EIPÄ HOPPUA

Kun nuo vuojet vääjäämättä

kuulumattomiin kuluvat

vierineetkö aitovieriin

kujan kulmille kavoten.

Vaiko säilötty johonkin

tuskaksi toisen toverin.

-

Eipä noita näkyvillä

eipähän vuojet esillä

piilossa kai pysynevät

tuskin voinevat palata

ne vaen jonnekkin menivät

jätti toki jälkijänsä.

-

Vuojet teki verkkaiseksi,

johan askelta lyhensi

Saatti sääriin kolotukset

pakotuksetkin pahimmat

teki paikat kankijoiksi

läskin lanteisiin latasi!

-

Tukan nyhti juurta myöten

karvat kallosta kalusi

pani silmät vuotaviksi

muistin muruiksi murensi

ällin otti empimättä

järjen harmaaksi hämärsi

-

Eipä maha mahtimiehet

ukot kummemmat kumonne

tuota vuotten vaikutusta

ajanhammasta nujerra

päivä toisensa perästä

se vaan jyrsii uhrejansa.

-

Saa kai sentään onnitella

ehkä laulaakin vähäsen

itteäni kehuskella

suurin sanoin suitsutella

tälle potralle pojalle

kaverille kaijutella

kun on tänne asti päässyt

ehtoo puolelle peräti

pois on kiire kintereistä

hoppu hankala hävinnyt.