MIEHENMITTA -98.

- Olehan nyt siinä. Tiedänpä minä, miksi se isännällä mieli on mustana. Sanonko?
- Se ole mustana eikä punaisena. Taas sinun luuloja. Kärhämäinenkös se taasen mieltä kuohuttaa? Perälän Paavopa se tiesi, että Kärhämäinen muuttaakin kaupunkiin. Täällä maallapa tuntuu muka kulttuuritarjonta olevan liiaksi vähäistä.
- Sepä kulttuurisihteerikin tuntuu menevän naimisiin. Jää meidän isännältä liiat hekumat kokematta. Sen Anneliinan voimalla isännällä on runosuoni sykkinyt. Hyväpä oli, että sykki. Saatiin uudet tuvat ja sisävessa, jospa alettaisiin lämmittämään entistä lempeä ja lämpöä
on tätä jääkautta jo kestänyt.
- Onnistuuko se? Pikkusen epäilen. Sinulla niin helposti vilskahtaa mietteet helteestä, pakkaseen.
- Höpö, höpö! Oikeastaan sinä olet mukavakin, kun aina kinaat vastaan.
- Enpä tässä minäkään ole täydellinen. Reunaehtoja kuitenkin haluan, ennen kuin aletaan
suurempia roihuja sytyttelemään.
- Tasa-arvon nimissä minäkin haluan sopivat reunaehdot.
- Mitähän nuot olisi? Minähän olen niin yhteistyökykyinen, että katella saat. Päräläinenkin enemmän meuhkaa akalleen.
- En minä siitä meuhkaamisesta. Sehän pitää saada paineet laskea. Tarkoitin, että joskus halaisit ja pitäisit hyvänä.
- Siitäkö se onkin kiinni. Sepä on helposti ratkaistu asia. Tulehan tänne niin rutistan, että luut katkeaa.
- Jopa se tekee mukavaa. Muistatko milloin olet viimeksi minua halinut.
- Enpä minä noista ole kirjaa pitänyt. Olisiko muutama vuosi?
- Olisi, Melkein vuosikymmen. Mmmm... ahaa. Niin ne reunaehdot ennen kuin roihuaa liikaa.
- Ensiksikin saat luvata, että Tupperi kippoja ei lisää hankita ja toinen on, että aamupuuroon tarpeeksi suolaa.
- Nuohan onkin helppo täyttää. Lähdetäänkö vielä sänkyyn?
- Jo vain, Jaska hihkaisi ja koppasi Ellin syliinsä.
LOPPU!