Tuskin ehdin sen huomatakaan,
maa valkoinen oli ihan,
kuusikko tumma vaieten seisoo,
aistin hiljaisen vihan.
miksi kesä taas katosi kerran
pohjoinen kylmästi puhuu,
vanha huuhkaja kuusenoksalla,
katkeruuttansa huhuu.
Heilahtaa oksa ja putoaa lumi
kylmentää hirvien niskaa,
vanha sonni puistelee päätä
suuria sarviaan viskaa,
lohduton aivan on metsässä talvi,
jäässä syömiset siellä,
kuusen oksalta hamuaa naavaa,
köyhäksi eineeksi vielä.
Pupu pensaasta hakeepi suojaa
päänsä sen sisään työntää,
korvia paleltaa, tassut on jäässä
sen toki mielessään myöntää,
kettu veijari einettä vailla
pupun saaliikseen nappaa,
toisen kuolo on elämä toisen,
pedolla käsky on tappaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti