sv- tunturisatu.-
Tunturiin lähdin kerran
yksinäin kulkemaan
muistelen nyt sen verran
muiston sen kanssas jaan
Muistan sen illan kauniin
kaikki kuin taikaa on
rinnassa mulla kaipuu
luoksesi pohjaton-
***
Valkoisen peuran silloin
huomasin edessäin
ihmettä suurenmoista
ihailemaan mä jäin
leimahti liekit silloin
ja aivan yllättäin
nainen niin ihanainen
seisoi mun edessäin
***
Kuinka tuo satu jatkui
kellekään kerro en
kun tunturissa kuljen
ihmettä muistelen
jospa sen vielä kerran
kokea jälleen saan
tunturiin juuri siksi
palaan mä uudestaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti