KOVIS

Koitti kohta viikonloppu,
aika kauhea koviksen.
Olin tuota tuumiskellut,
vielä harkinnut vähäsen,
kuinka kaadan kaikki gimmat
kaikia viiksehen vetäsen.
-
Istuin rattiin Lamborghiinin
nahkapenkille pemahdin,
päästin voimat valloillensa,
konit korskeat viritin,
mylvähteli hieno rauta,
suurta vauhtia janosi.
-
Nousi katku asvaltista,
savu sankea kohosi,
kumi luisti perkeleesti,
viiva mustana eteni,
lähtiessäin katsomahan,
noita narttuja kovia
kiiman, kuuman polttamia.
-
Ajoin keskustaan satasta,
näytin mallit mahtimiehen,
jot´ ei kahlitse kamalat
rajotuikset raukkamaiset,
ne on köyhien varalle,
pelokkeena pelkureille.
-
Lambon parkkihin peruutan,
rehvakkaasti retkutellen ,
tulen mestoille menoihin,
pubin suuren saapuville,
sinne hurmaavaan hämyhyn,
nousen baarijakkaralle.
-
Nakkaan rennosti resuten
iloliemen linjakkaasti,
katson gimmoja himolla,
sutturoita silmäelen,
halu palleissa pakotti
nainen täytyy kohta saada.
-
Huomaan pikkusen sivussa,
nurkkapöydän tienovilla,
huoran käytetyn näköisen,
tarkoitukseen verrattoman.
Heitän rennosti hetulat,
nostan naisen nurkastansa,
läpsin korville vähäsen,
pakaroille paukuttelen.
-
Gimma kuumenee kohisten
huohottaapi kiimojansa,
suuta suikkaapi nätisti,
pusun painaa poskelleni.
Sitten löysääpi hamosen,
keikuttelee lanteitansa,
tussu paljaana läheten,
kaataa miehen kanveesille.
-
Temput tempaisen äkisti,
panen huoraa perkeleesti,
kunnes huutaa tuo hetale,
karjuu lailla lahdattavan.
-
Se on pantava pakosta,
aika poika ollaksensa.
-
Äiti huolissaan kotona,
odottavi sielu täynnä
noita huolia pojasta,
rakkaudella kasvatetun,
noilla neuvoilla hyvillä,
miehen mallin maininnoilla