arvannut, että äiti ensiksi lähtisi... Asia on pakko hyväksyä. Elämän pitää jatkua. Kuolleet ovat kuolleita mutta elävän mieli on eteenpäin. Millaiset suunnitelmat Marilla lienee? Navettaan pitää saada apuvoimia ei siellä yksin kauaa jaksa, Mikolla menee aika traktorin kanssa ja puutkin pitää hommata. Minä olen jo niin ijällä, että en enää ala lehmäpaimeneksi. vaikka tuntuu ne isännäkin, nuoremmat, jopa lypsävän.
- Ei kai se ole työtä kummempaa. Ihmisethän sitä tekevät. Miksi se lieneekin jääny emäntien kontolle, Mari sanoi.
jat.

RUNO

MUMMON TREFFIT

Voi hitsi kun kovasti kyrsäsee,
nämä ainaiset kehnot tuurit.
Jos päivä joskus paistelee,
heti eessä on estot ja muurit.
Aina sattuma viepi multa sen pois,
jonka kohtalo minulle varannut ois.
-
Kaksi tummaa miestä etelän,
mua aikoivat moikkaamaan tulla.
Mutta mahikset tietysti menetän,
olin ukkoni kans´ ajelulla.
Voi itku, kun pitikin sattua näin,
meni kaikki nyt taaskin väärinpäin.
-
Kahvit varmasti olisin tarjonnut,
kera kerman ja munkkipossun.
Pitkärivasta olisin muistoksi,
hakenut sen pikkuisen kossun.
Mutta pahoin mä tyrin mahikset,
on synkät tässä nyt aatokset.
-
Mutta sittenkin mieltä se lämmittää,
kun viestillä muistitte mua.
Se seikka minulle mieleen jää,
voihan tilaisuus uusiutua?
Sitä hetkeä kovasti oottelen,
ja kuumista öistä haaveilen.
-Oiva Pennanen

MAOKKAETA

KOPPANOITA!
**
Hyvät huommenet! Näenä aekoena kun popsitaan vaekka minkälaesta koppanaa js toukkaa ja sirkkoja aamijaeseksi, niin kaorapuuro lienee roskaruokaa. Heinäsirkat on etukeulilla, torakkkka onki jo ccurmeeta. Taantumus taka-alalla hyikäilee rikkaa rokassa. Voe aekoja!
***
Päevän kysymys on Nahka vae liha? Kumpi lissää sitä mustaa hiilijalanjäläkijä?. Kah, siinäpä kysymys.Taetaa olla melekolaella tejoreettinen kysymys.Vaatii tarkennusta.
***
Taetaa siellä makkarapötkyssä, varsinki halavoissa laatuissa olla melekosta moskaa . Kaekki käö kun pistetään myllyllä hienoksi ja massaan sitten äkäset aromit. Jopa sanotaan; hyvä ruoka, parempi mieli. Sijan nahkaa ja kananhöyhenijä. Jo vaan! Bon apetitt.
***
Kyllä kai sitä tuonne päänrakkoon katuvaa monenlaesta, tietämättä. Kerran oli lehessä että hiiri pakastevihanneksessa.
Mitä sitte? Hiiriki oli pakastettu. Sattunu vaen olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Huonosti siinä silloin käy. harvonkos sitä pakastelihaa vejetään naamariin? Täyttääkö vegenormija?
***
Monenlaista hirvitysta sitä löyvetään milloin mistäkin tuotteesta. Siitäki hirmunen haloo jos karva jossakin leivässä.Sitä hyikäillään ja silleen, mutta sama suu saattaa sopivassa jamassa nuolla toisen .... Punahuulet tötteröllä. Eikä oo sattumaa. Makusa kullaki, vaen miten se mennee?
***
Niihän se on että mikä ei tapa se vahavistaa ja tuskin makkaran syöntiin on kukaan kuollu? Että nahka vae liha? Kaikki käy jos on nälkä ja väkevät maosteet.!
***
Sittenki parasta ruvisleipä ja aito voi. Mitä siihen lisätään, se on pahasta. No , mkä kellekki kelepaa! Itehhän sitä ommaa monttuvaan täöttää,

JATKIS-101.

PUTELLI-101.
Tietysti odottamaton äidin kuolema järkytti Mikkoa. Nyt kaikki näytti menevän omaa rataansa. Putelli kaipasi nyt osaavaa naisen kättä. Katrikin oli innoissaan. Marihan oli aikonut lähteä kaupunkiin - kenties piankin. Pääsisi tosissaan rakentamaan suurempaa Putellia.
Marille äidin menetys oli suuri asia. Aivan pikkkutytöstä työskentely äidin kanssa oli antanut heille jotain erikoista. He olivat ymmärtäneet toisiaan jo puolesta sanasta. Ehkä se oli jättänyt jälkensä. Marin itsenäistyminen oli jäänyt puolitiehen. Marista oli tuntunut, että kaikelle piti saada äidin siunaus.
Mari hukutti ikävänsä hautajaisvalmisteluihin. Huoneet oli siivottava ja leipoa piti, onneksi naapurien emännät teki navettahommat. Lisäksi Mikko oli tuonut Katrin avuksi.
Katri oli ottanut vapaata kaupalta. Häneen saattoi luottaa, oli taitava kaikessa, olihan hän talouskoulun käynyt.
Vaikka huisketta riitti surutalossa oli Paavo kui syrjästäkatsoja. Toki hän oli hoitanut asiat viranomaisiin. Varannut hautapaikat ja kuljetukset. Olihan Putellista matkaa kirkolle yli kaksi peninkulmaa.
Mikko oli puhdistant pihan lumikinoksista... Kuorma-auto saattoi ajaa aivan porraspieleen. Arkkua ei tarvitse kantaa tien varteen, vaank suoraan kuormaautonlavalle.
Lauantaiaamuna kaikki oli valmista. Kylän isännät oli lupautuneet kantajksi. Pihaa oli koristeltu kuusenhavuin, muutama kuusennärekkin oli varattu suruauton lavan koristeeksi.
Kantajat haki arkun aitasta talon eteen. Arkunkantta nostettiin syjään ja halukkaat saivat antaa vainajalle viimetervehdyksen. Sen jälkeen laulettiin muutama virsi ja sitten ruuvattiin arkunkansi kiinni. Utkevät naiset yritti veisata Rinteen Jaskan johtamana. Oli kuitenkin vaikeaa yhtyä virteen kun suru kuristi kurkkua.
jat.

RUNO

MUMMO LÄÄKÄRILLÄ !
-
Naisimmeisellä seon vaekijjaa,
jokapaekkaan koskee ja vaemaltaa.
Hermot pätkii ja nuppia kivistää,
kaekenlaesta on oereyhtymää.
-
Ne hormoonit kaekkea tehdä voe,
minkä vuoksihan Luoja semmoset loe.
Niistä harmia on sen huomannu oon,
ne naesen vie myötääsä ahtinkoon.
-
Mummokin alako kehossa tuntemaan,
pistelyjä ja värinää toesinaan.
Muutaman viikon mummo aprikoi:
-mikä hemmetti minussa olla voi.
-
Ajan tilasi arvauskeskukseen,
mieslääkärin varasi itselleen.
-Urospuolinen paremmin miellyttää,
ei arvauksen varraan touhu jää.
-
Mummon nimeä kohta jo huuvetaan,
tovin perästä pian jo uuvestaan.
Mummo naolakon takkaa kurkistaa,
viimein pelon mielestä karistaa.
-
Syvän pamppaillen tuolille istahtaa,
lääkäri kätesä kohti ojentaa.
mummo kilijahtaa ei, ei koskia saa,
kalapijaksi poskiltaan valahtaa.
-
-Minä miehille oon niin allerginen,
aivan äkkijä huomasin oereet sen.
Nytki hirmusesti iholla kirvelee,
ja paekkoja kummasti polttelee.
-
- Väärä paekka tää nyt kyllä mulle on ,
mistä löytäsin polliisin toemiston?
Lähestymiskiellon kun voimaan saan,
olo varmasti sitte jo helepottaa.
-
Mummo ukkosa ajjoe hemmettiin,
elukat, urospuoliset tapettiin.
kaekki oereet loppuvat kokonaan,
mummonpäeville mummo on omiaan.
.
Oiva Pennanen.

TEKO-

TAETEILIJAT-
***
Huomenet! Taas uusi aamu hyvällä alulla. Kaorapuuro keitetty ja lapioitu tuulen suojaan. Mieli hyrisee hyvää mieltä. Ei oo aihetta tyytymättömyyteen. Lauantai ja lämpöä luvattu. Sinisenä kaareutuu taivas eikä pilviä näy.
***
Kyllähän immeinen on meleko tyytymätön elukka. Koskaa eijoo mikkää kohillaan. Millon on kylymä, millon on kuuma, millon on näläkä tae muu himo päällä. Narinata kuuluu joka puolelta.
***
Niinkun tuolla töllössähi näen aamusin riittää narinaa. Taeteilijat valittaa, että ku ei saa apurahoja vaekka annoo??? Vaekka tuotanto pelekkää moskaa.
***
Aevan pittää itkijä kun ei työnnetä rahhaa anomuksen perusteella. Semmonen 18 tonaa olis mukava kelle vaen, mutta ei sitä tavan tallaajalle anneta.Sentään jotaki näöttöö!
***
Peiliinhän sitä pittää kahtuva jos anomukssiin tullee hylyky. Eijoo asijantuntijat olleet oekein tyytyväisii. nmä nykyset laolajat ei ossaa muuta ku huutaa, siinä on naotinto kattelussa, niitä kuullessa.
***
Entäpä maalarit? On se kyllä mallillaan, ku taoluun läeskästy pari purkkija maalija sitte jollae hämmennetty. Kuivaos päälle. Ei menny pitkään ja taolu on varmasti uniikki. Ei ees taetavin väärentäjä pysty sammaan. Jopa karhu maalaa paremmin. On kumminki apurahan väärtti? Vae onko?
***
Siksi kae seon tuo kuvanveistoki tehty niin "näkemykselliseksi" että joka poropeokalo voe lyyvä pari kakkosnelosta ristiin ja alakaa sitten keksimään sille näkemystä. Hienuvahan se on, ei vaen tavan jäbä tajjuu.

JATKIS-100.

PUTELLI-100.
Vaikka jokainen koitti olla iloinen, yleisen tunnelman vuoksi, niin jokainen tunsi sisällään erontuskaa. Pikkupojat eivät vielä tajunneet tilanteen vakavuutta vaan yltyivät välillä kepposiin, että aikuisten piti puuttua touhuihin,
Naapurin emännät olivat tulleet joukolla avuksi hautajaisvalmisteluissa. Mahtitalon emännälle piti tehdä arvoisensa pidot.
Onneksi oli varastoissa palvihaa ja makkaraa, kaikenllaisita tarvittavaa, joista emännät taikoi monenlaista suuhunpantavaa. Pihistelty ei.
Paavo oli ottanut Ainon moitteet vakavasti. Olihan ennenkuulumatonta, että vaimo uskalsi nostaa kätensä herraansa vastaan. Se oli vastoin kaikkkia Paavon omaksumia asenteita. Putellissa oli isäntä ollut joka määrää. Emännän tuli olla alamainen ja nöyrä.
Mietteissään Paavo ajatteli jopa, että oli Jumalankosto, koska Aino oli noussut kapinoiman miestään vastaan, täysin unohtaen asemansa. Suuri kirja antoi tarkat säännöt.
Olihan outoa, että ensin luvattuaan alttarun edessä olla alamainen, sitten alkaa niskoittelemaan osassaan. Sitä Paavo ei tajunnut vieläkään. Rikosta seuraa rangaistus!
Vaikka Paavo ei koskaan kovin uskonnollinen ollut, kuittenkin lapsena päähän iskeeyt säännöt olivar syvällä. Niitä ankaria elämänohjeita hän yritti soveltaa omaan elämään.
Toki hän huomasi, että omalla kohdalla ei säännöt potäneet.Viinakin oli nuorempana pannut tekemään sellasta jota ei mielellään muistele. Ajatukset kiersi kehää ja aina nousi mieleen kysymys: Miksi ?
***
Elämän oli jatkuttava. Mikolle äidin poismeno oli helpotus- Monet kerrat oli Katrin kanssa pohtineet voisiko heidän yhteielämä onnistua Putellin mahtavan emännän keralla. Nyt oli ongelma järjestynyt kuin itsestään.

jat.

RUNO

MUMMON RIEMUA

Riemua riittää, mikäpä tässä?
tapahuu paljonkin elämässä,
ei ole nälkä, ehkä janottaa hiukan,
no, silti pidän asenteen tiukan.
-
Mummo jo tanssii sadetta vaatii,
yläilmoihin anomuksen laatii,
mutta mä kuitenkin sitä pelkään
sadetta liikaa roiskii selkään.
-
Parempi nyt on anoa poutaa
hiekkarannalle kesällä joutaa
nauttia lämmöstä poutasäällä
isoremmi pitää kokoajan päällä.
-
Varoen, mummo, siis konsteja käytä
myöhemmin sitten taitosi näytä,
annetaan nyt vaan auringon paistaa,
lämmintä, kuumaa vartalon maistaa.
O.P.

TUMMIA

UHKAKUVIJA
***
Huomenet! Nyt kun sää näöttää pikkusen notkijammalta on syytä maalata muutamija pirujjja seinälle. Hymy voi hyytyvä vielä monneenki ottteeseen ennen kun lohuton syksy hyytää vähäisenkin riemun. Pessimisti ei pety!
***
Näenä ankeina aekoena jolloenka ihimisolijon päälle on kaatumassa montahi vitsaosta ja kirrousta, niin pittää nöyristyven luuva katte alaspäen ja oottaa nöyränä mitä sitä tuleman pittää. Sen tietää kyllä Sokija Reetaki että mittää hunajakakkuja eijoo tarijottimella. Rillaajat haokkaa mustaa lihaa - joka punasta oli- Villi elläemet varokoot. Lihaaansyöjät on liikenteessä.
***
Ensimmäenen uhkakuva on, kun tuuli on kääntäny suuntasa. Ny se hönkäelee tuolta pohojosen suunnalta. Poesa on toeve ja sen ihana pehemeys jonka lämpö immeisessä saa aekaan. Missäpä immeinen voesi onnellisempi ollakkaa ku kuuman saonan laoteilla?
***
Minä tietysti vaen kysyn. Tiijän toki , erijävijä mielipitteitäki on, vaen niitä ei kirijata pöytäkirijaan. Ei aenakaa mun! Lie huijjaosta koko jutska?
***
Toenen suruva tuottava uhka on tämä leikkauspuukko joka uhkaa tyhyjentää ruokatiskit. Pakastetuilla lenkkeillä ei Herranhuonetta rakenneta. Pakaste seitijä siinä saa koettaa rillissä sulatella. Maestuuko se? Turha yrittää, ei varmasti. Lahopuuki on aromirikasta siihen verraten,

JATKIS-99.

PUTELLI-99.
Vaikka äiti oli lähtenyt sinne mistä ei palata, niin nyt ei sopinut lamaantua. Nyt piti toimia. Toimia rauhallisesti. Vaikka sisällä myllersi tunnekuohut suru ja lkäväkin Mari tyynenä asteli sisälle ja sanoi Paavolle.
- Äiti on kuollut!
- Mitä? Mitä sinä sanoit? Onko se totta??? Ei saa olla! Paavo hätääntyi.
- Totta se on. Käytävällä makasi kuolleena. Oli jo viileä iho.
- Ei saa olla totta. Mitenkä nyt pärjätään. Mitä pitää tehdä, Paavo oli kuin eksyksissä.
- Kai se on ilmoitettava virkavallalle?
Paavo terästäytyi. Olihan näissä oltu. Vanhin poika meni sodassa. Tämä oli luonnollista elämänkulkua. Jokaisella oli aikansa lähteä.
- Eihän äiti ole satuttanut itseään?
- Ei ainakaan mitään näkyvää ollut. Oli kai tuntenut olonsa huonoksi ja laskeutui lepäämään. Varmaan jokin kohtaus.' _
- Onhan äiti valittanut rinnanpakotusta, Sydän varmaan loppui. Lieneekö ollut tuskaton loppu?
- Äiti makasi niin levollisen näköisenä- Aivan kuin olisi nukkunut. Kädet oli ristinyt rinnalleen, Mari kertoi.
Paavo soitti papille ja kertoi tapahtuneen. Myös polisille piti ilmoittaa. Kaikki raskaat toimet piti suorittaa. Ei ollut vaihtoehtoa.
***
Surun tumma verho oli kietonut Putellin tummilla kaavuilla.Itkun turvottamin kasvoin Putellinväki valmistautui hautajaisiin,
jat.

RUNO

MUMMON TEESIT.

Iisisti vain
tässä mennää
eipä tarvii
juosta ennää
Arska paistaa
lämmin olla
vaikka järki
pelkkä nolla.
-
Näin ne kerto
viisaat tuolla
liika vanha
joutas kuolla
mutta yhä
kiusallaki
ulvoo täällä
tollo saki,
kukaan eipä
sulje suuta
täällä ollaan
ilman muuta.
-
Haikaluja
monenlaista
täällä miestä
sekä naista
Toiset puree
toista jalkaan
kiukuttelee
ylimalkaan,
tuomioilla
uhkailevat
piipertäjät
kiukkuilevat
pussi oma
moskaa täynnä
paska lienee
paljon käynnä.
-
Turhan takia
ne meuhkaa
monenlaista
miestä leuhkaa
tuijottavat
omaa napaa
harvoin
tuollaisia tapaa
jotka vahtii
toista aina
kytäten ja
kiukukkaina
mitä naapuri
taas puuhaa
vaikka itse
ihan huuhaa.
-
Kateusko
meitä ajaa
kun ei ole
mitään rajaa,
aina toinen
toista kyttää
tuo se kyllä
hymyilyttää
kun ei niillä
huuli lennä
itteensä sais
moni mennä.

Oiva Pennanen

TURHIA

HÖRINÖETÄ
***
TÄNNÄÄN ei sen kummempata ku uutta putkeen. Entisten päästöjen katkut ovat laemenneet niin pitänee törräöttää taassi jonkulaenen tuhunui. Voehan se tietennii olla ettei oo lähöllään. Vaen jos pikkasen ähkässee niin jospa etes haju tuntuu..
***
Niin, nehän sanovat nyt ne viisaat tietemiehet, että mettaani seon nyt se seoraava vaara joka uhkovvaa maapallova. uhkaa tuottaa myös Punanen liha ja ärijät naeset. puhumatta vihapuhheessta ja sen tuomasta vaarasta,
***
Otsonilla pelottelu on menettäny merkityksesä. Immeiset paremminki naoreskellee semmosille otsoonirohvessoreille vae mitä kuruja ne lienevät..Nehän on revitelleet sitä aukkua joka suunntaan. Välistä on tuntunu että seon ny menua eikä yritystä.
***
Minnen tietenkää ees aijo esittää viisasta, enkä ennustajaeukkova, mutta tuntuupi tuo mettaaniki olevan, niin ku onki hanurista. Noeta mettaani kaasujahan on piereskelty maaliman sivu ja ei tuo tähän mennessä liene aeheottanu mittää sanottavvaaa vaorijota, vaekka mukana on mutjahtanu hiukka kiintijämpääki. Niin ku tunnettuva viisaat esittää niitä hulluja teorijoetaan totena, joeta terve maalaesjärki pittää naorettavana. Tiijä sitte!
***
Oekijastaan oesi helepompaa kun noeta hörinöetä ei lukisi ei kahtosi töllööö., eikä internettijä aokaseisi. No sitä kuitenki joutessaan tekkee mitä sattuu. Paremmin aeka kulluu kun jotahi rapelehtii. Ei kae siinä oo kun antaa mennä toesesta reijästä sissään ja toesesta ulos ja osan tökkii näelle näppäemille. Sillompa ei paeneita kerry ja mettaanin päästöhän on oekeenki suuri naotinto, että sille .

JATKIS-98-

PUTELLI-98.
Paavo käveli, Marin, itselleen valloittaman kamarin ovelle. Avasi oven ja huomasi Marin lukemassa.
- Äitisi lähti iltatarkastukselle. On siellä viipynyt jo toista tuntia. Onkohan siellä kaikki hyvin? Käytkö sinä katsomassa, varmuuven vuoksi, Paavo sanoi huolta äänessään.
- Jospa siellä lehmä on alkanut poikimaan. Sitä siellä vahtii.. No, piaan minä käyn katsomassa niinsaat eauhan sieluusi.
- Eipä minulla mitään, mutta kun viipyy...
Mari vetäisi Mikon työpuseron päälleen ja lähti ulos.
Ulkona oli pimeää ja kylmää. Himmeä lamppu ovenpäällä antoi valoa pihalle. Putelliinkin oli vedetty syksyllä sähköjohdot antamaan helpotusta elämään... viimeinkin.
Mari kietaisi puseron tiukemmin hoikan vartensa suojaksi. Kylmä viima tuntui puseron läpi.
Mari juoksi tallautunutta polkua navetalle Ovenedusta oli liukas aamutossujen kumipohjaan. Hän vetäisi oven auki...- Ovi oli jäätynyt alareunastaan kynikseen, mutta aukesi toisella yrittämällä.
Navetassa paloi kaikki valot. Mitään liikettä ei navetassa näkynyt. Vain jo makuulla olleet lehmät nousivat parsissaan jaloilleen.
- Johan on kumma, Marrilta pääsi ääneen ja outo tunne valtasi mielen. Mari eteni navetankäytävää pitkin eteenpäin. Nyt ei asiat olleet oikealla tolalla. Lehmät käytävän molemmon puolin katselivat Marin suuntaan.
Äkkiä Mari huomsi äitinsa makaavan poikkikäytävällä. Mari kirehti äitinsä luokse ja koitti kaulalta sykettä. Iho oli viileä eikä sykettä tuntunut.
Mari tunsi, että nyt oli oltava järkevä, hysterialle ei ollut tilaa.
jat.

RUNO

MUMMO HURJANA.

Tuskin tässä
elämässä
mikkää sattuu kohilleen
joku välliin änkeemässä
ettei satu jullilleen
Hojetaan vaen sitä vaenen
kuinka heikko onkaa naenen.
-
Pylly pyörii
koko ajan
ylittääpi joskus rajan
että tullee vikapisto
eläväenen takalisto
tuottaa tuskaa empimättä
voiko jättää lempimättä
-
Syytä miettiä on seikkaa
joku konneistossa reikkaa,
oekosulku lienee tullu
taekka sitte pylly hullu?
-
haettaako tuo seikka mittää
pyöriähän pyllyn pittää
maalitaolu kyllä loestaa
sehän hutipistot poestaa.

O.P.

MONENLAESTA

SIRKUTUSTA.
***
Ilimoja pitelee Mukavasti se tuo jo aorinko lämmittää. Kun vaen sattuu noeta piliviä saamaan työnnettyy sivuun. Ihanhan tässä kohta köyhäki pääsee naottiin Kanarijan helteitä, vaekka toesinaan rätkii räntää ja luntaki koko päevän. Tosin ne kurvikkaat silimänruuvat puuttuut vaen ei kae se niin välliä. Se suattaa käyvvä liikaa syvämmen päälle.
***
Monenlaesta sirkutusta ja piipitystä kuuluu taas tuosta takapihalta. Koko viikoksihan se töllönennustaja luppaeli notkijoeta kelijä, kuhan alakuun pääsee. Ihan kuulema pyrkii toeselle kympille. Sitä pittää olla oottelussa kohtuullinen. Pessimisti ei pety.
***
Saespa tuo minun puolesta jatkua vaekka pitempäänki.Tässä olleillessa eijoo niin välliä sato tae paesto. Oli helle tae pakkanen. Se kutennii metija pittäää säätä koko ajan esillä, niin täötyyhän siihen kantaa ottaa. Kuitenki säät on mitä ovat vähä niitä voe rukata. Tyyvytään mitä annetaan.
***
Kirijotushommiin tässä pitäsi taas panneotua. Ei oo etistyny ollenkaa parriin viikkoon mikkää. Toesaalta pukkii: Mitä se hyövää? No, tänne fb, seinille kun roeskii tekstejään, niin mielihyvällä panee merkille, että joku aina tykkääki ja sepä on paras palkkio!

JATKIS-97.

PUTELLLI-97.
Oli lauanti-ilta Mikko saunassa käytyään puki päällensä juuri ostamaansa ruskeaa nahkapuseroa. Oli jokaisen nuorenmiehen haave saada sellainen. Nyt Mikko oli kynntörahoilla se ostanut. Aino katseli syrjäsilmällä poikansa valmistautumista.
- Jokos taas pittää lähtiä sen puotipuksun perään? Olisi sinunkin aika katella vaimoa tosissaan. Tuosta sinun hommasta tulee vain harmia myöhemmin.
- Tulee tai menee on minun asia, siihen ei kellään oo sanomista.
- Navetassapa ei oppimaton pärjää. Se sinun morsio ei pärjää. Lieko lehmää koskaa lypsänyt. Luuletko sinä, että minä lopun ikääni patukkahäntiä passaan? Ainon äänessä oli purevaa ivaa.
- Iteppä tiijät mitä teet, elä multa kysele, Mikko sanoi ja poistui ulos.
Paavo oli vaiti kuunnellut äidin ja pojan sanailua. Mikon lähdettyä Paavo kiikuskeli keinutuolissa hetkisen. Sitten rykäisee!:
- Etkö sinä voi pysya erillään nuorten asioista. Aikuinen mies tietää mitä tekee. Itelleen se kaveria kattelee eikä sinulle piikaa. Mikko kyllä tietää ottaako akan tai ei, meijän ei pijä siihen puuttua.
Aino vaikeni. Vain Paavoa vilkaisten poistui iltatarkastukselle navettaan.. Paavo jatkoi keinuttelua.
Aino oli laittanut iltapalaksi päivällä leivottua rieskaa ja nostanut uunista kullankeltaisena kirisevää sianpintaa.
Paavo nousi ja meni keittiön pöydän aareen. Vesi kihahti suuhun kun näki lihapannun. Parasta herkkua tuoreen rieskan kera.Herkku oli kuin huipentuma saunan jälkeen. Palkka raskaasta työstä.
Kirnupiimää vielä palanpaineeksi niin kyllähän uni maittaisi. Nämä oli elämän nautintoja - yksinkertaaisia ja aitoja. Aino tuntui viipyvän navettatarkistuksella. Mikähän sitä vaivasi. Oli ollut niin outu sen kapinapäivän jälkeen. Taitaa olla niitä naistenoikkuja. Turhanaikaista tuittuilua. Missähän se Mari?
jat.

RUNO

MUMMONMUUSIA.

Aiheet ei vähissä
kuussa ja tähissä
riittelee
sanomaa
uusia juttuja
kuin myöskin
tuttuja
miettiä
kannattaa
'
Panna voi uusiksi,
perunat muusiksi
survotaan
totta kai
Niin myöskin
riimissä
tutussa
tiimissä
nuijalla ottaan sai.
'
Siis mummonmuusia
pussitkin uusia
keitellä
kerkiää,
joku kai
heinällä
tai hirsiseinällä
lyö, patti päähän jää.

O.P.

VIHERIJÄ-

SÄHKÖ...
... on nykypäevänä kova sana. Kaeken maaliman väkkärrää on pyörimässä joka notkossa ja saarelmassa. Mihin semmosen sähkömäärän kaa joutuu kun sitä ei pysty pakkaseenkaa säelömään. Pittää keksijä uutta innovaatijuva lisäkulutukseen. Visijoen tässä muutamija kohteita joessa helepotettaan raskaeta - hikkoelemmaan panevija toemintoja. Näen ollen kalliit sijotukset ei mene ketuille.
***
Kuntoeluhan seon sellanen elämisenala, että siinä roppa tippuu ja hiki virtaa. Näen ollen siihen pittää saaha helepotusta ja mielekkyyttä hommeliin. Sähköhän siihen on hyvä ratkasu. Kuinka monta hikipisaraa onkaa vuojatettu puntin nostossa tae muuten salilla reohatessa. Vaekka tonni nousee, nappia paenaen. Kuntopyörään vaen sähkömoottori joka pyörittää polokimija suurimmalla vastuksella. Energijjaa kulluu, eikä kroppa rasitu. Homma saa aevan uusija ulottuvuuksija. Sohovaperunaki vääntäötyy salille. Varsinki jos keksitään erilaesija houkuttimija, kuten kalijaa ja makkarraa!
***
Kuntosalin sähköestys on myös niitä etukeolan toemija jossa helepotettaan taakan alle nääntyvää ihimispolosta. Pienellä innovaatiolla kaeki vevot ja nostot sekä työnnöt voijaan sähköstää. Siihempä loppuu kuin leikaten rasitusvammat, kun sähkö duunaa ja kuntoelija ihastellen kattoo mittarista kun energijjaa kulluu. Lääkärit saa hakkeutuva toesiin hommiin ja arvaoskeskus saa naolata lauvvat akkunoehin.
***
Kuntosalejahan on joka kylällä toesissa montaki. Äkkijä siinä muutama ydinvoemalan tuotot hupenee. Tuuliväkkärän tehot ei riitä lähtemään. Kyllä saa viherijat ajatella toesenki kerran, ennen kuin alakavat vastustaa ilimi selevää kestävvää kehitystä. Ne nuo vaekijatki asijat on aeka yksinkertasija, kun vaen oekein silmin katellaan.

JATKIS96

PUTELLI-96.
Paavo nakkasi pari suurta seteliä pöydälle ja sanoi: - Tuossa kummallekin iso raha. Toivotaan, että työtuurit palaa äkkiä. Talvi paenaa pirusti päälle...
Kätevästi Samppa kaapaisi setelit taskuunsa. Kieli lipoi suupieltä ja näki miehestä muutenkin, että nyt oli tarpeet täyttymässä.
- Kiitosta vaan, isäntä. Kyllä me taas pistetään puuta nurin... Kunhan pikkuisen ajetaan matoja mahasta. Se on melkoinen vaiva sekin.
- Toivotaan, että jo alkuviikosta hakkuu jatkuu. olisi nnoilla hakkuilla tojella kiire.
***
Talvi tuli yllättäen.Luntakin oli kahlata asti. Aution peltojen raivaus jäi siihen Mursun veljesten viinantuskaan.
Pari viikkoa juopoteltuaan miehet oli päässeet parempiin hommiin kirkonkylänkoulun rakennustyömaalle. Ranganhakkuu ei enää viehättänyt. Sisähommat oli talvella mukavampia.
Putellin Paavo oli kovin pettynyt ja jopa raivoissaan, kun ei sovittua urakkaa tehty päätökseen.
Paavo oli nyt perin yrmeä isäntä, varsinkin naiset sai kuulla kunniansa. jos ei asiat menneet hänen toiveittensa mukaan.
Varsinkin ruokahuolto piti olla täsmällistä. Aino-emännän syksyinen kapina oli hautautunut arjen aherruksen alle.
Paavon tuikea katse sai Ainolla kylmiä väreitä juoksemaan selkäpiitä pitkin ja pikkupojat olivat hiirenhiljaa. Mari oli pysynyt vielä kotona. Vahvasti hän oli päättänyt lähteä tulevana keväänä kaupunkiin. Tulisi vaan Katri miniäksi, ei tarvitsisi kantaa huolta äidin liian raskaasta työtaakasta.
Mikko oliki lähes joka ilta menossa Katrin kamariin. Aino sitä ei katsonut hyvällä, mutta ei tohtinut Paavolle kertoa huoltaan, Sillä tiesihän Aino, että Paavolle Katri olisi mieluisa miniä. Sen Aino oli päättänyt, että ilman hänen hyväksyntää Katri ei taloon tule. Pari kertaa Aino oli Mikolle sanonut olevansa sitä mieltä että Mikko katselisi varakkaiden talojen tyttäriä, Se oli herättänyt Mikossa hilpeyttä.
jat.

RUNO

MUMMONHAAVEET
-
Ei tarvitse sanoja
nyt puhuvat tunteet
olen rakkauden anoja
hyvää minulle teet?
-
Sua rukoilen tässä
nyt luokseni jää,
mulla ei elämässä
muuta oo ystävää.
-
Ei tarvitse sanoja
nyt on hiljaa huulet
ei turhia valoja
nehän vie tuulet.
-
Sinun silmäsi kertoo
kuulut minulle vain
ilman sanoja sanoo
olet mun omanain.
Oiva Pennanen

PUHUTAAN

LÄTKISTÄ
***
Missä kaksi kohtaa tänä päivänä, niin puhheenaeheena on tämä vietävän lätkä. Seon monelle henki ja elämä, jos lie kuolemaki. Pahimmillaan nyrkit savessa tapellaan oman joukkuveen puolesta! Ei tajua. Toeneen hyvä euroviisut. Turpiin tulee, että roekaa?
***
Oekein kiihkossaan höngitään kun joku on maalin teheny. Onko tuomari teheny vilunkia Suomen pellaajille ja vastustaja on saanu mellastaa vaekka kunka, eikä tuomari puutu pelliin. Rotestija pannaan pystyyn.
***
Tae poletaan maan rakkoon jos joku on töpeksiny. Vaikka vahingossa lämässy ommaan maaliin. Onko välii..? Mikä se lie Mäki vae Rinne, se tuntuu olevan pesussa ja puutteessa.
***
Anteeksi vaan, mutta meikkä ei kyl moesta ymmärrä. Ei silti, että sillä oesi väliä, mitä minä sanon, mutta tuntuu se naorattavalta vaahtota moesen tappelulajin takija.
***
Näöttää että pelin tarkotus on saaha vastustaja vähintään saeraslistalle. Tietenki parempi jos nirri poes, eipä -tana oo vasta haettona.
***
Mitä meikkä on vähä uutimissa vilikassu, niin eipä kummoselta näötä.Äkkijä pittää vääntää eri kanavalle.
***
No, huvisa kullaki. En mä sitä tässä. Ihimettelempähän vaen miksi moesesta vaahotaan.Leikkijähän sen pitäs olla. Pojat on poekia.
***
Pääasia kuhan puhheenaiheet riittää. Siksipä minäki vatuloen, aeheen puutteessa. Palataan taas astijalle kun jottae mieleen kihtaa.

JATKIS-95.

PUTELLI-95.
- Mikäs siinä jos sinulla intoa riittää ja kelejä piisaa. Taksaa panet sen verran, että saat kunnon palkan ja koneen kulut. Rahoila voi maksaa Mursun pojille palkat. Työtehoseuran hinnasto oli lehessä, katoppa siitä taksat. Onhan se sinullekin mukavampaa kuin ranganhakkuu. niin että josnon tahtojia, niin kynnä pois.
- Minä lähen heti syönnin jälkeen Rinteen Jaskalle,,, Pitäiskö Jaskalle antaa alennusta?
- Siihen ei lähetä, että naaman mukaan... Sama taksa kaikille. Sano jokaiselle taksa enen kuin alotat työn, Saa isäntä itse ratkasta kynnättääkö, vai jamuaa hevosten perässä.
- Joo, minä vejän pitkää päivää kun on velä sulaa, Mikko sanoi ja nousi pöydästä.
- Mursun Samppa taisi juuri vilahtaa akkunassa. Ei kai siellä ole mitään sattunut? Paavo ehti sanoa ennen kuin Samppa tuli ovesta.
- Päivää! Olihan täällä isäntä kotona.
- Joo, sattuiko siellä jotain työmaalla? Päivä vasta puolessa.
- Noo, eipäsiellä muuta kun rankaa tulee pirusti. Sylvi jäi vielä hakkaamaan. Minä lopetin tälle päivää... Sillä mielin lähin jos saisi ennakkoa!
- Jaaha! Nytkö se jo iski? Olisi ollut mukavaa jos sarat olisi tulleet putsatuksi ennen lumia. Joko on puolet hakattu?
- Ei se vielä, puuta paljon. Nyt pitäsi voijetta saaha kun selkää rouhasi.Siihen tarvii rahaa.
- Sairastelu vie viikkoja?
- Eihän toki. Ite hankittu sairauus paranee kun ite tahtoo.
- Ei kai se muu auta. Minä kun varmasti tiijän, että se airaus ei parane ennen kuin rahat loppuu. Toivon kuitenkin että tauti jä lyhyeksi. Talvi päälle painaa, ehtisi ees osan kyntää, Paavo tuumi ja otti lukitusta lipastonlaatikosta lompakon joka oli verrannollinen talon kokoon.
jat.

JATKISRUNO.9.

AIKAMATKA.9

Silloin säikähdin todella,
hätkähdinkin melkolailla,
että Louhea panisin,
Pohjan suurta raakimusta,
joka on kauhea katella,
kauheampi naiskennella.
Akka hirnuihen todella,
naama niin kuin lankunsyrjä,
joka kirveen lie jäliltä,
taikka tehty tympeästi.
-
- Enpä sulhoksi halua,
enkä pirtin valtiaaksi,
kovin vanha oot minulle,
potrakalle poikaselle.
Enpä naista nyt halua,
kyllästyttää naaraspuolet,
niistä harmia monelle,
hyvällekkin miekkoselle.
Oisin huilannut vähäsen,
uutta voimaa saadakseni,
suunnistanut taas takaisin,
uutta virtaa saatuani.
Loppui Kossu kulkiessa,
mistä voimaa nyt vetäsen?
-
Suuttui tuosta Pohjan muori,
tarttui niskasta tavaton,
minut koslaan kiikutteli,
vielä noitui ja kirosi,
pani taiat taipumahan,
mananhenget heltymähän,
äijän matkoihin lähetti.
Enpä tuosta tuskaele,
mieliharmista murise.
LOPPU
Oiva Pennanen.

RUNO.

MUMMO SUKELTAA
1.
Sukeltelin alaspäin,
loistavan valon näin,
olin joutunut vaaraan nyt yllättäin.
Valot häikäisee nuo
eivät ne armoa suo,
miksi suurien voimien uhriksi jäin?
2.
Äänet nuo kolisee,
kirskuu ja volisee,
kiljotiini jo armotta murskaa luut,
tuomio armoton,
tapana täällä on,
viimeisen huokaukseen kun aukeaa suut.
3.
Voittajat juhlivat,
öykkärit muutamat,
pienempiinsä valtaa ne käyttelee.
myöskin toimii ne niin,
että jos tarvittii,
ne mielellään hurskasta näyttelee.
4
Kirkonalttarin luo,
usein polvistuu nuo,
näyttävästi suuret almunsa antavat,
mutta kun hetki käy,
eikä Jumalaa näy,
sinut kiroten he roskikseen kantavat.
O.P.

RUTIINI-

SÄÄTÖJÄ.
***
Huomenta! Parasta Äitienpäivää Äiteille <3 Ilmastonmuutos etenee. Poesa on talavenvaltall Hellerajaki ylitetty Ilomantsissa.
Talavitehas hilijennee? Kesätuulet hivelee poskija ja Ukkonen pannee ranttaliksi. Koko kesä peleko persiissä, että sattuuko kohille..
***
Vae ei tässä hättää. Aena uusi päevä selätettäänkuin häävimpiki. Hummeeti haav eilee joutavia ja ylleinen rapistuminen tekkee myyräntyötään. Hätäjälin vielä sormi liikkuu ja sientä tekköö mieli. Jos muutamat seitikit imaseis saes viettää taas hurmaavan iltapäevän. Jos pieni kevennys sallitaan? Sille...
***
Yksi este tuossa on kuitennii. Ei kasva vielä sienet ees seitikit kärpässienistä puhumatta. Limanuljaska olisi kyllä eetvarttia. Tai sitte ei. Luomuravinto tekkee eetua - sanovat.
***
Omat neon sääntösä jokkaesella, mutta onneksi seon niitä ei tarvi julukisesti kuuluttaa. Saa tehä niinku itestä tuntuu, tae ei tehä mittää. Ellää omin ehtoen eikä oo oekeijen immeisten haettana.
***
Paloruiskulla persijjeen niin kuonat purkaotuu jos suun kaotta ruutaa homma luonnonmukasta.. Tullee puhasta ja halavalla. Lisäksi poestaa suollitukoksija ja vanahaa paskaa.
***
Tilata pitäs palokunta. Varmaan siinä mutkanenki suoli oekejjaa kun aokasee hanikkaa pikkusen. Tuommosta pukkas mieleen. Poltetta mahassa. Pittää koettaa veillä sammuttaa. Palataan!
***
Jäe sanomatta Silmussa sen salasuusl Se muhii ja kupla puhkijaa kun aika on täysi!Tämmöstä tännään!

JATKIS-94.

PUTELLI-94.
Työtuurit olivat jatkuneet jo viikkoja ja jälkeä oli syntynyt. Nyt alkoi veljeksistä tuntua, että oli aika pistää rennosti viihteelle. Samppa nosti kirveensä humauttaakseen sen vahvan koivun kylkeen. Ei iskenyt kuitenkaan, vaan laski kirveen alas ja sanoi syrjemmällä olevalle veljelleen:
- Sylvi kuule! Eikö tämä ala jo riittää? Alkaa jo tuntumaan pakkotyöltä. Mitäpä sanot jos heitän mutkan Roju-Juuson mökille. Tietysti pitää voimapaperia isännältä.
-- Kyllä tosiaan alkaa tuntua raatamiselta. Lie sinne kertynyt Putellille maksettavaa useamman pullon hinta. Älä kovin paljon ota, pari pulloa mieheen. Kyllä se jo panee kötälleen ärijänkin miehen.
Löhenkin heti. Isäntäkin on juuri puolista haukkaamassa. Rahaa sillä on aina kotona. Pankissa sitte onkin miljoonia.
- Joo minä hakkailen iltaan asti, niin kauan kun tulee pimeä. Tulen sitten mökille ja katotaan tepsiikö Juuson keitokset. Tee jotakin evästä, jaksaa sitten katella kiikarilla taivaita.
***
Putellin Paavo istui ruokapöydän päässä. Hän oli valoisalla mielellä. Kynnöt ja muut syksyntouhut oli sujuneet hyvin, No, pikkuisia vastoinkäymisiä lukuunottamatta. Edessä pitkä talvi. Paavo loi katseensa Mikkoon, joka veteli kuorta pois tuppipotuista.
- Sinäkö sait omat kynnöt päätökseen? Kävi se näppärasti. Hevosilla oisko vielä puoletkaan...
- Kaikki on mustana mitä oli puhekkin. Mutta kylällä riittää kyntöjä moneksi viikkoa, kun ei vain pakkaset keskeytä. Miten lie kannattaako alkaa siihen urakkaan?
jat.

JATKISRUNO-8

AIKAMATKA.8
Louhi katsoa tapitti,
katseli ja kurkisteli,
jopa sormella sohaisi,
kämmenellä käännätteli,
jopa saattoikin sanoiksi:
- Joko tullut on tanakka
sulhaseni suurenmoinen?
Jota vuotellut olenkin,
yötä päivää haaveksinut.
Käyhän pirttini perälle,
taikka tänne kammarihin,
sinut sohvalle upotan,
seslongille suksuttelen.
On kai nälkäkin sinulla,
hiukan tullut reissullasi,
sulle paistia parasta
heti pistän murkinaksi.
Vielä laittelen laverin,
petin parhaan pehmittelen,
panen höyhenet paremmat,
untuvakin pehmoisimmat.
-
- Toki mieleni levolle,
mutta maistan murkinata,
tie niin rankkana rasitti,
veti mahlat miekkosesta.
-
- Kun taas kuntosi parempi,
tulen siihen vierellesi,
lemmen leikkeihin opastan,
pannaan liikkeelle lihakset,
nostatetaan lemmenkuume
jat.

RUNO

KAKSI POEKAMIESTÄ.
Oli syksy joa alakanu paenostaa kun hoksasi Kihulan Kalle
että homma se tyhyjäkäöntijä käö jopa vieläpä senki alle
- Jottae helekatti pittää keksijä, ettei aevan pystyyn kuole
ettei viikatemies niittorauvalla noeta kintun-nilikkoja nuole.
-
Siinä naapuriosakkeessa asusteli se Santeri Janatuinen
kepin kansa se kävellä toekkaroe siltäki puuttu vakituinen
niimpä Kalle itekseen tuumasi: - Jos tuon Jallun mukkaan saesi
nii ei sitä tiijä, pentele vie! vaekka Kalle akan itelleen naesi.
-
Kalle ei ennää asijaa jahkaele, vaen kiiruhtaa Jallun kämppään
raohallisesti asijan esittää: - Elä yksikseen viinaa ämppää
lähetään kahestaan kahteleen vaekka löyvetään vaemonpuolta
ei sullakaa sitte laesinkaa oesi liikkumisasijassa huolta.
-
Jallu kahtoo silimin haalakoen: - Käöttöpäevä paras on menny
enkä hameväjestä perusta, että matkaasi lähe minä en nyt
vaen jos kaveri oot niin voetaesiin ottaa pikkuset näkäräeset
tuossa kuistilla voetasiin harrastaa ei ennää häerihe makäräeset.
-
- Vaen naesentuskapa mulla on kato akan vielä meinaan ottaa
kun tuo kuntoki alakaa rapistuu, että tarvihtee yölläki pottaa
se vaemo hommelit hoetelee, ei tarvihe housuun päästää
ja muutenki akka evuksi on siinä siivouslaskuissa säästää.
-
- Voe Kalle et taija tietääkkää kuinka naenen rahoja hassaa
vaekka oesi isoki eläke niin eipä kerräänny rahosta kassaa
ne kun värijää tukkaa ja myötääsä pittää uutta kolttua ostaa
saat olla varma jos naesta kahtelet se kaekki säästösi nostaa.
-
Minä tiijän tarkalleen systeemit enkä ennää akkaa itelle ota
se yksin on pirun mukavaa, eikä ennää viehätä mua sanasota.
Vaen katoppa kuinka helemeilee tämä konijakki pikarissa
usko vaen naotinto paraneen kun haeku otetaan sikarissa.
-
- Saetpa ylipuhuttua tosijaan nyt on varmasti ryypyn paekka
kuivin suin oon olla kuijottanu juomana on ollu kahavi ja saekka
vuan ei oekein jaksa innostuva kun tuo naesenpuute paenaa
minä kun ihan äeteen jäliltä oon pallittii on mulla laenaa.
-
- Seon miehen puhetta tosijaan akat suavat paenuva mäkkeen
ja kun tarkemmin tässä uattelen en ou sattunu naesta näkkeen
joka tasavertanen olla voes, aena niihen komentee pittee
aena ne miehen ylitte kävelee etta mies on latuska, littee
-
- Kun tarkemmin aattelen huomaan sen parree yksin olla on
turhaan hyvät päeväni pillaesin olisin ihan onneton
ei hetken raohaa ei onnija voesi naenen mulle antaa
sille malija nostetaan ja katellaan punasta taevaanrantaa.
Oiva Pennanen.

HATTUJEN

KEVÄTTÄ.
***
Huomenet immeiset! Ilimastonmuutos jumittaa -on jääny talavivaehe päälle. Siitä huolimatta läskistyneen rantaleijonan on syytä ennakoija tulevvva tilanne.Rankka laehutus antaa potkua kesään. Rinteet raekuu löysiä lupauksia. Vappusatasia leijailee ilmassa. Jollakin LI-psahtaa varomaton sana ja Haavisto humisee vähemmistojen tuskaa. SIPI-lä munii eikä ruottalaenen jummarra että lasetettaan alamäkkeen.
**
Joo varotusvalo puuttuu. Ei pysy poeka rattaella vaekka köysillä sitosi. On niin velttuva tavarraa että solluu kuormasta väkisellä tielle. Vaen sitä se tekköö kun ei ota terästystä joka antaa ryhtiä rymistellä pitkin ja poekin. Turhuuen markkinat iskussaan, Tekkee pahhaa jäläkiä BKT.lle.
***
Ei tarvii liukuvoeteita on sevverran liukas tappaos. Paremminnii pitovoijetta jos vetaseis että pitäs kutisa. Kuteista puhheenollen , luotijen laolu vaen soe...Noen virtuvliati. Pienet ikäluokat huokaa taakkojen alla.
***
Tuo jalakasieni ottaa tosijjaan liikaa mielenpäälle. Ei tuota kehtaa ies kokkeilla. Elä kaveri tyrkytä aevan kaekkija harrastuksijasi ylleiseen käöttöön. Se voe jäähä luu jakajan kouraan ja miten suu sitte pannaan?
***
Suu pannaan säkkijä myöten ja sillee... Poessa yltäkylläesyys ja esiin puute ja kurijuus niin eiköön tuo ala maestuva elämältä. Elämältä kaeken saen...Tae aenaki sen mikä maestuu pahalta - Luktar illa!

JATKIS-93.

PUTELLI-93.
- Olekin sitten varovainen. Meni monta tuntia hukkaan värkätessä turhan takia. Kyntökelitkin kohta loppuu... Paavo sanoi.
- Paavo, tämä kuuluu konemiehen arkeen. Jos oli ensimäinen kerta, ei varmasti viimenen. Äkkiä niitä konsteja oppii, kun on pakko. Sehän se on Majurin huono puoli kun ei ole tasauspyörästönlukkoa.
- Mikäse semmonen lukko on? Siihen kai pitää olla jykevä avainkin? Paavo kummasteli.
- Hehee! Se on semmonen lukko, että kun sitä painaa se lukitsee tasauspyörärstön, niin että molemmat tekapyörät pyörii yhtä aikaa. Ilman lukkoa vain toinen pyrä vetää liukkaalla.
- Enpä taia käsittää tuota, vain ei minun tarvitsekaan - vanhan ukon! Nuoret miehet on asia erikseen. Tietääkö Mikkokaan mitä Reino selittää.
- Johan tuon alyää lappsikin.Ilman tauspyörästöä kääntyminen ois hankalaa. Mikko selitti.
- Ihan oikein asian kasität, Reino sanoi.
- Eimun tarvitse tietää. Poku kääntyy ilman lukkoja. Kun nappaan Pokua lautasille siinon lukkoja ja avaimia...Nousehan Reino, kärryyn niin päästään jatkamaan omia hommia.
***
Mursun veljekset, Samppa ja Sylvester olivat kaataneet Aution peltojen ojista suuret kasat rankoja. Vuosikausia viljelemättömät pellot olivat metsittyneet. Varsinkin ojat työnsi koivua ja haapaa. Vain sarkojen keskusta oli villien heinäkasvien peitossa.
Mursun veljekset olivat vanhojapoikia, sellaisia viisikymppisiä. Kovia työmiehiä olivat sen aikaa kunnes viinanhimo iski, Sillon ainetta oli saatava - ja paljon.
jat.

JATKISRUNO-7.

AIKAMATKA.7.
Kummastellen kurkistelin
joka puolelle katastin,
kuinka vallan vietävästi
oli kampetta pihassa.
Siinä huomasin rekiä,
sekä muuta vempelettä,
joita tarvitaan talossa,
arkisessa toiminnassa.

Siitä rappuset ravasin,
nousin portaat kauhuissani,
kauhun vallassa koputin,
oven pintaa paukuttelin.

Jopa jossakin kolahti,
lonksui lankut permannossa,
parkui lattiat laveat,
vingahteli paksut palkit,
Louhen tullessa ovelle,
sulkusalvat aukomahan,
laski vieraansa tupahan,
matkaajan majan perälle.
jat.

RUNO

MUMMON NAURUVIRSI
Kuljin synkin mietteineni,
mielin murheisin vaellin,
synkkyyttä näin siellä täällä,
mustat mietteeni olivat.
Itkin moitin kohtaloa,
ahdistustani murehdin,
kaikkialla seinä eessä,
muuri mahdoton minulla.
Mietin tuota tuskassani,
sitä aattelin alati:
jospa murran vahvan muurin,
seinän sitkeän lävistän,
aukkot kaivan kilpeheni,
reiät reilummat repäsen,
josta virtaa voimaa uutta,
uutta sitkeyttä, sisua.
Vedin suuni korviin asti,
nauru jo kurkussa kutitti,
mieli keksi kepposia,
keho keinoja kalasti,
jolla haihtuu huolet huonot,
poistuu synkeys sisältä.
Päästin suusta nauruvirren,
virren vitsaillen väsätyn,
sepä poisti pienet pulmat,
suuret murheetkin sulasi,
helpotteli huolten häivä,
ikävä n iloksi muutti.
Siis jos sulla suuri murhe,
kipu kauhea kupeella,
ahdistukin aikamoinen,
pelkkää syksyä elämä,
päästä suusta nauruvirsi,
oman itsesi iloksi,
silloin kylvät ympärille
kevään paistetta parasta

KAVERINA

NÄLÄKÄ&VILU
Kumpiko on kummempi - kas siinäpä aevojumppaa. Tosin mietiskely ei asiaa muuksi muuta, joen eikö lie aivan sama?Kumpiki on jopelo kaveri.
***
Ei elämässä tarvihe tarkotusta . Kuhan häntä möllöttää ja kärsii että sen kirkkaan ruunun saa. Taevaassahan se koti on - sanotaan. Meeppä ja tiijä nämä. Seon uskonasija.voekaatte hyvin,
***
Mulle kyllä riittelee lippalakki. Ei tarvii olemisillaan päätä vaivata. Voi olla tae olla olematta. Siitä kantsi niin suurta numerroo tehä.
***
Ehottomasti elämänpolut on mutkaset ja saaneet ajatukset suorastaan ruskijaksi. Suorastaan ruskaa pukkaa. Uikutus kuuluu kun varvas kivveen käö ja varijossa on kuuraa.
***
Ohan se vähintäänki kummaa jos ei mittää tapahu jos hommaan aletaan. Moniki voe suurilla silimillään ihmetellä suorastaan matalaa lentova vaekka korkealle käy lentäjän tie jos ei oo laskuhumalassa. Laskuhumalaa on paras vältellä. Laskun voe maksaa selevänäki. Kun näkis vaen. Seleväänkattelijat hakusessa.
***
Minä kyllä suattasin vaehtaa yhtäki jos suan vällii. Lohkeeko Välrahhoo? Ja mitä vaehettaan? ja minkä verran vae aevanko meinovat huikata? No eikae seo nii yhenpäälle. Otetaan kahet ja maksettaan kolomesta. Rahhaa riittää ja palalaekat on hissuksiin ku ei oo soettajaa.
***
Ei tässä olemiset ahista eikä muutenkaa tee tiukkaa. Maalimanloppuva enteillee ja onko huomenna pouta. Vain pakki puuttuu. Vaan minkäs tässä voe tyhyjin käsin. Rahhoo kun pistää syötiksi niin maalima pelastuu: - Aeka aekaa kutaki... kun vaen vieteri kestää.

JATKIS-92.

PUTELLI-92.
- Kyllä se on pysynyt minulle arvoituksena miten sinä saat kiven vetämään.
- Sen näkee sitten. Mikko, ajahhan tänne lähemäs niin otetaan ne varpit alas. Siirtäköön Paavo Pokun sitten kauemmaksi.
Välineet, lapiot ja kuokat sekä vaijerit otettiin maahan ja Paavo ajeli Pokun kaummaksi näykkimään jo kellestunutta heinän orasta.
- No niin poijaat...se on nyt sellainen urakka edessä, että tuleekohan meille äitiä ikävä. Miten luulet Mikko, vetaseeko kivi koneen ojasta?
- Pikkusen aavistelen, mutta en kumminkeen sano. Kai se kohta nähhään.
-Aletaan panemaan ketjuja takapyörien ympäri. Katso näin! On tärkeää, että katsot missä on ilmaventtiili. Pistä ketju vastakkaiseen aukkoon. Nämä onkin hyvät ketjut, sopivasti iso rengas toisessa päässä. Siitä pujotat toisen pään läpi...juuri noin! Nyt pistä vaijerinkoukku viimeseen lenkkiin. Juoksepa sitten vaijeri tuon kiven ympari. Tuo vaijerin toinen pää tähän toiseen ketjuun.
- Joo, noin minä sitä mietinkin. Minäpä kipasen kiven ympäri...ylettyykö? Pari metriä vaille... On siellä sopiva ketju, niin riittää sopivasti, Mikko sanoi.
Kun kaikki oli valmista Reino kipusi oudossa asennossa olevan traktorin istuimelle. Pienellä kaasulla peruuttaen kone nousi kanavasta ihmeen helposti.
- Kyllä lempo vie ne on konstit joilla pahakin akka koinataan. Ei ollut hätäpäivää. Niin se Reino pani kiven vetoelukaaaksi. Ei minulla tullut mieleenkään, Paavo ihasteli.
- Eihän se lujassa ollut. Mutta kun ratas ei toppaa niin ei voimakaan auta. Mikko, siitä vaan jatkamaan hommia, Reino sanoi ja hyppäsi alas traktorista.
jat.