OSA.58.
- Kah, näenköpä tuo liennöö? Suakel kun värijötellään sementtiseinän suojassa. Pittäeskö se tuo Jyrki piästee irti? Se kun uhosi ettei siinä pyssylöetä tarvii kun hän muka Jaskan suap syömmään käjestä, Salme sanoi.
- Sitä tuhumuutta ei pie mennä tekemmään. Suap vielä alakoo haotajaessii suunnittelleen.
- Vuan pitäshän sitä jottae. Tuntitolokulla viimmesestä laokaoksesta. Ja urhijat polliisit vaen uhuvvaa. Voe jumallaota, Salme sanoi ja nappasi navetan oven kiini.
- Pökiö! Oeskoon siellä viskattavvoo vielä. Kokkeillaan alakaako kivvääri tuas laolloo.
- Ohan siinä pikkupissa muitahi kapselleita. Miepä viännällän irti.
Pökiö tarrasi Tasunin pölykapselliin ja kitraotti irti.
- Mitteepä se isopomo sannoo jos heitällän?
- Niimpähän tuo piätettiin kokkeilla. Anna laotasen lentee.
- Pirsana! Eee kuulunna mittee! Onkoon tuo sammunna. Männöökö se isopomo koettoon uottaako se elävee mualia?
- Nyt eijoo leikinlaskun aeka. Suunnitellaampa sillä pohojalla, että sankar on sammahtanna. Pitteepä soettoo Viirron pojalle, jos tuo se vastaa, Kumarainen sanoi ja otti kapulan taskusta.
- Tiällä ollaan! Milleppähän sitä alettaan?
- Onko siellä suatu mittee aekaan?
- Voe veikkosta. Palijohhii... Tikka munasillaan tuossa vuottelee housun kuivuuta.
- Mänkö huonot housuun? Taes ollahhii kuuma paekka?
- Ja paskat! Paska monttuun se sukelti, piti pyykkihommia tehä.
- Voe jumaliste. Joka paekkaan sitä pitäs ite keretä. Onko siellä niitä Kilikkii ja Mörröö näkynnä?
- Ka eipä tieällä kun tuo Tikanpoeka ja puolensattoo vaenajjoo.
- Mitä? Ee kai siellä ou niin palijo vihollissikkaa. Vaen outtako työ hyökännä nuapurkyllään?
- Nää vaenajat onnii karvapiällissii. Tuo pyssysankar on piästäny ne aotuvaammille laetumille koko karjan.
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti