MENNÄHÄN NOTTA
risukko ryskää. Ohojauksessa eijoo holttija ja jarrut paskana. Vaen mitäs me pijätellään kun vaohti on päällä. Paenetaan kavijua konehuoneeseen ja pannaan silimät kiinni ja ootellaan millon rytisee.Turvavyö toki on paekallaan ja votkaputelli vieressä, että saa hajänhetkellä vahavistusta rytmihäerijöehin. Pikku huikat antaa ihimeesti lissää vaohtija vae tuntuuko se vaen siltä. Vaohti tosin on sata lasissa ja lisää satasija pyörii jalossa. Joskaa en koskaa saa niitä kiinni kun väkisellä tennari tökkää ja kalossi lipsuu jatsarit ei mahu kun jalakojen viereen ja huopikkaat on hukassa. Vae elähän sitä sure. Tervaa anturoehin niin jalakapohoja kestää kovanki paeneen.
***
Tuskin kerkesi kissaa sanuva kun äijää vietiin ku kuoriämpärijä pijolaetokseen. Oli vaohtija ja ryminätä. Sokkona , sije silimilla sitä yrittää paekallistaa kuulemisen perusteella , missä mennään. Vaen kun on niin hilijasta ettei kuule ees ajatuksijaan. Kuuluu vaen hammasrattaijen kolinata joka ei tievoksi sykerry. On niin hikiki ja hajusta päätellen oon jossae kalaruumassa. Oonko siis laevassa merellä myrskyvävällä? Kas siinäpäpä kysymys johon tällä tietopohojalla ei niin vaen pierasta vastausta.Jonkunlaenen vastaus varmaan helpottaisi tilannetta tai sitten kasaisi uusia kysymyksiä jotka voisi olla vieläkin kauempaa hajettuja.
***
Asijantilan näen ollessa tarrautun olennaiseen. Ainakin hän väitti että olen nainen! Mutta hämmästyen huomaan takertuneeni johonkin rautapylvääseen ja vähäinen järkeni kysyy: Missä ollaan? Jostakin aivon takalokerosta kuuluu vastaus: Kusessa!. Totta tosijaan viimein olen totuuten äärellä sillä tunnen kusen hajua, ehkä tiijä mihin huomijo johtaaKaekkija sitä unessa näkkee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti