Miehet naapuripöydässä olivat seuranneet heidän varsin ilmeikästä keskustelua.
Kun naiset vaikenivat toinen miehistä nousi pöydästään. Hän otti lippalakin päästään ja asteli naisten pöydän viereen.
- Anteeksi vaan, mutta ei voinut olla kuulematta teidän keskustelua. Olen Kuljun Pena ja toi on veljeni Kari. Me ollaan alkujaan tämänkylän poikia. Meillä on yhteinen rakennusfirma ja meillä on työmaa tuossa kivenheiton päässä. Meidän kotimökki siaitsee tuon Keskimaan maiden kainalossa. Mäyrän rajanaapurissa. Eihän se iso ole Perunamaan pläntti ja pihamaa. Mökki on ajansaatossa sortunut.
- Kuljun pojat? No johan on, minä olen Mäyrän Mari. Katsoinkin että teissä oli jotain tuttua. Olitte poikasia kun minä häivyin maisemista. Mutta olihan mukavaa kun nähtiin, Mari sanoi ja ojensi kätensä tervehdykseen. Myös Kari oli saapunut pöydän ääreen. joka myös tervehti Maria ja Lilyä.
- Minä sanoinkin Karille että on ihme jos tuossa ei istu Mäyrän Mari. Oikeassapa olin, Pentti sanoi. - Mutta niihin teidän puheisiin. Me voisimme Karin kanssa myydä sen mökin paikan. Meillä on elämä kummallakin kaupungissa. Olisi hyvä kun mökinpaikasta pääsisi eroon.
- Lily, tässä on nyt tilaisuutesi. Kuljussa on ihana ranta. Siellä käytiin nuoruudessa pulikoimassa. Pojat taisi toisinaan lymyillä pensaikoissa, Mari nauroi.
- Hehhee, taishan sitä tulla silloin harrastettua vaikka millaista kujetta. Mutta kylläpä se on maailma opettanut elämään ihmisiksi, Kari sanoi
- Minä olla iloinen yllästys, Lily sanoi. -Minä ostaa teiltä tontti. Te rakentaa minulle, talo, house, big house?
- Jos päästään rakentaan isoa taloa, niin voidaan tontin hinnassa joustaa..
Milloin sopii mennään pankkiin , tehdään kaikki tarvittavat paperit ja sovitaan muutenkin asiasta..
- Minulle sopia koska vain. Minä eläkeläinen, ei kiire, Lily sanoi.
- Meillä ruokatunti loppuu, mutta sovitaan huomenna kello 12.00 pankissa. Teemme kauppakirjaluonnokset ja muut paperit selväksi. Mutta mitenkä se hinta? Pena kysyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti