OSA. 57.
- Perkele tästä mittää tuu taaskaan. Jumaliste miehet kuin lehemänmulukkuja. Kaeket assiit pitäs käestä pittäen neuvoo. Ja mihin helevettiin se Tikka ja Viirto häeppäs?
- Eiköön nuo lie männeet naessiin, ku ei mittee ou kuulunna.
- Jopa nuo tuasennii naarattaa nuo Pökiön viisauvvet.
- Suaphan tuo yljpomo naaraa jos naarattee...
- Eikö suatana al...
Sillon kuului kaksi laukausta.
- Ny se sota onnii alakanna. Tusjaotanko minnäe, Pökiö sanoi ja hamuili asettaan.
- Kahotaanhan ny vähä aekoo. Nähhään vieläkö se kivväärimies on herreillä.
Ei mennyt kuin muutama minuutti kun kiväärin laukas kuului ja luoti helisytti taas eteisen laseja.
- Kylläpähän se vuan on siellä valaveillaan. Meinovvaa vaen sottoo jatkoo. Pitteepä minunnii tusjaottee, Pökiö sanoi ja laukaisi aseensa.
- Elä helevetissä ommia ammu. Nepä on Kilikki ja Mörö tuolla suunnassa.
- Enpään minä kun ilimaan possaotin, tietää kaverikkiii jotta nyt pittee pittää piä matalana.
- Mitä kummoo tiällä alettiin räeskimmään. Elukat hulluiksi tulloo. Telovat ittesä kun seinille hyppiit, Salme tuli navetan ovelle harmistuneena.
- Ollaampa siellä navetassa hissuksiin. Se suattoo tuo kivväärimies ampua sissään.
- Eipään siellä takana ou akkunoeta. Toevosin että työkii outta iisisti. Ei se Jaska pitkään jaksa yksin ampuilla.
- Vuan jotenkii tämä pattitilanne pittee laokasta. Helekutti männöö ylitöeksi ja akka marmattoo ku ei jouvvu syömään, Kumarainen sanoi.
- Voe xiisus, onpa ne polliiseilla nuo työajat meleko tiukat. Joko se mummon kisuli tuli pelastettuu?
- Kyllä se vielä siellä puussa jurnottee. Äsken mummo soetti ja itkeskeli kissan kurijuutta, vuan pittee ne immeiset ensin pelastee. Polliisi kun on kansalaesten tuki ja turva, Kumarainen sanoi.
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti