32
Vaen Mutikaesen Ville, naapuri, kahtua se meijän pittee,
että onko se Jussin hehkutus vaekuttanu miehessä mittee,
sillä Äetee vanaha kun kerallaan on, äkänen ja holohuavaenen,
miten siihen nokkaasa pistänee, kukkaa ajatteleva naenen.
Niin kun muistatta Ville asustaa - Jussista kilsan päässä,
mopolla joskus Jussille ajelee vaekka märässä syksysäässä,
kun Äetee hommiin aena nohittaa ja laeskaksiki haokkuu,
sillon Ville pakkoon ampasee, niin että ovet paokkuu.
**
Mutikaesen Ville mies on tolokku ja vakkaa,
vielä puolilta päevin rietas sängyssä makkaa,
ei hötkyile eikä hättäele turhan taotta,
aekoo elämäsä ellääki helepoemman kaotta.
Äetimuori kyllä myötääsä patisteli töehin,
toesinaan kiihtyi kamaliin rähinöehin,
muka pitäny oes laettaa tätä ja tuota,
kehityksen kelekasta muori ei halua puota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti