Kustia kun kovasti, tuo akanpuute vaivaa.
Pussihousut paremmat, hän komerosta kaivaa.
Huopahattu tietystikkin, päähän pitää laittaa.
Pihan ruusupusikosta, ruusun rintaan taittaa.
-
Kusti ottaa polkupyörän, nouseepi sen selkään.
Nyt on tosi kyseessä, ei Kusti ala pelkään.
Polkupyörän ohjastaa, hän leski-Miinan luo.
Kustille on sopivainen,emännäksi tuo.
-
Kusti saapuu mökille, taaksensa vilkaisee.
Jännitystä päälle pakkaa, Kusti nielaisee.
Varovasti ovelle hän sitten koputtaa.
Kohta mökin sisältä hän vastauksen saa.
-
Kusti tuntee polvissaan jo lievää vapinaa.
Astuu sisään,Miinalle hän päivää toivottaa.
Hatun koppaa käteensä, on aivan neuvoton.
Kaekki hyvät valmistelut, unohtunneet on.
-
Punaisena Kusti siinä, ensin rykäisee.
Sitten aevan jämeränä Miinaa katselee.
Sanoo sitte:Tuota... mökillä oon mietinyt,
onko sitä meijjän Rekkuu täällä näkynyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti