KOPRA--8.

-Pojat, nyt on piru merrassa tai lieneekö kaksikin. Jos meidän hommat on tähän asti ollut pelkkää juhlaa niin nyt juhlat loppui. Kauppias Pulli tuolta Pikkulasta soitti aivan äsken. Hän kertoi, että oli löytänyt, kaupalle mentyään, konttorinsa lattialta murhatun miehen. Kuulemma näyttää puliukolta, mutta ei tiedä nimeä, Kopra sanoi ja alkoi pukea takkia päälleen.
- Tätä se vielä puuttui. Murhaaja tietysti Huitsin Nevadassa ja kaikki johtolangat sotkettu? Ruha alkoi juonitella ja mulkaisi Kopraa vihaisesti.
- Minä luulen, että se on se Tuntematon, joka ensiksi jokaisessa murhassa on, mutta eiköhän se tule tutuksi kun tutkitaan, Kopra puolittain leikillään sanoi.
- Mitenkähän siellä Pikkulassa, semmoisessa käpykylässä, voisi murha tapahtua. Ovat taitaneet liian paljon katsoa TV:tä. Kohta soittavat, että ruumis olikin mattokäärö. Taitaa olla varminta odottaa uutta soittoa, Ruha sanoi ja istahti pöytänsä ääreen.
- Voi hitto! Parhaalla aikaa sekin murhamies on ollut liikenteessä. Piru vie, yö on valvottu, että eipä paljon hotsittaisi lähteä mihinkään, Laakso jupisi Ja etsi laatikostaan jotakin paperia.
- Kyllä se on lähdettävä ainakin katsomaan. Joten pistetäänpä hösseliksi. Mistäpä muualta minä miehet koppaan. Onhan tässä levähdetty vuosikausia, Kopra sanoi.
- Miten sinä jo nyt olet virkapaikalla? Onko kello vielä kuusikaan? Laakso kysyi.
- No eukko oli vähän kitkerällä päällä, mikä sillä taasen lienee ollut, niin ajattelin lähteä tänne. Täällä ei ainakaan akat meuhkaa, Kopra sanoi ja kaivoi taskustaan Sisu-pastillin suuhunsa.
- Ukkomiehen murheita. Ilojahan niitä ei tuossa iässä taida ollakaan? Laakso irvaili ja nousi laiskasti kiskotellen ylös.
- Sanoisin jos olisi...
***
Simo juoksi mitään näkemättä pimeässä yössä. Pois, pois, mahdollisimman etäälle tapahtumapaikalta. Äkkiä hän oli kirkonkylän laidalla, josta alkoi synkkä kuusikko.
jat.