MALJAKKO

Vain rakkautta hellyyttä sieluni kaipaa,
rakkautta sitä kaiken kestävää.
Ei kaunaa , kateutta, katkeruutta,
ei mitään helliä tunteita estävää.
Ei rakkaus voi elää riitelemällä,
riita rakkauden kohta hengiltä syö.
Jos rakkaudenmaljakko sielusta särkyy,
sitä ehjäksi ei saa mestarin työ.

Säröt ilkeät jäävät maljakon pintaan,
vaikka hioo ei särmät häviä pois.
Maljakolle varmaan parempi oisi,
jos sen kaatopaikalle heittää vois.
Koskaan ei se enää ehjältä näytä,
kun rakkaus raoista vuotaa pois.
Voi kuinka hartaasti toivoisinkaan,
että vielä tuo maljakko ehjä ois.

Voi kunpa sieluni maljakon voisi,
vielä uudeksi kerran uudistaa .
Ja kukkia kauniita uusia aivan
voisi siihen keväällä kasvattaa.
Terästä jos maljakko sielussa oisi,
ei se särkyisi siruiksi milloinkaa.
vaikka lattialle sen pudottaisi,
ei se hajalle menisi silloinkaan.

Teräsmaljakko syvällä sydämessä,
on kivikova ja tunteeton.
Mutta varmaankin arkielämässä,
juuri siten kuitenkin monella on.
Sydäntä niin herkästi särkyvää,
toiset kivillä tahtovat heittää.
Jos sinulla hellä lasisydän on,
se on viisainta piiloon peittää.