PUTELLI-132.
Mari keitti kahvit. Sitten hiipi herättelemään Paavoa. Paavo istui kuitenkin jo sängynlaidalla.
- Johan sinä olet noussut. Tules kahville!
Paavo vain urahti ja loi Mariin tuskaa sekä murhetta täynnä olevan katseen.
- Kuule isä! Elämän täytyy jatkua kaikesta huolimatta. Surullinenhan olen minäkin, mutta pikkupojat tarvitsee nyt vanhempien ihmisten tukea. Niin ja talontyöt on saatava sujumaan.
- Minusta ei ole mihinkään. Minä olen tehny
pelkästään pahaa. Ensin äiti sitten Mikko!!
- Rauhoitu isä. Syyllistämällä itseään asia tulee vain entistä vaikeammaksi kestää. Kyllä aika parantaa. Meidän pitääkin vain rohkeasti
katsoa huomiseen. Eikä jäädä suremaan...
- Kun jaksaisi! Onkos se Kaisa käynyt nave- talla?
- On toki! Kaisa ja Saku ovat tosiahkeria,
mutta eihän ole ammattitaitoa peltoviljelyyn.
Navetan, Kaisa, kyllä hallitsee hyvin. Paikat alkaa suorastaan kiiltää. Samaten lehmät.
- Mutta kuka ajaa traktoria kun Mikko...
- Minä panin lehteen ilmoituksen nykyaikaisen viljelyn osaavalle miehelle... Vastauksia
tuli toistakymmentä. Valitsin naapuripitäjän miehen. Oikein on agronomi. Timo Multala sen nimi on. Tänään lupasi tulla.
- Oikein hyvin olet tehnyt. Minusta ei ole nyt mihinkään. Menen lepäämään.
Mari katsoi isäänsä jonka tukeva olemus oli lysähtänyt. Aivan sääliksi kävi, mutta muisto
illasta jona Mikon elämä murskattiin isän sa-noilla vaimensi sääliä.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti