LOMA --8.

Tuskasta hikoillen Tuomo viettää lepohetken jäisellä vuoteella , mutta huoli tulevaisuudesta saa hänet levottomaksi. Painajaiset ahdistaa Tuomoa ja suurin ponnituksin hän saa niistä voiton. Kampailusta palkinnon saatuaan, Tuomo päättää hylätä oman matalan majansa ja lähteä kulkemaan kohti tuntematonta. Koska hän oli lykännyt vapaalle , hänellä ei ollut enään viitonen silmässä, joten hän saattoi tutkia maisemaa kauas, kahdella silmällä.
Jossain kaukana horisontissa oli rakas kotimaa ja siellä yritys , joka varmaan tottumattoman tilapäisjohdon ohjauksessa on kohta vaikeuksissa. Mutta nyt ei ollut aika sellaisia surra. Tuomo luo katseensa taivaalle ja huomaa raskaitten pilvien peittävän auringon. Tuomolla ei ole mitään tietoa ilmansuunnista, hän on ns. pyörällä päästään. Hän pyörii kuin väkkärä , eikä tiedä mikä nyt neuvoksi.
Kun hätä on suurin......se helpottuu kun käy paskalla! Tuomo ilahtuen toteaa:- Hyvä kuitenkin kun hätä ei ole kädessä. Tuomo käykin tarpeella kuusen juurella, jonka kasvaminen tuntralla kovin Tuomoa hämmästyttää. Hädän hellitettyä hän vaipuu systemaattiseen ajatteluun.Hänellä on mielessä, että .....kiskot vie eteenpäin? :Suuressa innostuksen puuskassa hän kauhoo lunta käsillään varmistuakseen onko rautatie kenties hyvinkin lähellä?
Mutta pettymys seuraa toistaan. Tuomon alkaa vallata epätoivo.Sitten hän toteaa, väliäkö hällä .....liike on tärkeintä. ,.....Kiivaasti hän naputtelee lähtötelineet ja laukausta odottamatta , syöksyy matkaan, onneksi "himohäss" on pitkävaikutteista laatua.
Kilometrit vaihtuu peninkulmiksi, kun Tuomo porhaltaa yli kunnaiten ja mäkien. Pikkuhiljaa alkaa maisemat vaihtua. Lumenpaksuus alkaa ohentua ja matkan rasittavuus vähenee. Toivorikkaana Tuomo kuikkii taivaalle, mutta näkee vain tummat pilvet, jotka lupaa sadetta.
Maisemat ovat yhä yhtätoikkoisia. Yhtään ihmisasumusta ei ole näkyvissä. Tuomo menee kuin maantiekiitäjä, tunti toisensa jälkeen. Viimein Tuomoa alkaa epäilyttää, onko suunta sittenkin väärä. Lumi on jo vähentynyt, että on jo suuria pälviä ja ohitettavien jokien jäät ovat tekemässä lähtöään. Nälkäkin Tuomoa alkaa vaivata .Tuomolla tulee mieleen.....olet sitä mitä syöt? Tuomo ajattelee olisippa tuossa susi, empimättä sen söisin. Sudenvaistolla olisi helppoa löytää rakkaaseen Suomeen. Mutta mistä tähän susia , yht´äkkiä? Tuomo yritti sudenulvontaakin , kutsuakseen hukkia paikalle, mutta epäonnistuu surkeasti, kun kurkusta tulee vain vienoa piipitystä.
_-jat-