Kuin tuskana sielussa polttelee,
tämä kaipuu, mi täytyy kantaa.
Voiko koskaan toive tää saavuttaa,
elonmerellä rauhaisaa rantaa.
-
Jokahetki mun rinnassa toive tuo
yhä kuumempana vain palaa.
Sitä en anna liekkeihin roihahtaa,
annan hiilloksen lämmittää salaa.
-
Tuo hiillos mun rintaani lämmittää,
sitä tuulilta suojella koitan.
Sitä viimat kylmät ei sammuttaa saa,
ehkä myrskysateetkin voitan.
-
Ehkä sitten mun kaipuuni vaimenee,
kun sinut mä syliini suljen.
Ja ikävä rinnasta tyyntynee,
kun viimein luoksesi kuljen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti