PIJETÄÄN

LYSTIÄ.
***
SUURINA surisevat itikkaparvet ja arvet näkyy rääkätyssä lihassa. Kukko kiekuu kolmasti ja Saara nauraa. Metsosopraano laulaa linnuista, mutta julma metsästäjä lopetti soitinmeno-lystin lyhyeen. Ampui mezon alas ja palas lihapatojen ääreen. Onnistui kuitenkin saamaan sulan hattuunsa ja untuvia muorin tyynyyn. Silkki-Saaralla oli lystiä!
***
MUORI (seki Saara) oli saanut sääreen säärihaavan josta vuoti verta, eikä se ollut linnun! Se oli äkästä muorinverta, siinä oli ärhäkkyyttä ja sisua- Dna näötti punasta ja senkka huiteli satasissa. Muori otti rahat ja pisti ison nokan suojaan, kiittäen Luojaa kun sai! Saaraa nauratti pirusti. Nauru tarttui vaariin. Vaari matkusti Naurusaareen Lysti-Lillin kaa. Sillekin Saara nauroi.
***
NÄINHÄN se on nähtävä ja korvin kuultava. Aistit avoinna, sanoi Saara ja otti huikat! Meni baariin ja haksahti vaariin joka oli jo parasta ennen päivät nähnyt, nyt näki vaan käsikopelolla. Vaari tuskin olisi Muorija hoksannut, mutta kun katsoi käsillään niin se oli vikatikki. Käsi sattui arkaan paikkaan ja Saara hermostui helevettiin. Vaari sai tuta muorienergijjaa eikä aikaan kun Vaari heitti veivinsä. Sekös Saaraa huvitti!
***
JA KATSO pilvi laskeusi hänen yllensä. Näin pitkäaikainen pouta päättyi rajuilmaan. Vaari eijollu turha mies. Saara huusi hoosiannaa ja halleluijjaa mutta sepä ei tuottanut tulosta, vaikka suurin toivein sitä otottikin. Yhdeksän pitkää kuukautta. Kunnes huomasi etsikkoaika on ohitse eikä takaisin palaja. Kalliit on laulujen lunnaat! SuuriLunastaja vei Muorinkin jonka pelit oli pelattu. Autuaita ovat ne jotka pelaa pelin loppuun. Rintamakarkurit hirtetään. Ja Saara nauroi niin.....
***
HÖPÖTIN tuossa kaurismäkityyliin. Niissä elokuvissa ei myöskään ole kuin pelkkää sijansotkua ja kriitikot ylistää. Tiijä vaikka meikäkin vetassee kunnijjaa ja maenetta ja helevetin suuren rahasäkin. Sitähän minä en ite tarvii, joten lahajotan tarvitteville. Niinhän ruukataan sanua! Kato se säjekehä...- Nauretaan myökin