PUTELLI. -38.
Antti oli ottanut Uutelan Allin kuormanpolkijaksi. Yhdessä olikin hauskaa jutella kaikenlaisia juttuja, siinä työnlomassa.
Putelin Mikon ajokki oli Paavon itsensä kasvattama, Poku, työhevosena parhaimpia.
Poku oli Mikon vakituinen ajokki. He osasivat melkein lukea toistensa ajatukset.
Niinpä Mikon ei tarvinnut ohjaksiin juuri tarttua pellolla. Puheella käskien sekä kieltäen, Mikko ohjasi hevostaan.
Kukkuran Katri, Allin ystävä, oli Mikolla kaverina. Kärryt olivat kummallakin porukalla matalat, kumipyöräiset, viljanajokärryt.
Mikolla ja Katrilla kuorma täyttyi nopeasti, kun hevosta ei tarvinnut ohjastaa... Antti joutui joka siirron jälkeen sitomaan suitset kiinni.
Mikko oli jo puintitantereella, kun Anttikin nousi Allin kaveriksi kuorman päälle. Vikuriluonteinen Leimu pyöritti häntää ja lähti vauhdilla viemään kuormaa eteenpäin. Antti oli tottunut hevosmies ja pystyi hyvin hallitsemaan hevosen.
Leimu katsoi sieraimet suurena, kun he tulivat puintikentälle. Varsinkin paukuttavaa moottoria Leimu pelkäsi. Sitten sattui jotakin odottamatonta. Kuin jättiläiskäärme alkoi, liitoksesta rikkunut valtahihna, tulla hevosen suuntaan.
Kimeästi hirnahtaen hevonen hyppäsi takajaloilleen. Sitten Leimu loikkasi sivusuuntaan, poispäin moottorista ja hihnasta joka makasi maassa jo liikkumatta.
Pillastuneena, Leimu ryntäsi läpi läheisen laitumen puuaidan. Antti veti suitsista minkä jaksoi, älyttömällä vauhdilla hevonen laukkasi eteenpäin.
Alli kirkui peloissaan ja makasi mahallaan kuorman päällä, yritellen pysyä kyydissä. Onneksi kuorma oli matala ja kärryt kumipyöräiset. Antti sanoi Allille:
- Koitahan rauhoittua ei meille kuinkaan käy, kyllä hevonen kohta väsyy. Koetan pittää hevosen hallinnassa, ettei se laukkaa kanavaan.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti