34
Ville tuntoo vapinaa nivusissaan,
huavekuvija velemuvaa uatoksissaan,
voes se olla sommoo litistee naesta,
voes se antoo sätkyvä monenlaesta.
Vua sillon tulloo mieleen äeteen naama,
Villen naesenpelekoon alakusa saama.
- Ei helekutti en mäne siihen loukkuun,
että jäesin ijäksi semmoseen koukkuun.
Ville riuvvulle männöö ja antaa tulla,
maha tyhyjenee yhellä pierasulla,
Kaijan kirije leimataan sääntöjen mukkaan,
sen jäläkeen ei kirijettä luve kukkaan.
Siihen loppu Villellä Akanotto elekeet,
ny on elonohojeet suorat ja selekeet
poekamiehenä paras on miehennii olla,
suap ellää elämääsä ihan kunnolla.
LOPPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti