Kauhijalla kiireellä tahtosin lentää,
tuonne kauvvaksi pilivijen päälle.
Siivistähän minulla on uupelo,
joten matkalle täötyy toemeutua,
pelekän, äärettömyyksiin lentävän
aattelemisen voemalla.
-
Silimät räppään kiini ja suunnistan
tuonne korkeoksiin,siniselle taevaalle.
Kurkistelen alaspäen, näjen siellä
kessäesen luonnon parraemmillaan,
Huikasevan kirkaan kesäpouvan
hoksaan värittävän tienoot,
satumaesen kaoniiksi.
-
Aevankuin untuvana näjen muutamija
poutapilivenhattaroeta seilaavan
alapuolellani.Näjen tuhansija järvijä
ja synkkijä mehtijä, kaeken samalla
silimäöksellä.Kukkakevot keltasena
loestaa , antaen värijä näkymään.
-
Viivähän tuolla haavereissullani,
pitemmän aekaa.Haluvan naottija
täösillä, olemassaolemisen riemua.
Rinnassani sen tunnen antaneen
minulle palijo voemija, jaksaa
taevaltaa elämän polokuva,
etteenpäen, murehtimatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti