Joka puolella hiekkadyynejä nään,
jokapuolella tyhjyyttä huomaan.
Minä hehkuvan auringon armoille jään
helpotusta ei -varjon suomaa.
-
Minä eksyin erämaan aavikkoon,
minä eksyin, en löydä suuntaa,
Olen joutunut ojasta allikkoon,
tuska todellisuuttani muuntaa.
-
Jano kieltäni kuivaa ja kirvelee,
hiekka hampaitten välissä narskuu.
Korppikotkat jo ylläni lentelee,
odottaen milloin matkani loppuu.
-
Hätä valtaa mieleni kokonaan,
sydän huutaapi valitustaan.
Nuo äänettömät, mustat linnut vaan,
yhä jatkavat saalistustaan
-
Silloin huomaan aivan lähellä,
keitaan jossa on elämän voimaa.
Siinä aivan lähteen äärellä,
ei sieluni enään mua soimaa.
-
Mustat linnut on yltäni hävinneet,
minun nyt on hyvä olla.
Ovat matkani vaivat loppuneet,
tyydyn osaani sovinnolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti