HÄN ON JOSSAIN....
He kulkivat kaukana toisistaan.
Tunteet tukahdettuina,
aivojen sokkeloihin.
Ilman valonsäteitä jatkui
harmaalla päällystetty tie.
Vallaton kevään kirkkaus,
valtasi heidät molemmat,
-yhtäaikaa.
Halki ilmojen,kiisi
tunteitten energia
ja väristykset tunsi
sisällään-kumpikin.
He ihmettelivät: mitä tämä on?
Eihän tämmöistä voi olla?
Eihän tämmöistä voi sattua?
Kuitenkin he kumpikin tunsivat,
hän on jossakin.
Hän joka värisyttää minun
tunteitteni kitaran kieliä.
He olivat, he nauttivat
noista tunteista - tietäen
-hän on jossain.
-Oiva Pennanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti